Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi
- sv - svenska
|
 Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen * (menettely ilman mietintöä) |
| |||
(Kuulemismenettely) Ehdotus hyväksyttiin. | ||||
| Maanteiden tavaraliikenteen ehdot ja yhdistettyjen kuljetusten edistäminen (EY/Bulgaria, Unkari -sopimukset)*** (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||
(Hyväksyntämenettely) - ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(1999) 666 )(1) , - ottaa huomioon tiettyjä maanteiden tavaraliikenteen ehtoja ja yhdistettyjen kuljetusten edistämistä koskevan Euroopan yhteisön ja Bulgarian tasavallan sopimuksen tekemisen (5947/2000/oik. 1), - ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 71 ja 93 artiklan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C5-0421/2000 ), - ottaa huomioon työjärjestyksen 86 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan, - ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A5-0278/2000 ), 1. antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Bulgarian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||
| Maanteiden tavaraliikenteen ehdot ja yhdistettyjen kuljetusten edistäminen (EY/Bulgaria, Unkari -sopimukset)*** (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||
(Hyväksyntämenettely) - ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(1999) 665 )(1) , - ottaa huomioon tiettyjä maanteiden tavaraliikenteen ehtoja ja yhdistettyjen kuljetusten edistämistä koskevan Euroopan yhteisön ja Bulgarian tasavallan sopimuksen tekemisen (5948/1/2000/oik. 1), - ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 71 ja 93 artiklan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C5-0403/2000 ), - ottaa huomioon työjärjestyksen 86 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan, - ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A5-0278/2000 ), 1. antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Unkarin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||
| EY:n sekä Bulgarian ja Unkarin kuljetussopimukset *** I (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ehdotusta muutettiin seuraavasti:
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) - ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(1999) 667 (2) ), - ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 71 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0335/1999 ), - ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, - ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5-0085/2000 ), 1. hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna; 2. pyytää saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Jalkaväkimiinojen vastainen toiminta *** I |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ehdotusta muutettiin seuraavasti:
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) - ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000) 111 )(2) , - ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 179 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0158/2000 ), - ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, - ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A5-0286/2000 ), 1. hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna; 2. pyytää saada komission ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Sosiaalipoliittinen ohjelma |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2000) 379 - C5-0508/2000 ), - ottaa huomioon 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa ja 19. ja 20. kesäkuuta 2000 Santa Maria da Feirassa pidettyjen Eurooppa-neuvostojen päätelmät, - ottaa huomioon kansalaisyhteiskunnan edustajien ja asiantuntijoiden lukuisat ehdotukset, joita ne esittivät komission ja Euroopan parlamentin yhdessä järjestämässä Euroopan sosiaalipoliittista ohjelmaa koskeneessa konferenssissa 21. ja 22. syyskuuta 2000, - ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, - ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon (A5-0291/2000 ), A. ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalipoliittisen ohjelman kehykset ja sisällön määrittelevä ehdotus on esitetty kahdessa työasiakirjassa, joita työllisyys- ja sosiaalivaliokunta on käsitellyt, B. ottaa huomioon, että komissio on työssään ollut läheisessä yhteydessä Euroopan parlamenttiin ja että mielipiteenvaihto komission ehdotuksista ja työasiakirjoista on ollut runsasta, hyödyllistä ja tuottoisaa, mutta samalla on täysin säilytetty sekä Euroopan parlamentin että komission itsenäisyys ja aloiteoikeus, C. ottaa huomioon, että näiden keskustelujen seurauksena komissio on hyväksynyt joitakin Euroopan parlamentin ehdotuksista, mutta tiettyjä tärkeitä kysymyksiä ei ole vielä käsitelty tyydyttävällä tavalla, ja asia on jäänyt komissiossa tilanteen selvittämisen, tutkimisen ja kuvauksen tasolle; D. katsoo, että Euroopan sosiaalinen kehitys on unionin tärkeimpiä tavoitteita; toivoo, että unioni toimii sosiaalisen suojelun tason parantamiseksi, 1. hyväksyy komission ehdottaman uuden sosiaalipoliittisen ohjelman tässä päätöslauselmassa esitetyin varauksin; 2. katsoo, että tällä sosiaalipoliittisella ohjelmalla on osaltaan pyrittävä takaamaan kansainvälisin sopimuksin ja yleissopimuksin yleisesti tunnustetut perusoikeudet ja sosiaaliset oikeudet, jotka on otettava unionin arvokäsitteistöön Euroopan unionin perusoikeuskirjan kautta, jotta nämä sosiaaliset sitoumukset voidaan toteuttaa käytännössä; 3. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sosiaalipoliittisella ohjelmalla on pyrittävä voimakkaasti vahvistamaan, että sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikka niveltyvät tiiviisti toisiinsa ja toimivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja että niillä on oltava yhdenvertainen asema yhteisöpolitiikan kolmijaon osina, tavoitteena kaikkien kansalaisten elämän sosiaalisen laadun parantaminen; korostaa, että sosiaalipolitiikan täytyy olla itsenäistä omine tavoitteineen, eikä sitä voida pitää pelkästään talous- ja työllisyyspolitiikan jatkeena eikä yhtenäismarkkinoiden luomisen sivutuotteena; tunnustaa kuitenkin, että sosiaalipolitiikan menestykselliseksi rahoittamiseksi yritysten on oltava menestyksekkäitä, mikä puolestaan merkitsee, että niiden on oltava kilpailukykyisiä; 4. toivoo, että sosiaalipoliittinen ohjelma toimii todellisena yleisen mielipiteen liikkeellepanevana voimana ja että Eurooppa-neuvosto hyväksyy sen yleiset suuntaviivat säilyttäen kuitenkin komission aloiteoikeuden; katsoo, että sosiaalipoliittisen ohjelman poliittinen ymmärrettävyys on välttämätöntä sen uskottavuuden ja vaikutuksen tehostamiseksi; odottaa siten, että komissio selkeyttää asiakirjaa, jotta uudet hankkeet erottuisivat helpommin jo tehdyistä päätöksistä, ja määrittelee unionin todelliset prioriteetit; 5. pyytää komissiota ottamaan huomioon valtavirtaistamisen tarpeen sukupuolinäkökohtien osalta kaikilla aloilla, joita sosiaalipoliittinen ohjelma koskee, ja seuraamaan tätä prosessia tiiviisti säännöllisesti laadittavien raporttien kautta; 6. katsoo, että on tärkeää edistää pyrkimyksiä, joiden tarkoituksena on vahvistaa yrittäjyyttä ja luoda innovatiivisempi Eurooppa, mikä vastaa työllisyyden parantamista ja elinikäistä oppimista koskevia sosiaali- ja työmarkkinapoliittisia tavoitteita; pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantaminen tietoon perustuvassa taloudessa pitää enemmän ihmisiä työmarkkinoilla ja parantaa koulutustasoa; 7. katsoo, että työllistettävyydelle on annettava enemmän painoarvoa, jotta helpotetaan työelämään pääsyn takaamista kaikille; tämän on johdettava innovatiiviseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tehtävien investointien kasvuun ja kielitaidon painoarvon lisäämiseen sekä äidinkielen että vieraiden kielten osalta; 8. on tyytyväinen Luxemburgin menettelyn suuntaviivojen mukaisen avoimen koordinointimenetelmän kehittämiseen; korostaa avoimen koordinointimenetelmän todennäköistä innovatiivista vaikutusta; toteaa, että tämä menettelytapa on läheisyysperiaatteen hengen mukainen ja turvaa monimuotoisuuden jäsenvaltioissa samalla kun se takaa unionin tavoitteiden saavuttamisen; työllisyyspolitiikan osalta odottaa, että tätä menetelmää vahvistetaan ja sille annetaan konkreettinen muoto yhteisillä määrällisillä ja laadullisilla työllisyyspoliittisilla tavoitteilla; on tyytyväinen työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston päätökseen sosiaalisesta syrjäytymisestä ja odottaa, että kyseinen prosessi vahvistuu asteittain; odottaa, että myös sosiaalista suojelua koskevien näiden neljän pilarin kohdalla edistytään; 9. korostaa kuitenkin, että yhteisön lainsäädäntöä voidaan käyttää unionin toimivaltaan kuuluvilla aloilla, jos sillä sillä pyritään luomaan sosiaaliset vähimmäisstandardit yhteisön tasolla ja taataan sekä demokraattinen parlamentaarinen vaikutus että unionin päätösten oikeudellinen valvonta; valtuuttaa siten komission arvioimaan nykyään voimassa olevaa lainsäädäntöä ja määrittelemään välineet sosiaalipoliittisen ohjelman toteuttamiseksi; 10. katsoo, että kaikkien sosioekonomisten ja poliittisten toimijoiden tulisi olla mukana kehittämässä ja toteuttamassa sosiaalipoliittista ohjelmaa; katsoo, että työmarkkinaosapuolten rooli on ratkaiseva ja että niillä on tärkeänä velvoitteenaan puuttua asioihin eurooppalaisten ja kansallisten neuvotteluiden kautta sellaisilla avainalueilla kuten työn järjestäminen, aktiivisessa työelämässä oloajan järjestäminen ja lyhentäminen, elinikäinen oppiminen sekä työn uudet, ns. epätyypilliset, muodot; odottaa komission kuitenkin keskeisissä asioissa ehdottavan lainsäädännöllisiä välineitä, mikäli neuvotteluissa ei päästä tulokseen kohtuullisessa ajassa; 11. katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on edistettävä ja vahvistettava tärkeänä tekijänä Euroopan sosiaali- ja työmarkkinapoliittisten haasteiden ratkaisemisessa; katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun on oltava keskeisessä asemassa ajatusten ja parhaiden menettelyjen vaihdossa, joka edistää sitä, että jäsenvaltiot saavuttavat tavoitteensa, kuitenkin siten että mahdollisuus käyttää erilaisia keinoja säilytetään; 12. kannattaa komission näkemystä siitä, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua on vahvistettava, jotta teollisten muutosten aiheuttamat haasteet voidaan kohdata paremmin; tukee komission ehdotusta, jonka mukaan Dublinissa sijaitsevalle Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle annetaan tehtäväksi teollisuuden muutosprosesseja koskevien tietojen kerääminen ja levittäminen kaikille asianosaisille; 13. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sosiaalialalla toimivien eurooppalaisten järjestöjen panos uuden sosiaalisen ohjelman toteuttamisessa voi olla merkittävä, ja pyytää näin ollen niiden toiminnan entistä tehokkaampaa koordinointia ja niiden ohjelmien entistä parempaa yhteensovittamista sosiaalisessa ohjelmassa määritettyjen prioriteettien kanssa; 14. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli unionin tulevassa sosiaalipolitiikassa; pyytää näin ollen komissiota määrittelemään sopivan oikeusperustan kansalaisten vuoropuhelun kehittämiselle ja antamaan tarvittavat määrärahat, jotta kansalaisjärjestöt voivat osallistua Euroopan sosiaalipoliittiseen ohjelmaan; 15. pyytää komissiota vahvistamaan uutta sosiaalipoliittista ohjelmaa seuraavasti:
16. pitää myönteisenä neuvoston päätöstä taata johdonmukaisuus jäsenvaltioiden ja yhteisön laajojen talouspoliittisten suuntaviivojen ja työllisyyttä koskevien suuntaviivojen välillä; pyytää, että kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehdään myös vuosiarviointi sosiaalipoliittisen ohjelman täytäntöönpanosta, valtavirtaistaminen sukupuolinäkökohtien osalta mukaan lukien; pyytää siksi komissiota laatimaan sosiaalipoliittista ohjelmaa varten todellisen "tulostaulun”, jossa osoitetaan mukana olevat toimijat ja kunkin toimen välineet ja määräajat; 17. toteaa, että neuvosto käsittelee edelleen kahtakymmentäneljää sosiaalialaa koskevaa komission ehdotusta, ja useita niistä on käsitelty jo vuosien ajan; pyytää neuvostoa kehittämään yhteistyössä komission ja Euroopan parlamentin kanssa toimintasuunnitelman näiden ehdotusten hyväksymisen nopeuttamiseksi; 18. pyytää toimivaltaista valiokuntaansa seuraamaan säännöllisesti sosiaalipoliittisen ohjelman täytäntöönpanoa; 19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle, työmarkkinaosapuolille sekä kansalaisjärjestöjen foorumille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Biarritzin epävirallinen Eurooppa-neuvoston kokous |
| |||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon neuvoston ja komission julkilausumat Biarritzissa 13. ja 14. lokakuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston epävirallisen kokouksen tuloksista, I Perusoikeuskirja 1. pitää perusoikeuskirjan yksimielistä hyväksymistä myönteisenä; 2. vahvistaa 16. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin perusoikeuskirjan laatimisesta(1) , jonka mukaan peruskirja on sisällytettävä perustamissopimukseen; katsoo, että jos sitä ei välittömästi sisällytetä siihen, perusoikeuskirjaan on viitattava perustamissopimuksen 6 artiklassa alkaen siitä, kun se julkistetaan Nizzan Eurooppa-neuvoston kokouksessa; 3. on ilahtunut siitä, että valtioiden ja hallitusten päämiehet tunnustivat perusoikeuskirjan laatimiseen valitun tehokkaan, läpinäkyvän ja avoimen metodin arvon; pyytää näitä käyttämään siitä saatuja kokemuksia hyväkseen perustamissopimuksen tulevissa tarkistuksissa; II HVK 4. toteaa tyydytyksellä, että valtioiden ja hallitusten päämiehet ilmoittivat pyrkivänsä Nizzassa kunnianhimoiseen sopimukseen; 5. vahvistaa, että määräenemmistöpäätösten on oltava yleisenä käytäntönä ja että yksimielisyysvaatimus on rajoitettava luonteeltaan perustuslaillisiin asioihin; määräenemmistöpäätösten lisäämisen ja yhteispäätösmenettelyn välistä yhteyttä on kunnioitettava lainsäädännön alalla; 6. pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta avoimeksi jääneistä HVK-asioista päästäisiin kattavaan sopimukseen ja HVK:a käsittelevä Nizzan huippukokous olisi menestyksekäs, mikä on erittäin tärkeää EU:n omien, pikaista laajentumista koskevien valmistelujen kannalta; 7. kehottaa HVK-neuvottelijoita välttämään kuilun luomista "suurten” ja "pienten” jäsenvaltioiden välille ja varmistamaan komission kokoonpanon ja neuvoston äänten painotuksen osalta kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyttävissä olevat asianmukaiset ratkaisut; 8. on huolissaan toimielinten välisten suhteiden kasvavasta epätasapainosta; 9. kehottaa HVK:ta lujittamaan kaikkia Euroopan yhteisön toimielimiä sekä niiden välistä kumppanuutta tehokkuuden, oikeutuksen ja laajentumisen eduksi; vahvistaa uudelleen tukevansa yhteisömenetelmää; III Jugoslavian liittotasavalta 10. pitää tervetulleena vastavalitun presidentti Kostunican vierailua Biarritziin, mikä palautti Jugoslavian virallisesti eurooppalaiseen perheeseen ja päätti maan eristyksen; 11. korostaa antavansa täyden tukensa Jugoslavian liittotasavallan demokraattiselle muutokselle ja kehottaa kaikkia toimielimiä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin demokratisointiprosessin nopean ja tehokkaan tukemisen varmistamiseksi, ottaen huomioon, että käytettävissä oleva aika on lyhyt; 12. toivoo, että Jugoslavian liittotasavalta menestyy siirtymisessä kohti täyttä eurooppalaista demokratiaa ja sovintoprosessissa naapurivaltioiden kanssa; 13. pitää myönteisenä neuvoston päätöstä antaa välitöntä apua Jugoslavian liittotasavallan demokraattiselle muutokselle ja erityisesti pakotteiden poistamista ja lupausta antaa ennen talven tuloa 200 miljoonan euron arvosta hätäapua; 14. pitää myönteisenä sitä, että Jugoslavian liittotasavalta pääsee hyötymään CARDS-ohjelmasta sekä Euroopan jälleenrakennusviraston toimista, ja pääsee osallistumaan Kölnin Eurooppa-neuvoston käynnistämään vakaus- ja assosiaatioprosessiin; odottaa että Jugoslavian liittotasavalta osallistuu täydellisesti ja aktiivisesti Balkanin alueelliseen yhteistyöhön, Daytonin rauhansopimus mukaan lukien, ajatellen erityisesti yhteistyötä entistä Jugoslaviaa käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa; 15. pyytää neuvostoa ottamaan huomioon Kaakkois-Euroopan lisääntyneen tarpeen saada monivuotista apua; ilmoittaa olevansa halukas neuvottelemaan neuvoston kanssa 6. toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti, otsakkeen 4 tarkistaminen ja sen joustavuus mukaan lukien, esiin tulleiden uusien tarpeiden tyydyttämiseksi, erityisesti ajatellen Jugoslavian liittotasavallassa tapahtunutta myönteistä kehitystä; 16. pyytää presidentti Kostunicaa tarkastelemaan pikaisesti Serbiassa poliittisina vankeina olevien Kosovon albaanien tilannetta ja vapauttamaan kaikki pidätetyt tai perusteettomien poliittisten syytteiden vuoksi tuomitut sekä kuukausia vankeudessa ilman syytteitä pidetyt henkilöt; IV Lähi-idän tilanne 17. pitää myönteisinä Sharm el-Sheikin huippukokouksen johtopäätöksiä askeleena kohti lukemattomia ihmishenkiä viime viikkoina vaatineiden Länsirannan, Gazan alueen ja Israelin väkivaltaisuuksien lopettamista; 18. pitää myönteisenä sitä, että YUTP:n korkea edustaja edusti EU:ta Sharm el-Sheikin huippukokouksessa; pitää sitä ensimmäisenä askeleena kohti unionin diplomaattisen ja poliittisen roolin huomattavaa kohottamista neuvotteluprosessissa; 19. vetoaa kaikkiin asianomaisiin osapuoliin ja ennen kaikkea Israelin ja palestiinalaisten johtajiin, ja kehottaa näitä eristämään äärimmäisyysryhmät ja palaamaan vuoropuhelun tielle tarkoituksena varmistaa oikeudenmukainen, tasapuolinen ja kestävä sopimus, joka perustuu Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 242 ja 338; 20. pitää hyvin tärkeinä kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on edistää Israelin ja Palestiinan kansojen vuoropuhelua, ja ennen kaikkea Marseilles'ssa 16. marraskuuta 2000 pidettävää kokousta, jonka tarkoituksena on käynnistää uudelleen Euro-Välimeri-yhteistyökumppanuus; V Muut politiikan alat 21. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat yksipuolisesti muuttaneet öljyn verotusta ja valtiontukea koskevaa politiikkaansa suorana reaktiona öljyn hinnan nousulle; korostaa, että tällainen lähestymistapa ei sovi yhteen makrotaloudellisten toimien sovitun koordinoinnin eikä jäsenvaltioiden talousarvion konsolidoinnista antamien sitoumusten kanssa; tukee tästä syystä voimakkaasti komission ehdotusta luoda yhteinen energiapoliittinen lähestymistapa ja sisällyttää se unionin talouspolitiikan laajoihin suuntaviivoihin; 22. pyytää tässä yhteydessä kaikkia tuottajamaita, erityisesti OPECia ja Venäjää, hyväksymään euromääräiset sopimukset eurooppalaisten kuluttajamaiden kanssa; 23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan pikaisesti toimia öljykriisin työllisyyteen tai Euroopan unionin vähempiosaisten elinoloihin aiheuttamien kielteisten vaikutusten torjumiseksi; 24. pitää erittäin myönteisenä sitä, että EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet päättivät muodostaa Euroopan unionin yhteisen kannan Riadissa 17. - 19 marraskuuta 2000 pidettävää öljyntuottaja- ja -kuluttajamaiden kokousta varten; korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionille on maailman suurimpana öljyn tuojana erittäin tärkeää, että öljyn kuluttajamaat aloittavat välittömästi jatkuvan vuoropuhelun tuottajamaiden ja erityisesti OPECin kanssa, tarkoituksena luoda markkinoille mahdollisimman avoimet olosuhteet ja vakauttaa öljyn hinta; 25. kehottaa neuvostoa (äskettäisen öljyn hintakriisin vuoksi) hyväksymään yhteisen ja yhtenäisen energiastrategian, joka pyrkii vähentämään riippuvuutta öljyn tuonnista, edistää energiansäästöä ja energiatehokkuutta, lisää uusiutuvien energialähteiden osuutta ja jossa otetaan huomioon myös muita asiaan liittyviä kysymyksiä, kuten ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutos, nykyisen sietämättömän kilpailun vääristämisen eliminoiminen, liikennealan huonojen työolosuhteiden parantaminen sekä eri liikennemuotojen välisen tasapainon korjaaminen erityisesti rahdin osalta rautatiekuljetusten ja lyhyiden merireittien eduksi; o 26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.
| ||||||||||
| Perussopimusten muuttaminen perustuslain muotoon |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon 14. helmikuuta 1984 antamansa päätöslauselman luonnoksesta sopimukseksi Euroopan unionista(1) , - ottaa huomioon 12. huhtikuuta 1989 antamansa päätöslauselman perusoikeuksista ja -vapauksista annetun julistuksen hyväksymisestä(2) , - ottaa huomioon 11. heinäkuuta 1990 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suuntaviivoista Euroopan unionin perustuslakiluonnokseksi(3) , - ottaa huomioon Euroopan yhteisön parlamenttien konferenssin 30. marraskuuta 1990 antaman julistuksen, - ottaa huomioon 12. joulukuuta 1990 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin perustuslaillisista lähtökohdista(4) , - ottaa huomioon 20. tammikuuta 1993 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin rakentamisesta ja strategioista laajentumista sekä koko Euroopan kattavaa järjestystä silmällä pitäen(5) , - ottaa huomioon 10. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin perustuslaista(6) , - ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksen liitteenä olevan Belgian, Ranskan ja Italian julistuksen N:o 57 toimielimistä silmällä pitäen Euroopan unionin laajentumista tehdystä pöytäkirjasta, - ottaa huomioon 18. marraskuuta 1999 antamansa päätöslauselman perustamissopimusten uudistuksen ja seuraavan hallitustenvälisen konferenssin valmistelusta(7) , 3. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman hallitustenvälisen konferenssin koollekutsumisesta(8) sekä 13. huhtikuuta 2000 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät parlamentin ehdotukset hallitustenväliselle konferenssille(9) , - ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin perusoikeuskirjan laatimisesta(10) , - ottaa huomioon Feirassa 19. ja 20. kesäkuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen hallitustenväliseen konferenssiin liittyvät tulokset, - ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan 11. ja 12. heinäkuuta 2000 järjestämän tapaamisen jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenttien edustajien kanssa, - ottaa huomioon Firenzen yliopistollisen Eurooppa-instituutin komission tilauksesta laatiman selvityksen perussopimusten uudelleenjärjestelystä, - ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, - ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden mietinnön (A5-0289/2000 ), A. ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Ranska on kirjannut yhdeksi päätavoitteistaan perussopimusten uudistamista koskevan hallitustenvälisen konferenssin saattamisen päätökseen ja tunnustanut, että uudistuksen onnistuminen on välttämätöntä, jotta voidaan luoda parhaat mahdolliset edellytykset laajentumisen valmistelulle ja taata unionin toimivuus tulevaisuudessa, B. on vakuuttunut siitä, että kyseisen hallitustenvälisen konferenssin on saatava aikaan jäljellä olevina kuukausina todellisia parannuksia toimielinten toimintaan eikä se voi tyytyä pelkistä vähimmäistavoitteista sopimiseen, C. on vakuuttunut siitä, ettei meneillään olevia hankkeita voida erottaa yleisemmästä näkemyksestä unionin ja Euroopan tulevaisuudesta pitkällä aikavälillä; katsoo, että tästä syystä on ryhdyttävä pohtimaan syvällisesti niitä kysymyksiä, joita ei tähän mennessä ole vielä käsitelty; katsoo, että näin ollen on välttämätöntä käydä asiasta laajaa julkista keskustelua kansalaisten kanssa kaikissa jäsenvaltioissa, D. ottaa huomioon, että unioni avautuu itään ja etelään päin samalla, kun EU:n kansalaiset ja kansat toivovat syystäkin, että unionin toimielinjärjestelmä sekä sen periaatteet ja tavoitteet muuttuvat vihdoin johdonmukaisempaan ja avoimempaan suuntaan, ja katsoo, että tämän uuden tavoitteen saavuttamisen edellytykset näyttävät olevan täyttymässä, E. katsoo, että hallitustenvälisessä konferenssissa vuonna 1996 ”yksinkertaistettiin” hieman perussopimuksia ja lisättiin Euroopan parlamentin lainsäädännöllistä yhteispäätösvaltaa, mutta ei kuitenkaan lujitettu neuvoston päätöksentekokykyä eikä saatu toteutettua loppuun asti tuolloin aloitettua toimielinten tehostamista, F. katsoo, että unionin perusoikeuskirjan hyväksyminen vahvistaa toimielinten legitimiteettiä ja arvoa yleisön silmissä edellyttäen kuitenkin, että perusoikeuskirjan sisällyttäminen osaksi perussopimuksia saadaan varmistettua, G. katsoo, että jokaisen oikeusjärjestyksen perustana on säännöstö, jossa määritellään sen toimielinten luonne ja toimivalta, H. katsoo, että unioniin kuuluminen merkitsee sen perustana olevien ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklassa sekä perusoikeuskirjassa mainittujen ihanteiden ja kansanvaltaisten arvojen varauksetonta hyväksymistä, I. katsoo, että unionin hallintotapa on jo järjestetty perussopimuksilla, joissa määrätään toimielinten kokoonpanosta sekä siitä, missä määrin ja millä tavoin ne tehtäviään suorittavat, J. panee merkille, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että yhteisöjen perustamissopimukset muodostavat ”perustuslaillisen peruskirjan”, K. ottaa huomioon perussopimuksissa olevat määräykset, joiden mukaan Euroopan unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä ja unionin kansalaisuus täydentää jäsenvaltioiden kansalaisuutta eikä suinkaan korvaa sitä, L. pahoittelee, että nykyisen hallitustenvälisen konferenssin aikana ei käsitellä perussopimusten uudelleenjärjestelyä, ja on komission kanssa samaa mieltä siitä, että Nizzan Eurooppa-neuvostossa on sovittava tämän hankkeen toteutusta koskevasta menettelystä ja konkreettisesta aikataulusta, M. painottaa sitä, että Euroopan perustuslaki voi syntyä vain laajan julkisen keskustelun tuloksena, noudattaen kansanvaltaista menettelyä Euroopan unionin sisällä; katsoo, ettei kyseinen menettely saa missään tapauksessa rajoittua pelkästään hallitustenvälisiin neuvotteluihin, 1. toistaa halukkuutensa sisällyttää perustuslailliseen tekstiin unionin perusarvot, kansalaisoikeudet sekä tehokkaat toimielinjärjestelyt ja panee tyytyväisenä merkille unionin uudesta perustasta käydyn laajan keskustelun, joka käynnistyi äskettäin korkeimmalla poliittisella tasolla; 2. toistaa käsityksensä, jonka mukaan hallitustenvälisen konferenssin on tarkistettava perussopimusten muuttamisjärjestystä siten, että niiden perustuslaillistamisen ja noudatettavan menettelyn demokratisoinnin tavoitteet otetaan huomioon antamalla kahdelle toimielimelle oikeus osallistua päätöksentekoon: sille, joka edustaa jäsenvaltioita, ja sille, joka edustaa unionin kansalaisia; ei kuitenkaan aio millään tavoin supistaa kansallisten parlamenttien asemaa ratifioinnissa; I. Perustamissopimusten yksinkertaistamisen ja uudelleenjärjestelyn tarve 3. toteaa, että vaikka unionin rakennetta yksinkertaistettiin Amsterdamin sopimuksella, se ei edelleenkään vastaa demokratiaa, avoimuutta ja selväpiirteisyyttä koskeviin toiveisiin, joita Euroopan unionin ja ehdokasvaltioiden kansalaiset ovat esittäneet; painottaa sitä, että Euroopan unionin rakennustyön tavoitteita ja keinoja voidaan lähestyä rationaalisemmin ja ymmärrettävämmin vasta sitten, kun perussopimukset on laadittu täysin uudelleen; 4. katsoo, että perättäisten hallitustenvälisten konferenssien kuluessa syntynyt muoto, pitkien ja monimutkaisten sopimusten kasauma, on tullut vaikeaksi käyttää niin ammattilaisten kuin kansalaistenkin kannalta; katsoo, että nykyiset perussopimukset on korvattava yhdellä ”puitesopimuksella”, joka on helppolukuinen ja lyhyt ja jossa määrätään Euroopan unionin ja kolmen yhteisön yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi; katsoo, että tähän sopimukseen sisältyisivät ainoastaan keskeisimmät, luonteeltaan perustuslailliset määräykset, toisin sanoen unionin tavoitteet, perusoikeuksien suoja, kansalaisuus, toimivalta ja vallanjako sekä toimielimiin liittyvät määräykset; katsoo, että kaikki muut määräykset ja erityisesti ne, jotka koskevat yhteisiä politiikkoja, sisällytettäisiin ”puitesopimuksen” liitteisiin; 5. katsoo, että komission pyynnöstä Firenzen yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa laadittu selvitys täyttää pitkälti selkeydelle asetetut vaatimukset ja osoittaa, että perussopimusten uudelleenjärjestely on teknisesti täysin mahdollista; katsoo, että siinä on kyse perustuslaillistamisprosessin alusta, jossa muutokset on tehty nykyinen oikeustila säilyttäen siitä riippumatta, millaisia toimielinuudistuksia pidetään tarpeellisina; II. Syyt, joiden vuoksi perussopimukset olisi muutettava perustuslain muotoon 6. katsoo, että Euroopan perustuslain olemassaolo toisi kahdenlaista hyötyä, sillä se toimisi Euroopan kansalaisten perussäädöksenä ja mahdollistaisi yhteisön toimielimiä koskevien sääntöjen välttämättömän yksinkertaistamisen; 7. painottaa sitä, että tulevassa perustuslaissa on määrättävä selkeästi ja painokkaasti seuraavista seikoista:
8. toivoo, että Euroopan kansalaisten itsenäinen oikeus hoitaa omia asioitaan kunnallisella tasolla otetaan kiinteäksi osaksi uutta perussopimusta, ja katsoo, että sitä olisi edistettävä ja sen toteutuminen taattava; 9. toivoo, että hallitustenvälisen konferenssin päättymisen yhteydessä joulukuussa 2000 Nizzassa käynnistyvä keskustelu antaa sysäyksen tekstihierarkian laatimiselle, jonka on johdettava Euroopan perustuslain laatimiseen ja eri tekstien hyväksymismenettelyjen erotteluun siten, ettei uudistus voi keskeytyä; III. Menettelytapa 10. katsoo, että ensimmäinen perussopimus voidaan laatia nykyistä oikeudellista ja institutionaalista tilannetta noudattaen; ehdottaa tältä osin, että Nizzan Eurooppa-neuvosto antaa neuvostolle valtuudet vahvistaa uudelleenjärjestelty sopimus komission ehdotuksesta kuultuaan yhteisöjen tuomioistuinta ja saatuaan Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon sekä kansallisten parlamenttien hyväksynnän; 11. painottaa, että perusoikeuskirjan laatimistyöllä luodaan pohjaa yhteiselle perustuslaille (perusoikeuskirja voitaisiin sisällyttää perussopimukseen esimerkiksi perustuslain ensimmäisenä lukuna); Toinen vaihe: valmistelukunta laatii perustuslain 12. ehdottaa, että perustuslaillistamisprosessi käynnistetään Nizzan Eurooppa-neuvoston yhteydessä joulukuussa 2000 hyväksymällä julistus, joka liitetään tulevaan perussopimukseen ja jossa annetaan valtuudet sekä määritetään noudatettavat menettelyt ja aikataulu Euroopan perustuslain laatimistyön aloittamiseksi; 13. pitää välttämättömänä, että parlamentti ja komissio toimivat perustuslaillistamisprosessin liikkeellepanevina voimina aloittaessaan välttämättömän valmistelutyön ja että jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kansallisten parlamenttien näkökannat ja yleinen mielipide otetaan tarkkaan huomioon; 14. ehdottaa, todeten perusoikeuskirjaluonnoksen laatimisesta vastanneen valmistelukunnan selvitysten sujuneen kollegiaalisessa, avoimessa ja hedelmällisessä hengessä, että se voisi olla mallina laadittaessa unionin tulevaa perustuslakia; 15. ehdottaa kuitenkin, että tätä mallia muutetaan ottaen kaikki valmistelevat selvitykset huomioon, jotta voidaan kehittää valmistelukunnan keskustelu- ja päätöksentekomenettelyjä; 16. katsoo, että valmistelukunnalla olisi oltava enintään vuosi aikaa perustuslain alustavan esityksen työstämiseen; 17. katsoo, että valmistelutyöt on järjestettävä siten, että perustuslaki voidaan hyväksyä ennen Euroopan parlamentin vuoden 2004 vaaleja; 18. kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa keskustelemaan valmistelukunnan kanssa valmistelutyön aikana sekä kuulemaan aika ajoin kansallisten parlamenttien vastaavien valiokuntien edustajia; 19. vakuuttaa jälleen ehdokasvaltioille, ettei laatimistyö voi missään tapauksessa pysäyttää tai hidastaa liittymisprosessia; katsoo tältä osin tarpeelliseksi, että näiden valtioiden edustajien olisi voitava osallistua valmistelukunnan työhön, ja pyytää siksi ottamaan nämä osapuoliksi; 20. toivoo, että - sekä demokraattisen keskustelun laadun parantamiseksi että kansalaisten ja perustuslain välisten siteiden lujittamiseksi - unionin kansalaisten mielipidettä kysytään sopivan ajankohtana järjestettävässä kansanäänestyksessä; 21. pyytää, että tämä kansanäänestys järjestetään samana päivänä kaikissa jäsenvaltioissa; 22. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamentteja ilmaisemaan näkemyksensä ja tekemään ehdotuksia Euroopan parlamentille edellä esitetyistä menettelytavoista prosessin käynnistämisestä aina Euroopan parlamentin puoltavaa lausuntoa seuraavaan perustuslain lopullisen tekstin vahvistamiseen asti; o 23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman perussopimusten uudistamista käsittelevälle hallitustenväliselle konferenssille, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Tiiviimpi yhteistyö |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VII osaston "Määräykset tiiviimmästä yhteistyöstä” sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan, - ottaa huomioon 19. marraskuuta 1997 Amsterdamin sopimuksesta antamansa päätöslauselman(1) , 16. heinäkuuta 1998 Amsterdamin sopimuksen täytäntöönpanosta antamansa päätöslauselman(2) ja 13. huhtikuuta 2000 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät parlamentin ehdotukset hallitustenväliselle konferenssille(3) , - ottaa huomioon Feiran Eurooppa-neuvoston päätelmät tiiviimmästä yhteistyöstä, - ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, - ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0288/2000 ), A. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sitoutuneet luomaan yhä tiiviimmän liiton Euroopan kansojen ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille, B. ottaa huomioon, että liialliseen eriyttämiseen sisältyy uhka jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden rikkoutumisesta ja yhteisön oikeusalueen hajoamisesta; siksi kaikenlainen eriyttäminen on järjestettävä niin, että vältetään tätä uhkaa, C. katsoo, että päätöksenteon jumiutuminen on yhä vaarana, koska jäsenvaltioilla on toisinaan erilaisia odotuksia ja koska neuvostolta vaaditaan edelleen yksimielinen päätös monilla aloilla; katsoo, että tämä vaara kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän jäsenvaltioita unionissa on, D. katsoo, että yhteisön toimintatavoissa on vuodesta 1957 alkaen tunnustettu, että tietynasteinen eriytyminen Euroopan yhdentymisen nopeudessa ja kattavuudessa voi olla hyödyksi yhteisön rakennustyön edistymiselle, kunhan yhteiset tavoitteet säilytetään ja eriytyminen nähdään poikkeuksellisena ja väliaikaisena keinona, E. katsoo, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitettiin Amsterdamin sopimuksella tiiviimmän yhteistyön nimikkeellä useita ensimmäiseen ja kolmanteen pilariin sovellettavia eriytettyä yhdentymistä koskevia ehtoja, F. ottaa huomioon, että Feirassa 19. ja 20. kesäkuuta 2000 pidetty Eurooppa-neuvosto katsoi, että hallitustenvälisessä konferenssissa olisi käsiteltävä ”Amsterdamin sopimukseen otettuja tiiviimpää yhteistyötä koskevia määräyksiä, siten että laajentuneen unionin yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden tarve otetaan huomioon”, G. katsoo, että tuleva laajentuminen lisää unionin monimuotoisuutta ja että on tärkeätä muistaa, että EU - jonka pääasiallisena tavoitteena on demokratian ja rauhan säilyttäminen - on vastuussa koko Euroopan mantereesta, H. katsoo, että Euroopan unionin on vastattava poliittisesti tähän lisääntyvään monimuotoisuuteen säilyttäen jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden, Periaatteet 1. pitää välttämättömänä, että tiiviimmän yhteistyön muodot kehittyvät unionin toimielinjärjestelmän puitteissa, ja katsoo, että on säilytettävä yhteinen toimielinjärjestelmä, jossa kaikki Euroopan parlamentin ja komission jäsenet osallistuvat näille toimielimille kuuluvien tehtävien hoitamiseen; 2. katsoo, että vain yhteisöjärjestelmä antaa riittävät takeet demokraattiseen valvontaan, oikeudelliseen valvontaan ja solidaarisuuteen; 3. muistuttaa, että tiiviimmälle yhteistyölle Amsterdamin sopimuksessa asetettujen poliittisten ja juridisten ehtojen tavoitteena on pienentää jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden rikkoutumisen ja yhteisön oikeusalueen hajoamisen vaaraa, joka sisältyy kaikkeen erilliskehitykseen, ja sallia osalle jäsenvaltioita pidemmälle menevä yhdentyminen tietyillä konkreettisilla toimialoilla siten että lopullinen tavoite on saada kaikki muutkin mukaan tähän tiiviimpään yhteistyöhön; toivoo, että näitä ehtoja lievennetään solidaarisuutta vaarantamatta; Soveltamisala 4. arvioi, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja puolustuspolitiikka on sisällytettävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VII osaston mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön; 5. korostaa, että komission aloiteoikeus ja Euroopan parlamentin täysi osallistuminen - yhteispäätösmenettelyllä lainsäädäntöön, kuulemismenettelyllä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä puolustusta koskeviin kysymyksiin ja hyväksyntämenettelyllä muissa asioissa - sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeudellinen valvonta pitää olla normina kaikessa tiiviimmässä yhteistyössä, sekä sellaisessa, josta käytetään tätä nimeä että sellaisessa, jotka käyttävät omissa sopimuksissaan nimitystä "määritelmä” (Schengen, EMU); 6. katsoo, että vaatimusta siitä, että tiiviimpää yhteistyötä käytetään ainoastaan viimeisenä keinona, tulee täydentää poistamalla mahdollisuus käyttää sitä niillä aloilla, joissa perussopimusten nojalla tehdään enemmistöpäätöksiä, ja vahvistamalla tarvittavat määräajat, joilla sovitaan missä vaiheessa päätöstä ei enää odoteta, jos neuvosto ei ole päässyt yksimielisyyteen, ja koska lukkiutunutta tilannetta kannattaa yrittää purkaa käyttämällä tiiviimpää yhteistyötä osassa jäsenvaltioista; 7. arvioi, että edellä mainitun 13. huhtikuuta 2000 annetun päätöslauselman mukaisesti on vaadittava, että tiiviimpään yhteistyöhön osallistuu vähintään kolmasosa jäsenvaltioista, mutta toteaa, että mitä suurempi osallistujien lukumäärä, sitä paremmin voidaan turvata, että aloite vastaa yleisesti koettua tarvetta eikä ole pienen ryhmän omaksi edukseen käyttämä eriytymiskeino; 8. katsoo, että sana "etuihin” on poistettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43 artiklan 1 kohdan f alakohdasta; 9. korostaa, että miltään jäsenvaltiolta ei voida kieltää mahdollisuutta osallistua milloin tahansa jo olemassa olevaan tiiviimpään yhteistyöhön, ja sen vuoksi katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on täydennettävä vaatimalla, että tuleville liittymisille asetettavat ehdot sovitaan peruspäätöksissä; 10. katsoo, että eri pilarien erityisehdot on yhdenmukaistettava yksinkertaisuuden ja selkeyden vuoksi ja varsinkin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 40 artiklan 1 kohdan a alakohta on tehtävä yhdenmukaiseksi EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan kanssa; 11. korostaa, että EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan c ja d alakohdassa esitetyt rajoitukset on poistettava; Tiiviimmän yhteistyön aloittaminen 12. katsoo, että Amsterdamin sopimuksessa kaikille jäsenvaltioille annettu mahdollisuus käyttää veto-oikeutta on ristiriidassa sen kanssa, että tällä keinolla pyritään ratkaisemaan tiettyjä lukkiutuneita tilanteita, joten tämä mahdollisuus pitää poistaa; 13. katsoo, että menettelyn tiiviimmän yhteistyön aloittamiseksi pitää olla samanlainen kaikissa pilareissa ja sen perustaksi pitää ottaa ensimmäiselle pilarille sovittu menettely seuraavin muutoksin:
Demokraattinen valvonta 14. muistuttaa, että Euroopan parlamentin tai komission yhtenäisyyttä ei saa asettaa missään tapauksessa kyseenalaiseksi tiiviimpää yhteistyötä aloitettaessa tai sovellettaessa; 15. katsoo, että tiiviimmän yhteistyön aloittamisen yhteydessä on kunnioitettava talousarvion yhtenäisyyden periaatetta; unionin talousarvioon pitäisi luoda tulo- ja menorakenne, johon tiiviimmästä yhteistyöstä aiheutuvat menot voidaan kirjata; näitä määrärahoja ei pitäisi sisällyttää omien varojen ja rahoitusnäkymien enimmäismäärään; soveltamistapa voitaisiin määritellä toimielinten välisellä sopimuksella ja tarkistamalla varainhoitoasetusta; 16. pyytää soveltamaan tinkimättä avoimuuden periaatetta tiiviimmässä yhteistyössä; 17. huomauttaa, että laajentumisessa on turvauduttava mieluummin koeteltuihin siirtymäaikaratkaisuihin kuin tiiviimpään yhteistyöhön; Sisäinen kehitys ja muiden liittyminen tiiviimpään yhteistyöhön 18. korostaa, että tiiviimmän yhteistyön sisäisessä kehityksessä on säilytettävä kaikissa pilareissa rinnakkaisuus toimielinten normaalin toiminnan kanssa, mikä on tällä hetkellä varmistettu ensimmäisessä pilarissa; 19. arvioi, että menettelyä, jolla ne valtiot, jotka eivät ole osallistuneet tiiviimpään yhteistyöhön sen alusta alkaen, liittyvät siihen, on tarkistettava seuraavasti:
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman perussopimusten uudistamista käsittelevälle hallitustenväliselle konferenssille, neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Saarten asema |
| ||||||
Euroopan parlamentti, joka A. katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan toisen kohdan eri kieliversiot poikkeavat toisistaan huomattavasti niiltä osin, jotka koskevat saarten kohtelua taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvissä asioissa, ja että tietyissä kieliversioissa viitataan heikommassa asemassa oleviin saariin kun taas toisissa puhutaan vain saarista sinänsä, B. ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn saaristoalueita koskevan julistuksen N:o 30, C. katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 154 artiklassa toistetaan yksiselitteisesti julistuksen N:o 30 sisältö ja muoto, 1. pyytää meneillään olevaa hallitustenvälistä konferenssia korjaamaan 158 artiklan eri kieliversioiden väliset eroavaisuudet ja varmistamaan, että 158 artikla on johdonmukainen Amsterdamin sopimukseen liitetyn saaristoalueita koskevan julistuksen N:o 30 kanssa; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman perussopimusten uudistamista käsittelevälle hallitustenväliselle konferenssille, neuvostolle ja komissiolle. | |||||||
| Jalkaväkimiinat |
| |||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon 17. joulukuuta 1992 jalkaväkimiinojen aiheuttamasta hävityksestä(1) ja 29. kesäkuuta 1995 maamiinoista ja sokeuttavista laseraseista(2) ja aiheesta: jalkaväkimiinat: murhaava este kehitykselle(3) sekä 18. joulukuuta 1997 vuoden 1997 yleissopimuksesta jalkaväkimiinojen kieltämiseksi ja tuhoamiseksi(4) antamansa päätöslauselmat, - ottaa huomioon 25.- 29. syyskuuta 1995 pidetyn AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselman jalkaväkimiinoista (AKT-EU 1522/95/lop.), - ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta: Euroopan unionin toimien lujittaminen, sekä komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jalkaväkimiinojen vastaisesta toiminnasta (KOM(2000) 111 ), - ottaa huomioon komissiolle esitetyt kehitysyhteistyövaliokunnan ja ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan suulliset kysymykset (B5-0544/2000 ja B5-0545/2000 ), A. katsoo, että tällä hetkellä maapallolle on levitettynä noin 100 miljoonaa miinaa ja että jalkaväkimiinat ja räjähtämättömät taisteluvälineet ovat jossain määrin ongelma 88 maalle, joista osa kuuluu kaikkein köyhimpiin maihin ja joista 20:ssa ongelma on erityisen suuri, B. ottaa huomioon, että uusia jalkaväkimiinojen uhreja on tilastoitu vuoden 1999 maaliskuun jälkeen 78 maassa ja että 39 näistä uhreista loukkaantui muussa kuin konfliktitilanteessa, C. katsoo, että sen lisäksi, että jalkaväkimiinojen käyttö johtaa ihmishenkien menetykseen etenkin siviiliväestön keskuudessa (välitön vaikutus), se on suuri este sellaisten maiden taloudelliselle ja sosiaaliselle elpymiselle, joissa on selkkauksia ja/tai käydään sisällissotaa (epäsuora vaikutus), D. katsoo, että miinat ja räjähtämättömät taisteluvälineet estävät pakolaisten palaamisen tai viivästyttävät sitä ja vaikuttavat maataloustuotantoon, ympäristöön, energiavaroihin, liikenteeseen ja opetukseen sekä kuormittavat valtavasti näiden maiden terveydenhuoltoa, E. katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus tehdä kaikki voitavansa jalkaväkimiinojen aiheuttamien ongelmien lievittämiseksi, F. antaa tunnustusta kansainvälisten järjestöjen, valtioista riippumattomien erikoisjärjestöjen, kansainvälisten elinten ja paikallisten yhteisöjen tähän mennessä toteuttamille toimille jalkaväkimiinojen yksityisille ja yhteisöille aiheuttaman kärsimyksen lievittämiseksi, G. ottaa huomioon, että jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, valmistuksen ja kaupan kieltämistä ja niiden hävittämistä koskeva yleissopimus (jäljempänä 'yleissopimus') tuli voimaan 1. maaliskuuta 1999 ja että lähes kolme neljäsosaa maailman kansakunnista on liittynyt tähän yleissopimukseen (139 allekirjoittanutta ja 107 ratifioinutta maata), H. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Suomea lukuun ottamatta allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen ja että allekirjoittajavaltiot Kreikkaa lukuun ottamatta ovat ratifioineet yleissopimuksen, I. katsoo, että edelleen tarvitaan suuria ponnistuksia miinoista vapaan maailman tavoitteen saavuttamiseksi, koska tärkeät valtiot kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina eivät ole vielä liittyneet sopimukseen, yli 250 miljoonaa jalkaväkimiinaa on yhä 105 maan asevarastoissa ja liian monet valtiolliset ja ei-valtiolliset toimijat käyttävät yhä jalkaväkimiinoja esimerkiksi Tšetšeniassa, Angolassa, Burmassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä sitä ympäröivissä valtioissa meneillään olevassa konfliktissa, J. ottaa huomioon, että hallitukset ja laitokset eri puolilta maailmaa lupasivat Ottawan konferenssissa huomattavan suuren rahasumman, vähintään 350 miljoonaa euroa, käytettäväksi lähivuosien aikana miinojen käytön vastaiseen toimintaan, K. ottaa huomioon, että ajanjaksolla 1992 - 1998 Euroopan unioni osoitti 180 miljoonaa euroa miinojen vastaisen toiminnan rahoittamiseen eri puolilla maailmaa (miinanraivausohjelmien tukeminen, miinojen uhrien avustaminen, tutkimus ja teknologinen kehitys) ja että Euroopan unionin jäsenvaltiot toteuttivat samalla ajanjaksolla samansisältöisiä kahdenvälisiä toimia, L. ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on tunnustanut Euroopan unionin johtavan aseman miinojen vastaisessa toiminnassa; ottaa myös huomioon, että Euroopan unioni antaa apua kaikille ongelmasta vakavimmin kärsiville maille ja että Euroopan unionin tuki on usein tärkein jalkaväkimiinojen vastaisen toiminnan rahoituksen lähde, M. katsoo, että jalkaväkimiinojen vastainen toiminta on usein olennainen osa humanitaarista apua, kuntoutusta, jälleenrakennusta ja kehitystä, N. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat kieltäneet kokonaan kaikkien erityyppisten jalkaväkimiinojen viennin kaikkialle ja ryhtyneet toimenpiteisiin jalkaväkimiinojen valmistuksen kieltämiseksi, O. katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden on tulevan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja Naton yhteisten toimien yhteydessä pitäydyttävä asioissa, joihin se on sitoutunut yleissopimuksessa, 1. panee merkille Euroopan unionin huomattavat poliittiset ja taloudelliset ponnistelut jalkaväkimiinojen käyttöä vastaan; 2. pyytää Euroopan unionia voimistamaan nykyistä toimintaansa maamiinojen leviämisen estämiseksi, tiedon lisäämiseksi, miinojen raivaamiseksi ja uhrien kuntoutuksen tukemiseksi sekä kunnostusohjelmien toteuttamiseksi pahimmin koetelluilla alueilla; 3. pyytää Euroopan unionia sitoutumaan sekä poliittisesti että taloudellisesti entistä voimakkaammin työskentelemään jalkaväkimiinojen täydelliseksi hävittämiseksi yleissopimuksessa asetetun määräajan kuluessa; 4. pyytää, että sopimuksen määräykset sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön, mikä tekee jalkaväkimiinojen tuotannosta, varastoinnista, kuljettamisesta ja käytöstä osan EU:n jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöä; 5. kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita mainitsemaan kansallisessa lainsäädännössään erityisesti ajoneuvomiinat, joiden käsittelyä estävät laitteet yleissopimukseen 2 artiklaan sisältyvän määritelmän mukaisesti toimivat jalkaväkimiinojen tapaan; 6. pahoittelee, että Euroopan unionin eri politiikan alojen koordinoinnissa ja johdonmukaisuudessa on edelleenkin puutteita, mikä todennäköisesti vaikuttaa miinojen vastaiseen toimintaan, ja kehottaa soveltamaan tehokkaita, joustavia ja nopeita päätöksentekomenettelyjä miinojen vastaisessa toiminnassa; pitää erittäin tärkeänä sitä, että EU myöntää huomattavasti enemmän määrärahoja miinoja koskeville toimille ja että määrärahojen toteutus on tehokasta ja nopeaa; katsoo, että määrärahojen lisäämisen on hyödytettävä ensisijaisesti horisontaalista budjettikohtaa, jotta EU:n miinoja koskevien toimien yhtenäisyyttä ja tehokkuutta voidaan parantaa; katsoo lisäksi, että määrärahojen lisäämisen on perustuttava selkeisiin päätöksentekoprosessia koskeviin kriteereihin, mikä mahdollistaa rahoituksen myös pitkällä aikavälillä, jolloin miinoja koskevia toimia sisältävien ohjelmien kehitystavoitteet voidaan saavuttaa; 7. pitää tervetulleena ehdotusta, joka koskee jäsenvaltioiden ja asianmukaisten kansainvälisten järjestöjen miinojen vastaisten toimien asiantuntijoista koostuvan asiantuntijaryhmän perustamista; uskoo että myös kansalaisjärjestöt on kutsuttava osallistumaan asiantuntijaryhmän työhön, kun se laatii yleiset miinojen vastaisten toimien yleiset suuntaviivat ja määrittää niiden prioriteetit; 8. ottaa ilolla vastaan ehdotuksen jalkaväkimiinojen vastaista toimintaa koskevaksi asetukseksi ja antaa tunnustusta komissiolle, joka aikoo lisätä Euroopan unionin osallistumista miinanraivaustoimiin; 9. pitää myönteisenä komission ehdotusta, jonka mukaan se antaa vuosittaisen raportin, jossa se tekee yhteenvedon miinojen vastaisista toimista ja arvioi asetuksen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota julkistamaan tämän raportin ja esittämään siinä mahdollisimman yksityiskohtaisia tietoja; 10. pyytää Euroopan yhteisöä toimimaan yhtenäisemmin ja koordinoidummin kussakin miinojen vaivaamassa maassa ja pyrkimään niissä kansainvälisen yhteistyön lujittamiseen sekä ennen kaikkea määrittelemään kokonaistavoitteet ottaen huomioon yleissopimukseen sisältyvät sitoumukset ja määräajat; 11. pyytää neuvostoa ja EU:n jäsenvaltioita nimenomaan lausumaan, ettei jalkaväkimiinojen käyttö tai niiden käytössä avustaminen ole hyväksyttävää yhteisessä toiminnassa tulevan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa eikä Naton puitteissa; 12. kehottaa kansainvälistä yhteisöä etsimään sopivia keinoja käytettäväksi toisaalta niiden valtioiden kohdalla, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta ja jotka käyttävät jatkuvasti jalkaväkimiinoja umpimähkäisesti ja vastuuttomasti, ja toisaalta niiden valtioiden kohdalla, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen, mutta jatkavat itsepintaisesti jalkaväkimiinojen käyttöä; katsoo, että yleissopimusten ja muun kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön rikkomisesta on määrättävä asianmukaiset sanktiot, mutta että tätä ei pidä toteuttaa siten, että miinaongelmasta kärsivien maiden väestöltä kielletään ratkaisevan tärkeästä miinojen ja muiden laitteiden raivaamisesta saatava hyöty; 13. kehottaa siksi yleissopimuksen allekirjoittajavaltioita ottamaan käyttöön määräykset, joilla voidaan taata miinojen kieltosopimuksen tehokas soveltaminen ja siihen sisältyvien sitoumusten noudattaminen; 14. kehottaa Euroopan unionia lisätoimiin kansainvälisellä tasolla, jotta ne valtiot, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet yleissopimusta, tekisivät sen kohtuullisen ajan kuluessa; 15. kehottaa tehostamaan tutkimustoimintaa sellaisten turvallisempien tekniikoiden kehittämiseksi, jotka helpottavat ja nopeuttavat miinojen löytymistä, poistamista ja hävittämistä; 16. ehdottaa Euroopan unionille, että se käyttäisi etenkin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa alalla täysimääräisesti hyväkseen miinanraivaukseen liittyvän sotilas- ja siviilialan osaamisen mahdollisia yhteisvaikutuksia; 17. kehottaa niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet ja/tai ratifioineet yleissopimusta, tekemään sen mahdollisimman pian; 18. pyytää, että yleissopimukseen liittymistä ja sen allekirjoittamista ja noudattamista pidettäisiin keskeisenä näkökohtana kaikissa Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisissä neuvotteluissa; 19. kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden itse kunkin rahoittamat miinanraivaustoimet, Euroopan kehitysrahaston rahoittama apu ja komission toiminta sovitetaan kunnolla yhteen; 20. kehottaa neuvostoa ja komissiota mahdollistamaan sen, että ei-sotilaallisia nopean toiminnan yksiköitä voidaan käyttää kiireelliseen miinanraivaukseen esimerkiksi suurten muuttovirtojen tapauksessa (koteihinsa palaavat ja pakolaiset) miinoista kärsivissä maissa; uskoo kuitenkin, että nämä toiminnot olisi koordinoitava vastaanottajamaiden olemassaolevien kansallisten yksiköiden kanssa; 21. suosittelee, että valtioista riippumattomille järjestöille ja paikallisille yhteisöille annetaan helpommin saatavissa olevia lisäresursseja, joiden avulla ne voivat panna täytäntöön miinanraivaustoimet, tiedostamista lisäävät ohjelmat ja uhrien avustusohjelmat, mukaan lukien miinojen uhrien hoito, kuntoutus ja sosiaalinen ja taloudellinen integroiminen; 22. esittää, että jalkaväkimiinavarastojen - joita on hälyttävä määrä myös Euroopan mantereella - hävittämiseen osoitettavia varoja ei otettaisi varoista, jotka on jo luvattu miinoihin liittyviin muihin toimiin; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita pyytämään Yhdysvaltoja poistamaan jalkaväkimiinojen varastonsa niiden maaperältä; 23. vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden miinojen vastaisten hankkeiden rahoituksessa, ohjelmoinnissa ja täytäntöönpanossa on noudatettava suurinta mahdollista avoimuutta; 24. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Punaisen ristin kansainväliselle komitealle, kansainvälisen maamiinojen kieltämiskampanjan keskuskomitealle, AKT:n ja EU:n yhteiselle edustajakokoukselle sekä Amerikan Yhdysvaltojen, Venäjän federaation ja Kiinan kansantasavallan hallituksille.
| ||||||||||||||||
| Euroopan unionin syrjäisimmät alueet |
| ||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2000) 147 - C5-0247/2000 ), - ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan, joka koskee Euroopan Unionin syrjäisimpiä alueita, - ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta, - ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Kölnissä (4. kesäkuuta 1999) tekemien päätelmien 38 kohdan, Lissabonissa (24. maaliskuuta 2000) tekemien päätelmien 59 kohdan ja Feirassa (20. kesäkuuta 2000) tekemien päätelmien 53 kohdan, - ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden kehitysongelmista(1) , - ottaa huomioon 11. helmikuuta 1999 antamansa päätöslauselman merentakaisten maiden ja alueiden (MMA), AKT-maiden ja Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden välisistä suhteista(2) , - ottaa huomioon Cayennessa allekirjoitetun syrjäisimpiä alueita koskevan muistion (5. maaliskuuta 1999), - ottaa huomioon Espanjan hallituksen muistion: Kanariansaaret: EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan ehdot ja soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt (7. marraskuuta 1999), - ottaa huomioon Portugalin hallituksen muistion: "Portugalin viranomaisten muistio Azorien ja Madeiran syrjäisistä alueista (marraskuu 1999), - ottaa huomioon ranskalaisten muistion: "Merentakaiset alueet ja Eurooppa: Ranskan muistio Amsterdamin sopimuksen 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta (10. joulukuuta 1999), - ottaa huomioon Funchalissa allekirjoitetun syrjäisimpien alueiden kuudennen puheenjohtajakokouksen loppujulistuksen (31. maaliskuuta 2000), - ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, - ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan sekä kalatalousvaliokunnan lausunnot (A5-0285/2000 ), A. katsoo, että Azoreille, Kanariansaarille, Guadeloupelle, Guyanalle, Madeiralle, Martiniquelle ja Réunionille on ominaista sekä niiden epäkohtien pysyvyys, voimakkuus ja kasautuminen että myös erityisvahvuudet, mikä tekee syrjäisimpien alueiden asemasta Euroopan unionissa ainutlaatuisen, B. katsoo, että erityinen syrjäinen asema perustuu viiteen alkuperäisominaisuuteen,
C. katsoo, että edellä mainitut seitsemän syrjäisintä aluetta kärsivät pysyvästi näistä ominaisuuksista aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista, jotka aiheuttavat lisäkustannuksia muulle unionille, mikä oikeuttaa kaikkien samanarvoiseen kohteluun vaikkakin suhteessa kunkin alueen erityistilanteeseen, D. katsoo, että syrjäisimpien alueiden rinnastaminen äärialueisiin tai saariin, siitä huolimatta, että näiden välillä on tiettyä läheisyyttä ja solidaarisuutta, johtaisi erilaisten tilanteiden samanlaiseen käsittelyyn, E. katsoo, että komission pääsihteeristöön liitetyn yksiköiden välisen työryhmän perustaminen symboloi hyvin sitä laaja-alaista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on luoda sopivat puitteet yhteisten toimintatapojen soveltamiselle syrjäisimmillä alueilla, F. ottaa huomioon, että periaate jonka mukaan syrjäisimpien alueiden todellisuutta ei voida verrata muiden unionin alueiden todellisuuteen on yksi yksiköiden välisen työryhmän työskentelyn perusajatuksista, G. ottaa huomioon, että kaikilla syrjäisimmillä alueilla vuosina 1989-1991 voimaantulleiden Posei-ohjelmien (syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva ohjelma) tavoitteena on mahdollistaa näiden alueiden aktiivinen osallistuminen sisämarkkinoiden toimintaan yhdistelemällä monialaisia toimia, kuten mukauttamalla yhteisön toimintatavat alueen todellisuuteen, luomalla erityistoimia tarkoituksena vähentää alueiden maantieteelliseen sijaintiin liittyviä kustannuksia, tukemalla paikallista tuotantoa alueen markkinoilla sekä parantamalla perinteisten vientialojen tuottavuutta, H. katsoo, että vuonna 1989 vahvistetut ja perusteellisesti uudistetut rakennerahastot ovat osoitus unionin solidaarisuudesta epäsuotuisassa asemassa alueita kohtaan, sillä niiden avulla pyritään edistämään taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, josta määrätään yhteisön perussopimuksissa, mutta toteaa niiden tehokkuuden riippuvan syrjäisimpien alueiden tapauksessa voimakkaasti kokonaispolitiikan täytäntöönpanosta, I. ottaa huomioon, että seitsemästä syrjäisimmästä alueesta kuusi kuuluu unionin 10 köyhimpään alueeseen, ja niissä työttömyys- ja alityöllisyysaste on yli kaksinkertainen yhteisön keskiarvoon nähden ja väestö erityisen nuorta, J. ottaa huomioon, että johtuen Posei-ohjelmien liian hajanaisesta kehityksestä, sen sijaan, että menetelmä olisi innostanut toimielimiä täydentämään, laajentamaan ja mukauttamaan ohjelmia dynaamisella tavalla, asianomaiset jäsenvaltiot ja syrjäisimpien alueiden viranomaiset päättivät Euroopan parlamentin tuella hyödyntää vuoden 1996 hallitustenvälistä konferenssia vahvistaakseen syrjäisimpien alueiden erilaisen kohtelun perustana olevat oikeusperusteet, tarkentaakseen ohjelmaa ja ottaakseen huomioon unionin uudet haasteet eli laajentumisen, talouden globalisaation, ilmastonmuutoksen jne., K. katsoo, että Euroopan unionin syrjäisimpiä alueita koskeva toimintakyky on nyt parempi perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan ansiosta, jossa yhteisölle annetaan erityisvaltuudet toteuttaa yhteisön politiikkaa syrjäisimmillä alueilla ja jossa tunnustetaan tarve hyväksyä erityistoimia yhteisön politiikkojen soveltamiseksi; L. katsoo, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa säädetään nimenomaan erityistoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on määritellä ne edellytykset, joilla sopimusta sovelletaan maatalousalalla, M. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on useaan otteeseen antanut poliittisia impulsseja 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanemiseksi, N. ottaa huomioon, että Feirassa pidetyn viimeisimmän kokouksensa (19. ja 20. kesäkuuta 2000) päätelmissä Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota tutkimaan tietoja, joita jäsenvaltiot ovat jo toimittaneet tai joita ne toimittavat, ja ryhtymään toimivaltansa mukaisiin toimenpiteisiin ja antamaan asiasta neuvostolle pikaisesti asianmukaisia ehdotuksia, jotka on hyväksyttävä mahdollisimman pian, O. ottaa huomioon, että esitellessään Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Ranskan ohjelman Strasbourgissa (4. heinäkuuta 2000) neuvoston puheenjohtaja Jacques Chirac esitti toivomuksen, jonka mukaan Amsterdamin sopimuksen uudet määräykset on pantava nyt täytäntöön, jotta Azorit, Madeira, Kanariansaaret ja Ranskan merentakaiset departementit hyötyisivät niistä oikeuksista, eduista ja yhteisön erityispolitiikoista, jotka ovat seurausta näiden alueiden erityispiirteistä ja -rajoitteista, P. ottaa huomioon komission puheenjohtajan avajaispuheenvuoron syrjäisimpien alueiden yhteistyökumppaneiden kokouksessa (23. marraskuuta 1999), jossa tämä julisti, että vastuu yhteisön toimintatapojen täytäntöönpanon koordinoinnista syrjäisimmillä alueilla on vuodesta 1986 lähtien kuulunut komission puheenjohtajalle; hän totesi, että syrjäisimpiä alueita koskeva lähestymistapa ei rajoitu yhteen toiminta-alaan, vaan se koskee kaikkia komission politiikan aloja, joita ovat muun muassa maanviljely, kalastus, aluepolitiikka, verotus, kilpailu, liikenne, energia, tietoyhteiskunta ja yrityspolitiikka ja että komission puheenjohtaja pyrkii määrätietoisesti kantamaan tämän vastuun, Q. ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja lisäsi, että yksiköiden välisellä työryhmällä, joka työskentelee hänen alaisuudessaan ja jossa kaikki asian kannalta merkitykselliset yksiköt ovat edustettuina, on 13 vuoden ajan ollut erittäin merkittävä tehtävä, ja totesi pyytäneensä ryhmää jatkamaan työskentelyään, jota perussopimuksen uusi artikla edelleen lujittaa, ja tekemään ryhmästä "erittäin syrjäisen aseman” puolestapuhujan, jotta voidaan taata tarvittava yhteenkuuluvuus ja toimia kansallisten ja alueellisten viranomaisten yhdyssiteenä, R. katsoo, että sitoumustensa sekä kansallisissa muistioissa esitettyjen ja alueellisten toimijoiden yksimielisesti esittämien pyyntöjen vastaisesti komissio on vähitellen supistamassa yksiköiden välisen työryhmän henkilökuntaa, eikä anna sille sen työskentelyn edellyttämiä valtuuksia, S. katsoo, että komissio tyytyy Feiran Eurooppa-neuvostolle esittämässään vuoden 2000 suunnitelmassa vahvistamaan joitakin aikaisempia välineitä kokonaispolitiikan täytäntöönpanon edistämisen sijaan, mikä on vastoin sen 14. maaliskuuta 2000 antamassa kertomuksessa esittämää globaalia ja yhtenäistä strategiaa, joka koskee syrjäisimpien alueiden kestävää kehitystä; T. ottaa huomioon, että suurin osa syrjäisimmistä alueista on lähellä AKT-maita, ja niillä on samanlaista tuotantoa, mikä on valttikortti, jota on syytä hyödyntää, mutta myös lisäkilpailua aiheuttava tekijä, U. katsoo, että laajentuminen on välttämätön osatekijä Euroopan rakentamisessa, mutta se voi myös aiheuttaa yhteisön keskimääräisen BKT:n alenemisen, millä voi olla seurauksia alueille, jotka ovat oikeutettuja saamaan tavoitteen 1 mukaista tukea, ja että laajentunut Eurooppa aiheuttaa vajeen syrjäisimpien alueiden edustavuuteen yhteisön toimielinten piirissä, V. katsoo, että rakenteellisesta kehitysviiveestä kärsivien syrjäisimpien alueiden talouksille myönnetyt valtiontuet tai poikkeava verotuskohtelu eivät kykene vääristämään jäsenvaltioiden välistä kilpailua, W. ottaa lisäksi huomioon, että Interreg III -yhteisöaloitteen suuntaviivoihin sisältyvät komission aiejulistukset eivät tässä vaiheessa mahdollista sitä, että syrjäisimmät alueet panisivat täytäntöön kunnianhimoisia alueyhteistyöhankkeita AKT-kumppaneidensa tai muiden kolmansien maiden kanssa, sillä niillä on samat toimintamahdollisuudet kuin muillakin alueilla, vaikka ne sijaitsevat täysin erilaisilla maantieteellisillä alueilla ja pyrkivät tulemaan unionin "aktiivisiksi raja-alueiksi”, X. katsoo, että kun otetaan huomioon tiettyjen luonnonympäristöjen haavoittuvuus, on syytä toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä niiden suojelemiseksi tiettyjen toimintojen aiheuttamilta syövyttäviltä ja pilaavilta vaikutuksilta, Y. katsoo - huolimatta siitä, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artikla on erittäin selkeä koskien unionin kansalaisten oikeuksien ja etujen puolustamista - että käytännössä syrjäisimpien alueiden Euroopan kansalaisilla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin Manner-Euroopan kansalaisilla johtuen alueiden erittäin syrjäisestä sijainnista, Z. ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden sekä niiden kansallisten ja alueellisten viranomaisten oikeutetut aikomukset toteuttaa 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti syrjäisimpiä alueita koskevaa tehokasta ja konkreettisiin toiminnallisiin välineisiin perustuvaa yhteisöpolitiikkaa, joka takaisi, että ne pääsevät samalle sosioekonomiselle tasolle kuin muut unionin alueet ja että hyödynnetään etuja, jotka liittyvät niiden läheiseen sijaintiin uusien alueellisten, taloudellisten, ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen yhteistyöalueiden kanssa, AA. katsoo, että on saatava tietää, kuinka paljon määrärahoja myönnetään komission kertomuksessa (KOM(2000) 147 ) esitettyjen toimien käynnistämiseen ajanjaksolla 2000-2006, 1. toistaa antavansa täyden tukensa Euroopan unionin lähestymistavalle, jonka avulla syrjäisimmille alueille on voitu kehittää yhteinen tukikehys, joka perustuu kaksoisperiaatteeseen eli unionin jäsenyyteen ja alueellisten realiteettien tunnustamiseen; Globaali ja yhtenäinen strategia 2. katsoo, että 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon on uudessa ratkaisevassa vaiheessa näyttävä siten, että määritellään globaali ja yhtenäinen strategia, jonka tarkoituksena on syrjäisten alueiden kestävä kehitys niiden ainutlaatuiseen tilanteeseen suhteutetuin toimin ottaen huomioon kunkin alueen yksilölliset kehitystarpeet; 3. toistaa jälleen, että syrjäisimpiä alueita koskevat pääasialliset toimet on toteutettava perustuen näiden alueiden maantieteellis-taloudelliseen todellisuuteen siten, että se nähdään vahvuutena eikä haittana ja että edetään pyrkien kehittämään koko unionin aluetta, mikä koituu sekä alueellisen kehityksen että koko yhteisön kehityksen eduksi; 4. pahoittelee, ettei komission kertomuksessa ole toistaiseksi käsitelty tyydyttävällä tavalla kaikkia syrjäisimpien alueiden ja niiden kansallisten viranomaisten esille ottamia kysymyksiä, jotta uuden oikeusperustan pohjalta voitaisiin laatia toimintastrategia ja antaa mahdollisuus todellakin parantaa laatua; kehottaa näin ollen komissiota esittämään toivotut vastaukset mahdollisimman pian; 5. katsoo, että 299 artiklan 2 kohta muodostaa sopivan oikeusperustan, jonka avulla voidaan ottaa käyttöön syrjäisimpien alueiden tukemiseksi tarkoitettuja sopeutettuja toimia, ja ehdottaa, että syrjäisimmille alueille myönnettävät poikkeustoimet olisivat voimassa niin kauan kuin epäsuotuisat tekijät ovat pysyviä ja niillä on yhteisvaikutuksia; 6. katsoo, että toteutettavat toimet ovat perusteltuja näillä alueilla pysyvästi vallitsevien epäsuotuisien tekijöiden vuoksi, eikä niitä voida jättää toteuttamatta tai muuttaa syistä, jotka liittyvät suhdannetilanteeseen, vaan ainoastaan niiden määrää voidaan mukauttaa; 7. pitää tärkeänä, että kehitetään perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisten toimintalinjojen erityissovellutuksia silloin, kun syrjäisimmät alueet ovat erittäin riippuvaisia muutamasta harvasta tai jopa yhdestä ainoasta talouselämän alasta; 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpano 8. pitää välttämättömänä, että komission pääsihteeristöön kuuluvan yksiköiden välisen työryhmän henkilökuntaa lisätään erittäin nopeasti ja että tämän ryhmän osallistumista kussakin pääosastossa lisätään, jotta voidaan luoda todellinen yhdysside, joka on sekä dynaaminen että luova ja joka ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet ja erityispiirteet kaikilla unionin toimivallan aloilla; 9. pyytää syrjäisimmillä alueilla sovellettavien toimien yhtenäisyyden lisäämiseksi sekä erityisesti taloudellisten resurssien kannalta tiukan tilanteen huomioon ottaen, että toimitettaessa yleisluontoisia säädösehdotuksia komissaarien kollegion tarkasteltavaksi niiden kaikkien mukaan liitetään yksiköiden välisen työryhmän laatima yhteenveto säädöksen mahdollisista vaikutuksista syrjäisimpiin alueisiin 299 artiklan 2 kohdan valossa sekä säännökset, joiden avulla tilanne voidaan korjata, jos vaikutukset ovat kielteisiä; 10. pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt työohjelman kahdelle seuraavalle vuodelle; pyytää kuitenkin, että vahvistetaan ohjelman monivuotinen luonne, sen tarkka aikataulu ja keinot, joilla taataan ohjelman onnistunut täytäntöönpano; 11. katsoo, että syrjäisimpiä alueita koskevan globaalin ja kestävän politiikan on perustuttava toisaalta tuotantosektorin tukeen sekä yritysten ja palvelujen kehittämiseen (erityisesti pk-yritykset, käsiteollisuus, matkailu jne. siten, että tuetaan markkinoiden laajentumista uusille toiminta-aloille) ja toisaalta näiden alueiden saattamiseen ajan tasalle strategisilla aloilla, kuten tietoyhteiskunta, ympäristö, liikenne, energia ja uudet teknologiat; Maatalous 12. vaatii unionia mukauttamaan yhteisiä markkinajärjestelyjä ja maataloustuotannolle suunnattuja tukitoimia syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin, erityisesti niitä yhteisiä markkinajärjestelyjä, jotka vaikuttavat eniten alueiden maatalous- ja karjataloustuotantoihin (banaani, hedelmät ja vihannekset, maitotuotteet, naudanliha, lampaan- ja vuohenliha, sokeri, viini jne.); katsoo, että tämän mukauttamisen olisi merkittävä edistysaskelta Posei-ohjelmien maataloustoimia ohjaavien erinäisten asetusten tavoitteiden toteutumisessa, samaan aikaan kun tarkistusvaiheessa oleviin yhteisiin markkinajärjestelyihin otetaan mukaan toimia, joissa huomioidaan syrjäisimpien alueiden tuotantoon liittyvät erityispiirteet; 13. pitää tarpeellisena, että Posei-ohjelman maataloustoimia ohjaavien asetusten tarkistusmenettelyssä parannetaan erityisten hankintajärjestelmien soveltamista siten, että sovelletaan uutta tukilaskelmamenetelmää, ja että päästään parempaan tasapainoon paikalliselle tuotannolle suunnattujen tukitoimien kanssa ja voidaan ottaa käyttöön joustavampia ehtoja tuotteiden uudelleenviennille; 14. ilmaisee huolensa siitä, että komission seuraavat ehdotukset, jotka koskevat Posei-ohjelman maataloutta käsittelevän ohjelmalohkon tarkistusta, ovat mahdollisesti myöhässä ja näkemyksiltään rajallisia; pyytää tähän liittyen lisäämään määrärahoja Posei-ohjelman maataloutta käsittelevien ohjelmalohkojen tarkistamisen kattamiseksi niin, että syrjäisimpien alueiden perinteinen tuotanto voi edelleen hyötyä näistä ohjelmista; Kalastus 15. kehottaa komissiota, että se yhteisen kalastuspolitiikan mukauttamislinjojen määrittelyä harkitessaan mahdollistaa erityistoimien soveltamisen syrjäisimmillä alueilla muun muassa seuraavien seikkojen suhteen: tiettyjen kalataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvien ylimääräisten kustannusten korvausjärjestelmien määrittelemätön ylläpito mahdollistamalla niiden mahdollinen mukauttaminen, alueiden laivaston erityiskohtelu kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen (KOR) määrärahoissa, kalavarojen tutkimuspolitiikan soveltaminen alueisiin ja alueilta puuttuvien kalataloustuotteiden erityistuontijärjestelmien laajentaminen ja pidentäminen; 16. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, jotka tukevat näiden alueiden rannikkokalastusalaa ja pienimuotoisen kalastuksen sekä säilyttämismenetelmien kehittämistä, Aluepolitiikka ja valtiontuet 17. pitää välttämättömänä, että tehdään jo nyt huolellisia arvioita toisaalta tulevien laajentumisten vaikutuksista jäsenvaltioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja toisaalta uuden ATK-EU-kumppanuussopimuksen tekemisen vaikutuksista, jotta ei millään tavoin kyseenalaisteta syrjäisimmille alueille myönnettyjä tukia eikä perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta johtuvia toimia; 18. katsoo, että seitsemää syrjäisintä aluetta pitäisi kohdella vähintäänkin samalla tavalla, kuin rakennerahastoista eniten tukea saavia yhteisön alueita, minkä pitäisi näkyä osarahoitusasteessa, tukien suuruudessa, tukikelpoisuudessa jne.; katsoo lisäksi, että tämä on perusteltua, sillä syrjäiset alueet tarvitsevat suuren määrän tukea ja niiden pitää voida päästä kaikkien tarjolla olevien tukimuotojen piiriin, ja että kaikkia yhteisöaloitteita on pidettävä niille avoinna; katsoo myös, että ei ole järkevää, että syrjäisimmät alueet on jätetty Interreg III -ohjelman suurimman tukiosuuden ulkopuolelle ja että niiltä vaaditaan menettelyjä, jotka on tarkoitettu mantereen alueille ja joissa ei oteta huomioon niiden syrjäisyyttä, ja että näille alueille olisi laadittava erilliskohtelu Interreg III:ssa ja taattava koordinaatio kolmansissa maissa käytettävien rahoitusvälineiden kanssa, minkä lisäksi syrjäisimpien alueiden pääsyä yhteisön monialaisiin ohjelmiin tulisi edistää; 19. kiinnittää komission huomiota laajentumiseen liittyviin rahoituksellisiin seurauksiin ja ehdottaa, että rakennerahastojen tavoite-1-kelpoisuutta ei määriteltäisi enää pelkästään BKT:n perusteella, vaan myös maantieteellisten ja väestötieteellisten tekijöiden ja yhteiskunnallisten osoittimien perusteella; 20. pahoittelee, että yhteisön välineet (monialaiset ohjelmat, yhteisöaloitteet jne.) on laadittu ainoastaan Manner-Eurooppaan kuuluville alueille ottamatta huomioon erityisoloja, jotka koskevat 21. vuosisadalla yhä vaikutusvaltaisemmiksi käyvien talous- ja poliittisten alueiden (Karibian alue, Intian valtameri, MERCOSUR, Afrikka) liittymäkohdissa sijaitsevien syrjäisimpien alueiden erityisasemaa; katsoo tästä johtuen, että niiden avainasema Euroopan unionin aktiivisina raja-alueina olisi tunnustettava ja että on laadittava erityinen näitä alueita koskeva suunnitelma, jotta ne voivat hyödyntää tehokkaasti edellä mainittuja välineitä; 21. vaatii, että syrjäisimmät alueet voisivat valtiontukien osalta hyötyä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesta poikkeuksesta näitä alueita koskeviin muistioihin sisältyvien ehdotusten mukaisesti; toivoo, että kunkin syrjäisimmän alueen oma verotuksellinen asema säilytettäisiin perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan pohjalta, koska yhteisön syrjäisimpiä alueita koskevan säännöstön konsolidointi on erittäin tärkeää, jotta voidaan suunnitella siirtymistä laajempaan kohteluun; Verotus- ja tullijärjestelmät 22. kehottaa harkitsemaan näitä alueita koskevia erilaistettuja verotusjärjestelmiä, sekä välittömien että välillisten verojen näkökulmasta katsoen, tarpeellisina välineinä syrjäisimpien alueiden taloudelliselle kehitykselle ja pyytää näin ollen jatkamaan järjestelmien soveltamista siten, että saavutetaan tietyn taloudellisen monipuolisuuden ylläpito alakohtaisen edistämisen kautta; 23. pitää tarpeellisena syventää näille alueille ominaisten tulli- ja kauppatoimenpiteiden yhdistelmää siten, että niiden tehokkuus taataan silloin kun tavoitteena on vähentää teollisuuden raaka-aineiden hankintakustannuksia ja kunnioittaa nykyisiä, perinteisiä kauppavirtoja; katsoo, että EU:n on otettava erityisesti huomioon syrjäisimpien alueiden edut kauppasopimusneuvotteluissa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa; 24. pitää välttämättömänä säilyttää verovapautukset, jotka koskevat tiettyjen näiden alueiden talouksille arkojen tuotteiden tuontia, ja pyytää komissiota antamaan luvan viedä uudelleen verovapaasti tuotuja raaka-aineita, joita on jalostettu syrjäisillä alueilla, alueiden taloudellisen kehityksen mahdollistamiseksi; Liikenne, energia ja ympäristö 25. kehottaa komissiota jatkamaan erityisesti julkiseen liikenteeseen liittyvien velvoitteiden mukauttamista, tutkimaan asianmukaisesti vaikutuksia, joita energia- ja kuljetusmarkkinoiden vapauttamisella voi olla syrjäisimmille alueille, ja jatkamaan ponnisteluja näiden alueiden hankkeiden sisällyttämiseksi näillä kahdella alalla transeurooppalaisiin verkkoihin; pitää välttämättömänä, että näillä alueilla edistetään sellaista kestävää liikennepolitiikkaa, joka perustuu joukkoliikenteeseen sekä meri-, joki- ja rautatiekuljetusten lisäämiseen; 26. katsoo, että näiden alueiden satamille ja lentokentille maksettavia valtiontukia ei voida rajoittaa, koska ne on saatettava osaksi välttämättömiä julkisia palveluita; 27. katsoo, että on välttämätöntä lisätä syrjäisimpien alueiden energiaomavaraisuutta erityisesti uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä; 28. katsoo, että saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista on mukautettava tai korvattava tekemällä ympäristötukijärjestelmä joustavammaksi, lisäksi on toteutettava erityistoimia luonnon säilyttämisen ja kiinteiden jätteiden hävittämisen alalla alueiden luontoympäristön ekologisen rikkauden ja monipuolisuuden sekä saaristoluonteen vuoksi; Yhtäläiset mahdollisuudet 29. pitää välttämättömänä edistää syrjäisimpien alueiden kansalaisten (erityisesti nuoret, naiset ja työttömät), yliopistojen, yritysten (niiden markkinoille pääsyn ja hankkeiden rahoituksen mahdollistamiseksi), kansalaisyhteiskunnan ja valtioista riippumattomien järjestöjen sekä innovaatioihin, koulutukseen ja teknologiseen kehitykseen keskittyvien aluekeskusten yhtäläisiä mahdollisuuksia; Laiton maahanmuutto 30. toivoo, että unioni ottaa huomioon laitonta maahanmuuttoa koskevan ongelman syrjäisimmillä alueilla, joilla on useita ulkorajoja ja näin ollen monia pääsymahdollisuuksia alueelle; Yhteistyökumppanuus 31. suhtautuu myönteisesti ensimmäisten komission järjestämien yhteistyökumppaneiden kokousten pitoon; toivoo, että niistä muodostettaisiin seurantakomiteoita, jotka koostuisivat kyseessä olevien jäsenvaltioiden ja syrjäisimpien alueiden edustajista, jotta tämän yhteistyön puitteissa voidaan taata vuosittainen seuranta; toivoo myös, että keskustelufoorumi, johon osallistuisi Euroopan parlamentin ja alueiden komitean jäseniä sekä ammatillisia toimijoita, kokoontuisi vuosittain vuorotellen Brysselissä ja jollakin syrjäisimmistä alueista, jotta voidaan arvioida 299 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanon edistymistä ja esittää ehdotuksia työstettävänä olevien yhteisön toimintatapojen mukauttamiseksi; 32. pyytää komissiota laatimaan vuosittain kertomuksen edistyksestä, jota on tapahtunut perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan toimeenpanoon tähtäävissä toimissa; o 33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä syrjäisimpien alueiden kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille.
| |||||||||||||||||||||||||||
| Elintarvikkeiden turvallisuus |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka - ottaa huomioon komission valkoisen kirjan (KOM(1999) 719 - C5-0136/2000 ), - ottaa huomioon 10. maaliskuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta Euroopan unionin elintarvikelainsäädännön yleisistä periaatteista (KOM(1997) 176 - C4-0213/1997 )(1) , - ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2000 Eurooppa-neuvoston Feirassa 19. ja 20. kesäkuuta pidetyn kokouksen valmistelusta antamansa päätöslauselman(2) , jossa vaaditaan vahvan ja itsenäisen elintarvikeviraston perustamista ja lainsäädännön tarkistamista, - ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 ja 95 artiklan, - ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, - ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnot (A5-0272/2000 ), A. ottaa huomioon, että valkoisen kirjan tarkoitus on tuoda selkeästi esille se, että ehdottamalla täysin uudenlaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, komissio katsoo keskeisiksi politiikan painopisteiksi parhaimman mahdollisen elintarviketurvallisuuden saavuttamisen ja varmistamisen sekä kuluttajien luottamuksen palauttamisen Euroopan unionissa, B. ottaa huomioon, että komissio ehdottaa riippumattoman elintarvikeviranomaisen perustamista ja useita muita toimia, jotta elintarvikelainsäädäntöä, joka kattaa kaikki näkökohdat "maatilalta ruokapöytään” -periaatteen mukaisesti, voidaan yhdenmukaistaa, C. ottaa huomioon, että edellä mainitussa 10. maaliskuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa se painotti, että on yhteensovitettava elintarvikealaa, jotta voidaan varautua kuluttajille mahdollisesti aiheutuviin riskeihin, ja perustettava elintarvikkeita koskeva hälytysjärjestelmä; muistuttaa myös tunnustaneensa, että tiedekomiteoita on uudelleenorganisoitava, jotta voidaan varmistaa parempi avoimuus, asiantuntemus ja niiden jäsenten riippumattomuus, D. katsoo, että on välttämätöntä tehdä suuria rakenteellisia muutoksia tapaan käsitellä elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä, ja sen yhteydessä on syytä erottaa riskinarviointi riskinhallinnasta; katsoo, että samanaikaisesti on hyväksyttävä, että Euroopan elintarvikeviranomaisella on oikeus antaa suosituksia ja esittää näkemyksensä riskinhallinnasta viime kädessä vastaaville tahoille, E. katsoo, että ravinnon ja terveellisten ruokailutottumusten alalla tehtävät toimet ovat tärkeitä aiheita ja että Euroopan elintarvikeviranomaisen olisi käsiteltävä niiden elintarviketurvallisuuspolitiikkaan kohdistuvia vaikutuksia, mutta laajemmin ottaen ne olisi kuitenkin sisällytettävä tulevaan terveyden edistämistä koskevaan lainsäädäntöön, F. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen tulee osaltaan vaikuttaa päätöksentekomenettelyjen parantamiseen ja nopeuttamiseen ja että poliittisten elinten on edelleen kannettava täysi poliittinen vastuu, G. katsoo, että Euroopan parlamentin on voitava osallistua elintarvikeviranomaisen perustamista koskevaan päätöksentekoprosessiin yhteispäätösmenettelyn mukaisesti, H. katsoo, että valkoisessa kirjassa esitetään monia lainsäädäntöehdotuksia, jotka - jos niitä käsitellään edelleen - antaisivat Euroopan parlamentille mahdollisuuden niiden yksityiskohtaiseen tarkasteluun; katsoo, että ensisijaisia ehdotuksia koskevaa luetteloa on käsiteltävä samaan aikaan ja samalla aikataululla kuin Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamista koskevaa lainsäädäntöä, I. katsoo, että on tärkeää säilyttää Euroopan paikallisesti tuotettujen elintarvikkeiden rikas kulttuuriperintö ja sallia erityisesti sellaisten perinteisten valmistustapojen ja käytäntöjen jatkaminen, joilla ei tutkimusten ja kokemuksen perusteella ole todettu olevan kielteisiä vaikutuksia elintarviketurvallisuuteen; katsoo, että nämä perinteiset elintarvikkeet tulisi voida turvata myöntämällä tuottajille lisenssejä ja sertifioimalla tuotteet, J. katsoo, että kaikille elintarviketuotantoketjuun osallistuville teollisuudenaloille on tiedotettava ja niitä on kuultava Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisessa tapahtuvasta kehityksestä ja elintarviketurvallisuutta koskevasta valkoisen kirjan toimintasuunnitelmasta, Euroopan elintarvikeviranomaisen perustaminen 1. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että kaikkien elintarviketuotteiden - mukaan lukien eläinrehut ja muut maataloudessa käytetyt aineet, kuten lannoitteet ja torjunta-aineet - turvallisuutta on pidettävä äärimmäisen tärkeänä; 2. pyytää komissiota tulevaa kuudetta puiteohjelmaa silmällä pitäen tehostamaan ja mukauttamaan elintarviketurvallisuuteen liittyvän tutkimuksen roolia ja laajentamaan se kattamaan tuotteiden turvallisuutta ja niiden laatua koskevat kuluttajien huolenaiheet; katsoo, että yhteinen tutkimuskeskus voi toimia yhtenä vertailulaboratoriona; 3. painottaa, että työntekijöiden riittävää kouluttamista tulisi edistää elintarvikeketjun kaikissa osissa, jotta varmistettaisiin HACCP-periaatteiden (Hazard Analysis Critical Control Point) täysimääräinen täytäntöönpano; 4. arvostaa pk-yritysten ja käsiteollisuusyritysten roolia kulttuurisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä elintarvikkeiden ja niitä koskevien mieltymysten kohdalla kaikkialla Euroopan unionissa ja korostaa, että pk- ja käsiteollisuusyrityksille tulisi tehdä mahdolliseksi mukautua uusiin elintarvikkeiden turvallisuutta ja hygieniaa koskeviin sääntöihin; 5. pyytää komissiota kehittämään strategian, jolla ehdokasvaltioille pyritään antamaan mahdollisuudet ja niitä pyritään kannustamaan siihen, että ne mukautuvat korkeimpien mahdollisten elintarviketurvallisuusstandardien soveltamiseen; pyytää siksi komissiota vahvistamaan luotettavia ja tehokkaita indikaattoreita, joilla voidaan konkreettisesti arvioida ehdokasvaltioiden edistymistä elintarviketurvallisuutta koskevan yhteisön säännöstön omaksumisessa ennen jäseneksi liittymistä; 6. kannattaa, että EY:n perustamissopimuksen 152 ja 95 artiklan mukaisesti perustetaan Euroopan elintarvikeviranomainen, joka on Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kannalta huomattava tieteellisesti arvovaltainen elin, jonka periaatteita ovat tieteellinen integriteetti, akateeminen korkeatasoisuus, riippumattomuus, vastuu, avoimuus ja ymmärrettävyys; katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisen yhteydessä on hyödynnettävä jo olemassa olevia Euroopan unionin instituutioita, kuten Isprassa sijaitsevaa yhteiseen tutkimuskeskukseen kuuluvaa kuluttajien terveyden ja kuluttajansuojan laitosta, ja että tarvittaessa niitä on myös kehitettävä; kehottaa komissiota ryhtymään asiaan liittyviin toimiin, jolloin siirrettävää toimivaltaa on tarkasteltava tarkemmin; 7. katsoo, että 6 kohdan periaatteiden takaamiseksi Euroopan elintarvikeviranomaisen sijaintipaikan on täytettävä seuraavat ehdot:
8. kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian yksityiskohtaisen arvion Euroopan elintarvikeviranomaisen moitteettoman ja asianmukaisen tehtävien suorittamisen aiheuttamista kustannuksista; 9. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen riippumattomuus ja akateeminen korkeatasoisuus voidaan taata vain, jos komissio ja EU:n muut toimielimet huolehtivat siitä, että viranomaisella on riittävästi määrärahoja ja henkilöstöä; Elintarvikeviranomaisen toimiala 10. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen pääasiallinen velvollisuus on riskinarviointi elintarviketurvallisuuden alalla ja sen tuloksista tiedottaminen yhtäaikaa komissiolle, parlamentille ja jäsenvaltioiden hallituksille, joilla on yksilöllinen ja yhteinen vastuu arvioitujen riskien hallinnasta ja valvonnasta; 11. hyväksyy, että viranomaisen on pystyttävä suosittelemaan toimia riskinhallinnasta viime kädessä vastaaville tahoille ja esittämään näille näkemyksensä; 12. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen toiminnan painopisteen on oltava tieteellinen neuvonta sekä tieteellisen aineiston kerääminen ja analysointi, mikä on yhteisön päätöksentekoprosessien kannalta välttämätöntä, sekä elintarviketurvallisuuteen liittyvien aiheiden, juomaveden turvallisuus mukaan lukien, kehittymisen valvonta ja seuranta; 13. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on varmistettava koordinaatio, verkoston luominen ja tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden kansallisten elintarvikeviranomaisten kanssa ja niiden välillä, ja sen on pyrittävä ylläpitämään läheisiä yhteyksiä sekä tärkeimpiin kuluttajansuojajärjestöihin että muihin elintarvikeketjussa osallisina olevien toimijoiden edustajiin riskinarviointia koskevien tietojen vaihdon edistämiseksi; 14. on sitä mieltä, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on oltava vastuussa siitä, että se antaa kaiken mahdollisen avun jäsenvaltioiden kansallisille elintarviketurvallisuudesta vastaaville virastoille, jotta ne voivat tiedottaa kuluttajille avoimesti ja ymmärrettävästi sen tieteellisistä tuloksista ja lausunnoista, jotka liittyvät elintarviketurvallisuuteen, kun taas vastuun riskinhallintaa koskevista päätöksistä tiedottamisesta ja niiden selittämisestä on edelleenkin oltava komissiolla; 15. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomainen voi asettaa omia painopisteitä ja omaksua ennakoivan lähestymistavan komission neuvomiseksi huolta aiheuttavissa kysymyksissä ja kehittääkseen varhaishälytysjärjestelmän ilmenevien ongelmien ennakoimiseksi; katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen toiminnan ytimen on oltava sopusoinnussa komission ja Euroopan parlamentin asettamien painopisteiden kanssa; katsoo lisäksi, että riskeistä tiedottamisessa mukana olevien toimijoiden moninaisuus on lisätakuu avoimuudesta; uskoo kuitenkin, että Euroopan elintarvikeviranomaisen ja komission kesken on määriteltävä riskeistä tiedottamiseen liittyvien tehtävien ja vastuiden selkeä jako; 16. katsoo, että riippumattomalla elintarvikeviranomaisella ei voi olla lainsäädäntöön liittyviä tehtäviä; Nopea hälytysjärjestelmä 17. on sitä mieltä, että nopean hälytysjärjestelmän, joka mahdollistaa kiireellisten elintarviketurvallisuuteen liittyvien ongelmien nopean tunnistamisen ja niistä ilmoittamisen, olisi edelleen oltava komission vastuulla niin, että se tekee jäsenvaltioiden ja Euroopan elintarvikeviranomaisen, jossa sillä on omat edustajansa, kanssa tiivistä yhteistyötä, paitsi että aika ajoin voi olla tarkoituksenmukaista, että Euroopan elintarvikeviranomainen vastaa nopean hälytysjärjestelmän toiminnasta; 18. vaatii, että nopeaa hälytysjärjestelmää on parannettava välittömästi ja että se on laajennettava kattamaan kaikki elintarviketurvallisuuteen kuuluvat alat, mukaan lukien rehu, jota olisi käsiteltävä jatkuvasti ajantasaistettavan sallittujen aineiden luettelon perusteella; katsoo, että tällaiset parannukset eivät saa olla riippuvaisia viranomaisen perustamisesta; 19. katsoo, että elintarviketurvallisuuteen liittyvän kriisitilanteen ilmaantuessa Euroopan elintarvikeviranomaisen tehtävä on asettaa saataville kaikki tarvittava tieteellinen tieto komission ja kyseessä olevien jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi ja että Euroopan elintarvikeviranomaista voidaan pyytää suorittamaan seurantatehtäviä, kuten menettelyjä koskevaa arviointia ja neuvontaa sekä valvontaa kriisitilanteista saatujen kokemusten perusteella, toiminnan painopisteitä koskevat suositukset mukaan lukien; 20. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisen yhteydessä on tehtävä yksiselitteinen päätös siitä, kuinka sisäinen ja ulkoinen viestintä hoidetaan elintarvikkeiden turvallisuutta uhkaavissa kriisitilanteissa; 21. katsoo, että elintarviketurvallisuuteen liittyvien kriisitilanteiden ratkaisemista varten toteutetuissa toimissa olisi sovellettava ennalta varautumisen periaatetta suhteellisella ja vastuullisella tavalla; Vastuu 22. katsoo, että elintarvikeviranomaisen toiminnan on oltava riippumatonta ulkopuolelta tulevasta painostuksesta sekä yhteisön toimielimistä ja jäsenvaltioista ja että tästä syystä on kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan elintarvikeviranomaisen johtajan valitsemiseen ja nimittämiseen sekä hallintorakenteisiin ja rahoitukseen, jotta voidaan saada aikaan oikeanlainen tasapaino riippumattomuuden ja vastuun välille; on sitä mieltä, että Euroopan elintarvikeviranomainen on rahoitettava julkisin varoin; 23. on sitä mieltä, että komission on nimitettävä elintarvikeviranomaisen johtaja sen jälkeen, kun komission elintarviketurvallisuusasioista vastaavan pääosaston johdolla on tehty avoin valintamenettely, jossa otetaan huomioon elintarviketurvallisuuden alan eri asiantuntijoiden antamat lausunnot; 24. katsoo, että elintarvikeviranomaisen johtajan tehtäviin ehdotettu henkilö on ennen lopullista nimittämistä kutsuttava Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan eteen antamaan lausunto ja sen kuultavaksi; katsoo myös, että tällaisen kuulemisen on oltava julkinen ja että nimittämisen yhteydessä komission on otettava huomioon valiokunnan kuulemisen jälkeen esittämä kanta; 25. on sitä mieltä, että Euroopan elintarvikeviranomaisen hallintoneuvostoon on valittava korkeintaan kaksitoista jäsentä, jotka edustavat tasapainoisesti kuluttajia, kansanterveyden alaa, teollisuutta, pk-yrityksiä, maataloutta ja tieteellistä asiantuntemusta ja että jäsenet on nimitettävä kolmeksi vuodeksi ja että heidät voidaan nimittää uudelleen vain kerran; katsoo, että Euroopan parlamentin on voitava nimittää kaksi Euroopan elintarvikeviranomaisen hallintoneuvoston jäsentä; 26. katsoo, että komission on avoimuusperiaatteen mukaisesti julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä kiinnostuksenilmaisupyyntö tieteellisten asiantuntijoiden valitsemiseksi; tässä pyynnössä on selvitettävä sovellettavia valintakriteerejä ja -menettelyä; 27. katsoo, että jäsenvaltioiden kansallisten elintarvikevirastojen tai vastaavien kansallisten toimivaltaisten elinten johtajien on muodostettava neuvoa-antava komitea, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin Euroopan elintarvikeviranomaisen johtajan ja johdon kanssa; pyytää niitä jäsenvaltioita, joilla ei vielä ole riippumattomia elintarvikevirastoja tai -elimiä perustamaan sellaisen ja kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin: laatu, riippumattomuus, vastuu, tutkinnan tehokkuus ja nopea reaktiokyky hätätilanteissa; Avoimuus 28. on vakuuttunut siitä, että elintarvikeviranomaisen toiminnan on oltava mahdollisimman avointa ja että tähän liittyen myös tiedekomiteoiden jäsenten nimet ja tiedot heidän valintamenettelystään ja tieteellisistä taustoistaan sekä täydellinen luettelo heidän taloudellisista eduistaan on julkaistava, mikä koskee myös kaikkia komitean muodostamia työryhmiä; katsoo, että kokousten pöytäkirjat tai raportit, vähemmistöön jääneet mielipiteet mukaan lukien, on julkaistava ennen kokouksia, ja että myöhempänä ajankohtana on harkittava, voiko elintarvikeviranomaisen hallintoneuvosto kokoontua julkisesti, joskin tällaisen päätöksen on perustuttava julkisesti kokoontuvien kansallisten asiasta vastaavien viranomaisten kokemuksiin; 29. on sitä mieltä, että elintarvikeviranomaisen aikaansaamat tulokset ja suositukset on toimitettava yhtäaikaa komissiolle, parlamentille ja jäsenvaltioiden hallituksille ja että sen tuloksista on tiedotettava Internetissä suoraan kansalaisille nopeasti ja ymmärrettävästi; 30. korostaa, että kolmansien maiden kanssa on neuvoteltava vastaavista sopimuksista; 31. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on esitettävä Euroopan parlamentille vuosittain raportti toiminnastaan ja että elintarvikeviranomaisen johtajan on vierailtava säännöllisesti Euroopan parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa; katsoo, että tämän on tapahduttava ainakin kerran vuodessa tai parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan pyynnöstä; 32. on sitä mieltä, että kansalaisia varten on luotava tiedotuspolitiikka sen varmistamiseksi, että kansalaiset saavat tietoa Euroopan elintarvikeviranomaisen toiminnasta ja Euroopan unionissa toteutettavista aloitteista, joiden tavoitteena on elintarviketurvallisuuden parantaminen; Toimivaltuudet 33. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaiselle on annettava toimivaltuudet vaatia jäsenvaltioita antamaan sen käyttöön tietoa, tilastoja, tutkimusraportteja ja asiakirjoja, joita elintarvikeviranomaisen hallintoneuvosto pitää välttämättöminä, jotta tietty riski voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti; Euroopan elintarvikeviranomaisen on myös voitava antaa lausuntoja oma-aloitteisesti; 34. katsoo, että alan muiden toimijoiden kanssa toteutettavan yhteistyön ja verkottumisen lisäksi viranomaisella on oltava riittävästi henkilökuntaa ja muita tarvittavia resursseja lisäarvon tarjoamiseksi elintarviketurvallisuuden alalla; Verkostoituminen elintarviketurvallisuudesta vastaavien kansallisten elinten kanssa 35. on sitä mieltä, että elintarvikeviranomaisen on tehtävä tiivistä yhteistyötä elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavien kansallisten elinten ja laitosten kanssa, jotta niiden asiantuntemusta voidaan hyödyntää ja tarvittaessa sovittaa yhteen ja varmistaa, että elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat tiedot välitetään kuluttajille selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa; on lisäksi sitä mieltä, että näkökohtia ja tietoa on vaihdettava molemmin puolin parhaiden tutkimuskeskusten kanssa kaikilla asiaa koskevilla tiedonaloilla koko Euroopan unionissa ja että Euroopan elintarvikeviranomaisen tehtävä on sovittaa yhteen tämä toiminta; katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on käytettävä hyväkseen Euroopan ympäristökeskuksesta sekä sen yhteistyöelimistä ja teemakeskuksista muodostuvasta verkosta saatua kokemusta; 36. katsoo, että jäsenvaltioiden elintarvikevirastojen olisi edistettävä ja koordinoitava alueellisten ja/tai alueiden välisten, yliopistojen ja/tai jäsenvaltioiden tutkimuslaitosten yhteydessä sijaitsevien elintarvikkeista vastaavien parhaiden tutkimuskeskusten verkostoa, minkä tavoite on elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden jatkuva valvonta läpi koko elintarvikeketjun; 37. katsoo, että päällekkäisyyksien, ristiriitojen ja väärinymmärrysten välttämiseksi elintarvikeviranomaisen ja kansallisten elinten välillä on sovittava selkeistä yhteistyötavoista ja -periaatteista, mukaan lukien tilanteet, joissa yhteistyö on pakollista ja tietoa tarvitaan; katsoo, että saattaa olla tarpeen antaa lisätukea ehdokasvaltioille; Suhteet komissioon ja muihin yksiköihin 38. katsoo, että elintarvikeviranomaisen on liitettävä toimintaansa täysimääräisesti elintarviketurvallisuutta käsittelevien tiedekomiteoiden ja niiden alaisten komiteoiden työ sekä tarjottava avoimuuteen ja vastuullisuuteen liittyvää lisäarvoa; 39. pitää välttämättömänä sitä, että elintarvikeviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan lääkearviointiviraston kanssa ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston kanssa, jotta se voi hyödyntää Euroopan lääkearviointiviraston tutkimus- ja hyväksyntämenettelyjä ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastus- ja valvontamenettelyjä ja jotta se voi vaihtaa tietoa ja tutkimustuloksia näiden elinten kanssa; on vakuuttunut, että tällainen yhteistyö on hyödyksi Euroopan elintarvikeviranomaiselle, kun se esittää komissiolle ja parlamentille ehdotuksia valvontatoimien lisäämiseksi tai muuttamiseksi; katsoo, että sekaannuksien ja kiistojen välttämiseksi on määriteltävä selkeästi viranomaisen vastuualueet suhteessa elintarvike- ja eläinlääkintätoimistoon; katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on esitettävä ehdotuksia, jotka koskevat tarkastusten luonnetta ja menettelyitä sekä sitä, millaisin väliajoin tarkastuksia tehdään; katsoo lisäksi, että elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston on varmistettava näiden valvontatoimien toteutuminen; 40. korostaa, että koko elintarvikeketjun turvallisuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että komissio koordinoi eri elimiään, myös Euroopan lääkearviointivirastoa, elintarvike- ja eläinlääkintätoimistoa, Euroopan elintarvikeviranomaista sekä kansallisia elintarvikevirastoja, ja kiinnittää erityistä huomiota näiden eri elinten mandaateissa esiintyviin mahdollisiin puutteisiin; katsoo, että yhteisen tutkimuskeskuksen, tiedekomiteoiden ja elintarvikeviranomaisen välistä suhdetta on selkeytettävä edelleen; 41. katsoo, että elintarvikeviranomaisen on luotava yhteydet ympäristöstä, maataloudesta, kalataloudesta, teollisuudesta, sisämarkkinoista ja ulkomaankaupasta vastaaviin pääosastoihin, jotta voidaan varmistaa niiden toimien yhteensopivuus elintarviketurvallisuusalan etujen kanssa; 42. katsoo, että elintarvikeviranomaisen olisi kuultava alan kansalaisjärjestöjä ja luotava niihin läheiset siteet kansalaisyhteiskunnan asiantuntemuksen huomioon ottamiseksi; 43. katsoo, että terveys- ja kuluttajansuoja-asioiden pääosasto on muodollisesti velvoitettava ryhtymään sovitun ja kohtuullisen ajan kuluessa toimiin Euroopan elintarvikeviranomaisen suositusten mukaisesti; Suhteet kansainvälisiin elimiin 44. katsoo, että on etsittävä ja käytettävä hyviä menettelytapoja ja että Euroopan elintarvikeviranomaisen on otettava tutkimustoimintansa ja siihen liittyvien metodien suunnittelun yhteydessä huomioon maineikkaiden kansainvälisten elintarviketurvallisuusalan elinten työ; katsoo lisäksi, että muiden asiaankuuluvien tahojen kuten Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston, Codex Alimentariuksen, WHO:n, FAO:n, Maailman eläintautijärjestön ja WTO:n kanssa on aloitettava tiivis yhteistyö, ja erityisesti on ryhdyttävä tukitoimiin antamalla komissiolle tieteellistä tukea WTO:hon liittyvissä tapauksissa; Elintarvikeviranomaisen aiheiden käsittely 45. täsmentää, että Euroopan elintarvikeviranomainen voi komission, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, mukaan lukien kansalliset elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavat viranomaiset, tai omasta aloitteesta tutkia kaikkia sellaisia kysymyksiä, joiden arviointi katsotaan tarpeelliseksi; katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaisen on Euroopan parlamentille toimitettavassa vuotuisessa toimintakertomuksessaan esitettävä sille tehdyt pyynnöt sekä perustelut sen omille aloitteille; 46. katsoo, että Euroopan elintarvikeviranomaista olisi tuettava vakaalla lainsäädäntökehyksellä; Lainsäädäntönäkökohdat 47. katsoo, että valkoiseen kirjaan sisältyvä elintarviketurvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma on jaettava neljään kategoriaan: a) lainsäädännön kannalta ensisijaiset asiat, b) vähemmän kiireelliset asiat, joista voidaan säätää myöhemmin, c) konsolidoivat toimet ja d) aiheet, jotka soveltuvat paremmin terveyden edistämisen alaan; katsoo lisäksi, että kategorian a) kuuttatoista kohtaa, jotka on lueteltu jäljempänä, on käsiteltävä yhtä aikaa ja samalla aikataululla kuin Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamista koskevaa lainsäädäntöä, koska on erittäin tärkeää, että elintarvikeviranomaiselle myönnetään perustamisen yhteydessä mahdollisimman selkeä tehtäväalue, jotta on selvää, minkä järjestelmän mukaisesti ja millä aloilla elintarvikeviranomainen toimii; 48. katsoo, että tiettyjen periaatteiden on oltava ohjaavina kaikessa elintarviketurvallisuuden alan lainsäädännössä, ja näistä tärkeän osan muodostaa se, että jäljitettävyys on varmistettava koko elintarvikeketjussa rehusta ja alkutuottajista vähittäiskauppaan, jotta näin mahdollistetaan kaikkien ainesten täydellinen jäljitettävyys kaikissa vaiheissa ja kaikissa elintarvikkeissa kaikissa paikoissa; 49. yhtyy komission käsitykseen riskien ilmoittamisesta ja kuluttajan tunnustamisesta täysivaltaiseksi asianosaiseksi, mutta korostaa, että elintarviketurvallisuuskriisin sattuessa kuluttajille on kerrottava ymmärrettävästi, puolueettomasti ja selkeästi kriisin aiheuttaneiden elintarviketurvallisuuskysymysten laajuus, riskit ja mahdolliset seuraukset; 50. katsoo, että olisi tutkittava, miten joitakin, myös elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta tärkeitä aloja, kuten lannoitteita, kasvinsuojelua, lääkkeitä, ympäristöä ja jätteitä koskeviin säädöksiin sisältyvät yhteisön määräykset sopivat yhteen valkoisessa kirjassa ehdotettujen kuluttajansuojan parantamiseen tarkoitettujen sääntöjen kanssa; 51. pyytää komissiota pitämään seuraavia kohtia lainsäädännön kannalta ensisijaisina asioina, joita käsitellään yhtä aikaa Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamista koskevien säännösten kanssa:
52. on huolissaan siitä, että toimintasuunnitelmaan ei sisälly elintarvikkeiden merkintöjä koskevan EU:n lainsäädännön perusteellista tarkistamista, kuten EU:n elintarvikepolitiikkaa käsittelevässä vihreässä kirjassa luvattiin; katsoo, että tällaisessa tarkistuksessa olisi erotettava selvästi kaksi tärkeää tavoitetta, jotka ovat jäljitettävyyden varmistaminen sekä selkeä ja ymmärrettävä kuluttajiin kohdistuva tiedottaminen; 53. pyytää komissiota tutkimaan, voidaanko lukuisten merkintöjä koskevien erityismääräysten sisältöä säädellä kattavasti merkintöjä koskevassa direktiivissä 79/112/ETY ; katsoo, että tästä syystä on tutkittava, onko mielekkäämpää sisällyttää nämä määräykset liitteenä yleiseen merkintöjä koskevaan direktiiviin; 54. pitää tärkeänä, että uusi elintarvikelainsäädäntö on mahdollisimman yksinkertainen ja avoin, ja katsoo, että uuden elintarvikelainsäädännön yksinkertaisuus ja selkeys on tärkeää ennen muuta pienille yrityksille ja käsiteollisuusyrityksille; toteaa lisäksi, että on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta pk-yritykset välttyvät tarpeettoman raskaalta rahoitukselliselta ja hallinnolliselta taakalta; 55. pyytää komissiota toteuttamaan virallista valvontaa koskevan tarkastuksen puutteellisuuksien löytämiseksi ja asiaa koskevien ehdotusten tekemiseksi; 56. kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että kuluttajansuojajärjestöt otetaan tiiviimmin mukaan voimassa olevaa elintarvikkeiden turvallisuuden oikeudellista kehystä koskevaan tiedotuspolitiikkaan; o 57. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |