Ehdotus neuvoston asetukseksi Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavista eräistä valvontatoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2791/1999 muuttamisesta (KOM(2000) 686 - C5-0584/2000 - 2000/0280(CNS) )

P5_TA(2001)0013 A5-0007/2001

Ehdotusta muutettiin seuraavasti:

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 1) 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 30 artikla (asetus (EY) N:o 2791/1999)    2. Korvataan 30 artiklassa ilmaisu "31 päivään joulukuuta 2000" ilmaisulla "31 päivään joulukuuta 2003 ", ja ilmaisu "30 päivään syyskuuta 2000" ilmaisulla "30 päivään syyskuuta 2003 ".    2. Muutetaan 30 artikla seuraavasti:    a) Korvataan ilmaisu "31 päivään joulukuuta 2000" ilmaisulla "31 päivään joulukuuta 2002 ", ja ilmaisu "30 päivään syyskuuta 2000" ilmaisulla "30 päivään kesäkuuta 2002 ". b Lisätään seuraava: "Sen estämättä, mitä edellä säädetään, komissio voi esittää ennen 30 päivää kesäkuuta 2002 ehdotuksia 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 8, 10 ja 11 artiklassa mainittujen säännösten voimassaolon pidentämiseksi yhdellä vuodella. Tällaisessa tapauksessa myös tässä artiklassa mainittuja määräaikoja siirretään eteenpäin yhdellä vuodella.”

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavista eräistä valvontatoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2791/1999 muuttamisesta (KOM(2000) 686 - C5-0584/2000 - 2000/0280(CNS) )

P5_TA(2001)0013 A5-0007/2001

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2000) 686 ),

-  neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti (C5-0584/2000 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

-  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A5-0007/2001 ),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma nitraateista annetun direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanosta (2000/2110(INI))

P5_TA(2001)0014 A5-0386/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta(1) ,

-  ottaa huomioon komission kertomukset neuvostolle ja Euroopan parlamentille vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanosta (KOM(1997) 473 ) ja vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä (KOM(1998) 16 ),

-  ottaa huomioon mainituista kertomuksista 20. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman(2) ,

-  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa käsiteltävänä olevat oikeustapaukset ja annetut tuomiot,

-  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista(3) ,

-  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan valtuuskunnan havainnot Alankomaihin 12. lokakuuta 2000 suuntautuneelta matkaltaan,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

-  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A5-0386/2000 ),

1.  suosittaa, että välittömänä painopisteenä olisi pidettävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa eikä direktiivin uudelleenlaatimista ja -muotoilua;

2.  katsoo erityisesti, että nitraattidirektiivillä ei ole sen puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi juurikaan onnistuttu saavuttamaan sen tavoitteena olevaa nitraattien aiheuttaman pilaantumisen vähentämistä ja rehevöitymisen ehkäisemistä; huomauttaa, että Euroopan ympäristökeskus on todennut, että EU:n suurimpien jokien nitraattipitoisuudet ovat säilyneet lähes muuttumattomina vuodesta 1980 lähtien; tämä merkitsee sitä, että nitraattien aiheuttamassa vesistöjen pilaantumisessa ja merten (erityisesti Pohjanmeren ja Itämeren sekä Adrianmeren pohjoisosan) rehevöitymisessä ei ole vielä tapahtunut suunnanmuutosta;

3.  pyytää jäsenvaltioita ryhtymään välittömästi konkreettisiin toimiin, jotta nitraattidirektiivi voidaan panna täytäntöön erityisesti toimintaohjelmien yhteydessä alueilla, joita uhkaa nitraattien aiheuttama saastuminen; katsoo, että on tarpeen toimia viipymättä ja tehokkaasti,

4.  katsoo, että Tanskaa ja Ruotsia lukuun ottamatta nitraattidirektiivin täytäntöönpano on ollut äärimmäisen epätyydyttävää ja komissio on toiminut hitaasti jäsenvaltioiden rankaisemisessa direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnistä; kehottaa komissiota edelleen epäröimättä käyttämään hallussaan olevia aiheellisia oikeudellisia keinoja, mukaan lukien asianmukaisen suuruiset sakot, nitraattidirektiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi aina, kun se havaitsee jäsenvaltioiden rikkovan velvoitteitaan;

5.  pitää tarpeellisena rikkomismenettelyn nopeuttamista, kun kyseessä on yhteisön ympäristön- ja kuluttajansuojelualan lainsäädännön noudattamisen laiminlyönti; katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen kanteiden viivästymisaika olisi lyhennettävä vähintäänkin 6 kuukauteen, jotta sanktioilla olisi tehokkaampi ennaltaehkäisevä vaikutus; katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen pitäisi ensisijaisesti pyrkiä vähentämään ratkaisua odottavien asioiden ruuhkautumista;

6.  katsoo, että vaikka komissio on hiljattain julkaissut vakiolomakkeen auttaakseen jäsenvaltioita raportoimaan direktiivin täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta, suoria vertailuja ja määrällisiä arvioita on vaikea tehdä eri muodoissa jo toimitettujen tietojen pohjalta ja että valvontamenettelyt ja näytteenottotekniikat vaihtelevat jäsenvaltioittain; katsoo, että komission olisi otettava käyttöön vesinäytteiden ottoa koskevat yhteisön suuntaviivat, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden välisen suoran vertailun direktiivin tavoitteiden saavuttamisen alalla;

7.  pyytää komissiota arvioimaan paremmin ja jatkuvasti direktiivin täytäntöönpanoa ja tehoa ja esittämään viipymättä ehdotuksia eri päästölähteiden ja niiden vaikutusten arviointikeinojen ja näytteenottomenetelmien parantamiseksi, jotta voidaan suoraan verrata keskenään jäsenvaltioiden direktiivin tavoitteiden noudattamisessa saavuttamia tuloksia ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion lähtötaso;

8.  katsoo, että jäsenvaltiot voivat pyytää poikkeuslupaa; katsoo, että niiden ei pidä koskea direktiivin tavoitteita, vaan ainoastaan sen toimia (jotka on kuvattu edellä mainitun direktiivin liitteen III kohdassa 2) ja että säädettyjä menetelmiä koskevat poikkeusluvat voidaan sallia ainoastaan, jos:

9.  katsoo, että komission olisi otettava huomioon, että on jäsenvaltioita, joilla on tieteellisesti perustellut syyt haluta poiketa 170 kg N/ha:n rajoituksesta; katsoo, että ehtona sille on oltava se, että normia, 50 mg nitraattia pohjavesilitraa kohti, ei saa ylittää missään olosuhteissa ja se, että kemiallisten lannoitteiden käytön lisärajoittaminen takaa direktiivin 75/440/ETY (4) raja-arvojen noudattamisen;

10.  ottaa huomioon, että direktiivissä ei mainita määräaikaa sen tavoitteiden saavuttamiselle; tämä määräaika on vahvistettu vesialan puitedirektiivissä;

11.  pyytää komissiota varmistamaan määrättyä ilmoitusmenettelyä noudattaen, että yksittäisten jäsenvaltioiden mahdolliset (esim. eläintiheyteen tai seurantamenetelmiin liittyvät) poikkeukset eivät johda suojelun tason heikkenemiseen, vaan erityisten alueellisten olosuhteiden huomioonottamisen ansiosta direktiivin tarkempaan täytäntöönpanoon;

12.  katsoo, että direktiiviä noudattavien jäsenvaltioiden maanviljelijät ovat kilpailullisesti heikommassa asemassa verrattuna niihin, jotka eivät noudata tiukkoja vaatimuksia ja että tämä koskee erityisesti Tanskaa; katsoo, että direktiivin noudattaminen kaikkialla unionissa korjaisi tämän epäoikeudenmukaisen tilanteen ja että komission on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin varmistaakseen direktiivin noudattamisen kaikkialla EU:ssa;

13.  katsoo, että maataloustuotannolle myönnetyn taloudellisen tuen suuntaamista uudelleen Euroopan unionissa luonnon säilyttämiseen, ympäristönsuojeluun ja vesihuoltojärjestelmiin on joudutettava, jotta maanviljelijöille voidaan tarjota ympäristöystävällisempiä toimintavaihtoehtoja; kehottaa komissiota tekemään siihen tarvittavat aloitteet;

14.  katsoo, että komission on otettava huomioon muiden maatalouslinjausten (kuten kesannointisääntöjen) ja viljanviljelyn tukemisen vaikutukset vesien nitraattipitoisuuteen, kun se määrittelee näitä linjauksia ja tukimääriä;

15.  katsoo, että komission on arvioitava muualta kuin maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamaa pilaantumista ja ryhdyttävä toimiin havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi; tämä koskee erityisesti yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY (5) soveltamista, joka on kaikissa jäsenvaltioissa puutteellista; pyytää komissiota ryhtymään välittömästi yhdenmukaisiin toimiin tämän asian laiminlyöviä jäsenvaltioita vastaan ja aloittamaan viipymättä kaikki tarvittavat oikeudelliset toimet;

16.  katsoo, että komission olisi tutkittava kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yhteydessä fosfaattien vaikutusta rehevöitymiseen ja ryhdyttävä tarvittaessa toimiin tämän pilaantumisen vähentämiseksi;

17.  ottaa huomioon, että ehdokasvaltioissa nitraattia käytetään toistaiseksi suhteellisen vähän ja että Puolassa nitraattia käytetään vain neljännes Länsi-Euroopan keskiarvosta; katsoo, että ehdokasvaltioiden on pidettävä kiinni näistä hyvistä lähtökohdistaan eivätkä EU:n uusien itäeurooppalaisten jäsenten maatalouden kehittämiseen ja tehostamiseen suunnatut toimet saisi olla ristiriidassa nitraattidirektiivin tavoitteiden kanssa; maatalouspolitiikan mahdollista ympäristövaikutusta tällä alueella on seurattava ja sitä on muutettava tarpeen mukaan;

18.  katsoo, että jäsenvaltioiden epäonnistuminen tämän ja muiden direktiivien velvoitteiden noudattamisessa vaarantaa periaatteen, jonka mukaan uusien jäsenvaltioiden on harmonisoitava ympäristölainsäädäntönsä ennen laajentumista; ihmettelee, miksi niiden pitäisi noudattaa sääntöjä, jotka suurin osa nykyisistä jäsenvaltioista jättää röyhkeästi noudattamatta; katsoo, että jos kaikki 15 jäsenvaltiota panisivat direktiivin täydellisesti täytäntöön, unioni voisi painostaa ehdokasvaltioita parantamaan ympäristön tilaa ilman, että sitä syytetään tekopyhyydestä;

19.  katsoo, että nitraattien huuhtoutumista voitaisiin vähentää ja direktiivin tavoitteet voitaisiin saavuttaa helpommin välttämällä kesantomaiden viljelyä ja tukemalla tätä kautta pitkäaikaista kesannointia Natura 2000 -alueilla sekä kylvämällä talvehtivia kasveja aikaisen sadonkorjuun jälkeen ja, joissakin olosuhteissa, istuttamalla havupuita, joita on luonnostaan nitraateille alttiilla vyöhykkeillä Natura 2000 -verkoston ulkopuolella; katsoo, että kosteikot olisi palautettava mahdollisuuksien mukaan;

20.  pyytää komissiota harkitsemaan laajojen nurmiviljelmien tukemista ja tiettyjen uusiutuvien kasvien istuttamista kesannoiduille tai viljelykäytöstä poistetuille maille nitraatin, fosfaatin ja muiden ravinteiden huuhtoutumisen ja tätä kautta vesistöjen rehevöitymisen vähentämiseksi;

21.  katsoo, että niiden jäsenvaltioiden, jotka määrittelevät koko alueensa pilaantumisalttiiksi, on perusteltava kantansa komissiolle; katsoo, että jos ilmenee, että jäsenvaltiot ovat päätyneet tähän hyvin huolimattomasti, niiden olisi arvioitava uudelleen kyseisiä alueita koskevat määritelmänsä; katsoo, että on tehtävä selväksi, että koko alueen määritteleminen pilaantumisalttiiksi merkitsee sitä, että nitraattien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä tarvitaan koko alueella ja että yhden jäsenvaltion alueen suojelun ei pidä olla haitaksi toisen jäsenvaltion ympäristölle; katsoo, että koska pilaantumisalttiiden vyöhykkeiden määrittäminen on erittäin arka asia, komission on esitettävä objektiiviset arviointiperusteet, jotta voidaan yksilöidä alueet, joilla toimintaa tarvitaan;

22.  katsoo, että maanviljelijöiden pitäisi tai ainakin he voisivat käyttää nykyistä enemmän erityisten maaperien ja kasvilajikkeiden lannoitustarpeita koskevia analyyseja, tietoa ja asiantuntijaneuvontaa, jotta he voisivat pyrkiä tasapainoiseen lannoitukseen, katsoo, että tietokonemalleja, joilla lannoittamisen tarve voidaan ennakoida täsmällisesti, voitaisiin joissakin tapauksissa käyttää täydentävinä välineinä;

23.  kehottaa antamaan maanviljelijöille parempaa käytännön ja teknistä tukea nitraattihuuhtoutumien vähentämisessä; korostaa erityisesti tarvetta tehdä ilmaisia maaperäanalyysejä ja tukea kiinteän lannan ja kiinteytetyn lannan käyttöä ja menetelmiä eläinperäisten lannoitteiden kestäväksi muuntamiseksi (kompostointi, kiintoaineen erottaminen, biokaasutuotanto jne.);

24.  katsoo, että direktiivin yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi olisi luotava standardoidut analyysi- ja näytteenottomenetelmät, joilla voidaan selvittää maatalouden osuus pohja- ja pintavesien nitraattipitoisuuksista ja katsoo, että näissä standardoiduissa analyysi- ja näytteenottomenetelmissä on aina otettava huomioon seuraavat asiat:

25.  pyytää komissiota laatimaan luettelon toimenpiteistä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi maissa, joissa nitraattidirektiivi on pantu menestyksekkäästi täytäntöön; katsoo, että tällaisen luettelon avulla koko EU voi hyötyä näissä maissa saaduista kokemuksista; katsoo, että luetteloon olisi sisällettävä muun muassa seuraavat toimenpiteet:

26.  pyytää komissiota vuonna 1999 uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan toteuttamisen yhteydessä ottamaan yhdenmukaisesti huomioon ympäristönsuojelua koskevien tavoitteiden täytäntöönpanon ja tiedottamaan siitä Euroopan parlamentille vuoden 2001 aikana;

27.  muistuttaa komission velvollisuudesta tiedottaa nitraattidirektiivin täytäntöönpanosta; pyytää komissiota ottamaan seuraavan nitraattidirektiivin soveltamista koskevan kertomuksen yhteydessä huomioon seuraavat periaatteet:

pyytää lisäksi komissiota toimittamaan nämä kertomukset ymmärrettävässä muodossa suuren yleisön saataville;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1. (2) EYVL C 341, 9.11.1998, s. 35. (3) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (4) EYVL L 306, 26.11.1975, s. 20. (5) EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.

Euroopan parlamentin päätöslauselma luontotyyppien suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY täytäntöönpanosta (2000/2111(INI))

P5_TA(2001)0015 A5-0387/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

-  ottaa huomioon Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelemisesta tehdyn Bernin yleissopimuksen,

-  ottaa huomioon tiedon saantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen,

-  ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon vesiperäisten alueiden järkiperäisestä käytöstä ja suojelusta (1995) (KOM (1995) 189) sekä neuvoston päätelmän (1996), jonka se antoi vesiperäisten alueiden järkiperäistä käyttöä ja suojelua koskevan julkisen keskustelun jälkeen,

-  ottaa huomioon kuudennentoista vuosikertomuksen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (1998) (KOM(1999) 301 )(1) ,

-  ottaa huomioon 20. lokakuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevan Euroopan yhteisön strategiasta (KOM(1998) 42 - C4-0140/1998 - SEC(1998) 348 - C4-0155/1998 )(2) ,

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (luontotyyppidirektiivi)(3) ,

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 79/409/ETY luonnonvaraisten lintujen suojelusta (lintudirektiivi)(4) ,

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (ympäristövaikutusdirektiivi)(5) ,

-  ottaa huomioon 6. syyskuuta 2000 vahvistamansa kannan neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksen arvioinnista (5685/1/2000 - C5-0180/2000 - 1996/0304(COD) )(6) ,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

-  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön (A5-0387/2000 ),

A.  ottaa huomioon, että yhteisön luonnonsuojelulainsäädäntö ei ole vielä kokonaisuudessaan voimassa, koska jäsenvaltiot eivät ole panneet täytäntöön kahdeksan vuotta sitten hyväksyttyä luontotyyppidirektiiviä ja yli 20 vuotta sitten hyväksyttyä lintudirektiiviä; ottaa huomioon, että luontotyyppi- ja lintudirektiivien täytäntöönpano on sekä lajien suojelun että Natura 2000-verkon perustamisen osalta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tärkeimpiä keinoja biologisesta monimuotoisuudesta tehdyn yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi,

B.  katsoo, että jäsenvaltioita vastaan käynnistetyt rikkomusmenettelyt, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön noudattamatta jättämistä tai sen riittämätöntä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, etenevät liian hitaasti ja että ympäristön tapauksessa tämä lisää suojelun tarpeessa oleville luontotyypeille ja lajeille aiheutuvaa uhkaa,

C.  katsoo, että luontotyyppidirektiiviä ei toistaiseksi tarvitse muuttaa, lukuun ottamatta yhteisön laajentumisen aiheuttamia tarkistuksia; katsoo, että sen sijaan ponnistukset on keskitettävä tämän direktiivin täytäntöönpanoon,

D.  katsoo, että komission on annettava parlamentille säännöllisiä kertomuksia biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta,

E.  ottaa huomioon, että historiallisesti luonnonsuojelun lähtökohtana on ollut luonnon esteettinen ja tieteellinen arvo; katsoo, että nykyaikaisessa lähestymistavassa on tämän lisäksi tunnustettava ekosysteemien, lajien runsauden ja biologisen monimuotoisuuden välttämättömyys kestävän kehityksen kannalta; ottaa huomioon, että toimivien ekosysteemien suojelu parantaa merkittävästi ihmisten elämän laatua ja että suojelun on kuuluttava olennaisena osana kaikkien alojen toimiin ja poliitikkoihin; katsoo, että luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelutoimia ei pidä rajoittaa ainoastaan suojelualueille, vaan että ne on ulotettava kaikkialle yhteisön alueelle ja sisällytettävä kaikkiin toiminnan aloihin, kuten maatalouteen ja liikenteeseen, siten että asianomaisten maantieteellisten alueiden taloudellinen ja sosiaalinen tilanne otetaan riittävällä tavalla huomioon; ottaa huomioon, että eurooppalainen maatalous vaalii ja hoivaa kulttuurimaisemia ja että hyvän maatalouskäytännön mallin mukainen maanviljelys perustuu ympäristön suojelun ja säilyttämisen tavoitteisiin; katsoo, että maaperä ei ole lisääntyvä luonnonvara, ja että on maanviljelijöiden edun mukaista säilyttää tämä pääoma terveenä ja hedelmällisenä paitsi itseään myös tulevia sukupolvia varten,

F.  ottaa huomioon, että ympäristönäkökohdat on sisällytettävä tehokkaasti kaikkiin EU:n politiikkoihin EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti; katsoo, että komission on kuudetta ympäristöalan toimintaohjelmaa valmistellessaan tunnustettava, että luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun on oltava olennainen tekijä ympäristösuunnittelussa ja -hallinnossa kaikilla politiikan aloilla,

G.  katsoo, että yhteisön luonnonsuojelupolitiikan painopistettä on asteittain muutettava suojelualueiden perustamisesta niiden hoitoon ja suojeluun ja että jäsenvaltioiden on laadittava Natura 2000 -alueita koskevia hoitotoimia ja otettava käyttöön olennaiset indikaattorit sisältäviä seurantajärjestelmiä,

H.  ottaa huomioon, että luontotyyppidirektiivi tarjoaa hyvän ja nykyaikaisen perustan luonnonsuojelulle, minkä vuoksi suojelussa on otettava huomioon eri tahojen intressit, mutta se on myös aiheuttanut kiistoja monissa maissa,

I.  ottaa huomioon, että mainitut luontotyyppidirektiivi ja lintudirektiivi, joiden tavoitteet ovat yhteydessä toisiinsa, ovat tärkeimmät lainsäädännölliset keinot yhteisön tason luonnonsuojelussa ja että jäsenvaltioiden velvollisuus on siirtää nämä säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, saattaa ne voimaan ja soveltaa niitä käytännössä,

J.  ottaa huomioon, että teiden, patojen ja satamien kaltainen infrastruktuuri rikkoo maisemaa ja eristää kasvi- ja eläinpopulaatioita toisistaan; toteaa, että luontotyyppien rikkoutuminen ja kutistuminen eristää populaatioita toisistaan, vähentää geenien vaihtoa ja vaikeuttaa populaatioiden elinmahdollisuuksia, minkä vuoksi on perustettava yhtenäinen Natura 2000 -ympäristöverkosto, jonka pohjana ovat lintudirektiivin mukaiset erityissuojelualueet ja luontotyyppidirektiivin mukaiset erityisten suojelutoimien alueet; katsoo, että riittävät ekologiset käytävät ja suojavyöhykkeet ovat olennainen osa Euroopan luonnonsuojelua; katsoo, että luontotyyppidirektiivin menestyksen varmistamiseksi tarvitaan toisiinsa liittyviä laajempia suojelualueita; katsoo, että Natura 2000:n yhdenmukaisuuden varmistaminen vaatii ympäristövaikutusten arvioinnin pikaista parantamista ja liikennehankkeiden ja muiden maankäyttöaloitteiden strategisen ympäristöarvioinnin käyttöönottoa,

K.  katsoo, että jäsenvaltioiden on sitouduttava luontotyyppidirektiivin liitteessä IV lueteltujen "yhteisön tärkeinä pitämien lajien” tiukkaan suojeluun kaikkialla omalla alueellaan sekä kaikilla levähdyspaikoilla ja lisääntymisalueilla; katsoo, että komission on direktiivin täytäntöönpanosta annettujen kansallisten kertomusten perusteella valvottava, että mainitut järjestelmät ovat toiminnassa, ja ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti täytäntöönpanon varmistaviin toimiin, jos järjestelmiä ei ole olemassa,

L.  katsoo, että sekä jäsenvaltioiden että ehdokasvaltioiden on kiireellisesti turvattava vähemmän intensiivisen maatalouden ja ympäristöä vähemmän rasittavien muiden toimien toimintaedellytykset, sillä tieteellisesti on todistettu, että mainitut käytännöt edistävät biologisen monimuotoisuuden säilymistä; ottaa huomioon, että monet luontotyypit liittyvät läheisesti maankäyttöön ja raaka-aineiden hyödyntämiseen ja ovat erittäin herkkiä hyödyntämistapojen muutoksille; ottaa huomioon, että Agenda 2000:n yhteydessä hyväksyttyjä maaseudun kehittämisasetuksen mukaisia toimia voidaan käyttää Natura 2000:n täytäntöönpanossa, suojavyöhykkeet ja ekologiset käytävät mukaan lukien, että niitä on sovellettava huolellisesti ja arvioitava ja että niiden budjettia on korotettava huomattavasti; kehottaa komissiota tulevaisuudessa sisällyttämään maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen selkeän maininnan Natura 2000 -verkostosta,

M.  katsoo, että luontotyyppidirektiivin aiheuttamat rahoitusvelvoitteet ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja että direktiivin 8 artiklassa määrätään, että yhteisön yhteisrahoitus on mahdollista vain tiettyjen toimenpiteiden osalta yhteisön tärkeinä pitämissä kohteissa; katsoo, että LIFE-ohjelman budjettia on lisättävä tarvittavalla määrällä, jotta sillä voidaan rahoittaa Natura 2000 -verkoston perustamiseen liittyviä kokeiluhankkeita jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa; katsoo, että tässä lisäyksessä on otettava huomioon, että budjettia on lisätty tuskin lainkaan vuoden 1992 jälkeen ja että yhteisrahoituksen kysyntä on jokaisena vuonna ollut monta kertaa suurempi kuin käytettävissä olevat varat,

N.  ottaa huomioon, että luontojärjestöt ovat vuosien kuluessa huolehtineet tärkeistä tehtävistä keräämällä tietoja lajeista, hoitamalla suojelualueita, lisäämällä kansalaisten ja hallitusten tietoisuutta ympäristöasioista, tutkimalla suojeltaviksi suunniteltuja alueita, valvomalla ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja tuottamalla ratkaisevan tärkeää tietoa päätöksentekijöille,

O.  ottaa huomioon, että tiedonsaanti on välttämätöntä Natura 2000 -alueilla tai niiden ympärillä sijaitseville paikallisille yhteisöille sekä luonnonsuojelujärjestöille ja muille kansalaisjärjestöille, asianomaiset työmarkkinaosapuolet mukaan lukien; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on annettava niiden käyttöön kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, kuten Natura 2000-verkostoon kuuluvia paikkoja ja luontotyyppidirektiivin täytäntöönpanoa koskeva kirjeenvaihto, yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi ehdotettujen alueiden hoitosuunnitelmat, seurantakertomukset, Natura 2000 -alueisiin liittyvät selvitykset, rahoitusjärjestelyt jne.,

P.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen luonnonsuojelun teemakeskuksella on ratkaisevan tärkeä rooli jäsenvaltioiden ehdottamien Natura 2000 -alueiden hoitajana ja niitä koskevan arvioinnin tieteellisenä asiantuntijana; ottaa huomioon, että ympäristökeskuksella oltava riittävät rahoitus- ja henkilöstöresurssit tehtäviensä suorittamiseen; ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksella on ollut keskeinen rooli ekosysteemien ja lajien tilaa sekä suojelutoimien tuloksia koskevan vertailukelpoisen tiedon tuottamisessa; ottaa huomioon komission ratkaisevan roolin ja vaatii riittävien henkilöstöresurssien antamista komissiolle, jotta se voi hoitaa tehtävänsä,

Q.  ottaa huomioon, että kaiken yhteisörahoituksen on pitkällä tähtäimellä kannustettava luontotyyppidirektiivin päämäärien saavuttamiseen; katsoo, että lyhyen aikavälin tavoitteena on oltava se, että kaikki yhteisön rahoittamat toimet ovat vähintään luontotyyppidirektiivissä esitettyjen ympäristönormien mukaisia,

R.  katsoo, että kansalaisjärjestöjen oikeus ryhtyä oikeustoimiin kansallisella ja Euroopan tasolla on ratkaisevan tärkeää luontotyyppidirektiivin määräysten paremman soveltamisen ja voimaansaattamisen kannalta,

1.  korostaa luontotyyppidirektiivin oikeudellisesti sitovan aikataulun tärkeyttä ja painottaa sen varmistamisen tärkeyttä, että jäsenvaltioiden jo nyt huomattavan pitkät viivytykset eivät pitene entisestään;

2.  vaatii komissiota jatkamaan epäröimättä toimivaltuuksiinsa kuuluvia asianmukaisia oikeudellisia voimaansaattamiskeinoja luontotyyppidirektiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja toteuttamaan seurantatoimia, jos jäsenvaltioiden todetaan rikkovan velvoitteitaan, erityisesti jos:

kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että toteen näytetyissä "ensisijaisen julkisen edun” tapauksissa ehdotetaan, toteutetaan ja rahoitetaan pitkällä aikavälillä täysimääräisiä korvaustoimenpiteitä, joita myös seurataan;

3.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön hallinnolliset toimet, joiden tarkoituksena on lyhentää komissiolle tehtyjen ympäristölainsäädännön rikkomista koskevien ilmiantojen tai valitusten tutkinta- tai arviointiaikoja ja tarvittaessa nopeuttamaan rikkomusmenettelyjä tapauksissa, joissa suojeltavat lajit ja luontotyypit ovat todistettavasti uhanalaisia;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki yhteisön tärkeinä pitämät alueet suojellaan välittömästi vahingolliselta kehitykseltä, ja ryhtymään kaikkiin suojelutoimiin alueiden hoitamiseksi ja suojelemiseksi heti kun ne on nimitetty Natura 2000 -alueiksi, ja viimeistään 30. kesäkuuta 2004 ja tällöin olisi täsmennettävä, että suojelualueeksi nimittäminen saattaa tarkoittaa, että sopimukseen perustuvia luonnonsuojelumahdollisuuksia voidaan hyödyntää, jos niillä kyetään varmistamaan uhanalaisten eläin- ja kasvilajien riittävä suoja;

5.  korostaa, että Natura 2000 -verkoston alueiden määrittelyä on nopeutettava ja että kuudesta biomaantieteellisestä alueesta pidettävä toinen seminaarisarja on järjestettävä kohtuullisen ajan kuluessa, jotta Natura 2000 -alueiden, ehdokasvaltioiden alueet mukaan lukien, nimeäminen ei viivästy entisestään ja jotta yhteisön tärkeinä pitämät alueet voidaan nimittää erityisten suojelutoimien alueiksi kesäkuun 2004 määräaikaan mennessä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään luontotyyppidirektiivin täytäntöönpanoa koskevat raportointivelvollisuutensa ja kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle luontotyyppidirektiivin 17 artiklassa vahvistettujen määräaikojen mukaisesti;

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita pitämään luonnonsuojelua taloudellisen potentiaalin ja tulevien sukupolvien oikeuksien lähteenä sekä toiminnan alana, jossa voidaan päästä tuloksiin vain, jos kansalaiset osallistuvat siihen aktiivisesti kuluttajina, käyttäjinä, maanviljelijöinä, maanomistajina, matkailijoina, puutarhureina, kalastajina, metsästäjinä, työntekijöinä ja työnantajina jne.;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan sellaisten toimien käyttöönottamista, joilla voidaan vaikuttaa myönteisesti Natura 2000 -verkoston erityisten suojelutoimien alueisiin, seuraavat toimet mukaan lukien:

9.  kehottaa komissiota laatimaan oppaan luontotyyppidirektiivin 8 artiklan tulkinnasta;

10.  kiittää komissiota oppaasta, jolla tulkitaan luontotyyppidirektiivin 6 artiklaa, ja rohkaisee komissiota kehittämään sitä pitemmälle kääntämällä se kaikille EU:n virallisille kielille ja ehdokasvaltioiden kielille; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan, onko tämä opastus otettu huomioon, ymmärretty ja onko sitä sovellettu jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota arvioimaan opastuksen soveltamista estäviä tekijöitä, niiden syitä ja keinoja niiden voittamiseksi sekä arvioimaan opastukseen suhtautumisen yhdenmukaisuutta eri jäsenvaltioissa;

11.  pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä kieltää EU:n rahoitus niiltä jäsenvaltioilta, jotka eivät ole varmistaneet, että ympäristönsuojeluvaatimukset sisältyvät rakennerahaston ja koheesiorahaston tukemien toimien määritelmiin ja täytäntöönpanoon; pitää myönteisenä saman käytännön soveltamista maaseudun kehittämisasetuksen perusteella maksettavien varojen osalta;

12.  pyytää tarkastamaan, miten jäsenvaltiot ovat soveltaneet luontotyyppidirektiiviä; katsoo, että tarkastamisen on johdettava asianosaisten oikeusselvyyden paranemiseen;

13.  korostaa, että yhteisön maksujen keskeyttäminen on oikeutettua ainoastaan siinä tapauksessa, että on saatu vakuuttavaa näyttöä konkreettisten maksujen haitallisista vaikutuksista merkittävään elinalueeseen, ja että tällöin olisi suoritettava yksittäistapauksen tarkastaminen sen sijaan, että kokonaisten jäsenvaltioiden tai alueiden saama tuki lopetettaisiin;

14.  muistuttaa, että komissio voi EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos jäsenvaltiot eivät pane direktiiviä ajoissa täytäntöön;

15.  kehottaa laatimaan ehdotuksia, joilla parannetaan niiden kansalaisten, joihin alueiden nimittäminen vaikuttaa, sekä paikallisten yhteisöjen osallistumista;

16.  korostaa, että komission on korostettava olemassaolevien rahoitusvälineiden saatavuutta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja luontotyyppidirektiivin täytäntöönpanon edistämiseksi ja kehottaa jäsenvaltiota käyttämään näitä varoja erityisesti seuraavankaltaisten toimenpiteiden kehittämiseen:

17.  pyytää komissiota varmistamaan ympäristöä koskevien yhteisön säännösten tehokkaan täytäntöönpanon kaikissa hankkeissa riippumatta siitä, edellytetäänkö niissä jäsenvaltioille myönnettävää yhteisön tukea tai kansallista tukea;

18.  kehottaa Euroopan investointipankkia laatimaan ympäristövaikutusarviointia koskevia selontekoja ehdokasvaltioissa toteutettavista hankkeista ennen niiden hyväksyntää ja saattamaan nämä selonteot kansalaisten saataville;

19.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuosikertomuksen yhteisen maatalouspolitiikan vaikutuksista luontotyyppeihin ja lajeihin kaikkialla Euroopan unionissa;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 354, 7.12.1999, s. 1. (2) EYVL C 341, 9.11.1998, s. 41. (3) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (4) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. (5) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. (6) Hyväksytyt tekstit, kohta 4. (7) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80. (8) EYVL L 142, 2.6.1997, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien (PCB/PCT) käsittelystä annetun direktiivin 96/59/EY täytäntöönpanosta (2000/2112(INI))

P5_TA(2001)0016 A5-0379/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 96/59/EY polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien käsittelystä (PCB/PCT)(1) ,

-  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 76/403/ETY (2) polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien käsittelystä, jolla ensi kertaa lähennettiin jäsenvaltioiden lakeja ja säädöksiä,

-  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien (PCB/PCT) käsittelystä(3) , joka esitettiin teknisen kehityksen ottamiseksi huomioon ja korvaamaan ensimmäinen vuonna 1976 hyväksytty direktiivi,

-  ottaa huomioon muutetun ehdotuksen neuvoston direktiiviksi polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien (PCB/PCT) käsittelystä(4) , jolla muutettiin oikeusperustaa,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan sekä 163 artiklan,

-  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön (A5-0379/2000 ),

A.  ottaa huomioon, että PCB:tä on vielä varastossa, mutta että varastoituja määriä ei tiedetä kyllin tarkasti; katsoo, että jäsenmaiden tulee ilmoittaa komissiolle, kuinka paljon niillä on PCB:tä varastossa,

1.  suosittaa, että välittömänä painopisteenä olisi pidettävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa eikä direktiivin uudelleenlaatimista ja -muotoilua;

2.  katsoo erityisesti, että jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi juurikaan onnistuneet saavuttamaan direktiivissä 96/59/EY asetettua tavoitetta PCB-päästöjen vähentämiseksi ja kansanterveyteen ja ympäristöön kohdistuvien haittojen ehkäisemiseksi;

3.  katsoo lisäksi, että Suomea ja Alankomaita lukuun ottamatta direktiivin täytäntöönpano on ollut äärimmäisen epätyydyttävää;

4.  katsoo erityisesti, että viimeaikaiset tapahtumat, kuten kanoja koskeva dioksiinikriisi Belgiassa, ovat osoittaneet, miten tuhoisa vaikutus suhteellisen pienenkin PCB-määrän aiheuttamalla saastumisella on terveyteen ja talouteen;

5.  toteaa tutkimusten osoittaneen, että sellaisten laitteiden sisältämä PCB, jotka eivät kuulu tämän direktiivin 4 artiklassa tarkoitetun inventaarion piiriin, erityisesti 5 dm³:aa pienemmät määrät, on merkittävä PCB-saastumisen lähde;

6.  pahoittelee, että useat jäsenvaltiot eivät vielä ole laatineet direktiivin 96/59/EY 4 artiklassa vaadittuja PCB:tä sisältävien laitteiden inventaarioluetteloita, ja pitää ehdottoman tärkeänä, että kyseiset luettelot ovat tarkat ja täydelliset, jotta PCB:tä sisältävien laitteiden asianmukaista käsittelyä voidaan seurata ja valvoa ja näin saavuttaa tämän direktiivin tavoitteet;

7.  pahoittelee, että direktiivin 96/59/EY heikko toteuttaminen perustuu lähinnä siihen, että olemassa olevaa PCB:tä ei ole voitu kartoittaa, vaikka tällainen kartoitus on välttämätön edellytys aineen käsittelemiseksi ja kritisoi sitä, että ongelmia ei ole voitu ennakoida analyysien perusteella; toteaa, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi jotkut jäsenvaltiot ovat turvautuneet taloudellisten kannustimien käyttöön rohkaistakseen taloudellisia toimijoita ilmoittamaan PCB:stä ja pitämään kirjaa siitä; kehottaa komissiota tästä syystä muuttamaan mahdollisimman pian direktiiviä 96/59/EY ja näin ollen varautumaan edellä mainittujen kannustimien käyttöön etenkin pienten ja keskisuurten yritysten osalta;

8.  kehottaa jäsenvaltioita julkistamaan ja ilmoittamaan komissiolle varastoimansa PCB:n määrän;

9.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia tarkastuksia nykyisten ilmoitusmenettelyjen täydentämiseksi ja tehostamiseksi;

10.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään, tarvittaessa asianmukaisia kannustimia hyväksikäyttäen, keräysjärjestelmiä ja käsittelyä koskevia suuntaviivoja sellaisille laitteille, jotka sisältävät PCB:tä, mutta jotka eivät kuulu 4 artiklan mukaisen inventaarion piiriin; katsoo, että kyseisten sähkölaitteiden osalta kysymys voitaisiin ratkaista sähkölaitteista peräisin olevaa jätettä koskevan direktiivin puitteissa;

11.  katsoo, että komissio on viivytellyt toimiin ryhtymisessä sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät noudata säännöksiä; katsoo, että komission olisi otettava käyttöön parempia seurantamenettelyjä ja varmistettava, että jäsenvaltiot toimittavat täsmällisesti kaikki direktiivissä edellytetyt tiedot muodossa, joka mahdollistaa suorat vertailut ja määrällisen arvioinnin;

12.  katsoo, että komission olisi määriteltävä selkeä määräaika direktiivin täysimääräiselle täytäntöönpanolle ja tarkistamiselle, jotta olemassa olevia toimia voitaisiin kehittää edelleen;

13.  katsoo, että komission olisi harkittava taloudellisten sanktioiden asettamista jäsenvaltioille, jotka eivät noudata direktiiviä;

14.  kehottaa komissiota kehittämään/edistämään jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa 4 artiklassa mainittujen inventaarioluetteloiden laatimisen helpottamiseksi sekä 11 artiklassa määriteltyjen inventaarioluetteloiden soveltamisalan ulkopuolelle jäävien PCB:tä sisältävien laitteiden keräämistä ja käsittelyä koskevien suunnitelmien kehittämisen edistämiseksi;

15.  katsoo, että komission on viipymättä esitettävä ehdotus jäteöljyhuoltoa koskevan direktiivin 75/439/ETY muuttamiseksi;

16.  katsoo, komission olisi pyydettävä jäsenvaltioita ottamaan käyttöön taloudellisia kannustimia etenkin yksityishenkilöille ja pk-yrityksille PCB-varastojen tai PCB:tä sisältävien laitteiden hävittämiseksi;

17.  katsoo, että PCB-direktiivin täytäntöönpanon ja PCB:n poistamisen tulisi olla koetapauksena siitä, miten unioni kykenee kehittämään tehokkaita menettelytapoja muiden erittäin myrkyllisten aineiden muodostamien ongelmien ratkaisemiseksi;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 243, 24.9.1996, s. 31. (2) EYVL L 108, 26.4.1976, s. 41. (3) EYVL C 319, 12.12.1988, s. 57. (4) EYVL C 299, 20.11.1991, s. 9.

Ehdotus neuvoston päätökseksi Guinea-Bissaulle kalastuksen alalla annettavan taloudellisen tuen myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (8263/2000 - C5-0361/2000 - 1998/0355(CNS) )

P5_TA(2001)0017 A5-0367/2000

(Uudelleen kuuleminen)

Ehdotusta muutettiin seuraavasti:

Neuvoston teksti   Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 1) Ainoan artiklan johdanto Yksityiskohtaiset säännöt enintään 6 500 000 euron suuruisen määrän myöntämisestä Guinea-Bissaulle enintään yhdeksi vuodeksi kalastustoiminnan perusrakenteiden ja tukikeinojen palauttamista varten ovat seuraavat: Yksityiskohtaiset säännöt enintään 6 500 000 euron suuruisen määrän myöntämisestä Guinea-Bissaulle kalastustoiminnan perusrakenteiden ja tukikeinojen palauttamista varten ovat seuraavat: (Tarkistus 2) Ainoan artiklan b kohta    b) Komission antaa Guinea-Bissaun hallituksen esittämän toimintaohjelman perusteella Guinea-Bissaun hallituksen käyttöön kalastusministeriön ilmoittamille pankkitileille määrän, joka on 50 prosenttia suunniteltujen toimien kustannuksista.    b) Komission antaa Guinea-Bissaun hallituksen esittämän toimintaohjelman perusteella Guinea-Bissaun hallituksen käyttöön ennen 31 päivää toukokuuta 2001 kalastusministeriön ilmoittamille pankkitileille määrän, joka on 50 prosenttia suunniteltujen toimien kustannuksista. (Tarkistus 3) Ainoan artiklan c kohta    c) Komission maksaa loppuerän sen jälkeen, kun se on hyväksynyt yksityiskohtaisen selvityksen, jonka Guinea-Bissaun hallitus toimittaa Euroopan komission edustustolle ennen 31 päivää toukokuuta 2001 . Selvityksessä käsitellään yksityiskohtaisesti toimien toteuttamista sekä saatuja tuloksia. Komissio varaa itselleen oikeuden pyytää kalastusasioista vastaavalta ministeriöltä lisätietoja ja tarkastella uudelleen asianomaisia maksuja sen mukaan, miten tehokkaasti toimia toteutetaan.    c) Komission maksaa loppuerän sen jälkeen, kun se on hyväksynyt yksityiskohtaisen selvityksen, jonka Guinea-Bissaun hallitus toimittaa Euroopan komission edustustolle ennen 31 päivää toukokuuta 2003 . Selvityksessä käsitellään yksityiskohtaisesti toimien toteuttamista sekä saatuja tuloksia. Komissio varaa itselleen oikeuden pyytää kalastusasioista vastaavalta ministeriöltä lisätietoja ja tarkastella uudelleen asianomaisia maksuja sen mukaan, miten tehokkaasti toimia toteutetaan. (Tarkistus 4) Ainoan artiklan c a kohta (uusi)    ca) Budjettivallan käyttäjälle tiedotetaan kaikista tämän artiklan nojalla tehtävistä taloudellisista ja talousarvioon vaikuttavista toimista sekä niitä koskevista perustelluista selvityksistä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Guinea-Bissaulle kalastuksen alalla annettavan taloudellisen tuen myöntämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (8263/2000 - C5-0361/2000 - 1998/0355(CNS) )

P5_TA(2001)0017 A5-0367/2000

(Kuulemismenettely: uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (8263/2000),

-  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(1998) 777 )(1) ,

-  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 1999 vahvistamansa kannan(2) ,

-  neuvoston kuultua sitä uudelleen EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti (C5-0361/2000 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan ja 71 artiklan 2 kohdan,

-  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A5-0367/2000 ),

1.  hyväksyy neuvoston ehdotuksen näin muutettuna;

2.  pyytää neuvostoa muuttamaan ehdotustaan vastaavasti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 22, 27.1.1999, s. 16. (2) EYVL C 219, 30.7.1999, s. 33.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen yhteistyösopimuksen tekemisestä (7595/1/1999 - KOM(1999) 155 - C5-0356/2000 - 1999/0086 (ACC) )

P5_TA(2001)0018 A5-0360/2000

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(1999) 155 )(1) ,

-  ottaa huomioon komission allekirjoittaman sopimuksen (7595/1999)(2) ,

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

-  neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti (C5-0356/2000 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 ja 97 artiklan 7 kohdan,

-  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, ulkomaankauppa -, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A5-0360/2000 ),

1.  hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Bangladeshin hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 143, 21.5.1999, s. 8. (2) EYVL C 143, 21.5.1999, s. 9.

Ehdotus neuvoston asetukseksi nopean toiminnan välineen perustamisesta (KOM(2000) 119 - C5-0272/2000 - 2000/0081(CNS) )

P5_TA(2001)0019 A5-0392/2000

Ehdotusta muutettiin seuraavasti:

Komission teksti(1)   Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 1) Johdanto-osan 1 kappale    (1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen johdanto-osassa ilmaistaan tavoite turvata rauha ja vapaus.    (1) Yhteisö toteuttaa useilla eri puolilla maailmaa politiikkoja, joilla tuetaan kehitysyhteistyötä, makrorahoitusapua, taloudellista, alueellista ja teknistä yhteistyötä, jälleenrakentamista, pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden auttamista, sekä tukitoimia demokratian ja oikeusvaltion lujittamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistämiseksi. (Tarkistus 2) Johdanto-osan 2 kappale    (2) Yhteisö on huolissaan siitä, että poliittisen ja yhteiskunnallisen vakauden ja turvallisuuden vaarantavien kriisien leviäminen on uhka niin kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle kuin vapauden periaatteille, demokratialle, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiselle sekä oikeusvaltiolle.    (2) Tuki- ja yhteistyöohjelmien tavoitteet ja/tai niiden moitteetonta toteutusta koskevat edellytykset voivat vaarantua tai kärsiä kriisi- tai konfliktitilanteiden kehittymisen sekä yleistä järjestystä ja ihmisten turvallisuutta uhkaavien tai niihin kohdistuvien hyökkäysten johdosta. (Tarkistus 3) Johdanto-osan 3 kappale    (3) On tarpeen estää kriisien leviäminen tai laajeneminen aseellisiksi selkkauksiksi kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistamiseksi .    (3) Näin ollen olemassa olevien yhteisön ohjelmien ja politiikkojen tueksi on tarpeen ottaa käyttöön mekanismi, joka mahdollistaa sen, että yhteisö pystyy toimimaan nopeasti avustaakseen politiikkojen normaalien toteutusedellytysten palauttamisessa tai suojaamisessa, jotta niiden tehokkuus säilyy. (Tarkistus 4) Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3a) Etusija olisi annettava ei-sotilaalliselle kriisinhallinnalle, asianmukainen budjettirahoitus mukaan lukien. (Tarkistus 5) Johdanto-osan 5 kappale    (5) Mainittuihin päätelmiin liitetyssä, Euroopan unionin ei-sotilaallista kriisinhallintaa koskevassa puheenjohtajavaltion selvityksessä esitetään edelleen, että olisi kehitettävä nopeita rahoitusmekanismeja, mistä esimerkkinä komission perustama nopean toiminnan rahasto (Rapid Reaction Fund), EU:n toimia tukevan rahoituksen nopeuttamiseksi, muiden kansainvälisten järjestöjen johtamiin operaatioihin osallistumiseksi ja tarvittaessa valtioista riippumattomien järjestöjen toiminnan rahoittamiseksi.    (5) Tällaisen mekanismin on nopeutettujen päätöksentekomenetelmien kautta erityisesti mahdollistettava ulkoisiin politiikkoihin tai ohjelmiin varatun rahoituksen ja muiden voimavarojen nopea mobilisointi ja sitominen. (Tarkistus 6) Johdanto-osan 6 kappale    (6) Yhteistyötä kolmansien maiden kanssa koskevien yhteisön ohjelmien tukemiseksi on tarpeen toteuttaa nopeita ja tehokkaita toimia turvallisuuden ja vakauden ulottamiseksi Euroopan unionin rajojen ulkopuolelle aina, kun ihmisten henki ja ruumiillinen koskemattomuus sekä yhteisvastuullisuuden kunnioittaminen ovat riippuvaisia sen väliintulosta.    (6) Neuvostolla ja komissiolla on vastuu niiden Euroopan unionin ulkoisten toimien johdonmukaisuuden varmistamisesta, joita toteutetaan ulkosuhde-, turvallisuus-, talous-, sosiaali- ja ympäristö- sekä kehitysyhteistyöpolitiikan alalla ja miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien alalla. (Tarkistus 7) Johdanto-osan 7 kappale    (7) Yhteisön varhaista tietoisuutta kriiseistä samoin kuin sen nopean toiminnan mekanismeja on kehitettävä edelleen, jotta rahoitusta ja muita voimavaroja voidaan irrottaa nopeasti ja siten estää kriisien leviäminen tai laajeneminen aseellisiksi selkkauksiksi. Poistetaan. (Tarkistus 8) Johdanto-osan 8 kappale    (8) On tarpeen saada käyttöön lyhyellä varoitusajalla turvallisuuteen liittyvissä kriisitilanteissa erityisiä ja välittömiä sekä kestoltaan rajoitettuja toimia koskevat nopeutetut päätöksentekomenettelyt ja tarvittaessa toimia tavan-omaisten yhteisön välineiden edeltäjänä, joiden alaisuuteen toimi voidaan sen jälkeen siirtää. Poistetaan. (Tarkistus 9) Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9a) Nopean toiminnan välinettä olisi tuettava määrittämällä siviilitoiminnan tavoitteet sekä perustamalla eurooppalaiset yleistä turvallisuutta valvovat joukot. (Tarkistus 10) Johdanto-osan 9 b kappale (uusi) (9b) Nopean toiminnan välinettä olisi tuettava erityisellä asianmukaisesti koulutettua henkilöstöä sisältävällä varainhoito- ja toimeenpanoyksiköllä. (Tarkistus 12) Johdanto-osan 11 kappale    (11) Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY1 2 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen . _______ 1 EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. Poistetaan. (Tarkistus 14) Johdanto-osan 12 a kappale (uusi) (12a) Tämän asetuksen mukaisesta toiminnasta aiheutuvia menoja ei ole ennakoitu 6 päivänä toukokuuta 1999 talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta tehdyn toimielinten välisen sopimuksen1 yhteydessä sovituissa rahoitusnäkymissä, sikäli kun niitä ei ole jo sisällytetty YUTP:n ennakoituihin menoihin. Tämän seurauksena nämä toimet on rahoitettava joko otsakkeen 4 rahoitusnäkymien puitteissa tai, jos se ei ole mahdollista, muuttamalla rahoitusnäkymiä vastaavasti. Euroopan parlamenttia on kuultava jokaisen välineestä rahoitettavan toimen yhteydessä. ______ 1 EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1. (Tarkistus 17) 1 artiklan 1 kohta    1. Tämän asetuksen tarkoituksena on yhteistyötä kolmansien maiden kanssa koskevien yhteisön ohjelmien tukemiseksi vahvistaa menettelyt sellaisen nopean , tehokkaan ja joustavan mekanismin , jäljempänä 'nopean toiminnan väline' perustamiseksi, jolla voidaan vastata olemassa tai syntymässä oleviin kriisitilanteisiin ja antaa suoraa rahoitusta kiireelliseen kriisinhallintaan ja selkkausten ehkäisemiseen liittyville siviilitoimille kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, vapauden ja demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion edistämiseksi talouden ja yhteiskunnan kehityksen perustana kolmansissa maissa .    1. Tämän asetuksen tarkoituksena on yhteistyötä kolmansien maiden kanssa koskevien yhteisön politiikkojen ja ohjelmien tukemiseksi perustaa sellainen nopea, tehokas ja joustava mekanismi, jäljempänä 'nopean toiminnan väline', jolla voidaan vastata olemassa tai syntymässä oleviin kiireellisiä toimia vaativiin kriisitilanteisiin. (Tarkistus 18) 1 artiklan 2 kohta    2. Nopean toiminnan välineeseen turvaudutaan kriisitilanteissa tai kriisien syntyvaiheissa kuten lisääntyvän väkivallan uhatessa yleistä järjestystä, rauhan rikkoontuessa, taistelujen puhjetessa, aseellisissa selkkauksissa, väestön laajojen muuttoliikkeiden yhteydessä tai turvallisuutta mahdollisesti uhkaavissa poikkeusoloissa sekä suurten ympäristökatastrofien uhatessa turvallisuutta ja vakautta .    2. Nopean toiminnan välineeseen voidaan turvautua, kun asianomaisissa edunsaajamaissa ilmenee todellinen tai uhkaava kriisitilanne, yleistä järjestystä tai vakautta ja ihmisten turvallisuutta uhkaava tilanne , aseelliseen selkkaukseen mahdollisesti johtava tai maan vakautta horjuttava tilanne ja jos tällainen tilanne vaikuttaa todennäköisesti haitallisesti tuki- ja yhteistyöpolitiikoista ja -ohjelmista saatavaan hyötyyn, niiden tehokkuuteen ja/tai niiden moitteetonta toteutusta koskeviin edellytyksiin . (Tarkistus 19) 1 artiklan 3 kohdan johdantokappale    3. Nopean toiminnan väline perustuu voimassa olevien yhteisön asetusten soveltamisalaan lukuun ottamatta asetusta (EY) N:o 1257/96. Sen erityinen lisäarvo perustuu toimien nopeuteen erittäin jännittyneissä tilanteissa sekä mahdollisuuteen yhdistää eri toimintamuotoja kattavien ja yhdenmukaisten toimien toteuttamiseksi turvallisuutta uhkaavissa hätätilanteissa. Jos tässä asetuksessa tarkoitetut toimet kuuluvat muiden asetusten soveltamisalaan, tätä asetusta sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että    3. Nopean toiminnan väline perustuu voimassa olevien liitteessä I esimerkkeinä lueteltuihin yhteisön asetusten ja ohjelmien tavoitteisiin lukuun ottamatta asetusta (EY) N:o 1257/96. Toimet, jotka liittyvät normaalisti liitteessä I esimerkkeinä lueteltuihin asetusten tavoitteisiin, voidaan toteuttaa tämän asetuksen puitteissa, jos (Tarkistus 20) 1 artiklan 3 kohdan ainoa a alakohta (uusi) Tarpeen vaatiessa toimien rahoittaminen voidaan varmistaa ottamalla käyttöön varaukseen hätäapua varten (B7-9 ) sisältyvät määrärahat. (Tarkistus 21) 2 artiklan 1 kohta    1. Nopean toiminnan välineestä rahoitettavien toimien päätavoitteita ovat kriisitilanteissa tai sellaisten syntyvaiheissa säilyttää tai palauttaa yleinen järjestys, vakaus ja turvallisuus, helpottaa yhteiskunnan eri ryhmien välistä vuoropuhelua, sovittelua ja välitystä sekä vastustaa ihmisoikeuksien rikkomuksia, etniseen alkuperään, uskontoon tai sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa.    1. Nopean toiminnan välineen puitteissa voidaan toteuttaa ei-sotilaallisia toimia, joiden tarkoituksena on kriisitilanteissa tai niiden syntyvaiheissa säilyttää tai palauttaa niitä vakauden edellytyksiä, jotka ovat tarpeen 1 artiklassa tarkoitettujen tuki-, avustus- ja yhteistyöpolitiikkojen ja -ohjelmien moitteettomalle toteutukselle ja menestykselle sekä niille asetettujen tavoitteiden täysimääräiselle täyttämiselle . (Tarkistus 22) 2 artiklan 2 kohta    2. Tämän asetuksen nojalla rahoitettavia toimia ovat kaikki siviilitoimet, joilla pyritään torjumaan tai ratkaisemaan kriisitilanteiden, vakavien uhkien tai selkkausten syntyminen, kaikki tällaisten väliintulojen suunnittelussa, toteutuksessa, seurannassa ja tarkastuksessa tarvittavat logistiset toimenpiteet, mukaan lukien tiedon- ja viestinnän hallinta, tekninen apu ja koulutus, välttämättömien tuotteiden ja laitteiden hankinta ja/tai toimitus, turvallinen kuljetus ja kaikki näihin toimenpiteisiin liittyvät hallintomenot sekä tarvittavat toimenpiteet yhteisön koordinaation lujittamiseksi jäsenvaltioiden ja muiden avunantajamaiden, kansainvälisten järjestöjen, valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä niiden edustajien kanssa. Poistetaan. (Tarkistus 23 ja 24) 2 a artikla (uusi) 2 a artikla    1. Komissio hyväksyy nopean toiminnan välineen puitteissa toteutettavat toimet tässä asetuksessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Komissio panee toimet täytäntöön noudattaen talousarviota koskevia ja muita voimassa olevia, muun muassa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 116 ja 118 artiklassa säädettyjä menettelyjä.    2. Kun komissio aikoo toimia tämän asetuksen nojalla, se ilmoittaa siitä viipymättä neuvostolle ja Euroopan parlamentille, jotta varmistetaan Euroopan unionin ulkoisten toimien johdonmukaisuus. (Tarkistus 25) 4 artiklan 6 kohta    6. Komissio ilmoittaa 8 artiklalla perustetulle komitealle toimeenpanevan yksikön valinnasta ja valintaperusteista. Poistetaan. (Tarkistus 26) 5 artikla 5 artikla Komissio päättää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista toimista tässä asetuksessa säädettyjä menettelyjä noudattaen. Poistetaan. Komissio täytäntöönpanee toimet noudattaen talousarviota koskevia ja muita voimassa olevia, myös Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen 116 ja 118 artiklassa säädettyjä menettelyjä. (Tarkistus 27) 6 a artikla (uusi) 6 a artikla Komissio varmistaa mahdollisuuksien mukaan asianomaisten edunsaajamaiden viranomaisten ja rakenteiden integroinnin. (Tarkistus 28) 7 artiklan 1 kohta    1. Tämän asetuksen nojalla rahoitettavan yksittäisen toimen yhteisön rahoitusosuus on enintään 12 miljoonaa euroa.    1. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa vuosittain kokonaisylärajan tässä asetuksessa säädettyjen toimien rahoitukselle. (Tarkistus 29) 7 artiklan 2 kohta    2. Tämän asetuksen nojalla toteutettavan toimen toimeenpanokausi on rajoitettu enintään yhdeksään kuukauteen .    2. Komissio vahvistaa kunkin toimen täytäntöönpanokauden keston. (Tarkistus 30) 7 artiklan 3 kohta    3. Jos poikkeustapauksessa ilmenee, että kyseinen toimeenpanokausi on asianomaisen kriisin erityisluonteen tai sen voimakkaan vaikutuksen vuoksi liian lyhyt 1 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, komissio antaa 8 artiklalla perustetulle komitealle kertomuksen viimeistään kuukautta ennen alkuperäisen toimen keston päättymistä. Tämän jälkeen komissio voi antaa komitealle ehdotuksen kyseistä kriisiä koskevan toimen keston jatkamisesta ja siihen liittyvistä taloudellisista vaatimuksista. Jatkettavan toimen on täytettävä 1 artiklan vaatimukset.    3. Jos poikkeustapauksessa ilmenee, että kyseinen toimeenpanokausi on asianomaisen kriisin erityisluonteen tai sen voimakkaan vaikutuksen vuoksi liian lyhyt 1 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, komissio voi päättää kyseistä kriisiä koskevan toimen keston jatkamisesta ja siihen liittyvistä taloudellisista vaatimuksista. Jatkettavan toimen on täytettävä 1 artiklan vaatimukset. Komissio ilmoittaa siitä viipymättä neuvostolle. (Tarkistus 31) 8 artiklan 1 kohta    1. Komissiota avustaa komitea, jäljempänä "kriisikomitea", joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja. Poistetaan. (Tarkistus 32) 8 artiklan 2 kohta    2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohta. Poistetaan. (Tarkistus 33) 9 artiklan 1 kohta    1. Vahvistaessaan työjärjestyksensä päätöksen 1999/468/EY 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti kriisikomitea ottaa huomioon nopean toiminnan välineen tavoitteet, erityisesti Poistetaan.    a) nopeiden päätösten ja nopean täytäntöönpanon tarpeen sellaisten kriisiolosuhteiden poikkeuksellisen ja kiireellisen luonteen huomioon ottamiseksi, joihin nopean toiminnan välineellä pyritään vastaamaan, ja    b) tarvittavan joustavuuden kriisin muuttuvan luonteen huomioon ottamiseksi. (Tarkistus 34) 9 artiklan 2 kohta    2. Kriisikomitea voi myös keskustella mistä tahansa tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvästä kysymyksestä, erityisesti yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat toimen seurantaa ja tarvittaessa siirtämistä muihin välineisiin sen jälkeen, kun tämän asetuksen nojalla toteutettavat toimet on saatu päätökseen. Poistetaan. (Tarkistus 35) 10 artiklan 1 kohta    1. Komissio varmistaa vastavuoroisen ja säännöllisen, myös paikan päällä tapahtuvan tietojenvaihdon perusteella kriisinhallintatoimiensa tehokkaan koordinoinnin jäsenvaltioiden toimien kanssa vahvistaakseen kaikkien toimien yhdenmukaisuuden ja toisiaan täydentävyyden.    1. Komissio varmistaa myös paikan päällä nopean toiminnan välineen puitteissa toteutettavien kriisinhallintatoimiensa tehokkaan koordinoinnin jäsenvaltioiden toimien kanssa vahvistaakseen kaikkien toimien yhdenmukaisuuden ja toisiaan täydentävyyden. Komissio ja jäsenvaltiot pitävät tätä tarkoitusta varten yllä vastavuoroista tiedotusjärjestelmää. (Tarkistus 36) 10 artiklan 2 kohta    2. Yhteisön strategian, joka koskee nopeaa toimintaa kriisitilanteissa siviilivälineitä käyttäen, yleisen yhdenmukaisuuden edistämiseksi kriisikomitea voi toimia myös jäsenvaltioiden ja komission välisenä tietojenvaihtofoorumina. Poistetaan. (Tarkistus 37) 10 artiklan 3 kohta    3. Komissio edistää koordinaatiota ja yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa.    3. Komissio edistää koordinaatiota ja yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa. Se huolehtii siitä, että nopean toiminnan välineen puitteissa toteutetut toimet ovat koordinoituja ja yhdenmukaisia kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja elinten toteuttamien toimien kanssa.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi nopean toiminnan välineen perustamisesta (KOM(2000) 119 - C5-0272/2000 - 2000/0081(CNS) )

P5_TA(2001)0019 A5-0392/2000

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2000) 119 (2) ),

-  neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan mukaisesti (C5-0272/2000 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

-  ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A5-0392/2000 ),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  vaatii aloittamaan neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 311 E, 31.10.2000, s. 213. (2) EYVL C 311 E, 31.10.2000, s. 213-216.

Euroopan parlamentin päätöslauselma rajatyöntekijöiden tilanteesta (2000/2010(INI))

P5_TA(2001)0020 A5-0338/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2, 10, 39, 40, 41, 42, 136, 137, 158 ja 159 artiklan,

-  ottaa huomioon monet rajatyöntekijöiden, entisten rajatyöntekijöiden sekä näiden puolisoiden ja perheenjäsenten ongelmista esitetyt vetoomukset,

-  ottaa huomioon henkilöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän korkean tason työryhmän 18. maaliskuuta 1997 antamat suositukset ja niitä seuranneen toimintasuunnitelman (KOM(1997) 586 ),

-  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1988 rajatyöntekijöiden ongelmista yhteisössä antamansa päätöslauselman(1) , 9. helmikuuta 1993 elin- ja työolosuhteista raja-alueilla antamansa päätöslauselman(2) , 28. toukokuuta 1998 raja-alueiden työntekijöiden tilanteesta Euroopan unionissa antamansa päätöslauselman ja niissä annetut suositukset(3) ,

-  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (EY) sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi, mikä edellyttää asetuksen (ETY) 1408/71 yksinkertaistamista ja uusimista perustavaa laatua olevalla tavalla(4) ,

-  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamiseksi(5) , ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden työntekijöiden ja heidän perheidensä liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta annetun neuvoston direktiivin 68/360/ETY muuttamiseksi(6) , ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja sosiaaliturvan neuvoa-antavan komitean perustamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta(7) ja ehdotuksen neuvoston asetukseksi (EY) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia(8)

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

-  ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön (A5-0338/2000 ),

A.  katsoo, että rahaliitolla on oltava myös sosiaalinen vastapuoli ja että tämä myös hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston huippukokouksissa Lissabonissa ja Feirassa,

B.  katsoo, että sisäisten työmarkkinoiden hyvän toiminnan kannalta on olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni esiintyy koordinoidusti suojellakseen henkilöitä, jotka käyttävät hyväkseen vapaan liikkuvuuden oikeutta,

C.  katsoo, että yhtenäismarkkinoita ei voida pitää täydellisinä, jos tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden rinnalla ei taata henkilöiden vapaata liikkuvuutta,

D.  katsoo, että etenkin rajaseuduilla työmarkkinat hyötyvät rajatyön esteiden poistamisesta ja että siten todellakin helpotetaan työpaikan vastaanottamista toisessa jäsenvaltiossa,

E.  ottaa huomioon ne perusperiaatteet, jotka perustuvat kansalaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltoon ja yhtäläiseen kohteluun maan kansalaisten kanssa,

F.  katsoo, että rajatyön riittävä sääntely on äärimmäisen tärkeää terveille työsuhteille ja että se voi estää epärehellistä kilpailua,

G.  ottaa huomioon, että uusien valtioiden liittyessä Euroopan unioniin rajatyöntekijöiden määrä kasvaa,

H.  katsoo, että nykyinen eurooppalainen koordinointiasetus 1408/71 ei enää riitä, sillä:

I.  katsoo, että Euroopan unionin terveydenhuollon ja sairauskulujen tämänhetkiset koordinointisäännöt ovat puutteelliset seuraavista syistä:

J.  katsoo, että koordinointisäännöt ovat myös sosiaaliturvan suhteen riittämättömät ja johtavat ongelmiin, esimerkiksi:

K.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on toistuvasti tähdentänyt näiden ongelmien ratkaisua yhteisön tasolla,

L.  ottaa huomioon, että komissio on tehnyt ehdotuksia asetusten 1408/71 ja 1612/68 ja direktiivin 68/360/ETY muuttamiseksi tavoitteenaan kolmansista maista tulevia työntekijöitä koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja sujuvuus sekä heidän tarpeidensa riittävä huomioon ottaminen,

M.  ottaa huomioon, että neuvostossa ei ole tapahtunut minkäänlaista edistystä näiden ehdotusten osalta; katsoo, että tämä on erittäin valitettavaa ottaen huomioon raja-alueiden työmarkkinaongelmien laajuus,

N.  katsoo, että Eures-järjestelmässä toimivat jäsenvaltioiden konsultit ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet rajat ylittävän työntarjonnan ongelmien selkeyttämiseen ja siitä raportoimiseen ja että he väsymättömällä panostuksellaan auttavat löytämään ratkaisuja sekä yleisesti että yksilötasolla,

O.  ottaa huomioon ehdotukset, joista Euroopan parlamentti on antanut lausuntonsa yksiselitteisesti ja joihin se odottaa neuvostolta sopivaa vastausta,

P.  ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin on liian usein joutunut moittimaan jäsenvaltioita, kun niiden kansallisissa laeissa on puutteita ja ristiriitaisuuksia Euroopan unionin vapaata liikkuvuutta koskevien periaatteiden kanssa,

1.  pahoittelee, että Euroopan komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet mainittuun 28. toukokuuta 1998 annettuun päätöslauselmaan sisältyneitä suosituksia rajatyöntekijöiden tilanteesta Euroopan unionissa;

2.  kehottaa komissiota laatimaan direktiivin, joka koskee rajatyön vaikutusta käsitteleviä selvityksiä; katsoo, että selvityksen on velvoitettava jäsenvaltioita tutkimaan miten lainsäädännön muutokset sosiaaliturvan, verotuksen, työntarjonnan, terveydenhuollon palvelujen ja maksujen, työttömyys- ja työkyvyttömyyspolitiikan, lapsilisien, opintotuen, eläkejärjestelmien ja muiden sosiaalisten järjestelyjen osalta vaikuttavat rajatyöntekijöihin niin, että varmistetaan oikeusvarmuuden säilyminen; katsoo, että tällä direktiivillä on myös luotava kehykset korvausjärjestelylle, jonka periaatteena on, että jäsenvaltiot, jotka tällaisen rajatyön vaikutusta käsittelevän selvityksen jälkeen muuttavat sosiaali- tai verolainsäädäntöään rajatyöntekijöiden aseman suhteen niin, että rajatyöntekijöille aiheutuu siitä epäsuhtaista haittaa, korvaavat näille aiheutuneet tulojen menetykset;

3.  vaatii neuvostolta nopeaa ja myönteistä panostusta lähtökohtanaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 nykyaikaistaminen ja yksinkertaistaminen; katsoo, että Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä myönteiseksi arvioidulla ehdotuksella kohderyhmän laajentamiseksi ja soveltamiseksi voitaneen mahdollistaa riittävä koordinointi; katsoo, että monia ongelmia voidaan ratkaista 1) ehdotuksilla laajentaa rajatyöntekijöistä riippuvaisten perheenjäsenten ja entisten rajatyöntekijöiden ja heistä riippuvaisten perheenjäsenten terveydenhuoltopalveluja ja -korvauksia asuin- ja työmaassa, 2) ehdotuksilla parantaa sopimuksia varhaiseläke- ja eläkepalveluista ja tehdä niistä joustavampia, 3) ehdotuksilla parantaa rajat ylittävää työttömien työnvälitystä ja työnhakumahdollisuuksia;

4.  kehottaa komissiota järjestämään jäsen- ja ehdokasvaltioille ennen vuoden 2001 loppua kansainvälisen konferenssin, joka käsittelee rajatyöntekijöiden asemaa ja asiaa koskevan yhteisön nykyisen ja tulevan lainsäädännön vaikutuksia tämän ryhmän kannalta;

5.  kehottaa tutkimaan ja arvioimaan, miten sopimusten mukaisten eläkkeiden maksaminen yhdessä jäsenvaltiossa niin, että vastaavat prosenttiosuudet korvataan suoraan jäsenvaltioiden välillä, voidaan liittää asetukseen (ETY) N:o 1408/71;

6.  kehottaa komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille, että ne ottaisivat kahdenvälisissä käytännöissään huomioon ne hankaluudet, joita rajatyöntekijöille aiheutuu verotuksen ja sosiaaliturvajärjestelmien epäyhdenmukaisuuksista ja valvomaan, että jäsenvaltiot järjestävät kahdenväliset verotussopimuksensa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (työssäkäyntimaan periaate) mukaisesti;

7.  kehottaa komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille, että ne ottaisivat kahdenvälisissä käytännöissään huomioon ne hankaluudet, joita lähetetyille työntekijöille aiheutuu verotuksen ja sosiaaliturvajärjestelmien epäyhdenmukaisuuksista

8.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Luxemburgin prosessin tulosten mukaisesti kiinnittämään huomiota myös rajatyön laajuuteen ja luonteeseen;

9.  pitää myönteisenä sosiaaliturva-alan toimijoiden uusia aloitteita, joista esimerkkinä terveydenhuoltoalalla perustetut rajat ylittävät palvelut rajatyöntekijöille; kehottaa komissiota tukemaan tällaisia aloitteita ja edistämään kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa;

10.  kehottaa neuvostoa ja komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, jotka poistavat harjoittelijoiden ja opiskelijoiden sekä vapaaehtoistyöntekijöiden ja tutkijoiden liikkuvuuden esteet;

11.  kehottaa komissiota laatimaan järjestelmän, jolla valvotaan rajatyöntekijöiden suojelemiseksi tarkoitettujen toimien täytäntöönpanoa, kiinnittäen erityishuomiota aloihin, joilla on voimassa kahdenvälisiä sopimuksia EFTA-maiden kanssa;

12.  kehottaa komissiota ottamaan mahdollisimman nopeasti kantaa seurauksiin, jotka aiheutuvat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksistä Kohlin ja Deckerin(9) tapauksissa sekä vastaavissa asioissa, nyt kun on ilmennyt, että jäsenvaltioiden asukkaat, siis myös rajatyöntekijät, voivat tietyin ehdoin käyttää toisen jäsenvaltion terveydenhoitopalveluita;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EYVL C 12, 16.1.1989, s. 378. (2) EYVL C 72, 15.3.1993, s. 43. (3) EYVL C 195, 22.6.1998, s. 49. (4) EYVL C 38, 12.2.1999, s. 10. (5) EYVL C 344, 12.11.1998, s. 9. (6) EYVL C 344, 12.11.1998, s. 12. (7) EYVL C 344, 12.11.1998, s. 16. (8) EYVL C 6, 10.1.1998, s. 15. (9) Asiat C-159/96 (Kohl) ja C-120/95 (Decker).

Euroopan parlamentin päätöslauselma ympäristödirektiivien tyydyttävästä täytäntöönpanosta

P5_TA(2001)0021 B5-0038/2001

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suullisen kysymyksen B5-0556/2000 ja komission vastauksen,

-  ottaa huomioon PCB- ja PCT-muoveja koskevan direktiivin 96/59/EY täytäntöönpanosta 17. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman(1) (2000/2112(INI)), luontotyyppien suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY täytäntöönpanosta antamansa päätöslauselman (2) (2000/2111(INI)) ja nitraattidirektiivin 91/676/ETY täytäntöönpanosta antamansa päätöslauselman(3) (2000/2110(INI)),

1.  katsoo, että parlamentin mietinnöt edellä mainittujen direktiivien täytäntöönpanosta osoittavat, että näiden direktiivien käyttöönoton valvonnassa ja täytäntöönpanossa on ollut vakavia ongelmia ja liiallisia viivytyksiä suurimmassa osassa jäsenvaltioita;

2.  uskoo, että tämä korostaa seurannan merkitystä sekä sen osalta, saatetaanko direktiivit asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, että sen osalta, soveltavatko jäsenvaltiot niitä käytännössä ja osoittavatko ne niiden valvontaan riittävät resurssit sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentin ja neuvoston Euroopan tasolla hyväksymät direktiivit täyttävät tehtävänsä eli saavat aikaan todellisia parannuksia ympäristönsuojelussa, kuluttajansuojassa ja kansanterveydessä;

3.  rohkaisee jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan oppia ympäristödirektiivien täytäntöönpanosta, joka aiheuttaa monille jäsenvaltioille suuria vaikeuksia; katsoo, että hyvien ja vertailukelpoisten parametrien mukaisten ympäristötavoitteiden saavuttamisen mahdollistaminen jo varhaisessa vaiheessa saattaa ehkäistä myöhemmässä vaiheessa syntyviä ongelmia;

4.  kehottaa komissiota tekemään yksityiskohtaisen tutkimuksen yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta ja noudattamisesta kaikissa julkista ja/tai yksityistä rahoitusta vaativissa hankkeissa, jotka kuuluvat luonnollisten elinympäristöjen sekä villien eläinten ja kasvien suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY piiriin.

5.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat epäonnistuneet surkeasti, koska ne eivät pysty antamaan vaadittuja raportteja ja tietoja ajoissa tai eivät lainkaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kehittämään vaaditut infrastruktuurit ja menettelyt tämän asiantilan korjaamiseksi tulevaisuudessa, jotta ne pystyvät todella täyttämään antamansa sitoumukset; uskoo myös, että tämä osoittaa tarpeen ottaa käyttöön sitova ympäristötarkastuksia koskeva direktiivi;

6.  kehottaa komissiota julkaisemaan säännöllisesti selkeässä ja kaikkien saatavilla olevassa muodossa, esimerkiksi Internetin välityksellä, päivitetyn tulostaulun, joka sisältää kaikki käynnissä olevat EU:n lainsäädännön rikkomismenettelyt jäsenvaltiokohtaisesti sekä komission toimet sen noudattamisen varmistamiseksi;

7.  kehottaa komissiota tuottamaan samalta pohjalta positiivisen tulostaulun, joka sisältää tiedot niistä jäsenvaltioista, jotka ovat panneet EU:n ympäristödirektiivit tehokkaasti täytäntöön, jotta hyvän käytännön mallit voidaan saattaa yleiseen tietoisuuteen;

8.  katsoo, että komission on turvauduttava EY:n perustamissopimuksen 228 artiklaan kaikissa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet 227 artiklan mukaista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä kahden vuoden kuluessa; pyytää komissiota laatimaan maksuohjelman, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin, joiden osalta yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että ne eivät ole noudattaneet sen aikaisempaa päätöstä;

9.  vaatii, että EY:n perustamissopimusta on kiireellisesti muutettava sen varmistamiseksi, että komissio täyttää täysin tehtävänsä perustamissopimusten suojelijana, antamalla komissiolle mahdollisuus käynnistää rikkomismenettelyt EY:n tuomioistuimessa paljon nykyistä nopeammin ja siten, että 228 artiklan määräyksiä käytetään entistä enemmän sakkojen määräämisessä;

10.  uskoo, että komission on myös jatkossa toimittava keskeisessä roolissa näiden direktiivien täytäntöönpanon seurannassa perustamissopimusten suojelijan ominaisuudessa, mutta uskoo myös, että Euroopan parlamentin on toimittava tärkeässä ja täydentävässä "valvontaroolissa” ainoana demokraattisesti valittuna Euroopan unionin toimielimenä, jolla on Euroopan laajuinen näkökulma täytäntöönpanon ongelmiin eri jäsenvaltioissa; sitoutuu sen vuoksi jatkamaan näiden direktiivien täytäntöönpanon systemaattista seurantaa ja pyytää muiden instituutioiden, kuten Euroopan ympäristökeskuksen, ympäristöjärjestöjen ja asianomaisten osapuolten apua tässä tehtävässä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, kohta 4. (2) Hyväksytyt tekstit, kohta 3. (3) Hyväksytyt tekstit, kohta 2.

Euroopan parlamentin päätöslauselma nuorten viljelijöiden tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä Euroopan unionissa (2000/2011(INI)

P5_TA(2001)0022 A5-0357/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tilaaman, huhtikuussa 2000 päätökseen saatetun tutkimuksen,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

-  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan lausunnon (A5-0357/2000 ),

A.  ottaa huomioon, että viljelijät - ja etenkin nuoret viljelijät - muodostavat sosiaalisen ryhmän, joka on tulevaisuudessa yhteisen maatalouspolitiikan perusta, ja jos heidän toimintaansa ei tueta, maatalouden harjoittaminen ajautuu pitkällä aikavälillä umpikujaan; katsoo, että viljelijöillä ja etenkin nuorilla viljelijöillä on kylien ja maaseutuyhteisöjen sosiaalisessa elämässä erittäin tärkeä tehtävä maaseudun puolestapuhujina ja ylläpitäjinä sekä toimijoina näiden yhteisöjen taloudellisissa, sosiaalisissa ja ympäristöä koskevissa tarpeissa,

B.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 32-38 artiklassa määrätään yhteisestä maatalouspolitiikasta, joka on edelleenkin ensimmäinen ja tärkein yhteisön yhdennetyistä politiikoista,

C.  ottaa huomioon, että nuorten viljelijöiden taloudellinen tilanne on erittäin vaikea, minkä lisäksi tilannetta hankaloittavat maaseudun väestökato, autioituminen, maaseudun rappeutuminen sekä sosiaaliset ja kulttuuriset ongelmat; ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vain tietyt näiden ongelmien osat kuuluvat Euroopan unionin toimivaltuuksiin ja että unionin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden on toteutettava lisätoimia ratkaisuna ongelmiin, jotka vaikuttavat nuorten viljelijöiden tulevaisuuteen pitkällä aikavälillä,

D.  katsoo, että Euroopan unionin on etsittävä ratkaisuja nuorten maanviljelijöiden ongelmiin, maaseudun autioitumiseen ja alueiden väliseen epätasa-arvoon sosiaalisen ja kulttuurielämän suhteen,

1.  huomauttaa, että maatilojen määrä on vähentynyt jatkuvasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja suurin vähennys (28 %) on tapahtunut alle 35-vuotiaiden nuorten viljelijöiden kohdalla ja että nuorten viljelijöiden suhteellinen osuus on vähentymässä lähes kaikissa jäsenvaltioissa;

2.  pahoittelee, että Euroopan unionin eri jäsenvaltiot eivät käytä hyväkseen unionin nuorille maanviljelijöille tarkoittamia toimia, ja viittaa tässä yhteydessä nuorten maanviljelijöiden merkitykseen maatalousalan innovaatioissa ja uudistuksissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään toimiin tilanteen korjaamiseksi;

3.  panee merkille, että nuorten viljelijöiden pääasiallisina ongelmina EU:n jäsenvaltioissa ja ehdokasvaltioissa ovat tilanpidon korkeat aloittamiskustannukset, koko maatalousalan epävarmat taloudelliset näkymät, tarjolla olevien maatilojen vähäinen määrä, koulutukselliset ongelmat ja yleinen byrokratia samoin kuin vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät yleiset ongelmat ja maanviljelyn huono imago suuren yleisön silmissä;

4.  kiinnittää huomiota erityisongelmiin, jotka juontavat juurensa maan myynti- ja vuokraushinnoista, koneiden ja parannusten kustannuksista, uusia yrittäjiä koskevista oikeudellisista ja verotuksellisista esteistä, sekä monien maaseutualueiden rappeutumisen yleiseen ongelmaan, joka johtaa infrastruktuurin ja sosiaalisen elämän heikentymiseen ja maaseudun autioitumiseen;

5.  huomauttaa, että tilanpidon korkeat aloittamiskustannukset johtavat nuorten viljelijöiden suureen velkaantumisasteeseen hetkellä, jolloin heidän mahdollisuutensa saada viljelystä kohtuulliset tulot ovat vähäiset;

6.  huomauttaa, että viljelysmaan korkeat hinnat riippuvat tekijöistä, joista EU päättää, kuten tukien, kiintiöiden tai muiden tuotantorajoitusten taso ja suorat maksut, sekä joihinkin EU:n järjestelmiin luontaisesti liittyvistä kielteisistä vaikutuksista, jotka saattavat edistää maatalousalan ulkopuolisten kaupallisten etujen nimissä tapahtuvaa keinottelua; korostaa lisäksi, että maan korkeisiin hintoihin vaikuttavat kansallisesti sovitut tekijät, jotka pysyvät todennäköisesti korkeina lähitulevaisuudessakin, ellei toteuteta toimenpiteitä näiden tekijöiden yksilöimiseksi ja korjaamiseksi mahdollisuuksien mukaan;

7.  huomauttaa, että jäsenvaltiot tai komissio eivät ole arvioineet perinpohjaisesti EU:n toimia, ja katsoo, että tämä puute olisi korjattava pikaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan nuoriin viljelijöihin sovellettuja tukitoimenpiteitä tiukasti ja yksityiskohtaisesti sekä esittämään ensi vuonna asiaa koskevan kertomuksen; huomauttaa tähän liittyen, että Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ehdotti vuodeksi 2001 lisää varoja budjettikohtaan, jotta osa varoista voitaisiin käyttää arvioinnin ja maiden välisen vertailun toteuttamiseen; korostaa asian merkitystä vuoden 2002-2003 menoarviossa;

8.  pyytää tässä yhteydessä luomaan kattavan tietopankin EU:n nuorten viljelijöiden taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta ja sisällyttämään siihen myös tietoja ehdokasvaltioiden nuorten viljelijöiden tilanteesta ja naispuolisten viljelijöiden tilanteesta, ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan käyttöön vastaavat tiedot;

9.  kehottaa komissiota kehittämään tilastollisen järjestelmän, jolla pystytään rekisteröimään eläkkeelle siirtyvien maanviljelijöiden ikä ja lukumäärä, toimintansa aloittavien nuorten maanviljelijöiden ikä ja lukumäärä sekä alat, joilla maanviljelijät toimivat; näin saataisiin käyttöön väline, jolla voidaan arvioida eläkkeelle jäävien ja toimintansa aloittavien maanviljelijöiden määrä;

10.  katsoo, että EU:n olisi harkittava, tulisiko jäsenvaltiot velvoittaa määräämään nuorille viljelijöille annettavan aloittamistuen minimimääristä;

11.  vaatii, että aloittamistukia ja täydentäviä investointitukia on lisättävä ja niitä olisi tilainvestointien pitkäkestoisuuden vuoksi tarjottava vähintään kahdeksaksi vuodeksi tilan perustamisen jälkeen; katsoo, että tällaisia investointitukia olisi korotettava sellaisissa tapauksissa, jolloin ympäristön tilaa kohennetaan tai jos tila sijaitsee rakenteellisesti epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, joilla saattaa sijaita hylättyjä kyliä tai tiloja, jotka on suljettu toiminnan lopettamisen vuoksi, ja joilla nuoret viljelijät voivat käynnistää alueen maatalouden uudelleen kehittämällä alueellisia etuja edistäviä maataloustuotteita, asuttamalla alueita uudelleen ja parantamalla työllisyystilannetta;

12.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita määräämään, että niiden tuotanto-oikeuksista ja -kiintiöistä varataan tietty osa ensi sijassa nuorille viljelijöille; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös huolehdittava siitä, että tuottamattomien viljelijöiden tuotanto-oikeudet siirretään nuorille viljelijöille; jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi myös kohdistettava tarvittavia välineitä ja tukia erityisesti nuoriin viljelijöihin niissä maissa ja niillä maaseutualueilla, jotka ovat rakenteellisesti epäedullisessa asemassa väestön ikääntymisen vuoksi;

13.  kehottaa EU:ta yhdessä jäsenvaltioiden ja maatalousalan järjestöjen kanssa vahvistamaan tukea nuorille maanviljelijöille, jotka haluavat aloittaa toimintansa, sekä tarjoamaan kattavaa neuvontaa alan valinnasta, investointipäätöksistä, tukijärjestelmistä, verokysymyksistä, perintölainsäädännöstä jne.; kehottaa lisäksi maatalousalan järjestöjä aktiivisesti markkinoimaan maataloutta ammattina kouluissa, lukioissa ja korkeammissa oppilaitoksissa opinto-ohjauksen osana;

14.  katsoo, että koska tukeen oikeutettuihin nuoriin maanviljelijöihin kuuluvat myös nuoret osa-aikaiset viljelijät, komission on kohdennettava riittävästi varoja nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen tukemiseen unionin talousarvion budjettikohdassa B1-401 ;

15.  uskoo, että EU:n varhaiseläkejärjestelyjä olisi kehitettävä etenkin sellaisten viljelijöiden tapauksessa, jotka antavat nuorille viljelijöille mahdollisuuden tilan jatkamiseen siten, että nuoret viljelijät voivat luoda taloudellisesti ja sosiaalisesti elinkelpoisia yksikköjä, ja että olisi harkittava lisäjärjestelyjä parantamaan eläkkeellesiirtymishalukkuutta; lisäksi varhaiseläkejärjestelyjä olisi säännöllisesti tarkistettava eri jäsenvaltioiden inflaatiovauhdin valossa; uskoo lisäksi, että eläkkeellä oleville iäkkäille maanviljelijöille tulisi sallia osallistuminen tilan toimintaan sellaisessa laajuudessa, että heidän kokemustaan hyödynnetään ja heidän itsetuntonsa säilyy tämän vaarantamatta heidän oikeuksiaan järjestelmän mukaisiin etuihin;

16.  katsoo, että kaiken suunnitellun avun ja nuorten maanviljelijöiden investointien yhteydessä on toteutettava kannustustoimia, joilla alennetaan korkotasoa;

17.  painottaa, että korkotuesta saatavan hyödyn on mentävä täysimääräisesti nuorille viljelijöille eikä asiaa hoitaville pankeille; pyytää laatimaan tähän liittyen korkotukea koskevat suuntaviivat, joissa edellytetään, että pankit osoittavat avoimesti, että korkotuki ei vaikuta niiden laskelmiin sovellettavasta korkotasosta;

18.  pyytää komissiota tutkimaan, voidaanko viljelijöitä tukea vaihtoehtoisilla menetelmillä, kuten erityisesti nuorille viljelijöille tarkoitetuilla maaseudun lainatakuilla, ja kannustamaan vaihtoehtoisiin järjestelyihin, kuten luomutuotantoon, maatilamatkailuun ja maaseutumatkailuun, jotka ovat vaurauden lähde monilla unionin maaseutualueilla, joilla matkailu muodostaa kansantalouden peruspilarin ja vaikuttaa osaltaan näiden alueiden kestävään kehitykseen;

19.  katsoo, että yhtäläiset mahdollisuudet huomioon ottaen Euroopan unionin on kannustettava yksittäisissä jäsenvaltioissa toteutettavia verotustoimia, jotka on suunnattu nuorten naispuolisten maanviljelijöiden roolin kehittämiseen niin, että tukea annetaan erityisesti äitiysloman aikana sekä perheen kasvattamiseen liittyen;

20.  kehottaa komissiota edelleen tukemaan kestävää ja laadukasta maataloustuotantoa paitsi kehittämällä nykyisiä mekanismeja, kuten alkuperämerkinnät, luonnonmukaisen viljelyn tukeminen ja alkuperäisten karjarotujen tukeminen, niin myös luomalla erityisiä tukimekanismeja erityisen laadukkaille alueellisille tuotteille keinona saavuttaa runsaasti lisäarvoa luovat maatalousmarkkinat, millä varmistetaan nuorten viljelijöiden investointinäkymät;

21.  kehottaa komissiota hyödyntämään kaikki maaseudun kehittämistä koskevan pilarin ja rakennerahastojen tarjoamat tilaisuudet täydentää jäsenvaltioiden ponnisteluja näiden pyrkiessä tukemaan perusinfrastruktuurien ja laadukkaiden julkisten palvelujen verkoston luomista ja ylläpitoa sekä vauhdittamaan paikallisten ja alueellisten markkinoiden toimintaa keinona torjua maaseudun autioituminen, varmistaa riittävät investoinnit epäedullisessa asemassa oleville maaseutualueille sekä lisätä nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen houkuttelevuutta; huomauttaa, että kulttuurialaa, sosiaalisen elämän helpottamista ja koulutusta koskevat aloitteet luovat suotuisamman ympäristön, joka tukee nuorten pysymistä maaseudulla ja työskentelemistä maataloustuotannossa;

22.  uskoo, että kannattaa kehittää järjestelyjä, joissa vakiintunut viljelijä ja nuori viljelijä toimivat kokemuksensa ja innovaatioidensa perusteella yhdessä tilan kehittämiseksi; huomauttaa, että osuusviljelyn (vakiintunut viljelijä antaa käyttöön maat ja pääoman, nuori viljelijä antaa käyttöön taitonsa ja työpanoksensa) kaltaiset järjestelyt voivat olla toimivia; huomauttaa kuitenkin, että tällaisia järjestelyjä voidaan kehittää vain, jos on olemassa lainsäädäntökehys, jolla varmistetaan ettei kumpaakaan osapuolta käytetä hyväksi;

23.  korostaa, miten merkityksellistä on, että jäsenvaltiot varmistavat, että maanomistajien organisaatiot suosivat - yhtäläisin ehdoin - vuokrasopimusten tekemistä erityisesti nuorten maanviljelijöiden kanssa;

24.  painottaa lisäkoulutuksen merkitystä tilanpitoon sovellettavien valmiuksien ja taitojen kehittämisessä ja katsoo, että nämä ponnistukset olisi suunnattava erityisesti maaseudulla elantonsa ansaitsevien naisten ammatilliseen koulutukseen; uskoo, että EU:n olisi rahoitettava ohjelmia, joilla viljelijöille kerrotaan alan viimeisimmistä tapahtumista sekä uusista ja vaihtoehtoisista menetelmistä; korostaa myös, että oppilaitosten tarjoamien koulutusmuotojen, mukaan luettuna jäsenvaltioissa tunnustetut standardit täyttävät tietokonekurssit, sekä yksityisten tai valtiollisten elinten tarjoamat kurssit, olisi voitava saada tätä rahoitusta;

25.  painottaa tietokonetekniikan ja internetin käytössä tapahtuneen kehityksen merkitystä erityisesti e Europe-aloitteen yhteydessä;

26.  pyytää maataloudesta ja tietoyhteiskunnasta komission vastaavia pääosastoja tekemään erityistä investointiohjelmaa koskevia tutkimuksia ja antamaan asian Euroopan investointipankin käsiteltäväksi; ohjelman kohteena on uuden tietoteknologian hankkiminen ja soveltaminen; pyytää, että myönnetään asianmukaiset määrärahat Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä jatkokoulutusohjelmien tukemiseksi; EIP:n tulisi puolestaan sitoutua perustamaan erityinen nuorille maanviljelijöille tarkoitettu osasto Innovation 2000 -aloitteen yhteyteen ja ainakin optimoida jo käynnissä oleva uuteen teknologiaan liittyvä toiminta;

27.  kehottaa komissiota kokoamaan kaikki nuorille maanviljelijöille suunnatut välineet (nykyiset tai tulevat) yhteen asiakirjaan;

28.  korostaa maaseudun kehittämisohjelmien jatkamisen tärkeyttä, sillä niistä on suurta hyötyä maaseutuyhteisölle yleisesti ja maatalousalalle erityisesti, ja kehottaa EU:ta sisällyttämään maaseudun kehittämisen vuosina 2000-2003 tarkasteltaviksi aloiksi, jotta nuorten viljelijöiden tukemisesta muodostuu maaseudun kehityksen avainelementti; kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko kehittää uusia yhteisön aloitteita, jotka kohdistuvat ensisijaisesti nuoriin viljelijöihin;

29.  suosittelee maatalouden yleisen arvostuksen vähenemisen torjumiseksi ja maatalouspolitiikan ongelmia koskevan tietoisuuden laajentamiseksi, että väestölle maataloudesta tapahtuvaa tiedottamista koskevat toimenpiteet otetaan mukaan yhteisen maatalouspolitiikan alan tiedotustoimenpiteisiin, sekä aloitetta, jossa koululaisille tiedotetaan maataloustieteiden opinnoista;

30.  huomauttaa, että EU:n laajentuminen aiheuttaa väistämättömiä muutoksia ehdokasvaltioiden maatilarakenteeseen ja yhteisen maatalouspolitiikan toimintaan; vaatii, että kaikki asianosaiset asettavat nuoret viljelijät etusijalle Berliinin Eurooppa-neuvostossa sovitun SAPARDin kokonaisrajan puitteissa;

31.  uskoo, että EU:n olisi rohkaistava ehdokasvaltioita suuntaamaan investointitukea nuorille viljelijöille ja ottamaan käyttöön varhaiseläkejärjestelyjä; uskoo, että EU:n olisi sallittava näille maille korkeampien tilanpidon aloittamistukien maksaminen välittömästi liittymisen jälkeen;

32.  katsoo, että niin kauan kuin lisärahoitusta on riittävästi saatavilla Euroopan unionin on edistettävä Leonardo- ja Sokrates-ohjelmilla nuorten maanviljelijöiden ja maatalouteen kytkeytyvillä aloilla työskentelevien ammattiryhmien opetusta ja koulutusta ammattitaidon kohottamiseksi vaadittavalle tasolle;

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma talouden globaalistumisen yhteiselle kalastuspolitiikalle asettamista haasteista (2000/2027(INI))

P5_TA(2001)0023 A5-0365/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen johdanto-osan,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

-  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A5-0365/2000 ),

A.  ottaa huomioon, että talouden globaalistuminen, eli talouksien, yritysten, yhteiskuntien ja kulttuurien välinen vuorovaikutus, on kuljetusten ja uuden tekniikan kehittymiseen liittyvä kasvava ilmiö, joka merkitsee välttämättä uuden luomista kaikilla talouden aloilla ja eurooppalaisessa yhteiskuntamallissa,

B.  katsoo, että globaalistuminen voi parantaa tavaroiden ja palveluiden kaupan edellytyksiä, mikä hyödyttää suurinta osaa ihmisistä, mutta on ennustettavissa myös, että se aiheuttaa haitallisia ilmiöitä perinteisille talouden aloille, joita on suojeltava; siksi julkisen vallan on ryhdyttävä aiheellisiin toimiin niiden suojelemiseksi,

C.  katsoo, että kaupan edellytysten paraneminen ei itsessään ole tavoite, vaan päämääränä pitää olla kaikkien unionin asukkaiden elämän laadun parantaminen siten, että talous on yhteiskuntaa palveleva väline,

D.  katsoo, että etenkin kalatalousalalla täystyöllisyyteen ja tyydyttäviin työolosuhteisiin tähtäävän politiikan on todella oltava etusijalla yhteisön toiminnassa,

E.  katsoo, että kaupallinen globaalistuminen voi aiheuttaa kalastusalalla raaka-aineiden hintojen halpenemisen, mikä voi johtaa kriisiin, joka vahingoittaa tai jopa tuhoaa herkkiä aloja, joiden säilyttäminen on viisasta muussakin kuin taloudellisessa mielessä, sillä niiden avulla voidaan estää väestökato rannikkoalueilla ja edistää paikallistalouden integrointia ja koheesiota,

F.  katsoo, että globaalistumisen on edistettävä tuotantovoimien ja -alojen kehitystä sellaisen integraation ja erikoistumisen suuntaan, jolla pyritään lisäämään resursseja ja parantamaan niiden tuottavuutta,

G.  katsoo, että kalastus on yhä maailmanlaajuisempaa taloudellista toimintaa, mikä käy ilmi kalavarojen saatavuuteen, kalastuslaivastojen liikkumiseen ja markkinoiden ja jalostusteollisuuden toimituksiin liittyvistä seikoista,

H.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä WTO:ssa neuvotellaan kaupan lisävapauttamisesta ja että näillä neuvotteluilla voi olla suuri merkitys yhteiselle kalastuspolitiikalle,

I.  katsoo, että WTO:n kalastusalaa koskevissa neuvotteluissa ei pidä rajoittua pelkästään markkinoillepääsyyn, jossa unionilla suurena tuojana on jo hyvin liberaali kanta, vaan on kiinnitettävä huomiota myös kuluttajien suojeluun tuontitavaroiden terveysvalvonnan ja -tarkastusten avulla ja kalatalousalaa on arvioitava kokonaisuutena sekä otettava mukaan eri näkökohtia kuten investointien avaaminen ja oikeus siirtää toimintoja kolmansiin maihin,

J.  katsoo, että merten suojelu ja hyödynnettävien kalavarojen järkevä hoitaminen ovat etusijalla yhteisön toiminnassa, sillä niitä tarvitaan kalatalousalan tulevaisuuden turvaamiseksi,

K.  katsoo, että eri lajien ja meren biotyyppien suojelupolitiikka ylittää valtioiden itsemääräämisoikeuden rajat, joten ollakseen tehokasta se on laadittava alueellisesti tai maailmanlaajuisesti, mikä vaatii kaikkien alan toimijoiden ponnisteluja ja koordinointia,

L.  katsoo, että unionin tärkeiden etujen mukaista on kehittää ja noudattaa kansainvälistä merioikeutta, FAO:n vastuullista kalataloutta koskevaa toimintaohjetta, Yhdistyneiden Kansakuntien 10. joulukuuta 1982 hyväksyttyä merioikeusyleissopimusta sekä yksinomaisten talousvyöhykkeiden sisällä ja ulkopuolella hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen suojelua ja hoitamista koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusta,

M.  katsoo, että tällä hetkellä yhteisön toimielimissä, jäsenvaltioiden hallinnossa ja kalastuselinkeinon piirissä keskustellaan laajalti vuoden 2002 jälkeisestä yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta, tähän keskusteluun on sisällytettävä myös globaalistuminen ja sen seuraukset,

N.  katsoo, että alueelliset kalastusjärjestöt ovat tehokkaita välineitä kalavarojen vastuullisessa suojelemisessa ja ne ovat omiaan torjumaan ei-toivottuja ilmiöitä, kuten liikakalastusta tai laittomia tai mukavuuslipun alla purjehtivia aluksia, jotka kalastavat merten luonnonvarojen suojelemiseksi säädettyjen vastuullisen kalastuksen toimintaohjeiden vastaisesti,

O.  katsoo, että Euroopan unionin toimielinten on, sillä edellytyksellä, että yhteiselle kalastuspolitiikalle myönnetään riittävät varat, saatava käyttöönsä asianmukaiset ja välttämättömät henkilöresurssit ja välineet, jotta ne voivat edustaa ja puolustaa alueellisissa kalastusjärjestöissä kalatalousalan ja asianomaisten jäsenvaltioiden etuja,

P.  katsoo, että EU:n pitäisi kiinnittää lisää huomiota kalastukseen ja pitää sitä ensisijaisen tärkeänä taloudellisena ja sosiaalisena toimintana alan työllisyyden sekä Euroopan ja maailman väestön proteiininsaannin turvaamiseksi tulevaisuudessa,

Q.  katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisessa, joka oikeudellisista syistä on väistämättä edessä vuonna 2002, pitää ottaa huomioon talouden globaalistuminen ja unionin laivastojen ja teollisuuden merkitys tässä uudessa tilanteessa,

1.  toistaa, että merten biotyyppien ja kalavarojen suojelu hyväksyttävillä edellytyksillä kestävän kehityksen ja järkevän kalavarojen hyödyntämisen varmistamiseksi ovat periaatteita, joihin yhteisön ja maailman kalastuspolitiikan pitää perustua, sillä niiden noudattamatta jättäminen vaarantaisi koko alan elinmahdollisuudet;

2.  pyytää kehittämään edelleen YKP:n liikakalastuksen torjuntajärjestelmiä, joita ovat suurimpien sallittujen saaliiden muuttaminen monilajisiksi ja monivuotisiksi, ja kehittämään uusia koemenetelmiä, jotta voidaan vähentää mereen heitettävän kalan nykyisiä suuria määriä ja ravintoarvoltaan merkittävien proteiinien suurta tuhlausta;

3.  pyytää komissiota toteuttamaan erityistoimia liikapyynnin kohteena olevien tai uhan alaisten lajien istutuskalojen ja kalanpoikasten suojelemiseksi määräämällä rauhoitusajoista, rajoittamalla kalastusta tietyillä alueilla ja kannustamalla valikoivien pyydysten käyttöönottoon tarkoituksena lisätä lisääntymisikäisten yksilöiden määrää ja taata pitkällä aikavälillä kalavarojen tyydyttävä uusiutuminen ja itse kalastustoiminnan elinkelpoisuus;

4.  kehottaa komissiota ja neuvostoa hyväksymään kiireellisesti kalastusalan tuotteiden kaupan vapauttamista koskeviin WTO:n neuvotteluihin johdonmukaisen strategian, joka perustuu seuraaviin näkökohtiin:

5.  kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan rakenteellista tukeaan kalastusalalle ja säilyttämään ne nykyiset tuet, jotka eivät aiheuta kokonaiskalastuksen kasvua, varsinkin tuet, joilla parannetaan merten tilaa ja suojelua, ja sellaisten valtioiden laivastoille tarkoitetut tuet, jotka ovat täyttäneet useissa monivuotisissa ohjausohjelmissa sovitut sitoumukset;

6.  pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan yhteisön kalastuslaivaston mukauttamiseksi Euroopan ja maailman nykyisiin kalavaroihin sekä laatimaan sellaisen uuden ja realistisen ohjausohjelman kalastuslaivastoja varten, joka vastaa alan todellisuutta ja jota voidaan soveltaa tehokkaasti ja tasapuolisin edellytyksin kaikkiin alan laivastoihin ja ammattilaisiin kansallisuudesta riippumatta;

7.  tunnustaa, että kalatalousalan uudessa kansainvälisessä talousjärjestyksessä kalavarojen ja merellisen ympäristön suojelu sekä kestävä ja jatkuva pyynti voidaan varmistaa tehokkaasti vain, jos kaikki asianomaiset valtiot ovat yksimielisiä ja tekevät yhteistyötä;

8.  katsoo, että uudessa globaalistuneessa taloudessa yhteisön kalastusalan pitää kehittää uusia ja laajoja yhteistyön alueita kolmansien maiden kanssa ja osallistua niiden kalastusalan kehittämiseen siirtämällä toimintaa näihin maihin ja osallistumalla yhteisesti niihin tehtäviin investointeihin ja yrityshankkeisiin siten, että täysi oikeusturva, mukaan luettuna työntekijöiden oikeuksiin ja merimiesten työehtoihin liittyvä oikeusturva, on varmistettu;

9.  katsoo, että unionin on oltava keskeisessä asemassa YK:ssa hyväksytyn kansainvälisen merioikeuden kehittämisessä ja noudattamisessa, tätä varten neuvoston ja komission on kannustettava vastuullista kalastusta ja kauppaa edistävien kansainvälisten sopimusten tekemistä;

10.  toistaa, että Euroopan unionin on osallistuttava kaikkiin nykyisiin ja myös tulevaisuudessa perustettaviin alueellisiin kalastusjärjestöihin ja edistettävä samalla uusia EU:n edun mukaisia alueellisia kalastusjärjestöjä, sillä ne ovat tarkoituksenmukaisimpia välineitä avomerellä tai useamman kuin yhden valtion yhteisillä mannerjalustoilla sijaitsevien luonnonvarojen hoitamiseen; katsoo, että yhteisön johtavan roolin, edustuksen ja osallistumisen näiden järjestöjen toimintaan pitää olla suorassa suhteessa niiden toimivaltaan, yhteisön pitää sijoittaa joka tapauksessa nykyistä enemmän henkilöstöä ja muita resursseja niihin ja sen mukaan missä määrin yhteisön kalatalousalan edut ovat kulloinkin kyseessä;

11.  pyytää komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan ja ottamaan esille asianmukaisilla foorumeilla kysymyksen uudesta alueellisissa kalastusjärjestöissä EU:lle myönnettävästä äänimäärästä sen saamiseksi vastaamaan paremmin komission edustamien jäsenvaltioiden määrää, jotta EU:ta ei kohdeltaisi vain yhtenä valtiona;

12.  pyytää, että komission puolustama kanta alueellisissa kalastusjärjestöissä perustuu vuoropuheluun sekä kalatalousalan edustajien että yhteisön edustuksellisten toimielinten kanssa ja että jatkossa säilytetään Euroopan parlamentin tarkkailuasema alueellisten kalastusjärjestöjen kokouksissa;

13.  katsoo, että EU:n pitää jatkaa työtä estääkseen sellaisten kalatalousalan tuotteiden myynnin, jotka on pyydetty rikkomalla alueellisissa kalastusjärjestöissä hyväksyttyjä määräyksiä, ja katsoo, että sen pitää myös toimia aktiivisemmin ja pyrkiä kehittämään oikeudellisia välineitä, joilla kansainvälinen yhteisö voi poistaa alukset, jotka kalastavat laittomasti tai mukavuuslipun alla ja vaarantavat tai vesittävät YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten toteuttamisen;

14.  kehottaa komissiota tekemään aloitteita niiden mukavuuslipun alla purjehtivien yhteisön kalastajien rankaisemiseksi, jotka rikkovat yhteisön ja kansainvälistä lainsäädäntöä ja syyllistyvät siten itse vilpilliseen kilpailuun, mikä saattaa heikentää yhteisön ammattikalastajien luottamusta unionin viranomaisten kykyyn hallinnoida alaa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän soveltamisesta vuosina 1996-1998 (KOM(2000) 15 - C5-0109/2000 - 2000/2069(COS) )

P5_TA(2001)0024 A5-0333/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2000) 15 - C5-0109/2000 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

-  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A5-0333/2000 ),

A.  katsoo, että komission joka kolmas vuosi parlamentille antamaa kertomusta on pidettävä myönteisenä, sillä siinä sekä kootaan aiemmat tapahtumat että selvitetään komission suhtautumista yhteisen kalastuspolitiikan uudistamiseen vuonna 2002,

B.  katsoo, että kalatalousala on sosiaalis-taloudellisesti tärkeä ei ainoastaan välittömien ja välillisten työpaikkojen luomisen vuoksi vaan myös monien alasta erittäin riippuvaisten alueiden ja kalastusyhteisöjen taloudellisen kehityksen vuoksi,

C.  ottaa huomioon pienimuotoisen rannikkokalastuksen merkityksen työllisyyden ylläpidossa monilla EU:n kalastusalueilla, tuoreiden kalatuotteiden toimituksissa ja perinteiden ja kulttuurien säilyttämisessä unionin alueella,

D.  katsoo, että kalakantojen tila ei yleisesti ottaen ole tyydyttävä, mutta että pelagisten lajien, kuten sillin ja makrillin, luonnollisista vaihteluista selvitään voimakkaiden hoitotoimien avulla hyvin,

E.  panee merkille, että tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea ei pysty tällä hetkellä erittelemään kalakantojen huonon tilan syitä eikä se pysty selvittämään, onko monivuotisilla ohjausohjelmilla ollut vaikutusta kantojen nykytilaan,

F.  katsoo, että kaudella on saatu aikaan selvää kehitystä teknisissä säilyttämistoimenpiteissä, mutta työtä on vielä jäljellä,

G.  pitää olennaisen tärkeänä, että kalastajat luottavat tieteellisiin neuvoihin, joiden pohjalta hoitoja koskevat päätökset tehdään, ja tämän vuoksi kalastajien ja heidän edustajajärjestöjensä on osallistuttava ja sitouduttava enemmän yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaan päätöksentekoprosessiin,

H.  ottaa huomioon, että komissio on tehnyt aloitteen sekä tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean että kalastuksen neuvoa-antavan komitean uudistamiseksi; katsoo, että tieteellisten tietojen laadun parantamiseksi on lisättävä tutkimusta, alan sosiaalis-taloudellisia näkökohtia ja niiden vaikutusta eurooppalaisten alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon on analysoitava paremmin, alan työtapaturma-alttiutta ja tapaturma-alttiuden syitä koskevia tilastotietoja on analysoitava paremmin ja tutkittava keinoja tapaturmien torjumiseen ja lisäksi toimintaan on liitettävä mukaan alan tulevaisuuden varmistavia uusia sukupolvia sekä edistettävä toimia, joilla päästään meren tuotteiden nykyistä suurempaan lisäarvoon,

I.  panee merkille, että kalastusalalla katsotaan, että monivuotisten ohjausohjelmien soveltamista ei ole toteutettu oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti vaan yhteisön laivastot eivät ole noudattaneet monivuotisiin ohjausohjelmiin sisältyviä vaatimuksia yhtäläisesti, mikä on aiheuttanut syrjintää joitakin jäsenvaltioita kohtaan,

J.  panee merkille, että komissio on pannut alulle kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten kustannus-hyötyanalyysin; ottaa huomioon, että vain pieni osa jäsenvaltioista on aiemmin hyötynyt näistä sopimuksista, mutta että ne hyödyttävät koko Euroopan unionia, luovat työpaikkoja, vähentävät EU:n kauppavajetta, varmistavat kalatuotteiden toimitukset yhteisön markkinoille ja vaikuttavat myönteisesti lukuisiin välillisiin ja välittömiin toimintoihin, joita ovat jalostusteollisuus, kuljetus, liiketoiminta, satamatoiminnot, laivanrakennus ja -korjaus ja teknologiainvestoinnit,

K.  katsoo, että yhteisen markkinajärjestelyn uudistus on vahvistanut tuottajajärjestöjen merkitystä ja tuonut mukanaan kalatuotteiden jäljitettävyyden vaatimuksen,

L.  katsoo, että myönteistä kehitystä on saavutettu seurannassa ja valvonnassa, mutta on saatava aikaan enemmän tuloksia erityisesti yhteisön valvojien toimivallan lisäämisessä ja rangaistusten yhdenmukaistamisessa,

M.  pitää tarpeellisena taata, että yhteisön valvontajärjestelmää sovelletaan tiukasti yhteisön vesillä toimiviin kolmansien maiden aluksiin,

N.  pitää olennaisena yhteiseen kalastuspolitiikkaan osallistumisen tukemista niin, että kalastajat, heitä edustavat järjestöt, kansalaisjärjestöt, kuluttajajärjestöt sekä kalatalousala kokonaisuudessaan sitoutuvat entistä suoremmin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon,

O.  katsoo tarpeelliseksi korostaa jälleen, että kalastuspolitiikan alueellistaminen ei merkitse lainkaan samaa kuin kalastuspolitiikan palauttaminen uudelleen kansalliselle tasolle,

P.  katsoo, että suoja-alueiden on oltava aina luonteeltaan syrjimättömiä ja että niiden on perustuttava sekä ajan että alueen suhteen ainoastaan tieteellisiin kriteereihin,

Q.  katsoo, että pääsyä koskevien menettelyiden on EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti heijastettava sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja niiden on suojeltava alueita, joilla paikallisen väestön riippuvaisuus kalastuksesta on suuri,

R.  katsoo, että kalastusalaa koskevissa neuvotteluissa on otettava huomioon sosiaaliset näkökohdat, mitä ei ole tähän mennessä tehty,

1.  panee tyytyväisenä merkille komission kolmivuotiskertomuksen ja korostaa, että YKP:n virheet olisi korjattava vuoden 2002 uudistuksessa, joka perustuu kalatalouden integroimiseen yhtenäismarkkinoille ja suurempaan johdonmukaisuuteen yhteisön muiden politiikkojen kanssa;

2.  pahoittelee kalakantojen tämänhetkistä epätyydyttävää tilaa;

3.  uskoo kalakantojen teknisiin säilyttämistoimiin liittyen, että kehitystä voidaan saavuttaa vielä enemmän kasvattamalla tietyille lajeille käytettävää verkon silmäkokoa, sääntelemällä verkon silmän paksuutta/jäykkyyttä verkkokalastuksessa, käyttämällä neliösilmäisiä verkon osia tiettyjen lajien nuorten yksilöiden kalastuksessa, sääntelemällä joidenkin pyydysten pituutta sekä perustamalla suoja-alueita tieteellisten lausuntojen niin suosittaessa;

4.  pyytää kaikkien Välimeren maiden soveltamien teknisten toimenpiteiden yhdenmukaistamista ja pyyntiponnisteluja koskevan hoitojärjestelmän käyttöönottoa alueella;

5.  pyytää harkitsemaan kalavarojen uutta, pidemmän aikavälin hoitomallia tavoitteena mahdollistaa sitä koskeva ajallinen suunnittelu ja kohdistaminen useampiin lajeihin, jotta estettäisiin nykyisessä TAC-järjestelmässä tapahtuvat poisheitot;

6.  pitää myönteisenä komission aloitteita, joilla pyritään vahvistamaan vuoropuhelua kalastusalan kanssa, ja pitää tarpeellisena vahvistaa näitä pyrkimyksiä;

7.  pitää kolmansien maiden kanssa tehtyjä kalastussopimuksia olennaisena osana yhteistä kalastuspolitiikkaa ja katsoo, että ne on vakautettava ja niitä on laajennettava uusiin valtioihin tarkastellen mahdollisuutta sitoa sopimusneuvotteluihin EU:n ja näiden maiden suhteet ja vastavuoroisesti tarjottavat yleiset korvaukset; katsoo tässä yhteydessä, että EU:n talousarvioon on sisällytettävä erityisiä budjettikohtia, jotka on suunnattu kalastussopimusten rahoittamiseen;

8.  katsoo, että tiedemiesten on otettava työskentelyssään huomioon kalastajien antamat tiedot molemminpuolisen luottamuksen aikaansaamiseksi;

9.  toistaa, että monivuotiset ohjausohjelmat ovat olleet syrjiviä eivätkä ne ole tuoneet suurta etua kalastusalalle kokonaisuudessaan; katsoo, että tavoitteita noudattaneita jäsenvaltioita ei pidä rankaista niiden kalastusponnistusten uusilla vähennyksillä silloin kun toiset jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet aikaisempien monivuotisten ohjausohjelmien tavoitteita;

10.  ehdottaa, että vuodesta 2002 lähtien kalastusalusten moottoritehoa ei käytetä enää laivaston kapasiteetin laskemisessa, ja suosittaa kunkin valtion laivaston kapasiteetin laskennassa painotettua menetelmää, jossa otetaan huomioon eri alussegmentit ja eri pituus- ja tonnistoluokat;

11.  katsoo, että kansainvälisillä kalastussopimuksilla on tärkeä rooli toimituksissa, joita Euroopan laivasto tuo eurooppalaisille markkinoille, ja että kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastussopimuksia on tuettava ja kannustettava; toivoo, että tulevaisuudessa useammat jäsenvaltiot voivat hyötyä kolmansien maiden kanssa tehdyistä kalastussopimuksista;

12.  toistaa jälleen kehotuksensa ottaa käyttöön yhteisön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden laatumerkintä;

13.  toistaa pyyntönsä, jonka mukaan yhteisön tarkastuksia on vahvistettava ja yhteisön tarkastajille on annettava samanlaiset valtuudet kuin kansallisille tarkastajille;

14.  kehottaa soveltamaan yhdenmukaisia tarkastusmenettelyjä koko yhteisössä ja kehottaa yhdenmukaistamaan rikkomuksista seuraavat rangaistukset; toistaa tämän vuoksi neuvostolle esittämän pyyntönsä hyväksyä tarvittavat toimet kalastustoiminnan seurannan ja valvonnan vahvistamiseksi ja taata komissiolle tarvittava toimivalta varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat seurantaa ja valvontaa koskevia yhteisön sääntöjä, ja vahvistaa asianmukaiset seuraamukset; suosittelee tässä yhteydessä painokkaasti laajentamaan alusten satelliittiseurantajärjestelmää, joka on kaikkein luotettavin ja ennen kaikkea taloudellisin keino;

15.  vaatii yhteisön tarkastusjärjestelmän tiukkaa soveltamista EU:n vesillä toimiviin kolmansien maiden aluksiin sekä näiden alusten, erityisesti mukavuuslippualusten, yhteisön satamissa purkamiin saaliisiin, jotta yhteisön markkinoita suojeltaisiin ja yhteisön edut asetettaisiin etusijalle;

16.  vahvistaa yhteisön kalastuspolitiikan yhtenäisyyden ja nykyisen päätöksentekoprosessin pätevyyden, mihin alueellistamiskeskustelun ei pidä vaikuttaa;

17.  pyytää komissiota tarkastelemaan kaikista näkökulmista YKP:n puitteissa yhteisön vesille pääsyä koskevaan periaatteeseen sovellettavaa nykyistä poikkeusta keskittyen erityisesti poikkeuksen myöntämistä koskeviin edellytyksiin;

18.  vaatii, että mahdollisten suoja-alueiden perustamisessa ei sovelleta minkäänlaista syrjintää, ja että alueiden mahdollinen perustaminen ja määrittely väliaikaiseksi pohjautuu ainoastaan niiden perustamista varten erityisesti pyydettyihin tieteellisiin lausuntoihin;

19.  vaatii ottamaan erittäin tarkoin huomioon sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja asettamaan etusijalle kalastuksesta hyvin riippuvaisten alueiden väestön suojelun ja työllisyyden ylläpidon;

20.  kehottaa komissiota tarkastelemaan suhteellisen vakauden soveltamista niin, että voitaisiin ottaa entistä paremmin huomioon taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tarve asettamatta kyseenalaiseksi tätä perusperiaatetta itsessään ja laatimaan kattavan tutkimuksen kriteereistä, joilla eurooppalainen alue voidaan määritellä "kalastuksesta riippuvaiseksi alueeksi”, ja analyysin siitä, kuinka näiden alueiden luokittelu on vaihdellut YKP:n käyttöönoton jälkeen;

21.  pyytää painokkaasti komissiota tarkastelemaan nopeasti sosiaalisia toimenpiteitä, jotka on suunnattu parantamaan kalastajien elin-, koulutus-, työ- ja turvallisuusoloja; korostaa tarvetta tunnustaa ja ottaa huomioon naisten tärkeä rooli kalatalousalalla asianmukaisten toimien avulla;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, parlamenteille ja kalastusjärjestöille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission kertomuksesta "Yhteinen kalastuspolitiikka vuoden 2002 jälkeen - raportti komission vuosina 1998-1999 järjestämisestä alueellisista kokouksista” (KOM(2000) 14 - C5-0110/2000 - 2000/2070(COS) )

P5_TA(2001)0025 A5-0332/2000

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2000) 14 - C5-0110/2000 ),

-  ottaa huomioon yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmän perustamista koskevan asetuksen (ETY) N:o 3760/92 14 artiklan 2 kohdan,

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

-  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A5-0332/2000 ),

A.  katsoo, että kuulemismenettely, jota komissio on soveltanut selvittääkseen yhteisen kalastuspolitiikan toimijoiden kantoja ja toiveita yhteisen kalastuspolitiikan tulosten soveltamisen suhteen, on ollut myönteinen kokemus,

B.  panee merkille vapaaseen liikkumiseen yhteisön vesillä liittyvät poikkeukset, jotka koskevat pääsyä vesille ja niiden resurssien hyödyntämistä,

C.  pitää tärkeänä, että otetaan huomioon unionin tuleva laajentuminen Keski- ja Itä-Euroopan maihin,

D.  katsoo, että asianomaisten jäsenvaltioiden kalastajien perinteisiä oikeuksia voitaisiin jatkaa yhteisön sisäisen kumppanuuden hengessä,

E.  katsoo, että kalastuksella on jo joidenkin vuosien ajan ollut huomattavia vaikutuksia yhteisön kalavarojen runsauteen, monipuolisuuteen ja laatuun,

F.  panee merkille, että ammattikalastajat ja suuri yleisö tuntevat syvää huolta kalavarojen vähenemisestä ja että suuri yleisö reagoi hyvin herkästi kalakantojen säilyttämistä koskeviin kysymyksiin,

G.  panee merkille, että järjestetyn kuulemisen aikana alan ammattilaisten enemmistö ei asettanut kyseenalaiseksi kalavarojen säilyttämiseen ja hoitoon tähtäävää politiikkaa,

H.  katsoo kuulemisten osoittaneen, että kalastajien ja muiden osapuolten on selvästi tarpeen osallistua päätöksentekoprosessiin ja että heidän kokemuksensa ja panoksensa voi johtaa entistä toimivampaan ja realistisempaan järjestelmään ja sen entistä parempaan noudattamiseen,

I.  panee merkille saaliin poisheittämisvelvollisuutta - riippumatta siitä, onko kyse sivusaaliista vai ei - koskevat epäilykset, sekä pyrkimyksen ottaa käyttöön entistä valikoivampia pyyntimenetelmiä,

J.  ottaa huomioon, että alan ammattilaiset ovat arvostelleet TAC-järjestelmää (suurimmat sallitut saaliit) ja kiintiöitä ja asettaneet kyseenalaiseksi niiden tehokkuuden sekä arvostelleet avoimuuden puutetta menettelyissä, jotka liittyvät suurimpien sallittujen saaliiden määrittämiseen sekä kiintiöiden vaihtojärjestelmään; ottaa huomioon, että nykyinen järjestelmä suosii saaliiden poisheittoa,

K.  katsoo, että paljon arvosteltua monivuotisten ohjausohjelmien järjestelmää on parannettava,

L.  panee merkille, että tähänastiset ponnistukset Euroopan laivaston ylikapasiteetin pienentämiseksi eivät ole vähentäneet riittävästi kalavaroihin kohdistuvaa painetta,

M.  panee merkille, että kokousten osanottajien selvä enemmistö hyväksyy kalastuksen seurannan ja valvonnan välttämättömänä osana kaikkea yhteisön ja kansainvälisten kalavarojen hoito- ja säilyttämispolitiikkaa,

N.  katsoo, että alan ammattilaiset tuntevat itsensä syrjityiksi kaikissa jäsenvaltiossa kalastustoimien valvonnan, seuraamuksien ja seurannan aloilla,

O.  panee merkille pienimuotoisen rannikkokalastuksen sosiaalis-taloudellisen vaikutuksen, koska se on arvokas alueellisten työpaikkojen luoja, tärkeä keino saada tuoreita kalatuotteita, joita käytetään raaka-aineena ravintola-alalla, ja ilmentää merkittävällä tavalla eurooppalaisia perinteitä,

P.  katsoo, että kalastuksesta riippuvaisten syrjäisten alueiden taloutta on tuettava yhteisen kalastuspolitiikan toteutuksen avulla, ja näiden alueiden erityistarpeet on turvattava mahdollistaen samalla tarpeellinen monipuolistaminen,

Q.  panee merkille maailmanlaajuisen luonteen, joka kalastuksella ja merestä saatujen tuotteiden kaupalla on ollut jo kauan, sekä merestä saatujen tuotteiden kasvavan kysynnän yhteisön markkinoilla; panee samalla merkille yhteisön tuonnin kasvun, jonka osuus Euroopan koko kulutuksesta on noin 60 %, ja sen merkityksen jalostusteollisuudelle,

R.  ottaa huomioon kansainväliset kalastussopimukset ja niiden välttämättömyyden unionin kalastajille,

S.  panee merkille Euroopan unionin kalastussopimusten uuden lähestymistavan, sillä niillä pyritään entistä läheisempään yhteistyöhön tiettyjen kolmansien maiden kanssa tarkoituksena tukea paikallista kalastusalaa,

T.  katsoo, että alueellisten kalastusjärjestöjen merkitys tulee lisääntymään lähitulevaisuudessa ja että Euroopan unionin asemaa niissä on voimistettava,

U.  ottaa huomioon, että suurin osa kalastusalan ammattilaisista suhtautuu varauksellisesti kalavarojen hoitoa ja säilyttämistä koskeviin tieteellisiin lausuntoihin,

V.  panee merkille Välimeren maiden edustajien esittämän pyynnön luoda Välimeren kalastuspolitiikka ottaen huomioon alueen erityispiirteet,

W.  panee merkille yhteisen kalastuspolitiikan tiettyjen osatekijöiden alueellistamista koskevat pyynnöt ja sen, että tämän ratkaisun laajuudesta ei ole päästy sopimukseen,

X.  katsoo, että sosiaalisia ja sosiaalis-taloudellisia näkökohtia sekä työllisyyden ylläpitoa tai meriturvallisuutta on käsiteltävä laajasti keskustelussa vuoden 2002 jälkeisestä yhteisestä kalastuspolitiikasta,

Y.  pitää ehdottoman tärkeänä, että tarkistetussa YKP:ssa arvioidaan uudelleen jalostusalan asemaa ja potentiaalia ottaen huomioon kaksi perustetta, jotka ovat arvo, jonka ala voi mahdollisesti lisätä yhteisön BKT:een, työllisyysnäkökohdat mukaan luettuna, ja lisätietämys, jonka yhteisö voi saada uusista prosesseista, raaka-aineista ja markkinoista,

Z.  pyytää kiinnittämään enemmän huomiota kalastuksen ja kalanjalostusteollisuuden kannattavuutta uhkaavien EU:n toimintalinjojen vaikutukseen,

AA.  on vakuuttunut siitä, että halpatuontia maista, joiden kanssa EU on tehnyt kauppa- ja taloussopimuksia, on arvioitava uudelleen yhteisön polkumyyntipolitiikasta saamien kokemusten valossa aina kun kolmansista maista tuotavan kalan tuontihinnat ovat alhaisempia kuin tuotantokustannukset tai viejämaan kotimarkkinoiden hinnat,

1.  panee merkille alueellisissa kokouksissa esitetyt kannat ja hyväksyy komission lähestymistavan;

2.  suosittelee yhteisön kalastuspolitiikan jatkamista pääpiirteissään samansuuntaisena etenkin kalavarojen säilyttämisen ja hoidon osalta;

3.  vaatii komissiota ottamaan käyttöön tarpeelliset välineet, joilla taataan vesien suojelu saastumiselta;

4.  pyytää komissiota harkitsemaan 6/12 meripeninkulman vyöhykkeelle pääsyä koskevaa poikkeusta; pyytää komissiota, että kiistatapauksessa se säilyttää tilanteen muuttumattomana;

5.  vaatii alueellisissa kokouksissa esitettyjen enemmistömielipiteiden mukaisesti, että suoja- alueisiin ei saa liittyä minkäänlaista syrjintää kansallisuuden perusteella, ja että alueiden mahdollinen perustaminen ja niiden rajojen ja suoja-ajan voimassaolon määrittely pohjautuu ainoastaan niiden perustamista varten erityisesti pyydettyihin tieteellisiin lausuntoihin;

6.  korostaa tarvetta ottaa ennalta varautumisen periaate huomioon yhteisön kalastus- ja vesiviljelyalaa koskevissa päätöksissä; katsoo, että vastuuhenkilöiden on määriteltävä tämä periaate ja sovellettava sitä tieteellisten tietojen, kalastustoiminnan ja sosiaalis-taloudellisen tilanteen mukaisesti;

7.  ehdottaa, että samalla, kun sovelletaan entistä valikoivampia kalastusmenetelmiä, luodaan kannustimia poisheittämisen vähentämiseksi;

8.  tukee tämänhetkisten TAC- ja kiintiöjärjestelmien ylläpitoa tarkoituksena rajoittaa käytettävissä olevien kalavarojen hyödyntämisastetta ja jakaa niiden käyttö entistä oikeudenmukaisemmin jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota parantamaan suhteellisen vakauden soveltamista tavoitteena ottaa entistä paremmin huomioon taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vaatimus asettamatta kyseenalaiseksi itse perusperiaatetta; kannattaa alan täydellistä avoimuutta;

9.  pyytää neuvostoa ja komissiota laatimaan kattavan tutkimuksen kriteereistä, joilla eurooppalainen alue voidaan määritellä "kalastuksesta riippuvaiseksi alueeksi”, ja analyysin siitä, kuinka näiden alueiden luokittelu on vaihdellut YKP:n käyttöönoton jälkeen;

10.  suosittelee, että toteutetaan toimia, joiden avulla voidaan saada entistä täydellisempiä ja luotettavampia tilastollisia tietoja pyydettyjen ja purettujen saaliiden määrästä ja jotka velvoittavat jäsenvaltiot antamaan tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa;

11.  pyytää komissiota, että se ei kalavarojen uutta järjestely- ja hoitokehystä vahvistaessaan ylenkatsoisi sellaisten ratkaisujen tutkimista, joita on saatu esimerkiksi yksittäisten kiintiöiden eri muunnelmista;

12.  tukee komission kantaa, jonka mukaan neljättä monivuotista ohjausohjelmaa jatketaan vuoden 2002 loppuun saakka tarkoituksena tasapainottaa käytettävissä olevien kalakantojen kalastusta mahdollisimman paljon ja muuttaa kalastuskapasiteettien laskentatapaa;

13.  kehottaa luetteloimaan jäsenvaltioiden kalastusalukset uudestaan;

14.  kehottaa yhtenäistämään tarkastusmenettelyt yhteisön alueella ja yhdenmukaistamaan rikkomuksista seuraavat sakot ja toistaa siksi neuvostolle esittämänsä pyynnön hyväksyä tarpeellisia toimia kalastuksen seuranta- ja valvontatoimien tehostamiseksi, antaa komissiolle tarvittavat valtuudet jäsenvaltioiden suorittamaan seurantaan ja valvontaan liittyvien yhteisön määräysten noudattamisen seuraamiseksi ja asianmukaisten pakotteiden määräämiseksi; suosittelee tässä yhteydessä painokkaasti alusten satelliittivalvontajärjestelmän laajentamista, sillä se on luotettavin ja ennen kaikkea taloudellisin menettelytapa;

15.  katsoo, että kansainvälisillä kalastussopimuksilla on ensisijaisen tärkeä merkitys eurooppalaisten alusten hoitamissa toimituksissa Euroopan markkinoille ja että on tuettava ja edistettävä kolmansien maiden kanssa tehtävien kalastussopimusten järjestelmää;

16.  pyytää neuvostoa antamaan komissiolle mandaatin uusien kalastussopimusten neuvottelemiseksi entistä kiinteämmän yhteistyön pohjalta tarkoituksena taata toimitukset Euroopan unioniin ja myötävaikuttaa kehitysmaakumppaniemme kalatalousalan kehitykseen;

17.  kannattaa näkemystä, että yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä ja kalastussopimusten tekemisessä vahvistetaan yhteisön osallistumista ja että YKP:n linjana on oltava monenvälisten sopimusten tekeminen ja kahdenvälisten sopimusten asteittainen lakkauttaminen;

18.  pyytää yhteisen kalastuspolitiikan piiriin kuuluvaa asianmukaista kehystä ja erityistä toimintalinjaa, joka on suunnattu kannustamaan kolmansien maiden kanssa perustettavia yhteisyrityksiä, joiden avulla voidaan ylläpitää työllisyyttä, toimittaa tuotteita yhteisön markkinoille, vauhdittaa kolmansien maiden kalatalousalaa ja vähentää yhteisön kalavarojen hyväksikäyttöä;

19.  pyytää, että kansainvälisissä kalastussopimuksissa taataan välttämätön sosiaaliturva EU:ssa sopimusten kohteina olevilla aluksilla työskenteleville unionin kansalaisille;

20.  toivoo, että kehitetään Euroopan unionin kansainvälinen kalastuspolitiikka, joka käsittää sekä unionin virallisen osallistumisen uusiin alueellisiin järjestöihin että sen edustuksen vahvistamisen näissä järjestöissä sekä tarvittavat inhimilliset ja taloudelliset voimavarat niissä työskentelyä varten;

21.  pyytää vahvistamaan vastuullisen kalastuksen ja vastuullisten markkinoiden periaatteeseen perustuvia markkinoita koskevaa toimintalinjaa, eli on kunnioitettava vähimmäiskokoja, laatupolitiikkaa ja periaatetta asettaa yhteisö etusijalle;

22.  muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että niiden tulee aina ottaa kansainvälinen oikeus huomioon kaikissa kalastuspolitiikkaa koskevissa yhteisön lainsäädäntöehdotuksissa ja tehdä voitavansa, jotta hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalalajien säilyttämistä ja hoitoa koskevan sopimuksen ratifiointia nopeutettaisiin;

23.  vaatii komissiota ja neuvostoa tukemaan tieteellistä, teknistä ja taloudellista tutkimusta, jotta sen avulla voitaisiin ratkaista kiistattomasti kalavarojen hoitoon, kalastuksesta riippuvaisten alueiden sosiaalis-taloudelliseen tilanteeseen, työllisyyden ylläpitoon ja kuluttajien terveyteen liittyvät kysymykset, ja kehottaa tämän vuoksi edistämään tiedemiesten keskinäistä ja kalastajien kanssa tehtävää kansainvälistä yhteistyötä sekä antamaan tieteellisten, teknisten ja taloudellisten tietojen keräämisen ja kaikkea, myös urheilukalastusta koskevan tilastollisen seurannan asiantuntijoiden tehtäväksi;

24.  kehottaa komissiota tekemään yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä ehdotuksen Välimerta koskevasta tehokkaasta sääntelyjärjestelmästä;

25.  pyytää komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian täsmällistä toimintaohjelmaa, joka mahdollistaa sellaisten toimenpiteiden toteuttamisen, joissa Välimeren alueen kalastuspolitiikan käyttöön ottamisen, jossa otetaan huomioon tämän alueen erityispiirteet;

26.  tukee vesiviljely- ja äyriäisalan pyyntöä saada riittävää tukea yhteisöltä ja liittyä tiiviimmin mukaan yhteiseen kalastuspolitiikkaan;

27.  kehottaa komissiota täsmentämään yhteisen kalastuspolitiikan alueellistamisen määritelmää ja vahvistamaan sen rajat siten, että tämä ei vaikuta päätöksentekoprosessiin eikä merkitse YKP:n jakamista osiin;

28.  pyytää painokkaasti komissiota suunnittelemaan nopeasti sosiaalisia ja sosiaalis-taloudellisia toimia, jotka on suunnattu kalastajien elin- ja työolojen parantamiseen lähtien toimista, joilla taataan työntekijöiden turvallisuus alan korkeiden tapaturmalukujen alentamiseksi koulutusohjelmia vahvistamalla, ja jotka on suunnattu kalastuksesta riippuvaisten alueiden kehittämiseen; panee merkille, että on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, jotta naisten merkittävä tehtävä kalastusalalla tunnustetaan ja otetaan huomioon asiaankuuluvasti;

29.  pyytää kokoamaan yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön, koska sen hajanaiset säännöt ja asetusten jatkuvat muutokset saavat aikaan sekaannusta ja laiminlyöntejä selkeyden puutteen vuoksi;

30.  kehottaa komissiota takaamaan, että käytettävissä ovat riittävät rakenteelliset toimet, joilla taataan kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen henkiinjääminen ja joilla mahdollistetaan tarvittaessa tällaisten yhteisöjen monipuolistaminen;

31.  pyytää komissiota tarkistamaan Euroopan yhteisön toimeksiantamaa kalatalouden tutkimusta kolmella alalla: tieteellisten tutkimusten ja tutkimustulosten levittämisen lisääminen ja tekeminen avoimemmaksi, poikkitieteellisen tutkimuksen - ei ainoastaan biologiaan liittyvän - kannustaminen painottaen erityisesti yhteisymmärrykseen pääsemistä kalastusalaa edustavien järjestöjen kanssa ja keskittyen kalastusmenetelmiin, jotka on suunniteltu estämään alamittaisten kalojen tuominen maihin, ja tutkimuksen tilaaminen vaikeissa meriympäristöissä selviävistä uusista kalalajeista;

32.  kehottaa komissiota takaamaan, että kalastuksen hallinnan tarkastelussa kalastajat ja muut asianosaiset otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin; uskoo, että kalastajien tuki kalastusta koskeville määräyksille lisääntyy, kun kalastajien järjestöt otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin; katsoo myös, että kalastajien osallistuminen määräysten laatimiseen ja toimeenpanoon tekee määräyksistä entistä hyväksytympiä; katsoo, että järjestelmän tieteellisen perustan asianmukaisuuteen on voitava luottaa;

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, parlamenteille ja kalastusjärjestöille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytön seurauksista

P5_TA(2001)0026 RC-B5-0047/2001

Euroopan parlamentti, joka

A.  ottaa huomioon, että useissa Euroopan maissa ollaan yhä huolestuneempia köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön aiheuttamalle säteilylle altistumisen tai siitä syntyvän myrkyllisen pölyn hengittämisen seurauksista ja että useat entisessä Jugoslaviassa ja erityisesti Bosniassa vuonna 1995 ja Kosovossa vuonna 1999 sotilasoperaatioihin osallistuneet sotilaat ovat mahdollisesti altistuneet säteilylle ja pölylle,

B.  katsoo, että toistaiseksi ei ole olemassa selkeitä lääketieteellisiä tai tilastollisia todisteita siitä, että köyhdytetyn uraanin käytöllä ammuksissa olisi yhteys leukemiaan ja muihin syövän muotoihin tai muihin sairauksiin, joita sotilaiden ja poliisien keskuudessa esiintyy; katsoo, että jos näiden aseiden käytön ja todettujen terveysongelmien välillä todettaisiin syy-yhteys, tämä antaisi aihetta myös huomattavaan huoleen kyseisillä alueilla elävän siviiliväestön terveydestä,

C.  ottaa huomioon, että useimmat asianomaisten valtioiden hallituksista ovat lähettäneet alueelle tutkimusryhmiä ja vaatineet Naton elinten pikaista koollekutsumista saadakseen lisätietoja köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytöstä ja niiden kohdealueista; ottaa lisäksi huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP) on aloittanut Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Kofi Annanin pyynnöstä tutkimuksen tästä kysymyksestä Kosovossa,

D.  ottaa huomioon, että erilaisissa muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien tuottamissa selvityksissä olevat tiedot ovat vielä epätäydellisiä ja että Natossa on tarpeen lisätä sisäistä tiedonvaihtoa ja myös Yhdysvaltojen viranomaisten olisi aktiivisesti osallistuttava tähän; ottaa kuitenkin huomioon, että UNEP:n alustavassa selvityksessä suositellaan jo, että Kosovossa olevat kohteet eristetään ja ympäröivillä alueilla asuvalle väestölle tehdään terveystarkastuksia,

E.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen atomienergiajärjestö on asiasta erittäin huolestunut ja pitää ehdottoman tärkeänä tutkimuksen tekemistä alueista, joilla on käytetty köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia, ja henkilöistä, jotka ovat joutuneet tekemisiin tällaisten aseiden kanssa; ottaa huomioon, että järjestö tukee UNEP:n vaatimia varotoimia,

F.  pitää välttämättömänä perusteellista tutkimusta Bosnian ja Kosovon konfliktin aikaisten sotilastoimien kaikista vaikutuksista sotilaisiin, siviiliväestöön ja ympäristöön,

G.  ottaa huomioon, että tähän mennessä Italiassa, Belgiassa, Portugalissa ja Espanjassa on tutkittu tapauksia, joissa sotilaita on kuollut, on kuolemaisillaan tai on vakavasti sairastunut oletetusti sen vuoksi, että he ovat altistuneet köyhdytetyn uraanin vaikutuksille,

H.  ottaa huomioon puheenjohtaja Prodin tuoreen lausunnon, jonka mukaan komissio on erityisen huolissaan siitä, miten vuosia kestänyt konflikti on vaikuttanut terveyteen ja ympäristöön Balkanin alueella, ja että komission yksiköitä on pyydetty kokoamaan ja analysoimaan kaikki alueen tilannetta koskevat keskeiset tiedot,

I.  ottaa huomioon, että parlamentin ympäristö-, terveys- ja kuluttajansuojavaliokunta on pyytänyt STOAa toteuttamaan riippumattoman tutkimuksen köyhdytetyn uraanin käytön ympäristö- ja terveysvaikutuksista,

1.  pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita edistämään selkeää ja avointa keskustelua tästä kysymyksestä osana unionin uuden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käyttöönottoa sekä tutkimaan asiaa viipymättä ja harkitsemaan kaikkia toimenpiteitä, jotka saattaisivat osoittautua tarpeellisiksi kansanterveyden ja ympäristön suojelemiseksi;

2.  pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita perustamaan riippumattoman eurooppalaisen lääketieteellisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi tutkia köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytön ja Bosnian ja Kosovon sotilasoperaatioihin osallistuvien sotilaiden keskuudessa esiintyneiden kuoleman- ja sairaustapausten välisestä mahdollisesta yhteydestä johtuvia kysymyksiä käyttäen kaikkia tarkoituksenmukaisia toimia;

3.  pyytää arvioimaan myös suorasta (hengittäminen tai säteily) tai epäsuorasta altistumisesta (elintarvikeketjun ja veden saastuminen) aiheutuvat mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset pommituskohteisiin ja siviiliväestöön;

4.  pyytää neuvostoa ja komissiota takaamaan jäsenvaltioiden ja erilaisten kansainvälisten erityiselinten (UNEP, WHO jne.) suorittamien tutkimusten tulosten asianmukaisen koordinoinnin, jotta Bosnian ja Kosovon sotilastoimien kaikki seuraukset saadaan analysoitua;

5.  toivoo, että kaikissa Balkanin alueen avustusohjelmissa ja entisen Jugoslavian maiden jälleenrakennusohjelmissa määriteltäisiin ensisijaisiksi toimet siviiliuhrien auttamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi sotilasoperaatioiden jälkeen;

6.  pyytää Natoon kuuluvia jäsenvaltioita ehdottamaan köyhdytettyä uraania sisältävien aseiden käytön keskeyttämistä noudattaen Nizzan Eurooppa-neuvostossa hyväksytyssä neuvoston päätelmässä ja parlamentin aiheesta antamassa päätöslauselmassa määriteltyä ennalta varautumisen periaatetta;

7.  pyytää Natoa harkitsemaan muiden ammustyyppien käyttöä, kunnes köyhdytettyä uraania koskevien tutkimusten tulokset ovat selvillä;

8.  kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa antamaan säännöllisesti tietoa neuvoston ja sen elinten "Balkanin syndroomaa” koskevista keskusteluista;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Naton pääsihteerille ja Yhdysvaltojen kongressille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin ja Korean demokraattisen kansantasavallan suhteista

P5_TA(2001)0027 B5-0037/2001

Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon aiemmat Pohjois-Korean elintarvikepulasta antamansa päätöslauselmat, ja erityisesti 15. toukokuuta 1997(1) , 23. lokakuuta 1997(2) ja 12. maaliskuuta 1998(3) asiasta antamansa päätöslauselmat,

-  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 1999 antamansa Euroopan unionin ja Korean demokraattisen kansantasavallan välisiä suhteita käsittelevän päätöslauselman, joka annettiin parlamentin ad hoc -valtuuskunnan vierailtua joulukuussa 1999 Korean demokraattisessa tasavallassa(4) ,

-  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman Euroopan atomienergiayhteisön Korean niemimaan energia-alan kehitysjärjestöön (KEDOon) liittymistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehdystä sopimuksesta(5) ,

-  ottaa huomioon Korean demokraattisessa kansantasavallassa loka-marraskuussa 2000 vierailleen toisen ad hoc -valtuuskuntansa kertomuksen,

A.  katsoo kesäkuussa 2000 pidetyn Korean tasavallan ja Korean demokraattisen kansantasavallan välisen historiallisen huippukokouksen merkitsevän huomattavaa käännekohtaa pohjoisen ja etelän suhteissa ja katsoo, että sovitteluprosessia on pidettävä käynnissä ja jatkettava, ja ottaa huomioon, että Korean demokraattisen kansantasavallan sekä Yhdysvaltain ja Japanin väliset suhteet pyritään normalisoimaan,

B.  ottaa huomioon, että Korean demokraattinen tasavalta on aiemmin kannustanut terrorismiin,

C.  pitää valitettavana, ettei unioni ole toistaiseksi kyennyt päättämään Pohjois-Koreaa koskevasta yhteisestä politiikasta,

D.  pitää erityisen valitettavana, että eräät EU:n jäsenvaltiot ovat päättäneet luoda diplomaattiset suhteet Pohjois-Koreaan kuulematta muita jäsenvaltioita,

E.  korostaa, ettei KEDO-ohjelmatuki voi korvata EU:n ja sen jäsenvaltioiden politiikkaa Pohjois-Koreaa kohtaan,

F.  korostaa, että EU:n Pohjois-Korean-politiikalla on pyrittävä varmistamaan, että maan kaikkien kansalaisten perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita kunnioitetaan,

G.  katsoo jatkuvan elintarvikekriisin olevan osoitus maataloustuotannon katastrofaalisesta tilanteesta ja yleisestä talouskriisistä, joista Pohjois-Korean demokraattisen kansantasavallan hallitus on osaltaan vastuussa,

H.  katsoo, että Korean demokraattisen kansantasavallan humanitaarinen tilanne ja ihmisoikeustilanne ovat edelleen hyvin heikkoja, ja että on epävarmaa, koheneeko tilanne lähitulevaisuudessa, ja ottaa huomioon, että EU on edelleen merkittävä Korean demokraattiseen kansantasavaltaan suunnatun humanitaarisen avun antaja,

I.  ottaa huomioon, että EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan välistä epävirallista poliittista vuoropuhelua on jatkettu joulukuusta 1998, ja ottaa huomioon, että seitsemän jäsenvaltiota on jo luonut diplomaattiset suhteet maan kanssa ja kuusi jäsenvaltiota on pyrkimässä suhteiden luomiseen;

1.  panee tyytyväisenä merkille Korean nimimaalla tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen, tunnustaa jatkuvan vuoropuhelun tärkeyden Koreoiden välisten kiistojen ratkaisussa ja kannustaa Koreoiden välillä käynnissä olevaa lähentymisen ja yhteistyön prosessia; kannattaa myönteisen politiikan ("sunshine policy”) jatkamista ja Pohjois-Korean avautumista edelleen kansainväliselle yhteisölle;

2.  katsoo, että huippukokouksella ja muulla yhteydenpidolla on sekä symbolista merkitystä että käytännön merkitystä; korostaa, että lähentymisen ensivaiheita on lujitettava ja niitä on laajennettava, jotta prosessin uskottavuus säilyisi;

3.  on sitä mieltä, että EU voi edistää lähentymisen lujittamista merkittävänä kansainvälisenä toimijana moninapaisessa maailmassa; kannattaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimia lähentymisessä saavutetun edistyksen varmistamiseksi ja tukee Korean demokraattisen kansantasavallan vastuuntuntoista asennetta ydinaseiden ja ballististen aseiden leviämisen estämistä koskevissa kysymyksissä erityisesti ohjusten ja ohjusteknologian viennin alalla sekä ihmisoikeusneuvotteluissa saavutetun edistyksen ja maan väestölle annettavan ulkoisen avun sallimisen yhteydessä;

4.  korostaa, että Korean niemimaan tuleva poliittinen kehitys riippuu pitkällä aikavälillä yksinomaan Korean kansalaisten suvereeneista päätöksistä;

5.  kannustaa tästä syystä käynnistämään EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan välisen avoimen ja rakentavan vuoropuhelun, jossa keskitytään ihmisoikeuksiin ja todellisen kansalaisyhteiskunnan luomiseen sekä luodaan mahdollisimman pian säännöllistä vuorovaikutusta EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan välille eri tasoilla (politiikka, parlamentit, yliopistot ja kansalaisyhteiskunta);

6.  pitäisi Korean demokraattisen kansantasavallan edustajien vastavierailua myönteisenä, koska se edistäisi parlamentaarisella tasolla osapuolten välisen rakentavan vuoropuhelun kehittämistä;

7.  suosittelee, että EU lisäisi Korean demokraattiselle kansantasavallalle myönnettävää humanitaarista apua, mutta katsoo tämän välttämättä edellyttävän, että kansalaisjärjestöt ja avunantajavirastot pääsevät vapaasti avun jakamispaikoille ja että Korean demokraattinen kansantasavalta sallii uusien kansalaisjärjestöjen laajentaa nykyisiä virastoja tai korvata ne kokonaan; korostaa lisäksi, että jos esim. lehtimiesten ja kansainvälisten tarkkailijoiden olisi helpompi päästä Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, he voisivat tiedottaa maailmalle humanitaarisen kriisin laajuudesta ja tämä voisi johtaa avun lisääntymiseen;

8.  kehottaa, että Korean demokraattisessa kansantasavallassa toteutetaan uusi ravitsemusalan tutkimus, joka olisi EU:n, Unicefin ja Maailman elintarvikeohjelman vuonna 1998 toteuttaman tutkimuksen mukainen, jotta nykytilannetta voitaisiin arvioida paremmin, ja kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa myöntymään tutkimukseen ja päästämään tutkimuksen tekijät maahan ja antamaan heidän liikkua siellä vapaasti;

9.  korostaa, että EU:n on tutkittava tapoja eurooppalaisen humanitaarisen avun integroimiseksi kestävän kehityksen ohjelmaan keskipitkällä aikavälillä, jolloin on erityisesti huolehdittava teknisen tuen lisäämisestä maatalousalalla ja energia-aloilla ydinenergiaa lukuun ottamatta, ja pyytää Korean demokraattisen kansantasavallan hallitusta parantamaan komission toteuttaman valvonnan edellytyksiä ja yhteyksiä teknisistä aloista vastaaviin ministereihin sekä toimittamaan tietoja ja asiakirjoja kaikesta avusta;

10.  pitää myönteisenä äskettäin toteutettua perhevierailujen toista vaihetta, jonka olisi alunperin pitänyt toteutua jo marraskuun 2000 alussa, ja kannustaa Korean demokraattista kansantasavaltaa yhteistyöhön Korean tasavallan kanssa, jotta maan toisessa osassa olevia perheenjäseniään tapaavien kansalaisten valvotut matkajärjestelyt voitaisiin hoitaa kohtuullisessa ajassa;

11.  pitää valitettavana, ettei neuvosto ole ottanut huomioon komission ehdotusta KEDO-rahoituksen huomattavasta lisäämisestä ja katsoo edelleen, että rahoitusnäkymien otsaketta 4 (ulkoiset toimet) on uudistettava riittävästi, jotta EU voisi avustaa KEDOa asianmukaisemmin; pitää valitettavana, ettei neuvosto toimi johdonmukaisesti toivoessaan EU:lle näkyvämpää asemaa KEDOn johtokunnassa, kun se samalla heikentää EU:n ja sitä edustavan komission asemaa supistaessaan tuntuvasti jo ennestään niukkaa rahoitusta;

12.  pyytää, että EU:llakin olisi edustaja Kumhossa kuten muilla johtokunnan jäsenillä eli Japanilla, Etelä-Korealla ja Yhdysvalloilla;

13.  pyytää tästä syystä neuvostoa harkitsemaan uudelleen EU:n KEDO-osuutta, jotta se vastaisi paremmin johtokunnan muiden jäsenien osuuksia;

14.  myöntää, ettei EU:n paikka KEDOn johtokunnassa ole helposti perusteltavissa, jos rahoitusta ei lisätä;

15.  pitää valitettavana, etteivät jäsenvaltiot ole kyenneet koordinoimaan toimintaansa kahdenvälisten suhteiden luomiseksi Korean demokraattiseen kansantasavaltaan, ja pyytää luomaan viralliset diplomaattiset suhteet EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan välille; pyytää lisäksi jäsenvaltioita, jotka eivät ole toistaiseksi tunnustaneet Korean demokraattista kansantasavaltaa, harkitsemaan vakavasti diplomaattisten yhteyksien luomista;

16.  tunnustaa komission aloitteellisen roolin EU:n ja Korean demokraattisen kansantasavallan vuoropuhelua edistettäessä, ja pitää komission ja parlamentin välille tässä yhteydessä syntyneitä yhteyksiä myönteisinä;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Korean demokraattisen kansantasavallan, Korean tasavallan, Yhdysvaltain ja Japanin hallituksille sekä KEDOn johtokunnalle.

(1) EYVL C 167, 2.6.1997, s. 157. (2) EYVL C 339, 10.11.1997, s. 153. (3) EYVL C 104, 6.4.1998, s. 236. (4) EYVL C 177, 22.6.1999, s. 51. (5) EYVL C 177, 22.6.1999, s. 47.