Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 6, 52, 81 ja 82 artiklan,

-  ottaa huomioon 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu(1) ,

-  ottaa huomioon 22. maaliskuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta(2) ,

-  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/384/ETY tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi(3) ,

-  ottaa huomioon perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla 10. huhtikuuta 1984 annetun kahdeksannen neuvoston direktiivin 84/253/ETY lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä(4) ,

-  ottaa huomioon 21. joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä(5) ,

-  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 1993 tehdyn komission päätöksen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä (IV/33.407 - CNSD)(6) ,

-  ottaa huomioon 30. tammikuuta 1995 tehdyn komission päätöksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä (IV/33.686 - COAPI)(7) ,

-  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 1999 asiassa IV/36.147 tehdyn komission päätöksen - Euroopan patenttiviraston hyväksymien asiamiesten instituutin menettelysäännöt(8) ,

-  ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-35/96, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Italian tasavalta, 18. kesäkuuta 1998 antaman tuomion(9) ,

-  ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 123/83, BNIC/Clair, 30. tammikuuta 1985 antaman tuomion(10) ,

-  ottaa huomioon ensimmäisen asteen tuomioistuimen 28. maaliskuuta 2001 antaman päätöksen asiassa T-144/99, Euroopan patenttiviraston kanssa asioivien patenttiasiamiesten yhdistys vastaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin

-  ottaa huomioon ottaa huomioon komission 9. joulukuuta 1993 antaman tulkitsevan tiedonannon palvelujen vapaasta liikkuvuudesta yli rajojen (93/C/334/03),

-  ottaa huomioon 29. joulukuuta 2000 päivätyn komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille palvelujen sisämarkkinastrategiasta (KOM(2000) 888 ),

A.  ottaa huomioon, että vapaiden ammattien harjoittajat ovat moniarvoisuuden ja riippumattomuuden tukipilareita ja täyttävät yleisen edun mukaisia tehtäviä, ja että erityisesti lakimiehet ovat puolustautumisen perusoikeuden ja oikeusvaltion periaatteiden täytäntöönpanon tukipilareita,

B.  ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on käytössä pakolliset taksat, joissa vahvistetaan enimmäis- ja vähimmäismäärät, jotka asiakkaiden on maksettava vapaiden ammattien harjoittajien tarjoamista palveluista,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti lakimiehet ja myös muut vapaiden ammattien harjoittajat tulkitaan kilpailusääntöjen alaisiksi yrityksiksi,

D.  ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei estä jäsenvaltioita määräämästä pakollisia taksoja(11) , koska "EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla koskevat ainoastaan yritysten omasta aloitteestaan toteuttamia kilpailun rajoituksia. Jos kilpailua rajoittavan menettelyn käytöstä määrätään kansallisessa lainsäädännössä tai siinä luodaan sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka itsessään eliminoivat mahdollisuuden yritysten kilpailuun, 81 ja 82 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei johdu - kuten näistä määräyksistä käy implisiittisesti ilmi - yritysten itsenäisestä menettelystä”(12) , mutta että 81 ja 82 artiklaa voidaan soveltaa, jos todetaan, että kansallinen lainsäädäntö ei estä yrityksiä ryhtymästä oma-aloitteisiin toimiin, jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua,

1.  katsoo, että vapaat ammatit ilmentävät oikeusjärjestyksen mukaista perustavanluonteista demokraattista järjestystä ja että ne kuuluvat erityisen olennaisena osana eri muotoisiin eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja yhteisöihin;

2.  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vaatimukset täyttävien sääntöjen merkityksen, joita kunkin ammattialan ryhmät vahvistavat omalla vastuullaan palveluiden laadun varmistamiseksi, erityisten arvoja koskevien normien asettamiseksi, mainittujen säännösten noudattamiseksi ammattimaisella tavalla ja ammattietiikan huomioon ottamiseksi;

3.  ottaa huomioon vapaisiin ammatteihin vaadittavat korkeat pätevyysvaatimukset ja tarpeen suojella niitä, jotka ovat tunnusomaisia vapaille ammateille Euroopan unionin kansalaisten hyödyksi, ja tarpeen vakiinnuttaa erityinen luottamukseen perustuva suhde vapaiden ammattien harjoittajien ja heidän asiakkaidensa välille;

4.  katsoo, että eri ammattiryhmien kulttuurista, oikeushistoriasta, sosiaalihistoriasta ja etnisistä syistä johtuvaa monimuotoisuutta eri jäsenvaltioissa on kunnioitettava soveltamalla toissijaisuusperiaatetta;

5.  tunnustaa, että vapaiden ammattien perinteiset arvot on mukautettava liiketoimintaympäristön muuttumiseen ja modernin kuluttajan tarpeisiin;

6.  kehottaa komissiota tarkasti seuraamaan niitä vapaiden ammattien harjoittajien järjestöjen määräyksiä ja päätöksiä, jotka vaikeuttavat muiden jäsenvaltioiden kansalaisten mahdollisuuksia tarjota palveluksiaan vapaasti;

7.  tunnustaa, että joissakin jäsenvaltioissa pidetään tärkeänä asettaa pakolliset taksat, joiden tarkoituksena on tarjota kansalaisille korkealaatuisia palveluja ja luoda luottamukseen perustuva suhde vapaiden ammattien harjoittajien ja heidän asiakkaidensa välille;

8.  kehottaa komissiota noudattamaan tarkasti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa kilpailusääntöjen soveltamisesta vapaiden ammattien harjoittajien pakollisiin taksoihin;

9.  katsoo, että ainoastaan ammatillisten elinten tai kaikkia tietyn ammattialan harjoittajia edustavien järjestöjen määräämiä pakollisia taksoja voidaan olosuhteista riippuen pitää sellaisten yrityksiä edustavien järjestöjen päätöksinä, joihin voidaan soveltaa kilpailusääntöjä;

10.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat määrätä pakollisia taksoja, kun ne ottavat huomioon yleisen edun (eikä ainoastaan tietyn ammattialan etua), ja turvata korkeat moraaliset, eettiset ja laatunormit, joita lakimiehet, veroneuvojat, kirjanpitäjät, lääkärit, psykoterapeutit, arkkitehdit ja muut vapaiden ammattien harjoittajat edustavat ja joihin heidän asiakkaansa luottavat;

11.  katsoo, että kunkin ammattialan sisäisen kilpailun edistämispyrkimykset on sovitettava yhteen kunkin ammattialan puhtaasti eettisten sääntöjen säilyttämisen tavoitteen kanssa;

12.  korostaa sitä, että sääntöjä, jotka ovat kunkin ammattialan erityisolosuhteista riippuen välttämättömiä kyseisen ammattialan edustajien puolueettomuuden, pätevyyden, rehellisyyden ja vastuuntuntoisuuden varmistamiseksi tai eturistiriitojen ja harhaanjohtavan mainonnan estämiseksi ja jotka eivät estä palvelujen vapaata liikkuvuutta, ei pidetä kilpailua rajoittavina tekijöinä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä;

13.  kehottaa komissiota palveluiden sisämarkkinoiden uuden strategian puitteissa nopeasti arvioimaan rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen itsepintaiset esteet ja poistamaan ne;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36. (2) EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17. (3) EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 90/658/ETY ja vuoden 1994 asiakirjalla liittymisestä Euroopan unioniin. (4) EYVL L 126, 12.5.1984, s. 20. (5) EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16. (6) EYVL L 203, 13.8.1993, s. 14. (7) EYVL L 122, 2.6.1995, s. 37. (8) EYVL L 106, 23.4.1999, s. 14. (9) Kok. 1998, s. I-3851. (10) Kok. 1985, s. 391. (11) Katso asia C-185/91, Reiff, Kok. 1993, s. I-5801, 17 ja 19 kohta, asia C-153/93, Delta Schiffahrts- und Speditionsgesellschaft, Kok. 1994, s. I-2517, 16 ja 18 kohta, ja yhdistetyt asiat C-140/94 ja C-142/94, DIP ym., Kok. 1995. s. I-3257, 18 ja 19 kohta. (12) Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-359/95 P ja C-379/95 P 11. marraskuuta 1997 antama tuomio, Kok. 1997, s. I-6265.