Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

 Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2001/0139(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A5-0463/2001

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A5-0463/2001

Keskustelut :

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :

P5_TA(2002)0003
P5_TA(2002)0004

Hyväksytyt tekstit
PDF 121kWORD 34k
Keskiviikko 16. tammikuuta 2002 - Strasbourg
Tiedottaminen kuluttajille ja kuluttajavalistus (työjärjestyksen 62 artikla)
P5_TA(2002)0003A5-0463/2001

Euroopan parlamentin päätöslauselma kuluttajansuojapolitiikan yleisistä näkökohdista ja erityisesti direktiivin 90/314/ETY soveltamista koskevasta kuluttajatiedotuksesta ja &nbhy;valistuksesta (2001/2136(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista 13 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/314/ETY(1),

–   ottaa huomioon komission 5. marraskuuta 1999 antaman kertomuksen matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun direktiivin 90/314/ETY täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (SEC(1999)1800),

–   ottaa huomioon kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(2),

–   ottaa huomioon 31. maaliskuuta 1998 antamansa päätöslauselman matkailualan turvallisuuden, kuluttajien oikeuksien ja kaupallisten sääntöjen parantamisesta(3),

–   ottaa huomioon 30. lokakuuta 1998 päivätyn Consumers in Europe -ryhmittymän raportin CEG 98/16,

–   ottaa huomioon päätelmät, jotka kuluttaja-asiain neuvosto teki Luxemburgissa 13. huhtikuuta 2000 pitämässään 2255. kokouksessa,

–   ottaa huomioon matkapakettisopimuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän pyöreän pöydän tapaamisen johtopäätökset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   on siirtänyt päätösvallan työjärjestyksen 62 artiklan mukaisesti ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle,

–   ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0463/2001),

A.   katsoo, että matkailu on yksi parhaita tuloksia tuottavista ja parhaimpia tulevaisuudennäkymiä omaavista taloudellisista ja kulttuurisista toiminnoista Euroopassa,

B.   ottaa huomioon, että direktiivin päätarkoituksena on ollut yhden, yksinään koko paketista vastuussa olevan, helposti lähestyttävän sopimuspuolen tarjoaminen kuluttajille – päämäärä, jota monissa jäsenvaltioissa ei käytännössä yleensä saavuteta, koska kuluttajilla on vaikeuksia oikeuksiensa käyttämisessä,

C.   ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta, josta kansalaiset lähtevät enemmän pakettilomille kuin mistään muusta EU:n jäsenvaltiosta, pakettilomista tehdyt valitukset ovat edelleen suuresti lisääntyneet vuosi vuodelta; katsoo, että koska Britannian matkatoimistoalan liitto ABTA on hyväksynyt 80 prosenttia Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyistä valituksista, on tehtävä se johtopäätös, että direktiivi ei ole nostanut matkapakettikaupan alalla EU:ssa tasoa riittävästi, ja näin ollen se on tuottanut kuluttajille pettymyksen nykyisessä muodossaan,

D.   katsoo, että tämän direktiivin säännöksistä huomattavan monet mahdollistavat hyvin monenlaisten tulkintojen tekemisen ja johtavat siten hyvin erilaisiin menettelytapoihin eri jäsenvaltioissa,

E.   katsoo, että erityisesti 7 artiklan saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on paljastunut, että matkanjärjestäjien ja/tai välittäjien maksukyvyttömyyden varalta tarjotut vakuudet vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa, samoin kuluttajille tarjotun suojelun taso,

F.   ottaa huomioon, että monet matkapakettien tarjoajat nykyään johdonmukaisesti kieltäytyvät ottamasta vastuuta lentoyhtiöiden, hotellien tai muiden toimijoiden suorituskyvyttömyydestä, jopa silloin kun tällaiset toimijat ovat niiden oman emoyhtiön tytäryhtiöitä,

G.   ottaa huomioon, ettei matkapaketteja koskevassa direktiivissä ole peruutuksia koskevia sääntöjä ja että eri jäsenvaltioissa käytössä olevat kuluttajasuojan järjestelmät ovat tässä suhteessa erilaisia,

H.   ottaa huomioon, ettei direktiiviä voida, kuluttajien tätä asiaa koskevien valitusten lisääntymisestä huolimatta, soveltaa muihin lentomatkoihin kuin niihin, jotka on sisällytetty paketteihin,

I.   ottaa huomioon, että kuluttajasuojan epäselvyydet voisivat aiheuttaa ongelmia internetin kautta yli rajojen tehtävien matkapakettiostojen yhteydessä,

J.   ottaa huomioon, että matkapakettien myynti tapahtuu usein yli rajojen, ja näin ollen kuluttajasuojan perustan on oltava rajat ylittävä eikä kuuluttava toissijaisuusperiaatteen piiriin,

K.   katsoo, että on tärkeää puuttua tehokkaasti tämän direktiivin epätarkoituksenmukaisuuksiin ja puutteisiin ennen ehdokasvaltioiden liittymistä, jotta tällaiset ongelmat eivät tulisi entistä suuremmiksi,

1.   suosittelee, että direktiivi ajantasaistettaisiin, sen soveltamisalaa laajennettaisiin ja soveltamista syvennettäisiin, ja pyytää, että siitä esitetään uusi versio,

2.   kehottaa vähentämään merkittävästi nykyisiä suuria eroja direktiivin säännösten tulkinnassa eri jäsenvaltioissa, jotta kuluttajille annettaisiin yhtä tehokas suoja kaikkialla Euroopan unionissa;

3.   kehottaa ottamaan huomioon ja kodifioimaan uudessa direktiivissä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön;

4.   kehottaa laajentamaan direktiivin soveltamisalaa siten, että tunnustetaan huokeiden lento- ja internetvarausten viimeaikaisen nopean lisääntymisen innostaneen useampia kuluttajia varaamaan lomamatkansa erillisinä komponentteina täydellisten pakettien ostamisen sijasta; huomauttaa, ettei olisi asianmukaista suojella kuluttajia tehokkaammin matkapakettien kuin muiden etukäteen ostettavien lomamatkojen osalta;

5.   ehdottaa, että yksi tällainen parannus voisi olla alle 24 tuntia kestävien matkapakettien sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan;

6.   pyytää, että uudessa direktiivissä määritellään selvemmin tiedottamista ja avoimuutta koskevien velvoitteiden laiminlyömisen oikeudelliset seuraamukset;

7.   kehottaa antamaan paremmat ja mahdollisesti ajan tasalle saatetut määritelmät sellaisille termeille kuten "yhdistetty hinta", "paketti", "ennalta järjestetty" ja "kuluttaja";

8.   kehottaa suurempaan selkeyteen matkanjärjestäjän ja/tai välittäjän täsmällisen vastuun suhteen silloin, kun ne eivät täytä sopimusvelvoitteita tai eivät täytä niitä asianmukaisesti, riippumatta siitä, onko matkanjärjestäjä ja/tai välittäjä suoraan kyseisen palvelun toimittaja vai ei;

9.   vaatii selvempää ja suurempimääräistä korvausta kuluttajille, mikäli järjestäjä ja/tai välittäjä peruuttaa sopimuksen, siten että järjestäjä ja/tai välittäjä saa korvausta tappiota koskevia selviä todisteita vastaan;

10.   katsoo ehdottomasti, ettei kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä kuluttajien oikeuksia pidä rajoittaa kohtuuttomilla poissulkemislausekkeilla tai lausekkeilla, jotka saattaisivat tehdä korvausvaateiden esittämisen kuluttajille vaikeammaksi;

11.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että 7 artiklassa säädettyjen kuluttajansuojaa koskevien vaatimusten tueksi on olemassa valtion takaama vararahasto ja kyseisen matkanjärjestäjän sijoittamat takuut; katsoo ehdottomasti, ettei kuluttajien pitäisi joutua ennakkorahoittamaan omaa paluukuljetustaan, mikäli järjestäjä ja/tai välittäjä on maksukyvytön;

12.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajat tehdään tietoisemmiksi lakisääteisistä oikeuksistaan korvauksiin ja siitä, kuinka näitä oikeuksia käytetään;

13.   panee merkille, että monet kuluttajien valitukset johtuvat yhä harhaanjohtavien tai epätäydellisten tietojen kuluttajille aiheuttamasta pettymyksestä; kehottaa tarkistamaan tietoja koskevia vähimmäisvaatimuksia ja soveltamaan niitä kaikkeen kuvaavaan tai mainostavaan materiaaliin eikä ainoastaan itse lomaesitteeseen;

14.   vaatii, että järjestäjä ja/tai välittäjä velvoitetaan ilmoittamaan kuluttajalle kaikista sellaisista tiedossaan olevista seikoista, jotka voivat vaikuttaa loman onnistumiseen (esimerkiksi ilmoittamalla hotellissa ja/tai sen lähistöllä käynnissä olevista rakennustöistä);

15.   suosittelee, että 4 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jossa edellytetään, että sopimusehdot on annettava tiedoksi kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, muutettaisiin siten, että siinä edellytettäisiin, että kuluttajalle olisi annettava jäljennös järjestäjän ja/tai välittäjän täydellisistä varauksenvahvistus-/sopimusehdoista seitsemän päivän kuluessa siitä, kun asiakas on allekirjoittanut tällaisen sopimuksen;

16.   vaatii, että matkanjärjestäjä 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoittaa kuluttajalle kaikista lomamatkan keskeisiin sopimusehtoihin tehtävistä merkittävistä muutoksista viimeistään 14 vuorokautta ennen lähtöpäivää;

17.   kehottaa jäsenvaltioita mukautumaan suuremmassa määrin yhteisesti hyväksyttyihin majoituksen luokittelussa käytettäviin standardeihin, jotta vältettäisiin kuluttajien harhaanjohtamista ja/tai hämmentämistä;

18.   kehottaa laatimaan tiukempia yhden henkilön lisämaksuja koskevia sääntöjä, sillä nämä eivät ainoastaan rankaise yksinhuoltajia ja iäkkäämpiä ihmisiä, vaan – mikä on nurinkurista – niiden tuloksena saadaan toisinaan heikompilaatuinen majoitus;

19.   kehottaa tarjoamaan enemmän tietoja lomamajoituksen sopivuudesta vammaisille kuluttajille sekä kaikkia jäsenvaltioita hyväksymään enemmän yhteisiä määritelmiä sellaisille näkökohdille kuten pääsymahdollisuus pyörätuolilla;

20.   kehottaa vahvistamaan 5 artiklan 1 artiklaa siten, että määritellään yksityiskohtaisemmin vaatimukset, jotka koskevat kunkin lomakohteen kohdalla asianmukaisten kattavien terveystietojen antamista kuluttajille;

21.   kehottaa asettamaan tiukat rajat sopimuksen tekemisen jälkeiselle lisäveloitukselle eli liukuvalle hinnoittelulle, joka perustuu väitettyihin mahdollisiin valuuttakurssien, polttoainehintojen, verojen jne. muutoksiin, ja edellyttämään, että lisäveloituksesta on ilmoitettava vähintään 30 vuorokautta ennen lähtöpäivää;

22.   kannustaa komissiota ajamaan voimakkaasti "yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan" saattamista valmiiksi; tämä voisi auttaa vähentämään merkittävästi lentojen viivästymisiä, jotka ovat yksi kuluttajien pääasiallisista valituksen aiheista;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 59.
(2) EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29.
(3) EYVL C 138, 4.5.1998, s. 38.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö