Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin kolmannen vuosittaisen ihmisoikeusraportin (12141/2001),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja siihen liittyvät valinnaiset pöytäkirjat, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (1979), lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (1989), kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (1966), YK:n yleisohjeet vammaisten yhtäläisten mahdollisuuksien saavuttamisesta (1993), lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamista koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen (1999), sotavankien kohtelusta tehdyn Geneven yleissopimuksen (1949) ja alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILOn yleissopimuksen nro 169 (1991),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1),

–  ottaa huomioon demokratian ja oikeusvaltion kehittämistä ja lujittamista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevat neuvoston asetukset (EY) N:o 975/1999 ja (EY) N:o 976/1999(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2001, 16. maaliskuuta 2000, 17. joulukuuta 1998, 12. joulukuuta 1996, 26. huhtikuuta 1995, 12. maaliskuuta 1993, 12. syyskuuta 1991, 18. tammikuuta 1989, 12. maaliskuuta 1987, 22. lokakuuta 1985, 22. toukokuuta 1984 ja 17. toukokuuta 1983 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista maailmassa(3),

–  ottaa huomioon antamansa päätöslauselmat perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa, erityisesti 5. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan unionin vaaliavusta ja vaalitarkkailutoiminnasta (KOM(2000) 191 – C5&nbhy;0259/2000)(5) sekä 31. toukokuuta 2001 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselmat rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta Euroopan unionissa (KOM(1999) 268 - C5-0310/1999 + C5-0015/2000)(6) ja komission tiedonannosta rasismin, muukalaisvihan ja antisemitismin vastustamisesta jäsenyyttä hakeneissa maissa (KOM(1999) 256 – C5-0094/1999)(7) sekä 3. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman Durbanin rasismin vastaisesta maailmankonferenssista(8),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Euroopan unioni ja ihmisoikeuspolitiikan ulkoiset näkökohdat: Roomasta Maastrichtiin ja edemmäs" (KOM(1995) 567 – C4-0568/1995)(9),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta ihmisoikeuksien ja kansanvaltaistamisen edistämiseksi toteutetuista toimista (vuonna 1995) (KOM(1996) 672 – C4-0095/1997)(10),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission sisäisen ihmisoikeus- ja demokratisointiasioista vastaavan yhtenäisen koordinointirakenteen perustamisesta(11),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin (KOM(1995) 216 – C4-0197/1995)(12),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien Wienissä vuonna 1993 pidetyn ihmisoikeuskonferenssin tulokset, Yhdistyneiden Kansakuntien Pekingissä vuonna 1994 pidetyn naisia ja kehitystä käsitelleen konferenssin päätelmät sekä Durbanissa vuonna 2001 pidetyn rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden vastaisen maailmankonferenssin päätösasiakirjan ja toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksen, jonka yleiskokous hyväksyi 8. syyskuuta 2000,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. joulukuuta 1998 antaman päätöslauselman 53/144, jossa yleiskokous hyväksyi julistuksen yksityishenkilöiden, ryhmien ja yhteiskunnallisten elinten oikeudesta ja vastuusta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä Hina Jilanin nimittämisen 18. elokuuta 2000 pääsihteerin erityisedustajaksi ihmisoikeuksien puolustajia koskevissa asioissa,

–  ottaa huomioon vuoden 2001 Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen Yhdistyneille Kansakunnille ja järjestön pääsihteerille Kofi Annanille,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeustoimikunnan 58. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin laajentumisesta(13),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 1998 annetut suhteita kolmansiin maihin kuolemantuomioon liittyvissä kysymyksissä koskevat EU:n politiikan suuntaviivat sekä Strasbourgissa kesäkuussa 2001 pidetyn ensimmäisen kuolemanrangaistuksen vastaisen maailmankonferenssin esittämän vetoomuksen,

–  ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2001 annetut EU:n politiikan suuntaviivat suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun ja rangaistuksiin liittyvissä kysymyksissä,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 annetut ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Brysselissä 8. marraskuuta 2001 pidetyn kolmannen parlamentaarisen Euro–Välimeri-foorumin julistuksen,

–  ottaa huomioon nopean toiminnan järjestelmän perustamisesta 26 päivänä helmikuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 381/2001(14) sekä 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta konfliktien ehkäisemisestä (KOM(2001) 211 – C5-0458/2001)(15),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (KOM(2001) 252) sekä 16. kesäkuuta 2001 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille ulkomaanedustuksen kehittämisestä (KOM(2000) 456)(16),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen täytäntöönpanosta vuonna 2000 (SEC(2001) 801) sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaan eurooppalaiseen aloitteeseen liittyvän komission ohjelma-asiakirjan (2002–2004),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon yhteisön ulkopuolelle suunnatun komission tuen hallinnoinnin uudistamisesta (SEC(2000) 814),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 12/2000 kolmansien maiden ihmisoikeus- ja demokratiatilanteen kehittämiseen tarkoitetun Euroopan unionin tuen hallinnoinnista komissiossa sekä komission vastaukset(17),

–  ottaa huomioon Cotounoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun uuden AKT–EY-kumppanuussopimuksen(18),

–  ottaa huomioon Sartorin ja Podestàn päätöslauselmaesityksen Safiya Husseini Tungar-Tudun tuomitsemisesta kuoliaaksi kivittämällä (B5&nbhy;0024/2002),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön (A5-0106/2002),

A.  katsoo, että ihmisoikeuksien kuten yhteiskunnallisten, poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuurioikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden puolustamisen on oltava yksi Euroopan unionin päätavoitteista vuoden 1993 Wienin ihmisoikeuskonferenssin julistuksen mukaisesti; katsoo, että suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon kunnioitus ovat olennainen osa ihmisyyttä ja että kaikki ihmiset syntyvät vapaina, ihmisarvoltaan ja oikeuksiltaan tasa-arvoisina,

B.  katsoo, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu sekä sitoutuminen demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin ovat EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kehitysyhteistyöpolitiikan ja ulkosuhteiden perustekijöitä,

C.  katsoo, että EU:n on tämän mukaisesti jatkettava aktiivista työtään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien lujittamiseksi muun muassa korostamalla kaikkien ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, jakamattomuutta, riippuvaisuutta toisistaan ja liittymistä toisiinsa,

D.  katsoo, että on otettava huomioon ihmisoikeuksien neljä sukupolvea ja toisen maailmansodan jälkeen hyväksytyt ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset,

E.  ottaa huomioon, että huomattavan monissa valtioissa kuilu niiden allekirjoittamien ja ratifioimien ihmisoikeusvälineiden ja kansalaisten todellisen kohtelun välillä on kasvamassa,

F.  tunnustaa Yhdistyneiden Kansakuntien ensisijaisen vastuun kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä ja katsoo, että EU:n on tehtävä aktiivisesti työtä vahvistaakseen yhteistyötään Yhdistyneiden Kansakuntien ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa konfliktien ehkäisemisen, kriisinhallinnan, humanitaarisen avun, konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen ja pitkän aikavälin kehityksen aloilla,

G.  panee merkille, että köyhien ihmisten, jotka eivät hyödy maailmanlaajuistumisesta samassa määrin kuin muut tai jotka jopa kärsivät sen taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista, lukumäärä maailmassa kasvaa tasaisesti, ja että sosiaalisen ja taloudellisen epätasapainon ja köyhyyden vähentäminen on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää kansainvälistä yhteistyötä,

H.  ottaa huomioon, että epävakaiden sosiaalisten ja taloudellisten olojen aiheuttama yhä lisääntyvä epätasa-arvo on otollinen kasvualusta väkivaltaisuuksille ja ihmisoikeusrikkomuksille,

I.  panee merkille, että orjuutta esiintyy nykyäänkin jokaisella mantereella ja useimmissa valtioissa ja että kymmeniä miljoonia miehiä, naisia ja lapsia, joita kaupataan laittomasti ja myydään kuin hyödykkeitä ja jotka joutuvat työskentelemään vähäisellä palkalla tai ilman palkkaa, elää kaikkialla maailmassa ruumiillisessa pakkotyössä ja työnantajan omistamina tai valvomina,

J.  katsoo, että eräät orjuuden muodot, kuten ihmiskauppa ja lapsiprostituutio, ovat nopeasti kasvavia ongelmia ja että niiden torjumiseksi tarvitaan välineitä,

K.  katsoo, että köyhyys ja lukutaidottomuus ovat tärkeimmät siihen myötävaikuttavat tekijät, ja panee merkille, että taloudellinen ja sosiaalinen taantuma monissa kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa on sysännyt miljoonia ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle, jolloin lasten ja heidän perheidensä hyväksikäyttö on helpompaa, ja että räjähdysmäinen väestönkasvu on pahentanut tilannetta entisestään pannessaan vähenevät luonnonvarat ja taloudelliset resurssit lujille,

L.  katsoo, että sekä yksityisen että julkisen sektorin toimijoiden vastuulla oleva työvoimaa koskevien perusnormien edistäminen ja sosiaalisen hallinnon parantaminen eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla ovat komission sosiaali-, ulko-, kehitys- ja kauppapolitiikkoja koskevan strategian ja tarkistetun EU:n yleisen tullietuus-järjestelmän (sosiaalinen kannustin) päämääriä,

M.  ottaa huomioon, että yli 300 000 lasta toimii sotilaina valtion asevoimissa tai muissa aseistautuneissa joukoissa eri osissa maailmaa ja että lapsisotilaat pakotetaan usein tappamaan perheensä jäseniä ja samanikäisiään ja he joutuvat itse hirvittävän väkivallan kohteiksi; ottaa huomioon, että tähän mennessä ainoastaan yksi jäsenvaltio mutta useat ehdokasvaltiot ovat ratifioineet YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan, jossa kielletään alle 18-vuotiaiden värvääminen sotilaiksi,

N.  katsoo, että terrorismin vastainen taistelu ei saa mitenkään vaarantaa perusihmisoikeuksien suojelua, jonka on perustuttava YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa ja vuonna 1949 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa asetettuihin kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin sekä kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen,

O.  ottaa huomioon, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä valtiot velvoitetaan suojelemaan väestöjään Yhdysvaltoihin kohdistuneen terroristihyökkäyksen tapaisilta väkivaltaisilta rikoksilta ja ehkäisemään, tutkimaan ja rankaisemaan sekä valtiollisten että yksityisten toimijoiden väärinkäytöksiä,

P.  ottaa huomioon presidentti Bushin 13. marraskuuta 2001 antaman sotilaskäskyn, jossa sallitaan sotilaallisen komitean toimeenpanemat Kuuban Guantánamo Bayssä pidätettynä olevien vankien salaiset oikeudenkäynnit, mikä on vastoin Yhdysvaltojen allekirjoittamassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa asetettuja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia sääntöjä,

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 1949 tehdyn Geneven yleissopimuksen 5 artiklassa todetaan, että sodassa vangittujen katsotaan olevan sotavankeja siihen saakka, kunnes riippumaton tuomioistuin määrittää heidän todellisen statuksensa ja että saman yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaan sotavangit on tuotava oikeuden eteen niihin samoihin tuomioistuimiin, joissa käsitellään vangitsijavaltion sotilashenkilöstöön kuuluvien tapauksia,

R.  katsoo, että vaikka Geneven yleissopimuksen sotavankeja koskevia määräyksiä ei ole suunniteltu sovellettaviksi useisiin eri rikos- ja konfliktityyppeihin, kuten kansainvälisiin terrori-iskuihin ja kansalaissotiin, ja vaikka niitä on kiireellisesti mukautettava, yleissopimuksen määräyksiä on noudatettava,

S.  katsoo, että terrorismin määritelmään sisältyy myös valtioterrorismi,

T.  muistuttaa, että sotarikoksista, kansanmurhista ja ihmiskuntaa vastaan tehdyistä rikoksista tuomitsemisesta vastaavan kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntö hyväksyttiin 17. heinäkuuta 1998 Roomassa, ja panee merkille, että 26. päivään maaliskuuta 2002 mennessä 56 valtiota oli ratifioinut Rooman perussäännön, jonka voimaantuloon vaaditaan 60 valtion ratifiointi,

U.  ottaa huomioon, että joissakin maissa on vielä käytössä kuolemanrangaistus ja että yhä useammissa maissa lykätään kuolemantuomioiden täytäntöönpanoa siinä toivossa, että kuolemanrangaistus poistetaan sitä ennen,

Yhtenäinen ja johdonmukainen EU:n ihmisoikeus- ja demokratisointistrategia

1.  painottaa, että vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen EU:ssa, ehdokasvaltioissa ja kolmansissa valtioissa on edelleen yksi EU:n ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan strategian tärkeimmistä painopistealueista perustamissopimuksen 13 artiklan mukaisesti;

2.  korostaa, että ihmisoikeusvuoropuhelua koskevat uudet EU:n suuntaviivat uudistavat huomattavasti EU:n lähestymistapaa ihmisoikeusrikkomuksiin kolmansissa maissa ja vahvistavat EU:n ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sillä edellytyksellä, että ne pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan;

3.  kehottaa neuvostoa ilmoittamaan Euroopan parlamentille päätöksistä, joilla aloitetaan, lopetetaan tai keskeytetään ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluita, sekä lisäksi välittämään kaikki tiedot keskustelujen perusteista, tavoitteista ja aiheista; kehottaa neuvoston YUTP:n korkeaa edustajaa/pääsihteeriä raportoimaan parlamentille vuosittain ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja muiden ihmisoikeuksia käsittelevien poliittisten vuoropuhelujen tuloksista;

4.  kehottaa neuvostoa laatimaan ihmisoikeuksia koskeviin vuoropuheluihin liittyviä vertailumenetelmiä, joiden avulla taataan johdonmukainen toiminta, ja suosittelee, että joustavuutta ja pragmatiikkaa sovellettaisiin mahdollisimman vähän tehtäessä tapauskohtaisia sopimuksia yksittäisten maiden kanssa;

5.  kehottaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioita näiden tullessa EU:n puheenjohtajavaltioksi asettamaan ohjelmissaan ensisijaisia tavoitteita ja huolehtimaan edellisten puheenjohtajavaltioiden toteuttamien toimien jatkuvuudesta;

6.  kehottaa neuvostoa varmistamaan, että ihmisoikeusrikkomusten kannalta haavoittuvimpiin ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, ikääntyneisiin, vammaisiin, etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin ja homoseksuaaleihin, kiinnitetään erityisesti huomiota;

7.  kehottaa neuvoston puheenjohtajavaltiota EU:n toimintaa kansainvälisissä järjestöissä ja elimissä – kuten YK:n ihmisoikeustoimikunnan vuosittaisessa istunnossa – ajatellen ottamaan parlamentin ensisijaiset tavoitteet täysimääräisesti huomioon ja varmistamaan, että EU:n kanta on johdonmukainen, sekä etsimään keinoja vahvistaa välttämättömänä pidettävää yhteistyötä muiden maiden ja alueellisten ryhmien kanssa;

8.  panee merkille, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan vuotuisessa istunnossa aiotaan tarkastella ehdotusta YK:n yleissopimukseksi vammaisista ja tukee kyseistä aloitetta;

9.  korostaa tarvetta panna ihmisoikeussopimukset sekä tehokkaat tarkastus- ja valvontamenetelmät kokonaisuudessaan täytäntöön; kehottaa neuvostoa takaamaan, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan (UNCHR) päätelmät (joita EU on tukenut täysin tai osittain) sisällytetään EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan ja erityisesti että niiden täytäntöönpanoa valvotaan säännöllisesti ja että asiat otetaan esille EU:n asianomaisten maiden kanssa käymässä poliittisessa vuoropuhelussa; painottaa, että UNCHR tarvitsee lisää taloudellisia voimavaroja selvitäkseen kaikista velvoitteistaan ja toivoo, että EU lisäisi tukeaan UNCHR:lle;

10.  korostaa, että oikeusvaltion periaatetta horjuttavat ja kansalaisten oikeuksia rikkovat valtiot ovat uhka omien kansojensa lisäksi myös naapurivaltioilleen ja sitä myötä koko maailmalle; katsoo siksi, että laillisen ja demokraattisen hallinnon edistäminen ja vahvistaminen on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää yhteistyötä kansainvälisellä tasolla;

Euroopan parlamentti

11.  vahvistaa, että Euroopan parlamentin tärkein tehtävä on – käyttäen täysin hyväksi sen maailmanlaajuista mainetta tarmokkaana, ihmisoikeuksien kunnioittamista edistävänä demokraattisena foorumina – pitää neuvostoa ja komissiota tilivelvollisina EU:n ihmisoikeuspolitiikan toteuttamisesta;

12.  on erittäin vakuuttunut siitä, että ihmisoikeuksien alalla käytettyjä työmenetelmiä on vahvistettava parlamentin uskottavuuden ja vaikutuksen parantamiseksi yhtenäisen ja johdonmukaisen ihmisoikeuspolitiikan kehittymisen kannustamisessa ja vastuullisuuden takaamisessa; muistuttaa näin ollen 5. heinäkuuta 2001 tekemästään päätöksestä suorittaa ihmisoikeusasioita ja demokratiaa käsittelevien toimivaltaisten elinten rakenteiden ja työmenetelmien arviointi;

13.  päättää asettaa ja sitoutuu asettamaan ihmisoikeusasiat etusijalle parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien ja valtuuskuntien esityslistoilla, erityisesti jotta ihmisoikeuksista keskusteltaisiin täysistunnoissa ja jotta kolmansissa maissa tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia seurattaisiin järjestelmällisesti;

14.  suosittelee ihmisoikeuksista vastaavan "lähettilään" nimittämistä edustamaan Euroopan parlamenttia suhteessa kolmansiin osapuoliin, etenkin suhteessa EU:n toimielimiin ja kansainvälisiin järjestöihin;

Vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa

15.  tähdentää kansalaisjärjestöjen tärkeää panosta kansalaisyhteiskunnan ja toimielinten välisenä merkittävänä yhdyssiteenä ja kehottaa niitä jatkamaan toimintaansa entiseen tapaan;

16.  sitoutuu lisäämään avoimuutta toimien täten kansalaisyhteiskunnan hyväksi ja edistämään sellaisen toimintakulttuurin syntymistä, johon kuuluu kansalaisjärjestöjen kuuleminen ja vuoropuhelu niiden kanssa, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota toimimaan vastaavalla tavalla;

17.  on tyytyväinen siihen, että ihmisoikeuksia käsittelevä keskustelufoorumi jatkaa toimintaansa, sillä se on sopiva taho järjestää vuoropuheluita kansalaisyhteiskunnan kanssa; suosittelee, että puheenjohtajavaltio kutsuisi kansallisten parlamenttien jäseniä osallistumaan keskustelufoorumeihin;

18.  ilmaisee päättäneensä olla mukana ihmisoikeusfoorumin valmistelussa, toteuttamisessa ja seurannassa;

19.  vaatii, että foorumin tehokkuutta parannetaan komission parhaillaan suorittaman arvioinnin pohjalta ja että sille annetaan enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa julkisesti julkaisemalla ajoittain artikkeleja ja keskustelujen tuloksia; toistaa puheenjohtajavaltiolle esitetyn kehotuksen keskittyä seuraavassa foorumissa ihmiskauppaan;

20.  suosittelee, että komissio aloittaa uudistetun ja laajennetun Prince-ohjelman puitteissa tiedotuskampanjan EU:n roolista maailmassa tarkoituksenaan lisätä yleisön tietoisuutta ihmisoikeuksien edistämistä ja demokratian vahvistamista koskevasta EU:n politiikasta ja että komissio kehittää ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevät Europa-verkkosivut todelliseksi demokratiaa koskevaksi tietokannaksi, joka sisältää analyysejä, raportteja ja keskeisiä aiheita koskevia tutkimuksia;

EU:n vuosittainen raportti

21.  korostaa EU:n vuosittaisen ihmisoikeusraportin hyödyllisyyttä harjoitetun EU:n ihmisoikeuspolitiikan valvonnan perustana; suosittelee, että raportin rakennetta kehitettäisiin tietojen toistamisen välttämiseksi; pyytää, että tuleviin raportteihin sisällytetään selvitys EU:n toimien vaikutuksesta käsiteltyihin ihmisoikeustilanteisiin ja yhteistyösopimuksiin sisältyvien lausekkeiden noudattamisen seurannasta;

22.  pitää myönteisenä, että kolmannessa EU:n vuosittaisessa raportissa selostetaan laajemmin parlamentin ihmisoikeuksia käsittelevien vuosittaisten mietintöjen sisältöä; korostaa kuitenkin, ettei raportissa edelleenkään ole mainintoja parlamentin kantojen seurannasta tai tietoja yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamista ihmisoikeustoimista; kehottaa neuvostoa jälleen kerran vastaamaan ihmisoikeuksia käsittelevään parlamentin vuosittaiseen raporttiin kirjallisesti;

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen aloite (EIDHR)

23.  ilmaisee huolensa sen johdosta, että EIDHR-aloitteen määrärahoja on vähennetty vuonna 2002, vaikka tämä talousarvion luku on parlamentille ensisijaisen tärkeä;

24.  pyytää komissiota käsittelemään yhdessä parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa ulkoisen tuen ohjelman hallinnoinnin uudistuksen yhteydessä komission EIDHR:n talousarviota koskevaa toteuttamissuunnitelmaa ja toimenpiteitä, joihin on ryhdytty jäljellä olevien maksusitoumusten suorittamiseksi;

25.  kehottaa komissiota laatimaan vuosittain ajantasaistetun katsauksen kokonaiskuluista, jotka yhteisö, jäsenvaltiot ja kansainväliset lahjoittajat käyttävät ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseen, jotta unionin ulkoisen tuen tehokkuutta, täydentävyyttä ja koordinointia voitaisiin parantaa;

26.  on tyytyväinen EIDHR:n painopisteitä vuosina 2002–2004 koskevaan ohjelma-asiakirjaan ja odottaa laajaa keskustelua strategia-asiakirjasta komission kanssa, kun otetaan huomioon sekä vuoden 2003 talousarviomenettely että ihmisoikeuksia ja demokratisointia koskevien neuvoston asetusten voimassaolon päättyminen vuonna 2004;

27.  korostaa konkreettisten toimien tarvetta johdonmukaisen EU:n politiikan kehittämiseksi liikemaailman, ammattiyhdistysten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden sosiaalisen vastuun osalta ulkosuhteiden alalla ja vaatii sen vuoksi, että EIDHR:n tulevaksi painopisteeksi harkitaan asianmukaisia toimia;

28.  pyytää, että kun yhteisön avustusohjelmiin liitetään ihmisoikeus- ja demokratiavaatimuksia, komissio sisällyttää niihin myös vaatimuksen muiden kuin rakennetoimien vaikutusta koskevasta arvioinnista, ottaen huomioon niiden suuren merkityksen aseellisten selkkausten jälkeisissä sovitteluprosesseissa;

Orjuus nykyaikana

29.  pitää kaikkia pakkotyön muotoja, kuten lasten, naisten ja miesten pakottamista prostituutioon, lasten pakottamista työntekoon, lapsien värväämistä sotilaiksi, useilla mantereilla vallitsevia orjuuteen verrattavissa olevia työoloja ja yhteyksiä laittomaan ihmiskauppaan, työhön pakotettujen ikään, rotuun tai sukupuoleen katsomatta, orjuutena ja siten ihmisoikeusrikoksina;

30.  on vakuuttunut siitä, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö – mukaan luettuina lapsipornografia ja lapsiseksimatkailu, orjatyö ja muut ihmiskaupan muodot – on rikos, johon syyllistyneet on asetettava asianmukaisesti syytteeseen;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ulottamaan lapsia seksuaaliselta hyväksikäytöltä suojaavan rikoslakinsa toimivallan myös valtiollisten rajojensa ulkopuolelle;

32.  kehottaa asianomaisia maita ottamaan käyttöön ja täytäntöönpanemaan lasten värväämistä sotilaiksi koskevan kiellon ja kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia kolmansia maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan viipymättä YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan, jossa kielletään alle 18&nbhy;vuotiaiden värvääminen asevoimiin; kehottaa toistamiseen Somaliaa ja Yhdysvaltoja ratifioimaan YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista;

33.  tuomitsee ehdottomasti alle 16-vuotiaiden lasten järjestelmälliset ja väkivaltaiset sieppaamiset, minkä jälkeen kapinalliset ryhmät ja terroristijärjestöt pakottavat uhrit palvelemaan sotilaina ja lähettävät heidät usein itsemurhaiskuihin, ja katsoo, että kyse on hirvittävästä rikoksesta, johon kansainvälisen yhteisön on kiireesti puututtava;

34.  vaatii jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita ja kaikkia kolmansia maita soveltamaan kansainvälisiä ihmisoikeus- ja työstandardeja ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n uuden ihmiskauppaa koskevan pöytäkirjan, joka täydentää rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta, ja lapsityövoiman pahimpien muotojen poistamista koskevan ILOn uuden yleissopimuksen (1999), jos ne eivät vielä ole sitä tehneet;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan luettelon lapsi- ja pakkotyövoiman avulla valmistetuista tuotteista ja niiden alkuperämaista ja tekemään keskenään yhteistyötä yhteisen kannan omaksumiseksi WTO:ssa ja ILOssa lapsi- ja pakkotyövoiman vastaiseen taisteluun;

36.  muistuttaa, että naiskauppa on kasvussa olevaa liiketoimintaa, jota esiintyy suuressa osassa maailmaa, ja että EU:n jäsenvaltiot ovat tällaisen ihmiskaupan kohdemaita; kehottaa jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita sekä kolmansia maita, jotka ovat alkuperä- ja kauttakulkumaita, varmistamaan, että niiden kansallisessa lainsäädännössä taataan asianmukainen suojelu, tuki ja oikeudellinen apu ihmiskaupan uhreille, ja vaatii, että tällaiset toimet sisällytetään ihmiskaupan torjumista koskevaan EU:n puitepäätökseen;

37.  kehottaa jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita sekä kolmansia maita, jotka ovat alkuperä- ja kauttakulkumaita, lisäämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa eri poliisi-, oikeus- ja maahanmuuttoviranomaisten välillä sekä ihmiskauppiaiden ja niiden järjestäytyneen rikollisuuden verkkojen paljastamisesta ja pysäyttämisestä vastaavien lakia täytäntöönpanevien kansainvälisten ja kansallisten virastojen (kuten Europol ja Eurojust) välillä;

38.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kannustamaan ja tukemaan ihmiskaupan uhrien alkuperämaiden hallituksia heidän pyrkimyksissään laatia ja panna täytäntöön asianmukaista kansallista lainsäädäntöä ja edistää väestörekisterin ylläpitoa, jotta voitaisiin saada selville lasten kotipaikka ja jotta kaupattujen lasten palauttaminen helpottuisi, sekä asettamaan ikärajan lapsisotilaiden värväämisen estämiseksi;

39.  pyytää komissiota rahoittamaan EU:n toimintaa sen tukiessa ihmiskaupan ehkäisemiseen ja yleisön ja lainvalvontaviranomaisten aihetta koskevan tietoisuuden lisäämiseen pyrkiviä alkuperä- ja kauttakulkumaissa järjestettäviä tiedotuskampanjoita yhteistyössä paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

40.  korostaa tarvetta torjua nykyajan orjuuden pohjimmaisia syitä, erityisesti köyhyyttä, lukutaidottomuutta ja syrjivää naiskäsitystä, sekä väestönkasvuun ja ympäristöön liittyviä paineita, sijoittamalla koulutukseen, tarjoamalla taloudellisia kannustimia, käsittelemällä velkaongelmaa ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ja avaamalla teollisuusmaiden markkinat kehitysmaiden tuotteille;

41.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä keskenään sekä kolmansien maiden, YK:n virastojen ja kansallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa suunnitellessaan ja toteuttaessaan toimintaohjelmia, joissa pyritään ihmiskaupan ja muiden nykyajan orjuuden muotojen harjoittamisen lopettamiseen;

Terrorismi ja ihmisoikeudet

42.  panee merkille 11. syyskuuta 2001 tapahtumien tuoneen ilmi uudentyyppisen terrorismin, jossa ei välitetä lainkaan siitä, että valtava määrä viattomia ihmisiä menehtyy;

43.  pyytää selkeyttämään, mikä on ehdotetun kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovalta ei-valtiollisten toimijoiden tekemien terroritekojen suhteen;

44.  kehottaa jäsenvaltioita vetoamaan kaikkiin YK:n jäsenvaltioihin ja erityisesti Yhdysvaltoihin, jotta ne ratifioisivat tai allekirjoittaisivat Rooman perussäännön, jolla perustetaan kansainvälinen rikostuomioistuin, ja antamaan tehokasta yleistoimivallan piiriin kuuluvaa lainsäädäntöä;

45.  kehottaa neuvostoa kehittämään tuomioistuimen perustamista koskevan, Espanjan puheenjohtajakaudella hyväksyttävän konkreettisen toimintasuunnitelman yhteistyössä YK:n kansainvälisen rikostuomioistuimen valmistelutoimikunnan ja kansainvälisen rikostuomioistuimen sijaintivaltion kanssa sen varmistamiseksi, että Rooman perussäännön ratifiointia edistetään kaikkialla maailmassa ja että mahdollisimman monet maat liittyvät siihen;

46.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita jatkamaan maailmassa tapahtuvien ihmisoikeusrikkomusten ilmiantamista, mukaan luettuina terrorismin vastaisessa sodassa liittolaisina olevissa valtioissa tapahtuvat rikkomukset;

47.  pyytää Eurooppa-neuvostoa ja jäsenvaltioita sisällyttämään terrorismin määritelmään myös valtioterrorismin;

48.  vaatii hallituksia olemaan käyttämättä terrorismin vastaista sotaa tekosyynä kotimaassa tapahtuvien ihmisoikeusrikkomusten sallimiseksi; korostaa sitä valtavaa vastuuta, mikä lankeaa monille maailman valtioille niiden syyllistyessä sortotoimiin omia kansalaisiaan kohtaan asevoimiin turvautuen;

49.  toistaa YUTP:n korkean edustajan vaatimuksen, jonka mukaan Guantánamossa pidätettynä olevat henkilöt, joiden väitetään tulleen vangituiksi Afganistanin sodan aikana, on tunnustettava sotavangeiksi kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti ja vaatii, että toimivaltaisen tuomioistuimen on ratkaistava kyseisten henkilöiden oikeudellista asemaa koskevat kiistat kolmannen Geneven yleissopimuksen 5 artiklan mukaisesti;

50.  painottaa, että hallitusten täytyy aina pyrkiä takaamaan oikeusvarmuus myös niille ihmisille, joita epäillään terrorismiin liittyvistä rikoksista, ja että henkilöille, joiden varat on jäädytetty mutta jotka väittävät olevansa syyttömiä, on esitettävä välittömästi todisteet heitä koskevista epäilyistä;

51.  kehottaa Yhdysvaltoja noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan ja varmistamaan, että kaikkien sen pidättämien henkilöiden ihmisoikeuksia kunnioitetaan, riippumatta niiden rikosten luonteesta, joiden tekijöiksi heitä epäillään, ja vaatii, että kaikki rikoksista epäillyt pidätetyt, olivat he sitten sotavankeja tai ei, on joko asetettava syytteeseen rikoksesta ja tuomittava asianmukaisesti oikeudessa tai vapautettava;

Muita kiireellisiä kansainvälisiä toimia edellyttäviä kysymyksiä koskevat suositukset

52.  katsoo, että on välttämätöntä tutkia perusteellisesti niiden tuhansien ihmisten tilanne, jotka asuvat pakolaisleireillä, joiden on suunniteltu ja ajateltu olevan väliaikaisia ratkaisuja mutta jotka ovat kuitenkin muodostumassa pysyviksi;

53.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ajamaan edelleen uskonnonvapauden asiaa, ottaen erityisesti huomioon uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet;

54.  toistaa, että kuolemanrangaistuksen määrääminen alle 18-vuotiaille on kansainvälisen tapaoikeuden vastaista ja että kansainvälisissä ihmisoikeusnormeissa kielletään kuolemanrangaistuksen soveltaminen mielisairaisiin ja suositellaan sen poistamista henkisesti jälkeenjääneiden tai erittäin vähäisen henkisen toimintakyvyn omaavien henkilöiden osalta; vaatii kaikkia valtioita keskeyttämään teloitusten täytäntöönpanon, jotta kuolemanrangaistus voitaisiin poistaa lopullisesti, ja esittää uudelleen vaatimuksensa Yhdysvalloille, Kiinalle, Saudi-Arabialle, Kongon demokraattiselle tasavallalle, Iranille ja muille valtioille lopettaa välittömästi kaikki teloitukset;

55.  tuomitsee sharia-lakien mukaiset kivitykset sekä kaikki halventavat ja julmat rangaistusmuodot, erityisesti ne, jotka ovat käytössä Iranissa, joissakin Nigerian osavaltioissa, Saudi-Arabiassa ja Sudanissa;

56.  kehottaa kaikkia Yhdistyneiden Kansakuntien ja erityisesti Euroopan unionin jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan – kymmenen vuotta sen voimaantulon jälkeen – alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksia itsenäisissä valtioissa koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169;

o
o   o

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille Kansakunnille ja päätöslauselmassa mainittujen maiden hallituksille sekä tärkeimmille EU:ssa toimiville valtiosta riippumattomille ihmisoikeusjärjestöille.

(1) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (2) EYVL L 120, 8.5.1999, s. 1 ja 8. (3) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 336, EYVL C 377, 29.12.2000, s. 336, EYVL C 98, 9.4.1999, s. 267 ja 270, EYVL C 20, 20.1.1997, s. 161, EYVL C 126, 22.5.1995, s. 15, EYVL C 115, 26.4.1993, s. 214, EYVL C 267, 14.10.1991, s. 165, EYVL C 47, 27.2.1989, s. 61, EYVL C 99, 13.4.1987, s. 157, EYVL C 343, 31.12.1985, s. 29, EYVL C 172, 2.7.1984, s. 36 ja EYVL C 161, 20.6.1983, s. 58. (4) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 350. (5) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 270. (6) EYVL C 377, 29.12.2000, s. 366. (7) EYVL C 377, 29.12.2000, s. 376. (8) EYVL C 87 E, 11.4.2002, s. 149. (9) EYVL C 98, 9.4.1999, s. 267. (10) EYVL C 14, 19.1.1998, s. 399. (11) EYVL C 14, 19.1.1998, s. 402. (12) EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261. (13) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 160. (14) EYVL L 57, 27.2.2001, s. 5. (15) Hyväksytyt tekstit, kohta 15. (16) EYVL C 53 E, 28.2.2002, s. 390. (17) EYVL C 230, 10.8.2000, s. 1. (18) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.