Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2001) 295 – C5&nbhy;0464/2001),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä "Tasa-arvo, kehitys ja rauha"(1),

–  ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin loppujulistuksen ja toimintaohjelman sekä sekä 21. syyskuuta 1995 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 1998 tekemänsä päätöksen neuvoston vahvistamasta yhteisestä kannasta neuvoston asetuksen antamiseksi sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön (C4-0307/1998 - 1997/0151(SYN))(3),

–  ottaa huomioon neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 20. joulukuuta 1995 antaman päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten integroimisesta kehitysyhteistyöhön,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta(4),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla (KOM(1996) 67 - C4-0148/1996)(5) ja 9. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission seurantaraportista, joka koskee mainittua tiedonantoa: "Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttäminen yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla (KOM(1998) 122 - C4-0234/1998)(6),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. toukokuuta 1998 vahvistamat päätelmät sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön,

–  ottaa huomioon neuvoston 22. joulukuuta 1998 antaman asetuksen (EY) N:o 2836/98 sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön(7),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta (2000/2020(INI))(8),

–  ottaa huomioon AKT-maiden ja Euroopan yhteisön Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen(9),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2000 annetun neuvoston ja komission julkilausuman Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta (asiakirja 13458/00),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan yhteisön puitestrategiaan (2001–2005) liittyvästä ohjelmasta (KOM(2000) 335 – C5&nbhy;0386/2000 – 2000/0143((CNS))(10),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta (KOM(2000) 212 - C5-0264/2000 - 2000/2141(COS))(11),

–  ottaa huomioon neuvoston kehitysyhteistyötä koskevat päätelmät 8. marraskuuta 2001,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A5&nbhy;0066/2002),

A.  katsoo, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisön tehtävänä on edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja että sen on kaikessa toiminnassaan asetettava tavoitteekseen naisten ja miesten välisen epätasa-arvon poistaminen,

B.  katsoo, että sukupuoliulottuvuuden integrointia koskeva strategia hyväksyttiin Pekingin konferenssissa ja että vuodesta 1996 lähtien komissio on noudattanut politiikkaa, jossa otetaan paremmin huomioon naisten ja miesten tasa-arvo yhteisön politiikassa ja toiminnassa,

C.  katsoo, että sukupuoliulottuvuuden integrointi merkitsee päätöksentekoprosessien (uudelleen)järjestelyä, parantamista, kehittämistä ja arviointia, jotta politiikkojen täytäntöönpanosta yleisesti vastaavat toimijat voivat ottaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevan näkökulman kaikilla tasoilla huomioon(12),

D.  katsoo, että kehitysyhteistyötä koskeviin asetuksiin ja sopimuksiin – vuoden 1992 ALA-asetus ja vuoden 2000 MEDA-asetus, AKT:n ja EY:n välinen kumppanuussopimus, Cotonoun sopimus – sisältyy naisten ja miesten välisen tasa-arvon huomioonottamista edistäviä säännöksiä,

E.  katsoo, että yhtäläisten mahdollisuuksien tavoite on osa kaksinkertaista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on varmistaa naisten ja miesten välinen tasa-arvo sisällyttämällä sukupuoliulottuvuus kaikkiin politiikan aloihin ja toimiin samalla, kun hyväksytään myönteisiä erityistoimia naisten hyväksi,

F.  katsoo, että yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka perustuu kestävän, tasapainoisen ja osallistuvan inhimillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen periaatteelle ja että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ovat olennainen osa sitä,

G.  katsoo, että yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja sen poistaminen; katsoo, että köyhyys on moniulotteinen ongelma, joka ei ilmene ainoastaan tulojen puutteena, vaan se liittyy haavoittuvuuden ja syrjäytymisen näkökohtiin, jotka lujittavat toinen toistaan: puutteellinen valvonta sekä hyödykkeiden, resurssien ja palvelujen saantia koskevat vaikeudet sekä puutteellinen osallistuminen päätöksentekoon,

H.  katsoo, että suuri osa maailman köyhistä on naisia ja että juuri tämä sukupuolen ja köyhyyden välinen yhteys on tehnyt sukupuolta koskevan kysymyksen entistä tärkeämmäksi kehitysyhteistyöpolitiikassa,

I.  ilmaisee tyytyväisyyteensä esitettyyn Euroopan yhteisön aikomukseen luopua tiukasta taloudellisesta lähestymistavasta ja kiinnittää kehitysyhteistyöpolitiikassa huomiota myös muihin ihmisen toiminnan aloihin kuten poliittiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan sekä kulttuuritoimintaan,

J.  korostaa syrjintää, joka kehitysmaiden naisiin usein kohdistuu, kun kyse on ravinnon, terveyspalvelujen tai koulutuksen saannista, päätöksentekoon osallistumisesta, osallistumisesta alueellisiin ohjelmiin ja taloudellisiin toimintoihin tai oikeudesta omaisuuteen, ja katsoo että epätasa-arvon korjaaminen ja naisten aseman ja oikeuksien parantaminen ovat olennaisia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kehityksen kannalta,

K.  ottaa huomioon, että edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 2836/98 voimassaolo päättyy vuonna 2003,

1.  panee tyytyväisenä merkille komission toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on luoda kolmivaiheinen strategia naisten ja miesten välisen tasa-arvon sisällyttämiseksi kehitysyhteistyöpolitiikkaan ja -strategioihin neuvottelemalla kumppaneiden kanssa hankkeen tai ohjelman kaikissa vaiheissa; korostaa erityisesti seuraavia näkökohtia:

2.  pitää valitettavana, että neuvoston sitouduttua edellä mainitussa 20. joulukuuta 1995 antamassaan päätöslauselmassa ensimmäistä kertaa siihen, että sukupuolten tasa-arvo otettaisiin periaatteena huomioon yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikassa, ehti kulua lähes kuusi vuotta, ennen kuin asiasta laadittiin toimintaohjelma, ja että tuona väliaikana käytännön vaikutukset jäivät vähäisiksi, vaikka periaate olikin sisällytetty edellä mainittuun asetukseen (EY) N:o 2836/98; pitää kuitenkin myönteisenä, että komissio on myöntänyt, että "hyvät aikomukset sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi eivät ole toteutuneet käytännössä";

3.  katsoo kuitenkin, että toimintasuunnitelman on oltava konkreettisempi ja kehottaa komissiota esittämään tätä tarkoitusta varten virallisen ehdotuksen, johon liittyy yksityiskohtainen työohjelma, erityiset toimintaohjeet, määräajat ja tiedot rahoituksesta sekä tuloksia koskevat laatu- ja määräindikaattorit mukaan lukien;

4.  pyytää, että väli- ja loppuarviotkin lähetettäisiin parlamentille, ja katsoo, että parlamentin olisi saatava väliarvio ennen viidennen toimikautensa päättymistä;

5.  toteaa, ettei miesten ja naisten välisen tasa-arvon integrointi ole perusteltua ensisijaisesti kehitysyhteistyön tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi, vaan ennen kaikkea periaatteen ja arvojen vuoksi, ja että asiaa on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, jossa pyritään ihmisoikeuksien ja naisten ja miesten ihmisarvon kunnioittamiseen siten, että heidän eronsa tunnustetaan tinkimättä kuitenkaan heidän yhdenvertaisista oikeuksistaan;

6.  viittaa tähän liittyen naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevan yhteisön puitestrategian tavoitteisiin; strategia pohjautuu talouselämään, yhtäläiseen osallistumiseen ja edustukseen, naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin hyödyntää sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia sekä naisia koskevien ihmisoikeuksien edistämiseen; korostaa kuitenkin, että niin kauan kuin sellaisia perusoikeuksia kuin ravinnon, koulutuksen ja terveydenhuollon yhtäläistä saantia ei kunnioiteta, naisten on erittäin vaikea päästä mukaan päätöksentekoon;

7.  panee merkille, että ohjelma toteutetaan kuudella yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisella alalla, mutta pohtii varojen rajallisuuden huomioon ottaen etenkin liikenteelle annettua ensisijaista asemaa; myöntää, että tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi tulisi asettaa makrotaloudellisten politiikkojen ja köyhyyttä vähentävien strategioiden tukeminen sekä sosiaalialan koulutus- ja terveysohjelmien tukeminen ja erityisesti lisääntymisterveyttä koskevien ohjelmien tukeminen, koska sukupuoleen perustuva epätasa-arvo on tällä alalla varsin räikeätä ja seuraukset ovat erittäin vakavia ei ainoastaan naisten, vaan myös heidän perheittensä, yhteisöjensä ja yhteiskuntansa kannalta; ei hyväksy sitä, että kaupan – ottaen erityisesti huomioon kauppasopimusten vaikutukset naisten oikeuksiin ja asemaan kehitysmaissa – sekä tarvittavien institutionaalisten rakenteiden luomisen, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteen kaltaisia merkittäviä aloja ei korosteta enää yhtä paljon;

8.  korostaa sellaisten laadukkaiden lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen paremman saannin merkitystä, joihin ei sisälly ainoastaan HIV-tartuntojen ja aidsin sekä muiden sukupuolitautien ehkäiseminen, vaan myös perhesuunnittelu, synnytystä edeltävä, synnytyksen jälkeinen ja synnytyksen aikainen hoito sekä vahingollisten käytäntöjen, kuten muun muassa naisten sukuelinten silpomisen, estäminen; korostaa, että sukupuolten tasa-arvoon perustuvan terveydenhoidon olisi koskettava niin miehiä kuin naisiakin, jotta voidaan edistää parempaa perhesuunnittelua, turvallisempaa seksiä ja vanhemmuutta;

9.  ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että yksi kuudesta terveyttä koskevista alueista on sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisten seksuaalisen hyväksikäytön torjunta, ja kehottaa komissiota tutkimaan laajasti köyhyysasteen ja naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan välistä suhdetta;

10.  pyytää komissiota tutkimaan ja arvioimaan perinpohjaisesti, mikä on paikallisten kulttuuriperinteiden ja perinnäistapojen vaikutus niin taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen prosessiin kuin naisten oikeuksiin ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon;

11.  panee merkille, että sukupuolten eriarvoisuus ei kytkeydy yksinomaan köyhyyteen vaan myös kulttuurisiin, uskonnollisiin ja sosioekonomisiin tapoihin, joita ei kuitenkaan koskaan tulisi mieltää hyväksyttävänä tekosyynä sukupuolten tasa-arvoa koskevien oikeuksien edistämisen estämiselle;

12.  edellyttää, että sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamisen periaatteen ei tulisi johtaa erillisten myönteisten toimintaohjelmien syrjäyttämiseen, vaan komission olisi omaksuttava kahden raiteen lähestymistapa sisällyttääkseen sukupuolten tasa-arvopolitiikan kumpaankin elementtiin;

13.  vaatii, että sukupuoleen perustuva analyysi on sisällytettävä kaikkiin tuleviin köyhyyden vähentämistä koskeviin asiakirjoihin ja maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin;

14.  toteaa, että on välttämätöntä vakiinnuttaa kehitysmaiden naisten ja naisjärjestöjen asema toteutettavien toimien valmistelussa, työstämisessä ja seurannassa sekä varmistaa naisten ja miesten yhtäläinen edustus hankkeiden hallinnossa sekä panna täytäntöön rekrytointimenettelyjä, joissa sukupuoliulottuvuus otetaan huomioon;

15.  pitää välttämättömänä, että operationaalisten välineiden, kuten sukupuoleen perustuvan vaikutusten arvioinnin (ennen ja jälkeen) ja sukupuolen huomioon ottamisen tarkistamisen, seurantaindikaattoreiden, tilastojen ja sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen, käyttöä edistetään kaikilla tasoilla; katsoo, että sukupuoleen perustuvia vaikutuksia olisi arvioitava kaikkien kehitysyhteistyösopimuksia koskevien näkökohtien osalta, mukaan lukien kauppaa koskevat säännökset ja kauppapolitiikka;

16.  katsoo, että julkisten talousarvioiden arviointi sukupuolivaikutusten näkökulmasta (gender auditing) on olennaisen tärkeä väline sen tarkistamiseksi, sovelletaanko julkisen politiikan aloilla sukupuoliulottuvuuden integroinnin periaatetta;

17.  vaatii, että varataan riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta voidaan rahoittaa edellä mainitut toimet, joilla taataan sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista kehitysyhteistyössä koskevan EU:n toimintaohjelman johdonmukainen ja jatkuva täytäntöönpano, ja toteaa, että vuonna 2001 miesten ja naisten tasa-arvon huomioon ottamiseen kohdennettiin ainoastaan 2,02 miljoonaa euroa(13), kun taas vuonna 1998 siihen oli kohdennettu 5 miljoonaa euroa(14);

18.  pyytää komissiota valmistelemaan alan rahoitustoimia koskevan arviointinsa perusteella uuden ehdotuksen asetukseksi budjettikohdan B7-6220 perustana olevan edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 2836/98 voimassaolon päättyessä;

19.  vaatii, että HIV/aids-budjettikohdassa oleva periaate, jonka mukaan rahoituksen saaminen edellyttää "sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista", sisällytetään automaattisesti kaikkiin kehitysyhteistyön budjettikohtiin;

20.  katsoo, että GIDED-verkostoa (Gender and Development Inter-Projects Group) olisi käytettävä kaikissa kumppanuusmaissa, jos positiiviseen tulokseen päätyneen ennakkoanalyysin perusteella verkoston menestyminen olisi todennäköistä;

21.  korostaa komission EU:n ulkosuhteista vastaavien pääosastojen henkilökunnalle suunnattavan sukupuolten tasa-arvoa koskevan koulutuksen ja tiedotuksen tarvetta; katsoo, että tätä varten hallintobudjettiin on asetettava riittävät määrärahat, jotta voidaan antaa pakollista koulutusta tasa-arvonäkökohdista komission henkilökunnalle, joka työskentelee kehitysyhteistyöpolitiikan suunnittelussa, ohjelmoinnissa tai hallinnoinnissa komission pääosastoissa tai edustustoissa;

22.  tähdentää, että komission tasa-arvoasiantuntemusta on tehostettava perustamalla kuhunkin edustustoon ja ulkosuhteista vastaavaan yksikköön (kehitysyhteistyö, ulkosuhteet, kauppa, humanitaarisen avun toimisto Echo ja kehitysavun täytäntöönpanosta vastaava EuropeAid) tasa-arvoasiantuntijan vakinainen virka, määrittämällä tasa-arvoasiantuntijan vastuualueet selkeästi ja ottamalla yksiköiden väliseen laatutukiryhmään ja hankkeiden arviointiryhmiin sukupuolten tasa-arvoon erikoistunutta henkilöstöä;

23.  kehottaa komissiota edistämään tiedotusstrategiaansa, kannustamaan kumppanuusmaiden ja EU:n eri toimijoiden väliseen verkottumiseen ja tiedonvaihtoon sekä parantamaan tasa-arvokysymyksistä vastaavien eri yksikköjensä välistä koordinaatiota;

24.  edellyttää, että komission ryhmien esimiesten ja edustustojen päälliköiden tehtäväksi annetaan alakohtaisten ja maantieteellisiä alueita koskevien tasa-arvosuuntaviivojen laatiminen ja seuranta sekä komission eri yksiköiden tasa-arvokysymyksiä koskevan toiminnan yhteensovittaminen;

25.  katsoo, että kansalaisjärjestöt ovat olennaisen tärkeitä toimijoita naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kunnioittavan demokratian edistämisessä, ja korostaa, että kansalaisyhteiskunnan ja ennen kaikkea paikallisten naisjärjestöjen täysimääräinen osallistuminen pohjoisessa ja etelässä on tärkeää kaikissa hankkeiden vaiheissa sekä paikan päällä annettavan tuen yhteydessä;

26.  kehottaa komissiota ja Cotonoun sopimuksen allekirjoittaneita kumppanuusmaita työskentelemään aktiivisesti kehitysasioista vastaavan neuvoston sukupuolten tasa-arvoa koskevan päätöksen toteuttamiseksi ja käsittelemään tätä ensisijaisen tärkeää kysymystä ylimääräisessä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n, Euroopan neuvoston ja Etyjin kanssa, jotta varmistetaan kaupan vapautumisen, taloudellisen avun ja kestävän kehityksen välinen yhteys;

28.  pyytää komissiota lujittamaan naisten oikeuksien kunnioittamista koskevaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa asiasta vastaavien kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ja edistämään tietoisuutta aseellisissa selkkauksissa ja niissä tapauksissa, joissa alan lainsäädäntöä ei panna täytäntöön puutteellisten mekanismien tai vallitsevien vanhentuneiden kulttuuriperinteiden ja yhteiskunnallisten stereotypioiden vuoksi, esiintyvistä sukupuoleen perustuvista ihmisoikeusloukkauksista;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92. (2) EYVL C 269, 16.10.1995, s. 146. (3) EYVL C 313, 12.10.1998, s. 137. (4) EYVL C 211, 22.7.1996, s. 31. (5) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 50. (6) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 72. (7) EYVL L 354, 30.12.1998, s. 5. (8) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (9) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (10) EYVL C 223, 8.8.2001, s. 149. (11) EYVL C 277, 1.10.2001, s. 130. (12) Euroopan neuvoston raportti (EG-S-MS(98)2). (13) Budjettikohta B7-6220. (14) Budjettikohta B7-6110.