Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2001) 179 – C5&nbhy;0344/2001),

–  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan, 137 artiklan 1 kohdan sekä 141 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission vuosikertomuksista 1997, 1998 ja 1999 naisten ja miesten yhtäläisistä mahdollisuuksista Euroopan unionissa (KOM(1998) 302 - C5-0106/1999, KOM(1999) 106 - C5-0289/2000, KOM(2000) 123 - C5-0290/2000 - 1999/2109(COS))(1),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta (2000/2020(INI))(2),

–  ottaa huomioon New Yorkissa kesäkuussa 2000 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien "Beijing + 5" -konferenssin loppuasiakirjan,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvoa koskevasta yhteisön puitestrategiasta (2001–2005) (KOM(2000) 335 - C5&nbhy;0386/2000 - 2000/0143(CNS))(3),

–  ottaa huomioon neuvoston naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman perustamisesta (2001–2005) 20 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY(4),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0067/2002),

A.  ottaa huomioon, että viime vuosina on naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien alalla edistytty eniten alueilla, joilla on jo ennestään saatu paljon aikaan, mutta syrjintää ei ole pystytty poistamaan, joten toimia on jatkettava ja laajennettava muillekin alueille,

B.  katsoo, että valtavirtaistaminen on edistynyt yhteisön toiminnassa suuresti, mutta sen sijaan jäsenvaltioiden omassa toiminnassa ei ole tapahtunut vastaavaa edistystä,

C.  ottaa huomioon, että Euroopan työllisyysstrategian sukupuolten tasa-arvoa koskevan pilarin yhteydessä ponnisteltiin eniten työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi mutta sukupuolten välisten palkkaerojen vähentämiseen ei suunnattu tarpeeksi toimia,

D.  ottaa huomioon tarpeen edistää voimakkaammin yhtäläisiä mahdollisuuksia myös muiden Euroopan työllisyysstrategian pilareiden eli työllistettävyyden, yrittäjyyden ja mukautumiskyvyn kautta,

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa naisten työttömyysaste on kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesten ja että työmarkkinoilla jatkuu edelleen horisontaalinen ja vertikaalinen syrjintä; ottaa huomioon, että naiset ovat keskittyneet tiettyihin ammatteihin, töihin ja toimialoille ja että kaikilla aloilla naiset ovat aliedustettuina hyvin palkatuissa johtotehtävissä; ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste Euroopan unionissa on 18,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin miesten, että naiset ansaitsevat keskimäärin 77 prosenttia miesten palkoista, että palkkaerot naisten ja miesten välillä ovat Euroopan unionissa yhä edelleen huomattavat ja että miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annettua neuvoston direktiiviä 75/117/ETY(6) ei edelleenkään noudateta asianmukaisesti,

F.  toteaa, että miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa lainsäädäntöä rikotaan edelleenkin huomattavan usein, kuten käy ilmi seitsemännestätoista vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (1999) (KOM(2000) 92) ja Euroopan parlamentin edellä mainitusta komission kertomuksesta 4. syyskuuta 2001 antamasta päätöslauselmasta(7),

G.  ottaa huomioon, että vaikka joissakin ehdokasvaltioissa yhtäläistä kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva yhteisön lainsäädäntö on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, monilla mailla on vielä paljon tehtävää lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa, etenkin mitä tulee elinten ja hallintorakenteiden kykyyn soveltaa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa lainsäädäntöä ja valvoa sen noudattamista,

H.  ottaa huomioon, että samaan aikaan laajentumisprosessin kanssa naiskauppa sukupuolisen hyväksikäytön tarkoituksessa, ja etenkin prostituutio, lisääntyy,

I.  ottaa huomioon, että komissio haluaa vuonna 2002 tehdä ehdotuksen uudesta EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuvasta tasa-arvodirektiivistä,

1.  panee tyytyväisenä merkille, että komission vuosikertomuksessa esitetään kriittinen ja systemaattinen arviointi naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevista, vuonna 2000 tehdyistä yhteisön ja kansallisista aloitteista, ja pitääkin sen sisältöä myönteisenä, koska siinä on havaittavissa laadullista edistymistä edellisvuosien kertomuksiin verrattuna;

2.  kehottaa komissiota jatkamaan vuosittaisten kertomusten esittämistä, koska ne ovat keskeinen väline yhteisön ja jäsenvaltioiden tasa-arvon alalla soveltaman politiikan, mukaan lukien naisten ja miesten yhtäläistä kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan yhteisön lainsäädännön tehokas soveltaminen, kattavassa ja johdonmukaisessa seurannassa, arvioinnissa ja valvonnassa;

3.  katsoo, että komission pitäisi tutkia, miten voidaan kannustaa ja varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat kaikessa toiminnassaan valtavirtaistamista ja sisällyttävät siihen sukupuolten tasa-arvon periaatteen;

4.  panee merkille, että naisten ja miesten työllisyysasteen ero on hieman vähentynyt vuonna 2000, mutta toteaa huolestuneena, että liian suuri osa naisista on edelleenkin osa-aikatehtävissä, epävarmoissa työsuhteissa ja vähäistä ammattitaitoa edellyttävissä tehtävissä;

5.  pitää valitettavana, että vain muutamat jäsenvaltiot ovat Euroopan työllisyysstrategiassa pyrkineet sisällyttämään naisten ja miesten tasa-arvon kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa vuonna 2000 ja että useat toimet katsotaan edelleen sukupuolineutraaleiksi;

6.  pyytää jäsenvaltioita Lissabonin Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2000 vahvistetun tavoitteen (naisten työllisyysasteen kasvattaminen 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä) valossa

7.  korostaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on perusedellytys todelliselle tasavertaisuudelle, ja pitää myönteisinä jäsenvaltioiden rohkaisevia aloitteita tällä alalla, mitä tulee lastenhoitopalvelujen rakenteisiin; arvioi kuitenkin, ettei kysymys rajoitu lastenhoitopalvelujen hoitoinfrastruktuurin kehittämiseen vaan siihen liittyy myös muiden huollettavana olevien, kuten vanhusten, sairaiden tai vammaisten, hoito, jonka osalta on edistytty vain vähän;

8.  toteaa pettyneenä, että vuosikertomuksessa käsitellään vain pinnallisesti komission toimia yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan lainsäädännön kunnioittamisen edistämiseksi jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota kaksinkertaistamaan ponnistelunsa tässä mielessä ja kertomaan tarkoin toimistaan seuraavassa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevassa vuosikertomuksessaan;

9.  korostaa tarvetta hyväksyä sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa innovatiivisia toimia ja vahvistaa erityisiä tavoitteita, joilla pyritään ensinnäkin edistämään ammatillisen toiminnan ja kotityön jakautumisen tasoittumista naisten ja miesten kesken kehittämällä perhe- ja työelämän todellisen yhteensovittamisen mahdollistavia työjärjestelyjä erityisesti työaikajärjestelyiden pohjalta, tarkistamalla vanhempainlomaa koskevia säännöksiä etenkin isien osalta ja tarkistamalla työllistettävyyttä koskevia säännöksiä sekä järjestelemällä uudelleen julkisia ja yksityisiä palveluja ja toiseksi edistämään naisten ja miesten sosiaalista tasa-arvoa yksilöllistämällä sosiaali- ja verolainsäädäntöä;

10.  panee huolestuneena merkille, että tieto- ja viestintätekniikan alan opiskelijoista ainoastaan 20 prosenttia on naisia, että naiset ovat yleisestikin ottaen huomattavan aliedustettuina tällä alalla ja että naiset eivät saa parhaita asiantuntijatehtäviä ja parhaiten palkattuja töitä tietotekniikkaan sidoksissa olevilla aloilla, koska heillä on rajalliset mahdollisuudet saada uutta tietoa; pyytää jäsenvaltioita helpottamaan Nizzan Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2000 määriteltyjen poliittisten suuntaviivojen mukaisesti naisten osallistumista koulutukseen koko eliniän ja etenkin uusien teknologioiden koulutukseen; vetoaa tältä osin tarpeeseen vahvistaa kansallisia osallistumisastetavoitteita kaikilla opetuksen ja koulutuksen tasoilla ja tehdä kansallisia, alueellisia tai paikallisia aloitteita (erityiset koulutusohjelmat, tiedotuskampanjat jne.) naisten saamiseksi uuden teknologian aloille;

11.  panee merkille alalla tilastojen laadinnassa tapahtuneen edistymisen mutta arvioi, että on panostettava vielä enemmän – myös ehdokasvaltioissa – sukupuolen mukaan eriteltyihin tilastoihin, jotka voivat tarjota objektiivisia tietoja naisten ja miesten välisten erojen ja ongelmien yksilöimiseksi ja jotka mahdollistavat tasa-arvokysymysten valtavirtaistamisen sekä sen arvioinnin, miten sukupuolinäkökohta on huomioitu, tuomalla esiin sovellettujen eri toimintatapojen naisiin ja miehiin kohdistuvat vaikutukset; pyytääkin komissiota käyttämään täysimääräisesti naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan uuden toimintaohjelman (2001–2005) tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia tilastojen laatimiseksi ja päivittämiseksi säännöllisesti; pyytää komissiota tekemään kaikkensa, jotta ehdokasvaltiot saavat asianmukaista rahoitustukea ja teknistä tukea, jotta ne pystyvät kehittämään tilastomenetelmiään ja mukauttamaan niitä Euroopan yhteisön menetelmiin;

12.  kehottaa komissiota tämän laatiessa tilastoja ja vertailuja luokittelemaan maat aakkosjärjestyksen tai arvojärjestyksen sijasta parhaimmasta huonoimpaan arvioinnissa saatujen tulosten mukaan ja tuloksista sukupuolten väliselle tasa-arvolle aiheutuvien seurausten mukaan saavuttaakseen suuremman sosiaalisen vaikutuksen ja kannustaakseen jäsenvaltioita sitoutumaan voimakkaammin naisten ja miesten tasa-arvoon; ehdottaa lisäksi, että mahdollisuus laatia unionin tasa-arvon kehitysindeksi otetaan huomioon ja siitä keskustellaan;

13.  ottaa huomioon, että unionissa vain 23 prosenttia yrityksistä on naisten omistuksessa, ja kannustaa siksi komissiota puuttumaan suoraan tähän kysymykseen laatimalla kattava kertomus, johon sisältyy tarkkoja ja vertailtavissa olevia tietoja, joka helpottavat analysointia ja mahdollistavat naisomistajien tärkeimpien ongelmien identifioinnin sekä mahdollisten ratkaisujen esittämisen;

14.  pyytää komissiota laatimaan arviointikertomuksen siitä, miten tasa-arvoulottuvuuden integroimisessa rakennerahastoihin on edistytty, ottaen huomioon uuden rakennerahastoasetuksen (2000–2006), jonka mukaan epätasa-arvon eliminoiminen ja naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen ovat yhteisön politiikan ja toimien keskeinen periaate;

15.  palauttaa mieliin naisten asemasta päätöksenteossa 2. maaliskuuta 2000(8) ja komission kertomuksesta naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon 2. joulukuuta 1996 annetun neuvoston suosituksen 96/694 täytäntöönpanosta (KOM(2000) 120 - C5&nbhy;0210/2000 - 2000/2117(COS)) 18. tammikuuta 2001(9) antamansa päätöslauselmat ja toistaa myönteisen kantansa naisten ja miesten tasavertaisesta osallistumisesta päätöksentekoon välttämättömänä tekijänä demokraattisen yhteiskunnan asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi; muistuttaa, että tämä kysymys on yksi viidestä keskeisestä prioriteetista tasa-arvoa koskevassa uudessa puitestrategiassa (2001–2005), jonka soveltamisalue käsittää tasa-arvoisen osallistumisen sekä poliittiseen että taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään;

16.  kehottaa tämän johdosta komissiota tekemään innovatiivisia ehdotuksia kannustaakseen jäsenvaltioita parantamaan sisäisesti naisten ja miesten yhtäläistä osallistumista päätöstentekoon ja tässä mielessä pahoittelee sitä, että komission kertomuksessa ei oteta esille edellä mainitussa Euroopan parlamentin 18. tammikuuta 2001 antamassa päätöslauselmassa mainittuja välineitä, kuten kiintiöitä tai "vetoketjujärjestelmää" vaalilistojen laadinnassa;

17.  on huolissaan hitaasta vauhdista, jolla naisten osallistuminen vastuullisiin toimiin ja päätöksentekoon politiikassa, talouselämässä ja yhteiskunnassa edistyy, ja muistuttaa ehdokasvaltioiden tilannetta silmällä pitäen, että on laadittava kattava eurooppalainen strategia, joka käsittää tutkimustyön, tietojen ja kokemusten vaihdon, valistustoimet sekä toimet, jotka on suunnattu työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, jotta naisten ja miesten tasapainoista osallistumista julkisiin ja yksityisiin päätöksentekoelimiin edistettäisiin; pyytää komissiota asettamaan etusijalle tämän alan vertailtavissa olevien tietojen julkaisemisen ja ajan tasalle saattamisen; vaatii käsittelemään liittymisneuvotteluissa ongelmaa, joka koskee naisten osallistumista päätöksentekoprosessiin;

18.  korostaa, että on riski rinnastaa järjestelmällisesti kotiväkivalta ja naiskauppa; katsoo, että vaikka niiden torjunnassa on jossain määrin samanlaisia elementtejä (esimerkiksi rikosoikeudellinen käsittely, ehkäiseminen, uhrien avustaminen ja suojelu), ilmiöiden luonne ja ominaispiirteet ovat hyvin erilaisia ja edellyttävät erilaista lähestymistapaa, mitä komission kertomuksessa ei oteta huomioon;

19.  katsoo, että Euroopan unionin laajentuminen on tällä hetkellä tärkeä poliittinen prioriteetti ja että tässä yhteydessä on käytettävä hyväksi paitsi tasa-arvoa myös sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa koskevia yhteisön toimintalinjoja, jotta laajentuneessa Euroopan unionissa edistettäisiin naisten oikeuksia ja eliminoitaisiin kaikki poliittiset, taloudelliset tai sosiaaliset eriarvoisuudet; korostaa, että naisten ja miesten yhtäläistä kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan yhteisön säännöstön kunnioittaminen on ehdoton edellytys laajentumiselle;

20.  kehottaa komissiota varmistamaan, että naisten oikeuksia koskeva yhteisön lainsäädäntö saatetaan todella osaksi ehdokasmaiden lainsäädäntöä, sekä kannustamaan ehdokasmaita kehittämään sellaiset toimielin- ja hallintorakenteet, jotka kunnioittavat yhtäläisiä mahdollisuuksia ja takaavat näiden noudattamisen etenkin talous- ja sosiaalialalla;

21.  on huolissaan ensinnäkin sukupuolisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvan naiskaupan räjähdysmäisestä lisääntymisestä ja toisaalta kotiväkivallan lisääntymisessä useissa maissa ja kehottaa sen tähden Euroopan unionia ja ehdokasvaltioita toteuttamaan kiireesti toimia, joilla määrätään asianmukaisista rangaistuksista, ja kehittämään uhrien tuki- ja suojelujärjestelyjä sekä käymään käsiksi ongelman taustalla oleviin rakenteellisiin syihin, köyhyyteen ja naisten tilanteen epävarmuuteen;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL C 178, 22.6.2001, s. 281. (2) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (3) EYVL C 223, 8.8.2001, s. 149. (4) EYVL L 17, 19.1.2001, s. 22. (5) Alueiden komitea 349/2001 lopull., hyväksytty 10.9.2001. (6) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19. (7) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 72. (8) EYVL C 346, 4.12.2000, s. 82. (9) EYVL C 262, 18.9.2001, s. 248.