Euroopan parlamentin päätöslauselma kehitysavun rahoituksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Göteborgin Eurooppa-neuvoston päätelmät, joiden mukaan unioni on sitoutunut saavuttamaan mahdollisimman pian YK:n virallisen kehitysaputavoitteen eli 0,7 prosenttia BKT:sta sekä edistymään konkreettisesti tämän tavoitteen saavuttamisessa ennen kestävän kehityksen maailmankonferenssia,
– ottaa huomioon kehitysyhteistyöneuvoston 8. marraskuuta 2001 YK:n kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin valmistelusta antaman julistuksen, jossa vahvistetaan, että Euroopan unioni pitää erittäin tärkeänä sitä, että kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi ja Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidettävä kestävän kehityksen huippukokous onnistuvat,
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta 1. maaliskuuta 2001 antamansa päätöslauselman(1) sekä aiemmat päätöslauselmansa kehitysmaiden velkaantumisen vähentämisestä ja Euroopan unionin politiikan johdonmukaisuudesta ja erityisesti kehitysavun rahoituksesta 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(2),
– ottaa huomioon kehitysyhteistyön roolia 2000-luvun kynnyksellä koskevat OECD:n asiakirjat, YK:n vuosituhannen julistuksen, G8-maiden raportin köyhyyden vähentämisestä ja taloudellisesta kehityksestä sekä poliitikkojen ja valtiojohtajien riemuvuoden kokouksessa hyväksytyt aloitteet,
– ottaa huomioon vähiten kehittyneitä maita koskevan Brysselin toimintaohjelman ja pienten kehittyvien saarivaltioiden kestävää kehitystä koskevan Barbadoksen toimintaohjelman,
– ottaa huomioon 18.–21. maaliskuuta 2002 Kapkaupungissa järjestetyn AKT-maiden ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen,
A. toteaa, että YK järjesti kaikkien aikojen ensimmäisen kehitysrahoitusta käsittelevän maailmankonferenssin 18.–21. maaliskuuta 2002 ja että konferenssin järjestäjät pyrkivät saamaan saman pöydän ääreen kehitysyhteistyöministerien lisäksi myös valtionvarainministerit sekä kansainväliset rahoitusjärjestöt, yksityistä pankki- ja yritystoimintaa edustavat tahot sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia,
B. katsoo, että 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terrori-iskujen jälkeen YK:n pääsihteeri, Maailmanpankin johtaja, Kansainvälisen valuuttarahaston johtaja ja useat valtionpäämiehet vaativat tehokkaampia ponnisteluja kehitysavun lisäämiseksi ja parantamiseksi, jotta käytettävissä olevat varat kaksinkertaistetaan vuosituhannen julistuksessa asetettujen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi,
C. katsoo, että riittävän kehitysavun tarve on kiireellisempi kuin koskaan, sillä eri kansainvälisten järjestöjen arvioiden mukaan
–
1,2 miljardia ihmistä elää alle yhdellä Yhdysvaltojen dollarilla päivässä,
–
800 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta,
–
keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä kehitysmaissa (62 vuotta) on paljon alhaisempi kuin useimmissa teollisuusmaissa,
–
40 prosenttia maailman väestöstä sairastaa tartuntatauteja, kuten malariaa, ja jo yksistään Afrikassa joka vuosi kaksi miljoonaa ihmistä kuolee aidsiin,
–
20 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa yli 80 prosenttia maailman kulutuksesta,
–
rikkaimman 20 prosentin tulot ovat kasvaneet 30-kertaisesta 82-kertaiseksi köyhimmän 20 prosentin tuloihin verrattuna,
–
maailman väkiluvun arvioidaan kasvavan noin 2,5 miljardilla vuosien 1990 ja 2020 välisenä aikana, ja lähes 90 prosenttia tästä kasvusta tapahtuu kehitysmaissa,
–
60 prosenttia köyhimmistä ihmisistä elää ekologisesti herkillä alueilla,
–
33 prosenttia maailman köyhimmästä väestöstä elää vesipulan vaivaamissa maissa ja määrä saattaa nousta 60 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä,
–
maailmassa on 900 miljoonaa lukutaidotonta ihmistä, ja 130 miljoonaa lasta ei ole koskaan käynyt koulua, ja lisäksi 150 miljoonaa lasta on joutunut lopettamaan koulun ennen kuin he ovat oppineet lukemaan tai kirjoittamaan,
D. arvostaa sitä, että Monterreyn konsensuksessa tunnustetaan köyhyyden kitkemiseksi asetetut arvokkaat tavoitteet, mutta pahoittelee, että kaikista ponnisteluista huolimatta ei saatu aikaan tarpeeksi sitovia velvoitteita pakollisella aikataululla,
E. panee merkille, että Maailmanpankki on arvioinut, että kaikkein köyhimpien määrä maailmassa kaksinkertaistuu seuraavien 30 vuoden aikana, ja jos köyhyyden, syrjäytymisen, ympäristön huononemisen, konfliktien, epidemioiden ja muuttoliikkeiden ongelmien ratkaisemiseen ei panosteta tehokkaammin, niiden taloudellista ja poliittista vakautta horjuttavat maailmanlaajuiset vaikutukset ovat vakavia,
F. on erittäin huolissaan siitä, että 21 rikkainta maata ovat vuodesta 1992 lähtien leikanneet kehitysapuaan 24 prosentilla ja teollisuusmaiden julkinen kehitysapu on vajonnut kaikkien aikojen pohjalukemiin ollen 0,22 prosenttia niiden BKT:sta, mikä jää huomattavasti YK:n uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä vuonna 1974 antamassa päätöslauselmassa suositellusta 0,7 prosentin tavoitteesta,
G. panee merkille, että Euroopan unionin keskimääräinen virallinen kehitysapu on laskenut vuodesta 1990, jolloin se oli 0,45 prosenttia, 0,33 prosenttiin vuonna 2001,
H. painottaa, että kestävän taloudellisen kasvun tärkeitä edellytyksiä ovat hyvä demokraattinen hallintotapa, oikeusvaltio, terve talouspolitiikka, yksityissektorin yritysten aktiivinen kannustaminen, sukupuolten välinen tasa-arvo, ympäristön kunnioittaminen sekä vireä kansalaisyhteiskunta,
I. arvostaa EU:n tärkeää roolia kehitysmaiden suurimpana tukijana ja sen arvokasta panosta Monterreyn konferenssin sitoumusten varmistamisessa esimerkiksi julkistamalla aikomuksensa lisätä kehitysrahoitusta huomattavasti tietyn aikataulun puitteissa,
J. toteaa velkataakan keventämisen merkityksen voimakkaasti velkaantuneille köyhille maille, mutta kehottaa lisätoimiin niiden heikoimpien maiden osalta, joita ovat kohdanneet vakavat taudit ja luonnonkatastrofit,
K. toteaa, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jota rahoitetaan kahden eri välineen (Euroopan kehitysrahasto ja EU:n talousarvio) kautta, on uudistettava siten, että komissio, parlamentti ja jäsenvaltiot koordinoivat paremmin politiikan muotoilua, parlamentaarista valvontaa ja täytäntöönpanoa,
1. katsoo, että Monterreyn konsensus oli askel oikeaan suuntaan niiden haasteiden ratkaisemiseksi, joita varten konferenssi alunperin kutsuttiin koolle, ja korostaa Euroopan unionin tähtäävän päättäväisesti kyseistä konsensusta pidemmälle;
2. vahvistaa uudelleen sitoutumisensa köyhyyden poistamiseen, kestävään kehitykseen ja Millennium-huippukokouksessa ja YK:n konferensseissa, erityisesti Monterreyn kehitysrahoituskonferenssissa, asetettujen kehitystavoitteiden saavuttamiseen;
3. panee tyytyväisenä merkille lupaukset EU:n virallisen kehitysavun lisäämisestä vähintään 20 miljardilla dollarilla vuoteen 2006 mennessä ja alhaisen kasvun skenaariona 7 miljardilla dollarilla vuosittain vuodesta 2006 eteenpäin sekä Yhdysvaltain lupauksen kehitysapunsa lisäämisestä 10 miljardilla dollarilla vuoteen 2007 mennessä ja 5 miljardilla dollarilla vuosittain vuodesta 2007 eteenpäin;
4. toteaa, että EU:n päätös virallisen kehitysavun tasosta, 0,33 prosenttia, on nyt osa yhteisön säännöstöä, ja kaikkien tulevien EU:n jäsenvaltioiden on saavutettava tämä tavoite;
5. pitää myönteisenä, että EU on ensimmäistä kertaa asettanut jäsenvaltioille sitovan kehitysaputavoitteen, jonka avulla on tarkoitus saada yhteisön keskiarvoksi 0,39 prosenttia BKT:sta vuoteen 2006 mennessä ja joka on välivaihe pyrittäessä saavuttamaan YK:n 0,7 prosentin tavoite, jonka Tanska, Alankomaat, Luxemburg ja Ruotsi ovat jo saavuttaneet; iloitsee siitä, että neuvosto kannustaa komissiota keskittymään kehitysyhteistyössä enemmän köyhyyden torjuntaan; pyytää puheenjohtajavaltio Espanjaa varmistamaan, että nämä tavoitteet saavutetaan täysin; toivoo, että aikataulun noudattamista valvotaan tiukasti;
6. kehottaa EU:ta päättämään osana elokuun 2002 lopussa Johannesburgissa pidettävän kestävän kehityksen maailmankonferenssin ohjelmaansa pakollisesta aikarajasta, jotta 0,7 prosentin tavoite BKT:stä saavutetaan vuoteen 2010 mennessä;
7. toistaa sitoutuneensa YK:n vuosituhannen julistuksen tavoitteeseen köyhyyden puolittamisesta, kattavan peruskoulutuksen tarjoamisesta kaikille lapsille ja lapsikuolleisuuden vähentämisestä kahdella kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä;
8. panee merkille kysymykset, jotka komissio esitti pohdittavaksi New Yorkissa lokakuussa 2001 pidetyn kehitysrahoituskokouksen valmistelukomitean kokouksen yhteydessä, etenkin mitä tulee seuraaviin seikkoihin:
a)
virallisen kehitysavun määrä
b)
yleishyödylliset tuotteet
c)
innovatiiviset rahoituslähteet;
9. toistaa kantansa, jonka mukaan WTO:n neuvottelukierroksella tulisi keskittyä kehitystarpeisiin;
10. painottaa, että kaupan vapauttaminen, jolla pyritään taloudelliseen kasvuun, on toteutettava siten, että taataan maiden tasaveroinen asema ja tuetaan ympäristön ja luonnonvarojen kestävää käyttöä;
11. kehottaa teollisuusmaita etsimään uusia, innovatiivisia keinoja edistää teknologiayhteistyötä ja teknologiansiirtoa kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden kanssa, korjata digitaalinen kuilu ja helpottaa teknologisia uudistusaskeleita sellaisilla aloilla kuin energia, liikenne, jätehuolto, vesihuolto, kauppa, maatalous ja terveydenhoito;
12. katsoo, että maiden on jatkettava ponnistelujaan luodakseen avoimen, vakaan ja ennakoitavissa olevan investointiympäristön ja kannustaakseen siten muista maista tulevia yksityisiä investointeja;
13. katsoo, että yksi tärkeimmistä kehitysrahoituksen ulkoisista lähteistä on kauppa ja että kaupan esteitä, tukia ja muita vääristäviä toimia olisi arvioitava niiden poistamiseksi, etenkin kehitysmaille erityisen tärkeillä vientialoilla, kuten maatalous;
14. katsoo, että mikrorahoitus elinkeinoharjoittajille ja matalakorkoiset lainat pk-yrityksille, erityisesti naisille ja maaseututalouden kehittämiseen, ovat olennaisen tärkeitä kaikissa kehitysmaiden köyhyydenpoistamisohjelmissa;
15. on erityisen iloinen tukijamaille esitetystä Monterreyn vetoomuksesta, jossa pyydetään varmistamaan, että kehitysmaiden velkataakan keventämiseen tarkoitetut varat myönnetään virallisen kehitysavun lisäksi, ja kehottaa EU:ta vahvistamaan sitoumuksensa tähän periaatteeseen neuvoston päätöksen muodossa;
16. vahvistaa EU:n sitoumuksen, jonka mukaan 35 prosenttia EU:n vuoden 2002 kehitysapubudjetista pitäisi käyttää koulutukseen ja terveydenhoitoon, jotka ovat ensisijaisia köyhyyden kitkemisessä;
17. kehottaa neuvostoa hyväksymään, että Euroopan kehitysrahasto sisällytetään EU:n talousarvioon, jotta EU:n kehitysavulle voidaan luoda selkeät kokonaisrahoituspuitteet;
18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden, kehitysmaiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja sen erityisjärjestöille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Maailmanpankille.