Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien julistuksen,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 5 ja 152 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan sekä naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleiset suositukset nro 21 ja nro 24,

–   ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 24 artiklan,

–   ottaa huomioon Kairossa 13. syyskuuta 1994 järjestetyn YK:n väestö- ja kehityskonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman ja vuonna 1999 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD +5) avaintoimintoja koskevan asiakirjan,

–   ottaa huomioon Pekingissä 15. syyskuuta 1995 järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman ja New Yorkissa 10. kesäkuuta 2000 järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin +5-seurantakonferenssin loppuasiakirjan,

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 1994 antamansa päätöslauselman(1) Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman täytäntöönpanosta ja 4. heinäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman(2) Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta,

–   ottaa huomioon 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman(3) neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä: "Tasa- arvo, kehitys ja rauha", 21. syyskuuta 1995 antamansa päätöslauselman(4) YK:n neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä "Tasa-arvo, kehitys ja rauha" ja 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman(5) Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta,

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman(6) komission kertomuksesta Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten terveyden tilasta Euroopan yhteisössä,

–   ottaa huomioon Euroopan komission 21. marraskuuta 2001 antaman valkoisen kirjan "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet" (KOM(2001) 681),

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön asiakirjan "Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimistossa käytettävät perhesuunnittelun, äitien ja lasten terveyden sekä lisääntymisterveyden määritelmät ja indikaattorit" maaliskuulta 1999,

–   ottaa huomioon STOA:n hedelmällisyyttä ja ehkäisyä käsittelevän loppuraportin (työsuunnitelma 1995),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0223/2002),

A.   katsoo, että naisilla ja miehillä pitäisi olla oikeus tehdä omat tietoiset ja vastuulliset valintansa seksuaali- ja lisääntymisterveyttään ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiaan koskevien asioiden suhteen, jättämättä kuitenkaan samalla huomioon ottamatta muiden terveyttä, ja heillä pitäisi olla tähän tarkoitukseen käytössään kaikki keinot ja mahdollisuudet,

B.   ottaa huomioon, että EU:n toimivalta tällä alalla koostuu suuntaviivojen tarjoamisesta ja käyttökelpoisten aloitteiden tekemisestä yhteistyön edistämiseksi,

C.   katsoo, että hallituspolitiikka, joka väestötieteellisten tavoitteidensa vuoksi ei anna naisille eikä miehille mahdollisuutta suostua tietoisesti ehkäisyvälineiden käyttöön, saattaa johtaa pakkokäytäntöihin,

D.   panee merkille EU:n sisällä ja jäsenvaltioiden välillä olevat eroavaisuudet seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia koskevissa asioissa ja erityisesti valtavan eriarvoisuuden, josta eurooppalaiset naiset kärsivät lisääntymisterveyttä, ehkäisyä ja raskauden keskeyttämistä koskevien palveluiden saatavuudessa heidän tuloistaan ja/tai asuinmaastaan johtuen,

E.   toteaa, että kaikkien tutkimusten mukaan abortteja tehdään vähemmän eräissä jäsenvaltioissa, joissa erittäin liberaali raskaudenkeskeyttämistä koskeva lainsäädäntö yhdistyy tehokkaaseen sukupuolivalistukseen, korkealaatuisiin perhesuunnittelupalveluihin ja ehkäisyvälineiden helppoon saatavuuteen; katsoo, että toisaalta joissakin samankaltaista politiikkaa harjoittavissa jäsenvaltioissa sekä abortti- että teiniraskausluvut ovat silti hyvin korkeat,

F.   katsoo, että huomiota ei pitäisi kiinnittää vain epätoivottujen raskauksien keskeyttämiseen, vaan erityisesti niiden ehkäisemiseen,

G.   katsoo, että naisten lisäksi vastuu epätoivottujen raskauksien ehkäisemisestä on myös miehillä,

H.   ottaa huomioon, että epätoivottujen raskauksien ehkäisemisessä erittäin tärkeää on asianmukainen tiedottaminen muun muassa seksuaalisuudesta, vastuusta muita kohtaan suhteissa, terveydestä ja erilaisista ehkäisymahdollisuuksista; katsoo, että tässä vanhemmat ja koulut voivat olla merkittävässä roolissa,

I.   katsoo, että kaikentyyppisen ehkäisyn hyvä saatavuus vähentäisi merkittävästi epätoivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja,

J.   katsoo, että vaarallisissa olosuhteissa tehdyt raskauden keskeytykset vaarantavat vakavasti naisten fyysisen ja psyykkisen terveyden,

K.   panee merkille aborttien suuremman määrän ja ehkäisyvälineiden vähäisemmän käytön ehdokasmaissa jäsenvaltioihin verrattuna sekä järjestelmällisen ja riittävän, naisille annettavan seksuaalikasvatusta koskevan tiedotuksen puuttumisen ehdokasmaissa,

L.   panee merkille lääketieteellisten välineiden puutteen ja riittämättömän hygienian monien ehdokasmaiden terveydenhuoltojärjestelmissä sekä terveydenhuoltojärjestelmien riittämättömän suuntaamisen väestön tarpeita vastaavalla tavalla,

M.   panee merkille teiniraskauksien kasvaneen määrän ja korkeatasoisen sukupuolivalistuksen puutteen sekä erityisesti nuorille suunnattujen seksuaali- ja lisääntymisterveysneuvonnan ja -palvelujen puutteen joissakin jäsenvaltioissa,

N.   panee merkille sukupuolitautien huolestuttavan leviämisen, suojaamattoman sukupuolikontaktin vaarat sekä ehkäisyyn liittyvät stereotypiat, joissa HIV/aids-infektiovaara virheellisesti liitetään tiettyihin tarttumismekanismeihin huolimatta EU:ssa jaetusta tiedosta taudin ennaltaehkäisystä ja tarttumismekanismeista, ja katsoo, että on tärkeää edistää seksuaaliterveyden korkeaa tasoa, jolla estetään sukupuolitautien tarttumista,

O.   ottaa huomioon, että seksuaalisella väkivallalla on tuhoisa vaikutus seksuaalisuuteen ja naisten ja teini-ikäisten tyttöjen lisääntymisterveyteen ja että naisten sukupuolielinten silpomisella on sukupuolisuhteita, raskauksia ja lasten syntymistä vahingoittava vaikutus,

P.   toteaa, että tällä hetkellä ei ole olemassa täydellisiä tilastotietoja seksuaali- ja lisääntymisterveysindikaattoreista Euroopan tasolla,

Q.   katsoo, että vieläkin liian monet naiset ja myös yhä useammat nuoret tytöt tulevat raskaaksi haluamattaan,

R.   ottaa huomioon, että aihetta seksuaali- ja lisääntymisterveys ja seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ei voida käsitellä pelkästään ehkäisyvälineiden ja raskauden keskeytyksen saatavuuden näkökulmasta,

S.   ottaa huomioon, että ehkäisyvälineitä käyttävät enimmäkseen naiset,

T.   toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkojen vertailu on vaikeaa sekä EU:n sisällä että EU:n ja ehdokasmaiden välillä,

Ehkäisy

1.   toteaa, että lisääntymisterveyttä koskevan lainsäädännön ja määräysten alalla harjoitettava politiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että toissijaisuusperiaate koskee näitä aloja; toteaa kuitenkin, että EU voi tukea tätä politiikkaa vaihtamalla tietoa parhaista käytännöistä;

2.   suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset kehittävät korkealaatuista kansallista seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkaa yhteistyössä moniarvoisten kansalaisjärjestöjen kanssa tarjoten kattavaa tietoa tehokkaista ja vastuullisista perhesuunnittelumenetelmistä ja taaten kaiken tyyppisten korkealaatuisten ehkäisymenetelmien sekä hedelmällisyyskierron tuntemiseen perustuvien menetelmien tasa-arvoisen saatavuuden;

3.   suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset varmistaisivat, että naiset ja miehet voivat antaa täysin tietoisen suostumuksensa ehkäisyvälineiden käytölle sekä hedelmällisyyskierron tuntemiseen perustuville menetelmille;

4.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia pyrkimään kaikin tavoin tarjoamaan ilmaisia tai edullisia ehkäisy- ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita näiden suhteen huonossa asemassa oleville ryhmille, kuten nuorille, etnisille vähemmistöille ja sosiaalisesti syrjäytyneille;

5.   vaatii jäsenvaltioita varmistamaan vähävaraisille henkilöille paremmat mahdollisuudet käyttää lisääntymisen ja seksuaalielämän alaan kuuluvia terveydenhuoltopalveluita tarjoten heille erityisesti mahdollisuuksia ehkäisyvälineiden valintaan ja seksuaaliteitse tarttuvien tautien ehkäisyyn ja diagnosointiin;

6.   suosittelee jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille kohtuuhintaisen hätäehkäisyn (esim. katumuspilleri) saatavuuden helpottamista;

7.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia edistämään miehille tarkoitetun ehkäisyn tieteellistä tutkimusta, jotta voitaisiin varmistaa ehkäisymenetelmien käytön vaikutuksia koskeva miesten ja naisten tasa-arvo;

Epätoivotut raskaudet ja abortti

8.   tähdentää, että aborttia ei saisi pitää perhesuunnitteluvälineenä;

9.   suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset pyrkivät sellaisen terveydenhoito- ja sosiaalipolitiikan käyttöönottamiseen, joka johtaa aborttien määrän vähentymiseen, erityisesti tarjoamalla perhesuunnitteluneuvontaa ja &nbhy;palveluita ja aineellista ja taloudellista tukea vaikeuksissa oleville lasta odottaville naisille ja pitämällä vaarallisissa olosuhteissa tehtyä aborttia suurena kansanterveydellisenä ongelmana;

10.   suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset varmistavat, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla tarjotaan puolueetonta, tieteellistä ja helppotajuista tietoa ja neuvontaa, myös epätoivottujen raskauksien ehkäisystä ja niistä vaaroista, joita vaarallisiin, epäasianmukaisissa olosuhteissa tehtyihin abortteihin liittyy;

11.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan erikoistuneita seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita, joihin sisältyy korkealaatuista ja ammattimaista neuvontaa ja ohjausta, joka on sovitettu erityisryhmien tarpeisiin (esimerkiksi maahanmuuttajat) ja jota tarjoaa koulutettu, monella alalla toimiva henkilökunta; tähdentää, että neuvonnan ja ohjauksen täytyy olla luottamuksellista, eikä se saa olla tuomitsevaa, ja että jos palvelun tarjoaja perustelluista syistä ei voi tarjota palvelua, asiakas ohjataan muihin palveluihin; katsoo, että aborttineuvonnassa on tuotava esiin abortin (fyysiset ja psyykkiset) terveysriskit ja tarjottava vaihtoehtoisia ratkaisuja (adoptio, tuki siinä tapauksessa, että lapsi synnytetään);

12.   suosittaa, että naisten lisääntymisterveyden ja -oikeuksien takaamiseksi abortista pitäisi tehdä laillinen kaikkialla ja turvallinen ja mahdollinen kaikille naisille;

13.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia pidättäytymästä joka tapauksessa haastamasta oikeuteen naisia, jotka ovat tehneet laittoman abortin;

Nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja sukupuolivalistus

14.   tähdentää, että nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat tarpeensa eroavat aikuisten vastaavista tarpeista;

15.   muistuttaa, että nuorten aktiivinen osallistuminen (nuorten oikeudet, näkökannat ja asiantuntemus) on tärkeää sukupuolivalistusohjelmien kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa yhteistyössä muiden osapuolten ja erityisesti vanhempien kanssa; katsoo, että vanhempien taitojen ja kykyjen vahvistamisella on asiassa myös suuri merkitys;

16.   muistuttaa, että sukupuolivalistusta olisi annettava sukupuolten väliset erot huomioon ottaen, eli on otettava huomioon sekä poikien että tyttöjen kannalta tärkeät erityiset kysymykset, ja valistus olisi aloitettava varhain ja sitä olisi jatkettava aikuisuuteen saakka eri elämänvaiheissa ja erilaisia elämäntapoja kunnioittaen; toteaa, että seksuaaliteitse tarttuviin tauteihin (kuten HIV/aids) olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota;

17.   korostaa, että seksuaalikasvatusta on tarkasteltava kokonaisvaltaisella ja myönteisellä tavalla kiinnittäen huomiota sekä psykososiaalisiin että biolääketieteellisiin näkökohtiin ja sen on perustuttava keskinäiseen kunnioitukseen ja vastuullisuuteen;

18.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia hyödyntämään erilaisia menetelmiä nuorten ihmisten tavoittamiseksi – virallisen opetuksen ja arkioppimisen, mainoskampanjoiden, kondominkäytön sosiaalisen markkinoinnin ja sellaisten hankkeiden kautta kuten luottamukselliset puhelinneuvontalinjat – ja ottamaan huomioon erityisryhmien tarpeet; kannustaa käyttämään vertaisopettajia seksuaalikasvatuksessa;

19.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia parantamaan ja laajentamaan nuorille suunnattujen terveyspalvelujen saatavuutta (nuorten perhesuunnittelukeskukset, koulut jne.) ja muokkaamaan nämä palvelut heidän preferenssiensä ja tarpeidensa mukaisiksi;

20.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan tukea raskaina oleville nuorille (riippumatta siitä, haluavatko he keskeyttää raskauden vai viedä sen päätökseen), ja takaamaan heidän myöhemmät kouluttautumismahdollisuutensa;

21.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ylläpitämään ja parantamaan yleisölle tarkoitetun tiedon tasoa (erityisesti yhteiskunnassa kaikkein syrjimmässä olevien ryhmien keskuudessa, joiden on vaikeinta saada tietoa) HIV/aids-infektiosta, sen tartuntatavoista ja tartuntaa edistävästä seksuaalisesta käyttäytymisestä;

EU:n yleinen seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikka

22.   pitää tervetulleena komission äskettäin tukemaa tutkimusta olennaisista seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreista ja yhdenmukaistetuista määritelmistä ja kehottaa komissiota takaamaan näiden aloitteiden jatkuvuuden uuden yhteisön terveydenhuollon toimintaohjelman yhteydessä;

23.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia toimittamaan komissiolle tärkeitä tietoja toimista Euroopan laajuisen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan tilastotietokannan laatimiseksi ja parhaita käytäntöjä ja myönteisiä kokemuksia seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla koskevan käsikirjan laatimiseksi;

24.   kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden käyttömahdollisuuksia ilman mitään sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai siviilisäädyn perusteella tapahtuvaa syrjintää;

25.   suosittaa vastavuoroisen koulutushankkeen käynnistämistä perustuen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien tietojen vertailuun ja jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden seksuaali- ja lisääntymisterveysohjelmista ja -politiikoista saatujen myönteisten kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen;

26.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon nuorten mielipiteet seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista tärkeänä osana valkoisen kirjansa "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet" seurantaa;

27.   kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan liittymistä edeltävässä strategiassaan enemmän teknistä ja taloudellista tukea ehdokasmaille kehittääkseen ja toteuttaakseen terveydenhuolto-ohjelmia ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen laatustandardeja sekä varmistamaan, että nykyinen EU:n Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maille myöntämä apu kattaa tämäntyyppiset ohjelmat;

28.   kehottaa komissiota erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maille suunnattujen ohjelmien kohdalla ottamaan huomioon Bushin hallinnon "Mexico City -politiikan" tuhoisan vaikutuksen, koska sillä on kielletty sellaisten kansalaisjärjestöjen rahoittaminen, jotka toisinaan ohjaavat naisia aborttiklinikoille viimeisenä vaihtoehtona; kehottaa komissiota täyttämään "Mexico City -politiikan" aiheuttaman rahoitusvajeen;

29.   pahoittelee tässä yhteydessä toukokuussa 2002 pidetyn YK:n lasten erityisistunnon tuloksia, jossa Vatikaanin, Yhdysvaltojen ja useiden muiden YK:n jäsenvaltioiden yhteistyön seurauksena ei kyetty sopimaan myönteisestä viittauksesta lisääntymisterveyspalvelujen, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien tietojen ja koulutuksen, saatavuuden helpottamiseen; kehottaa neuvostoa ja komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden toimintaa, jotta EU:n kanta saadaan vastaisuudessa paremmin esille YK:n tasolla;

30.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin ja neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelmien seurantaa ja arviointia jatketaan, sekä lähettämään yhteenvetoraportteja säännöllisesti Euroopan parlamentille;

31.   pitää tervetulleina neljännen naisten maailmankonferenssin +5-seurantakonferenssin loppuasiakirjassa esitettyjä tavoitteita yleisestä korkealaatuisesta perusterveydenhuollosta vuoteen 2015 mennessä, mukaan luettuna seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto; pyytää neuvostoa kehittämään toimivaltansa rajoissa seurannan yhteydessä kriittisiä aloja koskevia indikaattoreita ja analyysejä sekä lähettämään yhteenvetoraportteja säännöllisesti Euroopan parlamentille;

o
o   o

32.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille.

(1) EYVL C 305, 31.10.1994, s. 80. (2) EYVL C 211, 22.7.1996, s. 31. (3) EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92. (4) EYVL C 269, 16.10.1995, s. 146. (5) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (6) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 68.