Choisissez la langue de votre document :
- bg - български
- es - español
- cs - čeština
- da - dansk
- de - Deutsch
- et - eesti keel
- el - ελληνικά
- en - English
- fr - français
- ga - Gaeilge
- hr - hrvatski
- it - italiano
- lv - latviešu valoda
- lt - lietuvių kalba
- hu - magyar
- mt - Malti
- nl - Nederlands
- pl - polski
- pt - português
- ro - română
- sk - slovenčina
- sl - slovenščina
- fi - suomi
- sv - svenska
|
 Öljy- ja kuitukasvien siemenet * (menettely ilman mietintöä) |
| ||||||
(Kuulemismenettely) Ehdotus hyväksyttiin. | |||||||
| Interbus-sopimus *** |
| |||||||||
(Hyväksyntämenettely) Euroopan parlamentti, joka − ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2001) 540(1)), − ottaa huomioon linja-autoilla harjoitettavaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskevan sopimuksen (Interbus-sopimus) (13262/1/2001), − ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan ja 71 artiklan 1 kohdan sekä 93 artiklan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C5&nbhy;0087/2002), − ottaa huomioon työjärjestyksen 86 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan, − ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0235/2002), 1. antaa puoltavan lausunnon sopimuksen tekemisestä; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niille Keski- ja Itä-Euroopan kolmansille maille, jotka ovat liikenneministerikonferenssin jäseniä.
| ||||||||||
| Polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöt *** II (menettely ilman keskustelua) |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (5198/1/2002 – C5-0150/2002)(1), – ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000) 840)(3), – ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2001) 626)(4), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, – ottaa huomioon työjärjestyksen 80 artiklan, – ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5-0221/2002), 1. tarkistaa yhteistä kantaa seuraavasti; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 2. heinäkuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/…/EY antamiseksi liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 97/68/EY muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen(5), ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(6), ovat kuulleet alueiden komiteaa, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(7), sekä katsovat seuraavaa: (1) Auto Oil II -ohjelman tarkoituksena oli selvittää kustannustehokkaat strategiat yhteisön ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio toteaa tiedonannossaan "Katsaus Auto Oil II -ohjelmaan", että on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti otsonia ja hiukkaspäästöjä. Kansallisten päästörajojen kehittämiseksi viime aikoina tehty työ on osoittanut, että on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä yhteisön lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. (2) Maantieliikenteen ajoneuvojen päästöjä koskevia tiukkoja normeja on otettu asteittain käyttöön. On jo päätetty, että näitä normeja olisi tiukennettava. Tästä syystä liikkuvien työkoneiden päästöjen suhteellinen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. (3) Direktiivillä 97/68/EY(8) otettiin käyttöön raja-arvot liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöille. (4) Vaikka direktiivin 97/68/EY soveltamisala alun perin rajattiin tiettyihin puristussytytysmoottoreihin, sen johdanto-osan 5 kappaleen mukaan direktiivin soveltamisalaa laajennetaan jatkossa koskemaan erityisesti bensiinimoottoreita. (5) Erityyppisten koneiden pienten kipinäsytytysmoottoreiden (bensiinimoottoreiden) päästöt vaikuttavat merkittävästi todettuihin nykyisiin ja tuleviin ilmanlaatuongelmiin ja erityisesti otsoninmuodostukseen. (6) Pienten kipinäsytytysmoottoreiden päästöihin sovelletaan Yhdysvalloissa tiukkoja ympäristönormeja, jotka ovat osoittaneet, että kyseisiä päästöjä on mahdollista merkittävästi vähentää. (7) Koska asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö puuttuu, on mahdollista saattaa markkinoille tekniikaltaan ympäristön kannalta vanhanaikaisia moottoreita, jolloin vaarannetaan ilmanlaatutavoitteiden saavuttaminen, tai on mahdollista säätää asiaa koskevia kansallisia lakeja, jolloin mahdollisesti luodaan esteitä kaupalle. (8) Direktiivi 97/68/EY on lähes yhdenmukainen vastaavan Yhdysvaltain lainsäädännön kanssa, ja yhdenmukaistamisen jatkamisesta on hyötyä sekä teollisuudelle että ympäristölle. (9) Eurooppalainen teollisuus ja erityisesti valmistajat, joiden toiminta ei ole vielä maailmanlaajuista, tarvitsevat tietyn ajan pystyäkseen täyttämään päästönormit. (10) Kaksivaiheista lähestymistapaa käytetään direktiivissä 97/68/EY puristussytytysmoottoreiden osalta ja Yhdysvaltain lainsäädännössä kipinäsytytysmoottoreiden osalta. Yhteisön lainsäädännössä olisi voitu käyttää yksivaiheista lähestymistapaa, mutta se olisi merkinnyt, että ala olisi jäänyt sääntelemättä vielä 4–5 vuoden ajan. (11) Jotta saavutettaisiin tarvittava joustavuus maailmanlaajuista yhdenmukaistamista varten, direktiiviin sisällytetään mahdollinen poikkeus, josta päätetään komiteamenettelyn mukaisesti. (12) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti. (13) Direktiivi 97/68/EY olisi muutettava vastaavasti, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Muutetaan direktiivi 97/68/EY seuraavasti: 1) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:
|
b) |
lisätään luetelmakohdat seuraavasti: |
2) Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
3) Korvataan 7 artiklan 2 kohta seuraavasti: "2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä liitteessä XII luetellut tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit siten, että niiden katsotaan olevan tämän direktiivin mukaisia. "4) Muutetaan 9 artikla seuraavasti:
5) Lisätään artikla seuraavasti: "9 a artikla Aikataulu – Kipinäsytytysmoottorit 1. LUOKITTELU Tässä direktiivissä kipinäsytytysmoottorit jaetaan seuraaviin luokkiin: Pääluokka S: pienet moottorit, nettoteho ≤ 19 kW Pääluokka S jaetaan kahteen alaluokkaan seuraavasti: H: kannettavien koneiden moottorit N: muiden kuin kannettavien koneiden moottorit
2. TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN MYÖNTÄMINEN Jäsenvaltiot eivät saa ...(10) jälkeen evätä kipinäsytytysmoottorityypiltä tai -perheeltä tyyppihyväksyntää tai liitteen VII mukaista todistusta, eivätkä ne saa asettaa muita tyyppihyväksyntävaatimuksia moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden ilmaa pilaavien päästöjen suhteen, jos moottori on kaasupäästöjä koskevien tämän direktiivin vaatimusten mukainen. 3. VAIHEEN I TYYPPIHYVÄKSYNNÄT Jäsenvaltioiden on evättävä tyyppihyväksyntä moottorityypiltä tai -perheeltä ja kieltäydyttävä antamasta liitteen VII mukaisia asiakirjoja sekä evättävä kaikki muutkin moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden tyyppihyväksynnät ...* jälkeen, jos moottori ei vastaa tämän direktiivin vaatimuksia ja jos moottorin kaasupäästöt eivät ole liitteessä I olevassa 4.2.2.1 kohdassa olevassa taulukossa esitettyjen raja-arvojen mukaisia. 4. VAIHEEN II TYYPPIHYVÄKSYNNÄT Jäsenvaltioiden on evättävä tyyppihyväksyntä moottorityypiltä tai -perheeltä ja kieltäydyttävä antamasta liitteen VII mukaisia asiakirjoja ja evättävä kaikki muutkin moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden tyyppihyväksynnät: 1 päivän elokuuta 2004 jälkeen luokkien SN:1 ja SN:2 moottoreiden osalta 1 päivän elokuuta 2006 jälkeen luokan SN:4 moottoreiden osalta 1 päivän elokuuta 2007 jälkeen luokkien SH:1, SH:2 ja SN:3 moottoreiden osalta 1 päivän elokuuta 2008 jälkeen luokan SH:3 moottoreiden osalta jos moottori ei vastaa tämän direktiivin vaatimuksia ja jos moottorin kaasupäästöt eivät ole liitteessä I olevan 4.2.2.2 kohdan taulukossa esitettyjen raja-arvojen mukaisia. 5. MARKKINOILLE SAATTAMINEN: MOOTTORIN VALMISTUSPÄIVÄMÄÄRÄT Kuusi kuukautta asianomaiselle moottoriluokalle 3 ja 4 kohdassa asetettujen määräaikojen jälkeen, lukuun ottamatta yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuja koneita ja moottoreita, jäsenvaltiot voivat sallia moottoreiden markkinoille saattamisen, riippumatta siitä, onko ne jo asennettu koneisiin, ainoastaan, jos moottorit vastaavat tämän direktiivin vaatimuksia. 6. VAIHEEN II VAATIMUSTEN ENNENAIKAISEN TÄYTTYMISEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVÄ MERKINTÄ Jäsenvaltioiden on sallittava sellaisten moottorityyppien tai -perheiden, jotka täyttävät liitteessä I olevan 4.2.2.2 kohdan taulukossa esitetyt raja-arvot ennen tämän artiklan 4 kohdassa asetettuja päivämääriä, varustaminen tätä tarkoitusta varten erityisellä merkinnällä. 7. TÄYTÄNTÖÖNPANON LYKKÄÄMINEN
8. VALINNAINEN TÄYTÄNTÖÖNPANON LYKKÄÄMINEN Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kussakin luokassa lykätä 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja kahdella vuodella sellaisten moottoreiden osalta, jotka on valmistettu ennen kyseisiä päivämääriä. "6) Muutetaan 10 artikla seuraavasti: a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: "1. Edellä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan, 9 artiklan 4 kohdan sekä 9 a artiklan 5 kohdan vaatimukset eivät koske
b) Lisätään kohta seuraavasti: "1a. Vaihtomoottorin on oltava niiden raja-arvojen mukainen, jotka korvattavan moottorin oli täytettävä, kun se alun perin saatettiin markkinoille. Moottorissa olevassa merkissä tai käyttäjän käsikirjassa on oltava merkintä "VAIHTOMOOTTORI". "c) Lisätään kohdat seuraavasti: "3. Jäljempänä olevan 9 a artiklan 4 ja 5 kohdan vaatimusten voimaantuloa lykätään kolmella vuodella tuotantomääriltään pienten moottorivalmistajien osalta. 4. Jäljempänä olevan 9 a artiklan 4 ja 5 kohdan vaatimukset korvataan vastaavilla vaiheen I vaatimuksilla tuotantomääriltään pienen moottoriperheen osalta 25000 yksikön enimmäismäärään saakka edellyttäen, että kaikilla eri moottoriperheillä, joita asia koskee, on erilaiset sylinterin iskutilavuudet. "7) Korvataan 14 ja 15 artikla artikloilla seuraavasti: "14 artikla Mukauttaminen tekniseen kehitykseen Komissio hyväksyy 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti muutokset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen, lukuun ottamatta liitteessä I olevassa 1 jaksossa, 2.1–2.8 kohdassa ja 4 jaksossa täsmennettyjä vaatimuksia. 14 a artikla Poikkeuksia koskeva menettely Komissio tutkii, mitä mahdollisia teknisiä vaikeuksia liittyy tiettyihin tarkoituksiin olevia moottoreita, erityisesti moottoriluokkiin SH:2 ja SH:3 kuuluvia liikkuvia työkoneita koskevien vaiheen II vaatimusten täyttämiseen. Jos komission tutkimuksissa todetaan, että tietyt liikkuvat työkoneet, erityisesti ammattikäytössä olevat, eri asennoissa toimivat kannettavat moottorit, eivät teknisistä syistä voi täyttää näitä vaatimuksia mainittuihin määräaikoihin mennessä, se antaa 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä selvityksen asianmukaisine ehdotuksineen 9 a artiklan 7 kohdassa mainitun ajanjakson jatkamiseksi ja/tai näitä työkoneita koskeviksi poikkeuksiksi, jotka eivät erityistapauksia lukuun ottamatta saa ylittää kestoltaan viittä vuotta. 15 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa moottoriajoneuvoalan kaupan teknisten esteiden poistamiseksi annettujen direktiivien mukauttamista tekniikan kehitykseen käsittelevä komitea, jäljempänä 'komitea'. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY* 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. ______ * EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. "8) Lisätään liitteiden alkuun liiteluettelo seuraavasti: "Liiteluettelo LIITE I: SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT, SYMBOLIT JA LYHENTEET, MOOTTORIMERKINNÄT, ERITELMÄT JA TESTIT, TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS, ARVIOINTIEN ERITELMÄ, MOOTTORIPERHEEN MÄÄRITTELEVÄT PARAMETRIT, PERUSMOOTTORIN VALINTA LIITE II: ILMOITUSLOMAKKEET Lisäys 1: (Perus)moottorin olennaiset ominaisuudet Lisäys 2: Moottoriperheen olennaiset ominaisuudet Lisäys 3: Moottoriperheeseen kuuluvan moottorityypin olennaiset ominaisuudet LIITE III: TESTAUSMENETTELY – PURISTUSSYTYTYSMOOTTORIT Lisäys 1: Mittaus- ja näytteenottomenetelmät Lisäys 2: Analysointilaitteiden kalibrointi Lisäys 3: Tietojen arviointi ja laskutoimitusten tekeminen LIITE IV: TESTAUSMENETTELY – KIPINÄSYTYTYSMOOTTORIT Lisäys 1: Mittaus- ja näytteenottomenetelmät Lisäys 2: Analysointilaitteiden kalibrointi Lisäys 3: Tietojen arviointi ja laskutoimitusten tekeminen Lisäys 4: Huononemiskertoimet LIITE V: HYVÄKSYNTÄTESTEIHIN JA TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TODENTAMISEEN MÄÄRÄTYN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET OMINAISUUDET – LIIKKUVIEN TYÖKONEIDEN PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN VERTAILUPOLTTOAINE LIITE VI: ANALYYSI- JA NÄYTTEENOTTOJÄRJESTELMÄ LIITE VII: TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS Lisäys 1: Puristussytytysmoottoreiden testaustulokset Lisäys 2: Kipinäsytytysmoottoreiden testaustulokset Lisäys 3: Moottoritehon määrittämiseksi tehtävää testiä varten asennettavat laitteet ja lisälaitteet LIITE VIII: HYVÄKSYNTÄTODISTUSTEN NUMEROINTIJÄRJESTELMÄ LIITE IX: LUETTELO MYÖNNETYISTÄ MOOTTORIN/MOOTTORIPERHEEN TYYPPIHYVÄKSYNNÖISTÄ LIITE X: LUETTELO TUOTETUISTA MOOTTOREISTA LIITE XI: TIETOLOMAKE TYYPPIHYVÄKSYTYISTÄ MOOTTOREISTA LIITE XII: VAIHTOEHTOISTEN TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN TUNNUSTAMINEN "9) Muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti. 2 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen ...(11). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 3 artikla
4 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 5 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE 1) Muutetaan liite I seuraavasti: a) Korvataan 1 jakson "SOVELTAMISALA" ensimmäinen virke seuraavasti: "Tätä direktiiviä sovelletaan liikkuviin työkoneisiin asennettaviin kaikkiin moottoreihin ja matkustaja- tai tavaraliikenteen tieajoneuvoihin asennettaviin apumoottoreihin. "b) Muutetaan 1A, 1B, 1C, 1D ja 1E kohta seuraavasti: "
Koneisiin, joiden moottorit ………………… (teksti säilyy muuttumattomana ...... – liikkuvat nosturit)
d) Muutetaan 3 kohta seuraavasti:
Korvataan viittaus liitteeseen VII viittauksella liitteeseen VIII.
– 3.2 –3.6 kohdasta tulee 3.3–3.7 kohta.
4.2.2.1 Mitatut hiilimonoksidipäästöt, hiilivetypäästöt, typen oksidipäästöt sekä hiilivetypäästöt ja typen oksidipäästöt yhteensä eivät saa vaiheessa I ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä määriä: Vaihe I
4.2.2.2 Mitatut hiilimonoksidipäästöt sekä hiilivetypäästöt ja typen oksidipäästöt yhteensä eivät saa vaiheessa II ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä määriä: Vaihe II1
Kaikkien moottoriluokkien NOx-päästöjen määrän on oltava korkeintaan 10 g/kWh. 4.2.2.3 Huolimatta "kannettavien moottoreiden" määritelmästä tämän direktiivin 2artiklassa, lumilinkojen käyttövoimana käytettäville kaksitahtimoottoreille riittää, että ne ovat SH:1-, SH:2- tai SH:3-luokan normien mukaisia. ________ 1 Ks. liite 4 lisäys 4: huononemiskertoimet on otettu mukaan. " |
g) |
Korvataan 6.3–6.9 kohta kohdilla seuraavasti: | 6.3 Yksittäisen sylinterin iskutilavuus, 85–100 % moottoriperheen suurimmasta iskutilavuudesta. 6.4 Ilman täytösmenetelmä 6.5 Polttoainetyyppi
6.6 Palotilan tyyppi/rakenne 6.7 Venttiilit ja aukot – asettelu, koko ja lukumäärä 6.8 Polttoainejärjestelmä:
6.9 Muut ominaisuudet – pakokaasun kierrätys – veden ruiskutus/emulsio – ilman ruiskutus – ahtimen jäähdytysjärjestelmä – sytytystyyppi (puristus, kipinä) 6.10 Pakokaasun jälkikäsittely – hapetuskatalysaattori – pelkistyskatalysaattori – kolmitiekatalysaattori – lämpöreaktori – hiukkasloukku "2) Muutetaan liite II seuraavasti: a) Muutetaan lisäyksen 2 taulukon teksti seuraavasti: Korvataan rivien 3 ja 6 ilmaus "Polttoaine (mm3)" ilmauksella "Polttoaine (mm3) dieselmoottoreiden osalta; polttoainevirta (g/h) bensiinimoottoreiden osalta"; b) Muutetaan lisäys 3 seuraavasti:
3) Muutetaan liite III seuraavasti: a) Korvataan otsikko seuraavasti: "PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSMENETTELY "b) Muutetaan 2.7 kohta seuraavasti: Korvataan viittaus liitteeseen VI viittauksella liitteeseen VII ja viittaus liitteeseen IV viittauksella liitteeseen V. c) Muutetaan 3.6 kohta seuraavasti:
Kuormitusarvot ovat moottorin perustehoa vastaavasta vääntömomentista laskettuja prosentuaalisia arvoja; moottorin perusteho määritellään korkeimmaksi käytettävissä olevaksi tehoksi säädettävän tehojakson aikana, jossa moottoria voidaan käyttää rajoittamattoman tuntimäärän ajan vuodessa ilmoitetuissa olosuhteissa, kun huolto suoritetaan ilmoitetuin väliajoin ja valmistajan määräämällä tavalla2. _________ 1 Sama kuin ISO 8178-4: 1996(E) -standardin D2-sykli. 2 Perustehon tarkempi määritelmä, ks. ISO 8528-1: 1993(E)-standardin kuva 2. " |
– |
Muutetaan 3.6.3 kohta seuraavasti: | 3.6.3 Testisarja Testisarja käynnistetään. Testi on suorittava testisykleille edellä asetettujen moodinumeroiden nousevassa järjestyksessä. Jokaisen mainitun testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana ... (loppuosaa tekstistä ei muuteta) "
Korvataan 1 ja 1.4.3 kohdan viittaukset liitteeseen V viittauksilla liitteeseen VI. 4) Lisätään liite seuraavasti: "LIITE IV KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSMENETTELY 1. JOHDANTO 1.1 Tässä liitteessä kuvataan menetelmä, jota käytetään testattavien moottoreiden kaasupäästöjen määrittämiseen. 1.2 Testi suoritetaan siten, että moottori on asennettu testipenkkiin ja kytketty dynamometriin. 2. TESTAUSOLOSUHTEET 2.1 Moottorin testausolosuhteet Mitataan moottorin imuilman absoluuttinen lämpötila (Ta), kelvineinä ilmaistuna, ja kuiva ilmanpaine (ps), kPa:na ilmaistuna, sekä määritetään parametri fa noudattaen seuraavaa kaavaa: 2.1.1 Testin pätevyys Jotta testi voidaan katsoa päteväksi, parametrin fa on täytettävä seuraava ehto: 2.1.2 Ahtoilmajäähdytyksellä varustetut moottorit Jäähdytysaineen ja ahtoilman lämpötila on kirjattava. 2.2 Moottorin ilman imujärjestelmä Testimoottorin on oltava varustettu ilman imujärjestelmällä, jonka ilman imurajoitus on 10 prosentin sisällä valmistajan uudelle ilmanpuhdistimelle ilmoittamasta ylärajasta sellaisissa valmistajan ilmoittamissa moottorin käyttöolosuhteissa, jotka johtavat suurimpaan mahdolliseen ilmavirtaan kyseisessä moottorin sovelluksessa. Jos kyseessä on pieni kipinäsytytysmoottori (tilavuus < 1000 cm3), käytetään asennetun moottorin käyttöolosuhteita vastaavaa järjestelmää. 2.3 Moottorin pakojärjestelmä Testimoottorin on oltava varustettu sellaisella pakojärjestelmällä, jossa pakovastapaine on 10 prosentin sisällä valmistajan niitä moottorin käyttöolosuhteita varten ilmoittamasta ylärajasta, jotka johtavat suurimpaan ilmoitettuun tehoon kyseisessä moottorin sovelluksessa. Jos kyseessä on pieni kipinäsytytysmoottori (tilavuus < 1000 cm3), käytetään asennetun moottorin käyttöolosuhteita vastaavaa järjestelmää. 2.4 Jäähdytysjärjestelmä Käytetään sellaista moottorin jäähdytysjärjestelmää, joka on riittävän tehokas pitämään moottorin normaalissa, valmistajan ilmoittamassa käyttölämpötilassa. Tätä säännöstä sovelletaan yksiköihin, jotka on irrotettava tehon mittaamista varten, esimerkkinä puhaltimen jäähdytystuuletin, joka on ehkä irrotettava, jotta päästään käsiksi kampiakseliin. 2.5 Voiteluöljy Käytetään sellaista voiteluöljyä, joka täyttää moottorin valmistajan eritelmät tiettyä moottoria ja käyttötarkoitusta varten. Valmistajien on käytettävä eritelmissään kaupallisesti saatavilla olevia moottoriöljyjä. Testissä käytettävän voiteluöljyn eritelmät on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.2 kohtaan ja esitettävä testitulosten yhteydessä. 2.6 Säädettävät kaasuttimet Testit niillä moottoreilla, joiden kaasuttimet on varustettu rajoitetulla säädöllä, on suoritettava säädön molemmissa ääriasennoissa. 2.7 Testipolttoaine Polttoaineena on käytettävä liitteessä V määriteltyä vertailupolttoainetta. Testissä käytettävän vertailupolttoaineen oktaaniluku ja tiheys on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.1.1 kohtaan. Kaksitahtimoottoreiden osalta on käytettävä valmistajan suosittelemaa polttoaine/öljy-sekoitussuhdetta. Öljyn prosenttiosuus kaksitahtimoottoreissa käytettävässä polttoaineen/voiteluöljyn seoksessa ja siitä aiheutuva polttoaineen tiheys on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.1.4 kohtaan. 2.8 Dynamometrin asetukset Päästöjen mittausperustana käytetään korjaamatonta jarrutehoa. Apulaitteet, jotka ovat tarpeen vain koneen itsensä toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testin ajaksi. Jos apulaitteita ei ole poistettu, niiden käyttämä teho on määritettävä dynamometrin asetusten laskemiseksi paitsi, jos kyseiset apulaitteet ovat olennainen osa moottoria (esimerkiksi ilmajäähdytteisten moottoreiden jäähdytystuulettimet). Imurajoituksen ja pakoputken vastapaineen asetukset on säädettävä sellaisissa moottoreissa, joissa säätö on mahdollista, valmistajan ilmoittamiin ylärajoihin 2.2 ja 2.3 kohdan mukaisesti. Suurimmat vääntömomenttiarvot vaadituilla testinopeuksilla on määritettävä kokeilemalla, jotta voidaan laskea vääntömomenttiarvot vaadituille testimoodeille. Valmistajan on ilmoitettava suurin vääntömomentti testinopeuksilla sellaisten moottoreiden osalta, joita ei ole suunniteltu käytettäväksi tietyn täyden kuormituksen vääntömomenttikäyrän pyörimisnopeusalueen yläpuolella. Moottorin asetus kutakin testimoodia varten lasketaan seuraavalla kaavalla: jossa: S on dynamometrin asetus [kW], PM on havaittu tai ilmoitettu enimmäisteho testinopeudella testausolosuhteissa (ks. liitteen VII lisäys 2) [kW], PAE on testiä varten asennetun apulaitteen, jonka käyttöä ei edellytetä liitteen VII lisäyksessä 3, käyttämä ilmoitettu kokonaisteho [kW], L on testiä varten määritelty vääntömomenttiprosentti. Jos suhde tyyppihyväksynnän myöntävä tekninen viranomainen voi tarkistaa PAE:n arvon. 3. TESTIKÄYTTÖ 3.1 Mittauslaitteiston asentaminen Instrumentit ja näytteenottimet on asennettava vaatimusten mukaisesti. Kun pakokaasun laimennukseen käytetään täysvirtauslaimennusjärjestelmää, pakoputki on liitettävä järjestelmään. 3.2 Laimennusjärjestelmän ja moottorin käynnistys Laimennusjärjestelmä ja moottori on käynnistettävä ja lämmitettävä, kunnes kaikki lämpötilat ja paineet ovat tasaantuneet täydellä kuormituksella ja nimellispyörimisnopeudella (3.5.2 kohta). 3.3 Laimennussuhteen säätö Kokonaislaimennussuhteen on oltava vähintään neljä. Järjestelmissä, joissa CO2:n ja NOx:n pitoisuutta valvotaan, CO2:n tai NOx:n pitoisuus laimennusilmassa on mitattava jokaisen testin alussa ja lopussa. Laimennusilman CO2:n tai NOx:n taustapitoisuuksien on oltava testin alussa 100 ppm:n (CO2) ja 5 ppm:n (NOx) rajoissa testin lopputilanteeseen nähden. Kun käytetään laimennetun pakokaasun analyysijärjestelmää, merkitykselliset taustapitoisuudet on määritettävä ottamalla laimennusilmaa näytteeksi näytepussiin koko testisarjan kestoajan. Jatkuva (muun kuin pussin) taustapitoisuus mitataan vähintään kolmessa kohdassa eli alussa, lopussa ja lähellä syklin keskikohtaa, ja näistä lasketaan keskiarvo. Valmistajan pyynnöstä taustamittaukset voidaan jättää tekemättä. 3.4 Analysaattoreiden tarkastus Päästöanalysaattorit on nollattava ja kohdistettava. 3.5 Testisykli 3.5.1 Koneiden eritelmä C liitteessä I olevan jakson a alakohdan iii alakohdan mukaan: Seuraavia testisyklejä on noudatettava testimoottoriin kohdistetun dynamometrin käytössä annetun konetyypin mukaisesti: D-sykli(13): vakionopeudella ja vaihtelevalla kuormituksella toimivat moottorit kuten generaattorikoneistot, G1-sykli: muut kuin kannettavat välinopeudella toimivat sovellukset, G2-sykli: muut kuin kannettavat nimellisnopeudella toimivat sovellukset, G3-sykli: kannettavat sovellukset. 3.5.1.1 Testimoodit ja painotuskertoimet
____________________ 1 Kuormitusarvot ovat moottorin perustehoa vastaavasta vääntömomentista laskettuja prosentuaalisia arvoja; moottorin perusteho määritellään korkeimmaksi käytettävissä olevaksi tehoksi säädettävän tehojakson aikana, jossa moottoria voidaan käyttää rajoittamattoman tuntimäärän ajan vuodessa ilmoitetuissa olosuhteissa, kun huolto suoritetaan ilmoitetuin väliajoin ja valmistajan määräämällä tavalla. Perustehon tarkempi määritelmä, ks. ISO 8528-1: 1993(E) -standardin kuva 2. 2 Vaiheen I osalta voidaan käyttää arvoa 0,90 arvon 0,85 sijaan ja arvoa 0,10 arvon 0,15 sijaan. 3.5.1.2 Sopivan testisyklin valitseminen Jos moottorimallin ensisijainen loppukäyttötarkoitus on tiedossa, testisykli voidaan valita 3.5.1.3 kohdassa annettujen esimerkkien perusteella. Jos moottorin ensisijaisesta loppukäyttötarkoituksesta ei ole varmuutta, sopiva testisykli on valittava moottorin eritelmän perusteella. 3.5.1.3 Esimerkkejä (luettelo ei ole tyhjentävä): Eri testisyklien tyypillisiä esimerkkejä: D-sykli: vaihtelevalla kuormituksella toimivat generaattorikoneistot, esimerkiksi laivojen ja junien (muut kuin käyttövoimaksi tarkoitetut) generaattorikoneistot, jäähdytysyksiköt, hitsauslaitteet, kaasukompressorit. G1-sykli: ruohonleikkureiden etu- tai takamoottorit, golfautot, nurmikon lakaisukoneet, työnnettävät pyörivällä terällä tai sylinterillä varustetut ruohonleikkurit, lumilingot, jätemyllyt. G2-sykli: kannettavat generaattorit, pumput, hitsauslaitteet ja ilmakompressorit. Tähän ryhmään saattaa myös sisältyä nurmikon ja puutarhan hoitoon tarkoitettuja laitteita, jotka toimivat moottorin nimellispyörimisnopeudella. G3-sykli: puhaltimet, moottorisahat, pensasaitaleikkurit, liikuteltavat sahakoneet, jyrsimet, ruiskuttimet, nurmikon viimeistelyleikkurit, alipainelaitteet. 3.5.2 Moottorin vakioiminen Moottorin ja järjestelmän lämmittämisen on tapahduttava suurimmalla pyörimisnopeudella ja vääntömomentilla moottorin parametrien vakauttamiseksi valmistajan suositusten mukaisiksi. Huomautus: Vakioimisajan pitäisi myös estää pakokaasujärjestelmään aikaisemmista testeistä jääneiden kertymien vaikutus. Samoin testikohtien välissä on oltava vakiintumisaika, joka on otettu mukaan vaikutusten minimoimiseksi kohdasta toiseen siirryttäessä. 3.5.3 Testisarja Testisyklit G1, G2 ja G3 on suoritettava kyseisen syklin moodinumeroiden nousevassa järjestyksessä. Kunkin moodin näytteenottoajan on oltava vähintään 180 s. Pakokaasupäästöjen pitoisuusarvot on mitattava ja kirjattava vastaavan näytteenottoajan viimeisten 120 sekunnin ajalta. Moodin pituuden on kussakin mittauspisteessä oltava riittävä, jotta moottorin lämpö ehtii vakiintua ennen näytteenoton aloittamista. Testimoodin pituus on kirjattava ja siitä on raportoitava. a) Moottorit, jotka testataan dynamometrin nopeusrajoitinasetuksin: Jokaisen testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana määritetty pyörimisnopeus on pidettävä ± 1 prosentin tai ± 3 r/min-1:n rajoissa nimellispyörimisnopeudesta riippuen siitä, kumpi on suurempi, paitsi joutokäynnissä, jonka on oltava valmistajan ilmoittamien toleranssien rajoissa. Vaadittava vääntömomentti on ylläpidettävä siten, että keskiarvo sinä aikana, jona mittauksia tehdään, pysyy ± 2 prosentin rajoissa suurimmasta vääntömomentista testauspyörimisnopeudella. b) Moottorit, jotka testataan dynamometrin kuormitusrajoitinasetuksin: Jokaisen testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana määritetty pyörimisnopeus on pidettävä ± 2 prosentin tai ± 3 r/min-1:n rajoissa nimellispyörimisnopeudesta riippuen siitä, kumpi on suurempi (mutta joka tapauksessa ± 5 prosentin rajoissa), paitsi joutokäynnissä, jonka on oltava valmistajan ilmoittamien toleranssien rajoissa. Testisyklin kunkin sellaisen moodin aikana, jossa asetettu vääntömomentti on vähintään 50 % enimmäisvääntömomentista testausnopeudella, määritelty keskimääräinen vääntömomentti tiedonkeruujakson ajalta on pidettävä ± 5 prosentin rajoissa asetetusta vääntömomentista. Testisyklin niiden moodien aikana, joissa asetettu vääntömomentti on alle 50 % enimmäisvääntömomentista testausnopeudella, määritelty keskimääräinen vääntömomentti tiedonkeruujakson ajalta on pidettävä ± 10 prosentin tai ± 0,5 Nm:n rajoissa asetetusta vääntömomentista riippuen siitä, kumpi on suurempi. 3.5.4 Analysaattorin herkkyys Analysaattorien tulokset on tallennettava nauhapiirturille tai mitattava vastaavalla tiedonkeruujärjestelmällä pakokaasun virratessa analysaattorin läpi ainakin kunkin testimoodin viimeisten 180 sekunnin ajan. Jos laimennetun CO:n ja CO2:n mittaamiseen käytetään pussinäytteenottoa (ks. lisäyksessä 1 oleva 1.4.4 kohta), näyte on pussitettava kunkin testimoodin viimeisten 180 sekunnin aikana, ja pussinäyte on analysoitava ja tulokset tallennettava. 3.5.5 Moottorin tila Moottorin pyörimisnopeus ja kuormitus, imuilman lämpötila ja polttoainevirtaus on mitattava kunkin testimoodin kohdalla heti, kun moottorin käynti on vakaa. Kaikki laskemista varten tarvittavat lisätiedot on kirjattava (ks. lisäyksessä 3 oleva 1.1 ja 1.2 kohta). 3.6 Analysaattoreiden uusintatarkastus Päästötestin jälkeen nollakaasua ja samaa vertailukaasua käytetään uusintatarkastusta varten. Testiä pidetään hyväksyttävänä, jos näiden kahden mittauksen tulosten välinen ero on alle 2 %. LISÄYS 1 1. MITTAUS- JA NÄYTTEENOTTOMENETTELYT Testattavien moottoreiden kaasupäästöt on mitattava liitteessä VI kuvatuilla menetelmillä. Liitteen VI menetelmissä kuvataan suositetut analyysijärjestelmät kaasupäästöjä varten (1.1 kohta). 1.1 Dynamometrin eritelmä Testeissä on käytettävä moottoridynamometriä, jonka ominaisuudet mahdollistavat liitteessä IV olevassa 3.5.1 kohdassa kuvattujen testisyklien suorittamisen. Vääntömomentin ja pyörimisnopeuden mittauslaitteilla on voitava mitata akseliteho ilmoitetuissa rajoissa. Lisälaskelmat voivat olla tarpeen. Mittauslaitteiston tarkkuuden on oltava sellainen, ettei 1.3 kohdassa ilmoitettujen lukujen suurimpia toleransseja ylitetä. 1.2 Polttoainevirta ja laimennettu kokonaisvirta Päästöjen laskemiseen (lisäys 3) käytettävän polttoainevirran mittaamiseksi on käytettävä mittareita, joiden tarkkuus määritellään 1.3 kohdassa. Käytettäessä täysvirtauslaimennusjärjestelmää laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaus (GTOTW) on mitattava PDP:llä tai CFV:llä - liite VI, 1.2.1.2 kohta. Tarkkuuden on oltava liitteen III lisäyksessä 2 olevan 2.2 kohdan säännösten mukainen. 1.3 Tarkkuus Kaikkien mittauslaitteiden kalibroinnin on perustuttava kansallisiin (kansainvälisiin) standardeihin, ja kalibroinnissa on noudatettava taulukoissa 2 ja 3 esitettyjä vaatimuksia. Taulukko 2 - Moottoreita koskevien parametrien mittaukseen käytettävien instrumenttien sallitut poikkeamat
Taulukko 3 - Muiden olennaisten parametrien mittaukseen käytettävien instrumenttien sallitut poikkeamat
1.4 Kaasuainesosien määrittäminen 1.4.1 Analysaattorin yleiset eritelmät Analysaattoreiden mittausalueen on oltava sopiva sitä tarkkuutta varten, jota vaaditaan pakokaasun ainesosien pitoisuuksien mittaamisessa (1.4.1.1 kohta). Analysaattoreita on suositeltavaa käyttää siten, että mitattu pitoisuus osuu 15 ja 100 prosentin välille täydestä asteikosta. Jos täyden asteikon arvo on enintään 155 ppm (tai ppmC) tai jos käytetään alle 15 prosentin arvoilla riittävän tarkkoja ja erottelukykyisiä lukulaitteita (tietokoneet, tietojenkeruulaitteet), myös alle 15 prosenttia täydestä asteikosta olevat pitoisuudet ovat hyväksyttäviä. Tässä tapauksessa on tehtävä lisäkalibrointeja kalibrointikäyrien tarkkuuden varmistamiseksi – tämän liitteen lisäys 2, 1.5.5.2 kohta. Laitteiston sähkömagneettisen yhteensopivuuden on oltava sellaisella tasolla, että lisävirheet voidaan minimoida. 1.4.1.1 Tarkkuus Analysaattori ei saa poiketa kalibroinnin nimellispisteestä enemmän kuin ± 2 % lukemasta koko mittausalueella nollapistettä lukuun ottamatta ja ± 0,3 % täydestä asteikosta nollapisteessä. Tarkkuus määritetään 1.3 kohdassa esitettyjen kalibrointivaatimusten mukaisesti. 1.4.1.2 Toistettavuus Toistettavuuden on oltava sellainen, että 2,5-kertainen keskipoikkeama kymmenen kertaa toistuneesta vasteesta määrättyyn kalibrointi- tai vertailukaasuun ei ole suurempi kuin ± 1 % täyden asteikon pitoisuudesta kutakin yli 100 ppm:n (tai ppmC) pitoisuuksilla käytettyä aluetta kohti tai ± 2 % kutakin alle 100 ppm:n (tai ppmC) pitoisuuksilla käytettyä aluetta kohti. 1.4.1.3 Taustahäiriö Analysaattorin huipusta huippuun -vaste nolla- ja kalibrointi- tai vertailukaasuihin minkä tahansa kymmenen sekunnin jakson aikana ei saa olla yli 2 % kaikkien käytettyjen alueiden täydestä asteikosta. 1.4.1.4 Nollavasteen ryömintä Nollavasteeksi määritellään keskimääräinen vaste, taustahäiriö mukaan luettuna, nollakaasuun 30 sekunnin ajanjakson aikana. Nollavasteen ryöminnän yhden tunnin aikana on oltava alle 2 % täydestä asteikosta alimmalla käytetyllä alueella. 1.4.1.5 Vertailuryömintä Vertailuvasteeksi määritellään keskimääräinen vaste, melu mukaan luettuna, vertailukaasuun 30 sekunnin ajanjakson aikana. Vertailuvasteen ryöminnän yhden tunnin aikana on oltava alle 2 % täydestä asteikosta alimmalla käytetyllä alueella. 1.4.2 Kaasun kuivaus Pakokaasut voidaan mitata märkinä tai kuivina. Kaasunkuivauslaitteella, jos sellaista käytetään, saa olla ainoastaan minimaalinen vaikutus mitattujen kaasujen pitoisuuksiin. Kemialliset kuivaimet eivät ole hyväksyttäviä menetelmiä veden poistamiseksi näytteestä. 1.4.3 Analysaattorit Tämän lisäyksen 1.4.3.1–1.4.3.5 kohdassa kuvataan käytettäviä mittausperiaatteita. Liitteessä VI on esitetty yksityiskohtainen mittausjärjestelmien kuvaus. Mitattavat kaasut on analysoitava seuraavilla laitteilla. Ei-lineaarisissa analysaattoreissa sallitaan linearisoivien piirien käyttö. 1.4.3.1 Hiilimonoksidin (CO) analyysi Hiilimonoksidin analysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapunaimeytystyyppiä (NDIR). 1.4.3.2 Hiilidioksidin (CO2) analyysi Hiilidioksidin analysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapunaimeytystyyppiä (NDIR). 1.4.3.3 Hapen (O2) analyysi Hapen analysaattoreiden on oltava paramagneettisen tunnistimen (PMD) tyyppiä, zirkoniumdioksidityyppiä (ZRDO) tai sähkökemiallisen anturin (ECS) tyyppiä. Huomautus: Zirkoniumdioksidiantureita ei suositella käytettäväksi silloin, kun HC- ja CO-pitoisuudet ovat korkeita, kuten laihaa polttoaineseosta käyttävissä kipinäsytytysmoottoreissa. CO2:n ja NOX:n vaikutus on kompensoitava sähkökemiallisissa antureissa. 1.4.3.4 Hiilivedyn (HC) analyysi Suoraan kaasusta tapahtuvassa näytteenotossa hiilivedyn analysaattorin on oltava lämmitetyn ioni-ilmaisimen (HFID) tyyppiä, jonka ilmaisin, venttiilit, putkisto jne. ovat siten lämmitettyjä, että kaasun lämpötilaksi saadaan 463 ± 10 K (190 ± 10 °C). Laimennetusta kaasusta tapahtuvassa näytteenotossa hiilivetyanalysaattorin on oltava joko lämmitetyn ioni-ilmaisimen (HFID) tyyppiä tai ioni-ilmaisimen (FID) tyyppiä. 1.4.3.5 Typen oksidien (NOx) analyysi Typen oksidien analysaattorin on oltava kemiluminesenssi-ilmaisimen (CLD) tyyppiä tai lämmitetyn kemiluminesenssi-ilmaisimen (HCLD) tyyppiä, jossa on NO2/NO-muunnin, jos mittaus tapahtuu kuivalla pohjalla. Jos mittaus tapahtuu märällä pohjalla, on käytettävä HCLD:tä ja sen ohessa muunninta, jonka lämpötila pidetään 328 K:n (55 °C) yläpuolella, edellyttäen, että veden aiheuttaman vaimennuksen määritys (liite III, lisäys 2, 1.9.2.2 kohta) toteutuu. Sekä CLD:n että HCLD:n osalta näytteenottokäytävän seinämät pidetään lämpötilassa 328 K–473 K (55 °C–200 °C) muuntimeen asti kuivana tapahtuvassa mittauksessa ja analysaattoriin asti märkänä tapahtuvassa mittauksessa. 1.4.4 Kaasupäästöjen näytteenotto Jos pakokaasun koostumukseen vaikutetaan jollakin jälkikäsittelyjärjestelmällä, pakokaasunäyte on otettava tällaisen laitteen jälkeen. Pakokaasunäytteenottimen olisi oltava äänenvaimentimen korkeapainepuolella, mutta mahdollisimman kaukana pakokaasuaukosta. Jotta varmistetaan moottorin pakokaasun täydellinen sekoittuminen ennen näytteenottoa, äänenvaimentimen ulostulon ja näytteenottimen väliin voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa sekoituskammio. Sekoituskammion sisätilavuuden on oltava vähintään 10 kertaa testattavan moottorin sylinterin iskutilavuus, ja mittasuhteiden on oltava suunnilleen samat korkeuden, leveyden ja syvyyden osalta kuten kuutiossa. Sekoituskammion koko on pidettävä niin pienenä kuin se on käytännöllisyyden kannalta mahdollista, ja kammio on kytkettävä mahdollisimman lähelle moottoria. Sekoituskammiosta tai äänenvaimentimesta lähtevän pakosarjan on ulotuttava vähintään 610 mm näytteenottimen sijaintipaikan yli ja oltava riittävän suuri vastapaineen minimoimiseksi. Sekoituskammion sisäpinnan lämpötila on pidettävä pakokaasujen kastepisteen yläpuolella, ja suosituksena on 338 °K:n (65 °C:n) vähimmäislämpötila. Kaikki ainesosat voidaan vaihtoehtoisesti mitata suoraan laimennustunnelissa tai ottamalla näytteet pussiin ja mittaamalla pitoisuus näytepussista. LISÄYS 2 1. ANALYSOINTILAITTEIDEN KALIBROINTI 1.1 Johdanto Jokainen analysaattori on kalibroitava niin usein kuin on tarpeen tämän standardin tarkkuusvaatimusten täyttämiseksi. Käytettävä kalibrointimenetelmä on kuvattu tässä kohdassa niiden analysaattoreiden osalta, jotka on mainittu lisäyksessä 1 olevassa 1.4.3 kohdassa. 1.2 Kalibrointikaasut Kaikkien kalibrointikaasujen varastointi-ikä on otettava huomioon. Valmistajan ilmoittama kalibrointikaasujen viimeinen kelpoisuuspäivä on merkittävä muistiin. 1.2.1 Puhtaat kaasut
1.2.2 Kalibrointi- ja vertailukaasut Käytettävissä on oltava kaasujen seoksia, joilla on seuraava kemiallinen koostumus: – C3H8 ja puhdistettu synteettinen ilma (ks. 1.2.1 kohta)
Huomautus: Muutkin kaasuyhdistelmät ovat hyväksyttäviä, jos kaasut eivät reagoi keskenään. Kalibrointi- ja vertailukaasun todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin rajoissa nimellisarvosta. Kaikki kalibrointikaasun pitoisuudet on ilmoitettava tilavuusperusteisina (tilavuusprosentti tai tilavuus-ppm). Kalibrointiin ja vertailuun käytettäviä kaasuja voidaan myös saada aikaan tarkkuussekoituslaitteilla (kaasunjakajilla) puhdistetulla N2:lla tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla laimentamalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava sellainen, että laimennettujen kalibrointikaasujen pitoisuudet voidaan määrittää ± 1,5 prosentin tarkkuudella. Tämä tarkkuus tarkoittaa sitä, että sekoitukseen käytettävät primaarikaasut on pystyttävä määrittämään vähintään ± 1 prosentin tarkkuudella ja että määrityksen on perustuttava kansallisiin tai kansainvälisiin kaasustandardeihin. Tarkastus suoritetaan 15 ja 50 prosentin välillä täydestä asteikosta kunkin sellaisen kalibroinnin osalta, jossa käytetään sekoituslaitetta. Vaihtoehtoisesti sekoituslaite voidaan tarkastaa lineaarisella instrumentilla, esimerkiksi käyttämällä NO-kaasua CLD:n kanssa. Instrumentin vertailuarvo asetetaan suoraan instrumenttiin yhdistetyllä vertailukaasulla. Sekoituslaite on tarkastettava käytetyissä asetuksissa, ja nimellisarvoa on verrattava instrumentin mitattuun pitoisuuteen. Tämän erotuksen on oltava kussakin pisteessä ± 0,5 prosentin rajoissa nimellisarvosta. 1.2.3 Hapen vaikutuksen määrittäminen Hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävien kaasujen on sisällettävä propaania, jossa on 350 ppmC ± 75 ppmC hiilivetyä. Pitoisuusarvo määritetään kalibrointikaasujen toleransseille kaikkien hiilivetyjen ja epäpuhtauksien kromatografisella analyysillä tai dynaamisella sekoituksella. Hapella varustettu typpi toimii tärkeimpänä laimennusaineena. Bensiinikäyttöisten moottoreiden testaukseen tarvittavat sekoitukset ovat seuraavat:
1.3 Analysaattoreiden ja näytteenottojärjestelmien käyttö Analysaattoreiden käytössä on noudatettava laitteen valmistajan käyttöönotto- ja käyttöohjeita. Jäljempänä 1.4–1.9 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset on otettava huomioon. Laboratorioinstrumentteihin, kuten GC ja HPLC (korkean suorituskyvyn nestekromatografia), sovelletaan ainoastaan 1.5.4 kohtaa. 1.4 Vuototesti Järjestelmälle on tehtävä vuototesti. Näytteenoton putki irrotetaan pakojärjestelmästä ja pää suljetaan tulpalla. Analysaattorin pumppu on kytkettävä päälle. Alkuvaiheen vakautusajan jälkeen kaikkien virtausmittarien on oltava nollassa. Ellei näin ole, näytteenottolinjat on tarkastettava ja vika korjattava. Tyhjiön puolella suurin sallittu vuotonopeus on 0,5 % käytössä olevasta virtausnopeudesta tarkastettavana olevassa järjestelmän osuudessa. Analysaattorin virtauksia ja ohitusvirtauksia voidaan käyttää todellisen käytön virtausnopeuksien arvioinnissa. Vaihtoehtoisesti järjestelmä voidaan tyhjentää vähintään 20 kPa:n tyhjiöpaineeseen (80 kPa:n absoluuttiseen paineeseen). Alustavan vakiintumisajan jälkeen järjestelmän paineennousu δp (kPa/min) saa olla enintään: jossa: Vsyst = järjestelmän tilavuus [l] fr = järjestelmän virtausnopeus [l/min] Toinen menetelmä on käyttää pitoisuuden porrastusta näytteenottolinjan alussa vaihtamalla nollakaasusta vertailukaasuun. Jos riittävän pitkän ajan kuluttua lukema osoittaa alempaa pitoisuutta kuin aiottu loppupitoisuus, tämä viittaa kalibrointi- tai vuoto-ongelmiin. 1.5 Kalibrointimenettely 1.5.1 Laitteisto Laitteisto on kalibroitava ja kalibrointikäyrät tarkastettava vakiokaasujen mukaan. Tässä käytetään samoja virtausnopeuksia kuin pakokaasunäytteiden otossa. 1.5.2 Lämpiämisaika Lämpiämisajan on vastattava valmistajan suosituksia. Ellei sitä ole eritelty, analysaattoreille suositellaan vähintään kahden tunnin lämpiämisaikaa. 1.5.3 NDIR- ja HFID-analysaattori NDIR-analysaattori on tarvittaessa viritettävä, ja HFID-analysaattorin polttoliekki on optimoitava (1.9.1 kohta). 1.5.4 GC ja HPCL Molemmat instrumentit on kalibroitava hyvän laboratoriotavan ja valmistajan suositusten mukaisesti. 1.5.5 Kalibrointikäyrien laatiminen 1.5.5.1 Yleiset ohjeet a) Jokainen normaalisti käytettävä toiminta-alue kalibroidaan. b) CO-, CO2-, NOx- ja HC-analysaattorit nollataan käyttämällä puhdistettua synteettistä ilmaa (tai typpeä). c) Sopivat kalibrointikaasut syötetään analysaattoreihin, kirjataan arvot ja laaditaan kalibrointikäyrät. d) Alinta aluetta lukuun ottamatta kalibrointikäyrä laaditaan kaikilla instrumentin alueilla ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat tasaisesti. Instrumentin alimmalla alueella kalibrointikäyrä laaditaan ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat siten, että puolet pisteistä sijaitsee 15 prosentin alapuolella analysaattorin täydestä asteikosta ja loput 15 prosentin yläpuolella täydestä asteikosta. Suurimman nimellispitoisuuden on kaikilla alueilla oltava vähintään 90 % täydestä asteikosta. e) Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Tässä voidaan käyttää parhaiten sopivaa lineaarista tai ei-lineaarista yhtälöä. f) Kalibrointipisteet saavat poiketa pienimmän neliösumman parhaiten sopivasta viivasta enintään ± 2 % lukemasta tai ± 0,3 % täydestä asteikosta riippuen siitä, kumpi on suurempi. g) Nolla-asetus tarkastetaan uudelleen ja kalibrointimenettely toistetaan tarvittaessa. 1.5.5.2 Vaihtoehtoiset menetelmät Jos pystytään osoittamaan, että vaihtoehtoinen tekniikka (esim. tietokone, elektronisesti ohjattu alueen vaihdin jne.) voi tarjota vastaavantasoisen tarkkuuden, näitäkin menetelmiä voidaan käyttää. 1.6 Kalibroinnin tarkastaminen Jokainen normaalikäytössä oleva käyttöalue tarkastetaan ennen kutakin analyysiä seuraavaa menettelyä noudattaen. Kalibrointi tarkastetaan käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on yli 80 % mittausalueen täydestä asteikosta. Jos kahden huomioon otetun pisteen arvo poikkeaa enintään ± 4 % ilmoitetun vertailuarvon täydestä asteikosta, säätöparametrejä voidaan muuttaa. Ellei näin ole, vertailukaasu on tarkastettava tai uusi kalibrointikäyrä laadittava 1.5.5.1 kohdan mukaisesti. 1.7 Pakokaasuvirran mittaamiseen tarkoitetun merkkikaasuanalysaattorin kalibrointi Merkkikaasupitoisuuden mittaamiseen tarkoitettu analysaattori kalibroidaan standardikaasua käyttämällä. Kalibrointikäyrä laaditaan ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat siten, että puolet pisteistä sijaitsee välillä 4 %–20 % analysaattorin täydestä asteikosta ja loput välillä 20 %–100 % täydestä asteikosta. Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Kalibrointikäyrä saa poiketa kunkin kalibrointipisteen nimellisarvosta enintään ± 1 % täydestä asteikosta (alueella 20 %–100 % täydestä asteikosta). Kalibrointikäyrä saa myös poiketa nimellisarvosta enintään ± 2 % lukemasta (alueella 4 %–20 % täydestä asteikosta). Ennen testikäyttöä analysaattori on nollattava ja asetettava vertailukaasun arvot käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on yli 80 % analysaattorin täydestä asteikosta. 1.8 NOx-muuntimen hyötysuhdetesti Muuntimen, jolla NO2 muutetaan NO:ksi, hyötysuhde testataan 1.8.1–1.8.8 kohdan mukaisesti (liitteen III lisäyksen 2 kuva 1). 1.8.1 Testijärjestely Muuntimien hyötysuhde voidaan tarkastaa otsonaattorin avulla käyttäen liitteen III kuvassa 1 esitettyä testijärjestelyä ja jäljempänä esitettyä menettelyä. 1.8.2 Kalibrointi CLD ja HCLD kalibroidaan yleisimmällä toiminta-alueella valmistajan ohjeiden mukaisesti käyttäen nolla- ja vertailukaasua (jonka NO-pitoisuus on noin 80 % toiminta-alueesta ja kaasuseoksen NO2-pitoisuus alle 5 % NO-pitoisuudesta). NOx-analysaattorin on oltava NO-moodissa, jotta vertailukaasu ei kulje muuntimen läpi. Pitoisuus merkitään muistiin. 1.8.3 Laskenta NOx-muuntimen tehokkuus lasketaan seuraavasti: jossa: a = NOx-pitoisuus 1.8.6 kohdan mukaan, b = NOx-pitoisuus 1.8.7 kohdan mukaan, c = NO-pitoisuus 1.8.4 kohdan mukaan, d = NO-pitoisuus 1.8.5 kohdan mukaan. 1.8.4 Hapen lisääminen T-liitoksen kautta happea tai nollailmaa lisätään jatkuvasti kaasuvirtaan, kunnes pitoisuus on noin 20 % vähemmän kuin 1.8.2 kohdassa ilmoitettu kalibrointipitoisuus. (Analysaattori on NO-moodissa.) Pitoisuus (c) merkitään muistiin. Otsonaattori on kytkettynä pois päältä tämän prosessin aikana. 1.8.5 Otsonaattorin päällekytkentä Nyt otsonaattori kytketään tuottamaan riittävästi otsonia, jotta NO-pitoisuus laskee noin 20 prosenttiin (alimmillaan 10 prosenttiin) 1.8.2 kohdan kalibrointipitoisuudesta. Pitoisuus (d) merkitään muistiin. (Analysaattori on NO-moodissa.) 1.8.6 NOx-moodi NO-analysaattori kytketään NOx-moodiin, jotta (NO:sta, NO2:sta, O2:sta ja N2:sta koostuva) kaasuseos kulkee nyt muuntimen läpi. Pitoisuus (a) merkitään muistiin. (Analysaattori on NOx-moodissa.) 1.8.7 Otsonaattorin poiskytkentä Otsonaattori kytketään nyt pois päältä. Edellä 1.8.6 kohdassa esitetty kaasuseos kulkee muuntimen läpi ilmaisimeen. Pitoisuus (b) merkitään muistiin. (Analysaattori on NOx-moodissa.) 1.8.8 NO-moodi NO-moodissa ja otsonaattorin ollessa kytkettynä pois päältä on myös hapen tai synteettisen ilman virtaus katkaistu. Tällöin analysaattorin NOx-lukema saa poiketa korkeintaan ± 5 % edellä 1.8.2 kohdan mukaisesti mitatusta arvosta. (Analysaattori on NO-moodissa.) 1.8.9 Testausvälit Muuntimen hyötysuhde on testattava kuukausittain. 1.8.10 Hyötysuhdevaatimus Muuntimen hyötysuhde ei saa olla alle 90 %, mutta korkeampi, eli 95 prosentin hyötysuhde on erittäin suositeltava. Huomautus: Ellei otsonaattori analysaattorin kaikkein yleisimmällä alueella pysty saamaan aikaan vähennystä 80 prosentista 20 prosenttiin 1.8.5 kohdan mukaisesti, käytetään korkeinta aluetta, jolla vähennykseen päästään. 1.9 FID:n säätö 1.9.1 Ilmaisimen herkkyyden optimointi Lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori (HFID) on säädettävä laitteen valmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimoimiseksi yleisimmällä toiminta-alueella on käytettävä vertailukaasuna propaania ilmassa. Kun polttoaine- ja ilmavirta on asetettu valmistajan suositusten mukaiseksi, 350 ± 75 ppmC -vertailukaasu syötetään analysaattoriin. Vaste määrätyllä polttoainevirralla määritetään vertailukaasun vasteen ja nollakaasuvasteen välisestä erosta. Polttoainevirtaa on säädettävä portaittain valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolelle. Vertailu- ja nollavaste näillä polttoainevirroilla kirjataan. Vertailu- ja nollavasteen välinen ero esitetään käyränä ja polttoainevirtaa säädetään käyrän rikkaalle puolelle. Tämä on alustava virtausnopeuden asetus, ja sitä voidaan joutua optimoimaan riippuen hiilivetyjen vastetekijän ja hapen vaikutuksen määrittämisen tuloksista 1.9.2 ja 1.9.3 kohdan mukaisesti. Jos hapen vaikutus tai hiilivetyjen vastetekijät eivät täytä seuraavassa esitettyjä vaatimuksia, ilmavirtaa on säädettävä portaittain valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolelle, ja 1.9.2 ja 1.9.3 kohta on toistettava kunkin virran osalta. 1.9.2 Hiilivetyjen vastetekijät Analysaattori kalibroidaan käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa 1.5 kohdan mukaisesti. Vastetekijät määritetään otettaessa analysaattori käyttöön ja laajojen huoltojen jälkeen. Tietyn hiilivetylajin vastetekijä (Rf) on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusylinterin pitoisuuteen, joka ilmaistaan ppm C1:nä. Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 % täydestä asteikosta. Pitoisuuden on oltava tunnettu ± 2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusylinteriä on vakautettava 24 tuntia lämpötilassa 298 K (25°C) ± 5 K.
Nämä arvot ovat suhteessa vastetekijään (Rf) = 1,00 propaanille ja puhdistetulle synteettiselle ilmalle. 1.9.3 Hapen vaikutuksen määrittäminen Hapen vaikutus määritetään otettaessa analysaattori käyttöön ja laajojen huoltojen jälkeen. Valitaan sellainen alue, jossa hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävät kaasut ovat ylemmän 50 prosentin alueella. Testin suorittamisen aikana uunin lämpötilan on oltava vaatimusten mukainen. Hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävät kaasut ilmoitetaan 1.2.3 kohdassa. a) Analysaattori nollataan. b) Bensiinikäyttöisten moottoreiden osalta analysaattorin vertailukaasun arvoksi asetetaan 0 prosentin happisekoitus. c) Nollavaste tarkastetaan uudelleen. Jos vasteen arvo on muuttunut yli 0,5 % täydestä asteikosta, toistetaan tämän kohdan a ja b alakohta. d) Otetaan käyttöön hapen vaikutuksen määrittämisen 5 prosentin ja 10 prosentin kaasut. e) Nollavaste tarkastetaan uudelleen. Jos vasteen arvo on muuttunut yli ± 1 % täydestä asteikosta, testi toistetaan. f) Hapen vaikutus (%O2I) kunkin d) alakohdassa tarkoitetun seoksen osalta lasketaan seuraavasti: jossa: A = b alakohdassa käytetyn vertailukaasun hiilivetypitoisuus (ppm C) B = d alakohdassa käytettyjen hapen vaikutuksen määrittämisen vertailukaasujen hiilivetypitoisuus (ppm C) C = analysaattorivaste D = prosenttiosuus A:sta johtuvasta täyden asteikon analysaattorivasteesta g) Hapen vaikutuksen prosenttiosuuden (%O2I) on oltava alle ± 3 % kaikkien vaadittujen hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettyjen kaasujen osalta ennen testausta. h) Jos hapen vaikutus on yli ± 3 %, valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolella olevaa ilmavirtaa säädetään portaittain ja 1.9.1 kohta toistettava kunkin virran osalta. i) Jos hapen vaikutus on yli ± 3 % ilmavirran säätämisen jälkeen, polttoainevirtaa ja sen jälkeen näytevirtaa muutetaan ja 1.9.1 kohta toistetaan kunkin uuden asetuksen osalta. j) Jos hapen vaikutus on edelleen yli ± 3 %, analysaattori, FID-polttoaine tai polttimen ilma on korjattava tai vaihdettava ennen testausta. Sen jälkeen tässä jaksossa esitetty menettely toistetaan korjatuille tai vaihdetuille laitteille tai kaasuille. 1.10 Vaikutukset CO-, CO2-, NOX- ja O2-analysaattoreihin Pakokaasussa mukana olevat muut kuin analysoitavat kaasut voivat vaikuttaa lukemiin monella tavalla. Positiivinen häiriö ilmenee NDIR- ja PMD-laitteissa, joissa vieras kaasu saa aikaan saman vaikutuksen kuin mitattava kaasu, mutta vähemmässä määrin. Negatiivinen häiriö ilmenee NDIR-laitteissa siten, että vieras kaasu leventää mitatun kaasun imeytymiskaistaa, ja CLD-laitteissa siten, että vieras kaasu vaimentaa säteilyä. Jäljempänä 1.10.1 ja 1.10.2 kohdan vaikutusten määrittäminen on tehtävä ennen analysaattorin ensimmäistä käyttöä ja laajojen huoltojen jälkeen, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. 1.10.1 CO-analysaattoriin kohdistuvien vaikutusten määritys Vesi ja CO2 voivat vaikuttaa CO-analysaattorin suorituskykyyn. Sen vuoksi CO2-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80–100 % testin aikana käytetyn suurimman käyttöalueen täydestä asteikosta, täytyy ajaa kuplina veden läpi huonelämpötilassa, ja analysaattorin vaste on kirjattava. Analysaattorin vaste saa olla enintään 1 % täydestä asteikosta alueilla, jotka ovat vähintään 300 ppm, tai yli 3 ppm alle 300 ppm:n alueilla. 1.10.2 NOx-analysaattorin vaimennuksen määritys CLD- (ja HCLD)-analysaattorin yhteydessä tarkasteltavat kaasut ovat CO2 ja vesihöyry. Näiden kaasujen aiheuttama vaimennus on suhteessa niiden pitoisuuteen, ja siksi niiden osalta vaaditaan testaustekniikoita vaimennuksen määrittämiseksi testauksen aikana saatujen korkeimpien odotettavissa olevien pitoisuuksien kohdalla. 1.10.2.1 CO2:n aiheuttaman vaimennuksen määritys CO2-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80–100 % suurimman käyttöalueen täydestä asteikosta, syötetään NDIR-analysaattorin läpi, ja CO2-arvo kirjataan A:na. Sen jälkeen sitä laimennetaan noin 50 % NO-vertailukaasulla, ja se syötetään NDIR:n ja (H)CLD:n läpi, minkä jälkeen CO2-arvo kirjataan B:nä ja NO-arvo C:nä. CO2:n pääsy estetään ja vain NO-vertailukaasu päästetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan D:nä. Vaimennus, joka saa olla korkeintaan 3 % täydestä asteikosta, lasketaan seuraavasti: jossa: A = laimentamaton CO2-pitoisuus mitattuna NDIR%:lla B = laimennettu CO2-pitoisuus mitattuna NDIR%:lla C = laimennettu NO-pitoisuus mitattuna CLD ppm:llä D = laimentamaton NO-pitoisuus mitattuna CLD ppm:llä Myös CO2- ja NO-vertailukaasuarvojen laimentamisen ja määrän ilmoittamisen vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten dynaamista sekoittamista, voidaan käyttää. 1.10.2.2 Veden aiheuttaman vaimennuksen määritys Tämä määritys koskee vain märkäkaasun pitoisuusmittauksia. Veden aiheuttaman vaimennuksen laskennassa on otettava huomioon NO-vertailukaasun liukeneminen vesihöyryyn ja seoksen vesihöyrypitoisuuden asettaminen mittakaavaan testin aikana odotettavissa olevan määrän mukaan. NO-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80–100 % normaalin käyttöalueen täydestä asteikosta, syötetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan D:nä. Tämän jälkeen NO-vertailukaasu ajetaan kuplina veden läpi huonelämpötilassa ja syötetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan C:nä. Veden lämpötila määritetään ja kirjataan F:nä. Seoksen kyllästymishöyrynpaine, joka vastaa kuplaveden lämpötilaa (F), määritetään ja kirjataan G:nä. Seoksen vesihöyrypitoisuus (prosentteina) lasketaan seuraavasti: ja kirjataan H:na. Odotettavissa oleva NO-vertailukaasupitoisuus (vesihöyryssä) lasketaan seuraavasti: ja kirjataan De:nä. Veden aiheuttama vaimennus, joka saa olla korkeintaan 3 %, lasketaan seuraavasti: jossa: De = odotettavissa oleva laimennettu NO-pitoisuus (ppm) C = laimennettu NO-pitoisuus (ppm) Hm = suurin vesihöyrypitoisuus H = todellinen vesihöyrypitoisuus (%) Huomautus: On tärkeää, että NO-vertailukaasu sisältää tässä määrityksessä mahdollisimman vähän NO2:ta, koska NO2:n imeytymistä veteen ei ole otettu huomioon vaimennuslaskelmissa. 1.10.3 Vaikutukset O2-analysaattoriin Muiden kaasujen kuin hapen aiheuttama PMD-analysaattorin instrumenttivaste on suhteellisen pieni. Pakokaasun yleisten ainesosien happiekvivalentit esitetään taulukossa 1. Happiekvivalentit
Jos on tehtävä hyvin tarkkoja mittauksia, havaittu happipitoisuus korjataan seuraavalla kaavalla: 1.11 Kalibrointivälit Analysaattorit on kalibroitava 1.5 kohdan mukaisesti vähintään joka kolmas kuukausi ja aina sellaisen järjestelmän korjauksen tai muutoksen jälkeen, joka voi vaikuttaa kalibrointiin. LISÄYS 3 1. TIETOJEN ARVIOINTI JA LASKUTOIMITUSTEN TEKEMINEN 1.1 Kaasupäästöjen arviointi Kaasupäästöjen arvioimiseksi kunkin moodin vähintään 120 viimeisen sekunnin lukemista otetaan keskiarvo, ja keskimääräiset HC-, CO-, NOx- ja CO2-pitoisuudet (conc) kullekin moodille määritetään keskiarvolukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista. Toisentyyppistäkin kirjausmenetelmää voidaan käyttää, jos sillä mahdollistetaan vastaava tietojen keruu. Keskimääräiset taustapitoisuudet (concd) voidaan määrittää laimennetun ilman pussilukemista tai jatkuvista (ilman pussin käyttöä) taustalukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista. 1.2 Kaasupäästöjen laskeminen Lopulliset testitulokset johdetaan seuraavista vaiheista: 1.2.1 Märkä/kuiva-korjaus Mitattu pitoisuus muutetaan märkäpohjaiseksi, ellei itse mittausta ole tehty märkäpohjalla: Kun kysymys on raakapakokaasusta: jossa α on vedyn ja hiilen suhde polttoaineessa. Pakokaasun H2-pitoisuus lasketaan seuraavalla kaavalla: Kerroin kw2 lasketaan seuraavalla kaavalla: jossa Ha on imuilman absoluuttinen kosteus g vettä/kg kuivaa ilmaa. Kun kysymys on laimennetusta pakokaasusta: CO2:n märkämittaukselle: Tai CO2:n kuivamittaukselle: jossa α on vedyn ja hiilen suhde polttoaineessa. Kerroin kw1 lasketaan seuraavalla kaavalla: jossa: Hd = laimennusilman absoluuttinen kosteus, g vettä/kg kuivaa ilmaa Ha = imuilman absoluuttinen kosteus, g vettä/kg kuivaa ilmaa Laimennusilmalle: Kerroin kw1 lasketaan seuraavalla kaavalla: jossa: Hd = laimennusilman absoluuttinen kosteus, g vettä/kg kuivaa ilmaa Ha = imuilman absoluuttinen kosteus, g vettä/kg kuivaa ilmaa Imuilmalle (jos se poikkeaa laimennusilmasta): Kerroin kw2 lasketaan seuraavalla kaavalla: jossa Ha on absoluuttinen imuilman kosteus, vettä g/kg kuivaa ilmaa. 1.2.2 NOx:n kosteuskorjaus Koska NOx-päästö on riippuvainen ympäröivän ilman olosuhteista, NOx-pitoisuus kerrotaan kertoimella KH kosteus huomioon ottaen: jossa Ha = on imuilman absoluuttinen kosteus g vettä/kg kuivaa ilmaa 1.2.3 Päästön massavirran laskeminen Päästön massavirtausnopeus Gasmass [g/h] kullekin moodille lasketaan seuraavasti: a) Raakapakokaasulle(14): jossa: GFUEL [kg/h] on polttoainemassavirta MWGas [kg/kmol] on yksittäisen kaasun taulukossa 1 esitetty molekyylipaino Taulukko 1 - Molekyylipainot
– MWFUEL = 12,011 + α x 1,00794 + β x 15,9994 [kg/kmol] on polttoaineen molekyylipaino, jossa α on polttoaineen vedyn ja hiilen suhde ja ß on polttoaineen hapen ja hiilen suhde(15)
|
– |
GTOTW [kg/h] on laimennettu pakokaasumassavirta märkäpohjalla; kun käytetään täysvirtauslaimennusjärjestelmää, laimennettu pakokaasumassavirta määritetään liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.2.4 kohdan mukaisesti | – concc on taustakorjattu pitoisuus: Kerroin u esitetään taulukossa 2. Taulukko 2 - Kertoimen u arvot
Kertoimen u arvot perustuvat laimennettujen pakokaasujen molekyylipainoon, joka on 29 [kg/kmol]; HC:n arvo u perustuu hiilen ja vedyn keskimääräiseen suhteeseen 1:1,85. 1.2.4 Ominaispäästöjen laskeminen Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti: jossa Pi = PM,i + PAE,i Kun lisälaitteet, kuten jäähdytystuuletin tai puhallin, asennetaan testiä varten, niiden käyttämä teho lisätään tuloksiin lukuun ottamatta niitä moottoreita, joissa kyseiset lisälaitteet ovat moottorin olennainen osa. Tuulettimen tai puhaltimen teho määritetään testeissä käytettävillä nopeuksilla joko laskemalla se vakio-ominaisuuksien perusteella tai käytännön testien avulla (liitteen VII lisäys 3). Edellä olevassa laskelmassa käytetyt painotuskertoimet ja moodien lukumäärä (n) esitetään liitteessä IV olevassa 3.5.1.1 kohdassa. 2. ESIMERKIT 2.1 Raakapakokaasua koskevat tiedot nelitahtisesta kipinäsytytysmoottorista Kokeellisten tietojen (taulukko 3) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille #1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen. Taulukko 3 Nelitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot
2.1.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta: jossa: ja: Taulukko 4 CO:n ja CO2:n märkäarvot eri testimoodien mukaisesti
2.1.2 C-päästöt jossa: Taulukko 5 - HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.1.3 NOx-päästöt Ensin lasketaan NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH seuraavasti: Taulukko 6 NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH eri moodien mukaisesti
Sitten lasketaan NOxmass [g/h] seuraavasti: Taulukko 7 NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.1.4 CO-päästöt Taulukko 8 CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.1.5 CO2-päästöt Taulukko 9 CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.1.6 Ominaispäästöt Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti: Taulukko 10 Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet eri testimoodien mukaisesti
2.2 Raakapakokaasua koskevat tiedot kaksitahtisesta kipinäsytytysmoottorista Kokeellisten tietojen (taulukko 11) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille #1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen. Taulukko 11 Kaksitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot
2.2.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta: jossa: Taulukko 12 CO:n ja CO2:n märkäarvot eri testimoodien mukaisesti
2.2.2 HC-päästöt jossa: Taulukko 13 HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.2.3 NOx-päästöt Kaksitahtimoottoreiden osalta NOx-päästöjen korjaamiseksi käytettävä kerroin KH = 1: Taulukko 14 NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.2.4 CO-päästöt Taulukko 15 CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.2.5 CO2-päästöt Taulukko 16 CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.2.6 Ominaispäästöt Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti: Taulukko 17 Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet kahdessa testimoodissa
2.3 Laimennettua pakokaasua koskevat tiedot nelitahtisesta kipinäsytytysmoottorista Kokeellisten tietojen (taulukko 18) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille #1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen. Taulukko 18 Nelitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot
1 Laimennusilman olosuhteet ovat samat kuin imuilman olosuhteet 2.3.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta: Kun kysymys on laimennetusta pakokaasusta: jossa: Taulukko 19 CO:n ja CO2:n märkäarvot laimennetulle pakokaasulle eri testimoodien mukaisesti
Laimennusilmalle: jossa kerroin kw1 on sama kuin jo laimennetulle pakokaasulle laskettu kerroin kw1. Taulukko 20 CO:n ja CO2:n märkäarvot laimennusilmalle eri testimoodien mukaisesti
2.3.2 HC-päästöt jossa: u = 0,000478 taulukosta 2 Taulukko 21 HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.3.3 NOx-päästöt Kerroin KH NOx-päästöjen korjaamiseksi lasketaan seuraavasti: Taulukko 22 NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH eri testimoodien mukaisesti
jossa: u = 0,001587 taulukosta 2 Taulukko 23 NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.3.4 CO-päästöt jossa: u = 0,000966 taulukosta 2 Taulukko 24 CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.3.5 CO2-päästöt jossa: u = 15,19 taulukosta 2 Taulukko 25 CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti
2.3.6 Ominaispäästöt Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti: Taulukko 26 Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet eri testimoodien mukaisesti
LISÄYS 4 1. Päästönormien täyttyminen Tätä lisäystä sovelletaan ainoastaan kipinäsytytysmoottoreihin vaiheessa II. 1.1 Liitteessä I olevan 4.2 kohdan vaiheen II moottoreiden pakokaasupäästönormeja sovelletaan moottoreiden päästöihin niiden päästökestojakson (emission durability period, EDP) osalta tämän lisäyksen määritelmän mukaisesti. 1.2 Kaikki vaiheen II moottorit: Jos kaikkien moottoriperhettä edustavien testimoottoreiden (kun ne testataan asianmukaisella tavalla tässä direktiivissä tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti) päästöt (kun ne kerrotaan tässä lisäyksessä määritetyllä huononemiskertoimella DF) ovat pienemmät tai yhtä suuret kuin kaikki annetun moottoriluokan vaiheen II päästönormit (FEL, perheen päästörajat, jos sovellettavissa), kyseisen moottoriperheen katsotaan täyttävän kyseisen moottoriluokan päästönormit. Jos moottoriperhettä edustavan testimoottorin päästöt tässä lisäyksessä määritetyllä huononemiskertoimella kerrottuna ovat suuremmat kuin mitkä tahansa annetun moottoriluokan päästönormit (FEL, perheen päästörajat, jos sovellettavissa), kyseisen moottoriperheen ei katsota täyttävän kyseisen moottoriluokan päästönormeja. 1.3 Tuotantomäärältään pienet moottorivalmistajat voivat valintansa mukaan käyttää tämän kohdan taulukossa 1 tai 2 HC+NOx:lle ja CO:lle määritettyjä huononemiskertoimia tai laskea HC+NOx:n ja CO:n huononemiskertoimet 1.3.1 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti. Niiden tekniikoiden osalta, joita ei mainita tämän kohdan taulukossa 1 ja 2, valmistajan on sovellettava tämän lisäyksen 1.4 kohdassa kuvattua menettelyä. Taulukko 1 Kannettavat moottorit, HC+NOx:lle ja CO:lle määritetyt huononemiskertoimet, tuotantomäärältään pienet valmistajat
Taulukko 2 Muut kuin kannettavat moottorit, HC+NOx:lle ja CO:lle määritetyt huononemiskertoimet, tuotantomäärältään pienet valmistajat
1.3.1 Jälkikäsittelyjärjestelmällä varustettujen moottoreiden huononemiskertoimet lasketaan seuraavan kaavan avulla: DF = [(NE * EDF) - (CC * F)]/ (NE - CC) jossa: DF = huononemiskerroin NE = uuden moottorin päästötasot ennen katalysaattoria (g/kWh) EDF = huononemiskerroin moottoreille, joissa ei ole katalysaattoria taulukossa 1 esitetyn mukaisesti CC = konvertoitu määrä kohdassa 0 tuntia, g/kWh F = 0,8 HC:lle ja 0,0 NOx:lle kaikkien luokkien moottoreiden osalta F = 0,8 CO:lle kaikkien luokkien moottoreiden osalta 1.4 Valmistajien on tarpeen mukaan käytettävä määritettyä huononemiskerrointa tai laskettava huononemiskerroin kullekin säännellylle epäpuhtaudelle kaikkien vaiheen II moottoriperheiden osalta. Tällaisia huononemiskertoimia käytetään tyyppihyväksyntää ja tuotantolinjan testausta varten. 1.4.1 Niiden moottoreiden, joiden osalta ei käytetä tämän jakson taulukon 1 tai 2 määritettyjä huononemiskertoimia, huononemiskertoimet määritetään seuraavasti: 1.4.1.1 Vähintään yhdelle testimoottorille, joka edustaa sellaista rakennetta, jota käytettäessä HC+NOx-päästönormit (perheen päästörajat, jos sovellettavissa) kaikkein todennäköisimmin ylittyvät, ja joka on rakennettu niin, että se edustaa tuotettuja moottoreita, suoritetaan päästöjen (täydellinen) testausmenettely tässä direktiivissä määritellyn mukaisesti vakiintuneita päästöjä edustavan tuntimäärän jälkeen. 1.4.1.2 Jos testataan useampi kuin yksi moottori, lasketaan tulosten keskiarvo ja pyöristetään se sovellettavan normin desimaalitarkkuuteen lisättynä yhdellä merkitsevällä numerolla. 1.4.1.3 Suoritetaan samanlainen päästötesti, jossa seurataan moottorin vanhenemista. Vanhenemismenettely on suunniteltava niin, että valmistajalle annetaan asianmukainen mahdollisuus ennustaa moottorin odotettavissa olevan keston aikana tapahtuva päästöjen huononeminen käytössä ottamalla huomioon kuluminen ja muut huononemismekanismit, jotka ovat odotettavissa tyypillisessä kuluttajakäytössä ja jotka saattavat vaikuttaa päästötulokseen. Jos testataan useampi kuin yksi moottori, lasketaan tulosten keskiarvo ja pyöristetään se samaan desimaalitarkkuuteen kuin sovellettavassa normissa seuraavaan merkitsevään numeroon. 1.4.1.4 Kestojakson lopussa kunkin säännellyn epäpuhtauden päästöt (keskimääräiset päästöt, jos sovellettavissa) jaetaan vakiintuneilla päästöillä (keskimääräiset päästöt, jos sovellettavissa) ja pyöristetään kahteen merkitsevään numeroon. Tulokseksi saatu numero on huononemiskerroin paitsi, jos tulos on pienempi kuin 1,00, jolloin huononemiskerroin on 1,0. 1.4.1.5 Valmistajan niin halutessa päästöjen lisätestauspisteitä voidaan järjestää vakiintuneiden päästöjen testauspisteen ja päästökestojakson välille. Jos välitestejä järjestetään, testauspisteet on sijoitettava tasaisin välein päästökestojaksolle (± 2 h), ja yhden testauspisteen on oltava täyden päästökestojakson (± 2 h) puolivälissä. Kullekin HC+NOx- ja CO-epäpuhtaudelle on sovitettava suora viiva tietopisteisiin, jotka käsittelevät 0-tunnin kohdalla tapahtuvaa alkutestiä ja jotka käyttävät pienimmän neliösumman menetelmää. Huononemiskerroin on lasketut päästöt kestojakson lopussa jaettuna 0-tunnin kohdalla lasketuilla päästöillä. 1.4.1.6 Lasketut huononemiskertoimet saattavat kattaa muita moottoriperheitä kuin sen, johon liittyen ne tuotettiin, jos valmistaja toimittaa ennen tyyppihyväksyntää kansalliselle tyyppihyväksyntäviranomaiselle hyväksyttävät perustelut, joista käy ilmi, että asianomaisten moottoriperheiden voidaan kohtuullisessa määrin olettaa käytetyn rakenteen ja tekniikan perusteella omaavan samanlaiset päästöjen huononemiseen liittyvät ominaisuudet.
2. VAIHEEN II MOOTTOREIDEN PÄÄSTÖKESTOJAKSOT 2.1 Valmistajan on ilmoitettava sovellettava päästökestojakson luokka kullekin moottoriperheelle tyyppihyväksynnän yhteydessä. Tällä luokalla tarkoitetaan moottorivalmistajan määrittämää luokkaa, joka on lähinnä sen laitteiston odotettavissa olevaa käyttöikää, johon moottorit oletetaan asennettavan. Valmistajan on säilytettävä tiedot, jotka ovat tarpeen valmistajan kullekin moottoriperheelle valitseman päästökestojakson luokan perustelemiseksi. Kyseiset tiedot on pyydettäessä toimitettava hyväksyntäviranomaiselle. 2.1.1 Kannettavat moottorit: Valmistajan on valittava päästökestojakson luokka taulukosta 1. Taulukko 1 Kannettavien moottoreiden päästökestojakson luokat (tuntia)
2.1.2 Muut kuin kannettavat moottorit: Valmistajan on valittava päästökestojakson luokka taulukosta 2. Taulukko 2 Muiden kuin kannettavien moottoreiden päästökestojakson luokat (tuntia)
2.1.3 Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että ilmoitettu käyttöikä vastaa todellisuutta. Tietoihin, joilla valmistaja perustelee annetulle moottoriperheelle valitun päästökestojakson luokan, voi sisältyä (luettelo ei ole tyhjentävä):
5) Liitteestä IV tulee liite V, joka muutetaan seuraavasti: Korvataan nykyiset otsikot seuraavasti: "HYVÄKSYNTÄTESTEIHIN JA TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TODENTAMISEEN MÄÄRÄTYN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET OMINAISUUDET LIIKKUVIEN TYÖKONEIDEN PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN (1) VERTAILUPOLTTOAINE "Korvataan taulukon rivin "Neutralointiluku" sarakkeessa 2 ilmaus "min." ilmauksella "maks." Lisätään uusi taulukko ja uudet alaviitteet seuraavasti: "LIIKKUVIEN TYÖKONEIDEN KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN VERTAILUPOLTTOAINE Huomautus: Kaksitahtimoottoreissa käytettävä polttoaine on voiteluöljyn ja jäljempänä mainitun bensiinin sekoitus. Polttoaine/öljy -sekoitussuhteen on oltava valmistajan suositusten mukainen liitteessä IV olevan 2.7 kohdan vaatimusten mukaan.
1 Eritelmässä mainitut arvot ovat "todellisia arvoja". Raja-arvojen määrittämisessä on sovellettu ISO 4259 -standardin "Petroleum products - Determination and application of precision data in relation to methods of test" ehtoja, ja minimiarvoa määritettäessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeama nollan yläpuolella; määritettäessä maksimi- ja minimiarvoa vähimmäispoikkeama on 4R (R = toistettavuus). Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on välttämätön tilastollisista syistä, polttoaineen valmistajan pitäisi kuitenkin pyrkiä nolla-arvoon silloin, kun asetettu maksimiarvo on 2R, ja keskimääräiseen arvoon silloin, kun sekä maksimi- että minimiraja on asetettu. Jos polttoaineen vastaavuutta eritelmän vaatimusten kanssa on tarpeen selventää, on sovellettava ISO 4259 -standardin ehtoja. 2 Polttoaine saa sisältää hapettumisen estoaineita ja metalleja deaktivoivia aineita, joita tavallisesti käytetään jalostamojen bensiinivirtojen vakauttamiseen, mutta polttoaineeseen ei saa lisätä puhdistavia/dispergoivia lisäaineita eikä liuotinöljyjä. "6) Liitteestä V tulee liite VI. 7) Liitteestä VI tulee liite VII, joka muutetaan seuraavasti: a) Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
– Korvataan 1.3.2 kohta seuraavasti: "1.3.2 Tehon kulutus ilmoitetuilla moottorin pyörimisnopeuksilla (valmistajan ilmoitus):
– Korvataan 1.4.2 kohta seuraavasti: "1.4.2 Moottorin teho1
______ 1 Korjaamaton teho mitattu liitteessä I olevan 2.4 kohdan vaatimusten mukaisesti. "– Muutetaan 1.5 kohta seuraavasti: "1.5 Päästötasot 1.5.1 Dynamometrin asetus (kW)
1.5.2 Testisyklin päästötulokset: "b) Lisätään lisäys seuraavasti: "Lisäys 2 KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSTULOKSET 1. TESTI(E)N SUORITUSTA KOSKEVAT TIEDOT1: 1.1 Testauksessa käytetty vertailupolttoaine 1.1.1 Oktaaniluku 1.1.2 Ilmoitetaan öljyn prosenttiosuus seoksessa, jos voiteluainetta ja bensiiniä on sekoitettu kuten kaksitahtimoottoreiden kohdalla. 1.1.3 Bensiinin tiheys nelitahtimoottoreiden osalta ja bensiini/öljy-seos kaksitahtimoottoreiden osalta… 1.2 Voiteluaine 1.2.1 Merkki (merkit) 1.2.2 Tyyppi (tyypit) 1.3 Moottorikäyttöinen laitteisto (jos sovellettavissa) 1.3.1 Luettelo ja tuntomerkit 1.3.2 Tehon kulutus ilmoitetuilla moottorin pyörimisnopeuksilla (valmistajan ilmoitus)
1.4 Moottorin suoritusarvot 1.4.1 Moottorin pyörimisnopeudet: Joutokäynti: min-1 Välinopeus: min-1 Nimellisnopeus: min-1 1.4.2 Moottorin teho2
1.5 Päästötasot 1.5.1 Dynamometrin asetus (kW)
1.5.2 Testisyklin päästötulokset: CO: g/kWh HC: g/kWh NOx: g/kWh ________ 1 Jos perusmoottoreita on useita, tiedot on merkittävä jokaisesta. 2 Korjaamaton teho mitattu liitteessä I olevan 2.4 kohdan vaatimusten mukaisesti. "c) Lisätään lisäys seuraavasti: "Lisäys 3 MOOTTORITEHON MÄÄRITTÄMISEKSI TEHTÄVÄÄ TESTIÄ VARTEN ASENNETTAVAT LAITTEET JA LISÄLAITTEET
a) Täydellinen imujärjestelmä on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten: jos on vaara, että tällä on huomattavaa vaikutusta moottorin tehoon; vapaasti hengittävien kipinäsytytysmoottoreiden osalta; kun valmistaja vaatii, että näin on tehtävä. Muissa tapauksissa voidaan käyttää muuta vastaavanlaista järjestelmää, ja tällöin on tarkastettava, ettei imupaine vaihtele enempää kuin 100 Pa valmistajan puhtaalle ilmansuodattimelle vahvistamasta ylärajasta. b) Täydellinen pakojärjestelmä on oltava asianmukaisesti asennettuna tarkoitettua käyttösovellusta varten: jos on vaara, että tällä on huomattavaa vaikutusta moottorin tehoon; vapaasti hengittävien kipinäsytytysmoottoreiden osalta; kun valmistaja vaatii, että näin on tehtävä. Muissa tapauksissa voidaan käyttää muuta vastaavanlaista järjestelmää edellyttäen, ettei mitattu paine vaihtele enempää kuin 1000 Pa valmistajan vahvistamasta ylärajasta. c) Jos moottorissa on pakokaasujarru, kuristusventtiilin on oltava täysin auki. d) Tarvittaessa polttoaineen syöttöpainetta voidaan säätää jäljittämään tietyssä moottorin käyttösovelluksessa esiintyvää painetta (erityisesti käytettäessä polttoaineen paluujärjestelmää). e) Ilmaventtiili on ruiskutuspumpun paineilmatoimisen säätimen ohjausventtiili. Polttoaineen ruiskutusjärjestelmän säädin saattaa sisältää muita laitteita, jotka saattavat vaikuttaa ruiskutetun polttoaineen määrään. f) Jäähdytysnesteen kierron on toimittava ainoastaan moottorin vesipumpun avulla. Nesteen jäähdytys voidaan toteuttaa ulkopuolisen piirin avulla, jos piirin painehäviö ja pumpun imupaine pysyvät samalla tasolla kuin itse moottorin jäähdytysjärjestelmässä. g) Termostaatti voi olla täysin auki. h) Kun jäähdytystuuletin tai puhallin on asennettu testiä varten, niiden käyttämä teho on lisättävä tuloksiin lukuun ottamatta suoraan kampiakseliin asennettuja ilmajäähdytteisiä moottoreiden jäähdytystuulettimia. Tuulettimen tai puhaltimen teho on määritettävä testeissä käytettävillä nopeuksilla joko laskemalla se vakio-ominaisuuksien perusteella tai käytännön testien avulla. i) Generaattorin pienin teho: Generaattorin sähkötehon on oltava rajoitettu ainoastaan moottorin toiminnan kannalta välttämättömien lisävarusteiden käytölle. Jos akun käyttäminen on välttämätöntä, on käytettävä hyväkuntoista täyteen ladattua akkua. j) Ahtoilman jäähdytyksellä, joko neste- tai ilmajäähdytyksellä, varustetut moottorit on testattava ahtoilman jäähdytyksellä, tai valmistajan pyynnöstä testipenkkijärjestelmä voi korvata ilmajäähdyttimen. Kummassakin tapauksessa tehonmittaus kaikilla nopeuksilla on suoritettava moottorin ilman suurimmalla painehäviöllä ja pienimmällä lämpötilan pudotuksella ahtoilman jäähdyttimen läpi testipenkkijärjestelmässä kuin valmistajan ilmoittamat vastaavat arvot. k) Ne voivat sisältää esimerkiksi pakokaasun kierrätysjärjestelmän (EGR-järjestelmän), katalysaattorin, lämpöreaktorin, ilman jälki-imujärjestelmän ja polttoaineen haihtumisen estojärjestelmän. l) Sähköisten tai muiden käynnistysjärjestelmien teho syötetään testialustasta. "8) Liitteistä VII-X tulee liitteet VIII-XI. 9) Lisätään liite seuraavasti: "LIITE XII VAIHTOEHTOISTEN TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN TUNNUSTAMINEN 1. Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 2 jaksossa määriteltyjen luokkien A, B ja C moottoreiden osalta;
2.1 Direktiivin 2000/25/EY mukaiset, vaiheen II tyyppihyväksynnät 2.2 Direktiivin 88/77/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 99/96/EY, mukaiset tyyppihyväksynnät, jotka täyttävät direktiivin 2 artiklassa ja liitteessä I olevassa kohdassa 6.2.1 säädetyt vaatimukset A-, B 1-, B 2- tai C-vaiheen osalta. 2.3 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 49.03 muutossarjat. 2.4 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 96 vaiheen B mukaiset hyväksynnät säännön N:o 96 muutossarjan 01 5.2.1 kohdan mukaisesti. "_________________________
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
0337_FI-p0000001 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000001")
0337_FI-p0000002 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000002")
0337_FI-p0000003 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000003")
0337_FI-p0000004 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000004")
0337_FI-p0000005 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000005")
0337_FI-p0000006 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000006")
0337_FI-p0000007 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000007")
0337_FI-p0000008 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000008")
0337_FI-p0000009 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000009")
0337_FI-p0000010 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000010")
0337_FI-p0000011 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000011")
0337_FI-p0000012 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000012")
0337_FI-p0000013 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000013")
0337_FI-p0000014 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000014")
0337_FI-p0000015 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000015")
0337_FI-p0000016 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000016")
0337_FI-p0000017 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000017")
0337_FI-p0000018 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000018")
0337_FI-p0000019 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000019")
0337_FI-p0000020 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000020")
0337_FI-p0000021 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000021")
0337_FI-p0000022 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000022")
0337_FI-p0000023 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000023")
0337_FI-p0000024 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000024")
0337_FI-p0000025 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000025")
0337_FI-p0000026 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000026")
0337_FI-p0000027 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000027")
0337_FI-p0000029 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000029")
0337_FI-p0000028 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000028")
0337_FI-p0000030 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000030")
0337_FI-p0000031 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000031")
0337_FI-p0000032 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000032")
0337_FI-p0000033 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000033")
0337_FI-p0000034 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000034")
0337_FI-p0000035 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000035")
0337_FI-p0000036 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000036")
0337_FI-p0000037 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000037")
0337_FI-p0000038 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000038")
0337_FI-p0000039 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000039")
0337_FI-p0000040 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000040")
0337_FI-p0000041 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000041")
0337_FI-p0000042 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000042")
0337_FI-p0000043 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000043")
0337_FI-p0000044 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000044")
0337_FI-p0000045 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000045")
0337_FI-p0000046 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000046")
0337_FI-p0000047 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000047")
0337_FI-p0000048 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000048")
0337_FI-p0000049 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000049")
0337_FI-p0000050 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000050")
0337_FI-p0000051 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000051")
0337_FI-p0000052 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000052")
0337_FI-p0000053 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000053")
0337_FI-p0000054 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000054")
0337_FI-p0000055 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000055")
0337_FI-p0000056 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000056")
0337_FI-p0000057 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000057")
0337_FI-p0000058 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000058")
0337_FI-p0000059 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000059")
0337_FI-p0000060 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000060")
0337_FI-p0000061 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000061")
0337_FI-p0000062 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000062")
0337_FI-p0000063 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000063")
0337_FI-p0000064 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000064")
0337_FI-p0000065 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000065")
0337_FI-p0000066 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000066")
0337_FI-p0000067 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000067")
0337_FI-p0000068 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000068")
0337_FI-p0000069 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000069")
0337_FI-p0000070 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000070")
0337_FI-p0000071 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000071")
0337_FI-p0000072 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000072")
0337_FI-p0000073 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000073")
0337_FI-p0000074 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000074")
0337_FI-p0000075 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000075")
0337_FI-p0000076 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000076")
0337_FI-p0000077 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000077")
0337_FI-p0000078 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000078")
0337_FI-p0000079 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000079")
0337_FI-p0000080 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000080")
0337_FI-p0000081 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000081")
0337_FI-p0000082 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000082")
0337_FI-p0000083 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000083")
0337_FI-p0000084 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000084")
0337_FI-p0000085 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000085")
0337_FI-p0000086 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000086")
0337_FI-p0000087 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000087")
0337_FI-p0000088 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000088")
0337_FI-p0000089 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000089")
0337_FI-p0000090 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000090")
0337_FI-p0000091 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000091")
0337_FI-p0000092 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000092")
0337_FI-p0000093 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000093")
0337_FI-p0000094 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000094")
0337_FI-p0000095 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000095")
0337_FI-p0000096 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000096")
0337_FI-p0000097 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000097")
0337_FI-p0000098 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000098")
0337_FI-p0000099 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000099")
0337_FI-p0000100 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000100")
0337_FI-p0000101 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000101")
0337_FI-p0000102 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000102")
0337_FI-p0000103 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000103")
0337_FI-p0000104 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000104")
0337_FI-p0000105 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000105")
0337_FI-p0000106 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000106")
0337_FI-p0000107 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000107")
0337_FI-p0000108 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000108")
0337_FI-p0000109 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000109")
0337_FI-p0000110 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000110")
0337_FI-p0000111 "20020702-P5_TA(2002)0337_FI-p0000111")
| Yhteisön tiede- ja teknologiatilastot *** I |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 490(1)), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0392/2001), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0236/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. heinäkuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2002/EY tekemiseksi yhteisön tiede- ja teknologiatilastojen tuotannosta ja kehittämisestä
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen(2), noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3), sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisön politiikan tukemiseksi tarvitaan vertailukelpoisia tilastoja, jotka koskevat tutkimusta ja kehittämistä ja teknologiainnovaatioita sekä tiedettä ja teknologiaa yleensä. (2) Tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä innovaatioita koskevien yhteisön tilastojen monivuotisesta kehittämisohjelmasta 24 päivänä tammikuuta 1994 tehdyssä neuvoston päätöksessä 94/78/EY, Euratom(4), joka koskee ajanjaksoa 1994−1997 korostetaan, että tavoitteena on tarjota yhteisön viitekehys tilastoille ja luoda yhteisön kattava yhdenmukaistettu tilastotietojärjestelmä tälle alalle. (3) Vuosien 1994−1997 ohjelmasta annetussa loppuraportissa korostetaan, että työtä olisi jatkettava, tiedot olisi tuotava saataville entistä nopeammin, alueellista kattavuutta laajennettava ja tietojen vertailukelpoisuutta parannettava. (4) Yhteisön tilasto-ohjelmasta vuosiksi 1998−2002 22 päivänä joulukuuta 1998 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/126/EY(5) mukaisesti tilastotietojärjestelmän on tuettava tiede- ja teknologiapolitiikkojen hallinnointia yhteisössä ja arvioitava alueiden T&K- ja innovointikykyä rakennerahastojen hallinnointia varten. (5) Tietojen hyödyllisyyden ja vertailtavuuden varmistamiseksi komission olisi vahvistettava jäsenvaltioiden toimittamien tietojen yksityiskohdat ottaen huomioon OECD:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen tekemä työ. (6) Yhteisön tiede- ja teknologia- ja innovaatiopolitiikoissa kiinnitetään erityistä huomiota eurooppalaisten yritysten tiede- ja teknologiapohjan lujittamiseen, jotta yritykset voisivat parantaa kansainvälistä ja alueellista innovatiivisuuttaan ja kilpailukykyään. Huomiota kiinnitetään myös tietoyhteiskunnan toiminnasta saatavaan hyötyyn, teknologian siirron tehostamiseen, toiminnan kehittymiseen teollis- ja tekijänoikeuksien alalla henkilöstöresurssien liikkuvuuteen sekä miesten ja naisten tasavertaisuuden edistämiseen tiedemaailmassa. (7) Kustannustehokkuuden periaatetta on sovellettava tietojen keruussa käytettäviin menetelmiin elinkeinoelämän ja hallinnon osalta kuitenkin niin, että säilytetään tiedon riittävä laatu. (8) On välttämätöntä, että virallisten tiede- ja teknologiatilastojen kehitystä koordinoidaan siten, että täytetään kansallisten, alueellisten ja paikallisviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen, taloudellisten toimijoiden, ammattialajärjestöjen ja suuren yleisön tarpeet. (9) Tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevasta erityisohjelmasta "Tutkijavoimavarojen lisääminen ja sosioekonomisen tietopohjan laajentaminen" (1998−2002) 25 päivänä tammikuuta 1999 tehty neuvoston päätös 1999/173/EY(6) otetaan huomioon työn päällekkäisyyden välttämiseksi. (10) Naisista ja tieteestä 20 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(7) korostetaan tiedon tarvetta naisten osallistumisesta tieteen ja teknologian kehitykseen. (11) Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä eli menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) 2 artiklassa tarkoitetut hallintotoimenpiteet, on päätettävä käyttäen kyseisen päätöksen 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä. (12) Neuvoston päätöksellä 89/382/ETY,Euratom(9) perustettua Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomiteaa on kuultu edellä mainitun päätöksen 3 artiklan mukaisesti. (13) Tieteen ja tekniikan tutkimuskomitea (Crest) on antanut asiasta lausunnon, OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN: 1 artikla Tämän päätöksen tavoitteena on perustaa tiede-, teknologia- ja innovaatiotilastoja koskeva yhteisön tilastotietojärjestelmä yhteisön politiikkojen tukemista ja seurantaa varten. 2 artikla
Yhteisö tehostaa myös yhteistyötä OECD:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa erityisesti patentti- ja huipputekniikkatilastojen alalla.
Jäsenvaltioiden käytössä oleva tietojen keruu- ja käsittelykapasiteetti otetaan huomioon. 3 artikla Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 4 artikla 1. Komissiota avustaa päätöksen 89/382/ETY,Euratom 1 artiklalla perustettu yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 artiklassa säädettyä hallintomenettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan säännökset. 3. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 5 artikla Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle 2 artiklassa säädettyjen toimien täytäntöönpanosta arviointikertomuksen neljän vuoden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Tässä kertomuksessa käsitellään muun muassa toimien kustannuksia ja vastaajille koituvaa taakkaa suhteessa tietojen saatavuuden tuomiin hyötyihin ja käyttäjien tyytyväisyyteen. Komissio voi ehdottaa kertomuksen perusteella toimia tämän päätöksen toimivuuden parantamiseksi. 6 artikla Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. 7 artikla Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelu *** I (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||
| ||||||||||
Ehdotus hyväksyttiin. Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelua koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 86/609/ETY muuttamisesta (KOM(2001) 703 – C5&nbhy;0605/2001 – 2001/0277(COD)) (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 703(1)), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0605/2001), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A5&nbhy;0239/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen; 2. pyytää saada komission ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||
| Kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelu * (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2001) 704(1)), – ottaa huomioon kokeellisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien selkärankaisten eläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen muutospöytäkirjan, – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan, – neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti (C5&nbhy;0037/2002), – ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta, – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan, – ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0238/2002), 1. hyväksyy pöytäkirjan tekemisen; 2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||
| Valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen * (menettely ilman keskustelua) |
| |||||||||
| ||||||||||
Ehdotus hyväksyttiin. Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi liittymisestä Euroopan yhteisön puolesta vuonna 1979 tehtyyn, valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen kuuluvaan happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan (KOM(2002) 44 – C5&nbhy;0094/2002 – 2002/0035(CNS)) (Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2002) 44(1)), – neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti (C5&nbhy;0094/2002), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0240/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen; 2. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 3. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||
| Pyyntö Korakasin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi |
| |||||||||
Euroopan parlamentti, joka − on vastaanottanut Efstratios Korakasin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka välitettiin Ateenan käräjäoikeuden syyttäjän Ilias Koliusisin 3. huhtikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä sekä Helleenien tasavallan oikeusministerin Mihail Stathopulosin 28. syyskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, jotka annettiin tiedoksi täysistunnossa 12. marraskuuta 2001, – on kuullut Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti Efstratios Korakasia, joka on pyytänyt parlamentaarisen koskemattomuutensa säilyttämistä, − ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 4 artiklan 2 kohdan, − ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1), − ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan, − ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0245/2002), 1. päättää olla pidättämättä Efstratios Korakasin parlamentaarista koskemattomuutta; 2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja valiokunnan mietinnön viipymättä Kreikan toimivaltaiselle viranomaiselle.
| ||||||||||
| Raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavat ajorajoitukset *** I |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen ja muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(1998) 115(1) ja KOM(2000) 759(2)), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 71 artiklan 1 kohdan ja 251 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0679/2000), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0191/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. heinäkuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/.../EY antamiseksi tietyillä teillä kansainvälisessä liikenteessä raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavia ajorajoituksia koskevasta yhdenmukaistettujen sääntöjen avoimesta järjestelmästä
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksenja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen(3), ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4), ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5), noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(6), sekä katsovat seuraavaa: (1) Nykyisin ei ole yhteisön laajuisia yhdenmukaistettuja sääntöjä raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen ajorajoituksista sunnuntaisin ja yleisinä vapaapäivinä. (2) Yhdenmukaistettujen sääntöjen puutteesta seuraa eroja ajorajoitusten kestossa ja rajoituksista vapautettujen ajoneuvojen määritelmissä. (3) Tällainen tilanne haittaa merkittävästi vapautta tarjota kuljetuspalveluja ja tiedottamista maanteiden tavaraliikenteen harjoittajille ja ammattikuljettajille yhteisössä. (4) On mahdotonta jäsenvaltioittain vaihtelevien ajokieltojen takia tehdä pitkillä välimatkoilla meno-paluumatkoja ilman suhteettoman pitkiä keskeytyksiä. Kyseiset ajorajoitukset vaikuttavat voimakkaasti ja suhteettoman paljon yhteisön reuna-alueisiin niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi, samoin kuin kauttakulkuliikenne vaikuttaa yhteisön keskusalueisiin. (5) Lisäksi jäsenvaltioissa voimassa olevat erilaiset ajokiellot heikentävät oikeusvarmuutta tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen ja yhteisön määräysten suhteen, joilla varmistetaan oikeus tarjota liikennepalveluja. Odotettavissa oleva laajentuminen ja siitä aiheutuva raskaan liikenteen todennäköinen lisääntyminen tekevät tilanteen vielä monimutkaisemmaksi. (6) Perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli avointa järjestelmää yhdenmukaistettujen ajokieltojen säännöistä, ja siten varmistaa, että haitallisia seurauksia kuljetuspalvelujen vapaudelle aiheutetaan mahdollisimman vähän, minkä vuoksi tavoitteita voidaan toiminnan laajuuden takia paremmin toteuttaa yhteisön tasolla. Tämä direktiivi rajoittuu vähimpään näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeelliseen eikä siten ylitä sitä, mikä tarvitaan tähän tarkoitukseen. (7) On suotavaa, että vähennetään mahdollisimman paljon ajorajoitusten kielteisiä vaikutuksia erityisesti kansainvälisessä liikenteessä. Olisi suotavaa, että kansainväliselle liikenteelle pidetään avoimena tietyt tiet, jotka mainitaan yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1692/96/EY(7) liitteessä I olevassa 2 jaksossa. Tällaisille teille voidaan asettaa uusia ajokieltoja viikonloppuisin, yleisinä vapaapäivinä ja yleisten vapaapäivien aattoina ainoastaan tiettyinä aikoina. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisista ajorajoituksista. Ehdotettuja rajoituksia pidempiä olemassa olevia ajokieltoja voidaan soveltaa edelleen. (8) Sallittua enimmäiskestoa olisi voitava pidentää erityistapauksissa silloin, kun se on perusteltua ympäristön, liikenneturvallisuuden tai sosiaalisten syiden takia. Komission olisi tarkasteltava viipymättä komitean avustamana pyyntöjä pidennyksistä. (9) Jäsenvaltioiden olisi voitava rajoittaa öisin niiden raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen liikennöintiä, joiden melu ylittää yhteisön standardit. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava rajoittaa raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen liikennöintiä silloin, kun on odotettavissa poikkeuksellisen korkea liikennetiheys, kuten kesälomakausina. Komissiolle olisi ilmoitettava tällaisista ajorajoituksista. (10) Erityisissä ympäristö- tai sääoloissa jäsenvaltioiden olisi voitava rajoittaa raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen liikennöintiä ympäristönsuojelun ja tieliikenneturvallisuuden takia. Käytännön syistä tällaisia rajoituksia olisi voitava asettaa ilman että niistä ilmoitetaan komissiolle. (11) Kaikissa jäsenvaltioissa olisi yhdenmukaistettava kielloista vapautetut raskaat tavarankuljetusajoneuvotyypit ja kuljetukset. (12) Kansallisia, alueellisia ja paikallisia ajorajoituksia asetetaan nykyisin monilla eri tavoilla. Sen vuoksi on luotava Euroopan tieliikenteen tietojärjestelmä, johon kaikilla maanteiden tavaraliikenteen harjoittajilla ja ammattikuljettajilla on reaaliaikainen pääsy. Tämä järjestelmä antaa mahdollisuuden toimittaa kaikille tieliikenteen alan toimijoille luotettavaa tietoa rajoitusten ajoituksesta ja pituudesta. Komissio laatii järjestelmästä kerättyjen tietojen perusteella vuosikertomuksen jäsenvaltioille ja Euroopan parlamentille. (13) Tarvitaan vertailevia tutkimuksia kansainvälisten reittien käyttöasteesta, jotta voidaan saada kokonaiskuva liikenteestä Euroopan unionissa ja ehdokasvaltioissa ja jotta voidaan arvioida liikennerajoitusten vaikutusta politiikkoihin, jotka koskevat maantieliikenteen sääntelyä ja organisointia. (14) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) 2 artiklan mukaisia laajakantoisia toimenpiteitä, minkä vuoksi niistä olisi päätettävä mainitun päätöksen 5 artiklassa määrättyä sääntelymenettelyä noudattaen. (15) Jokaisen jäsenvaltion olisi vahvistettava seuraamukset tämän direktiivin täytäntöönpanon rikkomisesta. (16) Avoimuuden kannalta on suotavaa laatia luettelo kansallisista yleisistä vapaapäivistä, jolloin tällä hetkellä sovelletaan ajokieltoja. Komissio muuttaa tätä luetteloa jäsenvaltioiden pyynnöstä, (17) Jotta raskasta liikennettä koskevat ajokiellot eivät kärjistäisi sosiaalisia epäkohtia eivätkä heikentäisi kuljettajien työoloja, on syytä ryhtyä sosiaalisiin tukitoimiin ottaen huomioon erityisesti liikenteen maantieteellinen alkuperä. (18) Jäsenvaltioiden, jotka asettavat ajorajoituksia, joiden vuoksi kuljettajien on vietettävä viikonloppu tai osa viikonloppua pysäköintialueella, on varmistettava, että alueella on riittävästi pysäköintipaikkoja ja saniteettitilat, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Tällä direktiivillä perustetaan avoin yhdenmukaistettujen sääntöjen ja tietojen järjestelmä ajorajoituksista, jota sovelletaan raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin tiettyinä aikoina tietyillä Euroopan yhteisön teillä kansainvälisessä liikenteessä. 2 artikla
3 artikla 1. Tämän direktiivin soveltamisala rajoittuu TEN-verkkoon. 2. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa kansainvälisessä liikenteessä liikennöiville raskaille tavarankuljetusajoneuvoille ajorajoituksia, jotka ovat tiukempia kuin kansallisessa liikenteessä liikennöiviin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin sovellettavat ajorajoitukset. 3. Jäsenvaltiot saavat asettaa kaikille raskaille tavarankuljetusajoneuvoille ajorajoituksia, jotka ovat voimassa
4. Jäsenvaltiot saavat asettaa ajorajoituksia kello 22.00‐5.00 välillä, joita sovelletaan niihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin, jotka eivät täytä komission direktiivissä 96/20/EY(10) säädettyjä melustandardeja. 5. Jäsenvaltiot, joilla on voimassa 3 kohdassa säädettyjä rajoituksia laajempia ajorajoituksia 1 päivänä marraskuuta 2000, voivat edelleen soveltaa niitä. Jos jäsenvaltio muuttaa mainittuja ajorajoituksia, tämä voidaan tehdä ainoastaan niiden yhdenmukaistamiseksi 3 kohdassa mainittujen rajoitusten kanssa. 6. Jäsenvaltiot saavat asettaa 3 ja 4 kohdassa säädettyjen rajoitusten lisäksi ajorajoituksia ainoastaan sellaisille kansainvälisessä liikenteessä liikennöiville raskaille tavarankuljetusajoneuvoille, jotka ovat vapautettuja näistä lisärajoituksista. 7. Sen estämättä, mitä 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat erityistapauksissa asettaa 3 ja 4 kohdassa säädettyjä rajoituksia pidempiä ajorajoituksia raskaille tavarankuljetusajoneuvoille myös kansainvälisessä liikenteessä, jos jäsenvaltiot toimittavat todisteita osoitukseksi siitä, että kyseiset lisärajoitukset ovat ympäristön, liikenneturvallisuuden tai sosiaalisten syiden takia perusteltuja, ja saatuaan komission etukäteisluvan 9 artiklassa säädetyn komiteamenettelyn mukaisesti. Todisteisiin on sisällyttävä erittely, joka osoittaa, että rajoitukset ovat oikeassa suhteessa verrattuna vaihtoehtoisiin liikenteen hallintatoimenpiteisiin.
8. Sen estämättä, mitä 6 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat asettaa erityisajorajoituksia raskaille tavarankuljetusajoneuvoille myös kansainvälisessä liikenteessä TEN-verkossa sellaisina päivinä ja sellaisilla teillä, jolloin ja missä:
4 artikla Edellä 3 artiklan 3, 6 ja 7 kohdan sekä 8 kohdan a alakohdan mukaisesti säädetyistä ajorajoituksista ovat vapautettuja liitteessä I määritellyt raskaat tavarankuljetusajoneuvot ja/tai erityiskuljetukset. 5 artikla 1. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat asettaa ajamista koskevia lisärajoituksia 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti, on esitettävä pyyntö komissiolle. Komissio päättää asiasta kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta 9 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. 2. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat asettaa 3 artiklan 3 tai 4 kohdan taikka 8 kohdan a alakohdan mukaisia ajorajoituksia, on ilmoitettava komissiolle vähintään 60 päivää etukäteen näiden rajoitusten pituus yksityiskohtaisesti. 3. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat muuttaa liitteessä II lueteltuja kansallisia yleisiä vapaapäiviään, jolloin ajokieltoja sovelletaan, on ilmoitettava siitä komissiolle vähintään 60 päivää etukäteen. Komissio muuttaa liitettä II vastaavasti. 6 artikla
7 artikla Edellä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella komissio laatii vuosittain viimeistään 30 päivänä marraskuuta kertomuksen 3 artiklan 3, 4 ja 7 kohdan ja 8 kohdan a alakohdan mukaisesti sallituista seuraavan vuoden ajorajoituksista raskaille tavarankuljetusajoneuvoille kansainvälisessä liikenteessä TEN-verkossa. Komissio laatii myös taulukon tämän direktiivin rikkomisesta kussakin jäsenvaltiossa ja jäsenvaltioiden tilanteen korjaamiseksi 10 artiklan mukaisesti soveltamista seuraamuksista. Tiedot välitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 8 artikla Komissio antaa liitteen I mukauttamiseksi tarvittavat muutokset 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. 9 artikla 1. Komissiota avustaa komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja. 2. Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä päätöksen 7 artiklan 3 kohdan ja 8 artiklan mukaisesti. 3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika on [3] kuukautta. 10 artikla Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa määritettynä päivänä ja kaikki niiden muutokset mahdollisimman pian. 11 artikla Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2005. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 12 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 13 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I Ajorajoituksista vapautetut kuljetukset ja ajoneuvotyypit Neuvoston direktiivissä 92/106/ETY(11) määriteltyjä yhdistettyjä kuljetuksia suorittavat ajoneuvot ATP:n määritelmän mukaisia herkästi pilaantuvia elintarvikkeita kuljettavat varmennetut ATP-ajoneuvot(12) Nestemäistä maitoa säädellyssä lämpötilassa kuljettavat varmennetut ATP-säiliöautot Herkästi pilaantuvia hedelmiä tai vihanneksia kuljettavat ajoneuvot Neuvoston direktiivin 96/53/EY(13) 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä erityiskuormia kuljettavat ajoneuvot Kukkia ja puutarhatalouden tuoretuotteita kuljettavat ajoneuvot. LIITE II Kansalliset yleiset vapaapäivät, joihin jäsenvaltiot soveltavat ajokieltoja Kansalliset yleiset vapaapäivät Itävallassa Uudenvuodenpäivä Loppiainen 2. pääsiäispäivä Vapunpäivä Helatorstai Helluntain jälkeinen maanantai Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhla Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä Itävallan kansallispäivä (26. lokakuuta) Pyhäinpäivä Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä Joulupäivä Tapaninpäivä Kansalliset yleiset vapaapäivät Ranskassa Uudenvuodenpäivä 2. pääsiäispäivä Saksan miehityksestä vapautumisen päivä (8. toukokuuta) Helatorstai Helluntain jälkeinen maanantai Kansallispäivä (14. heinäkuuta) Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä Pyhäinpäivä I maailmansodan päättymisen muistopäivä (11. marraskuuta) Joulupäivä Kansalliset yleiset vapaapäivät Saksassa Uudenvuodenpäivä Pitkäperjantai 2. pääsiäispäivä Vapunpäivä Helatorstai Helluntain jälkeinen maanantai Saksojen yhdentymispäivä (3. lokakuuta) Joulupäivä Tapaninpäivä Kansalliset yleiset vapaapäivät Italiassa Uudenvuodenpäivä Loppiainen Pitkäperjantai 2. pääsiäispäivä Saksan miehityksestä vapautumisen päivä (25. huhtikuuta) Vapunpäivä Pyhäinpäivä Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä Joulupäivä Kansalliset yleiset vapaapäivät Luxemburgissa Uudenvuodenpäivä 2. pääsiäispäivä Vapunpäivä Helatorstai Helluntain jälkeinen maanantai Luxemburgin kansallispäivä (23. kesäkuuta) Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä Pyhäinpäivä Joulupäivä Tapaninpäivä Kansalliset yleiset vapaapäivät Espanjassa Uudenvuodenpäivä Loppiainen Kiirastorstai Pitkäperjantai Vapunpäivä Pyhäinpäivä Kansallispäivä (6. joulukuuta) Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivä Joulupäivä
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvä rahoitustuki *** I |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2002) 134), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 156 artiklan 1 kohdan ja 251 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0130/2002), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A5&nbhy;0188/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. katsoo, että ehdotuksen rahoitusvaikutukset ovat yhteensopivia otsakkeen 3 nykyisen enimmäismäärän kanssa ilman, että muille kyseisestä otsakkeesta nykyisin rahoitetuille ohjelmille asetetaan rajoituksia; 3. pyytää saada ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 4. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. heinäkuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2002 antamiseksi Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan ensimmäisen kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen(1), ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2), ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3), noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4), sekä katsovat seuraavaa: (1) Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeisiin osoitetusta rahoitustuen kokonaismäärästä 60 prosenttia on myöhässä. Essenin Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjen neljäntoista ensisijaisen hankkeen osalta on edelleen ratkaisematta huomattavia ongelmia, mistä johtuen yhteisön yhteisrahoituksen lisääminen katsotaan tarpeelliseksi. (2) Komission olisi laadittava arviointi jäsenvaltioiden vastuusta hankkeiden toteutuksessa. Komission olisi esitettävä tämän arvioinnin perusteella ehdotus jäsenvaltioiden välisen raja-alueyhteistyön parantamiseksi. (3) Liikenteen – erityisesti raskaan rekkaliikenteen – kasvu viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on johtanut ruuhkien ja epäpuhtauksien lisääntymiseen koko yhteisön alueella. Tieverkon ja rautatieinfrastruktuurin nykyinen kapasiteetti ei ole läheskään paras mahdollinen, ja heikoimpina kohtina ovat raja-alueet. Suurimmat viipeet Euroopan laajuisen liikenneverkon toteuttamisessa liittyvät rajat ylittäviin rautatiehankkeisiin, jotka edellyttävät pitkien tunnelien tai siltojen kaltaisen infrastruktuurin rakentamista. Näiden vaikeuksien vuoksi kyseisten hankkeiden taloudellinen kannattavuus on usein varsin alhainen. Tämä koskee etenkin rajat ylittäviä rautatiehankkeita alueilla, joilla on luonnollisia esteitä, kuten Alpit ja Pyreneiden vuoristo. (4) Rajat ylittävät yhteydet energiaverkkojen välillä ovat tärkeitä varmistettaessa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, toimitusvarmuus ja olemassa olevien energiainfrastruktuurien optimaalinen käyttö. Tästä syystä myös energiaverkkojen ensisijaisten hankkeiden kehittämisvaiheelle olisi voitava myöntää suurempaa rahoitustukea ilman että tämä johtaa vuosia 2003–2006 koskevissa rahoitusnäkymissä energiaverkkoja varten varattujen yhteisön varojen määrän nostamiseen. Tämä tuki koskee energiaverkkojen ensisijaisia hankkeita, jotka toteutetaan yksittäisissä yrityksissä ja jotka ovat Euroopan talouden kannalta tarpeellisia mutta liiketaloudellisesti kannattamattomia eivätkä vääristä yritysten välistä kilpailua. (5) Raja-alueilla liikenteen pullonkauloja poistaviin ja ehdokasmaiden vastaisilla rajoilla toteutettaviin liikennehankkeisiin, joilla merkittävästi parannetaan yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 23 päivänä heinäkuuta 1996 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1692/96/EY(5) perustettua Euroopan laajuista verkkoa, olisi myönnettävä korotettua tukea enimmillään 20 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista. (6) Koska ehdokasmaiden raja-alueita koskevien hankkeiden toteuttaminen voi osoittautua vaikeaksi taloudellisten rajoitteiden vuoksi, lisärahoitusta, yksityinen pääoma mukaan lukien, olisi käytettävä kaikkein kiireellisimpiin liikenteen infrastruktuurin parannuksiin ehdokasmaiden rajoilla. Hankkeiden taloudellinen kannattavuus, sosiaalinen ja taloudellinen lisäarvo ja yhdenmukaisuus kestävän liikenteen tavoitteiden kanssa olisi arvioitava. Tällaisiin erityishankkeisiin myönnettyjen varojen olisi katettava koko rahoitusjakso 2003–2006 uusien jäsenvaltioiden liittymispäivämäärästä riippumatta. (7) Liikenneasioita käsittelevä neuvosto pääsi 26 päivänä maaliskuuta 2002 sopimukseen Galileo-yhteisyritystä koskevista oikeudellisista näkökohdista ja siitä, että 450 miljoonaa euroa vapautetaan kehittelyvaiheen rahoitukseen ja että nämä varat kohdennetaan Galileo-yhteisyritykseen. (8) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95(6) säännöksiä olisi mukautettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(7) huomioon ottamiseksi. (9) Rahoituskehystä asetuksen (EY) N:o 2236/95 täytäntöön panemiseksi olisi korotettava kaikkein kiireellisimpien liikenteen infrastruktuurin parannusten rahoittamiseksi ehdokasmaiden rajoilla. Korotuksen olisi oltava yhdenmukainen rahoitusnäkymien otsakkeen 3 enimmäismäärän kanssa niin, ettei kyseisestä otsakkeesta nykyisin rahoitettaville ohjelmille aseteta rajoituksia. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(8) 33 khodoan mukaisesti, joka koskee yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttäviä monivuotisia ohjelmia, komission olisi esitettävä täsmälliset perusteet hyväksytystä rahoituskehyksestä poikkeamiselle ja otettava asianmukaisesti huomioon ohjelman toteutuksesta saadut tulokset. Ennen kuin rahoitusta kohdennetaan uudelleen hankkeiden välillä, komission olisi kuultava budjettivallan käyttäjää varmistaakseen, että järjestelyt ovat Euroopan parlamentin vahvistamien prioriteettien mukaisia. Euroopan laajuisten liikenneverkkojen tavoitteiden ja laajentumisesta aiheutuvien liikennepoliittisten haasteiden huomioon ottamiseksi on seuraavissa rahoitusnäkymissä korotettava huomattavasti liikennehankkeille osoitettuja määrärahoja. (10) Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2236/95 olisi muutettava, OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan asetus (EY) N:o 2236/95 seuraavasti: 1) Korvataan 5 artiklan 3 alakohta seuraavasti: "3. Valitusta tukimuodosta riippumatta tämän asetuksen mukaan myönnettävän yhteisön tuen kokonaismäärä ei saa ylittää kymmentä prosenttia investointien kokonaiskustannuksista. Yhteisön tukea voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti myöntää enimmillään 20 prosenttia investoinnin kokonaiskustannuksista seuraavissa tapauksissa:
2) Lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti: "2 b. Mikäli kyseistä toimea ei ole toteutettu kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun toimelle myönnettiin taloudellista tukea, komissio perii myönnetyn tuen takaisin. Kun kyse on poikkeuksellisen mittavasta hankkeesta tai odottamattomasta viivästyksestä, komissio voi poiketa tästä määräajasta. "3) Korvataan 17 artikla seuraavasti: "17 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa komitea, joka muodostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta sekä Euroopan investointipankin edustajasta, jolla ei ole äänioikeutta. Ehdokasvaltiot voivat osallistua komitean työskentelyyn tarkkailijoina, kun esityslistalla käsitellään niitä koskevaa asiaa. Komitean puheenjohtajana on komission edustaja. 2. Jos tähän artiklaan viitataan neuvoston päätöksen 1999/468/EY* 3 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla. ________ * EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. "4) Korvataan 18 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: "Rahoituskehys tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi ajanjaksolla 2000–2006 on 4,7 miljardia euroa, ja sitä tarkistetaan tämän asetuksen täytäntöönpanoon perustuen mainitun ajanjakson puolivälissä. Määrärahojen myöntäminen on yhdistettävä toteuttamisen määrälliseen ja laadulliseen tasoon, mukaan lukien vaikutus liikenteen kasvun rajoittamiseen ja ilmansaasteiden vähentämiseen. Määrärahojen käyttämättä jättäminen johtaa maksusitoumusmäärärahojen peruuntumiseen n+2 vuoden jälkeen. "2 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta Puhemies Puheenjohtaja
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Biopolttoaineiden valmisteverokannat * |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(Kuulemismenettely) Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2001) 547(1)), – neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti (C5&nbhy;0030/2002), – ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, – ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan ja teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A5&nbhy;0218/2002), 1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna; 2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Euratomin turvavalvontatoimisto (1999–2000) |
| |||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission kertomuksen (KOM(2001) 436 – C5&nbhy;0535/2001), – ottaa huomioon Euratom-sopimuksen 30 ja 33 artiklan sekä VII luvun ja 107 artiklan, – ottaa huomioon komission lausunnon "Ydinturvallisuus 15 vuotta Tšernobylin onnettomuuden jälkeen ja onnettomuuden vaikutukset terveyteen", joka annettiin Euroopan parlamentin täysistunnossa 2. toukokuuta 2001, – ottaa huomioon Kölnissä vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, joissa se korosti tiukkojen ydinturvallisuusnormien merkitystä unionin laajentumisen yhteydessä ja vaati lisäksi komissiota tutkimaan edistymistä tällä alalla, – ottaa huomioon komission Euroopan parlamentin täysistunnossa 5. helmikuuta 2002 antamat vastaukset(1), – ottaa huomioon komission Euroopan parlamentin täysistunnossa 12. maaliskuuta 2002 antamat vastaukset(2), – ottaa huomioon neuvoston päätöksen eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista tukevasta Euroopan atomienergiayhteisön (Euratomin) kuudennesta tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmasta 2002 - 2006(3), – ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0196/2002), A. ottaa huomioon, että Euratom-sopimuksessa korostetaan, että työntekijät ja koko väestö on suojattava ionisoivan säteilyn vaaroilta ja että siinä annetaan komissiolle mahdollisuus antaa asianmukaisia suosituksia jäsenvaltioissa ydinturvallisuuden alalla sovellettujen määräysten yhdenmukaistamisesta, B. panee merkille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin valitti vuoden 2000 vuosikertomuksessaan eurooppalaisten turvastandardien puutetta ja että neuvosto ei ole vielä ryhtynyt asiassa mihinkään toimiin, C. ottaa huomioon, että Euratom-sopimuksen 107 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentti voi jäsentensä enemmistöllä pyytää komissiota tekemään sille aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava yhteisön säädös tämän sopimuksen panemiseksi täytäntöön, D. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö tukee ydinreaktoreiden ja ydinmateriaalin turvallisuuden tutkimista energian puiteohjelmalla ja tutkimuksen puiteohjelmalla, E. ottaa huomioon, että suuri yleisö on huolestunut sellaisten onnettomuuksien riskeistä, jotka päästävät ilmakehään radioaktiivista säteilyä jossakin jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden erittäin monista ydinlaitoksista, F. ottaa huomioon, että joko rikollisjärjestöjen tai terroristiryhmien hyökkäys ydinlaitosta vastaan on tullut paljon todennäköisemmäksi syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien johdosta, G. ottaa huomioon, että EU:n ydinlaitosten suunnittelua, rakennetta ja toimintaa koskevia turvallisuusvalvonta- ja turvallisuusstandardeja koskevaa Euratom-direktiiviä ei ole olemassa ja että tässä asiassa toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla, H. pitää tärkeänä, että yhteisön tasolla määrätään selkeästi standardeista, yhdenmukaista koulutusta koskevista vaatimuksista, vastuun jakautumisesta ja valvonnasta siten, että ne ydinturvallisuusvalvonnan lisäksi koskevat myös ydinlaitosten ydinturvallisuutta ja ydinmateriaalivalvontaa, I. ottaa huomioon, että tarkastajien sekä radioaktiivista materiaalia käsittelevien ja ydinmateriaalivalvontaa suorittavien ammattiryhmien jatkuva kouluttaminen on erityisen tärkeää EU:n laajentumisen vuoksi; katsoo, että kouluttamisen tulee olla kattavaa ja että sen yhteydessä on tiedotettava materiaalien käsittelyyn liittyvistä riskeistä sekä toiminnasta poikkeuksellisissa tilanteissa tai onnettomuuksissa, J. ottaa huomioon, että Euroopan turvavalvontatoimistoa (ESO) vaaditaan ulottamaan ydinmateriaalivalvonnan korkeat standardit ehdokasvaltioihin, minkä vuoksi ESOn määrärahoja on lisättävä sen varmistamiseksi, että tarkastajat voivat tehdä tarkastuksia entistä useammissa ydinlaitoksissa samoin korkealaatuisin tuloksin kuin tähänkin saakka, K. katsoo, että perusnormeja, joilla määritetään kynnysarvot työntekijöiden ja väestön altistumiselle ja jotka Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) ja Euroopan unioni ovat hyväksyneet, on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen niin, että ne perustuvat uusimpaan tieteelliseen tietoon, 1. pitää erittäin myönteisinä ESOn toiminnan laatua ja tuloksia vuosina 1999–2000; 2. pitää hyvin myönteisenä, että ESO ei ole havainnut mitään viitteitä siitä, että ydinmateriaalia olisi joutunut vääriin käsiin rauhanomaisen käytön yhteydessä Euroopan unionissa vuosina 1999–2000; 3. pitää hyvin myönteisenä, että ESO ei ole havainnut yhtään vakavaa tapausta, jossa ydinmateriaalilla olisi käyty laitonta kauppaa Euroopan unionissa vuosina 1999–2000; 4. katsoo olevan välttämätöntä, että ydinmateriaalivalvonta säilyy suoraan ESOn vastuulla myös sen jälkeen, kun Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasvaltiot ovat liittyneet yhteisöön; 5. pitää välttämättömänä, että ESOlle myönnetään riittävät budjettimäärärahat, jotta sen tarkastajat saisivat riittävän koulutuksen, kun otetaan huomioon viraston työmäärän kasvu Euroopan unionin laajentumisen yhteydessä; 6. vaatii lisäämään ESOn yleistä talousarviota etenkin Euroopan unionin laajentumisen yhteydessä, jotta voidaan ottaa asianmukaisella tavalla huomioon ESOn valvonnassa olevan ydinmateriaalin määrän kasvu sekä sen laatu; 7. vaatii ESOn, Yhteisen tutkimuskeskuksen ja IAEA:n yhteistyön parantamista tietosuojan, henkilöstökoulutuksen sekä uusien välineiden ja uuden teknologian kehittämisessä; 8. kehottaa komissiota määrittämään tietosuojaa ja suojattua tiedonsiirtoa koskevan sääntelykehyksen; 9. vaatii ESOn keskustoimiston tiedostojen suojaamisen vahvistamista verkkorikollisuutta vastaan; suosittelee tätä tarkoitusta varten, että ESO ohjelmistopalomuurin käyttämisen lisäksi harkitsee mahdollisuutta pitää tietoverkkonsa fyysisesti eristettynä ulkomaailmasta; 10. korostaa, että komission on määritettävä laitosalueiden ja ydinmateriaalien sekä materiaalikuljetusten fyysistä suojelua koskevat tärkeimmät vaatimukset; 11. vaatii, että komission on annettava ydinmateriaalin kuljetuksen turvallisuutta koskeva direktiiviehdotus, jonka on perustuttava ydinmateriaalien fyysistä suojelua koskevaan IAEA:n yleissopimukseen ja taattava korkea turvallisuuden taso ydinmateriaalien kuljetuksen, lastauksen sekä lastin purkamisen aikana; 12. kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisen kertomuksen voimassa olevasta ydinmateriaalien turvallisuutta ja niiden turvallisuuden valvontaa koskevasta lainsäädännöstä; 13. kehottaa ESOa selventämään tapauksia, joissa tarkastusten tai materiaalitasearviointien yhteydessä on havaittu ristiriitoja; kehottaa ESOa lisäksi antamaan entistä parempia selityksiä ja perusteluja "kadonneen materiaalin" lukuja koskevalle virhemarginaalille ja kehottaa pienentämään marginaaleja vähitellen huomattavasti, mikä parantaisi fissiomateriaalin seurannan tarkkuutta; 14. kehottaa komissiota antamaan direktiiviehdotuksen oikeudelliseksi kehykseksi, joka koskee kaikkea auditointi- ja sertifiointitoimintaa ydinturvallisuusvalvonnan, ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan aloilla; 15. ehdottaa sen harkitsemista, että komissioon perustetaan riippumaton ydinturvallisuusvalvonta- ja ydinturvallisuustoimisto, joka yhteistyössä IAEA:n kanssa valvoisi jäsenvaltioiden operaattoreita suoraan samalla tavoin kuin ESO vastaa ydinmateriaalivalvonnasta; 16. kehottaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevää valmistelukuntaa muuttamaan Euratom-sopimusta siten, että ydinturvallisuusvalvonta ja ydinturvallisuus siirretään yhteisön viranomaisen vastuulle samalla tavoin kuin ydinmateriaalivalvonta on ESOn vastuulla; 17. katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta voisi pohtia Euratomin perustamissopimuksen roolia yhteisön toimielinten tulevan uudistuksen yhteydessä; 18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
| ||||||||||||||
| Elokuvat ja muut audiovisuaaliset teokset |
| |||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2001) 534 – C5&nbhy;0078/2002(1)), – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 151 ja 157 artiklan, – ottaa huomioon Euroopan audiovisuaalisessa ohjelmatuotannossa toimivien ammattilaisten koulutusohjelman täytäntöönpanosta (Media-koulutus) (2001–2005) 19 päivänä tammikuuta 2001 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 163/2001/EY(2), – ottaa huomioon eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten kehittämisen, levityksen ja myynninedistämisen tukemista koskevan ohjelman täytäntöönpanosta (Media Plus – Kehittäminen, levitys ja myynninedistäminen) (2001–2005) 20 päivänä joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/821/EY(3), – ottaa huomioon Euroopan investointipankin i2i-aloitteen (Innovation 2000 Initiative), – ottaa huomioon 6. syyskuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle periaatteista ja suuntaviivoista yhteisön audiovisuaalipolitiikalle digitaaliaikaa varten(4), – ottaa huomioon elokuva- ja audiovisuaalisen alan kansallisista tuista 12. helmikuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman(5), – ottaa huomioon 4. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman direktiivin 89/552/ETY ("televisio ilman rajoja") soveltamisesta(6), – ottaa huomioon 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman eurooppalaisten elokuvien tehokkaammasta levityksestä sisämarkkinoilla ja ehdokasvaltioissa(7), – ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan, – ottaa huomioon kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0222/2002), A. katsoo, että komission tiedonanto täydentää edellä mainittua parlamentin 13. marraskuuta 2001 antamaa päätöslauselmaa, B. katsoo, että komission kanta audiovisuaalialan valtiontukiin on erittäin merkittävä, C. ottaa huomioon alan kahtalaisen luonteen, johon liittyy sekä kulttuuri- että tuotantonäkökohtia, D. ottaa huomioon elokuvaperintömme suojelemisen tärkeyden, E. ottaa huomioon digitaalielokuvan alan tulevaisuudelle tuoman haasteen, F. ottaa huomioon, että komissio ilmoittaa tiedonannossaan seuraavista aiheista tehtävistä tutkimuksista: audiovisuaalisten teosten luokittelu, rahoitustoimenpiteet, rahoitusvirrat, kulttuuriperinnön vaaliminen ja rekisteröintijärjestelmät, G. ottaa huomioon, että verohelpotukset ja rahoitusvälineet ovat olennaisen tärkeitä eurooppalaiselle audiovisuaalialalle, joka saa liian vähän rahoitusta, H. ottaa huomioon komission pyrkimyksen määritellä käsitteet "eurooppalainen teos" ja "riippumaton tuottaja", I. ottaa huomioon, että komissio aikoo perustaa kaksi asiantuntijaryhmää, joista toinen koostuu alan ammattilaisista ja toinen instituutioiden edustajista, 1. on tyytyväinen komission tiedonantoon, ja pitää ehdottoman tärkeänä, että siinä ilmoitettua toiminta-aikataulua noudatetaan tiukasti; 2. pyytää komissiota tekemään kaikkensa taatakseen audiovisuaalisten teosten vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla vuoteen 2005 mennessä; toivoo aloitteita myös komission tiedonantoa täydentävän, Euroopan parlamentin 13. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman pohjalta; Elokuva-alan valtiontuet 3. tukee komissiota sen pyrkimyksissä tehdä avoimemmiksi kriteerit, joita se soveltaa tarkastellessaan audiovisuaalialalle jäsenvaltioissa myönnettäviä valtiontukia; pahoittelee kuitenkin sitä, että eräät näkökohdat sen tästä asiasta syyskuussa 2001 antamassa tiedonannossa jäävät edelleen epäselviksi tai puutteellisiksi; 4. kehottaa komissiota elokuvien ja muiden audiovisuaalisten teosten sekä julkisen yleisradiotoiminnan rahoitukseen myönnettävien tukien oikeutusta arvioidessaan ottamaan huomioon asiaa koskevat yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, muun muassa Preussen-Elektra-oikeusasiassa maaliskuussa 2001 annetun tuomion; 5. pyytää komissiota tarvittaessa mukauttamaan valtiontukea koskevia säännöksiä siten, että audiovisuaalialan sekä kulttuurinen että teollinen luonne otetaan huomioon; 6. korostaa, että myös Euroopan investointipankilla (EIP) ja Euroopan investointirahastolla (EIR) voi olla tärkeä tehtävä audiovisuaalisen perinnön suojelemisessa ja ylipäänsä Euroopan audiovisuaalialan tukemisessa valtiontuen piirin ulkopuolella; 7. toteaa, että audiovisuaalialalla EU:ssa ei ole todellista jäsenvaltioiden välistä kilpailua, että jakelu on niiden välillä hyvin vähäistä ja että eurooppalaisia markkinoita hallitsee suurelta osin USA:n teollisuus; painottaa, että Euroopan unionin politiikan pitää olla ennakoivaa ja aktiivista ja että sillä on edistettävä elokuvien tuottamista ja levittämistä; 8. pitää ehdottoman välttämättömänä, että oikeusvarmuus, jota komissio haluaa luoda audiovisuaalialalle valtiontukijärjestelmien osalta, taataan ja kattaa myös tulevat vuodet, ja katsoo, että jos asiaa tarkastellaan uudelleen kesäkuussa 2004, olisi pyrittävä pikemminkin lisäämään joustavuutta, sen sijaan että tukia koskevia EU:n kilpailusäännöksiä sovelletaan tiukemmin, ja ottamaan todella huomioon elokuvateollisuuden ja audiovisuaalialan tarpeet; Kulttuuriperinnön vaaliminen ja audiovisuaalisten teosten käyttö 9. korostaa, että jäsenvaltioille on asetettava velvollisuus taata teosten lakisääteinen tallentaminen audiovisuaalisen perinnön vaalimista koskevan Euroopan yleissopimuksen ja TV-ohjelmia koskevan lisäpöytäkirjan mukaisesti; pyytää audiovisuaalialan julkisia tukirahastoja velvoittamaan tuensaajansa siirtymäjakson ajan tallentamaan kopiot kaikista niistä töistä, joihin ne ovat saaneet valtiontukea näistä rahastoista; 10. pyytää komissiota ja neuvostoa luomaan välineen, jolla osallistutaan arkistojen digitalisoinnin rahoittamiseen, esimerkiksi niin, että seuraavassa Media-ohjelmassa hyväksytään Media Plus -koehankkeeseen perustuva erityistoimenpide; 11. tukee komission aikomusta tehdä rekisteröintijärjestelmiä ja tietokantoja koskeva täydentävä tutkimus, ennen kuin se ilmaisee kantansa lainsäädäntötoimien tarpeellisuudesta, ja pitää periaatteessa myönteisenä kansallisten julkisten elokuvarekisterien perustamista (ilman tekijänoikeudellista merkitystä); 12. yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan kysymystä oikeudenomistajien tietokannasta on syytä tarkastella osana tekijänoikeuksia koskevaa työtä; 13. kannustaa aktiivisesti osapuolten (oikeudenomistajat ja ohjelmienlähettäjät) väliseen yhteistyöhön, jotta voidaan ratkaista vanhojen ohjelmien uudelleenhyödyntämisessä mahdollisesti ilmenevät erityisongelmat, ottaen samalla huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/29/EY(8) taatut oikeudet; Digitaalielokuva 14. pitää toivottavana, että digitaalielokuvaa koskevien standardien määrittely jätetään markkinoiden tehtäväksi; katsoo, että kehityksen vääristymisen estämiseksi EU:n ja USA:n audiovisuaaliteollisuuden olisi kuitenkin tehtävä yhteistyötä; 15. pitää välttämättömänä, että erityistutkimus digitaalielokuvasta sisällytetään tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kuudenteen puiteohjelmaan; pahoittelee, että ei ole olemassa digitaalisten ohjelmakokonaisuuksien (video-on-demand) perustamisen tukemiseen tarkoitettuja erityismääräyksiä; 16. pyytää komissiota, Euroopan investointipankkia ja neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta osallistua eurooppalaisille elokuvateattereille hyvin kalliiksi tulevan digitaalisen projisointimateriaalin rahoitukseen; Verotukseen liittyvät kysymykset 17. katsoo, että tarkistettaessa kuudennen arvonlisäverodirektiivin liitettä H on tärkeää ottaa käyttöön audiovisuaalisiin hyödykkeisiin ja palveluihin sovellettava alennettu arvonlisäverokanta samalla tavoin kuin muillakin kulttuurin aloilla; 18. kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joita niillä jo on käytettävissään, erityisesti mahdollisuutta periä alennettua veroa elokuvalipuista; 19. pahoittelee, että komissio ei tiedonannossaan kannusta jäsenvaltioita ottamaan alueillaan käyttöön verokannustimia houkutellakseen tekemään sijoituksia elokuva-alalle; Luokitus 20. tukee komission aloitetta teettää ulkopuolinen tutkimus luokittelukäytännöistä ETA-maissa sekä syistä eroavaisuuksiin ja erojen vaikutuksista elokuvien markkinointiin; 21. pitää toivottavana, että otetaan huomioon erilaiset kulttuuriperinteet ja erityispiirteet, mutta katsoo kuitenkin, että kun on kyse ihmisoikeuksien suojeluun tarkoitetuista toimista, tarvitaan yhtenäisiä arviointiperusteita; Muut toimet elokuvalevityksen tehostamiseksi 22. pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita helpottamaan audiovisuaalialaan erikoistuneiden rahoituslaitosten perustamista ja edistämään riskipääomarahastojen luomista, jotta EIP:n ja komission i2i-aloitteeseen voidaan paremmin vastata; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa siihen, että elokuva-alan pk-yritykset joutuvat huonompaan asemaan; 23. toivoo, että EIP kykenee käsittelemään tehokkaasti sen käsiteltäviksi tulevat tapaukset; katsoo, että EIP:n on perustettava audiovisuaalialaa koskeviin kysymyksiin erikoistunut yksikkö, joka voi käsitellä kysymykset keskitetysti ja jossa on pätevää henkilöstöä tällaisten hankkeiden arvioimiseen; 24. on tyytyväinen komission aikomukseen tarkastella asianmukaisia rahoitustoimenpiteitä, joilla voidaan edistää eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten tuotantoa ja levitystä, sekä analysoida alan rahoitusvirtoja; 25. korostaa siksi, että perusteellinen analyysi eurooppalaisista elokuvien katselijoista ja siitä, miten katselijat suhtautuvat amerikkalaisiin ja eurooppalaisiin elokuviin voi osoittaa, miten kyseiset elokuvat toimivat audiovisuaalialan markkinoilla; 26. on ilahtunut kuvanlukutaidon sisällyttämisestä eLearning-aloitteeseen; 27. katsoo ajatukseen eurooppalaisiin elokuviin erikoistuneen televisiokanavan perustamisesta sisältyvän vaaran siitä, että tämä aloite johtaa eurooppalaisten teosten lähettämisen vähenemiseen muilla TV-kanavilla; 28. toteaa, että lapsille tarkoitettuja kanavia tarjoava Euroopan laajuinen ohjelmanlähettäjien verkosto olisi hyvä väline parempien eurooppalaisten lastenelokuvien tuotannon ja levityksen tukemiseen; Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistuksessa käsiteltävät kysymykset 29. pyytää, että "televisio ilman rajoja" -direktiivin tarkistamisen yhteydessä analysoidaan "eurooppalaisen teoksen" ja "riippumattoman tuottajan" määritelmiä, tai että kysymyksestä tehdään ainakin perusteellinen tutkimus ennen vuoden 2003 loppua, jotta voidaan päättää, ovatko uudet tai yhdenmukaistetut määritelmät tarpeen ja edistävätkö ne alan ammattilaisten kannalta menettelyjen avoimuutta ja yksinkertaistamista; 30. viittaa myös yksittäisissä jäsenvaltioissa yleisesti käytettäviin "buy-out-sopimuksiin", jotka merkittävästi rajoittavat tuottajien sopimuksenteko-oikeutta; 31. muistuttaa edellä mainitun 13. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman 8 kohdasta ja etenkin sen investointeja koskevasta c alakohdasta; 32. yhtyy komission näkemykseen esitysajankohtia ja verkko-oikeuksia koskevista kysymyksistä; 33. toivoo, että edellä mainitun direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä olisi mahdollista säätää uusia audiovisuaalialan palveluita koskevat yleiset määräykset ja laajemman kulttuurisen moniarvoisuuden mahdollistavat tiedotusvälineiden omistusoikeuden säännöt; Tulevat toimet 34. kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan mahdollisimman pitkälle huomioon asiantuntijaryhmien suositukset Euroopan audiovisuaalialan tukemiseksi; 35. on tyytyväinen, jos asiaa voidaan pohtia Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä valmistelukunnassa, ja vaatii, että EY:n perustamissopimuksen 151 artiklan osalta otetaan käyttöön määräenemmistöpäätökset; Muita kysymyksiä 36. panee merkille, että jäsenvaltioiden audiovisuaalialan yrityksillä on sisämarkkinoilla vaikeuksia, ja ne valittavat lisäkustannuksista, joita aiheutuu palvelujen tarjoamisesta kansallisten erityispiirteiden mukaisesti; katsoo, että tämän vuoksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen audiovisuaalisten teosten vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi sisämarkkinoilla vuoteen 2005 mennessä; 37. korostaa, että audiovisuaalialalla ei ole todellista kilpailujärjestelmää, ja palauttaa mieliin tarpeen mukauttaa valtiontukia koskevaa lainsäädäntöä siten, että siinä otetaan huomioon audiovisuaalialan yhtäältä kulttuurinen ja toisaalta teollinen luonne; 38. on samaa mieltä komission kanssa tavoitteesta varmistaa audiovisuaalialan toimijoille selvä ja ennustettavissa oleva strateginen ympäristö, joka toteutuu vakaassa lainsäädännöllisessä kehyksessä; 39. on samaa mieltä komission aloitteesta määrätä televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistuksesta vuoden 2002 lopulla voimassa olevien määräysten muuttamiseksi ja sellaisten käsitteiden kuin "eurooppalainen teos" ja "riippumaton tuottaja" täsmentämiseksi rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta aloittaa rikkomisesta johtuva menettely niitä jäsenvaltioita vastaan, joissa televisio ilman rajoja -direktiiviä ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; 40. katsoo, että yrityksillä on oltava keskeinen ja ratkaiseva osa audiovisuaalisen järjestelmän kehityksessä ja sen vuoksi niiden kasvumahdollisuudet on maksimoitava; 41. katsoo, että tuotannon uudelleenkäynnistystä silmällä pitäen on suunniteltava järjestelmä, jolla määrätään suuremmista kannustimista ja julkisista varoista yksityiselle alalle sekä enemmän verohelpotuksia televisio- ja elokuvatuottajille; tällaisella järjestelmällä tuetaan pienten yritysten kasvua ja todellista kilpailua; 42. katsoo, että olisi harkittava oikeudellisia perustoja eurooppalaisen elokuvatuotannon tukemiselle, jotta voidaan vastata digitaalielokuvaan kohdistuviin odotuksiin; o 43. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.
| ||||||||||||||||||||||||
| Neuvottelumenettely (vuoden 2003 talousarvio) |
| |||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan, Euratomin perustamissopimuksen 177 artiklan ja EHTY:n perustamissopimuksen 78 artiklan, – ottaa huomioon 6. toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta(1) ja erityisesti sen liitteen III, – ottaa huomioon komission alustavan talousarvioesityksen varainhoitovuodeksi 2003, – ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2002 antamansa päätöslauselman vuoden 2003 talousarviomenettelyn suuntaviivoista – Pääluokka III – Komissio(2), – ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A5&nbhy;0247/2002), A. ottaa huomioon, että komission varainhoitovuodeksi 2003 antamassa alustavassa talousarvioesityksessä (ATE) maksusitoumusmäärärahoja on lisätty 1,4 prosenttia vuoden 2002 talousarvioon nähden, B. ottaa huomioon, että maksumäärärahoja on kokonaisuudessaan lisätty 2,7 prosenttia vuoden 2002 talousarvioon nähden (kun taas jäsenvaltioiden talousarvioiden keskimääräinen kasvuvauhti on 3,4 prosenttia) – niiden määrä on nyt 1,03 prosenttia yhteisön BKTL:sta eli niiden taso on alhaisimmillaan viime vuosiin verrattuna, kun se vuoden 2002 talousarviossa oli 1,05 prosenttia; ottaa huomioon, että rahoitusnäkymien enimmäismäärä vuonna 2003 on 1,08 prosenttia yhteisön BKTL:sta, C. ottaa huomioon, että maksusitoumusmäärärahojen osalta liikkumavaraa rahoitusnäkymissä 2000–2006 asetettuun enimmäismäärään nähden jää 2,308 miljardia euroa ja maksumäärärahojen osalta 4,720 miljardia euroa, D. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 272 artiklan 9 kohdan mukaisesti vahvistettava ei-pakollisten menojen enimmäismäärä on 3,8 prosenttia, mikä merkitsee kaikkiaan 59 517 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina ja 56 352 miljoonaa euroa maksumäärärahoina, eli maksusitoumusmäärärahoja on 1 244 miljoonaa euroa ja maksumäärärahoja 65 miljoonaa euroa enemmän kuin rahoitusnäkymissä sallitaan, E. ottaa huomioon, että parlamentin ja neuvoston välillä ensimmäisen käsittelyn yhteydessä järjestettävän neuvottelumenettelyn tarkoituksena on arvioida komission ATE:ssä määrittämiä tarpeita ja päästä sopimukseen asianmukaisesta menotasosta erityisesti maatalouteen, kansainvälisiin kalastussopimuksiin ja yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden valmistella sopuratkaisua muista menoista, F. ottaa huomioon, että vuoden 2003 talousarviota koskevissa suuntaviivoissa määritetyt parlamentin painopisteet olivat sellaisia, joilla pyritään valmistautumaan laajentumiseen mahdollisimman hyvin, keskittymään sisäiseen turvallisuuteen, korostamaan hallinnon ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistamistarvetta ja vahvistamaan unionin roolia yhteisön ulkopuolelle suuntautuvissa tehtävissä, Rahoituskehys 1. muistuttaa, että vuosien 2000–2006 rahoituskehykseen, jonka parlamentti ja neuvosto hyväksyivät osana 6. toukokuuta 1999 tehtyä toimielinten välistä sopimusta, on liitteeseen II sisällytetty suuntaa-antavasti otsakkeelle 8 myönnettävät määrärahat vuodesta 2002 eteenpäin; huomauttaa, että rahoitusnäkymien mukauttaminen on tarpeen, jotta ne vastaisivat tilannetta, jossa yhteisöön on liittynyt mahdollisesti jopa kymmenen uutta jäsenvaltiota; toistaa pyyntönsä Kyproksen ja Maltan liittymistä valmistelevien määrärahojen siirtämisestä otsakkeeseen 7 rahoitusnäkymien teknisen mukautuksen jälkeen; 2. panee merkille, että ATE:ssä halutaan käyttää toimielinten sopimuksen 24 kohdassa määrättyä joustovälinettä yhteensä 93 miljoonan euron edestä, jotka jakautuvat otsakkeen 2 (27 miljoonaa aiemmin EU:n ja Marokon välisen sopimuksen puitteissa kalastusta harjoittaneen yhteisön kalastuslaivaston rakenneuudistusta varten) ja otsakkeen 5 (66 miljoonaa laajentumisvalmisteluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen) välille; panee merkille, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta aiheutuvat kustannukset saattavat vuonna 2003–2006 nousta yhteensä 272 miljoonaan euroon, joista 240 miljoonaa pitää komission ehdotuksen mukaan järjestellä uudelleen otsakkeen 2 sisällä vuodesta 2004 alkaen, jos jäsenvaltiot hyväksyvät sen; panee merkille myös, että komissio ehdottaa, että osa näistä toimista (yli 30 miljoonaa) katettaisiin joustovälineen käytön avulla; 3. on huolestunut siitä, että otsakkeessa 4 on vain vähän liikkumavaraa viime vuosien aikana ilmaantuneita ulkoisten toimien rahoitustarpeita varten ottaen huomioon, että joustovälineen avulla määrärahoja on lisätty 400 miljoonaa alkuperäiseen enimmäismäärään nähden; katsoo, että suurin osa otsakkeessa 3 käytettävissä olevasta liikkumavarasta voitaisiin käyttää vain toimielinten sopimuksen 37 kohdan mukaisiin pilottihankkeisiin ja valmistelutoimiin ja ettei muiden ohjelmien määrärahojen lisäämiseen ole mahdollisuuksia; 4. palauttaa mieleen, että ATE:hen sisältyvä rahoitussuunnitelma on vain suuntaa-antava ja että 20. heinäkuuta 2000 annetun yhteisen julistuksen mukaan ATE:ssä mahdollisesti käyttöön otettavien uusien ohjelmien ei pitäisi rajoittaa jo olemassa olevien toimintalinjojen toteuttamista; Maksut 5. korostaa, että liikkumavara rahoitusnäkymien enimmäismäärään nähden on 4,7 miljardia; on huolestunut siitä, ettei maksuja varten jäänyt liikkumavara anna mahdollisuuksia parantaa yhteisten toimintalinjojen toteutusta eikä vähentää maksamatta olevia määriä (RAL); pahoittelee sitä, että komissio näyttää yhdistävän maksamatta olevien määrien muodostaman ongelman alhaisimpaan maksumäärärahojen tasoon sen ilmoitettua maaliskuussa 2002, että vuoden 2003 ATE saattaisi ylittää maksujen enimmäismäärän; 6. muistuttaa, että heikon toteutuksen vuoksi jäsenvaltioiden takaisin keräämä saldo oli 14 miljardia varainhoitovuonna 2001, mikä tarkoittaa, että huomattava osa maksumäärärahoista jäi käyttämättä; katsoo, että tästä on tulossa merkittävä poliittinen ongelma erityisesti alueilla, jotka eivät saa riittävästi maksuja rakennerahastoista; 7. korostaa painokkaasti, että varainhoitovuonna 2003 tarvittava maksumäärärahojen kokonaismäärä on arvioitava realistisesti ottaen huomioon, millä tasolla maksamatta olevat määrät ovat, jotta maksumäärärahoille voidaan määrittää uusi asianmukainen erääntymisaikataulu, jolla varmistetaan, että maksamatta olevat määrät ja kuluvan vuoden maksumäärärahat vähenevät huomattavasti; on myös huolissaan pienentyneestä liikkumavarasta ja siitä, että maksut saattaisivat vuonna 2003 ylittää rahoitusnäkymissä asetetun enimmäismäärän; aikoo arvioida maksumäärärahojen tarpeen saatuaan komissiolta kertomuksen, jota tältä pyydettiin KTT:ssä 2/2002 ja joka on toimitettava 30. syyskuuta 2002 mennessä; 8. vaatii viemään eteenpäin uusien välineiden käyttöä (suoritusvaraus, toimintoperusteinen budjetointi, hankkeiden taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi), samoin kuin hakemus-, hyväksyntä- ja maksumenettelyjen ja niihin liittyvän tarpeettoman raskauden ja jäykkyyden tarkastelua – mielellään hallinnon asiantuntijoista ja muista asianomaisista koostuvan ulkopuolisen ryhmän toimesta – koska nykyinen tilanne ei johdu vain ohimenevistä hankaluuksista, vaan kyse on rakenteellisesta ongelmasta; haluaa korostaa asian poliittista luonnetta ottaen huomioon, että rakennetoimilla on tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys; muistuttaa, että niiden osuus yhteisön talousarviosta on 34 prosenttia; Maatalous 9. panee merkille maatalousmarkkinoilla vallitsevan suotuisan tilanteen ja Yhdysvaltain dollarin ja euron vakaana pysyneen vaihtokurssin, mikä merkitsee, että määrärahojen lisäämistarve on vähäinen, ja katsoo, että käytettävissä olevaa liikkumavaraa olisi näin ollen käytettävä ainoastaan ennakoimattomiin menoihin; pyytää tämän vuoksi komissiota perustelemaan alaotsakkeeseen 1 a ehdotettujen menojen tason vakaiden markkinoiden muodostamaa taustaa vasten; pyytää komissiota tehostamaan ennakkoarviointimenetelmiään, jotta se pystyisi toukokuussa määrittämään tarvittavat määrärahat realistiselta pohjalta eikä joutuisi lykkäämään tärkeitä päätöksiä syksyllä tehtävään oikaisukirjelmään; 10. muistuttaa kuitenkin, että rahoitusvaraus lakkautetaan 31. joulukuuta 2002, joten otsakkeeseen 1 on jätettävä riittävästi liikkumavaraa euron ja Yhdysvaltain dollarin vaihtokurssin odottamattomia heilahteluja varten, ja toteaa aikaisempien kokemusten osoittaneen, että eläintautiepidemioilla saattaa olla tuhoisia seurauksia, joiden korjaaminen edellyttää yhteisöltä merkittävää taloudellista ja teknistä apua; 11. ilmaisee tukensa yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiselle ja vaatii reilua, oikeudenmukaista ja kestävää maatalouspolitiikkaa sekä jäsenvaltioille että ehdokasvaltioille; toistaa jälleen tässä yhteydessä tukevansa komission pyrkimyksiä tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa siten, että maatalousrahoituksen painopistettä saadaan vähitellen siirrettyä maaseudun kehittämiselle suotuisampaan suuntaan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen, jolla lisätään huomattavasti maaseudun kehittämistoimien rahoitusta ja vastaavasti vähennetään suoria maksuja; on tietoinen siitä, että näiden tarpeiden täyttäminen edellyttää mukautuksia otsakkeen 1 sisällä; 12. katsoo maaseudun kestävän kehittämisen edellyttävän rohkeita ratkaisuja myös talousarviossa ja edellyttää, että täydentävän ympäristöehdon ja tuen mukauttamisen avulla vapautetut varat olisivat helpommin jäsenvaltioiden käytettävissä; 13. odottaa, että väliarvioinnissa painotetaan entistä enemmän monimuotoisuutta ja pyritään edistämään elintarviketurvallisuutta, metsitystä, eläinten hyvinvointia, pienimuotoisia perheviljelmiä sekä laatutuotteiden ja paikallisten tuotteiden tuotantoa tehomaatalouden ulkopuolella sekä kaikki toimia, joilla maaseutuympäristöä vahingoittamatta edesautetaan uusien työpaikkojen syntymistä maaseudulla; katsoo, että tulevaisuudessa suorien maksujen yhteydessä olisi vaadittava tiukkojen ympäristökriteerien noudattamista; 14. kehottaa laajentumisneuvottelujen perusteella ja kansainvälisen kilpailun ehdot huomioon ottaen komissiota ottamaan lokakuussa tapahtuvan oikaisukirjelmän esittämisen yhteydessä Agenda 2000 -ohjelman puoliväliarvioinnista saadut maatalousalaa koskevat tulokset mahdollisimman hyvin huomioon; 15. toistaa näkemyksensä, että momentille B1-332 (Eläintautien ja muiden ihmisten terveydelle vaarallisten eläimissä esiintyvien tautien hätärahasto) on kohdennettava riittävästi varoja uusien eläintautiepidemioiden puhkeamisen varalta; pitää komission ehdotusta eläinlääkintätoimiin tarkoitetun rahoituksen vähentämisestä 90 prosentilla parlamentin antamien suuntaviivojen vastaisena; panee merkille, että komissio on ehdottanut 274 miljoonan euron lisäystä naudanliha-alalle siitä huolimatta, että markkinatilanne on parantunut huomattavasti vuoden 2001 lopun tilanteesta; kehottaa komissiota edelleen jatkamaan suu- ja sorkkataudin sekä klassisen sikaruton merkkirokotteiden ja testausmenetelmien kehittämistä; kehottaa komissiota budjettivallan käyttäjän vuonna 2002 pyytämän tutkimuksen pohjalta harkitsemaan ehdotuksia vakuutusjärjestelmiksi, jotka kattavat eläintautien hävittämisestä aiheutuvat kustannukset; 16. panee merkille lampaan- ja vuohenliha-alalle myönnetyn 1 242 miljoonan euron lisäyksen, joka on seurausta maatalousneuvostossa aikaansaadusta sopimuksesta siirtyä hintatukijärjestelmästä tulojärjestelmään, kuten komissio on todennut; muistuttaa, että uuden asetuksen (EY) N:o 2529/2001 pitäisi lisätä rahoitusta vain hiukan; katsoo, että lampaan- ja vuohenliha-alan markkinatilanne on alkanut parantua viimeisimmän suu- ja sorkkatautikriisin jälkeen; pyytää komissiota näin ollen esittämään tarkemmat tiedot siitä, miksi rahoitus poikkeaa niin huomattavasti entisestä, ja tarvittaessa mukauttamaan markkinajärjestelyä asian edellyttämällä tavalla; on huolissaan määristä, joita komissio on ehdottanut budjettikohtiin B1&nbhy;401 (Nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen), B1&nbhy;404 (Epäsuotuisat alueet), B1-4050 (Maatalouden ympäristötoimenpiteet (uusi järjestelmä)) ja B1-4072 (Metsitys); pyytää, että vuoden 2003 talousarvion budjettikohtiin B1-330 (Eläintautien hävittämistä ja seurantaa sekä sellaisten eläinten fyysisen kunnon seurantaa koskevat ohjelmat, jotka luokitellaan terveydelle vaarallisiksi jonkin ulkoisen tekijän vuoksi) ja B1-382 (Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat tiedotustoimet) otetaan vuoden 2002 talousarviota vastaavat määrärahat; Kalastus 17. panee merkille ylikapasiteettiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi annetun komission uuden ehdotuksen yhteisön kalastuslaivaston kokonaisvaltaisesta rakenneuudistuksesta, jonka kokonaiskustannukset ovat 272 miljoonaa euroa; huomauttaa, että ATE:hen kansainvälisiä kalastussopimuksia varten otetut määrärahat on säilytetty vuoden 2002 talousarvion tasolla ja että niihin sisältyy 38 miljoonan varaus; toteaa, että asiasta on saatava tarkemmat tiedot ennen kuin voidaan arvioida, onko summa realistinen mahdollisten uusien sopimusten tekemisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi; 18. katsoo, että on pikaisesti saatava kunnolliset tiedot kalastusuudistuksen kustannuksista, jotta heinäkuun neuvottelukokouksessa voidaan arvioida mahdolliset seuraukset vuoden 2003 talousarvion kannalta, mukaan lukien kansainväliset kalastussopimukset; 19. katsoo, että kansainvälisiä suhteita olisi kehitettävä kalastussopimusten rahoittamisella, mikä merkitsee alamomentin B7-8000 rahoituksen säilyttämistä asianmukaisella tasolla ottaen huomioon joidenkin viime vuonna allekirjoitettujen sopimusten, etenkin Mauritanian ja Grönlannin kanssa tehtyjen sopimusten, merkitys; Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 20. panee merkille ATE:en sisältyvän ehdotuksen lisätä alaluokan B8 määrärahoja 33 prosentilla; pitää myönteisenä konfliktinjälkeistä ratkaisua yhteisön poliisivoimista Bosniassa, koska se toimii selvänä signaalina vakaudesta ja turvallisuudesta, ja on periaatteessa valmis myöntämään varoja yhteisön talousarviosta tähän sekä muihin vastaaviin operaatioihin; pitää kuitenkin ehdottoman tärkeänä – ottaen huomioon ulkoisia operaatioita koskevat sitoumukset ja vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumien edellyttämät uudet vaatimukset – että yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuuluvia toimia varten varmistetaan riittävät varat ja parlamentin asianmukainen osallistuminen; 21. panee merkille komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille erityisen joustovälineen tarpeesta siviilikriisinhallintatoimien rahoittamiseksi unionin talousarviosta; katsoo, että tällä ehdotuksella pitäisi pyrkiä ennen kaikkea hätäapua varten tehdyn varauksen laajempaan käyttöön rakenteellisissa toimissa ulkoisissa kriisitilanteissa otsakkeen 4 alaisuudessa; korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä päästä sopimukseen siitä, miten kompensoidaan uusien toimintalinjojen lisääminen rajoittamatta Euroopan unionin perinteisiä prioriteetteja; katsoo, että ennen kuin Lähi-idän ja Afganistanin hyväksi voidaan antaa määrärahoja ja toteuttaa hätätoimia, on tarpeen säilyttää poliittinen ja maantieteellinen tasapaino ja varmistaa yleinen turvallisuus ja köyhyyden vähentäminen toimintaa tehostamalla; pyytää komissiota antamaan lisätietoja ja arviointeja Afganistanille annettujen sitoumusten täyttämisestä; 22. aikoo tarkastella mahdollisuuksia luoda uusia budjettikohtia alaluokkaan B7 korvaamaan kaikki tai osa alaluokan B8 budjettikohdista, jotta tehostetaan toimintaa ja vähennetään pilarirakenteesta aiheutuvaa haittaa; Hallintomenot 23. panee merkille, että hallintomenot ovat kasvaneet 5,2 prosenttia vuoden 2002 talousarviosta, mukaan lukien laajentumisesta ja eläkkeistä aiheutuvat kustannukset, ja että otsakkeen 5 enimmäismäärä ylittyy vuonna 2003 näin ollen 66 miljoonalla eurolla; pitää ehdotusta käyttää joustovälinettä vajeen kattamiseen välineen luomisen taustalla olevan sopimuksen hengen ja kirjaimen vastaisena ja katsoo, että kaikkien toimielinten tarpeet olisi arvioitava tarkemmin, mukaan lukien kaikki mahdollisuudet hoitaa vuoden 2003 menoja aikaistetusti ja yhteinen lähestymistapa erillisvirastojen kurinalaiseen kehitykseen, jotta voitaisiin helpottaa vuoden 2003 talousarvioon kohdistuvaa painetta, koska tätä kautta voitaisiin löytää vaihtoehtoinen, otsakkeen 5 enimmäismäärän asettamissa rajoissa toteutettavissa oleva ratkaisu; kehottaa neuvostoa tarkistamaan hallintomenojensa kasvuvauhtia ottaen huomioon, että parlamentti on päättänyt rajoittaa vapaaehtoisesti omat menonsa viidesosaan otsakkeesta 5; pyytää, että heinäkuun neuvottelukokouksessa päästään neuvoston kanssa sopimukseen noudatettavasta menettelystä, jotta sopu löydetään viimeistään ennen neuvoston toista käsittelyä; 24. muistuttaa Euroopan parlamentin esittäneen suuntaviivoissa toivomuksen, että laajentumiseen valmistaudutaan optimaalisella tavalla, myös hallintoon liittyvissä asioissa, mutta palauttaa myös mieleen, että viimeisissä hallintomenoista käydyissä kolmikantaneuvotteluissa Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat pyytävänsä kaikkia toimielimiä määrittämään ydintoimintonsa ja esittämään rakenteellisia säästöjä ja negatiivisia prioriteetteja vaarantamatta kuitenkaan toimielinten toimivuutta ja riippumattomuutta; odottaa niiden tekevän hyödyllisiä ehdotuksia erityisesti toimielinten välisestä yhteistyöstä; 25. muistuttaa jälleen hallinnollisista menoista antamistaan suuntaviivoista (otsake 5); toteaa, että talousarviota ja toimielimiä koskevat ongelmat johtuvat uusien toimien sisällyttämisestä otsakkeeseen 5, uusien toimien siirtämisestä otsakkeesta 5 muihin otsakkeisiin ja siitä, että keskusteluja toimielinten välisen yhteistyön laajuudesta ja laajentumisen aiheuttamien menojen rahoittamisesta otsakkeesta 5 ei ole vielä saatu päätökseen, ja odottaa, että ongelmia käsitellään kokonaisuutena neuvottelumenettelyn yhteydessä; 26. pyytää komissiota perustelemaan, miksi se on lisännyt osan A määrärahoja, joita on nyt 4,8 prosenttia enemmän kuin vuoden 2002 talousarviossa; muistuttaa, että kahden viime vuoden aikana budjettivallan käyttäjä on myöntänyt komissiolle 717 uutta virkaa hallintouudistukseen liittyen; pyytää komissiota antamaan yksityiskohtaisia tietoja uusista henkilöstötarpeistaan hyvissä ajoin ennen parlamentin ensimmäistä käsittelyä; Uudet ohjelmat 27. kehottaa neuvostoa ja komissiota, joilla on samat pääasialliset painopisteet vuodeksi 2003, ponnistelemaan neuvottelumenettelyssä sopuratkaisun aikaansaamiseksi sellaisissa tärkeissä asioissa kuin taloudellinen kehitys, pk-yritykset (erityisesti käsiteollisuus- ja mikroyritykset), terveys, ja turvallisuus, verkko-opiskelu, oikeus- ja sisäasiat, yhteinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka sekä Euroopan unionin ulkorajojen valvonnan vahvistaminen; 28. vaatii, että raja-alueohjelmissa pitäisi keskittyä pk-yritysten yhteistyöhön ja rajat ylittävän kaupan helpottamiseen, jotta voidaan luoda perusta kestävälle taloudelliselle kehitykselle rajojen molemmin puolin; katsoo tarpeelliseksi laajentaa raja-alueohjelmat kattamaan sellaisten maiden kanssa tehtävä yhteistyö, jotka ovat oikeutettuja tukeen Tacis-, Cards- ja Meda-ohjelmista; ehdottaa tässä yhteydessä, että Interreg- ja Phare-välineiden koordinoinnissa käytetään ripeämpiä ja joustavampia menettelyjä; katsoo, että laajentuneen unionin raja-alueita varten olisi otettava käyttöön uusia menettelyjä; 29. katsoo, että osana laajentumisen valmistelua ja yleistä keskustelua unionin tulevaisuudesta olisi huomattavasti tehostettava kansalaisille ja yrityksille suunnattua tiedotusta ja viestintää sekä kaikkea kansalaisten välistä vaihtoa; 30. panee merkille, että kolme tärkeää monivuotista ohjelmaa käynnistetään vuonna 2003 (tutkimus, energia ja liikenne), mutta muistuttaa komissiota, että 20. heinäkuuta 2000 annetun yhteisen julistuksen mukaan uudet ohjelmat eivät saisi haitata meneillään olevien toimien rahoitusta tai rajoittaa budjettivallan käyttäjän toimivaltaa vuosittaisen menettelyn yhteydessä, etenkin mitä tulee pilottihankkeita ja valmistelevia toimia koskeviin Euroopan parlamentin painopisteisiin; o 31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä kaikille muille toimielimille.
| ||||||||||||
| Talousarvion 2002 toteutus |
| ||||||||||||||||||||||||||
Euroopan parlamentti, joka – ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 272 ja 274 artiklan, – ottaa huomioon 6. toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta(1), – ottaa huomioon 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2002 (kaikki pääluokat) ja oikaisukirjelmästä nro 2/2002 esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2002(2) ja kyseisen päätöslauselman liitteenä olevat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat varainhoitovuoden 2002 talousarvion toteutussuunnitelmasta ja toimintasuunnitelmasta normaalista poikkeavista maksamatta olevista määristä eroon pääsemiseksi, – ottaa huomioon 28. helmikuuta 2002(3) ja 30. toukokuuta 2002(4) antamansa päätöslauselmat korjaavista ja täydentävistä talousarvioista (KTT) 1 ja 2 varainhoitovuodeksi 2002, – ottaa huomioon varainhoitovuotta 2002 koskevat määrärahojen siirrot nro 1–17, – ottaa huomioon työjärjestyksensä 92 artiklan ja liitteen IV, – ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A5-0246/2002), A. ottaa huomioon, että se vahvistaa toisena budjettivallan käyttäjänä Euroopan unionin yleisen talousarvion perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti, B. ottaa huomioon, että komissio toteuttaa budjettivallan käyttäjän hyväksymää talousarviota perustamissopimuksen 274 artiklan mukaisesti, C. ottaa huomioon, että nykyisten rahoitusnäkymien aikana, vuosina 2000–2006, ei ensimmäistä kertaa rahoitusnäkymien käyttöönoton jälkeen ole tarkoitus lisätä omien varojen enimmäismäärää, minkä vuoksi uusia poliittisia painopisteitä voidaan rahoittaa ainoastaan kohdentamalla uudelleen nykyisille politiikanaloille osoitettuja määrärahoja, ja katsoo, että on yhä tärkeämpää arvioida nykyiset painopisteet ja toimintalinjat sekä taata käytettävissä olevien resurssien moitteeton ja tehokas hoito, D. ottaa huomioon, ettei rahoitusnäkymien rakenne sovi helposti yhteen ohjelmakausien kanssa ja että progressiiviset rahoitusnäkymät sopisivat paremmin unionin lainsäädäntötyön todellisuuteen, E. ottaa huomioon, että budjettivallan käyttäjä voi 20. heinäkuuta 2000 annetun yhteisen julistuksen mukaisesti arvioida, voidaanko komission ehdottamat uudet ohjelmat sovittaa yhteen rahoitusnäkymien kanssa niin, että ne eivät väistämättä johda nykyisten politiikanalojen vähentämiseen, F. ottaa huomioon, että se päättää yhteistyössä neuvoston kanssa hyväksyttyyn talousarvioon tehtävistä muutoksista, joita komissio ehdottaa korjaavien ja/tai täydentävien talousarvioiden ja lukujen välisten siirtojen kautta, G. ottaa huomioon, että toimielinten välisen sopimuksen 37 kohdassa määrätään mahdollisuudesta ottaa talousarvioon määrärahoja kokeiluhankkeita ja valmistelutoimia varten ilman perussäädöksiä, H. toteaa päättäneensä vahvistaa nykyisen talousarvion toteutuksen seurantaa ja ottaa huomioon, että asiasta vastaava valiokunta ja menoista vastaavat valiokunnat ovat tätä varten tehneet yhteisiä aloitteita, joiden avulla voidaan tarkkailla tiiviimmin niiden talousarvion osien toteutusta, joilla on erityistä poliittista merkitystä, I. ottaa huomioon, että komissio on kuluvan varainhoitovuoden aikana esittänyt kaksi alustavaa esitystä täydentäväksi ja korjaavaksi talousarvioksi, jotka koskevat Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan rahoitusta, vuoden 2001 talousarvion saldoa ja talousarvion tulopuolen laskelmien mukauttamista Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2000 tehtyyn neuvoston päätökseen 2000/597/EY, Euratom(5), J. ottaa huomioon, että komissio on varainhoitovuoden 2002 aikana esittänyt tähän mennessä 17 siirtoa, joiden kokonaismäärä on 250 miljoonaa euroa ja joista osa esitettiin varauksessa olevien määrärahojen vapauttamiseksi oikeusperustan hyväksymisen jälkeen ja osassa siirrettiin määrärahoja luvusta toiseen, 1. edellyttää komission toteuttavan talousarviota, sekä lukujen että selvitysosien osalta, siinä muodossa, kuin budjettivallan käyttäjä on sen hyväksynyt, ja katsoo, että budjettivallan käyttäjän päätöksistä poikkeaminen voi olla perusteltua ainoastaan tilanteen muuttuessa tavalla, jota ei ole voitu ennakoida talousarviota hyväksyttäessä, ja jos poikkeamiseen esitetään yksityiskohtaiset perusteet; 2. pyytää komissiolta, että kaikki ohjelmien, ja erityisesti uusien ohjelmien, aloittamista edellyttävät hallinnolliset toimenpiteet toteutetaan välittömästi parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen eikä vasta varainhoitovuoden lopussa, kuten usein tapahtuu, jotta budjettivallan käyttäjä voi ainakin osittain arvioida niiden vaikutusta valmistellessaan talousarviota seuraavalle varainhoitovuodelle; 3. odottaa komissiolta, että se noudattaa talousarviomenettelyssä 2002 tekemiään sitoumuksia, erityisesti vuoden 2002 talousarvion toteutussuunnitelmasta ja toimintasuunnitelmasta normaalista poikkeavista maksamatta olevista määristä eroon pääsemiseksi annettuja yhteisiä lausumia, joista kolme toimielintä sopivat neuvottelumenettelyissä ennen toista käsittelyä; 4. katsoo, että toteutussuunnitelmaa koskevan kertomuksen toimittamiselle annettua päivämäärää, jonka parlamentti hyväksyi vuoden 2002 talousarvion yhteydessä, ei ole voitu liittää parlamentin työaikatauluun, ja ehdottaa tästä syystä, että yhteisessä lausumassa määriteltyjä päivämääriä muutetaan ja että toteutussuunnitelmat eritellään yksityiskohtaisemmin; 5. ottaa huomioon, että komission suunnitelman mukaan joulukuussa 2002 sitoumusten keskimääräinen toteutumisaste tulee olemaan 100 prosenttia ja maksujen 97 prosenttia; toivoo, että nämä ovat realistisia ennusteita erityisesti maksujen kohdalla, kun otetaan huomioon, että niiden toteutusaste vuonna 2001 oli vain 72 prosenttia; kehottaa komissiota esittämään 30. syyskuuta 2002 mennessä luettelon niistä budjettikohdista ja luvuista, jotka tulevat mahdollisesti poikkeamaan tästä suunnitelmasta; 6. muistuttaa, että komission uudistuksen yhtenä päätavoitteena oli yhteisön ohjelmien toteutuksen parantaminen uusilla hallinnointimetodeilla, kuten hajauttamalla ulkomaanedustusta, kehittämällä uusia ulkoistamisen muotoja, pyytämällä merkittävästi lisää henkilöresursseja ja siirtämällä henkilöstöä poliittisille painopistealueille; odottaa siksi konkreettisia ja näkyviä tuloksia; 7. pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille 30. syyskuuta 2002 mennessä, millä tavoin se on täyttänyt parlamentin vaatimuksen pienimuotoisia hankkeita koskevien sääntöjen ja tällaisten hankkeiden hallinnoinnin yksinkertaistamisesta; Korjaavat ja täydentävät talousarviot 8. toistaa olevansa tyytyväinen siihen, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan rahoitukseen löydettiin ratkaisu (KTT 1/2002), jolla varmistetaan valmistelukunnan asianmukainen toiminta ja taataan parlamentin budjettivalta; 9. korostaa, että KTT:ssa 2/2002 jäsenvaltioille palautetaan alustavasti 10 miljardia euroa maksumäärärahoja, joita ei käytetty edellisenä vuonna; pitää lukua erittäin korkeana ja odottaa saavansa syyskuuhun 2002 mennessä tarkemman analyysin siitä, miksi varoja ei voitu toteuttaa unionin vuoden 2001 talousarviossa; korostaa, että suhtautumalla maksuihin vähemmän rajoittavasti voitaisiin välttää monet siirrot, erityisesti kun komissiolla on vaikeuksia osoittaa, että se ei voi käyttää kaikkia talousarvion otettuja määrärahoja; pitää aiheellisena, että komissio antaa jo ennen ensimmäistä käsittelyä neljännesvuosittaisen aikataulun maksumäärärahojen tehokkaammaksi toteuttamiseksi; 10. toistaa olevansa äärimmäisen huolestunut maksumäärärahojen huonosta toteutuksesta; katsoo, että on tarpeen parantaa unionin suorituksia ja kuvaa tässä suhteessa, vauhdittaa vanhojen sitoumusten maksamista tai vapauttaa ne ja peruuttaa maksumäärärahat; kehottaa komissiota esittämään 19. heinäkuuta 2002 pidettävää neuvottelukokousta varten suunnitelman siitä, miten vuoden 2001 talousarviossa peruutetuille maksuille voidaan laatia uusi erääntymisaikataulu ottaen huomioon myös vapautetut määrät, ja esittämään 30. syyskuuta 2002 mennessä kunnollisen arvion vuoden 2002 – ja jos tarpeen ja asianmukaista myös vuoden 2003 – maksuista, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin; 11. palauttaa mieliin, että vaikka komissio on viime kädessä vastuussa yhteisön talousarvion toteuttamisesta, kansallisilla hallinnoilla on merkittävä asema toteutettaessa suurta osaa talousarviosta; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita kaikin tavoin pyrkimään siihen, että ne eivät viivästytä maksumäärärahojen toteuttamista kansalliseen politiikkaan liittyvistä syistä; 12. toistaa huolensa siitä, että järjestelmän jäykkyyden vuoksi yhden alan maksamattomia määrärahoja ei voida käyttää tarpeiden rahoittamiseen toisella alalla, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksia, jotka lisäisivät tällaista joustavuutta; 13. toistaa haluavansa tukea Afganistanin jälleenrakennusta ja on valmis käyttämään tähän tarkoitukseen varattua otsakkeen 4 marginaalia sillä ehdolla, että komissio voi osoittaa, että Aasiaa ja humanitaarista apua koskeviin budjettikohtiin jo otetut määrärahat käytetään asianmukaisesti ja varaudutaan arvioimaan muiden rahoittajien osuutta suhteessa Tokion ministerikonferenssissa tammikuussa 2002 tehtyihin sitoumuksiin, ja että uudet määrärahat voidaan käyttää tehokkaasti Afganistanin kansan auttamiseen; odottaa komission esittävän korjaavan ja täydentävän talousarvion, kun nämä ehdot täyttyvät; 14. toivoo Lähi-idän poliittisen tilanteen kehittyvän Israelin ja palestiinalaishallinnon rauhan ja sovinnon suuntaan ja odottaa komission tekevän ehdotuksia prosessin tukemiseksi sekä antavan ennen 1. syyskuuta 2002 tarkkoja tietoja siitä, miten rauhanprosessin molemmat osapuolet käyttävät Euroopan unionilta saamiaan varoja, miten varojen käyttöä valvotaan ja mitkä ovat mahdollisten väärinkäytösten seuraamukset; Siirrot 15. muistuttaa, että varauksesta tulevia siirtoja lukuun ottamatta siirrot merkitsevät budjettivallan käyttäjän alunperin hyväksymien määrärahojen muuttamista ja niiden on oltava asianmukaisesti perusteltuja; 16. panee merkille, että monet siirrot, pääasiassa maksumäärärahoihin liittyvät siirrot, johtuvat raskaiden komitologiamenettelyjen aiheuttamista viivästyksistä; muistuttaa komissiota, että se on sitoutunut toteutuksen nopeuttamiseksi yksinkertaistamaan komitologiamenettelyä aloittaessaan uusia lainsäädäntöohjelmia, ja odottaa komissiolta, että se korvaa tehottoman komitologiamenettelyn mahdollisimman pian; 17. katsoo siirtojen voivan olla tehokas väline, jonka avulla voidaan helpommin reagoida poliittisesti ja taloudellisesti talousarvion hyväksymisen jälkeen syntyviin tilanteisiin, erityisesti huomattaviin ja ennakoimattomiin kansainvälisiin tapahtumiin, ja optimoida taloudellisten resurssien käyttö; 18. korostaa kuitenkin, että siirtoja ei pidä käyttää yksinomaan talousarviovarojen siirtämiseen yhdeltä alalta toiselle, niin että lopullinen talousarvio on ristiriidassa budjettivallan käyttäjän hyväksymien ensisijaisten tavoitteiden kanssa; muistuttaa, että varainhoitovuoden 2001 aikana siirrettiin yli 2 miljardin euron edestä maksumäärärahoja määrärahasiirtojen avulla; 19. toistaa pyyntönsä, jonka mukaan komission olisi esitettävä suunnitelma siirroista, joita se aikoo pyytää yhdestä luvusta toiseen, erityisesti viimeisen vuosineljänneksen aikana, jotta parlamentti ja neuvosto voivat arvioida niitä harkitusti ja asianmukaisesti ja luoda selkeän kuvan siitä, miten alkuperäinen talousarvio loppujen lopuksi muuttuisi; 20. korostaa, ettei se aio periaatteessa hyväksyä siirtopyyntöjä, joissa vähennetään parlamentin hyväksymien budjettikohtien määrärahoja, ellei voida antaa vakuuttavia perusteluja ja esittää tyydyttäviä ehdotuksia toteutuksen parantamiseksi budjettikohdassa, josta määräraha on peräisin; 21. korostaa voivansa periaatteessa hyväksyä budjettikohtien määrärahojen lisäämisen siirtojen avulla, jos
22. toteaa, että lisätarpeita voitaisiin kattaa ottamalla käyttöön hätäapua varten tehty varaus (otsake 6), ja pyytää komissiota harkitsemaan tätä mahdollisuutta, erityisesti jos luonnonkatastrofit, sodat tai kriisit tekevät unionin avun tärkeäksi tällaisessa tilanteessa olevalle väestölle; Eri otsakkeiden toteutus 23. korostaa seuraavansa jatkossakin tiiviisti parlamentin hyväksymän vuoden 2002 talousarvion toteutusta, jotta poliittisesti erityisen merkittäville aloille saadaan riittävästi määrärahoja; 24. panee tyytyväisenä merkille, että otsakkeiden 2, 3 ja 4 sitoumusten toteutusaste oli 31. toukokuuta 2002 korkeampi kuin tasan vuotta aiemmin, vaikka se olikin alkuperäistä toteutussuunnitelmaa alhaisempi; ilmaisee huolestuneisuutensa niistä mahdollisista poliittisista vaikutuksista, jotka otsakkeen 7 hyvin alhainen toteutusaste voi aiheuttaa laajenemisvalmistelujen suhteen; panee myös merkille, että maksumäärärahojen toteutumisaste oli 31. toukokuuta 2002 alhaisempi kuin tasan vuotta aiemmin, mikä antaa aihetta epäillä, tullaanko alkuperäisessä suunnitelmassa pysymään; 25. pahoittelee, että ohjelmat, joiden kohdalla komissio aikoo poiketa noin 10 prosentilla sitoumusten tai maksujen kohdalla budjettivallan käyttäjän suunnitelmasta, koskevat suureksi osaksi parlamentin poliittisia painopisteitä (e-opiskelu, tiedotus ja viestintä, sosiaalinen ja työllisyysulottuvuus, oikeus- ja sisäasiat, yhteistyö Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, yhteistyötoimet, jne.); pyytää komissiota perustelemaan yksityiskohtaisemmin syyt tähän toteutumatta jäämiseen ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin varainhoitoasetuksen 26 artiklan ja budjettivallan käyttäjän päätösten mukaisesti; 26. toteaa, että maksamatta olevia määriä (RAL) oli 6. toukokuuta 2002 yhteensä 110,447 miljardia euroa eli enemmän kuin Euroopan unionin vuotuisen talousarvion loppusumma; 27. toteaa, että useat maksamatta olevia määriä koskevien, 1. tammikuuta 2002 ja 30. huhtikuuta 2002 välillä tarkasteltujen asiakirjojen määrä on 624, eli 25 prosenttia kokonaismäärästä, mikä merkitsee 25:tä prosenttia kaikista keskeneräisistä asiakirjoista ja 147 miljoonaa euroa maksumäärärahoja; on mielissään, että komissio on perunut 97 miljoonaa euroa sitoumusmäärärahoja "potentiaalisesti epätavallisesta" 3,5 miljardin euron maksamatta olevasta määrästä; pyytää komissiota tekemään suunnitelman tämän epätavallisen RALin poistamiseksi toteutussuunnitelman mukaisesti; Otsake 1 28. huomauttaa, että EMOTR:n tukiosaston menoista annetun varojärjestelmän uusimman kertomuksen (nro 5/2002) mukaan alaotsakkeen 1 a (markkinatuki) määrärahojen käyttö alitti 1 592,4 miljoonalla eurolla toukokuun 2002 indikaattorin mutta alaotsakkeen 1 b (maaseudun kehitys) toteutus eteni suunnitelmien mukaan; katsoo, että tällaista heittoa ei voi selittää pelkästään maksuviivästyksillä ja kehottaa komissiota tutkimaan sen syitä ja tiedottamaan johtopäätöksistään siten, että mikäli kyse on rakenteellisista puutteista, ne otettaisiin huomioon, kun komissio esittää Agenda 2000:n väliarvioinnin; Otsake 2 29. toteaa, että maksujen toteutus, joka oli heikkoa jo varainhoitovuoden 2000 lopussa, on edelleen heikentynyt ja toteutusaste oli 31. joulukuuta 2001 vain 67,9 prosenttia maksumäärärahoista ja 6. toukokuuta 2002 enää 14 prosenttia eli se oli laskenut puoleen edellisen vuoden saman päivän luvusta (27 prosenttia); 30. ilmaisee huolensa maksamatta olevien sitoumusten kasvusta, sillä niiden määrä kasvoi 38,418 miljoonasta eurosta 56,765 miljoonaan euroon 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta 2001 välisenä aikana ja nousi 82,710 miljoonaan euroon 6. toukokuuta 2002; 31. muistuttaa, että toteutuksen nopeuttaminen on budjettivallan käyttäjän jatkuva huolenaihe ja yksi rakennerahastosäännösten tarkistamisen pysyvistä tavoitteista; korostaa, että hankkeiden hallinnointia varten on otettava käyttöön uusia järjestelmiä, joilla parannetaan käytäntöjä ja yksinkertaistetaan menettelyjä; kehottaa tarkastelemaan hakemus-, hyväksyntä-, ja maksumenettelyjä ja niihin liittyvää tarpeetonta raskautta ja jäykkyyttä sekä antamaan ehdotuksia menettelyjen yksinkertaistamiseksi; 32. vaatii kehittämään ja ottamaan viipymättä käyttöön uusia ohjausvälineitä, joilla varmistetaan tehokas neljännesvuosittainen seuranta ja parannetaan näin rakennetoimien toteutusta: valvonta- ja hälytysindikaattorit ja suoritusindikaattorit, joilla arvioidaan taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön kohdistuvaa vaikutusta tuensaaja-alueisiin; 33. kehottaa komissiota toimittamaan 30. syyskuuta 2002 mennessä tuoreimman toteutussuunnitelman perusteella tietoja niistä määrärahoista ja alueista, joihin "n+2-sääntö" vaikuttaa vuonna 2003; Otsake 3 34. toteaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen maksuviivästykset olivat vuosina 1989–2001 yhteensä 1 131 miljoonaa euroa, joista 490 miljoonaa euroa liittyi Essenin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1994 hyväksyttyihin 14 ensisijaiseen hankkeeseen; tukee komission ehdotusta Euroopan laajuisiin liikenne- ja energiaverkkoihin liittyvän yhteisön yhteisrahoituksen lisäämisestä 10 prosentista 20 prosenttiin toteutuksen parantamiseksi ja rajat ylittävillä alueilla ilmenevien pullonkaulojen poistamiseksi; katsoo kuitenkin, ettei tämä tuo ratkaisua jäsenvaltioiden yhteisten menettelyjen puuttumiseen, joka on ollut viivästysten pääsyy Euroopan laajuisten verkkojen käyttöönotosta alkaen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sitoumustaan ja yhteistyötään Euroopan laajuisten liikenneverkkojen toteutuksen parantamiseksi; kannustaa komissiota asettamaan Euroopan laajuisten verkkojen hankkeiden tulevalle toteutukselle kiinteät määräajat; katsoo, että etusijalle on ehdottomasti asetettava hankkeet, joiden avulla voidaan poistaa rajat ylittävät maantieteelliset esteet; 35. pitää myönteisenä, että laajentumisen kokeiluhanke, jonka parlamentti sisällytti vuoden 2001 talousarvioon ja jonka määrärahoja se lisäsi vuoden 2002 talousarviossa, toteutetaan komissiossa siten, että se hyödyntää pk-yrityksiä ehdokasvaltioihin rajautuvilla alueilla; 36. panee merkille, että samalla kun vuoden 2003 alustavassa talousarvioesityksessä käynnistettiin uusi monivuotinen energia-alan ohjelma, jonka kokonaisrahoitus on merkittävästi eli 13 miljoonaa korkeampi kuin nykyisissä ohjelmissa, nykyisten ohjelmien toteutusprosentti oli toukokuun 2002 lopussa 0–3 prosenttia; pyytää komissiota selvittämään, miksi loppuvaiheessa olevia ohjelmia ei voida toteuttaa nopeammin; 37. on huolissaan siitä, että Life-ohjelmassa, jonka käynnistäminen viivästyi jo oikeusperustan myöhäisen hyväksymisen vuoksi, toteutustaso on vielä toukokuun 2002 lopussa hyvin alhainen; kehottaa komissiota toteuttamaan kiireesti asianmukaisia toimenpiteitä kaikkien hallinnollisten tai byrokratiaan liittyvien pullonkaulojen poistamiseksi, jotta sekä sitoumusten että maksujen toteutusta voidaan nopeuttaa; 38. on huolissaan kokeiluhankkeiden ja valmistelutoimien alhaisesta toteutusasteesta toukokuun 2002 lopussa (alle 5 prosenttia); ei hyväksy sitä, että komissio edelleen, talousarvion hyväksymisen jälkeen, ottaa esiin aiemmin esittämiään toteutusta koskevia vastalauseita, jotka budjettivallan käyttäjä on jo käsitellyt; aikoo seurata tarkasti lähikuukausien kehitystä ja arvioida komission toimia vuoteen 2003 liittyviä talousarviopäätöksiä silmällä pitäen; ei ole valmis hyväksymään joidenkin hankkeiden ja toimien keskeyttämistä huonojen toteutustasojen vuoksi; Otsake 4 39. korostaa, että useiden otsakkeen 4 budjettikohtien alhainen toteutus vuoden 2002 talousarviossa vuoden 2002 viiden ensimmäisen kuukauden aikana on huolestuttavaa, ja katsoo, että komission olisi siksi muutettava näitä kohtia koskevaa toteutusaikatauluaan saadakseen toteutuksen vuoden aikana paremmin tasapainoon; 40. toteaa, että Aasian kehitysmaille annettavaa poliittista, taloudellista ja kulttuurista tukea koskevan budjettikohdan (B7-303) toteutusaste on toukokuun 2002 lopussa vain 13 prosenttia sitoumuksina, mikä on yllättävää ajatellen alueen taloudellisen tuen tarvetta, josta ovat osoituksena Afganistanin tilanne ja Intian ja Pakistanin välinen konflikti; 41. pitää valitettavana, että toukokuun lopussa ei ole sidottu lainkaan toimintamenoja Etelä-Afrikkaan liittyvään jälleenrakentamisen ja kehittämisen Eurooppa-ohjelmaan (B7-320) ja tukeen Itä-Euroopan ja Keski-Aasian kumppanimaille (luku B7-52); 42. toteaa, että useimpiin otsakkeen 4 BA-kohtiin ei toukokuuhun 2002 mennessä ole tehty lainkaan sitoumuksia, ja pyytää komissiota harkitsemaan uudelleen tapaansa ehdottaa BA-kohtien liittämistä useimpiin otsakkeen 4 toimintamenoja koskeviin budjettikohtiin ilman, että tarpeista on konkreettisia todisteita; Otsake 5 43. muistuttaa, että vuoden 2002 talousarviossa on 2,2 miljoonan euron marginaali otsakkeessa 5 ja että toimielinten vuotta 2003 koskevien arvioiden mukaan laajentumisvalmisteluihin liittyviä tarpeita ei voida rahoittaa ylittämättä vuoden 2003 tämänhetkistä enimmäismäärää; katsoo, että siksi olisi moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen tarkasteltava mahdollisuutta aikaistaa määrärahoja vuodesta 2003 vuoteen 2002 turvautumalla käytettävissä olevaan marginaaliin; kehottaa kaikkia toimielimiä arvioimaan mahdollisuutta aikaistaa siirroilla ja korjaavilla talousarvioilla vuoteen 2002 kaikki määrärahat, joiden avulla voidaan vähentää vuoden 2003 tarpeita; 44. pyytää komissiota selittämään, miksi budjettikohta A-3046 "Naisjärjestöt" kohdistuu ilmeisesti vain yhteen toiminta-alaan, kun budjettivallan käyttäjän tarkoituksena oli alun perin ulottaa se koskemaan laajaa joukkoa naisjärjestöjä, jotka eivät kuulu naisten eurooppalaiseen eturyhmään; Otsake 7 45. korostaa, että liittymistä edeltävien välineiden Sapardin ja Ispan on lisättävä vauhtiaan vuonna 2002, jotta ne voitaisiin toteuttaa mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti, siten että voidaan valmistautua enintään kahdeksan ehdokasvaltion liittymiseen vuonna 2004 ja muiden ehdokasvaltion liittymiseen myöhemmin; 46. toteaa, että kolmen liittymistä edeltävän välineen sitoumusten toteutus on huonontunut viime vuodesta ja maksuissa ainoa parannus on Ispan toteutusasteen nousu 20 prosenttiin toukokuun 2002 lopussa; o 47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja oikeusasiamiehelle sekä muille asianomaisille toimielimille ja elimille.
| |||||||||||||||||||||||||||
| Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö |