Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon seuraavat päätöslauselmaesitykset:

–   ottaa huomioon aikaisemmat vuosikertomukset ihmisoikeustilanteesta Euroopan unionissa ja erityisesti perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa vuonna 2000 5. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman(1), jolla otettiin käyttöön uusi lähestymistapa, niin että viitekehyksenä käytetään EU:n perusoikeuskirjaa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 8. lokakuuta 2001(2) julkaiseman, ihmisoikeuksia Euroopan unionissa käsittelevän kolmannen vuosikertomuksen,

–   ottaa huomioon Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen (EUMC) havainnot ja asiasta antamansa lukuisat päätöslauselmat, erityisesti 16. toukokuuta 2001 antamansa suosituksen Euroopan unionin kannasta maailmanlaajuisessa rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden vastaisessa konferenssissa(3),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset yleissopimukset ja erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston tärkeimpien yleissopimusten noudattamista valvovien komiteoiden(4) vuonna 2001 julkaisemat päätelmät,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien alalla toimivien kansainvälisten ja eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen raportit,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen eurooppalaisen toimikunnan raportit jäsenvaltioista vuodelta 2001(5),

–   ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2002 järjestetyn Euroopan parlamentin julkisen kuulemistilaisuuden perusoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan, naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A5&nbhy;0451/2002),

Johdanto

1.   muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirja on yhteenveto niistä perusarvoista, joille unioni perustuu ja joihin viitataan toistuvasti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa sekä 7 ja 29 artiklassa vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen yhteydessä;

2.   katsoo näin ollen, että Euroopan unionin toimielinten on perusoikeuskirjan julkistamisen jälkeen tehtävä tarpeellisia aloitteita, jotta ne voivat valvoa perusoikeuksien noudattamista jäsenvaltioissa, ottaen huomioon niiden Nizzan sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä 27. helmikuuta 2001 antamat sitoumukset erityisesti mitä tulee uuteen 7 artiklan 1 kohtaan;

3.   katsoo, että parlamentin ensisijainen tehtävä on valvoa perusoikeuksien noudattamista sekä unionin toimielinten ja elinten taholta – muun muassa työjärjestyksen 58 artiklan nojalla – että jäsenvaltioiden taholta perussopimusten ja työjärjestyksen 108 artiklan mukaisesti;

4.   katsoo, että parlamentin vuosittainen mietintö ihmisoikeuksien tilasta Euroopan unionissa saisi lisää merkitystä, jos se sovitettaisiin entistä paremmin yhteen parlamentin ulkosuhteisiin liittyvien ihmisoikeustoimien kanssa, jos mietinnön ja toimien keskinäistä yhteyttä parannettaisiin ja jos parlamentin komissioon ja neuvostoon kohdistuvaa valvontatehtävää vahvistettaisiin; pyytää, että vuosittainen mietintö hyväksytään kunakin vuotena viimeistään heinäkuun istuntojaksolla;

5.   suosittelee perusoikeuksien kunnioittamista Euroopan unionissa koskevan mietinnön sisällyttämistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuun ennakkovaroitusmenettelyyn niin, että asiasta vastaavalle valiokunnalle annetaan pysyväksi tehtäväksi seurata perusoikeuskirjan kunnioittamista ja muut asianomaiset valiokunnat osallistuvat tähän tehtävään toimittamalla asiasta vastaavalle valiokunnalle huomioitaan pitkin vuotta;

6.   ottaa huomioon, että Nizzan sopimuksen uudessa 7 artiklan 1 kohdassa Euroopan parlamentille annetun tehtävän mukaisesti parlamentin ja sen asiasta vastaavan valiokunnan tehtävänä on yhteistyössä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenttien kanssa valvoa, että Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuskirjan luvuissa vahvistettuja oikeuksia;

7.   pitää myönteisenä, että 16. lokakuuta 2002 komissio perusti perusoikeusasiantuntijoiden verkoston, ja kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle ja parlamentille verkoston monialaisen aineiston perusteella laatimat raportit ihmisoikeustilanteesta EU:ssa ja jäsenvaltioissa; tämän tulisi mahdollistaa se, että parlamentille esitetään arviointi kaikkien perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien täytäntöönpanosta, niin että otetaan huomioon muutokset kansallisessa laissa, Luxemburgin ja Strasbourgin tuomioistuinten oikeuskäytäntö ja jäsenvaltioiden perustuslaki- ja muiden tuomioistuinten merkittävä oikeuskäytäntö;

8.   katsoo, että komissio on hylännyt ehdotuksen EU:n ihmisoikeuksien seurantakeskuksen (EU Human Rights Monitoring Agency) perustamisesta riittämättömin perustein; toivoo tämän ehdotuksen pysyvän ajankohtaisena ja pyytää komissiota selvittämään, miten ihmisoikeusasiantuntijoista koostuva verkosto voisi kehittyä tällaiseksi seurantakeskukseksi;

9.   pitää myönteisenä komission 13. maaliskuuta 2001 tekemää päätöstä (SEC(2001) 380/3) tarkistaa tästä lähin kaikkien lainsäädäntöehdotusten ja muiden päätösten yhteensopivuus perusoikeuskirjan kanssa ja vahvistaa tämä erityislausekkeella; pyytää komissiota toimittamaan parlamentille yhteenvedon siitä, kuinka suuri osa komission lainsäädäntöehdotuksista ja muista päätöksistä sisältää jo tällaisen lausekkeen ja mikä on niiden prosentuaalinen osuus kaikista päätöksistä;

10.   toistaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevälle valmistelukunnalle osoittamansa pyynnön perusoikeuskirjan sisällyttämisestä unionin perustuslakiluonnokseen;

11.   pitää myönteisenä neuvoston aikomusta sovittaa unionin sisäiset ja ulkoiset ihmisoikeustoimet entistä paremmin yhteen ja tutkia tätä tavoitetta edistävien keinojen ja käytäntöjen kehittämistä (yleisten asioiden neuvosto 25. kesäkuuta 2001) mutta on huolestunut siitä, että tätä aietta ei tähän mennessä ilmeisesti ole toteutettu käytännössä; pyytää neuvostoa tiedottamaan asiasta parlamentille 1. heinäkuuta 2003 mennessä;

12.   kehottaa parlamentin toimivaltaisia tahoja parantamaan nopeasti käytännössä niiden parlamentin valiokuntien yhteistyötä ja vuorovaikutusta, jotka toimivat ihmisoikeuskysymysten alalla Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella, sekä erityisesti selvittämään, mikä valiokunta käsittelee ehdokasvaltioiden ihmisoikeuskysymyksiä;

13.   kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan rajaamatta vuosittain järjestettäviä ihmisoikeusfoorumeita (joilla pyritään lisäämään kansalaisjärjestöjen kanssa käytävän vuoropuhelun jatkuvuutta) EU:n ulkopuolella esiintyviin ihmisoikeusongelmiin vaan käsittelemään myös EU:n alueella esiintyviä ongelmia ja ottamaan tässä yhteydessä esiin alojenvälisiä aiheita; pyytää parlamentin toimivaltaisia tahoja tutkimaan, miten parlamentin osallistumista näihin kokouksiin (ja niiden valmisteluun) voidaan lisätä, jotta varmistetaan todellinen tehokkuuden lisäys;

14.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita korjaamaan puutteet niiden velvoitteiden noudattamisessa, jotka liittyvät asianomaisille Yhdistyneiden Kansakuntien valvontaelimille (monitoring bodies) toimitettaviin raportteihin Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimusten(6) täytäntöönpanosta; pyytää neuvostoa ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevää valmistelukuntaa panemaan eurooppalaisen ihmisoikeuspolitiikan linjauksissa nykyistä enemmän painoa niille jäsenvaltioiden velvoitteille, jotka koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeussopimusten noudattamista;

15.   kehottaa myös jäsenvaltioita korjaamaan raportointivelvoitteisiin liittyvät puutteet – sikäli kuin ne eivät vielä ole sitä tehneet – myös Euroopan neuvoston komiteoiden osalta;

16.   palauttaa mieleen, että demokratia perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä laillisuus- ja oikeusvaltioperiaatteeseen ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ja Euroopan unionin toimielimiä noudattamaan tehokkaammin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen määräyksiä omien perustuslakiensa ja lakiensa ohella;

I luku: Ihmisarvo
Oikeus elämään

17.   pitää myönteisenä, että Irlanti on poistanut kuolemantuomion perustuslaistaan, ja kehottaa Kreikkaa poistamaan kuolemantuomion kaikissa olosuhteissa EU:n jäsenvaltiolta edellytettävien ihmisoikeusvelvoitteiden täyttämiseksi;

18.   suosittelee, että Belgia, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia ja Luxemburg ratifioivat terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja että Belgia, Saksa, Suomi, Kreikka, Irlanti, Luxemburg ja Portugali ratifioivat terrorismin rahoituksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen;

19.   toistaa torjuvansa varauksetta ja tuomitsevansa ehdottomasti terrorismin, joka kieltää tärkeimmän ihmisoikeuden eli oikeuden elämään, kaikissa sen muodoissa ja riippumatta siitä, onko terrorismin alkuperä tai tapahtuuko siihen liittyvää toimintaa Euroopan unionin rajojen sisäpuolella vai ulkopuolella;

20.   toistaa, että kaikki ideologiat ovat oikeutettuja edellyttäen, että niitä tuodaan esiin demokraattisin keinoin, ja tämän vuoksi torjuukin terroristijärjestöt, jotka uhkailevat ja tappavat ihmisiä vain siksi, että nämä ovat julkisessa virassa ja/tai tiettyjen poliittisten ryhmien aktiivijäseniä;

21.   toistaa, että terrorismi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa ja suurta kärsimystä uhreilleen ja näiden perheille, ja pitää myönteisinä kaikkia toimia, joissa otetaan huomioon heidän erityistilanteensa, ja vaatii tällaisten toimien hyväksymistä;

22.   toteaa, että terrorismin tavoitteena on oikeusvaltion horjuttaminen, minkä vuoksi ehkäisevässä politiikassa ja terrorismin kitkemisessä on pyrittävä ensisijaisesti oikeusvaltion ja demokratian ylläpitämiseen ja vahvistamiseen;

23.   toistaa tukevansa toimia, joilla pyritään terrorismin torjuntaan ja muistuttaa, että niiden yhteydessä on noudatettava oikeusvaltion periaatteita ja otettava huomioon ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien täysimääräinen kunnioittaminen;

24.   tukee täysin Euroopan neuvoston ministerikomitean 11. heinäkuuta 2002 hyväksymiä ihmisoikeuksia ja terrorismin vastaista taistelua koskevia suuntaviivoja;

25.   ilmaisee huolestuneisuutensa jo nyt ilmenneistä perusoikeuksiin kohdistuvista haittavaikutuksista, jota terrorismin torjunta tuo mukanaan;

26.   vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne eivät rikkoisi perusoikeuksia millään tavalla terrorismin torjunnan yhteydessä ja torjuvat siinä kaikki perusoikeuksia koskevat rajoitukset;

27.   suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat erityisessä terrorismin vastaisessa lainsäädännössä käyttöön nk. peruuntumislausekkeen ("sunset clause"), joka edellyttää lainsäädännön arviointia ja/tai uudelleentarkastelua kohtuullisen ajan kuluttua;

28.   kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan vuonna 2003 yhteenvedon jäsenvaltioiden toimista syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen ja toimittamaan sen parlamentille yhdessä sellaisen erillisen asiakirjan kanssa, jossa tutkitaan, ovatko toimet mahdollisesti ristiriidassa perusoikeuksien kanssa;

Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun kielto

29.   palauttaa mieliin, että perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaan "ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla", ja vaatii, että tätä artiklaa noudatetaan tiukasti kaikissa jäsenvaltioissa;

30.   panee huolestuneena merkille, että poliisivoimien ja muiden järjestysvallan edustajien rikkomukset sekä epäkohdat poliisin tiloissa ja vankiloissa ovat ihmisoikeusraporteissa toistuvia aiheita lähes kaikissa jäsenvaltioissa;

31.   katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava ponnistelujaan tällä alalla, erityisesti seuraavilla tavoilla:

32.   panee huolestuneena merkille Amnesty Internationalin ja International Helsinki Federation of Human Rights -järjestön raportin "Greece: Ill-treatment, shootings and impunity" (pahoinpitelystä rankaisematta jättäminen ja ammuskelu Kreikassa) ja yhtyy käsitykseen, jonka mukaan vakavat ihmisoikeusrikkomukset yhdessä jäsenvaltiossa eivät ole pelkästään kyseisen valtion vastuulla, vaan niiden on kuuluttava koko EU:lle;

33.   katsoo, että pitkäaikaisuutensa ja vakavuutensa vuoksi nämä ongelmat koskettavat sellaisten arvojen ydintä, joita Euroopan unioni edustaa, mutta toteaa, että nykyisissä perustamissopimuksissa jätetään kyseisen alan toimille vain vähän liikkumavaraa;

34.   suosittelee, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä valmistelukunta tutkii mahdollisuuksia tehostaa unionin lainsäädäntöä ja politiikkaa tältä osin;

Orjuuden ja pakkotyön kielto

35.   suosittelee, että Itävalta, Belgia, Saksa, Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen ihmiskauppaa koskevat lisäpöytäkirjat;

36.   suosittelee, että Saksa, Ranska, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin;

37.   pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2002 komission ehdotuksen(7) puitepäätökseksi ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS), ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään puitepäätöksen kansalliseen lainsäädäntöön ilman viivästyksiä ja hyväksymään ehdotuksen neuvoston direktiiviksi sellaisille laittomassa maahanmuutossa avustamisen tai ihmiskaupan uhreille, jotka tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa, myönnettävästä oleskeluluvasta(8), kunhan Euroopan parlamentti antaa kantansa asiasta;

38.   kehottaa jäsenvaltioita, erityisesti Kreikkaa, kehittämään ja panemaan täytäntöön kaikkien ihmiskaupan muotojen, etenkin naiskaupan, torjumiseksi tasapuolisen politiikan, jossa kiinnitetään rikollisten syytteeseen asettamisen lisäksi riittävästi huomiota myös uhrien suojeluun ja kuntoutukseen, ja jossa otetaan ihmiskaupan, erityisesti prostituution, lisäksi huomioon myös muut pakkotyön ja hyväksikäytön muodot;

39.   toteaa, että vuosittain kuljetetaan noin puoli miljoonaa Keski- ja Itä-Euroopasta peräisin olevaa naista Euroopan unioniin myytäväksi prostituutioon; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ryhtymään vakavasti työhön ihmissalakuljetuksen torjumiseksi tehostamalla poliisi-, oikeus- ja sosiaaliviranomaisten ponnisteluja sekä tekemällä läheistä yhteistyötä ehdokasvaltioiden ja muiden EU:n lähellä sijaitsevien valtioiden kanssa;

40.   pitää välttämättömänä tehostaa toimia laittoman maahanmuuton torjumiseksi, koska se toimii usein sellaisen työvoiman lähteenä, jolla ei ole mitään oikeuksia ja jota otetaan työhön ja käytetään hyväksi olosuhteissa, joita ei voida hyväksyä;

41.   kehottaa neuvostoa saattamaan loppuun niiden päätösten käsittelyn, jotka koskevat komission ehdotusta puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta(9);

II luku: Vapaudet
Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus

42.   kehottaa Kreikkaa tunnustamaan ehdoitta oikeuden kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä ja viittaamatta mihinkään uskonnollisiin perusteluihin, luomaan vaihtoehtoisia palvelusmuotoja, jotka eivät ole kestoltaan pakollista asepalvelusta pidempiä, ja vapauttamaan viipymättä henkilöt, jotka kärsivät tähän liittyviä vankeusrangaistuksia;

43.   panee merkille, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti sopimuspuolten on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, lainsäädäntö mukaan lukien, ihmiskaupan kaikkien muotojen ja naisten prostituution hyväksikäytön poistamiseksi;

44.   pahoittelee perusoikeuksien loukkauksia, joita on sattunut julkisten mielenosoitusten aikana ja erityisesti G8-ryhmän kokouksen yhteydessä Genovassa, ja toteaa, että loukkaukset ovat koskeneet esimerkiksi ilmaisunvapautta, liikkumisvapautta, oikeutta puolustautumiseen ja oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen;

45.   muistuttaa neuvostolle 12. joulukuuta 2001 antamastaan suosituksesta, joka koskee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta: Eurooppa-neuvoston kokousten ja muiden vastaavien tilaisuuksien turvallisuus(10) ja suosittelee, että jäsenvaltiot välttävät suhteetonta voimankäyttöä ja kehottavat kansallisia poliisivoimia hillitsemään väkivaltaa ja turvaamaan yksilönvapaudet myös sekavissa väkijoukkotilanteissa, joissa väkivaltaiset lainrikkojat sekoittuvat rauhallisiin lainkuuliaisiin kansalaisiin; katsoo, että kansalliset poliisivoimat pitäisi velvoittaa välttämään ampuma-aseiden käyttöä ja noudattamaan voimankäytön suhteellisuutta koskevaa YK:n suositusta sekä järjestyspoliisin toimintaa koskevaa Euroopan neuvoston eettistä säännöstöä; toteaa erityisesti heinäkuussa 2001 tapahtuneiden Genovan levottomuuksien osalta, että parlamentti tulee kiinnittämään jatkuvaa huomiota niiden hallinnollisten, oikeudellisten ja parlamentaaristen tutkimusten seurantaan, jotka Italiassa käynnistettiin sen tutkimiseksi, esiintyikö mainitussa yhteydessä epäinhimillistä tai ihmisarvoa alentavaa kohtelua tai rangaistuksia (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artikla);

46.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan uskonnollisen moniarvoisuuden kohtelemalla kaikkia uskontoja tasapuolisesti ja varmistamaan, että uskonnollisia ja maallisia näkökantoja kunnioitetaan ja että niitä voidaan esittää tasa-arvoiselta pohjalta;

47.   suosittelee, että jäsenvaltioiden on torjuttava nk. lahkojen laitonta toimintaa, koska ne uhkaavat yksilöiden fyysistä ja henkistä koskemattomuutta, ja suosittelee, että jäsenvaltiot suositusta noudattaessaan varmistavat oikeusvaltion periaatteet ja soveltavat normaaleja rikosoikeuden ja siviilioikeuden menettelyjä Euroopan neuvoston parlamentaarisen kokouksen kannanottojen mukaisesti(11);

48.   katsoo, että myös vapaus olla tunnustamatta tiettyä uskontoa tai elämänkatsomusta ja erota kyseisistä uskonnollisista yhteisöistä on laskettava vapauksia koskevien oikeuksien joukkoon ja että valtiovallan on tarvittaessa suojeltava aktiivisesti kyseistä oikeutta;

49.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tämä vapaus ei vaikuta naisten itsemääräämisoikeuteen eikä naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteeseen ja että sitä harjoitetaan niiden vaatimusten mukaisesti, jotka koskevat kirkon ja valtion pitämistä erillään toisistaan;

Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, oikeus yksityisyyden suojaan, henkilötietojen suoja ja oikeus tutustua asiakirjoihin

50.   suosittelee, että unionissa otetaan käyttöön sitova oikeudellinen väline, joka tarjoaa toisen ja kolmannen pilarin aloilla vastaavat vakuudet kuin ne, joista on säädetty direktiivissä 95/46/EY(12), ja on huolissaan direktiivin 2002/58/EY(13) sisällöstä, koska sillä annetaan mahdollisuus säilyttää sähköiseen viestintään liittyviä tietoja (data retention), ja jälleen kerran kehottaa hyväksymään toimia kansalaisten suojelemiseksi laittomilta telekuuntelujärjestelmiltä;

51.   kehottaa Belgiaa, Tanskaa ja Irlantia allekirjoittamaan ja ratifioimaan 5. toukokuuta 1989 allekirjoitetun Euroopan neuvoston yleissopimuksen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä; kehottaa Kreikkaa, Luxemburgia, Alankomaita ja Ruotsia ratifioimaan tämän sopimuksen ja kehottaa edellä mainittuja valtioita sekä Portugalia allekirjoittamaan ja sen jälkeen ratifioimaan 1. lokakuuta 1998 allekirjoitetun pöytäkirjan tämän yleissopimuksen muuttamisesta;

52.   pyytää jäsenvaltioita takaamaan mielipiteenvapauden ja ilmaisunvapauden, joita pidetään olennaisen tärkeinä kaikissa perusoikeuksien suojelua koskevissa ajattelutavoissa;

53.   suosittelee, että jäsenvaltiot turvaavat tehokkaasti, tarvittaessa lainsäädäntöä muuttamalla, toimittajien tutkimuksen vapauden ja toimittajien oikeuden olla paljastamatta lähteitään;

54.   kehottaa hallitusten jäseniä ja muita jäsenvaltioiden poliitikkoja arvostamaan vapaan tiedonvälityksen demokratiaan tuomaa lisäarvoa ja pidättäytymään julkisista lausunnoista, joiden tavoitteena on kaventaa tai heikentää tiedonvälityksen vapautta ja riippumattomuutta;

55.   torjuu päättäväisesti kaiken väkivallan, pelottelun ja uhkailun, joka voi rajoittaa toimittajan ammatin vapaata harjoittamista; pyytää tämän vuoksi kaikkia jäsenvaltioita kunnioittamaan ja puolustamaan omantunnon- ja sananvapautta, ja ilmaisee jälleen solidaarisuutensa niitä toimittajia kohtaan, jotka ovat joutuneet hyökkäysten uhreiksi sen vuoksi, että he eivät ole alistuneet vaan ovat vapaasti käyttäneet tätä oikeuttaan;

56.   suosittelee, että jäsenvaltiot valvoisivat poliittisia väliintuloja, joista lehdistön ja viestintäalan elimet joutuvat kärsimään, niin että ne eivät jakautuisi puhtaasti poliittiselta pohjalta pelkästään siinä tarkoituksessa, että niitä voitaisiin käyttää poliittisia vastustajia vastaan;

57.   suosittelee, että jäsenvaltiot seuraavat tarkasti audiovisuaalisten ja kirjallisten viestinten (osittaisia) monopoleja tai suuria keskittymiä, ja suosittelee riippumattomien (itse)sääntelyviranomaisten perustamista sellaisiin jäsenvaltioihin, joissa niitä ei vielä ole, jotta voidaan torjua tehokkaasti kaikkia demokratian vastaisia suuntauksia, säilyttää kulttuurinen monimuotoisuus, taata ohjelmien laatu ja moniarvoisuus sekä kaikille vapaa pääsy;

58.   korostaa, että de facto monopolien muodostumista on seurattava taloudellisten indikaattorien käyttämisen lisäksi myös ihmisoikeuksien ja erityisesti sananvapauden kunnioittamisen perusteella Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolustamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti; on huolissaan tilanteesta Italiassa, missä yksi ja sama henkilö – eri muodoissa – hallitsee suurta osaa tiedotusvälineistä ja mainosmarkkinoista; muistuttaa, että mainittu tilanne saattaa sisältää perusoikeuden vakavan loukkaamisen, joka on määritelty Nizzan sopimuksella muutetun EY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa;

59.   palauttaa mieliin asetuksen (EY) N:o 1049/2001(14) ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja omaa pääsihteeristöään varmistamaan, että asetusta ja sen henkeä noudatetaan ja että asetus todellakin lisää avoimuutta ja kansalaisten mahdollisuuksia tutustua asiakirjoihin; kehottaa unionia panemaan avoimesti täytäntöön asiakirjojen saatavuudesta annetun asetuksen, soveltamaan arkaluontoisia asiakirjoja koskevia poikkeuksia ja erityiskäsittelymääräyksiä ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä, ja hyväksymään mahdollisimman pian välineen, jolla EU:n virastojen ja elinten asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt saadaan asetuksen mukaisiksi;

Oikeus turvapaikkaan ja suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa

60.   toistaa jälleen kerran neuvostolle osoitetun kehotuksensa kiirehtiä EU:n yhteisen ja humanistisiin arvoihin ja kansainvälisten sopimusten kunnioittamiseen perustuvan turvapaikkapolitiikan aikaansaamista ja korostaa tässä yhteydessä, että ihmisoikeuksien kunnioittamisen on edelleen oltava loukkaamaton lähtökohta;

61.   suosittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön kolmansien maiden kansalaisten integroimiseen tähtäävää kunnianhimoista politiikkaa, joka perustuu syrjimättömyyden periaatteelle;

62.   suosittelee kaksoisrangaistuksen (tuomioistuimen langettama rangaistus ja maastakarkotus) lakkauttamista "non bis in idem" -periaatteen nojalla;

63.   suosittelee, että jäsenvaltiot joustavoittavat kansalaisuuden ja/tai kaksoiskansalaisuuden myöntämismenettelyä, jotta maassa asuville ulkomaista alkuperää oleville henkilöille voidaan näiden niin halutessa taata täysiarvoinen kansalaisuus;

64.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisissa ja EU:n turvapaikkapolitiikoissa sekä raja- ja maahantulopolitiikoissa noudatetaan palauttamiskiellon periaatetta (josta säädetään Geneven yleissopimuksessa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa) ja tiedostamaan, että tätä periaatetta uhkaa tällä hetkellä yhdistelmä, jonka muodostavat Dublinin yleissopimuksen määräykset sekä turvallisen kolmannen maan ja turvallisen alkuperämaan käsitteet, kuljettajien rankaisemista koskevat määräykset ja rajoitettu tulkkien ja asianajajien käyttömahdollisuus ja tiettyjen valitusmenettelyjen lykkäävän vaikutuksen puute;

65.   kehottaa jäsenvaltioita pidättymään kaikista aloitteista, joiden tavoitteena on muuttaa Geneven yleissopimusta; toistaa kuitenkin pyyntönsä EU:hun tulevien pakolaisten hyväksymiskriteerien ulottamisesta etenkin muun kuin valtiollisen toimijan harjoittaman vainon ja sukupuoleen (mukaan lukien naisten sukupuolielinten silpomisen uhka tai riski) sekä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vainon uhreihin;

66.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan pakolaisia koskevan yleissopimuksen ja UNHCR:n suositusten mukaisesti, että kaikki turvapaikan hakijat, myös ilman henkilöpapereita olevat, voivat hakea turvapaikkaa;

67.   kehottaa jäsenvaltioita jatkuvasti tarkkailemaan, että niiden päätökset yksittäisissä turvapaikka-asioissa eivät vaaranna periaatetta, jonka mukaan turvapaikanhakijoita ei saa käännyttää takaisin (non-refoulement);

68.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että ne noudattavat turvapaikka-asioihin liittyviä kansainvälisiä velvoitteitaan terrorismin vastaisessa taistelussaan ja että pakolaissopimukseen perustuvan aseman mahdollinen epääminen perustuu tämän yleissopimuksen 1 artiklan f alakohdassa ja 32 artiklassa mainittuihin epäämisperusteisiin ja ettei epääminen koskaan ole automaattista;

69.   kehottaa jäsenvaltioita rajoittamaan turvapaikanhakijoiden vangitsemisen poikkeustapauksiin ja ainoastaan syihin, jotka on esitetty UNHCR:n suuntaviivoissa, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden vangitsemiseen liittyviä kriteerejä ja standardeja;

70.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, ettei ketään luovuteta sellaiseen valtioon, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistuksen langettaminen hänen tekemistään rikoksista tai jossa heitä saatetaan kiduttaa tai pahoinpidellä ja kieltäytymään hyväksymästä muita kuin sitovia takuita; kehottaa jäsenvaltioita myös olemaan kaventamatta kyseistä oikeutta kahdenvälisten sopimusten tekemisen myötä;

71.   on huolestunut tapahtuneista joukkokarkotuksista ja muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että joukkokarkotukset ovat kiellettyjä perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen neljännen pöytäkirjan 4 artiklan nojalla, ellei ulkomaalaisten joukkokarkotuspäätöksen perusteena ole yksilöllinen, perusteltu ja tasapuolinen arviointi;

III luku: Tasa-arvo
Syrjintäkielto

72.   pitää myönteisenä sitä, että Luxemburgin ratifioitua vuonna 2001 ILO:n yleissopimuksen nro 111, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää, kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet tämän sopimuksen;

73.   suosittelee, että Tanska, Espanja, Ranska, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 12. lisäpöytäkirjan ja että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat tämän lisäpöytäkirjan;

74.   kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan sekä kansallisesti että EU-yhteyksissä yhtenäistä syrjinnän vastaista politiikkaa ja antamaan tässä yhteydessä periaatteessa yhdenmukaisen suojan eri syistä tapahtuvaa syrjintää vastaan; pyytää komissiota laatimaan valkoisen kirjan EU:n tulevasta henkilöiden kohtelua koskevasta politiikasta edellä mainitun lähtökohdan toteuttamiseksi yksityiskohtaisemmin käytännön tasolla ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin tämän lähtökohdan konkretisoimiseksi;

75.   toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi tarkkailuajanjaksona jäsenvaltiot oikeusasioissa n:o 37119/97, n:o 35972/97 ja n:o 29545/95 syrjinnästä työhönotossa julkisella alalla; kehottaa komissiota tutkimaan, rikottiinko mainituissa tapauksissa direktiiviä 2000/78/EY(15), ja pyytää komissiota siinä tapauksessa ryhtymään tarvittaviin toimiin; vaatii lisäksi esittämään erityisiä direktiiviehdotuksia Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 13 artiklan pohjalta kaikkien 13 artiklassa mainittujen syrjintää aiheuttavien syiden poistamiseksi;

76.   kehottaa lisäksi Italiaa viipymättä panemaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeusasiassa C-212/99 antaman tuomion, jossa todettiin ulkomaisten yliopiston lehtorien joutuneen syrjityiksi;

77.   kehottaa komissiota viimeistelemään nopeasti direktiiviehdotuksensa miesten ja naisten yhtäläisestä kohtelusta työelämän ulkopuolella ja toimittamaan sen neuvostolle ja parlamentille;

Rasismi ja muukalaisviha

78.   kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan yhtenäistä syrjinnän torjuntaan ja tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistämiseen pyrkivää politiikkaa, jotta rasismia ja muukalaisvihaa torjuttaisiin rakenteellisena yhteiskunnallisena ilmiönä, ja noudattamaan tässä yhteydessä asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia velvoitteitaan, myös raportointivelvoitteitaan, ja sisällyttämään asianomaisten kansainvälisten valvontaelinten kanssa käytävän vuoropuhelun myönteisellä tavalla poliittiseen päätöksentekoon;

79.   kehottaa Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita jatkamaan johdonmukaisesti rotusyrjinnän ja muukalaisvihan torjumista ja kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota paitsi niiden etnisten tai uskonnollisten vähemmistöryhmien jäseniin, jotka ovat oleskelleet Euroopassa jo suhteellisen pitkään, myös turvapaikanhakijoihin ja uusiin siirtotyöläisiin;

80.   ilmaisee huolensa niistä lisääntyneistä rotusyrjinnän ja muukalaisvihan ilmauksista, joita reaktiot vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskuihin ovat selvästi ruokkineet, mutta pitää myös rohkaisevina niitä monia hyviä käytäntöjä, joiden avulla vastuunsa tuntevat poliitikot ja mielipidevaikuttajat ovat levittäneet sovinnon, tasa-arvon ja yhteisvastuun sanomaa;

81.   ilmaisee huolensa määrältään ja voimakkuudeltaan kasvaneista antisemitistisistä mielenilmauksista ja kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota tiedottamiseen ja ehkäisyyn sekä syyllisten syytteeseenpanoon;

82.   ilmaisee huolensa syrjinnästä, jota romaneihin kohdistetaan ennen muuta asuntopolitiikan alalla (erityisesti Kreikassa ja Italiassa), ja kehottaa asianomaisia viranomaisia takaamaan romaneille yhtäläiset oikeudet koulutukseen ja muihin julkisiin palveluihin, edistämään heidän kotiutumistaan ja välttämään poliisiväkivaltaa ja uhkailua;

83.   kehottaa jäsenvaltioiden poliittisia puolueita allekirjoittamaan peruskirjan ei-rasistista yhteiskuntaa kannattavista eurooppalaisista poliittisista puolueista ja noudattamaan sitä; ja kehottaa niitä näin ollen pidättäytymään kaikenlaisesta poliittisesta liittoutumisesta tai yhteistyöstä sellaisten poliittisten puolueiden kanssa, jotka lietsovat tai kiihottavat rotu- tai etnisiä ennakkoluuloja ja rotuvihaa;

84.   pitää myönteisinä Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen (EUMC) ponnisteluja tarpeellisten rasismia ja muukalaisvihaa koskevien tietojen keräämiseksi ja arvioimiseksi ja rohkaisee seurantakeskusta käyttämään kyseisiä tietoja proaktiivisesti; rohkaisee EUMC:tä vahvistamaan valmiuttaan käydä vuoropuhelua jäsenvaltioiden hallitusten ja hallintokoneistojen kanssa;

Kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus

85.   pitää myönteisenä, että Belgia allekirjoitti vuonna 2001 Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen; kehottaa Ranskaa tekemään samoin; suosittelee lisäksi, että Belgia, Ranska, Kreikka, Luxemburg ja Alankomaat ratifioivat sopimuksen;

86.   suosittelee, että Belgia, Kreikka, Irlanti ja Portugali allekirjoittavat alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan; pitää ilahduttavana, että Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat peruskirjan vuonna 2001 ja kehottaa Belgiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Italiaa, Irlantia, Luxemburgia ja Portugalia tekemään samoin;

87.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita (paitsi Tanskaa ja Alankomaita, jotka ovat jo tehneet näin) allekirjoittamaan ja ratifioimaan ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen nro 169;

88.   kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan alueellaan elävät kansalliset vähemmistöt ja takaamaan niiden oikeudet edellä mainituissa sopimuksissa tarkoitetulla tavalla; rohkaisee lisäksi jäsenvaltioita tulkitsemaan kansallisen vähemmistön käsitettä laajasti ja ulottamaan sen kaikkiin etnisiin vähemmistöihin, joiden aseman parantaminen ja yhteiskunnallinen integraatio on politiikan tavoitteena;

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo

89.   ottaa huomioon, että naisten ihmisoikeuksia on pidettävä yksittäisinä oikeuksina ja että niitä ei pidä kytkeä naisten rooliin perheessä tai muihin sosiaalisiin rajoituksiin;

90.   pitää myönteisenä, että Saksa, Kreikka, Alankomaat, Portugali ja Espanja ovat ratifioineet kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; suosittelee, että Belgia, Luxemburg, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta seuraavat niiden esimerkkiä;

91.   toteaa, että miesten ja naisten yhtäläisestä kohtelusta jäsenvaltioissa ei ole olemassa laajaa ja ajantasaista mutta silti vertailukelpoista ja saatavilla olevaa yhteenvetoa; kehottaa vielä kerran komissiota toimittamaan käsiteltäväksi analyysin miesten ja naisten yhtäläistä kohtelua koskevien direktiivien täytäntöönpanon tilasta jäsenvaltioissa ja esittämään täytäntöönpanon parantamiseen pyrkivät strategiansa, joita voivat olla esimerkiksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen aloittaminen ja mahdollisesti direktiivien muuttaminen; pyytää, että sukupuolista häirintää torjutaan ja ehkäistään, koska se on ihmistä loukkaavaa ja halventavaa;

92.   pyytää jäsenvaltioita tunnustamaan, että on perustava ihmisoikeus olla vapaa perheväkivallasta ja raiskauksista avioliitossa; katsoo, että saavutetusta edistyksestä huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy edelleen, minkä vuoksi on tarpeen etsiä uusia tehokkaita keinoja, joilla voidaan torjua tätä epäinhimillistä kohtelua, jota ei voida hyväksyä;

93.   katsoo, että miesten ja naisten yhtäläiseen kohteluun liittyviä oikeudellisia toimia on tarkasteltava yhteiskunnallisen tasa-arvoprosessin muodostamaa taustaa vasten, ja pyytää siksi komissiota laatimaan vertailevan analyysin tasa-arvoprosessin nykytilasta jäsenvaltioissa, jotta 25 vuoden ajan toteutetun eurooppalaisen tasa-arvopolitiikan tulokset muuttuvat näkyviksi ja jotta saadaan aineksia tulevaa politiikkaa varten;

94.   kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään järjestelmällisestä ja näkyvästä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta (gender mainstreaming) osan kaikkea ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaansa;

95.   muistuttaa, että ihmiskauppa on useimmiten naiskauppaa, joka on yhteydessä etenkin naisten taloudellisen riippumattomuuden puutteeseen ja työmarkkinoilla esiintyvään syrjintään; pyytää jäsenvaltioita tunnustamaan edelleen tämän sukupuolisen ulottuvuuden ja varomaan sen sekoittamista ihmisten salakuljetukseen;

96.   kehottaa Alankomaita noudattamaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta naisten syrjinnän poistamisesta ja toimimaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvovan CEDAW-komitean päätelmien mukaisesti; suosittelee siksi, että Alankomaat ryhtyy toimenpiteisiin, joilla torjutaan tehokkaasti naisten jättämistä poliittisten puolueiden jäsenyyden ulkopuolelle sekä poistetaan nimioikeuden alalla vielä esiintyvä sukupuolinen syrjintä;

97.   suosittelee, että Ranska poistaa eron tyttöjen ja poikien avioliiton solmimista koskevassa alaikärajassa (tytöillä 15, pojilla 18 vuotta);

98.   pyytää kumoamaan kiellon, joka koskee naisten pääsyä Kreikassa sijaitsevalle Athos-vuorelle eli 400 km2:n suuruiselle maantieteelliselle alueelle, jolle naisten pääsy on kielletty alueen 20 luostarin munkkien vuonna 1045 tekemällä päätöksellä; katsoo, että päätös rikkoo nykyään yleismaailmallisesti tunnustettua sukupuolten tasa-arvon periaatetta, yhteisön syrjinnän vastaista lainsäädäntöä ja tasa-arvolainsäädäntöä sekä säännöksiä ihmisten vapaasta liikkuvuudesta unionissa;

Syrjintä sukupuolisen suuntautumisen perusteella

99.   pyytää komissiota laatimaan ajantasaisen ja vertailevan yhteenvedon homoseksuaalimiesten ja lesbonaisten tilanteesta jäsenvaltioissa, jotta saadaan käsitys syrjinnän lisääntymisestä tai vähenemisestä ja lisäksi eurooppalaisen ja/tai kansallisen syrjinnän vastaisen politiikan onnistumisesta;

100.   suosittelee, että jäsenvaltiot noudattavat selväpiirteistä ja johdonmukaista politiikkaa, jolla pyritään torjumaan homoseksuaalisten miesten ja naisten syrjintää sekä edistämään homoseksuaalien yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta ja yhteiskunnallista integraatiota sekä torjumaan ennakkoluuloja kulttuuri- ja koulutusalan kautta ja käynnistämällä esimerkiksi tiedotus- ja solidaarisuuskampanjan Euroopan tasolla;

101.   pitää myönteisenä, että Itävalta poisti 13. elokuuta 2002 rikoslakinsa 209 pykälän ja lopetti siten sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän lainsäädännössä;

Parisuhteiden muodot

102.   suosittelee, että jäsenvaltiot tunnustavat muut kuin avioliittoon perustuvat suhteet – sekä eri sukupuolta että samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä – ja myöntävät niiden perusteella samat oikeudet kuin avioliiton perusteella;

103.   kehottaa Euroopan unionia ottamaan poliittiselle asialistalle muiden kuin avioliittoon perustuvien suhteiden vastavuoroisen tunnustamisen sekä samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliiton ja kehittämään tästä konkreettisia ehdotuksia;

Lasten oikeudet

104.   suosittelee, että Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen seitsemännen pöytäkirjan; pitää lisäksi myönteisenä, että Irlanti ratifioi pöytäkirjan vuonna 2001, ja kehottaa Belgiaa, Saksaa, Espanjaa, Alankomaita, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa tekemään samoin;

105.   suosittelee, että Belgia, Espanja, Suomi ja Alankomaat allekirjoittavat lasten adoptiota koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, ja kehottaa lisäksi Belgiaa, Espanjaa, Ranskaa, Suomea, Luxemburgia ja Alankomaita ratifioimaan tämän yleissopimuksen;

106.   suosittelee, että Belgia, Saksa, Espanja, Suomi ja Alankomaat allekirjoittavat eurooppalaisen yleissopimuksen avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten oikeudellisesta asemasta; suosittelee myös, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Suomi, Italia ja Alankomaat ratifioivat tämän yleissopimuksen;

107.   kehottaa Belgiaa, Tanskaa, Alankomaita ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa allekirjoittamaan lasten oikeuksien käyttöä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen; suosittelee lisäksi, että Itävalta, Belgia, Tanska, Espanja, Ranska, Suomi, Italia, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat tämän yleissopimuksen;

108.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan lasten oikeudet myös tulevaisuudessa olemassa olevien kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota erityisen epäsuotuisassa asemassa oleviin lapsiin, kuten turvapaikanhakijoiden lapsiin, köyhien perheiden lapsiin ja lastensuojelulaitoksissa oleskeleviin lapsiin, sekä torjumaan lasten seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä ruokkivaa lasten salakuljetusta;

109.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla niiden alueella oleskelevilla lapsilla on oikeus saada opetusta;

110.   katsoo, että lasten huostaanotto vain sillä perusteella, että he joutuisivat muutoin elämään suuressa köyhyydessä, rikkoo perusoikeuksia; katsoo, että jos huostaanottoa ei voida välttää, sitä on mahdollisuuksien mukaan pidettävä tilapäisenä ratkaisuna, jonka jälkeen lapsi pyritään palauttamaan takaisin perheeseensä; toteaa, että sekä sijaisperheeseen että laitokseen sijoittamisen edellytyksissä samoin kuin mahdolliseen adoptioon tähtäävässä prosessissa on noudatettava perheen ja sijaishuoltoon otetun lapsen oikeuksia; katsoo, että vanhempia on erityisesti tuettava, jotta he voivat täysimääräisesti jatkaa vanhempainvelvollisuuksiensa hoitamista ja pitää yllä tunnesiteitä, jotka ovat välttämättömiä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille;

Ikään perustuvalta syrjinnältä suojaaminen

111.   katsoo, että niin nuorten kuin ikääntyneidenkin henkilöiden oikeuksia on pidettävä ihmisoikeuksien kiinteänä osana, ja viittaa tässä yhteydessä erityisesti vapautta ja itsenäistä päätösvaltaa koskevaan oikeuteen ja yksityisyyden oikeuteen, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan yhdenmukaista politiikkaa ikään perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja yhteiskunnalliseen elämään osallistumisen edistämiseksi sekä korostaa, että kaikenlaista syrjäytymistä olisi torjuttava;

Vammaisten oikeudet

112.   pitää myönteisenä, että Luxemburg ratifioi yleissopimuksen vajaakuntoisten henkilöiden ammatillisesta kuntoutuksesta ja työllisyydestä vuonna 2001, ja suosittelee, että Itävalta, Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta tekevät samoin;

113.   pitää Eurooppalaista vammaisten vuotta 2003 myönteisenä aloitteena ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä keräämään aiheesta riittävästi vertailukelpoista tietoa, jotta ongelmat saadaan kartoitetuksi paremmin ja jotta voidaan kehittää yhtenäinen politiikka ja lainsäädäntö vammaisten syrjinnän torjumiseksi ja heidän yhteiskunnallisen sopeutumisensa edistämiseksi kaikilla elämänalueilla; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tehokkaasti syrjinnän vastaisten aloitteiden täytäntöönpanoa ja kiinnittämään huomiota niiden vaikutuksiin vammaisten elämään; katsoo, että tämän alan politiikan kehittämisessä on kuultava keskeisiä vammaisjärjestöjä;

IV luku: Yhteisvastuu

114.   toteaa pahoitellen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ministerikomitean 15. kertomuksesta sekä Kansainvälisen työjärjestön asiantuntijaryhmän kertomuksesta käy ilmi lukuisia perusoikeuksien loukkauksia jäsenvaltioissa vuonna 2001;

115.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita jälleen kerran ratifioimaan 18. joulukuuta 1990 laaditun siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, jonka allekirjoittamisesta on kulunut jo yli kymmenen vuotta;

116.   kehottaa, että Saksa ja Alankomaat allekirjoittavat uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja että Itävalta, Belgia, Saksa, Tanska, Espanja, Kreikka, Luxemburg, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat uudistetun peruskirjan;

117.   on huolissaan siitä, miten paljon Euroopan sosiaalista peruskirjaa rikotaan jäsenvaltioissa, mikä ilmenee Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean (European Committee for Social Rights) yhteenvedosta; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan todetut puutteet;

118.   pyytää komissiota laatimaan yhteenvedon niistä yhtäläisyyksistä ja eroista, joita on yhtäältä jäsenvaltioille Euroopan sosiaalisen peruskirjan nojalla kuuluvien velvoitteiden ja toisaalta yhteisön säännöstöön sisältyvien ja EU:n perusoikeuskirjaan sisällytettyjen oikeuksien välillä, ja toimittamaan tämän yhteenvedon neuvostolle ja parlamentille sekä liittämään siihen tiedonannon, joka sisältää ehdotuksia siitä, miten ilmenneet erot voidaan poistaa;

119.   arvostelee sitä, että seitsemän jäsenvaltiota ei noudata Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan perustuvia, ulkomaalaisten pääsyä työmarkkinoille koskevia velvoitteita;

120.   pahoittelee, että joissain jäsenvaltioissa rajoitetaan yhä laajalti tiettyjen julkisen sektorin työntekijäryhmien, etenkin armeijan sekä poliisi- ja tullilaitoksen univormupukuisen henkilöstön, oikeutta järjestäytyä, neuvotella kollektiivisesti ja osallistua joukkotoimiin; kannattaa, että Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa säädettyjä mahdollisuuksia soveltaa poikkeuksia näiden oikeuksien suhteen käytetään paljon rajoitetummin ja että nämä poikkeukset poistetaan mahdollisuuksien mukaan;

121.   viittaa siihen, että sosiaalisen peruskirjan ministerikomitea totesi 56 tapauksessa jäsenvaltioiden rikkoneen sosiaalisen peruskirjan määräyksiä, kun on kyse lapsityöstä, raskaana olevien naisten suojelusta ja ulkomaalaisten pääsystä työmarkkinoille;

122.   arvostelee sitä, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet lapsityötä koskevia Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan perustuvia velvoitteitaan; toteaa tässä yhteydessä erityisesti, että Euroopan neuvoston ministerikomitea on tämän johdosta antanut perustellun suosituksen Irlannille ja varoituksen Espanjalle; kehottaa rikkomusten suuren määrän vuoksi komissiota esittämään ehdotuksen direktiivin 94/33/EY(16) muuttamiseksi;

123.   arvostelee sitä, että useimmat jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan perustuvia velvoitteitaan, kun on kyse äitiyslomasta, raskaana olevien ja imettävien äitien irtisanomissuojasta sekä oikeudesta imetystaukoihin; kehottaa komissiota ottamaan ministerikomitean esittämät näkökohdat huomioon tarkistettaessa direktiiviä 92/85/ETY(17) ja lisäksi esittämään ehdotuksen direktiivin 96/34/EY(18) muuttamiseksi;

124.   kehottaa, että Suomi allekirjoittaa Euroopan sosiaaliturvakoodin (1964) ja että Suomi ja Itävalta ratifioivat Euroopan sosiaaliturvakoodin (1964); kehottaa, että Suomi, Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat tämän sopimuksen pöytäkirjan ja että Tanska, Suomi, Ranska, Kreikka, Irlanti, Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta ratifioivat pöytäkirjan; kehottaa, että Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat Euroopan uudistetun sosiaaliturvakoodin (1990) ja että kaikki valtiot ratifioivat sen;

125.   kehottaa, että Tanska, Saksa, Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ruotsi allekirjoittavat vuonna 1972 tehdyn Euroopan sosiaaliturvasopimuksen ja ratifioivat sen ja että Irlanti ja Ranska ratifioivat tämän sopimuksen;

126.   pitää myönteisenä, että Italia on ratifioinut ILO:n äitiyssuojelua koskevan yleissopimuksen, ja kehottaa muita jäsenvaltioita tekemään samoin;

127.   on huolissaan siitä, että ILO:n asiantuntijakomitean raportissa todetaan, että jäsenvaltiot rikkovat lukuisissa tapauksissa ILO:n yleissopimuksia ja myös seuraavia perustavaa laatua olevia kansainvälisiä työnormeja:

128.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tehokkaampaa ratifiointipolitiikkaa viimeisimpien ILO-sopimusten suhteen, jotka koskevat mm. osa-aikatyötä, kotityötä ja yksityistä työnvälitystä ja jotka liittyvät läheisesti epätyypillisten työsuhteiden problematiikkaan, johon on kiinnitetty huomiota myös EU:n direktiiveissä; kehottaa osallistumaan rakentavasti keskusteluun muista työn muodoista, joita koskeva suojelu on puutteellista ja jotka sijoittuvat usein itsetyöllistymisen ja palkkariippuvuuden välimaastoon; korostaa tarvetta yhdistää ja koordinoida Euroopan sosiaalisen peruskirjan, ILO:n ja EU:n politiikkoja ja toimia paremmin EU:n peruskirjan ja konkreettisen (sekundaarisen) lainsäädännön ja sääntelyn suhteen, ja varoittaa, että EU:ssa toteutettava koordinaatio ei saa johtaa ILO:n ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan jäsenyydestä johtuvien velvoitteiden laiminlyöntiin tai jopa niiden tietoiseen noudattamatta jättämiseen; suosittelee, että työllisyys- ja sosiaalivaliokunta laatii asiaa käsittelevän valiokunta-aloitteisen mietinnön;

129.   odottaa ehdokasvaltioilta konkreettisia ja tehokkaita toimia perusoikeuksien täytäntöön panemiseksi erityisesti kun on kyse ihmiskaupan ja prostituution torjunnasta;

V luku: Kansalaisten oikeudet
Äänioikeus kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa

130.   kehottaa, että Itävalta, Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Kreikka, Irlanti, Luxemburg ja Portugali allekirjoittavat ja ratifioivat eurooppalaisen yleissopimuksen ulkomaalaisten osallistumisesta julkiseen elämään paikallistasolla ja että Yhdistynyt kuningaskunta ratifioi tämän yleissopimuksen ja että kaikki jäsenvaltiot soveltavat sitä;

131.   kehottaa, että Belgia, Espanja, Irlanti, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittavat ja ratifioivat kansalaisuutta koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja että Saksa, Ranska, Suomi, Italia ja Irlanti ratifioivat tämän yleissopimuksen;

132.   kehottaa, että jäsenvaltiot tiedottavat alueellaan asuville muiden jäsenvaltioiden kansalaisille entistä perusteellisemmin heidän mahdollisuuksistaan olla mukana ja asettua ehdokkaaksi paikallisvaaleissa sekä Euroopan parlamentin vaaleissa;

133.   pyytää komissiota esittämään uuden kertomuksen direktiivin 94/80/EY(19) soveltamisesta ottaen huomioon seikat, joita on ilmennyt sen jälkeen, kun edellinen kertomus annettiin vuoden 2001 toukokuussa;

134.   tunnustaa vammaisten yleismaailmallisen oikeuden osallistua vaalimenettelyjen kaikkiin näkökohtiin, mitä ajavat kansainvälinen vammaisliike, IFES (International Foundation for Election Systems) ja kansainvälinen demokratiainstituutti IDEA (International Institute on Democracy and Electorial Assistance); kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tämän oikeuden;

135.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten ja miesten tasapainoista edustusta paikallistason ja Euroopan parlamentin vaalissa, koska naisten ja miesten tasapainoisen osallistumisen puute päätöksentekoprosessiin heikentää yhteiskuntamme ja poliittisen järjestelmämme demokraattisia arvoja;

136.   kehottaa, että jäsenvaltiot laajentavat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa koskemaan kaikkia niitä kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat asuneet Euroopan unionin alueella laillisesti vähintään kolme vuotta;

137.   katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan ehdotusta, joka koskee Euroopan oikeusasiamiehelle annettavaa mahdollisuutta lähettää perusoikeuksia koskevat tapaukset EY:n tuomioistuimelle silloin, kun tavanomaisessa tutkinnassa ei ole löydetty ratkaisua, olisi tuettava;

138.   katsoo, että vetoomusoikeus on erittäin merkittävä tekijä, sillä kyse on unionin kansalaisten perusoikeudesta esittää huolenaiheensa suoraan Euroopan parlamentille muutoksenhakua varten;

139.   katsoo, että olisi arvioitava niitä keinoja, joilla Euroopan parlamentti voi käsitellä ihmis- ja perusoikeuksien rikkomuksia silloin, kun kansalaiset ovat esittäneet niihin liittyviä vetoomuksia parlamentille;

Liikkumis- ja oleskeluvapaus

140.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan viipymättä ne esteet, joita henkilöiden vapaan liikkuvuuden tosiasiallisen toteutumisen tiellä vielä on, sellaisina kuin ne ilmenevät Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioista, ja estämään siten syrjinnän sen kaikissa muodoissa ja erityisesti pidättymään hyväksymästä minkäänlaisia vapaan liikkuvuuden rajoituksia EU:n huippukokousten yhteydessä, jos on todennäköistä, että niillä estetään ihmisiä osallistumasta mielenosoituksiin;

141.   pyytää henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan lainsäädännön yksinkertaistamista noudattaen periaatetta, jonka mukaan jokaisella kolmannen maan kansalaisella on täysi oikeus liikkua ja oleskella vapaasti sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty pitkäaikaiseen oleskeluun oikeuttava laillinen asema;

142.   kehottaa Kreikkaa poistamaan mahdollisimman pian hallinnolliset esteet, jotka liittyvät voimassa olevan oleskeluluvan antamiseen henkilöille, joilla on siihen oikeus;

VI luku: Lainkäyttö

143.   suhtautuu myönteisesti komission kuulemistilaisuuksiin rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen oikeudenkäynteihin liittyvistä turvalausekkeista (procedural safeguards for suspects and defendants in criminal proceedings) ja rohkaisee komissiota tekemään pian ehdotuksia niistä rikosoikeudellisen täytäntöönpanon normeista, joita Euroopan unionissa olisi noudatettava;

144.   kehottaa neuvostoa tekemään puitepäätöksen prosessioikeuden yleisistä normeista, esimerkiksi ennen lopullista tuomiota annettavia päätöksiä ja puolustautumisoikeutta koskevista säännöistä, mukaan lukien tutkintamenetelmiä ja todisteiden määrittelemistä koskevat kriteerit, jotta varmistetaan yhtenäinen perusoikeuksien suojelu koko unionissa;

145.   kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita julkaisemaan ja käännättämään eri kielille "kirjeen", jossa kerrotaan kuulusteltaville heidän oikeuksistaan ja joka annetaan heille heidän saapuessaan poliisilaitokselle tai kuulustelupaikkaan;

146.   panee tyytyväisenä merkille komission käynnistämän keskustelun tarpeesta laatia yhteisiä vähimmäisnormeja korvausten maksamisesta rikoksen uhreille;

147.   pitää ilahduttavana, että kaikki jäsenvaltiot ovat nyt ratifioineet Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja että tämä perussääntö tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002; odottaa kuitenkin jäsenvaltioiden hallituksilta ja parlamenteilta, että ne pidättäytyvät tekemästä (kahdenvälisiä) sopimuksia, joilla vaikeutetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön tarkoituksenmukaista täytäntöönpanoa, mikä tarkoittaa erityisesti immuniteettia koskevia sopimuksia, joilla tehdään mahdolliseksi tiettyjen kansalaisten jättäminen Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeustoimien ulkopuolelle;

148.   on huolissaan siitä, miten paljon ja miten vakavia loukkauksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut seuraavien oikeuksien kohdalla: oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (Suomi, Kreikka ja Italia), oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi (Belgia, Ranska, Kreikka ja Yhdistynyt kuningaskunta), oikeus julkiseen kuulemiseen (Itävalta), kontradiktorisen menettelyn periaate (Saksa, Ranska, Suomi, Italia), oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa (Itävalta, Saksa, Espanja, Ranska, Kreikka, Italia, Luxemburg, Portugali), oikeus oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa (Belgia rikosoikeudenkäyntien osalta, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta), oikeus puolustukseen (Itävalta, Belgia, Ranska, Kreikka ja Yhdistynyt kuningaskunta), syyttömyysolettama (Itävalta) sekä kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta (Itävalta);

149.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tarkoin ja ajoissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lainkäytön periaatteisiin liittyviä tuomioita ja varmistamaan, että lainsäädäntöä muutetaan tuomioiden mukaisesti;

150.   kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan oikeusapuvälinettä kaikissa valtioiden sisäisissä ja rajojen ulkopuolisissa kysymyksissä niiden kansalaisten hyväksi, joilla ei ole riittävästi taloudellisia resursseja;

151.   kehottaa jäsenvaltioita takaamaan todellisen oikeuden asianmukaiseen oikeudenkäyntiin soveltamalla vastavuoroisuusperiaatetta sekä oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa, syyttömyysolettamaa syytetyn osalta tuomion langettamiseen saakka, oikeutta riippumattomaan ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin;

152.   ilmaisee huolensa niiden tapausten lukuisuudesta, joissa ihmisoikeustuomioistuin on todennut Italian loukanneen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa; katsoo, että tämä suuntaus heikentää luottamusta oikeusvaltioon, ja kehottaa Italiaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että oikeudenkäynnit järjestetään ajallaan ja että ne ovat puolueettomia;

153.   on erittäin huolestunut siitä rankaisematta jättämisen ilmapiiristä, joka joissakin jäsenvaltioissa (Itävallassa, Belgiassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on syntymässä ja jonka vallitessa ei puututa asianmukaisilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla sellaisiin poliisivoimien ja vankiloiden henkilökunnan virheisiin ja väkivallan käyttöön, joka kohdistuu ennen kaikkea turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja etnisiä vähemmistöjä edustaviin henkilöihin; kannustaa asianomaisia jäsenvaltioita ottamaan tämän asian korjaamisen nykyistä tärkeämmäksi tavoitteeksi rikosoikeus- ja rikostutkintapolitiikan alalla;

154.   katsoo, että tämän päätöslauselman sisältö ei rajoita unionin kansalaisten oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, tulkintaa ja kehitystä (tulevaisuudessa);

o
o   o

155.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan neuvostolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 350. (2) http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/r10103.htm. (3) EYVL C 34 E, 7.2.2002, s. 208. (4) YK: CAT (kidutuksen vastainen komitea), CCPR (ihmisoikeuskomitea), CEDAW (naisten syrjinnän poistamista koskevaa sopimusta valvova komitea), CERD (rotusyrjinnän poistamista valvova komitea), CESCR (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea); CRC (lapsen oikeuksien komitea);Euroopan neuvosto: CPT (Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen komitea), ECRI (Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio), ECSR (Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea). (5) http://www.coe.int/T/E/human_rights/Ecri/4-Publications/1- Ecri's_Publications/ ECRI_Publications.asp #P440_4915. (6) Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus ja lapsen oikeuksien sopimus. (7) EYVL L 203, 1.8.2002, s. 1. (8) EYVL C 126 E, 28.5.2002, s. 393. (9) EYVL C 62 E, 27.2.2001, s. 327. (10) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 194. (11) Suositus 1412 (1999) ja päätöslauselma 1309 (2002). (12) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (13) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37. (14) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (15) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (16) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12. (17) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1. (18) EYVL L 145, 19.6.1996, s. 5. (19) EYVL L 368, 31.12.1994, s. 38.