Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan ja 141 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan 1 kohdan(1),

–   ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon Pekingissä pidetyssä neljännessä naisten asemaa käsitelleessä maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(2),

–   ottaa huomioon 11. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman(3), 24. toukokuuta 1996 esittämänsä kannan(4) ja 2. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman(5) naisten ja miesten tasapainoisesta osallistumisesta päätöksentekoon,

–   ottaa huomioon neuvoston 27. maaliskuuta 1995 antaman päätöslauselman(6) ja neuvoston 2. joulukuuta 1996 antaman suosituksen 96/694/EY naisten ja miesten tasapainoisesta osallistumisesta päätöksentekoon(7),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 1996 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun toteuttamisesta julkisella alalla(8),

–   ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä yhteisön politiikkaan ja toimintaan kaikilla aloilla(9) ja 9. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman komission mainittua tiedonantoa koskevasta seurantaraportista(10),

–   ottaa huomioon neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien 29. kesäkuuta 2000 antaman päätöslauselman naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään(11),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2000 tekemänsä päätöksen ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan yhteisön puitestrategiaan (2001–2005) liittyvästä ohjelmasta(12) sekä 3. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteisön puitestrategia: Työohjelma vuodeksi 2001(13),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon 2. joulukuuta 1996 annetun neuvoston suosituksen 96/694/EY täytäntöönpanosta(14),

–   ottaa huomioon 25. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman naisten edustuksesta Euroopan unionin työmarkkinaosapuolissa(15),

–   ottaa huomioon 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta(16),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavat henkilöstösäännöt, erityisesti niiden 1 a artiklan, 27 artiklan toisen alakohdan, 28 ja 29 artiklan sekä 45 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon puhemiehistön lokakuussa 1997 hyväksymän pääsihteerin kertomuksen "Towards a new Staff Policy" (Kohti uutta henkilöstöpolitiikkaa) ja 22. maaliskuuta 2001 annetun arviointikertomuksen,

–   ottaa huomioon puhemiehistön vuonna 1998 hyväksymän raportin (Hoff), vuonna 2000 hyväksymän raportin (Lienemann) ja vuonna 2002 hyväksymän raportin (Lalumière) yhtäläisistä mahdollisuuksista Euroopan parlamentin sihteeristössä(17),

–   ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien pariteettikomitean (COPEC) kolmannen toimintaohjelman 2001–2005,

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2002 tekemänsä päätöksen Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista varainhoitovuonna 2000 koskevasta vastuuvapaudesta(18) ja erityisesti sen 17–22 kohdan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan 17. kesäkuuta 2002 Brysselissä järjestämän kuulemistilaisuuden sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon (A5-0060/2003),

A.   ottaa huomioon, että miesten ja naisten tasa-arvo kuuluu yhteisön oikeuden perusperiaatteisiin ja että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan mukaan yhteisön yhtenä päämääränä on sen edistäminen,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa tuodaan julki sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate ja todetaan, että yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa,

C.   ottaa huomioon, että Pekingin toimintaohjelmassa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tunnustettiin tehokkaaksi strategiaksi pyrittäessä edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa ja todettiin, että hallitusten ja muiden asianosaisten on edistettävä tasa-arvonäkökulman aktiivista ja näkyvää soveltamista kaikkeen toimintaan ja ohjelmiin niin, että ennen jokaista päätöstä sen vaikutukset analysoidaan erikseen naisten ja miesten kannalta,

D.   katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen merkitsee poliittisten prosessien uudelleenjärjestämistä, parantamista, kehittämistä ja arviointia siten, että päätöksenteossa yleensä mukana olevat toimijat sisällyttävät tasa-arvonäkökulman kaikkeen politiikkaan kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa(19),

E.   ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on tie oikeudenmukaisempaan ja demokraattisempaan yhteiskuntaan, jossa sekä naiset että miehet toimivat aktiivisesti ja jossa ihmisten voimavaroja hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ottamalla huomioon miesten ja naisten erityispiirteet,

F.   katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisella pyritään täydentämään varsinaista tasa-arvopolitiikkaa ja positiivisia erityistoimia eikä korvaamaan niitä ja että se on osa kaksijakoista lähestymistapaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi,

G.   ottaa huomioon, että positiivisista erityistoimista on määrätty Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdassa (työllistymisen ja ammatillisen toiminnan harjoittamisen alalla), kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 4 artiklassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan 2 kohdassa ja 13. joulukuuta 1982 annetussa neuvoston suosituksessa naisia koskevista positiivisista erityistoimista,

H.   ottaa huomioon, että komissio on vuodesta 1996 lähtien noudattanut politiikkaa, jonka mukaan tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon yhteisön kaikessa toiminnassa ja naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet sisällytetään kaikkeen yhteisön toimintaan ja politiikkaan,

I.   ottaa huomioon, että komissio on osoittanut korkean tason sitoutumista perustamalla yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän komission jäsenten ryhmän; ottaa huomioon, että se on myös perustanut jokaiseen pääosastoon ja yksikköön organisaatiorakenteen sekä kehittänyt välineitä toimintalinjojen valtavirtaistamiseen ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisprosessin seuraamiseen,

J.   ottaa huomioon, että toimiessaan neuvoston puheenjohtajavaltiona Tanska esitti kunnianhimoisen lähestymistavan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi neuvoston työssä,

K.   katsoo, että naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon on tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavan politiikan saavuttamisen tärkeä edellytys ja siten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan lähestymistavan olennainen osa,

L.   ottaa huomioon, että naisten osuus Euroopan parlamentissa on kasvanut tasaisesti vuoden 1979 17,5 prosentista 31,5 prosenttiin vuoden 1999 vaaleissa, mutta naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuina Euroopan parlamentin poliittisten päätöksentekoelinten vastuullisimmissa tehtävissä (erityisesti puhemiehistössä, jossa varapuhemiehistä ainoastaan kaksi on naisia, ja puheenjohtajakokouksessa, jossa ainoastaan yksi puheenjohtajista on nainen),

M.   muistuttaa, että naisten osallistuminen ja edustus politiikassa on useissa ehdokasvaltioissa vähäisempää kuin EU:ssa keskimäärin ja että naisten nykyinen osuus Euroopan parlamentissa saattaa pienentyä, ellei toteuteta toimia, joilla varmistetaan, että naiset voivat ja haluavat olla ehdokkaina näissä maissa järjestettävissä vaaleissa,

N.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin hallinnon korkeimmissa viroissa naiset ovat selvästi aliedustettuina, ja korostaa, että vuonna 1998 ja 2000 julkaistujen puhemiehistön raporttien jälkeen asiassa ei ole edistytty; ottaa huomioon, että puhemiehistön 3. syyskuuta 2002 hyväksymässä raportissa kohdistetaan huomio naisten pääsyyn parlamentin vastuullisiin virkoihin (rekrytointi ja nimitykset, urakehitys) ja asetetaan tätä koskevia tavoitteita,

O.   ottaa huomioon, että se on edellä mainitussa 18. tammikuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa vaatinut sukupuolten välisen tasapainon edistämistä kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa edustuksellisissa elimissä niin EU-tasolla kuin alueellisella, kansallisella ja kansainväliselläkin tasolla, niin että kummankaan sukupuolen edustus ei laske alle 40 prosenttiin,

P.   ottaa huomioon, että 23. ja 24. maaliskuuta 2000 Lissabonissa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tunnustettiin, että on tärkeää edistää kaikkia yhtäläisten mahdollisuuksien näkökohtia työllisyyspolitiikassa, ja asetettiin tavoitteeksi nostaa naisten työllisyysaste yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä,

Q.   ottaa huomioon, että edellä mainitun 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston päätöslauselman mukaan naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen työ- ja perhe-elämään sekä miesten ja naisten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon ovat miesten ja naisten tasa-arvon kaksi ratkaisevan tärkeää edellytystä,

R.   muistuttaa, että samassa neuvoston päätöslauselmassa Euroopan yhteisön toimielimiä ja laitoksia kehotetaan soveltamaan työnantajina toimenpiteitä, jotka edistävät naisten ja miesten tasapuolista työhönottamista ja urakehitystä työmarkkinoiden horisontaalisen ja vertikaalisen jakautumisen torjumiseksi,

1.   sitoutuu hyväksymään ja toteuttamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamissuunnitelman; vahvistaa, että tämän lähestymistavan yleisenä tavoitteena on naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen ottamalla tasa-arvonäkökulma aidosti ja tosiasiallisesti huomioon politiikassa ja toiminnassa, mukaan luettuna päätöksentekorakenteet ja hallinto, siten että toimenpiteiden erilaista vaikutusta naisiin ja miehiin arvioidaan ennen päätösten tekoa; katsoo, että tähän kuuluu laadunvarmistus, joka koskee sekä prosesseja ja rakenteita että sisältöjä ja jota kehitetään sukupuolinäkökohtia koskevan suunnitelman puitteissa;

2.   katsoo, että suunnitelman olisi perustuttava seuraaviin painopisteisiin:

3.   korostaa, että tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit, jotta parlamentin elimillä on käytössään tarvittavat välineet, muun muassa tasa-arvoanalyysin ja arviointien edellyttämät välineet, tasa-arvoa koskevaa tarvittavaa asiantuntemusta (tutkimustietoa ja materiaalia, koulutettua henkilökuntaa, asiantuntijoita) sekä sukupuolen mukaan jaotellut tiedot ja tilastotiedot;

4.   pyytää valiokuntien ja valtuuskuntien puheenjohtajakokouksia esittämään puheenjohtajakokoukselle suosituksia siitä, miten sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen toteutetaan käytännössä valiokuntien ja valtuuskuntien työssä asiasta vastaavan valiokunnan ehdotusten pohjalta;

5.   ehdottaa seuraavia suuntaviivoja tasa-arvon valtavirtaistamiseksi valiokuntien ja valtuuskuntien työssä:

6.   pitää aiheellisena vahvistaa asiasta vastaavan valiokunnan sihteeristöä, jotta se voi toimia mahdollisimman hyvin ja antaa asianmukaista apua jäsenilleen, kun nämä pyrkivät koordinoimaan valtavirtaistamisen täytäntöönpanoa ja jatkokehitystä kaikilla politiikan aloilla;

7.   katsoo, että seuranta ja arviointi ovat oleellinen osa valtavirtaistamisstrategiaa ja ehdottaa tätä varten, että asiasta vastaava valiokunta laatii vuosittaisen kertomuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin valiokuntien ja valtuuskuntien työssä, mukaan lukien tasa-arvonäkökulman huomioon ottamisessa ilmenneiden laiminlyöntien yksilöinti ja arviointi; katsoo, että tämä kertomus olisi annettava täysistunnon käsiteltäväksi; toteaa, että vuosittainen kertomus sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin työssä sekä puhemiehistön laatima raportti yhtäläisistä mahdollisuuksista Euroopan parlamentin sihteeristössä muodostaisivat tilannekatsauksen sukupuolten tasa-arvosta Euroopan parlamentissa kokonaisuutena;

8.   korostaa poliittisten puolueiden tärkeää roolia sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen toteuttamisessa, koska ne voivat muuttaa sukupuoliin liitettyjä stereotypioita ohjelmillaan ja toimillaan sekä edistämällä naisten osallistumista politiikkaan;

9.   kehottaa puheenjohtajakokousta keskustelemaan siitä, miten sukupuolten tasa-arvo voitaisiin valtavirtaistaa poliittisten ryhmien toimintoihin tarvittaessa Euroopan parlamentin työjärjestystä muuttamalla, ja ehdottamaan konkreettisia toimenpiteitä tämän toteuttamiseksi, jotta taataan erityisesti naisten ja miesten tasapuolinen edustus Euroopan parlamentin puhemiehistössä sekä valiokuntien ja valtuuskuntien puheenjohtajistoissa;

10.   muistuttaa kehottaneensa komissiota ja sitoutuneensa itse kannustamaan ehdokasvaltioita käynnistämään ohjelmia ja kampanjoita naispoliitikkojen ja -ehdokkaiden osuuden lisäämiseksi, jotta varmistettaisiin maiden valmistautuminen EU:n toimielimiin ja vuoden 2004 Euroopan parlamentin jäsenten vaaleihin; pitää tavoitteena varmistaa, että naisten osuus Euroopan parlamentin jäsenistä kasvaa;

11.   kehottaa laatimaan ohjeet sukupuolineutraalin kielen käyttämiseksi parlamentin teksteissä sekä tarkistamaan parlamentin asiakirjoissa käytettävän termistön ja kielen; katsoo, että tämä edellyttää koulutuksen antamista kaikille asiakirjojen laatimiseen osallistuville henkilökunnan jäsenille ja käännöspalvelulle;

12.   kehottaa eri aloista vastaavia valiokuntia varmistamaan, että kaikki EU:n talousarviosta niiden vastuualueilla rahoitettavat ohjelmat ja toiminnot edistävät valtavirtaistamista, sekä esittämään vuosittain kertomuksen siitä, miten valiokunta on toiminut sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi ja tasa-arvonäkökulman huomioon ottamiseksi talousarviossa;

Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen parlamentin sihteeristössä

13.   vaatii yhtenäisten ja kattavien puitteiden luomista sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiselle parlamentin hallinnossa tiiviissä yhteistyössä henkilöstön pääosaston ja COPEC:n kanssa siten, että mukana on myös henkilöstön edustus; katsoo, että tällä suunnitelmalla tulisi sovittaa yhteen kaikki nykyiset aloitteet ja nimetä tavoitteet ja painopisteet sekä keinot niiden saavuttamiseksi ja että sitä tulisi täydentää sukupuolen mukaan jaotelluilla tiedoilla ja tilastoilla, tunnusluvuilla, selkeillä tavoitteilla ja esikuva-analyyseillä;

14.   pitää ilahduttavana henkilöstön pääosaston tasa-arvoasioista vastaavan yksikön vahvistamista ja sitä, että kuhunkin pääosastoon nimitettiin maaliskuussa 2001 tasa-arvoasioiden vastuuhenkilö; pitää vastuuhenkilöiden roolin ja tehtävien tarkkaa määrittelemistä aiheellisena;

15.   palauttaa mieliin EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan 4 kohdan ja direktiivin 2002/73/EY asiaa koskevien säännösten antaman mahdollisuuden toteuttaa sellaisia positiivisia erityistoimia, joiden tarkoituksena on suosia aliedustettuna olevaa sukupuolta työhönotossa, urakehityksessä ja muussa ammatillisessa toiminnassa;

16.   katsoo, että tietoisuutta lisäävät toimet ja tiedottaminen sekä ammatillinen koulutus ovat olennaisen tärkeitä asenteiden ja käyttäytymismallien muuttamisessa; pyytää ottamaan käyttöön tasa-arvomoduuleja kunkin pääosaston henkilöstön koulutussuunnitelmiin kaikilla tasoilla ylimmästä johdosta alkaen ja järjestämään erityisen konferenssi- ja seminaariohjelman;

17.   suosittelee, että sukupuolten tasa-arvoasiat otetaan huomioon kaikissa henkilöstöpoliittisissa asiakirjoissa ja säännöksissä; katsoo, että nykyiset säännöt ja toiminnan suuntaviivat on tarkistettava sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja niitä on sopeutettava sen mukaisesti;

18.   suosittelee, että kukin pääosasto nimeää painopistealueet, joista on niiden mielestä sopivaa aloittaa valtavirtaistaminen; ehdottaa, että niiden tätä alaa koskevan toiminnan tai aloitteiden tuloksia levitettäisiin yhteistyössä COPEC:n, tasa-arvoasioista vastaavan yksikön ja kunkin pääosaston tasa-arvoasioiden vastuuhenkilöiden muodostaman verkoston avulla; esittää, että menestyksekkäitä ja erityisen mielenkiintoisia hankkeita/aloitteita voitaisiin esitellä parhaina käytäntöinä kansainvälisenä naistenpäivänä (8. maaliskuuta);

19.   kehottaa henkilöstökomiteaa osallistumaan aktiivisesti sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisstrategian toteuttamiseen Euroopan parlamentin sihteeristössä pyrkimällä sukupuolten väliseen tasapainoon edustajiensa nimittämisessä kaikkiin elimiin ja komiteoihin ja vastuutehtävien jakamisessa jäsentensä kesken; korostaa sukupuolten tasa-arvoa koskevien asioiden tiedostamisen ja henkilöstökomitean jäsenille annettavan erityisen koulutuksen tärkeyttä;

20.   korostaa jälleen, miten tärkeää on saavuttaa sukupuolten välinen tasapaino päätöksentekoprosessissa; katsoo, että se on tärkeä edellytys sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavan politiikan saavuttamiselle; tämän vuoksi:

21.   katsoo, että työn järjestäminen ja toimenpiteet, jotka antavat naisille ja miehille mahdollisuuden työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen, ovat ensiarvoisen tärkeitä tasa-arvonäkökulman valtavirtaistamisessa; kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

22.   pitää olennaisena, että varmistetaan ihmisarvon, yksityisyyden ja koskemattomuuden kunnioittaminen ja torjutaan työpaikkahäirintää; muistuttaa, että joidenkin tutkimusten mukaan naiset joutuvat miehiä useammin häirinnän kohteiksi(20); odottaa vuonna 2000 asetetun työpaikkahäirintää käsittelevän neuvoa-antavan komitean toimivan yhä tehokkaammin häirinnän estämisessä ja torjunnassa;

23.   tukee EY:n perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuvaa syrjinnän kieltävää sääntelyä ja käänteistä todistustaakkaa tapauksissa, joissa voidaan olettaa esiintyneen suoraa tai epäsuoraa syrjintää, kuten esitetään komission ehdotuksessa neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta (KOM(2002) 213);

o
o   o

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien pariteettikomitealle (COPEC) ja ehdokasvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (2) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. (3) EYVL C 61, 28.2.1994, s. 248. (4) EYVL C 166, 10.6.1996, s. 269. (5) EYVL C 346, 4.12.2000, s. 82. (6) EYVL C 168, 4.7.1995, s. 3. (7) EYVL L 319, 10.12.1996, s. 11. (8) EYVL C 362, 2.12.1996, s. 337. (9) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 50. (10) EYVL C 175, 21.6.1999, s. 72. (11) EYVL C 218 , 31.7.2000, s. 5. (12) EYVL C 337 E, 28.11.2000, s. 196. (13) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 43. (14) EYVL C 262, 18.9.2001, s. 248. (15) P5_TA(2002)0438. (16) EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15. (17) PE 318.444/BUR. (18) P5_TA(2002)0167. (19) Euroopan neuvoston sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevän asiantuntijaryhmän raportti EG&nbhy;S&nbhy;MS (98) 2. (20) Euroopan parlamentin 20. syyskuuta 2001 antama päätöslauselma työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä (EYVL C 77 E, 28.3.2002, s. 138).