Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

 Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2002/2211(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A5-0055/2003

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A5-0055/2003

Keskustelut :

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :

P5_TA(2003)0099

Hyväksytyt tekstit
PDF 149kWORD 53k
Torstai 13. maaliskuuta 2003 - Strasbourg
Taloudellisten etujen suojaaminen ja petostentorjunta (2001)
P5_TA(2003)0099A5-0055/2003

Euroopan parlamentin päätöslauselma yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta - vuosikertomus 2001 (2002/2211(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2001 yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta (KOM(2002) 348 – C5-0519/2002),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Toimintasuunnitelma 2001–2003" (KOM(2001) 254),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2001(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 276 artiklan 3 kohdan sekä 280 artiklan 5 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0055/2003),

A.   ottaa huomioon neljä strategista tavoitetta, jotka komissio esittää petostentorjuntaa koskevassa kattavassa strategiassaan (KOM(2000) 358) ja jotka on otettu toimintasuunnitelmaan 2001–2003 (KOM(2001) 254): kattavan petostentorjuntapolitiikan kehittäminen, kattavan viranomaisyhteistyön tiivistäminen, toimielinten yhteinen toiminta petosten ja korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, oikeudellisen ulottuvuuden vahvistaminen,

B.   ottaa huomioon, että komission vuosikertomuksessa käsiteltyjen petosten ja säännönvastaisuuksien kokonaisarvo oli vuonna 2001 yhteensä 1,275 miljardia euroa ja että se jakaantui seuraavasti:

   tulot: omat tulot 532,5 miljoonaa euroa (edellisvuonna: 1 143)
   menot: maatalouden tukirahasto 429 miljoonaa euroa (edellisvuonna: 576)
  

rakennepolitiikan toimet 249,1 miljoonaa euroa (edellisvuonna: 139)

  

välittömät menot 64,2 miljoonaa euroa (edellisvuonna: 170),

C.   ottaa huomioon, että tämä merkitsee huomattavaa vähentymistä verrattuna vuoteen 2000, jolloin vastaava kokonaisarvo oli 2,028 miljardia euroa,

D.   ottaa huomioon, että väheneminen johtuu osittain siitä, että petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimista tapauksista tilastoitiin ainoastaan tapaukset, joiden tutkimukset saatettiin päätökseen vuonna 2001, kun taas tapaukset, joissa tutkimukset käynnistettiin mutta niitä ei kyetty saattamaan päätökseen, jätettiin pois tilastoista,

E.   ottaa huomioon, että komissiolta saatujen tietojen mukaan jäsenvaltioiden ilmoittamien säännönvastaisuuksien lukumäärän väheneminen saattaa johtua myös ilmoitusmenettelyn muuttamisessa ilmenneistä ongelmista,

F.   ottaa lisäksi huomioon, että vuonna 2001 havaittujen säännönvastaisuuksien arvo, 1,275 miljardia euroa, ylittää vähenemisestä huolimatta selvästi edeltävien vuosien pitkän aikavälin keskiarvon,

G.   ottaa huomioon, että vuonna 2000 vain 87,9 prosenttia (83,3 miljardia euroa 94,8 miljardista eurosta) ja vuonna 2001 vain 82,3 prosenttia (80 miljardia euroa 97,2 miljardista eurosta) käytettävissä olleista maksumäärärahoista todella käytettiin; toteaa, että määrärahojen vähäinen toteutuminen suhteuttaa säännönvastaisuuksien vähenemistä,

Liian suurien tai aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä

1.   panee merkille, että vuonna 2001 annettujen tiedonantojen tarkastelu on osoittanut, että säännönvastaisuuksista saatujen ilmoitusten kokonaismäärä on vuoteen 2000 verrattuna pienentynyt kaikilla aloilla; toteaa tässä yhteydessä, että vuosina 2000 ja 2001 jäsenvaltioihin palautui yli 26 miljardia euroa käyttämättömiä talousarviomäärärahoja;

2.   toteaa kuitenkin, että säännönvastaisuuksien taloudelliset vaikutukset talousarvioon ovat vähentyneet vain omien varojen alalla (1 143 miljoonasta eurosta 532,5 miljoonaan euroon) ja EMOTR:n tukiosastossa (576 miljoonasta eurosta 429 miljoonaan euroon), kun taas rakennerahastoissa ne ovat kasvaneet 139 miljoonasta eurosta 249,1 miljoonaan euroon;

3.   muistuttaa komissiota, että Euroopan parlamentti oli kehottanut sitä 29. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa(2) esittämään parlamentille 15. joulukuuta 2001 mennessä luettelon kaikista rakennepolitiikan rahoituksen epäsäännönmukaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän perustamisesta 11. heinäkuuta 1994 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1681/94(3) voimaantulon jälkeen ilmoitetuista säännönvastaisuuksista, josta käy tapauskohtaisesti ilmi, miten suuresta taloudellisesta menetyksestä kulloinkin on ollut kyse ja missä määrin rahoja on onnistuttu perimään takaisin;

4.   toteaa, että vuonna 2001 takaisinperitty määrä (40 342 543 euroa) on pienentynyt vuoteen 2000 verrattuna (86 101 547 euroa) yli 50 prosentilla, mikä vastaa 15,7 prosentin takaisinperintäosuutta;

5.   arvostelee sitä, että jäsenvaltioiden, OLAFin ja komission toteamat petokset ja säännönvastaisuudet ovat vuosien mittaan kasaantuneet niin, että niitä on lähes 3 miljardin euron edestä; katsoo, että tilannetta ei voi mitenkään hyväksyä;

6.   toteaa, että aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä ei ilmeisestikään toimi, minkä vuoksi yhteisön taloudellisille eduille koituu huomattavia vahinkoja; kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille 30. kesäkuuta 2003 mennessä yksityiskohtaisen selvityksen tilanteen syistä sekä ehdottamaan toimia epäkohdan korjaamiseksi;

7.   vaatii, että niin kauan kuin ei ole tehokasta takaisinperintämenetelmää, komissio keskeyttää maksut heti, kun OLAFin suorittama arviointi tukee perusteltua petosepäilyä ja OLAF käynnistää tutkinnan;

8.   panee merkille, että komissio on, tosin hyvin myöhäisessä vaiheessa, eli 3. joulukuuta 2002 antanut tästä aihealueesta tiedonannon, jolla pyritään parantamaan perintää, mutta epäilee kuitenkin tämän onnistumista, ellei OLAFin ja komission asiasta vastaavan pääosaston toimivaltajakoa selvitetä; panee hämmästyneenä merkille, ettei Luxemburg ole koskaan ilmoittanut yhdestäkään säännönvastaisuudesta; muistuttaa, ettei esim. komission kaavailemaa Italialle keskeneräisten tapausten (joiden arvo on lähes 1,4 miljardia euroa vuoteen 2002 mennessä) yhteydessä myönnettävää erityiskohtelua voida hyväksyä, ja pyytää esittämään pikaisesti aiotun muutosehdotuksen yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17. toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(4) 8 artiklan muuttamiseksi;

Petostentorjunta ja rakennerahastot

9.   pitää valitettavana, ettei se voi komission vuosikertomuksessa ilmoitettujen lukujen perusteella todeta, kuinka tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa suojataan rakennerahastojen yhteydessä yhteisön taloudellisia etuja;

10.   on huolissaan siitä, että koheesiorahaston yhteydessä (kokonaismäärä vuonna 2001 noin 3 miljardia euroa) ainoastaan Kreikka on ilmoittanut säännönvastaisuuksista (joiden arvo on noin 2,5 miljoonaa euroa), kun taas Espanja, Irlanti ja Portugali ovat ilmoittaneet, ettei niillä ole säännönvastaisuuksia ilmoitettavanaan; ottaa huomioon koheesiorahaston vuosikertomuksen (2001) (KOM(2002) 557) ja erityisesti sen kohdan 4.2.; odottaa, että komissio antaa seuraavassa petostentorjuntaa koskevassa vuosikertomuksessa lausunnon tästä asiasta sekä selvityksen toimista, joita se on toteuttanut, jos koheesiorahastosta rahoitettavia sopimuksia on myönnetty tarjouskilpailudirektiivien säännösten vastaisesti;

11.   ottaa huomioon, että Alankomaiden ilmoittamien epäilyttävien tapausten määrä oli vuonna 2001 yli nelinkertainen Espanjan tai Kreikan ilmoittamiin tapauksiin verrattuna ja edelleen lähes kaksinkertainen Saksan ilmoittamiin tapauksiin verrattuna; katsoo tämän antavan aihetta olettaa, että innokkuus toteuttaa toimia säännönvastaisuuksien yksilöimiseksi ja ilmoittamiseksi vaihtelee tuntuvasti jäsenvaltioittain;

12.   kehottaa uudelleen ja painokkaasti komissiota pidättymään jatkossa pelkästään jäsenvaltioiden ilmoittamien lukujen ilmaisemisesta kommenteitta ja vertailemaan ja arvioimaan näitä lukuja, käsittelemään havaittuja heikkouksia avoimesti ja kannustamaan siten jäsenvaltioita lisätoimiin;

Sisäisten petostapausten selvittäminen

13.   korostaa, että ulkoisten petostapausten taloudellinen ulottuvuus ylittää reilusti sisäisten petostapausten taloudellisen ulottuvuuden; toteaa kuitenkin, että sisäiset petostapaukset aiheuttavat suurta vahinkoa yhteisön toimielinten ulkoiselle kuvalle ja että komissio on sen vuoksi julistanut nollatoleranssilinjan;

Eurostat

14.   arvostelee tapaa, jolla OLAF on tähän mennessä tutkinut asiaa: jo 1990-luvun lopulla tiedossa olleita seikkoja ei varsin tarkoista vihjeistä huolimatta ole tutkittu riittävän yksityiskohtaisesti, menettelyt on päätetty tuloksettomina ja sitten käynnistetty uudelleen; pyytää OLAFin valvontakomiteaa perusteellisesti tutkimaan OLAFin toiminnan Eurostatin yhteydessä ja raportoimaan siitä seuraavassa toimintakertomuksessaan;

15.   toteaa, että OLAF on kahdessa tapauksessa (EuroCost ja Eurogramme) siirtänyt asian käsittelyn Luxemburgin syyttäjäviranomaiselle;

16.   kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, jotta se voisi kertoa Euroopan parlamentille ja OLAFille siitä, miten Luxemburgin syyttäjäviranomainen on edistynyt tutkinnassa;

17.   toteaa, että yritys Eurogramme on antanut komissiolle vääriä tietoja paitsi taloudellisesta tilanteestaan niin myös palveluksessaan työskentelevän henkilöstön pätevyydestä;

18.   pitää tämän johdosta käsittämättömänä, että komissio on vuodesta 1996 vuoden 2001 loppuun mennessä tehnyt Eurogrammen kanssa 70 sopimusta (pelkästään vuosien 2000 ja 2001 sopimusten arvo on yli 2 miljoonaa euroa) sekä vielä kolme uutta vuonna 2002;

19.   suhtautuu positiivisesti komission uuteen Eurogrammen sopimussuhdetta koskevaan lähestymistapaan kuten vuoden 2001 vastuuvapausmenettelyä koskevassa komission vastauksessa 28. helmikuuta 2003 ilmoitettiin, mukaan lukien kaikkien nykyisten sopimusten mukaisten maksujen lykkääminen ja sopimusten purkulausekkeiden soveltaminen edellyttäen, että tämä ei aiheuta lisää taloudellista taakkaa unionin talousarviolle;

20.   vaatii selvittämään lisäksi, missä laajuudessa Eurostatissa on vuodesta 1999 lähtien työskennellyt yksityisten yritysten työntekijöitä ja missä määrin on totta, että näille työntekijöille on osoitettu tehtäviä, jotka virkamiehet olisivat voineet hoitaa tai jotka näiden olisi pitänyt hoitaa;

21.   panee merkille, että Prodcom-hanketta toteuttaa nyt suoraan Eurostat;

22.   panee lisäksi merkille, että Eurostat ja komissio ovat ryhtyneet panemaan täytäntöön sisäisen Prodcom-tarkastuksen suosituksia ja tehostamaan hankkeen hallinnointia;

23.   toteaa, että Eurostat varasi pelkästään vuonna 2001 määrärahoja yli sadalle eri yritykselle suoritettavia maksuja varten ja maksoi näitä noin 8 miljoonaa euroa (komission vastaus kirjalliseen kysymykseen E-1283/02); odottaa komissiolta 30. huhtikuuta 2003 mennessä suostumusta siihen, että se pyytää omaa sisäistä tilintarkastusyksikköään tarkastamaan kesään 2003 mennessä kaikkien Eurostatin vuodesta 1999 alkaen tekemien sopimusten laillisuuden ja asianmukaisuuden ja ottamaan tarkastelun piiriin myös sellaiset sopimukset, joita muut komission yksiköt ovat tehneet Eurostatin suosituksesta;

24.   toteaa, että luxemburgilaista yhdistystä EuroCost asbl syytetään sekaantumisesta vakaviin säännönvastaisuuksiin (taseiden manipulointi, hankkeiden kaksin- ja kolminkertainen rahoitus, tietotekniikkalaitteistovarkaudet), joista on komission tietojen mukaan (vastaus kirjalliseen kysymykseen P-3742/02) aiheutunut yhteisölle yli miljoonan euron vahinko;

25.   vaatii lisäksi selvittämään, pitääkö paikkansa, että nämä säännönvastaisuudet havaittiin jo komission varainhoidon valvonnan pääosaston virkamiesten vuoden 2000 alussa tekemässä tutkimuksessa, mutta että asiasta ilmoitettiin Luxemburgin oikeuslaitokselle vasta kesällä 2002;

26.   pitää käsittämättömänä sitä, että varainhoidon valvonnan pääosaston kertomusta ei ole toimitettu varainhoidon valvonnasta ja petosten torjunnasta vastaavalle komission jäsenelle;

27.   odottaa saavansa 30. huhtikuuta 2003 mennessä kopiot kaikista Eurostatiin liittyvistä tilintarkastuskertomuksista, jotka on laadittu vuoden 1999 jälkeen;

28.   vaatii selvitystä siitä, onko eräs Eurostatin johtavista virkamiehistä EuroCost asbl:n perustajajäsenenä ja entisenä puheenjohtajana ja vaikuttanut siihen, että EuroCost on saanut yli kymmenen vuoden ajan tukea yhteisön talousarviosta;

29.   on hämmästynyt siitä, että komissio on tiettävästi hyväksynyt johtavan virkamiehen toiminnan, ja vaatii kopioita asiaa koskevista päätöksistä; on yllättynyt siitä, että kyseinen Eurostatin johtava virkamies on komission tietojen mukaan toiminut Eurostatin pääjohtajana aktiivisesti myös muissa yhdistyksissä vuoteen 2000 asti; tiedustelee komissiolta, pitääkö se entiseen tapaan hyväksyttävänä sitä, että sen johtavat virkamiehet toimivat tällä tavoin järjestöissä, jotka saavat tukea yhteisön talousarviosta;

30.   kysyy komissiolta, aikooko se saattaa asiaan sekaantuneet Eurostatin johtavat virkamiehet korvausvastuuseen veronmaksajille aiheutuneista vahingoista;

31.   kysyy komissiolta, onko Eurostatin johtavia virkamiehiä ollut mukana myös muiden sellaisten yritysten tai yhdistysten toiminnassa, joita on tuettu yhteisön talousarviosta, ja jos vastaus on myönteinen, pyytää ilmoittamaan yritysten tai yhdistysten nimet;

32.   pitää tervetulleena komission päätöstä keskeyttää yhteistyö Eurogrammen kanssa; kehottaa komissiota toimimaan selvitystilassa olevaa EuroCostia vastaan käynnistetyssä perintämenettelyssä mitä päättäväisimmin;

Epäillyt petokset ja suosikkijärjestelmä komissiossa

33.   panee merkille, että OLAF ja komissio tutkivat edelleen tapauksia, jotka koskevat kahta komission entistä jäsentä; kehottaa komissiota ja OLAFia kertomaan Euroopan parlamentille tutkinnan tuloksista;

34.   pitää myönteisenä, että komissio on päättänyt laatia lausuman, jossa käsitellään perustamissopimuksen 213 artiklassa vahvistettujen komission jäsentä koskevien velvoitteiden mahdolliseen rikkomiseen Cressonin osalta liittyviä tosiasioita; pitää lisäksi myönteisenä, että komissio on samalla päättänyt lähettää lausuman Cressonille ja pyytää häntä toimittamaan mahdolliset huomautuksensa komissiolle kahden kuukauden kuluessa; toteaa, että komissio on siten noudattanut Euroopan parlamentin suositusta;

35.   kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille niin sanottua virka-autojuttua koskevan OLAFin kertomuksen ja siihen sisältyvät suositukset;

36.   panee merkille, että belgialainen tuomioistuin tuomitsi joulukuussa 2002 niin sanotun PerryLux-jutun pääsyytetyt neljäksi ja yhdeksi vuodeksi vankeuteen;

37.   kehottaa Luxemburgia täyttämään viimeinkin vuosia jatkuneen vitkastelun jälkeen perustamissopimuksen 280 artiklan mukaiset velvoitteet ja varmistamaan, että sen oikeusviranomaiset toteuttavat kaikki tarpeelliset toimet selvittääkseen PerryLux-jutun ja sen yhteydessä Eurostatia kohtaan esitetyt syytökset ja käynnistääkseen tarvittaessa rikosoikeudellisen menettelyn tässä asiassa;

38.   kehottaa komissiota ilmoittamaan 30. kesäkuuta 2003 mennessä Euroopan parlamentille, mihin toimiin Luxemburgin syyttäjäviranomainen on ryhtynyt kyseisessä asiassa ja milloin tutkinnan pitäisi valmistua;

Komission Tukholman ja Wienin edustustot

39.   toteaa, että komissio ole vieläkään antanut vastausta siihen, mistä saakka se on ollut tietoinen Wienin edustustossa harjoitetusta laittomasta sopimuskäytännöstä;

40.   pitää käsittämättömänä, että tutkinta käynnistettiin 7. elokuuta 2001 eikä sitä ollut saatu päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä; kehottaa komissiota kertomaan Euroopan parlamentille toteutetuista jatkotoimista maaliskuussa 2003;

41.   toteaa, että kahta Tukholman edustuston työntekijää vastaan on käynnistetty kurinpitomenettely ja että kolmas tapaus on vireillä Ruotsin oikeuslaitoksessa; kehottaa komissiota kertomaan Euroopan parlamentille, miksi oikeusprosessi on tarkoitus käynnistää vasta maaliskuussa 2003, ja vaatii saada tietoja myös oikeusprosessin kulusta;

42.   vaatii selvitystä siitä, millä ehdoilla yksi kyseessä olevista työntekijöistä siirtyi eläkkeelle;

Taloudellisten etujen suojaaminen laajentumisen yhteydessä

43.   yhtyy komission käsitykseen, että yhteisön liittymistä valmistelevan tuen asianmukainen käyttö, valvonta ja arviointi on tärkeä indikaattori, jonka perusteella voidaan päätellä, kykenevätkö ehdokasvaltiot soveltamaan yhteisön varainhoidonvalvontasäännöksiä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti kehotti edellä mainitussa 29. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa OLAFia perustamaan ehdokasvaltioihin paikallistoimistoja;

44.   täsmentää, että paikallistoimistoissa ei välttämättä ole kyse itsenäisistä toimistoista, mutta että paikan päällä olisi oltava OLAFin edustaja;

45.   palauttaa mieleen, että Euroopan parlamentti kehotti edellä mainitussa 29. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentille viimeistään vuoden 2003 alussa kutakin ehdokasvaltiota käsittelevän lausunnon, josta käy ilmi, ovatko näiden maiden varainhoidonvalvontajärjestelmät niin toimivia, että jäsenyyteen liittyvä siirtyminen yhteisön varojen hajautettuun hallinnointiin on mahdollista;

46.   on huolestunut Sapard-varojen käyttöasteesta, koska vain 0,1 prosenttia eli miljoona euroa on päätynyt lopullisille edunsaajille (vain Bulgariassa ja Virossa); katsoo, että komissio on aliarvioinut ehdokasvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien luomiseen liittyvän vaivannäön ja kustannukset;

47.   yhtyy kuitenkin komission käsitykseen, että vain tehokkaan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän luomisella taataan tehokas ja petoksilta suojattu varainkäyttö;

48.   katsoo tässä yhteydessä, että ehdokasvaltioihin ei saa soveltaa tiukempia kriteerejä kuin jäsenvaltioihin;

49.   katsoo, että liittymistä valmistelevien tukien yhteydessä on syytä pidentää monivuotisten maksusitoumusten toteuttamismääräaikaa;

50.   on huolissaan siitä, että itälaajentumisen aiheuttama Kaliningradin alueen eristyminen ja siellä voimistuva talousrikollisuus uhkaavat enenevässä määrin yhteisön taloudellisia etuja; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia Kaliningradin alueen kanssa harjoitettavan tavara-, palvelu- ja pääomaliikenteen petosten välttämiseksi; kehottaa OLAFia pyrkimään nopeasti yhteistyöhön alueen verotoimintaa valvovien venäläisten poliisiviranomaisten kanssa saadakseen selkeän kuvan Kaliningradin alueen talousrikollisuudesta ja käyttääkseen sitä perustana konkreettisille suosituksille ja toimille;

Petostentorjuntalainsäädäntö

51.   vaatii jatkamaan sellaisen tietojärjestelmän kehittämistä, jonka avulla tuomion saaneet hakijat voidaan sulkea julkisista tarjouskilpailuista, kuten komissio esitti toukokuussa 2000; muistuttaa, että parlamentti odottaa edelleen taloudellisten jatkotoimenpiteiden ja seuraamusten tehostamiseen liittyvää selvitystä suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta taloudellisten seuraamusten määräämisessä; toteaa, että parlamentti esitti molemmat kehotukset jo edellisenä vuonna edellä mainitussa 29. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa;

52.   panee merkille, että vuonna 2001 annettiin kaksi asetusta rakennerahastojen valvonnan ja varainhoidon tehostamisesta(5);

53.   pitää myönteisenä näitä asetuksia, jotka antavat oikeudellisen perustan EKP:n, Europolin ja komission/OLAFin yhteistyölle ja suojaavat näin paremmin yhteisvaluutan aitoutta ja uskottavuutta;

54.   vaatii selvitystä siitä, miksi viime vuonna ei edistytty Sveitsin kanssa käytävissä neuvotteluissa vero- ja tulliasioita koskevasta oikeusapusopimuksesta;

Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön lisääminen

55.   panee merkille katsaukset uusista kansallisista säännöksistä perustamissopimuksen 280 artiklan täytäntöönpanemiseksi, yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen ratifiointimenettelystä sekä virastojen ja laitosten koordinoinnin tasosta;

56.   korostaa kuitenkin, kuten jo edellä mainitussa 29. marraskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa, että tällaisilla katsauksilla ei ole kovin suurta arvoa Euroopan parlamentille, ellei komissio analysoi niitä ja osoita mahdollisia heikkoja kohtia yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisessa;

57.   arvostelee sitä, ettei vieläkään ole onnistuttu luomaan yhdenmukaista järjestelmää, jolla jäsenvaltiot voisivat antaa tietoja sekä ilmoittaa säännönvastaisuuksista ja petostapauksista; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti jäsenvaltioiden ja komission välisten neuvottelujen kulusta;

58.   panee merkille, että OLAF on vuonna 2001 käynnistänyt 381 tapauksen tutkinnan, joka on ensiarvioiden mukaan luonteeltaan rikosoikeudellista (omat varat: 74 tapausta, maatalous: 105 tapausta, rakennerahastot: 66 tapausta, suorat menot: 136 tapausta); vaatii selvitystä siitä, millä aloilla riskit ovat ei-tukikelpoisia menoja koskevien vaatimusten ohella suurimmat;

Rikosoikeudellisen ulottuvuuden vahvistaminen

59.   korostaa, että yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta eivät voi huolehtia pelkästään toimielimet, vaan ne on katsottava osaksi laajempaa järjestelmää;

60.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on joulukuussa 2001 esittänyt vihreän kirjan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta ja Euroopan syyttäjäntoimen perustamisesta (KOM(2001) 715);

61.   odottaa, että komissio tiedottaa Euroopan parlamentille viipymättä mahdollisista vaikeuksista vihreän kirjan käsittelyssä jäsenvaltioiden kanssa;

62.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin tästä aiheesta tekemät ehdotukset(6), erityisesti luonnoksen perustamissopimuksen uudeksi 280 a artiklaksi, ja esittämään ne Euroopan tulevaisuutta käsittelevälle valmistelukunnalle;

63.   panee merkille Eurojustin perustamisen(7) ja pitää sitä tärkeänä panostuksena jäsenvaltioiden keskinäiseen oikeudelliseen yhteistyöhön; haluaa kuitenkin tehdä tässä yhteydessä selväksi, että Euroopan parlamentti on edelleen vastuuvapauden myöntävänä toimielimenä yhteisöjen taloudellisten etujen vartija ja että Eurojust on näissä asioissa tilintekovelvollinen parlamentille;

64.   vaatii selvitystä siitä, missä vaiheessa on komission ja parlamentin yhdysvaltalaisia tupakkayhtiöitä vastaan nostama kanne, jolla halutaan torjua järjestäytyneen rikollisuuden harjoittaman savukkeiden salakuljetuksen ja rahanpesun riski EU:ssa;

65.   pitää myönteisenä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 15. tammikuuta 2003 antamaa tuomiota, jonka nojalla jätetään tutkimatta Philip Morris-, Reynolds- ja Japan Tobacco -tupakkayhtiöiden nostamat kanteet, joilla pyrittiin estämään yhteisöä jatkamasta Yhdysvalloissa käynnistettyä rikosoikeudellista menettelyä näiden konsernien osallisuudesta savukkeiden salakuljetukseen;

66.   ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen Select Committee of Public Accounts -komitean uusimman selonteon, jossa arvioidaan, että Yhdistynyt kuningaskunta menetti vuosina 2000–2001 savukkeiden salakuljetuksen takia verotuloja 3,5 miljardin punnan edestä; kehottaa tämän taloudellisen vahingon perusteella Yhdistynyttä kuningaskuntaa osallistumaan komission ja parlamentin Yhdysvalloissa nostamaan kanteeseen;

Petostentorjuntavirasto (OLAF)

67.   korostaa, että Euroopan parlamentti aikoo esittää OLAFin toimintatavoista oman kertomuksensa, johon on tarkoitus sisällyttää OLAFin vuosikertomuksesta saadut havainnot, OLAFin valvontakomitean vuosikertomuksen päätelmät sekä komission viraston toiminnasta laatiman arviointikertomuksen suositukset;

68.   paheksuu, että komissio ei ole vastoin Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimuksista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999(8) 15 artiklan säännöksiä esittänyt arviointikertomusta määräajassa ennen OLAFin valvontakomitean toimikauden päättymistä eli kesäkuun 2002 lopussa; toteaa, että komissio rikkoo voimassa olevaa lainsäädäntöä; vaatii 30. huhtikuuta 2003 mennessä kirjallista selvitystä siitä, miksi kertomusta ei ole esitetty;

69.   ei voi mitenkään hyväksyä sitä, että Italian hallitus pystyi neuvostossa syyskuusta 2002 lähtien viivyttämään OLAFin valvontakomitean jäsenten tulevaa nimittämistä; pitää tervetulleena, että neuvoston puheenjohtajavaltio Kreikka on sittemmin ilmeisesti pystynyt poistamaan tämän jarrutuksen;

70.   toteaa, että OLAFin valvontakomitea edisti kuluneen toimikautensa aikana vaikeissa oloissa ratkaisevasti OLAFin kehittämistä ja sen riippumattomuuden turvaamista; kannattaa sen vuoksi valvontakomitean nykyisten jäsenten nimittämistä uudelleen;

o
o   o

71.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, petostentorjuntavirastolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 295, 28.11.2002.
(2) EYVL C 153 E, 27.6.2002, s. 325.
(3) EYVL L 178, 12. 7.1994, s. 43.
(4) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.
(5) Komission asetus (EY) N:o 438/2001, EYVL L 63, 3.3.2001, s. 21; komission asetus (EY) N:o 448/2001, EYVL L 64, 6.3.2001, s. 13.
(6) P5_TA(2003)0130.
(7) Neuvoston päätös 2002/187/YOS (EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1).
(8) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö