Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon: Kohti torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa (KOM(2002) 349 – C5-0621/2002),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon: Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa (KOM(2002) 179),

–   ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15. heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY(1),

–   ottaa huomioon biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY(2),

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivit 76/895/ETY(3), 86/362/ETY(4), 86/363/ETY(5) ja 90/642/ETY(6) torjunta-aineiden enimmäisjäämien määräämisestä hedelmissä ja vihanneksissa, viljoissa ja eläimistä peräisin olevissa elintarvikkeissa,

–   ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(7) sekä direktiivissä vahvistetut veden laatua koskevat tavoitteet,

–   ottaa huomioon ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY(8),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioissa juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista 16. kesäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/440/ETY(9),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden arviointi (toimitettu kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti) (KOM(2001) 444),

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman(10) komission kertomuksesta kasvinsuojeluaineiden tehoaineiden arvioinnista sekä komission vastauksen kyseiseen päätöslauselmaan,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 22. heinäkuuta 2002 kuudennesta ympäristöä koskevasta toimintasuunnitelmasta tekemän päätöksen 1600/2002/EY(11),

–   ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden neuvoston ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. helmikuuta 1993 antaman päätöslauselman yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta poliittisesta toimintaohjelmasta – Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskeva poliittinen toimintaohjelma (Viides ympäristöä koskeva yhteisön toimintaohjelma)(12),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan poliittisen toimintaohjelman "Kohti kestävää kehitystä" soveltamisesta (KOM(1995) 624),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 24. syyskuuta 1998 tekemän päätöksen 2179/98/EY Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevan poliittisen toimintaohjelman "Kohti kestävää kehitystä" tarkistamisesta(13),

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi(14),

–   ottaa huomioon komission yhteenvetoraportin "EU:n tulevan kasvinsuojeluaineita koskevan ympäristöpolitiikan mahdollisuudet" (1997),

–   ottaa huomioon Reinin suojelemista koskevan yleissopimuksen ja siihen sisältyvän määräyksen, jonka mukaan on varmistettava Reinin veden käyttö juomavesihuollossa,

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ja Euroopan ympäristökeskuksen kertomuksen "Lasten terveys ja ympäristö: Näytön tarkastelu" (2002),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0061/2003),

A.   ottaa huomioon, että laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että nykyinen lainsäädäntö ei takaa torjunta-aineiden kestävää käyttöä, minkä vuoksi sitä on täydennettävä nimenomaan tämän päämäärän saavuttamiseen tarkoitetulla kattavalla yhteisön strategialla,

B.   ottaa huomioon, että torjunta-ainejäämiä esiintyy kaikkialla ympäristössä ja että elintarvikenäytteistä noin 40 prosenttia sisältää jäämiä ja 15 prosenttia useita eri jäämiä,

C.   katsoo, että Euroopan pohjavesien, jotka muodostavat 65 prosentin osuuden eurooppalaisten raakajuomavedestä, torjunta-aineista johtuva saastuminen on erityinen huolenaihe,

D.   ottaa huomioon säännöllisesti esiintyvät juomaveden torjunta-ainejäämiä koskevan normin 0,1 μg/l ylitykset pohja- ja pintavedessä, mistä aiheutuu huomattavia puhdistuskustannuksia,

E.   ottaa huomioon, että torjunta-aineet vähentävät biologista monimuotoisuutta ja että luvallisten torjunta-aineiden mahdollisia terveysvaikutuksia ovat immunologiset vaikutukset, hormonitoiminnan häiriöt, neurotoksiset häiriöt ja erilaiset syövät,

F.   ottaa huomioon, että sikiöt ja lapset ovat herkempiä ja altistuvat enemmän torjunta-aineille kuin aikuiset, joten nykyiset arviointimenetelmät ja torjunta-ainejäämien enimmäismäärät ovat luultavasti riittämättömiä tämän herkän ryhmän turvallisuuden varmistamiseksi,

G.   ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käyttö EU:n alueella on yleisesti lisääntynyt vuodesta 1996 lähtien,

H.   ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käytön ja niistä riippuvuuden vähentäminen on tarpeen myös tuholaisten vastustuskykyyn, toissijaisiin tuholaisongelmiin ja viljelymaan köyhtymiseen liittyvien ongelmien minimoimiseksi,

I.   ottaa huomioon, että vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien käyttö ja maanviljelijöiden torjunta-aineriippuvuuden vähentäminen, luonnonmukainen viljely mukaan lukien, on osoittautunut taloudellisesti kannattavaksi ja maanviljelyn kannalta kestäväksi,

J.   ottaa huomioon, että torjunta-aineiden kestävää käyttöä ei todennäköisesti saavuteta ainoastaan jäsenvaltioita kannustamalla ja että on tarpeen luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikille maanviljelijöille ja samanlainen terveyden, ympäristönsuojelun ja elintarvikkeiden turvallisuuden taso; siksi EU:n tulisi määritellä kattavat pakolliset vaatimukset; katsoo, että sen yleisen periaatteen mukaisesti, että Euroopan unionin lainsäädäntö ei saisi heikentää voimassa olevaa ympäristönsuojelulainsäädäntöä ja ottaen tässä tapauksessa huomioon mitä moninaisemmat maatalouteen vaikuttavat ilmasto-olosuhteet, sato- ja maaperätekijät sekä muut tekijät, kyseiset pakolliset vaatimukset olisi annettava miniminormien muodossa eivätkä ne saisi missään tapauksessa johtaa tiettyjen torjunta-aineiden sallittujen käyttötasojen korottamiseen,

K.   ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat vähentäneet merkittävästi käyttämiensä torjunta-aineiden määrää sekä niiden käyttöön liittyviä riskejä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on tässä suhteessa vielä eroja, mikä johtaa eri jäsenvaltioiden maanviljelijöiden toimintaedellytysten epäyhdenmukaisuuteen ja epäreiluun kilpailuun,

L.   katsoo, että tietojen parantaminen yksittäisistä torjunta-aineiden käyttäjistä on käyttäytymisen muuttamisen ennakkoehto ja että sen vuoksi koulutuksen ja tiedon jakamisen tulisi olla teemakohtaisen strategian avaintekijöitä ja että maanviljelijöiden ja toimijoiden kouluttamista varten tarvitaan yhtenäinen kehys tai yhtenäiset suuntaviivat,

1.   pitää myönteisenä jo pitkään odotettua tiedonantoa (KOM(2002) 349), mutta pahoittelee kunnianhimon puutetta ja sitä, että siinä ehdotetaan vain muutamia oikeudellisesti sitovia toimia eikä ollenkaan taloudellisia välineitä, sekä soveltamisen ja täytäntöönpanon pitkähköä aikataulua;

2.   toistaa edellä mainitussa 30. toukokuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen uudistaa torjunta-ainelainsäädäntöä torjunta-aineisiin liittyvien riskien vähentämiseksi sekä korostaa kiireellisten ja pakollisten torjunta-aineiden käytön vähentämiseen tähtäävien lisätoimenpiteiden tarvetta ja pyytää siksi komissiota nopeuttamaan sitovien ja tehokkaiden toimenpiteiden kehittämistä ja määrittämään jokaiselle jäsenvaltiolle selvät tavoitteet ja aikataulut ja ottamaan huomioon joissain jäsenvaltioissa kansallisten vähentämissuunitelmien täytäntöönpanon jälkeen aikaansaadut vähennykset;

3.   vaatii komissiota laajentamaan teemakohtaisen strategian soveltamisalaa koskemaan muualla kuin maataloudessa käytettyjä torjunta-aineita ja kaikkia käyttäjäryhmiä, kuten teollisuutta, paikallisviranomaisia ja kotitalouksia, sekä biosideja, pitäen kuitenkin kiinni temaattisen strategian hyväksymiselle asetetusta määräajasta;

4.   korostaa käytön ja riskien vähentämiseen tähtäävien pakollisten kansallisten ohjelmien tarpeellisuutta, mukaan lukien määrälliset vähentämistavoitteet, jotka saavutetaan yhdistämällä sekä pakollisia että vapaaehtoisia toimia; näiden ohjelmien tulisi sisältää muun muassa seuraavat osa-alueet:

5.   katsoo, että kansallisten toimintaohjelmien tulisi sisältää myös seuraavat osa-alueet:

6.   kehottaa komissiota ehdottamaan oikeudellisesti sitovaa EU:n laajuista torjunta-ainetodistusta, jossa tuottaja ilmoittaa kunkin tuotteen kaikki niin tuotannossa kuin varastoinnissakin käytetyt torjunta-aineet asianmukaisten elintarviketarkastusten mahdollistamiseksi; katsoo, että väärien tai puutteellisten tietojen antamisen varalle on säädettävä seuraamuksista;

7.   tukee täysin suositusta, joka koskee lentolevityskieltoa ja mahdollisuutta nimetä torjunta-aineettomia vyöhykkeitä, mutta vaatii komissiota ehdottamaan myös käytön kieltämistä juomavedenoton kaltaisilla erityisillä suoja-alueilla ja kieltämään torjunta-aineiden käytön kouluissa, leikkikentillä ja puistoissa lasten suojelemiseksi sekä asuinalueiden läheisyydessä; kehottaa komissiota antamaan kyseiset ehdotukset ennen vuoden 2003 loppua;

8.   pyytää komissiota vahvistamaan kaikkia pintavesistöjä koskevan pakollisten suojavyöhykkeiden järjestelmän EU-tasolla; katsoo, että suojavyöhykkeitä olisi tarkistettava alueellisella tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon alueelliset erityispiirteet ja mahdolliset riskit;

9.   vaatii jäsenvaltioilta entistä parempaa ympäristön, elintarvikkeet mukaan lukien, torjunta-ainepitoisuuksien tarkkailua yhteisön suuntaviivoja noudattaen; pyytää niitä lähentämään järjestelmiä, joilla tiedotetaan torjunta-aineiden aiheuttamista pilaantumistapauksista, ja korostaa tarvetta jatkaa ympäristövaikutusten ja torjunta-aineiden käytön terveysvaikutusten tutkimusta;

10.   vaatii komissiota perustamaan EU:n laajuisia tietokantoja, jotka sisältäisivät kaikki kansalliset tarkkailutiedot ja kaikki käytettävissä olevat ei-kemialliset vaihtoehdot; katsoo, että näiden tietokantojen tulisi olla yleisesti käytettävissä ja tietoa tulisi levittää aktiivisesti;

11.   vaatii komissiota laajentamaan erityisesti vaihtoehtoisten tuholaistorjuntamenetelmien ja -järjestelmien kehittämiseen pyrkivän tutkimustoiminnan ja niiden käytön edistämisen taloudellista tukemista;

12.   panee merkille, että on olemassa erilaisia indikaattoreita, kuten myyntimäärät, käyttömäärät, käyttötavat, käyttötiheys, jäämät elintarvikkeissa ja ympäristössä, luonnonmukaisen maanviljelyn osuus ja integroitua viljelytapaa käyttävien maanviljelijöiden osuus, joita yhdistelemällä on mahdollista mitata saavutettua edistystä, ja kehottaa komissiota käyttämään kyseisiä indikaattoreita samalla kun se jatkaa sovittujen ympäristökuormituksen indikaattorien kehittämistä;

13.   korostaa tarvetta kerätä yhdenmukaisella tavalla niin myynti- ja käyttötietoja kaikista käyttäjäryhmistä kuin tuonti- ja vientitietojakin ja tuoda kaikki tehoaineita koskevat tiedot julkisesti saataville;

14.   kehottaa komissiota ehdottamaan kuluttajien tiedonsaantioikeuden vahvistamista, esimerkiksi ottamalla käyttöön järjestelmä valintamyymälöiden ja muiden vähittäismyyntipisteiden tuoretuotteita koskevien jäämämittausten tulosten julkistamiseksi säännöllisesti ja antamalla kuluttajille oikeus esittää elintarvikkeiden tuottajille ja jakelijoille kysymyksiä elintarvikkeiden koostumuksesta ja tuotantotavoista;

15.   korostaa tarvetta ottaa käyttöön käsite tuottajan tai maahantuojan vastuusta kaikkien torjunta-ainepakkausten ja vanhentuneiden torjunta-aineiden sekä takaisin kerättyjen torjunta-ainetuotteiden kierrätyksestä ja turvallisesta hävittämisestä pakollisen palautushyvitysjärjestelmän avulla;

16.   pyytää komissiota kiinnittämään huomiota täyttämisestä ja puhdistamisesta johtuviin erityisongelmiin, jotka ovat päästöjen merkittäviä hajakuormituslähteitä, sekä ehdottamaan toimenpiteitä jäljelle jääneiden torjunta-aineiden keräämiseksi ja käsittelemiseksi; pyytää kiinnittämään erityistä huomiota torjunta-aineiden käyttöön tavaroiden kuljetukseen tarkoitetuissa säiliöissä sekä niihin terveys- ja turvallisuusriskeihin, jotka kohdistuvat kyseisiä säiliöitä käsitteleviin tai niiden läheisyydessä oleskeleviin henkilöihin;

17.   kehottaa komissiota kehittämään suuntaviivoja, joiden mukaisesti torjunta-aineiden käyttäjiä koulutetaan ja opastetaan käyttöön liittyvien vaarojen vähentämisessä ottaen huomioon eroavaisuudet Euroopan eri alueiden välillä;

18.   painottaa, että koulutusta ja ammatillista koulutusta koskevien ohjelmien tulisi keskittyä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuviin riskeihin, vaihtoehtoisiin menetelmiin ja lopulta turvalliseen ja mahdollisimman vähäiseen käyttöön;

19.   kiinnittää erityistä huomiota siihen, että on erittäin tärkeää – myös kestävän käytön ja riskien vähentämisen näkökulmasta – tehdä nopeasti eurooppalainen arviointi kasvinsuojeluaineiden tehoaineista; korostaa erityisesti, että uudelleentarkastelu on tehtävä tarkkoja määräaikoja noudattaen ja että sitä varten on oltava käytettävissä riittävästi henkilöstöä ja välineitä;

20.   korostaa uudelleen tarvetta sisällyttää direktiivin 91/414/ETY muutokseen korvausperiaate, ennaltavarautumisen periaate ja vertaileva arviointi (kemikaalittomat vaihtoehdot mukaan lukien) mutta huomauttaa, että tämän periaatteen tulisi olla myös kansallisen toiminnan perustana;

21.   kehottaa komissiota koordinoimaan temaattisen strategian laatimista ja direktiivin 91/414/ETY tarkistamista koskevaa sisäistä työtä ja katsoo, että tämä tarkoittaa erityisesti tarvetta poistaa direktiivistä 91/414/ETY ne esteet, jotka tällä hetkellä vaikeuttavat jäsenvaltioiden mahdollisuuksia soveltaa kieltoja tai rajoituksia tiettyjen kasvinsuojeluaineiden käytölle ja siten päästä kemiallisten aineiden kestävään käyttöön ja niihin kohdistuvan riippuvuuden vähentämiseen elintarviketuotannossa; katsoo, että laadittavana olevaan ehdotukseen direktiivin muuttamiseksi on sisällytettävä kyseisenlaisia rajoituksia koskevia suoria toimia;

22.   kehottaa komissiota kehittämään uuden torjunta-ainepolitiikan, joka on EU:n tulevan kemikaalipolitiikan relevanttien näkökohtien mukainen ja joka perustuu ympäristöasioiden neuvoston 7. ja 8. kesäkuuta 2001 antamissa päätelmissä hyväksyttyihin periaatteisiin; katsoo, että kyseisessä politiikassa on keskityttävä erityisesti karsinogeenisiin, mutageenisiin tai lisääntymiselle vaarallisiin aineisiin sekä aineisiin, jotka ovat hitaasti hajoavia, eläviin kudoksiin kertyviä ja myrkyllisiä tai jotka herättävät muusta syystä vakavaa huolta, erityisesti hormonaalisiin haitta-aineisiin sekä erittäin hitaasti hajoaviin ja erittäin voimakkaasti eläviin kudoksiin kertyviin aineisiin; on sitä mieltä, että näitä aineita ei periaatteessa pidä käyttää kasvinsuojelutuotteissa; huomauttaa, että vaarallisista kemikaaleista annettuun asetukseen (ETY) N:o 2455/92(17) tehtävien muutosten ja direktiivin 91/414/ETY välinen johdonmukaisuus on myös pidettävä mielessä;

23.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön toimenpiteitä taloudellisten esteiden poistamiseksi biologisten kontrolliaineiden ja luonnonmukaisten tuotteiden kaltaisten uusien ja vaihtoehtoisten tuotteiden hyväksymisen ja rekisteröimisen tieltä turvallisuudesta tinkimättä;

24.   korostaa, että pieniriskisten torjunta-aineiden valikoima olisi oltava saatavissa, jotta estetään tuholaisten vastustuskyvyn kehittyminen; korostaa, että biologiset torjuntakeinot ja hyvät maatalouskäytännöt (etenkin viljelykierto, kitkentä ja torjunta-aineiden niukempi annostelu) olisi aina kun mahdollista asetettava torjunta-aineiden järjestelmällisen käytön edelle ja että vaaralliseksi todistetut aineet olisi korvattava vaikutuksiltaan kohdennetummilla, jäämiltään pienemmillä ja luonnossa paremmin hajoavilla aineilla;

25.   katsoo, että integroitu tuholaistorjunta on torjunta-aineiden kestävän käytön ehdoton edellytys ja että tämän vuoksi on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

26.   vaatii komissiota asettamaan konkreettisia ja pakollisia tavoitteita ja aikatauluja integroidulle viljelylle ja kestävälle luonnonmukaiselle maanviljelylle, niin että integroitu tuholaistorjunta (IPM) olisi pakollista kaikille julkisille viranomaisille; panee kuitenkin merkille, että asianosaiset eivät vielä ole päässeet yhteisymmärrykseen käsitteiden 'integroitu viljely' ja 'integroitu tuholaistorjunta' merkityksestä, ja vaatii, että komissio antaa niitä koskevat selkeät määritelmät ja vähimmäisvaatimukset; kehottaa komissiota asettamaan määräajat integroidun viljelyn pakolliselle soveltamiselle kaikilla viljelysmailla, jotka eivät vielä kuulu luonnonmukaisen maanviljelyn piiriin; pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan kunkin viljelykasvin integroitua tuholaistorjuntaa / integroitua viljelyä koskevat vähimmäistoimenpiteet;

27.   kehottaa komissiota ehdottamaan integroitua viljelyä / integroitua tuholaistorjuntaa yhteiseksi perusvaatimukseksi kunkin torjunta-aineen hyväksymiselle;

28.   vaatii jäsenvaltioita noudattamaan täysin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista suoran tuen järjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1259/1999(18) säännöksiä ja vaatii, että taloudellisia kannustimia vähän torjunta-aineita käyttävään ja luonnonmukaiseen maanviljelyyn siirtymiseksi tulisi lisätä;

29.   pyytää komissiota uudistamaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, niin että se olisi yhdenmukainen kestävän torjunta-aineiden käytön tavoitteen kanssa, ja pyytää, että integroidusta viljelystä tehtäisiin tulevaisuudessa tukien edellytys;

30.   on tietoinen geneettisesti muunnettujen kasvilajien käyttöönoton tarjoamasta mahdollisuudesta vähentää torjunta-aineiden käyttöä tai siirtyä käyttämään miedompia rikkakasvien torjunta-aineita;

31.   pitää myönteisenä sellaisten säännösten ehdotettua käytöstä poistamista, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat periä torjunta-aineista alhaisemman arvonlisäveron;

32.   pyytää komissiota kehittämään EU:n laajuisen rahaston, jonka rahoittamiseen osallistuisivat sekä jäsenvaltiot että teollisuus vanhentuneiden torjunta-ainevarastojen turvallisen hävittämisen varmistamiseksi hakijamaissa; pyytää komissiota johtamaan maailmanlaajuisia toimia ja ottamaan käyttöön tuottajavastuujärjestelmän tulevien varastojen ehkäisemiseksi;

33.   painottaa, että kehitysavussa olisi keskityttävä kolmansien valtioiden torjunta-aineiden käytön vähentämistä, luonnonmukaista viljelyä, integroitua viljelyä ja integroitua tuholaistorjuntaa tukevien valmiuksien parantamiseen;

34.   vaatii komissiota asettamaan enimmäisjäämätasot erittäin alhaiselle tasolle (analyyttinen määritysraja), mikäli ilmoittaja ei pysty osoittamaan, että parhaillakaan saatavissa olevilla tekniikoilla ja menetelmillä ei voida estää tietyn jäämätason muodostumista;

35.   kehottaa jäsenvaltioita panemaan toimeen tuore-elintarvikkeiden jäämämittauksia avoimuuden edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että kuluttajien oikeus saada tuotetietoja toteutuu;

36.   kehottaa komissiota muuttamaan yhteisön tasolla vahvistettuja tuoreiden hedelmien ja vihannesten muotoa, kokoa ja esteettisiä laatunäkökohtia koskevia ja torjunta-aineiden laajaan käyttöön yllyttäviä kaupallisia normeja;

37.   vetoaa komissioon, jotta se ottaisi huomioon mehiläisten kuolleisuuden erittäin huolestuttavan ongelman, joka liittyy tiettyjen systeemisten hyönteismyrkkyjen (tehoaineina Fipronil ja Imidaclopride) käyttöön auringonkukan ja maissin siementen käsittelyssä;

38.   pyytää siten komissiota edellä mainitun 30. toukokuuta 2002 antamansa päätöslauselman mukaisesti liittämään kasvinsuojeluaineiden arviointiperusteiden yhteyteen nimenomaisesti kokeen, jolla mitataan tehoaineiden vaikutusta kotimaisiin mehiläispopulaatioihin, sekä mehiläishoitajien ammattiyhdistysten näitä tehoaineita koskevat huomautukset;

39.   pyytää komissiota laatimaan teemakohtaisen strategiansa niin, että se kerää yhteen nykyisen ja tulevan lainsäädännön, ja ehdottamaan tehokkaita ja pakollisia menetelmiä, jotka täydentävät ja tukevat toisiaan, ja samalla panemaan vireille lakiehdotuksia; kehottaa komissiota näin tehdessään noudattamaan periaatetta, että Euroopan unionin lainsäädäntö ei saisi heikentää voimassa olevaa ympäristönsuojelulainsäädäntöä ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon maanviljelyyn vaikuttavat erilaiset ilmasto-olosuhteet ja sato-, maaperä- ja muut tekijät; pyytää komissiota varmistamaan, että mahdolliset vaatimukset asetetaan vähimmäisnormien muodossa;

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1. (2) EYVL L 123 , 24.4.1998, s. 1. (3) EYVL L 340, 9.12.1976, s. 26. (4) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 37. (5) EYVL L 221, 7.8.1986, s. 43. (6) EYVL L 350, 14.12.1990, s. 71. (7) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (8) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32. (9) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 26. (10) P5_TA(2002)0276. (11) EYVL L 242 , 10.9.2002, s. 1. (12) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1. (13) EYVL L 275, 10.10.1998, s. 1. (14) EYVL C 151 E, 25.6.2002, s. 132. (15) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (16) EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1. (17) EYVL L 251, 29.8.1992, s. 13. (18) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113.