Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2002) 408 – C5&nbhy;0537/2002),

–   ottaa huomioon EU:n energiakumppanuusaloitteen, joka pantiin alulle Johannesburgissa syyskuussa 2002,

–   ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta – 4. syyskuuta 2002 pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen (WSSD) tulokset, ja erityisesti hyväksytyn toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon AKT-valtioiden ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen uuden AKT–EU&nbhy;kumppanuussopimuksen, jonka mukaan molemmat osapuolet työskentelevät yhdessä tukemalla erityisiä kestävää kehitystä koskevia toimia, kuten uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta,

–   ottaa huomioon G8-ryhmän uusiutuvia energialähteitä käsitelleen työryhmän kertomuksen, Genova (heinäkuu 2001),

–   ottaa huomioon WEA:n (World Energy Assessment) vuoden 2000 alkupuolella esittämän lopullisen kertomuksen,

–   ottaa huomioon AKT–EU-yhteiskokouksen päätöslauselman uusiutuvien energialähteiden käytöstä AKT-valtioissa, joka hyväksyttiin 1. marraskuuta 2001 Brysselissä(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0196/2003),

A.   ottaa huomioon, että energialla on huomattava vaikutus taloudelliseen kehitykseen, se on kaikille maille keskeinen huolenaihe ja sen saatavuus vaihtelee huomattavasti; ottaa lisäksi huomioon, että kaksi miljardia ihmistä on energiatarpeidensa tyydyttämiseksi lähes yksinomaan riippuvaista korjuutähteistä, polttopuusta ja lannasta; katsoo, että tämänkaltainen energiankäyttö on tehotonta, se johtaa vakaviin terveysongelmiin ja ympäristövahinkoihin ja se lisää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä,

B.   ottaa huomioon, että mikään valtio ei ole nykyaikana voinut vähentää köyhyyttä merkittävästi korvaamatta ihmisen ja eläimen työtä tehokkaammilla energiamuodoilla; katsoo näin ollen, että energiansaatavuus on kehityksen välttämätön edellytys,

C.   ottaa huomioon, että energian keskeistä asemaa kehityksessä ja köyhyyden poistamisessa on lähimenneisyydessä jätetty lähes huomiotta; ottaa huomioon, että energiahankkeiden osuus kaikesta yhteisön myöntämästä kehitysavusta on vuodesta 1990 alkaen ollut alle viisi prosenttia,

D.   ottaa huomion, että energia-alan horisontaalinen luonne on sisällytetty puutteellisesti köyhyyden poistamiseen tähtääviin strategioihin,

E.   ottaa huomioon, että tavanomaisimmat energia-alan tuotanto- ja käyttökeinot aiheuttavat ympäristöongelmia paikallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla, ja ne uhkaavat nykyisten ja tulevien sukupolvien terveyttä ja hyvinvointia sekä lukuisten ekosysteemien kuntoa,

F.   katsoo, että fossiilisten polttoaineiden hillitsemätön käyttö teollisuusmaissa, erityisesti Yhdysvalloissa, on liiallista ja täysin epätasapainossa kehitysmaiden vastaavan käytön kanssa,

G.   ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kehittyneet noudattamalla "runsasta, halpaa ja saastuttavaa energiaa" koskevaa energiamallia, joka on saavuttanut rajansa; katsoo, että siksi olisi kaikkien edun mukaista avustaa kehitysmaiden teknologian kehittämistä, jotta varmistetaan, että välttämättömät elintason parantamista koskevat toimet aiheuttavat ympäristölle mahdollisimman vähän vahinkoa,

H.   ottaa huomioon, että tavanomaisen kehityskulun skenaarion perusteella maailman primaarienergian tarpeen on määrä kasvaa 65 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (vuodesta 1995 lähtien) ja kehitysmaiden osuus kysynnän kasvusta on kaksi kolmasosaa; panee merkille, että tästä aiheutuva hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi enemmän kuin 70 prosenttia, mikä aiheuttaisi vakavan takaiskun kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemistä koskeville jatkuville ponnisteluille,

I.   ottaa huomioon, että primaarienergian tarve tulevaisuudessa, sekä tulevan tarpeen rakenteet vaihtelevat huomattavasti WEA:n skenaarioissa, sillä kaikki riippuu siitä, mitä energiapolitiikkaa noudatetaan; ottaa huomioon, että voimakkaaseen talouskasvuun perustuvan WEA:n ekologisesti painottuvan skenaarion mukaan primaarienergian tarve on vuonna 2050 melkein 40 prosenttia pienempi ja viiteskenaarioon verrattuna energiantuotannon kokonaisinvestoinnit ovat 25 prosenttia pienemmät,

J.   ottaa huomioon, että vaihtoehtoisten energia-alan teknologioiden kehityksessä, sekä tehokkuuden että kulujen vähentämisen osalta, on viime aikoina edistytty huomattavasti,

K.   ottaa huomioon, että on taloudellisempaa investoida uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen kuin nykyiseen tavanomaiseen elinkaariperusteiseen energiaan, vaikkakin tämä edellyttää aluksi huomattavia investointeja,

L.   ottaa huomioon, että kehitysmaihin tehtäviin energiainvestointeihin tarvitaan todennäköisesti 150–200 miljardia Yhdysvaltojen dollaria vuosittain viiden seuraavan vuoden aikana, ja suuri osa näistä investoinneista saadaan luultavasti yksityisistä lähteistä,

M.   ottaa huomioon, että useimmissa kehitysmaissa vallitsee huutava pula energia-alan ja energiapolitiikan kapasiteetista, erityisesti politiikan kehittämiseen tarvittavista hallituksen elimistä ja energian jakelua hoitavista ja energiapalveluja tuottavista yksityisistä yrityksistä ja investoinneista; katsoo, että vahvan julkisen sektorin olemassaolo energia-alalla on erityisen tärkeää kehityksen ensivaiheessa,

N.   ottaa huomioon, että Maailman ympäristörahaston ja muiden avustusperusteisten instituutioiden kokemukset osoittavat, että uusiutuvaan energiamuotoihin, erityisesti erillisiin laitteistoihin, myönnettävien hyvin kohdennettujen lainojen avulla hallitusten ja yksityisyritysten yhteisrahoitusta voidaan saada jopa viidestä kuuteen kertaan lainarahaa enemmän,

O.   ottaa huomioon, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan biomassan osuus on nykyään 80 prosenttia loppuenergian kulutuksesta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa) ja sillä on mahdollista tarjota 30–50 prosenttia maailman kokonaisenergiankulutuksesta lähinnä kehitysmaissa; ottaa kuitenkin huomioon, että nykyään biomassaa käytetään lähinnä perinteisesti polttamiseen, joka ei ole kestävää energiankäyttöä,

P.   ottaa huomioon, että uudet tekniset vaihtoehdot, kuten biomassasta tuotettava vety, tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia köyhien maaseutualueiden kehittämiseksi energian nettotuottajiksi, ja siten edistetään huomattavasti köyhyyden poistamista; katsoo, että energiantuotanto voitaisiin järjestää elintarviketuotantoon kuuluvaksi osaksi,

1.   katsoo, että energian saatavuus on kehityksen välttämätön edellytys ja siten taloudellinen ja sosiaalinen oikeus; pitää näin ollen myönteisenä tiedonantoa energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa sekä EU:n energiakumppanuusaloitetta; pahoittelee kuitenkin, että köyhyyden ja energia-alan väliseen yhteyteen sekä energia-alan ja ympäristön väliseen yhteyteen tehokkaasti vaikuttamiseksi ei ole myönnetty uusia määrärahoja;

2.   korostaa, että energiakysymystä on tarkasteltava erityisesti köyhyyden poistamisen yhteydessä alojen välisenä kysymyksenä, koska kohtuuhintaisten energiapalveluiden saanti on välttämätöntä sellaisten perustarpeiden tyydyttämiseksi, joita ovat esimerkiksi elintarvikkeiden ja juomaveden saanti, asuintalojen valaiseminen sekä ruoanlaiton, kylmäsäilytyksen, terveyspalvelujen ja koulutuksen sekä tiedotuspalvelujen mahdollistaminen ja monet työtä säästävät välineet ja tuloja luovat mahdollisuudet; katsoo siksi, että köyhän väestönosan mahdollisuus saada puhdasta energiaa ja kohtuuhintaisia energiapalveluja on tärkeä edellytys vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; painottaa tässä yhteydessä tarvetta kehittää paikallista kapasiteettia modernin, uusiutuvaa energiaa käyttävän tekniikan kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi;

3.   myöntää, että eri kehitysmaiden energiaohjelmissa on suuria eroja; painottaa kuitenkin, että kahdentyyppiset toimet ansaitsevat erityishuomiota EU:n kehitysyhteistyössä:

4.   painottaa, että vuosituhannen julistuksen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää huomattavaa sekä julkisten että yksityisten rahoituslähteiden mobilisointia, jotta köyhille voidaan tarjota mahdollisuus nykyaikaisten energiapalvelujen saantiin; kehottaa siksi komissiota esittämään pian ehdotuksen siitä, miten varoja kehitysmaiden kanssa tehtävän energia-alan yhteistyön tukemiseksi voidaan merkittävästi lisätä; painottaa, että kestävän energiankäytön edistämiseen tarkoitetun erityisen EU:n energiarahaston – kuten veden käyttöön kaavaillun rahaston, joka käyttäisi kahdeksannessa Euroopan kehitysrahastossa käyttämättä jääneitä varoja tai osaa yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston ehdollisista varoista – perustaminen auttaisi huomattavasti energiaköyhyyttä koskevien ongelmien ratkaisemisessa ja kehottaa komissiota vakavasti harkitsemaan tällaista aloitetta; painottaa, että muita kyseeseen tulevia keinoja voisivat olla ympäristöulottuvuuden sisällyttämisestä täysimääräisesti kehitysmaiden kehitysprosessiin annetun asetuksen (EY) N:o 2493/2000(2) rahoituskehyksen laajentaminen samoin kuin äskettäin tehty päätös "Älykäs energiahuolto Euroopassa" sekä Euroopan kehitysrahaston ohjelmista vapautuneiden varojen ja tavanomaisen talousarvion lakkautettujen tai peruutettujen varojen hyödyntäminen;

5.   korostaa, että energian tuotantoa ja jakelua olisi pidettävä yleishyödyllisinä palveluina ja että ne pitäisi näin ollen järjestää siten, että kaikille voidaan taata kohtuuhintainen energiansaanti; korostaa, että olennainen kysymys ei ole se, järjestääkö energian tarjonnan jokin julkinen vai yksityinen laitos, vaan pikemminkin politiikan kehyksessä vahvistetut erityiset velvoitteet;

6.   katsoo, että vaihtoehtoisten energioiden kehittäminen on tärkeää, mutta muistuttaa myös, että fossiilisten polttoaineiden käytön rajoittaminen OECD-maissa on välttämätöntä, jotta näiden polttoaineiden käyttö saadaan tasapainoon ja voidaan tarjota kehitysmaille mahdollisuus niiden saantiin; korostaa, että on tärkeää harjoittaa maailmanlaajuista ympäristöpolitiikkaa, ennen kaikkea Yhdistyneiden kansakuntien kautta; painottaa erityisesti, että ilmastosopimus on pantava täytäntöön nopeasti ja että kaikkien maiden, Yhdysvallat mukaan luettuna, on ratifioitava Kioton pöytäkirja;

7.   pyytää kehitysmaita asettamaan uusissa ohjeellisissa ohjelmissa ensisijaiseksi tavoitteeksi energiakysymykset ja kiinnittämään erityisesti huomiota uudistuvaan energiaan ja energian tehokkuuteen;

8.   kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että energiaohjelmilla edistetään kehityspolitiikassa ensisijaisesti paikallista kehitystä; katsoo, että tämän takaa paikallisten toimijoiden osallistuminen ohjelmien täytäntöönpanoon ja energiaohjelmien hajauttaminen;

9.   korostaa, että vaikka sähkön saatavuus on tärkeää maaseutuväestön köyhille, lyhyen ajan painopistealueena pitäisi olla huokeammat energiamuodot, kuten aurinkovoimalla toimivat lämmittimet ja pastörointilaitteet, tuulivoimalat, paremmat keittimet, biomassabriketit jne.; katsoo, että perinteisten ruuanlaittovälineiden sijasta on erittäin tärkeä tarjota vaihtoehtoja, joita ovat muun muassa nestekaasu ja biokaasu;

10.   on huolissaan, että liikennettä, joka aiheuttaa lukuisia ongelmia, kuten ruuhkautumista, ilmansaasteita jne., ei huomioida tiedonannossa kuin ohimennen ja pyytää komissiota sisällyttämään liikenteen alan strategiaansa; katsoo, että on monia vaihtoehtoja vähentää saastetta sekä ruuhkautuneisuutta, kuten polttoaineiden tehokkuuden parantaminen, joukkoliikenne, nopeat linja-autoyhteydet, biopolttoaineiden käyttö jne.;

11.   korostaa, että uusien ja uusiutuvien energialähteiden yksinkertaiset ja moduulirakenteiset käyttötekniikat, kuten valojännitteellä toimivat aurinkopaneelijärjestelmät, pienet erilliset tuuliturbiinit, vesienergian mini- ja mikrojärjestelmät tai nykyaikaiset biomassageneraattorit, vastaavat usein perinteisiä järjestelmiä paremmin lähinnä maaseutualueiden kysynnän tasoa ja rakennetta;

12.   panee merkille, että sähkön saatavuus on edellytys tiedonsaannille ja viestintätekniikan saatavuudelle; pyytää komissiota tutkimaan tämän tiedonannon ja niiden nykyisten ja tulevien ponnistelujen, joilla pyritään kuromaan kiinni tietotekniikan osaamisen eroja, yhteisvaikutusta; katsoo, että on pitkälti teollisuusmaiden tehtävä toteuttaa näitä ponnisteluja;

13.   panee merkille, että uusiutuvien energialähteiden lisääntyvä käyttö vähentäisi riippuvuutta kalliista fossiilisesta tuontipolttoaineesta ja edistäisi maksutaseen parantumista; korostaa, että uusien ja uusiutuvien energialähteiden käyttötekniikkajärjestelmien toteuttaminen vaikuttaisi mahdollisesti erittäin myönteisesti työpaikkojen luomiseen; panee merkille, että Brasilian etanoliohjelmalla on luotu vähintään seitsemänsataa tuhatta uutta työpaikkaa maaseutualueille;

14.   pyytää kehitysmaiden hallituksia komission avustuksella tarkastelemaan mahdollisuuksia ylittää uusiutuvien energialähteiden käytön esteitä, joita ovat esimerkiksi tarkoituksenmukaisen oikeudellisen, verotuksellisen tai sääntömääräisen kehyksen puuttuminen, ja kehottaa niitä myös paneutumaan yksityisten sijoitusten puuttumisen syihin;

15.   pyytää, että ryhdytään välittömästi toimiin avustusten ja muiden tukien poistamiseksi teknologioille, jotka ovat ympäristölle vahingollisia ja kehittämään mekanismeja, joilla voitaisiin puuttua ulkonaisiin seikkoihin, kuten saastumiseen, jotta tehtäisiin mahdolliseksi se, että vaihtoehtoiset energiateknologiat voisivat kilpailla markkinoilla tasapuolisemmin; katsoo, että yksi lupaava vaihtoehto olisi monenvälisen energiatukisopimuksen (Multilateral Energy Subsidies Agreement, MESA) tekeminen, jolla poistettaisiin nukleaarisille ja fossiilisille polttoaineille myönnettävät tuet ja samanaikaisesti otettaisiin käyttöön säännöt uusiutuvien energioiden ja energiatehokkaan tekniikan tukemiseksi;

16.   pyytää komissiota auttamaan uusien energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden asianmukaisten rahoitusmekanismien ja uusien liiketaloudellisten mekanismien kehittämisessä kehitysmaissa, jotta korkeista aloituskustannuksista selvitään; katsoo, että mikrolainajärjestelmien perustaminen on erityisen tärkeää;

17.   pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota merkittäviin mahdollisuuksiin kehittää eri aurinkoenergiamuotoja useissa kehitysmaissa; katsoo, että erityisen tärkeää voisi olla vetytekniikan kehittäminen joko biomassasta (höyryreformointiteknologia) tai elektrolyysillä aurinkoenergiaa käyttämällä;

18.   kehottaa komissiota omalta osaltaan valvomaan, että kehitysmaissa toimivat eurooppalaiset energia-alan yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja yhteisöjen oikeuksia; kehottaa tekemään tämän erityisesti laatimalla arviointikertomuksia;

19.   pyytää komissiota harkitsemaan tuen antamisesta GSEII:n (Global Sustainable Energy Islands Initiative) jatkuville ponnisteluille auttaa tiettyjä maapallon pieniä saarivaltiokuntia siirtymään fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvaan energiaan; katsoo, että tämä hanke voisi olla merkittävä osoitus siitä, että valtiot voivat todella korvata fossiiliset polttoaineet uusiutuvalla energialla;

20.   pyytää komissiota moninkertaistamaan energia-alan tutkimusta ja kehittämistä koskevat menot ja asettamaan etusijalle energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian; korostaa tässä yhteydessä tärkeyttä vahvistaa kehitysmaiden ja EU:n energiantutkimuslaitosten välisiä verkostoja; painottaa taitotiedon edelleenvälittämisen merkitystä ja katsoo, että siihen on pelkän teknologian edelleenvälittämisen lisäksi sisällytettävä myös koulutusta ja asiantuntemuksen tuottamista;

21.   kehottaa komissiota tukemaan globaalimuutosta tutkivan saksalaisen neuvoa-antavan komitean ehdotusta, että laaditaan maailman energiaperuskirja, jonka päätavoitteena on kestävän energiapolitiikan harjoittaminen maailmanlaajuisesti;

22.   pyytää komissiota ja neuvostoa luomaan sitovat ympäristöä ja ilmastoa koskevat kriteerit kaikille luottoihin perustuville energia-alan tuille sekä EIP:n ja vientiluottolaitoksien toiminnoille, jotta edistetään investointeja kestäviin energiamuotoihin; pyytää komissiota ja neuvostoa aloittamaan neuvottelut kansallisten vientiluottolaitosten kanssa ja velvoittamaan niitä ottamaan käyttöön energia-alaa koskevat tavoitteet, joista vähintään 20 prosenttia kestävän energian hankkeiden tueksi;

23.   kehottaa komissiota laatimaan arvion energia-alan säännösten purkamisesta inhimillisen kehityksen näkökulmasta käsin ja pyrkimään laatimaan kansainvälisiä kauppanormeja, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia;

24.   pyytää komissiota keskittymään keskusteluissa kansainvälisistä kehitystavoitteista ja indikaattoreista energia-alan kysymyksiin, johon sisältyvät uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuus;

25.   pyytää komissiota kehittämään mahdollisimman läheistä yhteistyötä muiden tärkeiden kehitysmaiden kanssa käytävien energiayhteistyöaloitteiden, kuten Global Energy Village -aloitteen kanssa, jotta vältetään päällekkäisyydet ja varmistetaan, että aloitteilla täydennetään toisiaan mahdollisimman laajasti;

26.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 78, 2.4.2002, s. 35. (2) EYVL L 288, 15.11.2000, s. 1.