Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003) 104),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti uutta naapuruuspolitiikan välinettä" (KOM(2003) 393),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittaminen – Strategiset suuntaviivat" (KOM(2003) 294),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla (KOM(2003) 502),

–   ottaa huomioon YUTP:n korkean edustajan laatiman asiakirjan "A Secure Europe in a Better World", johon sitouduttiin kesäkuussa 2003 Thessalonikissa pidetyssä Eurooppa&nbhy;neuvoston kokouksessa,

–   ottaa huomioon neuvoston 16. kesäkuuta 2003 tekemät päätelmät laajemmasta Euroopasta ja naapuruudesta,

–   ottaa huomioon pohjoista ulottuvuutta koskevan toisen toimintasuunnitelman, joka hyväksyttiin Brysselin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2003,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman UNDP:n raportin "Arab Human Development Report" vuodelta 2002,

–   ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Pohjois-Afrikan arabivaltioiden liiton suhteista: etuoikeutetun kumppanuuden toteuttaminen(1),

–   ottaa huomioon 16. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman pohjoisesta ulottuvuudesta – uusi toimintasuunnitelma 2004–2006(2),

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhteisön maahanmuuttopolitiikkaan sovellettavasta avoimen koordinaation menetelmästä ja komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Siirtolaisuuskysymykset osaksi Euroopan unionin politiikkaa suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin(3),

–   ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa laajentuvan Euroopan unionin naapurimaista ja -alueista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A5&nbhy;0378/2003),

A.   katsoo, että laajentuneen EU:n on välttämätöntä pitää ulkorajansa avoimina ja määritellä itäisiin ja eteläisiin naapureihin ylläpidettäviin suhteisiin sovellettava strategia rauhan, vakauden, turvallisuuden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratian ja vaurauden jakamiseksi ja kehittämiseksi laajalla yhteisellä alueella ja edesauttaa täten monenvälisyyteen perustuvan uuden kansainvälisen järjestyksen aikaansaamista,

B.   katsoo, että unioniin liittyvistä Keski- ja Itä-Euroopan maista saatujen hyvien kokemusten jälkeen on täysin Euroopan unionin etujen mukaista antaa uutta pontta Itä-Euroopan valtioiden pyrkimyksille rakentaa demokraattinen yhteiskunta, joka perustuu turvalliseen oikeusvaltioon, kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä kehittyy kohti tehokkaita ja kestäviä markkinataloutta, sosiaalijärjestelmiä ja ympäristönsuojelua; katsoo, että Euroopan unionin on sen vuoksi kannustettava ja tuettava näitä pyrkimyksiä kaikilla aiheellisilla tasoilla ottaen huomioon Itä-Euroopan uusien Schengen-rajojen syntymisestä aiheutuvat tarpeet,

C.   katsoo, että kaikilla EU:n uuden itärajan mailla on samanlaisia rakenteellisia ongelmia, mutta pitää erityistä maakohtaista analyysia välttämättömänä, jotta esim. Tšetšenian konflikti, Valko-Venäjän demokratiavaje, Vuoristo-Karabahin ja Abhasian taikka Etelä-Ossetian alueelliset selkkaukset ja Transnistrian tilanteesta aiheutuvat Modovan ongelmat, jotka vaikeuttavat yleistä poliittista ja taloudellista kehitystä, voidaan selvittää,

D.   katsoo, että laajemman Euroopan ja naapuruuden strategian yhtenä haasteena on kannustaa juuri näitä maita jakamaan turvallisuutta, demokratiaa ja vakaata markkinataloutta koskevat EU:n arvot ja että assosiointisopimuksen mahdollisuus tulevina puitteina suhteille Euroopan unioniin saattaisi toimia huomattavana kannustimena maille, joiden kanssa unioni ei tähän mennessä ole tehnyt sopimusta,

E.   katsoo, että käynnistetty laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskeva strategia vastaa EU:n selvästi merkittävintä tehtävää, eli se edistää mahdollisuuksien mukaan rauhaa, turvallisuutta, demokratiaa ja talouden vakautta; katsoo, että strategian avulla on siten pyrittävä välttämään uuden erottavan kuilun muodostumista unionin ja sen eurooppalaisten itänaapurien välille,

F.   katsoo, että tämän vuoksi laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevaa aloitetta suunniteltaessa olisi otettava huomioon signaali, jonka Venäjä, Ukraina, Valkovenäjä ja Kazakstan ovat syyskuun 2003 lopulla antaneet yhteisellä julistuksellaan yhteisen talousalueen perustamisesta,

G.   katsoo, että hyvät naapuruussuhteet Välimeren muodostaman merirajan molemmin puolin ovat laajentuneessa Euroopassa vielä entistäkin tärkeämpiä; katsoo, että samalla, kun Euroopan unioni laajenee Euroopan mantereen itäosaan, sen on myös elvytettävä ja vahvistettava yhteyksiään Välimeren alueella ja Lähi-idässä sijaitseviin naapureihinsa,

H.   katsoo, että itä- ja etelänaapuriemme toisistaan poikkeavien olojen on johdettava aluksi tasapainoisiin mutta erilaisiin lähestymistapoihin, jotta myöhemmin kyetään luomaan yhteisen hyvinvoinnin ja yhteisten arvojen alue, joka perustuu taloudellisen integraation syventämiseen, poliittisten ja kulttuuristen suhteiden voimistamiseen sekä tiiviimpään rajat ylittävään yhteistyöhön,

I.   katsoo, että Euroopan unionin turvallisuusstrategian lähtökohtana on oltava konfliktien ehkäisy, nykyisten konfliktien rauhanomainen ratkaisu sekä terrorismin vastainen taistelu niiden ensimmäisten suuntaviivojen mukaisesti, jotka sisältyivät YUTP:n korkean edustajan Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa esittämään asiakirjaan,

J.   katsoo, että on myös kehitettävä keinoja toimia tehokkaammin "pehmeisiin" turvallisuushaasteisiin liittyvissä asioissa, joita ovat muun muassa ydinvoimaan liittyvät vaaratilanteet, vakavat saasteongelmat, aseiden laiton kauppa ja kansainvälisten rikollisjärjestöjen ja järjestäytyneen rikollisuuden verkostojen toiminta, erityisesti sellaiset vakavat rikokset kuin huumekauppa, laittomien siirtolaisten kauppa sekä nais- ja lapsikauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten,

K.   katsoo, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevassa politiikassa on arvioitava EU:n nykyistä politiikkaa ja nykyisiä sopimuksia, jotta ne eivät olisi ristiriidassa, vaan edistäisivät eräiden pitkällä aikavälillä EU:n jäsenyyttä tai erityisiä sopimussuhteita nykyään ja tulevaisuudessa tavoittelevien maiden pyrkimyksiä,

L.   ottaa huomioon, että komission tiedonannossa "Laajempi Eurooppa ja naapuruus" tarkastellaan suhteita Venäjän, läntisten uusien itsenäisten valtioiden ja Välimeren alueen naapurivaltioiden kanssa ja että tarkastelun budjettivaikutukset kohdistuisivat näin ollen EU:n rahoitusnäkymien otsakkeeseen 4 (ulkoiset toimet),

M.   ottaa huomioon, että ehdotettua uutta kehystä ei vielä ole esitetty konkreettisten toimenpiteiden muodossa eikä se sisällä riittävästi selkeitä elementtejä, jotta budjettivallan käyttäjä voisi arvioida niiden lopullisia vaikutuksia talousarvioon, ja että komissio on todennut, että ne näkyvät tulevien vuosien talousarvioesityksissä,

1.   toteaa, että laajentunutta unionia uusine rajoineen olisi pidettävä myönteisenä tilaisuutena niille maille ja alueille, joihin vaikutukset suoranaisesti kohdistuvat, ja sen tavoitteena on luoda syvempien suhteiden verkosto; toteaa, että Euroopan unionin tehtävänä olisi kehittää näiden maiden ja alueiden kanssa kattava ja konkreettinen naapuruuskäsite, jolla edistetään tehokkaampien ratkaisujen etsimistä keskinäisen riippuvuuden ja globalisaation aiheuttamiin ongelmiin;

2.   katsoo näin ollen, että on välttämätöntä luoda johdonmukainen järjestelmä 25 maan muodostaman laajentuneen unionin sekä niiden valtioiden, joiden kanssa on toisessa yhteydessä sovittu niiden tulevasta liittymisestä unioniin, ja niiden, joiden liittymismahdollisuuksista ei ole vielä päätetty, ja kaikkien muiden naapureiden välisille suhteille ja että tämän on perustuttava ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiseen sekä kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun ja lähentyneiden toimintalinjojen avulla saavutettavaan yhteiseen kehitykseen ottaen erityisesti huomioon alueita koskevat realiteetit;

3.   katsoo, että laajemman Euroopan ja naapuruuden politiikka ja uuden naapuruuspolitiikan väline on pantava täytäntöön kaikkia naapureitamme koskevissa suhteissa ja että "naapuruuden" maantieteellisessä ulottuvuudessa on otettava huomioon kaikki olennaiset alueet, jotta voidaan taata unionin strategian todellinen alueellinen jatkuvuus ja poliittinen kestävyys, ja eriteltävä kuitenkin samalla selkeästi kyseiset alueet ja maat erityisesti sen mukaan, millaisia haasteita niihin liittyy, miten hyvin niissä kunnioitetaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja yksilönvapauksia ja kuinka kiinnostuneita ja kykeneviä ne ovat tiiviimpään yhteistyöhön;

4.   muistuttaa, että nykyiset sopimukset, taloussuhteet ja kulttuuriset kytkökset tarjoavat hyvät lähtökohdat hyviksi havaittujen rakenteiden kehittämiseen ja että tällöin on toisaalta otettava huomioon itä- ja etelänaapuriemme olojen periaatteelliset erot;

5.   muistuttaa painokkaasti jo nykyisin sovellettavista välineistä (assosiointisopimukset, yhteisön aloite Interreg sekä Phare-, Tacis-, CARDS- ja MEDA-ohjelmat sekä kumppanuus- ja yhteistyösopimukset ja vapaakauppasopimukset), ja korostaa, ettei yhdenkään kolmannen maan omakohtaisen edistymisen voida katsoa viivästyvän sillä perusteella, että muilla kolmansilla mailla ilmenee puutteita kyseisellä alalla;

6.   toteaa, että uudet yleiseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat, kuten terrorismi, alueelliset konfliktit, etnis-uskonnolliset erimielisyydet, äärifundamentalistiset liikkeet ja uskonnon nimissä väkivaltaa käyttävät tahot edellyttävät entistä suurempaa kykyä kehittää kattavia toimintalinjoja, jotka perustuvat tehokkaaseen ja demokraattiseen monenvälisyyteen;

7.   kannattaa laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan politiikan käyttöä keinona kehittää edelleen Euroopan unionin ja Venäjän suhteita, mutta uskoo, että kyseisen maan kokoon, resursseihin ja omiin tavoitteisiin liittyvistä syistä myös näiden puitteiden ulkopuoliset suhteet EU:n ja Venäjän välillä ovat vastedeskin hyvin tärkeitä; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeuksien kunnioittamisen suhteen ei saa tehdä mitään myönnytyksiä muihin nähden, ja odottaa Venäjältä konkreettisia toimia tässä asiassa ja toteaa tässäkin yhteydessä, että Tšetšenian nykytilanne ja demokratiatilanne ehkäisevät tällä hetkellä EU:n ja Venäjän välisen kumppanuuden kehittymistä;

8.   pyytää komissiota ja neuvostoa kehittämään laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan politiikan yhteydessä Etelä-Kaukasuksen valtioita varten erityisen politiikan, jossa otetaan erityisesti huomioon konfliktien ehkäiseminen;

9.   pyytää lisäksi, että suhteissa Välimeren alueen maihin otetaan Euro–Välimeri-kumppanuusmaiden lisäksi huomioon myös Libya ja Mauritania, jotka osallistuvat kumppanuuteen tarkkailijoina ja jotka kuluvat Pohjois-Afrikan arabivaltioiden väliseen liittoon;

10.   pyytää kiinnittämään erityistä huomiota myös EFTA-maihin, Islantiin, Liechtensteiniin, Norjaan, Sveitsiin ja niihin Euroopan mantereen maihin, jotka eivät kokonsa ja oman valintansa vuoksi ole osallistuneet unionin laajentumisprosessiin (Andorra, Monaco, San Marino, Vatikaanivaltio), mutta jotka ovat jo eri tavoilla integroituneet Euroopan rakenteisiin ja voivat siten osallistua aktiivisesti tämän prosessin kehittämiseen;

11.   korostaa, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan politiikan käynnistäminen ei saa millään tavalla vaikuttaa Bulgarian ja Romanian (joiden tavoitteena on liittyä unioniin vuonna 2007) ja Turkin (Eurooppa-neuvosto tekee joulukuussa 2004 päätöksen siitä, aloitetaanko liittymisneuvottelut ja jos aloitetaan, minä ajankohtana) asemaan ehdokasvaltioina, Länsi-Balkanin maiden asemaan mahdollisina ehdokasvaltioina (Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa ja kesäkuussa 2003 lopullisen liittymistavoitteen) tai Euroopan unionin jäseneksi pääsyn edellytyksiin;

12.   katsoo, että myös Turkki olisi sisällytettävä laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevaan politiikkaan riippumatta siitä, tuleeko siitä mahdollisesti myöhemmin unionin jäsen;

13.   katsoo, että Länsi-Balkanin maiden osallistuminen uuteen kattavaan laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevaan politiikkaan voidaan toteuttaa myös niiden osallistumisella Euro–Välimeri-alueen kumppanuuteen ja että joka tapauksessa olisi mahdollisimman hyvin edistettävä kyseisellä alueella olevien pienalueiden välistä integraatiota tärkeänä askeleena kohti syvempää integraatiota Euroopan rakenteiden kanssa; korostaa, että kyseisten maiden täysimääräinen yhteistyö entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa on edelleen merkittävä tekijä tässä osallistumisessa, koska se on perusta sovinnolle ja kansojen keskinäisen luottamuksen synnylle;

14.   katsoo, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskeva politiikka ei ole mitenkään ristiriidassa joidenkin eurooppalaisten naapurimaiden jäsenyystoiveiden tai erilaisten sopimussuhteiden kanssa vaan se voisi olla myös merkittävä keino parantaa niiden valmiuksia jäsenyyshakemuksen jättämiseen unionin standardeihin lähentymisessä tapahtuneen edistyksen perusteella ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti, vaikkei naapuruuspolitiikka olekaan sama asia kuin laajentumispolitiikka; katsoo lisäksi, että uusi naapuruuspolitiikka ei saa sulkea pois myöhempiä assosiaatiomuotoja;

15.   korostaa näin ollen, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa säädetään, että jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita, voi hakea unionin jäsenyyttä; korostaa edelleen, että jos selkeästi tunnustetaan, että Ukrainan ja Moldovan kaltaisilla, liittymispyrkimyksensä selkeästi ilmaisseilla mailla on kaikki tarvittavat poliittiset ja taloudelliset ehdot täytettyään oikeus EU:n jäsenyyteen, se kannustaisi kyseisiä maita yhteistyöhön laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan aloitteen puitteissa;

16.   katsoo, että Euroopan komission ehdokasvaltioille perustama tarkasteluväline EU:n säännöksiin mukautumisesta olisi annettava myös niiden maiden käyttöön, jotka pitkällä aikavälillä pyrkivät EU:n jäseniksi;

17.   katsoo, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan politiikan vaikutuksen maksimoimiseksi sen olisi käsitettävä laaja yleiseurooppalainen ja Välimerelle ulottuva alue, jolle ovat tunnusomaista kahdenväliset ja aluetason väliset suhteet (mm. pohjoinen ulottuvuus ja yhteistyö Mustanmeren ja Välimeren alueilla); kiinnittää huomiota geopoliittisiin eroihin itäisten ja eteläisten naapureiden välillä ja katsoo, että vaikka etelässä pitäisi olla huomattavia mahdollisuuksia kehittää alueellista ja pienalueiden välistä yhteistyötä, itäisten valtioiden suhteen taas kahdenvälinen lähestymistapa vaikuttaisi lupaavammalta, koska alueellisen yhteistyön mahdollisuudet vaikuttavat näiden valtioiden erojen vuoksi lähes mahdottomilta;

18.   tässä yhteydessä, Itä-Euroopan uusiin naapureihin liittyen:

19.  Välimeren alueen ja Lähi-idän osalta:

20.   katsoo, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskeva politiikka voi tarjota yhteistyömahdollisuuksia kolmella alalla:

21.   katsoo, että laajemman Euroopan ja naapuruuden käsitteeseen kuuluu välttämättä ihmisoikeuksia, kansalaisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltion periaatetta koskeva yhteinen politiikka samoin kuin kansalaisyhteiskuntaa koskeva yhteinen politiikka, jossa kiinnitetään erityistä huomiota uskottaviin tiedotusvälineisiin, moniarvoisuuden kunnioittamiseen, kasvatukseen, tutkimukseen, kulttuuriin ja terveydenhuoltoon; pitää erittäin myönteisenä komission äskettäin antamaa tiedonantoa toimista, joita Euroopan unioni on toteuttanut tällä alalla Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa, ja korostaa, että siinä esitetyt suositukset on ehdottomasti pantava täytäntöön järjestelmällisesti, päättäväisesti ja johdonmukaisesti, erityisesti käyttämällä lähtökohtana eri toimintasuunnitelmissa asetettuja selkeitä julkisia tavoitteita ja perusteita sisällyttäen niihin erityisesti ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten oikeussääntöjen kunnioittamisen; toteaa jälleen tässä yhteydessä, että on välttämätöntä sisällyttää näihin käytäntöihin naisten oikeuksien edistäminen ja suojelu koko laajuudessaan; pitää tärkeänä vahvistaa kaikkia kulttuurien välisen vuoropuhelun mahdollisuuksia, jotta Euro–Välimeri-alueen kansat voisivat vahvistaa keskinäistä kunnioitustaan, ymmärtämystään ja suvaitsevaisuuttaan; muistuttaa Euroopan parlamentin aktiivisesta ja perustavanlaatuisesta toiminnasta näillä aloilla ja toteaa, että prosessien demokraattisen oikeutuksen takaa vain niiden laajempi parlamentaarinen valvonta,

22.   katsoo, että laajempaa Eurooppa ja naapuruutta koskevaan politiikkaan olisi kuuluttava yhteiset ponnistelut laittoman maahanmuuton, terrorismin torjunnan, laittoman kaupan, kansainvälisen oikeusjärjestyksen noudattamisen, korruption vastaisen taistelun ja konfliktien ehkäisemisen ja ratkaisemisen aloilla; katsoo, että kaikilla näillä aloilla on varmistettava EU:n oikeusvaltioperiaatteet;

23.   katsoo, että kun otetaan huomioon tavoite kehittää luottamuksen ilmapiiri ja tehostettua yhteistyötä naapurivaltioiden kanssa sekä alueellista rajat ylittävää yhteistyötä Euroopan unionin ulkorajat olisi suojattava huumeiden salakuljetukselta, avustuspetoksilta, laittomalta maahanmuutolta ja ihmiskaupalta sekä terrorismin torjunnan ja eläinlääkintä- ja elintarvikevalvonnan yhteydessä tiiviissä yhteistyössä uusien naapurimaiden kanssa; katsoo, että unionin ulkorajojen valvonnassa olisi hyödynnettävä myös Galileo-paikannusjärjestelmää ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen valvonnan (GMES) satelliittivalvontajärjestelmää; katsoo lisäksi, että tulliviranomaisten teknistä välineistöä olisi yhdenmukaistettava;

24.   tukee erityisesti ehdotusta luoda rajojen hallinnointia ja toiminnallista koordinointia hoitava virasto, joka vastaisi ennen kaikkea idästä ja etelästä suuntautuvien muuttovirtojen asianmukaisesta seurannasta ja jonka tavoitteena olisi myös kehittää naapurivaltioiden kanssa luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiriä;

25.   katsoo, että laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevaan politiikkaan kuuluu välttämättä henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääomien liikkuvuutta helpottava politiikka, makrotalous- ja rahapolitiikka, jolla turvataan sosiaalinen yhteenkuuluvuus, mikrotalous- ja työllisyyspolitiikka, johon liittyy teknisen tuen ja rahoitustuen erityisohjelmien käyttöönotto, sekä infrastruktuuria ja verkkoja koskeva politiikka; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota energia-alaan, jolla on suositeltavaa kehittää samansuuntaista politiikkaa Euroopan unionin ja sen niiden naapureiden välillä, joilla on energiavaroja; katsoo, että on välttämätöntä kehittää sellaista ympäristönsuojelupolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa, joka on tiiviissä yhteydessä mainittuihin talouspolitiikan aloihin;

26.   pyytää, että komissio kiinnittäisi kaiken huomion Valko-Venäjän ja Ukrainan terveysoloihin ja ympäristön tilaan, erityisesti Tshernobylin katastrofista johtuneeseen tilanteeseen; pyytää kehittämään lääkintäapua koskevan ohjelman ja toimittamaan välineitä sairaalakäyttöön ottaen huomioon näiden maiden vähäiset resurssit ja käytettävissä olevat keinot;

27.   toteaa, että kaikille edellä mainituille aloille ja niihin liittyville yhteisille toimintalinjoille on myönnettävä riittävä rahoitus; katsoo, että tässä yhteydessä on kehitettävä mahdollisimman pitkälle Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin asemaa ja että Euroopan investointipankille olisi annettava valtuudet ja asianmukaiset resurssit myöntää lainoja koko Itä-Eurooppaan, myös Moldovaan ja Ukrainaan, kun taas Välimeren alueesta ja Lähi-idästä vastaavasta Euroopan investointipankin osastosta on kehitettävä haaraosasto, joka selviytyy uuden strategian tulevista haasteista ja saa maksuosuuksia myös muilta Välimeren alueen mailta;

28.   katsoo, että näitä kolmea alaa kehitettäessä olisi ennen kaikkea luotava yleiset edellytykset jakaa kaikkien kyseisten maiden kanssa vähitellen samat arvot ja periaatteet; katsoo, että samanaikaisesti olisi edistettävä etenkin talous- ja sosiaalipolitiikassa erilaisia alueellisia ja pienalueisiin liittyviä näkökohtia, jotta eri alueiden ja maiden erityispiirteet tulisivat otetuiksi huomioon;

29.   pitää tässä yhteydessä uutena mahdollisuutena mahdollisuutta perustaa EU:n ja sen eurooppalaisten naapurien kanssa vapaakauppa-alue, johon sisältyisi sekä sisämarkkinoiden että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden näkökohtia ("Euroopan talousalue plus"), sulkematta pois tulevan jäsenyyden mahdollisuutta;

30.   muistuttaa edelleen, että yksi Barcelonan prosessin lopullisista tavoitteista on oikeudenmukaisen vapaakauppa&nbhy;alueen perustaminen Välimeren alueelle, ja korostaa, että naapuruuspolitiikka on suunnattu ennen kaikkea köyhyyden vähentämiseen ja jaetun vaurauden alueen luomiseen;

31.   pyytää komissiota kiinnittämään huomion uusien jäsenten ja uusien naapureiden olemassa oleviin ympäristöalan euroalueisiin, kuten Bialowieskan (Puola/Valko-Venäjä), Nemanin (Puola/Liettua/Valko-Venäjä) ja Polesyen (Ukraina/Valko-Venäjä/Puola) luonnonsuojelualueisiin, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä Euroopan mantereelle;

32.   pitää myönteisenä laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan aloitteen yleistä päämäärää, mutta huomauttaa samalla, että aloitteessa tarkoitetut alueet kuuluvat jo ennestään EU:n pääasiallisten maantieteellisten yhteistyöohjelmien piiriin, ja panee merkille, että tiedonannossa ei ilmaista selvästi, miten kyseisiä ohjelmia aiotaan virtaviivaistaa ja tehostaa ja miten ne viime kädessä tukevat uuteen aloitteeseen sisältyvien kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista;

33.   panee merkille, että komissio mainitsee nimenomaisesti "taloudellisen avustuksen lisäämisen"; on sitä mieltä, että unionin naapurisuhteiden tärkeyden tunnustaenkin nykyisten rahoitusnäkymien jäljellä olevan liikkumavaran puitteissa ei ole ollut mahdollista rahoittaa uusia tarpeita ilman, että sillä olisi ollut kielteisiä seurauksia muille alueille; painottaa, että kyseisten määrien olisi oltava merkittävä seikka vuoden 2007 ja sen jälkeisen ajan uusia rahoitusnäkymiä koskevissa neuvotteluissa;

34.   katsoo, että uudet läheisemmät suhteet unionin naapureihin ylittävät sen, mitä on perinteisesti pidetty kolmansia maita koskevina "ulkoisina toimina", ja luovat uuden ulottuvuuden kumppanuuteen; on näin ollen sitä mieltä, että voitaisiin harkita mahdollisuutta avata rahoitusnäkymien otsake 7 (liittymistä valmisteleva strategia) tai muuttaa nykyisiä otsakkeita jollakin muulla tavoin asianmukaisen rahoituksen järjestämiseksi vuoden 2006 jälkeen;

35.   katsoo, että naapuruuspolitiikan välineeseen perustuvasta rahoituksesta ainakin CARDSin osuus voitaisiin toteuttaa otsakkeesta 7, liittymistä valmisteleva strategia, noudattaen ehdotusta EU:n ja Balkanin alueen välisten suhteiden siirtämisestä otsakkeesta 4 (ulkoiset toimet) tämän otsakkeen piiriin;

36.   pitää myönteisenä, että neuvosto pyysi 16. kesäkuuta 2003 esittämissään päätelmissä ja 7. lokakuuta 2003 EU:n ja Ukrainan huippukokouksessa komissiota tasoittamaan tietä Ukrainan, Moldovan ja Välimeren eteläalueen kumppanimaiden kanssa ylläpidettävien kahdenvälisten suhteiden syventämiselle laatimalla toimintasuunnitelmia; katsoo kuitenkin, että on laadittava koko laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevia johdonmukaisia toimintasuunnitelmia;

37.   vaatii, että toteutettaessa kyseisiä ehdotettuja toimintasuunnitelmia on otettava täysimääräisesti huomioon parlamentin lainsäädännölliset ja talousarviota koskevat oikeudet, ja torjuu kaikki sellaiset ehdotukset, joissa neuvostolle annettaisiin valta-asema politiikkoja koskevissa kysymyksissä; painottaa, että poliittiset kysymykset on käsiteltävä vakiintuneiden menettelyjen mukaisesti niin, että kummankin lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäjän oikeudet turvataan.

38.   toteaa, että toimintasuunnitelmat olisi integroitava yhteistyöalueisiin; pitää näin ollen parhaana, että yhteistyötoimet ja integraation tasoja koskevat toimet mukautetaan mahdollisimman hyvin toisiinsa, koska se lisää avoimuutta ja voisi auttaa rajoittamaan komission hallinnollista työmäärää; kehottaa erityisesti määrittelemään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeville toimille selkeän täytäntöönpanomekanismin, joka sisällytetään toimintasuunnitelmiin nykyisten ihmisoikeuslausekkeiden tehottomuuden torjumiseksi;

39.   pitää erityisen tärkeänä laajempaa Eurooppa ja naapuruutta koskevan politiikan aloittamista EU:n uusia naapureita koskevien voimassa olevien sopimusten ja rahoitusvälineiden arvioinnilla ja tämän arvioinnin huomioonottamista maa- ja aluekohtaisia toimintasuunnitelmia laadittaessa; pyytää saada olla tiiviisti mukana laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevassa politiikassa ottamalla vuosittaisen kertomuksen välityksellä osaa toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon arviointiin;

40.   toteaa, että EU:n pitäisi ensi kädessä tukea niiden naapurimaiden hakemuksia liittyä WTO:hon, jotka eivät vielä ole jäseniä, koska järjestön jäsenyys sisältää useita tärkeitä askeleita niiden lainsäädännön sopeuttamiseksi yhteisön säädöstöön;

41.   tukee komission tiedonannossaan uudesta naapuruuspolitiikan välineestä tekemää ehdotusta naapuruusohjelmista, sillä ne tarjoavat väliaikaisia ratkaisuja pitkäaikaisiin byrokraattisiin ongelmiin, jotka hankaloittavat huomattavasti Euroopan unionin tukea rajat ylittävälle yhteistyölle; kehottaa käynnistämään nämä ohjelmat ripeästi; on pahoillaan, ettei parlamentin tämän alan toimia koskevien vaatimusten johdosta ole ryhdytty todellisiin toimenpiteisiin jo paljon aikaisemmin ja että rahoitusnäkymien jäykkyys viivyttää uuden naapuruuspolitiikan välineen käyttöönottoa vuoteen 2007 asti; pyytää, että ehdotettua välinettä käytetään rajat ylittävän ulottuvuuden lisäksi pilottihankkeisiin eräillä raja-alueilla ja tästä lähtien myös maiden väliseen yhteistyöhön, erityisesti Interreg III B:n mekanismien tapaan; korostaa, että rajat ylittävän yhteistyön on käsitettävä alueet ja maat, joilla on yhteisiä merirajoja;

42.   korostaa, että rajatylittävä yhteistyö ja alueiden välinen yhteistyö parantavat tärkeältä osaltaan suhteita naapurivaltioihin; vaatii soveltamaan INTERREG III A ja C &nbhy;mekanismien välinettä, joka sisältää alueellisten ja paikallisten viranomaisten osallistumisen;

43.   pitää tervetulleena Laajempi Eurooppa ja naapuruus -aloitteeseen sisältyvää ehdotusta uuden naapuruuspolitiikan välineen luomisesta rajat ylittävien toimien edistämiseksi ja nykyisen, käytettyjen rahoitusvälineiden eriluonteisuudesta (Interreg-ohjelma jäsenvaltioiden osuuksia varten hankkeissa ja Tacis- ja Phare-ohjelmat naapurivaltioiden osuuksia varten) johtuvan epätyydyttävän tilanteen parantamiseksi; toteaa myös, että MEDA- ja CARDS-ohjelmat olisi liitettävä aloitteen soveltamisalaan;

44.   katsoo, että laajentuneen unionin ulkorajoja varten luotavan uuden naapuruuspolitiikan välineen on liityttävä ulkopolitiikkaa koskeviin ohjelmiin ja prosesseihin ottaen huomioon olemassa olevat erilaiset alueelliset prioriteetit; katsoo, että tämän välineen on yhdistettävä ulkopolitiikkaan ja sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvät tavoitteet; korostaa, että välineen on perustuttava raja-alueyhteistyön soveltamisesta saatuihin aikaisempiin kokemuksiin;

45.   kiinnittää huomiota määrittelyyn, joka koskee uuteen naapuruuteen liittyviä ohjelmia ja niitä tulevia uuden naapuruuden välineitä, jotka koskevat laajentuneen EU:n kanssa yhteisen maa- tai merirajan omaavien maiden erilaisia ongelmia; on tältä osin vakuuttunut, että Schengenin sopimuksen olisi mahdollistettava väestön pienimuotoinen ja paikallinen liikkuvuus, jolla säilytettäisiin ja kehitettäisiin perinteisiä rajatylittäviä suhteita;

46.   huomauttaa, että uuden naapuruuden ohjelmien ja välineiden on oltava alueellisten ja paikallisten yhteisöjen helposti saatavilla ja että näiden on oltava suoraan mukana ohjelmien ja välineiden hallinnossa; kehottaa tältä osin komissiota käynnistämään EU:n konsulaattirakenteiden perustamisen raja-alueille viisumimenettelyjen välttämättömän yksinkertaistamisen ja ohjelmien hajautetun täytäntöönpanon helpottamiseksi;

47.   pitää myönteisenä komission ehdotusta asetukseksi paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla ja pitää tätä ehdotusta merkittävänä virstanpylväänä pyrittäessä varmistamaan, etteivät uudet Schengenin alueen rajat muodosta estettä kaupalle, yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle vuorovaikutukselle tai alueelliselle yhteistyölle; panee kuitenkin merkille, että tämä riski on olemassa muihin kyseisten naapurimaiden alueisiin kuin raja-alueisiin nähden ja että mahdollisuuksien mukaan olisi siis toteutettava myös muita toimia;

48.   muistuttaa tässä yhteydessä painokkaasti vielä kerran uusien jäsenvaltioiden tärkeästä tehtävästä poliittisen vuoropuhelun, kansallisten toimintasuunnitelmien avulla toteutettavan vapaakauppa-alueen vaiheittaisen luomisen sekä rajat ylittävän yhteistyön syventämisen vahvistamiseksi rajoillaan;

49.   on vakuuttunut, että ne monet erilaiset instituutiot, joihin tässä päätöslauselmassa huomioon otetut maat kuuluvat, muodostavat myönteisen lähtökohdan unionin strategian ja yhteisten poliitikkojen hallinnoimisen monenvälisen institutionaalisen ulottuvuuden varmistamiselle; muistuttaa, että poliittisessa vuoropuhelussa ja asiaan liittyvien instituutioiden piirissä on otettava huomioon eri tahojen, kuten hallitusten, parlamenttien, paikallishallinnon ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan esittämät näkemykset;

50.   suosittaa laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevan aloitteen yhteydessä, että

51.   pyytää laajempaa Eurooppaa ja naapuruutta koskevaan politiikkaan kuuluvia valtioita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki terrorismin vastaista taistelua koskevat kansainväliset sopimukset YK:n peruskirjaa täysin noudattaen; pyytää samalla, että otetaan käyttöön kontaktiverkosto, jonka avulla vaihdetaan tietoja ja toimitaan yhteistyössä terrorismin vastaisessa taistelussa;

52.   kannattaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen parantamiseksi Välimeren alueella riippumattomien elinten perustamista kyseisiin maihin turvaamaan allekirjoitetuista kahden- ja monenvälisistä sopimuksista johtuvien oikeuksien tehokkaan toteutumisen; kehottaa kaikkia asianomaisia maita, jotka eivät ole vielä niin tehneet, liittymään ehdotukseen, joka koskee kuolemanrangaistuksen keskeyttämistä, sekä kansainvälisen rikostuomioistuimeen;

53.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden hallituksille.

(1) P5_TA(2002)0296. (2) P5_TA(2003)0020. (3) P5_TA(2003)0292.