Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (kodifioitu toisinto) (KOM(2003) 127 – C5&nbhy;0127/2003 – 1999/0085(COD))

P5_TA(2003)0344 A5-0255/2003

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(1999) 152)(1) ja komission muutetun ehdotuksen (KOM(2003) 127)(2),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 137 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0127/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan ja 158 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0255/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisissa säädöksissä säädetyn täytäntöönpanovallan käytössä komissiota avustavia komiteoita koskevien sääntöjen mukauttamisesta neuvoston päätökseen 1999/468/EY (11253/2/2002 – C5&nbhy;0223/2003 – 2001/0314(COD))

P5_TA(2003)0345 A5-0250/2003

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (11253/2/2002 – C5&nbhy;0223/2003)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 789)(3),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 78 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5&nbhy;0250/2003),

1.   hyväksyy yhteisen kannan;

2.   toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.   kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen asianmukaisesti ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 153 E, 1.7.2003, s. 1. (2) P5_TA(2003)0071. (3) EYVL C 75 E, 26.3.2002, s. 385.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi lannoitteista (12733/2/2002 – C5&nbhy;0224/2003 – 2001/0212(COD))

P5_TA(2003)0346 A5-0252/2003

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (12733/2/2002 – C5&nbhy;0224/2003)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 508)(3),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2002) 318)(4),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 78 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A5&nbhy;0252/2003),

1.   hyväksyy yhteisen kannan;

2.   toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.   kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.   kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen asianmukaisesti ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 153 E, 1.7.2003, s. 56. (2) EUVL C 127 E, 29.5.2003, s. 275. (3) EYVL C 51 E, 26.2.2002, s. 1. (4) EYVL C 227 E, 24.9.2002, s. 503.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun asetuksen (ETY) N:o 218/92 muuttamisesta matkapalvelujen suorituksia koskevien lisätoimenpiteiden osalta (KOM(2003) 78 – C5&nbhy;0145/2003 – 2003/0057(COD))

P5_TA(2003)0347 A5-0231/2003

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 78)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0145/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0231/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää saada komission ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maitoa ja maitovalmisteita koskevien tilastotietojen keruusta annetun neuvoston direktiivin 96/16/EY muuttamisesta (KOM(2003) 158 – C5&nbhy;0157/2003 – 2003/0060(COD))

P5_TA(2003)0348 A5-0212/2003

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 158)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0157/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0212/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. syyskuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/.../EY antamiseksi maitoa ja maitovalmisteita koskevien tilastotietojen keruusta annetun neuvoston direktiivin 96/16/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (2),

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Direktiivin 96/16/EY (4) tarkoituksena on tuottaa vertailukelpoisia ja luotettavia tietoja maidon tuotannosta ja sen käytöstä samoin kuin luotettavia säännöllisiä ja lyhyttä aikaväliä koskevia tietoja maidon jakelusta yrityksiin, jotka käsittelevät ja jalostavat maitoa, sekä maitovalmisteiden tuotannosta jäsenvaltioissa.

(2)  Maidon proteiiniosuuden kasvavan taloudellisen merkityksen vuoksi tärkeimpien maitovalmisteiden proteiinipitoisuudesta saatavat tilastotiedot ovat entistä tärkeämpiä.

(3)  Maatalouden yleinen erikoistuminen on kasvussa, ja erityisesti maitoalalla on tällä hetkellä käynnissä alueellinen erikoistuminen, joka aiheuttaa valtavia alueellisia eroja yksittäisten jäsenvaltioiden sisällä, minkä vuoksi tarvitaan tarkkoja alueellista tasoa koskevia tietoja.

(4)  Tulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi menetelmäkertomukset on tarpeen laatia yhdenmukaista lomaketta käyttäen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 96/16/EY seuraavasti:

1.  Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)   lisätään 1 kohdan b alakohtaan alakohdat seuraavasti:

b)   kumotaan 2 kohta

2.  Korvataan 5 artiklan 2 kohdan viimeinen lause seuraavasti:

"Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain komissiolle 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen käsittelyssä käyttämiään menetelmiä koskevat tiedot yhdenmukaisella lomakkeella, jonka komissio laatii 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen."

3.  Muutetaan 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:

2 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EYVL C ... (3) Euroopan parlamentin kanta 2. syyskuuta 2003. (4) EYVL L 78, 28.3.1996, s. 27.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön työvoimaa koskevan otantatutkimuksen järjestämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/98 muuttamisesta (KOM(2003) 109 – C5&nbhy;0105/2003 – 2003/0047(COD))

P5_TA(2003)0349 A5-0260/2003

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 109)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 285 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0105/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0260/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. syyskuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2003 antamiseksi yhteisön työvoimaa koskevan otantatutkimuksen järjestämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/98 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 285 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/98, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1998,(4) mukaan suoritettavan työvoimatutkimuksen on katettava asianmukaisella tavalla työmarkkinoiden uudet piirteet.

(2)  Nizzassa joulukuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän Euroopan sosiaalipoliittisen ohjelman, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2002 18 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/177/EY(5) sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi 21 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston suosituksen(6) mukaan työn organisointi on sovitettava sekä yrityksen että yksilöiden tarpeisiin.

(3)  Asetuksen (EY) N:o 577/98 mukainen tutkimuksen kuvaus laadittiin senaikaisten tilastotarpeiden ja silloin vallinneen työmarkkinatilanteen perusteella.

(4)  Tietojen keruu ei saisi aiheuttaa vastaajille suhteetonta rasitusta siihen nähden, minkälaisia tuloksia tutkimuksen käyttäjät voivat kohtuudella odottaa.

(5)  Asetusta (EY) N:o 577/98 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(6)  Komissio on kuullut 19 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyllä neuvoston päätöksellä 89/382/ETY, Euratom(7) perustettua tilasto-ohjelmakomiteaa.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

2)  Lisätään 4 artiklan 1 kohtaan n alakohta seuraavasti:

3)  Korvataan 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti:

4)  Lisätään 4 artiklaan kohdat seuraavasti:

4.  Komission ehdotuksesta voidaan laatia luettelo muuttujista, jäljempänä 'rakenteelliset muuttujat', jotka valitaan 1 kohdassa määriteltyjen tietojen joukosta ja joita tarvitsee tutkia vain vuosittaisina keskiarvoina 52 viikon tarkastelujaksoina, eikä neljännesvuosittaisina keskiarvoina. Rakenteellisten muuttujien luettelo, vähimmäisotoskoko ja tutkimuksen suorittamistiheys vahvistetaan 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5.  Espanja, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat tutkia rakenteellisia muuttujia neljännesvuosittaisina siirtymäkauden ajan vuoden 2007 loppuun asti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C (3) Euroopan parlamentin kanta 2. syyskuuta 2003. (4) EYVL L 77, 14.3.1998, s. 3. (5) EYVL L 60, 1.3.2002, s. 60. (6) EYVL L 182, 11.7.2002, s. 1. (7) EYVL L 181, 28.6.1989, s. 47.

Euroopan parlamentin päätöslauselma oikeusperustan muuttamisesta ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla (6522/2003 – C5&nbhy;0216/2003 – 2001/0133(COD))

P5_TA(2003)0350 A5-0262/2003

(Yhteispäätösmenettely – uudelleen kuuleminen oikeusperustasta)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 294 – C5&nbhy;0269/2001)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2),

–   ottaa huomioon, että neuvosto on kuullut sitä oikeusperustan muuttamisesta (6522/2003 – C5&nbhy;0216/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon oikeusperustan muuttamisesta,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0262/2003),

1.   toistaa ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan;

2.   kyseenalaistaa neuvoston ehdottaman uuden oikeusperustan;

3.   toistaa mielipiteenään, että asianmukainen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla;

4.   pyytää neuvostoa täten välittämään yhteisen kantansa parlamentille;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 270 E, 25.9.2001, s. 87. (2) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 178.

Euroopan parlamentin päätöslauselma oikeusperustan muuttamisesta ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY muuttamisesta (6930/2003 – C5-0217/2003 – 2001/0134COD))

P5_TA(2003)0351 A5-0262/2003

(Yhteispäätösmenettely – uudelleen kuuleminen oikeusperustasta)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2001) 294 – C5&nbhy;0270/2001)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(2),

–   ottaa huomioon, että neuvosto on kuullut sitä oikeusperustan muuttamisesta (6930/2003 – C5&nbhy;0217/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 71 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon oikeusperustan muuttamisesta,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0262/2003),

1.   toistaa ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan;

2.   kyseenalaistaa neuvoston ehdottaman uuden oikeusperustan;

3.   toistaa mielipiteenään, että asianmukainen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla;

4.   pyytää neuvostoa täten välittämään yhteisen kantansa parlamentille;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 270 E, 25.9.2001, s. 96. (2) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 191.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn päätöksen 1999/468/EY muuttamisesta (KOM(2002) 719 – C5&nbhy;0002/2003 – 2002/0298(CNS))

P5_TA(2003)0352 A5-0266/2003

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2002) 719)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5&nbhy;0002/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0128/2003),

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan toisen mietinnön (A5&nbhy;0266/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 2 KAPPALE (2)  Yhteisön säännöstön nykyisestä kehityksestä ilmenee, että säädökset edellyttävät yhä useammin täydentäviä säännöksiä, joiden periaatteista ja teknisistä yksityiskohdista on säädettävä soveltuvien analyysien ja asiantuntijalausuntojen pohjalta asianmukaisessa määräajassa. Jos tämän kehityksen tuloksena on, että lainsäätäjä siirtää komissiolle laajennettua toimivaltaa, sen on voitava ottaa kantaa toimenpiteisiin, jotka komissio aikoo hyväksyä. (2)  Yhteisön lainsäädännön nykyisestä kehityksestä ilmenee, että säädökset edellyttävät yhä useammin täydentäviä sääntöjä, joiden periaatteista ja teknisistä yksityiskohdista on säädettävä soveltuvien analyysien ja asiantuntijalausuntojen pohjalta asianmukaisessa määräajassa. Aina kun tämän kehityksen tuloksena on, että lainsäätäjä siirtää komissiolle laajennettua toimivaltaa, lainsäätäjän on päätöksen 1999/468/EY soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn Euroopan parlamentin ja komission välisen sopimuksen1 mukaisesti saatava kaikki tiedot toimenpiteistä, jotka komissio aikoo hyväksyä, ja sillä on oltava oikeus ottaa kantaa niihin. ______________ 1 EYVL L 256, 10.10.2000, s. 19. Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 6 KAPPALE (6)  Näiden tapausten osalta sääntelymenettelyssä tulee antaa komissiolle mahdollisuus kantaa täysi vastuu täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisestä sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltioiden edustajien komitean lausunnon, sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuus valvoa täytäntöönpanotehtävän suorittamista. Näin ollen jos komission ja lainsäätäjän välillä ilmenee erimielisyyttä, komission on voitava tapauksen mukaan joko tehdä ehdotus perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä tai päättää hyväksyä alkuperäisen toimenpide-ehdotuksensa mahdollisesti muutettuna. (6)  Näiden tapausten osalta sääntelymenettelyssä tulee antaa komissiolle mahdollisuus kantaa täysi vastuu täytäntöönpanotoimenpiteistä päättämisestä sen jälkeen, kun se on saanut jäsenvaltioiden edustajien komitean lausunnon, sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuus valvoa täytäntöönpanovallan käyttämistä. Näin ollen jos komission ja lainsäätäjän välillä ilmenee erimielisyyttä, komission on voitava tapauksen mukaan ja ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat joko tehdä säädösehdotus perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti tai hyväksyä esittämänsä toimenpide-ehdotuksen ja liittää siihen tarvittavan lausunnon tai muuttaa ehdotustaan taikka peruuttaa sen. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 9 A KAPPALE (uusi) (9 a) Tämän päätöksen soveltaminen ei vaikuta komission tekemiin arvopaperilainsäädäntöön liittyviin sitoumuksiin, joita ovat erityisesti komission parlamentille 5 päivänä helmikuuta 2002 antama juhlallinen julistus ja sisämarkkina-asioista vastaavan komission jäsenen 2 päivänä lokakuuta 2001 päivätty kirje Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajalle. Tarkistus 4 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 4 artiklan 3 kohta (päätös 1999/468/EY) 2.  Poistetaan 4 artiklan 3 kohdasta sanat "tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista". 2.  Poistetaan 4 artiklan 3 kohdasta ja 5 artiklan 3 kohdasta sanat "tämän kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista". Tarkistus 5 1 ARTIKLAN 3 A KOHTA (uusi) 5 artiklan 6 kohdan 1 alakohta (päätös 1999/468/EY) 3 a. Korvataan 5 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: "6. Neuvosto voi tehdä määräenemmistöllä päätöksen ehdotuksesta määräajassa, josta on säädettävä erikseen kussakin perussäädöksessä ja joka ei missään tapauksessa saa olla pidempi kuin kolme kuukautta päivästä, jona asia on tullut vireille neuvostossa." Tarkistus 6 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 5 a artiklan 5 kohta (päätös 1999/468/EY) 5.  Jos Euroopan parlamentti esittää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä kuukauden tai mahdollisen lisäkuukauden kuluessa komission lopullisen ehdotuksen toimittamisesta ehdotusta vastustavia kielteisiä näkökantoja, komissio joko peruuttaa ehdotuksensa ja tekee säädösehdotuksen perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyllä menettelyllä tai päättää ehdotetusta toimenpiteestä mahdollisesti muutettuna ottaakseen huomioon esitetyt kielteiset näkökannat. 5.  Jos Euroopan parlamentti jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä esittää kuukauden tai, jos määräaikaa on pidennetty, kahden kuukauden kuluessa komission lopullisen ehdotuksen toimittamisesta ehdotusta vastustavia huomautuksia, komissio ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat joko tekee säädösehdotuksen perustamissopimuksen 251 artiklan mukaisesti tai hyväksyy esittämänsä toimenpide-ehdotuksen ja liittää siihen tarvittavan lausunnon tai muuttaa ehdotustaan taikka peruuttaa sen kokonaan. Tarkistus 7 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 5a artiklan 6 kohta (päätös 1999/468/EY) 6.  Jos sääntelymenettelyn edellyttämiä määräaikoja ei voida noudattaa pakottavista kiireellisyyssyistä, komissio voi päättää täytäntöönpanotoimenpiteistä saatuaan 2 kohdan mukaisesti sääntelykomitean lausunnon. Komissio ilmoittaa niistä viipymättä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Kuukauden kuluessa sanotusta ilmoituksesta Euroopan parlamentti voi esittää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä kielteiset näkökantansa. Komissio voi tällöin joko peruuttaa hyväksytyn toimenpiteen ja tehdä säädösehdotuksen perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn edellyttämällä tavalla tai pitää toimenpiteen voimassa mahdollisesti muutettuna ottaakseen huomioon esitetyt kielteiset näkökannat. 6.  Jos sääntelymenettelyn edellyttämiä määräaikoja ei voida noudattaa pakottavista kiireellisyyssyistä, komissio voi päättää täytäntöönpanotoimenpiteistä saatuaan 2 kohdan mukaisesti sääntelykomitean lausunnon. Komissio ilmoittaa niistä viipymättä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille. Kuukauden kuluessa sanotusta ilmoituksesta Euroopan parlamentti voi esittää jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä tai neuvosto 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla enemmistöllä kielteiset näkökantansa. Määräaikaa voidaan pidentää kuukaudella, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto pyytää sitä. Tällöin komissio ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat joko tekee säädösehdotuksen EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn edellyttämällä tavalla pitäen hyväksytyt toimenpiteet voimassa väliaikaisesti tai peruuttaen ne väliaikaisesti tai pitää toimenpiteet voimassa ja liittää niihin tarvittavan lausunnon tai muuttaa toimenpiteitä taikka peruuttaa ne kokonaan. Tarkistus 8 1 ARTIKLAN 4 A KOHTA (uusi) 6 artiklan a alakohta (päätös 1999/468/EY) 4 a. Muutetaan 6 artiklan a alakohta seuraavasti: "a) Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille jokaisesta suojatoimenpiteitä koskevasta päätöksestä. Voidaan säätää, että komissio ennen tällaisen päätöksen tekemistä neuvottelee jäsenvaltioiden kanssa kutakin tapausta varten säädettävää menettelyä noudattaen." Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 7 artiklan 5 kohta (päätös 1999/468/EY) 5.  Kaikkiin Euroopan parlamentille 3 kohdan mukaisesti lähetettyihin asiakirjoihin liittyvät viitetiedot julkistetaan komission tätä tarkoitusta varten perustamassa rekisterissä. 5.  Kaikki Euroopan parlamentille 3 kohdan mukaisesti lähetetyt asiakirjat luetellaan komission tätä tarkoitusta varten vuonna 2003 perustamassa rekisterissä, joka on luettavissa Internetissä.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma Alankomaiden kuningaskunnan aloitteesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun asetuksen (EY) N:o 44/2001 muuttamisesta (14363/2002 – C5&nbhy;0590/2002 – 2002/0824(CNS))

P5_TA(2003)0353 A5-0253/2003

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Alankomaiden kuningaskunnan aloitteen (14363/2002)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5&nbhy;0590/2002),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0253/2003),

1.   hylkää Alankomaiden kuningaskunnan aloitteen;

2.   pyytää Alankomaiden kuningaskuntaa peruuttamaan aloitteensa;

3.   pyytää komissiota käsittelemään asiaa perinpohjaisesti, antamaan siitä kertomuksen parlamentille ja tarvittaessa tekemään lainsäädännön muuttamista koskevan ehdotuksen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 311, 14.12.2002, s. 16.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma Helleenien tasavallan aloitteesta neuvoston puitepäätöksen tekemiseksi ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta (7246/2003 – C5-0165/2003 – 2003/0811(CNS))

P5_TA(2003)0354 A5-0275/2003

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Helleenien tasavallan aloitteen (7246/2003)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5&nbhy;0165/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 106 ja 67 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnon (A5-0275/2003),

1.   hyväksyy Helleenien tasavallan aloitteen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää neuvostoa muuttamaan aloitteen tekstiä vastaavasti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia Helleenien tasavallan aloitteeseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Helleenien tasavallan hallitukselle.

Helleenien tasavallan teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Johdanto-osan 1 kappale (1)  Ne bis in idem -periaate eli kaksinkertaista rankaisemista koskeva kielto, jonka mukaan ketään ei saa syyttää eikä tuomita kahta kertaa samasta teosta tai rangaistavasta menettelystä, on vahvistettu erilliseksi oikeudeksi ihmisoikeuksia koskevissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa, kuten ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen seitsemännessä pöytäkirjassa (4 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (50 artikla) ja se tunnustetaan kaikissa oikeusjärjestelmissä, joiden periaatteena on perusoikeuksien kunnioittaminen ja suojeleminen. (1)  Ne bis in idem -periaate eli kaksinkertaista rankaisemista koskeva kielto, jonka mukaan ketään ei saa syyttää eikä tuomita kahta kertaa samojen tekojen, tosiseikkojen tai rangaistavien menettelyjen johdosta, on vahvistettu erilliseksi oikeudeksi ihmisoikeuksia koskevissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa 19 päivänä joulukuuta 1966 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (14 artiklan 7 kohta), ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen liittyvässä seitsemännessä lisäpöytäkirjassa (4 artikla) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (50 artikla), ja se tunnustetaan kaikissa oikeusjärjestelmissä, jotka perustuvat perusoikeuksien kunnioittamiseen ja suojelemiseen. Se on tärkeä suojakeino torjuttaessa valtion vallan alistavaa käyttöä ihmisiä kohtaan. (Tarkistus, joka koskee "tekoja, tosiseikkoja ja menettelyjä" vaikuttaa kaikkialle tekstiin) Tarkistus 2 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a) Aloite vastaa Euroopan unionista tehtyä sopimusta, jonka mukaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittäminen on yksi EU:n päätavoitteista (2 artiklan neljäs luetelmakohta), ja täsmennetään, että rikosasioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla harjoitettavalla yhteisellä toiminnalla on pyrittävä välttämään toimivaltakiistat jäsenvaltioiden välillä (31 artikla). Sopimuksessa vahvistetaan lisäksi, että unioni perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen jäsenvaltioiden yhteisinä periaatteina (6 artikla). Tarkistus 3 Johdanto-osan 2 b kappale (uusi) (2 b) Rikoslainsäädännön asteittainen yhdenmukaistaminen EU:n tasolla, puitepäätöksen 2002/584/YOS1 hyväksyminen ja rikosasioita koskevien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltaminen edellyttävät, että luodaan kiireellisesti prosessioikeutta koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotta oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voidaan täysin taata, kuten Euroopan parlamentti perustusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa vuonna 2001 15. tammikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa2 sekä komissio vihreässä kirjassaan Rikoksista epäiltyjen ja syytettyjen etujen turvaaminen rikosoikeudenkäynneissä Euroopan unionin alueella3 ovat toivoneet. Tällä puitepäätöksellä edistetään tätä tavoitetta. _________ 1 Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1). 2 P5_TA(2003)0012. 3 KOM(2003) 75. Tarkistus 4 Johdanto-osan 5 kappale (5)  Komission 26 päivänä heinäkuuta 2002 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa tiedonannossa rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta todetaan ne bis in idem -periaatteen soveltamisen myönteinen vaikutus tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja oikeusvarmuuden parantumiseen unionissa, mikä edellyttää luottamusta siihen, että tunnustettavat tuomiot annetaan aina laillisuus-, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. (5)  Komission 26 päivänä heinäkuuta 2002 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa tiedonannossa rikosasioita koskevien lopullisten päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta todetaan ne bis in idem -periaatteen soveltamisen myönteinen vaikutus tuomioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja oikeusvarmuuden parantumiseen unionissa. Tarkistus 5 Johdanto-osan 7 kappale (7)  Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen on tähän saakka herättänyt paljon vakavia kysymyksiä tiettyjen keskeisten säännösten tai yleisempien sääntöjen tulkinnan ja hyväksymisen suhteen (esimerkiksi käsite 'idem'), koska eri kansainvälisissä sopimuksissa on erilaisia tätä periaatetta koskevia määräyksiä ja kansallisissa laeissa noudatetaan erilaisia käytäntöjä. Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille ne bis in idem -periaatetta koskevat yhteiset oikeussäännöt sekä näiden sääntöjen tulkinnan että niiden käytännön soveltamisen yhtenäisyyden varmistamiseksi. (7)  Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen on tähän saakka herättänyt paljon vakavia kysymyksiä tiettyjen keskeisten säännösten tai yleisempien sääntöjen tulkinnan ja hyväksymisen suhteen (esimerkiksi ongelmat, jotka liittyvät käsitteen 'idem' tai 'sama' tulkitsemiseen esimerkiksi yhteyksissä 'sama syytös, 'sama teko', 'samat tosiseikat' tai 'sama menettely''), koska eri kansainvälisissä sopimuksissa on erilaisia tätä periaatetta koskevia määräyksiä ja kansallisissa oikeusjärjestyksissä noudatetaan erilaisia käytäntöjä. Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille ne bis in idem -periaatetta koskevat yhteiset oikeussäännöt sekä näiden sääntöjen tulkinnan että niiden käytännön soveltamisen yhtenäisyyden varmistamiseksi. Tarkistus 6 Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a) Vaikuttaa aiheelliselta, että EU käsittelee myös kysymystä ne bis in idem &nbhy;periaatteen soveltamisesta menettelyihin, jotka koskevat samoja tekoja, tosiseikkoja tai menettelyjä ja samoja asianosaisia sekä joita käsitellään yhdessä jäsenvaltiossa siviilioikeudellisena asiana ja toisessa jäsenvaltiossa rikosoikeudellisena asiana. Tarkistus 7 Johdanto-osan 7 b kappale (uusi) (7 b) Vaikuttaa aiheelliselta, että poikkeustapauksissa ja erityisesti tuomitun henkilön pyynnöstä oikeudenkäynti uusitaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen liittyvän seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa määrätyllä tavalla, jos on näyttöä vasta tuomion jälkeen esiin tulleista uusista tosiseikoista tai olosuhteista, joita syyttäjäviranomaiset eivät olisi kohtuudella voineet selvittää oikeudenkäynnin ajankohtana, taikka jos aiemmassa menettelyssä on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka on voinut vaikuttaa menettelyn lopputulokseen, sen jäsenvaltion rikoslain ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, missä henkilö on lopullisesti tuomittu, edellyttäen että menettely voidaan kyseisen jäsenvaltion lain mukaan kyseisessä tapauksessa pätevästi uusia ne bis in idem -periaatetta vertikaalisesti sovellettaessa. Syytetyn oikeuksien loukkaamista aiemmassa menettelyssä on aina pidettävä perustavaa laatua olevana virheenä. Tarkistus 8 1 artiklan a alakohdan 1 luetelmakohta – tekoja, jotka kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan ovat rikoksia; – tekoja, tosiseikkoja tai menettelyjä, jotka kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan ovat rikoksia; Tarkistus 9 1 artiklan b alakohta b) "tuomiolla": mitä hyvänsä lopullista päätöstä, jonka jäsenvaltion rikostuomioistuin on tehnyt oikeudenkäynnin tuloksena ja joka on joko vastaajan syylliseksi toteava tai hänet vapauttava tai jolla oikeuskäsittely lopullisesti päätetään kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sekä myös rikosasiassa oikeudenkäynnin ulkopuolella tehtyä sovitteluratkaisua; lopullisena pidetään mitä hyvänsä päätöstä, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeusvoima; b) "tuomiolla" – mitä hyvänsä lopullista tuomiota tai päätöstä, josta ei voi valittaa, jonka jäsenvaltion tuomioistuin on tehnyt rikosoikeudenkäynnin päätteeksi ja joka on joko vastaajan syylliseksi toteava tai hänet vapauttava tai jolla asian käsittely lopullisesti päätetään kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, – rikosasiassa oikeudenkäynnin ulkopuolella tehtyä sovitteluratkaisua; – mitä hyvänsä päätöstä, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeusvoima, riippumatta siitä, onko se tuomioistuimen tekemä; Tarkistus 10 1 artiklan c a alakohta (uusi) "asian käsittelevällä jäsenvaltiolla" jäsenvaltiota, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseinen asia on saatettu; Tarkistus 11 1 artiklan e alakohta e) ilmaisulla 'idem' tilannetta, jossa toinen rangaistava teko johtuu yksinomaan samoista tai olennaisesti samoista tosiseikoista, riippumatta teon oikeudellisesta luonteesta. e) ilmaisulla 'idem' tilannetta, jossa mahdollinen toinen rikossyyte johtuu yksinomaan samoista tai olennaisesti samoista teoista, tosiseikoista tai menettelyistä, riippumatta syytteen aiheena olevan teon oikeudellisesta luonteesta. Tarkistus 12 2 artiklan 1 kohta 1.  Henkilöä, joka rangaistavan teon suorittamisen vuoksi on asetettu syytteeseen tai tuomittu lopullisesti jäsenvaltiossa tämän rikoslain ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, ei voida asettaa syytteeseen toisessa jäsenvaltiossa samasta teosta, mikäli syyte kyseisen henkilön osalta on jo hylätty tai hän on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä tai jos rangaistusta ei oikeudenkäyntijäsenvaltion lain mukaan enää voida panna täytäntöön. 1.  Henkilöä, jonka väitetään tehneen rangaistavan teon ja joka sen vuoksi on asetettu syytteeseen tai tuomittu lopullisesti jäsenvaltiossa tämän rikoslain ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, ei voida asettaa syytteeseen toisessa jäsenvaltiossa samasta teosta, mikäli syyte kyseisen henkilön osalta on jo hylätty tai hän on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä tai jos hän on täyttänyt tuomiossa asetetut ehdot tai parhaillaan täyttää niitä tai jos rangaistusta ei oikeudenkäyntijäsenvaltion lain mukaan enää voida panna täytäntöön. Tarkistus 13 2 artiklan 2 kohta 2.  Oikeudenkäyntimenettely voidaan uusia, jos on näyttöä uusista tai vasta tuomion jälkeen esiin tulleista tosiseikoista taikka jos aiemmassa menettelyssä on tapahtunut perustava virhe, joka on voinut vaikuttaa oikeudenkäynnin lopputulokseen oikeudenkäyntijäsenvaltion rikoslain ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn mukaan. 2.  Oikeudenkäyntimenettely voidaan poikkeuksellisesti uusia, jos on näyttöä uusista tai vasta tuomion jälkeen esiin tulleista tosiseikoista tai olosuhteista, joita syyttäjäviranomaiset eivät olisi kohtuudella voineet selvittää oikeudenkäynnin ajankohtana, taikka jos aiemmassa menettelyssä on tapahtunut perustavaa laatua oleva virhe, joka on voinut vaikuttaa oikeudenkäynnin lopputulokseen, oikeudenkäyntijäsenvaltion rikoslain ja rikosoikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti sillä edellytyksellä, että menettely voidaan oikeudenkäyntijäsenvaltion lain mukaan kyseisessä tapauksessa pätevästi uusia ne bis in idem &nbhy;periaatetta vertikaalisesti sovellettaessa. Tarkistus 14 3 artiklan a alakohta a)  Etusija on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, joka seuraavat perusteet huomioon ottaen takaa paremmin asianmukaisen oikeudenkäynnin: a)  Asian käsittelevä jäsenvaltio määräytyy seuraavien perusteiden mukaisessa järjestyksessä: aa) jäsenvaltio, jonka alueella rangaistava teko on suoritettu, aa) jäsenvaltio, jonka alueella rangaistava teko on tehty, bb) jäsenvaltio, jonka kansalainen tekijä on tai jossa hän asuu vakituisesti, bb) jäsenvaltio, jonka kansalainen rikoksen tekijä on tai jossa hän asuu vakituisesti, cc) jäsenvaltio, joka on uhrien kotimaa, cc) jäsenvaltio, joka on rikoksen uhrien kotimaa, dd) jäsenvaltio, jossa tekijä on tavattu. dd) jäsenvaltio, jossa rikoksen tekijä on tavattu. Asian käsittelyä on kaikissa oikeudenkäynneissä lykättävä, kunnes asian käsittelevä jäsenvaltio on määritetty. Tarkistus 15 3 artiklan b alakohta b)  Jos useammalla jäsenvaltiolla on lainkäyttövalta sekä mahdollisuus nostaa syyte samoihin tosiseikkoihin perustuvan rangaistavan teon osalta, näiden kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään neuvoteltuaan ja ottaen huomioon a alakohdan perusteet valita jäsenvaltion, jonka tuomioistuimelle annetaan etusija. b)  Jos useammalla jäsenvaltiolla on lainkäyttövalta sekä mahdollisuus nostaa syyte samoihin tekoihin, tosiseikkoihin tai menettelyihin perustuvan rangaistavan teon johdosta, näiden kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on keskenään neuvoteltuaan ja ottaen huomioon a alakohdan mukaiset perusteet valittava jäsenvaltio, jonka tuomioistuimelle annetaan etusija. Tarkistus 16 3 artiklan c a alakohta (uusi) c a) Jos samoista rangaistavista teoista annetaan muissa jäsenvaltioissa tuomioita ne bis in idem &nbhy;periaatteen vastaisesti, noudatetaan favor rei &nbhy;periaatetta. Tarkistus 17 4 artikla 4 artikla Poikkeukset Poistetaan. 1.  Jäsenvaltio voi neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle antamassaan selityksessä ilmoittaa, että 2 artiklan 1 ja 2 kohta eivät sido sitä, jos toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion kohteena olevat teot muodostavat uhan kyseisen jäsenvaltion turvallisuudelle tai muille sen yhtä olennaisille eduille taikka jos ne on tehnyt kyseisen jäsenvaltion palveluksessa oleva virkamies virkavelvollisuuksiaan rikkoen. 2.  Jäsenvaltion, joka on 1 kohdan nojalla antanut selityksen, on ilmoitettava ne rikosten ryhmät, joihin poikkeusta voidaan soveltaa. 3.  Jäsenvaltio voi milloin tahansa perua 1 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia koskevan selityksen. Tämä peruminen on annettava tiedoksi neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle, ja se tulee voimaan tiedoksiantoa seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. 4.  Poikkeusta, josta voidaan antaa 1 kohdan mukainen selitys, ei sovelleta, jos kyseinen jäsenvaltio on pyytänyt toista jäsenvaltiota nostamaan syytteen samojen tekojen osalta tai jos se on määrännyt asianomaisen henkilön luovutettavaksi. Tarkistus 18 5 artikla 5 artikla Huomioon ottamisen periaate Poistetaan. Jos jäsenvaltiossa nostetaan uusi syyte henkilöä vastaan, jonka osalta on annettu lopullinen tuomio samoista teoista toisessa jäsenvaltiossa, on hänelle mahdollisesti tuomittavasta rangaistuksesta vähennettävä näistä teoista viimeksi mainitussa valtiossa määrätty vapaudenmenetysaika tai sakkorangaistus. Kansallisen lainsäädännön sallimissa rajoissa on otettava huomioon vapaudenmenetyksen lisäksi myös muut tuomitut rangaistukset tai hallinnollisten menettelyjen puitteissa määrätyt seuraamukset. Tarkistus 19 6 artikla, otsikko ja 1 kohta Toimivaltaisten viranomaisten välinen tietojenvaihto Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto 1.  Jos henkilö on asetettu syytteeseen yhdessä jäsenvaltiossa ja tämän toimivaltaisilla viranomaisilla on aihetta uskoa, että syyte koskee samoja tekoja, joista hänet on lopullisesti tuomittu toisessa jäsenvaltiossa, näiden viranomaisten on pyydettävä asiaa koskevat tiedot oikeudenkäyntijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta. 1.  Jos henkilö on asetettu syytteeseen yhdessä jäsenvaltiossa ja on syytä olettaa, että syyte koskee samoja tekoja, tosiseikkoja tai menettelyjä, joista hänet on lopullisesti tuomittu toisessa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti kyseisen henkilön tai hänen avustajansa pyynnöstä pyydettävä asiaa koskevat tiedot oikeudenkäyntijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta. Tarkistus 20 6 artiklan 3 kohta 3.  Kukin jäsenvaltio antaa neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle ilmoituksen, jossa se määrittelee ne viranomaiset, joilla on oikeus pyytää ja ottaa vastaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. 3.  Kukin jäsenvaltio ilmoittaa neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle ne viranomaiset, joiden on suoritettava tämän artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Tarkistus 21 6 artiklan 3 a kohta (uusi) 3 a. Yksilöiden suojelusta, henkilötietojen käsittelystä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY1 säännöksiä sovelletaan tämän puitepäätöksen mukaiseen tietojenvaihtoon, kunnes tehdään uusi puitepäätös, jossa määritellään korkeampi tietosuojan taso ja jota sovelletaan, kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön poliisitointa ja rikosoikeutta koskevia yhteisön säädöksiä. ______ 1 EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Tarkistus 22 8 artiklan 3 kohta 3.  Näiden tietojen perusteella komissio antaa ennen ... päivää ... kuuta ... kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän puitepäätöksen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. 3.  Näiden tietojen perusteella komissio antaa ennen ... päivää ... kuuta * kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. ___________ * Kolme vuotta tämän puitepäätöksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 23 9 a artikla (uusi) 9 a artikla Schengenin säännöstöön liittyvät säännökset Tämän päätöksen 1, 2, 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 artiklat sisältävät säännöksiä, joissa muutetaan tai kehitetään edelleen määräyksiä, jotka sisältyvät liitteeseen A, joka on sisällytetty Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan väliseen sopimukseen viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen1. ______ 1 EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(1) EUVL C 100, 26.4.2003, s. 24.

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan sopimusoikeuden yhtenäistämisestä: Toimintasuunnitelma (KOM(2003) 68 – 2003/2093(INI))

P5_TA(2003)0355 A5-0256/2003

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2003) 68 – C5&nbhy;0210/2003),

–   ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989 antamansa päätöslauselman toimista jäsenvaltioiden yksityisoikeuden lähentämiseksi(1),

–   ottaa huomioon 6. toukokuuta 1994 antamansa päätöslauselman jäsenvaltioiden yksityisoikeuden tiettyjen alueiden lähentämisestä(2),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman jäsenvaltioiden yksityis- ja kauppaoikeuden lähentämisestä(3),

–   ottaa huomioon Tampereen Eurooppa-neuvoston (15. ja 16. lokakuuta 1999) päätelmät ja erityisesti päätelmän 39,

–   ottaa huomioon 16. marraskuuta 2001 annetun neuvoston selvityksen 13017/01 jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisen tarpeellisuudesta yksityisoikeudellisissa asioissa,

–   ottaa huomioon tutkimuksesta vastaavan pääosastonsa työasiakirjan, joka koskee EU:n yksityisoikeusjärjestelmiä, syrjintää sekä eurooppalaisen yksityisoikeuden luomista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0256/2003),

A.   katsoo, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen moninaisuus heikentää sisämarkkinoiden toimivuutta,

B.   katsoo, että Euroopan sopimusoikeuden yhtenäistämiseen voidaan päästä vain konkreettisin toimin, jotka toteutetaan yksityiskohtaisen aikataulun mukaisesti ja käyttämällä johdonmukaisesti yhteistä terminologiaa,

Komission toimintasuunnitelma

1.   pitää myönteisenä, että toimintasuunnitelmassa otetaan käyttöön "yhteisissä puitteissa" (59 kohdasta eteenpäin) yhteinen terminologia perustavanlaatuisille käsitteille ja tyypillisille ongelmille;

2.   panee kuitenkin merkille, että komissio ei ole päässyt sopimukseen konkreettisesta toimien luettelosta, jolle olisi myös laadittava yksityiskohtainen aikataulu tuleville vuosille;

3.   kehottaa komissiota kehittämään ensisijaisesti "yhteisiä puitteita" ja tiukentamaan kaavaillun määräajan vuosiin 2008/2009, jotta tavoitteen saavuttamiseen tähtäävät seuraavat vaiheet eivät viivästy;

4.   pyytää jälleen, että komissio tiedottaa parlamentille säännöllisesti "yhteisten puitteiden" laadinnassa saavutetusta edistymisestä;

5.   aikoo järjestää yhdessä komission kanssa konferenssin ja kuulemistilaisuuden vuoden 2004 alussa;

6.   kehottaa luomaan toimielinten välisen vuoropuhelun neuvoston kulloisenkin puheenjohtajavaltion johdolla jatkettavan poliittisen kuulemisprosessin yhteydessä;

7.   pitää valitettavana, että komissio ei ole ottanut kantaa parlamentin vaatimukseen perustaa vuoteen 2004 mennessä tietokanta, joka sisältäisi jäsenvaltioiden sopimusoikeusalan säännökset ja oikeuskäytännön; toistaa, että tällainen tietokanta on välttämätön, jotta voidaan aloittaa "yhteisiin puitteisiin" liittyvä työ, ja katsoo, että Internet-sivuston perustaminen (87 kohta) ei ole asianmukainen väline;

8.   vaatii, että lainkäyttäjät, kuten tuomarit, asianajajat, notaarit, yritykset ja kuluttajat, otetaan mukaan "yhteisten puitteiden" laadintaprosessiin, ja toteaa, että komissio ei ole tähän mennessä ottanut näitä ryhmiä riittävästi huomioon;

9.   toteaa, että komission tähänastiset yritykset kuulla kansalaisyhteiskuntaa ja erityisesti lainkäyttäjiä ja sidosryhmiä eivät ole olleet riittäviä, varsinkin kun kuulemisten yhteydessä saatu palaute ei ilmennä edustavasti kaikkia jäsenvaltioita;

10.   pitää valitettavana, että sähköisen kaupankäynnin kehitys on jätetty toimintasuunnitelmassa liian vähälle huomiolle, vaikka tutkimuksilla on voitu osoittaa johdonmukaisen eurooppalaisen sopimusoikeuden tarpeellisuus;

11.   pitää valitettavana, ettei ole ryhdytty ajoissa toimenpiteisiin vaihtoehtoisten välineiden luomiseksi tietyille aloille, kuten kuluttajia koskevat liike- ja vakuutustoimet, joilla voitaisiin saavuttaa huomattavia etuja sekä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi että yhteisön sisäisten liiketoimien ja kaupan lisäämiseksi; katsoo, että aikaiset toimet näillä aloilla edistäisivät koko toimintasuunnitelmaprosessiin liittyvää tiedottamista ja prosessin kehittämistä;

12.   kehottaa komissiota tämän johdosta saattamaan päätökseen "yhteisten puitteiden" luomisen vuoden 2006 loppuun mennessä ja aloittamaan niiden soveltamisen sitten mahdollisimman pian;

Seuraavat vaiheet

13.   toteaa, että toimiva mahdollisuus saada lainkäyttäjät, kuten tuomarit, asianajajat, notaarit, yritykset ja kuluttajat, kiinnostumaan "yhteisistä puitteista" on tarjota ne heidän käyttöönsä pitkälle kehitettyinä vakiosopimusehtoina;

14.   katsoo, että sisämarkkinoilla harjoitettavan rajat ylittävän kaupan helpottamiseksi olisi ensisijaisen tärkeää luoda varhaisessa vaiheessa vaihtoehtoinen väline tietyille aloille, varsinkin kuluttajia koskevien sopimusten ja vakuutussopimusten aloille; kehottaa siksi komissiota korkeatasoinen kuluttajansuoja ja asianmukaiset pakolliset määräykset huomioon ottaen luomaan kuluttajia koskevien sopimusten ja vakuutussopimusten aloille vaihtoehtoisen välineen (opt-in);

15.   vaatii tämän vuoksi laatimaan yhteisiin puitteisiin perustuvan säännöstön, jota tarjotaan sopimuspuolille "opt in – opt out" &nbhy;ratkaisuna, mikä tarkoittaa, että sopimusten tekijät voivat turvautua siihen aluksi vapaaehtoisesti, ja joka voisi sitten myöhemmin tulla pakolliseksi;

16.   vaatii lisäksi soveltamaan "yhteisiä puitteita" välimiesmenettelyssä eli joko jo olemassa olevan EEJ-verkon (tuomioistuinten ulkopuolisten elinten eurooppalainen verkosto) puitteissa tai luotavassa uudessa eurooppalaisessa välimiesjärjestelmässä, jossa sovelletaan vain "yhteisiä puitteita";

17.   toistaa komissiolle esittämänsä vaatimuksen siitä, että "yhteiset puitteet" julkaistaisiin yhteistyössä Euroopan unionin kustantamon (Luxemburgissa sijaitseva virallisten julkaisujen toimisto) kanssa mahdollisimman pian asianmukaisessa muodossa, eli sidottuna paperiversiona ja kaikilla virallisilla kielillä;

18.   pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut pyrkivänsä EU:n kuluttajansuojalainsäädännön lähentämiseen (73 ja 74 kohta);

o
o   o

19.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 158, 26.6.1989, s. 400. (2) EYVL C 205, 25.7.1994, s. 518. (3) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 538.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (KOM(2003) 94 – C5&nbhy;0065/2003 – 2003/0044(COD))

P5_TA(2003)0356 A5-0263/2003

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003) 94)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5&nbhy;0065/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien ja -oikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A5&nbhy;0263/2003),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. syyskuuta 2003, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2003 antamiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(2),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kansainvälisiä lentoliikennesuhteita on yleensä säännelty jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisillä lentoliikennesopimuksilla, niiden liitteillä ja muilla kahdenvälisillä ja monenvälisillä järjestelyillä.

(2)  Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa C-466/98, C-467/98, C-468/98, C&nbhy;469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98 antamien tuomioiden mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta neuvotella, allekirjoittaa ja tehdä tällaisia sopimuksia eri näkökohtien osalta.

(3)  Tuomioistuin on myös selventänyt yhteisön lentoliikenteen harjoittajien oikeutta nauttia sijoittautumisoikeudesta yhteisön alueella; tähän sisältyy myös niiden oikeus syrjimättömään markkinoille pääsyyn kaikkien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisillä reiteillä.

(4)  Kun on ilmeistä, että sopimuksen tai yleissopimuksen kohteena oleva asia kuuluu osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, on tärkeää varmistaa tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välillä sekä neuvotteluprosessissa ja päätöksenteossa että tehtyjen sitoumusten noudattamisessa. Tämä yhteistoimintavelvollisuus perustuu vaatimukseen, jonka mukaan yhteisöä on edustettava yhtenäisesti kansainvälisissä yhteyksissä. Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimet parhaan mahdollisen yhteistyön varmistamiseksi tässä suhteessa.

(5)  Kaikki jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden nykyiset kahdenväliset sopimukset, jotka sisältävät yhteisön oikeuden vastaisia lausekkeita, on muutettava tai korvattava uusilla sopimuksilla, jotka ovat täysin yhteisön oikeuden mukaisia.

(6)  Jäsenvaltiot voivat tehdä muutoksia voimassa oleviin sopimuksiin ja huolehtia niiden täytäntöönpanon hallinnoinnista siihen asti, kun yhteisön tekemä sopimus tulee voimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen ja erityisesti sen 300 artiklan määräysten soveltamista.

(7)  On olennaisen tärkeää varmistaa, että neuvotteluja käyvät jäsenvaltiot ottavat huomioon yhteisön oikeuden, laajemmat yhteisön edut sekä käynnissä olevat yhteisön tason neuvottelut.

(8)  Jos jäsenvaltiot haluavat lentoliikenteen harjoittajien olevan mukana neuvotteluprosessissa, kaikkia kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita lentoliikenteen harjoittajia sekä lentoliikenteen harjoittajia, joita asia niiden reittiverkon perusteella koskee tai saattaa lähitulevaisuudessa koskea, olisi kohdeltava tasavertaisesti.

(9)  Sen varmistamiseksi, ettei yhteisön lentoliikenteen harjoittajien oikeuksia rajoiteta perusteettomasti, kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin ei saisi sisällyttää uusia lausekkeita, joilla estetään useampaa kuin yhtä lentoliikenteen harjoittajaa pääsemästä tietyille markkinoille tai rajoitetaan ankarasti liikenteen vuorotiheyttä tai kapasiteettia.

(10)  Jäsenvaltioiden olisi luotava syrjimättömät ja avoimet menettelyt liikenneoikeuksien jakamiseksi yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken. Sopimuksen nojalla myönnetyt liikenneoikeudet saattavat kuitenkin joissain olosuhteissa riittää siihen, että kaikki yhteisön lentoliikenteen harjoittajat, jotka haluavat liikennöidä kyseisillä reiteillä, voivat päästä markkinoille.

(11)  Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) 2 artiklan mukaisesti kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen.

(12)  Ehdotetun toiminnan tavoitteita, jotka ovat kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen koordinointi lentoliikennesopimusten tekemiseksi, koordinoidun lähestymistavan varmistaminen sopimusten täytäntöönpanossa ja soveltamisessa sekä sen tarkastaminen, että tällaiset sopimukset ovat yhteisön oikeuden mukaisia, ei voida aina saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan tämän asetuksen yhteisön laajuisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi periaatteessa toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

(13)  Samoin perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ei kuitenkaan tulisi ottaa käyttöön uusia ilmoitus- tai lupavelvoitteita, jotka rajoittaisivat perusteettomasti jäsenvaltioiden liikkumavaraa ja ylittäisivät oikeussääntöihin jo sisältyvät yleiset säännökset.

(14)  Kolmansien maiden kanssa tehtävien yhteisön tason lentoliikennesopimusten koordinoidun ja keskitetyn käsittelyn varmistamiseksi olisi otettava käyttöön kolmivaiheinen suunnitelma. Komission olisi aluksi neuvoteltava avoimen ilmailualueen luomista Yhdysvaltojen kanssa koskevan yhteisön tason sopimuksen tekemisestä. Tämän jälkeen olisi neuvoteltava yhteisön tason lentoliikennesopimuksista lentoliikennemarkkinansa jo vapauttaneiden tai niiden vapauttamiseen pyrkivien kolmansien maiden kanssa ja tehtävä kyseiset sopimukset. Kolmannessa vaiheessa olisi ratkaistava tapauskohtaisesti, koituuko kolmannen maan kanssa tehtävästä yhteisön tason sopimuksesta lisäarvoa jäsenvaltioille.

(15)  Avoimen ilmailualueen luomista Yhdysvaltojen kanssa koskevan yhteisön tason sopimuksen tekemisestä neuvoteltaessa olisi huolehdittava aiheuttamisperiaatteen toteutumisesta sellaisena kuin siitä määrätään perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdassa.

(16)  Avoimen ilmailualueen luomista Yhdysvaltojen kanssa koskevan yhteisön tason sopimuksen tekemisestä neuvoteltaessa olisi lisäksi varmistettava, että markkinoita yhteisön lentoliikenteen harjoittajien vahingoksi vääristävät, yhdysvaltalaisille lentoliikenteen harjoittajille myönnetyt suorat tai välilliset tuet lakkautetaan.

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Ilmoittaminen komissiolle

1.  Jos kolmannen maan kanssa ei käydä virallisia yhteisön tason neuvotteluja tai jos yhteisön tason sopimus on olemassa, mutta siinä ei käsitellä kaikkia kysymyksiä, jäsenvaltio voi aloittaa kyseisen maan kanssa neuvottelut uuden sopimuksen tekemisestä tai voimassa olevan ilmailualan sopimuksen, sen liitteiden tai minkä tahansa muun asiaan liittyvän kahdenvälisen tai monenvälisen järjestelyn muuttamisesta tai soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toimivaltoja. Komissio tiedottaa jäsenvaltioille virallisten neuvottelujen käynnistämisestä vähintään yhtä kalenterikuukautta aiemmin.

2.  Toimiessaan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltio tiedottaa asiasta komissiolle kirjallisesti, toimittaa jäljennöksen kyseisestä sopimuksesta, ja ilmoittaa, mitä sopimuksen määräyksiä neuvottelut koskevat ja mikä on neuvottelujen tavoite, sekä kaikki muut asiaankuuluvat tiedot. Ilmoitus olisi periaatteessa tehtävä yksi kalenterikuukausi ennen yhteyden luomista kyseessä olevaan kolmanteen maahan.

3.  Komissio voi esittää huomautuksia jäsenvaltiolle, joka on tehnyt sille ilmoituksen 2 kohdan mukaisesti.

4.  Kun neuvottelut on saatettu päätökseen, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle sopimusluonnoksesta ja kaikista muista asiaan liittyvistä asiakirjoista.

2 artikla

Sidosryhmien kuuleminen ja niiden osallistuminen neuvotteluihin

Siinä määrin kuin lentoliikenteen harjoittajat tai muut sidosryhmät voivat osallistua 1 artiklassa tarkoitettuihin neuvotteluihin, jäsenvaltioiden on kohdeltava tasavertaisesti kaikkia niiden perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluville alueille sijoittautuneita yhteisön lentoliikenteen harjoittajia, joilla on voimassa oleva, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämä toimilupa ja joita asia niiden reittiverkon perusteella koskee tai saattaa koskea. Jäsenvaltion alueelle sijoittautumisella tarkoitetaan sitä, että lentoliikenteen harjoittajalla on alueella tytäryhtiö, sivuliike tai kauppaedustajan liike, joka ei ole kyseisen jäsenvaltion tai sen kansalaisten omistuksessa.

3 artikla

Kielto ottaa käyttöön rajoittavampia järjestelyjä

Jäsenvaltiot eivät saa tehdä uusia sopimuksia, jotka voimassa oleviin sopimuksiin verrattuna rajoittaisivat nimettyjen lentoliikenteen harjoittajien lukumäärää. Tämä pätee sekä kahden osapuolen välisillä lentoliikennemarkkinoilla että määrättyjen kaupunkien välillä.

4 artikla

Sopimusten tekeminen

1.  Edellä 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen komissio tarkastaa, onko sopimusluonnos yhteensopiva yhteisön oikeuden ja yhteisön tämän alan tavoitteiden kanssa. Jos komissio aikoo vastustaa sopimuksen tekemistä, sen on tehtävä tätä koskeva päätös päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen ottaen huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artiklan.

2.  Komissiota avustaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92(7) 11 artiklalla perustettu komitea.

5 artikla

Liikenneoikeuksien jakaminen

Jos jäsenvaltio tekee sellaisen sopimuksen tai muutoksen sopimukseen tai sen liitteisiin, jossa rajoitetaan liikenneoikeuksien lukumäärää tai niiden yhteisön lentoliikenteen harjoittajien lukumäärää, jotka voidaan nimetä hyödyntämään liikenneoikeuksia, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että liikenneoikeudet jaetaan niihin oikeutettujen yhteisön lentoliikenteen harjoittajien kesken syrjimättömän ja avoimen menettelyn perusteella.

6 artikla

Menettelyjen ilmoittaminen

Komissiolle on ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot menettelyistä, joita jäsenvaltiot noudattavat 2 artiklan ja 5 artiklan soveltamiseksi. Näihin menettelyihin myöhemmin tehtävät muutokset on ilmoitettava komissiolle vähintään kuusi viikkoa ennen niiden voimaantuloa. Kaikki ilmoitukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

Luottamuksellisuus

Komissio varmistaa, että jäsenvaltioiden 1 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja neuvotteluista ja niiden tuloksista käsitellään luottamuksellisina. Jos komissio haluaa perustellusti poiketa tästä, sen on saatava jäsenvaltioilta suostumus etukäteen.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantenatoista päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C ... (3) EUVL C ... (4) EUVL C ... (5) Euroopan parlamentin kanta 2. syyskuuta 2003. (6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (7) EYVL L 240, 24.8.1992, s. 8.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kiinan kansantasavallan välisen meriliikennesopimuksen tekemisestä (6049/1/2003 – KOM(2002) 97 – C5&nbhy;0062/2003 – 2002/0048(CNS))

P5_TA(2003)0357 A5-0254/2003

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2002) 97)(1),

–   ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kiinan kansantasavallan sopimukseksi meriliikenteestä (6049/1/2003),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5&nbhy;0062/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan ja 97 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0254/2003),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   pyytää, että sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat kysymykset kolmansien maiden lippujen tunnustamisesta arvioidaan myöhempien uusimisten yhteydessä.

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 181 E, 30.7.2002, s. 176.

Euroopan parlamentin päätöslauselma pankkien omien varojen riittävyydestä (Basel II) (2001/2257(INI))

P5_TA(2003)0358 A5-0258/2003

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon pankkivalvontaa käsittelevän Baselin komitean kolmannen kuulemisasiakirjan "Baselin uusi vakavaraisuussopimus"(1),

–   ottaa huomioon Baselin komitean määrällisistä vaikutuksista tekemän kolmannen tutkimuksen tulokset (Third Qualitative Impact Study, QIS 3)(2),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden laatiman kolmannen kuulemisasiakirjan, joka koskee luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten omia varoja koskevia vaatimuksia(3),

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 18. syyskuuta 2002 järjestämän asiantuntijoiden kuulemistilaisuuden ("Financial Services Panel"),

–   ottaa huomioon 19. helmikuuta 2003 järjestetyn pankkialan, yritysten ja sääntelyviranomaisten edustajien kuulemistilaisuuden,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5&nbhy;0258/2003),

A.   ottaa huomioon, että nykyään voimassa olevien vakavaraisuussääntöjen tarkistamisen tarve on tunnustettu ja tarkistamista on vaadittu, koska ne eivät ilmennä enää asianmukaisesti lukuisten pankkitoimintojen todellisia riskejä ja niihin sisältyy sääntelystä johtuvien vääristymien, virhearviointien ja piilevien riskien vaara,

B.   katsoo, että uudessa sopimuksessa tavoiteltu korkeampi riskialttius sisältää järjestelmästä johtuen jaksottaisuuden vaaran, koska talouden laskusuhdanteessa luottoriskit yleensä kasvavat ja uusi järjestelmä voisi johtaa siihen, että tällaisessa tilanteessa pankit rajoittavat luotonantoaan entisestään, mikä voisi edelleen jyrkentää taantumaa,

C.   katsoo, että pk-yritysten rahoituksen osalta neuvotteluissa on saavutettu lukuisia parannuksia, mutta rahoitusehtojen huononemisen vaaraa ei edelleenkään voida sulkea pois, varsinkin kun vieläkään ei ole analysoitu riittävästi uusien sääntöjen vaikutuksia pk-yrityksiin,

D.   ottaa huomioon, että monilla pk-yrityksillä on henkilöyhtiöitä koskevasta kansallisesta verolainsäädännöstä johtuen erittäin niukalti omaa pääomaa,

E.   ottaa huomioon, että pankit voivat yritysten pääomamarkkinarahoitukseen siirtyessä vähentää luottoriskirasitustaan ja että luottoa ottavat yritykset saavat useimmissa jäsenvaltioissa perinteisten pankkisuhteiden suomia konsultointietuja liike- ja sijoitustoimintaansa suunnitellessaan, mutta pitää tästä huolimatta tarpeellisena, että luottolaitokset ja sijoitusyritykset tukevat nykyistä tuntuvammin erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä niiden pyrkiessä hyödyntämään arvopaperiantien tarjoamia mahdollisuuksia,

F.   katsoo, että omien varojen riittävyyttä koskevaa kehystä muutettaessa on otettava huomioon sekä Euroopan unionin tavoite kehittyä maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi että kuluttajien ja tallettajien oikeuksien suojeleminen,

G.   pitää tärkeänä, että omien varojen riittävyyttä koskevassa kolmannessa direktiivissä hahmoteltavan EU:n uuden kehyksen ja Baselin II sopimuksen välillä pyritään johdonmukaisuuteen, jotta EU:n luottolaitokset pystyvät säilyttämään kilpailuasemansa,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan rahoituspalvelusektori haluaa varmistaa, että tuleva omien varojen riittävyyttä koskeva kolmas direktiivi pannaan täytäntöön samassa aikataulussa kuin Baselin II sopimus pannaan täytäntöön EU:hun kuulumattomissa maissa, millä varmistetaan säännösten ja määräysten yhdenmukaisuus ja vältetään EU:lle koituvat kilpailuhaitat,

I.   katsoo, että EU:ssa toimivien valvojien välille tarvitaan yhteistyötä kansallisen harkintavallan rationalisoimiseksi, jotta kyetään välttämään raportoinnin päällekkäisyydet ja mahdolliset lisäkustannukset,

1.   pitää Baselin uuden sopimuksen perusperiaatteita myönteisinä, koska sekä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakauden varmistaminen että asiakkaiden pankkeihin tallettamien varojen suojelu edellyttävät, että laaditaan valvontasäännöt, jotka ilmentävät asianmukaisesti pankkitoimintaan sisältyviä todellisia riskejä;

2.   korostaa kuitenkin, että ehdotuksen kaikenkokoisille yrityksille ja kaikille asianosaisille aloille aiheuttamia vaikutuksia on arvioitava asianmukaisesti; kannattaa kehystä, jolla pyritään kehittämään, kannustamaan ja hyödyntämään alan parhaita käytänteitä ja järkevää riskinhallintaa sen sijaan, että nykyisiä käytänteitä lisättäisiin vielä täysin uudella sääntelyjärjestelmällä; korostaa, että muidenkin toimijoiden kuin pankkien erityispiirteet ja riskiprofiilit on otettava huomioon ja katsoo, että tällaisia toimijoita ovat mm.:

3.   katsoo, että uusien sääntöjen jaksottaisten vaikutusten vaara ei ole poistunut täysin edes riskipainokäyrien mukauttamisen jälkeen; korostaa, että on tarpeen tutkia uuden sopimuksen reaalitaloudellisia seurauksia vielä ennen sen voimaantuloa uuden vaikutustutkimuksen avulla ja tehdä sopimukseen tarvittaessa muutoksia;

4.   pitää valitettavana, että Baselin sopimus ja muut kansainväliset sopimukset, joilla luodaan puitteet unionin lainsäädännölle, tehdään ilman demokraattista mandaattia ja ilman Euroopan parlamentin valvontaa; katsoo, että näin kauaskantoisia poliittisia vaikutuksia omaavista asioista eivät voi jatkossa päättää pelkästään asiantuntijaelimet;

5.   korostaa, että uudessa direktiivissä on otettava käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan, että teknisiä toimenpiteitä voidaan tarkistaa nopeasti ja komiteamenettelyn mukaisesti edellyttäen, että EY:n perustamissopimuksen 202 artiklaa on muutettu siten, että Euroopan parlamentille taataan olennaiset valvontaoikeudet vaiheen 2 toimissa ja kaikki markkinatoimijat kytketään mukaan neuvoa-antavan komitean toimintaan, jotta tuloksena on joustava EU:n kehys, jolla reagoidaan markkinoiden innovaatioihin ja järjestelmätarpeisiin;

6.   kannattaa ajatusta, että Baselin sääntöjen täytäntöönpanoon EU:ssa osallistuisi yhtenäisen valvontastandardin ja reilun kilpailun varmistamiseksi laaja edustus pankkeja ja sijoituspalveluyrityksiä, jos tämä on tarpeen laitoksen riskiprofiilin perusteella; pitää valitettavana, että Yhdysvaltain viranomaisten suunnitelma, jonka mukaan vain Baselin sopimusten pisimmälle kehittyneitä lähestymistapoja sovellettaisiin erittäin rajoitettuun määrään pankkeja eikä lainkaan tiettyyn ryhmään sijoituspalveluyrityksiä, ei edistä kansainvälisesti vertailukelpoisen valvontastandardin syntymistä, ja kustannukset rasittavat yksipuolisesti EU:n pankkeja; kehottaa tämän vuoksi asianmukaiseen kustannusvastaavuusarviointiin järjestelmätarpeita kartoitettaessa, jotta Euroopan taloudelle ei koituisi kilpailuhaittoja; kehottaa komissiota tiiviiseen yhteistyöhön kolmansien maiden valvontaviranomaisten ja erityisesti Yhdysvaltain keskuspankin johtokunnan ja Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomitean kanssa, millä varmistetaan koordinoitu lähestymistapa täytäntöönpanoon ja säilytetään siten yhdenvertaiset kilpailuedellytykset;

7.   korostaa, että uusi vakavaraisuusjärjestelmä ei saa missään tapauksessa johtaa Euroopan pankkialan konsolidointiin sääntelykeinoin tai kilpailuhaittojen aiheuttamiseen rahoituspalveluja tarjoavalle laitokselle sen kansainvälisiin kilpakumppaneihin verrattuna ja että sääntöjen pitää olla sellaisia, että myös pienet laitokset pystyvät käsittelemään niitä; katsoo, että laitoksille, jotka soveltavat pelkästään standardimenetelmää, ei saa koitua haittaa; katsoo lisäksi, että kun otetaan huomioon QIS 3 -tutkimuksessa ilmennyt tulosten suuri vaihteluväli, laitosten vakavaraisuusvaatimuksille pitää myöntää siirtymäaika sellaisin säännöin, että kaikki pankit pystyvät mukauttamaan riskirakenteensa uuteen järjestelmään esimerkiksi floor/cap-sääntöjen avulla;

8.   katsoo yhdenvertaisen kilpailun perusteella, että rahoituslaitosten riskejä olisi kohdeltava samalla tavoin laitosten oikeudellisesta asemasta riippumatta;

9.   kehottaa luottolaitoksia tekemään luottokelpoisuusselvitykset asiakkaan kanssa käytävän rakentavan vuoropuhelun avulla ja tekemään selkoa tutkimuksen tuloksista avoimella tavalla;

10.   kehottaa komissiota luomaan kehyksen valvojien kokoamien, kansallisen täytäntöönpanon vaikutuksia koskevien tietojen ilmoittamista varten, kannustamaan kansallisten valvontakäytänteiden vähimmäislähentymiseen ja tiedottamaan EU:n lainsäädäntökehyksen tulevaa kehittymistä koskevista pohdinnoista;

11.   pitää myönteisenä komission aikomusta mahdollistaa Baselin sopimuksesta poiketen standardimenetelmän pysyvä soveltaminen luottokannan joihinkin osiin sisäiseen luokitukseen (IRB, internal rating based) perustuvan menetelmän käyttöönoton jälkeen; katsoo, että IRB-lähestymistavan tapauskohtaisen soveltamisen (partial use) mahdollisuus olisi sisällytettävä myös Baselin sopimukseen etenkin valtion saatavien ja pankkisaatavien yhteydessä; kannattaa lisäksi, että IRB-menetelmästä olisi voitava siirtyä takaisin standardimenetelmään toimivaltaisten valvontaviranomaisten suostumuksella;

12.   pitää myönteisenä niitä lukuisia parannuksia, joita neuvotteluissa on saavutettu pk-yritysten rahoitusehtojen osalta; katsoo, että varsinkin pk-yrityksille tarkoitettujen enintään miljoonan euron luottojen sisällyttäminen hallittuun yksityiseen riskikantaan on tärkeä askel; kehottaa komissiota kuitenkin tutkimaan, pitäisikö summan olla suurempi kuin miljoona euroa; korostaa, että uuden määrällisen osittamisperusteen (0,2 prosentin raja) käyttöönotto olisi pienten pankkien pk-yritystoimia epäoikeudenmukaisesti ja tarpeettomasti kuormittava tekijä; kehottaa kuitenkin pk-yritysten rahoittamisen helpottamiseksi kansallisia sääntelyvallan käyttäjiä ja pankkivalvojia pidättymään sellaisten virallisten tietosuoja- ja pankkisalaisuusvelvoitteiden asettamisesta, jotka hankaloittaisivat suhteettomasti useampia itsenäisiksi jääviä luottolaitoksia niiden muodostaessa pooleja pk-yritysten yksityispalvelua varten; edellyttää pk-yrityksille myönnettäviä yksityisluottoja koskevien riskipainojen pienentämistä entisestään;

13.   vaatii pk-yritysten rahoituksen yhteydessä kaikkien numeeristen rajojen säännöllistä mukauttamista inflaatioasteeseen ja rahoituskäytäntöjen muutoksiin;

14.   pitää ongelmallisena, että maksuviivästys-ilmauksen liian tiukka määritelmä, joka perustuu ensisijaisesti viipeeseen lainan takaisinmaksussa, johtaa monessa tapauksessa maksuviivästyslukujen keinotekoiseen kasvamiseen ja siten todellisen riskin yliarviointiin; pyytää näiden seurausten välttämiseksi ja maksuviivästysmääritelmän käytännöllisyyden varmistamiseksi, että päätös siitä, sovelletaanko takaisinmaksun vähäisen todennäköisyyden indikaattoreita, jätetään valvontaviranomaisille;

15.   vaatii ottamaan tarkemmin huomioon ongelmat, jotka liittyvät perustettavien uusien yritysten rahoitukseen; vaatii erityisesti helpotuksia äskettäin perustettujen yritysten osakkuudelle sekä keskisuuri-komponentin käyttöönottoa jo vakiintuneiden pk-yritysten osakkuutta varten; suosittelee tässä yhteydessä jäsenvaltioille ja yritysten yhteisöelimille, että vastaperustettujen pk-yritysten pankkiluottojen ja osakkuuksien tavallisesti huomattavia riskejä vähennetään kansallisilla, alueellisilla tai alakohtaisilla tukiohjelmilla, riskipääomaa koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä toteutettavat ohjelmat mukaan lukien, jotta pankkien ei tarvitse ottaa vakavaraisuuteen nähden perusteettomia riskejä;

16.   vaatii, että valtiollisten avustuslaitosten ja talouselämän omien avustuslaitosten tarpeet otetaan erityisellä tavalla huomioon ja että näiden laitosten takaamien luottojen pääomavaatimuksia ei nosteta, ja katsoo, että pankkitoiminnan kannalta välttämättömien yhteisten laitosten yritysosakkuutta on edistettävä, koska pienet ja keskisuuret pankit voivat vasta tämän toteuduttua tarjota asiakkailleen täydellistä pankkipalvelujen kirjoa (keskusorganisaatio, asuntolainoitus, vakuutus, laskentakeskus jne.);

17.   pitää myönteisenä, että lainanantajat voivat soveltaa suosivaa riskipainoa (35 prosenttia) vähäriskisten kiinnitysluotto-asuntolainojen yhteydessä (QIS 3 -tutkimuksen 45 kohta), ja kehottaa komissiota sisällyttämään omien varojen riittävyyttä koskevaan direktiiviin säännöksiä, joilla pyritään ottamaan yhdenvertaisesti huomioon erilaisten kiinnitystuotteiden suhteellinen riskialttius;

18.   pitää myönteisenä niitä olennaisesti lisääntyneitä mahdollisuuksia, jotka uusi sopimus tarjoaa vakuuksien käytön suhteen; kehottaa kuitenkin komissiota muuttamaan nykyistä käytäntöä, jonka mukaan aineelliset vakuudet ovat huonommassa asemassa kuin rahalliset vakuudet, ja kohtelemaan niitä tasapuolisesti rahallisten vakuuksien kanssa;

19.   pitää valitettavana, että yhteisössä ei ole analysoitu riittävästi uusien vakavaraisuussääntöjen vaikutuksia pk-yritysten rahoitusehtoihin; kehottaa komissiota toteuttamaan suunnitellun pk-yritystutkimuksen mahdollisimman pian, esittämään tutkimustulokset hyvissä ajoin ennen tulevaa direktiiviehdotusta ja ottamaan ne asianmukaisesti huomioon;

20.   kehottaa varmistamaan vakuudellisia arvopapereita käsiteltäessä, etteivät kaikkia tiettyyn liiketoimeen osallistuvia pankkeja koskevat uusien säännösten mukaiset pääomavaatimukset ylitä pääomavaatimuksia, joita sovellettaisiin, jos saatavia ei kiinnitettäisi; suosittelee kuitenkin, että pankeille asetettavat vakuudellisia arvopapereita koskevat velvoitteet laaditaan siten, että kyseisiä arvopapereita ostavien suojaaminen varmistetaan riittävällä avoimuudella;

21.   katsoo, että pienten sijoituspalveluyritysten pitäisi voida kattaa liiketoimintariskinsä ilman asiakkaiden rahoihin ja rahoitusvälineisiin turvautumista myös vastuuvakuutusten avulla; pitää myönteisenä komission aikomusta poistaa sijoituspalveluyrityksiltä, jotka eivät harjoita omaa kaupankäyntiä, operationaalisia riskejä koskevat pääomavaatimukset;

22.   katsoo, että kun on kyse pankeista ja investointifirmoista, joilla on liiketoiminnan kokonaisvolyymiin nähden suhteellisen pieni luottokanta, operationaalisia riskejä koskevan vaatimuksen käyttöönotto on merkittävä rasite, koska niillä ei ole käytettävissään samoja asianmukaisia menetelmiä luottoriskien laskemiseksi kuin suuremman luottokannan omaavilla pankeilla; kehottaa komissiota etsimään markkinatoimijoiden kanssa käytävissä keskusteluissa kaikille kaupankäyntitoiminnoille sopivia ratkaisuja, jotka ilmentävät täydellisesti kyseisten liiketoimien erityispiirteitä ja teettämään tätä varten vaikutusarvioinnin;

23.   pitää myönteisenä komission aikomusta antaa kiinnitystodistuksille Baselin sopimuksesta poiketen pienempi riskipaino; kehottaa kuitenkin samalla komissiota arvioimaan kiinnitystodistuksia pikemminkin katettavan määrän luottokelpoisuuden kuin kiinnitystodistuksen antajan riskin perusteella; kehottaa komissiota harkitsemaan huolellisesti sääntelytoimia, jotka saattaisivat heikentää kiinnitystodistusten kilpailukykyä vastaaviin rahoitusmenetelmiin verrattuna;

24.   toivoo, että taloutta koskeville vaatimuksille asetetut kriteerit tarkastetaan huolellisesti, kuten hankerahoitteisten operaatioiden (specialized lending) yhteydessä edellytetään, ja että tällöin otetaan erityisesti huomioon komission uusi eurooppalainen infrastruktuurin kehittämissuunnitelma;

25.   vaatii "Supervisory Review Process" -menetelmän (II pilari) joustavaa täytäntöönpanoa; katsoo erityisesti, että perusteelliset paikan päällä tapahtuvat tarkastukset voivat olla oikeutettuja ainoastaan suurten ja erittäin monitahoisten laitosten tapauksessa; kehottaa komissiota asettamaan puitteet, joilla estetään asioihin liiaksi puuttuva valvonta ja joilla edistetään kansallisten valvontakäytäntöjen järkevän vähimmäiskonvergenssin löytymistä;

26.   katsoo, että direktiivissä kansallisille lainsäädäntövallan käyttäjille suotu liikkumavara on rajattava siten, että se ei vaaranna Euroopan integroitujen rahoitusmarkkinoiden toimivuutta eikä houkuttele markkinoilla toimijoita katvealueiden hyväksikäyttöön;

27.   kehottaa komissiota teettämään – mikäli mahdollista ennen direktiivin hyväksymistä – ajantasaisen analyysin siitä, millä tavoin jäsenvaltiot soveltavat nykyisessä omia varoja koskevassa direktiivissä olevia omien varojen muotoja, vastuut mukaan lukien, koskevia säännöksiä, eli saattamaan kertomuksensa KOM(2000) 74 (omista varoista annetun direktiivin täytäntöönpano) ajan tasalle;

28.   korostaa, että kolmannen pilarin alaisista ristiriitaisista kirjanpito- ja sääntelyvaatimuksista aiheutuvia päällekkäisiä selvityksiä on ylimääräisten sääntelykustannusten ehkäisemisen vuoksi vältettävä;

29.   kehottaa komissiota tarvittaessa toteuttamaan tai mukauttamaan Baselin II sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä tietosuojaa koskevia säännöksiä; katsoo, että tämä pätee myös kaavaillussa kulutusluottodirektiivissä oleviin, tietojen käsittelyä koskeviin säännöksiin;

30.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://www.bis.org. (2) http://www.bis.org/bcbs/qis/qis3results.pdf. (3) http://europa.eu.int/comm/internal_market/regcapital/cp3/2003-consultpaper3_en.htm.

Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta: "Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti": alueelliset suuntaukset ja koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskeva keskustelu (KOM(2003) 34 – 2003/2095(INI))

P5_TA(2003)0359 A5-0267/2003

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2003) 34),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan,

–   ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0267/2003),

A.   ottaa huomioon, että alue- ja koheesiopolitiikoilla on Euroopan yhdentymiskehityksessä sekä yhtenäismarkkinoiden että talous- ja rahaunionin edistämisessä keskeinen tehtävä,

B.   katsoo, että tämän politiikan merkitystä on korostettava yhteenkuuluvuuden edistämiseksi laajentuneessa Euroopan unionissa, jonka alueiden välisten kehitystasojen erot kasvavat huomattavasti, ja että myönnettävien määrärahojen on vastattava uusia tarpeita,

C.   katsoo, että on erityisen tärkeää kaventaa eroja ja vaalia pitkäaikaista, tasapainoista ja monikeskistä kehitystä koko Euroopan unionin alueella,

D.   katsoo, että EU:n tulevien vuosikymmenten strategiset painopistealueet olisi määriteltävä Lissabonissa ja Göteborgissa päätettyjen kilpailukykyä ja kestävää kehitystä koskevien suuntaviivojen perusteella,

E.   muistuttaa, että komission on esitettävä vuoden 2003 loppuun mennessä kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä väliraportissaan erityisiä päätelmiä ja ehdotuksia,

Yleisiä huomautuksia

1.   panee merkille tarkempien tavoitteiden ja painopistealueiden tarpeen, jotta laajentuneessa unionissa kehitettäisiin edelleen keinoja puuttua eriarvoisuuteen ja koheesiopolitiikkojen tuloksia koskeviin kysymyksiin;

2.   kannattaa komission kantaa vastustaa toimia alue- ja koheesiopolitiikan vastuun palauttamista jäsenvaltioille ja pitää tervetulleena komission päättäväisyyttä todellisen yhteisön politiikan ylläpitämiseksi;

3.   kannattaa komission kantaa sisällyttää yhteisön alue- ja koheesiopolitiikkaan kaikki EU:n alueet, jotka täyttävät asiaankuuluvat kriteerit;

4.   katsoo, että tulevassa aluepolitiikassa, johon kuuluu uusi talous ja joka perustuu tietotalouteen, olisi otettava selkeästi huomioon Euroopan aluekehityssuunnitelmaan (ESDP), josta päätettiin Potsdamissa toukokuussa 1999 kokoontuneessa epävirallisessa aluepolitiikasta ja aluesuunnittelusta vastaavassa ministerineuvostossa sisältyvät suuntaviivat ja ehdotukset;

5.   korostaa erityisesti, että alakohtaisilla politiikoilla, eritoten niillä, joilla on suuri vaikutus maahan, kuten maataloutta, kalastusta, liikennettä, tutkimusta, teknologiaa, koulutusta, ammattikoulutusta ja tietoyhteiskuntaa koskevilla toimintalinjoilla, on ehdottomasti vaikutettava laajemmin koheesiota koskevaan päämäärään;

6.   toistaa tarpeen koordinoida paremmin edellä mainittuja toimintalinjoja ja alue- ja koheesiopolitiikkaa;

7.   katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota aluekehityspolitiikan maaseutuja ja kaupunkeja koskevien toimien välisen tasapainon saavuttamiseen ja niiden yhteensovittamiseen mahdollisimman täydellisesti; korostaa, että samalla on suunnattava toimia korkean työttömyyden ongelma-alueisiin, missä tahansa ne sijaitsevatkin;

8.   korostaa, että tuleva aluepolitiikka on yhdistettävä Euroopan kilpailupolitiikkaan erityisesti veroetujen ja alueiden valtiontukien osalta;

9.   toistaa kantansa, että koheesiopolitiikalle osoitettua nykyistä 0,45 prosentin osuutta EU:n bruttokansantuotteesta ei voida alittaa vaarantamatta unionin koheesiopolitiikan tavoitetta ja katsoo, että laajentumisesta aiheutuvien taloudellisten näkymien vuoksi lähitulevaisuudessa on välttämätöntä tehdä koheesiopolitiikan tarpeita koskeva arviointi;

Tavoite 1

10.   korostaa, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alueisiin, jotka kärsivät laajentumisen tilastollisista vaikutuksista ja jotka eivät saa EU:n bruttokansantuotteen tarkistamisen jälkeen enää tukea tavoitteesta 1, ja kohdeltava kyseisiä alueita myös jatkossa yhtäläisesti tavoite 1 -tuen alueiden kanssa myöntämällä niille vastaava määrä tukea ja soveltamalla tukikäytäntöjä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 a kohdan mukaisesti;

11.   pyytää komissiota kiinnittämään erityistä huomiota alueisiin, jotka omien ansioidensa luonnollisena seurauksena eivät enää kuulu tavoite 1 -tuen piiriin, mutta jotka tarvitsevat kuitenkin asianmukaista siirtymäkauden rahoitustukea myönteisen kehityksen vahvistamiseksi;

12.   katsoo, että perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein syrjäisempien alueiden ja Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjaan liitetyssä pöytäkirjassa N:o 6 olevan 2 artiklan mukaisesti harvaan asuttujen alueiden erityispiirteisiin;

13.   korostaa, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota myös perustamissopimuksen 158 artiklassa tarkoitettuihin muita heikommassa asemassa oleviin alueisiin ja saariin;

14.   katsoo, että tavoite 1 -alueiden olisi edelleen oltava poliittisesti ja taloudellisesti ensisijaisia;

15.   pitää hyväksyttävänä, että tavoite 1 -tuen tärkeimpänä edellytyksenä on edelleen oltava 75 prosentin kynnys EU:n bruttokansantuotteesta;

16.   katsoo, että koheesiorahaston tuella vaikutetaan merkittävästi ympäristön suojelua ja liikennettä koskevien hankkeiden toteuttamiseen ja korostaa tämän rahaston ylläpitämisen tärkeyttä erityisesti uusia jäsenvaltioita varten; katsoo, että tässä yhteydessä on erityisesti valvottava, että koheesiorahastosta rahoitetut infrastruktuurit edunsaajamaissa eivät ole ristiriidassa niiden kestävää liikkuvuutta koskevan uuden politiikan painopisteiden kanssa, jotka määriteltiin valkoisessa kirjassa "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010 – valintojen aika" (KOM(2001) 370), ja että ne eivät vääristä kilpailua jäsenvaltioiden välillä; korostaa lisäksi tarvetta koordinoida näitä toimia rakennerahasto-ohjelmien kanssa alueellisten kestävän kehityksen strategioiden parantamiseksi;

17.   korostaa, että koheesiorahasto on tärkeä erityisesti uusille jäsenvaltioille, ottaen huomioon, että ne euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot, joiden bruttokansantuote on vähemmän kuin 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, saavat koheesiorahastosta ja rakennerahastosta yhdistettyä tukea käytettäväksi ympäristöalalla ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen alalla;

Tavoite 2

18.   pitää tervetulleena, että komissio tunnustaa tavoitteen 2 merkityksen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja laajentuneen unionin alueiden kehitystasojen erojen vähentämiseksi;

19.   kannattaa ajatusta uudesta tavoitteesta 2, jonka avulla alueiden kilpailukykyä edistetään tasapainoisella ja kestävällä monikeskisellä kehityksellä Lissabonin ja Göteborgin suuntaviivojen mukaisesti;

20.   korostaa, että kuten tähänkin asti tulevaa tavoitetta 2 olisi sovellettava alueisiin, joilla on rakenneongelmia, ja katsoo, että niiden olisi saatava tukea kehitystasonsa ja erityisten ongelmiensa perusteella;

21.   pyytää komissiota laatimaan selviä, objektiivisia ja yhteisön edun mukaisia kriteereitä, joiden perusteella alueet saavat tavoite 2 -tukea, jotta on mahdollista saavuttaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä toisessa väliraportissa esitetyt temaattiset tavoitteet;

22.   pitää välttämättömänä, että toimitaan yhdenmukaisten ja yleisten alueiden taloudellista kehitystä koskevien ohjelmien puitteissa ja kohdistetaan toimet alueellisen kilpailukyvyn tärkeimpiin tekijöihin, kuten saavutettavuuteen erityisesti maaseudulla, syrjäisillä alueilla ja vuoristo- sekä saarialueilla, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja ammattikoulutukseen sekä tietoyhteiskuntaan;

23.   katsoo, että sellaisten alueiden, joiden pysyvät maantieteelliset haitat (saaret, vuoristoalueet sekä harvaan asutut alueet) jarruttavat taloudellista, tuotanto- ja työllisyyskehitystä ja jotka eivät saa tukea muista rakennerahastoista, on voitava hyötyä uudesta tavoite 2 -tuesta tai jostain muusta uudesta erityisestä yhteisöaloitteesta;

24.   korostaa tarvetta selventää eri tavoitteiden soveltamisalaa ja pyytää, että toimet ja välineet siirretään tavoitteesta 3 uuteen tavoitteeseen 2;

25.   korostaa, että on tarpeellista määritellä selkeästi, mikä yhteys on aluepolitiikalla ja yhteisen maatalouspolitiikan toisesta pilarista toteutettavalla aluekehityspolitiikalla sekä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen rakenneosasta käytettävällä sosioekonomisella tuella;

26.   tukee komission kehitystä koskevaa alueellista lähestymistapaa ja erityisesti sen ajatusta yhdestä ohjelmasta ja yhdestä aluekohtaisesta tukipaketista;

27.   toistaa kantansa, että tavoitteen 2 täytäntöönpanemiseen tarvitaan selkeitä ja yksiselitteisiä kriteerejä, jotta varat jaetaan alueille tasapuolisesti ja tosiasiallisten tarpeiden perusteella;

Alueyhteistyö

28.   korostaa, että alueyhteistyöpolitiikkaa on jatkettava kolmella eri ulottuvuudella, eli rajat ylittävällä (maa tai meri), valtioiden välisellä ja alueiden välisellä ulottuvuudella;

29.   pyytää komissiota edistämään alueyhteistyötä edelleen soveltamalla parhaita mahdollisia menettelytapoja, menestyneissä yhteisön aloitteessa saatuja kokemuksia sekä yksinkertaistamaan menettelyjä;

30.   kehottaa komissiota tekemään Interreg-ohjelmasta saatujen kokemusten perusteella ehdotuksia alueellisen yhteistyön toiminnan parantamisesta ja varautumaan tarvittaessa siihen, että investoinnit tiettyihin rajat ylittäviin infrastruktuurihankkeisiin ja niiden toteuttamiseen voidaan rahoittaa yhteisön aluepolitiikan uusilla välineillä;

31.   suosittaa, että innovatiivisia toimia ja koehankkeita ylläpidetään ja vahvistetaan vuoden 2006 jälkeen;

Yksinkertaistaminen

32.   tukee komission keskeistä päämäärää aluepolitiikkaa koskevien sääntöjen yksinkertaistamiseksi erityisesti pyrkimyksillä lisätä yhdenmukaisuutta päämäärien, toimeenpanon alueellisen ulottuvuuden edistämisen, hallinnon, ohjelmien suunnittelun ja tukitoimien välillä; kannattaa sitä, että kutakin kehitystavoitetta rahoitetaan yhdestä rahastosta;

33.   muistuttaa komissiota komission, jäsenvaltion ja alueen välisiä kolmikantasopimuksia koskevasta kehotuksestaan;

34.   kehottaa komissiota jakamaan selvästi vastuun ja toimivallan koheesiopolitiikan kaikkien toimijoiden välillä;

35.   katsoo, että hallinnollisia menettelyjä olisi yksinkertaistettava huomattavasti ja etenkin maksuja koskevien menettelyiden byrokraattisuutta (liiallinen valvonta, jne.);

36.   korostaa jälleen, että yksinkertaistamisen ja valvonnan välinen kunnollinen tasapaino on sekä välttämätöntä että mahdollista saavuttaa;

37.   vaatii kumppanuusaseman vahvistamista rakennerahastoasetusten tarkistamisen yhteydessä; koska kumppanuuden soveltaminen jäsenvaltioissa etenee eri tavoin, katsoo, että komission olisi ehdotettava kumppanuuden täytäntöönpanon ja valinnan yhdenmukaistamista aluepolitiikassa;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma rakenteellisesti epäsuotuisassa asemassa olevista alueista (saaret, vuoristoalueet, harvaan asutut alueet) osana koheesiopolitiikkaa ja sen institutionaalisia näkökohtia (2002/2119(INI))

P5_TA(2003)0360 A5-0188/2003

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden kehityksestä(1) ja 28. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin saarialueiden ongelmista(2),

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman EY:n perustamissopimuksen 158 artiklasta saarten aseman osalta(3),

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: "Toinen taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus"(4),

–   ottaa huomioon 7. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti"(5),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 154 artiklan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan ja Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen nro 30,

–   ottaa huomioon oikeudellisen yksikkönsä 27. heinäkuuta 1998 antaman lausunnon SJ218/98, jossa selvennetään EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan tulkintaa,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 162 artiklan,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2000 kokoontuneen Nizzan Eurooppa-neuvoston päätelmät (55 kohta ja julistus J),

–   ottaa huomioon 30. tammikuuta 2003 annetun komission tiedonannon "Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti" (KOM(2003) 34),

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon Euroopan unionin vuoristoalueiden tulevaisuudesta(6),

–   ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 annetut asetukset N:o 1260/1999, N:o 1264/1999, N:o 1265/1999 ja 12. heinäkuuta 1999 annetun asetuksen N:o 1783/1999 EY:n rakennerahastoista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A5&nbhy;0188/2003),

A.   ottaa huomioon, että koheesio on yksi unionin strategisista tavoitteista, koska sen päämääränä on koko unionin harmoninen ja yhdenmukainen kehitys poistamalla tekijöitä, jotka jarruttavat kehitystä sosiaalis-taloudellisista syistä tai sellaisten erityisten maantieteellisten esteiden vuoksi, jotka heikentävät kilpailukykyä ja elämänlaatua kyseisillä alueilla,

B.   ottaa huomioon, että alueellisen taloudellisen ja sosiaalisen koheesion periaatteen taloudellisena ja sosiaalisena tavoitteena on yhdistää unionin alue siten, että sillä on monta keskusta ja kaikille alueille varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet,

C.   ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla on tähän mennessä saavutettu yleensä ottaen positiivisia tuloksia, kuten komission toisesta kertomuksesta käy ilmi, mutta katsoo, että nämä tulokset eivät saa peittää alleen vielä avoimia ongelmia ja tarvittavia korjauksia,

D.   katsoo, että unioni tarvitsee laajentumisen jälkeen vielä tehokkaampaa koheesiopolitiikkaa, koska 25 jäsenvaltion yhteisössä erot ovat huomattavasti suurempia,

E.   katsoo, että lähitulevaisuudessa uusien jäsenvaltioiden jälkeenjääneille alueille on annettava taloudellista tukea, mutta unohtamatta nykyisten tukialueiden ongelmia ja jälkeenjääneisyyttä kehityksestä, erityisesti nykyisillä tavoite 1 -alueilla ja siellä, missä ongelmat ovat pysyviä eikä niitä voi todellakaan ratkaista muutetuilla tilastoilla,

F.   ottaa huomioon komission 5. toukokuuta 2003 julkistaman tutkimuksen saaristoalueista,

G.   katsoo, että koheesiopolitiikan pitää päästä jäykistä BKT-prosenteilla mitattavista kriteereistä ja otettava mukaan myös muita alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä haittaavia pysyviä rakenteellisia seikkoja ilmentäviä kriteereitä,

H.   katsoo, että pysyvistä haittatekijöistä kärsivien alueiden 1 ja 2 tavoitteiden mukaiset toimet ovat luonteeltaan sattumanvaraisia ja tuloksiltaan vaihtelevia, mutta niillä ei saavuteta tavoitetta, joka on kehityksen perusongelmien ratkaiseminen,

I.   katsoo, että syrjäisimpien alueiden, joille on ominaista maantieteellisten, ilmastollisten ja rakenteellisten haittatekijöiden pysyvyys, voimakkuus ja kasautuminen, oikeudellinen asema johtuu ennen kaikkea niiden erittäin suuresta välimatkasta Euroopan mantereeseen,

J.   katsoo, ettei koheesiotavoitetta voida enää käsitellä ainoastaan taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta, vaan myös alueelliselta kannalta, etenkin kun – kuten komission taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevassa toisessa kertomuksessa on jo todettu – alueellisen ulottuvuuden huomioonottaminen on täysin yhteensovitettavissa unionin ensisijaisiin aihealueisiin perustuvan lähestymistavan kanssa,

K.   katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden käsite voidaan määritellä siten, että sen tarkoituksena on luoda Euroopan kansalaisten välinen oikeudenmukaisuusperiaate riippumatta heidän asuinpaikastaan ja pyrkimyksenä tarjota unionin asukkaille oikeudenmukaiset mahdollisuudet hyödyntää yleishyödyllisiä palveluja sekä varmistaa ihanteelliset kilpailuedellytykset, kestävä kehitys ja elämänlaadun parantaminen kaikille alueille ottaen huomioon erityisesti niiden maantieteellistä ja demografista tilannetta koskevat erot,

L.   katsoo, että saaristoluonne on samalla kertaa maantieteellis-kulttuurinen tekijä ja näin myös kehitysstrategiassa hyödynnettävissä oleva seikka sekä pysyvä haittatekijä, joka merkitsee lisävaikeutta tällaisten alueiden kilpailukyvylle,

M.   katsoo, että vaikka perustamissopimuksen 158 artiklassa mainitaan saaret, se ei ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi välineeksi varmistamaan näiden alueiden tarvitsemia erityispolitiikkoja ja &nbhy;toimia,

N.   ottaa huomioon, että EU:n saaristoalueita on 286 ja niiden asukasluku on 10 miljoonaa,

O.   ottaa huomioon, että vuoristoalueet, joita on noin 30 prosenttia yhteisön pinta-alasta, edustavat yhteisön alueelle tyypillistä kulttuuriperintöä ja erityispiirteitä, ja tämän perinnön haavoittuvuus vaatii järkevää politiikkaa sen suojelemiseksi fyysisesti ja taloudellisesti sekä myös kulttuurisesti,

P.   katsoo, että unionin harvaan asutut alueet kärsivät aivan erityisistä haittatekijöistä, joita ovat esimerkiksi erittäin harva asutus, kylmä ilmasto ja suuret etäisyydet sekä alueiden sisällä että Euroopan tärkeille markkina-alueille, mistä aiheutuu pysyviä rakenteellisia haittatekijöitä, jotka vaativat pitkän aikavälin erityistukea,

Q.   katsoo, että lisääntyvä väestön vanheneminen monilla Euroopan alueilla on yksi tekijöistä, jotka voivat rajoittaa alueiden sosiaalis-taloudellista kehitystä, ja että tästä syystä yhteisön rakennepolitiikassa olisi otettava tämä kysymys huomioon seuraavan uudistuksen yhteydessä,

R.   katsoo, että useissa tapauksissa edellä mainitut haittatekijät ovat kasautuneet (kuten vuoristoiset saarialueet tai harvaan asutut vuoristoalueet) tai korostuneet (kuten saaristot, erittäin pienet saaret tai erittäin harvaan asutut alueet, kuten Ruotsin tai Suomen pohjoisosat),

S.   katsoo, että pysyvistä haittatekijöistä kärsivien alueiden (saaristoalueet, vuoristoalueet tai harvaan asutut alueet) maatalousjärjestelmissä on pysyviä rakenteellisia eroavaisuuksia, jotka asettavat ehtoja siellä harjoitettavalle maataloudelle ja määrittelevät sitä; ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan, jossa mainitaan maataloustoiminnan erityisluonne, joka johtuu maatalouden sosiaalisesta rakenteesta sekä eri maatalousalueiden rakenteellisista ja luonnollisista eroista,

T.   katsoo, että nykyisessä valtiontukijärjestelmässä ei oteta riittävästi tai lainkaan huomioon kyseisten alueiden erityistilannetta, vaikka on täysin selvää, ettei niiden pysyvien haittatekijöiden kompensoimiseen tarkoitettuja tukia voida pitää sisämarkkinoiden vääristyminä, vaan tarpeellisina tasapainotustoimina,

U.   ottaa huomioon, että komission valkoisesta kirjasta liikennepolitiikasta 12. helmikuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa(7) Euroopan parlamentti muistuttaa, että liikennepolitiikalla on velvollisuus edesauttaa taloudellista ja sosiaalista koheesiota ja ottaa huomioon syrjäisten alueiden, saaristoalueiden, vuoristoalueiden sekä harvaan asuttujen alueiden erityisluonne, ja korostaa, että näiden alueiden erityistarpeista huolehtiminen on tärkeää,

V.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksessa on sitouduttu tukemaan syrjäisimpiä alueita ja saaristoalueita,

1.   korostaa olevansa vakuuttunut siitä, että yhteisön tason koheesiopolitiikka on ratkaisevan tärkeää unionin kehitykselle ja että se antaa tärkeää yhteisön lisäarvoa, jonka avulla voidaan vahvistaa alueiden kehitysmahdollisuuksia, ja torjuu kaikki yritykset kansallistaa uudelleen tätä politiikkaa;

2.   kannattaa sitä, että koheesiopolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi otetaan kilpailukyky, jossa otetaan huomioon kaikki taloudellisen kehityksen tekijät inhimillisistä voimavaroista tutkimukseen ja osallistumismahdollisuuksista infrastruktuurin parantamiseen;

3.   painottaa erityisesti, että yhteisön koheesiopolitiikan taustalla olevaa solidaarisuuden periaatetta pitää soveltaa myös erityisistä maantieteellisistä kehityksen esteistä kärsiviin alueisiin eli saaristoalueisiin, vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin;

4.   pitää yhteisön aloiteohjelmia koheesiotoimina, joilla on onnistuttu edistämään yhteistyötä alueiden välillä kumppanuudesta saatujen merkittävien kokemusten kautta;

5.   korostaa, että samalla kun perustamissopimuksessa esitetään toimintamallit syrjäisimpiä alueita varten, niissä ei ole varattu mitään erityistä tukea muille pysyvistä haittatekijöistä kärsiville alueille;

6.   pyytää, että seuraavalla ohjelmakaudella tunnustetaan erityisistä maantieteellisistä kehityksen esteistä kärsivien alueiden (saaret, vuoristoalueet ja harvaan asutut alueet) erityispiirteet; katsoo, että alueiden, joissa erilaiset maantieteelliset rajoitukset hidastavat talouden, tuotantotoiminnan ja työllisyyden kehitystä ja jotka eivät ole tukikelpoisia missään muussa rakennerahastossa, pitää voida olla tukikelpoisia uudistetussa tavoitteessa 2;

7.   pyytää, että otetaan käyttöön erityinen toimintakehys, jonka tarkoituksena on tarjota yhteisön tukea kaikille toimille, joilla pyritään kestävällä tavalla vähentämään pysyviä rakenteellisia haittatekijöitä tai lieventämään niiden seurauksia;

8.   ehdottaa lisäksi, että riippumatta niiden tulevia rakennepoliittisia toimia koskevasta valintakelpoisuudesta (tavoite 1, 2 tai asteittain poistettava tuki) pysyvistä haittatekijöistä kärsivät alueet voivat luokittelunsa mukaisesti hyötyä yhteisön yhteisrahoitusasteesta, jota tarkistetaan 5–10 prosentilla haittatekijöiden voimakkuudesta ja erityisesti niiden kasautumisesta tai korostumisesta riippuen;

9.   katsoo, että unionin olisi hyvä harkita eri yhteyksissä perustamissopimuksen 158 artiklan ja julistuksen nro 30 soveltamista, koska kyseisessä artiklassa pyydetään ryhtymään erityisiin ja yhteen sovitettuihin toimiin, jotta heikommassa asemassa olevat ja saaristoalueet voisivat kilpailla tasaveroisesti edullisemmassa asemassa olevien alueiden kanssa;

10.   pyytää komissiota rakennepolitiikkaa koskevia asetuksia kaudelle 2007–2013 tarkistaessaan harkitsemaan avoimesti sitä, miten parhaiten sisällyttää uusiin säännöksiin pysyvistä maantieteellisistä haittatekijöistä kärsivät alueet niiden erityispiirteiden mukaisesti ja niiden kehitystä parhaiten tukien;

11.   kannattaa sitä, että vuoristoalueiden maantieteelliset, kulttuuriset ja taloudelliset erityispiirteet, jotka vaikuttavat niiden kehitykseen ja asukkaiden elintapoihin, otettaisiin koheesiopolitiikassa asianmukaisesti huomioon tunnustamalla niiden luonne ja hyödyntämällä niiden erityismahdollisuuksia;

12.   pyytää, että samoin kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa, jossa on vuoristoalueita koskeva erityismaininta (EMOTR-asetuksen 17 artikla) maatalouden kannalta epäsuotuisina alueina, lisättäisiin tällainen maininta myös rakennerahastoja koskeviin asetuksiin;

13.   katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää käsitellä vuoristoalueiden ongelmia osana rajat ylittävän ja ylikansallisen yhteistyön strategiaa, jolla voitaisiin estää maantieteellisesti rajatusta lähestymistavasta aiheutuva hajanaisuus ja siitä seuraava tehottomuus;

14.   pyytää arvioimaan, olisiko aiheellista lisätä perustamissopimukseen suora maininta unionin harvaan asutuista alueista Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymissopimuksen pöytäkirjan nro 6 mukaisesti; katsoo, että se voisi mahdollistaa sekä kansallisella että yhteisön tasolla tarkoituksenmukaisempia toimia, joilla poistettaisiin kehityksen esteitä, jotka johtuvat pysyvistä maantieteellisistä ja luonnonolosuhteista; katsoo lisäksi, että näin kyseiset erityisolot voitaisiin ottaa huomioon myös muissa unionin politiikoissa, kuten kilpailu-, ympäristö- ja liikennepolitiikassa;

15.   myöntää, että suuret etäisyydet sekä Euroopan tärkeille markkina-alueille että alueiden sisällä haittaavat alueiden kilpailukykyä ja niiden kehitysmahdollisuuksia; kehottaa arvioimaan perusteellisesti tietotekniikan mahdollisia myönteisiä vaikutuksia harvaan asutuille alueille ja tunnustamaan harvaan asuttujen alueiden ainutlaatuisen kulttuuriperinnön ja luonnonvarat, jotka edesauttavat eurooppalaisen lisäarvon syntymistä;

16.   korostaa, että Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden, niiden alueiden ja kuntien on koheesiopolitiikan tulevaisuutta ajatellen puututtava yhdessä varsinkin harvaan asutuilta tai talouselämän keskuksista syrjässä olevilta alueilta tapahtuvaan maaltapakoon liittyviin kipeisiin ongelmiin ja kyseisen ilmiön syihin;

17.   on sitä mieltä, että saarten tehokkaammassa kehitysstrategiassa eristyneisyys ja vaikeat liikenneyhteydet, joihin viitataan perustamissopimuksessa (erityisesti perustamissopimuksen 158 artiklassa ja julistuksessa nro 30), pitää ottaa huomioon tulevissa asetuksissa kaikkien koheesiopolitiikan puitteissa toteutettavien toimien tukikelpoisuuden kriteereinä;

18.   katsoo, että yhteisön kilpailupolitiikan tarkistuksen on mahdollistettava aluetukien vaikutuksen tehostaminen pysyvistä maantieteellisistä haittatekijöistä kärsivillä alueilla sekä varmistettava korkealaatuisten julkisten palvelujen säilyminen kyseisillä alueilla;

19.   pyytää muuttamaan valtiontukia koskevaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa niin, että siinä otetaan huomioon alueet, jotka kärsivät vakavista tai pysyvistä maantieteellisistä tai väestöllisistä haittatekijöistä;

20.   pitää myös välttämättömänä, että muilla yhteisön politiikan aloilla, erityisesti liikenteen ja ympäristön suojelun aloilla, otetaan huomioon pysyvistä maantieteellisistä haittatekijöistä kärsivien alueiden erityispiirteet eurooppalaisen aluesuunnittelupolitiikan yhteydessä, jolloin ne tukevat johdonmukaisesti koheesiopolitiikkaa;

21.   panee merkille, että Euroopan laajuisten verkkojen rooli voi olla merkittävä heikkojen yhteyksien parantamisessa ja kilpailukyvyn sekä alueellisen yhtenäisyyden kehittämisessä ja toivoo, että tulevaisuudessa Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisessä otetaan paremmin huomioon pysyvistä haittatekijöistä kärsivät alueet;

22.   korostaa, että Euroopan aluekehityssuunnitelmalla (ESDP) on strateginen arvo, ja monikeskuksisen kehitysmallin yhteydessä se voi edistää kasvua alueilla, jotka maantieteellisten haittatekijöidensä lisäksi kärsivät pitkistä etäisyyksistä keskusalueisiin, joihin taloudellinen toiminta on pääosin keskittynyt; toivoo, että tätä strategista asiakirjaa tarkistetaan tarvittavin osin laajentumisen valossa;

23.   pitää välttämättömänä, että alueille tarkoitettujen valtiontukien suuntaviivat, joiden vaikutukset kyseisten alueiden tilanteeseen ovat luultavasti suuremmat kuin rakennepolitiikan vaikutukset, määritellään uudelleen, jotta pysyvistä rakenteellisista haittatekijöistä kärsivät alueet voivat hyötyä uudelleenarvioiduista nettoavustusekvivalentin enimmäismääristä;

24.   pyytää hallitustenvälistä konferenssia sisällyttämään tulevaan unionin perustuslakisopimukseen maininnan pysyvistä maantieteellisistä haittatekijöistä ja niiden poistamiseksi tarvittavasta yhteisön strategiasta;

25.   ehdottaa lisäksi, että luodaan oikeudelliset puitteet, jotka mahdollistavat tarpeellisen joustavuuden valtiontukea koskeville säännöksille ja täydentävät siten nykyisen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohtaa."

26.   katsoo tästä syystä, että on tartuttava tulevan perustuslain laadinnan tarjoamaan tilaisuuteen ja käsiteltävä samaan aikaan näiden eri alueiden tilannetta siten, että selvennetään perustamissopimuksen 158 artiklan saaria koskevia määräyksiä ja otetaan huomioon vuoristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden tilanne;

27.   ehdottaa siten, että perustamissopimuksen 158 artiklaa täydennetään seuraavalla määräyksellä (perustana on käytetty Amsterdamin sopimukseen liitettyä saaristoalueita koskevaa julistusta nro 30): "[Yhteisö] ottaa huomioon saareuteen, vuoristoisuuteen ja harvaan asutukseen liittyvät kestävät rakenteelliset haittatekijät, erityisesti, jos haittatekijät ovat kasautuneet tai korostuneet. Näiden alueiden integroimiseksi paremmin ja oikeudenmukaisin edellytyksin sisämarkkinoihin yhteisö panee perustelluissa tapauksissa täytäntöön erityisiä toimia oikeassa suhteessa haittatekijöiden voimakkuuteen.";

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle.

(1) EYVL C 150, 19.5.1997, s. 62. (2) EYVL C 195, 22.6.1998, s. 59. (3) EYVL C 197, 12.7.2001, s. 193. (4) EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 329. (5) P5_TA(2002)0535. (6) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 113. (7) P5_TA(2003)0054.