Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon useat aiemmat päätöslauselmansa Afganistanista, joista uusimpia ovat 13. joulukuuta 2001(1), 5. syyskuuta 2002(2) ja 15. tammikuuta 2003(3) annetut päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon 4. ja 5. joulukuuta 2001 pidetyn Bonnin konferenssin, jossa laadittiin aikataulu ja etenemissuunnitelma rauhan ja turvallisuuden palauttamista ja Afganistanin jälleenrakentamista varten,

–   ottaa huomioon, että 5. joulukuuta 2001 tehdyssä Bonnin sopimuksessa määrättiin pitämään kansalliset vaalit viimeistään kahden vuoden kuluttua Loya Jirgan (suuren heimoneuvoston) hätäistunnon koolle kutsumisesta kesäkuussa 2002,

–   ottaa huomioon äskettäin päätökseen saatetun perustuslakia säätävän Loya Jirgan, joka kokoontui Kabulissa joulukuussa 2003 – tammikuussa 2004 arvioimaan perustuslakiluonnosta ja hyväksymään sen, jotta presidentinvaalit voitaisiin pitää vuonna 2004; ottaa huomioon Afganistanin perustuslain, jonka perustuslakia säätävä Loya Jirga hyväksyi 4. tammikuuta 2004,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Euroopan unionin puolesta 6. tammikuuta 2004 antaman lausuman Afganistanin perustuslain hyväksymisestä(4),

–   ottaa huomioon useat Afganistanin tilannetta koskevat päätöslauselmat, jotka YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt vuodesta 2001 lähtien,

–   ottaa huomioon afgaaninaisten huippukokouksessa 5. joulukuuta 2001 hyväksytyn Brysselin julistuksen ja afgaaninaisten solidaarisuusjulistuksen,

–   ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. heinäkuuta 2003 toimittaman raportin Afganistanin tilanteesta ja sen seurauksista kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta,

–   ottaa huomioon hyviä naapuruussuhteita koskevan julistuksen, jonka Afganistanin väliaikaishallinto (ATA) sekä Kiinan, Iranin, Pakistanin, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin hallitukset allekirjoittivat Kabulissa 22. joulukuuta 2002, sekä Afganistanin kaikkien naapurimaiden kyseisessä tilaisuudessa antaman vakuutuksen, että ne eivät puutu sen sisäisiin asioihin,

–   ottaa huomioon joulukuussa 2002 annetun presidentin asetuksen, joka muodostaa perustan Afganistanin kansallisen armeijan luomiselle,

–   ottaa huomioon tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002(5) sekä tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevista poikkeuksista 27 päivänä maaliskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2003(6),

–   ottaa huomioon vuodeksi 2004 hyväksytyn Euroopan unionin talousarvion,

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen rahoittaa, osana Afganistanille kaudella 2003–2004 myönnettävää 400 miljoonan euron pakettia, neljättä jälleenrakennusohjelmaa, jonka talousarvio on 79,5 miljoonaa euroa ja jolla pyritään kohentamaan afgaanien ja asuinsijoilleen palanneiden elinoloja luomalla turvallisempi elinympäristö ja avustamalla talouden elvyttämisessä, ja ottaa huomioon Echon kautta kanavoitavan 11,53 miljoonan euron avustuspaketin, jonka komissio hyväksyi lokakuussa 2003 ja jolla pyritään auttamaan Afganistanin jatkuvan humanitaarisen kriisin uhreja,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin tilapäisen valtuuskunnan kesäkuussa 2003 tekemän vierailun Kabuliin, Bagramiin, Kandahariin ja Mazar-I-Sharifiin sekä esittelijän loka-marraskuun taitteessa 2003 näille alueille tekemän seurantakäynnin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon (A5-0035/2004),

A.   katsoo, että edellä mainittu joulukuussa 2001 tehty Bonnin sopimus merkitsi virstanpylvästä suunnitelmissa vakaan ja demokraattisesti valitun afgaanihallituksen luomiseksi vuoteen 2004 mennessä ja että vastuu uuden, lakeja kunnioittavan valtion luomisesta siirrettiin väliaikaishallinnolle ja sitä mahdollisesti seuraavalle Afganistanin siirtymäkauden islamilaishallitukselle; ottaa huomioon, että sopimuksessa tähdennetään ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien kunnioittamisen, kaikkien vähemmistöjen oikeudenmukaisen kohtelun, huumetuotannon ja -kaupan muodostaman ongelman ratkaisemisen sekä vapauden ja oikeudenmukaisuuden standardeja vaalivan ympäristön luomisen merkitystä,

B.   ottaa huomioon, että Maailmanpankki, Aasian kehityspankki ja YK:n kehitysohjelma UNDP arvioivat yhdessä vuonna 2002, että Afganistanin jälleenrakentamiseen tarvittaisiin 13–19 miljardia dollaria; ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö lupasi Brysselissä 17. maaliskuuta 2003 pidetyssä korkean tason strategisessa foorumissa 2 miljardia euroa Afganistanin jälleenrakentamiseen; ottaa huomioon, että Euroopan unioni lupasi tammikuussa 2002 Japanissa pidetyssä tuenantajien konferenssissa myöntää yli miljardi euroa viiden vuoden aikana (noin 200 miljoonaa euroa vuodessa), mutta komission vuoden 2004 alustavassa talousarvioesityksessä kohdentama kokonaismäärä jää alle vuoden 2003 tason, muttei sisällä 50 miljoonan euron lisäpakettia humanitaariseen tukeen,

C.   katsoo, että heikkenevä turvallisuustilanne muodostaa pahimman uhan afgaaniväestölle sekä afgaanien ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen pyrkimyksille tukea jälleenrakentamista, ennallistamista ja kehitysaloitteita sekä koko rauhanprosessille, ja katsoo, että turvallisuuden puute vaarantaa nämä pyrkimykset,

D.   ottaa huomioon, että avustusjärjestöihin kohdistuvien iskujen lisääntyminen viime aikoina on haitannut jälleenrakennustyötä; ottaa huomioon, että YK:n Afganistanin eritysedustaja Brahimi huomautti YK:n turvallisuusneuvostossa pitämässään puheessa (15. tammikuuta 2004), että yhä useammat osat maasta ovat yhä vaikeampia saavuttaa; pitää hälyttävänä, että epädemokraattiset ryhmät, kuten talebanit ja muut hallituksenvastaiset joukot ovat palaamassa maan tiettyihin osiin ja saavat kannatusta alueilla, joilla ei vielä ole toteutettu konkreettista jälleenrakennusta, koska tämä kehityssuunta voisi johtaa fundamentalistisen hallinnon uudelleen valtaan nousuun Afganistanissa,

E.   katsoo, että Afganistanin poliittista kenttää hallitsevat poliittista valtaa tavoittelevat aseistetut ryhmittymät ja yksittäiset sotilasjohtajat, joilla ei ole todellista halua kansalliseen sovintoon ja yhteenkuuluvuuteen, mikä on pahin este Bonnin sopimuksen täytäntöönpanolle; katsoo, ettei tämän poliittisen prosessin tärkeimpiä osatekijöitä kyetä panemaan mielekkäästi täytäntöön, ellei entisiä taistelijoita riisuta aseista, demobilisoida ja integroida uudelleen yhteiskuntaan eikä maahan luoda yhtenäistä kansallista armeijaa, poliisivoimia eikä tiedustelupalvelua,

F.   ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston tutkimus osoittaa, että Afganistan tuotti vuonna 2003 kolme neljännestä maailman laittomasta oopiumista ja että maan oopiuminviljelijöiden ja oopiumikauppiaiden tulot olivat n. 2,3 miljardia dollaria eli arvoltaan puolet maan laillisesta BKT:stä; ottaa huomioon, että enimmän osan tästä määrästä uskotaan päätyvän sotilasjohtajille ja maakuntien hallintojohtajille; katsoo, että turvallisuus ja poliittisten olojen vakaus ovat mahdollisia vain, jos oopiumin tuotanto laskee ja maanviljelijöille kehitetään taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja oopiumin viljelyn korvaamiseksi; katsoo, että koska kansainvälinen yhteisö työskentelee huumausaineiden väärinkäyttöä vastaan, Afganistanin laiton oopiumin tuotanto vaikuttaa kielteisesti joidenkin hallitusten haluun tukea maan jälleenrakentamista taloudellisesti,

G.   ottaa huomioon, että Afganistanin kansallinen sovittelu ja poliittisten olojen normalisoiminen etenee lähikuukausina kriittiseen vaiheeseen ja että tämä merkittävä haaste on ratkaistava ennen Bonnin prosessin seuraavaa vaihetta, varsinkin ennen vuoden 2004 vaalien järjestämistä,

H.   ottaa huomioon, että 12. lokakuuta 2003 yksimielisesti hyväksytyssä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1510 valtuutetaan laajentamaan kansainvälisten rauhanturvajoukkojen (ISAF) toiminta muuallekin kuin Kabuliin; korostaa, että ISAF:n siirtyminen NATOn alaisuuteen vahvistaa näiden joukkojen monenvälistä luonnetta; katsoo, että ISAF:n laajentaminen on olennainen osa kansainvälisen yhteisön afgaaniviranomaisille antamaa tukea,

I.   ottaa huomioon, että Afganistanin ensimmäinen taleban-kauden jälkeinen perustuslaki on hyväksytty perustuslakia säätävässä Loya Jirgassa ja että siinä säädetään presidenttiin pohjautuvasta järjestelmästä; katsoo, että tekstin huolestuttavina piirteinä ovat lähinnä islamilaisen lain huomauttava asema, ihmisoikeuksien, yksilönvapauksien ja naisten oikeuksien rajoittaminen, asianmukaisen valvonnan ja tasapainon puuttuminen, tuomioistuinkomitean ja julkisten palvelujen komitean puuttuminen sekä se, ettei siinä viitata yksiselitteisesti sotilasvoimien ja turvallisuusvirastojen asettamiseen siviilivalvontaan,

J.   ottaa huomioon, että äänestäjien rekisteröiminen aiottiin aloittaa kaupunkikeskuksissa 1. joulukuuta 2003 ja muualla helmikuun 2004 loppupuolella ja että varojen puute haittaa vääjäämättä tämän toteuttamista; ottaa huomioon, että rekisteröintiryhmien määrä on kutistunut 200:sta 70–100 ryhmään; pitää epätodennäköisenä, että rekisteröinti saataisiin ajoissa päätökseen kesäkuussa 2004 pidettäviä vaaleja varten, joten muutaman kuukauden viive vaikuttaa väistämättömältä; ottaa huomioon, että Lakhdar Bramini, jonka edellä mainittu tehtävä on jo päättynyt, ja YK:n pääsihteeri Kofi Annan ovat molemmat varoittaneet, ettei äänestäjien rekisteröintiä kansallisia vaaleja varten saada tehtyä, koska useat alueet ovat vaarallisia YK:n ryhmille, ja korostaneet sen merkitystä, että vaalit olisi pidettävä mahdollisimman pian,

K.   katsoo, että naisten ja tyttöjen asema on kohentunut hieman kahden vuoden kuluessa epädemokraattisen ja islamilaisen taleban-hallinnon päättymisestä, mutta se on edelleen epätyydyttävä monessakin suhteessa; ottaa huomioon, että monien naisten ja tyttöjen perusoikeudet on edelleen riistetty, etenkin maaseudulla; pitää naisiin sekä koko yhteiskunnassa että perheessä kohdistuvan väkivallan jatkumista erittäin huolestuttavana, koska se aiheuttaa piiloon jäävää kärsimystä ja riistää naisilta ja tytöiltä heidän keskeiset ihmisoikeutensa; pitää ongelmaa luonteeltaan sellaisena, että se on keskeinen Afganistanin tulevan hallituksen ja yhteiskunnan kannalta,

L.   katsoo, että naisten asemassa on saavutettu edistystä vain kaksi vuotta taleban-hallinnon sortumisen jälkeen, ja muistuttaa, että tämä kehitys vaatii vielä aikaa, kun otetaan huomioon barbaarisen taleban-hallinnon aiheuttamat psykologiset traumat,

M.   katsoo, että taleban-hallinto syyllistyi vallassaoloaikanaan tietoisimpaan naisten oikeuksien loukkaamiseen, jota meidän aikanamme on ilmennyt, ja otti käyttöön sukupuoleen perustuvan apartheid-järjestelmän, jossa täysin kiistettiin naisten identiteetti; katsoo, että taleban-hallinto on nyt väistynyt mutta suhtautuminen naisiin on monessa mielessä edelleen sama; katsoo, että Afganistanin viranomaisten, kansainvälisen yhteisön ja EU:n on kaikin keinoin pyrittävä siihen, että tämä asenne muuttuu; katsoo, että Afganistanin yhteiskunnan kehittyminen terveeseen suuntaan edellyttää, että kaikkia kannustetaan osallistumaan demokraattiseen prosessiin; pitää erityisen tärkeänä, että naiset, jotka ovat joutuneet oikeuksiensa järjestelmällisen ja rakenteellisen loukkaamisen kohteeksi, voivat osallistua keskusteluun siitä, millaiseksi Afganistanin tulevan yhteiskunnan on määrä muodostua; katsoo, että naisten oikeuksia on vahvistettava ja lujitettava,

N.   ottaa huomioon, että Afganistanin naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen ja heidän perusoikeuksiensa tunnustaminen ovat välttämättömiä ennakkoehtoja rauhan takaamiseksi maassa ja jälleenrakennuksen ja maan kehittämisen järjestämiseksi,

1.   korostaa kansainvälisen yhteisön sitoutuneen edistämään Afganistanin kansallista yhtenäisyyttä, vakautta, rauhaa sekä demokraattista ja taloudellista kehittämistä sekä naisten vapauttamista; uskoo, että tämä tuki on edelleen asetettava etusijalle asiaa kansainvälisillä foorumeilla käsiteltäessä;

2.   on huolissaan turvallisuuden puutteen ja jälleenrakentamisen tahdin aiheuttamasta noidankehästä; myöntää, että maakuntastrategioita tarvitaan etenkin maan eteläosissa; pitää YK:n siviilikriisinhallintaoperaation (UNAMA) alalla toteuttamia toimia myönteisinä;

3.   varoittaa Yhdysvaltain armeijan suhteettomasta voimankäytöstä mahdollisiksi terroristikohteiksi väitettyjä kohteita vastaan, mikä on johtanut siviilien ja erityisesti lasten kuolemiin; katsoo, että nämä toimet voivat johtaa siihen, että Afganistanin väestö torjuu demokratisointi- ja normalisointiprosessin;

4.   korostaa, että taloudelliseen ja sosiaaliseen jälleenrakentamiseen myönnettävä tuki on osoitettava seuraaville painopistealueille:

5.   suosittelee avoimen, laadukkaan ja valtiollisen koulutusjärjestelmän kehittämistä kansainvälisen yhteisön tuella siten, että järjestelmä tarjoaa laajan kirjon eri koulutusaloja ja siten vaihtoehdon madrassa-kouluille (koraanikoulut), jotka toimivat äärimuslimien tukikohtina ja militanttien talebanien värväämöinä;

6.   pitää myönteisenä, että NATOn alaisuudessa toimivan ISAF:n mandaatti on päätetty ulottaa muuallekin kuin Kabuliin, ja korostaa, että on tärkeää siirtyä suunnittelusta nopeasti täytäntöönpanoon; katsoo, että tuleville maakuntien jälleenrakennusryhmille (PRT), joita on piakkoin määrä käyttää Kabulin ulkopuolella, voitaisiin turvallisuuden varmistamistehtävän lisäksi antaa tehtäväksi avustaa maan jälleenrakentamisessa; katsoo, että Afganistanin poliisivoimien ja sotilasjoukkojen kouluttamisen sekä entisten taistelijoiden aseistariisunnan, demobilisoinnin ja uudelleen yhteiskuntaan integroimisen huomioon ottamisen on oltava yksi ISAF:n keskeisistä painopisteistä;

7.   panee merkille, että toistaiseksi ainoa lisäoperaatio on saksalaisten toiminta Kunduzin ympäristössä; yhtyy Lakhdar Brahimin, jonka edellä mainittu tehtävä on jo päättynyt, huolestuneisuuteen siitä, että YK:n henkilöstö saattaa joutua lopettamaan työnsä, jollei turvallisuustilanne parane; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään ISAF:n vahvistamiseksi;

8.   pitää Loya Jirgan hyväksymää perustuslakia tärkeänä askelena kohti maan siirtymähallituksen vahvistamista presidentti Karzain johdolla sekä perusedellytyksenä tämän vuoden kesäkuussa pidettäville demokraattisille vaaleille; tunnustaa, että perustuslaissa otetaan huomioon maan kaikki kansanryhmät ja se auttaa näin vakiinnuttamaan valtiorakenteita, edellyttäen että siitä tulee poliittista todellisuutta; ottaa huomioon, että tarvitaan tehokkaat keskusviranomaiset; panee tyytyväisenä merkille erityisen viittauksen naisten ja miesten yhdenvertaiseen kohteluun; on kuitenkin huolissaan seuraavista seikoista: uskonnon- ja ilmaisunvapauden rajoittaminen ja se, että Afganistanin riippumattomalla ihmisoikeuskomitealla ei ole tunnustettua asemaa (locus standi) tuomioistuimissa eikä oikeutta nostaa kannetta ihmisoikeuksien loukkaamisen perusteella; asevoimien, poliisin ja tiedustelupalvelun poliittinen neutraalius ja siviilivalvontaan alistaminen olisi varmistettava ja sama pätee oikeuslaitoksen ja virkamieskunnan riippumattomuuteen; toivoo, että nämä esteet voidaan poistaa, kun perustuslakia tulevaisuudessa sovelletaan;

9.   pitää myönteisenä, että Afganistanin väliaikaishallinto ratifioi 5. maaliskuuta 2003 kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen; kehottaa väliaikaishallintoa säännöllisesti, julkisesti ja yksiselitteisesti tuomitsemaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuna perheväkivalta; korostaa olevan olennaisen tärkeää, että oikeudelliseen ja poliittiseen uudistukseen sisällytetään toimenpiteitä naisten oikeuksien suojaamiseksi ja varsinkin sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden ansiosta naisten ei enää tarvitse alistua hyväksikäyttöön eikä pakkoavioliittoihin; kehottaa siksi painokkaasti väliaikaishallintoa aloittamaan julkisen kuulemisen, joka johtaa kattavaan strategiaan, jossa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastustamista käsitellään kansakunnan kannalta ensisijaisena seikkana, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota aktiivisesti tukemaan tällaista aloitetta, sekä kehottaa komissiota osoittamaan varoja ja toteuttamaan toimia, joilla maata autetaan kehittämään naisten ja tyttöjen suojelukapasiteettia;

10.   katsoo, että poliittinen jälleenrakentaminen on yleisten jälleenrakennustoimien tärkein tekijä ja että siihen olisi sisällytettävä demokraattisten instituutioiden ja toimijoiden vahvistaminen; korostaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia kannattavien puolueiden olisi muodostettava poliittisen prosessin perusta; on huolissaan siitä, että poliittisten puolueiden rekisteröinnissä ilmenee edelleen viivästymisiä; kannustaa presidentti Karzaita jatkamaan aloitettaan maltillisen uudistuksiin pyrkivän leirin kokoamisesta ja tukemaan siten rauhanprosessia;

11.   ilmaisee olevansa huolissaan perustuslain vakavista puutteista, kuten:

12.   kiinnittää huomiota siihen, että etniseen ryhmään kuuluminen on Afganistanin nykyisessä politiikassa keskeisen tärkeää, ja on siksi huolissaan siitä, että etninen edustus ja todellinen vallanjako eivät nykyisin riittävästi heijastu poliittisissa ja turvallisuuspoliittisissa instituutioissa; on vakuuttunut siitä, että Afganistan tarvitsee parlamentaarisen järjestelmän, joka voi taata, että maan alueellinen, etninen ja uskonnollinen moniarvoisuus heijastuvat valtarakenteissa;

13.   kiinnittää huomiota siihen, että perustuslaissa ei käsitellä keskushallinnon ja alueiden tulevaa suhdetta; on vakuuttunut siitä, että kaikki pyrkimykset pakottaa moniin etnisiin, alueellisiin ja uskonnollisiin ryhmiin jakautunut väestö keskusvallan alle voivat ainoastaan pahentaa sisäistä hajaannusta, ja kehottaa siksi sisällyttämään perustuslakiin edustavat aluehallitukset siten, että samassa yhteydessä määritellään niiden vastuunalaisuus keskushallitukseen nähden;

14.   on huolissaan siitä, että paikalliset sotapäälliköt muodostavat jatkuvan uhan maan jälleenrakentamiselle ja uudistuksille;

15.   katsoo, että Afganistanin kehittyminen toimivaksi demokratiaksi edellyttää välttämättä, että mahdollisimman monen on osallistuttava poliittiseen prosessiin; korostaa, että Afganistanin yhteiskunnassa vallitseva perinteinen naiskäsitys edellyttää ennen kaikkea, että naisten osallistuminen tähän prosessiin taataan ja että sitä tuetaan ja vahvistetaan; kehottaa siksi kaikkia Afganistanin poliittisia voimia tunnustamaan naisten aseman erityisesti käynnistämällä erityisiä ohjelmia, joilla kannustetaan naisia osallistumaan poliittiseen elämään sekä äänestäjinä että ehdokkaina kaikilla tasoilla;

16.   vaatii, että uudessa perustuslaissa taataan täysimääräisesti naisille heidän oikeutensa; kehottaa Afganistanin väliaikaishallintoa mahdollisimman nopeasti toteuttamaan toimenpiteitä, jotka antavat naisille mahdollisuuden liikkua vapaasti, kouluttautua, hoitaa terveyttään ja käydä työssä, sekä poistamaan naisia alistavat rakenteet ja symbolit ja hyväksymään lakeja, joissa tunnustetaan naisten ja miesten yhdenvertaisuus kaikilla aloilla;

17.   vaatii, että kaikki, jotka ovat Afganistanissa syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä ja erityisesti naisia vastaan, saatetaan oikeuden eteen;

18.   kehottaa neuvostoa ja komissiota kiireellisesti avustamaan Afganistanin väliaikaishallintoa maanlaajuisen turvakoti- ja tukijärjestelmän luomisessa ja oikeudellisen avun tarjoamisessa, jotta traumoista kärsivät naiset ja tytöt voivat välttyä väkivallan ja alistamisen jatkumiselta;

19.   pitää myönteisenä, että presidentti Karzai allekirjoitti 12. lokakuuta 2003 poliittisia puolueita koskevan lain; pitää samoin myönteisenä säännöstä, että puolueella ei saa olla aseellista siipeä; pitää tärkeänä, että poliittisille puolueille asetettu ulkomaisen rahoituksen vastaanottamista koskeva kielto ei saa estää koko kansainvälistä yhteisöä eikä etenkään EU:ta tukemasta moniarvoisen puoluejärjestelmän kehittämistä; toteaa, että vaikka YK epäilemättä onkin merkittävässä asemassa vaalien logististen valmistelujen yhteydessä, EU:n kansalaisyhteiskunnalle antama tuki voisi tarjota mahdollisuuden edistää kansalaisvalistusta ottaen huomioon naisten erityistilanteen ja -tarpeet; muistuttaa, että komissio on ehdottanut tarkkailuryhmän lähettämistä Afganistanin vaaleihin, ja kannattaa ehdotusta;

20.   pitää tervetulleena komission Kabulin edustuston toimia ja kannustaa sitä jatkamaan toimintaansa ja erityisesti edelleen tukemaan äänestäjien rekisteröintiä tulevien vaalien järjestämistä silmällä pitäen; arvostaa myös EU:n Afganistanin erikoislähettilään Francesc Vendrellin työtä;

21.   korostaa, että on pikaisesti nopeutettava Kabulin demilitarisointiprosessia Bonnin sopimuksen määräysten mukaisesti; uskoo lisäksi, että demilitarisointi olisi ulotettava vaiheittain kaikkiin muihinkin maakuntiin; pitää tämän yhteydessä myönteisinä toimia, joita ISAF ja kansainvälinen yhteisö ovat toteuttaneet riisuakseen kaiken raskaan aseistuksen Kabulista;

22.   pitää Yhdistyneiden Kansakuntien aloitteeseen perustuvaa, vasta äskettäin Kunduzissa ja Gardezissa käynnistettyä Afganistanin uuden alun Aghaz Nau -ohjelmaa (ANBP) ensimmäisenä vaiheena taistelijoiden aseistariisunnassa, demobilisoinnissa ja uudelleen yhteiskuntaan integroimisessa, jota olisi ehdottomasti nopeutettava ja jossa olisi ripeästi siirryttävä puhtaasti symbolisia eleitä pidemmälle; kehottaa komissiota ja neuvostoa Euroopan unionin Afganistanin erikoislähettilään kautta yksilöimään, että työpaikkojen luominen demobilisoiduille joukoille on osa pitkän aikavälin alueellisen kehittämisen strategiaa, ja tukemaan niiden luomista; kehottaa YK:ta varmistamaan, että mikään irrallinen afgaaniryhmä ei käytä ohjelmaa omiin tarkoituksiinsa;

23.   muistuttaa, että kansainvälisen yhteisön jälleenrakennusapuun neljän vuoden ajaksi lupaama määrä jää selvästi alle todellisen tarpeen ja että eräät kansainväliset tuenantajat ovat lahjoittaneet luvattua vähemmän; uskoo, että Euroopan unionin Afganistanille vuoden 2004 talousarviossa kohdentaman määrän alentaminen (vuoteen 2003 verrattuna) antaa väärän signaalin Afganistanin hallitukselle ja kansalaisille; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kohdentamaan lisävaroja Afganistanin väliaikaishallinnon (ATA) uusiutuvaan talousarvioon, koska tämä on välttämätöntä, jotta ATA:lla olisi kansallisen hallituksen auktoriteetti;

24.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että Afganistanin yhteiskunnan ja talouden kunnostamiseen tarkoitettu rahoitustuki on pantava täytäntöön tehokkaasti ja epäbyrokraattisesti, ja uskoo, että nopean toiminnan mekanismin käytöstä saatua kokemusta olisi pyrittävä kehittämään edelleen; korostaa, että on tärkeää parantaa varojen suorittamisen avoimuutta ja tehostaa EU-tuen näkyvyyttä Afganistanissa; kehottaa komissiota tätä varten harkitsemaan Afganistanin jälleenrakentamisviraston perustamista yhteisöön Kosovossa toteutettuja toimenpiteitä vastaavasti;

25.   kannustaa Afganistanin väliaikaishallintoa toteuttamaan tuntuvia ja tehokkaita toimia korruption ja kavallusten torjumiseksi, jotta kansainvälisten varojen mahdolliset väärinkäytökset voidaan estää, mikä kompensoisi kansalaisten rauhan- ja jälleenrakennusprosessia kohtaan osoittaman luottamuksen vähenemistä;

26.   pitää ehdottoman välttämättömänä lisätä äänestäjien rekisteröintiin ja valistamiseen tarkoitettua rahoitustukea, etteivät vaalit viivästyisi entisestään; korostaa sen tärkeyttä, että EU rahoittaa osaltaan viimeinkin käynnistettyjä valmisteluja, ja kehottaa komissiota tähdentämään ja tukemaan entistä enemmän seuraavien alojen ohjelmia:

27.   uskoo, että maasta ja vedestä käytävien paikallisten kiistojen sekä etnisten kiistojen ja perhekiistojen ratkaisemiseen on paneuduttava tarmokkaammin, koska ne voimistavat turvattomuuden ilmapiiriä, kun kiistoja käydään, vaikka maassa ei ole toimivaa oikeuslaitosta eikä asianmukaisesti koulutettuja poliisivoimia; uskoo, että rauhanomaisemman tulevaisuuden luomiseen pyrkiviin strategioihin on välttämättä sisällytettävä yhteisöpohjainen sovittelu; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa ja komissiota:

28.   korostaa olevansa huolissaan siitä, että Afganistanin laiton oopiumintuotanto on lisääntynyt äskettäin hyvin voimakkaasti, mikä vahvistaa sotapäälliköiden valtaa ja asemaa kyseisillä alueilla, jolloin maa saattaa joutua ratkaisevien valintojen eteen ja muuttua oopiumitaloudeksi, elleivät maan hallitus, asianosaiset maat ja kansainvälinen yhteisö ryhdy tarmokkaisiin toimiin; pitää Pariisissa toukokuussa 2003 pidetyssä, Keski-Aasian ja Euroopan välisiä huumereittejä käsitelleessä ministerikokouksessa tehtyjä päätelmiä myönteisinä, sillä Afganistanista peräisin olevien maiden kanssa tekemisiin joutuvia maita kannustettiin hyväksymään kansallisia strategioita kysynnän ja tarjonnan supistamiseksi sekä perustamaan yksi virasto, joka koordinoisi kutakin kansallista politiikkaa; korostaa kuitenkin jälleen kastelukanavien kunnostamisen ensisijaisuutta, sillä ne ovat ainoa keino, jolla mahdollistetaan unikon vaihtoehtojen viljely; katsoo, että olisi harkittava koko oopiumsadon ostamista ja tuhoamista siten, että tähän käytetään kansainvälisten lahjoittajien varoja sekä varoja, jotka tämän johdosta säästyvät kansainvälisiltä huumausainelainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavilta viranomaisilta;

29.   palauttaa mieliin, että vuodeksi 2004 Euroopan parlamentti kirjasi varauksiin 15 miljoonaa euroa jälleenrakennukseen tarkoitettuja varoja odottamaan huumeiden torjuntaa ja vaihtoehtoisten viljelykasvien edistämistä koskevaa komission ohjelmaa uusien mahdollisuuksien kehittämiseksi viljelijöille ja kyseisten huumeiden viennin estämiseksi;

30.   pyytää komissiota esittämään laadullisen ja määrällisen arvioinnin paikan päällä jo toteutettujen yhteisön ohjelmien ja rahoitusavun tuloksista erityisesti mitä tulee elinolojen ja naisten aseman parantamiseen;

31.   korostaa, että Afganistanin ja sen naapurimaiden olisi asetettava afgaanipakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden turvallinen ja vapaaehtoinen palaaminen yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan, ja edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä yleensä ja erityisesti EU:lta asianmukaisia resursseja ja pysyvää sitoutumista asiaan; uskoo, että tällöin tarvitaan vaiheistettuja ja koordinoituja toimia, jotka sovitetaan vastaanottavien tai määränpäänä olevien yhteisöjen vastaanottokykyyn; on kuitenkin huolissaan, koska YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) on turvallisuustilanteen heikkenemisen perusteella sulkenut väliaikaisesti Pakistanissa sijaitsevat afgaanien vapaaehtoiseksi palauttamiseksi toimivat keskukset;

32.   kehottaa Yhdistyneitä Kansakuntia, Kansainvälistä Punaista Ristiä ja Afganistanin väliaikaishallintoa tutkimaan Sheberganin alueella marraskuussa 2001 tapahtunutta vankien joukkomurhaa ja takaamaan mahdollisille todistajille tarvittavan suojelun;

33.   kehottaa Yhdistyneitä Kansakuntia, Kansainvälistä Punaista Ristiä ja Afganistanin väliaikaishallintoa tutkimaan kaikki tapaukset, joissa viime vuosina on syyllistytty sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan;

34.   vaatii selvyyttä sen suhteen, mikä on Afganistanin tuleva rooli alueellisessa energiapolitiikassa, erityisesti öljy- ja kaasuputkien rakentamisessa Keski-Aasiasta Afganistanin läpi;

35.   kehottaa EU:ta käsittelemään Yhdysvaltojen kanssa kysymystä Geneven yleissopimuksen mukaisten oikeuksien myöntämisestä kaikille vangeille, etenkin Guantanamossa ja Bagramissa pidätettyinä oleville; kehottaa lisäksi Yhdistyneitä Kansakuntia ja Afganistanin väliaikaista hallintoa varmistamaan kaikille talebanien kanssa käytyjen taistelujen aikana vangeiksi saaduille vastaavat oikeudet ja siirtämään heidät Afganistanin vankiloihin maan väliaikaishallinnon valvontaan;

36.   katsoo, että vakaus ja koko alueen laajamittainen demokratisointi ovat edellytys normaalien poliittisten olojen luomiselle Afganistanissa, ja tuo tässä yhteydessä julki huolensa naapurimaa Pakistanin roolin johdosta ja sen suhteen, että Pakistanin hallituksen ponnistelut rauhan ja jälleenrakennuksen tukemiseksi Afganistanissa rakentavalla tavalla ovat olleet riittämättömät;

37.   pitää välttämättömänä, että naapurivaltiot ja erityisesti Pakistan ja Iran kunnioittavat Afganistanin alueellista koskemattomuutta, pidättyvät puuttumasta Afganistanin sisäisiin asioihin ja lopettavat kaiken hiljaisen tai muun tukensa kaikille poliittisille tai aseellisille afgaaniryhmittymille; kehottaa erityisesti Pakistania toteuttamaan välittömiä ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään hallituksenvastaisia poliittisia ja sotilaallisia afgaaniryhmittymiä ja -johtajia käyttämästä sen aluetta turvapaikkanaan ja tukikohtanaan Afganistanin hallitusta ja liittouman joukkoja sekä kansainvälisiä ja paikallisia kehitysyhteistyöntekijöitä vastaan suuntautuvia operaatioita varten;

38.   pitää tervetulleena ajatusta Petersbergin prosessin jatkamisesta vaalien jälkeen sekä siihen liittyviä kansainvälisen yhteisön suunnitelmia järjestää vuonna 2004 uusi Afganistan-konferenssi; on vakuuttunut siitä, että tähän mennessä rinnakkain edenneet rauhan turvaamisen ja taloudellisen jälleenrakentamisen prosessit on koordinoitava tiiviimmin; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan monivuotisen puiteohjelman, jolla taataan kansainvälisen yhteisön sitoutuminen turvallisuuteen, demokratisointiin ja jälleenrakentamiseen Afganistanissa; pitää tämän vuoksi välttämättömänä, että laaditaan konkreettinen ohjelma ja aikataulu tehokasta ja kattavaa aseriisuntaa varten ja asetetaan ohjelman käyttöön riittävät taloudelliset varat;

39.   toteaa olevansa syvästi huolissaan maan etelä- ja kaakkoisosien ja erityisesti Gardezin, Paktian ja Paktikan alueiden turvallisuustilanteen huononemisesta, joka ei ainoastaan uhkaa paikallisten siviilien henkeä vaan myös kunnostamispyrkimyksiä ja humanitaarisia pyrkimyksiä; on huolissaan siitä, että tilanne saattaa heiketä ja uhata meneillään olevan perustuslaki- ja vaaliprosessin onnistumista; korostaa, että kansainvälisten joukkojen ja Afganistanin uuden kansallisen armeijan on taattava näiden alueiden turvallisuus;

40.   toteaa, ettei muun maailman pidä jälleen kerran unohtaa Afganistania, kun otetaan huomioon humanitaarinen näkökulma sekä muistetaan Afganistanin maantieteellis-strateginen merkitys ja historiasta saadut opetukset;

41.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 177 E, 25.7.2002, s. 310. (2) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 473. (3) P5_TA(2003)0016. (4) 5072/04. (5) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9. (6) EUVL L 82, 29.3.2003, s. 1.