Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Sierra Leonen erityistuomioistuimen, joka perustettiin YK:n ja Liberian hallituksen välisellä sopimuksella YK:n turvallisuusneuvoston annettua 14. elokuuta 2000 päätöslauselman n:o 1315 ja jonka tarkoituksena on saattaa oikeuden eteen kaikki ne, joita syytetään Sierra Leonessa tehdyistä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansainvälisen oikeuden rikkomisista,

–   ottaa huomioon kansainvälisen oikeuden, erityisesti Geneven yleissopimukset ja sen sotarikoksia koskevan II lisäpöytäkirjan,

–   ottaa huomioon Accrassa, Ghanassa 18. elokuuta 2003 solmitun kattavan rauhansopimuksen, jolla pyrittiin päättämään yli 14 vuotta kestänyt Liberian sisäinen aseellinen selkkaus,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja AKT-maiden välillä solmitun Cotonoun sopimuksen, johon myös Nigeria ja Liberia kuuluvat, ja sopimuksen osapuolten sitoumuksen edistää rauhaa, turvallisuutta ja vakautta, kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä noudattaa demokratian ja oikeusvaltion periaatteita;

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että entinen Liberian presidentti Charles Taylor johti Liberiassa autoritaarista hallitusta vuodesta 1997 lähtien siihen asti, kun sisällissota puhkesi,

B.   toteaa, että Liberiassa 14 vuotta jatkunut väkivalta ja huono hallinto ovat aiheuttaneet mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ennen kaikkea siviiliväestölle, räikeitä ihmisoikeusloukkauksia, suurten ihmisjoukkojen hätäsiirtolaisuuden sekä yhteiskunnallisten ja taloudellisten rakenteiden murenemisen,

C.   toteaa, että Liberian konflikti on myös osaltaan horjuttanut vakavasti koko Länsi-Afrikan alueen vakautta ja vaikuttanut mittasuhteiltaan traagisen humanitaarisen kriisin syntymiseen,

D.   toteaa, että Sierra Leonen erityistuomioistuimen syyttäjä nosti 7. maaliskuuta 2003 Charles Tayloria vastaan syytteen seitsemässätoissa tapauksessa, joissa oli kyse rikoksista ihmisyyttä vastaan tai sotarikoksista, muun muassa murhista, silpomisista, raiskauksista, seksuaalisesta orjuuttamisesta ja lapsisotilaiden rekrytoinnista,

E.   toteaa, että Taylor oleskelee edelleen Nigeriassa ja vetoaa valtionpäämiehen koskemattomuuteen siitä huolimatta, että 31. toukokuuta 2004 Sierra Leonen erityistuomioistuimen valitusjaosto hylkäsi Charles Taylorin esittämän vaatimuksen lainkäytöllisestä koskemattomuudesta,

F.   katsoo, että Nigerian hallituksen osuus oli erittäin tärkeä Liberian sisällissodan päättämisessä; toteaa, että Charles Taylor otti vastaan Nigerian hallituksen tarjoaman turvapaikan 6. heinäkuuta 2003,

G.   ottaa huomioon, että lokakuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto ilmaisi huolestuneisuutensa Charles Taylorin jatkuvista yrityksistä maanpaosta käsin horjuttaa Liberian ja Länsi-Afrikan vakautta, millä hän rikkoo Nigerian kanssa turvapaikasta tekemäänsä sopimusta, jonka mukaan hän sitoutui olemaan osallistumatta millään tavalla Liberian poliittiseen elämään,

H.   toteaa, että elokuussa 2004 YK:n turvallisuusneuvosto langetti matkustuskiellon liberialaisille virkamiehille, joiden epäiltiin toimivan Nigeriassa oleskelevan Charles Taylorin lähettiläinä,

I.   toteaa, että syyskuussa 2004 YK:n pääsihteerin erityisedustaja antoi YK:n turvallisuusneuvostolle seuraavan lausunnon: "Charles Ghankay Taylorin varjo häilyy edelleen Liberian yllä. Ennen kuin hänet on saatu Sierra Leonen erityistuomioistuimen eteen, monet tavalliset liberialaiset eivät voi uskoa, että rauhanprosessi on kestävä.",

J.   toteaa, että sen lisäksi, että EU:n jäsenvaltiot osallistuivat vapaaehtoisesti yli 30 miljoonalla USA:n dollarilla Sierra Leonen erityistuomioistuimen perustamiseen ja sen toimintaan, itse Euroopan unioni on tukenut Sierra Leonen erityistuomioistuinta 800 000 EUR:lla,

K.   katsoo, että Liberiassa on tällä hetkellä suunniteltu pidettäväksi vaalit lokakuussa 2005 ja että niiden tulokseen voi vaikuttaa enemmän pelko Charles Taylorin paluusta kuin toivo paremmasta tulevaisuudesta,

L.   toteaa, että rauha ja vakaus Mano-joen unionin maissa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa on osoittautunut jakamattomaksi ja että niistä yhteen kohdistuva uhka saattaa vaarantaa kaikkien mahdollisuudet myönteiseen kehitykseen,

M.   toteaa, että Charles Taylor on edelleen uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle ja että hän haittaa Euroopan pyrkimyksiä pysyvän rauhan ja kehityksen tukemiseksi Länsi-Afrikassa,

N.   katsoo, että Taylorin rankaisemattomuus uhmaisi kansainvälistä oikeutta ja olisi häpäisy Taylorin lukemattomia uhreja kohtaan sekä vaarantaisi oikeusvaltion periaatteisiin perustuvan pysyvän rauhan aikaansaamisen alueella,

O.   katsoo, että Sierra Leonen kansalla on oikeus nähdä oikeuden toteutuvan Charles Taylorin tapauksessa Sierra Leonen erityistuomioistuimessa käytävän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin muodossa,

P.   katsoo, että kansainvälisen oikeuden mukaan on selvää, että sotarikolliset on tuomittava aina ja että valtioiden on luovutettava sotarikoksista epäillyt,

Q.   ottaa huomioon, että UNHCR:n hallintokomitean Geneven yleissopimuksen poissulkemislausekkeita koskevassa muistiossa todettiin selvästi, että jos pakolaisoikeuden mukaista suojelua sallitaan käytettävän vakavia rikoksia tehneiden suojelemiseksi, kansainvälisen suojelun käytännöstä tulee täysin kansallisen ja kansainvälisen oikeuden vastaista ja se on ristiriidassa turvapaikkakäsitteen humanitaarisen ja rauhanomaisen luonteen kanssa,

R.   toteaa, että Nigeria on ratifioinut Geneven yleissopimuksen, jossa määrätään, että rikoksia tehneille ei voida myöntää pakolaisen asemaa,

1.   kehottaa Nigerian hallitusta toimimaan jatkossakin Liberian rauhanprosessin puolesta ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti ja luovuttamaan välittömästi Charles Ghankay Taylorin tuomittavaksi Sierra Leonen erityistuomioistuimessa;

2.   kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa käsittelemään tätä asiaa kiireellisenä;

3.   kehottaa Yhdistyneitä Kansakuntia, Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita harjoittamaan kansainvälistä painostusta Charles Taylorin luovuttamiseksi;

4.   pitää myönteisenä Liberian väliaikaisen hallituksen päätöstä jäädyttää entisen presidentin Charles Taylorin ja hänen liittolaistensa varat;

5.   kehottaa Euroopan unionia antamaan edelleenkin tukensa Liberian kolmen sotivan osapuolen välillä tehdylle vuoden 2003 rauhansopimukselle ja lokakuussa 2005 pidettäväksi suunnitelluille presidentin- ja parlamenttivaaleille;

6.   pyytää, että kaikki alueen valtiot pidättäytyisivät sellaisesta toiminnasta, joka saattaa aiheuttaa epävakautta naapurimaissa;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Sierra Leonen erityistuomioistuimen pääsyyttäjälle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, ECOWASin pääsihteerille sekä Liberian ja Nigerian hallituksille.