Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2004/2252(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0075/2005

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0075/2005

Keskustelut :

PV 12/04/2005 - 7

Äänestykset :

PV 12/04/2005 - 9.15

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2005)0115

Hyväksytyt tekstit
PDF 157kWORD 139k
Tiistai 12. huhtikuuta 2005 - Strasbourg
Vuosituhannen kehitystavoitteet
P6_TA(2005)0115A6-0075/2005

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi (2004/2252(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

–   ottaa huomioon inhimillistä kehitystä koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman selvitykset,

–   ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportin "Vähiten kehittyneet maat 2002: irti köyhyysloukusta",

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat YK:n pääsihteerin vuotuiset selvitykset, joista viimeisin on päivätty 27. elokuuta 2004,

–   ottaa huomioon professori Jeffrey Sachsin johtaman YK:n vuosituhannen hanketta käsittelevän työryhmän raportin "Investing in Development: A Practical Plan to Achieve the Millennium Development Goals",

–   ottaa huomioon UNICEFin vuosittaiset maailman lasten asemaa käsittelevät selvitykset ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–   ottaa huomioon seuraavien kansainvälisten konferenssien päätösjulistukset ja päätelmät: kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi (Monterrey, 2002), kestävän kehityksen huippukokous (Johannesburg, 2002), kolmas vähiten kehittyneiden maiden YK-konferenssi (Bryssel, 2001), Maailman kauppajärjestön neljäs ministerikokous (Doha, 2001), Kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (Kairo, 1994), YK:n yleiskokouksen erityisistunto, jossa tarkasteltiin edistymistä väestö- ja kehityskonferenssin tavoitteissa ("Kairo + 5"), ja Maailman koulutusfoorumi (Dakar, 2000),

–   ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden esittämät varaumat edellä mainittujen konferenssien lopullisiin julistuksiin ja päätelmiin,

–   ottaa huomioon EU:n ennen Monterreyn konferenssia Barcelonan Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2002 tekemät sitoumukset,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177 – 181 artiklan ja Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-316 – 318 ja III-321 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan komission selvityksen vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2004)1379),

–   ottaa huomioon neuvoston ja komission 20. marraskuuta 2000 antaman julkilausuman Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta,

–   ottaa huomioon 22. ja 23. marraskuuta 2004 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston tekemät päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan yhteisymmärryksessä varapuheenjohtaja Margot Wallströmin kanssa antaman tiedonannon "Strategic objectives 2005 – 2009: Europe 2010: A Partnership for European Renewal – Prosperity, Solidarity and Security" ja komission työohjelman vuodelle 2005,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2001)0210) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vähiten kehittyneiden voimakkaasti velkaantuneiden köyhien AKT-maiden kaikkien niiden erityislainojen, jotka ovat takaisin maksamatta vielä sen jälkeen, kun HIPC-velkahuojennusjärjestelyt on pantu täysimääräisesti täytäntöön, järjestämistä koskevan yhteisön kannan vahvistamisesta AKT–EY-ministerineuvostossa sekä asiasta 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman velkahuojennuksesta kehitysmaille(2),

–   ottaa huomioon Maailman elintarvikehuippukokouksen vuonna 1996 antaman lupauksen puolittaa maailman nälkäisten ihmisten määrän vuoteen 2015 mennessä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0075/2005),

A.   toteaa, että Euroopan unionin antama kehitysapu on yli 50 prosenttia koko maailmassa annetusta kehitysavusta, että syyskuussa 2000 EU:n jäsenvaltiot ja komission puheenjohtaja allekirjoittivat vuosituhatjulistuksen ja että joulukuussa 2001 YK:n yleiskokous hyväksyi vuosituhannen kehitystavoitteet,

B.   katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteita, joissa korostetaan ponnisteluja köyhyyden poistamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, on pidettävä osana laajempaa toimintaohjelmaa kestävän kehityksen, oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, hyvän hallintotavan ja oikeusvaltion periaatteiden edistämiseksi,

C.   katsoo, että UNCTADin vuonna 2002 vähiten kehittyneitä maita koskevan raportin mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana 60-luvun 138 miljoonasta 90-luvun 307 miljoonaan, ja jos nykyiset kehityssuuntaukset jatkuvat, alle dollarilla päivässä elävien ihmisten määrä nousee 307 miljoonasta 420 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä,

D.   katsoo, että köyhyyden vastainen toiminta vaatii ennen kaikkea radikaalia muutosta politiikkaan sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa, jotta voidaan puuttua köyhyyden rakenteellisiin syihin, joita ovat muun muassa epäoikeudenmukaiset maailmankaupan säännöt, kansainvälisille rahoituslaitokselle maksettavat velanhoitokulut, joihin kehitysmailla ei ole varaa, sekä vaurauden epäoikeudenmukainen jakautuminen,

E.   toteaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää nykyisen avun kaksinkertaistamista ja sen pitämistä sillä tasolla ainakin vuosikymmenen ajan,

F.   panee merkille samanaikaiset pyrkimykset innovatiivisten lisärahoituslähteiden löytämiseksi ja huomauttaa, että avun laatu ja sisältö ovat yhtä tärkeitä,

G.   pahoittelee, että kaksi kolmasosaa kehitysmaista käyttää velanhoitoon enemmän rahaa kuin perussosiaalipalveluihin,

H.   myöntää, että monet voimakkaasti velkaantunet maat tarvitsevat sataprosenttisen velkahuojennuksen ja että niiden olisi selvittävä vuoteen 2015 saakka ilman ylivelkaantumista,

I.   toteaa, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) vertaisarvioinnissa yhteisöä arvosteltiin "kokonaisnäkemyksen puutteesta ja siitä, että yhteisön kehityspolitiikan tavoitteita on liikaa, ne ovat liian epämääräisiä eikä niitä ole luokiteltu millään tavoin", ja katsoo, että aiemmin ei ole todella yritetty varmistaa, että yhteisön apu ja EU:n jäsenvaltioiden kautta tuleva apu täydentävät toisiaan,

J.   toteaa, että 90 prosentilla maailman väestössä on käytettävissään vain 10 prosenttia maailman terveydenhuollon voimavaroista ja että 95 prosenttia 38 miljoonasta aidsiin sairastuneesta elää kehitysmaissa,

K.   tunnustaa ennaltaehkäisyn merkityksen mutta samalla korostaa, että vuoden loppuun mennessä olisi toimitettava retroviruslääkkeet 3 miljoonalle ihmiselle,

L.   katsoo, että viime aikoina suurinta edistystä on saavutettu ihmisen neljän malarialoisen kaikkein haitallisimpien muotojen osalta, mikä avaa mahdollisuuksia uusille hoitomuodoille,

M.   on huolissaan siitä, että HIV/aids-tartuntoja on enemmän Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa, jossa terveys- ja koulutusmenoja on vähennetty huomattavasti,

N.   katsoo, että eräät trooppiset taudit ovat hoidettavissa, mutta lääkkeet niihin ovat joko liian kalliita, niitä ei enää valmisteta tai niiden laatu tai tehokkuus on puutteellinen,

O.   toteaa, että Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa 57 prosenttia hiv-tartunnan saaneista on naisia, ja pahoittelee olemassa olevia paineita, jotka haittaavat lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen liittyviä oikeuksia edistävien politiikkojen toteuttamista, minkä vuoksi ei-toivotut raskaudet ja terveyttä vaarantavat abortit lisääntyvät,

P.   toteaa, että ympäristön kestävyyden, kaupan ja kehitysyhteistyöpolitiikan sekä äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamisen välillä on merkittävä yhteys, ja katsoo, että maaseudulla asuvien köyhien toimeentulo riippuu lähes kokonaan perusluonnonvarojen – metsän, maaperän, laidunmaan, merien sekä makeavesivarojen – järkevästä hoidosta,

Q.   panee merkille hiljattain julkaistun, hälyttävän vuosituhannen ekosysteemin arviointikertomuksen (Millenium Ecosystem Assessment Report), jonka päätelmissä todetaan, että noin 60 prosenttia (15/24) tutkituista ekosysteemin tarjoamista palveluista on heikentynyt tai niitä ei käytetä kestävällä tavalla, mukaan luettuina juomakelpoinen vesi, kalastus, ilman ja veden puhdistus, alueellisen ja paikallisen ilmaston säätely, luonnonmullistukset ja tuholaiset, ja että maailman köyhimmät kansat kärsivät eniten ekosysteemin muutoksista;

R.   tunnustaa Dohan kehityskierroksen mahdollisen merkityksen ja sen, että tarvitaan reilu ja tasa-arvoinen sääntöihin perustuva kauppajärjestelmä, jolla korjataan maailmankaupan epätasapaino erityisesti Afrikan osalta,

S.   tunnustaa, että kehitysyhteistyö on aiemmin perustunut alakohtaisiin strategioihin, ja katsoo, että järjestelmällisempi lähestymistapa vuosituhannen kehitystavoitteisiin olisi hyödyllinen selvien synergiaetujen vuoksi,

1.   on tyytyväinen Euroopan komission selvitykseen vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 ja odottaa mielenkiinnolla EU:n yhteenvetoa, jossa ehdotetaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että yhteisön apu suunnataan kokonaisuudessaan vuosituhannen kehitystavoitteiden täytäntöönpanoon;

2.   korostaa, että köyhyyden vähentäminen saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet ja vuosituhatjulistus on tunnustettava yksiselitteisesti EU:n kehityspolitiikan kaikenkattaviksi puitteiksi ja että tämä on otettava selvästi huomioon kaikissa asiaan liittyvissä menettelytavoissa ja lainsäädäntöehdotuksissa, mutta katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei pidä tarkastella teknisenä kysymyksenä, joka ratkaistaan yksinkertaisesti lisäämällä rahoitusta kartoittamatta köyhyyden taustalla olevia syitä ja puuttumatta niihin;

3.   pahoittelee, että vaikka vuosituhannen kehitystavoitteissa 1–7 on selvät määräajat, tavoitteessa 8 niitä ei ole;

4.   korostaa yhteyttä vuosituhannen kehitystavoitteiden ja kansallisesti omaksuttujen köyhyyden poistamista koskevien strategioiden, makrotalouspolitiikan, julkisten menojen tehokkaan hallinnan ja hyvää hallintotapaa ja hyviä menettelytapoja tukevan yhdenmukaistetun avun välillä;

5.   on vakuuttunut, että köyhyyden vähentämisen strategia-asiakirjat (PRPS) ja maakohtaiset strategia-asiakirjat (CSP) voisivat olla merkittäviä välineitä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, mutta katsoo, että niitä pitää tarkistaa, jotta ne tukisivat vuosituhannen kehitystavoitteita paremmin, ja kehottaa sisällyttämään hankkeet, joilla saavutetaan nopeasti näkyviä tuloksia, PRPS-asiakirjoihin ja CSP-asiakirjoihin, jotta niistä tulisi osa kestävää ja rakenteellista lähestymistapaa; uskoo, että vuosituhannen kehitystavoitteisiin perustuvan PRSP:n on oltava avoin ja perustua eri osapuolten kuulemiseen ja että kaikkien keskeisten, sekä kansallisten että kansainvälisten osapuolten on oltava mukana;

6.   uskoo, että kansallisen ja alueellisen kehityspolitiikan on oltava kansojen itsensä demokraattisesti laatimaa ja että kunkin hallituksen on oltava vastuussa kansalleen demokraattisten elinten kautta eikä avunantajien strategisten etujen mukaisia ehtoja noudattaen;

7.   uskoo, että köyhyyden torjumiseen kuuluu se, että tunnustetaan maan tai alueen oikeus määritellä demokraattisesti oma politiikkansa, ensisijaiset tavoitteensa ja strategiansa kestävän elintarvikkeiden tuotannon ja talouskehityksen vahvistamiseksi siten, että hyödynnetään luontoon perustuvia ja inhimillisiä voimavaroja sekä paikallista taitotietoa;

8.   korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja ja että siihen tarvittavien innovaatioiden, voimavarojen ja valmiuksien kokoamiseksi on tehtävä mahdollisimman laajaa yhteistyötä kaikkien keskeisten osapuolten, erityisesti kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

9.   katsoo, että on tunnustettava täysin kaikkien maiden oikeus ja velvollisuus turvata väestönsä elintarvikevarmuus ja suojautua tarvittaessa sitä vaarantavalta muiden maiden tuonnilta;

10.   katsoo, että julkisten palveluiden lujittaminen ja kehittäminen on välttämätöntä suurten köyhyyteen liittyvien vitsauksien kuten epidemioiden, lukutaidottomuuden sekä juomaveden ja viemäröinnin puutteen ratkaisemiseksi;

11.   kehottaa siirtymään alakohtaisen lähestymistavan sijasta integroituun lähestymistapaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

12.   antaa tunnustusta niille jäsenvaltioille, jotka ovat saavuttaneet tai ylittäneet tavoitteen 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, ja panee samalla merkille eräissä jäsenvaltioissa havaitun huolestuttavan suuntauksen kohti avun määrän vähentämistä ja aiempien sitoumusten ja aikataulujen hylkäämistä;

13.   korostaa, että vaikka EU näyttää tällä hetkellä lähestyvän suunnitelmien mukaisesti välitavoitettaan, joka on 0,39 prosenttia bruttokansantulosta julkiseen kehitysapuun vuonna 2006, suorituksissa on valtavia eroja jäsenvaltioiden välillä, ja kehottaa sen takia niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole edistyneet toivotulla tavalla, sitoutumaan selvään aikatauluun ja määräaikoihin 0,7 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä;

14.   panee tyytyväisyydellä merkille edistyksen, jonka useat 10 jäsenvaltiosta ovat saavuttaneet lisättyään voimakkaasti kehitysapuaan, ja odottaa tämän kehityssuunnan jatkuvan;

15.   korostaa, että EU:n ja Euroopan kehitysrahaston talousarvioon olisi sisällytettävä tavoite, jonka mukaan 20 prosenttia varoista käytetään peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon siten, että laajennetaan olemassa olevaa tavoitetta 35 prosentin käyttämisestä sosiaalisiin peruspalveluihin;

16.   kannattaa ehdotusta, jonka mukaan talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa (Ecofin) ja yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa arvioitaisiin säännöllisesti edistymistä julkiselle kehitysavulle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, ja kehottaa samalla jäsenvaltioita asettamaan vuotuiset tavoitteet koko kehitysavulle ja vähiten kehittyneille maille annetulle avulle;

17.   pyytää komissiota tarkastelemaan omista varoista myönnettävää kehitysapua ja sitoutumaan kehitysapuun käytettävien varojen huomattavaan lisäykseen seuraavien rahoitusnäkymien aikana;

18.   kehottaa Euroopan unionia ryhtymään konkreettisiin köyhyyden vastaisiin toimiin ja noudattamaan johdonmukaista politiikkaa kauppa-, kehitysyhteistyö- ja yhteisen maatalouspolitiikan alalla, jotta vältetään vahingoittamasta suoraan tai välillisesti kehitysmaiden taloutta;

19.   kehottaa komissiota tutkimaan innovatiivisia rahoituslähteitä ja tarkastelemaan kaikkia ehdotuksia, jotka koskevat vaihtoehtoisia tapoja turvata kehitysohjelmien rahoitus sen lisäksi, että sitoudutaan antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta julkiseen kehitysapuun;

20.   kehottaa helpottamaan velkataakkaa myöntämällä velkahelpotuksia erityisesti vähiten kehittyneille maille, voimakkaasti velkaantuneille maille sekä maille, joiden hallitukset kunnioittavat ihmisoikeuksia, noudattavat hyvän hallintotavan periaatetta ja pitävät köyhyyden poistamista ensisijaisena tavoitteena;

21.   kehottaa yhdistämään velkahelpotuksia koskevat tavoitteet paitsi velan ja viennin suhteeseen niin myös vuosituhannen kehitystavoitteisiin perustuviin tarpeisiin;

22.   kehottaa EU:ta varmistamaan riittävän kansainvälisen rahoituksen nykyisin alirahoitetulle sellaisten sairauksien tutkimukselle, jotka vaikuttavat kehitysmaiden kansalaisiin;

23.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kumppanuuttaan kehitysmaiden kanssa tavalla, joka tukee ennustettavuutta, keskinäistä vastuuta ja molemminpuolisia velvoitteita;

24.   uskoo lujasti, että puuttumalla yhdessä korruption ongelmaan ja laittomiin rahoituskäytäntöihin Cotonoun kumppanuussopimuksen määräysten mukaisesti AKT-maat ja EU-maat pystyvät vaikuttamaan paremmin köyhyyden, rikollisuuden ja terrorismin torjumiseen ja samalla synnyttämään poliittista vakautta sekä edistämään sosiaalista ja taloudellista kehitystä;

25.   korostaa julkisen varainhoidon tietokoneistamisen merkitystä laajemman sähköisen hallinnon puitteissa keinona torjua tehotonta byrokratiaa ja avoimuuden puutetta;

26.   kehottaa komissiota tehostamaan huomattavasti pyrkimyksiään siihen, että jäsenvaltioiden kehitysyhteistyö ja komission toiminta täydentäisivät paremmin toisiaan kunkin avunantajan suhteellisten vahvuuksien pohjalta;

27.   panee tyytyväisenä merkille erilaiset aloitteet, kuten EU:n kehitysapuatlaksen (EU Donor Atlas), joilla pyritään koordinoimaan eri jäsenvaltioiden antamaa kehitysapua, ja kannustaa komissiota täydentämään ja hiomaan tätä välinettä niin, että sitä käyttämällä voidaan löytää alat, joilla yhdenmukaistamista voidaan edistää nopeimmin;

28.   kehottaa tekemään erityisiä yhdenmukaistamista koskevia sitoumuksia ja aikatauluja sekä kehittämään indikaattoreita ja arviointiperusteita, joiden avulla voidaan seurata kaikkien kumppanimaiden osallistumista;

29.   painottaa tieto- ja viestintätekniikan vallankumouksen tarjoamia mahdollisuuksia ratkaista köyhyyteen liittyviä erityisongelmia käyttämällä tätä tekniikkaa muun muassa koulutukseen, terveydenhuollon parantamiseen ja hyvään hallinnointiin;

30.   painottaa, että on tärkeää, että köyhillä ihmisillä on mahdollisuus saada nykyaikaisia energiapalveluja; tunnustaa samalla, että kehitysmaiden ei tarvitse toistaa teollistuneiden maiden tekemiä virheitä ja että siksi olisi erityisesti tuettava investointeja puhtaaseen ja tehokkaaseen energiateknologiaan;

31.   kehottaa komissiota lisäämään määrärahoja ja laatimaan vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvää kehityksen alan koulutusta ja tiedotusta koskevan yleisen suunnitelman;

32.   kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltiota täyttämään kaikilta osin yhdenmukaistamista koskevan, 25. helmikuuta 2003 annetun Rooman julistuksen mukaiset sitoumukset tehostaa avun toimittamista ja purkaa periaatteessa kaikki apuun liittyvät sidonnaisuudet;

33.   kehottaa komissiota varmistamaan, että EU on eturintamassa varmistamassa, että peruskoulutus on maksutonta ja pakollista, ja toteaa painokkaasti, että siihen tarvitaan huomattavasti uusia määrärahoja ja olemassa olevien määrärahojen tarkempaa kohdistamista;

34.   pitää mahdottomana saavuttaa vuosituhannen tavoite köyhyyden ja nälän puolittamisesta vuoteen 2015 mennessä sekä ilmaisen koulutuksen tarjoamisesta kaikille ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden parantamisesta, kun kehitysmaat käyttävät neljä kertaa enemmän varoja velanmaksuun kuin sosiaalisiin peruspalveluihin;

35.   painottaa, että koska ulkoisen rahoituksen puuttuminen on merkittävin haaste maailmanpankin koulutusaloitteelle Education Fast Track Initiative – FTI, komission olisi pyrittävä lisäämään koulutukseen ja FTI:hin tarkoitettua rahoitusta;

36.   korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota tyttöjen koulutukseen, sillä koulutusta saaneet tytöt perustavat pienempiä ja terveempiä perheitä, mikä auttaa lisäämään tuottavuutta ja vähentämään köyhyyttä;

37.   korostaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota orpojen ja sosiaalisesti syrjäytyneiden poikien ja tyttöjen koulutukseen, sillä he kärsivät suhteettomasti siitä, ettei heillä ole mahdollisuutta koulunkäyntiin;

38.   kehottaa komissiota tutkimaan, miten voidaan toimia nopeasti ja myönteisesti valmistamalla toimenpidepaketti, johon sisältyvät malariaverkot, rokotusten tarjoaminen käyttämällä apuna Global Alliance for Vaccines and Immunisation -liittoa (GAVI) ja kondomien tarjoaminen erityisesti HIV:n/aidsin vastaiseen taisteluun kuuluvana toimenpiteenä; katsoo, että EU:n jäsenvaltiot voisivat tehdä tässä hankkeessa keskenään yhteistyötä; korostaa, että nämä toimet on sisällytettävä pitkän aikavälin strategiaan, jotta niistä tulee osa kestävää kehitystä;

39.   kehottaa komissiota asettumaan malarian vastaisen taistelun eturintamaan, yhdistämään voimavarat ja aloittamaan tarkoituksenmukaiset ja perusteelliset toimet tämän laajalle levinneen taudin valvomiseksi ja hävittämiseksi pitkällä aikavälillä siten, että ehkäisemiseen kiinnitetään erityistä huomiota;

40.   kehottaa erityisesti lisäämään julkista tutkimusta ja mobilisoimaan yksityisen sektorin investoinnit rokotuksia koskevan tutkimuksen vauhdittamiseksi;

41.   painottaa, että perusterveydenhuoltopalvelujen saatavuus ja kohtuuhintaisuus on ehdoton edellytys kaikkien terveydenhuoltopolitiikkojen menestyksekkäälle täytäntöönpanolle kehitysmaissa;

42.   tukee komission yhteisymmärrystä siitä, että tarvitaan helposti saatavia ja kohtuuhintaisia lääkkeitä, ja korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvien näkökohtien (TRIPS) huomioon ottamista on tutkittava tarkoin;

43.   katsoo, että kehitysmaiden terveyteen liittyvien hätätilanteiden hoitamiseen on saatava rahoitusta ja että maiden hallitusten on kiinnitettävä huomiota terveyskysymyksiin;

44.   korostaa, että juomaveden ja tasapainoisen ravinnon saanti on välttämätöntä väestön terveydelle; korostaa, että juomaveden saanti on ratkaisevassa asemassa köyhyyden ja juomaveden puutteesta johtuvien tautien torjumisessa;

45.   pyytää kehitysmaita elvyttämään julkiset palvelut ja perusterveyspalvelut ja katsoo, että EU:n avulla pitää tukea ennen kaikkea kehitysmaiden omaa työtä inhimillisen, institutionaalisen ja infrastruktuurin kapasiteetin vahvistamiseksi;

46.   toivoo huomattavaa lisäystä terveydenhoitolan ammattilaisten määrään, koska alalta poistuu enemmän ihmisiä kuin mitä sille koulutetaan;

47.   kehottaa EU:ta antamaan enemmän varoja maailmanlaajuiseen terveysrahastoon, sillä tähän mennessä vuodelle 2005 tehdyt sitoumukset kattavat vain neljäsosan tarpeesta, ja että EU:n ja muiden olisi estettävä toimintojen päällekkäisyys ja tuettava kansallista sitoutumista HIV:tä/aidsia, tuberkuloosia ja malariaa koskeviin politiikkoihin;

48.   kehottaa EU:ta jatkossakin toimimaan edelläkävijänä lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia koskevissa kysymyksissä pitämällä rahoituksen sellaisena, että voidaan tarjota laajat lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalvelut, mukaan lukien perhesuunnittelu, sukupuolitautien hoito ja turvallinen abortti, siellä missä se on sallittu;

49.   katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteessa 5 olisi oltava tavoitteena lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalvelujen yleinen saatavuus vastaavine indikaattoreineen, joilla varmistetaan että edistyminen on yhtä nopeaa köyhien ja muiden marginaalisten ja haavoittuvien ryhmien osalta; kehottaa määrittelemään vastaavat indikaattorit asianmukaisesti myös seitsemässä muussa tavoitteessa;

50.   korostaa, että kaikessa komission ohjelmasuunnittelussa ja arvioinnissa olisi noudatettava oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa lapsiin ja että koska lasten oikeudet koskevat monia aloja, ne olisi otettava järjestelmällisesti huomioon kaikissa välineissä ja kaikessa ohjelmatyössä;

51.   katsoo, että EY:n kehitysyhteistyöpolitiikassa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tärkeisiin sukupuolikohtaisiin kysymyksiin ja niitä olisi pidettävä perusoikeuksina ja osana Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja muissa yhteyksissä sovellettavaa hallintotavan kriteeriä;

52.   painottaa, että naisia ei saa missään tapauksessa enää sivuuttaa, vaan heille on varmistettava keskeinen asema vuosituhannen kehitystavoitteisiin perustuvan köyhyyden vähentämisstrategian ja muiden elintärkeiden yleisten uudistusten suunnittelussa ja seurannassa erityisesti alue- ja paikallishallinnon tasolla;

53.   toteaa tyytyväisenä, että komissio aikoo elvyttää suhteitaan Afrikkaan tekemällä tiivistä yhteistyötä NEPADin (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi), Afrikan unionin ja uusien aloitteiden, kuten Afrikan komission, kanssa;

54.   muistuttaa, että yhteisön on EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan mukaisesti – tarvittaessa vaikutustutkimuksia toteuttamalla – tarkasteltava, voiko muihin politiikan aloihin kuuluva toiminta haitata sen kehityspoliittisten tavoitteiden toteuttamista;

55.   kehottaa tekemään perusteellisen arvion nykyisten kaupanvapauttamispolitiikkojen vaikutuksista nälkään ja köyhyyteen kehitysmaissa ja pyytää, että tämän arvioinnin tuloksia käytetään kehitysyhteistyön suuntaviivojen laatimiseen;

56.   toteaa painokkaasti, että vuosituhannen kehitystavoitteen 7 edistämiseksi on kunkin maan osalta kiinnitettävä asianmukaista huomiota ympäristökysymyksiin mainitsemalla nimenomaisesti ympäristö ja kestävä kehitys alueellisissa ja maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa;

57.   korostaa, että elämää ylläpitävien järjestelmien, kuten terveen maaperän, metsien ja meren luonnonvarojen suojelun ja ennalleenpalauttamisen tukeminen samoin kuin makean veden luonnonvarojen hyvä hoito ovat olennainen osa köyhyydenpoisto-ohjelmia ja että tällaisille toimille on annettava etusija EU:n kehitysyhteistyötoimissa;

58.   hyväksyy täysin vuosituhannen ekosysteemin arviointikertomuksen (Millenium Ecosystem Assessment Report) päätelmät siitä, että maailman ekosysteemin jatkuva tuhoaminen on esteenä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle; on lisäksi yhtä mieltä siitä, että huomattavat poliittiset ja institutionaaliset muutokset ovat tarpeellisia laajalle levinneen ympäristön tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään kertomuksen yksityiskohtaiset suositukset yhteenvetomietintöönsä ja tuleviin toimintasuunnitelmiinsa;

59.   pyytää neuvostoa vetoamaan Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman hallintoneuvostoon sen varmistamiseksi, että syyskuussa 2005 pidettävässä vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistushuippukokouksessa aloitetaan tähän mennessä täytäntöön pannusta kaupan vapauttamispolitiikasta aiheutuneiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten perusteellinen uudelleen tarkastelu, jotta varmistetaan, että politiikalla tuetaan köyhyyden poistamista mahdollisimman tehokkaasti;

60.   muistuttaa, että vaikka reiluja sääntöjä noudattavalla kaupalla ei voida kokonaan poistaa köyhyyttä maailmasta, sen vaikutuksella talouskasvuun voidaan myönteisesti edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

61.   panee merkille UNCTADin ja muiden tahojen äskettäiset tutkimukset, jotka osoittavat, että laajamittainen kaupan vapauttaminen vähiten kehittyneissä maissa ei ole riittävästi johtanut kestävään ja konkreettiseen köyhyyden vähentymiseen ja että vapauttaminen on myötävaikuttanut kehitysmaiden kauppaehtojen heikkenemiseen etenkin Afrikan maissa;

62.   kehottaa komissiota mukauttamaan yhteistyöpolitiikkansa ja kauppapolitiikkansa auttaakseen kehitysmaiden hallituksia säilyttämään julkiset palvelut ja kehittämään erityisesti niitä palveluita, joilla varmistetaan väestölle kokonaisuutena juomaveden, terveydenhuoltopalveluiden, koulutuksen, liikenteen ja energiahuollon saatavuus;

63.   toistaa vesialan vapauttamisen vaikutuksia koskevien keskustelujen osalta, että vesihuoltopalvelujen olisi periaatteessa säilyttävä täysin julkishallinnon vastuulla ja valvonnassa ja että kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille olisi jätettävä tämän periaatteen turvaaminen, sekä vaatii Euroopan komissiota omaksumaan tämän kannan;

64.   vakuuttaa uudelleen sisämarkkinastrategiasta 11. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman(3) mukaisesti, että vesi on ihmiskunnan yleishyödyke ja että veden saatavuus etenkin etelän köyhimmille kansoille on perusihmisoikeus, jota on edistettävä ja tuettava;

65.   pitää valitettavana, ettei maatalouden vientitukien poistamiselle ole aikataulua; katsoo siksi, että Euroopan parlamentin on painostettava tällaisen aikataulun laatimiseen;

66.   kehottaa EU:n ja muiden teollisuusmaiden johtajia ryhtymään konkreettisiin toimiin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi poistamalla vientituet, jotka estävät paikallista elintarvikkeiden tuotantoa ja talouden kehitystä;

67.   kehottaa komissiota tehostamaan nykyisten WTO-neuvottelujen kehitysyhteistyösisältöä keskittymällä elintarvikevarmuuteen ja maaseudun työllisyyteen tehokkaimpina tekijöinä köyhyyden poistamisessa, muun muassa sisällyttämällä WTO:n maataloussopimukseen kehitysyhteistyöosion, jotta köyhemmät maat voisivat paremmin puuttua elintarvikevarmuuskysymyksiin ja säilyttää maaseudun toimeentulon, sekä saattamaan päätökseen vientituet EU:n maataloustuotteille;

68.   pitää myönteisenä, että EY tunnustaa erityisen ja eriytetyn kohtelun tarpeen ja siten ymmärtää kehitysmaiden huolen kaupan vapautumisen ja vastavuoroisuuden vaikutuksista;

69.   kehottaa komissiota edistämään kiireellistä WTO:n uudistusta, jotta kestävyys ja köyhyyden poistaminen asetettaisiin kauppaneuvottelujen esityslistan kärkeen, ja tehostamaan todellista erityis- ja erilliskohtelua;

70.   pyytää komissiota sisällyttämään vuosituhannen kehitystavoitteita koskevaan yhteenvetoraporttiin EU:n toiminnan raaka-ainehintojen vakauttamiseksi, mukaan lukien kansainvälisten toimitustenhallintamekanismien tarkistamisen, tukia tai ehdotuksia sisällyttää raaka-ainehinnat WTO:n nykyiselle neuvottelukierrokselle sekä osallistumisen UNCTADin ehdottaman raaka-ainetyöryhmän rahoittamiseen;

71.   muistuttaa, että talouskumppanuussopimuksista (EPA) käytävien neuvottelujen päättyessä yhdenkään AKT-valtion ei pitäisi olla kauppasuhteissaan heikommassa asemassa vuoden 2007 jälkeen kuin nykyisten järjestelyjen vallitessa ja että ei ole mitään ennalta annettuja takeita tai sitoumuksia siitä, että ne allekirjoittaisivat talouskumppanuussopimuksen vuoden 2007 lopussa;

72.   kehottaa komissiota varmistamaan taloudellisista kumppanuussopimuksista AKT-kumppaneiden kanssa käytävissä neuvotteluissa, että ne ovat väline AKT-maiden kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen, muun muassa olemalla edelleen vaatimatta markkinoille pääsyä koskevan vastavuoroisuuden periaatteen käyttöä, jotta AKT-kumppaneille varmistettaisiin oikeudenmukainen asema maailmankaupassa, keskityttäisiin toimituspuolen esteisiin ja herkkien tuotteiden suojatoimenpiteisiin ja vahvistettaisiin nykyisiä alueellisia yhdentymistoimia, sekä ryhtymään aloitteisiin GATT-sopimuksen 24 artiklan tarkistamiseksi tai selkeyttämiseksi;

73.   kehottaa ottamaan huomioon, että AKT-valtiot ovat usein hyvin riippuvaisia alkutuotteista, joihin hintavaihtelut ja tullien porrastus vaikuttavat erityisen voimakkaasti, ja korostaa monipuolistumisen, jalostusteollisuuden ja pk-yritysten merkitystä näissä maissa;

74.   kehottaa komissiota tukemaan siirtymäaikana kaupallisen vastavuoroisuudettomuuden periaatetta teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisissä suhteissa sekä pyrkimään AKT-maiden kanssa talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa joustavuuteen, kun otetaan huomioon kehitysmaiden kehityksen taso, niiden talouden suhteellinen pienuus sekä niiden rahoitukselliset, kehitykseen liittyvät ja kaupalliset tarpeet, sekä varmistamaan, että talouskumppanuussopimuksista tulee todella kestävän kehityksen välineitä AKT-maissa;

75.   kehottaa komissiota kehittämään niille AKT-maille, jotka saattavat olla haluttomia tekemään talouskumppanuussopimusta, toimivia vaihtoehtoja, kuten "kaikki paitsi aseet" -aloitteen laajentaminen koskemaan kaikkia vähiten kehittyneitä maita tai EU:n GSP+-ehdotuksen parantaminen;

76.   korostaa, että on tärkeää kehittää kaupan toimintaedellytyksiä ja että EU:n on myönnettävä lisävaroja parantaakseen AKT-maiden kykyä tunnistaa tarpeet ja strategiat, neuvotella ja tukea alueellista integraatiota sekä avustaa tässä prosessissa; korostaa erityisesti monipuolistamisen ja alueellisen integraation tukemisen tarvetta sekä tarvetta valmistella kaupan vapauttamista parantamalla tuotanto- ja toimituskapasiteettia ja kaupan toimintaedellytyksiä sekä mukautuskustannusten tasaamista ja näiden maiden investointiensaantikyvyn parantamista;

77.   korostaa, että paikallisten markkinoiden ja kaupan toimintaedellytysten kehittäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin markkinoillepääsy ja että siihen ja tuotannon monipuolistamiseen sekä erityisesti banaanin, riisin ja sokerin tukeen tarvitaan rahoitusta;

78.   painottaa, että neuvoston on ryhdyttävä nopeasti toimiin pannakseen täytäntöön 30. elokuuta 2003 tehdyn WTO:n päätöksen, joka käsittelee TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen 6 kohdan täytäntöönpanoa, ja kehottaa komissiota kiirehtimään jäsenvaltioita panemaan uuden asetuksen täydellisesti täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

79.   korostaa, että neuvoston on nopeutettava päätöksentekoa herkkiä tuotteita koskevan EU:n kauppapolitiikan uudistamisessa;

80.   vaatii komissiota lisäämään kauppaan liittyvää tukeaan ja rohkaisemaan valmiuksien kehittämistä, mikä on tärkeää köyhimmille maille, jotta ne selviävät markkinoiden vapautumisesta aiheutuneesta lisääntyvästä kilpailusta;

81.   kehottaa tarkistamaan Euroopan investointipankin perussääntöä ja toimeksiantoa siten, että erikoistunut osasto voisi aloittaa toimintansa todellisen kehitystoimeksiannon pohjalta;

82.   katsoo, että vuosituhannen kehitystavoitteita ei voida saavuttaa ilman johdonmukaista politiikkaa naisten, lasten, ikääntyneiden ja vammaisten aseman parantamiseksi;

83.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja liittyvien maiden hallituksille ja parlamenteille, parlamenttien väliselle liitolle, Yhdistyneille kansakunnille ja OECD:n kehitysapukomitealle.

(1) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 167.
(2) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0008.
(3) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 857.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö