Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalisen suojelun uudistamisesta laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla (KOM(2004)0304),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Yhteinen strategia sosiaalisen suojelun uudistamiseksi"(1),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Terveyden- ja vanhustenhuollon saatavuus, laatu ja taloudellinen kestävyys tulevaisuudessa(2),

–   ottaa huomioon Brysselissä 20.–21. maaliskuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen sekä edellisten Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2004)0374),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen: avoimen koordinoinnin selkeyttäminen sosiaalisen suojelun alalla" (KOM(2003)0261),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta yhteiseksi raportiksi "Terveydenhuolto ja vanhustenhuolto: kansallisten strategioiden tukeminen korkeatasoisen sosiaalisen suojelun takaamiseksi"(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0085/2005),

A.   katsoo, että oikeus terveyteen on sosiaalinen perusoikeus nyt ratifioitavana olevan Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen II-95 artiklan mukaisesti(4), ja katsoo, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa(5) tunnustetaan jokaisen henkilön oikeus terveydenhoitoon ja lääkärinhoitoon sekä ikääntyneiden henkilöiden oikeus elää ihmisarvoista ja itsenäistä elämää ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään sekä kulttuuri- ja työelämään,

B.   katsoo, että terveys on jokaiselle yksilölle luonnostaan kuuluva arvo kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa ja yksi perusedellytyksistä, joiden avulla yksilöt voivat toimia aktiivisesti yhteiskunnassa ja että kansanterveys on yksi yhteiskunnan arvoista ja sen ylläpitäminen yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä,

C.   ottaa huomioon, että terveyteen vaikuttavat monet tekijät kuten geneettiset taipumukset, elämäntavat ja yhteiskunnallinen tilanne ja että terveydenhoito vaikuttaa yksilöiden terveydentilaan vain rajallisesti (osuudeksi mainitaan usein 10 prosenttia),

D.   ottaa huomioon, että luottamus siihen, että terveydenhoitoa on tarvittaessa saatavilla, on olennaisen tärkeää, jotta yksilöt voivat toimia yhteiskunnassa menestyksekkäästi kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa,

E.   ottaa huomioon, että henkilöiden (myös työntekijöiden) vapaa liikkuvuus on EU:n perusperiaatteita ja että se on samalla olennaisen tärkeää yksittäisten jäsenvaltioiden ja koko unionin kehitykselle, ja että terveydenhoitojärjestelmien avoimen koordinoinnin avulla ihmisten luottamusta terveydenhoidon saatavuuteen ja laatuun voidaan lujittaa heidän liikkuessaan jäsenvaltiosta toiseen,

F.   ottaa huomioon, että kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, potilaiden liikkuvuus ja rajatylittävien palveluiden käyttäminen lisääntyvät ja tällä kehityksellä sekä sisämarkkinoiden syvenemisellä on yhä suurempia vaikutuksia kansallisiin terveydenhoitojärjestelmiin, joiden perusteet ja tavoitteet eivät saa vaarantua tämän vuoksi,

G.   katsoo, että vaikka kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien rakenteet poikkeavat toisistaan paljon, vapaa liikkuvuus EU:ssa terveydenhoidon alalla voidaan turvata eurooppalaisen sairausvakuutuskortin avulla,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut useaan kertaan potilaiden oikeuden saada korvausta toisessa jäsenvaltiossa annetusta lääkärinhoidosta aiheutuvista kustannuksista, vaikka se onkin erottanut toisistaan hoidon sairaaloissa ja niiden ulkopuolella ja sitonut tämän oikeuden käyttämisen tiettyihin edellytyksiin, joilla on tarkoitus luoda erityisesti taloudellista tasapainoa ja yhteiskunnallista turvallisuutta sekä turvata terveydenhuollon korkea taso,

I.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa 11. maaliskuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti jäsenvaltioita kehittämään julkisia ja yksityisiä terveydenhoitopalvelujaan hyödyntämällä kaikkea käytettävissä olevaa tarjontaa potilaiden alkuperämaassa,

J.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmät perustuvat tasa-arvon ja yhteisvastuullisuuden periaatteille, jotka määräävät, että laadukkaan terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon olisi oltava kaikkien saatavilla kunkin tarpeiden mukaisesti ja kenenkään iästä tai varoista riippumatta,

K.   ottaa huomioon, että sosiaalisen suojelun korkean tason edistäminen on unionin pysyvä tavoite ja että tehokkaampi yhteistyö terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon alalla auttaa modernisoimaan kestävästi eurooppalaista yhteiskuntamallia ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta; ottaa lisäksi huomioon, että terveydenhoito ja pitkäaikaishoito ovat yleishyödyllisiä palveluita, joiden yhteydessä yhteisvastuullisuuden periaatetta on pidettävä ensisijaisena,

L.   ottaa huomioon, että osana sosiaaliturvajärjestelmää jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmät kohtaavat haasteita, joita aiheuttavat uudet tutkimus- ja hoitoteknologiat, väestön ikääntyminen (toisin sanoen sellaisten varsin iäkkäiden ja vajaakuntoisten ihmisten osuuden merkittävä kasvu, jotka tarvitsevat yksilöllistä terveydentilan arviointia ja asianmukaista hoitoa), yleisön odotusten lisääntyminen ja sen varmistaminen, että terveydenhoito on yleisesti kaikkien kansalaisten saatavilla,

M.   toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa hoitohenkilökunnan ja monien ilmaista hoitoa tarjoavien ikääntyminen on ongelma,

N.   ottaa huomioon, että uudet diagnoosi- ja hoitotekniikat vaarantavat terveydenhoitojärjestelmien rahoituksen vakauden, mutta lisäksi ne ennen kaikkea tuovat uusia vaihtoehtoja ja uutta toivoa ihmiskunnan jatkuvaan taisteluun sairauksia ja vanhuutta vastaan; katsoo kuitenkin, että vanhusten lisääntyvä köyhyys on otettava huomioon,

O.   katsoo, että ennaltaehkäisy on terveydenhoidon vaikuttavin ja tehokkain muoto ja että kohtuuhintainen, kaikkien saatavilla oleva ja laadukas ennaltaehkäisevä hoito lisää keskimääräistä elinikää, vähentää sairauksien esiintymistä ja alentaa terveydenhoidon kustannuksia sekä auttaa varmistamaan, että terveydenhoidon rahoituksen perusta on pitkällä aikavälillä kestävä,

P.   toteaa, että vaikka suurin osa ikääntyneestä väestöstä on tervettä ja elää itsenäistä elämää, kuuluu tähän väestöön kuitenkin huomattava määrä henkilöitä, jotka sairastelevat tai ovat vammaisia ja tarvitsevat näin ollen laadukkaita ja pitkälle integroituja sosiaalipalveluja ja terveydenhoitoa asianmukaisen geriatrisen (eri tieteiden välisen ja kattavan) arvion perusteella, mikä on ainoa tapa vähentää kyseiseen väestöryhmään kuuluvien toimintarajoitteisuutta ja välttyä turhilta pitkäaikaishoidoilta,

Q.   katsoo, että kaikkien terveyteen liittyvien kysymysten keskipiste on yksilö – potilas; ottaa huomioon, että hänelle tarjotaan terveydenhoitoa ja hän maksaa sen joko suoraan tai vakuutuksen tai verojen muodossa; ottaa huomioon, että hoidon saatavuus, soveltuvuus ja laatu kuuluvat tavallisten ihmisten tärkeimpiin etuihin, minkä vuoksi heille on tiedotettava kattavasti ja heillä on oltava täydet oikeudet ja valinnanvapaus terveydenhoidon vaihtoehtoja ja käyttöä koskevan päätöksenteon suhteen,

R.   katsoo, että terveydenhoidon laatuun vaikuttavat erityisesti terveydenhoidon työntekijöiden koulutustaso ja jatkokoulutus, heidän työehtonsa ja heihin sovellettavat työsuojelusäännökset, laadukkaiden tutkimus- ja hoitotekniikoiden saatavuus, terveyspalvelujen organisoinnin taso sekä terveydenhoitopalvelujen tarjoajien ja asiakkaiden välisen tiedotuksen ja tiedonjaon laatu,

S.   ottaa huomioon vajaakuntoisen, iäkkään väestön osuuden merkittävän kasvun ja pitää tästä syystä tärkeänä kehittää mahdollisimman pian ja tukea gerontologista ja geriatrista koulutusta sekä peruskoulutuksessa että jatkokoulutuksessa, jotta koko hoitohenkilökunnalle voitaisiin taata erityinen ammatillinen perehdytys ja valmiudet, joita tarvitaan kyseisen väestöryhmän paremman ja laadukkaamman hoidon kannalta,

T.   ottaa huomioon, että yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma (2003–2008) tarjoaa terveyden alan politiikkoihin ja terveydenhuoltoon yhtenäisen lähestymistavan, joka perustuu muun muassa terveyden edistämiseen ja varhaiseen ennaltaehkäisyyn, terveysriskien syiden poistamiseen, terveyden korkeatasoisen suojelun sisällyttämiseen kaikkiin alakohtaisiin politiikkoihin ja puuttumiseen sosiaaliseen epätasa-arvoon terveysongelmien syynä,

U.   ottaa huomioon, että talouden tavoin terveys on erittäin tärkeä tieteen ja tutkimuksen ala; ottaa huomioon, että se on valtava tieteellisen kehityksen ja tutkimuksen ala ja samalla tieteellisten tutkimustulosten jokapäiväisten käytännön sovellusten ala; ottaa huomioon, että talouden alana terveysalalla luodaan lukuisia työpaikkoja ja huomattava määrä taloudellista arvoa,

V.   toteaa, että perustutkimuksen lisäksi tarvitaan kipeästi kliinistä tutkimusta, jossa keskitytään terveysongelmiin, joista kasvava ikääntyvä ja vajaakuntoinen väestö usein kärsii, ja jonka pohjalta pyritään kehittämään uusia menetelmiä, jotta hoito voisi olla mahdollisimman tehokasta ja tällä tavoin voitaisiin lisätä elämänlaatua,

W.   toteaa, että terveydenhoito liittyy läheisesti talouskasvuun ja kestävään kehitykseen eikä sitä pidä tästä syystä nähdä kustannuksena, vaan myös tuottavana investointina, joka voidaan toteuttaa tehokkaan terveydenhoitopolitiikan avulla,

X.   toteaa, että yhteistyö terveydenhoidon alalla on osa terveemmän Euroopan luomista ja sen organisoiminen on olennaiselta osin jäsenvaltioiden vastuulla; katsoo, että laadukkaan, kaikille tarjottavan ja kestävän hoidon ja huolenpidon parantamisen ja kehittämisen kannalta jäsenvaltioiden välinen kokemusten vaihto on tärkeää; toteaa, että terveydenhoidolla olisi oltava selkeä rooli Lissabonin strategiassa,

Y.   ottaa huomioon, että kotihoitopalvelut, jotka mahdollistavat hoidon tutussa kotiympäristössä, ovat yhä kysytympiä ja että tällainen hoito täydentävää järkevästi laitoshoitoa ja ovat tärkeä palvelu, jolla on suuri työllistämispotentiaali,

Z.   ottaa huomioon, että sosiaalipoliittisesta ohjelmasta annetussa komission tiedonannossa (KOM(2000)0379) todetaan, että sairausvakuutuksen käyttöönotto on ollut terveydenhoitoalan uudistusten keskeinen osa, ja korostetaan, että seitsemän kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta pitää vakuutuksiin perustuvaa järjestelmää verotukseen perustuvaa järjestelmää parempana,

1.   toteaa, että komissio haluaa tukea muun muassa avoimen koordinointimenetelmän puitteissa kansallisia (ja tarvittaessa alueellisia) hallituksia terveydenhoitojärjestelmien kehittämisessä ja uudistamisessa, ja vaatii, että tässä yhteydessä kunnioitetaan kansallisten (ja tarvittaessa alueellisten) hallitusten ehdotonta suvereniteettia terveydenhoidon järjestämisen alalla, erityisesti erilaisia rahoitusjärjestelmiä, jotta ne voivat saavuttaa yhteisesti määritellyt tavoitteet sosiaaliturvajärjestelmien modernisoimiseksi saavuttaa;

2.   toteaa, että avoimen koordinointimenetelmän prosessissa ei saa heikentää jäsenvaltioiden toimivaltaa eikä ohittaa toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että myös tulevaisuudessa kunkin jäsenvaltion on itse päätettävä, kuinka yhteisesti määritellyt tavoitteet sosiaaliturvajärjestelmien modernisoimiseksi voidaan saavuttaa;

3.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ennaltaehkäisyn ja terveyden merkityksen paremmin huomioon määritellessään yhteisön tavoitteita ja indikaattoreita;

4.   arvostelee sitä, että terveydenhuoltoalalle suunniteltu avoin koordinointimenetelmä aiheuttaa varsinkin rasterimalliin perustuvan tiedonkeruun takia jäsenvaltioiden hallintokapasiteetin ylikuormittumisen; ehdottaa, että tiedonkeruussa keskitytään aluksi muutamiin erityisen tärkeisiin aloihin;

5.   pitää myönteisenä neuvoston päätöstä soveltaa avointa koordinointimenetelmää terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon alalla; toistaa kannattavansa kolmea periaatteellista tavoitetta, jotka ovat hoidon yleinen saatavuus tuloista tai omaisuudesta riippumatta sekä korkea laatu ja kestävä rahoitus; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan nämä prioriteetit ja varmistamaan hoidon yleisen saatavuuden ilman turhan pitkiä odotusaikoja ja toteaa, että on toteutettava jatkuvasti toimia sen varmistamiseksi, että nämä tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään; katsoo, että kansalaisten oikeutta yhtäläiseen terveydenhoitoon kaikissa jäsenvaltioissa on tuettava; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että näitä oikeuksia kunnioitetaan siten, etteivät etenkin matkailijat joudu käyttämään kalliita yksityisiä terveydenhoitopalveluja vasten tahtoaan ja oikeuksiensa vastaisesti;

6.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan sitä, millä konkreettisilla toimilla voidaan puuttua vähävaraisimpien yhteiskunnan jäsenten terveyteen liittyviin tarpeisiin ja tarjota heille terveydenhoitopalveluja; painottaa, että järjestelmän on yleensäkin perustuttava solidaarisuuden periaatteeseen ja että sen on tarjottava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan soveltuva turvaverkko, jonka piiriin kuuluisivat lähinnä pienituloiset ja henkilöt, joiden hoito edellyttää kattavaa, pitkäaikaista tai kallista hoitoa, mukaan lukien palliatiivinen hoito ja hoito elämän loppuvaiheessa;

7.   pahoittelee, että komissio suunnittelee sosiaaliturvan uudenaikaistamista terveydenhoitoalalla vakaussopimuksen vaatimusten näkökulmasta; pahoittelee, että komissio ei viittaa tekstissään terveydenhoitomenojen kehitykseen eri aloilla (hoidot, sairaalahoidot jne.) eikä ennaltaehkäisemisen vaikutukseen eri jäsenvaltioissa;

8.   on yhtä mieltä siitä, että lääketieteellisen ja teknisen kehityksen, kustannusten kasvun, väestökehityksen, ennen kaikkea sellaisten vajaakuntoisten ikääntyneiden ihmisten määrän lisääntymisen, jotka kärsivät monista eri sairauksista, jotka vastaavasti usein pahentuvat epäsuotuisten sosiaalisten olosuhteiden vuoksi, terveyspalvelujen ja lääketieteellisten tuotteiden kysynnän kasvun sekä yhteisön väestön lisääntyvän liikkuvuuden vuoksi unionin terveydenhoitojärjestelmät ovat yhteisten haasteiden edessä;

9.   katsoo, että ikääntyminen on haaste, mutta se olisi käytettävä myös mahdollisuutena ottaa henkilöt ja heidän monivuotinen ja arvokas kokemuksensa paremmin mukaan yhteiskunnan ja yritysten toimintaan aktiivisen ikääntymisen puitteissa;

10.   toteaa, että keskimääräisen eliniän nousu vaatii lääketieteen palvelujen ja hoitopalvelujen koordinoinnin parantamista yhteiskunnan infrastruktuurin kehittämiseksi edelleen;

11.   toteaa, että yhteisön kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus sekä muuttovirrat muista maista voivat aiheuttaa hallinnollisia ongelmia;

12.   korostaa ennaltaehkäisyn ja kohtuuhintaisen omasta terveydestä huolehtimisen merkitystä tehokkaimpina toimina sairauksien torjunnassa ja kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan sellaisten eri väestöryhmille suunnattujen ennaltaehkäisevien terveydenhoito-ohjelmien koordinointia, joiden ensisijaisiin tavoitteisiin sisältyy terveys ja terveyskasvatus, sekä kiinnittämään enemmän huomiota ennaltaehkäisyn todelliseen käyttöön, johon kuuluvat säännölliset ennaltaehkäisevät tarkastukset ja rokotukset tieteellisen tiedon mukaisesti sekä varmistamaan näiden toimien yleisen saatavuuden; suosittaa myös vajaakuntoisten ja iäkkäiden ihmisten asianmukaisia geriatrisia tutkimuksia näiden elämänlaadun parantamiseksi sekä tarpeettomien pitkäaikaisten sairaala- ja kotihoitojen välttämiseksi, jolloin terveydenhoitokuluja voidaan leikata jatkossa huomattavasti;

13.   huomauttaa, että "suuria tappajia" (kuten syöpäsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit) samoin kuin "suuria rampauttajia" (kuten tuki- ja liikuntaelinten häiriöt ja muut työperäiset krooniset sairaudet sekä muun muassa epäterveellisestä ruokavaliosta, huumeista, ympäristön tilan heikkenemisestä ja vähentyneestä liikunnasta johtuvat terveysongelmat) voitaisiin huomattavasti vähentää yleisillä monialaisilla toimintalinjoilla ja yksilöllisillä ehkäisevillä toimintalinjoilla ja parantamalla sairautta aiheuttavien tekijöiden syiden torjuntaa väestön työ- ja elinoloissa; korostaa näin ollen työterveyshuollon kehittämisen merkitystä sairauksien ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyn kannalta;

14.   korostaa, että kaikissa terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitojärjestelmissä päärooli on oltava yksilöllä palvelujen saajana ja hoidon kuluttajana; katsoo, että hänen oikeutensa ovat tärkeimmät ja niistä ensisijaisin on oikeus kattavaan tiedotukseen omasta terveydestä, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon vaihtoehdoista ja yksittäisten tarjoajien markkinoilla tarjoaman hoidon valinnasta;

15.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota erityisesti terveysalan toimintaohjelman avulla lähentämään tietojen keruuta ja parantamaan tietojen tilannetta sekä varmistamaan, että tiedot toisten jäsenvaltioiden terveydenhoidosta ja terveyspolitiikasta ovat kansalaisten ja palvelujen tarjoajien saatavilla kehitteillä olevan EU:n terveysalan portaalin kautta;

16.   pitää myönteisenä, että komissio korostaa tieteiden sekä eri viranomaisten välisen tiedotuksen sekä yksittäisten terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon tarjoajien välisen ennaltaehkäisyn, diagnoosien ja hoidon alalla tekemän yhteistyön parantamista; katsoo, että perusterveydenhoidosta vastaavalla lääkärillä on keskeinen rooli tässä tiedottamisessa ja yhteistyössä; katsoo, että käytettävissä olevia tietoja jakamalla voidaan parantaa tarjottavan hoidon laatua ja tehokkuutta, vähentää potilaalle aiheutuvan haitan riskiä ja lisätä henkilöstön ja resurssien käytön tehokkuutta;

17.   on huolestunut niistä huomattavista eroista, joita vanhojen ja useimpien uusien jäsenvaltioiden välillä on, kun on kyse väestön terveydentilasta, mahdollisuuksista saada terveydenhoitopalveluja, palvelujen laadusta sekä terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon käytettävistä resursseista; kehottaa komissiota ja vanhoja jäsenvaltioita terveydenhuoltoalan toimintaohjelmien ja muiden soveltuvien välineiden, ja etenkin ns. avoimen koordinointimenetelmän, avulla tukemaan uusia jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon parantamiseksi;

18.   korostaa terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon ja sosiaalipalveluiden merkitystä kansallisen talouden kannalta, koska ne työllistävät nykyisin merkittävän määrän henkilöstöä ja niillä on mahdollisuudet luoda valtavasti työpaikkoja hoitopalveluja tarjoavissa yrityksissä ja siten lisätä kilpailua ja näin ollen kansallisten talouksien kasvupotentiaalia; toteaa, että EU:n väestön ikääntyessä tarvitaan entistä enemmän taloudellisia resursseja ja henkilöstöresursseja, jotta ikääntyvälle väestölle voidaan tarjota tarvittavia palveluja; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on ehdottomasti toteuttava kiireellisiä konkreettisia toimia hoitohenkilökunnan rekrytoimiseksi ja jotta tämä henkilökunta saadaan pysymään alalla;

19.   toteaa, että lisääntyvä palvelujen tarve terveys- ja hoitoalalla luo uusia korkeampilaatuisia työpaikkoja;

20.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia hyväksymään tehokkaat toimet, joilla parannetaan yksilöiden tilannetta terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kuluttajina, tuetaan yleisölle tiedottamisen parantamista ja lisätään edellytyksiä, joiden mukaisesti yksilöt voivat tehdä vapaasti terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon käyttöä koskevia päätöksiä; katsoo, että jotta tämä olisi mahdollista, edellytetään, että terveydenhoitopalvelujen tarjoajia on useampia ja että terveellisiä elintapoja sekä ennaltaehkäisy-, diagnoosi- ja hoitovaihtoehtoja koskevaa tietoa on saatavilla ja että tällaisen tiedon saatavuutta ei saa rajoittaa, varsinkaan julkisten varojen säästötarkoituksessa;

21.   toteaa, että jotkut jäsenvaltiot korottavat potilaan maksettavaksi tulevaa terveydenhoitokustannusten omavastuuosuutta, ja vaatii tässä yhteydessä, että asianmukaisen terveydenhoidon on tulevaisuudessakin oltava heikossa asemassa olevien ryhmien saatavilla;

22.   on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa odotusajat joihinkin akuutteihin ja ei-akuutteihin hoitoihin ovat aivan liian pitkät; kehottaa näitä jäsenvaltioita pyrkimään tavoitteellisesti lyhentämään odotusaikoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä aina, kun on olemassa pitkiä odotuslistoja ja kun potilaille ei voida tarjota ajoissa samanarvoista tai yhtä tehokasta hoitoa kotimaassa, jotta voidaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja kansallisten järjestelmien tasapaino ja rahoituksen tasapaino säilyttäen varmistaa terveyden suojelun ja sosiaaliturvan korkea taso kaikille EU:n kansalaisille;

23.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tarjoamaan käytännön tukea tiedon jakamiseen (mukaan lukien yksittäisten potilaiden hoitoon osallistuvat laitokset ja tieteenalat) ja sähköisten viestintätekniikoiden käyttöön terveydenhoidossa ja pitkäaikaishoidossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia tarjoamaan enemmän ja järjestelmällisempää tukea niin kutsutun sähköisen terveydenhoidon kehittämiseen;

24.   on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa on kasvava pula hyvin koulutetuista lääkäreistä sekä lääketieteellisestä ja hoitohenkilökunnasta, vaikkakin eri laajuudessa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita pyrkimään tavoitteellisesti parantamaan työn laatua, tekemään nämä ammatit houkuttelevammiksi ja poistamaan nykyiset henkilöstövajaukset; korostaa, että on syytä tukea sekä vapaaehtoisten että jo pätevän henkilökunnan uudelleen- ja jatkokoulutusta tällä alalla;

25.   pitää valitettavana, että tehostettua koordinointia koskevissa kysymyksissä ei kiinnitetä erityistä huomiota ruohonjuuritason toimijoiden antamaan palautteeseen; katsoo, että toimivissa ohjausmalleissa alhaalta ylöspäin tapahtuvalla tiedonkululla on erityisen suuri merkitys;

26.   pitää valitettavana, että tieteellisiin tarveanalyyseihin ei ole kiinnitetty enempää huomiota; muistuttaa, että toisten järjestöjen tieteellistä tietoa ei voida soveltaa sellaisenaan ilman etukäteistarkistusta; suosittaa, että omien tietojen työstämisessä hyödynnetään entistä enemmän nykyisiä tutkimusohjelmia;

27.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia lähentämään terveydenhoidon työntekijöiden opetus- ja koulutusjärjestelmiä, edistämään terveysalan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista, helpottamaan siten terveydenhoitohenkilökunnan vapaata liikkuvuutta sekä koordinoimaan laajemmin ja lähentämään vaatimuksia, jotka koskevat terveydenhoitolaitosten varusteita ja uusien tutkimus- ja hoitotekniikoiden käyttöä, ja edistämään siten terveydenhoidon vertailtavuutta kaikissa jäsenvaltioissa;

28.   korostaa, että rahoituksen varmistaminen kestävästi edellyttää olemassa olevien resurssien optimaalista käyttöä; toteaa, että tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos terveydenhoidon laatu tehdään nykyistä avoimemmaksi, jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön järjestelmällisiä laadunvarmistusohjelmia ja näyttöön perustuvia hoidon suuntaviivoja ja jos ne käyttävät julkisia varoja vain sellaisiin lääketieteellisiin tuotteisiin ja tekniikoihin, joiden hyöty voidaan osoittaa;

29.   korostaa, että on välttämätöntä, että jäsenvaltiot tutkivat paremmin lääketieteellisen ja lääketieteellis-teknisen kehityksen vaikutukset, hyödyn ja taloudellisuuden; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuden verkottaa ja koordinoida jäsenvaltioiden suorittamaa terveystekniikan ja lääketieteellisten suuntaviivojen arviointia;

30.   kehottaa jäsenvaltioita antamaan alustavat kansalliset raportit hyvissä ajoin seuraavaa Eurooppa-neuvostoa varten;

31.   katsoo, että iäkkään ja vajaakuntoisten väestön terveydenhoito on sopiva tutkimuksen kohde Euroopassa;

32.   kehottaa komissiota antamaan vuoden 2005 loppuun mennessä ehdotukset, joissa esitetään politiikan suuntaviivat, yhteiset tavoitteet, työmenetelmät ja yksityiskohtainen aikataulu, mutta korostaa samalla, että yksittäiset jäsenvaltiot ovat vastuussa kansalaisten terveydenhoidosta;

33.   korostaa, että määritettäessä indikaattoreita ja tulkittaessa tuloksia on oltava erittäin varovainen ja otettava huomioon nykyiset terveysjärjestelmien erot; kehottaa kiireesti määrittelemään indikaattorit, joilla mitataan palvelujen oikeudenmukaista saatavuutta, hoidon laatua ja tehokkuutta;

34.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa avoimen koordinointimenetelmän järkeistämiseksi päättämään keväällä 2006 yhteisistä puitteista sosiaalisen suojelun alalla ja hyväksymään yhtenäisen luettelon, joka sisältää yhteiset tavoitteet sosiaalisen osallisuuden, eläkkeiden, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon aloilla;

35.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille ehdotuksistaan;

36.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan potilasjärjestöt tähänastista tiiviimmin mukaan terveyspoliittiseen päätöksentekoon ja tukemaan niiden työtä asianmukaisesti;

37.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan naisnäkökohdat asianmukaisesti huomioon kaikissa terveyteen liittyvissä toimissa; kehottaa komissiota esittämään uuden kertomuksen naisten terveystilanteesta Euroopan unionissa;

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä sosiaalisen suojelun komitealle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 339, 29.11.2000, s. 154. (2) EUVL C 38 E, 12.2.2004, s. 269. (3) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 862. (4) EUVL C 310, 16.12.2004. (5) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.