Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Jean-Charles Marchianin esittämän, 19. toukokuuta 2005 päivätyn pyynnön parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 26. toukokuuta 2005,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 9 ja 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0208/2005),

A.   ottaa huomioon, että Jean-Charles Marchiani valittiin Euroopan parlamenttiin viidensissä yleisissä välittömissä vaaleissa 13. kesäkuuta 1999, Euroopan parlamentti tarkasti hänen valtakirjansa 15. joulukuuta 1999(2) ja että hänen valtakirjansa raukesi 19. heinäkuuta 2004,

B.   ottaa huomioon, että Jean-Charles Marchianin ollessa Euroopan parlamentin jäsenenä Ranskan oikeusviranomaiset olivat kuunnelleet eräitä hänen ja muiden puheluita,

C.   ottaa huomion, että Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus(3),

D.   ottaa huomioon, että Ranskan tasavallan rikosprosessilain 100 artiklan 7 kohdan mukaan kansanedustajien ja senaattoreiden puhelimia ei voida kuunnella ilman että tutkintatuomari on ilmoittanut siitä etukäteen kyseessä olevan kamarin puheenjohtajalle,

E.   ottaa huomioon, että jura novit curia -periaatteen vastaisesti Ranskan korkein oikeus ei noudattanut pöytäkirjan 10 artiklaa 16. maaliskuuta 2005 asiassa 1784 antamassaan tuomiossa pidättämällä Jean-Charles Marchianilta rikoslain 100 artiklan 7 kohdan nojalla kansallisille parlamentin jäsenille myönnetyn koskemattomuuden,

1.   päättää puolustaa Jean-Charles Marchianin parlamentaarista koskemattomuutta;

2.   pyytää peruuttamaan tai kumoamaan Ranskan korkeimman oikeuden 16. maaliskuuta 2005 asiassa 1784 antaman tuomion ja poistamaan kaikki siitä johtuvat aineelliset ja oikeudelliset vaikutukset;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan korkeimmalle oikeudelle sekä Ranskan hallitukselle, kansalliskokoukselle ja senaatille.

(1) Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, suomenkielinen erityispainos I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, suomenkielinen erityispainos VIII, s. 729. (2) Euroopan parlamentin 15. joulukuuta 1999 tekemä päätös valtakirjojen tarkastuksesta Euroopan parlamentin viidensien suorien vaalien jälkeen (10.-13. kesäkuuta 1999) (EYVL C 296, 18.10.2000, s. 93). (3) Ks. Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan 1 kohdan a alakohta.