Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle euroa sekä talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotus- ja viestintästrategian toteuttamisesta (KOM(2004)0552),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä Euroopan keskuspankille – Ensimmäinen kertomus euroalueen tulevan laajentumisen käytännön valmisteluista (KOM(2004)0748),

–   ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2000(1) esittämänsä kannat euron käyttöönottoa koskevista määräyksistä,

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman(2) talous- ja rahaliittoa koskevasta tiedotus- ja viestintästrategiasta sekä eurosta ennen vuotta 2002,

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman keinoista talouden toimijoiden tukemiseksi euroon siirtymisessä(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0197/2005),

A.   katsoo, että kuuden vuoden olemassaolon jälkeen hanketta talous- ja rahaliiton aikaansaamiseksi ja euron käyttöönottamiseksi on pidetty yleisesti erittäin menestyksekkäänä,

B.   ottaa huomioon, että tätä vahvistavat euron arvostettu asema kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla, euromääräisen kaupan jatkuva kasvu sekä keskuspankkien varannoissa maailmanlaajuisesti yleistyvä siirtyminen dollareista euroihin,

C.   katsoo, ettei tässä vaiheessa voida vakavasti kyseenalaistaa yhtenäisvaluutasta ja siihen liittyvistä välineistä – yhtenäisestä rahapolitiikasta ja talouspolitiikkojen parantuneesta koordinoinnista – koituvia etuja, joita ovat historiallisesti alhaisten korkojen ansiosta halvempi rahoitus, hintojen lisääntynyt avoimuus, joka johtaa keskipitkällä aikavälillä halvempiin hintoihin, valuuttakurssiriskin poistuminen euroalueella, EU:n sisäisen kaupan ja matkailun helpottuminen ja jäsenvaltioihin kohdistuva paine toteuttaa vakauteen tähtäävää veropolitiikkaa,

D.   ottaa huomioon, että osalla unionin kansalaisista on kielteinen näkemys eurosta, ennen kaikkea jäsenvaltioissa, joiden kansallinen valuutta on kytketty euroon liian korkealla vaihtokurssilla; ottaa huomioon Eurobarometri-kyselyt, joiden tulokset osoittavat kyseisen suuntauksen olevan kasvussa euron kannatuksen oltua euroalueella 68 prosenttia juuri ennen käteiseurojen käyttöönottoa, 75 prosenttia heti sen jälkeen ja 66 prosenttia vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla; ottaa huomioon Ruotsin ja Tanskan kansanäänestysten kielteiset tulokset, jotka ovat todiste siitä, että Euroopan yhtenäisvaluutalla on julkista vastustusta unionissa; ottaa huomioon uusissa jäsenmaissa toteutetut kyselyt, joiden tuloksista käy ilmi lähinnä asiaa koskevan tiedon puutteesta johtuva epäluulo euron käyttöönottoa kohtaan,

E.   ottaa huomioon, että suureksi osaksi näihin näkemyksiin liittyy joitakin euroon siirtymisen yhteydessä tehtyjä virheitä, vaikka kyseessä oli poliittisesti ja teknisesti hyödyllinen ja erittäin onnistunut toimi, jonka vaikutus inflaatioon oli ainoastaan 0,2 prosenttia; ottaa huomioon, että riittävästi huomiota ei ole kiinnitetty euroon siirtymisen vaikutuksiin, jotka kohdistuvat sekä keskivertokuluttajaan, jonka mielestä päivittäistarvikkeiden ja -palvelujen hinnat nousivat, että pk-yrityksiin, jotka eivät saaneet riittävästi tietoa eivätkä käteistä rahaa; ottaa huomioon, että jälkikäteen nähdään, että oli selvästi virhe lopettaa euroa koskevat tiedotuskampanjat niin pian sen varsinaisen käyttöönoton jälkeen,

F.   katsoo, että olisi tärkeää pystyä toteuttamaan Eurobarometrin määrällisten tutkimusten ohella laadullisia tutkimuksia syistä kansalaisten syvään iskostuneisiin käsityksiin eurosta; katsoo, että vain syvällisten haastattelujen avulla voidaan selvittää todelliset syyt siihen, miksi tietyt ihmisryhmät vastustavat euroa ja suhtautuvat talous- ja rahaliittoon epäilevästi, ja että näitä haastatteluja voidaan käyttää kohdennettujen tiedotusstrategioiden pohjana siten, että kohteena olevien (euroskeptisten) väestöryhmien valinta jätetään kyseisten jäsenvaltioiden ja niiden kansallisten tiedottajien tehtäväksi,

G.   katsoo, että elinkeinoelämän kokemuksia ja jälkimarkkinointia koskevien mediatutkimusten tuloksia voidaan soveltaa sen korostamiseksi, miten tärkeää tiedottaminen on vielä euron käyttöönoton jälkeenkin; katsoo, että on myös tärkeää saavuttaa ihmisten luottamus etukäteen ja euron käyttöönottoon saakka samoin kuin vahvistaa tätä luottamusta niiden keskuudessa, jotka ovat olleet vakuuttuneita päätöksensä oikeellisuudesta, ja muokata heidän mielipiteitään tiedottamisen ja vielä euron käyttöönoton jälkeenkin järjestettävien tilaisuuksien avulla,

H.   katsoo, että euroa ja talous- ja rahaliittoa varten tarvitaan johdonmukainen, kunnianhimoinen ja kestävä tiedotusstrategia yhtenäisvaluutan tukemiseksi, menneiden virheiden välttämiseksi ja uusien tulokkaiden valmistelemiseksi sujuvaan siirtymiseen; katsoo, että komissio ja Euroopan keskuspankki, jotka toimivat Euroopan parlamentin demokraattisen valvonnan alaisuudessa, sekä jäsenvaltioiden rahoitusviranomaiset ovat tärkeimmät strategian menestyksestä vastaavat elimet,

I.   ottaa huomioon, että hieman korkeampi inflaatio uusissa jäsenvaltioissa kuin euroalueella on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä väistämätöntä euron käyttöönotosta riippumatta johtuen yhä esiintyvistä huomattavista hintaeroista, ja välimatkan umpeen kuromisen monimutkaisen ilmiön,

J.   katsoo, että Euroopan unionia koskevan tiedotus- ja viestintäpolitiikan on unionin demokratiaprosessissa sisällyttävä unionin yleiseen tiedotus- ja viestintästrategiaan, jotta se olisi tehokas ja jotta sen avulla kansalaisille osoitettaisiin johdonmukaisesti, mitä etuja unioni tarjoaa heidän jokapäiväisessä elämässään,

1.   panee tyytyväisenä merkille EMUn tuomat edut, kuten hintavakauden, pienemmät varainsiirtokustannukset, hintojen paremman avoimuuden euroalueella, häilyvyyden vähenemisen kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla ja suojan ulkoisilta sokeilta, ennennäkemättömän alhaiset korot, asuntolainojen alhaiset korot ja matkustamisen helpottumisen; tukee euroa Euroopan yhdentymisen vahvana symbolina ja keinona tuoda unionin kansalaiset lähemmäs unionin taustalla olevia ihanteita;

2.   panee merkille euron ilmeisen epäsuosion tiettyjen kansalaisten keskuudessa; katsoo sen olevan ristiriidassa sen seikan kanssa, että euro on ehkä kaikkien aikojen onnistunein Eurooppa-hanke; katsoo, että yhtenäisvaluutta säilyy EU:n tiedotuksen painopistealueena; uskoo, että euron sekä talous- ja rahaliiton etuja (hintavakautta, alhaisia kiinnelainakorkoja, helpottunutta matkailua, suojautumista valuuttakurssien vaihteluilta sekä ulkoisilta tasapainottomuuksilta) on puolustettava ja selitettävä suurelle yleisölle pitkälle tulevaisuuteen; katsoo, että on painotettava erityisesti EU:n kansalaisten ja kuluttajien sekä pk-yritysten tiedonsaantia ja ajan tasalla pitämistä, koska näillä yrityksillä ei ole riittäviä valmiuksia ryhtyä välittömästi harjoittamaan liiketoimintaa euroilla;

3.   katsoo, että euro- ja EMU-kampanjassa on keskityttävä pieniin kaupunkeihin ja syrjäalueisiin, joilla mahdollisuudet yleisölle tiedottamiseen ovat vielä nykyäänkin rajalliset; katsoo, että niin halutessaan jäsenvaltioiden olisi tarkoituksenmukaista jatkaa rinnakkaishinnoittelua (kansallisessa valuutassa ja euroina), kunnes kansalaiset – erityisesti tällaisilla alueilla – ovat täysin perehtyneitä järjestelmään;

4.   katsoo, että tärkeimpien poliittisten päättäjien olisi otettava täysi poliittinen vastuu yhteisen rahapolitiikan ja tehostetun taloudellisen koordinoinnin kehittämisestä edelleen, koska euron pitkäaikainen myönteinen ylläpito vaikuttaa koko unionin kehitykseen ja euron suosio on tärkeää myös perustuslaista tehdyn sopimuksen mahdollisen ratifioinnin kannalta;

5.   tukee talouspolitiikan tiukempaa koordinointia jäsenvaltioiden välillä ja varovaista veropolitiikkaa uudistetun mutta vankan vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa; katsoo, että uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen, joka hyväksyttiin periaatteessa Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa, ja tiettyjen kysymysten, joista sovitaan asiaa koskevissa yhteisön asetuksissa, on yhdenmukaisen täytäntöönpanon kautta edistettävä jäsenvaltioiden pitkän aikavälin taloudellista vakautta ja niiden mukauttamista Lissabonin tavoitteisiin; korostaa, että heikko talouskasvu euron käyttöönoton jälkeen ei johtunut valuutan vaihdoksesta vaan siitä, että laajoja talouspoliittisia suuntaviivoja ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön, Lissabonin strategia ei ole toteutunut ja rakenteelliset uudistukset puuttuvat;

6.   pitää myönteisenä komission uusinta kertomusta euroa koskevasta viestintästrategiastaan, mutta pitää sen äänensävyä turhan optimistisena euron ollessa epäsuosiossa; pyytää komissiota noudattamaan keskeisiä viestintätavoitteitaan ja esittämään yksityiskohtaisesti niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet; korostaa nykyaikaisten markkinointitekniikoiden soveltamista entistä intensiivisemmin talous- ja rahaliiton suosion kasvattamisessa yleisön keskuudessa ja kehottaa markkinoimaan talous- ja rahaliittoa, euroa ja niistä koituvia etuja houkuttelevana "pakettina";

7.   kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan tiedotuskampanja on mukautettava eri jäsenmaiden kulttuurin, kielen, vallitsevan yleisen mielipiteen ja kansalaisten huolenaiheiden mukaan sekä sen mukaan, kuuluuko kyseinen maa jo euroalueeseen, ottaako se euron käyttöön lyhyellä vai keskipitkällä aikavälillä vai haluaako se pysyä euroalueen ulkopuolella;

8.   jatkaa Prince-ohjelman tukemista ja vaatii sen rahoituksen lisäämistä; uskoo, että toimielinten välistä vuoropuhelua eurosta voidaan parantaa toimielinten tiedotusyhteistyöryhmän avulla; varoittaa, että yhteisrahoituksen periaate, johon Prince-ohjelma perustuu, voi johtaa merkittäviin ongelmiin euron käyttöönottovaiheessa ja käyttöönoton lykkäämiseen niissä uusissa jäsenvaltioissa, joilla ei ole riittäviä rahoitusmahdollisuuksia;

9.   katsoo, että on tärkeää pohtia euroalueen ulkopuolelle jääneiden kolmen vanhan jäsenvaltion (Tanskan, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan) kansalaisten huolia, ja pyytää komissiota haluttaessa auttamaan kyseisten jäsenvaltioiden hallituksia niiden pyrkiessä muuttamaan epäilevien kansalaisten mieltä;

10.   uskoo äskettäisen EU:n laajentumisen tarjoavan tärkeitä haasteita talous- ja rahaliitolle ja yhtenäisvaluutalle; katsoo, että komission on keskitettävä ponnistuksensa uusien jäsenvaltioiden auttamiseen intensiivisten tiedotuskampanjojen avulla näiden valtioiden kansalaisten valmistautuessa euron käyttöönottoon; katsoo, että on valvottava kampanjan toteuttamista, jos se on jo käynnistynyt, ja on raportoitava säännöllisesti euron käyttöönottoa koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta;

11.   toteaa, että rinnakkaishinnoittelun vaatimus, esimerkiksi kolme kuukautta ennen euron käyttöönottoa ja jopa 12 kuukautta sen jälkeen, voi vähentää kansalaisten pelkoja euron tuomasta hintojen noususta ja asettaa paineita yrityksille ja palvelutoimittajille, jotta ne eivät käyttäisi euroihin muuntamista tekosyynä hintojen nostamiselle; katsoo, että rinnakkaishinnoittelu kansallisena vaatimuksena tai kauppakamarien vapaaehtoisena menettelysääntönä taikka talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten välisenä sopimuksena on osoittautunut arvokkaaksi euron käyttöönoton yhteydessä monissa euroalueen ensimmäisistä 12 maasta;

12.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon uusien jäsenvaltioiden yleisön ilmaiseman pelon hintojen noususta; katsoo, että väärinkäytöksistä ja kohtuuttomasta hintojen ylöspäin pyöristämisestä nykyisen euroalueen jäsenvaltioista saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä tulevissa euroalueen jäsenvaltioissa vastaavien ilmiöiden estämiseksi; katsoo, että vuotuisen inflaation ja euron käyttöönoton aiheuttaman hintojen nousun välinen ero olisi selitettävä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille;

13.   huomauttaa, että vanhoihin jäsenvaltioihin verrattuna uusissa jäsenvaltioissa suoritetaan suurempi osa maksuista käteisellä kuin sähköisillä maksuvälineillä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansallisia keskuspankkeja ottamaan tämän huomioon valmistellessaan käteiseuron käyttöönottoa uusissa jäsenvaltioissa; rohkaisee niitä hyödyntämään euron käyttöönottoa sähköisten ja korttimaksujen määrän lisäämiseksi; uskoo, että kahden rahan lyhyt siirtymäaika on paras vaihtoehto käteiseuron onnistuneen käyttöönoton varmistamiseksi uusissa jäsenvaltioissa;

14.   katsoo, että aiemmasta euron käyttöönotosta saadut parhaat käytänteet ja tietämys on hyödyllistä uusien jäsenvaltioiden siirtyessä euron käyttöön sekä tulevassa laajentumisessa ja uusien hakijamaiden valmisteluissa;

15.   kehottaa komissiota painottamaan tähänastista enemmän kuulemisprosessia työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta ilmaistaan selkeästi yleisön ja ennen kaikkea erityisten sosiaalisten ja taloudellisten toimijoiden tarpeet;

16.   vaatii lisärahoitusta euroa käsittelevien kansallisten foorumien perustamiseksi kuhunkin jäsenvaltioon valtiovarainministerin alaisuuteen ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten keskuspankkien kanssa, sillä järjestelmä on osoittautunut hyödylliseksi aikaisemmissa tapauksissa; katsoo, että EU:n olisi tuettava kumppanuushankkeita, joissa vanhat jäsenvaltiot voivat auttaa levittämään hyviä käytänteitä ja asiantuntemuksen siirtoa valtiovarainministerien kesken ja keskuspankkien välillä; kehottaa komissiota laatimaan erityisiä kertomuksia parhaiden käytänteiden pohjalta ja rohkaisemaan kansallisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia perustamaan paikallisia raportointikeskuksia, joissa kuka tahansa voi ilmoittaa rikkomuksista, kuten perusteettomista hinnankorotuksista;

17.   kehottaa komissiota tunnustamaan Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä alue- ja paikallisviranomaisten aktiivisen osallistumisen merkityksen euroa ja talous- ja rahaliittoa koskevan tiedotusstrategian suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; katsoo, että näiden instituutioiden toimenpiteet tuottavat demokraattisempaa vuoropuhelua tiedotusstrategiasta, johon sisällytetään aiempaa paremmin yleisön huolenaiheet ja sen kohtaamat ongelmat;

18.   pyytää Euroopan keskuspankkia tekemään vuosikertomuksessaan tai erityiskertomuksessa vuotuisen määräanalyysin, jota käsiteltäisiin Euroopan parlamentissa, euron tavallisille kansalaisille tuomista eduista, ja keskittymään analyysissä esimerkkeihin siitä, miten euron käytöllä on ollut myönteisiä vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään;

19.   pyytää komissiota teettämään pk-yrityksissä erityisiä kyselyjä EU:n laajuisesti, jotta saataisiin euron hyväksymisaste yrityssektorilla; korostaa, että automaatteja ylläpitävät tahot otetaan mukaan tiedotus- ja käyttöönottostrategiaan, koska ne ovat keskeisessä asemassa sen suhteen, miten kansalaiset ottavat uudet kolikot ja setelit jokapäiväisessä elämässään;

20.   vaatii pankkialaa tarjoamaan pankkiautomaateissaan asiakkaille arvoltaan pienempiä seteleitä – useimmat käteismaksuthan ovat keskimäärin korkeintaan 15–20 euron suuruisia – kauppiaiden kassassaan pitämien käteismäärien vähentämiseksi ja siten ryöstön riskin pienentämiseksi; katsoo, että tämä vähentää lisäksi kuluttajien vaaraa saada väärennöksiä vaihtorahana;

21.   pyytää komissiota julkaisemaan analyysin, jota käsiteltäisiin Euroopan parlamentissa, kierrossa olevien 500 euron seteleiden liiallisesta määrästä, joiden painaminen kaksinkertaistui ja johti 190 miljoonaan seteliin vuonna 2005 euroalueiden taloudellisten toimijoiden taholta tulleen lisääntyneen kysynnän takia; ymmärtää 500 euron setelien edut varallisuuden säilyttämisessä mutta varoittaa niin arvokkaan setelin sisältämistä mahdollisista rahanpesuun ja rikollisuuteen liittyvistä riskeistä;

22.   toteaa, että sähköisen kaupan osuus liiketoimista on kasvanut, ja kyseenalaistaa sen vuoksi tarpeen säilyttää 500 euron setelit, jotka alun perin perusteltiin tarpeella ottaa huomioon joiden jäsenvaltioiden kuluttajien tottumukset;

23.   kehottaa Euroopan keskuspankkia julkistamaan 500 euron seteleitä koskevien pyyntöjen jakautumisen eri keskuspankkien kesken;

24.   paheksuu euroissa suoritettavien pienten rajatylittävien maksujen edelleen korkeita kustannuksia, vaikka asetus (EY) N:o 2560/2001 rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista(4) on tuonut tosiasiallisia vähennyksiä rajatylittäviin euromääräisiin standardimaksuihin, ja tukee yhtenäisen euromaksualueen luomista; pyytää komissiota laatimaan alalle kattavan lainsäädännön sekä käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja yhdenmukaistamaan sähköiset maksujärjestelmät EU:ssa alentaakseen kustannuksia, jotka jäävät yleensä kuluttajien ja pk-yritysten vastattaviksi; huomauttaa, että järjestelmän tehokkuus riippuu kuluttajien luottamuksesta, johon vaikuttaa heidän oikeuksiensa tunnustaminen;

25.   pitää myönteisenä sitä, että Euroopan keskuspankki työstää setelien toista sukupolvea; uskoo, että euro on mittakaavansa takia erityisen suojaton väärentämistä vastaan, ja kehottaa Euroopan keskuspankkia olemaan erittäin valppaana ja ottamaan nykyiset kokemukset huomioon setelien uutta sukupolvea suunnitellessaan; pitää välttämättömänä, että Europol ja jäsenvaltioiden poliisivoimat antavat asialle ensisijaisen aseman;

26.   katsoo, että toimielinten välistä vuoropuhelua eurosta voidaan tehostaa toimielinten tiedotusyhteistyöryhmän kautta; pyytää komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille tulevaisuudessakin neljännesvuosittain kirjallisesti Prince-ohjelman päivityksen;

27.   vahvistaa uudelleen Euroopan unionin tiedotus- ja viestintästrategian täytäntöönpanosta 12. toukokuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa(5) ilmaisemansa halukkuuden syventää toimielinten välistä yhteistyötä järjestämällä vuosittain komission esittelemän kertomuksen pohjalta laajan keskustelun, johon osallistuisivat neuvosto ja ne valiokunnat, joilla on toimivaltaa asiassa;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL C 67, 1.3.2001, s. 324. (2) EYVL C 121, 24.4.2001, s. 459. (3) EYVL C 65 E, 14.3.2002, s. 162. (4) EYVL L 344, 28.12.2001, s. 13. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0183.