(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi (KOM(2004)0492 – 2004/0163(AVC)),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 161 artiklan,

–   ottaa huomioon taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevästä kolmannesta väliraportista 22 päivänä huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksensä 75 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan väliaikamietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0177/2005),

1.   katsoo, että asetusehdotus on pääosiltaan yhdenmukainen 22 päivänä huhtikuuta 2004 annetun päätöslauselman kanssa, eikä näin ollen puolla enää suoraan komission ehdotuksia vaan viittaa erityisesti asiakirjan käsittelyyn neuvostossa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon jäljempänä esitettävät erityiset suositukset;

2.   pahoittelee, että Eurooppa-neuvosto ei onnistunut pääsemään sopimukseen rahoitusnäkymistä, ja ilmaisee huolestuneisuutensa koheesiopolitiikkaan kohdistuvista mahdollisista kielteisistä vaikutuksista; katsoo, että rakennepolitiikkojen rahoittamista ympäröivä epävarmuus saattaa edelleen heikentää kansalaisten luottamusta Eurooppa-hankkeeseen;

3.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa tekemään päätöksen mahdollisimman aikaisin ja joka tapauksessa ennen vuoden 2005 loppua, jotta varmistetaan, että Euroopan alueille ja jäsenvaltioille annetaan riittävästi aikaa valmistella uusia operatiivisia ohjelmia;

4.   kehottaa mainitsemaan uudella kaudella taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteydessä aina alueellisen yhteenkuuluvuuden käsitteen ja kiinnittämään erityistä huomiota tämän käsitteen kehittämiseen;

5.   hylkää kaikki merkittävät muutokset komission ehdotuksen yleisrakenteeseen ja erityisesti pyrkimykset kansallistaa uudelleen unionin aluepolitiikkaa kokonaisuudessaan tai osittain (osasto 1);

6.   pyytää, että tilastovaikutuksesta kärsiville alueille olisi kohdennettava rahoituskauden alussa 85 prosenttia lähentymisalueille tarkoitetuista määrärahoista ja niiden osuus olisi laskettava 60 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä;

7.  7 hylkää pyrkimykset vähätellä vahvan alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen merkitystä, ja kannattaa sitä, että siinä keskitytään saatavuuteen, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen, työllisyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä tietoyhteiskuntaan; kehottaa koordinoimaan tiiviisti näitä painopistealueita yhdessä muiden yhteisön ohjelmien ja politiikkojen kanssa, ennen kaikkea Lissabonin strategian kanssa;

8.  8 kehottaa laajentamaan luonnollisesta vaikutuksesta kärsivien alueiden mahdollisuutta osallistua myös lähentymistavoitteen toimiin lisäämättä kuitenkaan näille alueille tarkoitettuja yhteisön varoja (6 artiklan 2 kohta);

9.  9 korostaa, että on tärkeää luoda uuteen eurooppalaiseen alueelliseen yhteistyötavoitteeseen kolmijakoinen rakenne, joka koostuu valtioiden välisestä, rajat ylittävästä ja alueiden välisestä yhteistyöstä; kehottaa näin ollen sisällyttämään alueiden välisen yhteistyön tämän tavoitteen itsenäiseksi osaksi nykyisen Interreg IIIc -ohjelman tavoin;

10.   katsoo, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyötavoitteen kokonaisbudjetti on säilytettävä ennallaan, ja korostaa Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen merkitystä ja, mitä tulee resurssien jakoon, kehottaa siirtämään määrärahojen painopistettä selkeästi rajat ylittävän yhteistyön suuntaan (18 artiklan a alakohta);

11.   vastustaa kiistanalaisen 150 kilometrin rajan pakollista käyttöönottoa rajatylittävän yhteistyön ohjelmia varten tukikelpoisten merialueiden määrittämiseksi; kehottaa lisäksi ryhtymään erityisiin toimiin sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin rajoilla sijaitsevat syrjäiset alueet voivat osallistua näihin ohjelmiin; katsoo, että välimatkaa koskevaa arviointiperustetta ei pitäisi soveltaa saman merialueen NUTS III -tason alueisiin;

12.   hylkää kaikki kumppanuusperiaatteen heikentämispyrkimykset, joita alkuperäisessä ehdotuksessa kaavailtiin, ennen kaikkea ohjelmien strategisen suunnittelun ja seurannan suhteen; kehottaa erityisesti säilyttämään luettelon asianmukaisista elimistä (10 artiklan 1 kohdan c alakohta);

13.   kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan yhteyksiä alueellisten, paikallisten ja kaupunkialueiden kumppaneiden välillä, jotta sekä ohjelmien valmistelussa että niiden täytäntöönpanossa käytetään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi niiden erityistietoja; pyytää tässä yhteydessä, että valtuudet hajautetaan mahdollisimman laajasti liiallisen hallinnollisen taakan välttämiseksi (10 artikla);

14.   kehottaa laajentamaan miesten ja naisten välisen tasa-arvon periaatteen soveltamisalaa, jotta voitaisiin estää sukupuoleen, rotuun tai etniseen syntyperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintä, ja erityisesti varmistamaan, että vammaisten osallistumismahdollisuudet ovat edellytys rahastosta saatavalle rahoitustuelle ja että niitä edistetään rahastotoimien täytäntöönpanon eri vaiheissa (14 artikla);

15.   vaatii, että rahastojen arvioinneissa mainitaan myös edistysaskeleet, jotka on saavutettu naisten ja miesten tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä sekä kaikkinaisen syrjinnän torjunnassa;

16.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa edistetään ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista;

17.   kehottaa torjumaan määrätietoisesti kaikki pyrkimykset mukauttaa ehdotettua rahoituskehystä, mukaan lukien kokonaismäärärahat ja eri tavoitteiden ja niiden osien mukaan jaetut määrärahat, mutta katsoo tästä riippumatta, että komission esittämät määrärahojen määrät eri tavoitteisiin edustavat eri intressejä oikeudenmukaisesti (15–22 artikla);

18.   katsoo, että koska monet EU:n alueet tarvitsevat kipeästi rakennerahastojen varoja uudella ohjelmointikaudella, kaikki koheesiopolitiikkaan osoitetut määrärahat olisi käytettävä tähän tarkoitukseen; kehottaa sen vuoksi tarjoamaan mahdollisuuden käyttää uudelleen n+2-säännöstä johtuvat alaotsakkeen 1b hyödyntämättömät varat alueisiin, jotka voivat käyttää ne tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden pohjalta;

19.   vaatii poliittista ratkaisua erityisen korvauksen takaamiseksi alueille tai jäsenvaltioille, jotka ovat vaarassa kärsiä tuntuvia taloudellisia menetyksiä määrärahojen osoittamista koskevan komission ehdotuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien poikkeavuuksien vuoksi;

20.   toteaa, että komission ehdotus myöntää 336,1 miljardia euroa vuoden 2004 hintoihin tarkastetun koheesiopolitiikan kolmen prioriteetin tukemiseksi on välttämätön minimi, jotta uudistus onnistuisi; katsoo, että seuraavien rahoitusnäkymien hyväksymisen jälkeen komissio vahvistaa tarvittaessa asetusehdotuksessa olevat määrät tai antaa mukautetut määrät;

21.   muistuttaa, että rahastoissa on noudatettava varainhoitoasetuksen määräyksiä, ja korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on noudatettava avoimuutta ja moitteettoman varainhoidon periaatteita;

22.   kehottaa säilyttämään yhteisön koheesiopolitiikan selkeät ja kattavat strategiset suuntaviivat, jotka on annettava perustamissopimuksen 161 artiklan mukaista menettelyä noudattaen; kehottaa lisäksi laatimaan väliraportin samaa menettelyä noudattaen, paitsi jos Euroopan perustuslakia koskeva sopimus tulee voimaan, jolloin on sovellettava III-223 artiklaa, jotta voidaan toteuttaa lainsäädäntöä koskevaa yhteispäätösmenettelyä Euroopan parlamentin kanssa (23–24 artikla);

23.   kehottaa sisällyttämään Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T) koskevat päätökset (päätökset N:o 884/2004/EY(2) ja N:o 1692/96/EY(3)) asetuksen 23 artiklan 3 kohtaan;

24.   pyytää, että asetusehdotukseen sisällytetään tiiviimpi yhteys Euroopan kestävän kehityksen strategiaan (23 artikla); pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita osoittamaan kansallisissa strategisissa viitekehyksissään, miten ne aikovat rahoittaa ympäristötarpeet erityisesti tukemalla Natura 2000 -verkkoa, täytäntöönpanemalla vesipuitedirektiivin ja pyrkimällä Kioton tavoitteisiin, joko yhteisön määrärahoilla tai omilla määrärahoillaan (25 artikla);

25.   toistaa vaatimuksen, jonka mukaan vakavista ja pysyvistä luontoon tai ilmastoon liittyvistä haitoista tai väestötieteellisistä haitoista kärsiviä alueita, kuten saari-, vuori- ja rajaseutualueita sekä harvaan asuttuja alueita, ennen kaikkea erittäin harvaan asuttuja unionin pohjoisia alueita, olisi kohdeltava tasapainoisesti ja oikeudenmukaisesti (johdanto-osan 12 kappale); kehottaa myös lisäämään viittauksen näihin alueisiin alueellisiin ja temaattisiin ensisijaisiin toimiin, joita on täsmennettävä kansallisen strategisen viitekehyksen strategisessa jaksossa (25 artikla);

26.   kehottaa uusia jäsenvaltioita Maltaa ja Kyprosta vastaanottamaan riittävästi taloudellista tukea saariaseman, syrjäisyyden ja tasaveroisen kohtelun periaatteiden pohjalta, jotta ne kykenevät kohtaamaan Euroopan unionin äärialueilla sijaitsevien saarien erityisiä ongelmia;

27.   tukee voimakkaasti komission ehdottamia syrjäisimmille alueille kohdistettuja 1,1 miljardin euron erityistoimia samoin kuin mahdollisuutta rahoittaa toimenpideapua, kuten Euroopan aluekehitysrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen (KOM(2004)0495) 11 artiklassa säädetään; kehottaa panemaan käytännössä täytäntöön EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa esitetyn vaatimuksen syrjäisimpien alueiden erityiskohtelusta rakennerahastojen hyödyntämisen suhteen, mukaan lukien alueet, joiden BKT on jo noussut yli 75 prosenttiin yhteisön keskiarvosta;

28.   kehottaa säilyttämään kansallisen strategisen viitekehyksen, joka on laadittu tiiviissä yhteistyössä 10 artiklassa tarkoitettujen kumppanien kanssa ja josta on säädettävä kumppanuuden yhteydessä sovitulla komission päätöksellä (26 artikla);

29.   kehottaa lisäämään mahdollisuuden tarkistaa kansallista strategista viitekehystä (26 artikla);

30.   kehottaa selkeyttämään strategista seurantaa siten, että jäsenvaltiot ja komissio laativat raportit joka toinen vuosi (27 ja 28 artikla); sekä kehottaa tässä yhteydessä järjestämään kahden vuoden välein strategisen foorumin, johon osallistuvat Euroopan parlamentti, komissio, alueiden komitea ja jäsenvaltiot (29 artikla);

31.   kehottaa lisäämään ESR:sta ja EAKR:sta rahoitettavien toisen rahaston toiminta-alaan kuuluvien toimenpiteiden osuuden viidestä kymmeneen prosenttiin yhdestä rahastosta rahoitettavasta toimenpideohjelmasta (33 artikla); ehdottaa kuitenkin, että tietyissä olosuhteissa komissio voisi myöntää luvan sille, että sama hallinnoiva viranomainen hallinnoi useampaa interventiota, mutta tällöin olisi sovellettava kymmenen prosentin enimmäismäärää;

32.   kehottaa säilyttämään kaupunkeihin liittyvän ulottuvuuden ja erityisesti kaupunkien kestävän kehittämisen korostamiseksi rakennerahastoista rahoitettavia lähentymistavoitteen sekä alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen toimenpideohjelmia koskevan vaatimuksen tietojen toimittamisesta kaupunkeihin liittyvistä kysymyksistä, mukaan lukien luettelo valituista kaupunkialueista ja menettelyt vastuun siirtämiseksi kaupunkiviranomaisille; sekä kehottaa liittämään nämä menettelyt alueellisen ja paikallisen kumppanuuden yhteyteen; katsoo, että rahoituksen on vastattava vähintään tasoa, johon kaupunkialueilla on oikeus nykyisen lainsäädännön perusteella (36 artikla);

33.   ottaa huomioon pienten ja mikro-yritysten, erityisesti käsiteollisuusyritysten, merkityksen lähentymisessä ja alueellisessa kehityksessä sekä niiden tehtävän työllisyyden lisäämisessä, ja kehottaa varmistamaan, että kolmessa rahastossa otetaan huomioon näiden pienten ja mikro-yritysten painopistealueet ja että niissä edistetään vuonna 2000 järjestetyn Santa Maria de Feiran Eurooppa-neuvoston hyväksymän pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan päämäärien ja toimintalinjojen täytäntöönpanoa;

34.   katsoo, että strategista ympäristöarviointia varten jäsenvaltioiden olisi määriteltävä kansallisen strategisen viitekehyksen ja toimintaohjelmien järjestelyt ja varmistettava tärkeiden infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutusten oikea-aikainen arviointi; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että mittavat infrastruktuurihankkeet eivät ole ristiriidassa ympäristönsuojelun ja ympäristön parantamisen kanssa (38–40 artikla); kehottaa keskeyttämään maksut hankkeille, joita toteutettaessa rikotaan EU:n ympäristölainsäädäntöä;

35.   kehottaa seuraamaan yhdenmukaista lähestymistapaa ja noudattamaan rakennerahastojen menettelyjä muuttaessaan nykyiset naapuruusohjelmat ohjelmiksi, jotka sisältyvät unionin ulkorajoja koskeviin uusiin yhteistyövälineisiin (ENPI ja IPA);

36.   kehottaa säilyttämään ehdotuksen yhteisön laatu- ja suoritusvarauksesta menetelmänä, jolla palkitaan edistyksestä, koheesiorahasto mukaan luettuna; kehottaa kuitenkin soveltamaan oikeudenmukaisia, objektiivisia, avoimia ja yhteisesti hyväksyttyjä perusteita, joilla voidaan varmistaa kyseisen tavoitteen saavuttaminen (48 artikla);

37.   kehottaa vaatimaan ja tunnustamaan selvästi vammaisten henkilöiden osallistumista strategisiin suuntaviivoihin liittyviin toimiin ja kyseisten suuntaviivojen edellyttämään arviointiprosessiin koskevan periaatteen ja käytännön;

38.   kehottaa, että jäsenvaltiot voivat halutessaan säilyttää kansallisen varauksen ennakoimattomia menoja varten, ja suosittaa samalla noudattamaan varauksen käytössä suurempaa joustavuutta (49 artikla);

39.   torjuu pyrkimykset muuttaa ehdotettuja yhteisrahoitusosuuksia (51 artikla) mutta kehottaa samalla kaksinkertaistamaan enimmäistason ja -määrän kymmeneen prosenttiin niille alueille, jotka kärsivät useammasta ehdotuksessa tarkoitetusta maantieteellisestä tai luonnonhaitasta; vaatii myös, että kaupunkialueiden kohdalla otetaan käyttöön 10 prosentin enimmäistaso (52 artikla);

40.   tukee voimakkaasti kaikkia kannustimia, joita tarjotaan yksityisen pääoman käyttöönottamiseksi ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien edistämiseksi uudella ohjelmointikaudella (50 artiklan d kohta ja 54 artikla); katsoo, että yhteisön yhteisrahoituksen tason määrittäminen prosenttiosuutena yksinomaan ilmoitetuista julkisista menoista on tämän asetuksen tärkeä selkeyttävä ehdotus, jolla varmistetaan paremmin täydentävyyden periaatteen soveltaminen, riippumatta siitä, voitaisiinko jäsenvaltion yhteisrahoitusosuuden julkiset menot korvata osittain yksityisellä pääomalla ohjelman yhteydessä; kehottaa samalla säilyttämään joustavuuden, joka saavutetaan laskemalla yhteisrahoituksen taso kullekin painopisteelle kunkin toimen asemesta (51 ja 76 artikla); korostaa kuitenkin, että yhteisrahoituksen tason laskenta ei saa vaarantaa kansalaisjärjestöjen ja muiden voittoa tuottamattomien järjestöjen osallistumista rakennerahastojen toimintaan;

41.   toteaa erityisesti, että kaikissa EU:n toimintalinjoissa on sitouduttava myötävaikuttamaan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen saavuttamiseen ja että tämä tavoite kuuluu myös kansainväliseen kauppapolitiikkaan eikä se saa olla poikkeus; kehottaa harjoittamaan sellaista kauppapolitiikkaa, että voidaan ehkäistä ennalta alueisiin kohdistuvat ennakoimattomat kielteiset vaikutukset; muistuttaa, että yritysten tai tuotantotoiminnan siirrot ovat suuri vaara aluekehitykselle;

42.   katsoo, että komission ehdotus taloudellisten korjausten määräämisestä yrityksille, jotka siirtävät toimintansa, on erittäin tärkeä toimenpide, jotta kyseisten alueiden taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion vahvistaminen ei vaarannu; ehdottaa muodostamaan seurantajärjestelmiä toiminnan siirtämisestä aiheutuvien taloudellisten ja sosiaalisten kustannusten määrällistämiseksi, jotta voidaan määrittää vastaavat asianmukaiset seuraamukset; kehottaa samalla ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat oikeudelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritykset, joille on myönnetty yhteisön rahoitusta, eivät siirrä toimintaansa pitkän ja ennalta määritetyn ajanjakson kuluessa;

43.   kehottaa laatimaan säännöksen, jolla estetään sellaisten toimien yhteisrahoittaminen, jotka johtavat huomattaviin työpaikkojen menetyksiin tai nykyisissä toimipaikoissa sijaitsevien tuotantolaitosten sulkemiseen;

44.   kehottaa lisäämään viittauksen tarpeeseen käyttää korkeatasoista hankkeiden hallinto- ja valvontajärjestelmää, joka on olennainen seikka varmistettaessa hankkeiden pysyminen aikataulun ja budjetin rajoissa (57 artikla);

45.   kehottaa, että suhteellisuusperiaatetta sovelletaan tehokkaasti ohjelmatyöhön (31–37 artikla), arviointeihin (45 artikla), hallinnointiin, seurantaan ja valvontaan (57–73 artikla) ohjelmien koon mukaisesti; katsoo lisäksi, että näillä aloilla olisi sovellettava kaikkiin ohjelmiin yksinkertaistamista koskevaa periaatetta;

46.   panee merkille, että komissio ja jäsenvaltiot jakavat vastuun rakennerahastoista; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vuosittain ilmoituksen, jossa ne vakuuttavat, että Euroopan unionin veronmaksajien rahoja on käytetty laillisesti ja avoimesti; pyytää, että jäsenvaltioiden valtiovarainministerit allekirjoittavat kyseiset ilmoitukset; katsoo, että komission olisi määriteltävä selkeästi, mitä se tarkoittaa "säännönvastaisuudella" jäsenvaltioiden laatimien ilmoitusten yhteydessä;

47.   kehottaa säilyttämään suhteellisissa valvontajärjestelmissä ehdotetut rajoitukset (yhteisrahoitusosuus kustannuksista enintään 33 prosenttia ja 250 miljoonaa euroa), joiden puitteissa komissio ei sovella järjestelmällistä valvontaa; ja kehottaa kuitenkin ottamaan huomioon eri rahastojen erityispiirteet (73 artikla);

48.   torjuu kaikki muutokset ehdotettuihin ennakkomaksumääriin (81 artikla);

49.   torjuu kaikki rakennerahastojen N+2-sääntöön kohdistuvat sellaiset heikentämispyrkimykset, jotka eivät liity jo ehdotettuun joustavuuteen suurhankkeiden kohdalla, koska tämän säännön edut ovat käyneet ilmi kuluvan ohjelmakauden aikana sen tehokkuudessa parantaa varojen tehokasta käyttöä (93 artikla); kehottaa kuitenkin sallimaan entistä suuremman joustavuuden koheesiorahaston ollessa kyseessä;

50.   kehottaa noudattamaan suurempaa joustavuutta ja laajentamaan jäsenvaltioille ehdotettua kahden kuukauden määräaikaa, jonka kuluessa ne voivat osoittaa rahoitusoikaisun vääräksi; kehottaa soveltamaan tähän määräaikaan vaihtelevuutta, joka perustuu havaitun ongelman vakavuuteen (100 artikla);

51.   kehottaa komissiota ratkaisemaan yhteistyössä koheesiomaiden kanssa, pidetäänkö sellaisia alv-maksuja, joista ei voi saada korvausta, tukikelpoisina, ja varmistamaan näin, että kunnat voivat saada yksinkertaisesti varoja rahastoista;

52.   torjuu kaikki pyrkimykset hyväksyä yhteisön rahoitusosuutta laskettaessa tukikelpoisiksi menoja, jotka eivät liity investointeihin, kuten asumiskustannukset; katsoo kuitenkin, että kustannukset, jotka liittyvät yhteiskunnan tukemien asuntojen kunnostamiseen energian säästämiseksi ja ympäristön suojelemiseksi, olisi sisällytettävä tukikelpoisiin menoihin;

53.   torjuu kaikki pyrkimykset pienentää lähentymisalueille tarkoitettua valtiontuen enimmäismäärää, mukaan lukien tilastovaikutuksen alaiset alueet; kehottaa näin ollen kohtelemaan tasaveroisesti kaikkia alueita, joita lähentymistavoite koskee, tukisääntöjen suhteen ja soveltamaan niihin EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa; kehottaa lisäksi noudattamaan asteittaista tuen enimmäismäärien siirtymäaikaa luonnonhaitoista kärsivien alueiden osalta; korostaa, että on edelleen otettava huomioon alueelliset erot ja kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonhaittoihin ja maantieteellisiin haittoihin sovellettaessa valtiontukea lähentymistavoitteen ulkopuolisiin alueisiin;

54.   kehottaa puhemiestä vaatimaan lisäneuvotteluja neuvoston kanssa työjärjestyksen 75 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

55.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1000. (2) EUVL L 167, 30.4.2004, s. 1. (3) EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1.