Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon nälän vastaista toimintaa käsitelleessä huippukokouksessa muodostetun "näläntorjuntakvintetin" ja sitä seuranneen kehotuksen köyhyyden vastaisen kampanjan käynnistämiseksi, jonka Brasilian presidentti Lula da Silva esitti tammikuussa 2005 järjestetyssä Maailman sosiaalifoorumissa,

–   ottaa huomioon 20. syyskuuta 2004 annetun New Yorkin julistuksen toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan ja että sen allekirjoitti 111 kansallista hallitusta mukaan luettuina kaikki EU:n jäsenvaltiot,

–   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja syyskuussa 2005 pidettävän YK:n korkean tason kokouksen, jossa on määrä tarkastella kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä,

–   ottaa huomioon komission 12. huhtikuuta 2005 antamat tiedonannot KOM(2005)0132, KOM(2005)0133 ja KOM(2005)0134 kehityksen vauhdittamisesta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi,

–   ottaa huomioon toukokuussa 2005 kokoontuneen kehitysneuvoston,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että äärimmäinen köyhyys koskettaa yli miljardia ihmistä ja että Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa yli 300 miljoonaa ihmistä asuu todellisessa köyhyydessä ja miljoonat ihmiset kuolevat vuosittain terveydenhuollon, puhtaan veden, kunnollisen asunnon ja riittävän ravinnon puutteeseen,

B.   ottaa huomioon, että vuoden 2005 loppupuolisko tarjoaa Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille historiallisen mahdollisuuden ottaa johtajan rooli, kun kehitystä koskevia kysymyksiä käsitellään G8-maiden huippukokouksessa Gleneaglesissa, syyskuussa pidettävässä vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevässä kokouksessa New Yorkissa ja joulukuussa järjestettävässä Maailman kauppajärjestön (WTO) ministerikokouksessa Hongkongissa,

C.   ottaa huomioon, että vuosituhannen tavoitteiden saavuttaminen ja maailmanlaajuisen köyhyyden torjunta edellyttää kaikilta avunantajilta avun määrän lisäämistä ja sen laadun parantamista, reilumpaa kauppaa ja kestämättömien velkojen anteeksiantoa, ja että kaksi kolmasosaa kehitysmaista käyttää enemmän varoja lainanhoitokuluihin kuin sosiaalisiin peruspalveluihin,

D.   ottaa huomioon, että apu on jatkossakin suureksi osaksi sidottua apua eli rahat annetaan usein sillä ehdolla, että tavarat ja palvelut on ostettava avunantajavaltiosta; ottaa huomioon, että avun sitomisen arvioidaan nostavan keskikustannuksia noin 5 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla,

E.   toteaa, että EU:n virallisen kehitysavun määrä on lisääntynyt mutta se johtuu suurelta osin velkahuojennustoimista, mikä on Monterreyn kansainvälisessä kehitysrahoituskonferenssissa saavutetun konsensuksen vastaista, sillä sen mukaan erittäin velkaantuneita köyhiä maita (HIPC) koskeva aloite olisi rahoitettava täysin lisävaroilla,

F.   ottaa huomioon, että Tony Blairin G8-maiden kokouksen edellä ilmoittama velkojen anteeksiantaminen koskee kahta miljardia dollaria vuodessa, että sitä sovelletaan 18:aan 165 kehitysmaasta ja että se koskee yksinomaan kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämiä lainoja,

Yleistä

1.   pitää myönteisenä, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut asettamaan kehityksen ja köyhyyden torjunnan erityisesti Afrikassa puheenjohtajakautensa painopisteeksi; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa hyödyntämään G8-maiden puheenjohtajakautensa köyhyyden asettamiseksi kansainvälisen ja eurooppalaisen asialistan kärkipäähän;

2.   ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Saharan eteläpuolella sijaitseva alue ei ole saavuttanut eikä ole edes lähestynyt yhtäkään kahdeksasta kehitystavoitteesta, jotka alueen on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2015 mennessä;

3.   ottaa huomioon vuosituhannen ekosysteemin arviointikertomuksen johtopäätökset, joiden mukaan maailman ekosysteemin jatkuva tuhoaminen estää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen;

4.   pitää siksi myönteisenä, että Afrikan kehittyminen on otettu EU:n painopistealueeksi ja että ponnisteluja tehostetaan, jotta Afrikan maita autetaan saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet;

5.   korostaa, että Euroopan unionin on asetettava naiset ja tytöt kehityspolitiikkansa keskiöön, mikäli vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa aiotaan edistyä;

6.   katsoo, että todellinen köyhyyden torjunta edellyttää kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen politiikan laatimista kehitysmaiden tuotantokapasiteetin rakentamiseksi;

7.   katsoo, että köyhyyden torjumisen on perustuttava sen tunnustamiseen, että maalla tai alueella on oikeus määritellä demokraattisesti oma politiikkansa, ensisijaiset tavoitteensa ja strategiansa väestönsä toimeentulon sekä yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseksi;

8.   panee merkille kansalaisyhteiskuntaa edustaville järjestöille varatun olennaisen tärkeän tehtävän, joka edellyttää, että ne ovat maissaan avainasemassa kiireellisten kehitysongelmien ratkaisemisessa, laaja-alaisten liikkeiden käynnistämisessä ja ruohonjuuritason paineen synnyttämisessä johtajien saattamiseksi vastuuseen antamistaan sitoumuksista; pitää siksi maailmanlaajuista "The Global Call to Action against Poverty" -aloitetta tervetulleena;

9.   korostaa, että on kiireesti lisättävä investointeja kehitysmaihin; toteaa tässä yhteydessä olevan tärkeää käydä kansainvälisellä tasolla keskustelua innovatiivisten ja uusien rahoituslähteiden löytämiseksi sellaisille julkisille investoinneille ja politiikoille, jotka kohdistuvat suoraan vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja joilla luodaan pohjaa yksityisen sektorin johdolla luodulle kasvulle;

10.   korostaa, että kehitysapu on vain yksi keinoista, joilla voidaan osaltaan auttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ja että sen lisäksi tarvitaan muita toimia, kuten vahvat, vastuulliset ja avoimet toimielimet, ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sitoumusten kunnioittaminen, sukupuolten välinen tasa-arvo, asianmukaiset kauppa- ja investointisäännöt, tietämyksen siirto ja turvallisuus;

11.   vaatii torjumaan päättäväisemmin Afrikan maihin kohdistuvaa laitonta asekauppaa ja valvomaan ja rajoittamaan enemmän kyseisiin maihin kohdistuvaa asekauppaa;

12.   kehottaa Euroopan unionia aloittamaan eurooppalaisten monikansallisten yritysten tehokkaan valvonnan, mitä tulee niiden rooliin aseellisten konfliktien rahoittamisessa, raaka-aineiden käytössä ja paikallisyhteisöjen oikeuksien kunnioittamisessa, ja tukee Afrikan valtioiden viranomaisten tämänsuuntaisia toimia;

Tuen tasot ja tuen laatu

13.   pitää myönteisenä neuvoston uudelleen vahvistamaa sitoumusta, että vuoteen 2015 mennessä kehitysavun osuus on vähintään 0,7 prosenttia BKTL:stä ja vuoteen 2010 mennessä 0,56 prosenttia; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat kyseisiä lupauksia, ja perustamaan tätä tarkoitusta varten seurantamekanismin, jonka avulla jäsenvaltioiden antaman avun määrää voidaan seurata avoimesti kaikissa tulevissa kehitysneuvoston kokouksissa;

14.   pitää tervetulleena uusien, vuoden 2002 jälkeen EU:hun liittyneiden jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista yhteisön lahjoittajapolitiikkaan ja panee tyytyväisenä merkille niiden sitoutumisen siihen, että niiden virallisen kehitysavun ja BKTL:n välinen suhde saavuttaa 0,17 prosentin tason vuoteen 2010 mennessä ja 0,33 prosentin tason vuoteen 2015 mennessä;

15.   kehottaa käyttämään nykyistä tukea tehokkaammin, esimerkiksi suuntaamalla sitä ensisijaisesti vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja tehostamalla Euroopan unionin myöntämien julkisten varojen käytön valvontaa korruption estämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi;

16.   kehottaa komissiota koordinoimaan paremmin EU:n ja jäsenvaltioiden avustustoimia; pyytää, että Euroopan unionin koordinointi- ja täydennysstrategioihin otetaan mukaan myös yksityinen sektori sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat;

17.   on tyytyväinen komission ehdotukseen, joka koskee komission ja jäsenvaltioiden yhteistyönä tehtävää säännöllistä raportointia unionin avun tehokkuudesta;

18.   on huolestunut, että ainoastaan kolme jäsenvaltiota (Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat purkaneet kahdenvälisen avun sidonnaisuuden ja että eräät jäsenvaltiot sitovat lähes kaiken apunsa tiettyihin ehtoihin; kehottaa kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita purkamaan kehitysapunsa sidonnaisuuden ja noudattamaan EU:n periaatetta, että avustussopimukset olisi annettava paikallisille, alueellisille tai kansallisille urakoitsijoille aina kun mahdollista;

19.   kehottaa hyväksymään ja panemaan nopeasti täytäntöön lainsäädäntöehdotuksen ehtojen poistamisesta yhteisön kehitysavulta;

20.   kehottaa Euroopan unionia toteuttamaan kaikilta osin laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevan toimintasuunnitelmansa, joka hyväksyttiin vuonna 2002, ja tarjoamaan aineellista, taloudellista ja teknistä tukea niille rannikolla sijaitseville kehitysmaille, joilla on vaikeuksia estää laitonta kalastusta vesillään;

21.   muistuttaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi suunnattava vähintään 20 prosenttia myöntämästään kehitysavusta terveyteen ja koulutukseen; panee huolestuneena merkille, että niin EU kuin jäsenvaltiotkin ovat kaukana kyseisestä tavoitteesta; korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteet jäävät saavuttamatta, ellei inhimillistä kehitystä ja terveydenhoitoa tueta merkittävillä investoinneilla,

22.   korostaa, että on tärkeää vauhdittaa ja lisätä tukea rokotusohjelmiin ja aidsin, tuberkuloosin ja malarian sekä laiminlyötyjen tautien torjuntaa koskeviin ohjelmiin;

23.   toivoo, että Euroopan unioni vastaa tiettyjen tavoitteiden, kuten lasten rokottamisen ja malarian vastaisen taistelun, rahoituksesta yhdessä asianmukaisten järjestöjen kanssa;

24.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteita käsittelevän syyskuisen kokouksen asialistan kärkipäähän ja kyseisten oikeuksien ratkaiseva merkitys hi-viruksen/aidsin torjunnassa tunnustetaan;

Kauppa ja yhtenäisyys

25.   kehottaa teollisuusmaita ja erityisesti Euroopan unionia olemaan säästelemättä ponnisteluissaan, jotta Dohan kehitysohjelman lopputulos edistäisi kehitystä, ja parantamaan sekä kehitysmaiden teollisuustuotteiden ja maataloustuotteiden että palvelujen markkinoille pääsyä, laatimaan aikataulun kauppaa vääristävien maatalouden vientitukien poistamiseksi sekä antamaan kehitysmaille erityis- ja erilliskohtelua;

26.   korostaa reilun kaupan merkitystä köyhyyden poistamisessa; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ja Euroopan parlamentti lupasivat kesäkuussa 2005 lisätä teknistä ja taloudellista apua reilun kaupan tuottajille ja sitoutuivat parantamaan kaikkien EU:n toimintalinjojen, erityisesti kehitys-, kauppa- ja maatalouspolitiikan, yhtenäisyyttä;

27.   kehottaa tarjoamaan kauppaa koskevaa asianmukaista teknistä apua, mukaan lukien toimintaedellytysten kehittäminen, jotta kehitysmaat voisivat hyödyntää kauppaan liittyvät kehitysmahdollisuudet, tukea pk-yritysten kehittämistä ja noudattaa kansainvälisiä sosiaali-, työ-, ympäristö- ja terveysvaatimuksia;

28.   korostaa toiminnan johdonmukaisuuden keskeistä merkitystä avun tehokkuuden ja laadun lisäämisessä; kehottaa Euroopan unionia johtamaan maailmanlaajuisia ponnisteluja ja lisäämään oman sekä jäsenvaltioiden toiminnan johdonmukaisuutta muun muassa kauppa-, ympäristö-, maatalous- ja siirtolaisuuspolitiikan ja kehityssitoumusten välillä;

29.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita julkistamaan vientiluottolaitostensa toiminnan avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi;

Velkahuojennukset

30.   pitää myönteisenä G8-maiden sitoumuksia erittäin velkaantuneiden köyhien maiden velkojen anteeksiantamisesta, joka koskee niiden maksamattomia velkoja Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille ja Afrikan kehitysrahastolle; korostaa kuitenkin, että tämän velkojen anteeksiantamisen ulkopuolelle jää monia velkojen riivaamia köyhiä maita, että velkojen anteeksiantaminen ei ole mikään yleislääke köyhyyttä vastaan, sillä monilla köyhillä mailla on alhainen velkataso, ja että velkojen anteeksiantamiseen sisältyy se moraalinen riski, että sillä ei välttämättä auteta juuri kaikkein köyhimpiä tai eniten tarvitsevia maita;

31.   kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki velkahelpotukset myönnetään luvattujen avustusten lisäksi; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa vaatimaan tätä G8-maiden huippukokouksessa erityisesti Yhdysvalloilta, joka aikoo toteuttaa velkahelpotukset jo luvatun avun kustannuksella;

32.   korostaa, että velkahelpotuksia myönnettäessä vähiten kehittyneet maat olisi asetettava etusijalle ja että velkahelpotusten ehdoksi olisi asetettava, että hallitusten niistä saamat varat on kanavoitava yhteisöjen köyhimpien auttamiseen;

o
o   o

33.   kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G8-valtioiden tai hallitusten päämiehille, YK:n pääsihteerille, AKT-valtioiden ja vähiten kehittyneimpien maiden hallituksille, Afrikan unionille, Kansainväliselle valuuttarahastolle, Maailmanpankille, OECD:n kehitysapukomitealle sekä Pariisin klubin maiden hallituksille.