Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ja vahvistaa aiemmat päätöslauselmansa maamiinoista, rypälepommeista ja räjähtämättömistä taisteluvälineistä,

–   ottaa huomioon miinoja koskevan EU:n toimintastrategian vuosina 2005–2007,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevaan yleissopimukseen liittyneiden valtioiden ensimmäiseen tarkistuskonferenssiin (Nairobi, 28. marraskuuta–3. joulukuuta 2004) lähettämän tilapäisen valtuuskunnan laatiman raportin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon vakaan päätöksensä myötävaikuttaa todellisen miinattoman maailman syntyyn, kuten kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan kuulemistilaisuudessa 16. kesäkuuta 2005 ilmaistiin,

B.   toteaa jälleen aikovansa vakaasti lopettaa tuhansia ihmisiä vuosittain tappavien ja vammauttavien jalkaväkimiinojen aiheuttamat kärsimykset ja tapaturmat, joiden uhrit ovat pääosin viattomia ja puolustuskyvyttömiä siviileitä ja etenkin lapsia; toteaa, että miinat haittaavat taloudellista kehitystä ja jälleenrakennusta sekä pakolaisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden ihmisten paluuta, ne rikkovat yleisesti aivan perustavia ihmisoikeuksia ja niillä on muita vakavia vaikutuksia, jotka jatkuvat vuosien ajan niiden asettamisen jälkeen,

C.   muistuttaa, että jalkaväkimiinat muodostavat sosiaalisten, taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja humanitaaristen seuraustensa vuoksi vakavan uhan ihmisten pitkän aikavälin turvallisuudelle kaikkialla, jonne niitä asetetaan,

D.   ottaa huomioon, että jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtämisen kieltämistä ja niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen (miinakieltosopimus) on tähän mennessä ratifioinut tai siihen on liittynyt 144 valtiota ja kahdeksan muuta valtiota on sen allekirjoittanut, mutta on huolissaan siitä, että 50 valtiota, joista jotkut ovat EU:n jäsenvaltioita, on sopimuksen ulkopuolella, ja on erityisesti huolissaan siitä ainoasta EU:n jäsenvaltiosta, joka ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut sopimusta eikä liittynyt siihen,

E.   ottaa huomioon, että sopimusta noudatetaan edelleen tiukasti siten, että 69 sopimusvaltiota on saattanut päätökseen varastojensa tuhoamisen, mikä merkitsee yli 38,3 miljoonan miinan tuhoamista, samanaikaisesti kun 13 valtiota on parhaillaan tuhoamassa varastojaan; ottaa huomioon, että kaikki sopimusvaltiot, joille asetettu varastojen tuhoamisen määräaika on päättynyt, ovat ilmoittaneet saaneensa varastot tuhottua,

F.   ottaa huomioon, että tästä edistyksestä huolimatta arvioidaan, että varastoissa on edelleen 180–185 miljoonaa jalkaväkimiinaa ja maamiinoja on vieläkin kylvettynä 83 maahan ympäri maailmaa, muun muassa 54 sopimusvaltion alueelle,

G.   ottaa huomioon, että uusia uhreja on yhä 15 000–20 000 vuosittain ja että useimmat heistä ovat siviilejä, monet lapsia ja että nämä ovat lisäystä kaikkialla maailmassa niihin moniin satoihin tuhansiin henkiin jääneisiin miinojen uhreihin, jotka tarvitsevat hoitoa ja apua loppuelämänsä ajan; ottaa huomioon, että suurimmassa osassa miinoista kärsivistä maista saatavilla oleva apu henkiin jääneiden jalkaväkimiinojen uhrien kuntouttamiseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen on edelleen toivottoman riittämätöntä,

H.   ottaa huomioon, että yleissopimuksessa edellytetään, että sopimusvaltiot varmistavat kaikkien jalkaväkimiinojen tuhoamisen viimeistään kymmenen vuoden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta ja että ne sopimusvaltiot, joilla on siihen mahdollisuus, tarjoavat apua tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

I.   tunnustaa siksi sopimusvaltioiden Nairobissa (Kenia) 29. marraskuuta - 3. joulukuuta 2004 pitämän ensimmäisen tarkistuskonferenssin (Nairobin huippukokous kohti miinatonta maailmaa) ja siellä sopimusvaltioiden hyväksymän toimintasuunnitelman tärkeyden,

J.   ottaa huomioon, että nykyisin suurin osa konflikteista on sisällissotia ja että maamiinoja voivat tässä yhteydessä asettaa sekä valtion asevoimat että ei-valtiolliset aseistetut ryhmät,

K.   antaa tunnustuksensa ponnisteluille ei-valtiollisten aseistettujen toimijoiden suostuttelemiseksi maamiinojen käytön kieltämiseen ja siinä onnistumiselle, mutta korostaa kuitenkin jälleen, ettei tämä merkitse tuen antamista ei-valtiollisille aseistetuille toimijoille tai niiden toiminnalle tai niiden legitimiteetin tunnustamista,

L.   katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä on moraalinen velvollisuus pyrkiä saamaan kaikki tällaisten konfliktien osapuolet, sekä valtiot että aseistautuneet ei-valtiolliset toimijat, sitoutumaan jalkaväkimiinojen käytön lopettamiseen, jotta nämä epäinhimilliset aseet saadaan todella kielletyksi yleismaailmallisesti; katsoo, että kansainvälisellä yhteisöllä ja erityisesti niillä valtioilla, jotka ennen valmistivat, veivät ja käyttivät eniten miinoja, on moraalinen velvollisuus antaa miinoihin liittyvään toimintaan enemmän apua ja resursseja kuin niiden yleissopimuksessa asetettujen oikeudellisten velvoitteiden perusteella täytyisi,

M.   tunnustaa ajoneuvomiinojen laajalle levinneen käytön ainakin 56 maassa ja huomauttaa niiden aiheuttavan pitkäaikaisia humanitaarisia ongelmia Afganistanin, Angolan, Eritrean, Etiopian ja Sudanin kaltaisissa maissa,

N.   vahvistaa, että humanitaarinen miinanraivaushenkilökunta on kaikentyyppisten ansalaitteiden kohteena ja että nämä laitteet ovat uhka myös siviileille,

1.   on erittäin huolissaan maamiinojen ja räjähtämättömien taisteluvälineiden laajasta haitallisesta vaikutuksesta siviiliväestöön, etenkin lapsiin;

2.   kehottaa kaikkia valtioita, jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta, liittymään siihen viipymättä ja vaatii kaikkia valtioita, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen mutta eivät ratifioineet sitä, ratifioimaan sen viipymättä;

3.   kehottaa kaikkia miinoista kärsiviä valtioita, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta tai liittyneet siihen, ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin lievittääkseen miina-alueilla asuvien siviilien kärsimyksiä ryhtymällä raivaustöihin ja tarjoamalla asianmukaista apua henkiinjääneille sekä antamaan vapaaehtoisesti tietoja, jotta miinoja koskevia maailmanlaajuisia toimia voitaisiin tehostaa (yleissopimuksen 7 artiklassa tarkoitetut raportit);

4.   kehottaa Yhdysvaltoja harkitsemaan uudelleen helmikuussa 2004 antamaansa ilmoitusta, ettei se aio liittyä yleissopimukseen eikä sillä ole aikomusta luopua missään vaiheessa 8,8 miljoonasta "älykkäästä" (itsetuhomekanismilla varustetusta) jalkaväkimiinasta, joita voidaan käyttää kaikkialla maailmassa, ja että se aikoo jatkaa 1,2 miljoonan "tyhmän" jalkaväkimiinan (joissa ei ole itsetuhomekanismia) käyttöä Koreassa vuoteen 2010 asti; kehottaa Yhdysvaltoja lisäksi olemaan jatkamatta sellaisten ammusten valmistusta, myyntiä tai käyttöä, jotka täyttävät yleissopimuksen mukaiset jalkaväkimiinan tunnusmerkit, niin kutsuttu Spider-järjestelmä mukaan luettuna; kehottaa Yhdysvaltoja lopettamaan välittömästi jalkaväkimiinojen toimittamisen EU:n jäsenvaltioille ja muille ystävällismielisille maille; kehottaa Kiinaa harkitsemaan uudelleen maamiinatuotantoaan ja tuhoamaan valtavat varastonsa, joissa arvellaan olevan yli 100 miljoonaa jalkaväkimiinaa, joista useimmissa ei ole itsetuhoutumis-, itsedeaktivointi- tai ilmaisinmekanismeja; kehottaa Venäjää lopettamaan jalkaväkimiinojen käytön Tšetšenian konfliktissa ja poistamaan vielä joukkojensa käytössä Georgiassa ja Tadžikistanissa olevat varastot;

5.   kehottaa niitä laajentuneen Euroopan unionin kolmea jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä ratifioineet yleissopimusta tai liittyneet siihen, tekemään sen viipymättä;

6.   kehottaa kaikkia sopimusvaltioita panemaan täysin ja perinpohjaisesti täytäntöön Nairobin toimintasuunnitelman ja toteuttamaan vuosina 2005–2009 yleissopimuksen humanitaariset ja aseistariisuntaan liittyvät tavoitteet, joilla pyritään

7.   kehottaa komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa toteutettaviin kehitysohjelmiin yleissopimukseen liittymisen ja sen noudattamisen tapauksissa, joissa jalkaväkimiinat estävät taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityiskannusteita, jotta maat, joissa jalkaväkimiinat eivät suoraan vaikuta taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, liittyisivät yleissopimukseen ja noudattaisivat sitä;

8.   kehottaa yleissopimuksen sopimuspuolina olevia jäsenvaltioita vaatimaan, että 'jalkaväkimiinan' käsite tulkittaisiin mahdollisimman laajasti siten, että se kattaa kaikki maamiinat, jotka ihminen voi laukaista tahattomasti, riippumatta siitä, mihin tekniseen luokkaan ('ajoneuvomiina', 'jalkaväkimiina') ne kuuluvat;

9.   toistaa näkemyksensä, että miinaton maailma voi toteutua ainoastaan, jos kaikenlaiset miinat eikä ainoastaan tietyntyyppiset maamiinat kielletään; korostaa tämän kattavan kaikentyyppiset ajoneuvomiinat; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan johtoaseman tähän tavoitteeseen pyrittäessä;

10.   kehottaa Euroopan unionia lujittamaan johtajuuttaan maailmanlaajuisessa aseistariisunnassa, jotta yleissopimuksen menestystarina voitaisiin toistaa muillakin aloilla eli ajoneuvomiinojen, rypälepommien ja pien- ja kevytaseiden osalta;

11.   kehottaa kaikkia miinoista kärsiviä sopimusvaltioita varmistamaan, että miinoihin liittyvä toiminta ja uhrien auttaminen otetaan mukaan niiden kansallisiin prioriteetteihin ja asianmukaisissa tilanteissa niiden kansallisiin, alueellisiin ja alakohtaisiin kehityssuunnitelmiin ja -ohjelmiin;

12.   kehottaa sopimusvaltioita ja komissiota vahvistamaan apuaan tarpeessa oleville sopimusvaltioille etenkin miinojen räjähdyksessä henkiinjääneille ja heidän perheilleen annettavan avun parantamiseksi ja lisäämiseksi; kehottaa varmistamaan, että miinanraivaukselle asetettu ensimmäinen aikaraja 2009 saavutetaan, ja kehottaa tuhoamaan varastot, jotka voivat olla erityinen haaste tuhottavien miinojen tyyppien tai määrien ja varastojen sijainnin/kunnon vuoksi; kehottaa myös saattamaan tällaisen avun saataville alueilla, jotka ovat ei-valtiollisten toimijoiden valvonnassa;

13.   kehottaa kaikkia aseellisia ei-valtiollisia toimijoita allekirjoittamaan Geneva Call -järjestön sitoumuksen, joka koskee jalkaväkimiinojen täydellistä kieltämistä sekä yhteistyötä miinoihin liittyvissä toimissa, ja vaatii neuvostoa ja komissiota jatkamaan ponnistelujaan aseellisten ei-valtiollisten toimijoiden taivuttelemiseksi sitoumuksiin kyseisessä asiassa;

14.   kehottaa antamaan lisävaroja humanitaariseen miinanraivaukseen, varastojen tuhoamiseen, miinojen riskejä koskevaan koulutukseen ja miinojen uhriksi joutuneiden hoitoon, kuntoutukseen sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteiskuntaan sopeuttamiseen ei-valtiollisten toimijoiden valvonnassa olevilla alueilla;

15.   kehottaa kaikkia valtioita, joilla on siihen mahdollisuus, tukemaan poliittisesti ja diplomaattisesti alalla toimivien kansalaisjärjestöjen, kuten Geneva Call -järjestön sekä ICBL:n (kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi) kansallisten kampanjoiden, työtä, joka liittyy ei-valtiollisiin toimijoihin;

16.   kehottaa valtioita, joissa on sisäisiä konflikteja, helpottamaan tällaisten kansalaisjärjestöjen työtä ja erityisesti kehottaa Kolumbian hallitusta helpottamaan myös paikallisten tai alueellisten humanitaaristen sopimusten osana toteutettavia humanitaarisia miinanraivausohjelmia ja vastaavaa toimintaa siviiliväestön edun mukaisesti; katsoo, että on vastoin yleissopimuksen humanitaarista henkeä olla helpottamatta humanitaarisen miinanraivauksen valvontaprosessia;

17.   pitää tervetulleena, että EU on luvannut 140 miljoonaa euroa vuosiksi 2005–2007 sen uutta miinoja koskevaa toimintastrategiaa varten; vaatii EU:ta varmistamaan, että nämä määrärahat vahvistetaan vuosittaisilla budjettipäätöksillä ja että riittävät varat annetaan saataville vuoden 2007 jälkeen;

18.   kehottaa sopimusvaltioita varmistamaan yleissopimuksen avoimen täytäntöönpanon erityisesti ottamalla mukaan kansalliset parlamentit ja suuren yleisön;

19.   kehottaa sopimusvaltioita, erityisesti EU:n jäsenvaltioita, varmistamaan, että niiden miinanraivaukseen myöntämät varat suunnataan osittain kansallisen miinanraivauskapasiteetin kehittämiseen ja että miinanraivaustuki jatkuu siihen saakka, kunnes kaikki tiedossa olevat tai epäilyksenalaiset miinakentät on raivattu;

20.   suosittelee lisäksi, että Euroopan unioni harkitsisi humanitaarisissa hätätilanteissa taloudellisen tuen antamista valtioille, jotka eivät ole mukana yleissopimuksessa; toistaa, että tuen ehtona on oltava se, että vastaanottajamaa osoittaa poliittista tahtoa toimia yleissopimukseen liittymisen hyväksi;

21.   kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita kieltämään asianmukaisella lainsäädännöllä lainkäyttöalueellaan tai valvonnassaan toimivia rahoituslaitoksia investoimasta suoraan tai välillisesti yrityksiin, jotka ovat osallisina jalkaväkimiinojen ja muiden niihin liittyvien kiistanalaisten asejärjestelmien, kuten rypälepommien tytärammusten, tuotannossa, varastoinnissa tai siirtämisessä;

22.   kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että investoinnit jalkaväkimiinojen kanssa tekemisissä oleviin yrityksiin kieltävää lainsäädäntöä noudatetaan luomalla tehokkaita valvonta- ja rankaisumekanismeja; katsoo, että tämä merkitsee rahoituslaitoksille velvoitetta noudattaa täyttä avoimuutta, mitä tulee niiden investointien kohteena oleviin yrityksiin;

23.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Etyjin pääsihteerille, Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, kansainväliselle kampanjalle maamiinojen kieltämiseksi, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Amerikan yhdysvaltojen, Venäjän federaation ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille, miinatonta maailmaa käsittelevän Nairobin huippukokouksen puheenjohtajalle, Afrikan unionille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.