Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 14. huhtikuuta 2005 - Strasbourg
Kielikampelakannat *
 Moottoriajoneuvojen uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys ***I
 Kummeliturska- ja keisarihummerikannat *
 Alueellisen yhdentymisen tilanne Länsi-Balkanilla
 Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2003
 Euroopan unionin turvallisuusstrategia
 Doping urheilussa
 Kulttuurinen moninaisuus
 Bangladesh
 Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävä humanitaarinen apu
 Lampedusa
 Kuivuus Portugalissa

Kielikampelakannat *
PDF 308kWORD 46k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi kielikampelakantojen elvytystoimenpiteistä Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella (KOM(2003)0819 – C5-0047/2004 – 2003/0327(CNS))
P6_TA(2005)0128A6-0050/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2003)0819)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0047/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0050/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1
Nimi
Neuvoston asetus kielikampelakantojen elvytystoimenpiteistä Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella
Neuvoston asetus kielikampelakantojen hoitosuunnitelmasta Englannin kanaalin länsiosassa ja Biskajanlahdella
(Tämän muutoksen vuoksi on myös korvattava ilmaisu "elvyttäminen" ilmaisulla "hoito" käsiteltävänä olevassa säädöksessä kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta 3 artiklan 3 kohtaa.)
Tarkistus 2
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan ICES-alueiden VII e sekä VIII a ja b kielikampelakannan korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien kalojen määrät ovat vähentyneet tasolle, jolla kannat eivät ehkä pysty täydentymään lisääntymällä, ja kyseiset kannat ovat tästä syystä romahdusvaarassa.
Poistetaan.
Tarkistus 3
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Näiden kantojen monivuotisten elvytyssuunnitelmien vahvistamiseksi on toteutettava toimenpiteitä 20 päivänä joulukuuta 2002 elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklan mukaisesti.
(2)  Näiden kantojen hoitoa koskevia toimenpiteitä olisi toteutettava 20 päivänä joulukuuta 2002 elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 4
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Suunnitelmien tavoitteena olisi oltava näiden kantojen elvyttäminen turvallisiin biologisiin rajoihin 5–10 vuodessa.
(3)  Suunnitelmien tavoitteena olisi oltava sen varmistaminen, että nämä kannat pysyvät turvallisissa biologisissa rajoissa.
Tarkistus 5
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a) Uuden yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on veden elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen siten, että otetaan tasapainoisesti huomioon ympäristöä koskevat, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset.
Tarkistus 6
Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
(3 b) Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava suunnitelmaa toteuttaessaan, että alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ja muut sidosryhmät osallistuvat siihen täysimääräisesti.
Tarkistus 7
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  STECF:n ja ICESin arviot kyseisten kantojen absoluuttisesta koosta ovat liian epävarmoja elpymistavoitteina käytettäviksi, ja tavoitteet olisikin ilmaistava kalastuskuolevuutena.
Poistetaan.
Tarkistus 8
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Tavoitteen saavuttamiseksi kalastuskuolevuuden tasoa on tarpeen valvoa siten, että kuolevuuden aleneminen vuosittain on erittäin todennäköistä.
Poistetaan.
Tarkistus 9
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Kun kannat ovat elpyneet, neuvoston olisi komission aloitteesta päätettävä seurantatoimenpiteistä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisesti.
Poistetaan.
Tarkistus 10
2 artikla
Elvytyssuunnitelman tavoitteena on elvyttää kyseessä olevat kielikampelakannat turvallisten biologisten rajojen sisälle.
Hoitosuunnitelman tavoitteena on säilyttää kyseessä olevat kielikampelakannat turvallisten biologisten rajojen sisällä.
Tarkistus 12
3 artiklan 2 kohta
2.  Jos komissio toteaa vuosittaisen arvioinnin perusteella, että jokin kyseessä olevista kielikampelakannoista on saavuttanut 2 artiklassa asetetun tavoitteen, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta korvata tässä asetuksessa säädetyn elvytyssuunnitelman tämän kannan osalta hoitosuunnitelmalla asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisesti.
Poistetaan.
Tarkistus 13
3 artiklan 3 kohta
3.  Jos komissio toteaa vuosittaisen arvioinnin perusteella, että jokin kyseessä olevista kielikampelakannoista ei osoita kunnollisia toipumisen merkkejä, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta lisätoimenpiteistä ja/tai vaihtoehtoisista toimenpiteistä kyseessä olevan kannan elpymisen turvaamiseksi.
3.  Jos komissio toteaa vuosittaisen arvioinnin perusteella, että jokin kyseessä olevista kielikampelakannoista uhkaa romahtaa, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta lisätoimenpiteistä ja/tai vaihtoehtoisista toimenpiteistä kyseessä olevan kannan elpymisen turvaamiseksi.
Tarkistus 14
5 artiklan 1 kohta
1.  Jos STECF on arvioinut jonkin kyseessä olevan kielikampelakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella yli 0,14 vuodessa, kyseisen kannan TAC vahvistetaan sellaiselle saalistasolle, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuden alenemiseen:
1.  TAC ei ylitä sellaista saalistasoa, josta ICESin tuoreimman raportin perusteella laadittu STECF:n tieteellinen arvio on osoittanut, että sen seurauksena sukukypsien kalojen määrä meressä soveltamisvuoden lopussa on lisääntynyt 15 prosenttia suhteessa arvioituun määrään meressä kyseisen vuoden alussa.
a) 20 prosentilla sen soveltamisvuonna verrattuna arvioituun edellisvuoden kalastuskuolevuuteen ICES-alueen VII e kielikampelakannan osalta;
b) 35 prosentilla sen soveltamisvuonna verrattuna arvioituun edellisvuoden kalastuskuolevuuteen ICES-alueiden VIII a ja b kielikampelakannan osalta.
Tarkistus 15
5 artiklan 2 kohta
2.  Jos STECF on arvioinut jonkin kyseessä olevan kielikampelakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella enintään 0,14 vuodessa, kyseisen kannan TAC vahvistetaan sellaiselle saalistasolle, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuteen:
2.  Neuvosto ei hyväksy TACia, jonka STECF ICESin tuoreimman raportin perusteella arvioi aiheuttavan soveltamisvuoden aikana seuraavia arvoja suuremman kalastuskuolevuuden:
a) 0,11 vuodessa sen soveltamisvuonna ICES-alueen VII e kielikampelakannan osalta;
Biskajanlahden kielikampela: 0,36
b) 0,09 vuodessa sen soveltamisvuonna ICES-alueiden VIII a ja b kielikampelakannan osalta.
Englannin kanaalin länsiosan kielikampela: arvo määriteltävä ICESin myöhemmän lausunnon mukaisesti sen jälkeen, kun tiettyjen, tähän asti ulkopuolelle jääneiden maiden tiedot on otettu huomioon.
Tarkistus 16
6 artiklan 1 ja 2 kohta
1.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen ensimmäisenä soveltamisvuotena:
a) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi edellisen vuoden TACin yli 25 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 25 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
b) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 25 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 25 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
2.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen toisesta soveltamisvuodesta alkaen:
2.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen ensimmäisestä soveltamisvuodesta alkaen:
a) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
a) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittäisi edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
b) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
b) jos 5 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
Tarkistus 17
III luku
Luku poistetaan.
Tarkistus 18
16 artikla
Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidetyn kalan arvioidut määrät kilogrammoina saavat poiketa enintään 5 prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta.
Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidettyjen kilogrammoina ilmoitettujen kalamäärien arviot saavat poiketa 8 prosenttia kalastuspäiväkirjan luvusta. Jos yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta minkäänlaista mukautuskerrointa, sovelletaan sen jäsenvaltion vahvistamaa mukautuskerrointa, jonka alla alus purjehtii.
Tarkistus 19
17 artikla
Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt yli 50 kilogramman suuruiset kielikampelan määrät punnitaan kalahuutokaupan vaaoilla ennen myyntiä.
Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt yli 100 kilogramman suuruiset kielikampelan määrät punnitaan kalahuutokaupan vaaoilla ennen myyntiä.
Tarkistus 20
19 artiklan 1 kohta
1.  Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt 50 kilogrammaa ylittävät kielikampelamäärät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.
1.  Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt 100 kilogrammaa ylittävät kielikampelamäärät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.
Tarkistus 21
19 artiklan 2 kohta
2.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, kaikkien kielikampelan 50 kilogrammaa ylittävien määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee kuljetetun kielikampelan määriä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.
2.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, kaikkien kielikampelan 100 kilogrammaa ylittävien määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee kuljetetun kielikampelan määriä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.
Tarkistus 22
Liite
Liite poistetaan.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Moottoriajoneuvojen uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys ***I
PDF 495kWORD 137k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta (KOM(2004)0162 – C5-0126/2004 – 2004/0053(COD))
P6_TA(2005)0129A6-0004/2005

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0162)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0126/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0004/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. huhtikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta sekä neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta

P6_TC1-COD(2004)0053


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

kuultuaan alueiden komiteaa,

noudattavat EY:n perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Romuajoneuvoista 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY(4) 7 artiklan 4 kohdan nojalla tarkoituksenmukaiset säännökset olisi vahvistettava sen varmistamiseksi, että M1 ja N1 -luokkiin kuuluvat tyyppihyväksytyt ajoneuvot voidaan saattaa markkinoille vain, jos vähintään 85 prosenttia kunkin ajoneuvon painosta on uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä ja vähintään 95 prosenttia kunkin ajoneuvon painosta on uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä.

(2)  Osien uudelleenkäytettävyys, raaka-aineiden kierrätettävyys ja hyödynnettävyys muodostavat yhteisön jätehuoltostrategian keskeisen osan. Siksi ajoneuvojen valmistajia ja näiden alihankkijoita olisi pyydettävä sisällyttämään nämä näkökohdat uusien ajoneuvojen kehittämiseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta ajoneuvojen käsittely helpottuu, kun niiden käyttöikä päättyy.

(3)  Tämä direktiivi on yksi erityisdirektiiveistä, joka koskee moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetussa neuvoston direktiivissä 70/156/ETY(5) vahvistettua yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyä.

(4)  Ajoneuvojen tyyppihyväksyntä on nykyisin pakollinen M1-luokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta, mutta se laajennetaan lähiaikoina käsittämään kaikki ajoneuvoluokat. Sen vuoksi on välttämätöntä sisällyttää ajoneuvojen tyyppihyväksyntään kyseiset toimenpiteet, jotka koskevat ajoneuvojen uudelleenkäytettävyyttä, kierrätettävyyttä ja hyödynnettävyyttä.

(5)  Näin ollen on tarpeen vahvistaa säännöksiä sen tosiasian huomioon ottamiseksi, että koko ajoneuvon tyyppihyväksyntäjärjestelmä ei vielä kata N1-luokkaan kuuluvia ajoneuvoja.

(6)  Valmistajan olisi toimitettava hyväksyntäviranomaiselle kaikki tarpeellinen tekninen tieto ajoneuvon materiaaleista ja niiden massasta, jotta valmistajan laskelmat voidaan tarkastaa ISO-standardin 22628:2002 mukaisesti.

(7)  Valmistajan laskelmat voidaan asianmukaisesti vahvistaa myönnettäessä ajoneuvon tyyppihyväksyntä vain, jos valmistaja on toteuttanut hyväksyttävät järjestelyt ja menettelyt kaiken sen tiedon hallinnoimiseksi, jonka hän saa toimittajiltaan. Ennen kuin minkäänlaista tyyppihyväksyntää voidaan myöntää, toimivaltaisen elimen olisi arvioitava alustavasti kyseiset järjestelyt ja menettelyt. Toimivaltaisen elimen olisi myös annettava todistus niiden hyväksyttävyydestä.

(8)  Kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta koskevissa laskelmissa esiintyvien eri tekijöiden merkittävyys on arvioitava romuajoneuvojen käsittelymenettelyjen mukaisesti. Sen vuoksi valmistajan olisi laadittava suositus romuajoneuvojen käsittelystrategiaksi ja toimitettava sen yksityiskohdat toimivaltaiselle elimelle. Strategian olisi perustuttava testattuihin tekniikoihin, jotka ovat käytettävissä tai kehitteillä haettaessa ajoneuvon hyväksyntää.

(9)  Erikoisvalmisteiset ajoneuvot on suunniteltu erityistehtävien suorittamiseen. Kyseiset ajoneuvot vaativat koria koskevia erityistoimenpiteitä, joita valmistaja ei voi kokonaisuudessaan valvoa. Näin ollen kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta ei voida asianmukaisesti laskea. Sen vuoksi näihin ajoneuvoihin ei tulisi soveltaa laskemia koskevia vaatimuksia.

(10)  Keskeneräiset ajoneuvot muodostavat merkittävän osan N1-luokan ajoneuvoista. Perusajoneuvon valmistaja ei kykene laskemaan valmistuneiden ajoneuvojen kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysastetta, koska myöhäisempiä valmistusvaiheita koskevat tiedot eivät ole käytettävissä perusajoneuvojen suunnitteluvaiheessa. Sen vuoksi on tarpeen edellyttää, että vain perusajoneuvo täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

(11)  Pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen markkinaosuudet ovat hyvin rajoitetut, joten näiden ajoneuvojen osalta myönteiset ympäristövaikutukset jäisivät vähäisiksi, vaikka ajoneuvojen olisi täytettävä direktiivin vaatimukset. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista olla soveltamatta niihin tämän direktiivin tiettyjä säännöksiä.

(12)  Direktiivin 2000/53/EY 7 artiklan 5 kohdan mukaan on ryhdyttävä tieturvallisuuden ja ympäristönsuojelun vuoksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta estetään tiettyjen romuajoneuvoista poistettujen osien uudelleenkäyttö. Tällaiset toimenpiteet olisi rajoitettava uusien ajoneuvojen valmistuksessa käytettävien osien uudelleenkäyttöön.

(13)  Tämän direktiivin säännöksillä velvoitetaan valmistajat toimittamaan tyyppihyväksyntää koskevat uudet tiedot. Näiden olisi vastattava direktiivin 70/156/ETY vaatimuksia, jossa vahvistetaan tyyppihyväksyntää varten toimitettava tyhjentävä luettelo. Kyseinen direktiivi on tämän vuoksi tarpeen muuttaa vastaavasti.

(14)  Tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen olisi hyväksyttävä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklan 3 kohdan mukaisen sääntelymenettelyn mukaisesti.

(15)  Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on romuajoneuvojen ympäristövaikutusten minimointi vaatimalla, että ajoneuvot suunnitellaan alkuvaiheesta lähtien siten että niiden uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys ja hyödynnettävyys helpottuu, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan toiminnan laajuus ja vaikutukset huomioiden saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tällä direktiivillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(16)   Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdassa jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe

Tässä direktiivissä vahvistetaan hallinnolliset ja tekniset säännökset 2 artiklassa tarkoitettujen ajoneuvojen tyyppihyväksynnän osalta. Direktiivillä pyritään varmistamaan, että kyseisten ajoneuvojen osat ja materiaalit voidaan käyttää uudelleen, kierrättää ja hyödyntää liitteessä I esitettyjen vähimmäisprosenttiosuuksien mukaisesti.

Direktiivissä vahvistetaan erityissäännökset sen varmistamiseksi, että osien uudelleenkäyttö ei lisää turvallisuus- tai ympäristöriskejä.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan ajoneuvoihin, jotka kuuluvat M1 ja N1 -luokkiin, sellaisina kuin ne määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A osassa, ja tällaisten ajoneuvojen uusiin tai uudelleenkäytettyihin osiin.

3 artikla

Poikkeukset

Rajoittamatta 7 artiklan säännösten soveltamista tätä direktiiviä ei sovelleta:

   a) erikoisvalmisteisiin ajoneuvoihin, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A osan 5 kohdassa;
   b) N1-luokkaan kuuluviin monivaiheisesti valmistettuihin ajoneuvoihin edellyttäen, että perusajoneuvo on tämän direktiivin mukainen;
   c) pieninä sarjoina valmistettaviin ajoneuvoihin, joihin viitataan direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

4 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

   1) "ajoneuvolla" moottoriajoneuvoa;
   2) "osalla" mitä tahansa osaa tai osien kokoonpanoa, joka sisällytetään ajoneuvoon sen valmistuksen aikana. Siihen kuuluvat myös osat ja erilliset tekniset yksiköt, sellaisina kuin on määritelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklassa;
   3) "ajoneuvotyypillä" ajoneuvon tyyppiä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevan B osan 1 ja 3 kohdassa;
   4) "romuajoneuvolla" ajoneuvoa, siten kuin se määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 2 kohdassa;
   5) "vertailuajoneuvolla" ajoneuvotyypin versiota, jonka hyväksyntäviranomainen on valmistajaa kuultuaan ja liitteessä I esitettyjen arviointiperusteiden mukaisesti katsonut olevan ongelmallisin uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta;
   6) "monivaiheisesti valmistetulla ajoneuvolla" ajoneuvoa, joka on monivaiheisen valmistusprosessin tulos;
   7) "perusajoneuvolla" ajoneuvoa, siten kuin se on märitelty direktiivin 70/156/ETY 2 artiklan neljännessä luetelmakohdassa, jota käytetään monivaiheisen valmistamisen alkuvaiheessa;
   8) "monivaiheisella valmistamisella" prosessia, jossa ajoneuvo tuotetaan useassa vaiheessa lisäämällä osia perusajoneuvoon tai muuttamalla kyseisiä osia;
   9) "uudelleenkäytöllä" uudelleenkäyttöä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 6 kohdassa;
   10) "kierrättämisellä" kierrättämistä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 7 kohdassa;
   11) "energian talteenottamisella" energian talteenottamista, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 7 kohdassa;
   12) "hyödyntämisellä" hyödyntämistä, siten kuin se on määritelty direktiivin 2000/53/EY 2 artiklan 8 kohdassa;
   13) "uudelleenkäytettävyydellä" mahdollisuutta uudelleenkäyttää romuajoneuvoista poistettuja osia;
   14) "kierrätettävyydellä" mahdollisuutta kierrättää romuajoneuvoista poistettuja osia tai materiaaleja;
   15) "hyödynnettävyydellä" mahdollisuutta hyödyntää romuajoneuvoista poistettuja osia tai materiaaleja;
   16) "ajoneuvon kierrätettävyysasteella (Rcyc)" uuden ajoneuvon massan prosenttiosuutta, joka on mahdollisesti uudelleenkäytettävissä ja kierrätettävissä;
   17) "ajoneuvon hyödynnettävyysasteella (Rcov)" uuden ajoneuvon massan prosenttiosuutta, joka on mahdollisesti uudelleenkäytettävissä ja hyödynnettävissä;
   18) "strategialla" laajaa suunnitelmaa, joka koostuu koordinoiduista toimista ja suoritettavista teknisistä toimenpiteistä purkamisen, murskaamisen ja vastaavien prosessien sekä materiaalien kierrätyksen ja hyödyntämisen osalta, sen varmistamiseksi, että tavoitteena olevat kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteet voidaan saavuttaa ajoneuvon ollessa kehitysvaiheessaan;
   19) "massalla" ajokuntoisen ajoneuvon massaa, siten kuin se on määritelty direktiivin 70/156/ETY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa, ilman kuljettajaa, jonka paino on arvioitu 75 kilogrammaksi;
   20) "toimivaltaisella elimellä' yksikköä, esim. teknistä yksikköä tai muuta olemassa olevaa yksikköä, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan alustavan arvioinnin ja myöntämään vaatimustenmukaisuustodistuksen tämän direktiivin säännöksen mukaisesti. Toimivaltainen elin voi olla tyyppihyväksyntäviranomainen sillä edellytyksellä, että sen pätevyys kyseisellä alalla on asianmukaisesti dokumentoitu.

5 artikla

Tyyppihyväksyntää koskevat säännökset

1.  Jäsenvaltiot myöntävät tarvittaessa EY-tyyppihyväksynnän tai kansallisen tyyppihyväksynnän uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta vain sellaisille ajoneuvoille, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia.

2.  Valmistajan on 1 kohdan soveltamiseksi pidettävä hyväksyntäviranomaisen saatavilla yksityiskohtaiset tekniset tiedot, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin liitteessä I mainittujen laskelmien ja tarkastusten suorittamiseksi ja jotka koskevat ajoneuvon ja sen osien valmistuksessa käytettyjen materiaalien luonnetta. Jos kyseisten tietojen on osoitettu kuuluvan teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin tai edustavan valmistajan tai tämän toimittajien erityistä taitotietoa, valmistajan tai tämän toimittajien on annettava riittävät tiedot kyseisten laskelmien asianmukaiseksi suorittamiseksi.

3.  Uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että EY-tyyppihyväksyntää koskevaa hakemusta jätettäessään valmistaja käyttää tämän direktiivin liitteen II mukaista ilmoituslomakkeen mallia direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 1 kohdan nojalla.

4.  Myöntäessään EY-tyyppihyväksynnän direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan nojalla tyyppihyväksyntäviranomaisen on käytettävä EY-tyyppihyväksyntää koskevan todistuksen mallia, joka on esitetty tämän direktiivin liitteessä III.

6 artikla

Alustava arviointi

1.  Jäsenvaltiot eivät saa myöntää tyyppihyväksyntää ennen sen varmistamista, että valmistaja on toteuttanut hyväksyttävät järjestelyt ja menettelyt tämän direktiivin kattamien uudelleenkäytettävyys-, kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysnäkökohtien hallinnoimiseksi tämän direktiivin liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti. Kun kyseinen alustava arviointi on suoritettu, valmistajalle myönnetään todistus liitteen IV mukaisten vaatimusten täyttämisestä (jäljempänä "vaatimustenmukaisuustodistus").

2.  Alustavan arvioinnin yhteydessä jäsenvaltioiden on varmistettava, että ajoneuvotyypin valmistuksessa käytetyt materiaalit vastaavat direktiivin 2000/53/EY 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksiä.

Komissio laatii 9 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti yksityiskohtaiset säännöt tämän säännöksen noudattamisen varmistamiseksi.

3.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi valmistajan on suositeltava strategiaa purkamisen, osien uudelleenkäytön sekä materiaalien kierrättämisen ja hyödyntämisen varmistamiseksi. Strategiassa on otettava huomioon testatut tekniikat, jotka ovat käytettävissä tai kehitteillä haettaessa ajoneuvon tyyppihyväksyntää.

4.  Jäsenvaltiot nimittävät liitteessä IV olevan 2 kohdan mukaisesti toimivaltaisen elimen suorittamaan alustavan arvioinnin ja myöntämään vaatimustenmukaisuustodistuksen.

5.  Vaatimustenmukaisuustodistuksen on sisällettävä tarpeelliset asiakirjat ja kuvattava valmistajan suosittelema strategia. Toimivaltaisen elimen on käytettävä liitteessä IV olevan lisäyksen 1 mukaista mallia.

6.  Vaatimustenmukaisuustodistus on voimassa vähintään kaksi vuotta sen myöntämispäivästä ennen uusien tarkastusten suorittamista.

7.  Valmistajan on ilmoitettava toimivaltaiselle elimelle kaikista merkittävistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa vaatimustenmukaisuustodistukseen. Kuultuaan valmistajaa toimivaltainen elin tekee päätöksen uusien tarkastusten tarpeellisuudesta.

8.  Vaatimustenmukaisuustodistuksen voimassaoloajan loputtua toimivaltainen elin myöntää tarvittaessa uuden vaatimustenmukaisuustodistuksen tai pidentää sen voimassaoloaikaa kahdella vuodella. Toimivaltainen elin myöntää uuden todistuksen, jos sille on ilmoitettu merkittävistä muutoksista.

7 artikla

Osien uudelleenkäyttö

Tämän direktiivin liitteessä V lueteltuja osia

   a) ei saa katsoa uudelleenkäytettäviksi laskettaessa kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteita;
   b) ei saa käyttää uudelleen direktiivin 70/156/ETY mukaisten ajoneuvojen valmistuksessa.

8 artikla

Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY tämän direktiivin liitteen VI mukaisesti.

9 artikla

Tarkistukset

Komissio hyväksyy tarpeelliset toimenpiteet tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen direktiivin 70/156/ETY 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti.

10 artikla

Tyyppihyväksynnän täytäntöönpanoajankohdat

1.  Niiden ajoneuvotyyppien osalta, jotka ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, jäsenvaltiot eivät saa …(6) alkaen

   a) evätä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää,
   b) kieltää uusien ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa.

2.  Niiden ajoneuvotyyppien osalta, jotka eivät ole tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, jäsenvaltioiden on …(7)* alkaen

   a) evättävä EY-tyyppihyväksyntä,
   b) evättävä kansallinen tyyppihyväksyntä.

3.  Jos tämän direktiivin vaatimuksia ei noudateta, jäsenvaltioiden on …(8)** alkaen

   a) todettava, että uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistukset eivät enää ole voimassa direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä,
   b) evättävä uusien ajoneuvojen rekisteröinti, myynti tai käyttöönotto, lukuun ottamatta tilanteita, joissa sovelletaan direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

4.  Tämän direktiivin 7 artiklaa sovelletaan …* alkaen.

11 artikla

Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava viimeistään …(9) tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä …* alkaen.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty [...] päivänä [...]kuuta [...].

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

XXXLIITELUETTELO

Liite I Vaatimukset

Liite II Ilmoituslomake ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää varten

Liite III EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli

Liite IV Valmistajan ennakkoarviointi

Lisäys 1: vaatimustenmukaisuustodistuksen malli

Liite V Osat, joiden uudelleenkäyttö ei ole mahdollista

Liite VI Direktiivin 70/156/ETY muuttaminen

LIITE I

VAATIMUKSET

1.  Luokkaan M1 ja luokkaan N1 kuuluvat ajoneuvot on rakennettava siten, että:

   vähintään 85 prosenttia massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai kierrätettävissä
   vähintään 95 prosenttia massasta on uudelleen käytettävissä ja/tai hyödynnettävissä
  

tässä liitteessä säädettyjen menettelyjen mukaisesti määritettynä.

2.  Tyyppihyväksyntää varten valmistajan on toimittava asianmukaisesti täytetty, standardin ISO 22628 : 2002 liitteen A mukaisesti laadittu tietolomake. Siihen on sisällytettävä materiaalien jaottelu.

Siihen pm liitettävä luettelo puretuista osista, jotka valmistaja on ilmoittanut purkuvaihetta varten, sekä prosessista, joita valmistaja suosittelee niiden käsittelyyn.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdan soveltamista varten valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että viiteajoneuvo täyttää vaatimukset. ISO-standardin 22628 : 2002 liitteessä B kuvattuja laskentamenetelmiä on käytettävä.

Valmistajan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että mikä tahansa ajoneuvotyypin versio täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

4.  Viiteajoneuvojen valintaa varten on otettava huomioon seuraavat arviointiperusteet:

– korityyppi

– saatavilla olevat viimeistelytasot(10)

– saatavilla olevat valinnaiset laitteet1, jotka voidaan asentaa ajoneuvoon valmistajan vastuulla.

5.  Jos hyväksyntäviranomainen ja ajoneuvon valmistaja eivät yhteisymmärryksessä pysty nimeämään sitä ajoneuvotyypin versiota, jonka katsotaan olevan ongelmallisin uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta, on valittava yksi viiteajoneuvo

   a) kustakin korityypistä, sellaisena kuin se on luokan M1 ajoneuvojen osalta määriteltynä direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevan C jakson 1 kohdassa
   b) kustakin luokan N1 ajoneuvojen korityypistä, joita ovat pakettiauto, alusta–ohjaamoajoneuvo, avolavainen pakettiauto jne.

6.  Laskemia varten katsotaan, että renkaat ovat kierrätettävissä.

7.  Massat on ilmaistava kiloina yhden desimaalin tarkkuudella. Asteet on laskettava prosentteina yhden desimaalin tarkkuudella ja tämän jälkeen pyöristettävä seuraavasti:

   a) jos desimaalipilkkua seuraava luku on 0–4, summa pyöristetään alaspäin
   b) jos desimaalipilkkua seuraava luku on 5–9, summa pyöristetään ylöspäin.

8.  Tässä liitteessä tarkoitettujen laskelmien tarkastamista varten hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että tämän liitteen kohdassa 2 tarkoitettu tietolomake on johdonmukainen suositellun strategian kanssa, joka on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuustodistuksen liitteenä.

9.  Osien massan ja materiaalien tarkastamista varten valmistajan on tarjottava saataville ajoneuvoja sekä rakenneosia, joita tyyppihyväksyntäviranomainen pitää tätä varten tarpeellisena.

LIITE II

TIETOLOMAKE AJONEUVON EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ VARTEN

ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää niiden uudelleenkäytettävyyden, kierrätettävyyden ja hyödynnettävyyden osalta koskevan neuvoston direktiivin 70/156/ETY((11)) liitteen I mukaisesti

Seuraavat tiedot on tarvittaessa toimitettava kolmena kappaleena ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-kokoisina tai sen kokoisessa kansiossa. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

0.  YLEISTÄ

0.1.  Merkki (valmistajan toiminimi):

0.2.  Tyyppi:

0.2.0.1.  Alusta:

0.2.1.  Kauppanimi (-nimet) (jos saatavissa):

0.3.  Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon(b):

0.3.1.  Kyseisen merkinnän sijainti:

0.4.  Ajoneuvoluokka(c):

0.5.  Valmistajan nimi ja osoite:

0.8.  Kokoonpanotehtaan (kokoonpanotehtaiden) osoite (osoitteet):

1.  AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

1.1.  Valokuvat ja/tai piirrokset edustavasta ajoneuvosta:

1.2.  Koko ajoneuvon mittapiirustus:

1.3.  Akseleiden ja pyörien lukumäärä:

1.3.1.  Paripyörillä varustettujen akseleiden lukumäärä ja sijainti:

1.3.3.  Vetävät akselit (lukumäärä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin):

1.7.  Ohjaamo (etuohjaamo tai tavanomainen ohjaamo)(z):

3.  MOOTTORI (q) (Jos kyseessä on ajoneuvo, joka kulkee joko bensiinillä, dieselillä jne. tai myös muun polttoaineen yhdistelmällä, kohdat toistetaan(+))

3.1.  Valmistaja:

3.2.  Polttomoottori:

3.2.1.  Moottorin ominaisuudet:

3.2.1.1.  Toimintaperiaate: otto/diesel, neli-/kaksitahtinen (1)

3.2.1.2.  Sylintereiden lukumäärä ja järjestely:

3.2.1.3.  Sylinteritilavuus(s): ...... cm³

3.2.2.  Polttoaine: dieselöljy/bensiini/nestekaasu/maakaasu/etanoli(1)

4.  VOIMANSIIRTO(v)

4.2.  Tyyppi (mekaaninen, hydraulinen, sähköinen jne.):

4.5.  Vaihdelaatikko

4.5.1.  Tyyppi (käsivalintainen/automaattinen/CVT (portaattomasti säätyvä vaihteisto))(1)

4.9.  Tasauspyörästön lukitus: kyllä/ei/vapaaehtoinen(1)

9.  KORI

9.1.  Korin tyyppi:

9.3.1.  Ovien asetelma ja lukumäärä:

9.10.3.  Istuimet

9.10.3.1.  Lukumäärä:

15.  UUDELLEENKÄYTETTÄVYYS, KIERRÄTETTÄVYYS ja HYÖDYNNETTÄVYYS

15.1.  Versio, johon viiteajoneuvo kuuluu:

15.2.  Viiteajoneuvon massa, johon kuuluu kori tai alustan ja ohjaamon massa, ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistajan ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (nesteet, työkalut, varapyörä, jos asennettu, mukaan luettuna) ja ilman kuljettajaa:

15.3.  Viiteajoneuvon materiaalien massa

15.3.1.  Esikäsittelyvaiheessa huomioon otettavan materiaalin massa(##):

15.3.2.  Purkuvaiheessa huomioon otettavan materiaalin massa(##):

15.3.3.  Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, kierrätettäviksi katsottavien materiaalien massa(##):

15.3.4.  Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, energian talteenottoon tarkoitettujen materiaalien massa(##):

15.3.5.  Materiaalien jaottelu (##):

15.3.6.  Niiden materiaalien kokonaismassa, jotka ovat uudelleenkäyttävissä ja/tai kierrätettävissä:

15.3.7.  Niiden materiaalien kokonaismassa, jotka ovat uudelleenkäyttävissä ja/tai hyödynnettävissä:

15.4.  Osuudet

15.4.1.  Kierrätettävyysaste "Rcyc(%)":

15.4.2.  Hyödynnettävyysaste "Rcov(%)":

LIITE III

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUKSEN MALLI

Enimmäiskoko: A 4 (210 x 297 mm)

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS

EY-tyyppihyväksyntäviranomaisen leima

Ilmoitus ajoneuvotyypin

– EY-tyyppihyväksynnästä(12)

– EY-tyyppihyväksynnän laajennuksesta (2)

– EY-tyyppihyväksynnän epäämisestä (2)

direktiivin […./…/EY, tämä direktiivi] mukaisesti

EY-tyyppihyväksyntänumero:

Laajennuksen syy:

I JAKSO

0.1.  Merkki (valmistajan toiminimi):

0.2.  Tyyppi:

0.2.1.  Kauppanimi (-nimet)(13):

0.3.  Tyypin tunnistustavat, jos ne on merkitty ajoneuvoon:

0.3.1.  Kyseisen merkinnän sijainti:

0.4.  Ajoneuvoluokka(14):

0.5.  Valmistajan nimi ja osoite:

0.8.  Kokoonpanotehtaan nimi (nimet) ja osoite (osoitteet):

[…]

II JAKSO

1.  Lisätiedot

Viiteajoneuvon(-ajoneuvojen) kierrätettävyysaste(-asteet):

Viiteajoneuvon(-ajoneuvojen) hyödynnettävyysaste(-asteet):

2.  Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos:

3.  Testausselosteen päiväys:

4.  Testausselosteen viite:

5.  Mahdolliset huomautukset:

6.  Liitteet: hyväksyntäasiakirjat ja hyväksyntäasiakirjojen hakemisto

7.  Tämä ajoneuvo täyttää/ei täytä (2) tämän direktiivin tekniset vaatimukset/teknisiä vaatimuksia:

…………………………………………………………………………………………………

(paikka)

(Allekirjoitus)

(Päiväys)

Liitteet:

Hyväksyntäasiakirjat

LIITE IV

ALUSTAVA ARVIOINTI

1.  Liitteen tarkoitus

Tässä liitteessä kuvataan alustava arviointi, jonka toimivaltaisen elimen on suoritettava sen varmistamiseksi, että valmistaja on toteuttanut tarpeelliset järjestelyt ja menettelyt.

2.  Toimivaltainen elin

Toimivaltaisen elimen on oltava seuraavan standardin mukainen: EN 45012 : 1989 tai ISO/IEC Guide 62 : 1996 laatujärjestelmien sertifiointia valmistajan toteuttamien hallintajärjestelmien osalta harjoittavien sertifiointielinten kriteereistä.

3.  Toimivaltaisen elimen suorittamat tarkastukset

3.1  Toimivaltaisen elimen on varmistettava, että valmistaja on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin

   a) tarkoituksenmukaisen tiedon keräämiseksi koko hankintaketjulta, erityisesti ajoneuvojen valmistuksessa käytettyjen materiaalien luonteesta ja massasta, tässä direktiivissä edellytettyjen laskelmien suorittamiseksi;
   b) kaiken muun ajoneuvoa koskevan sellaisen, esimerkiksi nestemäärää koskevan, tiedon saatavilla pitämiseksi, joka on tarpeen laskelmien suorittamiseksi;
   c) toimittajilta saadun tiedon riittäväksi tarkastamiseksi;
   d) materiaalierittelyn hallinnoimiseksi;
   e) kyetäkseen suorittamaan kierrätettävyys- ja hyödynnettävyysasteita koskevat laskelmat ISO 22628 : 2002 -standardin mukaisesti;
   f) polymeereistä ja elastomeereistä valmistettujen osien merkitsemiseksi, josta määrätään komission ajoneuvojen osien ja materiaalien koodausstandardien vahvistamisesta romuajoneuvoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY nojalla 27 päivänä helmikuuta 2003 tehdyssä komission päätöksessä 2003/138/EY(15);
   g) sen tarkastamiseksi, että mitään liitteessä V luetelluista osista ei käytetä uudelleen uusien ajoneuvotyyppien valmistuksessa.

3.2  Valmistajan on toimitettava toimivaltaiselle elimelle kaikki tarpeelliset tiedot asiakirjamuodossa. Erityisesti materiaalien kierrättämisestä ja hyödyntämisestä on laadittava asianmukaiset asiakirjat.

Liitteen IV lisäys 1

VAATIMUSTENMUKAISUUSTODISTUKSEN MALLI

DIREKTIIVIN […Tämä direktiivi] LIITTEESEEN IV LIITTYVÄ VAATIMUSTENMUKAISUUSTODISTUS

nro […viitenumero]

[… toimivaltainen elin]

todistaa, että

(Valmistaja):………………………………………………………………….

(Valmistajan osoite):………………………………………………………….

täyttää direktiivin …/…/EY [Tämä direktiivi] liitteen IV vaatimukset.

Tarkastukset on suorittanut:

(toimivaltaisen elimen nimi ja osoite):

Raportin numero:

Tämä todistus on voimassa [… päivämäärä] asti.

Tehty[… Paikka]

[… Päiväys]

[………….Allekirjoitus]

______________________________

Liitteet: Kuvaus valmistajan suosittelemasta strategiasta uudelleenkäytön, kierrätyksen ja talteenottamisen osalta.

LIITE V

OSAT, JOIDEN EI KATSOTA OLEVAN UUDELLEENKÄYTETTÄVIÄ

1.  Johdanto

Tämä liite koskee M1 ja N1-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen osia, joita ei saa käyttää uudelleen uusien ajoneuvojen valmistuksessa.

2.  Luettelo osista

   Kaikki turvatyynyt(16), mukaan luettuina tyynyt, pyrotekniset toimilaitteet, elektroniset ohjausyksiköt ja anturit;
   Automaattiset tai muut turvavyöasennelmat, mukaan luettuina vyönauhat, lukot, kelauslaitteet, pyrotekniset toimilaitteet;
   Istuimet (vain, jos turvavöiden kiinnityspisteet ja/tai turvatyynyt on sijoitettu istuimeen);
   Ohjauslukot, jotka vaikuttavat ohjauspyörän akseliin;
   Ajonestolaitteet sekä anturit ja elektroniset valvontayksiköt;
  

Pakokaasujen käsittelyjärjestelmät (esim. katalysaattorit, hiukkassuodattimet);

   Äänenvaimentimet.

LIITE VI

MUUTOKSET DIREKTIIVIIN 70/156/ETY

Muutetaan direktiivi 70/156/ETY seuraavasti:

   (1) Lisätään liitteeseen I seuraavat kohdat:"
15.  UUDELLEENKÄYTETTÄVYYS, KIERRÄTETTÄVYYS ja HYÖDYNNETTÄVYYS
15.1  Versio, johon vertailuajoneuvo kuuluu:
15.2  Vertailuajoneuvon massa koreineen taikka alustan massa ohjaamon kanssa ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistaja ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (mukaan luettuna nesteet, työkalut, vararengas, jos on) ilman kuljettajaa:
15.3  Vertailuajoneuvon materiaalien massat
15.3.1  Esikäsittelyvaiheessa huomioon otettavien materiaalien massa (##) :
15.3.2  Purkuvaiheessa huomioon otettavien materiaalien massa (##) :
15.3.3  Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, kierrätettäviksi katsottavien materiaalien massa (##) :
15.3.4  Muiden kuin metallijätteiden erotteluvaiheessa huomioon otettavien, energian talteenottoon tarkoitettujen materiaalien massa (##) :
15.3.5  Materiaalierittely (##) :
15.3.6  Uudelleenkäytettävien ja/tai kierrätettävien materiaalien kokonaismassa:
15.3.7  Uudelleenkäytettävien ja/tai hyödynnettävien materiaalien kokonaismassa:
15.4  Osuudet
15.4.1  Kierrätettävyysaste Rcyc(%):
15.4.2  Hyödynnettävyysaste Rcov(%):
(##) Nämä käsitteet on määritelty ISO 22628 : 2002 -standardissa."

(2)  Lisätään liitteessä IV olevaan I osaan seuraava kohta:

"

Asia

Direktiivin numero

Euroopan unionin virallisen lehden viite

Sovellettavuus

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

59."Kierrätet-tävyys"

[…./…/EY]

L .., …, s. ..

X

-

-

X

-

-

"

(3)  Muutetaan liite XI seuraavasti:

   (a) Lisätään lisäykseen 1 seuraava kohta:"

Kohta

Asia

Direktiivin numero

M1 ≤ 2 500
(1) kg

M1 > 2 500
(1) kg

M2

M3

59

"Kierrätettävyys"

[…./…/EY]

Ei sovellettavissa

Ei sovellettavissa

-

-
"

(b)  Lisätään lisäykseen 2 seuraava kohta:

"

Kohta

Asia

Direktiivin numero

M1

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

59

"Kierrätettävyys"

[…./…/EY]

Ei sovelleta

-

-

Ei sovelleta

-

-

-

-

-

-

"

(c)  Lisätään lisäykseen 3 seuraava kohta:

"

Kohta

Asia

Direktiivin numero

M2

M3

N1

N2

N3

O1

O2

O3

O4

59

"Kierrätettävyys"

[…../…/EY]

-

-

Ei sovelleta

-

-

-

-

-

-

"

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) EUVL C
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. huhtikuuta 2005.
(4) EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2005/63/EY (EUVL L 25, 28.1.2005, s. 73).
(5) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2004/104/EY (EUVL L 337, 13.11.2004, s. 13).
(6)* 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.
(7)** 36 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.
(8)*** 54 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.
(9)* 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta.
(10) Eli nahkaverhoilu, ajoneuvoon asennettu radio, ilmastointi, kevytmetallivanteet jne.
(11) Tämän ilmoituslomakkeen kohtien numerointi ja alaviitteet vastaavat direktiivin 70/156/ETY liitteessä I olevia. Tarpeettomat kohdat on jätetty pois.
(12) Tarpeeton yliviivataan.
(13) Jos kauppanimi ei ole käytettävissä tyyppihyväksyntää myönnettäessä, se on täydennettävä viimeistään kun ajoneuvo tuodaan markkinoille.
(14) Kuten liitteessä II A määritetään.
(15) EUVL L 53, 28.2.2003, s. 58.
(16) Kun turvatyyny on asennettu ohjauspyörään, ohjauspyörä itse.


Kummeliturska- ja keisarihummerikannat *
PDF 329kWORD 53k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytystoimenpiteistä Cantabrian merellä ja Iberian niemimaan länsipuolella ja asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta (KOM(2003)0818 – C5-0042/2004 – 2003/0318(CNS))
P6_TA(2005)0130A6-0051/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2003)0818)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C5-0042/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0051/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1
JOHDANTO-OSAN 1 KAPPALE
(1)  Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan ICES-alueiden VIIIc ja IXa eteläisen kummeliturskakannan ja keisarihummerikantojen korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien yksilöiden määrät ovat vähentyneet tasolle, jolla kannat eivät ehkä pysty täydentymään lisääntymällä, ja kyseiset kannat ovat tästä syystä romahdusvaarassa.
(1)  Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan ICES-alueiden VIIIc ja IXa, lukuun ottamatta Cadizin lahtea, eteläisen kummeliturskakannan ja keisarihummerikantojen korkea kalastuskuolevuus on johtanut siihen, että meressä elävien sukukypsien yksilöiden määrät ovat vähentyneet tasolle, jolla kannat eivät ehkä pysty täydentymään lisääntymällä, ja kyseiset kannat ovat tästä syystä romahdusvaarassa.
Tarkistus 2
JOHDANTO-OSAN 3 KAPPALE
(3)  Suunnitelmien tavoitteena olisi oltava näiden kantojen elvyttäminen turvallisiin biologisiin rajoihin 5–10 vuodessa.
(3)  Suunnitelmien tavoitteena olisi oltava näiden kantojen elvyttäminen turvallisiin biologisiin rajoihin kymmenessä vuodessa.
Tarkistus 3
JOHDANTO-OSAN 4 A KAPPALE (uusi)
(4 a) Tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen kyseisten kantojen elvyttämiseksi edellyttää, että sosioekonomisilla toimilla lievennetään niitä seurauksia, joita kalastuskapasiteetin rajoittaminen aiheuttaa asianosaisille. On siis tarpeen vahvistaa yhteisön talousarviossa riittävät määrärahat tämän tilanteen hoitamiseksi.
Tarkistus 4
JOHDANTO-OSAN 5 KAPPALE
(5)  STECF:n ja ICESin arviot kyseisten kantojen absoluuttisesta koosta ovat liian epävarmoja elpymistavoitteina käytettäviksi, ja tavoitteet olisikin ilmaistava kalastuskuolevuutena.
Poistetaan.
Tarkistus 5
JOHDANTO-OSAN 6 KAPPALE
(6)  Tavoitteen saavuttamiseksi kalastuskuolevuuden tasoa on tarpeen valvoa siten, että kuolevuuden aleneminen vuosittain on erittäin todennäköistä.
(6)  Tavoitteen saavuttamiseksi kalastuskuolevuutta on tarpeen valvoa siten, että meressä elävien kutukypsien yksilöiden määrän vuosittainen kasvu on erittäin todennäköistä.
Tarkistus 6
JOHDANTO-OSAN 7 KAPPALE
(7)  Tällainen kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseisten kalakantojen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi ja ottamalla käyttöön kalastuskieltoalueita ja kilowattipäivärajoituksia sisältävä järjestelmä, jossa tähän kalakantaan kohdistuva pyyntiponnistus rajoitetaan tasoille, joilla TACien ylittyminen on epätodennäköistä.
(7)  Tällainen kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseisten kalakantojen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi ja ottamalla käyttöön rajoituksia, joilla tähän kalakantaan kohdistuva pyyntiponnistus rajoitetaan tasoille, joilla TACien ylittyminen on epätodennäköistä.
Tarkistus 7
JOHDANTO-OSAN 10 KAPPALE
(10)  Keisarihummerikantojen elpyminen edellyttää, että lajin tiettyjä lisääntymisalueita suojellaan kalastukselta. Sen vuoksi kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla 30 päivänä maaliskuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 850/98 olisi muutettava vastaavasti,
Poistetaan.
Tarkistus 8
1 ARTIKLAN A ALAKOHTA
a) kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) rajaamilla alueilla VIIIc ja IXa elävä eteläinen kummeliturskakanta;
a) kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) rajaamilla alueilla VIIIc ja IXa elävä eteläinen kummeliturskakanta, lukuun ottamatta Cadizin lahtea;
Tarkistus 9
1 ARTIKLAN C ALAKOHTA
c)  ICES-alueella IXa elävä keisarihummerikanta.
c)  ICES-alueella IXa elävä keisarihummerikanta, lukuun ottamatta Cadizin lahtea.
Tarkistus 10
2 ARTIKLA
Elvytyssuunnitelman tavoitteena on elvyttää kyseessä olevat kannat turvallisten biologisten rajojen sisälle.
Elvytyssuunnitelman tavoitteena on elvyttää kyseessä olevat kannat turvallisten biologisten rajojen sisälle riittävän nopeasti ICESin antamien tietojen mukaisesti. Tämä edellyttää,
a) että 1 artiklan a kohdassa tarkoitettujen kantojen osalta saavutetaan käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella kahden perättäisen vuoden kuluessa 35 000 tonnin kutevan kannan biomassa kummeliturskan osalta tai kymmenen vuoden aikavälillä lisätään sukukypsien yksilöiden määriä siten, että saavutetut arvot ovat 35 000 tonnia tai enemmän. Tätä lukua muutetaan tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) antamien uusien tieteellisten tietojen mukaisesti;
b) että 1 artiklan b ja c kohdassa tarkoitettujen kantojen osalta elvytetään kärsineet kannat kymmenen vuoden kuluessa siten, että ne ovat jälleen turvallisten biologisten rajojen sisällä.
Tarkistus 11
5 ARTIKLAN 1 KOHTA
1.  Jos STECF on arvioinut eteläisen kummeliturskakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella yli 0,17 vuodessa, TAC ei saa ylittää saalistasoa, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosenttia verrattuna arvioituun edellisen vuoden kalastuskuolevuuteen.
1.  Jos STECF on arvioinut eteläisen kummeliturskakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella yli 0,27 vuodessa, TAC ei saa ylittää saalistasoa, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosenttia verrattuna arvioituun edellisen vuoden kalastuskuolevuuteen.
Tarkistus 12
5 ARTIKLAN 2 KOHTA
2.  Jos STECF on arvioinut eteläisen kummeliturskakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella enintään 0,17 vuodessa, TAC vahvistetaan sellaiselle saalistasolle, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuteen 0,15 vuodessa TACin soveltamisvuonna.
2.  Jos STECF on arvioinut eteläisen kummeliturskakannan kalastuskuolevuuden olevan ICESin tuoreimman raportin perusteella enintään 0,27 vuodessa, TAC vahvistetaan sellaiselle saalistasolle, jolla se ICESin tuoreimpaan raporttiin perustuvan STECF:n tieteellisen arvion mukaan johtaa kalastuskuolevuuteen 0,27 vuodessa TACin soveltamisvuonna.
Tarkistus 13
7 ARTIKLAN 1 KOHTA
1.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen ensimmäisenä soveltamisvuotena:
Poistetaan.
a) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittää edellisen vuoden TACin yli 25 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 25 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
b) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 25 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 25 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
Tarkistus 14
7 ARTIKLAN 2 KOHDAN JOHDANTOKAPPALE
2.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen toisesta soveltamisvuodesta alkaen:
2.  Seuraavia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen ensimmäisestä soveltamisvuodesta alkaen:
Tarkistus 15
7 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHTA
a) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittää edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
a) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC ylittää edellisen vuoden TACin yli 10 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 10 prosenttia suurempi kuin kyseisen edellisen vuoden TAC;
Tarkistus 16
7 ARTIKLAN 2 KOHDAN B ALAKOHTA
b) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
b) jos 5 tai 6 artiklan soveltaminen johtaisi siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 10 prosentilla, neuvosto vahvistaa TACin, joka on enintään 10 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.
Tarkistus 27
7 a artikla (uusi)
7a artikla
Pyyntiponnistuksen vähentäminen
Jäsenvaltioiden on oltava joustavia pyyntiponnistusten vähentämisjärjestelmän soveltamisen suhteen ja pantava täytäntöön kansallisia suunnitelmia, jotka sopivat eri jäsenvaltioiden erityistilanteeseen. Jäsenvaltioiden on lähetettävä kyseiset suunnitelmat komission hyväksyttäviksi.
Tarkistus 18
III LUKU
Luku poistetaan.
Tarkistus 19
16 ARTIKLA
16 artikla
Pyyntiponnistusilmoitukset
Poistetaan.
Sen estämättä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 a artiklassa säädetään, mainitun asetuksen 19 b, 19 c, 19 d, 19 e ja 19 j artiklaa sovelletaan aluksiin, jotka sisältyvät 9 artiklassa säädettyyn tietokantaan ja toimivat 1 artiklassa tarkoitetuilla alueilla.
Tarkistus 20
17 ARTIKLA
Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidetyn kalan arvioidut määrät kilogrammoina saavat poiketa enintään 5 prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta.
Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, aluksella pidetyn kummeliturskan arvioidut määrät kilogrammoina saavat poiketa enintään 8 prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta. Jos yhteisön lainsäädännössä ei vahvisteta minkäänlaista mukautuskerrointa, sovelletaan sen jäsenvaltion vahvistamaa kerrointa, jonka lipun alla alus purjehtii.
Tarkistus 21
18 ARTIKLA
Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt yli 50 kilogramman suuruiset eteläisen kummeliturskan ja/tai yli 50 kilogramman suuruiset keisarihummerin määrät punnitaan kalahuutokaupan vaaoilla ennen myyntiä.
Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella pyydetyt yli 300 kilogramman suuruiset eteläisen kummeliturskan ja/tai yli 150 kilogramman suuruiset keisarihummerin määrät punnitaan kalahuutokaupan vaaoilla ennen myyntiä.
Tarkistus 22
20 ARTIKLAN 1 KOHTA
1.  Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla alueella pyydetyt eteläisen kummeliturskan 50 kilogrammaa ylittävät määrät ja keisarihummerin 50 kilogrammaa ylittävät määrät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.
1.  Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki jollakin 1 artiklassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella pyydetyt eteläisen kummeliturskan 300 kilogrammaa ylittävät määrät ja keisarihummerin 150 kilogrammaa ylittävät määrät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.
Tarkistus 23
20 ARTIKLAN 2 KOHTA
2.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, eteläisen kummeliturskan tai keisarihummerin 50 kilogrammaa ylittävien määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee näiden lajien kuljetettuja määriä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.
2.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, eteläisen kummeliturskan 300 kilogrammaa tai keisarihummerin 150 kilogrammaa ylittävien määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu tai mihin ne on tuotu, mukana on oltava jäljennös asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä ilmoituksesta, joka koskee näiden lajien kuljetettuja määriä. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.
Tarkistus 24
V LUKU, 22 ARTIKLA
29 b artikla (asetus (EY) N:o 850/98)
V LUKU
Poistetaan.
Asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttaminen
22 artikla
Keisarihummerin pyyntiä koskevat rajoitukset
Muutetaan asetus (EY) N:o 850/98 seuraavasti:
Lisätään 29 a artiklan jälkeen uusi artikla seuraavasti:
"29 b artikla
Keisarihummerin pyyntiä koskevat rajoitukset
Pohjatroolien ja hummerimertojen käyttö on kiellettyä maantieteellisillä alueilla, joita rajoittaa seuraavien koordinaattien kautta kulkeva viiva:
Alue 1:
43°35' pohjoista leveyttä, 004°45' läntistä pituutta
43°45' pohjoista leveyttä, 004°45' läntistä pituutta
43°37' pohjoista leveyttä, 005°20' läntistä pituutta
43°55' pohjoista leveyttä, 005°20' läntistä pituutta
Alue 2:
43°37' pohjoista leveyttä, 006°15' läntistä pituutta
43°50' pohjoista leveyttä, 006°15' läntistä pituutta
44°00' pohjoista leveyttä, 006°45' läntistä pituutta
43°34' pohjoista leveyttä, 006°45' läntistä pituutta
Alue 3:
42°00' pohjoista leveyttä, 009°00' läntistä pituutta
42°27' pohjoista leveyttä, 009°00' läntistä pituutta
42°27' pohjoista leveyttä, 009°30' läntistä pituutta
42°00' pohjoista leveyttä, 009°30' läntistä pituutta
Alue 4:
37°45' pohjoista leveyttä, 009°00' läntistä pituutta
38°10' pohjoista leveyttä, 009°00' läntistä pituutta
38°10' pohjoista leveyttä, 009°15' läntistä pituutta
37°45' pohjoista leveyttä, 009°20' läntistä pituutta
Alue 5:
36°05' pohjoista leveyttä, 007°00' läntistä pituutta
36°35' pohjoista leveyttä, 007°00' läntistä pituutta
36°45' pohjoista leveyttä, 007°18' läntistä pituutta
36°50' pohjoista leveyttä, 007°50' läntistä pituutta
36°25' pohjoista leveyttä, 007°50' läntistä pituutta".
Tarkistus 25
22 A ARTIKLA (uusi)
22 a artikla
Elvytyssuunnitelmaa koskeva kertomus
Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa esitetään johtopäätökset eteläisten kummeliturska- ja keisarihummerikantojen elvytyssuunnitelman täytäntöönpanon tuloksista, mukaan lukien suunnitelmaan kuuluvat sosioekonomiset tiedot. Tämä kertomus on esitettävä kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.
Tarkistus 26
LIITE
Liite poistetaan.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Alueellisen yhdentymisen tilanne Länsi-Balkanilla
PDF 155kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma alueellisen yhdentymisen tilanteesta Länsi-Balkanilla
P6_TA(2005)0131B6-0094/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan komission vuosikertomukset Kaakkois-Euroopan vakautus- ja assosiaatioprosessista (SAP),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Kaakkois-Euroopan maista ja vakautus- ja assosiaatioprosessista, erityisesti 20. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman(1),

–   ottaa huomioon Kroatian pääministerin historiallisen vierailun Serbia ja Montenegroon 15. marraskuuta 2004 ja tässä yhteydessä allekirjoitetun yhteisen julistuksen, jossa korostetaan kummankin maan sitoutumista Euroopan unioniin liittymistä koskevaan prosessiin ja niiden tahtoa ratkaista jäljellä olevat kysymykset, mukaan lukien vähemmistöjen suojelu, serbipakolaisten palauttaminen Kroatiaan sekä sodassa kadonneiden kroaattien olinpaikan selvittäminen,

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan jälleenrakennusvirastosta(2) sekä neuvostolle (B6-0026/2004) ja komissiolle (B6-0025/2004) esitetyt suulliset kysymykset,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että vuonna 1999 EU käynnisti Länsi-Balkanin maita (Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Serbia ja Montenegro ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) koskevan vakautus- ja assosiaatioprosessin (SAP), mikä oli sen tärkein panos vakaussopimukseen, jolla perustettiin strategiset puitteet näiden maiden suhteille EU:iin ja johon sisällytettiin sekä uudet sopimussuhteet (vakautus- ja assosiaatiosopimukset) että avustusohjelma (CARDS),

B.   ottaa huomioon, että kahdenväliset suhteet täydentävät monenvälisiä puitteita, joiden avulla voidaan kehittää alueellista yhteistyötä ja hyviä naapuruussuhteita konkreettisten jäsenyysnäkymien ennakkoehtoina,

C.   ottaa huomioon, että Thessalonikin vuoden 2003 Eurooppa-neuvosto nimenomaisesti tunnusti SAP-prosessiin osallistuvien maiden vakaan pyrkimyksen liittyä osaksi Eurooppaa ja sen, että ne kaikki ovat mahdollisia ehdokkaita EU:n jäsenvaltioiksi,

D.   katsoo, että kyseiset maat ovat saavuttaneet edistystä, mutta monia haasteita on yhä edessä, ennen kuin ne saattavat päätökseen siirtymisensä täysin toimivaan demokratiaan ja markkinatalouteen ja ennen kuin ne kykenevät pitämään yllä läheisempää suhdetta EU:iin; katsoo edelleen, että vaikka näiden maiden vakaa pyrkimys jäsenyyteen on kiistaton, viime kädessä näillä linjoilla etenemisen jatkuminen riippuu yksittäisten maiden kyvystä itse tehdä merkittäviä parannuksia,

E.   katsoo, ettei Serbia ja Montenegron liittovaltio, joka luotiin EU:n aloitteesta edistämään demokraattista prosessia ja taloudellisten uudistusten prosessia sekä vauhdittamaan sen yhdentymistä EU:iin, tällä hetkellä täytä odotuksia, ja panee merkille, että sen parlamentti on tosiasiassa keskeyttänyt toimintansa 3. maaliskuuta 2005 lähtien,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin tavoitteena on oltava demokraattisen Kosovon perustaminen paitsi etniselle enemmistölle myös kaikille alueella asuville etnisille ryhmille, ja katsoo, että tämänhetkisen ja tulevan avustuksen on oltava näiden periaatteiden mukaista; katsoo, että ponnistelujen tulokset eivät ole tyydyttäviä; katsoo, että myös Kosovon tilanne ja serbiyhteisön sekä muiden ei-albanialaisten yhteisöjen jäljellä olevien jäsenten turvallisuuden puute, erityisesti etnisten väkivaltaisuuksien puhjettua maaliskuussa 2004, vaikuttaa kielteisesti Serbian tilanteeseen,

G.   ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1244 (1999) serbipakolaisten ja muiden pakolaisten paluusta koteihinsa Kosovoon ei vieläkään noudateta,

H.   katsoo, että maan sisäisten pakolaisten suuret määrät Serbiassa ja Kroatiassa merkitsevät taloudellista lisätaakkaa näille maille,

I.   ottaa huomioon, että valtiota muistuttavat järjestelmät ja niiden määrittämätön asema lisäävät alueen epävakautta,

J.   ottaa huomioon, että Daytonin sopimukseen perustuvat nykyiset institutionaaliset puitteet heikentävät Bosnia ja Hertsegovinan elinkykyä ja estävät sitä osallistumasta Euroopan unionin integraatioprosessiin,

K.   ottaa huomioon, että entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa 7. marraskuuta 2004 järjestetyn kansanäänestyksen epäonnistuminen antoi mahdollisuuden koko Ohridin sopimuksen täytäntöönpanolle ja vauhditti maan lähentymistä Euroopan unioniin,

L.   katsoo, että Kroatian kanssa aloitettavia liittymisneuvotteluja, joiden ennakkoehtona on, että maa täyttää sitoumuksensa entisen Jugoslavian alueen kansainvälistä rikostuomioistuinta (ICTY) kohtaan, olisi pidettävä kaikille alueen maille lähetettynä myönteisenä merkkinä niiden eurooppalaisista mahdollisuuksista,

M.   ottaa huomioon, että myös entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on jättänyt liittymishakemuksensa ja odottaa saavansa komissiolta aikanaan vastauksen,

1.   korostaa, että joulukuussa 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian mukaisesti Länsi-Balkan on EU:lle aivan ensisijainen alue ja että alueen tulevaisuus tuo varmasti mukanaan yhdentymisen Eurooppaan, mutta tämä tulevaisuus riippuu hyvin suuressa määrin alueen maista itsestään;

2.   huomauttaa, että poliittinen sitoutuminen Euroopan yhdentymiseen ja tieto sen teknisistä mekanismeista ovat tärkeitä osatekijöitä, mutta tähän liittyviä instituutioita, erityisesti vaaleilla valittuja elimiä (alueen maissa), on tarpeen vahvistaa, ja tiedostaa, että tämä tulee edellyttämään merkittäviä taloudellisten resurssien lisäyksiä;

3.   ilmaisee olevansa vakavasti huolissaan alueen taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta; korostaa, että ratkaisun löytyminen tähän keskeiseen ongelmaan on eräs avaintekijöistä maiden kestävän kehityksen kannalta; kehottaa hallituksia ja Euroopan unionia ottamaan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ensisijaiseksi tavoitteekseen;

4.   muistuttaa, että heinäkuussa 2002 pidetyssä Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian ja Serbia ja Montenegron valtionpäämiesten välisessä huippukokouksessa hyväksyttiin yhteinen julkilausuma Daytonin sopimuksen täytäntöönpanosta, rajojen muuttamattomuuden säilyttämisestä, pakolaisten kotiinpaluun edistämisestä sekä yhteistyöstä Euroopan yhdentymistä koskevissa asioissa;

5.   panee tyytyväisenä merkille 15. marraskuuta 2004 vähemmistöjen suojelusta tehdyn Kroatian ja Serbia ja Montenegron valtioliiton kahdenvälisen sopimuksen, jossa ilmaistaan osapuolten halu tunnustaa kansalliset vähemmistöt yhteiskuntaa rikastavana tekijänä;

Bosnia ja Hertsegovina

6.   panee merkille, että keskeiset poliittiset ongelmat ovat edelleen ratkaisematta kymmenen vuotta Daytonin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, että maa on syvästi jakautunut ja sen poliittinen vakaus horjuu; katsoo, että alueella tarvitaan kipeästi uusia poliittisia aloitteita, jotka perustuvat alueen kolmen eri kansan alhaalta ylöspäin suuntautuvaan osallistumiseen sekä näiden kestävään ja rauhanomaiseen yhteiseloon naapureina; korostaa sen vuoksi tarvetta tarkistaa Daytonin sopimusta;

7.   kiinnittää huomiota seuraaviin ensisijaisiin tavoitteisiin, joita ei ole vielä saavutettu: täysimittainen yhteistyö ICTY:n kanssa, turvallisuuskysymykset, yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen, infrastruktuurit ja energia; pitää myönteisenä EU:n tekemää päätöstä ottaa SFORilta vastuulleen Naton johtamat rauhanturvaoperaatiot sen mandaatin päätyttyä 2. joulukuuta 2004, ja korostaa tässä suhteessa tämän EU:n tähän asti laajamittaisimman sotilaallisen operaation valtavaa merkitystä, sillä se tekee EU:n läsnäolosta erittäin näkyvän Bosniassa; panee merkille, että näin EU:sta tulee Bosnian tärkein kansainvälinen toimija, jolla ei ole käytössään ainoastaan sotilaallisia välineitä vaan myös siviilisektorin välineitä, kuten avunanto, kauppa ja poliittinen vuoropuhelu; nostaa esille Bosnia ja Hertsegovinan jotkin ristiriitaiset poliittiset voimat, jotka tukevat avoimesti Euroopan integraatiokehitystä mutta jarruttavat välttämättömiä uudistuksia, joita toimintakykyinen valtio tarvitsee;

8.   panee tyytyväisenä merkille, että EU on valmis ottamaan aiempaa enemmän vastuuta Bosnia ja Hertsegovinan vakaudesta; panee merkille, että Euroopan unionin merkittävin sotilasoperaatio EU-joukot (EUFOR) täydentää EU:n poliisioperaatiota Bosnia ja Hertsegovinassa; tämän vuoksi korostaa, että Naton johtaman SFOR-rauhanturvaoperaation siirtyminen unionille joulukuussa 2004 merkitsee suurta edistysmahdollisuutta kymmenen vuotta Daytonin sopimuksen tekemisen jälkeen; panee merkille sekä sotilas- että poliisitoimien mukaan ottamisen; kehottaa neuvostoa varmistamaan mahdollisimman kattavan koordinoinnin lukuisten toimijoiden välillä ja takaamaan, että Euroopan parlamentille tiedotetaan toiminnasta ja sille annetaan tarkkoja tietoja etenkin EU-joukkoja koskevista toimista;

9.   pitää myönteisenä Bosnia ja Hertsegovinan hallituksen hiljattain perustetun Euroopan yhdentymisestä vastaavan osaston tekemää työtä; antaa tunnustusta tapahtuneelle myönteiselle kehitykselle; toteaa jälleen, kuinka tärkeää viranomaisten on edelleen ponnistella uudistusprosessin edistämiseksi ja kääntää huomionsa ensisijaisiin asioihin kuten korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseen, vielä vapaina olevien sotarikollisten jäljittämiseen, syvässä lamassa olevan talouden hoitamiseen, hallinnon toiminnassa pitämisen kohtuuttoman korkeisiin kustannuksiin sekä hallinnon yleisesti puutteelliseen suorituskykyyn;

10.   pitää valitettavana Yhdysvaltain tekemää päätöstä – joka tuli voimaan kesäkuussa 2003 – joka takaa Yhdysvaltain kansalaisille Bosniassa rankaisemattomuuden Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC) ja jonka Bosnia ja Hertsegovinan parlamentti on ratifioinut;

11.   kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisia, etenkin Republika Srpskan hallitusta, tekemään täysimittaista yhteistyötä ICTY:n kanssa sotarikoksista syytettyjen henkilöiden etsinnässä ja, mikäli niin tulee tapahtumaan, tukee tulevaisuudessa Bosnian kutsumista rauhankumppanuusohjelmaan; korostaa, että vakavin asia on edelleen sotarikollisten rankaisematta jättäminen sekä heidän luovuttamiseensa liittyvä ongelma, joka on esteenä sovinnon aikaansaamiselle ja kansojen välisen luottamuksen kehittymiselle; kehottaa Bosnia ja Hertsegovinan hallinnon kaikkien tasojen viranomaisia, kansalaisyhteiskuntaa, ortodoksista kirkkoa sekä kaikkia muita asianomaisia toimijoita tekemään voitavansa Karadzicin ja Mladicin saattamiseksi ICTY:n eteen; panee tyytyväisenä merkille Republika Srpskan poliisin hiljattain toteuttaman kahdeksan henkilön pidättämisen paikallisten sotarikosten johdosta ja neuvoston päätöksen jäädyttää aikaisempaa useamman sotarikoksista syytetyn henkilön varat;

12.   on syvästi huolissaan YK:n ympäristöohjelman tiedemiesten tekemästä löydöstä, jonka mukaan Bosnia ja Hertsegovinan joistakin osista otetuissa vesi- ja maanäytteissä oli köyhdytettyä uraania; ilmaisee huolensa siitä, että alueella ei ole ryhdytty YK:n ympäristöohjelmassa suositeltuihin toimiin saastuneiden alueiden puhdistamiseksi;

13.   panee tyytyväisenä merkille Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Serbia ja Montenegron sähkögeneraattorien yhdistämisen uudelleen Länsi-Euroopan sähkönjakelun verkkojärjestelmään (UCTE), jonka toiminta alueella keskeytyi vuonna 1991; uskoo, että aikaisemmin federaatioon ja Republika Srpskaan jakautuneiden osien yhdistyminen uudelleen Bosnian markkinoiksi vauhdittaa Bosnian talouselämän elpymistä;

14.   on tietoinen siitä, että korkean edustajan toimistoa (OHR) tarvitaan yhä Bosnia ja Hertsegovinassa; pyytää, että sen toiminnan ja päätösten suhteen noudatetaan suurempaa avoimuutta ja ne alistetaan aikaisempaa suuremmassa määrin (Euroopan parlamentin) parlamentaariseen valvontaan, etenkin kun on kyse Bosnia ja Hertsegovinan omien viranomaisten vastuulle asteittain siirrettävästä toiminnasta; pyytää tässä yhteydessä korkeaa edustajaa olemaan turvautumatta liian laajasti niin kutsuttuihin Bonnin valtuuksiin ottaen huomioon, että kyseiset hallintomenetelmät estävät oikeusvaltion periaatteiden käyttöön ottamisen Bosnia ja Hertsegovinassa;

15.   kehottaa komissiota tukemaan maan poliittisia voimia näiden pyrkiessä löytämään yhteisymmärryksen poliittisen järjestelmän uudistamiseksi Daytonin sopimuksen mukaisesti, jotta Bosnia ja Hertsegovinaan voidaan luoda tehokkaasti toimivat hallintorakenteet;

Serbia ja Montenegro

16.   huomauttaa, että seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan ratkaisevia Serbia ja Montenegron välisen valtioliiton kannalta, sillä kummankin kannalta tyydyttävän ratkaisun löytäminen on avaintekijä koko alueen vakaudelle; toistaa, että Euroopan unionin olisi oltava valmis avustamaan Serbia ja Montenegroa kestävän järjestelyn laatimisessa, mutta omaksuttava puolueeton asenne siihen, miten maiden väliset suhteet toteutetaan;

17.   pahoittelee, että Serbia ja Montenegron yhteistyö ICTY:n kanssa on edelleen puutteellista, ja kehottaa viranomaisia edelleen jatkamaan sotilas- ja poliisiuudistusta kiinnittäen erityisesti huomiota salaisen poliisin toimintaan; pitää myönteisenä, että syytteeseen asetetut korkea-arvoiset sotarikolliset ovat äskettäin antautuneet Haagin tuomioistuimelle, ja odottaa serbiviranomaisten nopeuttavan yhteistyötään ICTY:n kanssa;

18.   muistuttaa Serbia ja Montenegron hallitusta, että perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, etnisten ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet mukaan lukien, kuuluu Kööpenhaminan kriteereihin ja että tämä on ennakkoehto vakautus- ja assosiaatioprosessin jatkamiselle, joka saattaa mahdollisesti johtaa EU-jäsenyyteen;

19.   panee merkille Vojvodinassa vierailleen Euroopan parlamentin ad hoc -valtuuskunnan työn tulokset sekä sen raportin maakunnassa vallitsevista etnisistä ja sosiaalisista jännitteistä; muistuttaa serbiviranomaisia siitä, että heillä on velvollisuus turvata lain ja järjestyksen noudattaminen koko maassa ja kaikkien asukkaiden kohdalla; katsoo, että Vojvodinalla on mahdollisuus kehittyä esimerkiksi muulle Serbialle siitä, miten turvataan kaikkien etnisten väestöryhmien rauhanomainen yhdessäolo, sekä hyötyä täysimääräisesti EU:n käynnistämistä tai tukemista alueellisista ja rajat ylittävistä ohjelmista;

Kosovo

20.   kehottaa komissiota jouduttamaan ja saattamaan päätökseen toteutettavuustutkimuksensa, jotta päästään mahdollisimman pikaisesti käynnistämään neuvottelut Euroopan unionin kanssa tehtävästä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta;

21.   tunnustaa, että Kosovon asemasta tehtävillä päätöksillä tulee olemaan poliittisia vaikutuksia Serbiaan, ja näin ollen kehottaa Belgradia ja Pristinaa osallistumaan yhteistyöhengessä käytävään vuoropuheluun ja löytämään Kosovon tulevaisuutta koskevan rakentavan ratkaisun;

22.   pitää tervetulleena Kosovon entisen pääministerin Ramush Haradinaj'n päätöstä erota virastaan ja antautua ICTY:lle; toivoo, että Haradinaj'n vapaaehtoinen antautuminen toimii esimerkkinä alueen muille sotarikoksista syytetyille ja lisää Haagin tuomioistuinta kohtaan tunnettua kunnioitusta ja arvostusta;

23.   panee merkille hiljattain (23. lokakuuta 2004) järjestettyjen vaalien tuloksen, mutta pitää valitettavana alhaista äänestysprosenttia ja Kosovon serbivähemmistön massaboikottia sekä sitä, että tämä tuo esiin ne syvät erimielisyydet, jotka yhä erottavat alueen asukkaita toisistaan;

24.   on tietoinen siitä, että vuoden 2005 puolivälissä suoritetaan standardien täytäntöönpanon arviointi, minkä perusteella päätetään mahdollisuudesta aloittaa Kosovon tulevaa asemaa koskevat keskustelut;

25.   odottaa neuvoston ja erityisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean tason edustajan sekä komission osallistuvan täysipainoisesti yhdessä YK:n, Yhdysvaltojen, Naton ja muiden asianomaisten tekijöiden kanssa tulevien Kosovon tulevaisuutta koskevien neuvotteluiden valmisteluun; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien osapuolten on oltava täysin tietoisia koko alueen yhteisestä eurooppalaisesta tulevaisuudesta;

26.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan johtavan aseman valmisteltaessa neuvotteluja lopullisesta asemasta ja sulkemaan prosessin nopeuttamiseksi ulkopuolelle seuraavat vaihtoehdot:

   paluu perustuslailliseen suhteeseen Serbia ja Montenegron kanssa;
   yhdistyminen Albanian tai jonkin muun alueen valtion tai alueen kanssa;
   Kosovon jakaminen;

27.   korostaa kuitenkin, että Kosovon viranomaisten on syytä toteuttaa ratkaisevia toimia Kosovon kaikkien kansalaisten turvallisuuden lisäämiseksi;

28.   tunnustaa SAP-prosessin seurantamekanismin (STM) tärkeyden keinona tukea Kosovoa sen toteuttaessa yhteensopivuutta EU:n kanssa edistäviä rakennemuutoksia ja valmistautua Kosovon tulevaisuuteen Euroopan unionissa;

29.   kiinnittää huomiota siihen, että yli viisi vuotta konfliktin jälkeen lähes 3 500 kosovolaisen kohtalosta ei ole tietoa; kehottaa Serbian hallitusta tekemään aktiivista yhteistyötä kateissa olevia henkilöitä koskevien tietojen hankkimiseksi; kehottaa Kosovon viranomaisia lisäksi toimittamaan kaikki tiedot 500:sta edelleen kateissa olevasta Kosovon serbistä;

30.   kehottaa Kosovon viranomaisia kunnioittamaan serbiyhteisön oikeuksia, helpottamaan serbipakolaisten ja muiden ei-albaanipakolaisten paluuta, noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1244 ja torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja huumekauppaa entistä tarmokkaammin;

Albania

31.   on huolestunut siitä, että Albanian poliittinen ilmapiiri on ongelmallinen ja että hallituspuolueen sisäiset jännitteet ovat johtaneet puolueen jakautumiseen; tuomitsee Albanian hallituksen kyvyttömyyden toimia tehokkaasti; odottaa, että kaikki poliittiset puolueet toteuttavat käytännön toimia poliittisen ilmapiirin kohentamiseksi;

32.   korostaa Albanian hallinnollisen toimintakyvyn parantamisen sekä viranomaisten mielivaltaisten toimien torjunnan tärkeyttä; suosittelee tehostettuja toimia tarvittavien keinojen löytämiseksi korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan sekä ase- ja huumekaupan torjuntaan sekä sellaisiin parannuksiin, joilla pyritään saavuttamaan riippumaton ja tehokas oikeusjärjestelmä, etenkin toimintakykyisen hallintotuomioistuinjärjestelmän kehittämiseen;

33.   tunnustaa, että kun otetaan huomioon Albanian rooli järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa, Albanialla on avainasema alueen vakauttamisessa;

34.   on tietoinen siitä, että taloudellisen sektorin kehittämisessä (esimerkkinä mainittakoon, että neljäsosa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella), korruption torjumisessa ja avoimuuden lisäämisessä on vielä paljon tehtävää; kiinnittää huomiota koulutusalan vaikeaan tilanteeseen, etenkin yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien takaamiseen lapsille kiireellisesti koko maassa;

35.   kehottaa Albanian hallitusta ja viranomaisia kunnioittamaan kreikkalaisvähemmistön oikeuksia ja huomauttaa, että vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen edistyminen ja Albanian eurooppalainen tulevaisuus ovat läheisessä yhteydessä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen;

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

36.   katsoo, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian täysimittainen osallistuminen Euroopan integraatioprosessiin on hyödyksi sekä maalle itselleen että koko alueelle;

37.   on tyytyväinen entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hallituksen vastauksiin Euroopan komission kyselyyn poliittisista ja taloudellisista aiheista sekä yhteisön säännöstöstä; odottaa komission antavan lausuntonsa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian EU-jäsenyyshakemuksesta mahdollisimman pian; korostaa, että jäsenehdokasaseman saaminen joulukuun 2005 Eurooppa-neuvoston kokouksessa kannustaa maata jatkamaan uudistuksia ja vahvistaa alueen vakautta;

38.   pitää myönteisenä hallituksen toteuttamia ponnisteluja hajauttamista koskevien uudistusten toimeenpanemiseksi osana Ohridissa vuonna 2001 allekirjoitettua puitesopimusta; panee tyytyväisenä merkille marraskuussa 2004 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen, joka osoitti, että maan suuntautuminen Euroopan unioniin saa tukea ja luo ehtoja lisäuudistuksille; korostaa, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian hajauttamisponnisteluja olisi tuettava asianmukaisesti Euroopan unionin tukiohjelmista, joita olisi "hajautettava" edelleen kansallisten ja paikallisviranomaisten asiantuntemuksen saamiseksi käyttöön;

39.   pitää valitettavana, että ETYJ:n tarkkailijoiden mukaan kevään 2005 paikallisvaalit olivat sääntöjenvastaisuuksien leimaamat, ja kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisia toteuttamaan välittömästi tarpeelliset toimenpiteet, jotta vaalistandardit olisivat Office for Democratic Institutions and Human Rights -viraston esittämien vaatimusten mukaisia;

40.   katsoo, että aluejaon toteutettavuutta koskevan kansanäänestyksen epäonnistuminen varmistaa kahden suurimman etnisen ryhmän välisen sovinnonteon jatkamisen Ohridin sopimuksen mukaisesti, ja entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta voi näin tulla rauhanomaisen rinnakkaiselon malli ja se voi lisätä koko alueen vakautta;

41.   panee merkille, että useiden entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa toimivien EU-elinten olisi parannettava koordinaatiotaan; katsoo tässä mielessä, että Euroopan komission olisi oltava keskeisessä asemassa, kun maassa toteutetaan yhteisöpolitiikkoja;

42.   panee merkille, että EU:n ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen yhteistyön perustaviin tekijöihin kuuluu täysi tuki ICC:lle; tähdentää tässä mielessä, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Yhdysvaltojen välinen ns. poikkeussopimus, joka allekirjoitettiin vuonna 2003, olisi mitätöitävä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian jäsenyyshakemuksen vuoksi;

43.   pitää valitettavana, että paikallisvaaleja koskevien Etyj:n raporttien mukaan useissa kunnissa havaittiin sääntöjen rikkomisia; kehottaa siksi lisäämään ponnistuksia tulevien vaalimenettelyiden lujittamiseksi erityisesti paikallistasolla;

Kroatia

44.   pitää myönteisenä 18. kesäkuuta 2004 tehtyä päätöstä(3) myöntää Kroatialle ehdokasvaltion asema;

45.   panee merkille neuvoston päätöksen lykätä liittymisneuvottelujen käynnistämistä Kroatian kanssa, koska maan täydestä yhteistyöstä ICTY:n kanssa ei ole päästy yhteiseen sopimukseen;

46.   on tässä mielessä tyytyväinen neuvoston päätökseen laatia Kroatiaa koskeva neuvottelukehys, ja kehottaa Kroatian hallitusta osoittamaan kaikin tavoin olevansa valmis täyteen yhteistyöhön ICTY:n kanssa; toteaa, että tämä on perustava testi kaikille alueen maille, ja ilmaisee täyden tukensa ICTY:n vaikealle työlle;

47.   kehottaa Kroatiaa ratkaisemaan jäljellä olevat rajakiistat Slovenian kanssa käytävällä vuoropuhelulla, välttämään yksipuolisia toimia, joiden tarkoituksena on vahingoittaa Slovenian ja Kroatian välistä rajaa ja vaikuttaa rajalinjaan ilman toisen suostumusta, ja tekemään kaiken voitavansa edistääkseen ja helpottaakseen pakolaisten paluuta;

48.   panee merkille Kroatian pääministerin Sanaderin Belgradiin marraskuussa 2004 tekemän vierailun, joka oli ensimmäinen virallinen vierailu entisen Jugoslavian hajoamisen jälkeen; panee merkille, että pääministeri Sanader ja Serbia ja Montenegron presidentti Marovic allekirjoittivat sopimukset, jotka koskevat kansallisia vähemmistöjä ja teknistä ja tieteellistä yhteistyötä, ja että he olivat yhtä mieltä siitä, että sekä Kroatian että Serbia ja Montenegron tulevaisuuteen on kuuluttava Euroopan unionin jäsenyys;

49.   kehottaa viranomaisia ryhtymään merkittäviin toimiin pakolaisten paluun helpottamiseksi ja takaamaan oikeudenmukaiset ja tehokkaat sotarikosoikeudenkäynnit kotimaassa;

50.   kehottaa neuvostoa ja komissiota lähettämään seurantaryhmän mahdollisimman pian Kroatiaan, jotta neuvoston seuraavaan kokoukseen saataisiin luotettavia tuloksia päätöksenteon pohjaksi;

Yleisiä huomautuksia

51.   kehottaa sovittamaan alueella toteutettavat kansainväliset toimet paremmin yhteen; huomauttaa, että koska alueella on lukuisia toimijoita, on tarpeen määritellä ja jakaa toimivaltuudet niiden välillä; kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen tehdä selkeä vastuiden ja toimivaltuuksien jako Euroopan jälleenrakennusviraston ja Euroopan komission alueella toimivien "hajautettujen" edustustojen välillä;

52.   kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan Länsi-Balkanin maille tuleviksi vuosiksi selkeän etenemissuunnitelman sekä liittymisstrategian ja pyytää, erityisesti pitäen silmällä neuvottelujen aloittamista Kroatian kanssa, että EU lähettäisi yksiselitteisen viestin muille Kaakkois-Euroopan maille;

53.   huomauttaa, että Länsi-Balkanin SAP-prosessi muodostaa olennaisen kehyksen näiden maiden etenemiselle kohti EU-jäsenyyttä;

54.   huomauttaa, että vakautus- ja assosiaatioprosessin sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen rooleja olisi vahvistettava ja että EU:n olisi tarjottava selkeä, asteittainen yhdentymistä koskeva toimintasuunnitelma;

55.   kehottaa EU:ta kannustamaan ja tukemaan kaikkia alueen hallituksia, kun ne valmistelevat Turkin tavoin EU:n vaatimusten mukaisia väliaikaisia kansallisia kehityssuunnitelmia kasvattaakseen tulevan yhteisötuen institutionaalista käyttökapasiteettia etenkin maatalouden, infrastruktuurien ja inhimillisten resurssien kehittämisen alalla;

56.   huomauttaa, että alkuperäsääntökysymys haittaa Kaakkois-Euroopan maiden ja EU:n markkinoiden välistä vapaakauppaa, sillä useimmat näistä maista eivät ole allekirjoittaneet alkuperäsääntöjä koskevaa Euroopan laajuista sopimusta; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle näiden maiden auttamisen mahdollisissa neuvotteluissa ja tarvittavissa menettelyissä;

57.   panee merkille, että vuodesta 2002 lähtien on Länsi-Balkanin suhteiden budjettimäärärahoja jatkuvasti ja merkittävästi leikattu vuosittain; on vakaasti päättänyt huolehtia riittävän rahoituksen osoittamisesta alueelle seuraavissa rahoitusnäkymissä ottaen huomioon alueeseen kohdistuvat ratkaisevan tärkeät haasteet, asteittainen siirtyminen fyysisestä jälleenrakennuksesta instituutioiden vahvistamiseen ja liittymistä edeltävään tukeen sekä alueen strateginen merkitys Euroopan unionille;

58.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään kiirellisiin toimiin rajatarkastusyhteistyön vahvistamisessa osana oikeus- ja sisäasioiden laajennettua strategiaa alueella, koska alueella on lähestyttävä koko yhteiskuntaa, erityisesti mielipidevaikuttajia, pohjustettaessa alueen valmiutta liittyä Euroopan unioniin; strategiaan olisi sisällyttävä komission tutkimus viisumivaatimusten asteittaisen vähentämisen vaikutuksista alueen maissa ja tutkimuksen johtopäätökset olisi esiteltävä vuoden 2005 loppuun mennessä; tutkimuksessa olisi tarkasteltava etenkin opiskelijoiden, kansalaisjärjestöjen edustajien, talouden toimijoiden sekä poliittisten elinten ja liike-elämän edustajien liikkumisen helpottamista;

59.   kehottaa alueen maiden viranomaisia lisäämään ponnistuksiaan kaikkien sotarikoksiin syyllistyneiden tuomiseksi kansallisten tuomioistuinten eteen riippumatta siitä, mihin etniseen ryhmään uhrit ja tekijät kuuluivat, sekä suorittamaan tämän tehtävän kansainvälisesti tunnustettuja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia normeja noudattaen ja yhteistyössä Haagin tuomioistuimen kanssa;

60.   korostaa, että alueen maat voivat tehdä paljon auttaakseen itseään edistymään edelleen tiellä kohti yhdentymistä EU:iin täyttämällä seuraavat ehdot:

   yhteistyö ICTY:n kanssa
   tehokkaiden menettelyjen täytäntöönpano pakolaisten ja asuinseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden hyväksi
   ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen
   korruptiota, järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa sekä ase- ja huumekauppaa torjuvien aktiivisten politiikkojen täytäntöönpano
   tehokas taloudellinen yhteistyö;

61.   pitää tervetulleena romanien osallisuuden vuosikymmentä (2005–2015) koskevan Sofian julistuksen antamista ja pyytää komissiota tukemaan alueen maiden pyrkimyksiä parantaa ratkaisevalla tavalla romaniväestön asemaa;

62.  EU:n politiikan päätavoitteisiin olisi sisällytettävä EU:n avustusten täytäntöönpanoa ja hallinnointia koskevien velvollisuuksien järjestelmällinen ja lisääntyvä siirtäminen siten, että vahvistetaan paikallisten ja kansallisten viranomaisten asemaa ja lisätään kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisten voimien osallistumista sitä mukaa kuin maat saavuttavat tarvittavat toimintavalmiudet;

63.   pyytää komissiota sisällyttämään maiden toimielimet suoraan EU-avustusten varainhoidon hallintojärjestelmään CARDS-ohjelmassa esitetyllä tavalla;

64.   kehottaa kaikkia alueen maita työskentelemään yhdessä alueen perusrakenteiden yhteensovittamiseksi, sillä tällä sektorilla tapahtuva kehitys on olennaista, mikäli alueen halutaan yhdentyvän taloudellisesti;

65.   pahoittelee sitä, että alueella olevien maiden ulkopuolelta tulleiden pakolaisten ja sisäisten pakolaisten paluun toteuttaminen on vielä kesken;

66.   on edelleen vakavasti huolissaan nuorison lähtemisestä alueelta, aivovuodosta ja köyhyyden ja työttömyyden määrästä, jotka eivät ole vailla keskinäistä yhteyttä;

67.   panee merkille, että Balkanin miinakentät ovat edelleen merkittävä este Kaakkois-Euroopan alueiden kehitykselle ja yhdentymiselle ja että vaikka paljon työtä on menestyksellisesti tehty viime vuosien aikana, EU:n miinoja koskevaan strategiaan liittyviä toimia alueen maissa on jatkettava, jotta voidaan saavuttaa Ottawan yleissopimuksen tavoitteena oleva tiettyjen alueiden julistaminen miinattomiksi vuoteen 2010 mennessä;

68.   katsoo, että aidon kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja tukeminen muodostavat välttämättömän tekijän, joka varmasti vahvistaa demokraattisia instituutioita ja pohjustaa osapuolten välisen täyden sovinnon syntymistä;

69.   kehottaa komissiota lisäämään ponnistuksiaan alueen maiden tukemiseksi näiden pyrkiessä siihen, että niiden koulutusjärjestelmissä maan monietninen perintö otetaan täysimääräisesti huomioon, sekä varmistamaan, että maat voivat osallistua Euroopan unionin koulutusvaihto-ohjelmiin;

70.   vaatii komissiota esittelemään konkreettisen hankkeen sellaisen alueen luomiseksi, jolla olisi helpotettu liikkumisvapaus naapurialueiden välillä, mikä tehostaisi rajat ylittävän ja alueellisen yhteistyön kehitystä;

71.   vaatii komissiota edistämään ja tukemaan ystävyysohjelmien laatimista kunnallistasolla ja tukemaan kaikkia toimia, joilla helpotetaan eri toimijoiden välisen verkoston syntymistä Euroopan unioniin ja vakautus- ja assosiaatioprosessiin kuuluvissa maissa;

72.   ehdottaa, että EU yhteistyössä YK:n kanssa toimii ratkaisevassa roolissa luotaessa puitteita Kosovon asemasta käytäville kaikkien asianomaisten poliittisten toimijoiden välisille välittömästi käynnistettäville keskusteluille, ja odottaa mielenkiinnolla näiden keskustelujen perusteella aikaansaatavaa rakentavaa tulosta;

73.   vaatii Länsi-Balkanin valtioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön asevientiä koskevat Euroopan unionin menettelysäännöt;

74.   kehottaa komissiota ja jälleenrakennusvirastoa rohkaisemaan ja tukemaan edelleen sellaisen laajakantaisen totuus- ja sovintoprosessin käynnistämistä, jolla täydennetään oikeudellisia menettelyjä, johon kansalaisyhteiskunnan edustajien, poliittisten toimijoiden ja kulttuurihenkilöiden tulisi osallistua ja joka toimisi kestävän rauhan ja vakauden perustana alueella; katsoo, että kyseisen sovintoprosessin tulisi kohdistua erityisesti nuoriin ja siihen tulisi sisältyä koulujen oppikirjojen ja historian opinto-ohjelmien perusteellinen uudelleenarviointi;

o
o   o

75.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, kaikille alueen hallituksille ja parlamenteille, EU:n vakaussopimuksen koordinaattorille, alueella toimiville EU:n erityisedustajille, YK:n erityisedustajalle Kosovossa (UNMIK), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle ja Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 521.
(2) P6_TA(2004)0056.
(3) Ks. neuvoston päätelmät, 17.–18. kesäkuuta 2004 (10679/2/04 REV 2).


Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2003
PDF 239kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista sekä niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon – 2003 (8412/2004 – 2004/2172(INI))
P6_TA(2005)0132A6-0062/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian,

   ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen vuodelta 2003 (8412/2004),

–   ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) 40 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–   ottaa huomioon 12. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan perustuslaista tehdystä sopimuksesta(2),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä(3),

–   ottaa huomioon 29. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisistä suhteista(4),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman laajemmasta Euroopasta ja naapuruudesta: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin(5),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan uuden turvallisuus- ja puolustusjärjestelmän ensisijaisista painopisteistä ja puutteista(6),

–   ottaa huomioon 26. helmikuuta 2004 antamansa suosituksen neuvostolle EU:n ja Venäjän suhteista(7),

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman transatlanttisesta kumppanuudesta Dublinissa 25. ja 26. kesäkuuta 2004 pidettävän EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen edellä(8) ja 13. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman transatlanttisista suhteista(9),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman rauhasta ja ihmisarvosta Lähi-idässä(10),

–   ottaa huomioon 24. syyskuuta 2003 antamansa suosituksen neuvostolle Irakin tilanteesta(11),

–   ottaa huomioon 12. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman Afganistanista sekä maan haasteista ja tulevaisuudennäkymistä(12),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2001 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevasta yhteisestä strategiasta ja yleisestä kumppanuudesta(13),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Intian valtameren äskettäisestä hyökyaaltokatastrofista(14),

–   ottaa huomioon Brysselin Eurooppa-neuvoston 16.–17. joulukuuta 2004 antamat puheenjohtajakauden päätelmät ja erityisesti päätökset terrorismista ja ulkosuhteista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6-0062/2005),

A.   katsoo, ettei sitä ei ole kuultu asianmukaisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti, sillä neuvostolla on nykyisin käytäntönä vain toimittaa kuvaileva luettelo edellisen vuoden toimista sen sijaan, että se kuulisi parlamenttia seuraavaa vuotta koskevista keskeisistä näkökohdista ja perusvalinnoista,

B.   katsookin, että nykyisestä käytännöstä on luovuttava ja se on korvattava sellaisella, jossa parlamenttia todella kuullaan edellä mainitulla tavalla ja jonka perusteella se osallistuu työhön keskeisemmin,

C.   katsoo, että Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen hengellä ja sisällöllä pitäisi jo olla huomattavia vaikutuksia unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamiseen vuonna 2005 ja sen jälkeen, vaikka sopimus onkin vielä ratifioimatta,

D.   huomauttaa esittäneensä toistuvasti näkemyksensä tavasta, jolla suhteet tiettyihin alueisiin ja maihin olisi järjestettävä ja tasapainotettava, jotta unionin ulkoisen toiminnan maailmanlaajuista luonnetta voidaan vahvistaa,

E.   katsoo, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) nykyinen rahoitus on aivan riittämätöntä sekä määrällisesti että laadullisesti sen demokraattisen vastuunalaisuuden osalta,

1.   on toki tyytyväinen tapaan, jolla korkea edustaja / neuvoston pääsihteeri on pitänyt parlamentin täysin selvillä YUTP:n tärkeimpien kysymysten kehityksestä, mutta torjuu painokkaasti neuvoston tähän mennessä noudattaman jälkikäteisen toimintatavan, jossa toimitetaan vain kuvaileva luettelo edellisenä vuotena toteutetuista YUTP:n toimista, ja katsoo, että sellainen käytäntö rikkoo selvästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan ja 6. toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen määräyksiä Euroopan parlamentin kuulemisesta ennalta;

2.   kehottaa neuvostoa siksi luopumaan nykyisestä käytännöstä ja korvaamaan sen ennakoivalla toimintatavalla, jossa parlamenttia kuullaan kunkin vuoden alussa tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista, joita neuvosto siksi vuodeksi suunnittelee sekä maailmanlaajuisissa että horisontaalisissa kysymyksissä sekä suunnitelluista painopisteistä eri maantieteellisiä alueita varten; pyytää neuvostoa lisäksi ilmoittamaan jatkossa, onko Euroopan parlamentin panos otettu huomioon ja jos on, miten;

3.   aikoo osaltaan lisätä YUTP:n alan asioiden demokraattista vastuunalaisuutta järjestämällä korkean edustajan / neuvoston pääsihteerin ja ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen kanssa neljännesvuosittain käytävien keskustelujen puitteissa säännöllisesti keskusteluja kansallisten parlamenttien kanssa, mukaan luettuna keskustelu kansallisten parlamenttien esittämistä tarkistuksista parlamentin vuosittaiseen kertomukseen YUTP:sta;

4.   kehottaa neuvostoa ja neuvoston korkeaa edustajaa / pääsihteeriä osallistumaan aktiivisesti Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa Euroopan turvallisuusstrategiasta käytävään vuotuiseen keskusteluun;

5.   kannustaa sekä neuvostoa että jäsenvaltioita lisäämään ETPP:n parlamentaarista valvontaa kansallisella tasolla vahvistamalla kansallisten parlamenttien roolia ETPP:n toimien hyväksynnässä ja Euroopan tasolla antamalla parlamentille merkittävän roolin koko YUTP:n talousarvion valvonnassa;

6.   kehottaa neuvostoa varmistamaan, että sen poliittisia välineitä, kuten pakotepolitiikkaa, pannaan täytäntöön tarkemmin ja että niihin sitoudutaan poliittisesti tiukemmin;

YUTP:n tärkeimmät näkökohdat ja perusvalinnat vuodeksi 2005 perustuslaista tehdyn sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen

7.   katsoo, että uuden perussopimuksen YUTP:aa koskevien määräysten henkeä (ja sisältöä) olisi sovellettava jo nyt, niin kuin on jo tehty perustamalla Euroopan puolustusvirasto, ottamalla käyttöön "taisteluosaston" käsite, luomalla kehittynyt EU:n naapuruuspolitiikka, jonka pitäisi olla paljon merkittävämpi kuin nykyinen naapuruuspolitiikka, ja soveltamalla solidaarisuuslauseketta, jotta voidaan torjua terroriuhkia tai -hyökkäyksiä: katsoo, että niiden seurauksiin olisi puututtava koordinoimalla tehokkaasti asiaankuuluvia toimia, myös nykyisiä ja tulevia pelastuspalveluvälineitä sekä keskinäistä solidaarisuusvelvoitetta tarjota apua ja tukea, jos jokin Euroopan unionin jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi;

8.   pyytää tämän johdosta saada tietoja yhtäläisesti ja osallistua keskeisemmin neuvoston kanssa kaikkiin ehdotuksiin, joita komission varapuheenjohtaja / EU:n ulkoasiainministeri jatkossa esittää vuoden 2005 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan valmistelemisesta;

9.   toivoo, että tuleva Euroopan ulkoisen toiminnan yksikkö toimisi ulkoisen toiminnan alalla avainasemassa avustamassa EU:n ulkoasiainministeriä / komission varapuheenjohtajaa; muistuttaa kuitenkin siitä, että olisi säilytettävä Euroopan parlamentin toimivalta ja uuden yksikön kokonaisvastuu parlamentille erityisesti siltä osin, kuin komission osia sisällytetään uuteen yksikköön (ulkosuhteiden pääosasto, EY:n edustustot jne.); pyytää antamaan mahdollisuuden kehittää hallitustenvälisiä osioita (erityisesti jäsenvaltioiden puolelta), jotta tuleva yksikkö voisi seurata integroitua yhteisömallia osana komissiota ja samalla säilyä tinkimättömän uskollisena neuvostolle hallitustenvälisissä asioissa;

10.   pyytää neuvostoa tekemään kaikkensa, jotta perustuslaista tehdyssä sopimuksessa olevalla puolustusta koskevalla solidaarisuuslausekkeella on todellista merkitystä heti, kun sopimus tulee voimaan ja todellinen ja tehokas yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on käytössä;

11.   katsoo, että ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen ja YUTP:n korkean edustajan täytyisi nyt perustuslaista tehdyn sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen soveltaa uusia normeja tiedottamalla täysimääräisesti parlamentille ja kuulemalla sitä sekä ottamalla se paremmin mukaan kaikkiin YUTP:tä ja ETPP:tä koskeviin kysymyksiin; painottaa, että on erityisesti varmistettava kaikkien Euroopan puolustusviraston toteuttamien toimien demokraattinen vastuunalaisuus ja avoimuus;

12.   pitää myönteisenä EU:n puolustusviraston luomista sekä turvallisuustutkimusta koskevia komission valmistelevia toimia; pitää tarpeellisena, että turvallisuustutkimukseen, myös siviilejä koskeviin asioihin, varataan keskipitkän aikavälin rahoitussuunnittelussa vuosittain asianmukainen summa;

13.   pyytää neuvostoa kuulemaan parlamenttia säännöllisesti myös ETPP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja ottamaan sen mukaan päätöksentekoon sekä pitämään parlamentin tietoisena ETPP:n kehityksestä Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-41 artiklan 8 kohdan mukaisesti; katsoo, että kuuleminen olisi toteutettava samalla tavalla kuin edellä pyydettiin YUTP:n osalta;

Erityisehdotukset maailmanlaajuisista ja horisontaalisista kysymyksistä vuonna 2005

14.   pitää myönteisenä Euroopan unionin turvallisuusstrategiaa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003; kannattaa täysin strategian kokonaisvaltaista siviili- ja sotilasnäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa ja sen keskeisiä käsitteitä ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja tehokkaasta monenvälisyydestä, joiden pitäisi luonnehtia myös sekä YUTP:aa että ETPP:aa, sekä viittaa parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa parhaillaan laadittavana olevaan mietintöön tästä strategiasta; korostaa tarvetta kehittää nopean toiminnan voimavaroja humanitaaristen katastrofien varalta;

15.   korostaa tässä yhteydessä tarvetta kehittää vastaava turvallisuuskulttuuri turvallisuusstrategiassa esitetyllä tavalla ja tukee siksi rajoituksitta jo aloitettua työtä EU:n koulutusmallin toteuttamiseksi ETPP:n alalla; katsoo, että Euroopan turvallisuus- ja puolustusoppilaitoksen kehittämisen ja perustamisen avulla tulee jatkossa taata Euroopan unionin toimielimille sekä jäsenvaltioille hyvin koulutettua henkilöstöä, joka pystyy työskentelemään tehokkaasti ETTP:n alalla; katsoo, että sen vuoksi laitoksella tulee olla organisatorisesti luotettava perusta ja riittävä rahoitus;

16.   tukee täysin yhteisiä toimia, joita nyt toteutetaan joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian toteuttamiseksi, ja viittaa Yhdistyneiden Kansakuntien ydinsulkusopimuksen tarkistamiseen vuonna 2005 ja siihen, että EU:n pitäisi toimia tässä asiassa ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 (2004) täytäntöönpanossa aktiivisesti; viittaa aiempiin kannanottoihinsa pienaseista ja 22. huhtikuuta 2004 antamaansa päätöslauselmaan jalkaväkimiinoista tehdyn Ottawan sopimuksen uudelleentarkastelukonferenssista(15); toistaa tukensa asevientiä koskevien Euroopan unionin sitoviksi aiottujen käytännesääntöjen vahvistamiselle sekä EU:n toimille kansainvälisen asekauppaa koskevan sopimuksen puolesta;

17.   korostaa uskovansa vakaasti, että ydinaseriisunta myötävaikuttaa merkittävästi kansainväliseen turvallisuuteen ja strategiseen vakauteen ja myös vähentää ydinaseiden leviämisen riskiä; pyytää ydinaseita hallussaan pitäviä jäsenvaltiota panemaan täytäntöön ydinsulkusopimuksen 6 artiklaan sisältyvät velvoitteet; kehottaa jäsenvaltioita kannattamaan tulevassa ydinsulkusopimuksen uudelleentarkastelukonferenssissa YK:n pääsihteerin Kofi Annanin ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajan Mohammed El Baradein ehdottamaa ydinaseisiin liittyviä uusia uhkia koskevaa uutta kansainvälistä aloitetta ydinaseriisunnasta ja YK:n aseidenriisuntakonferenssin uudelleen elvyttämisestä;

18.   yhtyy Eurooppa-neuvoston kantaan siitä, että terrorismin torjunta on jatkossakin EU:n prioriteetti ja keskeinen osatekijä unionin ulkosuhdepolitiikassa, ja korostaa jälleen kerran, että tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kustannuksella, ja ehdottaa yhdenmukaisuuden ja päättäväisyyden lisäämistä kolmansia maita koskevissa unionin terrorisminvastaisissa toimissa

   a) laajentamalla poliittista vuoropuhelua terrorismista kolmansien maiden kanssa,
   b) vahvistamalla yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen (erityisesti YK:n terrorismin vastaisen komitean ja Naton) kanssa ja erityisesti palauttamalla YK:n järjestelmän kunnioitus,
   c) panemalla täytäntöön EU:n ja Yhdysvaltojen vuonna 2004 antaman julistuksen terrorismin vastustamisesta,
   d) tukemalla komission kohdennetun avun strategiaa, jota käytetään jo sellaisissa ohjelmissa kuin Cards, Tacis ja Meda ja jota tästä lähtien luonnehtii yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, joka kattaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1373 (2001) osoitetut painopistealueet,
   e) vahvistamalla nopean siviili- ja sotilastoiminnan järjestelmien käyttöä,
   f) soveltamalla tiukasti terrorismin vastaista lauseketta, joka on sisällytetty sopimuksiin niiden maiden kanssa, joissa on todisteita terrorismiuhkasta tai terroristien suoranaisesta toiminnasta, kuten värväämisestä, koulutuksesta tai rahoittamisesta, tai muiden maiden kanssa, jotka edustavat mahdollista uhkaa unionille; katsoo, että siksi olisi kiinnitettävä huomiota parlamentin vuonna 2002 tekemään ehdotukseen toimielinten välisestä ulkosuhteita koskevasta käytännesäännöstöstä,
   g) käyttämällä tarvittaessa rajoituksitta hyväksi ETPP:n alaan kuuluvia toimia,
   h) varmistamalla, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja noudatetaan kaikissa toteutettavissa toimissa,
   i) varmistamalla Euroopan unionin aktiivinen osallistuminen pitkäaikaisten alueellisten selkkausten ratkaisemiseen rauhanomaisin ja oikeudenmukaisin keinoin ottaen huomioon YK:n päätökset ja sen kansainvälisesti tunnustetun tehtävän sekä torjumalla väkivaltaa ja terrorismia edistäviä keskeisiä sosiaalisia ongelmia (köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen);

19.   pitää äärimmäisen tärkeänä omaa panostaan terrorismin vastustamisessa; kehottaa sen vuoksi ulkoasiainvaliokuntaa ja kansalaisvapauksien valiokuntaa löytämään sopivan menettelyn sellaisten asiaa koskevien suositusten valmistelemiseksi, jotka osoitetaan sekä neuvostolle että komissiolle; pyytää näin ollen neuvostoa tiedottamaan moitteettomasti ulkoasiainvaliokunnalle ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle sekä kuulemaan niitä EU:n ylläpitämästä terrorijärjestöjen luettelosta; pitää tässä yhteydessä puheenjohtajavaltio Luxemburgin myönteistä suhtautumista tervetulleena;

20.   pitää tarpeellisena, että luonnonkatastrofeissa hyödynnetään kapasiteettia, jota neuvosto ja komissio kehittävät siviilisotilaallisella alalla, siviilisotilaallinen suunnitteluyksikkö sekä Galileon ja GMES:n kaltaiset hankkeet mukaan luettuina;

Euroopan parlamentin painopisteet eri maantieteellisillä alueilla vuonna 2005

21.   pyytää neuvostoa toteuttamaan välittömiä toimia nykyisen maantieteellisen epätasapainon korjaamiseksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana annetuissa YUTP:n alan säädöksissä, jotta saavutetaan oikeudenmukaisempi tasapaino eri alueiden välillä unionin maailmanlaajuisten pyrkimysten mukaisesti; pyytää neuvostoa huolehtimaan erityisesti siitä, että tähän asti laajentumisen vuoksi itään suunnatut toimet ja Välimeren eteläpuolelle suunnattavat uudet toimet ovat maantieteellisesti tasapainossa; korostaa kuitenkin, että EU ei saisi osoittaa ainakaan Länsi-Balkanin, Ukrainan ja Etelä-Kaukasian edistymisen kohdalla, että sen kiinnostus olisi vähenemässä;

22.   suosittelee sen vuoksi, että neuvosto toteuttaisi tarpeellisia toimia, jotta unioni voi käyttää hyväksi erityissuhteita tiettyjen maantieteellisten alueiden kanssa (esimerkiksi alueiden kahdenvälisten, monenvälisten tai kahdenvälisten assosiaatiosopimusten kautta) voidakseen siten vahvistaa monenvälistä voimaa toimittaessa sellaisten nousevan talouden maiden ja alueiden kanssa, joihin ei ole vielä luotu erityissuhteita; korostaa edelleen, että EU:n naapurivaltioita ei saa priorisoida enempää EU:n ja kehitysmaiden välisten tärkeiden suhteiden ja solidaarisuuden kustannuksella;

23.   pitää kuitenkin äärimmäisen tärkeinä ensinnäkin unionin peräkkäisiä laajentumisia, sellaisina kuin 16.–17. joulukuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto on niistä päättänyt, ja toiseksi Euroopan naapuruuspolitiikan kehittämistä, ja pitää niitä unionin tärkeimpinä painopistealueina vuoden 2005 poliittisessa ohjelmassa, Euroopan maiden eurooppalainen talousalue mukaan lukien; pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että ponnistellaan kaikin tavoin rauhanomaisen ja ihmisarvoisen ratkaisun saavuttamiseksi Lähi-idän konfliktiin kvartetin etenemissuunnitelman perustalta ja panemalla täytäntöön strateginen kumppanuus Välimeren ja Lähi-idän alueen kanssa, josta Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa 2004; pitää tervetulleena Sharm el Sheikissä Sharonin ja Abu Mazenin välillä äskettäin järjestettyä huippukokousta; edellyttää myös, että pyritään kaikin mahdollisin tavoin myötävaikuttamaan muiden käynnissä tai näköpiirissä olevien konfliktien ja kriisien ratkaisemiseen esimerkiksi Kosovossa, Tšetšeniassa, Darfurissa, Somaliassa, Suurten järvien alueella, Iranissa ja Pohjois-Koreassa ja lisäksi viedään eteenpäin sosiaalista edistymistä maailmassa YK:n vuosituhannen tavoitteiden mukaisesti;

24.   pitää samoin erityisen tärkeänä, että EU:n Länsi-Balkania koskevaa strategiaa jatketaan ja kehitetään, jotta alueella sijaitsevat valtiot integroidaan vähitellen Euroopan toimielinten piiriin ottaen erityisesti huomioon vuoden 2005 jälkimmäisellä puoliskolla tehtävät keskeiset päätökset Kosovon lopullisesta asemasta;

25.   on valmis tekemään neuvoston ja komission kanssa työtä Serbian ja Montenegron sekä Kosovon strategisen aseman uudelleenmäärittämiseksi pitkällä aikavälillä, jotta tämän alueen kaikille ihmisille voitaisiin taata yhteinen rauhanomainen tulevaisuus Euroopan unionissa;

26.   odottaa tiivistä yhteistyötä neuvoston ja komission kanssa Lähi-idässä aloitetun rauhanprosessin varmistamiseksi poliittisesti ja taloudellisesti;

27.   pitää tärkeänä, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on rakentava suhde ja että Natosta tulee jälleen luonteva paikka yhdenvertaiselle poliittiselle vuoropuhelulle, jossa ennaltaehkäisyyn, kriisinhallintaan ja sotilaallisiin voimavaroihin liittyvien välineiden on oltava järkevässä tasapainossa; pitää tärkeänä hyväksyä yhteiset kannat (Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltain kongressi) tietyistä yhteisistä maailmanlaajuisista tavoitteista (terrorismin vastainen taistelu, alueelliset konfliktit, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, aseidenriisunta, kansainvälinen oikeus, todellinen monenkeskisyys, energiayhteistyö, ilmastonmuutos, jne.) ja katsoo Madridin julistuksen täyttäessä kymmenen vuotta vuonna 2005, että transatlanttisia suhteita olisi vauhditettava: transatlanttiset markkinat olisi saatava rakennettua vuoteen 2015 mennessä ja uutta transatlanttista agendaa ajantasaistettava transatlanttisella kumppanuussopimuksella, joka tulee voimaan mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden seuraavan vuoden aikana;

28.   korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen tiivis yhteistyö on tarpeellinen yleismaailmallisiin taloudellisiin, poliittisiin ja turvallisuusongelmiin vastaamiseksi; pyytää, että laaditaan uusi transatlanttinen ohjelma, jolla rakennetaan vuoropuhelua globaaleista kysymyksistä;

29.   kehottaa neuvostoa neuvottelemaan Euroopan parlamentin kanssa kolmansien maiden kanssa solmittavista "strategisista kumppanuuksista", joiden on perustuttava yhteisten arvojen jakamiseen ja edistämiseen; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan kattavasti strategisia kumppanuuksia Venäjän federaation ja Kiinan kanssa;

30.   pyytää sekä neuvostoa että komissiota pyrkimään kaikin tavoin varmistamaan läheiset suhteet Venäjään ottaen huomioon yhteiset etumme ja arvomme ja kunnioittaen täysimääräisesti ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa;

31.   tukee tässä yhteydessä neuvoston ehdotusta EU:n ja Venäjän yhteisestä kriisinhallinnasta Transdnistrian ja Etelä-Kaukasuksen konfliktien ratkaisemisessa; huomauttaa, että Tšetšenian sota haittaa edelleen todellisen kumppanuuden kehittämistä, ja toistaa pyyntönsä, että kaikki Tšetšenian yhteiskunnan demokraattiset toimijat osallistuvat konfliktin poliittiseen ratkaisemiseen;

32.   pahoittelee, että suhteet Kiinan kansantasavaltaan ovat kehittyneet ainoastaan kaupan ja talouden alalla ja että ihmisoikeuksien sekä demokraattisten kysymysten alalla ei ole edistytty olennaisesti; toistaa vaatimuksensa, että olisi otettava käyttöön aseidenvientiä koskevat EU:n menettelysäännöt ja kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa olemaan kumoamatta aseiden vientikieltoa sekä etsimään tapoja helpottaa vuoropuhelua, pyrkimään vähentämään jännitystä ja rohkaisemaan aseidenriisuntaa Kiinan ja Taiwanin välisissä suhteissa kannustaen Taiwania demokratian malliksi koko Kiinalle;

33.   on erityisen huolestunut Etelä-Kiinassa olevasta suuresta määrästä ohjuksia, jotka on suunnattu Taiwanin salmen yli, sekä Kiinan kansantasavallan säätämästä Taiwanin itsenäistymispyrkimyksien vastaisesta laista (niin sanottu anti-secession law), joka vaikeuttaisi salmen välistä tilannetta tarpeettomasti; pyytää Kiinan kansantasavaltaa sekä Kiinan tasavalta Taiwania ryhtymään uudestaan poliittisiin keskusteluihin keskinäisen yhteisymmärryksen ja tunnustamisen pohjalta vakauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi Itä-Aasiassa;

34.   tukee Ison-Britannian, Ranskan ja Saksan sekä neuvoston ja komission pyrkimyksiä rohkaista Irania kehittymään alueella aktiiviseksi ja rauhanomaiseksi kumppaniksi, joka osoittaa kunnioittavansa täysimääräisesti ihmisoikeuksia, sekä varmistaa, että se ei kehitä ydinaseita; korostaa, että jos kyseisten aseiden jatkuvasta kehittämisestä ilmenee näyttöä, se aiheuttaisi vakavia seurauksia EU:n ja Iranin välisille suhteille;

35.   kannattaa sitä, että EU:n toimia Afganistanissa vahvistetaan entisestään, ja tukee tämän tehtävän luotettavaa ja keskipitkällä aikavälillä suunniteltavissa olevaa rahoitusta; kannattaa kansainvälisen yhteisön entistä voimakkaampia jälleenrakennustoimia; pitää tässä yhteydessä erityisen tärkeinä koulutusjärjestelmän kehittämistä, naisten, tyttöjen ja lasten aseman parantamista, aseriisuntaa ja uudelleenintegrointitoimia sekä oopiuminviljelyn taloudellisten vaihtoehtojen kehittämistä ja toteuttamista;

36.   pyytää neuvostoa aloittamaan mahdollisimman nopeasti menettelyn, jotta YUTP:n alalla hyväksytään Irakia koskeva yhteinen kanta;

37.   pahoittelee Korean demokraattisen kansantasavallan 10. helmikuuta 2005 päivättyä ilmoitusta aikomuksestaan keskeyttää rajoittamattomaksi ajaksi osallistumisensa monenvälisiin keskusteluihin sen ydinohjelmasta;

38.   viittaa useisiin eri maantieteellisiä alueita koskeviin päätöslauselmiinsa ja mietintöihinsä, jotka ovat arvokas panos keskusteluun siitä, miten unionin politiikan näitä maantieteellisiä alueita kohtaan pitäisi kehittyä edellä mainitun oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamiseksi;

39.   korostaa jälleen kerran, että unionin on suhteissaan kolmansiin maihin aktiivisemmin edistettävä ihmisoikeuksia ja varmistettava vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen, mikä on merkittävä ja olennainen osa sekä YUTP:aa että ETPP:aa;

40.   pitää EU:n yhteistä toimintaa Ukrainan äskettäisten vaalien aikana hyvänä esimerkkinä tavasta, jolla yhteisön eri toimielinten yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pitäisi reagoida ja ottaa johtava asema tilanteissa, joissa yhteiset eurooppalaiset edut ja arvot ovat uhattuina; lupaa tukea jatkotoimia Ukrainan suhteen, sillä viimeaikaiset tapahtumat ovat selvästi suuri haaste myös unionille;

41.   kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan, Euroopan naapuruuspolitiikkaan sisältyvässä toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimien ohella, muita yhteistyömuotoja Ukrainan kanssa siten, että maalle tarjotaan selkeät eurooppalaiset tulevaisuudennäkymät ja vastataan Ukrainan kansan suuren enemmistön selkeisiin pyrkimyksiin, mikä viime kädessä saattaa johtaa maan liittymiseen EU:hun;

Parlamentin kanta unionin rooliin eräissä monenvälisissä järjestöissä

42.   suosittelee, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet nimenomaan unionin edustuksen lisäämiseksi erilaisissa kansainvälisissä monenvälisissä järjestöissä, erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa, kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (ICC), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä (Etyj), Euroopan neuvostossa ja muilla tärkeillä foorumeilla, kunnes uusi perustuslaista tehty sopimus, jossa unionille annetaan nimenomaisesti oikeushenkilöllisyys, tulee voimaan; kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan mahdollisuuksien mukaan Euroopan parlamentin jäsenet mukaan tämän päämäärän saavuttamiseksi; korostaa erityisesti tarvetta parantaa EU:n suhteita Etyjiin ja Euroopan neuvostoon sekä Yhdistyneisiin Kansakuntiin; pyytää osoittamaan parlamentille roolin, joka vastaa sitä korkean tason parlamentaarista diplomatiaa, jota se harjoittaa osallistuessaan YUTP:n kehittämiseen;

43.   katsoo, että unionin kokonaisuudessaan olisi toimittava keskeisessä roolissa erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä ja että EU:lle olisi tulevaisuudessa varmistettava paikka YK:n turvallisuusneuvostossa, sillä tämä olisi selkein osoitus todellisesta ja tehokkaasta yhteisestä ulkopolitiikasta, ja että unionin pitäisi tukea Yhdistyneiden Kansakuntien uudistusta seuraten uhkia, haasteita ja muutosta käsittelevän korkean tason paneelin raporttiin sisältyviä ehdotuksia;

44.   pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston joidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden aloitteesta tekemää historiallista päätöstä antaa Darfurissa tehdyt rikokset ICC:n käsiteltäviksi; pitää tätä ratkaisevana askeleena kohti puolueettoman lainkäytön takaamista sotarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten uhreille; pahoittelee kuitenkin, että ICC ei voi käyttää tuomiovaltaa niiden valtioiden kansalaisiin, jotka eivät ole allekirjoittaneet Rooman perussääntöä, ja kehottaa neuvostoa tukemaan edelleen vahvasti ICC:tä;

Parlamentin kanta YUTP:n rahoitukseen vuonna 2005

45.   toistaa, että vastaaminen viiteen tärkeimpään Eurooppaan kohdistuvaan uhkaan, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan turvallisuusstrategiassa (terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus), edellyttää pitkän aikavälin ulkoista sitoutumista käyttäen kaikkia saatavissa olevia välineitä, muun muassa huomattavia investointeja turvallisuustutkimukseen ja konfliktien ehkäisemiseen, ja merkitsee sitä, että on määriteltävä konkreettiset ja kestävät budjettisitoumukset uusissa rahoitusnäkymissä vuosiksi 2007–2013;

46.   korostaa, että enää ei voida tehdä eroa siviili- ja sotilasmenojen rahoituksen välillä varsinkaan ETPP:n alan operaatioissa ja täsmällisemmin unionin yksin toteuttamissa operaatioissa, joita sen siviili- ja sotilaskomponenteista koostuva yksikkö suunnittelee ja toteuttaa;

47.   painottaakin jälleen, että ETPP:n piiriin kuuluvien sotilaallisten toimien yhteiset kustannukset olisi rahoitettava yhteisön talousarviosta (kuten jo tehdään siviilipuolella poliisioperaatioissa) eikä toissijaisesta talousarvioista tai jäsenvaltioiden käynnistysrahastosta, kuten nykyisin;

48.   palauttaa tätä varten mieleen suunniteltujen "humanitaaristen taisteluosastojen" tulevien interventioiden rahoittamisen tarjoamat uudet mahdollisuudet luonnonkatastrofien yhteydessä, joissa on yhdistettävä sotilaallisen ja siviiliavun eri muotoja, mistä on esimerkkinä äskettäinen hyökyaaltokatastrofi Etelä-Aasiassa; kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota laatimaan uuden aloitteen, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ehdotus Euroopan siviilirauhanturvajoukoista sekä perustuslain III–321 artiklassa tarkoitettujen eurooppalaisten ei-sotilaallisten rauhanturvajoukkojen perustamisesta;

49.   pyytää neuvostoa harkitsemaan jatkossa terrorismin vastaisten ETPP-operaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamista yhteisön talousarviosta sen sijaan, että sovellettaisiin nykyisiä sääntöjä, esimerkiksi periaatetta että kustannukset maksaa niiden aiheuttaja, tai muita ad hoc -järjestelyjä, kuten niin sanottua ATHENA-mekanismia;

o
o   o

50.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, YK:n pääsihteerille, NATO:n pääsihteerille ja Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1.
(2) P6_TA(2005)0004.
(3) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 599.
(4) EUVL C 96 E, 21.4.2004, s. 79.
(5) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 506.
(6) EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 599.
(7) EUVL C 98 E, 23.4.2004, s. 182.
(8) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1043.
(9) P6_TA(2005)0007.
(10) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 610.
(11) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 226.
(12) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 647.
(13) EYVL C 140 E, 13.6.2002, s. 569.
(14) P6_TA(2005)0006.
(15) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1075.


Euroopan unionin turvallisuusstrategia
PDF 169kWORD 88k
Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan unionin turvallisuusstrategiasta (2004/2167(INI))
P6_TA(2005)0133A6-0072/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Roomassa 29. lokakuuta 2004 allekirjoitetun sopimuksen Euroopan perustuslaista,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston kokouksessa 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan unionin turvallisuusstrategian, ylimääräisessä ulkoministerien neuvostossa (Kastellorizossa toukokuussa 2003) tehdyn sitä koskevan Kreikan tasavallan aloitteen ja Thessalonikin Eurooppa-neuvoston (19. ja 20. kesäkuuta 2003) päätelmät,

–   ottaa huomioon 30. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta Kölnin ja Helsingin jälkeen(1),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan uuden turvallisuus- ja puolustusjärjestelmän ensisijaisista painopisteistä ja puutteista(2),

–   ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ydinsulkusopimuksen vuoden 2005 tarkistuskonferenssista / ydinaseista Pohjois-Koreassa ja Iranissa(3),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen toukokuussa 2004 antaman ehdotuksen Euroopan turvallisuuspolitiikkaa käsitteleväksi valkoiseksi kirjaksi,

–   ottaa huomioon EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 15. syyskuuta 2004 jätetyn inhimillisen turvallisuuden doktriinia käsittelevän raportin "A Human Security Doctrine for Europe"(4),

–   ottaa huomioon yhteisön kaikkien toimielimien julkistamat monet konfliktien estämistä koskevat ohjelmat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0072/2005),

A.   ottaa huomioon virstanpylvään, joka saavutettiin Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehityksen vauhdittumisessa Ison-Britannian ja Ranskan St. Malossa 3. ja 4. joulukuuta 1998 antaman yhteisen julistuksen myötä,

B.   ottaa huomioon ETPP:n kehittämistavoitteet, jotka ilmaistiin Eurooppa-neuvoston kokouksissa Kölnissä (3. ja 4. kesäkuuta 1999), Helsingissä (10. ja 11. joulukuuta 1999) ja Göteborgissa (15. ja 16. kesäkuuta 2001),

C.   panee merkille tarpeen tehostaa Euroopan unioniin ja sieltä pois suuntautuvan aseviennin valvontaa sekä aseviennin valvontaa maailmanlaajuisesti,

D.   tunnustaa, että erilaisilla EU:n avustusohjelmilla on ollut merkittävä rooli ja ne ovat edistäneet korvaamattomalla tavalla talouskasvua ja tukeneet demokraattisten instituutioiden kasvua, niillä on toteutettu uudelleenrakennustoimia, laadittu makrotaloudellisia ohjelmia ja edistetty ihmisoikeuksia,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa esitettyä kokonaisvaltaista lähestymistapaa noudatetaan jo aktiivisesti Balkanilla, mikä käy ilmi niiden tällä hetkellä sovellettavien EU:n välineiden laajuudesta, joilla pyritään tuomaan vakautta kyseiselle alueelle: Cards-avustusohjelma, Proxima- ja EUPM -siviilikriisinhallintaohjelmat ja Althea-sotilasoperaatio,

F.   ottaa huomioon kansalaisten johdonmukaisen tuen, joka käy ilmi kymmenen vuoden ajanjaksolla tehdyistä mielipidetiedusteluista: näiden mukaan yli 60 prosenttia EU:n kansalaisista kannattaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa ja yli 70 prosenttia kannattaa yhteistä puolustuspolitiikkaa, panee kuitenkin merkille muita mielipidetiedusteluja, joiden mukaan sotilasmenojen lisääminen ei saa tukea,

G.   panee pahoitellen merkille, että taso, jolla yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) tehdään selkoa Euroopan parlamentille Euroopan perustuslakisopimuksen III-304 artiklan mukaisesti, ei ole merkittävästi noussut ja että parlamenttia ei ole kuultu monista neuvoston päätöksistä ja toimista; ottaa kuitenkin huomioon myös korkean edustajan ja tämän alaisuudessa toimivien yksiköiden osoittaman hyvän tahdon pitää parlamentti ajan tasalla ja käydä sen kanssa keskustelua; kehottaa korkeaa edustajaa ja tämän alaisuudessa toimivia yksiköitä jatkamaan ja tehostamaan parlamentin kanssa käytävää avointa vuoropuhelua,

H.   panee merkille – edellisestä kohdasta riippumatta – että unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluvasta toiminnasta on jatkuvasti tehtävä selkoa jäsenvaltioiden parlamenteille erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa sotilaallisiin toimiin ryhtyminen edellyttää kyseisen maan parlamentin antamaa hyväksyntää,

I.   toteaa, että kaikessa unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin kuuluvassa toiminnassa ja vastaavissa toimissa on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita, kuten Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-3 ja III-292 artiklassa selvästi todetaan,

J.   toteaa, että monilla EU:n jäsenvaltioilla (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Espanja, Italia ja Kreikka mukaan luettuina) on ollut ja joissain tapauksissa on edelleenkin omia kokemuksia terrorismin eri muodoista ja niiden taustalla olevista aatteista,

K.   toteaa, että lähitulevaisuudessa islamilainen terrorismi muodostaa suurimman haasteen EU:lle samoin kuin muille alueille, etenkin jos terroristit onnistuvat saamaan haltuunsa joukkotuhoaseita,

L.   toteaa, että EU:n turvallisuusstrategia muodostaa osan kattavasta YUTP:sta ja ETPP:sta, joissa voidaan soveltaa EU:n käytettävissä olevien poliittisten toimien koko kirjoa diplomaattiset, taloudelliset ja kehitykseen liittyvät toimet mukaan luettuina,

Euroopan turvallisuusympäristö

1.   korostaa, että vain jos 'turvallisuuden' käsite ymmärretään laajasti, voidaan asianmukaisesti ottaa huomioon se, miten poliittiset ja demokraattiset ongelmat (esim. ihmisoikeuksien loukkaukset, tiettyjen kansalaisryhmien tahallinen syrjintä ja sortavat hallinnot) sekä suuri määrä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä tekijöitä (esim. köyhyys, nälänhätä, taudit, lukutaidottomuus, niukat luonnonvarat, ympäristön rappeutuminen ja epätasa-arvoiset kauppasuhteet) vaikuttavat alueellisiin konflikteihin, valtioiden toimintakyvyttömyyteen ja rikollis- ja terroristijärjestöjen syntyyn, vaikkakaan jälkimmäisten toimia ei voida millään tavalla eikä missään muodossa perustella edellä mainituilla tekijöillä;

2.   pitää tästä syystä myönteisenä, että 'turvallisuuden' käsite on ymmärretty laajasti EU:n turvallisuusstrategiassa; yhtyy EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn näkemykseen, että suurimmat uhkat globaalille turvallisuudellemme ovat nykyisin terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, ratkaisemattomat alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät ja toimintakyvyttömyyteen ajautuvat valtiot sekä järjestäytynyt rikollisuus; korostaa, että näitä uhkia ei voida ensi kädessä lähestyä eikä niitä voida täysin ratkaista sotilaallisin keinoin;

3.   tekee näin ollen saman johtopäätöksen kuin EU:n turvallisuusstrategiassa esitetään, eli että EU:n ja jäsenvaltioiden avustusohjelmien ja välineiden käyttö, kehityspolitiikan avustusohjelmat ja välineet mukaan lukien, yhdessä diplomaattisten, sotilaallisten ja siviilivoimavarojen ja asiantuntemuksen hyödyntämisen kanssa voi parhaiten myötävaikuttaa turvallisemman maailman luomiseen;

4.   painottaa tästä syystä kiireellistä tarvetta siirtää tällainen 'turvallisuusympäristön' käsite käytännössä unionin nykyisiin rakenteisiin niin, että unioni kykenee havaitsemaan kriisejä hyvissä ajoin voidakseen toimia ennalta ehkäisevästi; kehottaa tehostamaan ponnisteluja uhkista varoittavan varhaisvaroitusjärjestelmän perustamiseksi tietojen analysointiin ja arviointiin siviilitietotekniikassa käytettäviä innovatiivisia tekniikkoja hyödyntäen; ilmaisee tässä yhteydessä mielipiteensä, että erikoistuneiden "kriisienhavainnointikeskuksien" perustaminen, mihin voisivat ryhtyä sekä tuleva unionin ulkomaanedustus että Euroopan unionin ulkopuoliset yhteisöt kuten Afrikan unioni, olisi yksi järkevistä tavoista tunnistaa selkkausten syyt tietyillä erityisen kriisialttiilla alueilla, raportoida niistä ja auttaa puuttumaan niihin, jotta voidaan estää niiden raju laajeneminen; korostaa edelleen tässä yhteydessä, miten tärkeää on, että konfliktien ehkäisy ja terrorismin torjunta sisällytetään EU:n kaikkiin toimintalinjoihin;

EU:n strategiset tavoitteet

5.   on täysin samaa mieltä EU:n turvallisuusstrategiassa esitetyistä unionin strategisista tavoitteista, joita ovat uhkien torjuminen, turvallisuuden lisääminen naapurialueillamme ja tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuva hyvin toimiva kansainvälinen järjestys; korostaa, että EU:n turvallisuusstrategian tavoite on huomattavasti Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sotilaallisia näkökohtia laajempi;

6.   toteaa, että uhkien käsittelyssä on välttämätöntä määritellä niiden alueellinen ja/tai globaali luonne, jotta unioni voi tehokkaasti mobilisoida käytössään olevat välineet ja voimavarat ongelman ratkaisemiseksi; panee merkille, että turvallisuuden lisääntyminen unionin naapurialueilla edistää hyvin pitkälti alueellisten uhkien torjumista, kun taas globaaleihin ongelmiin on puututtava tehokkaiden monenvälisyyteen perustuvien kansainvälisten rakenteiden kautta, joissa EU on liikkeelle paneva voima; toteaa kuitenkin, että monenvälisiä järjestöjä ja rakenteita voidaan pyytää puuttumaan myös alueellisiin uhkiin;

7.   yhtyy täysin unionin uudessa naapuruuspolitiikassa ja EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn arvioon, jonka mukaan unionin naapuruus olisi ymmärrettävä laajemmin niin, että se ei kata ainoastaan niitä Itä-Euroopan maita, joilla on yhteinen raja EU:n kanssa, vaan myös alueet kauempana idässä ja etelässä, kuten Kaukasus, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka; toteaa, että tämä politiikka on yhdenmukaista niiden unionin jatkuvien pyrkimysten kanssa, joilla se on pyrkinyt arabien ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseen muun muassa Barcelonan prosessin kautta; korostaa, että demokratia ja oikeusvaltio ovat kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon tärkeimpiä ennakkoehtoja;

8.   korostaa, että YK:lla on etusija monenvälisessä institutionaalisessa kehyksessä ja että EU:n on tarpeen toimia johtavassa roolissa tämän korvaamattoman järjestön rakenteiden ja voimavarojen uudistamisessa; panee merkille YK:n pääsihteerin 21. maaliskuuta 2005 esittämän kehitystä, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia koskevan raportin "In larger freedom: towards development, security and human rights for all"; pitää kyseistä raporttia – sanotun kuitenkaan rajoittamatta parlamentin mahdollisesti myöhemmin esittämiä yksityiskohtaisia arvioita – myönteisenä lähtökohtana YK:n uudistamisesta 2000-luvun haasteita varten käytävälle avoimelle keskustelulle; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita koordinoimaan näiden keskustelujen puitteissa kantaansa täysin tietoisina siitä, että mielipidetiedustelujen mukaan YUTP/ETPP:n nykyistä vahvemmalla EU-edustuksella on takanaan kansalaisten johdonmukainen tuki;

9.   korostaa edelleen, että unionin on toimittava johtavassa roolissa, kun on kyse yhteistyöstä muiden rauhaa ja turvallisuutta maailmassa edistävien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa; painottaa erityisesti tarvetta toimia täydessä yhteistyössä Ety-järjestön kanssa;

10.   pitää tärkeänä, että EU pyrkii lujaan ja oikeudenmukaiseen kehitysyhteistyöpolitiikkaan voidakseen osallistua tehokkaasti yleismaailmallisesti hyväksyttyjen vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen;

Viimeaikaiset virstanpylväät Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa

11.   panee merkille arvokkaan kokemuksen, jota viimeisten kahden vuoden aikana on saatu siviili- ja poliisioperaatioissa, kuten kansainvälisten poliisijoukkojen harjoittaman valvonnan (nykyisin EUPM) jatkaminen Bosnia ja Hertsegovinassa vuodesta 2003, Proxima entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (Fyrom) ja Eujust Themis Georgiassa; pitää niinikään myönteisenä Euroopan unionin tulevaa poliisioperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (EUPOL Kinshasa);

12.   tunnustaa, että unionin sotilaallisten voimavarojen laajentamisessa on saavutettu huomattavaa edistymistä; toteaa niinikään, että erityisen tärkeitä ovat olleet Naton kanssa yhteiset "Berliini Plus" -järjestelyt, jotka mahdollistivat EU:n ensimmäisen sotilaallisen operaation – Concordian – entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Althea-operaation Bosnia ja Hertsegovinassa; myöntää, että unionin ETPP-kehyksen joustavuudesta on etua, koska se mahdollistaa Artemis-operaation toteuttamisen Kongon demokraattisessa tasavallassa;

13.   korostaa Euroopan unionin tilannekeskuksen (SITCEN) jo antamaa myönteistä panosta kaikkien saatavilla olevien siviili-, sotilas- ja diplomaattitiedustelutietojen yhdistämisessä niin, että mistä tahansa tilanteesta voidaan laatia luotettavia tausta-analyysejä; kehottaa jäsenvaltioita edelleen tehostamaan tietojen vaihtamista SITCENin kanssa, jotta EU:n turvallisuusstrategiassa ilmaistujen tavoitteiden saavuttamista ei aiheettomasti vaikeuteta;

14.   korostaa, että siviili- ja sotilastoimien yhdistelmä kuvastaa ETPP:n ainutkertaista luonnetta ja tuo lisäarvoa, ja toteaa edellä mainitut saavutukset huomioiden, että EU:lle on tulevaisuudessa aiempaa suurempi haaste löytää hyvä ja asianmukainen tasapaino sotilas- ja siviilitoimien välillä, jotta se voi täyttää EU:n turvallisuusstrategian tavoitteet ja hengen; katsoo, että Althea-operaatio Bosnia ja Hertsegovinassa antaa tässä suhteessa arvokasta kokemusta, kun unioni voi koordinoida sotilastoimiaan parhaillaan käynnissä olevien siviilioperaatioiden ja -ohjelmien kanssa;

Edistyminen yleistavoitteen (Headline Goal) 2010 ja siviilialan yleistavoitteen 2008 saavuttamisessa

15.   on yhtä mieltä tavoitteista, jotka asetettiin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston (GAERC) kokouksessa 17. toukokuuta 2004 virallisesti hyväksytyssä yleistavoitteessa 2010, sekä GAERCin kokouksessa 13. joulukuuta 2004 tehdystä sopimuksesta siviilialan yleistavoitteen 2008 laadinnasta, keinoina keskittää sellaisia toimia, joilla EU:lle annetaan tarvittavat voimavarat EU:n turvallisuusstrategiassa asetettujen strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että nämä sisältöä koskevat ja aikaan liittyvät tavoitteet olisi saatettava konkreettiseen muotoon valkoisessa kirjassa;

16.   antaa tunnustusta GAERCin kokouksessa 22. marraskuuta 2004 saavutetulle edistymiselle EU:n taisteluosastojen, jotka ovat osa nopean toiminnan voimavaroja, kehittämisessä korkean intensiteetin sotilasoperaatioita varten; toteaa, että nämä taisteluosastot on tarkoitus muodostaa lähinnä jo olemassa olevista EU:n kansallisista ja monikansallisista joukoista; panee myös merkille GAERCin hyväksymän sopimuksen siviilialan yleistavoitteen 2008 laatimisesta, ja pitää myönteisenä siinä ilmaistua aikomusta muuttaa nykyiset siviilivälineet kattavammiksi ja tehokkaammiksi, jotta eri integroitujen joukkojen yhdistelmä voidaan toteuttaa paikallisten erityistarpeiden pohjalta; tunnustaa näin ollen, että ETPP:n puitteissa toteutettava tuleva siviilikriisinhallinta itse asiassa ulottuu Feirassa asetettuja neljää painopistealuetta kauemmas (poliisi, oikeusvaltio, siviilihallinto ja pelastuspalvelu);

17.   korostaa joukkojen sijoittamisen yhteisen lähestymistavan (Global Approach on Deployability) merkitystä erityisesti, jotta taisteluosastoilla olisi täysi toimintakyky vuonna 2007, ja pitää tässä yhteydessä myönteisinä Ateenan ja Eindhovenin koordinointikeskusten ponnisteluja sotilasjoukkojen siirtojen alalla;

18.   pitää myös myönteisenä sitä, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi virallisesti ehdotuksen siviili-sotilasyksikön perustamisesta EU:n sotilasesikuntaan; toteaa, että siviili-sotilasyksiköllä tulee olemaan ratkaisevan tärkeä rooli kaikkien operaatioiden (siviilioperaatiot, sotilasoperaatiot ja näiden yhdistelmät) strategisessa suunnittelussa ja vuodesta 2006 alkaen operaatiokeskuksen perustamisessa itsenäisiä EU-operaatioita varten sellaisissa tapauksissa, joissa mitään kansallista esikuntaa ole yksilöity; korostaa, että siviili-sotilasyksiköllä on merkitystä myös siviilioperaatioiden ja sotilasoperaatioiden yhdistämistä koskevien periaatteiden ja mallien kehittämisessä; myöntää kuitenkin, että monet näistä periaatteista ja malleista tulevat perustumaan jo käynnissä oleviin ja tuleviin operaatioihin;

19.   kiinnittää EU:n tulevien siviili- ja sotilasoperaatioiden yhdistelmien suunnittelun osalta huomiota ehdotuksiin ja ajatuksiin, joita on esitetty "A Human Security Doctrine for Europe" -raportissa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä paitsi raportin yleisen linjan mukaista ETPP:n viimeaikaista kehitystä, johon kuuluu muun muassa siviili-sotilasyksikön perustaminen, vaan myös Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen tulevaa perustamista Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen III-321 artiklan 5 kohdan mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot on kyseisen artiklan mukaisesti luotu lähinnä sitä varten, että "nuoret eurooppalaiset voisivat osallistua yhteisen humanitaarisen avun toimiin"; pyytää näin ollen, että näitä joukkoja joko laajennetaan tai täydennetään perustamalla täydentävät joukot, jotta voidaan hyödyntää uransa keskivaiheilla olevien ja uransa jo päättäneiden ammattilaisten kokemusta ja asiantuntemusta ja saada näin aikaan toiminnalliset joukot, jotka muistuttavat enemmän Euroopan siviilirauhanturvajoukkoja, joiden perustamista Euroopan parlamentti on useaan otteeseen esittänyt;

20.   toteaa, että GEARC myös kehotti 7. tammikuuta 2005 – osittain ulkoasioista vastaavan komission jäsenen esittämien tilapäisten ehdotusten pohjalta – toimivaltaisia elimiään ja komissiota arvioimaan mahdollisuuksia lisätä EU:n kykyä reagoida kriiseihin katastrofiavun osalta;

21.   kehottaa neuvostoa ja komissiota turvaamaan nykyisten välineiden ja valmiuksien täydentävyyden ja yhdenmukaisuuden sekä samat ominaisuudet uusissa ehdotuksissa, ennen kaikkea kun on kyse konfliktien ehkäisyn ja kriisinhallinnan välisestä tiiviistä yhteydestä; katsoo, että huomattavaa menestystä tässä edelleen käynnissä olevassa tehtävässä voidaan pitää edistyksenä tulevaa EU:n ulkoasiainministeriön luomista ajatellen;

22.   pitää myönteisenä tiettyjen jäsenvaltioiden aloitetta Euroopan sotilaspoliisijoukkojen (EGF) perustamiseksi ja niiden halukkuutta asettaa ne käytettäviksi ETPP:n tarkoituksia varten; korostaa tällaisten joukkojen olevan erityisen hyödyllisiä varmistettaessa siirtymistä operaatioiden puhtaasti sotilaallisesta vaiheesta yhdistettyyn siviili- ja sotilasvaiheeseen tai puhtaasti siviilivaiheeseen;

23.   korostaa, että on tarpeen kehittää eurooppalainen turvallisuuskulttuuri panemalla tehokkaasti täytäntöön ETPP:aa koskeva EU:n koulutussuunnitelma, joka lisää EU:n kriisinhallinnassa mukana olevien kaikkien toimijoiden välistä yhtyeentoimivuutta; painottaa tässä yhteydessä, että olisi perustettava Euroopan turvallisuus- ja puolustuskorkeakoulu (ESDC), joka tarjoaa EU:n yksiköille ja jäsenvaltioille asiantuntevaa henkilöstöä, joka kykenee työskentelemään tehokkaasti ETPP:n kaikissa kysymyksissä; toteaa, että tämän korkeakoulun on perustuttava terveille organisatorisille ja rahoitusta koskeville menettelytavoille;

24.   panee tyytyväisenä merkille nopean toiminnan, johon ryhdyttiin Euroopan puolustusviraston (EPV) perustamiseksi ennen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen virallista hyväksymistä; toteaa, että Euroopan puolustusviraston toiminnan pitäisi hyödyttää unionia paitsi puolustusvoimavarojen edelleen kehittämisessä kriisinhallinnan alalla myös tutkimus- ja kehittämismenojen rationalisoinnissa jäsenvaltioissa ja pitkällä aikavälillä myötävaikuttaa eurooppalaisten puolustusmateriaalimarkkinoiden luomiseen; katsoo, että EPV:n on kiinnitettävä erityistä huomiota taistelujoukkojen aseistamiseen ja varustamiseen ja varmistettava niiden yhteensopivuus; vaatii, että taistelujoukoille annetaan ehdottomasti uudet ja yhtenäiset varusteet; varoittaa kuitenkin, että kaikki Euroopan puolustusviraston tulevat saavutukset riippuvat pitkälti jäsenvaltioiden (poliittisesta) hyvästä tahdosta; vaatii takaamaan riittävät määrärahat EPV:n johtamien asealoitteiden toteuttamiseksi; toteaa myös, että Euroopan puolustusvirastoa ei saa estää pyrkimästä saavuttamaan pitkän aikavälin voimavaratavoitteita – niitä, jotka menevät pidemmälle kuin yleistavoite 2010 – jotta unioni voi hyötyä siitä, että se pyrkii saavuttamaan EU:n turvallisuusstrategiassa asetetut tavoitteet;

25.   pitää Euroopan avaruuspolitiikkaa yhtenä EU:n tärkeimmistä 2000-luvun haasteista; toteaa, että televiestinnän ja tiedustelun alalla on kehitetty monia rinnakkaisia hankkeita, mikä vähentää tehokkuutta ja lisää kustannuksia; kehottaa yhdistämään nämä hankkeet, kuten ranskalaisen Helios-satelliittijärjestelmän ja saksalaisen Sar Lupe -järjestelmän, osana Euroopan turvallisuustutkimusta;

26.   pitää myönteisenä komission ponnisteluja turvallisuustutkimuksen edistämiseksi EU:ssa lähitulevaisuudessa; kannattaakin itsenäisen Euroopan turvallisuustutkimusohjelman ottamista mukaan seuraavaan tutkimuksen puiteohjelmaan ja sen varustamista turvallisuuskysymysten käsittelyyn soveltuvilla välineillä, säännöillä ja rahoitusmalleilla korkean tason ryhmän suositusten mukaisesti; huomauttaa kuitenkin, että vaarana on päällekkäisyys EPV:n tutkimusaloitteiden kanssa; kehottaa näin ollen komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toimimaan tiiviissä yhteistyössä tämän vaaran välttämiseksi; suosittelee tässä yhteydessä tekniikkapainotteisen tutkimuksen ohella keskittymistä yhteisten mallinmuodostus- ja simulaatiovalmiuksien sekä uhkien ja turvallisuussuunnitelmien analysointikyvyn kehittämiseen siten, että hyödynnetään eri jäsenvaltioiden suhteellisia etuja;

Voimavaroja koskevat puutteet

27.   panee merkille jäljempänä esitetyt kolmeen luokkaan jaetut voimavaroja koskevat puutteet, jotka voivat vakavasti haitata unionin kykyä toteuttaa sekä siviilikriisinhallintaoperaatioita että korkean intensiteetin humanitaarisia väliintulo-operaatioita lähinnä sotilaallisin keinoin Ruandan kaltaisten mittavien inhimillisten katastrofien pysäyttämiseksi:

   a) ei ole toimintavalmiuteen saatettavia joukkoja, joita tarvittavan rotaation (1/3 toimintavalmiina, 1/3 koulutuksessa, 1/3 lepäämässä) ylläpitäminen edellyttää pitkäaikaisissa tai korkean intensiteetin operaatioissa;
   b) ei ole pysyviä mittavia ilmakuljetusvalmiuksia joukkojen ulkomaille kuljettamista varten;
   c) ei ole riittäviä komento-, valvonta- ja viestintävalmiuksia eikä tiedonhankinta-, tarkkailu- ja tiedusteluresursseja kollektiivisessa ETPP-kehyksessä;

28.   toteaa, että taisteluosastojen käynnissä oleva kehittäminen ratkaisee suurelta osin ensimmäisen puutteen; toteaa, että suunniteltu A400 M -kuljetuskoneiden rakentaminen ei ratkaise toista puutetta täysin, ja kehottaa toteuttamaan toimia puutteen käsittelyn jatkamiseksi; kehottaa kuitenkin harkitsemaan rotaatiojärjestelmän luomista joukkojen sijoittamista varten; vaatii tällaisen rotaatiojärjestelmän yhteydessä yhteisiä koulutusstandardeja esimerkiksi helikopterien osalta; katsoo, että toiminnallisia valmiuksia voitaisiin parantaa ja kustannuksia vähentää yhteisen koulutusjärjestelmän avulla; kehottaa painokkaasti ryhtymään toimiin viimeisen puutteen suhteen, jotta EU voisi suorittaa tehtäviä, joissa tarvitaan sotilaallisten voimien apua, ilman Naton tai jonkin yksittäisen jäsenvaltion kapasiteetin käyttämistä; huomauttaa, että tällaiset toimet voisivat realistisesti merkitä jäsenvaltioiden nykyisten resurssien ja voimavarojen yhdistämistä niin, että tavoitteena on ETPP:tä palvelevan kaksikäyttöisen viestintäkeskuksen tai -verkon luominen;

29.   korostaa lisäksi, että yleistavoitteessa 2010 esitetyt tavoitteet ja päämäärät eivät olisi riittäviä intensiivisempien tai yhtä vuotta kauemmin kestävien operaatioiden käynnistämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota tiiviissä yhteistyössä neuvoston kanssa laatimaan valkoisen kirjan ETPP:n ja EU:n turvallisuusstrategian kehittämisen käytännön vaatimuksista, jotta Euroopan puolustusstrategian edelleen kehittämisestä voidaan käydä enemmän keskustelua;

Aseviennin valvonta ja joukkotuhoaseiden sekä kevyiden aseiden leviämisen estäminen

30.   antaa tunnustusta sille, että joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskeva, unionin YUTP-kehykseen sisältyvä EU:n strategia, joka hyväksyttiin virallisesti Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2003, on yleisesti ottaen johdonmukainen EU:n turvallisuusstrategian tavoitteiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille työn, jota korkean edustajan henkilökohtainen edustaja on tehnyt strategian III luvun täytäntöönpanon varmistamiseksi erityisesti Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2004 hyväksymän ensisijaisten tavoitteiden luettelon osalta;

31.   yhtyy EU:n turvallisuusstrategiaan siinä, että joukkotuhoaseiden leviämien on potentiaalisesti suurin uhka turvallisuudelle, ja vaatii EU:n turvallisuusstrategian säännösten mukaisesti EU:ta hyödyntämään käytettävissään olevien keinojen koko kirjoa joukkotuhoaseiden aiheuttaman uhkan voittamiseksi ja huomauttaa tässä yhteydessä, että terrorismin ja joukkotuhoaseiden mahdollinen yhdistäminen edellyttää pikaista ja asianmukaista toimintaa;

32.   korostaa, että Euroopan unionin on tehtävä aloite kansainvälisen asevalvontajärjestelmän vahvistamiseksi edistäen siten tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestystä; panee myös merkille, että toimet joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämiseksi EU:n naapuruuspolitiikkaan ovat yhdenmukaisia turvallisuuden parantamista unionin naapurustossa koskevan yleisen strategisen tavoitteen kanssa;

33.   pitää myönteisenä, että joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevat lausekkeet aiotaan sisällyttää kaikkiin tuleviin EU:n ja kolmansien maiden välisiin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, kuten on jo tehty esimerkiksi Tadžikistanin kanssa 11. lokakuuta 2004(5) tehdyssä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja nyt hyväksymistä odottavassa luonnoksessa Syyrian kanssa tehtäväksi assosiaatiosopimukseksi;

34.   pitää myönteisenä, että EU:n neuvottelut alueellisen mahtitekijän Iranin kanssa ydinaseiden leviämisen estämiseksi toteutettiin oikeutettujen taloudellisten ja alueellisten turvallisuuskysymysten vuoksi; toteaa, että tämä politiikka on osoitus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joka perustuu kansainvälisen oikeuden ja monenvälisyyden periaatteisiin kansainvälisen yhteisön parhaiden etujen nimissä; pitää myönteisenä sitä, että EU:n ja USA:n Iran-kannat ovat lähentyneet huomattavasti;

35.   panee merkille parhaillaan käynnissä olevan vertaisarvioinnin vientiä koskevasta EU:n valvontajärjestelmästä; toteaa, että arvioinnin ensimmäisestä vaiheesta, joka saatettiin päätökseen keväällä 2004, saatu merkittävin havainto oli se, että jäsenvaltioiden on tarpeen sekä kollektiivisesti (siis EU:n) että yksinään omaksua ennalta ehkäisevämpi lähestymistapa kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaan; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään jatkotoimiin tähän havaintoon perustuvien suositusten pohjalta ja hyödyntämään tässä suhteessa ja yleisemminkin EU:n tilannekeskusta entistä enemmän perustana tietojen vaihtamiselle; on tyytyväinen EU:n toimiin, joilla se on pyrkinyt mahdollisimman pitkälle yhteisen EU-kannan koordinointiin ja aikaansaamiseen erilaisissa vientiä koskevissa valvontajärjestelmissä, ja pitää myös myönteisenä, että EU on pyrkinyt ottamaan uudet jäsenvaltiot mukaan vientiä koskeviin valvontajärjestelmiin;

36.   panee merkille joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan strategian täytäntöönpanemiseen liittyvät käytännön vaikeudet, jotka johtuvat erityisesti siitä, että määrärahoja mobilisoidaan eri lähteistä ja eri menettelyitä noudattaen; kehottaa neuvostoa ja komissiota käymään parlamentin kanssa keskustelua näiden menettelyiden virtaviivaistamisesta ja yksinkertaistamisesta, jotta muutokset voidaan hyväksyä uuden, budjettikaudeksi 2007–2013 käyttöön otettavan rahoitusvälineen puitteissa;

37.   painottaa, että asevientiä koskevaa EU:n käytännesäännöstöä on tehostettava entisestään ja että on kasvatettava mahdollisimman suureksi EU:n osallisuus käsiaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen estämisessä erityisesti ottamalla käyttöön kansainvälinen asekauppaa koskeva sopimus;

38.   kehottaa ydinsulkusopimuksessa määriteltyjä ydinasevaltioita, erityisesti Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää, tarkistamaan omaa ydinpolitiikkaansa ydinsulkusopimuksen hengessä ottaen huomioon terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen hallitsemattomaksi kasvavan vaaran; pitää siksi valitettavana, että Yhdysvaltojen hallitus on neljän viime vuoden aikana pyrkinyt tukemaan uusien ydinaseiden tutkimista ja kehittämistä ja se suhtautuu torjuvasti täydellisen ydinkoekieltosopimuksen ratifiointiin; on huolissaan siitä, ettei Venäjä ole ryhtynyt riittäviin toimiin ydinvarastojensa suojaamiseksi; pitää huolestuttavana, että Kiina on korottanut sotilasmenojaan valtavasti 12,6 prosentilla, nykyaikaistanut mittavasti ydinasejoukkojaan sekä lisännyt nykyaikaisen aseteknologian tuontia;

Budjettia koskevat haasteet

39.   toteaa, että suurin uhka EU:n turvallisuusstrategian johdonmukaisuudelle ja menestykselle on edelleen se mahdollisuus, että EU:n politiikalle ja välineille ei myönnetä riittäviä määrärahoja; panee tässä yhteydessä merkille EU:n avustusohjelmien erityisen tärkeyden ja niiden merkittävän panoksen EU:n turvallisuusstrategiassa esitettyyn kattavaan ennalta ehkäisevään lähestymistapaan; vaatii, että tätä seikkaa ei unohdeta meneillään olevissa neuvotteluissa tulevista rahoitusnäkymistä vuosiksi 2007–2013;

40.   toteaa, että EU:n turvallisuusstrategian ja etenkin ETPP:n tehokkuus on laajalti sidoksissa EU:n puitteiden ulkopuolisiin jäsenvaltioiden menoihin; suosittelee tässä yhteydessä ensiksi kansallisten puolustusmenojen järkevämpää ja tehokkaampaa käyttöä, joka voitaisiin joissakin jäsenvaltioissa saavuttaa esimerkiksi asevoimien nopeammalla uudenaikaistamisella ja rakenneuudistuksella, ja toiseksi sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jonka avulla arvioidaan, mikä osuus jäsenvaltion BKT:sta käytetään puolustukseen; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi toimimaan yhteistyössä EPV:n kanssa tätä tarkoitusta varten;

41.   pahoittelee, että Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-313 artiklassa on säilytetty YUTP:n kaksoisbudjetoinnin nykytila; panee merkille neuvoston pyrkimykset varmistaa suurempi avoimuus mekanismissa (Athena), jolla sotilas- tai puolustusoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoitusta on määrä hallinnoida unionin talousarvion ulkopuolella(6); on kuitenkin vankasti sitä mieltä, että yhteisten kustannusten rahoittamisen erottaminen niin, että siviilioperaatiot rahoitetaan unionin talousarviosta ja sotilas- tai puolustusoperaatiot unionin talousarvion ulkopuolelta, käy yhä kestämättömämmäksi ottaen huomioon, että YUTP:n osana toteutetut operaatiot tulevat olemaan entistä enemmän luonteeltaan näiden kahden yhdistelmiä, mistä on osoituksena myös siviili-sotilasyksikön perustaminen;

42.   huomauttaa, että nykyiset tarjouspyyntömenettelyt aiheuttavat nopean toiminnan organisoimiselle ETPP:n puitteissa huomattavia ongelmia; kehottaa tämän vuoksi neuvostoa ja komissiota tutkimaan mahdollisimman pian mahdollisuuksia soveltaa tuleviin ETPP-toimiin ja operaatioihin erityismenettelyitä tai poikkeuksia varainhoitoasetuksen(7) nojalla;

Transatlanttiset suhteet

43.   panee merkille, että EU:n turvallisuusstrategiassa ja Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusstrategiassa esitetyt globaalit uhkakuvat ovat hyvin samankaltaisia; katsoo, että tämä samankaltaisuus olisi nähtävä perustaksi, jolle sekä EU että Yhdysvallat voivat rakentaa uudelleen yhdenvertaisten kumppanien vuoropuhelua pyrkiessään yhteisymmärrykseen jonkin tietyn ongelman ratkaisemisesta, kuten sotilaallisen voiman sallimisesta ja sen käytöstä suhteessa YK:n peruskirjan asiaa koskeviin määräyksiin ja sen oikeuttavaan rooliin, sekä transatlanttisen turvallisuusyhteistyön uudelleen käynnistämisestä yleensä;

44.   tähdentää, että transatlanttisessa turvallisuuskeskustelussa on keskittyvä erityisesti sen pohtimiseen, miten muut kansainväliset järjestöt kuten Etyj ja erityisesti Afrikan unioni kykenisivät antamaan oman panoksensa globaalin turvallisuuden parantamiseen; korostaa, että epäviralliset monenväliset elimet, kuten kvartettiryhmä, ovat hyödyllisiä kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin;

45.   toivoo, että Yhdysvaltojen kanssa tehtävää yhteistyötä tiivistettäisiin entisestään joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja terrorismin torjumiseksi; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kuitenkin jatkamaan myönteistä vuoropuheluaan näillä aloilla ja pyrkimään saamaan aikaan toimintasuunnitelman tulevalle yhteistyölle, kuten esitetään EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa 26. kesäkuuta 2004 annetuissa EU:n ja Yhdysvaltojen julistuksissa terrorismin vastaisesta taistelusta ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä; katsoo, että näitä kysymyksiä olisi käsiteltävä kaikissa turvallisuuspolitiikkaa koskevissa EU:n ja Yhdysvaltojen tapaamisissa;

Nato

46.   toteaa, että Nato on yhä monille jäsenvaltiolle turvallisuuden peruskivi aseellisen hyökkäyksen sattuessa; katsoo, että yhteistyön ja täydentävyyden olisi oltava avaintekijöitä, joille EU:n ja Naton väliset suhteet perustuvat; ehdottaa näin ollen keskusteluja – kunkin järjestön erilaisen luonteen huomioon ottaen – Naton jatkuvan lähtövalmiuden joukkojen (NRF) sekä EU:n yleistavoitteisiin annettavien kansallisten panosten koordinoinnin parantamisesta, jotta vältetään päällekkäisyydet; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan asevoimiensa uudistamista, jotta niistä tulisi helpommin sijoitettavia, kuljetettavia ja kestävämpiä; toteaa tässä yhteydessä, että ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa useimmat jäsenvaltiot aikovat jatkaa samojen yksikköjen tarjoamista sekä Naton että EU:n käyttöön, sillä sopivilla taidoilla ja voimavaroilla varustettuja yksikköjä on vähän; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan välittömästi käytettävissä olevien joukkojen yhdistämistä, niin että jatkossa sekä EU:n että Naton operationaaliset tarpeet voidaan tyydyttää nopeasti;

47.   toteaa, että EU:n sotilaskomitean ja Naton välistä välttämätöntä yhteistyötä haittaavat valitettavat nykyiset ongelmat voidaan ratkaista hyvin nopeasti asianomaisten päätöksentekijöiden poliittisen tahdon avulla;

48.   kehottaa Turkkia luomaan Naton puitteissa edellytykset EU:n sotilaskomitean ja Naton asianomaisten elinten välisen yhteistyön tehostamiselle, mikä on tehtävä kiireellisesti;

49.   kannustaa uutta Euroopan puolustusvirastoa tutkimaan mahdollisuuksia tehdä Naton kanssa yhteistyötä puolustusmateriaalin alalla ja huolehtimaan nimenomaisesti mahdollisuudesta tällaiseen yhteistyöhön sellaisen hallinnollisen sopimuksen puitteissa, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat asianmukaisesti Euroopan puolustusviraston perustamista koskevan neuvoston yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP(8) 25 artiklan mukaisesti;

50.   panee merkille, että tietyt Naton toimintalinjat ja ohjelmat (rauhankumppanuus ja Istanbulin yhteistyöaloite, Välimeren alueen vuoropuhelu) ja EU:n toimintalinjat ja ohjelmat (naapuruuspolitiikka ja Barcelonan prosessi) ovat luonteeltaan täydentäviä; kannustaa molempia osapuolia tutkimaan, miten nämä ohjelmat ja toimintalinjat vahvistaisivat toisiaan entistä paremmin;

Sisäinen turvallisuus ja terrorismin torjunta

51.   panee merkille, että EU:n turvallisuusstrategiassa kiinnitetään suurta huomiota siihen, että perinteisesti erillisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden käsitteiden rajat ovat hämärtyneet; toteaa kuitenkin, että EU:n turvallisuusstrategiassa ei juurikaan tuoda esille, miten nämä kaksi käsitettä kytkeytyvät toisiinsa, jotta uhkiin voitaisiin vastata johdonmukaisesti; on kuitenkin tästä käsitteellisestä laiminlyönnistä huolimatta tietoinen neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden moninaisista ponnisteluista sisä- ja ulkoasioiden alalla;

52.   panee terrorismin torjunnan, seurausten hallinnan ja kriittisten infrastruktuurien suojelun alalla merkille komission esittämät ehdotukset Argus-järjestelmästä, joka kykenisi levittämään tietoa ja koordinoimaan vastatoimia, ja sen mahdollisesta yhdistämisestä sekä kriisikeskukseen että EU:n kriittisten infrastruktuurien suojeluun liittyvään varoitusverkostoon (CIWIN);

53.   panee samalla merkille Eurooppa-neuvostossa Haagin ohjelman yhteydessä 4. ja 5. marraskuuta 2004 esitetyn kehotuksen neuvostolle ja komissiolle perustaa kansalliset toimivaltuudet täysin huomioiden integroitu ja koordinoitu EU:n rajat ylittävien kriisien hallintajärjestelmä, joka pannaan täytäntöön 1. heinäkuuta 2006 mennessä;

54.   pitää myönteisenä edellä mainittujen ehdotusten ja kehotusten pohjalta tähän mennessä saavutettua tai käynnistettyä työtä sekä muita toimia ja ehdotuksia, jotka perinteisesti sisältyvät kansallisiin sisäpolitiikkoihin; pitää myös myönteisenä SITCENin erityistä asemaa riskien arvioinnissa ja analysoinnissa liittyen mahdollisiin terrorismin kohteisiin; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia kansallisiin puolustusministeriöihin liitettyjä tiedusteluosastoja toimimaan avoimessa yhteistyössä vastaavien valmiuksien luomiseksi SITCENin sisällä;

55.   pitää erityisen myönteisenä tavoitetta järjestää tiedustelu- ja turvallisuustietojen rajat ylittävä vaihto Haagin ohjelmassa määritetyn saatavuusperiaatteen pohjalta, jossa edellytetään lainvalvontatietojen tulevaa vaihtoa siten, että otetaan huomioon näiden yksiköiden menetelmien erityisluonne (esim. tarve suojata tiedonkeruumenettely, tietolähteet ja tietojen luottamuksellisuus tietojen vaihdon jälkeen); tämän periaatteen mukaan yhden jäsenvaltion yksikön käytettävissä oleva tieto saatetaan toisen jäsenvaltion vastaavien yksiköiden käyttöön;

56.   ilmaisee sisäisen turvallisuuspolitiikan osalta syvän huolensa siitä, että jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet riittävästi lokakuussa 2001 hyväksytyn terrorismin vastaisen alkuperäisen toimintasuunnitelman kaikkia toimia ja välineitä;

57.   panee merkille EU:n korkean edustajan 16. ja 17. joulukuuta 2004 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esittämän raportin terrorismin torjumisen sisällyttämisestä EU:n ulkosuhteita koskevaan politiikkaan; huomauttaa, että raportin sisältämän johtopäätöksen mukaan yleistavoitteen 2010 ja siviilialan yleistavoitteen 2008 valmiuksia on mukautettava mahdollisten terrorismiuhkien ja -suunnitelmien vaatimusten perusteella – mukaan lukien mahdollinen väliintulo yhteisvastuulausekkeen nojalla (perustuslakisopimuksen I-43 artikla);

58.   kehottaa osana uutta naapuruuspolitiikkaa ja EU:n ulkosuhteita yleensä käynnistämään kolmansien maiden kanssa terrorismia koskevan tehostetun poliittisen vuoropuhelun, jossa käsitellään kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa tehtävän rajoittamattoman yhteistyön tarpeen lisäksi kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin sisältyvien terrorismin torjuntalausekkeiden tiukkaa täytäntöönpanoa silloin, kun on todisteita terrorismiuhista tai tietyistä terroriteoista;

59.   on kuitenkin huolestunut – tähän mennessä sisä- ja ulkoasioiden alojen välisen rajalinjan löytämiseksi tehtyä työtä arvostaen – tämän työn yhtenäisyydestä ja koordinoinnista ja erityisesti siitä, missä määrin demokraattiset vapaudet ja oikeusvaltion periaate otetaan huomioon; kehottaa siksi ulkoasiainvaliokuntaa sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa etsimään sopivan menettelyn asiaa koskevien suositusten laatimiseksi ja niiden esittämiseksi sekä neuvostolle että komissiolle tämän työn yhtenäisyyden ja koordinoinnin tarkistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kansalaisten ja järjestöjen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ei vaaranneta, sekä tarvittaessa suositusten antamiseksi parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille välitettäviksi edelleen sekä neuvostolle että komissiolle;

Ulkosuhdehallinto

60.   pitää Euroopan perustuslaista tehtyä sopimusta merkittävänä perustana EU:n turvallisuusstrategian harjoittamiselle ja sen käynnissä olevalle kehittämiselle; katsoo, että uuden ulkoisen toiminnan yksikön luominen on erittäin tärkeä väline YUTP:n ulkoiselle toiminnalle ja siten EU:n turvallisuusstrategialle; korostaa, että tehokkaan EU:n turvallisuusstrategian on hyödynnettävä täysimääräisesti käytössä olevia diplomaattisia voimavaroja (EU:n ulkoasiainministeri ja Euroopan ulkosuhdehallinto (I-28 artikla ja III-296 artiklan 3 kohta)) ja tarvittaessa sotilaallisia voimavaroja (jäsenvaltioiden välinen pysyvä rakenteellinen yhteistyö suurempia sotilaallisia voimavaroja edellyttävien korkean intensiteetin operaatioiden suorittamiseksi (I-41 artiklan 6 kohta, III-312 artikla ja erityispöytäkirja));

61.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään välittömästi toimiensa integroimiseen yhteistyön hengessä ennen Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen lopullista ratifiointia; korostaa, että parlamentti pyrkii arvioimaan näitä toimia myönteisesti ja rakentavasti ja esittää näkemyksensä kaikista ehdotetuista siirtymäajan toimista ja toimenpiteistä laadun eikä alkuperän perusteella toimintakykyisen ja tehokkaan Euroopan ulkosuhdehallinnon luomiseksi; korostaa, että parlamentti myös arvioi näitä ponnisteluja sen pohjalta, kunnioitetaanko niissä perustuslaissa esitettyä poliittista tahtoa yhteisen politiikan muotoilemiseksi, jotta Euroopan unioni voi ottaa yhteisesti kantaa maailmassa;

o
o   o

62.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien, Naton, Ety-järjestön ja Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EYVL C 228, 13.8.2001, s. 173.
(2) EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 599.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0075.
(4) EU:n turvallisuuskapasiteettia käsittelevän työryhmän Barcelona-raportti.
(5) EUVL L 340, 16.11.2004, s. 21.
(6) Neuvoston päätös 2004/197/YUTP, tehty 23. helmikuuta 2004, Euroopan unionin sellaisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoituksen hallinnointijärjestelmän perustamisesta, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla (EUVL L 63, 28.2.2004, s. 68).
(7) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, tehty 25. kesäkuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta (EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1).
(8) EUVL L 245, 17.7.2004, s. 17.


Doping urheilussa
PDF 111kWORD 29k
Euroopan parlamentin päätöslauselma dopingin torjumisesta urheilussa
P6_TA(2005)0134B6-0215/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetyn julistuksen n:o 29 urheilusta ja Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen III-282 artiklan,

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yhteisön tukisuunnitelmasta dopingin torjumiseksi urheilussa(1),

–   ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa 4. joulukuuta 2000 kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät dopingin torjunnasta(2),

–   ottaa huomioon 7. syyskuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission selvityksestä Eurooppa-neuvostolle nykyisten urheiluun liittyvien rakenteiden turvaamisesta ja urheilun yhteiskunnallisen tehtävän säilyttämisestä Euroopan yhteisössä – Urheilua koskeva selvitys Helsingissä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle(3),

–   ottaa huomioon Kööpenhaminassa 5. maaliskuuta 2003 hyväksytyn maailman antidopingsäännöstön (WADC),

–   ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan 29. marraskuuta 2004 järjestämän kuulemistilaisuuden "Drug-taking in sport: obstacle to the ideal of athleticism",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että dopingtapausten määrä vuoden 2004 Ateenan olympiakisoissa osoitti jälleen, että dopingin käyttö urheilussa on edelleen valitettavan yleistä, ja katsoo, että se on torjuttava,

B.   katsoo, että kansanterveys ja alaikäisten suojelu ovat ensisijaisia kysymyksiä Euroopan unionissa,

C.   ottaa huomioon, että doping on todellinen kansanterveyden ongelma ja se koskee jokaista urheilun parissa toimivaa, mukaan lukien nuoret ja amatööriurheilijat, jotka saavat haltuunsa laittomia dopingaineita esimerkiksi kuntosaleilla ja yhä suuremmassa määrin Internetin kautta,

D.   katsoo, että Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuoden onnistuneen toteuttamisen jälkeen koko Euroopan unionissa pitäisi puuttua tehokkaammin kaikkiin urheilun dopingilmiöihin,

E.   ottaa huomioon, että sopimus Euroopan perustuslaista tarjoaa asianmukaisen oikeusperustan urheilualaa koskevien yhteisön toimien valmistelemiseksi ja täytäntöönpanemiseksi,

F.   katsoo, että urheilijoihin kohdistuu yhä suurempia paineita ja ankarampia vaatimuksia, muun muassa tiedotusvälineiden taholta, sekä myös taloudellisia paineita,

1.   korostaa, että kemiallisiin aineisiin turvautuminen suoritusten parantamiseksi on vastoin niitä arvoja, joita urheilu yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja kasvatuksellisena toimintana edustaa;

2.   toteaa, että huumausaineiden käyttöä on esiintynyt koko urheilun historian ajan mutta doping on nyt saamassa uuden ja entistä vaarallisemman käänteen, koska käytetään sellaisia aineita kuin kasvuhormoneita ja erytropoietiinia sekä verensiirtojen kaltaisia menetelmiä;

3.   on huolestunut ammatti- ja amatööriurheilijoiden fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä;

4.   korostaa, että on tärkeää huolehtia riippumattomasta lääketieteellisestä pitkittäisseurannasta;

5.   pyytää komissiota ryhtymään toimiin varmistaakseen tehokkaan valvonnan Euroopan unionin ulkorajoilla sekä torjuakseen laittomien aineiden kauppaa;

6.   kehottaa komissiota panemaan täytäntöön tehokkaan ja kokonaisvaltaisen politiikan kaikilla urheiluun liittyvillä aloilla, etenkin kansanterveyden, ennaltaehkäisyn, koulutuksen ja lääketutkimuksen aloilla;

7.   pyytää komissiota tukemaan jatkuvia tiedotustoimia tehokkaan torjuntapolitiikan luomiseksi;

8.   kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa tehostamaan yhteistyötään Maailman antidopingtoimiston (WADA), Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa, jotta Euroopan unioni voisi toimia tehokkaasti dopingin ehkäisemiseksi ja valvomiseksi;

9.   pyytää komissiota ottamaan kaikki urheilualan asianomaiset toimijat mukaan dopingia koskevaan päätöksentekoon, jotta tähän ongelmaan voidaan tehokkaasti puuttua ja korostaa urheilun ja liikunnan terveydellistä merkitystä;

10.   kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden välistä yhteensovittamista sellaisten yhteisten ja tehokkaiden menetelmien kehittämiseksi, joilla valvotaan ja todennetaan kemiallisten aineiden ja valmisteiden käyttöä harjoitussaleilla ja urheilukeskuksissa, joissa erityisesti nuorilla on tapana käydä;

11.   pyytää komissiota esittämään, että seitsemänteen puiteohjelmaan sisällytetään lisää dopingin käytön paljastamista ja valvontaa koskevien eri menetelmien tutkimusta;

12.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ehdokasvaltioiden hallituksille, kansallisille ja kansainvälisille urheiluliitoille, kansainväliselle ratsastusliitolle FEI:lle, Euroopan neuvostolle sekä kansainväliselle olympiakomitealle ja WADA:lle.

(1) EYVL C 135, 7.5.2001, s. 270.
(2) EYVL C 356, 12.12.2000, s. 1.
(3) EYVL C 135, 7.5.2001, s. 274.


Kulttuurinen moninaisuus
PDF 117kWORD 36k
Euroopan parlamentin päätöslauselma kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuuden suojelemista koskevasta yleissopimuksesta
P6_TA(2005)0135B6-0216/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisestä ja edistämisestä: Euroopan alueiden roolista ja kansainvälisten järjestöjen, kuten UNESCOn ja Euroopan neuvoston roolista(1),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon kulttuurin moninaisuutta edistävästä kansainvälisestä välineestä (KOM(2003)0520),

–   ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman palvelukaupan yleissopimuksesta (GATS) WTO:ssa, kulttuurin monimuotoisuus mukaan lukien(2),

–   ottaa huomioon UNESCOn 2. marraskuuta 2001 antaman yleismaailmallisen julistuksen kulttuurin monimuotoisuudesta,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 149 artiklan 1 kohdan ja 151 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan johdannon ja 22 artiklan,

–   ottaa huomioon, että Euroopan perustuslakisopimuksen I-3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa vahvistetaan, että unioni kunnioittaa kieltensä ja kulttuuriensa rikkautta ja monimuotoisuutta ja huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä; ottaa huomioon, että III-315 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa vahvistetaan, että neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti neuvoteltaessa ja tehtäessä sopimuksia kulttuuri- ja audiovisuaalisten palvelujen kaupan alalla silloin, kun tällaiset sopimukset voivat haitata unionin kulttuurista tai kielellistä monimuotoisuutta,

–   ottaa huomioon UNESCOn yleiskokouksen 17. lokakuuta 2003 tekemän päätöksen aloittaa kulttuurista monimuotoisuutta koskevan yleissopimusluonnoksen laatiminen ennen yleiskokouksen seuraavaa vuonna 2005 pidettävää istuntoa,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että riippumattomat asiantuntijat kokoontuivat joulukuun 2003 ja toukokuun 2004 välisenä aikana tavoitteenaan laatia ensimmäinen alustava luonnos yleissopimukseksi,

B.   ottaa huomioon, että syyskuusta 2004 alkaen on järjestetty hallitusten välisiä kokouksia alustavan yleissopimusluonnoksen ja raportin viimeistelemiseksi,

C.   toteaa, että vaikka marraskuussa 2001 annettu kulttuurista monimuotoisuutta koskeva UNESCOn yleismaailmallinen julistus oli tervetullut askel kohti kansainvälistä yhteistyötä, se on osoittautunut riittämättömäksi keinoksi torjua kulttuuriseen monimuotoisuuteen kohdistuvat uhat globaalistuvassa maailmassa,

D.   toteaa, että UNESCOn yleissopimusluonnoksella pyritään takaamaan kulttuurisisältöjen ja taiteellisten ilmaisumuotojen monimuotoisuus ja suojelemaan sitä, ja että yleissopimuksella pyritään helpottamaan kulttuuripolitiikoiden ja eri kulttuurimuotojen monimuotoisuuden suojelua ja edistämistä koskevien asianmukaisten toimien kehittämistä ja tukemista sekä edistämään laajempaa kansainvälistä kulttuurivaihtoa,

E.   toteaa, että koska yleissopimuksen tavoitteet koskevat kulttuurikysymyksiä – ala, jolla yhteisöllä ei perustamissopimuksen 151 artiklan mukaan ole yhdenmukaistamisvaltuuksia – voi niihin toimenpiteisiin, joilla pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet, sisältyä määräyksiä, jotka vaikuttavat yhteisön säännöstöön; toteaa, että luonnos UNESCOn yleissopimukseksi on jaetun toimivallan sopimus ja että siihen sisältyy monia määräyksiä, jotka kuuluvat yhteisön toimivaltaan,

F.   ottaa huomioon, että neuvosto sen vuoksi sopi 16. marraskuuta 2004, että komissiolle annetaan valtuudet käydä neuvotteluja yhteisön puolesta niistä Unescon yleissopimusluonnoksen osista, jotka kuuluvat yhteisön toimivallan piiriin,

G.   katsoo, että jäsenvaltiot ovat velvollisia toimimaan läheisessä yhteistyössä yhteisön kanssa sen takaamiseksi, että neuvotteluissa ja tekstin sisällöstä päätettäessä toimitaan yhtenäisesti,

H.   toteaa, että perustamissopimuksen 300 artiklassa määrätään yhteisön sopimuksia koskevista menettelysäännöistä, ja että Euroopan parlamenttia on kuultava tällaisen sopimuksen tekemistä koskevasta ehdotuksesta,

I.   pitää tärkeänä, että jaetun toimivallan sopimuksen osalta jäsenvaltiot ja kaikki yhteisön toimielimet toimivat läheisessä yhteistyössä,

1.   huomauttaa, että yleissopimuksen on toimittava kulttuurin kehittämistä edistävän kansainvälisen yhteistyön välineenä, ja uskoo, että luonnos yleissopimukseksi edustaa vakavaa pyrkimystä vastata haasteisiin, joita globalisaatio ja kansainvälinen kauppapolitiikka asettavat kulttuurin monimuotoisuudelle, ja pitää myönteisenä prosessia, jonka myötä otetaan käyttöön kulttuurin monimuotoisuutta suojeleva sitova ja normeja luova väline;

2.   katsoo, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin näkemystensä yhteensovittamiseksi jäsenvaltioiden kesken ja yhteisön kanssa;

3.   on huolissaan, että yhtenäisyyden puute heikentää yhteisön asemaa ja uskottavuutta neuvotteluissa; korostaa EU:n yhtenäisyyden merkitystä ja painottaa, että Euroopan parlamentin on osallistuttava täysipainoisesti selkeän valtuutuksen määrittämiseen ja otettava huomioon kansalaisyhteiskunnan esittämät näkemykset;

4.   korostaa, että komission ei pitäisi toimittaa ainoastaan neuvostolle ajantasaisia tietoja UNESCOssa käydyistä neuvotteluissa, vaan että sen on taattava täydellisten tietojen antaminen myös Euroopan parlamentille;

5.   katsoo, että ehdotetussa UNESCOn yleissopimuksessa on erityisen selkeästi korostettava sopimusvaltioiden oikeutta kehittää, ylläpitää ja panna täytäntöön politiikkoja ja lakeja, joiden tavoitteena on kulttuurisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen ja suojeleminen; katsoo, että yleissopimukseen sisällytettyjä oikeuksia on ehdottomasti vahvistettava ja kaikkia pyrkimyksiä vesittää tai heikentää näitä oikeuksia millä tahansa tavoin yleissopimuksen yhteydessä on vastustettava päättäväisesti;

6.   katsoo, että yleissopimuksessa on tunnustettava julkisten palveluiden ja erityisesti yleisradioyhtiöiden keskeinen merkitys kulttuurisen monimuotoisuuden ja identiteetin sekä kaikille kansalaisille tarjottavan laadukkaan ohjelmasisällön ja tiedon suojelemisessa, tukemisessa ja kehittämisessä;

7.   korostaa, että vaikka kulttuuripalvelut ja -tuotteet ovat luonteeltaan kaksitahoisia, koska ne ovat sekä taloudellisia että kulttuurituotteita, niitä ei voida verrata tavanomaisiin kauppatavaroihin;

8.   korostaa myös sitä, että oikeus sekä kansalliseen että muualta maailmasta peräisin olevaan monimuotoisen kulttuurisisällön tarjontaan on perusoikeus;

9.   korostaa, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot eivät neuvottelujen kuluessa tai yleissopimuksesta päätettäessä saa tehdä mitään sellaista, mikä vaarantaa kulttuurisen monimuotoisuuden tai heikentää valtioiden mahdollisuutta tukea kulttuurin monimuotoisuutta ja kulttuuri-identiteettiä;

10.   kehottaa UNESCOn yleiskokousta ja neuvottelujen osapuolia varmistamaan, että kulttuuri-ilmaisun kaikki muodot otetaan huomioon yleissopimuksessa;

11.   kehottaa kaikkia neuvottelujen osapuolia pyrkimään kaikin keinoin saamaan luonnoksen valmiiksi, jotta Pariisissa lokakuussa 2005 kokoontuva seuraava UNESCOn yleiskokous voi hyväksyä sen;

12.   katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden on oltava yleissopimuksen perusperiaatteena;

13.   vaatii, että yleissopimuksella taataan avoimuuden, suhteellisuusperiaatteen sekä demokratian periaatteen noudattaminen;

14.   vaatii, että yleissopimus perustuu yksilön ihmisoikeuksiin sellaisina kuin ne on määritelty tiedonsaantioikeutta, mielipiteenvapautta ja tekijänoikeuksia koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa;

15.   katsoo, että kansainvälisen kauppaoikeuden ja UNESCOn tulevan yleissopimuksen välinen suhde on tärkeä ja että tämä suhde voitaisiin järjestää parhaiten siten, että kulttuurisen monimuotoisuuden suojaa pidetään vähintään yhtä tärkeänä kuin muita toimintalohkoja, eikä missään tapauksessa vähemmän tärkeänä;

16.   katsoo, että yleissopimuksen on toimittava kiistojen ratkaiseminen ainoana, yksinkertaisena ja sitovana mekanismina, jotta kansainvälisen oikeuden puitteissa voidaan kehittää kulttuurin monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen oikeuskäytäntö;

17.   katsoo, että yleissopimuksen kulttuuriteollisuutta koskevaan määritelmään on sisällytettävä kulttuuriesineiden ja -palvelujen tuotannon lisäksi myös niiden luominen, julkaiseminen, markkinointi, jakelu, näyttelyt, hankinnat, myynti, keruu, varastointi ja säilytys;

18.   katsoo, että yleissopimuksessa on tunnustettava sekä suoran että epäsuoran julkisen rahoitusavun merkitys, ja että sopimusvaltiot voivat määritellä tällaisen avun luonteen, määrän ja saajat;

19.   katsoo, että valtioilla on säilytettävä oikeus organisoida, rahoittaa ja määrittää kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta turvaavien julkisen palvelun instituutioiden, erityisesti yleisradioyhtiöiden tehtävät niiden demokraattisen ja yhteiskunnallisen merkityksen varmistamiseksi, ja että tätä on sovellettava myös digitaalisessa tietoyhteiskunnassa;

20.   katsoo sen vuoksi, että yleissopimuksessa on suojeltava sopimusvaltioiden oikeutta ulottaa kulttuuripolitiikkansa koskemaan uutta mediasisältöä ja jakelumenetelmiä, ja että teknologisen neutraalisuuden periaate on ehdottomasti mainittava yleissopimuksessa;

21.   pitää myönteisenä ehdotusta, jonka mukaan UNESCOon perustetaan kulttuurisen monimuotoisuuden seurantakeskus, jonka on toimittava yhteistyössä kulttuurialan organisaatioiden kanssa;

22.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, ehdokasvaltioiden hallituksille, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, Euroopan neuvostolle ja UNESCOlle.

(1) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 322.
(2) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 289.


Bangladesh
PDF 116kWORD 35k
Euroopan parlamentin päätöslauselma Bangladeshista
P6_TA(2005)0136RC-B6-0252/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen(1),

–   ottaa huomioon arvostelun, jota on esitetty Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa helmikuussa 2005 (E/CN.4/2005/NGO/32), Yhdysvaltojen ulkoministeriössä niinikään helmikuussa 2005 (Bangladeshin vuotuinen ihmisoikeusraportti 2004) ja Amnesty Internationalissa (esimerkiksi Urgent Action 061/2005) viranomaisten ja fundamentalististen uskonnollisten järjestöjen lukuisiin ja toinen toistaan vakavampiin ihmisoikeusrikoksiin liittyen,

–   ottaa huomioon puheenjohtajavaltion EU:n puolesta 29. tammikuuta 2005 antaman julistuksen Habiganjissa, Bangladeshissa tehdystä iskusta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan,

A.   on huolestunut johtaviin oppositiopoliitikkoihin, uskonnollisiin vähemmistöryhmiin, toimittajiin ja kansalaisjärjestöjen edustajiin kohdistuneista toistuvista pommi-iskuista, ja erityisesti kahdesta äskettäisestä kranaatti-iskusta, joiden kohteina oli kaksi opposition johtavaa poliitikkoa – 21. elokuuta 2004 Awami-ryhmän johtaja, entinen pääministeri Sheikh Hasina ja 27. tammikuuta 2005 entinen talousministeri Shah Mohammad Kibria, joista jälkimmäinen sai surmansa,

B.   on huolestunut viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä Bangladeshissa, jossa fundamentalismin uhka näyttää olevan voimistumassa ja huono hallinto, korruptio ja nepotismi ovat vakavasti heikentäneet oikeusvaltion periaatteen sekä perustuslaissa olevien perusoikeuksien turvaamista koskevien säännösten noudattamista Bangladeshissa,

C.   on huolestunut, että Bangladeshin hallitus ei ole juurikaan kyennyt estämään väkivaltaisuuksien puhkeamista ja että ääriryhmien tuomat uhat ovat jatkuvia; panee merkille, että puolisotilaalliset ryhmät edelleen toimivat maaseudulla, joissakin tapauksissa paikallisviranomaisten tuella,

D.   panee huolestuneena merkille, että uskonnolliset vähemmistöt, hindut mukaan luettuina, mutta myös maltilliset muslimiryhmät ja naisten oikeuksia puolustavat järjestöt ovat viime vuosina joutuneet lukuisien väkivaltaisten hyökkäysten ja pelottelun kohteiksi,

E.   myöntää, että tästä seurannut pelon ilmapiiri on syntynyt hallituksen muslimifundamentalistipuolueiden harjoittamasta vallan väärinkäytöstä,

F.   katsoo, että Bangladesh on kyllä saavuttanut edistystä yhteiskunnallis-taloudellisilla aloilla kuten terveydenhuollossa, jätevesihuollossa, koulutuksessa, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä, perhesuunnittelussa ja elintarvikeomavaraisuudessa, mutta se on jäljessä yleisissä hallinnon parantamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvissä asioissa, joita parantamalla voitaisiin tehostaa sen kansan yhteiskunnallis-taloudellista kehitystä;

G.   on huolestunut, että Bangladeshin hallitus ei ole toistaiseksi kyennyt saattamaan oikeuden eteen näihin hyökkäyksiin syyllistyneitä ja että laki ja järjestys on yleisesti huonontunut Bangladeshissa viimeisen vuoden aikana, panee kuitenkin merkille, että Bangladeshin hallitus kielsi 22. helmikuuta 2005 kahden rikollisen muslimijärjestön toiminnan ja jäädytti niiden varat,

H.   painottaa, että EY:n ja Bangladeshin välinen yhteistyösopimus perustuu ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamiseen ja että sen 1 artiklan rikkominen saattaa vaarantaa sopimuksen soveltamisen jatkamisen,

I.   katsoo, että komission on varmistettava, että Bangladeshin ihmisoikeustilannetta valvotaan ja että Euroopan parlamentille tiedotetaan asiasta,

J.   korostaa, että Bangladeshilla on kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita, koska valtio on osapuolena sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa että YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa yleissopimuksessa, mutta se ei ole vielä sopimusten soveltamisen edellyttämää lainsäädäntöä,

1.   tuomitsee toistuvat pommi-iskut ja kehottaa Bangladeshin hallitusta varmistamaan, että kaikki hyökkäyksiä koskevat todisteet ovat vapaasti Bangladeshin tiedustelujoukkoja avustavien kansainvälisten tutkijoiden käytettävissä hallituksen omien lupausten mukaisesti, ja kehottaa Bangladeshin hallitusta julkistamaan tutkimusraportin kokonaisuudessaan;

2.   kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan sen ylimmän oikeusasteen antamia ohjeita oikeudellisten välineiden väärinkäytön välttämiseksi opposition mielenosoittajia pidätettäessä ja pidättäytymään tukahduttamasta rauhanomaisia poliittisia vastalauseita pidätysten ja kidutuksen avulla;

3.   kehottaa Bangladeshin hallitusta erityisesti lopettamaan puolisotilaallisten RAB-joukkojen (Rapid Action Batallion) harjoittaman rikollisuuden torjunnan, joka johtaa teloituksiin ilman oikeudenkäyntiä; toteaa, että arvostetun ihmisoikeusjärjestön ODHIKARin mukaan vuonna 2004 ilmoitettiin virallisesti 90 kidutuksesta johtuvaa pidätettyjen kuolemantapausta;

4.   rohkaisee Bangladeshin hallitusta varmistamaan väestön mahdollisuuden osallistua perinteisiin kulttuuritapahtumiin ja huolehtimaan turvatoimista, jotta nämä perinteisesti suvaitsevaisuutta ja sekularismia edustavat tapahtumat voidaan järjestää turvallisesti;

5.   kehottaa Bangladeshin hallitusta ryhtymään ennaltaehkäiseviin toimiin sellaisia puolisotilaallisia muslimiryhmiä vastaan, jotka ovat harjoittaneet väkivaltaa ja pelottelua Bangladeshin maaseutualueilla;

6.   toistaa tukevansa vaatimusta niiden henkilöiden saattamisesta oikeuden eteen, joiden tiedetään osallistuneen Bangladeshin kansalaisten joukkomurhaan ja muihin sotarikoksiin Bangladeshin vapautussodan aikana vuonna 1971;

7.   katsoo, että vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alussa pidettäviksi suunniteltuja parlamenttivaaleja ajatellen tarvitaan järjestelmällisiä uudistuksia, jotta ryhdytään uudelleen noudattamaan hyvän hallinnon periaatteita ja jotta vaalilautakunta ja väliaikainen hallitus voivat toimia riippumattomasti;

8.   katsoo, että tällaisten uudistusten tukemiseen tarvitaan kaikkien eri puolilla maailmaa toimivien lahjoittajien koordinoitua lähestymistapaa;

9.   kehottaa kaikkia osapuolia pidättäytymään epädemokraattisista toimintamalleista ja kaikkia puolueita osallistumaan täysimääräisesti demokraattiseen prosessiin parlamentissa; kehottaa erityisesti oppositiopuolueita lopettamaan parlamentaarisen toiminnan boikotoinnin, koska yllytys ja väkivalta aiheuttavat kärsimyksiä Bangladeshin kansalle;

10.   ilmaisee tukevansa periaatteellisia toimia, joihin EU:n edustajat ovat ryhtyneet viimeisen vuoden aikana puolustaakseen Bangladeshin uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia; näistä on esimerkkinä heidän fyysinen läsnäolonsa ahmadijjamuslimien rakennuksessa lokakuussa 2004, kun fundamentalistit olivat valmistautuneet kohdistamaan rakennukseen massahyökkäyksen;

11.   kehottaa neuvostoa tarkastelemaan uudelleen EY:n ja Bangladeshin välisen yhteistyösopimuksen ihmisoikeus- ja demokratialausekkeen soveltamista ja varmistamaan, että Bangladeshin hallitus todellakin pyrkii perustavanlaatuisiin parannuksiin ihmisoikeusasioissa;

12.   panee merkille Bangladeshin hallituksen viimeaikaiset vaatimattomat toimet maan poliittisen tilanteen kohentamiseksi; kannustaa Bangladeshin hallitusta pyrkimään tilanteeseen, jossa ylläpidetään lakia ja järjestystä, ja tukee edistymistä kysymyksissä, jotka koskevat hyvää hallintoa, lehdistönvapautta, korruption torjuntaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja Bangladeshin hallitukselle.

(1) EYVL L 118, 27.4.2001, s. 48.


Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävä humanitaarinen apu
PDF 112kWORD 29k
Euroopan parlamentin päätöslauselma Länsi-Saharan pakolaisille myönnettävästä humanitaarisesta avusta
P6_TA(2005)0137RC-B6-0250/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Länsi-Saharasta 16. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman(1), jossa se "pyytää komissiota tehostamaan humanitaarista apuaan Länsi-Saharan pakolaisille ja erityisesti lisäämään humanitaarista apuaan saharalaisväestölle etenkin elintarvikehuollon, terveyden ja koulutuksen aloilla",

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2004: Pääluokka III – Komissio(2), jossa se pyytää, että Länsi-Saharan pakolaisille varmistetaan tehokas ja jatkuva humanitaarinen apu,

–   ottaa huomioon 20. lokakuuta 2004 päivätyn YK:n pääsihteerin raportin (S/2004/827), joka koskee MINURSOn henkilökunnan (myös siviilitehtävissä ja hallinnossa työskentelevän henkilökunnan) mahdollista vähentämistä, ja 27. tammikuuta 2005 päivätyn YK:n pääsihteerin raportin (S/2005/49), joka koskee Länsi-Saharan tilannetta; näissä raporteissa kansainvälistä yhteisöä kehotetaan jatkamaan humanitaarisen avun antoa Länsi-Saharan pakolaisille, kunnes Länsi-Saharan konflikti saadaan ratkaistua,

–   ottaa huomioon 5. toukokuuta 2004 annetun Maailman elintarvikeohjelman Länsi-Saharan pakolaisille tarjottavaa tukea koskevan ehdotuksen (WFP/EB.2/2004/4-B/4), jossa todetaan, että Länsi-Saharan pakolaisten elinolot ovat huonontuneet (lasten kasvu on hidastunut ja aliravitsemus ja anemia lisääntyneet) tuen vähennyttyä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että siirtomaavallan purkamisen keskeydyttyä länsisaharalaiset joutuvat elämään pakolaisleireissä Algeriassa ja että väestön elossa pysyminen on kokonaan riippuvainen kansainvälisestä humanitaarisesta avusta,

B.   ottaa huomioon 3.–6. maaliskuuta 2005 Länsi-Saharan pakolaisten leireillä (jotka sijaitsevat Tindoufin lähellä Algerian lounaisosassa) vierailleiden Euroopan parlamentin jäsenten merkille paneman humanitaarisen tilanteen huonontumisen,

C.   ottaa huomioon Maailman elintarvikeohjelman (UNWFP) 26. helmikuuta 2005 tuenantajamaille esittämän vetoomuksen, jossa korostetaan, että UNWFP ei pysty toukokuun 2005 jälkeen enää tarjoamaan täyttä 2100 kilokalorin annosta 158 000 Länsi-Saharan pakolaiselle avustusten ja ulkopuolisen avun puutteen vuoksi ja että pakolaisille, etupäässä naisille ja lapsille, saattaa tästä syystä aiheutua vakavia ravitsemus- ja terveysongelmia,

D.   on huolestunut elintarvikevarastojen ehtymisestä toukokuussa 2005, ja siitä, että jo nyt epävakaissa oloissa elävät pakolaiset joutuvat vakavan humanitaarisen kriisin kohteeksi, ellei ryhdytä kiireellisesti ennakoiviin toimiin tehokkaan ja nopean avun perille saamiseksi,

E.   ottaa huomioon ne vakavat seuraukset, joita aiheutuu, jos komission Länsi-Saharan pakolaisille Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimiston ECHOn välityksellä antamaa apua vähennetään entisestään (kuten ruokavalion köyhtyminen ja terveys- ja opetusalan huonontuminen, jne.),

F.   ottaa huomioon komission Länsi-Saharan pakolaisille vuoteen 2002 saakka tarjoaman erityis- ja lisätuen (elintarvikkeet, terveydenhoito, koulutus, asunnot, hygienia, jne.), jolla täydennettiin Yhdistyneiden Kansakuntien eri elinten toimeksiannoissa tarjottua perustarvikeapua,

G.   ottaa huomioon, että humanitaarinen kriisi aiheutuu huomattavista puutteista sellaisen oikeudenmukaisen ja kestävän poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi Länsi-Saharan poliittiseen tilanteeseen, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä,

1.   kehottaa komissiota antamaan välittömästi hätäapua, jolla voidaan vastata tällä hetkellä pakolaisina elävien länsisaharalaisten vaikeuksiin;

2.   pyytää komissiota lisäämään ja monipuolistamaan apuaan, jotta se olisi vähintään vuoden 2002 tasolla ja jotta sillä varmistetaan länsisaharalaisille kohtuullinen ravinnon saanti, sekä keskittymään edelleen terveyden, koulutuksen, asuntojen ja liikenteen alan kysymyksiin;

3.   esittää edellä mainitun, 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman 66 kohdassa komissiolle antamansa kehotuksen, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet, joilla taataan avunanto Länsi-Saharan pakolaisleireille ja se, että apua ei missään tapauksessa keskeytetä edes hetkellisesti pelkästään hallinnollisista syistä;

4.   kehottaa komissiota ottamaan tällaisista tilanteista kokemusta omaavat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt mukaan ECHOn ohjelmien toteutukseen sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin antamaa apua jaetaan tehokkaasti ja nopeasti;

5.   pyytää komissiota vahvistamaan humanitaarisen avun hallinnointikapasiteettia pakolaisleireissä toimimalla yhteistyössä tätä tarkoitusta varten perustettujen länsisaharalaisten elinten kanssa;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, YK:n pääsihteerille, Marokon hallitukselle, Polisario-rintamalle ja Afrikan unionin puheenjohtajalle.

(1) EYVL C 377, 29.12.2000, s. 354.
(2) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 457.


Lampedusa
PDF 114kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma Lampedusasta
P6_TA(2005)0138RC-B6-0251/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ja erityisesti sen 14 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen ja erityisesti sen 33 artiklan 1 kohdan, jossa vaaditaan yksittäisten tapausten perinpohjaista tarkastelua ja kielletään pakolaisten karkottaminen tai palauttaminen,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja varsinkin sen neljännen pöytäkirjan 4 artiklan, jonka nojalla ulkomaalaisten joukkokarkotukset ovat kiellettyjä,

–   ottaa huomioon Barcelonan julistuksen sekä 27.–28. marraskuuta 1995 pidetyssä Euro–Välimeri-konferenssissa hyväksytyn työohjelman, joilla edistetään ja puolustetaan perusoikeuksia Välimeren alueella,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja sen turvapaikkaoikeutta koskevan 18 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan,

–   ottaa huomioon kirjalliset kysymykset E-2616/04 ja E-0545/05,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Lampedusan saari sijaitsee keskellä Sisilian salmea, että se on pieni 20 neliökilometrin suuruinen saari, jolla asuu 5 500 asukasta ja että sillä on ilmeisen rajallinen kyky ottaa vastaan ja majoittaa maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, jotka rantautuvat säännöllisesti sen rannikolle usein vielä epätoivon partaalla,

B.   on huolestunut Italian viranomaisten lokakuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana suorittamista maahanmuuttajien joukkokarkotuksista Italiaan kuuluvalta Lampedusan saarelta Libyaan,

C.   ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimisto (UNHCR) on tuominnut 180 henkilön palauttamisen 17. maaliskuuta 2005 ja että UNHCR on julistanut, että Italian ei ole todettu ryhtyneen tarvittaviin varotoimiin sen varmistamiseksi, ettei se palauta todellisia pakolaisia Libyaan, jota ei voida pitää turvallisen turvapaikan maana; ottaa huomioon, että UNHCR pahoittelee syvästi avoimuuden puutetta sekä Italian että Libyan viranomaisten puolelta,

D.   on huolestunut Italian viranomaisten kieltäytymisestä päästää UNHCR:ia Lampedusan säilöönottokeskukseen 15. maalskuusta 2005, vaikka UNHCR:n mukaan Italian viranomaiset ovat antaneet luvan sinne pääsyyn Libyan virkamiehille,

E.   on syvästi huolissaan Libyaan palautettujen satojen turvapaikanhakijoiden kohtalosta, koska kyseinen maa ei ole allekirjoittanut pakolaisten oikeusasemaa koskevaa Geneven yleissopimusta, sillä ei ole turvapaikkajärjestelyä, se ei takaa todellisuudessa pakolaisten oikeuksia ja se suorittaa mielivaltaisia pidätyksiä, vangitsemisia ja karkotuksia; ottaa huomioon, että karkotetut henkilöt ovat yleensä käsiraudoissa ja he eivät tiedä määränpäätään,

F.   on huolissaan vangittujen henkilöiden kohtelusta ja surkeista elinoloista Libyan leireillä sekä ulkomaalaisten viimeaikaisista laajamittaisista palauttamisista Libyasta heidän lähtömaahansa olosuhteissa, jotka eivät takaa heidän ihmisarvoaan eikä eloonjäämistään; on myös huolissaan libyalaisista lähteistä saaduista tiedoista, joiden mukaan karkotukset ovat johtaneet 106 kuolemantapaukseen,

G.   ottaa huomioon Italian ja Libyan kahdenvälisen sopimuksen, jonka sisältö on vielä salainen mutta joka antaa Libyan viranomaisille mahdollisuuden valvoa maahanmuuttovirtaa ja joka velvoittaa ne ottamaan takaisin Italian palauttamat henkilöt,

H.   on huolissaan siitä, että Italialla ei ole turvapaikkaoikeutta koskevaa lainsäädäntöä,

I.   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Italialle 6. huhtikuuta 2005 esittämän pyynnön toimittaa tietoja Lampedusan tilanteesta karkotetun maahanmuuttajaryhmän tekemän anomuksen nro 11593/05 johdosta,

1.   kehottaa Italian viranomaisia ja jäsenvaltioita pidättymään turvapaikanhakijoiden ja epätavallisten maahanmuuttajien joukkokarkotuksista Libyaan ja muihin maihin sekä varmistamaan turvapaikkahakemusten yksittäisen tarkastelun ja palauttamiskiellon periaatteen noudattamisen;

2.   katsoo, että Italian viranomaisten suorittamat maahanmuuttajien joukkokarkotukset Libyaan, 17. maaliskuuta 2005 tapahtunut karkotus mukaan luettuna, loukkaavat palauttamiskiellon periaatetta ja että Italian viranomaiset ovat epäonnistuneet kansainvälisissä velvoitteissaan, koska ne eivät ole varmistaneet, ettei karkotettujen henkilöiden elämä ole uhattuna heidän lähtömaassaan;

3.   kehottaa Italian viranomaisia takaamaan UNHCR:lle vapaan pääsyn Lampedusan säilöönottokeskukseen sekä sellaisten henkilöiden luokse, joita pidetään siellä säilössä ja jotka voisivat tarvita kansainvälistä suojelua;

4.   kehottaa komissiota perustamissopimusten noudattamisen vartijana valvomaan turvapaikkaoikeuden noudattamista Euroopan unionissa EU:sta tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan mukaisesti, lopettamaan joukkokarkotukset ja vaatimaan Italiaa sekä muita jäsenvaltioita noudattamaan EU:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan;

5.   muistuttaa, että yhteisön turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan on perustuttava laillisten maahanmuuttokanavien avaamiseen sekä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien suojelua koskevien yhteisten normien määrittelemiseen Euroopan unionin laajuisesti, kuten Tampereen Eurooppa-neuvosto totesi vuonna 1999 ja kuten Haagin ohjelmassa on vahvistettu;

6.   toistaa syvän varautuneisuutensa ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi turvapaikkamenettelyistä esitettyyn, pienimpään yhteiseen nimittäjään perustuvaan lähestymistapaan (KOM(2002)0326) ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että pakolaiseksi määrittelyä ja pakolaisasemaa koskeva direktiivi 2004/83/EY(2) saatetaan nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä;

7.   kehottaa komissiota keskustelemaan avoimesti tästä kysymyksestä ja julkaisemaan marras-joulukuussa 2004 Libyaan lähettämänsä, laitonta maahanmuuttoa tutkineen teknisen valtuuskunnan tulokset;

8.   kehottaa Libyaa päästämään kansainväliset tarkkailijat maahan, lopettamaan maahanmuuttajien karkotukset ja mielivaltaiset pidätykset, ratifioimaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen ja tunnustamaan UNHCR:n mandaatin; kehottaa julkaisemaan Libyan kanssa tehdyn takaisinottosopimuksen;

9.   pyytää lähettämään asiasta vastaavien valiokuntien jäsenistä koostuvan valtuuskunnan Lampedusan pakolaiskeskukseen ja Libyaan ongelman laajuuden arvioimiseksi ja Italian ja Libyan viranomaisten toimien laillisuuden tutkimiseksi;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Libyan hallitukselle sekä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimistolle.

(1) EUVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
(2) EUVL L 304, 30.9.2004, s. 12.


Kuivuus Portugalissa
PDF 113kWORD 33k
Euroopan parlamentin päätöslauselma Portugalia koettelevasta kuivuudesta
P6_TA(2005)0139RC-B6-0255/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 ja 6 artiklan, joiden mukaan ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä yhteisön eri politiikkojen toteuttamiseen ympäristön kannalta kestävän taloudellisen kehityksen aikaansaamiseksi,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puiteyleissopimukseen (UNFCCC) joulukuussa 1997 liitetyn Kioton pöytäkirjan, jonka yhteisö ratifioi 4. maaliskuuta 2002,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen ilmastonmuutoksesta ja vedestä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että vakava kuivuus on koetellut Etelä-Eurooppaa ja erityisesti Iberian niemimaata viime vuosina,

B.   ottaa huomioon, että Portugalissa ei satanut lokakuun 2004 alun ja maaliskuun 2005 lopun välisenä aikana ja että vuosina 1961–1990 sateiden määrä oli yli puolet pienempi kuin keskimäärin, minkä vuoksi pohjavesitasot ovat äärimmäisen alhaiset, eräissä maan eteläisissä osissa peräti alle 20 prosenttia alhaisemmat kuin yleensä,

C.   ottaa huomioon, että 15. maaliskuuta 2005 noin 88 prosenttia Manner-Portugalin alueesta kärsi vakavasta, jopa äärimmäisestä kuivuudesta ja että muutamat sadepäivät eivät korjanneet tilannetta ratkaisevasti,

D.   ottaa huomioon, että veden puutteella on vakavia sosio-ekonomisia vaikutuksia: se haittaa Portugalin maataloutta, karjanhoitoa ja metsähoitoa, mistä johtuen erityisesti vilja- ja rehukasvit, luonnonniityt sekä muu kasvillisuus ovat kehittyneet erittäin heikosti tai eivät lainkaan; myös heinä- ja viljasadot ovat vaarassa ja rehuvarastot ovat lopussa; veden puutteella on vaikutuksia myös juomaveden riittävyyteen sekä terveydenhoitoon ja se häiritsee myös maalle tärkeää matkailuelinkeinoa,

E.   ottaa huomioon, että toukokuun alusta alkusyksyyn ei ole odotettavissa uusia sateita, mikä tarkoittaa, että eläinten ruokintaa on jatkettava kesän ja myös seuraavan talven ajan,

F.   ottaa huomioon, että tilanne koettelee eniten kaikkein vähävaraisinta väestönosaa ja että välittömiin vaikutuksiin kuuluu paitsi kevätsadon vaarantuminen, koska tärkeimpien patoaltaiden vesivarastot ovat niin pienet, myös lisääntynyt tulipalovaara kesällä, kuten erityisesti vuoden 2003 metsäpalojen katastrofaaliset mittasuhteet osoittivat,

G.   ottaa huomioon, että kuivuuden vaikutuksista tehtyjen tutkimusten mukaan seuraavien 11 kuukauden aikana syntyy 34 prosentin nettohäviö ja että pahiten kärsineillä eteläisillä alueilla tappiot voivat olla jopa 40 prosentin luokkaa,

H.   katsoo, että Portugalia pitkään koetellut kuivuus on osoitus ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, ja korostaa, että tarvitaan kunnianhimoisia kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi; katsoo, että Euroopan unionin olisi pidettävä kiinni johtoasemastaan tässä prosessissa ja tehostettava ponnistelujaan avainaloilla, joita ovat muun muassa ympäristö, energia ja liikenne,

1.   ilmaisee solidaarisuutensa kuivuusalueiden väestölle ja kuivuudesta kärsiville aloille ja on huolissaan portugalilaisten maanviljelijöiden ja karjankasvattajien tilanteesta sekä kuivuudesta kärsivien alueiden vesihuollosta, koska tilanne on erityisen vakava maan keski- ja eteläosissa;

2.   pitää välttämättömänä yhteisön toimia, mutta ei pelkästään uhrien auttamiseksi tarkoitettuja toimia, vaan myös toimia haittojen pahenemisen estämiseksi ja vastaavansuuruisia vahinkoja aiheuttavien tilanteiden toistumisen estämiseksi; kehottaa komissiota näin ollen Portugalin viranomaisilta jo saatujen tietojen perusteella:

   huolehtimaan siitä, että kaikki maanviljelijöille kuuluvat maataloustuet maksetaan ennakkoon;
   helpottamaan yhteisön lainsäädännön ja aiempien vastaavista tilanteista saatujen kokemusten mukaisesti yhteisön interventiovarastoissa olevan joistakin jäsenvaltioista saadun ylijäämäviljan käyttöönottoa,
   antamaan tukensa valmiussuunnitelmaan sisältyville eläinlääkintätoimille, jotta voidaan torjua bluetongue-tautia, joka puhkesi samanaikaisesti kuivuuden kanssa ja joka on eläinten liikkumista koskevien rajoitusten takia pahentanut tilannetta huomattavasti,
   sallimaan poikkeuksia tiettyjen yhteisön säännösten soveltamisesta, erityisesti sallimaan laiduntamisen kesantomailla tai sellaisilla viljanviljelymailla, joilta ei voida korjata satoa, koska tuotantosykli on vaurioitunut,
   antamaan Portugalin viranomaisille luvan maksaa olosuhteiden edellyttämiä valtiontukia erityisesti pienviljelijöille, jotta voidaan antaa tukea poikkeuksellisiin menoihin, joita aiheutuu eläinten ruokinnasta ja veden kuljetuksesta ja keräämisestä, ja muihin erityisen paljon kärsineisiin toimintoihin, kuten perunan ja sitrushedelmien tuotantoon;
   esittämään neuvostolle ja Euroopan parlamentille ehdotuksen oikeudellisten välineiden tarkistamiseksi, jotta voimassaoleva lainsäädäntö vastaa tarpeeseen välttää näin vakavien seurausten toistuminen, jos kuivuutta esiintyy Etelä-Euroopassa useina vuosina peräkkäin;

3.   muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että määrärahat ja varat on asetettava välittömästi käyttöön, jotta voidaan ajoissa estää kuivuudesta johtuvien tulipalojen määrän kasvu ensi kesänä;

4.   pitää myönteisenä komission tiedonantoa riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla (KOM(2005)0074 lopullinen) ja kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan pikaisesti tiedonannossa hahmoteltuja toimia, jotta luodaan mahdollisimman pian tehokas yhteisön järjestelmä eurooppalaisten maanviljelijöiden suojelemiseksi vastaavilta riskeiltä ja kriiseiltä kuin joita Portugalin nykyinen kuivuustilanne aiheuttaa; katsoo, että on tarpeen pyrkiä luomaan yleinen yhteisön varoista rahoitettu maatalousvakuutus, jolla voidaan taata vähimmäistulot maanviljelijöille kuivuuden ja metsäpalojen kaltaisten luonnontuhojen varalta;

5.   pitää tarpeellisena, että perustetaan tukimuoto, jolla minimoidaan kustannusten kasvu ja maataloustuotannon väheneminen, ja että sosiaaliturvamaksujen maksamisesta (oikeuksia menettämättä) vapautetaan väliaikaisesti sellaiset kokopäivätoimiset maanviljelijät, joiden tulot ovat alle 12 EKY:ä ja samalla lykätään tuotantokauden lainojen takaisinmaksua kahdella vuodella ilman korkoa;

6.   pyytää neuvostoa ja komissiota harkitsemaan uudelleen mahdollisuutta käyttää solidaarisuusrahastoa nimenomaan tämänkaltaisissa tilanteissa, jotka ovat yleisiä etenkin Etelä-Euroopassa;

7.   kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan Kioton sitoumusten noudattaminen;

8.   kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti näiden ilmiöiden esiintymistä sen selvittämiseksi, noudattavatko ne tiettyä sykliä vai ovatko ne satunnaisia ja onko kyseessä pysyvä ilmastonmuutos, ja tarkastelemaan Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosprosessin yhteydessä vuoden 2012 jälkeen sovellettavaan järjestelmään liittyviä vaihtoehtoja sekä laatimaan EU:n pitkän aikavälin strategian, jossa esitetään teollisuusmaille vuoteen 2020 mennessä toteutettavia päästövähennystavoitteita; vaatii EU:ta pitämään kiinni johtoasemastaan kansainvälisissä ponnisteluissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi sekä esittämään konkreettisia ehdotuksia vuoden 2012 jälkeen sovellettaviksi strategisiksi toimiksi;

9.   panee kiinnostuneena merkille komission äskettäisen kertomuksen maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta ja sen välittömistä vaikutuksista veden saatavuuteen ja laatuun sekä ekosysteemeihin; pitää erityisen myönteisenä ehdotusta panostaa asianmukaisella tavalla EU:n vesipolitiikan päätöksentekoon, siltä osin kuin on kyse ennustetun ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden kannalta maatalouteen, kaupunkialueisiin, teollisuus- ja energia-alaan, väestönsuojeluun sekä aluesuunnitteluun;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Portugalin parlamentille ja hallitukselle sekä kuivuudesta kärsineiden alueiden paikallisviranomaisille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö