Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2500/2001 muuttamisesta yhteisön tuen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi varainhoitoasetuksen 54 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti (KOM(2004)0814 – C6-0026/2005 – 2004/0285(CNS))

P6_TA(2005)0140 A6-0093/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2004)0814)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 181 a artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0026/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 43 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0093/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen;

2.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

4.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Brasilian liittotasavallan tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2004)0625 – C6-0009/2005 – 2004/0216(CNS))

P6_TA(2005)0141 A6-0081/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2004)0625)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 170 artiklan toisen kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0009/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0081/2005),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Meksikon yhdysvaltojen tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2004)0802 – C6-0035/2005 – 2004/0274(CNS))

P6_TA(2005)0142 A6-0080/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2004)0802)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 170 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0035/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 43 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A6-0080/2005),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Meksikon yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden puolesta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta sopimukseen sopimuspuolina niiden Euroopan unioniin liittymisen nojalla (12585/2004 – KOM(2004)0596 – C6-0247/2004 – 2004/0201(AVC))

P6_TA(2005)0143 A6-0058/2005

(Hyväksyntämenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2004)0596)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Sveitsin liittovaltion välisen yhteistyösopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan (12585/2004)(2),

–   ottaa huomioon neuvoston EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen ja 310 artiklan mukaisesti esittämän pyynnön puoltavasta lausunnosta (C6-0247/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 75 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A6-0058/2005),

1.   antaa puoltavan lausunnon pöytäkirjan tekemisestä;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin liittovaltion hallituksille ja parlamenteille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta siltä osin, mikä koskee ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden pääsyä Schengenin tietojärjestelmään (14238/1/2004 – C6-0007/2005 – 2003/0198(COD))

P6_TA(2005)0144 A6-0084/2005

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14238/1/2004 – C6-0007/2005)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0510)(3),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 62 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0084/2005),

1.   hyväksyy yhteisen kannan sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu toisessa käsittelyssä 28. huhtikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o ..../2005 antamiseksi tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta siltä osin, mikä koskee ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavien jäsenvaltioiden yksiköiden pääsyä Schengenin tietojärjestelmään

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

1)  Ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY(6) 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on autettava toisiaan tuon direktiivin täytäntöönpanossa ja ne voivat vaihtaa tietoja kahden- tai monenvälisesti erityisesti ajoneuvon laillisuuden tarkistamiseksi ennen sen rekisteröintiä, tarvittaessa siinä jäsenvaltiossa, jossa se aikaisemmin oli rekisteröity. Tarkistuksessa voidaan käyttää apuna erityisesti yhteenliitettyjä sähköisiä järjestelmiä.

2)  Schengenin tietojärjestelmä (jäljempänä 'SIS'), joka on perustettu tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta vuonna 1990 tehdyn yleissopimuksen(7) (jäljempänä 'vuoden 1990 Schengenin yleissopimus'), joka on Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan mukaisesti sisällytetty osaksi Euroopan unionia, IV osaston mukaisesti, on jäsenvaltioiden välinen sähköinen tietoverkko ja sisältää muun muassa tietoja sellaisista varastetuista, kavalletuista tai muutoin kadonneista moottoriajoneuvoista, joiden sylinteritilavuus on yli 50 cm3. Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 100 artiklan mukaan tiedot sellaisista moottoriajoneuvoista, joita etsitään takavarikoimista tai rikosoikeudenkäynnissä todisteena käyttämistä varten, tallennetaan SIS:ään.

3)  Rajatylittävän ajoneuvorikollisuuden torjunnasta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehtyyn neuvoston päätökseen 2004/919/EY (8) sisältyy SIS:n käyttö olennaisena osana lainvalvontaviranomaisten strategiaa ajoneuvorikollisuuden torjumiseksi.

4)  Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaan pääsy SIS:ään tallennettuihin tietoihin ja oikeus tehdä niiden perusteella suoria hakuja on varattu ainoastaan viranomaisille, joilla on toimivalta suorittaa ja koordinoida rajatarkastuksia ja muita maan sisällä tehtäviä poliisi- tai tullitarkastuksia.

5)  Vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 102 artiklan 4 kohdassa kielletään periaatteessa tietojen käyttäminen hallinnollisiin tarkoituksiin.

6)  Yksiköillä, jotka vastaavat jäsenvaltioissa ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä ja jotka on nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten nimetty, olisi oltava pääsy SIS:n tietoihin, jotka koskevat sylinteritilavuudeltaan yli 50 cm3:n moottoriajoneuvoja, omapainoltaan yli 750 kg:n perävaunuja ja asuntovaunuja sekä ajoneuvojen rekisteröintitodistuksia ja ajoneuvojen rekisterikilpiä, jotka on varastettu, kavallettu tai jotka ovat muutoin kadonneet tai jotka on mitätöity, jotta ne voivat tarkistaa, ovatko rekisteröitäväksi esitetyt ajoneuvot varastettuja, kavallettuja tai muutoin kadonneita. Tätä varten on tarpeen antaa säännöt, jotka varmistavat näiden yksiköiden pääsyn kyseisiin tietoihin ja antavat niille mahdollisuuden käyttää kyseisiä tietoja hallinnollisiin tarkoituksiin ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämiseksi asianmukaisella tavalla.

7)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että osuman sattuessa toteutetaan vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 100 artiklan 2 kohdassa määrätyt toimenpiteet.

8)  Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmästä (SIS II) 20 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin suosituksessa neuvostolle tuodaan esille tärkeitä huolenaiheita ja näkökohtia SIS-tietojärjestelmän kehittämisestä, erityisesti yksityisten elinten, kuten ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavien yksikköjen, pääsystä SIS-tietojärjestelmään.

9)  Siltä osin kuin ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt eivät ole valtion viranomaisia, pääsy SIS:ään olisi myönnettävä epäsuorasti, eli vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen välityksellä, joka vastaa siitä, että noudatetaan toimenpiteitä, jotka nämä jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kyseisen yleissopimuksen 118 artiklan mukaisesti.

10)  Henkilötietojen käsittelyyn niissä yksiköissä, jotka vastaavat jäsenvaltioissa ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä, sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(9) sekä vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen määräysten erityisiä tietosuojaa koskevia sääntöjä, jotka täydentävät tai selventävät direktiivissä esitettyjä periaatteita.

11)  Tämän asetuksen tavoitetta, eli pääsyn myöntämistä SIS:ään ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille ja yksiköille niiden direktiivin 1999/37/EY mukaisten tehtävien helpottamiseksi, ei voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden toimin, koska SIS on luonteeltaan yhteinen tietojärjestelmä, vaan se voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

12)  Jäsenvaltioilla olisi oltava riittävästi aikaa toteuttaa tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat käytännön toimenpiteet.

13)  Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään siihen alaan kuuluvia Schengenin säännöstön määräyksiä, jota tarkoitetaan tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY(10) 1 artiklan G kohdassa.

14)  Tällä asetuksella kehitetään Sveitsin osalta Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä, Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyssä sopimuksessa tarkoitettujen Schengenin säännöstön(11) määräysten kehittämistä, jotka kuuluvat tietyistä kyseisen sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tehdyn päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan G alakohdan soveltamisalaan sekä kyseisen sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan yhteisön puolesta sekä sopimuksen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta 25 päivänä lokakuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/860/EY(12) 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

15)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

16)  Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen IV osastoon artikla seuraavasti:

102 a artikla

1.  Edellä 92 artiklan 1 kohdan, 100 artiklan 1 kohdan, 101 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 102 artiklan 1, 4 ja 5 kohdan määräysten estämättä on jäsenvaltioiden niillä yksiköillä, jotka vastaavat ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/37/EY* tarkoitettujen ajoneuvojen rekisteröintitodistusten myöntämisestä, oikeus päästä seuraaviin Schengenin tietojärjestelmään tallennettuihin tietoihin, ainoastaan sen tarkistamiseksi, ovatko rekisteröitäväksi esitetyt ajoneuvot varastettuja, kavallettuja tai muutoin kadonneita:

Kyseisten yksiköiden pääsystä näihin tietoihin säädetään kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jollei 2 kohdasta muuta johdu.

2.  Niillä 1 kohdassa tarkoitetuilla yksiköillä, jotka ovat valtion viranomaisia, on oikeus tehdä suoraan hakuja 1 kohdassa tarkoitettuihin Schengenin tietojärjestelmään tallennettuihin tietoihin.

Niillä 1 kohdassa tarkoitetuilla yksiköillä, jotka eivät ole valtion viranomaisia, on oikeus tehdä hakuja 1 kohdassa tarkoitettuihin Schengenin tietojärjestelmään tallennettuihin tietoihin ainoastaan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen välityksellä. Tällä viranomaisella on oikeus tehdä hakuja suoraan näihin tietoihin ja luovuttaa tiedot edelleen kyseisille yksiköille. Asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiset yksiköt ja niiden työntekijät velvoitetaan noudattamaan viranomaisen niille luovuttamien tietojen luvallista käyttöä koskevia rajoituksia.

3.  Edellä 100 artiklan 2 kohdan määräyksiä ei sovelleta hakuun, joka tehdään tämän artiklan mukaisesti. Siitä, millä tavoin 1 kohdassa tarkoitetut yksiköt voivat ilmoittaa poliisi- tai oikeusviranomaisille tietoja, jotka koskevat Schengenin tietojärjestelmään tehdyn haun perusteella ilmi tulleita rikosepäilyjä, säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

4.  Neuvosto toimittaa Euroopan parlamentille vuosittain tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen pyydettyään 115 artiklan nojalla perustetulta yhteiseltä valvontaviranomaiselta lausunnon tietosuojasäännöksistä. Kertomukseen sisällytetään tiedot ja tilastot artiklan täytäntöönpanosta ja sen soveltamistuloksista ja siinä ilmoitetaan, kuinka tietosuojasäännöksiä on sovellettu.

______________

* EYVL L 138, 1.6.1999, s. 57, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/127/EY (EUVL L 10, 16.1.2004, s. 29).

2 artikla

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Sen soveltaminen alkaa ... (13)

3.  Niihin jäsenvaltioihin, joihin ei vielä sovelleta Schengenin säännöstön SIS:ää koskevia määräyksiä, tätä asetusta aletaan soveltaa kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseiset määräykset tulevat niiden osalta voimaan sovellettavien menettelyjen mukaisesti tätä varten tehdyn neuvoston päätöksen ..... mukaisesti.

4.  Tämän asetuksen sisältö tulee Norjan osalta sitovaksi 270 päivän kuluttua siitä päivästä, kun asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.  Sen estämättä, mitä ilmoitusvaatimuksista määrätään Norjan ja Islannin kanssa näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon tehdyn sopimuksen(14) 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa, Norja ilmoittaa neuvostolle ja komissiolle ennen 4 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa, että valtiosäännön mukaiset edellytykset tämän asetuksen sitovuudelle on täytetty.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puhemies

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 794. (3) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (4) EUVL C 110, 30.4.2004, s. 1. (5) Euroopan parlamentin kanta, annettu 1. huhtikuuta 2004 (EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 794), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 22. joulukuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2005. (6) EYVL L 138, 1.6.1999, s. 57, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2003/127/EY (EUVL L 10, 16.1.2004, s. 29). (7) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19, yleissopimus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 871/2004 (EUVL L 162, 30.4.2004, s. 29). (8) EUVL L 389, 30.12.2004, s. 28. (9) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1). (10) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31. (11) Neuvoston asiakirja 13054/04 on osoitteessa http://register.consilium.eu.int. (12) EUVL L 370, 17.12.2004, s. 78. (13) * kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisemisesta. (14) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pohjaveden suojelusta pilaantumiselta (KOM(2003)0550 – C5-0447/2003 – 2003/0210(COD))

P6_TA(2005)0145 A6-0061/2005

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0550)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0447/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja maatalousvaliokunnan lausunnot (A6-0061/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi pohjaveden suojelusta kemialliselta pilaantumiselta ja huononemiselta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Pohjavesi on itsessään arvokas luonnonvara, jota on suojeltava huononemiselta ja kemialliselta pilaantumiselta. Tämä on erityisen tärkeää pohjavedestä riippuvaisissa ekosysteemeissä ja käytettäessä pohjavettä juomavetenä.

(2)  Pohjavettä on suojeltava siten, että hyvälaatuista juomavettä voidaan tuottaa yksinkertaisella suodattamisella, kuten yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(5) 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetetuissa tavoitteissa on säädetty.

(3)  Olisi tehtävä tutkimustyötä parempien kriteerien löytämiseksi pohjavesiekosysteemin laadulle ja suojelulle. Saatu tieto olisi tarvittaessa otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon tai uudelleenarvioinnin yhteydessä.

(4)  Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehtyyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1600/2002/EY(6) sisältyy tavoite, jonka mukaan on saavutettava veden laatutaso, joka ei vaikuta kohtuuttomasti ihmisten terveyteen ja ympäristöön eikä aiheuta näille kohtuuttomia riskejä.

(5)  Pohjavesi on herkin ja Euroopan unionissa yleisin makean veden esiintymä, ja se on erityisesti myös yleisen juomavesihuollon tärkein lähde. Uusilta päästöiltä ja häviöiltä suojautumisen tason on oltava vähintään samanlainen kuin hyvässä kemiallisessa tilassa olevalla pintavedellä. Pilaantuminen ja huononeminen aiheuttavat usein peruuttamattomia vahinkoja.

(6)  Koko ympäristön ja erityisesti ihmisten terveyden suojelemiseksi on vältettävä, ehkäistävä tai pienennettävä pilaavien aineiden haitallisia pitoisuuksia pohjavedessä.

(7)  Direktiivissä 2000/60/EY annetaan suuntaa-antavia säännöksiä pohjaveden suojelua ja säilyttämistä varten. Kuten kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetään, olisi annettava erityisiä toimenpiteitä pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi; näihin toimenpiteisiin kuuluvat pohjaveden hyvän kemiallisen tilan arviointiperusteet sekä arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien havaitsemiseksi ja niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

(8)  Lisäksi on tarpeen määritellä perusteet, joiden mukaisesti arvioidaan pohjavesivarojen vähenemisen vaikutuksia ympäristöön. Direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaan pohjavesimuodostumien määrän kehittymistä on seurattava.

(9)  Pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan arviointiperusteiden saamiseksi olisi kehitettävä laatunormeja, raja-arvoja ja arviointimenetelmiä.

(10)  Pohjaveden suojelu voi vaatia joillakin alueilla muutoksia maa- ja metsätalouden käytäntöihin, mistä voi seurata toimeentulon menetyksiä. Tätä asiaa on käsiteltävä laadittaessa uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia maaseudun kehittämissuunnitelmia.

(11)  Olisi analysoitava jäsenvaltioiden soveltamien erilaisten pohjaveden laatunormien vaikutuksia ympäristönsuojelun tasoon ja sisämarkkinoiden toimintaan.

(12)  On määritettävä perusteet, joilla tunnistetaan pilaavien aineiden pitoisuuksien merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat ja pohjavesimuodostumien merkitykselliset vähenemissuunnat ja määritetään kohdat, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi; perusteissa on otettava huomioon se, miten todennäköisesti pohjavesiin liittyville vesiekosysteemeille ja niistä riippuvaisille maaekosysteemeille koituu haittaa.

(13)  Direktiivin 2000/60/EY 22 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla kumotaan pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 17 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 80/68/ETY(7) 22 päivästä joulukuuta 2013 alkaen. On tarpeen varmistaa direktiivillä 80/68/ETY säädetyn suojelujärjestelyn jatkuvuus pohjaveteen joutuvien pilaavien aineiden suorien ja epäsuorien päästöjen osalta luomalla yhteys myös tätä koskeviin direktiivin 2000/60/EY säännöksiin tai sisällyttämällä ne tähän direktiiviin oikeustilan säilyttämiseksi.

(14)  Lisäksi on selvitettävä, minkä aineiden päästöjä on vältettävä ja rajoitettava. Tässä yhteydessä on otettava erityisesti huomioon tieteelliset tiedot ongelmallisista aineista, kuten endokriinisista aineista(8).

(15)  Direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti pohjaveden varastointi ja palauttaminen on katsottava luvanvaraiseksi käytännöksi ja se on tunnustettava arvokkaaksi vesivarojen hallintamenetelmäksi.

(16)  Jäsenvaltioiden pitäisi mahdollisuuksien mukaan käyttää olemassa olevia tilastointimenettelyjä, mikäli ne täyttävät kansainväliset standardit ja myötävaikuttavat seurantatulosten vertailtavuuteen jäsenvaltioiden välillä pitkällä aikavälillä.

(17)  On säädettävä siirtymätoimenpiteistä tämän direktiivin täytäntöönpanopäivän ja direktiivin 80/68/ETY kumoamispäivän väliseksi ajaksi.

(18)  Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe

Tässä direktiivissä täsmennetään direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan mukainen vaatimus ehkäistä tai rajoittaa pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen ja kaikkien pohjavesimuodostumien tilan huononemista.

Direktiivin 2000/60/EY tytärdirektiivinä tällä direktiivillä edellytetään, että jäsenvaltiot ja vesivarojen kestävästä hallinnoinnista vastaavat viranomaiset toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet pohjavesimuodostumien ominaispiirteiden tarkastelemiseksi ja niiden tilan seuraamiseksi. Näillä toimenpiteillä, jotka on määritelty direktiivin 2000/60/EY liitteessä II (2 kohta), IV ja V, selvitetään muun muassa pohjavesimuodostumien sijainti ja rajat, pohjavettä johtavien kerrostumien geologiset ja hydrologiset ominaisuudet, täyttymis- ja palautumiskyky, akviferit, vedenottopaikat sekä liikakäyttö- ja pilaantumisriskit.

2 artikla

Määritelmät

7.  "Aiemmin saastuneilla alueilla' tarkoitetaan käytöstä poistettuja jätteenkäsittelylaitoksia ja muita maa-alueita, joilla on käsitelty ja säilytetty ja joille on varastoitu jätteitä (vanhat jätekerrostumat), sekä käytöstä poistettujen laitosten maa-alueita ja muita maa-alueita, joilla on käsitelty pilaavia aineita, jotka voivat pistekuormituslähteinä aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumisen ja joita yhteisön nykyinen lainsäädäntö ei kata.

3 artikla

Pohjavesimuodostuman hyvän kemiallisen tilan arviointi- ja luokitteluperusteet

Hyvää kemiallista tilaa koskevat pohjaveden laatunormit määritetään ihmistä ja ympäristöä koskevan toksisuuden kriteerien mukaisesti, jotka ovat direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 33 kohdassa olevan pilaantumisen määritelmän taustalla.

Pohjaveden laatunormien noudattamisen on perustuttava vertailuun kunkin näytteenottopaikan seuranta-arvojen aritmeettisen keskiarvon kanssa pohjavesimuodostumassa tai pohjavesimuodostumaryhmässä, jota pidetään direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan mukaisesti tehtävän analyysin perusteella uhanalaisena. Yksittäisten mittauspaikkojen mittausarvot, jotka eivät vastaa pohjaveden laatunormia, ratkaisevat luokittelun vain silloin, kun mittauspaikat ovat tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa tarkoitetun asiantuntevan tarkastelun mukaan ratkaisevia pohjavesimuodostuman tai sen osan kuormituksen kannalta.

Kun on kyse pitkään pilaantuneena olleista kohteista, pohjaveden pilaantumisen arvioi toimivaltainen viranomainen arvioituaan ensin terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit. Pohjaveden pilaantumisen arviointia ei kuitenkaan oteta huomioon pohjaveden kemiallista tilaa arvioitaessa. Kohteen arviointi- ja kunnostuskriteerit on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklassa tarkoitettuun hoitosuunnitelmaan.

Alueen kunnostamiseksi toimenpideohjelma voi kattaa kunnostustoimia sekä toimia, joiden tarkoituksena on estää pilaantumisen laajentuminen. Tämä säännös ei rajoita direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista.

4 artikla

Pohjaveden kemiallisen tilan arviointi

1.  Jäsenvaltioiden on luokiteltava pohjavesimuodostuman kemiallinen tila hyväksi, kun pohjaveden laatunormeja ei ylitetä yhdessäkään seurantapisteessä, joka on perustettu direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan ja liitteen V mukaisesti pohjaveden kemiallisen tilan arvioimista varten.

2.  Jos pohjaveden laatunormi ylitetään seurantapisteessä, jäsenvaltion on tutkittava, onko ylitys osoitus siitä, että

3.  Pohjavesimuodostuman kemiallisen tilan on katsottava olevan huono ainoastaan silloin, kun 2 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tuloksesta käy ilmi, että yksi tai useampi 2 kohdan a tai b alakohdassa mainituista ehdoista toteutuu.

5 artikla

Jäsenvaltion tasolla, vesipiirin tasolla tai pohjavesimuodostuman tai pohjavesimuodostumaryhmän tasolla määritetyt pohjaveden laatunormit

1.  Tarvittaessa jäsenvaltioiden on määritettävä lisäksi pohjaveden laatunormeja tämän direktiivin 3 artiklan säännösten ja liitteen II mukaisesti jokaiselle muulle pilaavalle aineelle, jonka on kyseisen jäsenvaltion alueella todettu vaikuttavan ratkaisevasti siihen, että jokin pohjavesimuodostuma tai pohjavesimuodostumaryhmä on katsottava uhanalaiseksi. Näitä pohjaveden laatunormeja käytetään muun muassa direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun pohjaveden tilan tarkasteluun.

Nämä pohjaveden laatunormit voidaan määrittää jäsenvaltion tasolla, vesipiirin tasolla tai uhanalaiseksi katsotun pohjavesimuodostuman tai pohjavesimuodostumaryhmän tasolla.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että pohjaveden laatunormien vahvistamisessa otetaan huomioon vesissä luonnollisesti esiintyviksi todettujen aineiden pitoisuudet.

2.  Kansainvälisellä vesistöalueella sijaitsevien pohjavesimuodostumien osalta asianosaisten jäsenvaltioiden on omien kansallisten ja alueellisten erityisolosuhteidensa mukaisesti yhdessä määriteltävä pohjaveden laatunormit ja arviointimenetelmät, jotta voidaan tarjota kriteerit pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan arvioimiseksi.

Jos jäsenvaltiot eivät kykene tähän, ne voivat direktiivin 2000/60/EY 12 artiklan mukaisesti esittää ongelman komissiolle, joka antaa vastauksen kuuden kuukauden kuluessa.

3.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 22 päivänä kesäkuuta 2006 toimitettava komissiolle luettelo kaikista pilaavista aineista, joille ne ovat määrittäneet pohjaveden laatunormit. Jäsenvaltioiden on toimitettava kaikista tähän luetteloon sisältyvistä pilaavista aineista tämän direktiivin liitteessä III olevassa B osassa tarkoitetut tiedot.

6 artikla

Yhteisön tasolla määritettyjen pohjaveden laatunormien luettelon tarkistaminen

7 artikla

Arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien havaitsemiseksi ja niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi

Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti tunnistettava pohjavesimuodostumissa tai pohjavesimuodostumaryhmissä havaittavien pilaavien aineiden pitoisuuksien ihmistoiminnasta johtuvat merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat ja määritettävä ne kohdat, joissa muutossuunnat käännetään laskeviksi.

Jos pohjavesimuodostumassa havaitaan merkityksellinen ja pysyvä pilaavien aineiden pitoisuuksien noususuunta lähtötason muodostavaan pitoisuuteen verrattuna, jäsenvaltioiden on käännettävä tämä suunta laskevaksi direktiivin 2000/60/EY 11 artiklassa tarkoitetun toimenpideohjelman avulla, jotta pohjaveden pilaavia aineita voidaan asteittain vähentää ja huonontuminen voidaan estää.

Erityinen muutossuunnan arviointi ja sen kääntäminen laskevaksi on tehtävä merkittävistä pilaavista aineista niissä pohjavesimuodostumissa, jotka ovat alttiita pistekuormitukselle, jotta voitaisiin varmistaa, että saastuneiden alueiden päästöt eivät ulotu määritetyn alueen ulkopuolelle eivätkä vaaranna pohjavesimuodostuman kemiallista tilaa.

Toimenpideohjelmat voivat sisältää tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä. Jos toimenpiteet ovat yhtä soveliaita, sopimus- ja yhteistyöratkaisut on asetettava sääntelytoimenpiteiden edelle.

8 artikla

Mittausmenetelmät

1.  Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle täydellinen kuvaus mittausmenetelmistä kustakin aineesta, jolle on asetettu yhteisön tason tai kansallinen pohjaveden laatunormi.

2.  Komissio määrittää, ovatko mittausmenetelmät täysin vertailukelpoisia ja voivatko menetelmien väliset erot johtaa vääristymiin, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat tämän direktiivin virheellistä tai epäyhtenäistä soveltamista yhteisössä. Keskeisiä tekijöitä ovat paikalliset ilmasto-olosuhteet ja maaperätyypit.

3.  Näiden havaintojen pohjalta komissio hyväksyy tai hylkää jäsenvaltioiden toimittamat mittausmenetelmät.

4.  Jos komissio hylkää jäsenvaltion toimittamat mittausmenetelmät, kyseisen jäsenvaltion on toimitettava tarkistetut mittausmenetelmät komission hyväksyttäviksi 1–3 kohdan säännösten mukaisesti.

5.  Hyväksytyt mittausmenetelmät on otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa direktiivin 2000/60/EY 8 artiklassa tarkoitettuun päivämäärään mennessä.

9 artikla

Toimenpiteet, joilla ehkäistään tai rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen

Direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen perustoimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin vesipiirin toimenpideohjelmaan sisältyy toimenpiteitä, joilla ehkäistään mainitun direktiivin liitteessä VIII olevassa 1–6 kohdassa tarkoitettujen pilaavien aineiden epäsuorat päästöt pohjaveteen.

Toisen kohdan mukaisia toimia voidaan toteuttaa vain, kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, että pohjavettä ja erityisesti sen laatua valvotaan.

Tässä artiklassa vaadituissa toimissa on huomioitava parhaat ympäristökäytännöt ja paras saatavilla oleva tekniikka.

Kun epäsuorat päästöt sallitaan, pohjaveteen vaikuttava hajakuormitus on otettava huomioon silloin, kun se järkevää.

Aiemmin saastuneilta alueilta peräisin olevia merkittäviä suoria ja epäsuoria päästöjä on arvioitava kansallisten säännösten mukaisesti. Aiemmin saastuneiden alueiden arviointi- ja korjausperusteet on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklassa tarkoitettuun vesipiirin hoitosuunnitelmaan. Niiden mukaisissa kunnostusohjelmissa on oltava kohtuullisin kustannuksin saavutettava kunnostustavoite, ja ainakin pilaantumisen edelleen leviäminen on estettävä. Tämän kohdan säännösten soveltaminen ei vaikuta direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4 ja 5 kohdan säännösten soveltamiseen.

Jäsenvaltioiden on annettava yhteenveto 2 kohdan mukaisista poikkeuksista täydennyksenä direktiivin 2000/60/EY 11 artiklassa tarkoitettuihin toimenpideohjelmiin.

10 artikla

Ehkäisytoimet

Ehkäisytoimiin, joita tarkoitetaan 9 artiklassa, on sisällyttävä kyseisen alueen hydrogeologisten olojen, pintamaan ja syvempien maakerrosten mahdollisten puhdistavien ominaisuuksien ja päästöstä pohjaveden laadulle aiheutuvan pilaantumisen ja muuttumisvaaran tutkimus ja niissä on todettava, onko aineiden päästäminen pohjaveteen ympäristön kannalta tyydyttävä ratkaisu.

11 artikla

Saastuttaja maksaa -periaate

Jäsenvaltioiden on toteutettava direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan mukaisia toimia siirtääkseen pohjaveden pilaantumisen kustannukset saastuttajalle.

Jos sisämarkkinoilla kaupan pidettävien tuotteiden tuottaminen tai käyttö aiheuttaa pohjaveden pilaantumista, komissio ryhtyy toimiin asettaakseen tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia sakkoja kyseisille pilaantumislähteille.

12 artikla

Tutkimus ja tulosten levittäminen

Komissio rohkaisee jäsenvaltioiden suostumuksella pohjavesimuodostumien kuvaamisen ja seurannan parametrien mittaamista ja laskentaa koskevien tunnettujen menetelmien levittämistä ja edistää uutta tutkimusta pohjavesimuodostumien ja niiden laadun seuraamista ja hoitoa varten käytettävissä olevan teknologian kehittämiseksi myös pohjavesiekosysteemit huomioon ottaen.

13 artikla

Kylpylöiden ja terveyslähteiden suojelu

Komissio ja jäsenvaltiot vahvistavat yhteisen metodologian pohjavesimuodostumien suojelualueiden määrittelemiseksi, kun on kyse kylpylöihin ja terveyslähteisiin liittyvistä vesimuodostumista, jotta varmistetaan näiden suojelualueiden kunnioittaminen teollisuus- ja yhdyskuntasuunnittelussa.

14 artikla

Siirtymäjärjestelyt

Aikana ... päivästä ... kuuta ... (10) 22 päivään joulukuuta 2013 asti direktiivin 80/68/ETY 4 ja 5 artiklan mukaisissa ennakkotutkimuksissa ja -luvissa on otettava huomioon tämän direktiivin 3, 5 ja 7 artiklassa säädetyt vaatimukset.

15 artikla

Tekniset muutokset

Tämän direktiivin liitteitä II ja IV voidaan sopeuttaa tieteen ja tekniikan kehitykseen direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, kun otetaan huomioon direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu vesipiirin hoitosuunnitelman uudelleentarkastelun ja ajantasaistamisen määräkausi.

Neuvosto vahvistaa yhteisen metodologian pohjavesimuodostumien luetteloimiseksi valmisteltaessa Inspire-ohjelman täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden on tätä varten alettava kerätä tietoa heti direktiivin tultua voimaan.

16 artikla

Täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ... (11). Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

HYVÄ KEMIALLINEN TILA – POHJAVEDEN LAATUNORMIT

A.  Uhanalaisen pohjavesimuodostuman tilan luokittelu ja arviointi

Sen jälkeen, kun yksittäisten näytteenottopaikkojen arvioinnin ja luokittelun tulokset on esitetty tämän direktiivin 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännösten mukaisesti, suoritetaan direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan mukaan uhanalaiseksi katsotun pohjavesimuodostuman tai pohjavesimuodostumaryhmän luokittelu.

Tutkimukset suoritetaan ylemmissä pohjavesiesiintymissä.

B.  Hyvää kemiallista tilaa koskevat laatunormi

LIITE II

YHTEISET PERUSTEET LAATUNORMIEN MÄÄRITTÄMISELLE POHJAVEDEN KEMIALLISEN TILAN ARVIOINTIA VARTEN

1.  Jäsenvaltiot johtavat pohjaveden laatunormit seuraavien seikkojen perusteella:

2.  Pohjaveden laatunormin on vastattava sellaista pilaavan aineen pitoisuutta, jonka ylitys merkitsee vaaraa, että

LIITE III

POHJAVETTÄ PILAAVIA AINEITA KOSKEVAT LAATUNORMIT

OSA A.1: Vähimmäisluettelo pilaavista aineista, joille jäsenvaltioiden on annettava pohjaveden laatunormit tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti

OSA A.2: Vähimmäisluettelo osoittimista, joille jäsenvaltioiden on annettava pohjaveden laatunormit tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti

OSA B: Tiedot, jotka jäsenvaltioiden on annettava niiden pilaavien aineiden luettelon osalta, joille on määritetty pohjaveden laatunormit

Tämän direktiivin 5 artiklan ja liitteessä II olevan 1 osan mukaisesti jäsenvaltioiden on annettava vähintään seuraavat tiedot kaikista niistä pilaavista aineista, joiden perusteella pohjavesimuodostumat katsotaan uhanalaisiksi ja joille on otettu käyttöön hyvää kemiallista tilaa koskevat kansalliset laatunormit:

1.  Tiedot uhanalaisiksi katsotuista pohjavesimuodostumista

1.1  Tiedot niiden uhanalaisiksi katsottavien pohjavesimuodostumien määrästä, joissa esiintyy pilaavia aineita, joille on määritetty kansallisella tasolla laatunormit.

1.2  Tiedot kustakin siksi uhanalaiseksi katsottavasta pohjavesimuodostumasta, erityisesti muodostuman koko, pohjavesimuodostumien ja niihin liittyvien pintavesien sekä niistä riippuvaisten maaekosysteemien välinen suhde, pohjaveden käyttö juomaveden lähteenä ja, jos kyseessä ovat luonnossa esiintyvät aineet, niiden taustatasot pohjavesimuodostumissa.

2.  Tiedot pohjaveden laatunormien määrittelystä

2.1  Pohjaveden laatunormit, joita voidaan soveltaa jäsenvaltion tasolla, vesipiirin tasolla tai pohjavesimuodostuman tai pohjavesimuodostumaryhmän tasolla.

2.2  Pohjaveden laatunormien ja havaittujen taustatasojen välinen suhde, kun kyseessä ovat luonnossa esiintyvät aineet.

Jos luonnossa esiintyville aineille ei ole olemassa pohjavettä koskevia tunnettuja taustatasoja, taustatasot määritetään parhaan asiantuntija-arvion perusteella.

LIITE IV

MERKITYKSELLISTEN JA PYSYVIEN NOUSUSUUNTIEN TUNNISTAMINEN JA NIIDEN KÄÄNTÄMINEN LASKEVIKSI

1.  Merkityksellisten ja pysyvien noususuuntien tunnistaminen

Jäsenvaltioiden on tunnistettava merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat ottaen huomioon seuraavat vaatimukset:

1.1  Direktiivin 2000/60/EY liitteen V kohdan 2.4 mukaisesti seurantaohjelmaa on sopeutettava siten, että voidaan havaita kaikki merkitykselliset ja pysyvät noususuunnat tämän direktiivin 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan, 5 artiklan ja liitteen I mukaisesti nimettyjen pilaavien aineiden pitoisuuksissa.

1.2  Menettely merkityksellisten ja pysyvien noususuuntien tunnistamiseksi perustuu seuraavaan:

d)  Olisi pyrittävä välttämään tilanteita, joissa kaksi tai useampia peräkkäisiä tietoja puuttuu, ja on harkittava näytteenottojärjestelyä koskevia lisävaatimuksia, jotta varmistettaisiin luotettavien tulosten laskeminen.

1.3  Kun tunnistetaan merkityksellisiä ja pysyviä noususuuntia sellaisten aineiden pitoisuuksissa, joita esiintyy sekä luonnollisesti että ihmistoiminnan seurauksena, on otettava huomioon tiedot, jotka on kerätty ennen seurantaohjelman käynnistämistä, jotta voitaisiin raportoida noususuunnan tunnistamisesta direktiivin 2000/60/EY 13 artiklassa säädetyn ensimmäisen vesipiirin hoitosuunnitelman puitteissa.

1.4  Menettely, jolla määritetään muutossuunnan arvioinnin alkukohta, on laadittava aikaperusteisesti ja vähintään direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisesti kerättyjen seurantatietojen pohjalta. Tässä tapauksessa viitekohtien on vastattava seurantaohjelman aloituskohtaa.

Jos käytettävissä on tietoja, jotka on saatu seurantaohjelman käynnistämistä edeltävältä ajalta, niitä olisi käytettävä määritettäessä viitepisteet, joilla tunnistetaan muutossuunnan arvioinnin alkukohta.

1.5  Vastaavasti on tehtävä erityinen muutossuunnan arviointi niillä pohjavesimuodostumien alueilla, joissa jonkin tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti yksilöidyn pilaavan aineen pitoisuuden merkityksellisellä ja pysyvällä noususuunnalla saattaa olla kielteinen vaikutus pohjavesimuodostumaan liittyviin vesiekosysteemeihin tai siitä riippuvaisiin maaekosysteemeihin tai se saattaa haitata pohjaveden nykyistä tai tulevaa käyttöä.

1.6  Merkityksellisten ja pysyvien noususuuntien tunnistaminen perustuu tämän direktiivin liitteessä II annettuun menettelyyn kemiallisen tilan arvioimiseksi.

1.7  Kun pohjavesimuodostumien määrää arvioidaan, jäsenvaltioiden on määriteltävä yhteistyössä vesipiireistä vastaavien tahojen kanssa pohjavesimuodostuman vesitase ja -taso käyttämällä asianmukaisia indikaattoreita, jotka on määritelty historiallisten tietojen ja tarkoitukseen kehitettyjen seurantaverkostojen perusteella.

2.  Kohdat, joissa muutossuunta käännetään laskevaksi

2.1  Muutossuunnan kääntämisessä on keskityttävä noususuuntiin, jotka vaarantavat pohjaveden, siihen liittyvät vesiekosysteemit, suoraan siitä riippuvaiset maaekosysteemit, ihmisten terveyden tai vesiympäristön oikeutetun käytön.

2.2  Mittausarvojen vähimmäismäärä ja aikasarjan vähimmäispituus analysoitaessa muutossuunnan kääntämistä vuosina sisältää tämän liitteen 1.2 kohdan c alakohdan mukaisesti valitun seurantatiheyden ja riippuu siitä; tämä vahvistetaan seuraavassa taulukossa. Aikasarja on enintään 6 vuotta.

2.3  Muutossuunta kääntyy, jos ensimmäisessä osassa muutoslinja on positiivinen ja toisessa osassa negatiivinen. Jotta muutossuunnan kääntymistä voitaisiin arvioida luotettavasti, on varmistettava, että arvoja on aikasarjassa sekä ennen muutossuunnan kääntymistä että sen jälkeen riittävästi seurantatiheyteen nähden.

2.4  Muutossuunnan kääntämispäätöksen on perustuttava myös pilaavan aineen pitoisuuksien kasvusuuntaisen ja pysyvän muutoksen merkitykseen ympäristölle. Direktiivin 2000/60/EY 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti kohdaksi, jossa muutossuunta käännetään laskuun, suositellaan arvoa, joka on enintään 75 % tämän direktiivin liitteessä I olevassa B osassa annettujen laatunormien tasosta ja/tai tämän direktiivin 5 artiklan mukaisesti määritetyistä pohjaveden laatunormeista.

2.5  Kun viitepiste on määritetty edellä olevien kohdan 2.1 mukaisesti, sitä on käytettävä uhanalaisina pidettyihin pohjavesimuodostumiin ja uhkaan liittyvään aineeseen, eikä sitä voida vaihtaa.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 112, 30.4.2004, s. 40. (3) EUVL C 109, 30.4.2004, s. 29. (4) Euroopan parlamentin kanta 28. huhtikuuta 2005. (5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettu päätöksellä N:o 2455/2001/EY (EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1). (6) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1. (7) EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/692/ETY (EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48). (8) Ks. Euroopan parlamentin 20. lokakuuta 1998 antama päätöslauselma endokriinisia häiriöitä aiheuttavista kemiallisista aineista (EYVL C 341, 9.11.1998, s. 37) ja 26. lokakuuta 2000 antama päätöslauselma komission tiedonannosta hormonaalisia haitta-aineita koskevasta yhteisön strategiasta – aineet, joiden epäillään vaikuttavan ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten hormonijärjestelmien toimintaan (EYVL C 197, 12.7.2001, s. 409). (9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (10) * 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. (11) * 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. (12) Jos katsotaan, että pohjaveden laatunormit voivat tietyn pohjavesimuodostuman osalta aiheuttaa sen, että direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa määrittyjä ympäristötavoitteita ei mahdollisesti saavuteta pohjaveteen liittyvissä pintavesissä, tai aiheuttaa merkittävää vahinkoa kyseisestä pohjavesimuodostumasta suoraan riippuvaisille maaekosysteemeille, on säädettävä tiukemmista pohjaveden laatunormeista tämän direktiivin 5 artiklan sekä liitteen IV mukaisesti. (13) Normien täyttyminen on arvioitava direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 2.4.5 kohdan, tämän direktiivin 6 artiklan ja sen yhteisön lainsäädännön mukaisesti, josta normit on johdettu. (14) Torjunta-aineilla tarkoitetaan kasvinsuojeluaineita ja biosidituotteita; kasvinsuojeluaineet on määritelty pohjaveden laatunormeista direktiivin 91/414/ETY 2 artiklassa ja biosidituotteet direktiivin 98/8/EY 2 artiklassa.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön luomisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 1365/75 muuttamisesta (KOM(2004)0057 – C6-0040/2004 – 2004/0026(CNS))

P6_TA(2005)0146 A6-0091/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2004)0057)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0040/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6-0091/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 8 A KAPPALE (uusi) (8 a) On varmistettava säätiön rakenteellinen sitoutuminen kansalaisyhteiskuntaan ja erityisesti sosiaalialalla toimiviin kansalaisjärjestöihin. Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 11 KAPPALE (11)  Komission tavoitteena on perustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti poistaa epätasa-arvo ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa kaikissa toimissa. Siksi on aiheellista antaa säännökset, joilla edistetään miesten ja naisten tasapuolista edustusta hallintoneuvoston kokoonpanossa. (11)  Komission tavoitteena on perustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti poistaa epätasa-arvo ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa kaikissa toimissa. Siksi on aiheellista antaa säännökset, joilla edistetään miesten ja naisten tasapuolista edustusta säätiön johto- ja hallintoelimissä. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 13 KAPPALE (13)  Säätiö on ainoa yhteisön erillisvirasto, jolla on omat henkilöstösääntönsä. Vuonna 2004 toteutettava Euroopan yhteisöjen henkilöstösääntöjen uudistus huomioon ottaen on aiheellista korjata tällainen epäjohdonmukaisuus ja mukauttaa säätiön henkilöstöä koskevia säännöksiä. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista annettua neuvoston asetusta (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/761 olisi edelleen sovellettava kyseisen asetuksen säännösten mukaan palkattuun säätiön henkilöstöön. (13)  On asianmukaista kohdella henkilöstöä säätiössä, joka on ainoa yhteisön erillisvirasto, jolla on omat henkilöstösääntönsä, samalla tavoin kuin muita virkamiehiä ja toimihenkilöitä, jotka on otettu palvelukseen yhteisön tekemällä sopimuksella, ja myönnettävä samat edut kuin Euroopan yhteisöjen uusissa henkilöstösäännöissä ja pidettävä samalla huolta saavutetuista oikeuksista, etenkin uraa koskevista oikeuksista ja eläkeoikeuksista. Sen varmistaminen, että nykyinen ja uusi henkilöstö sisällytetään EY:n henkilöstösääntöjen soveltamisalaan, tuo mukanaan harmonisointi- ja tehokkuusetuja, ja tämä olisi toteutettava tavalla, joka ei aiheuta kustannuksia. _____________ 1 EYVL L 214, 6.8.1976, s. 24. Tarkistus 4 1 ARTIKLAN 1 A KOHTA (uusi) 3 artiklan 2 a kohta (uusi) (asetus (ETY) N:o 1365/75) 1 a. Lisätään 3 artiklaan 2 a kohta seuraavasti: "2 a. Toteuttaessaan tehtäväänsä säätiön on edistettävä asianmukaisia suhteita sosiaalialalla toimiviin kansalaisjärjestöihin varmistaakseen niiden jäsennellyn yhteyden säätiön työhön." Tarkistus 5 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 5 artiklan johdantokappale (asetus (ETY) N:o 1365/75) Säätiössä on: Säätiön johto- ja hallintoelimiä ovat: Tarkistus 6 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 2 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 2.  Neuvosto nimittää 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet siten, että jokaisessa edellä mainitussa ryhmässä on yksi jäsen kustakin jäsenvaltiosta. Samalla ja samoin ehdoin kuin varsinaisen jäsenen neuvosto nimittää varajäsenen, joka osallistuu johtokunnan kokouksiin ainoastaan varsinaisen jäsenen poissa ollessa. 2.  Neuvosto nimittää 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet saatuaan kultakin jäsenvaltiolta ja niiden työnantaja- ja työntekijäjärjestöiltä erilliset ehdokasluettelot. Samalla ja samoin ehdoin kuin varsinaisen jäsenen neuvosto nimittää varajäsenen, joka osallistuu johtokunnan kokouksiin ainoastaan varsinaisen jäsenen poissa ollessa. Komissio nimittää sitä edustavat varsinaiset jäsenet ja varajäsenet itse. Komissio nimittää sitä edustavat varsinaiset jäsenet ja varajäsenet itse. Kun jäsenvaltiot, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt laativat neuvostolle ehdokasluettelonsa, niiden on pyrittävä varmistamaan miesten ja naisten tasapuolinen edustus johtokunnassa. Kun jäsenvaltiot, komissio, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt laativat ehdokasluettelonsa, niiden on pyrittävä varmistamaan miesten ja naisten tasapuolinen edustus johtokunnassa. Miesten ja naisten tasapuolinen edustus on yleisesti ottaen varmistettava 5 artiklassa tarkoitetuissa elimissä. Kaikkien enemmän kuin yhden jäsenen nimittävien ryhmien on varmistettava nimityksissään tasainen sukupuolijakauma. Neuvosto julkaisee tiedoksi johtokunnan jäsenten luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Neuvosto julkaisee johtokunnan ja puheenjohtajiston jäsenten luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja säätiö julkaisee sen verkkosivuillaan. Tarkistus 7 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 4 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 4.  Johtokunta valitsee 7 kohdassa tarkoitetun kolmen ryhmän sekä komission edustajien keskuudesta yhdeksi vuodeksi puheenjohtajansa ja kolme varapuheenjohtajaa, jotka voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. 4.  Johtokunta valitsee puheenjohtajakseen ja kolmeksi varapuheenjohtajaksi yhden henkilön kustakin 7 kohdassa tarkoitetuista kolmesta ryhmästä sekä yhden henkilön komission edustajien keskuudesta yhdeksi vuodeksi. Toimikausi voidaan uusia. Tarkistus 8 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 6 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 6.  Johtokunta tekee päätöksensä jäsentensä äänten ehdottomalla enemmistöllä. 6.  Johtokunta tekee päätöksensä jäsentensä äänten ehdottomalla enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 8 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 8.  Johtokunta asettaa puheenjohtajiston. Puheenjohtajisto muodostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja kolmesta varapuheenjohtajasta sekä kunkin 7 kohdassa tarkoitetun ryhmän koordinaattorista ja yhdestä komission edustajasta. 8.  Johtokunta asettaa puheenjohtajiston, jossa on 11 jäsentä. Puheenjohtajisto muodostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja kolmesta varapuheenjohtajasta sekä kunkin 7 kohdassa tarkoitetun ryhmän koordinaattorista ja yhdestä kunkin ryhmän muusta edustajasta sekä yhdestä komission edustajasta. Kukin ryhmä voi nimittää enintään kolme varajäsentä, jotka osallistuvat puheenjohtajiston kokouksiin varsinaisten jäsenten poissa ollessa. Tarkistus 10 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 9 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 9.  Johtokunta päättää puheenjohtajiston vuotuisesta kokousaikataulusta. Puheenjohtaja kutsuu koolle puheenjohtajiston lisäkokouksia sen jäsenten pyynnöstä. 9.  Johtokunta päättää puheenjohtajiston kokousten vuotuisesta lukumäärästä. Puheenjohtajiston puheenjohtaja kutsuu koolle lisäkokouksia sen jäsenten pyynnöstä. Tarkistus 11 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 10 a kohta (uusi) (asetus (ETY) N:o 1365/75) 10 a. Johtokunnalle annetaan täydelliset ja ajantasaiset tiedot puheenjohtajiston toiminnasta ja päätöksistä. Tarkistus 12 1 ARTIKLAN 4 KOHDAN A ALAKOHTA 7 artiklan 1 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 1.  Johtokunta johtaa säätiötä, jonka suuntaviivat se määrää. Johtokunta hyväksyy johtajan tekemän ehdotuksen perusteella toimintasuunnitelman yhteisymmärryksessä komission kanssa. 1.  Johtokunta määrittää säätiön strategiset tavoitteet. Johtokunta hyväksyy erityisesti talousarvion, nelivuotisen toimintaohjelman sekä vuosittaisen työohjelman johtajan 5 artiklan mukaisesti tekemän ehdotuksen perusteella. Tarkistus 13 1 ARTIKLAN 4 KOHDAN A A ALAKOHTA (uusi) 7 artiklan 2 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) a a) Korvataan 2 kohta seuraavasti: "2. Komission lausunnon saatuaan johtokunta hyväksyy työjärjestyksen, jossa määrätään sen toimintaa koskevista käytännön järjestelyistä. Työjärjestys lähetetään tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Saatuaan työjärjestyksen neuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä muuttaa sen määräyksiä kolmen kuukauden kuluessa." Tarkistus 14 1 ARTIKLAN 4 KOHDAN B ALAKOHTA 7 artiklan 4 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 4.  Puheenjohtajisto toteuttaa johtokunnan antamin valtuuksin kaikki säätiön johtamisen edellyttämät toimenpiteet johtokunnan kokousten välillä lukuun ottamatta 12 ja 15 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 9 artiklassa vahvistettuja johtajan velvollisuuksia. 4.  Puheenjohtajisto seuraa johtokunnan antamin valtuuksin johtokunnan päätösten täytäntöönpanoa ja toteuttaa kaikki säätiön asianmukaisen johtamisen edellyttämät toimenpiteet johtokunnan kokousten välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 ja 9 artiklassa vahvistettuja johtajan velvollisuuksia. Johtokunta ei voi siirtää puheenjohtajistolle 12 ja 15 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia. Tarkistus 15 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 9 artiklan 1 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 1.  Johtaja vastaa säätiön hallinnosta ja panee täytäntöön johtokunnan ja puheenjohtajiston päätökset. Hän edustaa säätiötä oikeudellisesti. 1.  Johtaja vastaa säätiön hallinnosta sekä johtokunnan ja puheenjohtajiston tekemien päätösten ja niiden hyväksymien ohjelmien täytäntöönpanosta. Johtaja edustaa säätiötä oikeudellisesti ja päättää henkilöstöasioista 17 artiklan mukaisesti. Tarkistus 16 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 10 artikla (asetus (ETY) N:o 1365/75) Johtokunta voi johtajan esityksestä pyytää riippumattomilta asiantuntijoilta lausunnon tietyistä vuosittaiseen toimintasuunnitelmaan liittyvistä kysymyksistä. Johtokunta voi johtajan esityksen perusteella valita riippumattomat asiantuntijat ja pyytää heiltä lausunnon tietyistä vuosittaiseen työohjelmaan ja nelivuotiseen toimintaohjelmaan liittyvistä kysymyksistä. Tarkistukset 17 ja 21 1 ARTIKLAN 7 KOHTA 12 artiklan 1 kohdan 2 alakohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) 7)  Korvataan 12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti: 7)  Korvataan 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti: "1. Johtaja laatii vuosittaisen työohjelman ennen kunkin vuoden 1 päivää heinäkuuta 7 artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen perusteella. Vuosittainen työohjelma on osa nelivuotista toimintaohjelmaa. Vuosittaisen työohjelman hankkeisiin on liitettävä arvio vastaavista menoista. "Johtaja ottaa edellä mainittua suunnitelmaa laatiessaan huomioon yhteisön toimielinten sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot." Johtaja ottaa ohjelmia laatiessaan huomioon yhteisön toimielinten, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot." Tarkistus 18 1 ARTIKLAN 7 A KOHTA (uusi) 12 artiklan 2 kohta (asetus (ETY) N:o 1365/75) (7 a) Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti: "2. Johtaja toimittaa ohjelmat johtokunnan hyväksyttäviksi." Tarkistus 19 1 ARTIKLAN 8 KOHTA 17 artikla (asetus (ETY) N:o 1365/75) 1.  Säätiön henkilöstöön, joka on palkattu [tämän asetuksen voimaantulopäivä] jälkeen, sovelletaan tapauksen mukaan joko Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Säätiö käyttää henkilöstönsä suhteen tapauksen mukaan joko nimittävälle viranomaiselle tai hankintaviranomaiselle annettuja valtuuksia. 1.  Säätiön henkilöstöön, joka on palkattu [tämän asetuksen voimaantulopäivä] jälkeen, sovelletaan joko Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä tai Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja. Asiassa sovelletaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevaa 2 jaksoa. 1 a. Kaikkiin Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön henkilöstöä koskevista palvelussuhteen ehdoista 29 päivänä kesäkuuta 1976 annetun neuvoston asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76* mukaisesti ennen [tämän asetuksen voimaantulopäivä] palkattuihin säätiön työntekijöihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä. Näihin työsopimuksiin sovelletaan kyseisestä päivämäärästä lähtien henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevien 1, 3 ja 4 jakson määräyksiä lukuun ottamatta 22 artiklan 2 kohtaa. Työntekijöillä on oikeus päättää työsopimuksensa myös mainittuna päivänä ilman asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 45 artiklassa säädettyä irtisanomisaikaa. Sopimuksen päättymisestä maksettavan erorahan ja työttömyyskorvauksen vuoksi sopimuksen katsotaan tällöin päättyvän säätiön toiminnan seurauksena. 1 b. Säätiö käyttää henkilöstönsä suhteen tapauksen mukaan joko nimittävälle viranomaiselle tai sopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia. 2.  Johtokunta antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt. 2.  Johtokunta antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt. ______ * EYVL L 214, 6.8.1976, s. 24, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EHTY, ETY, Euratom) N:o 680/87 (EYVL L 72, 14.3.1987, s. 15). Tarkistus 20 2 ARTIKLA 2 artikla Poistetaan. Neuvoston asetuksen (EHTY, ETY, Euratom) N:o 1860/76 soveltamista jatketaan kyseisen asetuksen sääntöjen mukaisesti palkattuun Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön henkilöstöön.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 2062/94 muuttamisesta (KOM(2004)0050 – C6-0014/2004 – 2004/0014(CNS))

P6_TA(2005)0147 A6-0092/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2004)0050)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0014/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0092/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 1 KAPPALE (1)  Euroopan työturvallisuus ja työterveysviraston perustamisesta 18 päivänä heinäkuuta 1994 annettuun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2062/94 sisältyy viraston ja erityisesti sen hallintoneuvoston tavoitteita, tehtäviä ja organisaatiota koskevia säännöksiä. Kyseisiä säännöksiä on muutettu Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymisen jälkeen, kun hallintoneuvostoon on ollut tarpeen lisätä uusia jäseniä. (1)  Euroopan työturvallisuus ja työterveysviraston perustamisesta 18 päivänä heinäkuuta 1994 annettuun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2062/94 sisältyy viraston ja erityisesti sen hallintoneuvoston tavoitteita, tehtäviä ja organisaatiota koskevia säännöksiä. Kyseisiä säännöksiä on muutettu äskettäin tapahtuneen uusien jäsenvaltioiden liittymisen jälkeen, kun hallintoneuvostoon on ollut tarpeen lisätä uusia jäseniä. Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 5 A KAPPALE (uusi) (5 a) Saavuttaakseen edellä asetetut tavoitteet viraston on tietojen keräämisen ja jakamisen lisäksi analysoitava tietoa, selvitettävä riskit ja hyvät toimintatavat ja edistettävä ennaltaehkäiseviä toimia. Sen vuoksi on tärkeää tuoda esiin, että virasto toimii "riskien seurantakeskuksena" ja että sen olisi analysoitava riskejä, eritoten uusia riskejä, ja edistettävä ennaltaehkäiseviä toimia. Sen olisi otettava huomioon myös työntekijöiden perheenjäsenille aiheutuvat riskit. Erityistä huomiota on kiinnitettävä genotoksisuuteen, jolla voi olla vaikutuksia altistuneiden työntekijöiden jälkeläisiin. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 6 KAPPALE (6)  Viraston arviointia koskevassa komission kertomuksessa, joka on laadittu asetuksen (EY) N:o 2062/94 23 artiklan mukaisesti ja joka perustuu vuonna 2001 tehtyyn ulkoiseen arviointiin ja hallintoneuvoston sekä komission työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean huomioihin, korostetaan tarvetta muuttaa asetusta (EY) N:o 2062/94 viraston ja sen hallintorakenteiden tehokkuuden ja toimivuuden säilyttämiseksi. (6)  Viraston arviointia koskevassa komission kertomuksessa, joka on laadittu asetuksen (EY) N:o 2062/94 23 artiklan mukaisesti ja joka perustuu vuonna 2001 tehtyyn ulkoiseen arviointiin ja hallintoneuvoston sekä komission työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean huomioihin, korostetaan tarvetta muuttaa asetusta (EY) N:o 2062/94 viraston ja sen hallintorakenteiden tehokkuuden ja toimivuuden säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Tarkistus 4 JOHDANTO-OSAN 15 KAPPALE (15)  Komission tavoitteena on perustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti poistaa epätasa-arvo ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa kaikissa toimissa. Siksi on aiheellista antaa säännökset, joilla edistetään miesten ja naisten tasapuolista edustusta johtokunnan kokoonpanossa. (15)  Komission tavoitteena on perustamissopimuksen 3 artiklan mukaisesti poistaa epätasa-arvo ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa kaikissa toimissa. Siksi on aiheellista antaa säännökset, joilla edistetään miesten ja naisten tasapuolista edustusta viraston johto- ja hallintoelimissä. Tarkistus 5 1 ARTIKLAN 1 KOHTA 2 artikla (asetus (EY) N:o 2062/94) Edistääkseen erityisesti työympäristön parantamista työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi siten kuin siitä määrätään perustamissopimuksessa ja myöhemmissä työturvallisuutta ja -terveyttä koskevissa yhteisön strategioissa ja toimintaohjelmissa, viraston tavoitteena on antaa yhteisön elimille, jäsenvaltioille ja muille asianomaisille tarvittavia teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja työturvallisuuden ja -terveyden alalla. Jotta parannetaan työympäristöä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi siten kuin siitä määrätään perustamissopimuksessa ja myöhemmissä työturvallisuutta ja -terveyttä koskevissa yhteisön strategioissa ja toimintaohjelmissa, viraston tavoitteena on antaa yhteisön elimille, jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille ja muille asianomaisille tarvittavia teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja ja arviointeja työturvallisuuden ja -terveyden alalla. Tarkistus 6 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHDAN I ALAKOHTA 3 artiklan 1 kohdan a alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) a) kerätä, analysoida ja jakaa jäsenvaltioita koskevia teknisiä, tieteellisiä ja talouteen liittyviä tietoja ja välittää niitä yhteisön laitoksille, jäsenvaltioille ja muille asianomaisille; tämän tietojen keruun tarkoituksena on selvittää kansallisen tason toimien tärkeysjärjestys ja olemassa olevat kansalliset ohjelmat sekä hankkia tarvittavat tiedot yhteisön toimien tärkeysjärjestyksestä ja ohjelmista; a) kerätä, analysoida ja jakaa jäsenvaltioita koskevia teknisiä, tieteellisiä ja talouteen liittyviä tietoja ja välittää niitä yhteisön laitoksille, jäsenvaltioille ja muille asianomaisille; tämän tietojen keruun tarkoituksena on selvittää riskit ja hyvät toimintatavat sekä kansallisen tason toimien tärkeysjärjestys ja olemassa olevat kansalliset ohjelmat sekä hankkia tarvittavat tiedot yhteisön toimien tärkeysjärjestyksestä ja ohjelmista; Tarkistus 7 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHDAN I A ALAKOHTA (uusi) 3 artiklan 1 kohdan c alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) (i a) Korvataan c kohta seuraavasti: "c) edistää ja tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tietojen ja kokemusten vaihtoa työturvallisuuden ja -terveyden alalla keräämällä Eurostatin tuella järjestelmällisesti tietoja, mukaan lukien koulutusohjelmia koskevat tiedot; edistää tämän vuoksi työperäisiä tapaturmia ja sairauksia koskevien tilastotietojen yhdenmukaistamista, jotta niiden arvioinnissa ja analysoinnissa nykyisin ilmenevät erot saataisiin poistettua;" Tarkistus 8 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHDAN II ALAKOHTA 3 artiklan 1 kohdan h alakohta (Asetus (EY) N:o 2062/94) h) antaa teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja ennaltaehkäisevien toimien toteuttamiseen käytettävistä menetelmistä ja välineistä, määritellä hyviä toimintatapoja ja edistää ennalta ehkäiseviä toimia kiinnittäen erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten erityisongelmiin; h) antaa teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja ennaltaehkäisevien toimien toteuttamiseen käytettävistä menetelmistä ja välineistä, määritellä riskejä ja siirrettäviä hyviä toimintatapoja, analysoida niistä saatuja kokemuksia ja edistää ennalta ehkäiseviä toimia kiinnittäen erityistä huomiota pienten ja keskisuurten yritysten erityisongelmiin ja pyrkien löytämään erityisratkaisuja tällaisille yrityksille. Hyvien toimintatapojen osalta viraston olisi keskityttävä erityisesti menettelytapoihin, joita voidaan käyttää hyödyllisinä välineinä työterveys- ja työturvallisuusriskien arvioinnissa sekä mainittujen riskien torjuntatoimenpiteiden määrittämisessä; Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN A ALAKOHDAN III ALAKOHTA 3 artiklan 1 kohdan j alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) j)  Virasto varmistaa, että jaettavat tiedot ovat loppukäyttäjien kannalta ymmärrettäviä, ja tekee tämän tavoitteen saavuttamiseksi tiivistä yhteistyötä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten tietokeskusten kanssa. j)  Virasto varmistaa, että jaettavat tiedot ovat loppukäyttäjien kannalta asianmukaisia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi virasto tekee tiivistä yhteistyötä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten tietokeskusten kanssa 4 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti. Tarkistus 10 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN B ALAKOHTA 3 artiklan 2 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 2.  Virasto toimii päällekkäisen työn välttämiseksi mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä olemassa olevien yhteisön laitosten, säätiöiden, erityiselinten ja ohjelmien kanssa. Virasto varmistaa, että se tekee asianmukaista yhteistyötä erityisesti Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen omia tavoitteita. 2.  Virasto toimii päällekkäisen työn välttämiseksi mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä olemassa olevien yhteisön laitosten, säätiöiden, erityiselinten ja ohjelmien kanssa. Virasto voi myös käyttää hyväkseen yhteistyötä, jota komissio jo tekee Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöjen kanssa – Maailman terveysjärjestö (WHO), Kansainvälinen työjärjestö (ILO) – sekä kansainvälisen työterveyskomission (ICOH) kanssa pysyäkseen ajan tasalla työstä, jota kansainvälisissä järjestöissä tehdään. Virasto lisää yhteistyötään erityisesti Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen omia tavoitteita. Tarkistus 11 1 ARTIKLAN 2 A KOHTA (uusi) 4 artiklan 1 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) (2 a) Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti: "1. Virasto perustaa tietoverkoston, joka koostuu seuraavista: – kansallisten tietoverkkojen pääosat, mukaan lukien kansalliset työmarkkinaosapuolten järjestöt, sellaisina kuin ne ovat määritettyinä kansallisessa lainsäädännössä ja/tai toimintatavoissa, – kansalliset tietokeskukset – kaikki mahdolliset tulevat tietokeskukset." Tarkistus 12 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 4 artiklan 2 kohdan 2 alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 3.  Korvataan 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti: 3.  Korvataan 4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti: "2. Jäsenvaltiot ilmoittavat virastolle säännöllisesti kansallisten työturvallisuus- ja työterveysalan tietoverkkojen tärkeimmät osat, mukaan lukien kaikki instituutiot, jotka jäsenvaltioiden mielestä voisivat myötävaikuttaa viraston työhön, ja ottavat huomioon tarpeen varmistaa jäsenvaltioiden alueiden mahdollisimman täydellinen maantieteellinen kattavuus. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai niiden nimeämä toimielin vastaavat virastolle kansallisella tasolla toimitettavien tietojen yhteensovittamisesta ja/tai välittämisestä. Kansalliset viranomaiset ottavat huomioon kansallisella tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten näkökannat kansallisen lainsäädännön ja/tai toimintatapojen mukaisesti." Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai niiden kansalliseksi tietokeskukseksi nimeämä instituutio vastaavat virastolle kansallisella tasolla toimitettavien tietojen yhteensovittamisesta ja/tai välittämisestä kunkin tietokeskuksen ja viraston yhteisesti hyväksymän työsuunnitelman puitteissa ja viraston hyväksymän työohjelman pohjalta. Kansalliset viranomaiset toimivat yhteistyössä kansallisella tasolla toimivien työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisen lainsäädännön ja/tai toimintatapojen mukaisesti." Tarkistus 13 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 7 a artikla (asetus (EY) N:o 2062/94) Säätiöön kuuluu: Säätiön johto- ja hallintoelimiä ovat: a) johtokunta; a) johtokunta; b) puheenjohtajisto; b) puheenjohtajisto; c) johtaja. c) johtaja. Tarkistus 14 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 2 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 2.  Neuvosto nimittää 1 kohdan a, b ja c kohdassa tarkoitetut jäsenet työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean jäsenten ja varajäsenten keskuudesta komiteassa edustettuina olevien hallitusten, työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen ehdotuksen perusteella. 2.  Neuvosto nimittää 1 kohdan a, b ja c kohdassa tarkoitetut jäsenet työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean jäsenten ja varajäsenten keskuudesta. Edellä 1 kohdan a kohdassa mainitut jäsenet nimitetään jäsenvaltioiden ehdotuksesta. Edellä 1 kohdan b ja c kohdassa mainitut jäsenet nimitetään komiteassa edustettujen ryhmien edustajien ehdotuksesta. Komiteassa edustettuina olevien kolmen ryhmän ehdotukset lähetetään neuvostolle ja annetaan tiedoksi komissiolle. Neuvosto nimittää varsinaisen jäsenen kanssa samanaikaisesti ja samoin edellytyksin varajäsenen, joka osallistuu johtokunnan kokouksiin ainoastaan varsinaisen jäsenen poissa ollessa. Neuvosto nimittää varsinaisen jäsenen kanssa samanaikaisesti ja samoin edellytyksin varajäsenen, joka osallistuu johtokunnan kokouksiin ainoastaan varsinaisen jäsenen poissa ollessa. Komissio nimittää sitä edustavat varsinaiset jäsenet ja varajäsenet itse. Komissio nimittää sitä edustavat varsinaiset jäsenet ja varajäsenet itse. Kun jäsenvaltiot, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt laativat neuvostolle ehdokasluettelonsa, niiden on pyrittävä varmistamaan, että johtokunnan kokoonpanossa otetaan huomioon asiaan liittyvät eri taloudenalat ja että naisten ja miesten edustus on tasapuolinen. Kun komissio, jäsenvaltiot, työnantajajärjestöt ja työntekijäjärjestöt laativat neuvostolle ehdokasluettelonsa, niiden on pyrittävä varmistamaan, että johtokunnan kokoonpanossa otetaan huomioon asiaan liittyvät eri taloudenalat ja että naisten ja miesten edustus 7 artiklan a kohdassa mainituissa elimissä on tasapuolinen. Kolmen kuukauden kuluessa mahdollisesta jäsenyyden muuttamisesta tai uusimisesta luettelot lähetetään työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyden neuvoa-antavalle komitealle neuvoston päätöksen 2003/C 218/01* 3 artiklan 3 ja 4 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti Neuvosto julkaisee tiedoksi johtokunnan jäsenten luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Neuvosto julkaisee johtokunnan ja puheenjohtajiston jäsenten luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja virasto julkaisee sen verkkosivuillaan. ________ * EUVL C 218, 13.9.2003, s. 1. Tarkistus 15 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 3 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 3.  Johtokunnan jäsenten toimikausi on kolme vuotta. Sama jäsen voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. 3.  Johtokunnan jäsenten toimikausi on kolme vuotta. Sama jäsen voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi. Niiden johtokunnan jäsenten toimikautta, jotka ovat toimessa ...*, jatketaan siihen saakka, kunnes uusi johtokunta on nimitetty 2 artiklan säännösten mukaisesti. Jos jäsenen toimikausi päättyy tai jäsen eroaa tai erotetaan, hän jatkaa tehtävässään, kunnes hänet on nimitetty uudeksi toimikaudeksi tai hänen tilalleen on nimitetty uusi jäsen. Jos jäsenen toimikausi päättyy tai jäsen eroaa tai erotetaan, hän jatkaa tehtävässään, kunnes hänet on nimitetty uudeksi toimikaudeksi tai hänen tilalleen on nimitetty uusi jäsen. _______ * Neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2005 voimaantulopäivä. Tarkistus 16 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 7 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 7.  Johtokunta vahvistaa työjärjestyksensä, joka tulee voimaan, kun neuvosto on komission lausunnon saatuaan hyväksynyt sen. 7.  Saatuaan komission lausunnon johtokunta vahvistaa työjärjestyksensä, jossa määrätään sen toimintaa koskevista käytännön järjestelyistä. Työjärjestys lähetetään tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Saatuaan työjärjestyksen neuvosto voi yksinkertaisella enemmistöllä muuttaa sen määräyksiä kolmen kuukauden kuluessa. Tarkistus 17 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 8 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 8.  Johtokunta asettaa puheenjohtajiston. Puheenjohtajisto koostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja kolmesta varapuheenjohtajasta sekä kunkin 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ryhmän koordinaattorista ja yhdestä komission edustajasta. 8.  Johtokunta asettaa puheenjohtajiston, jossa on 11 jäsentä. Puheenjohtajisto koostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja kolmesta varapuheenjohtajasta sekä kunkin 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ryhmän koordinaattorista ja yhdestä kunkin ryhmän muusta edustajasta sekä yhdestä komission edustajasta. Kukin ryhmä voi nimittää enintään kolme varajäsentä, jotka osallistuvat puheenjohtajiston kokouksiin varsinaisten jäsenten poissa ollessa. Tarkistus 18 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 9 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 9.  Puheenjohtajisto toteuttaa johtokunnan antamin valtuuksin kaikki viraston asianmukaisen johtamisen edellyttämät toimenpiteet johtokunnan kokousten välillä lukuun ottamatta 10, 13, 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa vahvistettuja johtajan velvollisuuksia. 9.  Puheenjohtajisto seuraa johtokunnan antamin valtuuksin johtokunnan päätösten täytäntöönpanoa ja toteuttaa kaikki viraston asianmukaisen johtamisen edellyttämät toimenpiteet johtokunnan kokousten välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa vahvistettuja johtajan velvollisuuksia. Johtokunta ei voi siirtää puheenjohtajistolle 10, 13, 14 ja 15 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia. Tarkistus 19 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 10 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 10.  Johtokunta päättää puheenjohtajiston vuotuisesta kokousaikataulusta. Puheenjohtaja kutsuu koolle puheenjohtajiston lisäkokouksia sen jäsenten pyynnöstä. 10.  Johtokunta päättää puheenjohtajiston kokousten vuotuisesta lukumäärästä. Puheenjohtajiston puheenjohtaja kutsuu koolle puheenjohtajiston lisäkokouksia sen jäsenten pyynnöstä. Tarkistus 20 1 ARTIKLAN 5 KOHTA 8 artiklan 11 a kohta (uusi) (asetus (EY) N:o 2062/94) 11 a. Johtokunnalle annetaan täydelliset ja ajantasaiset tiedot puheenjohtajiston toiminnasta ja päätöksistä. Tarkistus 21 1 ARTIKLAN 7 KOHTA 10 artiklan 1 kohdan 1 alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 7.  Korvataan 10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: 7.  (a) Korvataan 10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: "Johtokunta hyväksyy viraston vuosittaisen työohjelman ja nelivuotisen toimintaohjelman 11 artiklassa tarkoitetun johtajan laatiman esityksen perusteella komission yksiköitä ja työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan." "Johtokunta määrittää viraston strategiset tavoitteet. Johtokunta hyväksyy erityisesti talousarvion, nelivuotisen toimintaohjelman ja vuosittaisen työohjelman 11 artiklassa tarkoitetun johtajan laatiman esityksen perusteella komission yksiköitä ja työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan." Tarkistus 22 1 ARTIKLAN 7 KOHDAN B ALAKOHTA (uusi) 10 artiklan 1 kohdan 4 alakohta (asetus (EY) N:o 2062/94) (b)  Poistetaan 10 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta. Tarkistus 23 1 ARTIKLAN 8 KOHTA 11 artiklan 2 kohta (asetus (EY) N:o 2062/94) 8.  Korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti: 8.  Korvataan 11 artikla seuraavasti: "11 artikla Johtaja 1.  Komissio nimittää johtajan johtokunnan esittämien ehdokkaiden joukosta. 2.  Johtaja nimitetään pätevyyden perusteella. Johtajan riippumattomuus on ehdoton vaatimus. 3.  Johtaja nimitetään enintään viiden vuoden toimikaudeksi. Johtajan toimikausi on uusittavissa. "2. Johtaja on viraston laillinen edustaja. 4.  Johtaja on viraston laillinen edustaja. Hän vastaa: Hän vastaa: (a) johtokunnan ja puheenjohtajiston tekemien päätösten ja hyväksymien ohjelmien asianmukaisesta valmistelusta ja täytäntöönpanosta, (a) johtokunnan ja puheenjohtajiston tekemien päätösten ja hyväksymien ohjelmien asianmukaisesta valmistelusta ja täytäntöönpanosta, (b) viraston johtamisesta ja yleisestä hallinnosta, (b) viraston johtamisesta ja yleisestä hallinnosta, (c) edellä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen valmistelusta ja julkaisemisesta, (c) edellä 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen valmistelusta ja julkaisemisesta, (d) säädettyjen tehtävien suorittamisesta, (d) säädettyjen tehtävien suorittamisesta, (e) kaikista henkilöstöön liittyvistä asioista, (e) kaikista henkilöstöön liittyvistä asioista, (f) johtokunnan ja puheenjohtajiston kokousten valmistelusta." (f) johtokunnan ja puheenjohtajiston kokousten valmistelusta."

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta vastavuoroisuusmekanismin osalta (KOM(2004)0437 – C6-0097/2004 – 2004/0141(CNS))

P6_TA(2005)0148 A6-0065/2005

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen (KOM(2004)0437)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0097/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A6-0065/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   vaatii aloittamaan 4. maaliskuuta 1975 annetun yhteisen julistuksen mukaisen neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 2 KAPPALE (2)  Tällaisten vastavuoroisuuden puuttumista ilmentävien tilanteiden vakavuuden vuoksi asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on ehdottomasti ilmoitettava niistä. Jotta kyseiset kolmannet maat vapauttaisivat uudelleen asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaiset viisumipakosta, olisi säädettävä mekanismista, jossa yhdistyy tasoltaan ja intensiteetiltään erilaisia, nopeasti toteutettavissa olevia toimia. Komission olisi otettava virallisesti yhteyttä asianomaiseen kolmanteen maahan ja annettava neuvostolle kertomus, ja sillä on myös oltava mahdollisuus ehdottaa milloin vain neuvostolle väliaikaisen päätöksen tekemistä kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon palauttamisesta. Tällaisen väliaikaisen päätöksen tekeminen ei saa estää mahdollisuutta siirtää kyseinen kolmas maa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen I. Olisi myös säädettävä ajallisesta yhteydestä väliaikaisen toimenpiteen voimaantulon ja kyseisen maan mahdollisen liitteeseen I siirtämisen välillä. (2)  Tällaisten vastavuoroisuuden puuttumista ilmentävien tilanteiden vakavuuden vuoksi asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on ehdottomasti ilmoitettava niistä. Jotta kyseiset kolmannet maat vapauttaisivat uudelleen asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaiset viisumipakosta, olisi säädettävä mekanismista, jossa yhdistyy tasoltaan ja intensiteetiltään erilaisia, nopeasti toteutettavissa olevia toimia. Komission olisi otettava virallisesti yhteyttä asianomaiseen kolmanteen maahan ja annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, ja sillä on myös oltava mahdollisuus ehdottaa milloin vain neuvostolle väliaikaisen päätöksen tekemistä kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevan viisumipakon palauttamisesta. Tällaisen väliaikaisen päätöksen tekeminen ei saa estää mahdollisuutta siirtää kyseinen kolmas maa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen I. Olisi myös säädettävä ajallisesta yhteydestä väliaikaisen toimenpiteen voimaantulon ja kyseisen maan mahdollisen liitteeseen I siirtämisen välillä. Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi Euroopan parlamentille olisi tiedotettava mekanismista kaikissa vaiheissa, ja sen olisi voitava antaa lausunto väliaikaisesta toimenpiteestä. Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 3 A KAPPALE (uusi) (3 a) Vastavuoroisuutta olisi sovellettava myös kolmannen maan käyttöön ottamiin ehtoihin ja menettelyihin, joiden vaikutuksesta jäsenvaltion kansalaisten matkustaminen vaikeutuu huomattavasti. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 5 KAPPALE (5)  Olisi säädettävä siirtymäkauden järjestelystä sellaisten tapausten varalta, joissa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittujen kolmansien maiden joillekin jäsenvaltioille asettama viisumipakko pysyy voimassa tämän asetuksen tullessa voimaan. Islannin ja Norjan kannalta tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B kohdassa tarkoitetulla alalla. (5)  Olisi säädettävä siirtymäkauden järjestelystä sellaisten tapausten varalta, joissa asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittujen kolmansien maiden joillekin jäsenvaltioille asettama viisumipakko pysyy voimassa tämän asetuksen tullessa voimaan. Jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden vahvistamiseksi tällaisissa tapauksissa vastavuoroisuuden olisi oltava komission johtava periaate sen pyrkimyksissä viisumivapauden aikaansaamiseksi. Islannin ja Norjan kannalta tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa tarkoitetulla alalla. Tarkistus 4 1 ARTIKLA 1 artiklan 4 kohdan a alakohta (asetus (EY) N:o 539/2001) a) kymmenen päivän kuluessa siitä kun kyseinen kolmas maa on ilmoittanut viisumipakon käyttöönotosta tai alkanut soveltaa sitä, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta kirjallisesti komissiolle; ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa; a) 90 päivän kuluessa siitä kun kyseinen kolmas maa on ilmoittanut viisumipakon käyttöönotosta tai alkanut soveltaa sitä, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta kirjallisesti komissiolle; ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa; Tarkistus 5 1 ARTIKLA 1 artiklan 4 kohdan b alakohta (asetus (EY) N:o 539/2001) b) komissio ottaa viipymättä virallisesti yhteyttä kyseisen kolmannen maan viranomaisiin viisumivapauden palauttamiseksi ja laatii asiasta kertomuksen neuvostolle viimeistään kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta; b) komissio ottaa viipymättä virallisesti yhteyttä kyseisen kolmannen maan viranomaisiin viisumivapauden palauttamiseksi ja laatii asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta; Tarkistus 6 1 ARTIKLA 1 artiklan 4 kohdan c alakohta (asetus (EY) N:o 539/2001) c) komissio voi kertomuksensa päätelmien perusteella esittää neuvostolle ehdotuksen väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan tilapäisesti uudelleen käyttöön kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskeva viisumipakko; neuvosto päättää ehdotuksesta määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa; c) komissio voi kertomuksensa päätelmien perusteella esittää neuvostolle viimeistään kahden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun kertomuksen esittämisestä ehdotuksen, jonka neuvosto välittää Euroopan parlamentille, väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan tilapäisesti uudelleen käyttöön kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskeva viisumipakko; neuvosto päättää ehdotuksesta määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa; Tarkistus 7 1 ARTIKLA 1 artiklan 4 kohdan c a alakohta (uusi) (asetus (EY) N:o 539/2001) c a) mikäli Euroopan parlamentti ilmoittaa päätöslauselmassa, jossa esitetään asiaa koskevat perusteet, että se ei ole samaa mieltä ehdotuksesta, joka koskee väliaikaista toimenpidettä, jolla otetaan tilapäisesti uudelleen käyttöön kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskeva viisumipakko, komissio ottaa kyseisen ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi. Päätöslauselma huomioon ottaen ja kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä komissio voi tehdä uuden ehdotuksen tai jatkaa menettelyä. Se ilmoittaa toimintansa syyt; Tarkistus 8 1 ARTIKLA 1 artiklan 4 kohdan c b alakohta (uusi) (asetus (EY) N:o 539/2001) c b) mikäli komissio ei tee ehdotusta väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan tilapäisesti uudelleen käyttöön kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskeva viisumipakko, se toteuttaa lisätoimia viisumivapauden palauttamiseksi kuuden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta sekä laatii kertomuksen näistä menettelyistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kahden kuukauden kuluessa tämän kertomuksen laatimisesta komissio tekee, mikäli kolmas maa ei ole kumonnut viisumivaatimuksia, neuvostolle ehdotuksen väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan tilapäisesti uudelleen käyttöön kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskeva viisumipakko, tai ehdotuksen muusta asianmukaisesta ulkoisesta toimenpiteestä, jonka neuvosto toimittaa Euroopan parlamentille. Neuvosto tekee ehdotuksesta päätöksen määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa. Edellä c a alakohdassa tarkoitettua menettelyä on noudatettava; Tarkistus 9 1 ARTIKLAN 1 A KOHTA (uusi) 7 a artikla (uusi) (asetus (EY) N:o 539/2001) Lisätään 7 a artikla seuraavasti: "7 a artikla 1.  Jos kolmas maa asettaa ehtoja tai ottaa käyttöön menettelyjä, jotka rajoittavat huomattavasti jäsenvaltion kansalaisten liikkumista, sovelletaan seuraavia säännöksiä: a) 90 päivän kuluessa niiden käyttöönotosta tai asiaa koskevasta ilmoituksesta asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kirjallisesti. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa; b) komissio ryhtyy välittömästi kolmannen maan viranomaisten kanssa toimenpiteisiin, jotta varmistetaan kyseisten ehtojen tai menettelyjen soveltamatta jättäminen, ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta ilmoittaa näistä menettelyistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle; c) kertomuksensa päätelmistä riippuen komissio voi tehdä neuvostolle viimeistään kahden kuukauden kuluttua b alakohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta ehdotuksen väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan käyttöön vastaavat Euroopan unioniin matkustavia kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevat ehdot tai menettelyt ja jonka neuvosto toimittaa Euroopan parlamentille. Neuvosto päättää ehdotuksesta määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa; d) mikäli Euroopan parlamentti ilmoittaa päätöslauselmassa, jossa esitetään asiaa koskevat perusteet, että se ei ole samaa mieltä ehdotuksesta, joka koskee väliaikaista toimenpidettä, jolla otetaan käyttöön vastaavat Euroopan unioniin matkustavia kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevat ehdot tai menettelyt, komissio ottaa kyseisen ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi. Päätöslauselma huomioon ottaen ja kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä komissio voi tehdä uuden ehdotuksen tai jatkaa menettelyä. Se ilmoittaa toimintansa syyt; e) mikäli komissio ei tee ehdotusta väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla otetaan käyttöön vastaavat Euroopan unioniin matkustavia kyseisen kolmannen maan kansalaisia koskevat ehdot tai menettelyt, se yrittää kuuden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta uudelleen varmistaa kyseisten ehtojen tai menettelyjen soveltamatta jättäminen ja ilmoittaa näistä menettelyistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kahden kuukauden kuluessa tämän kertomuksen laatimisesta komissio tekee, mikäli kolmas maa jatkaa kyseisten ehtojen tai menettelyjen soveltamista, neuvostolle ehdotuksen asianmukaisesta vastavuoroisuuteen perustuvasta toimenpiteestä, jonka neuvosto toimittaa Euroopan parlamentille. Neuvosto tekee ehdotuksesta päätöksen määräenemmistöllä kolmen kuukauden kuluessa. Edellä d alakohdassa tarkoitettua menettelyä on noudatettava; f) mikäli komissio pitää tarpeellisena, se voi tehdä c ja e alakohdan mukaisen ehdotuksen laatimatta ensin kertomusta. Kyseiseen ehdotukseen sovelletaan c ja d alakohdassa tarkoitettua menettelyä; g) mikäli kolmas maa peruuttaa ehdot tai menettelyt, joiden vaikutuksesta jäsenvaltion kansalaisten liikkumista rajoitetaan huomattavasti, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle. Ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa. Kaikki c alakohdan mukaisesti päätetyt väliaikaiset toimenpiteet ja kaikki e alakohdan mukaisesti päätetyt asianmukaiset toimenpiteet päättyvät automaattisesti jäsenvaltion kansalaisten liikkumista huomattavasti rajoittavien ehtojen ja menettelyiden peruuttamisen voimaantulopäivänä."

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma sisämarkkinoista uusissa jäsenvaltioissa: tilanne, mahdollisuudet ja opittavat asiat (2004/2155(INI))

P6_TA(2005)0149 A6-0068/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

–   ottaa huomioon sopimuksen Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin(1),

–   ottaa huomioon sisämarkkinoiden tulostaulun nro 13 (13. heinäkuuta 2004),

–   ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(2),

–   ottaa huomioon 1 579 sisämarkkinadirektiiviä, jotka on määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä 15. marraskuuta 2004 mennessä,

–   ottaa huomioon 7. toukokuuta 2003 tehdyn komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Sisämarkkinastrategia – Vuosien 2003–2006 painopisteet" (KOM(2003)0238),

–   ottaa huomioon 21. tammikuuta 2004 tehdyn komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Sisämarkkinastrategian (2003–2006) täytäntöönpanoa koskeva kertomus" (KOM(2004)0022),

–   ottaa huomioon Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän marraskuussa 2004 julkaiseman raportin "Haasteen kohtaaminen: kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia",

–   ottaa huomioon Euroopan kauppa- ja teollisuuskamarien liiton (EUROCHAMBRES) ja Slovenian Business & Research Associationin (SBRA) julkaiseman raportin "CAPE 2004 Survey: Corporate Readiness for Enlargement in Central Europe",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0068/2005),

A.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa todetaan, että yhteisön toimintaan kuuluu sellaisten sisämarkkinoiden luominen, joille on ominaista, että tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet poistetaan jäsenvaltioiden väliltä,

B.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan h alakohdassa todetaan, että yhteisön toimintaan kuuluu jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön lähentäminen siinä määrin kuin se on tarpeen yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta,

C.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 10 artiklassa jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotka ovat seurausta perustamissopimuksesta tai johtuvat yhteisön toimielinten toteuttamista toimista, ja määrätään, että ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista,

D.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdassa todetaan, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti,

E.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 18 artiklan 1 kohdassa todetaan, että tietyillä edellytyksillä jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella,

F.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 23 ja 24 artiklassa vaaditaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteisön alueella,

G.   ottaa huomioon, että perustamissopimuksen kolmannen osan III osastossa kehotetaan henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen yhteisön alueella,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamat sisämarkkinat ovat osoittautuneet kiistämättömäksi taloudelliseksi menestyksesi ja olleet käyttövoimana taloudellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja alueellisten eroavuuksien asteittaisessa poistamisessa,

I.   ottaa huomioon, että sisämarkkinat voidaan toteuttaa aidosti vain, jos kaikki jäsenvaltiot saattavat sisämarkkinadirektiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja valvovat niiden soveltamista,

J.   ottaa huomioon, että näiden direktiivien jättäminen saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamatta jättäminen sekä täytäntöönpanon laiminlyönti aiheuttavat sisämarkkinoiden pirstoutumista, estävät jatkossa Euroopan talouden kasvua ja kasvattavat alueellisia eroja,

K.   ottaa huomioon, että myöhästynyt tai epäasianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä poistaa yrityksiltä ja kuluttajilta mahdollisuuden hyödyntää tehokkaasti toimivista sisämarkkinoista saatavia taloudellisia etuja,

L.   ottaa huomioon, että yhteisön lainsäädännön tehokas saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tämän lainsäädännön soveltaminen auttavat kehittämään keskinäistä luottamusta hallitusten, kansalaisten ja yritysten välillä,

M.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategian keskeisenä tavoitteena on rakentaa vuoteen 2010 mennessä maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talous, joka tarjoaa enemmän ja laadukkaampia työpaikkoja, jossa sosiaalinen yhteenkuuluvuus vahvistuu ja jossa saavutetaan ympäristönsuojelun korkeampi taso,

1.   on vakuuttunut siitä, että uusien, laajentuneiden eurooppalaisten markkinoiden mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi kaikki sisämarkkinadirektiivit, joita ei vielä ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä eikä sovellettu, on siirrettävä kansalliseen lainsäädäntöön ja niitä on alettava soveltaa mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan poistaa jäljellä olevat esteet tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaalta liikkuvuudelta;

2.   suosittelee, että uudet jäsenvaltiot kehittäisivät täytäntöönpanostrategioita, joilla pannaan tehokkaasti täytäntöön yhteisön lainsäädäntöä ja parannetaan kuluttajien, tuottajien, kauppiaiden ja tuomioistuinten tietoisuutta uudesta lainsäädännöstä;

3.   vaatii, että Eurooppa-neuvostojen ehdottama 1,5 prosentin tavoite, joka koskee direktiivien puutteellisen täytäntöönpanon enimmäismäärää, otetaan vakavasti kaikissa jäsenvaltioissa ja että jäsenvaltiot tukevat tätä tavoitetta poliittisella sitoumuksella siitä, että kaikki vielä siirtämättä olevat direktiivit saatetaan osaksi lainsäädäntöä tiettyyn päivämäärään mennessä;

4.   ehdottaa, että jäsenvaltiot, sen lisäksi että ne saattavat sisämarkkinadirektiivit voimaan oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti sekä panevat ne tehokkaasti täytäntöön, teettävät myös tutkimuksen siitä, missä määrin niiden voimassa oleva kansallinen lainsäädäntö on EU:n säädösten mukaista, tukeakseen toimia markkinaesteiden poistamiseksi ja kilpailun vapauttamiseksi sisämarkkinoilla;

5.   pitää ilahduttavana sitä seikkaa, että uudet jäsenvaltiot ovat lainsäädännössään ottaneet käyttöön vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen ja että eräät jäsenvaltiot ovat myös hyväksyneet lausekkeen horisontaalisesta vastavuoroisesta tunnustamisesta, jolla vastavuoroista tunnustamista sovelletaan automaattisesti vielä harmonisoimatta olevilla alueilla, mutta toistaa jälleen, että on edettävä kohti ylöspäin suuntautuvaa harmonisointia, joka on sisämarkkinoiden keskeinen tavoite;

6.   kiittää eräitä uusia jäsenvaltioita erityisesti siitä, että ne ovat omaksuneet eurooppalaiset tuotenormit monessa tapauksessa aikaisemmin kuin pitempään jäseninä olleet valtiot;

7.   kehottaa uusien jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia kehittämään ja parantamaan hallinnollista kykyään niin, että voidaan supistaa kuilua yhteisön lainsäädännön muodollisen noudattamisen ja tosiasiallisen valvotun noudattamisen välillä;

8.   ehdottaa, että Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi uusien jäsenvaltioiden olisi lisättävä investointejaan tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka ovat niillä nykyisin reilusti EU:n keskitasoa vähäisemmät, edistettävä parempia yhteyksiä tutkimuslaitosten ja yritysten välillä ja kehitettävä tehokkaampia koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmiä niin, että voidaan parantaa työmarkkinoiden laatua, ottaen huomioon äskettäin julkaistussa raportissa "Haasteen kohtaaminen: kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia" esitetyt suositukset;

9.   panee merkille tehokkaan tekijänoikeussuojan merkityksen innovaatioiden kannustamisessa ja uusien ideoiden kaupallisessa kehittämisessä sekä luovien off-line- ja on-line-sisältöjen kehittämisessä; rohkaisee uusia jäsenvaltioita varmistamaan, että patentteja ja tekijänoikeuksia suojaavat järjestelmät toimivat tehokkaasti ja että laittoman kopioinnin ja väärentämisen vastaiset toimenpiteet saavat asianmukaiset määrärahat;

10.   kehottaa neuvostoa, kun otetaan huomioon, että tekijänoikeussuojan turvaaminen on ratkaisevan tärkeää digitaalitekniikkaa sisältävissä innovaatioissa, tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa sellaisen uuden patenttitoimenpiteen hyväksymiseksi, joka tarjoaa turvalliset puitteet teknisten innovaatioiden patentoitavuudelle digitaalitekniikan alalla;

11.   kehottaa uusien jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään joustavat ja dynaamiset työmarkkinat yksityisen sektorin työllisyyden lisäämiseksi ja rakenteellisen työttömyyden ja alueellisten erojen ongelmien ratkaisemiseksi;

12.   panee merkille, että on tärkeää rakentaa tehokas ammatillista pätevyyttä koskeva järjestelmä ja edistää vastavuoroisesti tunnustettujen normien laatimista; ehdottaa, että komissio antaisi lisämäärärahoja ammatillisten elinten kehittämiseen uusissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan vauhdittaa erittäin pätevän työvoiman kehittämistä;

13.   painottaa, että on tärkeää toteuttaa sisämarkkinat sosiaalisten ja alueellisten erojen supistamiseksi uusien jäsenvaltioiden sisällä;

14.   ottaa huomioon dynaamisten palvelumarkkinoiden merkityksen työpaikkojen luomisessa ja uusien yritysten perustamisessa; painottaa, että ehdotus palvelujen sisämarkkinadirektiiviksi on erittäin tärkeä uusien jäsenvaltioiden talouksille; katsoo kuitenkin, että tämä tavoite on saavutettava vahingoittamatta sosiaalista yhteenkuuluvuutta unionissa ja eurooppalaisten kuluttajien suojelun korkeaa tasoa;

15.   vaatii uusien jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tehostamaan ja laajentamaan tiedon levittämistä EU:n lainsäädännöstä ja toiminnasta sekä sisämarkkinoista; pitää tärkeänä, että kansalaiset saavat tietoa ja neuvontaa oikeuksistaan kuluttajina ja mahdollisuuksistaan työskennellä ja sijoittautua sisämarkkinoilla;

16.   kehottaa uusia jäsenvaltioita varmistamaan, että tuomioistuinten ulkopuoliset sovittelumekanismit ja ongelmanratkaisuvälineet kuten Solvit(3) saavat asianmukaista taloudellista tukea kehittämistä ja toimintaa varten, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan kansalaiset ja yritykset saavat käyttöönsä välineitä sisämarkkinoiden kehittymisen johdosta mahdollisesti kohtaamiensa ongelmien ratkaisemiseksi;

17.   pitää ilahduttavana, että komissio käynnisti 20. lokakuuta 2004 erityisen rikkomista koskevan menettelyn niitä uusia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet saattaneet asianmukaisia direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajassa eli 1. toukokuuta 2004 määräaikaan mennessä;

18.   on vakuuttunut siitä, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi annettava useammin päivitettyjä tietoja voimaansaattamistilanteesta; katsoo, että päivitetyillä tiedoilla pitäisi täydentää sisämarkkinoiden tulostaulua ja käyttää niitä häpeäluettelon laatimiseen kaikista niistä jäsenvaltioista, jotka ovat jääneet jälkeen säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä;

19.   katsoo, että komission pitäisi aloittaa yhteisön nykyisen lainsäädännön virtaviivaistaminen ja yksinkertaistaminen; katsoo, että se helpottaisi suuresti säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista; lisäksi se edistäisi yhteisön sisäistä tavaroiden liikkuvuutta ja vahvistaisi Euroopan talouden kasvua;

20.   ottaa huomioon yksinkertaisen ja tehokkaan sääntely-ympäristön merkityksen yritysten kustannusten minimoimisessa ja säädösten noudattamisen maksimoimisessa; kannustaa uusia jäsenvaltioita saattamaan sisämarkkinasäännöstön osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa; ehdottaa, että uudet jäsenvaltiot tukisivat aktiivisesti komission lainsäädäntöohjelmien kehittämistä siirtämällä nykyisen tietämyksensä yhteisön säännöstön monimuotoisuudesta niin kauan kuin se on vielä tuoreessa muistissa;

21.   ehdottaa, että tulostaulu tuodaan Eurooppa-neuvoston tasolle ja että se tunnustetaan poliittisella tasolla tärkeimmäksi vertailukohdaksi saatettaessa yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

22.   katsoo, että Euroopan parlamentin olisi seurattava tilannetta aktiivisesti ja pyrittävä saamaan jäsenvaltiot saattamaan direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä;

23.   muistaa oman lupauksensa vaikuttaa aktiivisesti, silloin kun se on asianmukaista ja tarpeen, Lissabonin agendan uudelleen suuntaamiseen, siten että säilytetään samalla Lissabonin ja Göteborgin prosessien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten ulottuvuuksien välinen tasapaino, jotta voidaan laatia kunnianhimoinen ja kestävä kehitysstrategia;

24.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 236, 23.9.2003, s. 17. (2) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. (3) Solvit on vapaaehtoinen ongelmanratkaisuverkosto, jossa EU:n jäsenvaltiot ilman tuomioistuinkäsittelyä ratkaisevat yhdessä ongelmia, jotka ovat syntyneet siksi, että viranomaiset ovat soveltaneet sisämarkkinalainsäädäntöä väärin. Jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa on Solvit-keskus. Keskukset voivat auttaa sekä kansalaisten että yritysten esittämien valitusten käsittelemisessä. Ne ovat osa kansallista hallintoa ja niiden tehtävänä on tarjota todellisia ratkaisuja ongelmiin kymmenessä viikossa.

Euroopan parlamentin päätöslauselma vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2004 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2004/2151(INI))

P6_TA(2005)0150 A6-0086/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki olennaiset kansainväliset ihmisoikeuksia käsittelevät asiakirjat,

–   ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2002 voimaan tulleen kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat päätöslauselmansa(1),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen pöytäkirjan nro 13 kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(2),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13 ja 19 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 177 ja 300 artiklan,

–   ottaa huomioon AKT-maiden ja EU:n kumppanuussopimuksen(3),

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2003 antamansa päätöslauselman rauhasta ja ihmisarvosta Lähi-idässä(4),

–   ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n ensisijaisista tavoitteista ja suosituksista YK:n ihmisoikeustoimikunnan Genevessä 61. istuntoa varten(5),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kuudennen vuosittaisen ihmisoikeusraportin,

–   ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman ensimmäisen ja toisen inhimillisen kehityksen raportin arabimaista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0086/2005),

A.   katsoo, että tämän päätöslauselman tarkoituksena ei ole olla kaikenkattava, vaan se jakautuu kahteen keskeiseen osioon, joista ensimmäisessä tarkastellaan tärkeimpiä uutisia ihmisoikeustilanteesta EU:n ulkopuolella maantieteellisessä järjestyksessä ja toisessa perehdytään kahdeksaan EU:n kannalta keskeiseen aihepiiriin tulevina vuosina,

Ihmisoikeusasiat eri maissa
Ehdokasmaat

1.   palauttaa mieliin unioniin liittymässä olevia Bulgariaa, Romaniaa ja Turkkia koskevien perusteellisten erityisraporttien tulokset ja onnittelee näitä maita niiden edistymisestä ihmisoikeusasioissa, mutta muistuttaa, että työ on vielä kesken; kannustaa sen vuoksi niitä jatkamaan ja voimistamaan ponnistelujaan tällä alalla;

Länsi-Balkan

2.   vahvistaa, että Euroopan parlamentin tulisi edelleen toimia sen puolesta, että ihmisoikeudet voidaan taata sekä Voivodinassa että Kosovossa;

3.   kehottaa Kroatiaa, Bosnia ja Hertsegovinaa sekä Serbia ja Montenegroa varmistamaan, että sotarikosoikeudenkäynnit ovat oikeudenmukaisia; muistuttaa niitä velvoitteesta toimia täysin yhteistyössä entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia tutkivan kansainvälisen tuomioistuimen kanssa;

4.   muistuttaa Serbia ja Montenegroa siitä, miten tärkeää on taata ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ja erityisesti tuomita kaikki etnisyyteen perustuva suvaitsemattomuus ja väkivalta ja saattaa tällaiset tapaukset oikeuteen;

EU:n naapurimaat ja Lähi-Itä

5.   kannattaa ihmisoikeuksien kunnioituksen parantamiseksi naapurimaissa ja Välimeren alueella sellaisten kansalaisyhteiskunnille avointen riippumattomien elinten luomista kyseisissä maissa, jotka takaisivat allekirjoitetuista kahdenvälisistä ja monenvälisistä sopimuksista johtuvien oikeuksien toteutumisen käytännössä;

6.   vaatii kunnioittamaan nykyistä paremmin naisten ja vähemmistöjen oikeuksia sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, vaatii kunnioittamaan ihmisoikeuksia rangaistusjärjestelmässä ja vaatii lopettamaan kidutuksen ja kuolemanrangaistuksen maissa, joiden kanssa EU on tehnyt assosiaatiosopimuksen ja joiden kanssa se neuvottelee toimintaohjelmista;

7.   toivoo, että Barcelonan prosessissa pyrittäisiin voimakkaammin edistämään naisten oikeuksia; vaatii ottamaan tätä varten käyttöön alueellisen toimintasuunnitelman, jolla parannetaan naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa YK:n kehitysohjelman raportin hengen mukaisesti; kehottaa kaikkia Barcelonan prosessin jäsenmaita luopumaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (CEDAW) liittyvistä varaumistaan;

8.   korostaa, että alueen maiden on saavutettava edistystä ihmisoikeuksien alalla ja etenkin yhteistyössä entisen Jugoslavian kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; pitää muina tärkeinä aloina sellaisen tehokkaan politiikan toteuttamista, joka mahdollistaa pakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten paluun, sekä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista ja ihmiskaupan vastaisten aktiivisten toimenpiteiden toteuttamista;

9.   vetoaa kaikkiin maihin, jotka läheisen sijaintinsa vuoksi ovat poliittisessa, kaupallisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa EU:n kanssa, jotta niissä tunnustettaisiin, että taloudellisen ja sosiaalisen uudistusprosessin mahdollistamiseksi on omaksuttava toimintatapoja, joilla edistetään ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia standardeja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti;

10.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Ukrainan vastavalittu presidentti korosti ihmisoikeuksien kunnioittamista puhuessaan Euroopan parlamentissa Strasbourgissa helmikuussa 2005; pitää myönteisenä, että Ukrainan presidentinvaaleissa pidettiin yllä oikeusvaltion periaatteita, ja kannustaa Ukrainaa valitsemaan avoimuuden ja demokratian tien, mikä on välttämätöntä ihmisoikeuksien takaamiseksi täydessä merkityksessään kaikille kansalaisille; kehottaa maan uutta hallitusta toteuttamaan lainsäädäntöuudistuksia ja poliittisia uudistuksia, joilla varmistetaan lehdistön- ja tiedotusvälineiden vapaus kaikkialla Ukrainassa, lakkauttamaan lainvalvontaviranomaisten harjoittaman kidutuksen ja huonon kohtelun, varmistamaan, että oikeusapua annetaan heti pidätyshetkestä lähtien, ja torjumaan korruptiota;

11.   kehottaa Valko-Venäjää myöntämään kaikille kansalaisille kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; vetoaa Valko-Venäjän viranomaisiin, jotta poliittisten vastustajien teloitukset sekä mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset lopetettaisiin välittömästi; ilmaisee tukensa Valko-Venäjän journalistiyhdistykselle, jolle myönnettiin vuoden 2004 Saharov-palkinto tunnustuksena sen ponnisteluista vääristelemättömän ja tasapuolisen tiedonvälityksen turvaamiseksi Valko-Venäjän kansalaisille; vetoaa Valko-Venäjän viranomaisiin, jotta nämä sallisivat adoptiopolitiikan kehittämisen yhdessä EU:n kanssa ja helpottaisivat viisumijärjestelmää, niin että voitaisiin jatkaa Tšernobylin ydinkatastrofista kärsineiden lasten lomaohjelmia;

12.   ottaa huomioon Moldovassa äskettäin pidetyt vaalit; ottaa huomioon EU:n neuvoston ilmaiseman huolen siitä, että vaaleissa ei kyetty täyttämään tiettyjä täysin tasaveroiselle vaalikohtelulle asetettavia vaatimuksia (esim. tasapuolinen esillä olo tiedotusvälineissä ja puolueeton kampanjoinnin kattavuus); kehottaa Moldovan uutta hallitusta tutkimaan kertomukset kidutuksesta ja huonosta kohtelusta, joita poliisin on väitetty kohdistaneen uhreihin, myös alaikäisiin uhreihin, ja parantamaan maan vankilaoloja; edellyttää uudistuksia oikeusvaltion periaatteiden lujittamiseksi ja instituutioissa ilmenevän korruption ratkaisemiseksi; kehottaa Moldovaa estämään kaikenlaisen ihmiskaupan, etenkin nais- ja lapsikaupan, kuten naisten käyttämisen seksiorjina ja ihmiselinten kaupan elinsiirtoja varten; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että valtion hallitsemissa tiedotusvälineissä vallitsee poliittinen tasapaino; katsoo, että opposition parlamenttiedustajien pidätykset ja muut rauhanomaisten mielenosoitusten vastaiset toimet loukkaavat selvästi perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten ilmaisunvapautta sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapautta; kehottaa niin kutsuttua Transnistrian moldovalaista tasavaltaa vapauttamaan kaikki jäljellä olevat poliittiset vangit;

13.   kehottaa Ukrainaa ja Moldovaa pysäyttämään salakuljetuksen Transnistriaan, Transnistriasta ja sen kautta sekä Venäjälle, jotta pysäytetään salakuljetus Kaliningradin alueelta Liettuaan ja Puolaan, ja kehittämään tehokkaita lahjonnan vastaisia ohjelmia tullille, rajavartiolaitokselle, veroviranomaisille sekä poliisille;

14.   pitää myönteisinä Marokon toimia aikaisempien ihmisoikeusrikkomusten uhrien ahdingon käsittelemiseksi ja erityisesti tasa-arvo- ja sovintokomission perustamista; panee merkille myönteisen kehityksen kidutuksen kieltämisessä ja hyvityksen antamisessa aiemmin kärsimään joutuneille; tukee jatkuvia lainsäädännön uudistuksia, kuten perhelainsäädäntöä, jonka Marokon parlamentti hyväksyi tammikuussa 2004, ja kidutuksen kriminalisoivaa lakiluonnosta (joulukuussa 2004); tuomitsee jyrkästi toimittajien vankeustuomiot niin sanotuissa kunnianloukkausjutuissa ja pyytää Marokon viranomaisia uudistamaan rikoslakia siten, että siitä poistetaan vankeusrangaistukset "lehdistörikoksista"; panee merkille, että kuolemanrangaistukset on keskeytetty Marokossa ja kehottaa Marokon viranomaisia lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen;

15.   panee huolestuneena merkille kertomukset Länsi-Saharassa tehdyistä ihmisoikeusloukkauksista, jotka koskevat sananvapautta ja vapaata liikkuvuutta, ja kannustaa Marokkoa ja Polisario-rintamaa etenemään kansainvälisesti tunnustetun Baker-suunnitelman mukaisesti; kehottaa Marokkoa ja Polisario-rintamaa vapauttamaan kaikki sotavangit;

16.   kannustaa Marokkoa ja Algeriaa huolehtimaan siitä, että siirtolaiset otetaan vastaan humaanilla tavalla; korostaa, että kaikkien vastaanottotoimien on oltava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja pakolaisia koskevan oikeuden mukaisia;

17.   vetoaa Algeriaan, jotta se terrorismiin liittyvien uhkien käsittelyn yhteydessä ottaisi edelleen huomioon ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteensa; pitää myönteisenä meneillään olevaa uudistusprosessia; toteaa, että Algerian on jatkettava lehdistönvapauden, riippumattoman kansalaisyhteiskuntatoiminnan ja poliittisen opposition edistämistä, ja pitää myönteisenä tässä suhteessa viime aikoina tapahtunutta kehitystä; pitää myönteisenä laitonta maahanmuuttoa koskevaa jatkuvaa vuoropuhelua Algerian hallituksen ja EU:n välillä; pyytää Algeriaa samoin vastaamaan myönteisesti tahdonvastaisia katoamisia tutkivan YK:n työryhmän esittämään pyyntöön ja käsittelemään kadonneiden asiaa ensisijaisena asiana;

18.   pyytää Libyaa vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, on hyvin huolissaan Libyan lainsäädännöstä, joka kieltää poliittiset puolueet, yhdistykset ja tiedotusvälineet; pitää hyvin tärkeänä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja humanitaaristen sopimusten noudattamista; kehottaa EU:ta pyytämään Libyan viranomaisia myöntämään kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille luvan päästä Libyaan ja suorittaa tutkimuksia; kehottaa Libyaa päästämään kansainväliset raportoijat maahan, lopettamaan siirtolaisten mielivaltaiset karkotukset ja pidätykset, ratifioimaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen sekä tunnustamaan pakolaisasiain päävaltuutetun mandaatin;

19.   kehottaa Tunisiaa sallimaan riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen perustamisen; vaatii Tunisiaa vapauttamaan välittömästi kaikki varat, jotka Euroopan unioni on toimittanut ihmisoikeusjärjestöille, erityisesti Tunisian League for Human Rights -järjestölle suunnatut varat;

20.   kehottaa Tunisiaa kunnioittamaan perusoikeuksia, kuten mielipiteen-, ilmaisun- ja yhdistymisvapautta, ja ryhtymään jatkossakin kaikkiin tarvittaviin toimiin vielä jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi niin, että noudatetaan ihmisoikeussopimuksia sekä assosiaatiosopimuksen ihmisoikeuslauseketta; on huolissaan ilmi tulleista ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksien loukkauksista, kuten ahdistelusta, uhkailusta, panettelusta, mielivaltaisista pidätyksistä sekä fyysisestä väkivallasta; kehottaa siksi EU:ta ottamaan kaikki nämä seikat huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelman yhteydessä ja arvioimaan tarkoin ja säännöllisesti näillä aloilla saavutettua kehitystä ihmisoikeuksiin liittyen;

21.   kannustaa jatkamaan EU:n ja Egyptin välistä vuoropuhelua Euro–Välimeren-alueen vakauden, kehityksen ja ihmisoikeuksien edistämiseksi Kairossa kokoontuneessa parlamenttien välisessä Euro-Välimeri-alueen edustajakokouksessa esitetyllä tavalla; pitää tohtori Noorin vapauttamista myönteisenä seikkana; kehottaa Egyptiä käsittelemään ihmisoikeuksia ensisijaisen tärkeänä asiana; pitää myönteisenä Darfuria käsittelevän huippukokouksen juhlintaa Egyptissä ja tunnustaa Egyptin hallituksen sitoutuneisuuden rauhan saamiseksi Sudaniin; kehottaa Egyptiä lakkauttamaan julistamansa hätätilan;

22.   tunnustaa, että palestiinalaisten johtajanvaihdos on avannut uusia mahdollisuuksia myönteisen kehityksen käynnistämiseksi alueella, ja antaa tukensa etenemissuunnitelman käyttämiselle kestävän ratkaisun pohjana; uskoo, että kestävä ratkaisu voidaan löytää ainoastaan Yhdysvaltain ja EU:n täysimittaisen tuen avulla;

23.   vetoaa palestiinalaisten uuteen johtajaan, jotta tämä jatkaisi kaikkia tarvittavia toimenpiteitä Israelin vastaisten terrori-iskujen lopettamiseksi ja erityisesti itsemurhaiskuista sekä niiden materiaalisesta ja moraalisesta tukemisesta luopumiseksi; antaa tukensa palestiinalaisten uuden johdon tähänastisille rohkaiseville toimille ja edistykselle tämän päämäärän saavuttamisessa;

24.   panee merkille toimet, joilla Israel on vastannut Palestiinan ja Israelin johdon väliseen uuteen suhteeseen; pitää tässä suhteessa erityisen myönteisinä luottamuksen lisäämiseen liittyneitä toimia, kuten vankien vapauttamista, ilmoitusta sotilaallisten hyökkäysten lopettamisesta, palestiinalaisten talojen tuhoamispolitiikan lopettamista sekä Gazan alueelta vetäytymisen jatkuvaa edistämistä; tunnustaa, että Israelilla on oikeus toimenpiteisiin israelilaisten suojelemiseksi; muistuttaa Israelia, että terrorismin vastaisissa toimissa ei voi jättää huomiotta ihmisoikeuskysymyksiä;

25.   ilmaisee huolensa turva-aidan/muurin olemassaolosta ja laajuudesta suurissa osissa Länsirantaa sekä sen vaikutuksista paikallisväestön ihmisoikeuksiin; pyytää Israelia luopumaan turva-aidan/muurin rakennustöiden jatkamisesta; ottaa huomioon turva-aitaa/muuria koskevan kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisun; ottaa huomioon myös Israelin korkeimman oikeuden ratkaisun (kesäkuulta 2004) ja Israelin hallituksen helmikuussa 2005 tekemän päätöksen;

26.   kehottaa Syyriaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja erityisesti yhdistymisvapautta ja on huolissaan väitteistä, joiden mukaan Syyria rahoittaisi terroristijärjestöjä; pitää myönteisenä Syyrian ulkoministerin ilmoitusta, jonka mukaan Syyria vetää kaikki joukkonsa, sotilaalliset voimavaransa ja tiedusteluvälineistönsä Libanonista 30. huhtikuuta 2005 mennessä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1559 (2004) mukaisesti;

27.   kehottaa Syyrian hallitusta vapauttamaan poliittiset vangit viipymättä ja kumoamaan poikkeustilan lopullisesti; toivoo, että Syyria näyttää esimerkkiä ihmisoikeuksia ja vapauksia koskevien sitoumustensa toteuttamisessa ja käytännön toimeenpanossa erityisesti liittyen kurdien syrjinnän lopettamiseen ja naisten tasa-arvoon sekä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen; korostaa mielivaltaisten pidätysten ja vangitsemisten suurta määrää sekä kidutuksen ja epäasianmukaisen kohtelun laajaa käyttöä myös lapsiin;

28.   pitää valitettavana, että Saudi-Arabiassa sovelletaan kuolemantuomiota, ja kehottaa maan hallitusta lakkauttamaan tämän nykyisin säännöllisesti sovellettavan käytänteen; ilmaisee huolensa siitä, että monia perusoikeuksia ei suojata Saudi-Arabian lainsäädännössä ja että ilmaisunvapaus on yhä äärimmäisen rajoitettu;

29.   pitää myönteisenä paikallisvaalien järjestämistä ensimmäisenä askeleena kohti demokratiaa, mutta tuomitsee Saudi-Arabiassa ilmenevän sukupuolierottelun, naisten räikeän syrjinnän ja heidän vapauksiensa rajoittamisen, äänioikeuden epääminen mukaan lukien; muistuttaa, että Saudi-Arabiassa naiset tarvitsevat matkustamiseen yhä kirjallisen luvan joltakin miespuoliselta sukulaiseltaan ja että naisilla ei useinkaan ole mitään keinoja saada oikeutta tilanteessa, jossa heidän miespuoliset sukulaisensa kohtelevat heitä huonosti tai väkivaltaisesti;

30.   panee merkille vaikeudet, joita Irakin uudet viranomaiset kohtaavat pyrkiessään luomaan lakia ja järjestystä maahan sijoitettujen sotilasvoimien avulla, ja ilmaisee huolensa nykytilanteen johdosta; pitää myönteisenä päättäväisyyttä ja rohkeutta, joita Irakin kansa osoitti äskettäisen vaalikampanjan ja äänestyksen aikana, jolloin kansalaisille ja maalle avautui näkymiä paremmasta demokraattisesta tulevaisuudesta; ilmaisee tukensa Irakin vastavalitulle parlamentille; toivoo, että uusi demokraattinen perustuslaki laaditaan pian vähemmistöjen myötävaikutuksella; pyytää komissiota lisäämään tukeaan Irakin viranomaisille; pyytää YK:ta lisäämään osallistumistaan ja läsnäoloaan Irakissa; ilmaisee huolensa raportoidusta vankien jatkuvasta kidutuksesta ja pahoinpitelystä Irakin vankiloissa; ottaa huomioon Irakissa olevien toimittajien edelleen vaaralliset työskentelyolosuhteet, ja pahoittelee sieppausten jatkumista; vaatii kaikkien siepattujen välitöntä vapauttamista, ja tuomitsee jyrkästi panttivankien oton, teloitusten ja itsemurhaiskujen kaltaisen barbaarisen toiminnan; toistaa tuomitsevansa Irakissa olevien vankien kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun, jota Irakin viranomaiset tai ulkomaiset sotilashenkilöt harjoittavat;

31.   vetoaa Iraniin, jotta maa sitoutuisi myönteiseen ihmisoikeuksia käsittelevään vuoropuheluun EU:n kanssa; ilmaisee syvän huolensa siitä, että maan ihmisoikeustilanne on huonontunut kahden viime vuoden aikana, ja kehottaa Iranin viranomaisia sitoutumaan vakavasti kyseisen suuntauksen torjumiseen; tuomitsee ihmisoikeusrikkomusten huomattavan lisääntymisen, etenkin yhä useammin toistuvat tiedot julkisista teloituksista ja ruoskinnasta, pitää tervetulleena päätöstä keskeyttää kivitystuomioiden täytäntöönpano ja vetoaa Iranin parlamenttiin, jotta se kieltäisi lailla ja poikkeuksetta tämän käytännön; panee merkille Iranin viranomaisten vakuutukset siitä, että alaikäisten teloitustuomioiden täytäntöönpano keskeytetään, ja vetoaa maan viranomaisiin, jotta ne hyväksyisivät ehdotetun lainsäädännön alaikäisten rikoksentekijöiden teloituskiellosta, jota on sovellettava myös sen jälkeen, kun kyseinen henkilö täyttää 18 vuotta; panee merkille Iranin viranomaisten vakuutukset amputointituomioiden täytäntöönpanon keskeyttämisestä; kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tarkasti, toteutuvatko Iranin antamat sitoumukset keskeyttää mainittujen kolmen tärkeimmän tuomiotyypin eli kivityksen, alaikäisten teloittamisen ja amputoinnin täytäntöönpano; on huolissaan erityisesti nuorten ja naisten lukuisista pidätyksistä epäselvien tai vähäpätöisten syytösten perusteella; on erittäin huolissaan siitä, että maassa teloitettiin äskettäin eräs seksuaalirikoksesta syytetty alaikäinen, tuomitsee Iranin halveksittavat käytänteet, koska maassa pidätetään toimittajia ja verkossa mielipiteitään julkaisevia toisinajattelijoita ja heidät tuomitaan vankilaan sekä rajoitetaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta; kehottaa Irania lopettamaan terroristijärjestöjen tukemisen;

32.   pyytää mahdollisuutta osallistua täysipainoisesti Euro–Välimeri-kumppanuuden kattavaan uudelleenarviointiin, jonka tulokset on määrä toimittaa seuraavaan Luxemburgissa pidettävään Euro–Välimeri-alueen ministereiden kokoukseen;

33.   kehottaa jälleen kerran kaikkia Euro–Välimeri-alueen assosiointisopimusten osapuolia panemaan ihmisoikeuslausekkeen täytäntöön toimintaohjelmalla, jolla tehostetaan ja edistetään ihmisoikeuksien kunnioittamista ja otetaan käyttöön mekanismi, jonka avulla kulloisenkin assosiointisopimuksen 2 artiklan noudattamista voidaan arvioida säännöllisesti;

34.   uskoo, että eurooppalaista ihmisoikeus- ja demokratia-aloitetta on sovellettava Barcelonan prosessissa ratkaisevana EU:n perusarvojen edistämisvälineenä; vaatii tässä yhteydessä tehostamaan sen toimintaa Välimeren alueen kumppanimaissa, jotta voitaisiin tukea kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien toimijoiden kehittämistä ja vakiinnuttamista;

Venäjä naapurina

35.   pitää erittäin valitettavina ja tuomittavina Venäjän federaatiossa vuonna 2004 tehtyjä pöyristyttäviä terrori-iskuja, erityisesti Beslanin lapsiin kohdistunutta unohtumattoman traagista terrori-iskua;

36.   tunnustaa, että ääriainekset muodostavat Venäjällä terroriuhan, ja tukee Venäjän ponnistuksia terrorismin torjumiseksi, mutta korostaa, että tämänkin haasteen edessä olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia;

37.   kehottaa Venäjää ryhtymään välittömästi toimiin, jotta laittomat teloitukset, katoamiset ja vankien kidutus Tšetšeniassa, mihin Venäjän asevoimat ovat useiden raporttien mukaan syyllistyneet, lopetetaan; kehottaa Venäjää takaamaan humanitaarisille järjestöille, toimittajille, ihmisoikeusjärjestöille ja tarkkailijoille esteettömän pääsyn Tšetšeniaan; toistaa vetoomuksensa, että Tšetšenian ongelmiin olisi löydettävä kestävä poliittinen ratkaisu, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja tunnustetaan Venäjän federaation alueellinen koskemattomuus;

38.   muistuttaa Venäjää sille kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan kuuluvista velvoitteista; pahoittelee Venäjän tuoretta lainsäädäntöä, joka rajoittaa ihmisoikeuksia, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja jolla esimerkiksi poistetaan kuvernöörien suorat vaalit ja ulotetaan hallituksen valvonta käytännössä useimpiin televisiokanaviin; pahoittelee lakeja, joilla rajoitetaan oikeutta julkisiin mielenosoituksiin, ja pahoittelee omaisuuteen liittyvien ja sijoittajien oikeuksia koskevien lakien soveltamista takautuvasti;

39.   muistuttaa Venäjää sen nimenomaisista sitoumuksista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen allekirjoittajana ja erityisesti sitoumuksesta kunnioittaa ja edistää demokraattisia sekä oikeusvaltion periaatteita, mikä käsittää vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämisen, terveen poliittisen moniarvoisuuden, vaihtoehtoisten tietolähteiden olemassaolon, yhdistymisvapauden, oikeuden vapaaseen mielipiteenilmaisuun sekä lakien avoimen ja syrjimättömän soveltamisen riippumattomassa oikeuslaitoksessa;

40.   pyytää Venäjää helpottamaan ihmisoikeustarkkailijoiden pääsyä maan kaikkiin kolkkiin;

41.   kehottaa Venäjän hallitusta suojelemaan kaikkia ihmisoikeusaktivisteja ja -järjestöjä, joita uhkaa paikallisten viranomaisten vaino kaikissa Pohjois-Kaukasuksen valtioissa;

42.   kehottaa Venäjän hallitusta takaamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja noudattamaan periaatteita, jotka takaavat syrjimättömin ehdoin toimivan ja ei-poliittisen liike-elämän olemassaolon samalla tavoin kuin EU:n demokratioissa;

Aasia

43.  43 suhtautuu myönteisesti Kazakstanin hallituksen päätökseen lykätä teloitusten täytäntöönpanoa ja Kirgisian päätökseen pidentää teloitusten täytäntöönpanon lykkäämistä; vetoaa muodollisesti kummankin maan hallitukseen ja parlamenttiin kuolemanrangaistuksen poistamiseksi; kehottaa kummankin maan hallitusta parantamaan poliittisten puolueiden mahdollisuuksia rekisteröityä ja osallistua vaaleihin; pyytää kumpaakin maata sallimaan tasapuolisen tiedonvälityksen ja lehdistönvapauden;

44.   kehottaa Uzbekistanin hallitusta toteuttamaan konkreettisia toimia lakkauttaakseen kuolemanrangaistuksen aiemmin antamiensa myönteisten lupausten mukaisesti, kuten keskeyttämään kuolemanrangaistukset ja teloitukset; pitää tervetulleena rikoslain vuoden 2003 muutoksia, joiden mukaan kidutus ja vankien huono kohtelu on laitonta ja johtaa oikeudenkäyntiin; kehottaa Uzbekistania panemaan nämä muutokset tehokkaalla tavalla täytäntöön ja vapauttamaan kaikki poliittiset vangit; edellyttää riippumattoman oikeuslaitoksen luomista; pitää myönteisinä hallituksen äskettäisiä pyrkimyksiä merkittävien uudistusten tekemiseksi, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamiseksi ja lehdistösensuurin lakkauttamiseksi;

45.   vetoaa Tadžikistanin hallitukseen, jotta se lopettaisi pyrkimyksensä lujittaa valtaansa tämänvuotisten parlamenttivaalien alla ja sallisi oppositiopuolueiden rekisteröityä vaaleja varten;

46.   pyytää Turkmenistania takaamaan kaikille maan kansalaisille aidot poliittiset vapaudet, mukaan luettuna ilmaisunvapaus; kehottaa Turkmenistania lopettamaan mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset sekä poliittisten vastustajien vainoamisen;

47.   suhtautuu myönteisesti Afganistanin vaaliprosessin myönteisiin tuloksiin ja rohkaisee Hamid Karzain uutta hallitusta jatkamaan uudenaikaistamis- ja rakenneuudistuspolitiikkaansa ja erityisesti takaamaan ihmisoikeudet kaikille kansalaisille; tuomitsee ankarasti raakalaismaiset viattomien ihmisten sieppaukset ja teloitukset;

48.   pitää ihmisoikeuskomissioiden perustamista Afganistaniin ja Malediiveille myönteisenä; kehottaa kyseisten maiden hallituksia muistamaan, että komissioita olisi tuettava taloudellisesti mutta niiden pitäisi voida toimia riippumattomasti;

49.   suhtautuu myönteisesti Pakistanin edistysaskeliin ihmisoikeuksien alalla: yhtäläisen vaalikelpoisuuden antamiseen vähemmistöille, tiedonvapauslain antamiseen ja naisten paikkamäärään kansallisessa edustajainkokouksessa; myöntää, että Pakistanilla on erityisvastuu terrorisminvastaisten toimien toteuttamisesta ja tästä vastuusta aiheutuvia erityisongelmia, mutta edellyttää, ettei ihmisoikeusnäkökohtia voida sivuuttaa terrorisminvastaisen toiminnan verukkeella etenkään pidätysten ja vangitsemisten yhteydessä; ilmaisee huolensa presidentti Pervez Musharrafin vastahakoisuudesta noudattaa sitoumustaan hallituksen ja asevoimien roolien pitämisestä erillään, vaikka normaalille demokratialle on ominaista, että asevoimat palvelevat demokraattisesti valittua hallitusta;

50.   myöntää, että Intia on maailman suurin toimiva demokratia, ja tukee ihmisoikeuksien saralla saavutettua edistystä; on kuitenkin edelleen huolissaan Intiassa jatkuvasti vallitsevasta syrjinnästä, joka perustuu kastijärjestelmään tai sosiaaliseen ja uskonnolliseen asemaan; katsoo, että tämä on erityisesti maaseudun alueiden ongelma, mutta Intian hallituksen on edistettävä edelleen yhteiskunnallista muutosta tämän kysymyksen suhteen;

51.   pitää ilahduttavana Pakistanin ja Intian viime aikaista myönteistä vuoropuhelua Kashmirin-kysymyksestä; pitää huolestuttavana, että Intian sotilas- ja poliisivoimien on raportoitu syyllistyneen ihmisoikeusloukkauksiin Kashmirin alueella; kehottaa Intian hallitusta varmistamaan, että oikeuslaitos tutkii asianmukaisesti kaikki raportoidut ihmisoikeusloukkaukset; tuomitsee jyrkästi kaikki alueella sattuneet terroriteot ja väkivaltaisuudet; toteaa, että Pakistanilla on vastuu osaltaan hillitä tämänkaltaista toimintaa tehokkain ponnisteluin ja edellyttää, että tiedotusvälineille ja ihmisoikeusjärjestöille on taattava vapaa pääsy Kashmirin alueelle;

52.   pitää Sri Lankan ihmisoikeustilanteen kohenemista myönteisenä, mutta ilmaisee huolestuneisuutensa, koska Eelamin tamilitiikerit tappavat ja sieppaavat tamilien muiden poliittisten ryhmien jäseniä ja värväävät lapsia joukkoihinsa;

53.   kehottaa Bangladeshin hallitusta noudattamaan maansa korkeimman oikeuden antamia ohjeita, joissa vaaditaan pidättymään oikeudellisten välineiden väärinkäytöstä oppositiota edustavien mielenosoittajien ottamiseksi turvasäilöön ja rauhanomaisten poliittisten mielenilmausten tukahduttamisesta pidätyksin ja kidutuksin; kehottaa Bangladeshin hallitusta lopettamaan puolisotilaallisten nopean toiminnan joukkojen harjoittamat rikostenehkäisytoimet, joihin liittyy mielivaltaista tappamista; kehottaa Bangladeshin hallitusta toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimia niitä puolisotilaallisia muslimiryhmittymiä vastaan, jotka ovat kylväneet väkivaltaa ja pelkoa Bangladeshin maaseudulla;

54.   on yhä huolissaan siitä, että Laos ja Vietnam ovat edelleen yksipuoluejärjestelmää soveltavia maita, joissa jatketaan etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sekä demokratia- ja ihmisoikeusaktivistien sortamista, ja kehottaa kummankin maan hallitusta huolehtimaan ilmaisun-, kokoontumis- ja uskonnonvapauden toteutumisesta;

55.   pitää valitettavana Vietnamin alkuperäiseen vuoristolaisvähemmistöön kuuluvien henkilöiden ihmisoikeuksien rikkomista ja pyytää hallitusta lakkauttamaan kaikki vähemmistöihin kohdistuvat syrjintätoimet;

56.   katsoo, että Kambodžan kansalliskokouksen toimeenpanema Rainsyn, Pochin ja Channyn poliittisen koskemattomuuden poistaminen rikkoo räikeästi demokratian periaatteita, ja kehottaa Kambodžan viranomaisia lakkauttamaan kaikki maan demokraattiseen oppositioon kohdistuvat syytetoimet; kehottaa Kambodžaa kuitenkin toteuttamaan todellisia demokraattisia uudistuksia, joiden puitteissa voidaan turvata ihmisoikeudet ja siten korjata jatkuvat vakavat puutteet; kehottaa Kambodžaa nopeuttamaan oikeusjärjestelmänsä uudistamista ja tehostamaan nais- ja lapsikaupan torjuntaa; tuomitsee tässä yhteydessä Phnom Phenissä tapahtuneen 91 orjuudesta pelastetun naisen ja lapsen sieppauksen ja vaatii heidän välitöntä vapauttamistaan;

57.   vetoaa Burman hallitukseen, jotta tämä lakkaisi tukahduttamasta laillista ja demokraattista poliittista toimintaa ja ottaisi siten ensimmäiset askeleensa kohti kansan tahtoon perustuvaa valtiota; kehottaa hallitusta välittömästi vapauttamaan Aung San Suu Kyin, jolle on aiemmin myönnetty Saharov-palkinto, ja tämän neuvonantajan, 75-vuotiaan toimittajan Win Tinin;

58.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Kiina on käynnistämässä ihmisoikeusvuoropuhelua EU:n kanssa; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia, komissiota ja Kiinaa ottamaan vaarin tämän vuoropuhelun tarjoamasta mahdollisuudesta saada aikaan muutoksia Kiinan sisäisessä politiikassa, jossa ilmenee edelleen huomattavia puutteita ihmisoikeuksien alalla, kuten kuolemanrangaistuksen soveltaminen ja yhdistymis- ja uskonnonvapauden tukahduttaminen; korostaa, että kauppasuhteiden parantumisen on oltava sidoksissa uudistuksiin ihmisoikeuksien alalla; on huolissaan hiljattain tapahtuneesta neuvoston täyskäännöksestä Kiinan asevientikieltoa koskevassa EU-politiikassa ja suosittelee painokkaasti asevientikiellon säilyttämistä muuttumattomana, kunnes Kiina on edistynyt selvemmin ihmisoikeusasioissa; vaatii Kiinan viranomaisia arvioimaan virallisesti uudelleen Taivaallisen rauhan aukion tapahtumia, julkaisemaan luettelon poliittisista vangeista ja vapauttamaan heidät välittömästi; pitää huolestuttavana tiibetiläisten ja Xinjiangin alueen asukkaiden kohtelua yhdistymis- ja uskonnonvapausasioissa;

59.   tuomitsee kuningas Gyanendran ja Nepalin kuninkaallisen armeijan 1. helmikuuta 2005 tekemän vallankaappauksen ja tiukat sensuurilait; on huolissaan yleistyvistä raporteista, joissa ilmoitetaan kansalaisten katoamisista ja hyökkäyksistä ihmisoikeusaktivisteja, toimittajia, poliittisen opposition edustajia ja kansalaisyhteiskuntaa edustavia ryhmiä vastaan; tuomitsee sissien maassa vuodesta 1999 raivonneen konfliktin aikana tekemät vakavat väärinkäytökset; kehottaa kuningasta palauttamaan demokraattisen hallinnon ja viestintäyhteydet, vapauttamaan kaikki vangitut poliittiset johtajat ja ihmisoikeuksien puolustajat sekä kunnioittamaan ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta;

60.   pitää tervetulleena ensimmäisten suorien presidentinvaalien järjestämistä Indonesiassa syyskuussa 2004; ilmaisee huolensa raporteista, joiden mukaan Indonesian asevoimat ja kapinallisryhmät ovat jatkuvasti syyllistyneet siviiliväestöön kohdistuviin väärinkäytöksiin Papuan ja Acehin maakunnissa; toivoo, että tuhoisasta hyökyaaltokatastrofista johtuvia jälleenrakennustöitä voitaisiin käyttää myös sovinnonrakentamisen ja rauhanprosessin edistämiseen ja lopettaa siten Acehin pitkäaikainen konflikti; kehottaa Indonesian viranomaisia tutkimaan ihmisoikeuksien puolustajien murhia ja muita heitä vastaan tehtyjä rikoksia ja saattamaan niihin syyllistyneet oikeuteen sekä varmistamaan, että Indonesiassa noudatetaan täydellisesti YK:n yleiskokouksen joulukuussa 1998 hyväksymän, ihmisoikeuksien puolustajien suojelemista koskevan julkilausuman kohtia;

61.   vetoaa Pohjois-Koreaan, jotta tämä tunnustaisi kansansa elävän ahdingossa maan hallituksen sorron alla, ja käynnistäisi kaikilla tasoilla todellisen muutosprosessin ja uudistustyön, jossa tunnustetaan tarve kunnioittaa ihmisoikeuksia; huomauttaa, että vuotuisessa lehdistön vapauksien vertailussa Pohjois-Korea sijoittuu kaikista maailman maista viimeiseksi; pitää valitettavana, että Pohjois-Korean hallinto on ilmoittanut vetäytyvänsä monenvälisestä vuoropuhelujärjestelmästä (kuuden osapuolen neuvotteluista);

Afrikka

62.   nostaa esille ahdingon, jossa lukemattomat vakaviin pandemioihin sairastuneet ja erityisesti HI-virus/aids-tartunnan saaneet ihmiset elävät Afrikan eri maissa; tunnustaa tietyissä Afrikan maissa, kuten Ugandassa, saavutetun edistyksen; kehottaa komissiota auttamaan YK:ta laatimaan yhteistyössä Afrikan unionin kanssa kattavan strategian pandeemisten tautien ja erityisesti HI-viruksen/aidsin pitämiseksi kurissa ja sen leviämisen minimoimiseksi; vahvistaa uudelleen, että jokaisella ihmisellä on oikeus terveydenhuoltoon ja -hoitoon; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota asettamaan tartuntatautien ja etenkin pahenevan HI-virus/aidspandemian torjumisen kehitysyhteistyöpolitiikkansa painopistealueeksi;

63.   uskoo, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tarvitaan kattavaa lähestymistapaa HI-virukseen/aidsiin, jotta aidsin leviäminen saataisiin pysäytettyä ja tautikehitys käännettyä vuoteen 2015 mennessä;

64.   on erityisen pahoillaan, että useissa Afrikan osissa tietyt ihmisoikeusrikkomukset jäävät rankaisematta ja että vastuuasemassa olevat ihmiset voivat toimia pelkäämättä rangaistuksia; kehottaa Afrikan unionia puuttumaan asiaan näissä tapauksissa ja tekemään tiivistä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tilanteen parantamiseksi (ks. rikostuomioistuinta koskeva osio);

65.   on huolissaan Gambian pahenevasta tilanteesta, kuten lukuisista lehdistönvapauden loukkauksista, ja vaatii tutkimaan joulukuussa 2004 tapahtuneen toimittaja Deyda Hyadran murhan;

66.   ilmaisee syvän huolestuneisuutensa Norsunluurannikon äskettäisten tapahtumien johdosta, joiden vuoksi siviiliväestö on joutunut rasististen hyökkäysten kohteeksi; kehottaa Norsunluurannikon taistelevia osapuolia kunnioittamaan kaikkien kansalaisten ihmisoikeuksia;

67.   on erittäin huolissaan vallankaappauksesta, jonka tuloksena Faure Gnassingbé nimitettiin Togon presidentiksi hänen isänsä kuoleman jälkeen demokraattisia sääntöjä rikkoen; kehottaa Togon viranomaisia luomaan tarvittavat institutionaaliset puitteet vapaiden ja rehellisten presidentinvaalien varmistamiseksi, palaamaan näin perustuslain mukaiseen järjestykseen ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä perusvapauksia, mitä ilman yhteistyötä Euroopan unionin kanssa ei voida jatkaa;

68.   pitää myönteisenä sharia-lakia soveltavien tuomioistuinten langettamien kuolemantuomioiden vähentymistä Nigeriassa, mutta ilmaisee huolensa siitä, että monet tuomioistuimet edelleen soveltavat sharia-lakia; katsoo, että Nigerian pitäisi sen sijaan noudattaa kansainvälisiä normeja;

69.   pitää hälyttävinä raportteja, joiden mukaan Eritrean hallitus jatkaa kristittyjen vähemmistöjen vainoamista koko maassa; ilmaisee kasvavan huolensa siitä, että Eritrea on yhä yksipuoluemaa ja että vaalien aikataulusta ei ole vieläkään päätetty; pyytää vapauttamaan välittömästi kaikki poliittiset vangit ja pidätettyinä olevat toimittajat; kehottaa Eritrean hallitusta huolehtimaan siitä, että maan ihmisoikeustilanne kohenee;

70.   pitää huolestuttavana, että kymmenen riippumatonta toimittajaa on ollut pidätettyinä Asmarassa syyskuusta 2001 lähtien ja että yksi heistä on Ruotsin kansalainen Davit Isaak, jota ei ole tuomittu mistään rikoksesta ja joka on edelleen vankilassa; kehottaa Eritrean hallitusta vapauttamaan kaikki vangitut toimittajat ja kumoamaan yksityisen lehdistön toimintakiellon;

71.   antaa tunnustuksensa ja tukensa uuden rauhansopimuksen allekirjoittamiselle eteläisen ja pohjoisen Sudanin välillä kaksikymmenvuotisen sisällissodan ja sen mukanaan tuomien hirvittävien ihmisoikeusrikkomusten lopettamiseksi; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan kaikkia rauhansopimukseen sisältyviä pöytäkirjoja;

72.   vetoaa Sudanin hallitukseen, jotta se lopettaisi välittömästi kaiken yhteistyön arabitaistelijoiden eli janjaweeditaistelijoiden kanssa, jotka levittävät Länsi-Sudanissa Darfurin alueella väkivaltaa laajan väestön keskuudessa, loukkaavat ihmisoikeuksia ja syyllistyvät sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan; pitää YK:n tutkintalautakunnan selontekoa myönteisenä ja tukee siinä esitettyjä havaintoja ja suosituksia; vaatii Sudanin hallitusta yhdessä Afrikan unionin kanssa ryhtymään päättäväisiin ja lopullisiin toimiin kaikkien osapuolten tekemien, siviiliväestöön kohdistuvien hyökkäysten lopettamiseksi ja janjaweeditaistelijoiden riisumiseksi aseista; kehottaa Sudanin hallitusta osoittamaan halukkuutensa neuvotella rauhansopimus Darfurin kapinallisjoukkojen kanssa;

73.   vetoaa EU:hun pakotteiden asettamiseksi Sudanin hallitukselle, kunnes löytyy pitäviä todisteita siitä, että etnisiin puhdistuksiin ja omien kansalaisten joukkomurhaan perustuva politiikka on hylätty; pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä Darfurin asian viemisestä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska se olisi paras tapa varmistaa, että uhrit saavat oikeutta, että nyt vallitseva rankaisemattomuuden ilmapiiri päättyisi eikä väärinkäytöksiä enää tapahtuisi; pitää kuitenkin valitettavana, että turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntöön kuulumattomien maiden kansalaisten, joiden epäillään syyllistyneen Darfurissa kansainvälisiin rikoksiin, asiat käsiteltäisiin yksinomaan heidän kotimaidensa tuomioistuimissa;

74.   ilmaisee jatkuvan huolensa välikohtausten suuresta määrästä Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa, ennen kaikkea Iturissa, Etelä- ja Pohjois-Kivussa, Maniemassa ja pohjoisessa Katangassa; tuomitsee ankarasti sekä hallituksen joukkojen että kapinallistaistelijoiden kesäkuussa 2004 tekemät sotarikokset Bukavun kaupungissa Etelä-Kivussa;

75.   pitää myönteisenä, että Ruandassa on edistetty myönteisesti rehabilitoinnissa ja sovinnon aikaansaamisessa; kehottaa Ruandaa tehostamaan toimiaan ihmisoikeusrikkomusten ehkäisemiseksi ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi Keski-Afrikkaan; pitää hälyttävänä, että hyökkäykset Ruandan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kirkkoja ja kouluja vastaan ovat yleistyneet, ja on erittäin huolissaan siitä, että useat tuomarit ja oikeusviranomaiset ovat joutuneet eroamaan nk. oikeudellisten uudistusten myötä;

76.   tuomitsee mitä jyrkimmin joukkomurhan Burundissa sijaitsevassa Gatumban pakolaisleirissä; kehottaa Burundin hallitusta ja kansainvälistä yhteisöä tekemään kaikkensa syyllisten löytämiseksi ja heidän saattamisekseen tuomioistuimen eteen; tukee Burundin siirtymävaiheen prosessia; pitää suunniteltuja vaaleja tervetulleena ja tärkeänä edistysaskeleena siirtymävaihetta koskevassa prosessissa;

77.   on syvästi huolissaan humanitaarisen tilanteen synkkyydestä Pohjois-Ugandassa, missä Joseph Konyn johtaman LRA:n (Lord's Resistance Army) toiminnan vuoksi valtava osuus väestöstä elää edelleen pakolaisleireillä; tuomitsee LRA:han kuuluvien kapinallisten kauhistuttavat ihmisoikeusloukkaukset alueella, kuten lasten laajamittaiset sieppaukset, silpomiset ja raiskaukset;

78.   suhtautuu myönteisesti Angolan hallituksen ilmoitukseen parlamenttivaalien järjestämisestä vuoden 2006 lopulla; ilmaisee huolensa Cabindan alueella meneillään olevasta aseellisesta selkkauksesta sekä raportoidusta Angolan asevoimien siviiliväestöön kohdistamasta väkivallasta;

79.   tuomitsee mitä jyrkimmin Zimbabwen hallituksen toimet ja arvostelee sen toimenpiteitä, jotka edistävät rotujakoa ja varainhoidon väärinkäytöksiä; pelkää, että nämä toimenpiteet johtavat Zimbabwen katastrofiin; toteaa huolestuneena, että ruoantuotanto on viime aikoina vähentynyt merkittävästi ja että avustusjärjestöjen on yhä vaikeampaa toimittaa apua sitä tarvitseville; vetoaa hallitukseen, jotta se lopettaisi poliittisen opposition vainoamisen, takaisi lehdistönvapauden ja varmistaisi vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämisen hyvämaineisten kansainvälisten tarkkailijoiden seurannassa;

80.   on edelleen huolissaan siitä, että Päiväntasaajan Guineassa pidetään edelleen vangittuina poliittisia vankeja, joilta on saatu tunnustus kiduttamalla, ja että poliittisen opposition jäseniä pidetään vangittuina syyteittä tai oikeudenkäynnittä;

Amerikat

81.   vetoaa Kuuban hallitukseen, jotta tämä hyväksyisi kokoontumis- ja ilmaisunvapauden ja jatkaisi välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon epävirallista lykkäämistä; tuomitsee jälleen kolmelle lentokonekaapparille langetetun kuolemantuomion ja poliittisten vastustajien vangitsemiset sekä vaatii näiden vapauttamista välittömästi; vetoaa Kuuban viranomaisiin, jotta nämä sallisivat Saharov-palkinnon saaneen Oswaldo Payán noudattaa kutsua vierailla Euroopan parlamentissa; tuomitsee neuvoston strategian äkilliset muutokset ja sanktioiden kumoamisen;

82.   vetoaa Jamaikan hallitukseen, jotta tämä ryhtyisi tehokkaisiin toimiin turvallisuusjoukkojen suorittamien laittomien teloitusten lopettamiseksi; kehottaa Jamaikan hallitusta myös kumoamaan henkilöön kohdistuvia rikoksia koskevan lain 76, 77 ja 79 pykälän, joissa kriminalisoidaan aikuisten miesten välinen vapaaehtoinen seksi ja joilla perustellaan HI-viruksesta ja aidsista valistavien avustajien ahdisteleminen; kehottaa Jamaikan hallitusta torjumaan aktiivisesti laajalle levinnyttä homofobiaa;

83.   yhtyy Amerikan ihmisoikeustoimikunnan (Inter-American Commission on Human Rights, IACHR) lokakuussa 2004 ilmaisemaan huoleen Haitin ihmisoikeustilanteesta ja humanitaarisista olosuhteista;

84.   pitää Guatemalassa raa'asti tapettujen naisten suurta määrää huolestuttavana ja kehottaa viranomaisia tutkimaan nämä tapaukset perinpohjaisesti ja estämään uudet väkivaltaisuudet;

85.   on Meksikon viranomaisten tavoin huolissaan (Meksikoon kuuluvassa) Ciudad Juarezissa raa'asti tapettujen naisten suuresta määrästä ja tukee Meksikon viranomaisten, ja etenkin tehtävään erityisesti nimitetyn rauhantuomarin, toimia näiden rikosten selvittämiseksi ja uusien tappojen estämiseksi;

86.   on edelleen huolissaan lukuisista hyökkäyksistä ja uhkailuista, joita kohdistetaan aiempien ihmisoikeusrikkomusten hyvittämistä haluaviin guatemalalaisiin, ja etenkin ihmisoikeuksien puolustajiin, oikeuslaitoksen viranomaisiin ja toimittajiin kohdistuvista hyökkäyksistä; pitää myönteisenä signaalina sitä, että entinen puolisotilaallisten joukkojen jäsen ja entinen pormestari vangittiin helmikuussa 2005 syytettyinä neljän toimittajan sieppaamisesta vuonna 2003, ja pitää myönteisenä sitä, että Guatemalan parlamentti on hyväksynyt YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston avaamisen ja Guatemalan kongressin odotetaan hyväksyvän sen mahdollisimman pikaisesti;

87.   pyytää Venezuelaa ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin poliisivoimien suorittamien kidutusten ja tappojen lopettamiseksi ja ilmaisunvapauden sekä vapaan tiedonsaannin turvaamiseksi; toteaa, että Venezuelan on toimittava yhteistyössä naapurivaltioidensa kanssa alueen vakauttamiseksi;

88.   pitää jatkuvia vakavia ihmisoikeusloukkauksia erittäin valitettavina, kuten sitä, että Kolumbian selkkaukseen osallistuvat laittomat aseistautuneet ryhmät käyttävät lapsisotilaita, joista useat tuhannet ovat alle 15-vuotiaita; ilmaisee jatkuvan ja vakavan huolensa ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvasta uhasta Kolumbiassa; ja edellyttää Kolumbian viranomaisten ryhtyvän selviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin näiden ihmisten hengen ja työn suojelemiseksi; on huolissaan siitä, että useita kolumbialaisia – alaikäisiä, yli seitsemän vuotta sitten kaapattuja sotilaita ja poliiseja, kongressin jäseniä (mm. Jorge Eduardo Gechem Turbay, Óscar Tulio Lizcano ja Luis Eladio Pérez Bonilla) Vallen aluehallinnon jäseniä, entistä ministeriä Fernando de Ajauoa ja entistä presidenttiehdokasta Ingrid Betancourtia – pidetään edelleen kehnoissa oloissa; tukee päätelmiä, jotka esitettiin Kolumbiaa koskevan kansainvälisen yhteistyö- ja koordinointikokouksen julkilausumassa, joka hyväksyttiin Cartagenassa osana Lontoossa mm. YK:n läsnä ollessa annettujen suoritusten seurantaa, sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston antamia suosituksia;

89.   tukee YK:n erikoisedustajan Ambeyi Libagon Kolumbiasta antamia lausuntoja, joissa suositellaan, että hallituksen pitäisi virallisesti kieltää kaikki puolisotilaalliset joukot, riisua ne aseista ja aloittaa oikeudellinen menettely ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta rikkoneita vastaan heidän poliittisesta kannastaan riippumatta;

90.   vetoaa Ecuadoriin poliisituomioistuinten lakkauttamiseksi välittömästi, jotta väärinkäytöksistä syytetyt turvallisuusjoukkojen jäsenet voitaisiin saattaa riippumattoman tuomioistuimen eteen;

91.   ilmaisee huolensa toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisestä Perussa ja erityisesti kahden tunnetun toimittajan murhasta vuonna 2004; pitää hälyttävänä pidätettyjen kidutus- ja kuolemantapausten suurta määrää Perun vankiloissa;

92.   tunnustaa, että kaupunkiväkivalta on yhä merkittävä huolenaihe Brasiliassa ja saa osakseen päähuomion, mutta huomauttaa, että maaseudun väkivaltaisuudet ja maakiistat voimistuivat vuonna 2004, erityisesti Cinta Larga -alkuperäisväestön asuttamassa Roosevelt-reservaatissa Rondônian osavaltiossa;

93.   kehottaa Yhdysvaltoja pyrkimään kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseen; toteaa, että jatkuva kuolemanrangaistusten soveltaminen ei vastaa sitä mielikuvaa, jonka Yhdysvallat pyrkii antamaan itsestään maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien, vapauden ja oikeuden juurruttajana, ja pitää rohkaisevina viimeaikaisia tilastoja, jotka osoittavat kuolemanrangaistusten vähenevän jatkuvasti Yhdysvalloissa;

94.   tuomitsee Yhdysvaltojen hallituksen tavasta, jolla Guantanamon vankeja kohdellaan; kehottaa Yhdysvaltain hallitusta varmistamaan, että kaikille vangeille, mukaan luettuina Guantanamon vankileirillä pidettävät vangit, taataan perusihmisoikeudet kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti ja oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit; kehottaa Yhdysvaltoja selvittämään viipymättä Guantanamon vankien ja muualla pidettävien vankien tilanteen kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja humanitaarista oikeutta kunnioittaen ja palauttaa mieleen useissa päätöslauselmissa esittämänsä kannat Guantanamon vankien dramaattisesta tilanteesta;

95.   pyytää Yhdysvaltoja toimittamaan YK:n ihmisoikeuskomitealle raportin siitä, miten se noudattaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta (ICCPR);

Aihepiirikohtaiset asiat
I.Ihmisoikeudet ja terrorismin torjunta

96.   tuomitsee jyrkästi kaikki terrorismin ilmenemismuodot;

97.   ottaa uutena ilmiönä huomioon demokratioita vastaan kohdistetun maailmanlaajuisen terrorismin, joka on johtanut raakoihin ja tuhoisiin iskuihin ja vaatinut lukemattomia uhreja, ja toteaa, että iskuilla on pyritty vaikuttamaan demokraattisiin prosesseihin; katsoo, että tällaisessa terrorismissa on kyse perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin kohdistuvasta uudesta vakavasta uhasta;

98.   toteaa jälleen, että tämän hirvittävän uuden uhan voittamiseksi demokraattisten hallitusten on päättäväisesti suojeltava kansalaisiaan, taisteltava lujasti ja hellittämättä terrorismia vastaan sekä jäljitettävä ja tuhottava kaikki terroristiverkostot; vaatii hallituksia näissä toimissa ja epäiltyjä oikeuteen saattaessaan pitämään kiinni oikeusvaltioperiaatteesta sekä kansainvälisistä ihmisoikeussitoumuksistaan, myös humanitaarisesta oikeudesta ja pakolaisia koskevasta oikeudesta;

99.   tunnustaa, että EU:n on osoitettava solidaarisuutta terrorismin haasteiden kohtaamisessa; pitää välttämättömänä kattavia strategioita, joiden avulla voidaan puuttua äärimmäisen köyhyyden, turvattomuuden, valtioiden luhistumisen ja fundamentalismin lisääntymisen syihin, koska nämä tekijät voivat myötävaikuttaa terroritekoihin;

100.   panee merkille YK:n asettaman uhkakuvia pohtivan korkean tason paneelin raportin, jossa korostetaan, että kansainväliset terrorisminvastaiset ponnistelut ovat jossain määrin nakertaneet juuri terroristien kohteena olevia arvoja eli ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;

101.   antaa tukensa yksittäisten valtioiden pyrkimyksille lujittaa kansallista lainsäädäntöään ja vahvistaa alueellista ja kansainvälistä yhteistyötä terrori-iskujen estämiseksi, mutta vaatii huolehtimaan siitä, että tämä ei tapahdu kansainvälisten ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja pakolaislakien kustannuksella, ja katsoo, että valtioiden olisi varmistettava, ettei turvallisuuslainsäädäntöä käytetä ihmisoikeuden puolustajia vastaan heidän toimintansa estämiseksi; panee merkille terrorismin uhrien kärsimykset ja kurjuuden ja vetoaa valtioihin ja kaikkiin muihin viranomaisiin juridista ja sosiaalista suojelua edistävien toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön; pyytää komissiota ajamaan YK:ssa terrorismin uhrien suojelemista ja avustamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen laatimista;

102.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n terrorisminvastaisista toimista ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanon koordinoinnista kolmansien maiden kanssa vastaavien neuvoston työryhmien ja ihmisoikeuksia käsittelevän neuvoston työryhmän työtä koordinoidaan tiiviisti; kannustaa EU:n terrorisminvastaisen toiminnan koordinaattoria ja neuvoston pääsihteerin ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan hiljattain nimittämää ihmisoikeusedustajaa tekemään keskenään tiivistä yhteistyötä;

103.   panee merkille, että terrorismiin on vastattava lujasti ja koordinoidusti, ja korostaa, että terroriteot eivät koskaan voi olla oikeutettuja; toteaa, että kutakin terroristijärjestöä varten on suunniteltava omat erityiset toimenpiteet; kehottaa siksi neuvostoa tiedottamaan säännöllisesti kulloisestakin terroristijärjestöjen luettelon ajan tasalle saattamisesta ja perustelemaan tehdyt muutokset;

104.   muistuttaa kaikkia valtioita niiden velvollisuudesta turvata oikeudenkäyttöalueellaan olevien ihmisten perusoikeudet ja -vapaudet ja kunnioittaa niitä;

105.   panee merkille kansainvälisen lakimieskomission Berliinissä antaman julkilausuman yrityksenä määritellä hyväksyttävä tasapaino terrorismin torjunnan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen välillä;

106.   kehottaa valtioita ottamaan terrorismin vastaisissa toimissaan huomioon laillisuus-, tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteen;

107.   vetoaa kaikkiin valtioihin, jotta niissä ei kiellettäisi perusoikeuksien ja -vapauksien laillista käyttöä; korostaa, että rikosoikeudellisen vastuun terroriteoista on langettava yksilöiden eikä yhteisöjen kannettavaksi;

108.   kehottaa kaikkia valtioita varmistamaan, että kaikki oikeuksiin tehtävät poikkeukset hätätilan aikana ovat tilapäisiä, ehdottoman välttämättömiä ja kulloiseenkin erityisuhkaan nähden oikeasuhtaisia ja että nämä poikkeukset eivät ole syrjiviä rodun, ihonvärin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden, iän, uskonnon, kielen, poliittisen tai muun katsomuksen, kansallisuuden, sosiaalisen tai etnisen alkuperän, omaisuuden, syntyperän tai muun aseman suhteen;

109.   kehottaa kaikkia valtioita lopettamaan salaiset pidätykset ja ylläpitämään rekisteriä kaikista pidätetyistä sekä antamaan vapautensa menettäneille mahdollisuus turvautua asianajajaan tai tarvittaessa lääkintähenkilöstöön;

110.   pyytää kaikkia valtioita varmistamaan, että rikoksesta syytettyjen asia käsitellään aina ja kaikissa olosuhteissa lakiin perustuvassa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa ja että heille taataan täysin oikeudenmukainen oikeudenkäynti, johon kuuluvat lähtökohtainen oletus syyttömyydestä, oikeus esittää todisteita, oikeus puolustautua, oikeus tehokkaaseen oikeusapuun ja oikeus valittaa tuomiosta;

111.   korostaa, että valtioiden on terrorismin vastaisia toimenpiteitä toteuttaessaan kunnioitettava ja suojeltava perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan luettuina ilmaisunvapaus (ellei ilmaisussa ole kyse vihan tai väkivallan lietsomisesta), uskonnon-, omantunnon- tai uskonvapaus, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä oikeus yksityisyyteen, joka on erityisesti vaarassa tiedustelutietojen keruun ja levittämisen yhteydessä;

112.   vetoaa valtioihin, jotta terroriteoista syytettyjä tai tuomittuja henkilöitä ei karkotettaisi, palautettaisi, siirrettäisi tai luovutettaisi valtioon, jossa on todellinen vaara näiden henkilöiden ihmisoikeuksien vakavasta loukkaamisesta, mukaan lukien kidutus, epäinhimillinen tai nöyryyttävä kohtelu tai rangaistus, tahdonvastainen katoaminen, lakiin perustuva tai laiton teloitus tai tarkoituksellisesti epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti;

113.   korostaa, että valtioiden on aseellisten konfliktien aikana ja miehitystilanteissa sekä sovellettava että kunnioitettava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön määräyksiä ja periaatteita;

114.   kehottaa valtioita pidättymään vangittujen luovuttamisesta kuulusteltaviksi sellaisiin maihin, joissa harjoitetaan kidutusta; kehottaa valtioita pidättymään painostuksella tai kidutuksella hankittujen todisteiden käytöstä; muistuttaa valtioita, että niiden on terroristeiksi epäiltyjä hallussaan pitäessään noudatettava kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen määräyksiä;

115.   vetoaa komissioon niiden valtioiden osoittamiseksi, joissa terrorismin uhan varjolla otetaan käyttöön tukahduttavia, erityisesti lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauksia rajoittavia politiikkoja; korostaa erityisesti, että terrorisminvastaiseen toimintaan liittyvillä turvallisuuslaeilla ei saa sallia ihmisoikeusaktivistien vainoamista;

116.   kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita puuttumaan erityisesti ihmisoikeuksien osalta vallitsevaan vajeeseen YK:n terrorisminvastaisissa toimintatavoissa ja varmistamaan, että YK:n terrorisminvastaisen komitean valtioille suosittamat toimet ovat kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia;

II.Lasten oikeudet

117.   tähdentää, että joka kahdestoista lapsi maailmassa on pakkotyön pahimpien muotojen tai seksuaalisen hyväksikäytön uhri tai joutuu lapsisotilaaksi(6);

118.   antaa tukensa YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen(7) ja lasten oikeuksista annettuun afrikkalaiseen peruskirjaan(8) sisältyvälle lapsen määritelmälle, jonka mukaan kaikki alle 18-vuotiaat ovat poikkeuksetta lapsia;

119.   pyytää komissiota esittämään tiedonannon lasten oikeuksista ja Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta;

120.   vetoaa neuvostoon ja komissioon, jotta ne korostaisivat erityisesti lasten oikeuksia ensisijaisina periaatteina ja tavoitteina EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevassa tarkistetussa julkilausumassa;

121.   pitää hälyttävänä, että maailmassa on nyt ennätysmäärä köyhyydessä eläviä lapsia; kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan lapset ja lasten oikeudet etusijalle EU:n toteuttamissa toimissa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

122.   toteaa, että vaikka YK:n lasten oikeuksien yleissopimus onkin ratifioitu lähes kaikissa maissa, se ei välttämättä heijastu ratifiointia seuraavaan täytäntöönpanoprosessiin(9); kehottaa kaikkia valtioita siirtymään sopimuksen yleismaailmallisesta hyväksynnästä sen yleismaailmalliseen noudattamiseen;

123.   kehottaa valtioita noudattamaan lasten oikeuksien yleissopimuksen mukaista valvonta- ja raportointijärjestelmää; katsoo, että yleissopimuksen täytäntöönpano on keskeinen tekijä hallitusten toimia arvioitaessa;

124.   antaa tukensa YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen valinnaiselle pöytäkirjalle lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin; kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:n jäsenvaltioita, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kyseisen pöytäkirjan;

125.   kehottaa Yhdysvaltoja ratifioimaan sopimuksen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, sillä se on toinen niistä kahdesta valtiosta, jotka eivät ole vielä ratifioineet yleissopimusta – toinen valtioista on Somalia, jossa ei ole toimivaa hallitusta;

126.   on erittäin huolestunut siitä, että joka vuosi kuolee miljoonia lapsia ehkäistävissä oleviin sairauksiin, koska heiltä on evätty oikeus terveyteen ja elämään, ja että HI-virus/aids vaikuttaa miljoonien lasten elämään joko siten, että he ovat saaneet tartunnan tai jääneet orvoiksi;

127.   on erittäin huolestunut siitä, että noin 104 miljoonalta kouluikäiseltä lapselta, joista suurin osa on tyttöjä, on evätty oikeus oppimiseen; kehottaa komissiota täyttämään nopean toiminnan aloitteeseen perustuvat sitoumuksensa ja toimimaan aktiivisesti koulutushankkeissa AKT-kumppanien kanssa;

128.   ilmaisee syvän huolensa siitä, että yhä useammat lapset joutuvat ihmiskaupan uhreiksi; katsoo, että tilanne on seurausta koko kansainvälisen yhteisön epäonnistumisesta, ja korostaa, että tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä sekä lakeja rikollisten rankaisemiseksi ja uhrien suojelemiseksi;

129.   antaa tukensa alueellisille ja kansainvälisille toimenpiteille lapsityövoiman kaikkinaisen käytön torjumiseksi;

130.   vetoaa kaikkiin valtioihin, jotta ne lopettaisivat lasten värväämisen aseellisiin joukkoihin ja alle 18-vuotiaiden lasten käyttämisen aseellisissa selkkauksissa;

131.   tuomitsee jyrkästi lapsisotilaiden barbaarisen käytön konflikteissa ja sodissa; pyytää kyseisiä valtioita kunnioittamaan yleismaailmallisesti tunnustettua ihmisoikeuslainsäädäntöä;

III.Konfliktien vaikutus naisiin ja lapsiin

132.   korostaa, että viime vuosina on sotatilanteessa syyllistytty joukkoraiskauksiin useissa maissa, kuten Kambodžassa, Liberiassa, Perussa, Bosniassa, Sierra Leonessa, Ruandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Somaliassa ja Ugandassa; pitää hälyttävänä, että läntisen Sudanin Darfurissa kotiseudultaan siirtymään joutuneet ihmiset ovat aivan äskettäin raportoineet siviileihin kohdistuneista systemaattisista ja laittomista hyökkäyksistä sekä raiskauksista, joihin ovat syyllistyneet hallituksen tukemat arabijoukot ja Sudanin asevoimat; katsoo, että tällaisissa tilanteissa on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteiskunnan kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, vammaisiin ja vanhuksiin;

133.   tuomitsee raiskausten raakalaismaisen käyttämisen sodan välineenä ja painottaa, että kansainvälisen yhteisön on jatkossakin tehtävä selväksi, että sodassa tehtävät raiskaukset ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisten yleissopimusten vastaisia; vaatii vahvoja oikeudellisia toimia syyttäjäntoimen alalla näiden rikosten rankaisemiseksi; toteaa, että vuonna 2000 tehdyssä Rooman sopimuksessa, jolla perustettiin kansainvälinen rikostuomioistuin, raiskaus luokitellaan rikokseksi ihmisyyttä vastaan;

134.   panee merkille joukkoraiskausten merkityksen naisten ja tyttöjen altistamisessa HI-virukselle/aidsille; kehottaa EU:ta varmistamaan, että jälkiehkäisy ja tarvittaessa mahdollisuus raskauden keskeytykseen ovat välittömästi kaikkien raiskattujen naisten ja tyttöjen ulottuvilla;

135.   tuomitsee ankarasti sen, että ne, jotka konfliktien aikana syyllistyvät seksuaaliseen väkivaltaan ja raiskauksiin, jäävät usein rangaistuksetta ja että nämä väkivallanteot jäävät usein raportoimatta ja katsoo, että lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien täytäntöönpano ja täysimääräinen kunnioittaminen auttaisivat vähentämään tällaisten tapausten määrää;

136.   on huolissaan syytöksistä, että YK:n henkilöstö olisi syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyihin mm. Kongon demokraattisessa tasavallassa, Bosniassa ja Kosovossa;

137.   ilmaisee huolensa siitä, että lapsia käytetään yhä "aseistettuina pelinappuloina" yli 20 maassa eri puolilla maapalloa; huomauttaa, että vuoden 2004 lapsisotilaiden käyttöä koskevan maailmanlaajuisen raportin mukaan lapsisotilaita käyttivät aseellisissa konflikteissa Burundin, Kongon demokraattisen tasavallan, Norsunluurannikon, Guinean, Liberian, Myanmarin, Ruandan, Sudanin ja Ugandan hallitukset ja Sri Lankan kapinallisjoukot; vaatii painokkaasti kaikkia virallisia asevoimia ja muita aseellisia ryhmiä vapauttamaan välittömästi kaikki riveissään olevat lapset;

138.   antaa tukensa YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen valinnaiselle pöytäkirjalle lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin; kehottaa kaikkia valtioita, myös EU:n jäsenvaltioita, allekirjoittamaan ja ratifioimaan kyseisen pöytäkirjan;

139.   panee merkille, että lapsisotilaina on käytetty enimmäkseen poikia, mutta huomauttaa, että myös tyttöjä käytetään yhä useammin paitsi joukkojen seksiorjina myös aktiivisina taistelijoina aseellisissa konflikteissa;

140.   korostaa, että lapsia rekrytoidaan asevoimiin erilaisiin tehtäviin ja rooleihin, kuten viestinviejiksi, vakoojiksi, kokeiksi, kantajiksi jne., ja että kaikki nämä tehtävät ovat vaaraksi lapsille; korostaa erityisesti, että tytöt altistuvat väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle seksiorjina ja/tai avioliittoon pakotettuina;

141.   vaatii YK:ta ja kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään yleisesti enemmän huomiota konfliktien aiheuttamiin vaikutuksiin naisiin ja lapsiin, varsinkin etnisiin, kielellisiin ja/tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin ja lapsiin, erityisesti silloin, kun naiset ja lapset on tarkoituksella otettu sotastrategian kohteeksi;

142.   suhtautuu myönteisesti vuonna 2003 hyväksyttyihin lapsia ja aseellisia konflikteja koskeviin EU:n suuntaviivoihin; vaatii neuvostoa ja komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille kuuden kuukauden välein näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja vaikutuksia koskevan edistymiskertomuksen; pitää rohkaisevina komission antamia signaaleja yhteistyövalmiudesta;

IV.Kuolemanrangaistuksen poistaminen

143.   suhtautuu myönteisesti suuntaukseen, jonka myötä kuolemanrangaistusta ollaan poistamassa; panee merkille, että jo yli puolet maailman valtioista, yhteensä 118 valtiota, on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen joko lainsäädännössä tai käytännössä; ilmaisee huolensa siitä, että 78 valtiossa kuolemanrangaistus aiotaan yhä säilyttää;

144.   esittää kiitoksensa Bhutanille, Samoalle, Senegalille ja Turkille, jotka poistivat kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta vuonna 2004;

145.   kehottaa Filippiinien viranomaisia lakkauttamaan kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja antamaan joka tapauksessa vähimmäistakeet puolustuksen järjestämisestä oikeudessa ja oikeudellisissa menettelyissä, ja kehottaa erityisesti maan viranomaisia arvioimaan uudelleen EU:n kansalaisen Francisco Juan Larrañagan tapausta, koska hänelle langetettiin kuolemantuomio säännönvastaisuuksia sisältäneessä oikeudenkäynnissä eikä hänelle suotu vähimmäistakeita puolustuksesta oikeudessa ja oikeudellisissa menettelyissä;

146.   kannustaa valtioita ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kuolemanrangaistuksen lakkauttamista koskevan toisen valinnaisen pöytäkirjan;

147.   kehottaa EU:ta käyttämään monenvälisiä foorumeja, kuten YK:n ihmisoikeustoimikuntaa, kannustaakseen valtioita ratifioimaan ja noudattamaan kuolemanrangaistukseen liittyviä kansainvälisiä ihmisoikeusasiakirjoja ja jatkaakseen päätöslauselmien toimittamista YK:n ihmisoikeustoimikunnalle kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi, kaikkien teloitusten täytäntöönpanon lykkäämiseksi ja kuolemanrangaistuksen säilyttämisen kannalla olevien valtioiden kehottamiseksi noudattamaan YK:n laatimia vähimmäisnormeja;

148.   suhtautuu myönteisesti YK:n ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselmaan nro 2004/67, jonka toimikunta hyväksyi 21. huhtikuuta 2004 pidetyssä vuosittaisessa istunnossaan Genevessä ja jossa vedotaan kaikkiin kuolemanrangaistuksen säilyttäneisiin valtioihin kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi kokonaan ja sen täytäntöönpanon lykkäämiseksi siihen saakka, kunnes kuolemanrangaistus on virallisesti lakkautettu; tunnustaa EU:n ja sen kaikkien päätöslauselmaa tukeneiden jäsenvaltioiden roolin; kiirehtii kaikkia valtioita noudattamaan YK:n päätöslauselmaa ja vähintään lykkäämään teloitusten täytäntöönpanoa;

149.   vetoaa kaikkiin niihin valtioihin, joissa kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoa on lykätty, jotta kuolemanrangaistus lakkautettaisiin kokonaan;

150.   ilmaisee huolensa siitä, että Aasia on edelleen se maanosa, jossa teloitetaan eniten ihmisiä; pitää hälyttävänä, että Kiinassa suoritetaan enemmän teloituksia kuin missään muussa maailman maassa – yli tuhat raportoitua teloitusta vuonna 2004; vaatii Kiinaa julkaisemaan viralliset tiedot vuoden 2004 teloituksista;

151.   on huolestunut siitä, että Sri Lanka, joka pidättyi 27 vuoden ajan kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta, on alkanut soveltaa niitä uudelleen, mikä on vastoin kansainvälistä suuntausta lakkauttaa kuolemanrangaistus kokonaan, ja kehottaa siksi Sri Lankan viranomaisia pohtimaan muita keinoja rikollisuuden kuriin saamiseksi;

152.   toteaa, että Venäjä on pidättynyt kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta, mutta kuolemanrangaistusta ei ole poistettu Venäjän lainsäädännöstä; kehottaa Venäjää ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin ja ratifioimaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudennen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja allekirjoittamaan kolmannentoista pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa;

153.   pitää hälyttävänä teloitusten ja erityisesti alaikäisten teloitusten suurta määrää Iranissa samoin kuin sitä, että Iran kieltäytyy luovuttamasta virallisia tilastoja kuolemanrangaistuksista;

154.   vetoaa komissioon ja neuvostoon, jotta ne painostaisivat Kiinan ja Iranin kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä kyseisiä valtioita lykkäämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoa, jotta tämä periaate toteutuisi ja se johtaisi lainsäädännön muuttamiseen;

155.   vetoaa Irakin uuteen hallitukseen, jotta kuolemanrangaistusta ei otettaisi maassa uudelleen käyttöön, varsinkin koska väliaikaisessa perustuslaissa ei mainita kuolemanrangaistusta;

156.   ilmaisee huolensa siitä, että Afganistanissa pantiin huhtikuussa 2004 täytäntöön ensimmäinen teloitus taleban-hallinnon kukistumisen jälkeen; vetoaa Afganistanin äskettäin valittuun uuteen presidenttiin, jotta kuolemanrangaistusten täytäntöönpanoa lykättäisiin;

157.   suhtautuu myönteisesti Tadžikistanin parlamentin alahuoneen kesäkuussa 2004 tekemään päätökseen kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lykkäämisestä;

158.   ilmaisee huolensa siitä, että Vietnamin hallitus katsoo nykyään kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevat tilastot valtiosalaisuuksiksi; on syvästi huolissaan Vietnamissa viime vuonna täytäntöön pantujen teloitusten suuresta määrästä;

159.   pitää rohkaisevana sitä, että kuolemanrangaistukset ovat edelleen vähenemässä Afrikassa; suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että Sambiassa on määrätty käsiteltäväksi uudelleen kaikki ne oikeudenkäynnit, jotka ovat johtaneet kuolemantuomioon ja että Sambian parlamentille on toimitettu ehdotus kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta; suhtautuu myönteisesti samankaltaiseen päätökseen Malawissa, jossa presidentti muunsi 79 kuolemanrangaistusta muuksi rangaistukseksi huhtikuussa 2004;

160.   vetoaa yhtenäisen politiikan omaksumiseksi ja kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi kokonaan Länsi-Afrikassa ja erityisesti Guineassa, joka kannattaa kuolemanrangaistuksen säilyttämistä;

161.   pitää rohkaisevana, että kuolemanrangaistus on likimain hävinnyt Euroopasta, ja vetoaa Valko-Venäjään, jotta kuolemanrangaistus lakkautettaisiin maanosassa kokonaan; pyytää lisäksi niitä EU:n (Ranska, Italia, Luxemburg ja Espanja) ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioilta, jotka eivät ole vielä ratifioineet kuolemanrangaistuksen lakkauttamista kaikissa olosuhteissa koskevaa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen lisäpöytäkirjaa 13, ratifioimaan sen;

162.   tuomitsee jälleen kerran kuolemanrangaistuksen ottamisen uudelleen käyttöön Kuubassa useita vuosia kestäneen teloitusten täytäntöönpanon lykkäämisen jälkeen;

163.   suhtautuu myönteisesti Meksikon presidentin ehdotukseen kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta kokonaan;(10)

164.   vetoaa Yhdysvaltoihin, jotta kuolemanrangaistus lakkautettaisiin siellä, ja suhtautuu myönteisesti rohkaiseviin merkkeihin, joiden mukaan kuolemaan tuomittujen ihmisten määrä on laskussa; panee merkille, että vuodesta 1999 kuolemantuomioiden määrä on vähentynyt 54 prosenttia, teloitusten määrä 40 prosenttia ja teloitusta odottavien määrä 6 prosenttia(11);

165.   kannustaa komissiota jatkamaan amicus curiae (oikeuden ystävät) -kirjelmien(12) toimittamista Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle asioissa, jotka, kuten vuonna 2001, koskevat kuolemaan tuomittuja alaikäisiä ja henkisesti sairaita ihmisiä;

166.   kehottaa EU:ta tekemään vuonna 1998 hyväksyttyjä kuolemanrangaistusta koskevia suuntaviivojaan johdonmukaisesti tunnetuiksi suhteissaan EU:n ulkopuolisiin maihin;

167.   kehottaa kuolemanrangaistuksen kannalla olevia valtioita pidättäytymään langettamasta kuolemanrangaistusta, jos tuomittu oli rikosta tehdessään alle 18-vuotias tai jos tämä on raskaana oleva nainen tai kärsii mielenhäiriöistä, ja vaatii, että kuolemanrangaistus langetetaan ainoastaan kaikkein vakavimmista rikoksista;

168.   kehottaa valtioita, jotka soveltavat kuolemanrangaistusta samaa sukupuolta olevien henkilöiden vapaaehtoisiin sukupuolisuhteisiin, poistamaan tällaiset lait ja oikeuskäytännöt;

V.Ihmisillä ja ihmisen elimillä käytävä kauppa – seksiteollisuus ja lapsityövoima

169.   panee merkille ihmiskaupan määritelmän, joka sisältyy YK:n yleiskokouksessa Genevessä marraskuussa 2000 hyväksytyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen liitteenä olevaan lisäpöytäkirjaan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta(13);

170.   toteaa, että tämä nykyaikaisen orjuuden muodoksi mahdollisesti kehittyvä epäkohta uhkaa erityisesti naisia ja lapsia;

171.   huomauttaa, että orjuus kielletään yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen 4 artiklassa;(14)

172.   korostaa, että ihmiskauppa loukkaa kaikissa muodoissaan ihmisoikeuksia ja on kielletty EU:n perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohdassa;

173.   tunnustaa, että seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävä nais- ja lapsikauppa on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ilmiö, joka vaarantaa vakavasti uhriensa turvallisuuden, hyvinvoinnin ja ihmisoikeudet;

174.   huomauttaa, että seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvan nais- ja lapsikaupan uhrit kohtaavat usein seksuaalista väkivaltaa ja heiltä viedään liikkumisvapaus sekä henkilöpaperit;

175.   korostaa, että ihmiskauppa ja prostituutioon pakottaminen on kansainvälisesti määritelty ihmisoikeuksien loukkauksiksi ja että kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa erikseen vaaditaan valtioita ponnistelemaan "estääkseen kaikenlaisen naisten kaupan ja naisten prostituutiosta hyötymisen" (6 artikla);

176.   ilmaisee huolensa siitä, että naiset ja lapset, jotka ovat saapuneet maahan ilman henkilöpapereita tai jotka ovat joutuneet kaupan uhriksi ja joilta on viety henkilöpaperit, eivät usein kykene hakemaan lakiteitse hyvitystä kärsimyksistään;

177.   korostaa, että nais- ja lapsikauppa on maailmanlaajuinen ongelma, ja kehottaa valtioita koordinoituun toimintaan parantaakseen kansainvälistä lainvalvontaa tämän rikoksen torjumiseksi;

178.   korostaa tarvetta kouluttaa EU:n tasolla lainvalvontaviranomaisia tutkimaan ihmiskaupan verkostoja ja rajavalvontaviranomaisia tunnistamaan ihmiskauppiaat ja heidän uhrinsa;

179.   tunnustaa, että ihmiskauppa ei rajoitu yksinomaan seksiteollisuuteen, sillä naisia ja lapsia joutuu myös ihmiskaupan uhreiksi ja pakkotyöhön;

180.   huomauttaa, että Unicefin mukaan yli 20 000 lasta päätyy orjiksi Länsi- ja Keski-Afrikassa rajatylittävän salakuljetuksen myötä;

181.   panee merkille, että ihmisen elinten kauppa on hyvin järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta, jolla on vakavia ja vahingollisia seurauksia; kehottaa kansainvälistä yhteisöä puuttumaan keskitetymmin tähän vitsaukseen;

182.   kehottaa yksittäisiä valtioita tehostamaan rikosoikeudellisia toimiaan tämän kaupan torjumiseksi lainsäädäntöä uudistamalla, tietoisuutta lisäämällä ja koulutuksen avulla; korostaa, että on tarpeen tukea ja suojella uhreja, jotka suostuvat todistajiksi;

183.   suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotukseen ihmiskaupan vastaiseksi Euroopan neuvoston yleissopimukseksi (tammikuulta 2005); kehottaa komissiota varmistamaan neuvoston tuella, että luonnoksessa Euroopan neuvoston yleissopimukseksi vahvistetaan kaupankäynnin kohteena olevien henkilöiden ihmisoikeuksien mahdollisimman korkeatasoinen suojelu;

184.   pitää rohkaisevana, että komissio on sitoutunut antamaan tiedonannon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta;

185.   pane merkille toimet, joita komissio on toteuttanut erityisesti Tacis- ja Cards-ohjelman yhteydessä ihmiskaupan vastaisten toimenpiteiden kehittämiseksi, mutta korostaa, että toimia on tehostettava pääasiallisissa kauttakulkumaissa, kuten Valko-Venäjällä, Moldovassa, Venäjän federaatiossa ja Ukrainassa;

VI.Kansainvälisen kaupan merkitys ihmisoikeuksille

186.   kehottaa kansainvälisesti toimivia yrityksiä pitämään ihmisoikeuslainsäädäntöä toimintaperiaatteidensa kulmakivenä, ottamaan huomioon yritysten sosiaaliseen vastuuseen perustuvat velvoitteensa ja vahvistamaan sen perusteella vähimmäisnormit; kehottaa yrityksiä luomaan selkeitä mekanismeja, joilla voidaan seurata tehokkaasti, onko niiden toiminta sopusoinnussa käytännesääntöjen ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa;

187.   toteaa, että yrityksillä voi olla suuri vaikutusvalta hallitusten päätöksiin maailmanlaajuisilla markkinoilla; kehottaa yrityksiä edistämään ja suojelemaan työntekijöidensä sekä tavarantoimittajiensa, alihankkijoidensa ja liikekumppaneidensa työntekijöiden ihmisoikeuksia ja turvaamaan ne siinäkin tapauksessa, että näitä oikeuksia ei turvata yksittäisten maiden kansallisessa lainsäädännössä;

188.   kehottaa yrityksiä varmistamaan, ettei niiden tuotteita käytetä ihmisoikeuksien loukkaamiseen;

189.   panee merkille, että yrityksiin on viime vuosina kohdistettu kuluttajaliikkeitä ja ihmisoikeuskampanjoita, jotta ne ottaisivat ihmisoikeuskysymykset paremmin huomioon, ja että näillä kampanjoilla on niissä esitettyjen kohtuuttomien vaatimusten vuoksi ollut joskus tuhoisia vaikutuksia; kehottaa yrityksiä ottamaan käyttöön tiettyjä vähimmäisnormeja suuren yleisön huolten hälventämiseksi;

190.   panee merkille Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -hankkeen ensimmäisen ja toisen periaatteen, joiden mukaan yritysten olisi tuettava ja kunnioitettava kansainvälisesti julistettuja ihmisoikeuksia vaikutusalallaan ja varmistettava, että ne eivät ole osallisina ihmisoikeuksien loukkauksissa, sekä periaatteet 3–6, joissa pyydetään maailman yrityksiä pitämään kunniassa työntekijöiden perusoikeuksia;

191.   pitää tervetulleena YK:n ihmisoikeustoimikunnan raporttia YK:n normeista ja toivoo, että YK jatkaa laaja-alaisia kuulemisia YK:n normeista, koska ne ovat tärkeä mittapuu yritysten vastuulle ihmisoikeusasioissa;(15)

192.   kannustaa yrityksiä tekemään tarvittaessa yhteistyötä paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen kanssa;

193.   kehottaa yrityksiä pidättymään toimimasta valtioissa, joille on ihmisoikeussyistä määrätty yksipuolisia tai alueellisia seuraamuksia tai kauppasaartoja;

194.   kehottaa EU:ta laatimaan kansainvälistä toimintaa harjoittaville ja erityisesti kehitysmaissa toimiville eurooppalaisille yrityksille eettistä tuotantoa ja kulutusta koskevan eurooppalaisen aloitteen kaltaiset menettelyohjeet;

195.   kehottaa uudemman kerran kolmansissa maissa olevia komission lähetystöjä edistämään monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja ja toimimaan niitä koskevina yhteyspisteinä;

196.   kehottaa EU:ta tekemään tunnetuksi ajatusta ihmisoikeusasioita koskevista kansainvälisen liiketoiminnan käytännesäännöistä;

VII.Rankaisemattomuus ja kansainvälisen rikostuomioistuimen rooli

197.   uskoo, että kestävää rauhaa ei voida saada aikaan ellei hirmuteoista joudu vastuuseen ja että sotien ja vakavien ihmisoikeusloukkausten vaivaamissa yhteisöissä vallitseva rankaisemattomuuden ilmapiiri on saatava välttämättä päättymään, jotta oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen, rauha ja demokratia saadaan palautettua;

198.   uskoo, että kansallista toimivaltaa täydentävän kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen vahvistaa kansainvälistä oikeusjärjestelmää, jossa kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet, yhteiset tuomioistuimet sekä kansainvälinen rikostuomioistuin tekevät tehokasta yhteistyötä lopettaakseen räikeiden ihmisoikeusloukkausten rankaisemattomuuden ja estääkseen siten niiden ilmenemisen;

199.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lujittamaan sodasta toipuville maille annettavaa kehitysapua suunniteltaessa kyseisen maan kansallista syytteeseenasettamiskapasiteettia räikeiden ihmisoikeusloukkausten yhteydessä;

200.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan entisen Jugoslavian alueen kansainvälistä rikostuomioistuinta, Ruandan kansainvälistä rikostuomioistuinta ja Sierra Leonen erityistuomioistuinta, jotta ne voivat hoitaa tehtäviään menestyksekkäästi, etenkin varmistamalla valtioiden tehokkaan yhteistyön ja syytettyjen, kuten Mladicin, Karadzicin, Gotovinan ja Taylorin, välittömän luovutuksen;

201.   kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita jatkamaan – kesäkuussa 2003 kansainvälisestä rikostuomioistuimesta annetun EU:n yhteisen kannan ja sen jälkeen tammikuussa 2004 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti – päättäväisiä toimia Rooman perussäännön yleismaailmallisen ratifioinnin edistämiseksi ja täytäntöönpanolainsäädännön hyväksymiseksi, ja lisäämään muita toimia, joilla puolustetaan rikostuomioistuinta sen joutuessa hyökkäysten kohteeksi, sekä varmistamaan valtioiden tehokkaan yhteistyön rikostuomioistuimessa; pyytää kulloistakin EU:n puheenjohtajavaltiota esittämään Euroopan parlamentille selonteon yhteisen kannan mukaisesti toteutetuista toimista;

202.   suhtautuu myönteisesti siihen, että Ugandan tasavalta ja Kongon demokraattinen tasavalta ovat toimittaneet kaksi tapausta kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjän käsiteltäväksi;(16)

203.   toteaa, että Kongon demokraattisessa tasavallassa on 1. heinäkuuta 2002 jälkeen suoritettu arviolta 5 000–8 000(17) laitonta teloitusta; suhtautuu erittäin myönteisesti kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän päätökseen (kesäkuulta 2004) tutkia Kongon demokraattisessa tasavallassa tehtyjä sotarikoksia; uskoo, että tutkimuksen myötä annetaan voimakas viesti siitä, että sotarikokset eivät enää jää rankaisematta;

204.   suhtautuu myönteisesti syyttäjän heinäkuussa 2004 tekemään päätökseen ryhtyä tutkimaan Pohjois-Ugandassa syytöksiä LRA:n kapinallisten siviiliväestöön kohdistamista hyökkäyksistä, kuten tuhansien lasten kaappaamisesta;

205.   kehottaa EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan tutkimusten tehokkuuden varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimet voidakseen tehdä tehokasta yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; kehottaa erityisesti kaikkia EU:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan todistajien uudelleensijoittamista koskevat sopimukset rikostuomioistuimen kanssa ja luovuttamaan kaikki niiden hallussa olevat asianmukaiset tiedot; kannustaa EU:ta tekemään kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa yhteistyösopimuksen, jonka avulla se voi tehdä tehokasta yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ja avustaa sitä tutkimusten menestyksekkäässä päätökseen saattamisessa;

206.   ilmaisee tyytyväisyytensä uusimmasta tapauksesta, jonka Keski-Afrikan tasavalta toimitti syyttäjän käsiteltäväksi tammikuussa 2005;

207.   pitää myönteisenä, että EU on ilmaissut tukensa YK:n tutkintalautakunnan Darfuria koskevan selonteon(18) sisällölle; suosittelee painokkaasti, että YK:n turvallisuusneuvoston olisi vietävä Darfurin tilanne kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

208.   pitää hälyttävänä, että konfliktien aikaista sodanjohtoa ja uhrien suojelua koskevia sääntöjä loukataan jatkuvasti; kehottaa katkaisemaan rankaisemattomuuden jatkumon ja pitää kansainvälistä rikostuomioistuinta sopivana foorumina ihmisoikeusloukkausten käsittelemiselle kansainvälisesti konfliktien jälkeen;

209.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan keinoja, joilla Yhdysvallat saataisiin suhtautumaan myönteisemmin kansainväliseen rikostuomioistuimeen;

210.   muistuttaa Rooman perussäännön ratifioineille jäsenvaltioille, että syytesuojaa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen sellaisen valtion kanssa, joka ei ole ratifioinut Rooman perussääntöä, on perussäännön hengen vastaista; kehottaa erityisesti Yhdysvaltoja ratifioimaan perussäännön ja keskeyttämään sotavoimiensa erityisasemaa koskevat neuvottelut, joilla niille pyrittäisiin luomaan eräänlainen kansainvälinen syytesuoja; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti maita, joita painostetaan ja joille on asetettu taloussanktioita niiden kieltäydyttyä allekirjoittamasta syytesuojaa koskevia sopimuksia;

211.   uskoo, että sotien ja vakavien ihmisoikeusloukkausten vaivaamissa valtioissa vallitseva rankaisemattomuuden ilmapiiri on saatava välttämättä päättymään, jotta oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen, demokratia ja ihmisoikeudet saadaan palautettua;

212.   vaatii, että jokaiseen neljään kyseisiä ulkosuhteita koskevaan välineeseen(19) on sisällytettävä selkeä, johdonmukainen ja konkreettinen sitoutuminen ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseen keskeisenä ja ensisijaisena tavoitteena;

213.   edellyttää eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen vaalimista ja parantamista sekä EU:n tiukempaa sitoutumista ihmisoikeuksiin ja demokratiaan keskittymiseen;

VIII.Institutionaaliset ja poliittiset kehitykset

214.   vetoaa komissioon, jotta tämä ottaisi ihmisoikeusnäkökohdat yhä vahvemmin osaksi kaikkia kansainvälisiä suhteitaan ja muita toiminta-alojaan;

215.   kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään puuttumaan asiaan ja konkreettisiin toimiin sellaisia maita vastaan, jotka soveltavat sukupuolisen suuntautumisen perusteella syrjiviä lakeja; kehottaa maita, joissa sovelletaan aikuisten vapaaehtoisia homoseksuaalisia sukupuolisuhteita kriminalisoivia lakeja, kumoamaan kyseiset lait;

216.   pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n ohjeet hyväksyttiin kesäkuussa 2004; kehottaa EU:ta tukemaan ja avustamaan jatkuvasti ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia, jotka ovat vaarassa, kun otetaan huomioon, että heihin kohdistuvat hyökkäykset ja heidän pidättämisensä ovat yleistyneet vuonna 2004; kehottaa siksi neuvostoa sisällyttämään ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen kolmansien maiden kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun;

217.   kehottaa Euroopan unionia pyrkimään parantamaan ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä ja varmistamaan paremman tiedonkulun; korostaa, että unioni ei saa jättää huomioimatta tai vähätellä ihmisoikeusrikkomuksia taloudellisten näkökohtien vuoksi;

218.   kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita puuttumaan ihmisoikeusrikkomuksiin yhtenäisesti erityisesti YK:n ihmisoikeustoimikunnassa, koska EU:lla ei ole ollut päätöksentekoprosessissa aikaisemmin tarpeeksi painoarvoa siksi, että jäsenvaltioiden välillä ei ole vallinnut yksimielisyyttä;

219.   toistaa, että EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten yhtenä keskeisenä osatekijänä on ihmisoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ottamaan käyttöön selkeän järjestelmän, jolla huolehditaan EU:n ja kolmansien maiden välisiin sopimuksiin sisällytetyn ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanosta, ja arvioimaan nykyisiä ja tulevia sopimuksia kyseisen lausekkeen perusteella; kehottaa Barcelonan prosessin kymmenvuotispäivän perusteella komissiota laatimaan Välimeren maiden ihmisoikeustilannetta koskevan selonteon, jonka nojalla kulloistakin kumppanuutta voidaan kehittää;

220.   edellyttää sen vuoksi, että assosiointisopimusten yhteydessä perustettaisiin ihmisoikeuksia käsitteleviä alivaliokuntia, joiden avulla kehitetään jäsenneltyä vuoropuhelua ihmisoikeuksista ja demokratiasta ja yksilöidään merkittävimpiä Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmissa käsiteltäviä aloja; korostaa, että kansalaisyhteiskuntaa on kuultava ja että sen on voitava osallistua alivaliokuntien toimintaan, jotta ihmisoikeustilannetta voidaan seurata paremmin; korostaa lisäksi, että parlamentti on kytkettävä tiiviisti alivaliokuntien toimintaan ja sen seurantaan; kehottaa sen vuoksi jälleen kerran komissiota laatimaan selonteon Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden ihmisoikeustilanteen edistymisestä;

221.   suosittelee, että Euroopan unionin vuosittaisessa ihmisoikeusraportissa kuvattua neuvoston ja komission toimintaa arvioidaan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa korostettujen maiden ja aihealueiden kannalta ottaen erityisesti huomioon toiminnan tehokkuuden ja vaikutukset;

222.   suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Javier Solana nimitti Michael Matthiessenin henkilökohtaiseksi edustajakseen ihmisoikeusasioissa(20);

223.   korostaa, kuinka tärkeää tämän toimen on olla asemaltaan riippumaton, ja pyytää uutta edustajaa tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, kantamaan vastuunsa ja työskentelemään tiiviisti yhdessä toimialaansa kuuluvia asioita käsittelevien parlamentin valiokuntien kanssa; kehottaa neuvostoa lisäämään pääsihteeristöönsä kuuluvan, ihmisoikeuksia käsittelevän henkilöstön kapasiteettia, jotta henkilökohtaisen edustajan tehtävien hoitamista voidaan tukea asianmukaisesti;

224.   ottaa huomioon neuvoston joulukuussa 2004 tekemät päätelmät ihmisoikeusvuoropuhelua koskevien EU:n ohjeiden täytäntöönpanosta; korostaa, että parlamentin on voitava osallistua ohjeiden täytäntöönpanoon vähintäänkin tiedottamisella, jonka neuvosto järjestää kahdesti vuodessa; kiinnittää huomiota erityisesti EU:n Kiinan ja Iranin kanssa käymään jäsenneltyyn vuoropuheluun ja kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa tiiviimpään yhteistyöhön parlamentin kanssa; kehottaa yleisemmin neuvostoa tiedottamaan parlamentille säännöllisesti ihmisoikeuksia koskevien EU-ohjeiden täytäntöönpanosta ja seurannasta sekä laatimaan selonteon ohjeiden käytännön vaikutuksista;

225.   pitää tervetulleena, että kolmansissa maissa sijaitsevissa komission lähetystöissä on palkattu henkilöstöä pitämään yllä suhteita kansalaisyhteiskuntaan, ja pyytää lähetystöjä varmistamaan, että ihmisoikeuksien puolustajia suojellaan hätätapauksissa;

226.   kannattaa sen vuoksi kaikkia neuvoston, troikan ja puheenjohtajavaltion aloitteita, joilla pyritään ratkaisemaan kolmansien maiden ihmisoikeustilannetta koskevia merkittäviä huolenaiheita; kehottaa neuvostoa esittämään parlamentille vuosittain selonteon kunkin puheenjohtajavaltion esittämän, yleistä strategiaa koskevan työsuunnitelman tuloksista; kehottaa täysipainoisen ja läpikotaisen tiedottamisen varmistamiseksi neuvostoa toimittamaan järjestelmällisesti kaikki ihmisoikeuksia koskevat julkilausumat ja toimet parlamentille; katsoo, että Euroopan unionin ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta olisi pyrittävä parantamaan kaikin mahdollisin tavoin;

227.   pyytää uudelleen komissiota järjestämään kaikissa kolmansissa maissa sijaitsevissa EU:n edustustoissa ihmisoikeuksia koskevaa koulutusta ja varmistamaan ohjeiden selkeän noudattamisen;

228.   toivoo, että Euroopan parlamentin työn vaikutuksia ja sen aikaansaamia parannuksia maailman ihmisoikeustilanteeseen voidaan arvioida todellisesti ja objektiivisesti, koska tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että se ei ole riittävän tehokasta tai konkreettista;

229.   panee merkille neuvoston päätöksen täysimittaisen perus- ja ihmisoikeusviraston(21) perustamisesta; edellyttää, että viraston päätarkoituksena on auttaa komissiota pienentämään eroavaisuuksia unionin sisäisten ja ulkoisten ihmisoikeuspolitiikkojen välillä; kehottaa neuvostoa sisällyttämään viraston vastuualueeseen ehdokasmaat;

230.   toteaa EU:n perusoikeuskirjan sisällyttämisen EU:n perustuslakiin osoittavan, että EU suhtautuu vakavasti ihmisoikeuskysymyksiin alueellaan, ja suositteleekin perusoikeusviraston vastuualueen ulottamista kaikkiin perusoikeuskirjan osa-alueisiin ja perustuslain ensimmäisen osan vastaaviin määräyksiin lisäosoituksena siitä, että EU on sitoutunut toteuttamaan näitä oikeuksia myös käytännössä;

231.   kehottaa perusoikeusvirastoa välttämään työskentelyssään päällekkäisyyksiä Euroopan neuvoston alaisuudessa tehtävän työn kanssa; suosittelee sen vuoksi, että viraston olisi kehitettävä institutionaalista yhteistyötä Euroopan neuvoston ja sen laitosten sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa ja että sen olisi otettava huomioon myös Etyj:n ja YK:n toiminta;

232.   ehdottaa, että virasto käynnistäisi tarkoituksenmukaisen vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten asiantuntijoiden kanssa ja loisi yhteyksiä akateemisiin laitoksiin;

233.   korostaa vahvasti, kuinka tärkeää viraston on olla riippumaton ja raportoida säännöllisesti parlamentille, mikäli sen on tarkoitus olla tehokas ja uskottava perusoikeuksien valvoja EU:ssa;

234.   edellyttää, että YK:n antama julistus alkuperäiskansojen oikeuksista on hyväksyttävä ajoissa; kannattaa sen vuoksi julistusluonnosta käsittelevän ryhmän menettelyjen välitöntä jatkamista; kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan täyden tukensa alkuperäiskansojen asioiden ajamiselle ja ottamaan YK:n julistuksen päätelmät huomioon;

235.   pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltio Luxemburg on ehdottanut asevientiä koskevien käytännesääntöjen tarkistamista, ja kehottaa neuvostoa toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat käytännesääntöjä, myöntämään tarvittavat resurssit seurantaa ja täytäntöönpanoa varten sekä edistämään asekauppaa koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen tekemistä;

o
o   o

236.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä liittymisneuvotteluja käyville valtioille, Yhdistyneille Kansakunnille, Euroopan neuvostolle, Etyj:lle, tässä päätöslauselmassa mainittujen valtioiden hallituksille sekä EU:n alueella toimiville tärkeimmille ihmisoikeusjärjestöille.

(1) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265; EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262; EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88; EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 576. (2) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (3) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (4) EUVL C 82 E, 1.4.2004, s. 610. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0051. (6) UNICEFin raportti lapsityövoimasta 2005. (7) Hyväksytty 1989 ja kaikkien valtioiden paitsi Yhdysvaltojen ja Somalian ratifioima. (8) Afrikan yhtenäisyysjärjestön vuonna 1990 hyväksymä määritelmä. (9) CRC on ainoa ihmisoikeussopimus, joka kattaa kaikki kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet. (10) Voimassa olevan Meksikon perustuslain 22 pykälässä rajoitetaan kuolemantuomion soveltamisalaa mutta ei kielletä sitä kokonaan. Meksikon lainsäädännössä kuolemanrangaistus on säilytetty sotarikoslaissa. Teloituksia ei kuitenkaan ole suoritettu yli 50 vuoteen. (11) The Death Penalty in 2004: Year End Report, Death Penalty Information Center, joulukuu 2004. (12) Amicus curiae -kirjelmän laatii joku, joka ei ole käsiteltävän asian osapuolena ja joka voi antaa tietoa lakiasioista, ja kirjelmällä pyritään usein vaikuttamaan korkeimpaan oikeuteen. (13) "Ihmiskauppa" tarkoittaa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaa henkilöiden värväystä, kuljettamista, siirtämistä, kätkemistä tai vastaanottamista voimankäytöllä uhkaamisen tai voimankäytön tai muun pakottamisen, sieppauksen, petoksen, harhaanjohtamisen, vallan väärinkäytön tai haavoittuvan aseman hyödyntämisen avulla, taikka toista henkilöä vallassaan pitävän henkilön suostumuksen saamiseksi annetun tai vastaanotetun maksun tai edun avulla. " (14) 4 artikla: "Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä." (15) YK:n raportti toimitettiin ihmisoikeustoimikunnalle Genevessä maaliskuussa 2005. (16) Syyttäjä on toistuvasti todennut tutkivansa kummassakin tapauksessa syytöksiä seksuaalisesta väkivallasta, kuten raiskauksista. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei kuitenkaan syytä lapsisotilaita, sillä tuomioistuimen perussäännön mukaan syytetyn on oltava yli 18-vuotias. (17) Luvut perustuvat kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjäviraston toimittamiin tietoihin lokakuulta 2004. (18) Darfuria käsittelevän kansainvälisen tutkintalautakunnan YK:n pääsihteerille 25. tammikuuta 2005 antama selonteko. (19) Kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön väline (DCECI), Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusväline (ENPI), vakautta koskeva väline (SI) sekä liittymistä edeltävän tuen väline (IPA). (20) Puheenjohtajan päätelmät, Bryssel 16. ja 17. joulukuuta 2004 (52 kohta). (21) Puheenjohtajan päätelmät, Bryssel 16. ja 17. joulukuuta 2004. Komission tiedonanto: Perusoikeusvirasto: julkinen tausta-asiakirja, SEC(2004)1281, Bryssel, 25.10.2004 (KOM(2004)0693).

Euroopan parlamentin päätöslauselma romanien tilanteesta Euroopan unionissa

P6_TA(2005)0151 RC-B6-0272/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2005 vietettävän kansainvälisen romanipäivän(1),

–   ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten 29. lokakuuta 2004 allekirjoittaman sopimuksen perustuslaiksi, jonka toiseksi osaksi on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirja,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3, 6, 7, 29 ja 149 artiklan, jotka velvoittavat jäsenvaltiot varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikille kansalaisille,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan, jonka nojalla Euroopan yhteisö voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet rotuun tai etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–   ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(2), jossa kielletään etniseen alkuperään perustuva syrjintä,

–   ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen 4 artiklan sekä Euroopan yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1557(2002) ja erityisesti sen 3 ja 15 kohdan, joissa korostetaan, että romanien syrjintä on levinnyt laajalle ja että heihin kohdistuvan syrjinnän seurantajärjestelmää on vahvistettava ja romanien oikeudellinen asema on ratkaistava,

–   ottaa huomioon romanikysymyksiä käsittelevän COCEN-ryhmän Helsingin Eurooppa-neuvostoa varten vuonna 1999 hyväksymän Euroopan unionin asiakirjan, joka koskee romanien tilannetta ehdokasvaltioissa ja jossa korostetaan, että kansalaisia on valistettava romaneihin kohdistuvasta rasismista ja syrjinnästä,

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(3),

–   ottaa huomioon Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjan rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta(4),

–   ottaa huomioon perusoikeuksia, syrjinnän torjumista ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia käsittelevien komission jäsenten ryhmän perustamisen(5) ja odottaa ryhmän ohjelman esittelyä,

–   ottaa huomioon Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen perustamisesta 2. kesäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1035/97(6), seurantakeskuksen vuosikertomukset ja aihekohtaiset kertomukset EU:ssa ilmenevästä rasismista sekä komission vihreän kirjan tasa-arvosta ja syrjimättömyydestä laajentuneessa Euroopan unionissa (KOM(2004)0379),

–   ottaa huomioon komission hiljattain julkaiseman raportin(7), jossa kiinnitetään huomiota siihen, että romaneihin ja kiertolaisiin Euroopassa kohdistuva vihamielisyys ja heidän ihmisoikeuksiensa loukkaaminen on saavuttanut erittäin huolestuttavat mittasuhteet,

–   ottaa huomioon 27. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman juutalaisten kansanmurhan muistamisesta, antisemitismistä ja rasismista(8),

–   ottaa huomioon kansainväliset oikeudelliset välineet, kuten Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa toimivan rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean antaman yleissuosituksen XXVII romaneihin kohdistuvasta syrjinnästä sekä rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen eurooppalaisen komission toimintaperiaatteita koskevan yleissuosituksen nro 3, joka koskee romaneihin kohdistuvan rasismin ja suvaitsemattomuuden torjumista,

–   ottaa huomioon ETYJ:n osallistujavaltioiden, EU:n jäsenvaltiot ja ehdokasvaltiot mukaan lukien, hyväksymän laajan toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on parantaa romanien tilannetta ETYJ:n alueella ja jonka mukaisesti valtiot sitoutuvat muun muassa lisäämään ponnisteluitaan, joilla pyritään varmistamaan, että romaniväestö pystyy toimimaan yhteiskunnassa täysin tasavertaisena osapuolena, ja lopettamaan romaneja koskevan syrjinnän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että huhtikuun 8. päivä on nimetty kansainväliseksi romanipäiväksi ja että sitä pidetään romanien vuosipäivänä ja tapahtumana, jonka tarkoituksena on lisätä tietämystä Euroopan laajimmasta etnisestä vähemmistöstä ja sen sosiaalisen syrjäytymisen laajuudesta,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan 12–15 miljoonaan romaniin, joista 7–9 miljoonaa asuu Euroopan unionissa, kohdistuu rotusyrjintää ja he kokevat usein vakavaa rakenteellista syrjintää, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä moniperusteista syrjintää sukupuolen, iän, vammaisuuden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella,

C.   korostaa, että on tärkeää päästä pikaisesti eroon romaneihin kohdistuvasta sitkeästä ja väkivaltaisesta rasismista ja rotusyrjinnästä, ja on tietoinen siitä, että mustalaisvastaisuuteen ja romanivihaan perustuvien ääriryhmien rasististen hyökkäysten, vihanlietsonnan ja fyysisen väkivallan sekä laittomien häätöjen ja poliisien ahdistelun rankaisematta jättäminen heikentää oikeusvaltiota ja demokratiaa ja kannustaa helposti uusiin rikoksiin ja että sen kitkeminen edellyttää päättäväisiä toimia,

D.   myöntää, että yhteiskunnassa esiintyviä ongelmia pitää osaltaan yllä se, että erityisesti viranomaiset eivät ole onnistuneet torjumaan romaneihin kohdistumaa rotusyrjintää ja muukalaisvihaa,

E.   ottaa huomioon, että romaniyhteisöä ei vieläkään kaikissa jäsen- ja ehdokasvaltioissa katsota etniseksi tai kansalliseksi vähemmistöksi, joten se ei kaikissa maissa nauti tähän asemaan kuuluvista oikeuksista,

F.   ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin 2000/43/EY ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöään, mutta eräät jäsenvaltiot eivät ole panneet sitä lainkaan täytäntöön tai täytäntöönpanossa on esiintynyt puutteita tai virheitä,

G.   ottaa huomioon, että romanien kansanmurha on myönnettävä täysin ottaen huomioon vakavat rikokset, joihin natsit syyllistyivät tuhotakseen fyysisesti Euroopan romanit, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta Lety u Piskussa entisen keskitysleirin alueella sijaitseva sikala poistetaan ja sen tilalle pystytetään sovelias muistomerkki,

H.   muistuttaa, että suuri määrä romaneja on joutunut sodan uhreiksi ja etnisten puhdistusten kohteiksi ja monia romaneja vainotaan edelleen entisen Jugoslavian joillakin alueilla,

I.   pahoittelee, että huomattava määrä turvapaikkaa hakevia romaneja on karkotettu tai heidät on uhattu karkottaaa hakijat vastaanottaneista jäsenvaltioista, jotka ovat näin rikkoneet 1951 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa ja siihen liittyvissä pöytäkirjoissa vahvistettua palauttamiskiellon periaatetta,

J.   pitää valitettavana, että romanit ovat edelleen aliedustettuina niiden jäsen- ja ehdokasvaltioiden hallintorakenteissa ja julkishallinnossa, joissa heidän osuutensa väestöstä on huomattava; muistuttaa, että kyseisten maiden hallitukset ovat sitoutuneet lisäämään romanien määrää päätöksentekojärjestelmissään, mutta asiassa ei vielä ole tapahtunut merkittävää edistymistä,

K.   tunnustaa, että on tarpeen varmistaa, että romanit todella osallistuvat poliittiseen elämään ja etenkin sellaisten päätösten tekemiseen, jotka vaikuttavat romaniyhteisöjen elämään ja hyvinvointiin,

L.   korostaa, että missään tapauksessa uusia kansalaisuuslakeja ei pitäisi laatia ja panna täytäntöön siten, että syrjitään kansalaisuutta laillisesti vaativia tai kielletään kansalaisuus jäsen- tai ehdokasvaltiossa pitkään asuneilta romaneilta,

M.   ottaa huomioon, että useissa maissa on saatu selvää näyttöä siitä, että poliisivoimissa ja muissa rikosoikeusjärjestelmän instansseissa ilmenee romanivastaisia suuntauksia, mikä johtaa järjestelmälliseen rotusyrjintään rikosoikeusasioita käsiteltäessä,

N.   ottaa huomioon, että romanit kohtaavat jatkuvasti terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvää syrjintää; pitää huolestuttavana, että synnytysosastoilla ilmenee eristämistä ja että romaninaisia steriloidaan ilman heidän tietoon perustuvaa suostumustaan,

O.   ottaa huomioon, että ala-arvoiset ja epähygieeniset elinolot ja ilmeinen gettojen muodostuminen ovat laajalle levinneitä ilmiöitä ja että romaneja estetään yleisesti muuttamasta pois tällaisilta asuinseuduilta,

P.   ottaa huomioon, että useiden jäsenvaltioiden koulujärjestelmissä harjoitetaan rotuerottelua, jolloin romanilapsia opetetaan joko erillisissä luokissa, joissa opetuksen taso on alhaisempi, tai kehitysvammaisille tarkoitetuissa luokissa; tunnustaa, että romaneiden koulutukseen pääsyn ja akateemisia saavutuksia koskevien mahdollisuuksien parantaminen on ratkaisevaa romaniyhteisöjen laajempien tulevaisuudennäkymien edistämiseksi,

Q.   ottaa huomioon, että romanien keskimääräinen työttömyysaste on aivan liian korkea, ja katsoo, ettei tätä voida hyväksyä vaan työllistymisen helpottamiseksi on ryhdyttävä erityistoimiin,

R.   ottaa huomioon vaikeudet, joita romanikansa on kohdannut pyrkiessään saamaan kulttuurilleen täyden tunnustuksen, ja pitää valitettavana, että useimpien jäsen- ja ehdokasvaltioiden valtamediassa romaneille annetaan edelleen ohjelmistossa heidän todellista edustustaan vähemmän tilaa ja samalla uutisartikkeleissa sekä televisio- ja radiolähetyksissä vahvistetaan romanikansalaisia koskevia kielteisiä sterotypioita; toteaa, että uutta viestintätekniikkaa, kuten Internetiä, voidaan myös käyttää apuna romanivihan torjunnassa,

1.   tuomitsee ehdottomasti kaikenlaisen romaniväestöön kohdistuvan syrjinnän;

2.   kehottaa neuvostoa, komissiota, jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita harkitsemaan romanien tunnustamista eurooppalaiseksi vähemmistöksi;

3.   panee tyytyväisenä merkille komission puheenjohtajan Barroson äskettäin antaman lausuman(9), jossa hän korosti romaniväestöön kohdistuvan syrjinnän torjunnan merkitystä ja Lissabonin strategian suomaa potentiaalia romanien mahdollisuuksia kohennettaessa, ja kehottaa neuvostoa, komissiota sekä jäsen- ja ehdokasvaltioita ryhtymään julkisesti toimiin romanivihan torjumiseksi kaikissa muodoissa, ilmeni se sitten paikallisella, kansallisella tai alueellisella tasolla taikka EU:n tasolla;

4.   kehottaa komissiota asettamaan romanivihan torjumisen kaikkialla Euroopassa yhdeksi painopistealueekseen Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna 2007 ja pyytää poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskunnan edustajia tekemään kaikilla tasoilla selväksi, ettei eurooppalainen yhteiskunta voi milloinkaan suvaita romaneihin kohdistuvaa rotuvihaa;

5.   kehottaa komissiota edelleen varmistamaan Kööpenhaminan kriteerien poliittisten vaatimusten mukaisesti, että liittymisneuvotteluja käyvät valtiot todella pyrkivät vahvistamaan oikeusvaltiota ja suojelemaan ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen, erityisesti romaniväestön, oikeuksia;

6.   kehottaa komissiota laatimaan tiedonannon siitä, miten EU voi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa parhaiten koordinoida ja edistää toimia romanien tilanteen parantamiseksi, ja hyväksymään toimintasuunnitelman, jossa annetaan selkeitä suosituksia jäsen- ja ehdokasvaltioille romanien integroimiseksi paremmin talouteen, yhteiskuntaan ja poliittiseen elämään;

7.   kiittää jäsenvaltioita siitä, että ne ovat saattaneet direktiivin 2000/43/EY nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään, ja kehottaa täytäntöönpanotoimista ilmoittamatta jättämisen vuoksi rikkomismenettelyn kohteiksi joutuneita maita ryhtymään toimiin edistymistä koskevien epäkohtien oikaisemiseksi; kehottaa neuvostoa sopimaan Luxemburgin puheenjohtajakaudella ehdotuksesta rasismia ja muukalaisvihaa koskevaksi EU:n puitepäätökseksi, jossa suvaitsemattomuusrikoksista tehtäisiin rangaistavia kaikkialla unionissa, ja edellyttää, että Euroopan parlamenttia kuullaan ehdotuksesta uudelleen;

8.   kehottaa jäsen- ja ehdokasvaltioita tiukentamaan kansallista lainsäädäntöään ja hallintotoimiaan, joilla torjuntaan nimenomaisesti romanivihaa ja kielletään rotuun perustuva suoranainen tai välillinen syrjintä ja suvaitsemattomuus kaikilla julkisen elämän aloilla;

9.   kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, joilla kannustetaan edistämään romanikulttuuria;

10.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin rotuvihan ja romaneihin kohdistuvaan syrjintään ja väkivaltaan yllyttämisen lopettamiseksi tiedotusvälineissä ja kaikissa muissa viestintävälineissä sekä kehottaa valtamediaa omaksumaan parhaita käytänteitä palkatakseen henkilöstöä väestökoostumuksen mukaisesti;

11.   kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita kehittämään strategian, jonka tarkoituksena on lisätä romanien osallistumista vaaleihin äänestäjinä ja ehdokkaina kaikilla tasoilla;

12.   korostaa, että romanialkuperää oleville siirtolaisille on tarpeen varmistaa tasavertaiset sosiaaliset ja poliittiset oikeudet;

13.   korostaa, että virallisten asiakirjojen puute on vakava este sille, että romanit voivat harjoittaa perusoikeuksiaan kaikkialla Euroopassa ja pystyvät käyttämään palveluita, jotka ovat olennaisia heidän sosiaalisen osallisuutensa kannalta;

14.   kehottaa kaikkia jäsen- ja ehdokasvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla parannetaan romanien pääsyä työmarkkinoille ja parannetaan näin heidän mahdollisuuksiaan saada pitkäaikaista työtä;

15.   kehottaa jäsenvaltioita, joissa romanilapset sijoitetaan erilleen kehitysvammaisille tarkoitettuihin kouluihin tai erotetaan muutoin ikätovereistaan, käynnistämään sovitussa aikataulussa erottelun lopettavia ohjelmia, joilla taataan laadukkaan opetuksen tarjoaminen romanilapsille ja estetään romanivastaisen hengen kehittyminen muiden koululaisten parissa;

16.   palauttaa mieliin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden opetusministerien 22. toukokuuta 1989 antaman päätöslauselman(10), joka koskee romani- ja kiertolaislasten koulutusta, ja pitää edelleen ensisijaisen tärkeänä varmistaa, että kaikki romanilapset voivat saada saman koulutuksen kuin valtaväestö;

17.   kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että terveydenhuoltopalvelut ja sosiaaliturva ovat kaikkien saatavilla, sekä päästään eroon kaikista syrjivistä käytänteistä, erityisesti romaninaisten eristämisestä synnytysosastoilla, ja estetään romaninaisten sterilointi ilman heidän suostumustaan;

18.   pitää tervetulleena Euroopan romani- ja vaeltajafoorumin luomista sekä romani- ja vähemmistökysymyksiä käsittelevien työryhmien perustamista parlamentissa; pitää tämänkaltaisten elinten keskinäistä yhteistyötä tärkeänä, kun kehitetään romaneja koskevaa politiikkaa Euroopassa;

19.   katsoo, ettei nykyistä koko Euroopassa ilmenevää gettojen muodostumista voida hyväksyä, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin getoista eroon pääsemiseksi, torjumaan asuinmahdollisuuksiin liittyviä syrjiviä käytänteitä ja auttamaan yksittäisiä romaneja löytämään vaihtoehtoisia, hygieenisiä asumisratkaisuja;

20.   kehottaa hallituksia alueilla, joilla on romaniväestöä, toteuttamaan aiempien sitoumusten mukaisesti lisätoimia romanivirkamiesten ottamiseksi mukaan kaikille hallinnon ja päätöksenteon tasoille ja osoittamaan tarvittavat resurssit, jotta he voivat hoitaa asemansa mukaisia tehtäviään tehokkaasti;

21.   suhtautuu myönteisesti Decade for Roma Inclusion -aloitteeseen, jonka viisi jäsenvaltiota ja ehdokasvaltiot ovat allekirjoittaneet, ja kehottaa komissio toimimaan yhdenmukaisella tavalla asianmukaisten valtioiden hallitusten kanssa, jotta aloitteelle voidaan saada EU:n ohjelmille tarkoitettua rahoitusta;

22.   kehottaa komissiota kannustamaan julkisesti hallituksia varmistamaan, että romanit otetaan täysipainoisesti mukaan heille suunnatuista ohjelmista rahoitettavien hankkeiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan;

23.   tukee EU:n toimielinten jatkuvaa pyrkimystä ottaa Etyjin kehittämä romaneilta–romaneille-lähestymistapa tulevaisuudessa huomioon palkattaessa henkilöstöä romaneille ja muille tarkoitettuihin työpaikkoihin;

24.   kehottaa sekä kansallisia että Euroopan tason poliittisia puolueita tarkistamaan puoluerakenteitaan ja menettelyjään poistaakseen kaikki esteet, jotka suoraan tai välillisesti haittaavat romanien osallistumista, ja ottamaan romanien täydelliseen integraatioon tähtäävät toimet osaksi yleistä poliittista ja sosiaalista ohjelmaansa;

25.   kehottaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskusta ja perusoikeusvirastoa (sitten kun se on perustettu) kiinnittämään enemmän huomiota Euroopassa vallalla olevaan mustalaisvastaisuuteen ja romanivihaan ja osoittamaan tarvittavat resurssit romaneihin kohdistuvien rasististen hyökkäysten ja ihmisoikeusloukkausten seurantaan;

26.   kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla vahvistetaan romanien omaa edustusta ja aktiivista osallistumista julkiseen ja yhteiskunnalliseen elämään sekä saadaan romanien kansalaisjärjestöjen ääni kuuluviin;

27.   kehottaa komissiota ottamaan romanikysymyksen esiin yleiseurooppalaisella tasolla, erityisesti ehdokasvaltioiden kanssa, koska romaneja elää kaikkialla Euroopassa;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Kansainvälinen romanipäivä otettiin käyttöön vuonna 1971 pidetyssä ensimmäisessä romanien maailmankongressissa. (2) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (3) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (4) Euroopan poliittisten puolueiden peruskirja rasismista vapaan yhteiskunnan puolesta on rasismia ja vierasvihaa käsittelevän EU:n neuvoa-antavan komitean tekemä ehdotus Euroopan unionin poliittisille puolueille. Komitea hyväksyi tekstin 5. joulukuuta 1997. (5) Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso ilmoitti aloitteesta puhuessaan Euroopan parlamentissa 26. lokakuuta 2004. Ryhmä toimii hänen johdollaan, ja se seuraa kaikkia komission kyseisillä aloilla käynnistämiä toimia ja merkittäviä aloitteita ja toimii poliittisena moottorina. (6) EYVL L 230, 21.8.1997, s. 19. (7) Työllisyys- ja sosiaaliasioiden pääosaston vuonna 2004 tilaama ja julkaisema raportti romanien tilanteesta laajentuneessa Euroopassa ("The Situation of Roma in an Enlarged Europe"). (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0018. (9) Lisbon Scorecard V:n käynnistämisen johdosta 17. maaliskuuta 2005 annettu lausunto. (10) EYVL C 153, 21.6.1989, s. 3.

Euroopan parlamentin päätöslauselma sosiaalisen suojelun uudistamisesta ja laadukkaan terveydenhoidon kehittämisestä (2004/2189(INI))

P6_TA(2005)0152 A6-0085/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalisen suojelun uudistamisesta laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla (KOM(2004)0304),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Yhteinen strategia sosiaalisen suojelun uudistamiseksi"(1),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2003 antamansa päätöslauselman Euroopan komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Terveyden- ja vanhustenhuollon saatavuus, laatu ja taloudellinen kestävyys tulevaisuudessa(2),

–   ottaa huomioon Brysselissä 20.–21. maaliskuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen sekä edellisten Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevat päätelmät,

–   ottaa huomioon komission valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2004)0374),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen: avoimen koordinoinnin selkeyttäminen sosiaalisen suojelun alalla" (KOM(2003)0261),

–   ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta yhteiseksi raportiksi "Terveydenhuolto ja vanhustenhuolto: kansallisten strategioiden tukeminen korkeatasoisen sosiaalisen suojelun takaamiseksi"(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0085/2005),

A.   katsoo, että oikeus terveyteen on sosiaalinen perusoikeus nyt ratifioitavana olevan Euroopan perustuslakia koskevan sopimuksen II-95 artiklan mukaisesti(4), ja katsoo, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa(5) tunnustetaan jokaisen henkilön oikeus terveydenhoitoon ja lääkärinhoitoon sekä ikääntyneiden henkilöiden oikeus elää ihmisarvoista ja itsenäistä elämää ja osallistua yhteiskunnalliseen elämään sekä kulttuuri- ja työelämään,

B.   katsoo, että terveys on jokaiselle yksilölle luonnostaan kuuluva arvo kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa ja yksi perusedellytyksistä, joiden avulla yksilöt voivat toimia aktiivisesti yhteiskunnassa ja että kansanterveys on yksi yhteiskunnan arvoista ja sen ylläpitäminen yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä,

C.   ottaa huomioon, että terveyteen vaikuttavat monet tekijät kuten geneettiset taipumukset, elämäntavat ja yhteiskunnallinen tilanne ja että terveydenhoito vaikuttaa yksilöiden terveydentilaan vain rajallisesti (osuudeksi mainitaan usein 10 prosenttia),

D.   ottaa huomioon, että luottamus siihen, että terveydenhoitoa on tarvittaessa saatavilla, on olennaisen tärkeää, jotta yksilöt voivat toimia yhteiskunnassa menestyksekkäästi kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa,

E.   ottaa huomioon, että henkilöiden (myös työntekijöiden) vapaa liikkuvuus on EU:n perusperiaatteita ja että se on samalla olennaisen tärkeää yksittäisten jäsenvaltioiden ja koko unionin kehitykselle, ja että terveydenhoitojärjestelmien avoimen koordinoinnin avulla ihmisten luottamusta terveydenhoidon saatavuuteen ja laatuun voidaan lujittaa heidän liikkuessaan jäsenvaltiosta toiseen,

F.   ottaa huomioon, että kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, potilaiden liikkuvuus ja rajatylittävien palveluiden käyttäminen lisääntyvät ja tällä kehityksellä sekä sisämarkkinoiden syvenemisellä on yhä suurempia vaikutuksia kansallisiin terveydenhoitojärjestelmiin, joiden perusteet ja tavoitteet eivät saa vaarantua tämän vuoksi,

G.   katsoo, että vaikka kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien rakenteet poikkeavat toisistaan paljon, vapaa liikkuvuus EU:ssa terveydenhoidon alalla voidaan turvata eurooppalaisen sairausvakuutuskortin avulla,

H.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut useaan kertaan potilaiden oikeuden saada korvausta toisessa jäsenvaltiossa annetusta lääkärinhoidosta aiheutuvista kustannuksista, vaikka se onkin erottanut toisistaan hoidon sairaaloissa ja niiden ulkopuolella ja sitonut tämän oikeuden käyttämisen tiettyihin edellytyksiin, joilla on tarkoitus luoda erityisesti taloudellista tasapainoa ja yhteiskunnallista turvallisuutta sekä turvata terveydenhuollon korkea taso,

I.   ottaa huomioon, että edellä mainitussa 11. maaliskuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti jäsenvaltioita kehittämään julkisia ja yksityisiä terveydenhoitopalvelujaan hyödyntämällä kaikkea käytettävissä olevaa tarjontaa potilaiden alkuperämaassa,

J.   ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmät perustuvat tasa-arvon ja yhteisvastuullisuuden periaatteille, jotka määräävät, että laadukkaan terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon olisi oltava kaikkien saatavilla kunkin tarpeiden mukaisesti ja kenenkään iästä tai varoista riippumatta,

K.   ottaa huomioon, että sosiaalisen suojelun korkean tason edistäminen on unionin pysyvä tavoite ja että tehokkaampi yhteistyö terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon alalla auttaa modernisoimaan kestävästi eurooppalaista yhteiskuntamallia ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta; ottaa lisäksi huomioon, että terveydenhoito ja pitkäaikaishoito ovat yleishyödyllisiä palveluita, joiden yhteydessä yhteisvastuullisuuden periaatetta on pidettävä ensisijaisena,

L.   ottaa huomioon, että osana sosiaaliturvajärjestelmää jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmät kohtaavat haasteita, joita aiheuttavat uudet tutkimus- ja hoitoteknologiat, väestön ikääntyminen (toisin sanoen sellaisten varsin iäkkäiden ja vajaakuntoisten ihmisten osuuden merkittävä kasvu, jotka tarvitsevat yksilöllistä terveydentilan arviointia ja asianmukaista hoitoa), yleisön odotusten lisääntyminen ja sen varmistaminen, että terveydenhoito on yleisesti kaikkien kansalaisten saatavilla,

M.   toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa hoitohenkilökunnan ja monien ilmaista hoitoa tarjoavien ikääntyminen on ongelma,

N.   ottaa huomioon, että uudet diagnoosi- ja hoitotekniikat vaarantavat terveydenhoitojärjestelmien rahoituksen vakauden, mutta lisäksi ne ennen kaikkea tuovat uusia vaihtoehtoja ja uutta toivoa ihmiskunnan jatkuvaan taisteluun sairauksia ja vanhuutta vastaan; katsoo kuitenkin, että vanhusten lisääntyvä köyhyys on otettava huomioon,

O.   katsoo, että ennaltaehkäisy on terveydenhoidon vaikuttavin ja tehokkain muoto ja että kohtuuhintainen, kaikkien saatavilla oleva ja laadukas ennaltaehkäisevä hoito lisää keskimääräistä elinikää, vähentää sairauksien esiintymistä ja alentaa terveydenhoidon kustannuksia sekä auttaa varmistamaan, että terveydenhoidon rahoituksen perusta on pitkällä aikavälillä kestävä,

P.   toteaa, että vaikka suurin osa ikääntyneestä väestöstä on tervettä ja elää itsenäistä elämää, kuuluu tähän väestöön kuitenkin huomattava määrä henkilöitä, jotka sairastelevat tai ovat vammaisia ja tarvitsevat näin ollen laadukkaita ja pitkälle integroituja sosiaalipalveluja ja terveydenhoitoa asianmukaisen geriatrisen (eri tieteiden välisen ja kattavan) arvion perusteella, mikä on ainoa tapa vähentää kyseiseen väestöryhmään kuuluvien toimintarajoitteisuutta ja välttyä turhilta pitkäaikaishoidoilta,

Q.   katsoo, että kaikkien terveyteen liittyvien kysymysten keskipiste on yksilö – potilas; ottaa huomioon, että hänelle tarjotaan terveydenhoitoa ja hän maksaa sen joko suoraan tai vakuutuksen tai verojen muodossa; ottaa huomioon, että hoidon saatavuus, soveltuvuus ja laatu kuuluvat tavallisten ihmisten tärkeimpiin etuihin, minkä vuoksi heille on tiedotettava kattavasti ja heillä on oltava täydet oikeudet ja valinnanvapaus terveydenhoidon vaihtoehtoja ja käyttöä koskevan päätöksenteon suhteen,

R.   katsoo, että terveydenhoidon laatuun vaikuttavat erityisesti terveydenhoidon työntekijöiden koulutustaso ja jatkokoulutus, heidän työehtonsa ja heihin sovellettavat työsuojelusäännökset, laadukkaiden tutkimus- ja hoitotekniikoiden saatavuus, terveyspalvelujen organisoinnin taso sekä terveydenhoitopalvelujen tarjoajien ja asiakkaiden välisen tiedotuksen ja tiedonjaon laatu,

S.   ottaa huomioon vajaakuntoisen, iäkkään väestön osuuden merkittävän kasvun ja pitää tästä syystä tärkeänä kehittää mahdollisimman pian ja tukea gerontologista ja geriatrista koulutusta sekä peruskoulutuksessa että jatkokoulutuksessa, jotta koko hoitohenkilökunnalle voitaisiin taata erityinen ammatillinen perehdytys ja valmiudet, joita tarvitaan kyseisen väestöryhmän paremman ja laadukkaamman hoidon kannalta,

T.   ottaa huomioon, että yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma (2003–2008) tarjoaa terveyden alan politiikkoihin ja terveydenhuoltoon yhtenäisen lähestymistavan, joka perustuu muun muassa terveyden edistämiseen ja varhaiseen ennaltaehkäisyyn, terveysriskien syiden poistamiseen, terveyden korkeatasoisen suojelun sisällyttämiseen kaikkiin alakohtaisiin politiikkoihin ja puuttumiseen sosiaaliseen epätasa-arvoon terveysongelmien syynä,

U.   ottaa huomioon, että talouden tavoin terveys on erittäin tärkeä tieteen ja tutkimuksen ala; ottaa huomioon, että se on valtava tieteellisen kehityksen ja tutkimuksen ala ja samalla tieteellisten tutkimustulosten jokapäiväisten käytännön sovellusten ala; ottaa huomioon, että talouden alana terveysalalla luodaan lukuisia työpaikkoja ja huomattava määrä taloudellista arvoa,

V.   toteaa, että perustutkimuksen lisäksi tarvitaan kipeästi kliinistä tutkimusta, jossa keskitytään terveysongelmiin, joista kasvava ikääntyvä ja vajaakuntoinen väestö usein kärsii, ja jonka pohjalta pyritään kehittämään uusia menetelmiä, jotta hoito voisi olla mahdollisimman tehokasta ja tällä tavoin voitaisiin lisätä elämänlaatua,

W.   toteaa, että terveydenhoito liittyy läheisesti talouskasvuun ja kestävään kehitykseen eikä sitä pidä tästä syystä nähdä kustannuksena, vaan myös tuottavana investointina, joka voidaan toteuttaa tehokkaan terveydenhoitopolitiikan avulla,

X.   toteaa, että yhteistyö terveydenhoidon alalla on osa terveemmän Euroopan luomista ja sen organisoiminen on olennaiselta osin jäsenvaltioiden vastuulla; katsoo, että laadukkaan, kaikille tarjottavan ja kestävän hoidon ja huolenpidon parantamisen ja kehittämisen kannalta jäsenvaltioiden välinen kokemusten vaihto on tärkeää; toteaa, että terveydenhoidolla olisi oltava selkeä rooli Lissabonin strategiassa,

Y.   ottaa huomioon, että kotihoitopalvelut, jotka mahdollistavat hoidon tutussa kotiympäristössä, ovat yhä kysytympiä ja että tällainen hoito täydentävää järkevästi laitoshoitoa ja ovat tärkeä palvelu, jolla on suuri työllistämispotentiaali,

Z.   ottaa huomioon, että sosiaalipoliittisesta ohjelmasta annetussa komission tiedonannossa (KOM(2000)0379) todetaan, että sairausvakuutuksen käyttöönotto on ollut terveydenhoitoalan uudistusten keskeinen osa, ja korostetaan, että seitsemän kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta pitää vakuutuksiin perustuvaa järjestelmää verotukseen perustuvaa järjestelmää parempana,

1.   toteaa, että komissio haluaa tukea muun muassa avoimen koordinointimenetelmän puitteissa kansallisia (ja tarvittaessa alueellisia) hallituksia terveydenhoitojärjestelmien kehittämisessä ja uudistamisessa, ja vaatii, että tässä yhteydessä kunnioitetaan kansallisten (ja tarvittaessa alueellisten) hallitusten ehdotonta suvereniteettia terveydenhoidon järjestämisen alalla, erityisesti erilaisia rahoitusjärjestelmiä, jotta ne voivat saavuttaa yhteisesti määritellyt tavoitteet sosiaaliturvajärjestelmien modernisoimiseksi saavuttaa;

2.   toteaa, että avoimen koordinointimenetelmän prosessissa ei saa heikentää jäsenvaltioiden toimivaltaa eikä ohittaa toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että myös tulevaisuudessa kunkin jäsenvaltion on itse päätettävä, kuinka yhteisesti määritellyt tavoitteet sosiaaliturvajärjestelmien modernisoimiseksi voidaan saavuttaa;

3.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ennaltaehkäisyn ja terveyden merkityksen paremmin huomioon määritellessään yhteisön tavoitteita ja indikaattoreita;

4.   arvostelee sitä, että terveydenhuoltoalalle suunniteltu avoin koordinointimenetelmä aiheuttaa varsinkin rasterimalliin perustuvan tiedonkeruun takia jäsenvaltioiden hallintokapasiteetin ylikuormittumisen; ehdottaa, että tiedonkeruussa keskitytään aluksi muutamiin erityisen tärkeisiin aloihin;

5.   pitää myönteisenä neuvoston päätöstä soveltaa avointa koordinointimenetelmää terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon alalla; toistaa kannattavansa kolmea periaatteellista tavoitetta, jotka ovat hoidon yleinen saatavuus tuloista tai omaisuudesta riippumatta sekä korkea laatu ja kestävä rahoitus; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan nämä prioriteetit ja varmistamaan hoidon yleisen saatavuuden ilman turhan pitkiä odotusaikoja ja toteaa, että on toteutettava jatkuvasti toimia sen varmistamiseksi, että nämä tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään; katsoo, että kansalaisten oikeutta yhtäläiseen terveydenhoitoon kaikissa jäsenvaltioissa on tuettava; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että näitä oikeuksia kunnioitetaan siten, etteivät etenkin matkailijat joudu käyttämään kalliita yksityisiä terveydenhoitopalveluja vasten tahtoaan ja oikeuksiensa vastaisesti;

6.   kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan sitä, millä konkreettisilla toimilla voidaan puuttua vähävaraisimpien yhteiskunnan jäsenten terveyteen liittyviin tarpeisiin ja tarjota heille terveydenhoitopalveluja; painottaa, että järjestelmän on yleensäkin perustuttava solidaarisuuden periaatteeseen ja että sen on tarjottava köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan soveltuva turvaverkko, jonka piiriin kuuluisivat lähinnä pienituloiset ja henkilöt, joiden hoito edellyttää kattavaa, pitkäaikaista tai kallista hoitoa, mukaan lukien palliatiivinen hoito ja hoito elämän loppuvaiheessa;

7.   pahoittelee, että komissio suunnittelee sosiaaliturvan uudenaikaistamista terveydenhoitoalalla vakaussopimuksen vaatimusten näkökulmasta; pahoittelee, että komissio ei viittaa tekstissään terveydenhoitomenojen kehitykseen eri aloilla (hoidot, sairaalahoidot jne.) eikä ennaltaehkäisemisen vaikutukseen eri jäsenvaltioissa;

8.   on yhtä mieltä siitä, että lääketieteellisen ja teknisen kehityksen, kustannusten kasvun, väestökehityksen, ennen kaikkea sellaisten vajaakuntoisten ikääntyneiden ihmisten määrän lisääntymisen, jotka kärsivät monista eri sairauksista, jotka vastaavasti usein pahentuvat epäsuotuisten sosiaalisten olosuhteiden vuoksi, terveyspalvelujen ja lääketieteellisten tuotteiden kysynnän kasvun sekä yhteisön väestön lisääntyvän liikkuvuuden vuoksi unionin terveydenhoitojärjestelmät ovat yhteisten haasteiden edessä;

9.   katsoo, että ikääntyminen on haaste, mutta se olisi käytettävä myös mahdollisuutena ottaa henkilöt ja heidän monivuotinen ja arvokas kokemuksensa paremmin mukaan yhteiskunnan ja yritysten toimintaan aktiivisen ikääntymisen puitteissa;

10.   toteaa, että keskimääräisen eliniän nousu vaatii lääketieteen palvelujen ja hoitopalvelujen koordinoinnin parantamista yhteiskunnan infrastruktuurin kehittämiseksi edelleen;

11.   toteaa, että yhteisön kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus sekä muuttovirrat muista maista voivat aiheuttaa hallinnollisia ongelmia;

12.   korostaa ennaltaehkäisyn ja kohtuuhintaisen omasta terveydestä huolehtimisen merkitystä tehokkaimpina toimina sairauksien torjunnassa ja kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tukemaan sellaisten eri väestöryhmille suunnattujen ennaltaehkäisevien terveydenhoito-ohjelmien koordinointia, joiden ensisijaisiin tavoitteisiin sisältyy terveys ja terveyskasvatus, sekä kiinnittämään enemmän huomiota ennaltaehkäisyn todelliseen käyttöön, johon kuuluvat säännölliset ennaltaehkäisevät tarkastukset ja rokotukset tieteellisen tiedon mukaisesti sekä varmistamaan näiden toimien yleisen saatavuuden; suosittaa myös vajaakuntoisten ja iäkkäiden ihmisten asianmukaisia geriatrisia tutkimuksia näiden elämänlaadun parantamiseksi sekä tarpeettomien pitkäaikaisten sairaala- ja kotihoitojen välttämiseksi, jolloin terveydenhoitokuluja voidaan leikata jatkossa huomattavasti;

13.   huomauttaa, että "suuria tappajia" (kuten syöpäsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit) samoin kuin "suuria rampauttajia" (kuten tuki- ja liikuntaelinten häiriöt ja muut työperäiset krooniset sairaudet sekä muun muassa epäterveellisestä ruokavaliosta, huumeista, ympäristön tilan heikkenemisestä ja vähentyneestä liikunnasta johtuvat terveysongelmat) voitaisiin huomattavasti vähentää yleisillä monialaisilla toimintalinjoilla ja yksilöllisillä ehkäisevillä toimintalinjoilla ja parantamalla sairautta aiheuttavien tekijöiden syiden torjuntaa väestön työ- ja elinoloissa; korostaa näin ollen työterveyshuollon kehittämisen merkitystä sairauksien ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyn kannalta;

14.   korostaa, että kaikissa terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitojärjestelmissä päärooli on oltava yksilöllä palvelujen saajana ja hoidon kuluttajana; katsoo, että hänen oikeutensa ovat tärkeimmät ja niistä ensisijaisin on oikeus kattavaan tiedotukseen omasta terveydestä, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon vaihtoehdoista ja yksittäisten tarjoajien markkinoilla tarjoaman hoidon valinnasta;

15.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota erityisesti terveysalan toimintaohjelman avulla lähentämään tietojen keruuta ja parantamaan tietojen tilannetta sekä varmistamaan, että tiedot toisten jäsenvaltioiden terveydenhoidosta ja terveyspolitiikasta ovat kansalaisten ja palvelujen tarjoajien saatavilla kehitteillä olevan EU:n terveysalan portaalin kautta;

16.   pitää myönteisenä, että komissio korostaa tieteiden sekä eri viranomaisten välisen tiedotuksen sekä yksittäisten terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon tarjoajien välisen ennaltaehkäisyn, diagnoosien ja hoidon alalla tekemän yhteistyön parantamista; katsoo, että perusterveydenhoidosta vastaavalla lääkärillä on keskeinen rooli tässä tiedottamisessa ja yhteistyössä; katsoo, että käytettävissä olevia tietoja jakamalla voidaan parantaa tarjottavan hoidon laatua ja tehokkuutta, vähentää potilaalle aiheutuvan haitan riskiä ja lisätä henkilöstön ja resurssien käytön tehokkuutta;

17.   on huolestunut niistä huomattavista eroista, joita vanhojen ja useimpien uusien jäsenvaltioiden välillä on, kun on kyse väestön terveydentilasta, mahdollisuuksista saada terveydenhoitopalveluja, palvelujen laadusta sekä terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon käytettävistä resursseista; kehottaa komissiota ja vanhoja jäsenvaltioita terveydenhuoltoalan toimintaohjelmien ja muiden soveltuvien välineiden, ja etenkin ns. avoimen koordinointimenetelmän, avulla tukemaan uusia jäsenvaltioita niiden ponnisteluissa terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon parantamiseksi;

18.   korostaa terveydenhuollon, pitkäaikaishoidon ja sosiaalipalveluiden merkitystä kansallisen talouden kannalta, koska ne työllistävät nykyisin merkittävän määrän henkilöstöä ja niillä on mahdollisuudet luoda valtavasti työpaikkoja hoitopalveluja tarjoavissa yrityksissä ja siten lisätä kilpailua ja näin ollen kansallisten talouksien kasvupotentiaalia; toteaa, että EU:n väestön ikääntyessä tarvitaan entistä enemmän taloudellisia resursseja ja henkilöstöresursseja, jotta ikääntyvälle väestölle voidaan tarjota tarvittavia palveluja; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on ehdottomasti toteuttava kiireellisiä konkreettisia toimia hoitohenkilökunnan rekrytoimiseksi ja jotta tämä henkilökunta saadaan pysymään alalla;

19.   toteaa, että lisääntyvä palvelujen tarve terveys- ja hoitoalalla luo uusia korkeampilaatuisia työpaikkoja;

20.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia hyväksymään tehokkaat toimet, joilla parannetaan yksilöiden tilannetta terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kuluttajina, tuetaan yleisölle tiedottamisen parantamista ja lisätään edellytyksiä, joiden mukaisesti yksilöt voivat tehdä vapaasti terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon käyttöä koskevia päätöksiä; katsoo, että jotta tämä olisi mahdollista, edellytetään, että terveydenhoitopalvelujen tarjoajia on useampia ja että terveellisiä elintapoja sekä ennaltaehkäisy-, diagnoosi- ja hoitovaihtoehtoja koskevaa tietoa on saatavilla ja että tällaisen tiedon saatavuutta ei saa rajoittaa, varsinkaan julkisten varojen säästötarkoituksessa;

21.   toteaa, että jotkut jäsenvaltiot korottavat potilaan maksettavaksi tulevaa terveydenhoitokustannusten omavastuuosuutta, ja vaatii tässä yhteydessä, että asianmukaisen terveydenhoidon on tulevaisuudessakin oltava heikossa asemassa olevien ryhmien saatavilla;

22.   on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa odotusajat joihinkin akuutteihin ja ei-akuutteihin hoitoihin ovat aivan liian pitkät; kehottaa näitä jäsenvaltioita pyrkimään tavoitteellisesti lyhentämään odotusaikoja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä aina, kun on olemassa pitkiä odotuslistoja ja kun potilaille ei voida tarjota ajoissa samanarvoista tai yhtä tehokasta hoitoa kotimaassa, jotta voidaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja kansallisten järjestelmien tasapaino ja rahoituksen tasapaino säilyttäen varmistaa terveyden suojelun ja sosiaaliturvan korkea taso kaikille EU:n kansalaisille;

23.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia tarjoamaan käytännön tukea tiedon jakamiseen (mukaan lukien yksittäisten potilaiden hoitoon osallistuvat laitokset ja tieteenalat) ja sähköisten viestintätekniikoiden käyttöön terveydenhoidossa ja pitkäaikaishoidossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia tarjoamaan enemmän ja järjestelmällisempää tukea niin kutsutun sähköisen terveydenhoidon kehittämiseen;

24.   on huolestunut siitä, että monissa jäsenvaltioissa on kasvava pula hyvin koulutetuista lääkäreistä sekä lääketieteellisestä ja hoitohenkilökunnasta, vaikkakin eri laajuudessa; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita pyrkimään tavoitteellisesti parantamaan työn laatua, tekemään nämä ammatit houkuttelevammiksi ja poistamaan nykyiset henkilöstövajaukset; korostaa, että on syytä tukea sekä vapaaehtoisten että jo pätevän henkilökunnan uudelleen- ja jatkokoulutusta tällä alalla;

25.   pitää valitettavana, että tehostettua koordinointia koskevissa kysymyksissä ei kiinnitetä erityistä huomiota ruohonjuuritason toimijoiden antamaan palautteeseen; katsoo, että toimivissa ohjausmalleissa alhaalta ylöspäin tapahtuvalla tiedonkululla on erityisen suuri merkitys;

26.   pitää valitettavana, että tieteellisiin tarveanalyyseihin ei ole kiinnitetty enempää huomiota; muistuttaa, että toisten järjestöjen tieteellistä tietoa ei voida soveltaa sellaisenaan ilman etukäteistarkistusta; suosittaa, että omien tietojen työstämisessä hyödynnetään entistä enemmän nykyisiä tutkimusohjelmia;

27.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia lähentämään terveydenhoidon työntekijöiden opetus- ja koulutusjärjestelmiä, edistämään terveysalan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista, helpottamaan siten terveydenhoitohenkilökunnan vapaata liikkuvuutta sekä koordinoimaan laajemmin ja lähentämään vaatimuksia, jotka koskevat terveydenhoitolaitosten varusteita ja uusien tutkimus- ja hoitotekniikoiden käyttöä, ja edistämään siten terveydenhoidon vertailtavuutta kaikissa jäsenvaltioissa;

28.   korostaa, että rahoituksen varmistaminen kestävästi edellyttää olemassa olevien resurssien optimaalista käyttöä; toteaa, että tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos terveydenhoidon laatu tehdään nykyistä avoimemmaksi, jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön järjestelmällisiä laadunvarmistusohjelmia ja näyttöön perustuvia hoidon suuntaviivoja ja jos ne käyttävät julkisia varoja vain sellaisiin lääketieteellisiin tuotteisiin ja tekniikoihin, joiden hyöty voidaan osoittaa;

29.   korostaa, että on välttämätöntä, että jäsenvaltiot tutkivat paremmin lääketieteellisen ja lääketieteellis-teknisen kehityksen vaikutukset, hyödyn ja taloudellisuuden; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuden verkottaa ja koordinoida jäsenvaltioiden suorittamaa terveystekniikan ja lääketieteellisten suuntaviivojen arviointia;

30.   kehottaa jäsenvaltioita antamaan alustavat kansalliset raportit hyvissä ajoin seuraavaa Eurooppa-neuvostoa varten;

31.   katsoo, että iäkkään ja vajaakuntoisten väestön terveydenhoito on sopiva tutkimuksen kohde Euroopassa;

32.   kehottaa komissiota antamaan vuoden 2005 loppuun mennessä ehdotukset, joissa esitetään politiikan suuntaviivat, yhteiset tavoitteet, työmenetelmät ja yksityiskohtainen aikataulu, mutta korostaa samalla, että yksittäiset jäsenvaltiot ovat vastuussa kansalaisten terveydenhoidosta;

33.   korostaa, että määritettäessä indikaattoreita ja tulkittaessa tuloksia on oltava erittäin varovainen ja otettava huomioon nykyiset terveysjärjestelmien erot; kehottaa kiireesti määrittelemään indikaattorit, joilla mitataan palvelujen oikeudenmukaista saatavuutta, hoidon laatua ja tehokkuutta;

34.   kehottaa Eurooppa-neuvostoa avoimen koordinointimenetelmän järkeistämiseksi päättämään keväällä 2006 yhteisistä puitteista sosiaalisen suojelun alalla ja hyväksymään yhtenäisen luettelon, joka sisältää yhteiset tavoitteet sosiaalisen osallisuuden, eläkkeiden, terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon aloilla;

35.   kehottaa neuvostoa ja komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille ehdotuksistaan;

36.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan potilasjärjestöt tähänastista tiiviimmin mukaan terveyspoliittiseen päätöksentekoon ja tukemaan niiden työtä asianmukaisesti;

37.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan naisnäkökohdat asianmukaisesti huomioon kaikissa terveyteen liittyvissä toimissa; kehottaa komissiota esittämään uuden kertomuksen naisten terveystilanteesta Euroopan unionissa;

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä sosiaalisen suojelun komitealle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 339, 29.11.2000, s. 154. (2) EUVL C 38 E, 12.2.2004, s. 269. (3) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 862. (4) EUVL C 310, 16.12.2004. (5) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen nykytilasta Euroopan unionissa (2005/2026(INI))

P6_TA(2005)0153 A6-0087/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission hyväksymän rahoituspalveluiden puitteiden toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman (KOM(1999)0232) täytäntöönpanon, erityisesti arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY(1), sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(2), rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(3) sekä säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(4),

–   ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä (yhteissijoitusyritykset) annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY(5) muuttamisesta 21. tammikuuta 2002 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2001/107/EY(6) ja 2001/108/EY(7),

–   ottaa huomioon Lamfalussyn prosessia valvovan toimielinten välisen seurantaryhmän kolmannen raportin,

–   ottaa huomioon komission toukokuussa 2004 julkaisemat neljän riippumattoman asiantuntijaryhmän neljä raporttia pankki- ja vakuutusalan sekä arvopaperikaupan ja omaisuudenhoidon taloudellisen yhdentymisen tilasta sekä rahoitusmarkkinoiden toimijoiden kommentit näihin raportteihin,

–   ottaa huomioon 21. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä Euroopan unionissa(8),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman korkeariskisten sijoitusrahastojen ja johdannaisten tulevaisuudesta(9),

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman luottoluokituslaitosten asemasta ja menetelmistä(10),

–   ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean niin sanotun Himalaja-raportin EU:n arvopaperimarkkinoiden valvontavälineistä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0087/2005),

A.   ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 11. toukokuuta 1999 rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman, jolla pyritään lisäämään investointeja, kasvua ja kilpailukykyä, parantamaan turvallisuutta ja vakautta sekä tarjoamaan avoimuutta ja suojaa kaikille asianosaisille osapuolille,

B.   ottaa huomioon, että erityisesti vähittäisrahoitusmarkkinoiden tuotteiden rajatylittävä kauppa on vielä pirstoutunutta ja sitä haittaavat oikeudelliset ja verotukselliset esteet ja kulttuurierot sekä suuresti toisistaan poikkeavat kansalliset lait erityisesti kuluttajansuojan alalla,

C.   katsoo, että unionin tulevien lainsäädäntätoimien ja muiden toimien soveltamisala olisi yksilöitävä selvästi ja siitä olisi keskusteltava ja tällaisten toimien vaikutus toimijoihin, voimassa oleviin asetuksiin ja erityisesti sisämarkkinoiden toteuttamiseen olisi arvioitava kokonaisuudessaan kaikkia asianosaisia kuullen; katsoo, että olisi noudatettava paremman sääntelyn periaatetta ja suoritettava kustannus-hyötyanalyysejä,

D.   ottaa huomioon, että sääntely- ja valvontaympäristön pitäisi tarjota kehys, joka osaltaan vaikuttaa rahoituspalveluiden yhteismarkkinoiden toteuttamiseen ja jossa yritykset voivat toimia tehokkaasti ja tuloksekkaasti; tällaista kehystä olisi sovellettava ja tuettava yhtenäisesti riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa liiketoimintaa harjoitetaan,

E.   ottaa huomioon, että Lamfalussyn prosessilla on tarkoitus varmistaa lainsäädännön korkea taso ja joustavuus, toimeenpanon ja valvonnan yhdenmukaisuus sekä institutionaalinen läpinäkyvyys ja korkeatasoiset kuulemista koskevat standardit; katsoo että näiden tavoitteiden saavuttamista, koko prosessin poliittista ja demokraattista vastuuta sekä muiden kuin lainsäädännöllisten toimijoiden osallistumista olisi arvioitava tarkasti,

A.Yleiset näkymät

1.   toteaa, että rahoituspalveluiden toimintasuunnitelmaa pidetään lainsäädäntömenettelyiden kannalta onnistuneena, mistä on osoituksena se, että siihen liittyvistä 42 toimenpiteestä on jo hyväksytty 39; toteaa kuitenkin, että on vielä liian aikaista tehdä lopullisia päätelmiä, sillä monia täytäntöönpanotoimenpiteitä ei vielä ole hyväksytty, täytäntöönpanon määräajat eivät ole vielä umpeutuneet eikä toimenpiteitä ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä; ehdottaa, että komissio suorittaa nykyisen rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman tehokkuuden täydellisen ja julkisen arvioinnin, kun täytäntöönpano on saatettu päätökseen;

2.   korostaa, että tehokas kansallinen täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta sekä kansallisten valvontakäytäntöjen lähentyminen entisestään ovat ratkaiseva edellytys rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman onnistumiselle; kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan, että Lamfalussyn prosessi toimii tehokkaasti kaikilla tasoilla, ja huolehtimaan erityisesti siitä, että tason 3 komiteat hoitavat tehtävänsä ja että tason 4 täytäntöönpanomenettelyjen avulla varmistetaan EU:n sääntöjen täsmällinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

3.   suosittelee kiinnittämään poliittisella tasolla enemmän huomiota olemassa olevien säädösten täytäntöönpanoon ja soveltamiseen; aikoo käydä järjestelmällistä vuoropuhelua asiasta vastaavan valiokuntansa ja kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä, jotta varmistetaan täytäntöönpanon demokraattinen valvonta;

4.   muistuttaa, että tason 2 täytäntöönpanotoimenpiteiden takaisinotto-oikeuden tunnustaminen ja sen kirjaaminen EY:n perustamissopimukseen ovat olleet ennakkoehtona sille, että se tukee Lamfalussyn prosessia ja sen laajentamista pankki- ja vakuutusalalle, eläkerahastoihin ja yhteissijoitusyrityksiin sekä eri direktiiveissä olevaa raukeamislauseketta;

5.   katsoo, että olisi noudatettava paremman sääntelyn periaatteita, jotka komissio esitteli paremman sääntelyn toimintasuunnitelmassaan vuonna 2002 (KOM(2002)0278); erityisesti kaikkien tulevien toimien, jotka pitäisi suunnata erityisesti markkinahäiriöiden korjaamiseen, pitäisi sisältää tällaisten häiriöiden poistamiseksi käytettyjen muiden kuin lainsäädännöllisten vaihtoehtojen kustannus-hyötyanalyysi;

6.   pitää kaikkien asianosaisten kuulemista hyvin tärkeänä asianmukaisen lainsäädännön kehittämisen kannalta ja kehottaa komissiota laajentamaan kuulemista siten, että se kattaa myös muodollisen vuoropuhelun sekä rahoituspalvelujen tarjoajien että kuluttajien yhdistysten kanssa, piensijoittajien yhdistykset, työmarkkinaosapuolet ja pk-yritykset mukaan lukien;

7.   pahoittelee sitä, että kuluttajat ja käyttäjät eivät ole antaneet panostaan rahoituspalveluja koskevaan lainsäädäntöön; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan kuluttajien tietoisuutta lisääviä ohjelmia ja heidän valistamiseensa tähtääviä aloitteita sekä erityisten kuluttaja-aloitteiden käyttöönottoa rahoitusalalla; muistuttaa Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean johtaman kuulemismenettelyn ja kuluttajajärjestöjen edustajien mukaanottamisen merkityksestä ja kehottaa kyseisiä sidosryhmiä osallistumaan aktiivisesti ja antamaan arvokkaan panoksensa päätöksentekoprosessiin;

8.   katsoo, että taloudelliseen integraatioon tähtäävän politiikan ja lainsäädännön olisi perustuttava keskeisiin periaatteisiin ja tavoitteisiin, jotka ovat samantyyppisiä kuin Lamfalussyn raportin ja arvopaperialan asiantuntijaryhmän raportissa suositellut periaatteet ja tavoitteet, eli mm. siihen, että lainsäädännön pitäisi ylläpitää luottamusta EU:n markkinoihin, säilyttää korkeatasoinen toiminnan vakauden valvonta, myötävaikuttaa järjestelmän vakauteen, turvata riittävän tasoinen kuluttajansuoja, joka on suhteessa toimintaan sisältyviin eriasteisiin riskeihin, noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, edistää kilpailua, varmistaa sääntelyn tehokkuus ja estämisen sijasta kannustaa innovaatiota, ottaa huomioon markkinoiden Euroopan ja laajemmankin kansainvälinen ulottuvuus, perustua todistettuihin tosiasioihin ja olla säännöllisten vaikutusarvioiden kohteena, kannustaa muihin kuin lainsäädännöllisiin ratkaisuihin, perustua perinpohjaiseen kuulemiseen ja kuulemisissa saatujen vastausten perusteltuihin arvioihin sekä säilyttää Euroopan markkinoiden kansainvälinen kilpailukyky; lisäksi niihin pitäisi liittää tehokas toimeenpano ja voimaan saattaminen jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla;

9.   uskoo, että tarvitaan maailmanlaajuista näkökulmaa tarkasteltaessa rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön vaikutusta EU:ssa toimivien rahoitusyhtiöiden ja -keskusten kilpailukykyyn, ottaen huomioon, että rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuiset ja vaativat siksi kansainvälisiä eikä ainoastaan Euroopan unionia koskevia ratkaisuja;

B.Valvonta- ja sääntelyjärjestelmä

10.   toteaa, että jäsenvaltioiden viranomaisten valvontakäytäntöjen lähentyminen on keskeistä rajatylittävien liiketoimien tehokkuuden kannalta; pitää valvontaviranomaisten yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta ratkaisevan tärkeänä ja kehottaa valvontaviranomaisia lujittamaan yhteistyötään;

11.   muistuttaa, että on tärkeää koordinoida jäsenvaltioiden toimintaa niiden saattaessa säännöksiä osaksi omaa lainsäädäntöään, jotta tässä vaiheessa ei menetettäisi harmonisoinnin hyötyjä; tukee komission aloitetta järjestää jäsenvaltioille asiaa koskevia epävirallisia työkokouksia ja ehdottaa, että asiasta vastaavan valiokunnan edustaja otetaan mukaan niihin; pyytää, että näiden kokousten tuloksista annetaan selonteko Euroopan parlamentille, joka näin pystyisi käyttämään paremmin Lamfalussyn menettelyssä määriteltyjä valtaoikeuksiaan;

12.   pitää Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean kuulemista varten esittämän niin sanotun Himalaja-raportin eräitä osia myönteisenä ja hyvänä lähtökohtana jatkoneuvotteluille ja yhtyy useisiin sen keskeisiin suosituksiin valvontavaltuuksien, -vastuun ja käytäntöjen lähentämisestä parlamentaarisessa valvonnassa; suosittelee, että Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle ja Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle annetaan tehtäväksi esikuva-analyysien laatiminen ja seuranta, että ne toimivat tiiviisti yhteistyössä ja ennen kaikkea että jäsenvaltiot toteuttavat aiheellisia toimia työmenetelmien mukauttamiseksi ja kansallisten valvontajärjestelmien resurssien kasvattamiseksi tarvittaessa;

13.   on tietoinen siitä, että valvontavaltuuksien ja seuraamusjärjestelmien lähentäminen on kansallisten perinteiden ja oikeusjärjestelmien erojen takia mutkikkaampaa kuin valvonnan lähentäminen; pyytää kuitenkin komissiota yhdessä rahoituspalvelukomitean (CESR) sekä Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean (CEBS) ja Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean (CEIOPS) kanssa selvästi määrittelemään, milloin tämä eroavaisuus saattaa johtaa ongelmiin ja vaarantaa rahoituspalveluiden toimintasuunnitelman täytäntöönpanon;

14.   demokraattisen vastuunalaisuuden varmistamiseksi ja jotta Euroopan parlamentti pystyisi käyttämään täysin Lamfalussyn menettelyyn kuuluvia valtaoikeuksiaan, pyytää, että valvontakomiteoita, ei pelkästään arvopaperimarkkinoilla, vaan myös pankki- ja vakuutusalalla, kuullaan kahdesti vuodessa Euroopan parlamentin asiasta vastaavassa valiokunnassa, jotta saadaan selonteko niiden toiminnasta; pyytää myös, että samalle valiokunnalle toimitetaan näiden valvontakomiteoiden komissiolle ja neuvostolle lähettämät kirjeet ja muut asiakirjat;

15.   kannattaa vaiheittaista ja vapaaehtoista alhaalta ylöspäin -lähestymistapaa, joka johtaa käytäntöjen standardointiin ja niiden lähentymisen varmistamiseen, sekä mahdollisesti eurooppalaisten sääntöjen laatimiseen, jotka tarjoaisivat enemmän avoimuutta ja turvallisuutta markkinatoimijoille kaikkialla Euroopan unionissa;

16.   toteaa, että Euroopan rahoitusmarkkinat ovat hyvin dynaamiset ja erityisesti eurooppalaisten pörssien keskittyminen ja tärkeimpien eurooppalaisten pankkien ja finanssiryhmittymien jatkuva sulautuminen edellyttää unionilta toimia, joilla varmistetaan riittävä, tehokas ja koordinoitu valvonta; varoittaa ongelmista, joita tällaisen koordinoidun valvonnan puute voi aiheuttaa rahoitusmarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle; toteaa jälleen, että haasteena on tässä yhteydessä yhdentynyt eurooppalainen valvontajärjestelmä, jossa otetaan huomioon jokaisen jäsenvaltion tarve olla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti myös käytännössä vastuussa yritystensä ja kansalaistensa etujen vaalinnasta riippumatta siitä, missä niiden kotipaikka on;

17.   kehottaa Euroopan toimielimiä kannustamaan lähentymiseen arvioimalla jatkuvasti, onko valvontaviranomaisten yhteistyö riittävää vai olisiko aikaa myöten harkittava jonkinlaisen yhdennetyn valvonnan kehittämistä Euroopan tasolla, mukaan lukien mahdollisuus suurille rajatylittäville toimijoille tarkoitetun kaksitasoisen valvontajärjestelmän luomisesta Euroopan tasolla, vääristämättä rajatylittävien ja paikallisten toimijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia;

18.   pitää pääomavaatimuksia koskevassa direktiiviehdotuksessa hahmoteltua johtavan valvojan tai konsolidoidun valvojan, joka voisi käyttää toimivaltaansa rajojen yli, käsitettä tärkeänä ja myönteisenä (KOM(2004)0486); kannattaa asianmukaisten suuntaviivojen tai, aikanaan, tarvittaessa, sääntöjen laatimista valvojien välistä päätöksentekovallan delegointia, kiistojen ratkaisemista ja lopullisen päätöksen tekemistä varten; ottaa huomioon, että CESR:n, CEBS:n tai CEIOPS:n sovittelu niiden vastuulle kulloinkin kuuluvissa kysymyksissä saattaa merkitä edistysaskelta; pyytää komissiota harkitsemaan olisiko mahdollista laatia asianmukaisia ehdotuksia, joiden avulla Euroopan yhteisön komiteat voisivat hoitaa kyseisiä tehtäviä;

19.   katsoo, että kansallisten valvontaviranomaisten pitää saada järjestää oma toimintansa yhteisön direktiivien ja asetusten sekä kansallisten lakien niille antaman vastuuvapauden mukaisesti, ja pitää erittäin tärkeänä, että valvontajärjestelmän poliittinen vastuuvelvollisuus toteutuu sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että parlamentaarisessa seurannassa ja demokraattisessa valvonnassa ilmenee puutteita erityisesti tasolla 3 tehdyssä työssä, koska toimivaltaa on siirretty Euroopan tasolle tai valvojien eurooppalaisen koordinointijärjestelmän puitteissa tekemien aloitteiden johdosta, joilla voi olla huomattava vaikutus yhtenäismarkkinoihin; kehottaa kaikkia tason 3 komiteoita huolehtimaan tarkasti siitä, että ne saavat järkevän oikeusperustan toiminnalleen ja välttävät puuttumasta poliittisiin kysymyksiin ja estävät vaikutukset tulevaan yhteisön lainsäädäntöön; aikoo järjestää asiasta vastaavassa valiokunnassa säännöllisesti ja virallisesti asiantuntijakuulemisia sekä keskusteluja komission, Euroopan keskuspankin, CESR:n, CEBS:n ja CEIOPS:n kanssa;

20.   on lisäksi huolissaan poliittisen ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamisesta tapauksissa, joissa muut sääntelyelimet, kuten kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB), International Auditing and Assurance Standards Board (IAASB) tai rahanpesunvastainen toimintaryhmä (FATF) käsittelevät teknisiä toimenpiteitä, joiden vaikutukset eivät ehkä rajoitu pelkästään tekniselle alalle vaan sivuavat merkittäviä poliittisia periaatteita, joista olisi päätettävä poliittisella tasolla; ehdottaa jatkuvaa toimielinten välistä vuoropuhelua asianomaisten elinten kanssa työryhmässä, jotta voidaan vahvistaa menettelyjä Euroopan tason päätöksentekoa varten tapauksissa, joissa EU joutuu ottamaan huomioon ulkoisia toimia; arvioi, että valittiinpa mikä menettely tahansa, siihen pitää ottaa mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto, joilla pitää olla mahdollisuus hylätä Euroopan etujen vastaiset standardit;

21.   korostaa, että on kehitettävä suhteita Yhdysvaltojen ja muiden merkittävien maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vastaaviin instansseihin ja pidettävä niitä tiiviisti yllä; kehottaa komissiota, CESR:a, CEBS:a ja CEIOPS:a koordinoimaan huolellisesti yhteyksiään poliittisiin viranhaltijoihin ja valvontaviranomaisiin ja tiedottamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle näistä yhteyksistä ja pitämään sen ajan tasalla ja käymään vuoropuhelua näistä yhteyksistä kaikkien asianosaisten kanssa EU:ssa; aikoo tehostaa asiasta vastaavan valiokuntansa yhteyksiä sekä Yhdysvaltojen kongressin että muiden kansanedustuslaitosten vastaaviin elimiin;

C.Rahoituspalveluja koskevan toimintasuunnitelman seuranta

22.   toteaa, että, lukuun ottamatta käsittelyltään vielä keskeneräisiä lainsäädäntöaloitteita, jotka koskevat mm. luottolaitosten ja sijoitusyritysten pääomavaatimuksia, jälleenvakuutuksia, vakavaraisuutta (toinen ehdotus) lakisääteistä tilintarkastusta, rahanpesua, maksujen, clearing-toiminnan ja suoritusten oikeudellista järjestelmää, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja yhtiölainsäädäntöä koskevia toimia, sekä valmisteltavana olevien 2-tason toimien huomattava määrä, komission pitäisi esittää ainoastaan kohdennettuja ja tarkkaan harkittuja ja arvioituja ehdotuksia, joihin liitetään vaikutusanalyysi sekä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen käytettyjen lainsäädännöllisten tai muiden keinojen valintaa koskeva perustelu;

23.   ottaa huomioon, että direktiiveissä ilmenee päällekkäisyyksiä, mikä saattaa johtaa ristiriitaisiin tai päällekkäisiin vaatimuksiin; kannattaa, että (tulevaan) lainsäädäntöön sovelletaan toiminnallista riskipohjaista lähestymistapaa, jolla varmistetaan että eri liikkeeseenlaskijoiden samantapaisilla tuotteilla on yhtäläiset lähtökohdat; pyytää komissiota käyttämään yhteisön direktiivien uudelleenarviointilausekkeita arvioidakseen nykyistä välineistöä – ja tarvittaessa laatimaan sen uudelleen – tästä näkökulmasta, etenkin jos ilmenee kilpailun vääristymisen ja/tai oikeudellisen tyhjiön tai peräti noudattamisen laiminlyönnin riski; kehottaa komissiota rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaa arvioidessaan tai tulevia ehdotuksia esittäessään varmistamaan, että alan horisontaaliset direktiivit ovat johdonmukaisia kuluttajansuojaa koskevien direktiivien kanssa; pyytää lisäksi komissiota pitämään Euroopan rahoitusmarkkinoiden sujuvaa toimintaa haittaavan sääntelyn muuttamista tai kumoamista ensisijaisena asiana;

24.   ehdottaa lainsäädäntömenettelyä, jolla varmistetaan erityyppisten palveluntarjoajien ja liiketoimintamallien, rakenteiden, jakelukanavien ja monimuotoisten tuotteiden välinen reilu kilpailu;

25.   kehottaa komissiota harkitsemaan varainhoidosta Euroopassa ja eri varainhoitotyyppien rajojen hämärtymisestä tekemänsä arvion yhteydessä, pitääkö varainhoidon sääntelyyn soveltaa kokonaisvaltaista ja monialaista lähestymistapaa luomatta uutta, erillistä pilaria vaan käsittelemällä rahoitusvälineiden markkinoita, arvopaperien yhteissijoitusyrityksiä, työeläkelaitosten toimintaa ja henkivakuutuksia koskevien direktiivien asianmukaisia näkökohtia ja yhdenmukaistamalla ne, jotta saavutettaisiin asianmukaisesti toimivat ja todella integroituneet, turvalliset ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyiset varainhoidon yhteismarkkinat;

26.   pyytää komissiota arvioimaan useita kansallisia riskipääomajärjestelmiä, etenkin niitä, jotka koskevat innovoivan toiminnan käynnistämistä ja mikroluottoja; kannattaa pääomavaatimuksia koskevassa direktiiviehdotuksessa ollutta esitystä kyseisten järjestelyjen suotuisammasta kohtelusta; edellyttää asianmukaisten edistämis- ja valvontatoimien sekä syrjinnän vastaisten toimien kehittämistä ammattimaisten sijoittajien harjoittamaa rajatylittävää pääomanhankintaa ja riskipääomarahastojen investointeja varten;

27.   ottaa huomioon, että yksityiset pääomasijoitusrahastot ovat yleistymässä vauhdilla, ja pyytää komissiota seuraamaan kehitystä, kannustamaan sen osallistumista innovaatioon ja talouden kasvuun ja samalla arvioimaan kokemattomille sijoittajille koituvia riskejä ja parantamaan avoimuutta koskevia vaatimuksia;

28.   pyytää arvioimaan sellaisia yhtiörakenteita, joihin on osoitettu sisältyvän suuria rahoitus- ja systeemiriskejä, ja kiinnittämään erityistä huomiota ulkomaisiin rakenteisiin (mukaan lukien sellaiset, jotka käyttävät erillisyhtiöitä sopimattomissa rooleissa tai olosuhteissa);

29.   korostaa kilpailupolitiikan merkitystä Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden toimintakykyä arvioitaessa ja kohennettaessa; kehottaa asianomaisia komission jäseniä ja pääosastoja tekemään tiivistä yhteistyötä ja toteuttamaan aktiivisempaa politiikkaa eurooppalaisten pörssien mahdollisten keskittymisten yhteydessä;

30.   kehottaa komissiota poistamaan kaikki muun muassa Giovannini-raporteissa mainitut merkittävät jäljellä olevat esteet, jotka haittaavat rahoituspalvelujen tarjoamista rajojen yli EU:n alueella ja, ottaen huomioon jäsenvaltioiden määräävän aseman tällä alalla, arvioimaan tapoja vähentää tai eliminoida syrjiviä ja kilpailun vastaisia verotuksellisia esteitä;

31.   kannustaa jäsenvaltioita jouduttamaan ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin(11) täytäntöönpanoa ja luomaan yhdennetyt sisämarkkinat lisäeläkerahastosijoituksille, niin että säästäjille tarjotaan enemmän tilaisuuksia ja vaihtoehtoja ja mahdollisuus saada optimaalinen tuotto sijoituksilleen, pitäen samalla mielessä tällaisten järjestelmien suuri merkitys Euroopan markkinoiden yhdentymiselle ja niiden tehokkuuden ja maksukykyisyyden takaamiselle sekä niiden kasvava merkitys sosiaaliturvajärjestelmien kestävyydelle, ottaen huomioon, että unionin väestö ikääntyy;

32.   pyytää komissiota vastaamaan Euroopan parlamentin edellisellä toimikaudella hyväksymiin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin; seuraa kiinnostuneena arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyöjärjestön ja CESR:n pyrkimyksiä parantaa luottokelpoisuutta arvioivien yhtiöiden avoimuutta ja hallintaa ja ehdottaa, että komissio, vakavaraisuusvaatimuksia koskevan direktiiviehdotuksen 81 artiklan mukaisen EU:n hyväksyntäjärjestelmän perustamiseksi luottokelpoisuutta arvioiville ulkoisille laitoksille, arvioi niiden tilanteen kilpailun ja mahdollisten eturistiriitojen osalta; pyytää komissiota ilmoittamaan saamansa tiedot Euroopan parlamentille;

33.   ottaa huomioon, että vipurahastojen ja muiden yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien yhteisten säästöjärjestelmien avulla hallinnoitujen varojen määrä on noussut; ottaa huomioon Yhdysvaltain arvopaperimarkkinaviranomaisen aloitteet vipurahastojen varainhoitajien ja/tai neuvonantajien rekisteröimiseksi ja kehottaa komissiota harkitsemaan onko EU:ssa ryhdyttävä toimiin;

34.   katsoo, että kirjanpito- ja tilintarkastusstandardien uudistaminen ja virtaviivaistamien on erittäin tärkeää; korostaa, että eettistä ja vastuullista toimintaa on tilintarkastajien ohella odotettava myös sijoituspankeilta, lakitoimistoilta ja muilta yhtiöitä varainhoito- ja tilinpitoasioissa opastavilta toimijoilta; odottaa, että hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan toimintasuunnitelman kehittämistä jatketaan (KOM(2003)0284); pitää myönteisenä kansallisten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien sääntöjen lähentämistä "noudata tai selitä" -periaatteeseen nojautuen; panee tyytyväisenä merkille yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää käsittelevän eurooppalaisen foorumin perustamisen;

35.   pyytää komissiota teettämään kattavan tutkimuksen, jossa käsitellään eri jäsenvaltioiden yksityisasiakkaiden rahoituspalveluja ja erityisesti pankkipalveluja ja jossa yksilöidään kilpailun ja yhdentymisen jatkamisen tiellä olevat tärkeimmät esteet, mukaan lukien kulttuuriset ja yhteiskunnalliset erot; myöntää, että rajat ylittävän toiminnan alhainen taso ei merkitse kilpailun puuttumista kansallisilla rahoituspalvelujen vähittäiskaupan markkinoilla; tunnustaa myös sijoittautumisvapauden merkityksen, sillä sen avulla markkinoiden toimijat voivat olla erittäin aktiivisia monilla rahoituspalvelujen vähittäiskaupan kansallisilla markkinoilla, vaikka rajat ylittävä kaupankäynti onkin vähäistä;

36.   katsoo, että jäsenvaltioilla on monia eri perinteitä kuluttajien suojaamiseksi; ottaa huomioon, että osa rahoituspalvelujen tarjoajista pyrkii mahdollisimman vähäiseen yhdenmukaistamiseen, kun taas eräät alan toimijat, erityisesti pankit, ajavat kohdennettua harmonisointia todella yhdenmukaisten kilpailuedellytysten saavuttamiseksi; kehottaakin komissiota järjestämään keskustelun EU:n rahoituspalvelumarkkinoiden rakenteesta ottaen huomioon kuluttajien ja alan toimijoiden edut ja koko Euroopan kilpailukyky;

37.   huomauttaa, että Internetin ja verkkopankkitoiminnan kehitys voi lisätä rajat ylittävien rahoitustuotteiden kysyntää; pyytää komissiota arvioimaan rahoituspalveluiden etämarkkinointidirektiivin täytäntöönpanoa ja tehokkuutta(12);

38.   ottaa huomioon, että rajojen yli tarjottavien rahoituspalvelujen nykyisestä vähäisestä kysynnästä huolimatta tietyt kansainvälisesti liikkuvat kuluttajaryhmät kuten rajatyöntekijät ja ulkomaille sijoittautuneet haluavat huomattavassa määrin turvautua tuttuihin rahoituspalveluihin; katsoo, että näitä ryhmiä ja tätä tarkoitusta varten voitaisiin tarjota vaihtoehtona erityisiä 26. eurooppalaisen järjestelmän mukaisia yleiseurooppalaisia järjestelyitä, (jotka vastaisivat esim. eurooppayhtiön ohjesäännön järjestelyjä); pyytää komissiota arvioimaan tällaisten järjestelmien toteuttamiskelpoisuuden;

39.   ottaa huomioon, että muiden kuluttajaryhmien kannalta rahoituspalvelujen yhteismarkkinoista mahdollisesti saatavat edut riippuvat ulkomaisten ja kotimaisten toimijoiden operoinnista kuluttajien kotimarkkinoilla; ottaa huomioon, että kilpailun lisääntyminen ei pitäisi johtaa asiakkaiden rahoitukselliseen syrjäytymiseen; toteaa päätelmänään, että perusrahoituspalveluiden pitäisi edelleen olla kaikkien Euroopan kansalaisten saatavilla sopivaan hintaan; pyytää komissiota arvioimaan tilannetta jäsenvaltioissa;

o
o   o

40.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64. (2) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16. (3) EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. (4) EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38. (5) EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3. (6) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 20. (7) EYVL L 41, 13.2.2002, s. 35. (8) EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 394. (9) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 407. (10) EUVL C 97 E, 22.4.2004, s. 117. (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16).

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n strategiasta pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Punta del Esten konferenssia varten

P6_TA(2005)0154 B6-0217/2005

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 22. päivänä toukokuuta 2001 tehdyn pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen ja lähestyvän ensimmäisen sopimuspuolten konferenssin, joka on määrä järjestää Punta del Estessä Uruguayssa 2.–6. toukokuuta 2005,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta työjärjestyksen 108 artiklan mukaisesti esitetyn suullisen kysymyksen B6-0171/2005 ja ottaa huomioon neuvoston ja komission esittämät julkilausumat,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Tukholman yleissopimus tuli voimaan 17. toukokuuta 2004,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan yhteisö ratifioi Tukholman yleissopimuksen 16. marraskuuta 2004(1) ja että suurin osa sen jäsenvaltioista, uudet jäsenvaltiot mukaan lukien, on myös ratifioinut sen,

C.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät Tukholman yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat lainsäädäntövälineet(2) ja osoittivat siten olevansa sitoutuneet poistamaan pysyvät orgaaniset yhdisteet mahdollisimman tarkoin,

D.   ottaa huomioon, että ensimmäisessä sopimuspuolten konferenssissa valmistellaan tulevia vastaavia konferensseja ja että sopimuspuolten ensimmäisessä konferenssissa on määrä keskustella ja päättää useista tärkeistä kysymyksistä,

E.   ottaa huomioon, että Tukholman yleissopimus ei ole staattinen lainsäädäntöväline, vaan siihen sisältyy järjestelmä uusien aineiden lisäämistä varten,

1.   kehottaa EU:ta olemaan aktiivinen osapuoli neuvotteluissa komission, neuvoston ja parlamentin välisen tehokkaan yhteistyön avulla;

2.   katsoo, että konferenssi tarjoaa hyvän tilaisuuden asettaa kunnianhimoisia tavoitteita toimille, joiden tarkoituksena on erityisesti tarkoituksellisesti tuotettujen pysyvien orgaanisten yhdisteiden tuotannon, markkinoille saattamisen ja käytön lopettaminen;

3.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että sopimuspuolten ensimmäisessä konferenssissa tehdyillä päätöksillä varmistetaan yleissopimuksen tehokas täytäntöönpano ja sen kehittämisen jatkaminen ja että kyseiset päätökset ovat yhdenmukaisia yhteisön ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevien tavoitteiden ja säädösten kanssa;

4.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään etenkin varmistamaan, että

5.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että EU:n edustus pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomiteassa jakaantuu maantieteellisesti oikeudenmukaisesti, mihin tavoitteeseen on päästy Rotterdamin yleissopimuksen kohdalla;

6.   katsoo, että Maailman ympäristörahaston tulisi olla jatkossakin se taho, joka on pääasiassa vastuussa rahoitusjärjestelmän käytöstä, pääasiassa auttamalla vähiten kehittyneitä valtioita saavuttamaan vahvistetut tavoitteet;

7.   katsoo, että pantaessa yhteisön tasolla täytäntöön Rotterdamin, Tukholman ja Baselin yleissopimukseen sisältyviä säännöksiä ja osallistuttaessa Yhdistyneiden kansakuntien puitteissa kansainvälistä kemikaalien hallintaa koskevan strategisen lähestymistavan (SAICM) kehittämiseen on varmistettava toiminnan koordinointi ja yhdenmukaisuus;

8.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien laatimista koskevan asianmukaisen ohjeistuksen; kehottaa niitä valtioita, jotka eivät vielä ole kehittäneet kansallisia täytäntöönpanosuunnitelmiaan, tekemään sen mahdollisimman pian;

9.   katsoo, että EY:n valtuuskuntaan kuuluvilla Euroopan parlamentin jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa olennaisesti konferenssin onnistumiseen ja odottaa näin ollen, että kyseisillä jäsenillä on tilaisuus osallistua EU:n koordinointikokouksiin Punta del Estessä vähintäänkin tarkkailijoina joko puheoikeuden kera tai ilman sitä;

10.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille Euroopan unioniin kuulumattomille sopimuspuolille.

(1) Päätös 2004/.../EY, tehty 14. lokakuuta 2004 (ei vielä julkaistu), toimitettu 16. marraskuuta 2004. (2) Asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7; oikaisu: EUVL L 229, 29.6.2004, s. 5); asetus (EY) N:o 304/2003, annettu 28. tammikuuta 2003, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista (EUVL L 63, 6.3.2003, s. 1); neuvoston direktiivi 96/59/EY, annettu 16. syyskuuta 1996, polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien käsittelystä (PCB/PCT) (EYVL L 243, 24.9.1996, s. 31).