Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset" (KOM(2004)0383),

–   ottaa huomioon globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission (WCSDG) 24. helmikuuta 2004 julkaiseman kertomuksen globalisaatiosta ja tasapuolisista mahdollisuuksista ("A fair globalisation: creating opportunities for all"),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasianvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnot (A6-0308/2005),

A.   katsoo, että vaikka globalisaatioon liittyykin monia myönteisiä tekijöitä ja vaikka maailmanlaajuinen tieteellisen tiedon kehittymiseen perustuva talous on osoittanut merkittävän tuotantokapasiteettinsa, globalisaatioprosessin tulokset jakautuvat taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin epätasaisesti niin maiden sisällä kuin niiden välillä, mikä tuo esiin huomattavia sosiaalisia huolenaiheita, jotka liittyvät suureen työttömyyteen ja köyhyyteen, joista kärsivät suuret väestöryhmät kaikkialla maailmassa,

B.   katsoo, että globalisaatio syventää köyhien ja rikkaiden välistä kuilua ja että on tehtävä suuria investointeja kaiken ikäisiin ihmisiin kaikissa yhteiskuntaluokissa, jotta voidaan ehkäistä globalisaation kielteisiä vaikutuksia,

C.   katsoo, että talous globalisoituu ja politisoituu yhä enemmän ja että sääntelyä harjoittavat instituutiot pysyvät laajalti kansallisina tai alueellisina, sekä katsoo, että yksikään olemassa olevista instituutioista ei huolehdi maailmanlaajuisten markkinoiden demokraattisesta seurannasta eikä puutu perustavanlaatuiseen eriarvoisuuteen maiden välillä,

1.   suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, joka mahdollistaa pohjustavan keskustelun aloittamisen maailmankomission kertomuksesta, jotta voitaisiin vakiinnuttaa unionin politiikka, mutta odottaa samalla komissiolta konkreettisempia ehdotuksia EU:n sisä- ja ulkopoliittisiksi toimiksi tällä alalla;

2.   yhtyy maailmankomission näkemykseen siitä, että globalisaation on oltava prosessi, jolla on yleismaailmallisiin arvoihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja jokaisen henkilökohtaiseen ihmisarvoon perustuva vahva sosiaalinen ulottuvuus, joka on oikeudenmukainen, osallisuutta edistävä, demokraattisesti ohjattu ja tuottaa mahdollisuuksia ja konkreettista hyötyä kaikille maille ja ihmisille ja joka on kytketty vuosituhannen kehitystavoitteisiin;

3.   uskoo, että EU voi antaa merkittävän panoksen tähän prosessiin sekä sisäisten että ulkoisten politiikkojensa avulla, niin sosiaalisen mallinsa ja sen kansainvälisen edistämisen avulla kuin sellaisen maailmanlaajuisen yhteistyön avulla, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, rakentavaan vuoropuheluun ja yhteisen päämäärän tunnustamiseen;

4.   panee merkille, että maailmankomission kertomuksen mukaan globalisaatiosta saatava hyöty ja siitä koituva rasitus jakaantuvat epätasaisesti valtioiden välillä ja niiden sisällä ja että tilanne on kohentunut 1990-luvusta ainoastaan Aasiassa;

5.   katsoo globalisaation merkitsevän sitä, että toisaalta EU voi myydä enemmän Euroopan ulkopuolelle ja toisaalta erityisesti kehitysmaat voivat myydä enemmän EU:hun ja vahvistaa siten kasvuaan, työllisyyttään ja sosiaalista osallisuuttaan; huomauttaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettava, jotta voidaan toteuttaa tämä globalisaation näkökohta ja jotta "Tehdään köyhyydestä historiaa" kampanja voisi onnistua;

6.   kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n kauppa-, maatalous- ja ulkopolitiikka on perustamissopimuksen 178 artiklassa vahvistetun kehityspolitiikan sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaista;

7.   katsoo, että EU:n olisi toteutettava käytännön toimenpiteitä köyhyyden torjumiseksi noudattamalla yhdessä velkojen anteeksiantamisen ja kehitysavun kanssa paljon johdonmukaisempaa toimintalinjaa maatalouden ja kaupan alalla;

8.   painottaa, että köyhyys ja ympäristötuhot ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa: ympäristöongelmat kuten biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos kohdistuvat erityisesti köyhimpiin väestönosiin ja pahentavat niiden tilannetta; toteaa, että köyhyys johtaa edelleen suurempiin ympäristötuhoihin, kun luonnonvarojen riistolle ei ole vaihtoehtoja; katsoo, että globalisaation sosiaalista ulottuvuutta on siksi tarkasteltava yhdessä ekologisen ulottuvuuden kanssa;

9.   suhtautuu myönteisesti Lissabonin strategian väliarviointia koskevaan kertomukseen ja painottaa, että tarkistettu Lissabonin strategia voisi olla käyttökelpoinen väline moniin globalisaation tuomiin haasteisiin vastaamiseksi; toteaa uudelleen tukevansa Lissabonin strategiaa, jossa korostetaan taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden keskinäistä yhteyttä; katsoo, että uusien ja parempien työpaikkojen luominen on keskeinen tekijä, jos halutaan kehittyä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden suuntaan; toteaa, että jotkut jäsenvaltioiden hyvien käytäntöjen näkökohdat voivat toimia mallina muulle maailmalle; katsoo kuitenkin tämän olevan mahdollista vain silloin, kun jäsenvaltiot onnistuvat toteuttamaan tarvittavat rakenneuudistukset vahvistamalla vastavuoroisesti taloudellista kehitystään, työllisyyttään ja sosiaalipolitiikkaansa; korostaa, kuinka tärkeää tehokas hallinto on näiden uudistusten toteuttamisen kannalta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja niiden hallituksia ottamaan vastuuta tarkistetun Lissabonin strategian onnistumisesta; korostaa lisäksi jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä, jotta voidaan lisätä investointeja inhimillisiin voimavaroihin, tutkimukseen ja innovointiin; katsoo, että Lissabonin strategian tavoitteet ovat vähimmäistavoitteita, joiden saavuttamiseen jäsenvaltioiden olisi sitouduttava;

10.   pitää myönteisenä komission kantaa, jonka mukaan EU:n kilpailukyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan mittavia investointeja inhimillisiin voimavaroihin ja kaiken ikäisiin ihmisiin, jotta voidaan turvata kaikkien sosiaalinen hyvinvointi; odottaa konkreettisia toimia ja ehdotuksia tällaisten investointien varmistamiseksi ja kehottaa EU:ta keskittymään kaikkien ihmisten, varsinkin ammattitaidottomien ihmisten taitojen ja valmiuksien kehittämiseen, jotta työntekijät voivat hyödyntää globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia, ja tukemaan yrityksiä, jotka huolehtivat työntekijöidensä ammatillisesta koulutuksesta;

11.   kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään sosiaalipoliittista ohjelmaa, jolla on seuraavat tavoitteet:

12.   korostaa, että hallitukset eivät yksin voi luoda toimivia työmarkkinasääntöjä ja sosiaaliturvajärjestelmiä vaan mukaan on otettava työmarkkinaosapuolet, joilla on oikeus osallistua päätöksentekoon sekä kansallisella että yhteisön tasolla; katsoo, että on lisättävä työnantajajärjestöjen ja ammattiliittojen mahdollisuuksia ja valmiuksia käydä rakentavaa sosiaalista vuoropuhelua, koska se on tärkeää, jos halutaan lieventää ja torjua rakenneuudistuksen mahdollisia kielteisiä sosiaalisia seurauksia, ja koska se on myös ehdoton edellytys sille, että EU kykenee ennakoimaan globalisaation kielteiset vaikutukset ja myönteiset mahdollisuudet;

13.   korostaa, että on tärkeää noudattaa ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta; korostaa lisäksi kaikkien ihmisoikeuksien, taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöoikeuksien keskinäistä riippuvuutta ja erottamattomuutta sekä ILO:n määrittelemien työelämän perusnormien – syrjinnän kielto työelämässä, pakkotyön kielto, yhdistymisvapaus ja oikeus työehtosopimusneuvotteluihin, lapsityön kielto – merkitystä; kiinnittää huomiota siihen, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja työelämän perusnormeissa määriteltyjä periaatteita ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön;

14.   panee merkille maailmankomission näkemyksen, jonka mukaan työelämän perusnormien osalta käytäntö on usein ristiriidassa päätösten ja poliittisten käytäntöjen kanssa; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työelämän perusnormeja kaikin keinoin niin sisäisissä kuin ulkoisissakin menettelytavoissaan ja varmistamaan, että mikään näissä menettelytavoissa ei vaaranna näiden normien noudattamista; toteaa, että EU:lla on oiva tilaisuus edistää työelämän perusnormeja kahdenvälisten ja alueellisten sopimusten, kehitysyhteistyön ja ulkoisen yhteistyön sekä kehitysmaille markkinoille pääsyn antavan kauppapolitiikan välityksellä ja sosiaalista kehitystä koskevien yksityisten aloitteiden sekä maailmanlaajuisella tasolla toteutettavan hyvän hallintotavan avulla;

15.   vaatii kiinnittämään EU:n ulkosuhteiden ohjelmissa enemmän huomiota sosiaalisiin oikeuksiin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltion periaatteeseen sekä lasten oikeuksien suojeluun ja varsinkin lasten oikeuteen käydä koulua; näin etusijalle asetetaan demokratiakehitys ja oikeusvaltion periaatteen toteutuminen kehitysmaissa, joita ilman ei saada aikaan kestävää kehitystä;

16.   vaatii komissiota varmistamaan kahdenvälisten sopimusten avulla, että ainakin työelämän perusnormeja noudatetaan, jotta voidaan turvata inhimilliset työskentelyolosuhteet ja välttyä naisten ja lasten hyväksikäytöltä kulloinkin kyseessä olevissa maissa;

17.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan kahdenvälisiin suhteisiin voitaisiin sisällyttää myönteisiä kannustimia tietyt sosiaaliset normit täyttäville tuotteille; pitää myönteisenä komission ehdotusta "yhteisten kahdenvälisten seurantakeskusten" perustamisesta, jotta globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta voitaisiin keskustella ja sitä voitaisiin seurata kahdenvälisissä sopimuksissa; katsoo myös, että EU:n pitäisi hyödyntää kahdenvälisiä suhteitaan edistääkseen maailmankomission suosituksia, jotta EU:sta pois siirretyistä työpaikoista ei tulisi kehitysmaissa työpaikkoja, joissa työntekijöitä riistetään, vaan luotaisiin laadukkaita työpaikkoja, jotka auttavat parantamaan työntekijöiden ja heidän perheidensä elämää kyseisissä maissa;

18.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä tarkistamaan kaikki olemassa olevat kahdenväliset sopimukset, erityisesti taloudellista kumppanuutta koskevat sopimukset ja kalatalousalan kumppanuussopimukset, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat täysin vuosituhannen kehitystavoitteiden ja kestävän kehityksen periaatteen mukaisia;

19.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, jonka mukaan komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot pyrkisivät saamaan ILO:lle tarkkailijan aseman WTO:ssa näiden kahden instituution välisen vuoropuhelun laadun parantamiseksi; toteaa Euroopan parlamentin kehottaneen jo 4. heinäkuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa perustyönormeista, työmarkkina- ja sosiaalipolitiikasta ja maailmanlaajuistumisesta(1) toimielimiä ja jäsenvaltioita pyrkimään tähän ja vetoaa niihin nyt, jotta asiassa edistyttäisiin; kehottaa lisäksi komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita työskentelemään sen hyväksi, että ILO:n normeista tehdään WTO:n jäseniä sitovia;

20.   uskoo, että ihmisarvoista työtä koskevan ILO:n ohjelman (Decent Work Agenda) mukainen ihmisarvoinen työ olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi niin kansallisesti, unionin tasolla kuin maailmanlaajuisestikin; korostaa, että ihmisarvoinen työ, joka käsittää työntekijöiden oikeudet, sosiaalisen suojelun sekä miesten ja naisten tasa-arvon, on välttämätön edellytys tehokkaalle köyhyyden torjunnalle; korostaa kuitenkin, että EU:n ulkopolitiikasta, kansainvälisestä kauppapolitiikasta sekä finanssi- ja rahapolitiikasta puuttuu tällainen tavoite;

21.   viittaa Seattlessa pidettyä WTO:n ministerikokousta varten vuonna 1999 saatuihin neuvotteluvaltuuksiin, joiden mukaisesti EU:n oli määrä pitää kauppaa, työllisyyttä ja työelämän perusnormeja koskeva ministeritason konferenssi; toteaa, että Euroopan unioni sitoutui tuolloin pitämään tämän konferenssin vuoteen 2001 mennessä; kehottaa komissiota nyt täyttämään tämän sitoumuksensa viimeistään kesäkuuhun 2006 mennessä; katsoo, että ennen kaikkea niiden WTO:n jäsenmaiden kanssa, jotka ovat kehitysmaita, olisi ensisijaisesti käytävä vuoropuhelua kaupan, työllisyyden ja työelämän vähimmäisnormien välisistä yhteyksistä;

22.   katsoo, että Euroopan unionin pitäisi globaalina toimijana edistää voimakkaasti "ihmisarvoinen työ ja ihmisarvoinen eläke kaikille" -tavoitetta; korostaa, että olisi vahvistettava tietyt työnormeja ja sosiaalista suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset ja tunnustettava ne sosiaalis-taloudelliseksi perustaksi, joka luo pitkällä aikavälillä hyvinvointia kaikissa maailman maissa, ja että työpaikat, työllisyys ja "ihmisarvoinen työ" olisi ihannetapauksessa vahvistettava keskeiseksi osaksi yhdeksättä vuosituhannen kehitystavoitetta, joka olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian;

23.   yhtyy maailmankomission näkemykseen, jonka mukaan vuosituhannen kehitystavoitteet ovat ensimmäinen askel luotaessa sosiaalis-taloudellista perustaa maailmanlaajuiselle taloudelle, ja on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että EU:n on johdonmukaistettava alan politiikkaansa; odottaa komission esittävän konkreettisia ehdotuksia tämän saavuttamiseksi; painottaa, että ei ole syytä supistaa EU:n sosiaalialan säännöstöä maailmanlaajuisen kilpailun ylläpitämiseksi vaan pikemminkin pitäisi parantaa tuottavuutta ja koulutusta korkeamman tulotason säilyttämiseksi EU:ssa;

24.   muistuttaa, että juuri alueiden tasolla on hyvät mahdollisuudet parantaa sosiaalisia malleja ja vastata globalisaation tuomiin haasteisiin; huomauttaa, että muissa osissa maailmaa voidaan ottaa oppia EU:n jäsenvaltioiden välisestä solidaarisuudesta ja Euroopan naapuruuspolitiikan kautta toteutettavista tehostetuista suhteista EU:n ja sen naapurialueiden välillä; katsoo, että EU:n kumppanuuksiin on sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus, muun muassa työnormit;

25.   odottaa, että komissio käyttää EU:n varoja negatiivisten vaikutusten torjumiseen ja uusien näkökulmien avaamiseen herkemmille alueille ja teollisuuden aloille sekä heikommassa asemassa oleville työntekijäryhmille; odottaa komissiolta asianmukaisia toimenpiteitä, jotta yritysten siirtyminen vain siitä syystä, että ne saisivat rakenne- tai muita määrärahoja, loppuisi, ja pyytää tarkistamaan järjestelmällisesti, onko pitkän aikavälin tavoitteet näiden määrärahojen jakamisessa saavutettu;

26.   korostaa, että nykyinen taloudellinen malli on erittäin tiiviisti sidoksissa öljyvaroihin ja että tällainen riippuvuus voi paitsi vaikuttaa haitallisesti hintoihin energiahyödykepulan takia niin myös etenkin pahentaa eteläisten tuottajamaiden konflikteja ja poliittista epävakautta, millä on huomattavat sosiaaliset vaikutukset;

27.   korostaa reilun kaupan merkitystä maaseutualueiden köyhyyden kitkennässä ja kehottaa komissiota vastaamaan konkreettisesti pyyntöihin reilun kaupan tuotteiden tuottajille ja EU-maissa toimiville jakelijoille annettavan teknisen avun ja talousarviotuen lisäämisestä;

28.   korostaa, että vähiten kehittyneiden maiden kehittyminen edellyttää jatkuvaa epäsymmetristä kohtelua WTO:ssa, jotta voidaan ottaa huomioon niiden suhteellisen heikko asema kansainvälisessä kauppajärjestelmässä;

29.   painottaa, että globalisaation sosiaalinen ulottuvuus edellyttää WTO-järjestelmän uudistamista; korostaa myös, että WTO-sopimukset on arvioitava niiden taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöllisten vaikutusten valossa ja että tarpeellisuusperuste kaupan teknisissä esteissä ja muissa sopimuksissa on korvattava kestävyysperusteella;

30.   korostaa, että on otettava käyttöön WTO:n järkevä demokraattinen valvonta, joka merkitsee valittujen edustajien tai parlamenttien harjoittamaa aitoa lainsäädännöllistä valvontaa;

31.   korostaa, että on tärkeää on noudattaa johdonmukaista politiikkaa, ja yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan EU:n olisi pyrittävä esiintymään yhtenäisemmin Yhdistyneissä Kansakunnissa, ILO:ssa, Bretton Woodsin instituutioissa ja muissa kansainvälisissä organisaatioissa; kehottaa lisäksi komissiota pyrkimään varmistamaan, että myös muut ILO:n jäsenvaltiot muissa kansainvälisissä järjestöissä, erityisesti WTO:ssa, huolehtivat tarvittavasta poliittisesta johdonmukaisuudesta; katsoo, että maailmanlaajuisesti tunnustetut työelämän vähimmäisnormit on otettava painopisteiksi näissä järjestöissä; uskoo, että yhtenäinen esiintyminen monenväliseen hallintoon perustuvissa instituutioissa lisäisi EU:n vaikutusvaltaa sellaisen kehitysmallin edistämisessä, johon sosiaalinen ulottuvuus ja erityisesti työelämän perusnormit kuuluvat erottamattomana osana;

32.   korostaa, että kehitysmaiden sosiaalisen kehityksen voimistamiseksi on välttämätöntä vahvistaa Yhdistyneitä Kansakuntia; rohkaisee siksi jäsenvaltioita tukemaan käynnissä olevaa työtä YK:n uudistamiseksi; korostaa, että on uudistettava ja vahvistettava YK:n talous- ja sosiaalineuvostoa (ECOSOC), joka voisi toimia inhimillisen kehityksen neuvostona ja koordinoida IMF:n, Maailmanpankin, WTO:n, ILO:n sekä YK:n kehitysohjelman (UNDP) ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) työtä, jotta voidaan aikaansaada vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi tarvittava poliittinen yhdenmukaisuus ja varmistaa, että globalisaatio toimii sosiaalisen kehityksen kiihdyttäjänä;

33.   yhtyy maailmankomission näkemykseen, jonka mukaan monenvälisen järjestelmän parlamentaarista valvontaa olisi asteittain laajennettava; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen maailmanlaajuisen talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä seuraavan parlamentaarisen ryhmän perustamisesta, jotta saadaan yhdennetty yleiskuva keskeisistä kansainvälisistä järjestöistä; katsoo Euroopan parlamentilla olevan oiva tilaisuus osallistua parlamentaarisen ryhmän toimintaan ja siten edesauttaa globalisaatiosta koituvan hyödyn mahdollisimman suurta jakautumista kaikille sosiaaliryhmille;

34.   yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan sekä yksityissektorilla ja yksityisillä aloitteilla että kansalaisyhteiskunnan luomisella ja toiminnalla sekä eri yhteiskunnallisten järjestöjen (kuten valtioista riippumattomien järjestöjen) maailmanlaajuisella toiminnalla voi olla merkittävä rooli hyvän sosiaalihallinnon edistämisessä; pitää myönteisenä, että komissio tukee monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja, joissa asetetaan vastuullisen yritystoiminnan vertailukohtia; kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan suuntaviivojen täytäntöönpanoa parannettaisiin luomalla viittauksia kahdenvälisiin sopimuksiin; yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan suuntaviivat on pantava täytäntöön kunnianhimoisemmin ja johdonmukaisemmin; kehottaa komissiota jatkamaan tiedottamista hyvistä toimintatavoista sekä olemassa olevista välineistä kuten OECD:n suuntaviivoista;

35.   katsoo, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä ei saa estää osallistumasta aktiivisesti globaaliin talouselämään, ja kehottaa komissiota edistämään pk-yritysten verkostojen luomista; kehottaa lisäksi mukauttamaan eurooppayhtiön ja eurooppaosuuskunnan perussääntöjä niin, että myös kyseiset yritysmuodot voivat olla yhdenvertaisia toimijoita globaalissa talouselämässä;

36.   toteaa maailmankomission suosittelevan, että ILO kutsuisi koolle yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän sidosryhmien monenkeskisen foorumin; toteaa maailmankomission tunnustavan, että yritysten sosiaalista vastuuta koskevien ohjelmien todellisiin vaikutuksiin suhtaudutaan paikoin epäillen; ehdottaa, että komissio lisäisi tiedotustoimintaansa yritysten sosiaalisen vastuun edistämiseksi liike-elämässä;

37.   katsoo, että monikansallisten yritysten sosiaalinen ja ekologinen vastuu on määriteltävä selkeästi, ja että EU:n toimia tällä alalla on tehostettava; katsoo, että yritysten sosiaalista vastuuta käsittelevän sidosryhmien välisen foorumin jatkotoimet ovat pahasti myöhässä, ja kehottaa komissiota julkistamaan tiedonantonsa alkusyksystä;

38.   tukee komission ponnisteluja, joilla pyritään lisäämään monenvälisten yritysten tietoisuutta niiden sosiaalisesta vastuusta ja jotka ovat tähän mennessä johtaneet vain vähäisiin tuloksiin;

39.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia sosiaalisesta tuotemerkinnästä, joka perustuu seuraaviin kriteereihin: ihmis- ja ammattiyhdistysoikeuksien kunnioittaminen, työympäristö, työntekijöiden koulutus ja kehittäminen, yhtäläinen kohtelu ja työntekijöiden ja ympäröivän yhteisön asukkaiden sosiaalinen ja eettinen huomioonottaminen;

40.   panee merkille, että kansalliset maahanmuuttopolitiikat on yhä useammin suunniteltu täyttämään kotimaan työvoimamarkkinoiden tarpeet; vaatii, että maahanmuuttopolitiikkojen on perustuttava siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevaan kansanväliseen yleissopimukseen;

41.   korostaa, että on tärkeää luoda kyseisen yleissopimuksen mukaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka yhteydessä toisaalta otetaan huomioon työmarkkinoiden tarpeet ja toisaalta suojellaan riittävästi siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksia;

42.   toteaa, että maahanmuutto on globalisaatiosta käytävässä keskustelussa tärkeä mutta arkaluontoinen kysymys, joka voidaan ratkaista vain, jos jäsenvaltiot pääsevät sopimukseen yhteisestä menettelystä maahanmuuttajien tunnustamiseksi ja kotouttamiseksi;

43.   korostaa, että on tärkeää varmistaa, että ihmiset ovat paremmin selvillä globalisaation eduista ja haasteista, ja painottaa tässä suhteessa oppilaitosten ja tiedotusvälineiden merkitystä;

44.   kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota varaamaan tarvittavat voimavarat ja investoinnit yllä mainittujen prosessien edistämiseen;

45.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, tulevien jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 271 E, 12.11.2003, s. 598.