Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2005/2142(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0318/2005

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0318/2005

Keskustelut :

PV 17/11/2005 - 9

Äänestykset :

PV 17/11/2005 - 12.4

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2005)0445

Hyväksytyt tekstit
PDF 167kWORD 93k
Torstai 17. marraskuuta 2005 - Strasbourg
Afrikan kehitysstrategia
P6_TA(2005)0445A6-0318/2005

Euroopan parlamentin päätöslauselma Afrikan kehitysstrategiasta (2005/2142(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, jossa asetetaan vuosituhannen kehitystavoitteet kansainvälisen yhteisön yhteisesti sopimaksi köyhyyden poistamisen perusteeksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelmassa laaditut peräkkäiset inhimillisen kehityksen raportit,

–   ottaa huomioon professori Jeffrey Sachsin johtaman Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatkampanjan työryhmän vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista koskevan raportin "Investing in Development: a practical plan to achieve the Millennium Development Goals",

–   ottaa huomioon Afrikka-komission maaliskuussa 2005 julkaiseman raportin "Our Common Interest",

–   ottaa huomioon Afrikan unionin komission strategisen suunnitelman vuosille 2004–2007, joka hyväksyttiin Afrikan valtioiden ja hallitusten päämiesten kolmannessa huippukokouksessa Addis Abebassa, Etiopiassa 7. heinäkuuta 2004,

–   ottaa huomioon Afrikan valtionpäämiesten lokakuussa 2001 laatiman asiakirjan "Afrikan kehitystä edistävä uusi kumppanuus" (NEPAD), joka julistettiin Afrikan unionin ohjelmaksi kyseisen järjestön ensimmäisessä huippukokouksessa,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon HI-viruksen/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävän ulkoisena toimena toteutettavan eurooppalaisen toimintaohjelman (2007–2011) (KOM(2005)0179),

–   ottaa huomioon HIV/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjumiseen tähtäävää ulkoista toimea koskevan yhdenmukaisen toimintakehyksen,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien alaisen Afrikan talouskomission Afrikkaa koskevan vuoden 2004 talousraportin "Unlocking Africa's Trade Potential",

–   ottaa huomioon kahdeksan suurimman teollisuusmaan (G8) Kananaskisissa 27. kesäkuuta 2002 julkaiseman Afrikkaa koskevan toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon G8-maiden johtajien henkilökohtaisten Afrikka-edustajien laatiman, Afrikkaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan kehitysraportin, jonka G8-maat julkaisivat Lontoossa 1. heinäkuuta 2005,

–   ottaa huomioon G8-maiden Gleneaglesissa 8. heinäkuuta 2005 julkaiseman Gleneaglesin tiedonannon,

–   ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteita vuosina 2000–2004 koskevan 29. lokakuuta 2004 julkaistun Euroopan komission kertomuksen (SEC(2004)1379),

–   ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Vuosituhattavoitteiden saavuttamisen nopeuttaminen – Euroopan unionin panos" (KOM(2005)0132),

–   ottaa huomioon neuvoston ja komission 10. marraskuuta 2000 antaman (parhaillaan tarkistettavana olevan) julkilausuman Euroopan yhteisöjen kehitysyhteistyöpolitiikasta,

–   ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle 13. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Ehdotus: Neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julistus Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta – 'Eurooppalainen konsensus'" (KOM(2005)0311),

–   ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 22. ja 23. marraskuuta 2004 ja 23. ja 24. toukokuuta 2005 tekemät päätelmät sekä Eurooppa-neuvoston 16. ja 17. kesäkuuta 2005 tekemät päätelmät,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin Afrikan taloudellista kehitystä koskevat peräkkäiset kertomukset,

–   ottaa huomioon Kairossa 3. ja 4. huhtikuuta 2000 Afrikan yhtenäisyysjärjestön ja Euroopan unionin suojeluksessa pidetyssä Afrikan ja Euroopan huippukokouksessa laaditun toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen 20. kesäkuuta 2005 antaman julistuksen "Working Together to Promote Peace, Stability, Prosperity, and Good Governance in Africa" (yhteistyö rauhan, vakauden, hyvinvoinnin ja hyvän hallintotavan edistämiseksi Afrikassa),

–   ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kehityksen ministeriön tammikuussa 2005 julkaiseman, tarvetta vahvistaa epävakaiden valtioiden tukemista koskevan asiakirjan "Why we need to work more effectively in fragile states",

–   ottaa huomioon Afrikan köyhyysloukusta vapauttamista koskevan tutkimuksen "Ending Africa's Poverty Trap"(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–   ottaa huomioon yhteistyötä aseellisissa selkkauksissa osallisina olevien AKT-maiden kanssa koskevasta komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille 26. lokakuuta 2000 antamansa päätöslauselman(2), kehitysavun rahoituksesta 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman(3), kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen ja elintarviketurvallisuuden kannalta 3. syyskuuta 2002 antamansa päätöslauselman(4), kehitysmaiden toimintaedellytysten parantamisesta 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman(5), koulutusta ja köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa koskevasta komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille 15. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman(6), kolmansille maille myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun toteutuksesta 3. kesäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman(7), Afrikan kehitystä edistävästä uudesta kumppanuudesta (NEPAD) 14. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman(8), kehityspolitiikan hallinnoinnista EU:ssa 31. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman(9), velkahuojennuksesta kehitysmaille 13. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(10), toimista nälkää ja köyhyyttä vastaan 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(11), komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2005 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(12), vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2004 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(13) sekä köyhyydestä 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(14),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnot (A6-0318/2005),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut nostamaan julkisen kehitysavun tason 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2015 mennessä (0,56 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä) sekä osoittamaan kyseisestä lisäyksestä vähintään 50 prosenttia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan; ottaa huomioon, että avun lisäyksen on oltava samassa suhteessa avun laadun, tehokkuuden, avoimuuden ja näkyvyyden parantamisen kanssa,

B.   ottaa huomioon, että EU on Afrikan merkittävin avustaja, mutta toteaa sen tarvitsevan yhtenäisen lähestymistavan edellyttämää johtajuutta ja näkemystä,

C.   ottaa huomioon, että Afrikan hallitusten tulisi kestävän kehityksen edistämiseksi kantaa ensisijainen vastuu hyvästä hallintotavasta, lahjonnan torjumisesta sekä panostamisesta köyhyyden vähentämiseen maissaan; katsoo, että Afrikan itsehallinnan periaate on siksi erityisen tärkeä EU:n ja Afrikan välisille suhteille mutta että sitä on sovellettava hyvin kehittyvissä valtioissa eri tavalla kuin epävakaissa valtioissa,

D.   ottaa huomioon, että Afrikan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten kolmannessa huippukokouksessa hyväksyttiin strateginen suunnitelma, jossa määritellään vuosina 2004–2007 toteutettavat 23 ensisijaista ohjelmaa kattavan etenemissuunnitelman muodossa talouskasvun ja kehityksen saavuttamiseksi Afrikan mantereella, ja johon sisältyvät myös kansalaisyhteiskunnan ja maanosan siteet kansainväliseen yhteisöön köyhyyden, sairauksien, työttömyyden ja lukutaidottomuuden torjunnassa Afrikassa,

E.   ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt neuvottelut ehdottamastaan Afrikan kehitysstrategiasta afrikkalaisten järjestöjen kanssa, mutta pahoittelee sitä, että kyseisiin keskusteluihin ei ole otettu mukaan AKT-maita tai Afrikan kansalaisyhteiskuntaa;

F.   ottaa huomioon, että maaliskuussa 2005 perustettiin Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto (ECOSOCC), jonka yleiskokous edustaa 150:tä afrikkalaista kansallisen ja alueellisen tason kansalaisyhteiskunnan järjestöä ja jossa on edustettuna myös afrikkalainen diaspora,

G.   katsoo, että köyhyyden vähentämisen on vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kautta oltava EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ja siten myös EU:n Afrikan kehitysstrategian kulmakivi myös rauhan, turvallisuuden ja taloudellisen vaikutusvallan lisäämisen alalla,

H.   ottaa huomioon, että Afrikan köyhyyden vähentämisstrategioissa tulee puuttua köyhyyden moninaisiin ja monimutkaisiin syihin, joista osa liittyy Afrikan sisäiseen tilanteeseen ja osa tapaan, jolla kansainvälinen avustajayhteisö toimii; katsoo siksi, että uudessa Afrikan kehitysstrategiassa tulisi puuttua köyhyyden syihin painottamalla kansallisia ponnisteluja köyhyyden poistamiseksi osana järjestäytynyttä ja koordinoitua kansainvälistä lähestymistapaa,

I.   ottaa huomioon, että sukupuolisesta syrjinnästä aiheutuvat kustannukset ovat suurimmat köyhemmissä maissa, koska naiset toimivat kehityksen kantavana voimana hoitamalla ja tukemalla perheitään ja toimimalla keskeisessä asemassa maaseudulla ja elintarviketuotannossa, mutta ovat usein vailla mahdollisuuksia saada koulutusta ja perusterveydenhuoltoa, erityisesti lisääntymisterveydenhuoltoa, osallistua taloudelliseen toimintaan ja nauttia omistusoikeudesta,

J.   katsoo, että EU:n kehitysavun tehokkuus riippuu suuresti eri politiikan alojen, alueiden ja maiden, jäsenvaltioiden keskinäisen sekä komission ja jäsenvaltioiden välisestä koordinoinnista ja johtajuudesta samoin kuin EU:n politiikan alojen ja kehitysyhteistyöpolitiikan välisestä entistä suuremmasta yhdenmukaisuudesta,

K.   ottaa huomioon, että Cotonoussa 2000 allekirjoitettu AKT-maiden ja EU:n välinen vuoden 2000 kumppanuussopimus (Cotonoun sopimus) merkitsee jatkuvaa ja pitkäaikaista yhteistyötä, ja että se sisältää laajan valikoiman köyhyyden vähentämiseen tarkoitettuja periaatteita, toimintatapoja ja välineitä,

L.   katsoo, että Afrikan kehitysstrategialla tulisi pyrkiä koko maanosan taloudelliseen kehittämiseen, mutta toteaa, että suurin osa Afrikan valtioista on epävakaita ja kärsii rakenteellisesta epävakaudesta, eivätkä sijoittajat siksi kiinnostu niistä eikä niihin kehity yksityistä sektoria; katsoo, että Afrikan kehitysstrategiassa tulisikin ottaa erityisesti huomioon epävakaiden valtioiden tarpeet, jotta ne eivät vajoaisi takaisin köyhyyteen ja väkivaltaan, mikä vaikuttaisi horjuttavasti naapurivaltioiden tilanteeseen,

M.   ottaa huomioon, että useilla Afrikan mailla on vaikeuksia käyttää kaikkea kehitysapua esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon, julkisen hallinnoinnin ja hallinnon alalla; katsoo, että siksi on olemassa tarve hyvälle ja tehokkaalle hallintotavalle, lahjonnan poistamiselle ja inhimillisten voimavarojen tehokkaalle kouluttamiselle,

N.   ottaa huomioon, että suurin osa Afrikan maista käyttää enemmän rahaa velkojen korkojen maksuun kuin sosiaalisiin peruspalveluihin; ottaa huomioon, että pelkät velkahuojennukset eivät käy yleislääkkeeksi eivätkä sinänsä luo lisää varoja, vähennä köyhyyttä tai edistä kehitystä,

O.   ottaa huomioon, että Afrikan kulttuurit ovat erittäin moninaisia ja että kehitystä ei voida saavuttaa tuntematta hyvin näitä kulttuureja sekä myös uskonnollisten ja etnisten yhteisöjen roolia,

P.   ottaa huomioon, että useimmissa Afrikan maissa valtion viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välinen vuoropuhelu on edelleen vaikeaa, mikä haittaa demokratisoitumisprosessia,

Q.   katsoo, että uskottavuuden, vastuullisuuden ja avoimuuden vuoksi Afrikan kehitysstrategiaan on liitettävä myös täytäntöönpanoa koskeva yksityiskohtainen toimintasuunnitelma ja selkeä aikataulu, yksityiskohtaiset tiedot käyttöön otettavista välineistä ja taloudellisista resursseista (jäsenvaltioiden rahoitussitoumukset mukaan luettuina), selvitys eri tason toimista (paikalliset, kansalliset, alueelliset ja koko Afrikkaa koskevat toimet) ja niiden tehtävästä sekä selvitys todellisesta yhteisestä seurantajärjestelmästä (johon ovat osallisina Euroopan parlamentti ja Afrikan unioni) edistymisen arvioimiseksi,

Periaatteet ja toimielimet

1.   korostaa, että EU:n on kehitettävä kaksitahoinen lähestymistapa, jossa erotetaan yhtäältä yhteistyökumppanuudet poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistämiseksi hyvin kehittyvissä valtioissa ja toisaalta yhteistyökumppanuudet rakenteellisen vakauden saavuttamiseksi epävakaissa valtioissa;

2.   korostaa, että EU:n olisi suhtauduttava hyvin kehittyviin valtioihin tasavertaisina kumppaneina täyteen itsehallintaan perustuvassa suhteessa, jotta nämä voisivat maksimoida ponnistelunsa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi (esimerkiksi talousarviosta maksettavan ja alakohtaisen avun avulla), ja että epävakaita valtioita tulisi lähestyä itsehallinnan tasoon perustuvassa suhteessa käyttämällä sellaisia politiikan välineitä, jotka soveltuvat vallitseviin olosuhteisiin; panee merkille, että erityisesti epävakaille valtioille talousarviosta annettavaa apua pitää tarkastella huolellisesti tapauskohtaisesti, jotta sitä ei käytettäisi sotilaallisiin tarkoituksiin, mikä pitkittää konflikteja; katsoo, että aina kun mahdollista, komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siirtymään hankekohtaisesta tuesta koko alan laajuiseen lähestymistapaan ja siitä edelleen suoraan budjettitukeen;

3.   katsoo, että avustajayhteisön ponnistelujen tulisi täydentää uusien toimielinten, Afrikan unionin ja alueellisten elinten luomisen myötä syntyneen Afrikan uuden itseluottamuksen alkuvaihetta ja vaikutusta; vahvistaa, että poliittinen tahto, niin apua myöntävissä maissa kuin Afrikan maissakin, on avainasemassa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

4.   panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Afrikan unionin komission strategisen suunnitelman vuosille 2004–2007, ja kehottaa Euroopan komissiota suuntaamaan omassa strategiassaan ehdotetut toimet Afrikan unionin toimielinten taloudelliseen, logistiseen, tekniseen ja inhimillisten voimavarojen tukemiseen sekä näiden toimielinten (kuten NEPAD:n) laatimien aloitteiden ja ensisijaisten painopistealueiden tukemiseen sen sijaan, että ehdotettaisiin uusia avustajalähtöisiä aloitteita ja rinnakkaisia rakenteita;

5.   korostaa, että EU:n yhtenäisen Afrikan kehitysstrategian tulee käsitellä myös kehitysyhteistyöpolitiikan ja muiden politiikan alojen välistä yhdenmukaisuuden puutetta sekä pohtia, kuinka muilla politiikan aloilla voitaisiin edistää (sekä toimintaperiaatteiden asettamisen että rahoituksen osalta) köyhyyden poistamiseen tarkoitetun koko maanosan strategisen kehityssuunnitelman täytäntöönpanoa;

6.   panee tyytyväisenä merkille EU:n jäsenvaltioiden sitoutumisen tavoitteeseen nostaa julkisen kehitysavun taso 0,7 prosenttiin BKT:sta, ja rohkaisee komissiota ja neuvostoa seuraamaan ponnisteluja tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa lisäksi tutkimaan edelleen innovatiivisia rahoituslähteitä, joista voitaisiin saada kipeästi tarvittuja lisävaroja yli 0,7 prosentin tavoitteen;

7.   korostaa, että yhdenmukaisuuden puutteeseen vastaamisessa olisi käsiteltävä vientitukea, sidottua apua, velkataakkaa, vientiluottoja sekä elintarvikeavun kaupallista hyödyntämistä;

8.   vaatii parantamaan EU:n avun koordinointia sekä kansallisen ja unionin tason strategioiden ja toimien että jäsenvaltioiden välillä, jotta voitaisiin välttää avun pirstaleisuus ja päällekkäisyydet ja antaa EU:lle mahdollisuus saavuttaa kansainvälinen johtoasema, joka sillä tulisi olla köyhyyden vastaisissa toimissa;

9.   korostaa, että Euroopan kehitysrahasto on saatava otettua talousarvioon, jolloin varoja voitaisiin käyttää paremmin ja vähentää maksusitoumus- ja maksumäärärahojen välistä kuilua;

10.   korostaa tässä yhteydessä, ettei komission pidä nähdä itseään ainoastaan EU:n kehitysavun 26. rahoittajana, vaan sen pitää ryhtyä keskeiseksi toimijaksi, joka varmistaa avustusten koordinoinnin ja täydentävyyden yhteisen, eurooppalaiseen yhteisymmärrykseen perustuvan ohjelman puitteissa sekä pyytää tehokkaampia ensisijaisia toimia, joilla arvioidaan yhteisön tuen lisäarvo sekä eri aihealueiden ja kumppanuusvaltioiden EU:n suurimmat lahjoittajat;

11.   vaatii tarvittavien mekanismien käyttöönottoa, jotta voitaisiin panna täytäntöön EU:n yhteneväisyys-, koordinointi- ja täydentävyyssuunnitelma, jolla parannetaan EU:n kehitysyhteistyön tehokkuutta;

12.   kehottaa komissiota tukemaan voimakkaasti lahjoittajien välisiä yhdenmukaistamispyrkimyksiä OECD:n kehitysapukomitean jäsenten 2. maaliskuuta 2005 avustusten tehokkuudesta antaman Pariisin julistuksen mukaisesti, jossa korostetaan, että hyvin tärkeä osa yhdenmukaistamisohjelmaa on pyrkimys lähentää toisiinsa lahjoittajien avustusponnisteluja tiukasti paikallisesti asetettujen painopistealueiden perusteella; korostaa, että jakamalla apua paikallisten järjestelmien kautta osallistutaan paikallisten instituutioiden parantamiseen ja tehdään niistä vastuullisia;

13.   suhtautuu myönteisesti Afrikan unionin sihteeristöön perustettaviin erityisyksiköihin, joiden avulla nopeutetaan ja parannetaan Afrikan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa, ja vaatii komissiota tukemaan niiden perustamista ja toimintaa;

Hyvä hallintotapa ja toimintaedellytysten parantaminen

14.   korostaa yleistä tarvetta parantaa toimintaedellytyksiä erityisesti hallinnon, terveydenhuollon, koulutuksen, talouden ja demokratisoinnin aloilla niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla;

15.   korostaa, että taloudellisella ja teknisellä tuella on oltava merkittävä asema, jotta voitaisiin vahvistaa hallintoa, vastuullisuutta ja avoimuutta paikallisella, kansallisella, alueellisella ja yleisafrikkalaisella tasolla (Afrikan unioni ja sen toimielimet mukaan lukien);

16.   korostaa, että toimivan valtion muodostaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan tukemista, jotta voidaan varmistaa demokratisoinnin kestävyys; vaatii kiinnittämään erityistä huomiota uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen kanssa käytävään vuoropuheluun, koska niillä on merkittävä asema afrikkalaisessa kulttuurissa;

17.   korostaa, että toimivan ja oikeusvaltioperiaatetta noudattavan valtion muodostaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan tukemista, jotta voidaan varmistaa demokratisoinnin kestävyys; vaatii kiinnittämään erityistä huomiota uskonnollisten ja etnisten yhteisöjen, ammattijärjestöjen, paikallisten liikkeiden, kansalaisjärjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen kanssa käytävään vuoropuheluun;

18.   korostaa, että kansallisilla parlamenteilla ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä pitäisi olla tärkeä tehtävä kehitysyhteistyön suunnittelussa, arvioinnissa ja tärkeysjärjestyksen määrittämisessä;

19.   painottaa, että EU:n Afrikkaa koskevan kehitysstrategian johtavien periaatteiden on perustuttava Cotonoun sopimuksen, Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisille demokraattisille arvoille perustuvaan sosiaaliseen ja poliittiseen vuoropuheluun, jota ilman kestävä kehitys ei ole mahdollinen;

20.   suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen vahvistaa kansallisten ja alueellisten parlamenttien toimintaedellytyksiä ja korostaa Euroopan parlamentin (sekä komission) roolia kaikissa siihen liittyvissä EU:n aloitteissa;

21.   kannattaa todellisen kumppanuuden, itsehallinnan ja poliittisen vuoropuhelun periaatteita; painottaa, että kumppanuusmaiden olisi itse laadittava köyhyyden vähentämistä koskevat strategiset suunnitelmansa siten, että demokraattisesti valitut parlamentit ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistuvat aktiivisesti niiden laadintaan;

22.   korostaa, että naisten asema maataloudessa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa on ratkaisevan tärkeä kestävää kehitystä tavoiteltaessa; korostaa, että naiset on otettava mukaan kehitysyhteispolitiikassa ja kaikessa poliittisessa päätöksenteossa suunnittelu ja arviointi mukaan luettuina;

23.   muistuttaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on olennaisen tärkeää EU:n kehitysapuvaroja vastaanottavissa maissa, ja kehottaa EU:n kehitysapua myöntäviä toimijoita pohtimaan, EU:n rahoittamia tai yhteisrahoittamia hankkeita suunnitellessaan ja seuratessaan, ihmisoikeuksien alalla saavutettua edistymistä – tai sen puutetta – kyseisissä maissa;

24.   korostaa, että EU:n on ponnisteltava kansainvälisten instituutioiden demokratisoitumisen puolesta, jotta kehitysmaiden edut otetaan paremmin huomioon, ja ennen kaikkea Maailmanpankkia, Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Maailman kauppajärjestöä on kehotettava entistä demokraattisempaan toimintaan;

Sosiaalinen infrastruktuuri

25.   painottaa, että terveydenhuollon peruspalvelujen saatavuus ja edullisuus on ehdoton edellytys Afrikan terveydenhuoltopolitiikan täytäntöönpanon onnistumiselle; korostaa siksi, että kansallisten afrikkalaisten terveydenhuolto-ohjelmien tulisi keskittyä perusterveydenhuoltoon (sekä parantavaan että ehkäisevään), puhtaan veden saatavuuteen, hygieniaan sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen; korostaa erityistä tarvetta varmistaa peruspalveluiden saatavuus kaikkein köyhimmille ja haavoittuvaisimmille väestöille Afrikassa;

26.   suhtautuu myönteisesti uudessa EU:n toimintaohjelmassa tehtyihin ehdotuksiin menettelytavoista HIV/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi ja vaatii politiikan tehokasta täytäntöönpanoa sekä riittäviä määrärahoja; muistuttaa, että on toimittava yhteistyössä näihin tavoitteisiin pyrkivien järjestöjen kanssa, joista esimerkkeinä maailmanlaajuinen rokotus- ja immuunikoalitio (GAVI), rokotusrahasto ja Roll Back Malaria (RBM) -kumppanuus;

27.   korostaa, että mahdollisuus saada seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita on erittäin tärkeä äitien terveyttä ja lapsikuolleisuutta koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta;

28.   kehottaa komissiota varmistamaan, että EU näyttää esimerkkiä ponnisteluillaan ilmaisen ja pakollisen peruskoulutuksen takaamiseksi; vaatii, että tämä on yhdistettävä uusiin huomattaviin voimavaroihin ja nykyisten voimavarojen entistä paremmin suunnattuun käyttöön;

29.   vaatii tieto- ja viestintätekniikan (TVT) yleisempää ja tarkoituksenmukaista käyttöä innovatiivisin tavoin terveydenhuoltopalvelujen ulottamiseksi maaseudulle ja syrjäseuduille sekä käynnistämään verkko-oppimisen (NEPADin alaisen e–Africa -komission vaatimuksen mukaisesti) vaihtoehtona perinteisille opetusmenetelmille pyrittäessä tarjoamaan laadukasta koulutusta kaikille;

30.   korostaa, että peruskoulutusta koskevien ponnisteluiden ohella olisi kiinnitettävä huomiota korkea-asteen koulutukseen, jotta taataan riittävän koulutettu työvoima peruskoulutuksen ja terveydenhuoltopalvelujen alalla;

31.   korostaa, että on turvattava kehitys ja on varmistettava lasten sosiaalinen suojelu Afrikan kehitysstrategian kulmakivenä, kun otetaan huomioon, että yli 50 prosenttia Afrikan väestöstä on lapsia; huomauttaa, että köyhyyden vähentämisessä pitkällä aikavälillä on keskeistä, että koulutuksella panostetaan inhimilliseen pääomaan;

32.   korostaa, että komission olisi käytettävä vähintään 20 prosenttia Afrikalle osoitetuista kehitysmäärärahoista perusterveydenhuoltoon ja peruskoulutukseen;

33.   korostaa, että EU:n on pantava täytäntöön konkreettisia toimintalinjoja ja laadittava ohjelmointia, jonka tavoitteena on rajoittaa HI-viruksen/aidsin leviämistä ja sen lapsiin, heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä kohdistuvia vaikutuksia, koska HI-virus/aids uhkaa hidastaa kehitystä useimmissa Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa;

34.   kehottaa komissiota tukemaan Afrikan vammaisten vuosikymmen -aloitetta, jonka Afrikan yhtenäisyysjärjestö hyväksyi Algerissa heinäkuussa 1999 pidetyssä 35. istunnossaan;

35.   korostaa, että Afrikan köyhyyskierteen katkaisemiseksi on investoitava huomattavasti tähänastista enemmän tämän sukupolven lapsiin ja heidän selviytymiseensä, kehitykseensä ja suojeluunsa keskeisenä osana politiikkaa ja käytänteitä;

36.   katsoo, että investoinnit tyttöjen koulutukseen ovat tehokkain kehitysstrategia, koska koulutetut tytöt perustavat pienempiä ja terveempiä perheitä, mikä johtaa parempaan tuottavuuteen ja köyhyyden vähentämiseen;

37.   korostaa tyttöjen ja naisten koulutuksen merkitystä terveyden parantamisen kannalta, seksuaali- ja lisääntymisterveys mukaan luettuina, ja sukupuolitautien, kuten HIV/aidsin, sekä vesihuoltoon ja hygieniaan liittyvien tautien, kuten tuberkuloosin, malarian, koleran ja ripulin, ennaltaehkäisyä;

Talouskasvu

38.   kehottaa ottamaan tarkasti huomioon sen, että useimmat Afrikan maat ovat suuressa määrin riippuvaisia alkutuotteista, jotka ovat erityisen herkkiä hintojen ja tullien vaihteluille, ja korostaa monipuolistamisen sekä jalostusteollisuuden ja pk-yritysten kehittämisen tärkeyttä;

39.   kehottaa komissiota arvioimaan, miten tehokkaasti EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita edistävät EIP:n rahoitusvälineet, jotka kuuluvat Cotonou-kumppanuussopimuksen alaisuuteen ja joihin kuuluu uusi investointikehys; katsoo, että samalla, kun komissio hoitaa EIP:n toimien ennakkoarviointiin liittyviä tehtäviään, sen tulisi arvioida EIP:n lainanantoa suhteessa kutakin AKT-maata koskeviin maakohtaisten strategia-asiakirjojen prioriteetteihin;

40.   korostaa muun muassa lakeja, omistusoikeutta ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä kunnioittavien vakaiden ja ennustettavissa olevien sijoitusolosuhteiden tärkeyttä, jotta saavutetaan riittävä ja kestävä ulkomainen rahoitus ja voidaan siten luoda työpaikkoja, vähentää koulutetun työvoiman muuttoa ulkomaille ja luoda vakaata talouskasvua edistävät olosuhteet; korostaa, että mikrorahoituksella on tärkeä merkitys talouskasvua ylläpitävän vahvan keskiluokan luomiseksi;

41.   katsoo, että sellaisen kilpailukyvyn saavuttamiseksi, jonka avulla Afrikasta voi tulla kansainvälisen kaupan täysi kumppani, olisi luotava Afrikan köyhyyttä torjuva kestävä kehitysstrategia, jossa otetaan huomioon väestön todelliset tarpeet ja joka perustuu alueiden sisäiseen taloudelliseen integroitumiseen kasvun edistämiseksi, kotimaisten ja alueellisten markkinoiden luomiseen ja tukemiseen sekä mittakaavaedun hyödyntämiseen;

42.   korostaa matkailun tärkeyttä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välittäjänä; pyytää, että matkailu otetaan täysimääräisesti mukaan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan;

43.   korostaa, että Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan kierroksen viemisellä onnistuneesti päätökseen tulisi olla myönteinen vaikutus erityisesti Afrikan kehitysmaihin; uskoo, että tämä edellyttää kehitysmaiden erityiskohtelua ja kaikkinaisten kaupankäyntiä vääristävien maataloustukien poistamista;

44.   yhtyy komission näkemykseen infrastruktuurista sen laajimmassa merkityksessä, johon sisältyy vesi, energia, tieto- ja viestintätekniikka sekä liikenne; vaatii kuitenkin, että infrastruktuuriin tehtäviä suuria investointeja varten tehdään järjestelmällisesti arviointitutkimuksia niiden myötävaikutuksesta talouskehitykseen ja köyhyyden poistamiseen ja että ne on suhteutettava paremmin sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon, osoitettuihin varoihin;

45.   korostaa, että taloudellisista kumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut kehitystä tukevana vapauttamisen välineenä voivat edistää Afrikan talouskasvua; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tarkastelemaan näiden maiden ilmaisemia huolenaiheita, jotka liittyvät tulleista johtuvia häviöitä korvaavien lisätoimien puuttumiseen, tukeen toimintaedellytysten parantamiseksi ja muihin toimituspuolen esteisiin sekä tarpeen vaatiessa jatkamaan neuvottelujen määräaikaa; kehottaa komissiota lisäksi toimittamaan lisätoimien rahoittamista koskevia lukuja sekä vahvistamaan teknistä tukea paremman lopputuloksen saavuttamiseksi;

46.   pyytää komissiota lisäämään talouskumppanuussopimuksista ja WTO:ssa käytävien neuvotteluiden yhteydessä teknistä tukeaan AKT-maille oikeudenmukaisen ja läpinäkyvän lopputuloksen saavuttamiseksi; kehottaa uudelleen antamaan tehokkaampaa teknistä ja rakenteellista tukea vähiten kehittyneille maille niiden auttamiseksi maailmanlaajuisille markkinoille pääsyssä;

47.   kehottaa komissiota tukemaan Afrikan maita WTO:n neuvottelujen yhteydessä laatimalla strategian niiden maatalouden suojelemiseksi omavaraisuuden saavuttamiseen asti, jotta pienviljelijöille voidaan taata kunnollinen toimeentulo, lisätä paikallista tuotantoa, taata elintarvikkeiden turvallisuus ja avata markkinoita valikoivasti kuten Euroopassa on tehty;

48.   palauttaa mieliin, kuten WTO:n Dohan julistuksessa, kansainvälisen kehitysrahoituskonferenssin (Monterrey 2002) päätelmissä ja maapallon kestävän kehityksen huippukokouksen (Johannesburg 2002) päätelmissä todettiin, että erityisesti Afrikassa oleville kehitysmaille olisi annettava teknistä apua, jolla on tarkoitus rakentaa institutionaalista ja sääntelykapasiteettia, jota tarvitaan kansainvälisistä kauppa- ja etuuskohtelujärjestelyistä hyötymiseksi;

49.   korostaa, että EU:n on tutkittava kauppa- ja maatalouspolitiikkaansa sisältyviä uusia mahdollisuuksia kehittyvien maiden talouskasvun tehostamiseksi, ja kehottaa muita maita toimimaan samoin käynnissä olevissa WTO-neuvotteluissa, erityisesti kun on kyse vähiten kehittyneistä maista;

50.   panee tyytyväisenä merkille Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Afrikan kehityspankin kokouksessa uudelleen ilmaistun sitoumuksen myöntää 100 prosentin velkahuojennus 18 köyhimmälle ja pahiten velkaantuneelle maalle; kehottaa ulottamaan velkahuojennusta koskevan sitoumuksen hallituksiin, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja hyvän hallintotavan periaatetta sekä ovat valinneet painopisteekseen köyhyyden poistamisen vuosituhanteen kehitystavoitetarpeiden pohjalta; korostaa, että velkahuojennusapu olisi aina katsottava ylimääräiseksi avuksi virallisen kehitysavun korotusten ohella;

51.   korostaa myönteistä roolia, joka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voi olla kehityksessä ja maiden ongelmanratkaisuvalmiuksissa;

Rauha ja turvallisuus

52.   vaatii komissiota kehittämään konfliktien ehkäisemistä ja jälleenrakentamista koskevan yhtenäisen lähestymistavan, joka olisi kiinteänä osana epävakaiden valtioiden rakenteelliseen vakauteen tähtäävissä kumppanuuksissa;

53.   korostaa, että alueellisten elinten on tärkeää taata lähtökohdat rauhanomaisten olojen ylläpitämiseen; painottaa, että on tuettava alueellisia elimiä kevytaseiden ja maamiinojen leviämisen torjuntaa koskevan yhdenmukaistetun sääntelykehyksen luomiseksi;

54.   on yhtä mieltä siitä, että Afrikan unionin valtionpäämiesten huippukokouksessa Maputossa 2003 perustettua Afrikan rauhanrahastoa on vahvistettava, ja kannustaa muita yhteiskunnallisia järjestöjä edistämään konfliktien ehkäisemistä, kriisien rauhanomaista ratkaisua ja hallintoa Afrikassa suuremmalla, joustavalla ja kestävällä EU:n rahoituksella; korostaa, että kehityspolitiikka on yksi useista työkaluista, joiden avulla voidaan käsitellä turvattomuuden perimmäisiä syitä, mutta sitä ei pitäisi saattaa turvallisuuspolitiikan alaisuuteen; toteaa kuitenkin, että kaiken yhteisön kehitysyhteistyövaroista maksettavan avun sekä Euroopan kehitysrahaston on oltava OECD:n alaisen kehitysapukomitean asettamien julkisen kehitysavun myöntämisperusteiden mukaisia;

55.   korostaa EU:n vaalitarkkailijatehtävien merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja demokratian edistämisessä; kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen aloitteen (EIDHR) budjettikohdan määrärahoja EU:n vaalitarkkailijatehtäviin annettavan tuen lisäämiseksi; korostaa, että vaalitarkkailijaryhmien päätelmät on otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan ulkoisten politiikkojen määrittelyssä;

56.   korostaa, että on laadittava yhdenmukaisia alueellisia ja kansallisia aseistariisuntaan, kotiuttamiseen, siviilielämään totuttamiseen ja uudelleenintegrointiin tähtääviä strategioita, joilla tuetaan konfliktien jälkeisten tilanteiden vakauttamista;

57.   korostaa, että Euroopan unionin integroitu Afrikan-strategia muodostaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhdenmukaisen politiikan sitovat puitteet; katsoo, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklan soveltaminen kumppanuusvaltioon estää EU:n jäsenvaltioita jatkamasta samaan aikaan yhteistyötään kyseisen maan poliisi-, sotilas- ja turvallisuusviranomaisten kanssa tai käynnistämästä yhteistyötä uudelleen, ennen kuin kyseiset toimet on saatu päätökseen;

Ympäristö ja luonnonvarat

58.   korostaa, että EU:n on ponnisteltava voimakkaammin moniin täysin luonnonvaroista riippuvaisiin köyhiin ihmisiin vaikuttavien valtavien ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi;

59.   suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission kauan odotettuihin lupauksiin ryhtyä sanoista tekoihin ympäristöasioiden valtavirtaistamiseksi ja ottaa kestävän kehityksen edistämisstrategiat asialistansa kärkipäähän;

Täytäntöönpano

60.   pyytää komissiota liittämään Afrikan kehitysstrategiaansa täytäntöönpanoa koskevan yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman ja selkeän aikataulun, yksityiskohtaiset tiedot käyttöön otettavista välineistä ja taloudellisista resursseista (jäsenvaltioiden rahoitussitoumukset mukaan luettuina), selvityksen eri tason toimista (paikalliset, alueelliset, kansalliset ja koko Afrikkaa koskevat toimet) ja niiden tehtävästä sekä selvityksen todellisesta yhteisestä seurantajärjestelmästä (johon ovat osallisina Euroopan parlamentti ja Afrikan unioni) edistymisen arvioimiseksi;

61.   vaatii, että tämän täytäntöönpanosuunnitelman on katettava koko Afrikka, mukaan lukien Pohjois-Afrikka, Saharan eteläpuoleinen Afrikka ja Etelä-Afrikka, joita koskevat tällä hetkellä erilliset asetukset ja sopimukset (Meda-asetus, Cotonoun sopimus ja – Etelä-Afrikan osalta – kauppa-, kehitys- ja yhteistyösopimus sekä jälleenrakentamisen ja kehittämisen Eurooppa-ohjelmaa koskeva asetus), samoin kuin komission erilliset vastuualueet, ja pyytää komissiota ilmoittamaan, miten niitä koordinoidaan ja lähennetään, jotta ne edistävät Afrikan unionin koko mantereelle asettamien painopistealueiden täytäntöönpanoa;

62.   huomauttaa, että edellä mainittuun komission tiedonantoon sisältyvien ehdotusten keskeinen sisältö on sidoksissa voimassa olevien kansallisten ja alueellisten ohjelmien täytäntöönpanoon, ja pahoittelee, ettei ole laadittu uusia ehdotuksia ohjelmien täytäntöönpanon tehostamiseksi tai niiden tavoitteiden ja toimien ohjelmoinnin mukauttamiseksi uusiin painopistealueisiin, ja ettei ole ehdotettu nykyisten maakohtaisten strategia-asiakirjojen sekä kansallisten ja alueellisten suuntaa-antavien ohjelmien uudelleentarkastelemiseksi tämän uuden strategisen asiakirjan ja Afrikan uuden kehityksen (erityisesti Afrikan unionin ja sen toimielinten perustamisen) johdosta;

63.   on pettynyt ehdotetun taloudellisen kehyksen tavoitteiden vaatimattomuuteen: komissio ainoastaan kaavailee mahdollisuutta ottaa käyttöön lisää määrärahoja "Euroopan kehitysrahaston yhdeksännen rahoituskauden jälkeiselle ajalle" eikä käsittele mahdollisuutta käyttää velkahuojennusta vuosituhannen kehitystavoitteisiin osoitettujen lisämäärärahojen käyttöönoton välineenä;

o
o   o

64.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Afrikan unionille ja AKT-maille.

(1) Sachs, J. et al.: "Ending Africa's Poverty Trap", Brookings Papers on Economic Activity, 2004 (1), s. 117–240.
(2) EYVL C 197, 12.7.2001, s. 390.
(3) EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 164.
(4) EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 277.
(5) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 255.
(6) EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 285.
(7) EUVL C 68 E, 18.3.2004, s. 86.
(8) EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 315.
(9) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 550.
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0008.
(11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0052.
(12) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0053.
(13) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0150.
(14) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0289.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö