Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A6-0378/2005),

A.   ottaa huomioon, että kuluttajansuojan ja kuluttajien luottamuksen korkea taso on hyvin toimivien sisämarkkinoiden edellytys,

B.   ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat tuoneet EU:n kuluttajille konkreettisia etuja hintojen laskun ja valinnanvaran lisääntymisen myötä,

C.   ottaa huomioon, että EU:lla on kymmenen uutta jäsenvaltiota, joista useimmissa kuluttajansuoja on suhteellisen uusi teema,

1.   toteaa tyytyväisenä, että kuluttajansuoja on yleisesti ottaen kehittynyt myönteisesti kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa ja sen taso on noussut, joskin on vielä paljon tehtävää;

2.   on ehdottomasti sitä mieltä, että sisämarkkinat eivät toimi kunnolla, jos kuluttajansuoja on joissakin jäsenvaltioissa heikompi kuin toisissa; muistuttaa sen vuoksi, että kuluttajansuojan korkea ja yhteinen taso kaikissa jäsenvaltioissa edistää rajat ylittävää kaupankäyntiä ja varmistaa, että kuluttajat hyötyvät sisämarkkinoista;

3.   muistuttaa myös EY:n perustamissopimuksen 153 artiklan tärkeydestä, koska siinä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä;

4.   kehottaa komissiota suorittamaan tutkimuksen, jossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti uusien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöjen ja kuluttajapolitiikan rakennetta;

Oikeudelliset puitteet

5.   pitää ilahduttavana, että uudet jäsenvaltiot ovat edistyneet hyvin yhteisön säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; painottaa kuitenkin, että yhteisön lainsäädäntöä on myös sovellettava tehokkaasti käytännössä ja se on pantava täytäntöön; kehottaa uusien jäsenvaltioiden hallituksia tarkastamaan kaikki käytettävissä olevat välineet ja keinot, jotta on mahdollista yksilöidä keinot, joilla kuluttajansuojaa koskevaa lainsäädäntöä voidaan tehokkaasti soveltaa ja panna täytäntöön;

6.   kehottaa vahvistamaan uusien jäsenvaltioiden markkinavalvonnan rakenteita, jotta markkinoilla olevat tuotteet ja palvelut täyttäisivät korkeat turvallisuusstandardit ja jotta mahdolliset vialliset tai vaaralliset tuotteet vedettäisiin nopeasti pois markkinoilta;

7.   korostaa, että lapsia ei kuluttajina suojella useinkaan riittävästi tuotteilta, jotka saattavat vahingoittaa heidän terveyttään tai hyvinvointiaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keskittymään erityisesti lapsien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojaamiseen kuluttajina;

8.   kehottaa komissiota auttamaan parantamaan sekä vanhojen että uusien jäsenvaltioiden valvontaelinten toimintaa ja niiden keskinäistä koordinaatiota, niiden rajatylittävä keskinäinen yhteistyö mukaan luettuna;

9.   pitää ilahduttavana komission ehdotusta, jonka mukaan nykyinen kuluttajia koskeva säännöstö ajanmukaistettaisiin ja yksinkertaistettaisiin, koska tämä voi osoittautua tärkeäksi uusille jäsenvaltioille niiden pannessa yhteisön kuluttajalainsäädäntöä täytäntöön ja tekisi kuluttajille koko EU:ssa helpommaksi käyttää oikeuksiaan tehokkaammin myös valtioiden rajojen yli;

10.   korostaa, että yhteisön lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei automaattisesti johda sen täytäntöönpanoon sellaisenaan ja että kuluttajien on oltava tietoisia oikeuksistaan ja valmiita ja kykeneviä toimimaan "poliittisina kuluttajina", jotta täytäntöönpano onnistuisi;

11.   pitää myönteisenä komission ehdotusta kehittää ja ajantasaistaa tieteellistä tietopohjaa ja arviointivälineitä, jotka liittyvät kuluttajien altistumiseen kemikaaleille, yleinen tuoteturvallisuus mukaan luettuna, sekä myötävaikuttaa Reach-asetuksen soveltamiseen;

Kuluttajakulttuuri

12.   korostaa, että kuluttajien korkeaan tietoisuustasoon perustuvan "kuluttajakulttuurin" luominen on erittäin tärkeää nykyisen oikeudellisen kehyksen paremman toteuttamisen ja soveltamisen kannalta, ja painottaa sekä kuluttajajärjestöjen, kuluttajansuojaviranomaisten että liike-elämän järjestöjen olennaista roolia tämän kuluttajakulttuurin vahvistamisessa;

13.   on tietoinen siitä, että kuluttajien tietoisuus on huomattavasti vähäisempi uusissa jäsenvaltioissa, joissa sananvapaus ja kokoontumisvapaus oli tukahdutettu vuosikymmenien ajan; toteaa, että "kuluttajakulttuurin" kehittämiseksi on lisättävä järjestelmällisesti kuluttajien tietoisuutta oikeuksistaan ja samalla helpotettava huomattavasti heidän mahdollisuuksiaan käyttää näitä oikeuksia; kehottaa sen vuoksi komissiota laatimaan erityisen strategian, jolla kannustetaan kuluttajakulttuurin kehittämistä uusissa jäsenvaltioissa;

Kuluttajajärjestöt

14.   kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta yhteisön tason kriteerien määrittämiseksi sille, mitä tarkoitetaan "edustavalla kuluttajayhdistyksellä tai -järjestöllä", jotta voidaan varmistaa, että EU:n kuluttajilla on kunnollinen ja riippumaton edustus;

15.   kehottaa vanhoja jäsenvaltioita sitoutumaan edelleen kuluttajajärjestöjen tukemiseen;

16.   huomauttaa, että uusien jäsenvaltioiden useimmat nykyiset kuluttajajärjestöt toimivat lähinnä vapaaehtoisvoimin ja että niillä on usein puutetta taloudellisista resursseista; kehottaa siksi uusia jäsenvaltioita varmistamaan, että edustavat kuluttajajärjestöt saavat riittävän rahoituksen säilyttäen samalla riippumattomuutensa;

17.   toteaa, että uusissa jäsenvaltioissa voittoa tavoittelemattomilla kansalaisjärjestöillä ei yleensä ole tarvittavaa omaa pääomaa, niiden varainkeruu ei ole asianmukaisesti kehittynyt ja että kuluttajat itse eivät ole halukkaita maksamaan omista varoistaan kuluttajajärjestöille, koska yhä uskotaan sitkeästi, että valtio on yksin vastuussa kuluttajansuojasta;

18.   huomauttaa, että komission määrittämät vaatimukset tuen saamiseksi ovat tiukkoja ja uusien jäsenvaltioiden kuluttajajärjestöjen on vaikea täyttää niitä, kun otetaan huomioon henkilöstön ammattitausta ja rahoitusongelmat, joiden vuoksi kyseiset järjestöt eivät saa kerättyä riittävästi omia varoja maksuosuuttaan varten; kehottaa siksi komissiota tutkimaan, voitaisiinko vaatimuksia muuttaa joustavammiksi ja voitaisiinko vapaaehtoisten tekemä työ laskea osaksi rahoitusosuutta;

19.   korostaa, että voimakkaat ja riippumattomat kuluttajajärjestöt muodostavat tehokkaan kuluttajapolitiikan perustan; kehottaa siksi kuluttajajärjestöjä muodostamaan kattojärjestöjä ja toimimaan yhteistyössä keskenään; kehottaa uusien jäsenvaltioiden hallituksia edistämään progressiivisen ja tehokkaan rahoituksen avulla nykyistä harvempien mutta voimakkaampien järjestöjen syntymistä;

20.   katsoo, että kuluttajansuojan laadun parantamiseksi yksittäisiä kuluttajajärjestöjä on lujitettava taloudellisesti ja niiden toiminnan laadusta on suoritettava puolueettomat ja julkisesti saatavilla olevat arvioinnit; kehottaa siksi komissiota ja uusia jäsenvaltioita laatimaan tiiviissä yhteistyössä hankkeiden myöntämistä koskevat rahoitussäännöt ja suunnittelemaan näiden järjestöjen saavuttamien tulosten laatua koskevat mitattavissa olevat osoittimet;

21.   kehottaa uusien jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, että kuluttajajärjestöjä kuullaan asianmukaisesti kaikissa poliittisen päätöksentekoprosessin vaiheissa ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanossa;

22.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan hallinnollisia valmiuksia parantavia projekteja kuluttajajärjestöjen vahvistamiseksi uusissa jäsenvaltioissa kumppanuusprojektien, ohjausprojektien ja muiden uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden järjestöjen väliseen tiedon- ja tietämyksenvaihtoon tähtäävien ohjelmien avulla;

23.   kehottaa komissiota tukemaan tehokkaita kuluttajajärjestöjen henkilökunnalle tarkoitettuja koulutusohjelmia, jotka on tarkoitus järjestää uusissa jäsenvaltioissa näiden valtioiden virallisilla kielillä ja joiden tavoitteena on kouluttaa järjestöjä varten suurempi joukko henkilöstöä ja vapaaehtoisia eikä ainoastaan niiden johtajia, jotta kuluttajaliikkeestä tulisi entistä tehokkaampi;

Liike-elämän järjestöt

24.   kannustaa liike-elämän järjestöjä ja jäsenvaltioiden hallituksia ottamaan esille sen monia uusien jäsenvaltioiden yrityksiä vaivaavan ongelman, että ne aliarvioivat kuluttaja-asioiden käsittelemistä ja pitävät virheellisesti kuluttajajärjestöjä vihollisinaan ja kuluttajien tietoisuuden vahvistamista liiketoiminnan uhkana;

25.   toteaa, että uusien jäsenvaltioiden on myös torjuttava vanhoista jäsenvaltioista peräisin olevien kaupan harjoittajien epäoikeudenmukaisia käytäntöjä, jotka eivät yleensä ole sallittuja vanhoissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi käyttäjän oikeuksien rajoittaminen teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin kuuluvien tavaroiden yhteydessä sekä yritykset myydä EU:n ulkopuolisista maista peräisin olevia testaamattomia tuotteita;

26.   kannustaa uusien jäsenvaltioiden liike-elämän järjestöjä toimimaan tiiviissä yhteistyössä kuluttajajärjestöjen kanssa ja laatimaan vapaaehtoiset liiketoiminnan eettisten käytäntöjen standardit ja selkeät ja tehokkaat täytäntöönpanomenettelyt, kuluttajien ja liike-elämän koulutusohjelmia sekä oikeudenmukaiset ja tehokkaat vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt; kehottaa uusia jäsenvaltioita myös kannustamaan ja tukemaan näitä aloitteita;

Kuluttajansuojaviranomaiset

27.   huomauttaa, että "kuluttajakulttuurin" luomisessa on myös uusien jäsenvaltioiden kuluttajansuojaviranomaisilla tärkeä rooli;

28.   on edelleen sitä mieltä, että eräissä jäsenvaltioissa ilmenevä toimivan hallinnon puuttuminen kuluttajansuoja-alalla haittaa vakavasti tasokkaan kuluttajansuojan varmentamista; kehottaa uusia jäsenvaltioita jatkuvasti kehittämään ja vahvistamaan viranomaisjärjestelmäänsä kuluttajansuojan alueella;

29.   kannustaa jäsenmaiden kuluttajansuojaviranomaisia, liike-elämän järjestöjä ja kuluttajajärjestöjä toimimaan tiiviissä yhteistyössä kuluttajansuojan edistämiseksi; huomauttaa, että markkinoiden toimivuus on kaikkien osapuolten etu;

Kuluttajatiedotus

30.   pitää ilahduttavana sitä, että Euroopan komissio on päättänyt perustaa Euroopan kuluttajakeskuksia kaikkiin uusiin jäsenvaltioihin ja on ottanut käyttöön eurooppalaisen kuluttajakalenterin (European Consumer Diary);

31.   suosittelee, että kuluttajien tietoisuutta painotetaan nykyistä enemmän opetuksessa kaikkialla Euroopassa;

32.   kehottaa komissiota nykyisten mahdollisuuksien lisäksi antamaan käyttöön alkurahoitusta toimipisteille, jotka jakavat kuluttajille tietoa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden rajojen yli, erityisesti rajaseuduilla;

33.   pitää ilahduttavana sitä, että komissio toteuttaa valistuskampanjoita monissa jäsenvaltioissa, ja kannustaa komissiota myöntämään tähän tarkoitukseen enemmän taloudellisia resursseja ja henkilöstöresursseja;

34.   kehottaa komissiota käynnistämään yhdessä kaikkien asian parissa toimivien sidosryhmien kanssa strategisen tiedotus- ja valistuskampanjan kuluttajien valmistelemiseksi tehokkaasti euron käyttöönottoon uusissa jäsenvaltioissa; korostaa, että kampanjan olisi perustuttava euron käyttöönotosta vanhoissa jäsenvaltioissa saaduille sekä positiivisille että negatiivisille kokemuksille;

35.   suosittelee kuluttajajärjestöjen testilehtien julkaisemista uusissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ja uusia jäsenvaltioita varmistamaan ainakin aluksi, että sellaisten julkaisujen kehittämiseen annetaan riittävästi rahoitusta ja koulutusta;

36.   kehottaa uusia jäsenvaltioita lujittamaan tiedon jakamista kuluttajille ja yrityksille heidän oikeuksistaan ja kuluttajapolitiikan nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä erityisesti perustamalla käyttäjäystävällisiä verkkoportaaleja sekä toteuttamalla tietoisuutta lisääviä kampanjoita, suorittamalla tutkimuksia, järjestämällä konferensseja ja perustamalla tiedotuspisteitä käyttäen hyväksi kansallisia ja alueellisia verkostoja;

37.   kehottaa komissiota laatimaan kansallisten kuluttajapolitiikkojen valvontamekanismeja, esikuva-analyysejä ja suosituksia parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi sekä tilastojen, tunnuslukujen ja muiden kuluttajan kannalta mielenkiintoisten tietojen kehittämiseksi, mukaan luettuna hintaseuranta ja laatututkimukset;

Kiistojen ratkaiseminen

38.   kehottaa komissiota ja uusia jäsenvaltioita laajentamaan Euroopan kuluttajakeskusten verkostoa ottamalla mukaan riippumattomia kuluttajajärjestöjä, jotta kuluttajille voidaan antaa tietoa vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä sekä oikeudellista neuvontaa ja käytännön apua valitusten tekemisessä tätä tietä;

39.   suosittelee, että uudet jäsenvaltiot laajentavat vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen toimivaltaa, joko toimivallan erikoistamisen avulla tai siirtämällä toimivaltaa yleisemmälle tasolle useilla aloilla, luottamuksen lisäämiseksi kyseisiä järjestelmiä kohtaan;

40.   ehdottaa, että komissio toteuttaa kattavan tutkimuksen olemassa olevista riidanratkaisumenettelyjä suorittavista järjestöistä ja niiden toiminnasta, jotta voidaan yksilöidä muiden sellaisten aloitteiden ja tuen tarve EU:n tasolla, jotka voisivat täydentää Euroopan kuluttajakeskusten verkostoa ja jotka olisivat myös paremmin kohdennettuja uusien jäsenvaltioiden erityistilanteeseen;

41.   kannustaa perustamaan kaikkiin jäsenvaltioihin riippumattomia kuluttajansuojavirastoja, joilla on täydet valtuudet nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa kuluttajien etujen suojaamiseksi;

42.   kannustaa kumpaakin budjettivallan käyttäjää harkitsemaan taloudellisten resurssien lisäämistä kuluttajansuojan vahvistamiseksi uusissa jäsenvaltioissa tämän päätöslauselman mukaisesti;

43.   korostaa, että EU:n toimielinten olisi edelleen keskityttävä kuluttajansuojaan uusissa jäsenvaltioissa, koska vakavia huolen aiheita on yhä olemassa, kuten tässä päätöslauselmassa on esitetty;

44.   ehdottaa, että EU:n toimielimet sisällyttävät kuluttajansuojakysymykset kaikkeen lainsäädäntötyöhönsä ja muuhun työhönsä ottaen erityisesti huomioon uusien jäsenvaltioiden erityistilanteen; korostaa, että on erityisen tärkeää ottaa huomioon uusien jäsenvaltioiden erityistilanne kuluttajia ja terveyttä koskevan strategian yhteydessä;

o
o   o

45.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.