Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätösten N:o 96/391/EY ja N:o 1229/2003/EY kumoamisesta (KOM(2003)0742 – C5-0064/2004 – 2003/0297(COD))

P6_TA(2005)0211 A6-0134/2005

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0742)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 156 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0064/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A6-0134/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. kesäkuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2005/EY tekemiseksi Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta ja päätöksen 96/391/EY ja päätöksen N:o 1229/2003/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 156 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2), kuultuaan alueiden komiteaa, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 1229/2003/EY(4) on tarpeellista tarkistaa siten, että suuntaviivoissa otetaan täysimittaisesti huomioon unioniin liittyvät maat ja suuntaviivoja mukautetaan edelleen Euroopan unionin uuteen lähialuepolitiikkaan.

(2)  Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteiden taustalla on entistä avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energian sisämarkkinoiden luominen sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY(5) sekä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY(6) täytäntöönpanon seurauksena. Painopisteet noudattavat Tukholmassa maaliskuussa 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä energiamarkkinoiden toiminnalle välttämättömien perusrakenteiden kehittämisestä. Erityisesti olisi pyrittävä saavuttamaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskeva tavoite, jolla edistetään kestävän kehityksen politiikkaa. Tavoite olisi kuitenkin saavutettava häiritsemättä kohtuuttomasti markkinoiden normaalia tasapainoa. Lisäksi olisi otettava tinkimättä huomioon yhteisön liikennepolitiikan tavoitteet ja erityisesti mahdollisuus vähentää maantieliikennettä käyttämällä maakaasu- ja olefiiniputkistoja.

(3)  Tämän päätöksen avulla pyritään saavuttamaan Barcelonan Eurooppa-neuvostossa sovittu tavoite eli toteuttaa jäsenvaltioiden välisten sähköyhteyksien vähimmäismäärä, joka on 10 prosenttia asennetusta tuotantokapasiteetista kussakin jäsenvaltioissa, ja siten parantaa verkkojen luotettavuutta ja turvallisuutta sekä taata toimitusvarmuus ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

(4)  Energiainfrastruktuuria olisi yleensä rakennettava ja pidettävä yllä markkinaperiaatteiden mukaisesti. Tämä on myös energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja kilpailulainsäädäntöä koskevien yhteisten sääntöjen mukaista, joiden tavoitteena on avoimempien ja entistä enemmän kilpailuun perustuvien energiamarkkinoiden luominen. Tämän vuoksi rakentamiseen ja ylläpitoon olisi annettava yhteisön rahoitustukea ainoastaan poikkeuksellisissa tapauksissa. Poikkeusten olisi oltava asianmukaisesti perusteltuja.

(5)   Energiainfrastruktuuria olisi rakennettava ja ylläpidettävä siten, että mahdollistetaan energian sisämarkkinoiden tehokas toiminta asianomaisten väestöryhmien kuulemismenettelyä kunnioittaen sekä ottaen huomioon strategiset ja yleispalveluun liittyvät perusteet sekä julkisen palvelun velvoitteet.

(6)   Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteet juontuvat myös siitä, että Euroopan laajuisilla energiaverkoilla on entistä tärkeämpi asema, kun pyritään turvaamaan ja monipuolistamaan yhteisön energiansaantia, liittämään uusien jäsenvaltioiden ja unioniin liittyvien maiden energiaverkot yhteisön verkkoihin sekä varmistamaan yhteisön ja sen naapurimaiden energiaverkkojen koordinoitu toiminta asianomaisten jäsenvaltioiden kuulemisen jälkeen. Euroopan unionin naapurimailla onkin olennaisen tärkeä asema unionin energiapolitiikassa. Ne toimittavat suuren osan EU:n tarvitsemasta maakaasusta, ne ovat keskeisiä kumppaneita primaarienergian kauttakuljetuksissa EU:hun ja niistä tulee vähitellen tärkeitä tekijöitä yhteisön kaasun ja sähkön sisämarkkinoilla.

(7)   Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien hankkeiden joukosta olisi nostettava esiin ensisijaisia hankkeita, jotka ovat energian sisämarkkinoiden toiminnan tai energian toimitusvarmuuden kannalta erittäin tärkeitä. Lisäksi kaikkein tärkeimmät ensisijaiset hankkeet olisi tarvittaessa määriteltävä Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, ja niiden koordinointia olisi parannettava.

(8)  Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin liittyvien, yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä sovellettavalla menettelyllä olisi varmistettava Euroopan laajuisten verkkojen alaan liittyvän yhteisön rahoitustuen myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä 18 päivänä syyskuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95(7) yhdenmukainen soveltaminen. Tässä menettelyssä olisi erotettava kaksi tasoa: ensiksi taso, jolla vahvistetaan rajallinen määrä hankkeiden määrittämisessä käytettäviä perusteita, ja toiseksi taso, jolla annetaan yksittäisten hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus eli eritelmät.

(9)  Hankkeille laaditaan alustavat eritelmät, koska ne todennäköisesti muuttuvat. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet saattaa ne ajan tasalle. Koska hankkeilla voi olla huomattavia poliittisia, ekologisia ja taloudellisia seurauksia, on tärkeää löytää oikea tasapaino lainsäädännöllisen valvonnan sekä joustavuuden välillä määritettäessä, mitkä hankkeet voivat mahdollisesti saada yhteisön rahoitustukea.

(10)  Joidenkin ensisijaisten hankkeiden, ensisijaisten hankkeiden osien tai ensisijaisten hankkeiden ryhmien valmistelua ja toteuttamista olisi voitava parantaa perustamalla kyseisten ensisijaisten hankkeiden toteutuksen ajaksi koordinointiryhmä, johon yhteisö osallistuisi. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava valtuudet nimetä tällaisille hankkeille eurooppalainen koordinaattori, joka edistäisi käyttäjien ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja huolehtisi tarvittavan seurannan toteuttamisesta, jotta yhteisö pysyisi ajan tasalla hankkeen edistymisestä.

(11)   Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiselle ja rakentamiselle olisi luotava suotuisampi ympäristö pääasiassa kannustamalla sähkö- ja kaasujärjestelmien käytöstä ja sääntelystä vastaavien elinten välistä teknistä yhteistyötä, helpottamalla verkkohankkeisiin sovellettavien lupamenettelyjen toteuttamista jäsenvaltioissa viivästymisten vähentämiseksi ja käyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla verkkohankkeita varten saatavilla olevia yhteisön rahastoja ja rahoitusvälineitä ja -ohjelmia. Euroopan unionin olisi tuettava tähän päämäärään tähtääviä jäsenvaltioiden toimia.

(12)  Koska Euroopan laajuisille energiaverkoille yhteisön talousarviosta myönnetyt määrärahat ovat suhteellisen vaatimattomat ja ne on pääasiassa tarkoitettu toteutettavuustutkimusten rahoittamiseen, tällaisia – etenkin alueiden välisiä – siirtoyhteysverkkoja rahoitetaan tarvittaessa yhteisön rakennerahastosta sekä rahoitusohjelmista ja -välineistä.

(13)  Yhteistä etua koskevien hankkeiden, niiden eritelmien ja ensisijaisten, erityisesti Euroopan etua koskevien hankkeiden määrittäminen ei saisi rajoittaa hankkeiden, suunnitelmien tai ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia.

(14)  Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(8) mukaisesti.

(15)   Komission olisi laadittava määräajoin kertomus tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

(16)  Koska tämän päätöksen aihe ja soveltamisala ovat samat kuin toiminnan määrittämisestä suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille 28 päivänä maaliskuuta 1996 tehdyssä neuvoston päätöksessä 96/391/EY(9) ja päätöksessä N:o 1229/2003/EY, nämä kaksi päätöstä olisi kumottava,

OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Aihe

Tässä päätöksessä määritellään Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen vahvistamiseen liittyvän yhteisön toiminnan luonne ja laajuus. Siinä vahvistetaan joukko suuntaviivoja, jotka käsittävät yhteisön toiminnan tavoitteet, painopisteet sekä päälinjat Euroopan laajuisten energiaverkkojen alalla. Näissä suuntaviivoissa määritetään Euroopan laajuisiin sähkö- ja kaasuverkoihin liittyvät yhteistä etua koskevat hankkeet, sekä ensisijaiset hankkeet, Euroopan etua koskevat hankkeet mukaan luettuina.

2 artikla

Soveltamisala

3 artikla

Tavoitteet

4 artikla

Toiminnan painopisteet

5 artikla

Toimintalinjat

6 artikla

Yhteistä etua koskevien hankkeiden arviointiperusteet

1.  Yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisestä, muutoksista, eritelmistä ja ajan tasalle saattamista koskevista pyynnöistä tehdään päätös soveltaen seuraavia yleisiä arviointiperusteita:

Taloudellisen elinkelpoisuuden arvioinnin on perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin, jossa otetaan huomioon kaikki kustannukset ja hyödyt, myös keskipitkällä ja/tai pitkällä aikavälillä, jotka liittyvät ympäristöön liittyviin ulkoisiin tekijöihin ja muihin ympäristönäkökohtiin, toimitusvarmuuteen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, jotka koskevat jonkin jäsenvaltion aluetta, tarvitaan kyseisen jäsenvaltion hyväksyntä.

2.  Lisäarviointiperusteet yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämiseksi esitetään liitteessä II.

Kaikista muutoksista yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämisessä käytettäviin lisäarviointiperusteisiin, jotka on esitetty liitteessä II, tehdään päätös perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

3.  Asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea voidaan myöntää ainoastaan liitteessä III lueteltuihin hankkeisiin. Näiden hankkeiden on täytettävä 1 kohdassa ja liitteessä II vahvistetut arviointiperusteet.

4.  Hankkeiden alustavat eritelmät, joihin sisältyy hankkeiden yksityiskohtainen kuvaus ja tarvittaessa maantieteellinen kuvaus, esitetään liitteessä III. Eritelmät saatetaan ajan tasalle 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Ajan tasalle saattaminen on yksinomaan teknistä ja se on rajattava hankkeen teknisiin muutoksiin, jonkin määritellyn linjauksen osan muuttamiseen tai hankkeen sijoituspaikan rajattuun mukauttamiseen.

5.  Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi ja viivästymisten välttämiseksi noudattaen ympäristöasioita koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja kansainvälisiä yleissopimuksia. Erityisesti tarvittavat lupamenettelyt on saatava nopeasti päätökseen.

6.  Jos yhteistä etua koskevat hankkeet sijaitsevat osittain kolmannen maan alueella, komissio voi asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan tehdä ehdotuksia – milloin se on asianmukaista, yhteisön kyseisten kolmansien maiden kanssa tekemien sopimusten hallinnoinnin yhteydessä sekä energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen sopimuspuolina olevien kolmansien maiden osalta kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti – jotta kyseiset kolmannet maat tunnustaisivat nämä hankkeet molemminpuolista etua koskeviksi hankkeiksi niiden toteuttamisen helpottamiseksi.

7 artikla

Ensisijaiset hankkeet

1.  Liitteessä I esitetyt yhteistä etua koskevat hankkeet ovat asetuksessa (EY) N:o 2236/95 säädettyä yhteisön rahoitustukea myönnettäessä ensisijaisia.

Liitteen I muutoksista tehdään päätös perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2.  Asianomaiset jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kukin oman toimivaltansa rajoissa edistämään ensisijaisten hankkeiden ja erityisesti rajat ylittävien hankkeiden toteuttamista.

Monikansallisten investointihankkeiden yhteydessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset käyttäisivät kansallisia lupia myöntäessään tällaisissa hankkeissa määräävänä arviointiperusteena kahden tai useamman jäsenvaltion välisen yhteenliittämiskapasiteetin lisäämistä ja siten eurooppalaisen toimitusvarmuuden parantamista.

3.  Ensisijaisten hankkeiden on oltava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

8 artikla

Euroopan etua koskevat hankkeet

1.  Edellä 7 artiklassa tarkoitettujen ensisijaisten hankkeiden suunnissa oleva joukko hankkeita, jotka ovat luonteeltaan rajat ylittäviä tai joilla on merkittävä vaikutus eri maiden väliseen siirtokapasiteettiin, määritetään Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi. Nämä hankkeet esitetään liitteessä I.

2.  Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta koheesiorahastosta 16 päivänä toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94(10) 10 artiklan mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

3.  Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta Euroopan laajuisiin verkkoihin osoitetuista määrärahoista neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/95 10 artiklan mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

4.  Kun jäsenvaltiot hakevat hankkeisiin rahoitusta rakennerahastoista rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999(11) mukaisesti, niiden on asetettava etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi.

5.  Komissio varmistaa, että maat, jotka voivat saada rahoitusta liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä, asettavat etusijalle hankkeet, jotka on määritetty Euroopan etua koskeviksi hankkeiksi, kun ne hakevat hankkeisiin rahoitusta liittymistä edeltävästä rakennepolitiikan välineestä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1267/1999(12) 2 ja 7 artiklan mukaisesti.

6.  Jos jonkin Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetyn hankkeen käynnistäminen on viivästynyt tai näyttää viivästyvän merkittävästi, komissio pyytää asianomaisia jäsenvaltioita esittämään viivästyksen syyt kolmen kuukauden kuluessa.

Saatuaan vastauksen asianomaisilta jäsenvaltioilta ja tutkittuaan sen komissio voi, ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteen, päättää peruuttaa hankkeelta Euroopan etua koskevan hankkeen aseman.

7.  Viiden vuoden kuluttua siitä, kun Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritetty hanke tai jokin sen osuus on valmistunut, asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä arviointi kyseisen hankkeen tai hankkeen osuuden sosioekonomisista ja ympäristövaikutuksista, mukaan luettuna sen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän arvioinnin tulokset.

8.  Jos hanke on määritetty Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi, asianomaisten jäsenvaltioiden on koordinoitava, tarvittaessa kustakin kyseessä olevan hankkeen osuudesta erikseen, ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia koskevat arviointimenettelynsä sekä kuulemismenettelynsä ennen luvan myöntämistä hankkeeseen varmistaakseen hankkeiden lupamenettelyjen päätökseen saattamisen kohtuullisessa ajassa.

9.  Jos Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi määritettyyn hankkeeseen sisältyy rajat ylittävä osuus, jota ei teknisistä ja rahoituksellisista syistä voida jakaa, asianomaisten kahden jäsenvaltion on toteutettava monikansallinen selvitys rajat ylittävän osuuden arvioimiseksi ja yleisön kuulemiseksi ennen luvan myöntämistä hankkeeseen.

10.  Edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitettujen koordinoitujen tai monikansallisten selvitysmenettelyjen soveltaminen ei rajoita velvoitteita, joista on säädetty ympäristönsuojelua ja erityisesti ympäristövaikutusten arviointia koskevassa yhteisön lainsäädännössä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisten koordinoitujen tai monikansallisten selvitysmenettelyjen aloittamisesta sekä niiden tuloksista.

9 artikla

Euroopan etua koskevien hankkeiden toteuttaminen

1.  Euroopan etua koskevat hankkeet on toteutettava pikaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus 1 kohdassa tarkoitettujen hankkeiden etenemisestä.

Jos hanke etenee hitaammin kuin komissiolle toimitetussa aikataulussa on esitetty, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tarkistettu suunnitelma.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Euroopan etua koskeviin hankkeisiin liittyvät lupamenettelyt ovat tehokkaita eivätkä aiheuta tarpeettomia viivästyksiä.

10 artikla

Eurooppalainen koordinaattori

1.  Komissio voi yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ja Euroopan parlamenttia asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan nimetä eurooppalaisen koordinaattorin sellaisten hankkeiden kohdalla, joihin liittyy täytäntöönpano-ongelmia.

Eurooppalainen koordinaattori toimii komission nimissä ja sen lukuun. Koordinaattorin tehtävä koskee yhtä ensisijaista hanketta tai ensisijaisen hankkeen osuutta. Eurooppalaisen koordinaattorin tehtävä voidaan tarvittaessa laajentaa muihin alkuperäiseen hankkeeseen liittyviin ensisijaisiin hankkeisiin.

2.  Eurooppalaisen koordinaattorin valintaperusteina käytetään kokemusta yhteisön toimielimistä sekä tietämystä suurten hankkeiden tekniseen, rahoitukselliseen, sosioekonomiseen ja ympäristöarviointiin liittyvistä kysymyksistä.

3.  Eurooppalaisen koordinaattorin nimeämispäätöksessä määritellään, kuinka koordinaattori toteuttaa tehtävänsä.

4.  Eurooppalainen koordinaattori

5.  Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä eurooppalaisen koordinaattorin kanssa ja annettava koordinaattorille tiedot, joita tämä tarvitsee 4 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisessa.

6.  Komissio voi pyytää eurooppalaisen koordinaattorin lausuntoa käsitellessään yhteisön rahoitustukea koskevia hakemuksia sellaisista hankkeista tai hankeryhmistä, joita varten koordinaattori on nimetty.

7.  Koordinoinnin on oltava suhteessa hankekustannuksiin, jotta vältetään tarpeeton hallinnollinen rasitus.

11 artikla

Suotuisampi ympäristö

1.  Suotuisamman kehitysympäristön luomiseksi Euroopan laajuisille energiaverkoille ja niiden yhteentoimivuudelle yhteisö ottaa huomioon tätä tavoitetta vastaavat jäsenvaltioiden toimet ja kiinnittää erityistä huomiota seuraaviin toimiin ja edistää niitä siinä määrin kuin on tarpeen:

2.  Komissio tekee tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa kaikki tarpeelliset aloitteet 1 kohdassa mainittujen toimien koordinoinnin edistämiseksi.

3.  Komissio päättää 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen toimien toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla

Vaikutukset kilpailuun ja toimitusvalmiuteen

Hankkeiden tarkastelussa täytyy ottaa huomioon niiden vaikutukset kilpailuun ja toimitusvarmuuteen. Yksityistä rahoitusta tai taloudellisten toimijoiden järjestämää rahoitusta kannustetaan noudattaen samalla kilpailusääntöjä ja muita EU:n sääntöjä. Markkinatoimijoiden välisiä kilpailun vääristymiä on vältettävä EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti.

13 artikla

Rajoitukset

1.  Tällä päätöksellä ei rajoiteta minkään jäsenvaltion tai yhteisön tekemiä taloudellisia sitoumuksia.

2.  Tällä päätöksellä ei rajoiteta hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia eikä suunnitelmia tai ohjelmia, joissa määritellään kyseisiä hankkeita koskeva lupamenettely tulevaisuudessa. Ympäristöarvioinnin tulokset – jos tällaista arviointia on pyydetty asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti – on otettava huomioon ennen kuin hankkeen toteuttamista koskeva päätös tehdään asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

14 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea.

2.  Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta.

3.  Komitea hyväksyy työjärjestyksensä.

15 artikla

Kertomus

Komissio laatii joka toinen vuosi tämän päätöksen täytäntöönpanosta kertomuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

Kertomuksessa kiinnitetään huomiota liitteessä II olevassa 1, 2 ja 7 kohdassa mainittujen rajat ylittäviä yhteyksiä koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseen ja edistymiseen sekä niiden rahoitusta koskeviin yksityiskohtiin erityisesti yhteisön rahoitustuen osalta.

16 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 96/391/EY ja päätös N:o 1229/2003/EY.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

Päätöksen 7 ja 8 artiklassa määriteltyjen ensisijaisten hankkeiden linjaukset, Euroopan etua koskevat hankkeet mukaan luettuina

Seuraavassa luettelossa ovat kuhunkin linjaukseen sisältyvät ensisijaiset hankkeet, Euroopan etua koskevat hankkeet mukaan luettuina.

SÄHKÖVERKOT

EL.1.  Ranska – Belgia – Alankomaat – Saksa:

Sähköverkon vahvistaminen Benelux-maiden läpi kulkevien sähkövirtojen ylikuormituksen ratkaisemiseksi

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Avelin (FR) – Avelgem (BE) -linja

Moulaine (FR) – Aubange (BE) -linja

EL.2.  Ranskan, Itävallan, Slovenian ja Sveitsin vastaiset Italian raja-alueet:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Lienz (AT) – Cordignano (IT) -linja

Uusi yhteys Italian ja Slovenian välillä

Udine Ovest (IT) – Okroglo (SI) -linja

Fiorano (IT) – Nave (IT) – Gorlago (IT) -linja

Venetsia Nord (IT) – Cordignano (IT) linja

St. Peter (AT) – Tauern (AT) -linja

Südburgenland (AT) – Kainachtal (AT) -linja

Itävalta–Italia (Thaur-Brixen) -yhteys Brennerin rautatietunnelin kautta

EL.3.  Ranska – Espanja – Portugali:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen näiden maiden välillä ja Iberian niemimaalla sekä runkoverkon kehittäminen saarialueilla

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Sentmenat (ES) – Bescanό (ES) – Baixas (FR) -linja

Valdigem (PT) – Douro Internacional (PT) – Aldeadávila (ES) -linja ja Douro Internacionalin laitos

EL.4.  Kreikka – Balkanin maat – UCTE-verkko:

Sähköinfrastruktuurin kehittäminen Kreikan liittämiseksi UCTE-verkkoon ja Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden mahdollistamiseksi

Näistä Euroopan etua koskeva hanke on:

Filippi (EL) – Hamidabad (TR) -linja

EL.5.  Yhdistynyt kuningaskunta – Manner-Eurooppa ja Pohjois-Eurooppa:

Yhteenliittämiskapasiteetin rakentaminen ja/tai lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Näistä Euroopan etua koskeva hanke on:

Merenalainen kaapeli Englannin (UK) ja Alankomaiden välillä

EL.6.  Irlanti – Yhdistynyt kuningaskunta:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Näistä Euroopan etua koskeva hanke on:

Merenalainen kaapeli Irlanti – Wales (UK)

EL.7.  Tanska – Saksa – Itämeren reuna-alueet (Baltic Ring, mukaan luettuina Norja – Ruotsi – Suomi – Tanska – Saksa – Puola – Baltian maat – Venäjä):

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen ja mahdollinen rannikon edustalla tuotettavan tuulienergian liittäminen

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Kassø (DK) – Hampuri/Dollern (DE) -linja

Hampuri/Krümmel (DE) – Schwerin (DE) -linja

Kassø (DK) – Revsing (DK) – Tjele (DK) -linja

Hassing (DK) – Trige (DK) -linja

Merenalainen kaapeli Skagerrak 4 (DK) – (NO)

Puola – Liettua -yhteys, sisältää Puolan sähköverkon ja PL-DE profiilin tarpeellisen vahvistamisen, jotta mahdollistettaisiin osallistuminen energian sisämarkkinoille

Merenalainen kaapeli Suomi –Viro (Estlink)

Merenalainen Fennoscan-kaapeli Suomen ja Ruotsin välillä

Halle/Saale (DE) – Schweinfurt (DE)

EL.8.  Saksa – Puola – Tšekki – Slovakia – Itävalta – Unkari – Slovenia:

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Neuenhagen (DE) – Vierraden (DE) – Krajnik (PL) -linja

Dürnrohr (AT) – Slavětice (CZ) -linja

Uusi yhteys Saksa – Puola

Veľké Kapušany (SK) – Lemešany (SK) – Moldava (SK) – Sajoivanka (HU)

Gabčíkovo (SK) – Veľký Ďur (SK)

Stupava (SK) – Wien SO (AT)

EL.9.  Välimeren alueen jäsenvaltiot – Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring):

Yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Lähi-idän maiden ja Turkin välillä

Näistä Euroopan etua koskeva hanke on:

Sähköyhteydet Tunisian ja Italian välillä

KAASUVERKOT

NG.1.  Yhdistynyt kuningaskunta – pohjoinen Manner-Eurooppa, mukaan luettuina Alankomaat, Belgia, Tanska, Ruotsi ja Saksa – Puola – Liettua – Latvia – Viro – Suomi – Venäjä:

Maakaasujohto, jolla yhdistetään eräät Euroopan tärkeimmistä kaasulähteistä, parannetaan verkkojen yhteentoimivuutta ja parannetaan toimitusvarmuutta, mukaan lukien North Transgas -maakaasujohto ja Jamal – Eurooppa -maakaasujohto, sekä uusien johtojen rakentaminen ja kapasiteetin lisäys Saksan, Tanskan ja Ruotsin verkoissa ja näiden verkkojen välillä sekä Puolan, Tšekin, Slovakian, Saksan ja Itävallan verkoissa ja näiden verkkojen välillä

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

North Transgas -johto

Jamal – Eurooppa -johto

Maakaasujohto, joka yhdistää Tanskan, Ruotsin ja Saksan

Kauttakulkukapasiteetin vahvistaminen akselilla Saksa – Belgia – Yhdistynyt kuningaskunta

NG.2.  Algeria – Espanja – Italia – Ranska – pohjoinen Manner-Eurooppa:

Uusien maakaasujohtojen rakentaminen Algeriasta Espanjaan, Ranskaan ja Italiaan sekä kapasiteetin lisäys Espanjan, Italian ja Ranskan verkoissa ja näiden verkkojen välillä

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Algeria – Tunisia – Italia -johto

Algeria – Italia -johto, joka kulkee Sardinian ja Korsikan kautta ja josta on yhdysjohto Ranskaan

Medgas-johto Algeria – Espanja – Ranska – Manner-Eurooppa

NG.3.  Kaspianmeren maat – Lähi-itä – Euroopan unioni:

Uudet maakaasujohdot uusilta kaasukentiltä Euroopan unioniin, mukaan luettuina Turkin ja Kreikan, Kreikan ja Italian, Turkin ja Itävallan sekä Kreikan, Slovenian ja Itävallan väliset (Länsi-Balkanin kautta kulkevat) maakaasujohdot

Näistä Euroopan etua koskevia hankkeita ovat:

Turkki – Kreikka – Italia -johto

Turkki – Itävalta -johto

NG.4.  Nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemat Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Italiassa, Kreikassa, Kyproksessa ja Puolassa:

Toimituslähteiden ja verkon syöttökohtien monipuolistaminen, mukaan luettuna nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemien yhteydet siirtoverkkoon

NG.5.  Maanalaiset maakaasuvarastot Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Italiassa, Kreikassa ja Itämeren alueen maissa:

Kapasiteetin lisääminen Espanjassa, Ranskassa, Italiassa ja Itämeren alueen maissa sekä ensimmäisten varastojen rakentaminen Portugalissa, Kreikassa ja Liettuassa

NG.6.  Välimeren alueen jäsenvaltiot – itäisen Välimeren kaasurengas:

Maakaasujohtojen rakentaminen ja kapasiteetin lisääminen Välimeren alueen jäsenvaltioiden sekä Libyan, Egyptin, Jordanian, Syyrian ja Turkin välillä.

Näistä Euroopan etua koskeva hanke on:

Libya – Italia -johto

LIITE II

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yhteistä etua koskevien hankkeiden lisäarviointiperusteet

SÄHKÖVERKOT

1.  Sähköverkkojen kehittäminen saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla edistämällä samalla energialähteiden monipuolistamista ja lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä sekä tarvittaessa näiden alueiden sähköverkkojen liittäminen muihin verkkoihin.

–  Irlanti – Yhdistynyt kuningaskunta (Wales)

–  Kreikka (saaret)

–  Italia (Sardinia) – Ranska (Korsika) – Italia (manner)

–  Yhteydet saarialueilla, mukaan luettuina yhteydet mantereelle

–  Yhteydet Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäisillä alueilla

2.  Sellaisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi ja sähköverkkojen toiminnan luotettavuuden ja varmuuden varmistamiseksi.

–  Ranska – Belgia – Alankomaat – Saksa

–  Ranska – Saksa

–  Ranska – Italia

–  Ranska – Espanja

–  Portugali – Espanja

–  Suomi – Ruotsi

–  Suomi – Viro – Latvia – Liettua

–  Itävalta – Italia

–  Italia – Slovenia

–  Itävalta – Italia – Slovenia – Unkari

–  Saksa – Puola

–  Saksa – Puola – Tšekki – Itävalta – Slovakia – Unkari

–  Unkari – Slovakia

–  Unkari – Itävalta

–  Puola – Liettua

–  Irlanti – Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

–  Saksa – Itävalta – Slovenia – Unkari

–  Alankomaat – Yhdistynyt kuningaskunta

–  Saksa – Tanska – Ruotsi

–  Kreikka – Italia

–  Unkari – Slovenia

–  Malta – Italia

–  Suomi – Viro

–  Italia – Slovenia

3.  Jäsenvaltioiden sisäisten verkkoyhteyksien kehittäminen, jos se on tarpeen jäsenvaltioiden välisten yhteenliitettyjen verkkojen käytön, sisämarkkinoiden toiminnan tai uusiutuvien energialähteiden verkkoon liittämisen kannalta.

–  Kaikki jäsenvaltiot

4.  Sellaisten verkkoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden ja erityisesti unionin jäseniksi ehdolla olevien maiden kanssa, jotka parantavat osaltaan sähköverkkojen yhteentoimivuutta, luotettavuutta ja varmuutta tai Euroopan yhteisön sähkönsaantimahdollisuuksia.

–  Saksa – Norja

–  Alankomaat – Norja

–  Ruotsi – Norja

–  Yhdistynyt kuningaskunta – Norja

–  Itämeren reuna-alueet (Baltic Electricity Ring): Saksa – Puola – Valko-Venäjä – Venäjä – Liettua – Latvia – Viro – Suomi – Ruotsi – Norja – Tanska

–  Norja – Ruotsi – Suomi – Venäjä

–  Välimeren reuna-alueet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska – Espanja – Marokko – Algeria – Tunisia – Libya – Egypti – Lähi-idän maat – Turkki – Kreikka – Italia

–  Kreikka – Turkki

–  Italia – Sveitsi

–  Itävalta – Sveitsi

–  Unkari – Romania

–  Unkari – Serbia

–  Unkari – Kroatia

–  Italia – Tunisia

–  Kreikka – Balkanin maat

–  Espanja – Marokko

–  Espanja – Andorra – Ranska

–  EU – Balkanin maat – Valko-Venäjä – Venäjä – Ukraina

–  Mustanmeren reuna-alueet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä – Ukraina – Romania – Bulgaria – Turkki – Georgia

–  Bulgaria – entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia/Kreikka – Albania – Italia tai Bulgaria – Kreikka – Italia

5.  Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkauloja ja puuttuvia yhteyksiä, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan sähköverkkoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkkojen käyttömenetelmiä.

–  Erityisesti sähköverkkojen rajatylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

–  Ratkaisujen kehittäminen sähkövirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa sähköverkkojen ylikuormitusongelmat.

–  Sähköverkkoihin liittyvien ennustemenetelmien ja verkkojen käyttömenetelmien mukauttaminen sähkön sisämarkkinoiden toiminnan ja uusiutuvien energialähteiden merkittävän käyttöosuuden edellyttämällä tavalla.

KAASUVERKOT

6.  Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla, pääasiassa saarialueilla, eristyneillä alueilla, syrjäseutualueilla ja erittäin syrjäisillä alueilla, sekä maakaasuverkkojen kehittäminen näillä alueilla.

–  Yhdistynyt kuningaskunta (Pohjois-Irlanti)

–  Irlanti

–  Espanja

–  Portugali

–  Kreikka

–  Ruotsi

–  Tanska

–  Italia (Sardinia)

–  Ranska (Korsika)

–  Kypros

–  Malta

–  Ranskan, Espanjan ja Portugalin erittäin syrjäiset alueet

7.  Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten olefiini- ja maakaasuverkkojen liittäminen mukaan luettuna.

–  Irlanti – Yhdistynyt kuningaskunta

–  Ranska – Espanja

–  Ranska – Sveitsi

–  Portugali – Espanja

–  Itävalta – Saksa

–  Itävalta – Unkari

–  Itävalta – Unkari – Slovakia – Puola

–   Puola – Tšekki

–  Slovakia – Tšekki – Saksa – Itävalta

–  Itävalta – Italia

–  Kreikka – muut Balkanin maat

–  Itävalta – Unkari – Romania – Bulgaria – Kreikka – Turkki

–  Ranska – Italia

–  Kreikka – Italia

–  Itävalta – Tšekki

–  Saksa – Tšekki – Itävalta – Italia

–  Itävalta – Slovenia – Kroatia

–  Unkari – Kroatia

–  Unkari – Romania

–  Unkari – Slovakia

–  Unkari – Ukraina

–  Slovenia – Balkanin maat

–  Belgia – Alankomaat – Saksa

–  Yhdistynyt kuningaskunta – Alankomaat – Saksa

–  Saksa – Puola

–  Tanska – Yhdistynyt kuningaskunta

–  Tanska – Saksa – Ruotsi

–  Tanska – Alankomaat

8.  Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi sekä kaasuntoimitusjärjestelmien valvomiseksi ja maakaasun hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistaminen.

–  Kaikki jäsenvaltiot

9.  Maakaasun siirtokapasiteetin (toimitusputkistojen) lisääminen kysynnän tyydyttämiseksi sekä maakaasun sisäisten ja ulkoisten hankintalähteiden ja toimitusreittien monipuolistamiseksi

–  Pohjoinen kaasuverkko: Norja – Tanska – Saksa – Ruotsi – Suomi – Venäjä – Baltian maat – Puola

–  Algeria – Espanja – Ranska

–  Venäjä – Ukraina – EU

–  Venäjä – Valko-Venäjä – Ukraina – EU

–  Venäjä – Valko-Venäjä – EU

–  Venäjä – Itämeri – Saksa

–  Venäjä – Baltian maat – Puola – Saksa

–  Saksa – Tšekki – Puola – Saksa – muut jäsenvaltiot

–  Libya – Italia

–  Tunisia – Libya – Italia

–  Kaspianmeren maat – EU

–  Venäjä – Ukraina – Moldavia – Romania – Bulgaria – Kreikka – Slovenia – muut Balkanin maat

–  Venäjä – Ukraina – Slovakia – Unkari – Slovenia – Italia

–  Alankomaat – Saksa – Sveitsi – Italia

–  Belgia – Ranska – Sveitsi – Italia

–  Tanska – (Ruotsi) – Puola

–  Norja – Venäjä – EU

–  Irlanti

–  Algeria – Italia – Ranska

–  Algeria – Tunisia – Italia

–  Lähi-itä – itäisen Välimeren kaasurengas – EU

–   sekoituslaitos Winkselessä (BE) pohjois-eteläakselilla (H-ryhmän kaasun sekoittaminen typpeen)

–   kapasiteetin lisääminen itä-länsiakselilla: Zeebrugge – Eynatten

10.  Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen maakaasuverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla ja kauttakulkumaissa, ja erityisesti toimet, joilla pyritään määrittämään pullonkaulat ja puuttuvat yhteydet, kehittämään ratkaisuja ylikuormitusongelmaan sekä mukauttamaan maakaasuverkkoihin liittyviä ennustemenetelmiä ja verkkojen tehokkaita ja turvallisia käyttömenetelmiä.

–  Erityisesti maakaasuverkkojen rajatylittävien pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien määrittäminen.

–  Ratkaisujen kehittäminen maakaasuvirtojen hallintaan, jotta voidaan hoitaa kaasuverkkojen ylikuormitusongelmat.

–  Maakaasuverkkoja koskevien ennustemenetelmien ja verkkojen käyttömenetelmien mukauttaminen sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämällä tavalla.

–  Maakaasuverkkojen yleisen suorituskyvyn, turvallisuuden ja varmuuden parantaminen kauttakulkumaissa.

11.  Olefiinikaasujen siirtokapasiteetin kehittäminen ja integrointi sisämarkkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi.

–  Kaikki jäsenvaltiot

LIITE III

EUROOPAN LAAJUISET ENERGIAVERKOT

Liitteessä II esitettyjen perusteiden mukaisesti määritetyt yhteistä etua koskevat hankkeet ja niiden eritelmät

SÄHKÖVERKOT

1.  Sähköverkkojen kehittäminen eristyksissä olevilla alueilla

1.1  Merenalainen kaapeli Irlanti – Wales (UK)

1.2  Etelä-Kykladien (EL) liittäminen

1.3  Faialin, Picon ja São Jorgen saarten (Azorit, PT) välinen 30 kV:n merenalainen kaapeli

1.4  Terceiran, Faialin ja S. Miguelin (Azorit, PT) kantaverkon yhdistäminen ja vahvistaminen

1.5  Madeiran (PT) kantaverkon yhdistäminen ja vahvistaminen

1.6  Merenalainen kaapeli Sardinia (IT) – Italian mannermaa

1.7  Merenalainen kaapeli Korsika (FR) – Italia

1.8  Yhteys Italian mannermaa – Sisilia (IT): Sorgente (IT) – Rizziconi (IT) -yhteyden kaksinkertaistaminen

1.9  Baleaarien saariryhmän ja Kanariansaarten (ES) uudet yhteydet

2.  Jäsenvaltioiden välisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen

2.1  Moulaine (FR) – Aubange (BE) -linja

2.2  Avelin (FR) – Avelgem (BE) -linja

2.3  Saksan ja Belgian välinen yhteys

2.4  Vigy (FR) – Marlenheim (FR) -linja

2.5  Vigy (FR) – Uchtelfangen (DE) -linja

2.6  La Prazin (FR) vaihemuuntaja

2.7  Kapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välisten nykyisten yhteyksien avulla

2.8  Ranskan ja Italian välinen uusi yhteys

2.9  Uusi Ranskan ja Espanjan välinen yhteys Pyreneiden halki

2.10  Ranskan ja Espanjan välinen Pyreneiden itäosan yhteys

2.11  Pohjois-Portugalin ja Luoteis-Espanjan väliset yhteydet

2.12  Sines (PT) – Alqueva (PT) – Balboa (ES) -linja

2.13  Etelä-Portugalin ja Lounais-Espanjan välinen yhteys

2.14  Valdigem (PT) – Douro Internacional (PT) – Aldeadávila (ES) linja ja Douro Internacionalin laitos

2.15  Suomen ja Ruotsin väliset Pohjanlahden pohjoispuolen yhteydet ja merenalainen Fennoscan-kaapeli

2.16  Lienz (AT) – Cordignano (IT) -linja

2.17  Somplago (IT) – Wuermlach (AT) -yhteys

2.18  Itävalta – Italia (Thaur-Brixen) -yhteys Brennerin rautatietunnelin kautta

2.19  Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen yhteys

2.20  St Peter (AT) – Isar (DE) -linja

2.21  Kaakkois-Englannin ja Alankomaiden keskiosan välinen merenalainen kaapeli

2.22  Tanskan ja Saksan välisten yhteyksien vahvistaminen, esim. Kasso – Hampuri -linja

2.23  Tanskan ja Ruotsin välisten yhteyksien vahvistaminen

2.24  Uusi yhteys Slovenian ja Unkarin välillä: Cirkovce (SI) – Heviz (HU)

2.25  Sajoivanka (HU) – Rimavská Sobota (SK)

2.26  Moldava – Sajoivanka ((HU)

2.27  Stupava (SK) – Wien SO (AT)

2.28  Puola – Saksa (Neuenhagen (DE) –Vierraden (DE) – Krajnik (PL)) -linja

2.29  Puola – Liettua -yhteys (Elk–Alytus)

2.30  Suomen ja Viron välinen merenalainen kaapeli

2.31  Joustavien vaihtoehtoisten virransiirtojärjestelmien asennus Italian ja Slovenian välille

2.32  Uudet yhteydet UCTE- ja CENTREL -verkkojen välillä

2.33  Dürnrohr (AT) – Slavětice (CZ)

2.34  Merenalainen sähköyhteys Malta (MT) – Sisilia (IT)

2.35  Uusi Italian ja Slovenian välinen yhteys

2.36  Udine Ovest (IT) – Okroglo (SI) linja

3.  Jäsenvaltioiden sisäisten sähköverkkoyhteyksien kehittäminen

3.1  Yhteydet Tanskan itä-länsiakselilla: Tanskan läntisen verkon (UCTE) ja itäisen verkon (NORDEL) liittäminen

3.2  Yhteydet Tanskan pohjois-eteläakselilla

3.3.  Uudet yhteydet Pohjois-Ranskassa

3.4  Uudet yhteydet Lounais-Ranskassa

3.5  Trino Vercellese (IT) – Lacchiarella (IT) -linja

3.6  Turbigo (IT) – Rho – Bovisio (IT) -linja

3.7  Voghera (IT) – La Casella (IT) -linja

3.8 S.  Fiorano (IT) – Nave (IT) – Gorlago (IT) -linja

3.9  Venetsia Nord (IT)– Cordignano (IT) -linja

3.10  Redipuglia (IT) – Udine Ovest (IT) -linja

3.11  Uudet yhteydet Italian itä-länsiakselilla

3.12  Tavarnuzze (IT) – Casellina (IT) -linja

3.13  Tavarnuzze (IT) – Santa Barbara (IT) -linja

3.14  Rizziconi (IT) – Feroleto (IT) – Laino (IT) -linja

3.15  Uudet yhteydet Italian pohjois-eteläakselilla

3.16  Italian verkkoon tehtävät muutokset uusiutuvien energialähteiden liittämisen helpottamiseksi

3.17  Italian uudet tuulivoimayhteydet

3.18  Uudet yhteydet Espanjan pohjoisakselilla

3.19  Uudet yhteydet Espanjan Välimeri-akselilla

3.20  Uudet yhteydet Galicia (ES) – Keski-Espanja (ES) -akselilla

3.21  Uudet yhteydet Keski-Espanja (ES) – Aragonia (ES) -akselilla

3.22  Uudet yhteydet Aragonia (ES) – Itä-Espanja (ES) -akselilla

3.23  Uudet yhteydet Espanjan etelä–keskusta-akselilla (ES)

3.24  Uudet yhteydet Espanjan itä–keskusta-akselilla (ES)

3.25  Uudet yhteydet Andalusiassa (ES)

3.26  Pedralva (PT) – Riba d'Ave (PT) -linja ja Pedralvan laitos

3.27  Recarei (PT) – Valdigem (PT) -linja

3.28  Picote (PT) – Pocinho (PT) -linja (parannus)

3.29  Nykyiseen Pego (PT) – Cedillo (ES) / Falagueira (PT) -linjaan ja Falagueiran laitokseen tehtävät muutokset

3.30  Pego (PT) – Batalha (PT) -linja ja Batalhan laitos

3.31  Sines (PT) – Ferreira do Alentejo (PT) I -linja (parannus)

3.32  Portugalin uudet tuulivoimayhteydet

3.33  Pereiros (PT) – Zêzere (PT) – Santarém (PT) -linjat ja Zêzeren laitos

3.34  Batalha (PT) – Rio Maior (PT) I ja II linjat (parannus)

3.35  Carrapatelo (PT) – Mourisca (PT) -linja(parannus)

3.36  Valdigem (PT) – Viseu (PT) – Anadia (PT) -linja

3.37  Nykyisen Rio Maior (PT) – Palmela (PT) -linjan poikkeama Ribatejoon (PT) ja Ribatejon laitos

3.38  Tessalonikin (EL) , Lamian (EL) ja Patrasin (EL) ala-asemat ja yhdyslinjat

3.39  Evian (EL), Lakonian (EL) ja Traakian (EL) alueiden yhteydet

3.40  Kreikan mannermaan syrjäisten alueiden olemassa olevien yhteyksien vahvistaminen

3.41  Tynagh (IE) – Cashla (IE) -linja

3.42  Flagford (IE) – East Sligo (IE) -linja

3.43  Espanjan koillis- ja länsiosan yhteydet, erityisesti tuulivoimaloiden liittämiseksi verkkoon

3.44  Yhteydet Baskimaassa (ES), Aragoniassa (ES) ja Navarrassa (ES)

3.45  Yhteydet Galiciassa (ES)

3.46  Keski-Ruotsin yhteydet

3.47  Etelä-Ruotsin yhteydet

3.48  Hampuri (DE) – Schwerinin alue (DE) -linja

3.49  Hallen/Saalen alue (DE) – Schwerinin alue (DE) -linja

3.50  Uudet tuulivoimayhteydet Saksan rannikolla ja rannikon ulkopuolella

3.  51 .380 kV:n verkon vahvistaminen Saksassa rannikon ulkopuolella sijaitsevien tuulimyllypuistojen yhteyksiä varten

3.52  Pohjois-Irlannin sisäiset yhteydet, jotka liittyvät Pohjois-Irlannin ja Irlannin verkkojen välisiin yhteyksiin

3.53  Yhdistyneen kuningaskunnan luoteisosan yhteydet

3.54  Skotlannin ja Englannin yhteydet ja uusiutuvien energialähteiden laajempi käyttö sähköntuotannossa

3.55  Uudet tuulivoimayhteydet Belgian rannikolla, mukaan luettuna 380 kV:n verkon vahvistaminen

3.56  Borsselen ala-asema (NL)

3.57  Reaktiivisen tehon korvauslaitteiston käyttöönotto (NL)

3.58  Vaiheensiirtimien ja/tai kondensaattoriparistojen asentaminen Belgiassa

3.  59 380 kV:n verkon vahvistaminen Belgiassa tuontikapasiteetin lisäämiseksi

3.60  St. Peter (AT) – Tauern (AT) -linja

3.61  Südburgenland (AT) – Kainachtal (AT) -linja

3.62  Dunowo (PL) – Zydowo (PL) – Krzewina (PL) – Plewiska (PL)

3.63  Patnow (PL) – Grudziadz (PL)

3.64  Ostrow (PL) – Plewiska (PL)

3.65  Ostrow (PL) – Trebaczew (Rogowiec) (PL)

3.66  Plewiska (PL) – Patnow (PL)

3.67  Tarnow (PL) – Krosno (PL)

3.68  Elk (PL) – Olsztyn Matki (PL)

3.69  Elk (PL) – Narew (PL)

3.70  Mikulowa (PL) –Swiebodzice –Dobrzen (Groszowice) (PL)

3.71  Patnow (PL) – Sachaczew (PL) – Varsova (PL)

3.72  Krsko (SI) – Bericevo (SI)

3.73  Slovenian virransiirtojärjestelmän parantaminen 220 kV:stä 400 kV:hen

3.74  Medzibrod (SK) – Liptovská Mara (SK)

3.75  Lemešany (SK) – Moldava (SK)

3.76  Lemešany (SK) – Veľké Kapušany (SK)

3.77  Gabčíkovo (SK) – Veľký Ďur (SK)

3.78  Yhteydet Pohjois-Ruotsissa

3.79  Saarenmaan jännitteen muuttaminen 110 kV:ksi (ET)

3.80  Tarton energiahuollon parantaminen (ET)

3.81  Eesti 300 kV -ala-aseman uudistus (ET)

3.82  Kiisan, Püssin ja Viljandin 110 kV ala-aseman uudistus (ET)

3.83  Nošovice (CZ) – Prosenice (CZ): 400 kV:n linjan uudelleenrakentaminen 400 kV:n kaksoisvirtapiiriseksi linjaksi

3.84  Krasíkov (CZ) – Horni Životice (CZ): uusi 400 kV -linja

3.85  Uudet tuulivoimayhteydet Maltassa (MT)

4.  Sähköverkkoyhteyksien kehittäminen yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa

4.1  Uusi yhteenliitäntä Italia – Sveitsi

4.  2 Filippi (EL) – Maritsa 3 (Bulgaria) -linja

4.  3 Amintaio (EL) – Bitola (entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) -linja

4.  4 Kardia (EL) – Elbasan (Albania) -linja

4.  5 Elbasan (Albania) – Podgorica (Serbia ja Montenegro) -linja

4.  6 Mostarin (Bosnia ja Hertsegovina) sähköasema ja yhdyslinjat

4.7  Ernestinovon (Kroatia) ala-asema ja yhdyslinjat

4.8  Uudet yhteydet Kreikan sekä Albanian, Bulgarian ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä

4.9  Filippi (EL) – Hamidabad (EL) -linja

4.10  Koillis/Itä-Englannin ja Norjan eteläosan välinen merenalainen kaapeli

4.11  Eemshaven (NL) – Feda (NO) -yhteys

4.12  Etelä-Espanjan ja Marokon välinen merenalainen kaapeli (olemassa olevan yhteyden vahvistaminen)

4.13  Itämeren reuna-alueen yhteydet (Baltic Electricity Ring): Saksa – Puola – Venäjä – Viro – Latvia – Liettua – Ruotsi – Suomi – Tanska – Valko-Venäjä

4.14  Etelä-Suomi – Venäjä-yhteydet

4.15  Uudet yhteydet Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan välillä

4.16  Uudet yhteydet Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan välillä

4.17  Borgvik (SE) – Hoesle (NO) – Oslon alue -linja

4.18  UCTE- ja/tai CENTREL-verkon ja Balkanin maiden väliset uudet yhteydet

4.19   UCTE-verkon ja Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan väliset yhteydet ja liitoskohta, mukaan luettuna aiemmin Itävallan ja Unkarin, Itävallan ja Tšekin sekä Saksan ja Tšekin välillä toimineiden HVDC-muuntoasemien uudelleensijoitus

4.20  Mustanmeren reuna-alueen yhteydet (Black Sea Electricity Ring): Venäjä – Ukraina – Romania – Bulgaria – Turkki – Georgia

4.21  Mustanmeren alueen uudet yhteydet, jotta UCTE-verkko toimisi yhdessä kyseisten maiden verkkojen kanssa

4.22  Välimeren reuna-alueen yhteydet (Mediterranean Electricity Ring): Ranska – Espanja – Marokko – Algeria – Tunisia – Libya – Egypti – Lähi-idän maat – Turkki – Kreikka – Italia

4.23  Etelä-Espanjan ja Luoteis-Algerian välinen merenalainen kaapeli

4.24  Italian ja Pohjois-Afrikan (Algeria, Tunisia, Libya) välinen merenalainen kaapeli

4.25  Tunisian ja Italian välinen sähköverkkoyhteys

4.26  Barentsinmeren alueen uudet yhteydet

4.27  Tanskan ja Norjan välisten verkkoyhteyksien parantaminen

4.28  Obermoorweiler (DE) – Meiningen (AT) – Bonaduz (CH): kapasiteetin lisääminen edelleen

4.29  Bekescsaba (HU) – Oradea (RO)

4.30  Pecs (HU) – Sombor (YU)

4.31  Pecs (HU) – Ernestinovo (HR)

4.32  Veľké Kapušany (SK) – Ukrainan raja

4.33  Andrall (ES) – Encamp (AND): kapasiteetin lisääminen 220 kV:iin

4.34  Espanja – Andorra – Ranska: yhteyksien vahvistaminen

5.  Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen sähköverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Eritelmiä ei ole vielä määritelty.)

KAASUVERKOT

6.  Maakaasun käyttöönotto uusilla alueilla

6.1  Kaasuverkon rakentaminen Belfastista Pohjois-Irlannin luoteisaluetta kohti ja tarvittaessa Irlannin länsirannikolle

6.2  Nesteytetyn maakaasun terminaali Teneriffan Santa Cruzissa, Kanarian saaret (ES)

6.3  Nesteytetyn maakaasun terminaali Gran Canarian las Palmasissa (ES)

6.4  Nesteytetyn maakaasun terminaali Madeiralla (PT)

6.5  Kaasuverkon kehittäminen Ruotsissa

6.6  Baleaarien saariryhmän (ES) ja Manner-Espanjan välinen yhteys

6.7  Korkeapainehaara Traakiaan (EL)

6.8  Korkeapainehaara Korinttiin (EL)

6.9  Korkeapainehaara Luoteis-Kreikkaan (EL)

6.10  Lollandin ja Falsterin saarten (DK) yhteys

6.11  Nesteytetyn maakaasun terminaali Kyproksen saarella, Vasilikosin energialaitos

6.12  Yhteys Vasilikosin (CY) nesteytetyn maakaasun terminaalin ja Moni-voimalan (CY) välillä

6.13  Nesteytetyn maakaasun terminaali Kreetan saarella (EL)

6.14  Korkeapainehaara Patrasiin (EL)

6.15  Nesteytetyn maakaasun terminaali Maltassa

7.  Maakaasuyhteyksien kehittäminen, jotta täytettäisiin sisämarkkinoiden tarpeet tai parannettaisiin toimitusvarmuutta, erillisten maakaasuverkkojen liittäminen mukaan luettuna

7.1  Yksi uusi kaasuyhdysjohto Irlannin ja Skotlannin välille

7.2  Pohjoinen – eteläyhteys, mukaan lukien Dublin – Belfast -johto

7.3  Lacq (FR) – Calahorra (ES) -kaasujohdon kompressointiasema

7.4  Lussagnet (FR) – Bilbao (ES) -kaasujohto

7.5  Perpignan (FR) – Barcelona (ES) -kaasujohto

7.6  Niiden kaasujohtojen siirtokapasiteetin lisääminen, jotka tuovat kaasua Portugaliin Etelä-Espanjan kautta ja Galiciaan ja Asturiasiin Portugalin kautta

7.7  Puchkirchen (AT) – Burghausen (DE) -kaasujohto

7.8  Andorf (AT) – Simbach (DE) -kaasujohto

7.9  Wiener Neustadt (AT) – Sopron (HU) -kaasujohto

7.10  Bad Leonfelden (AT) – Linz (AT) -kaasujohto

7.11  Luoteis-Kreikka – Elbasan (Albania) -kaasujohto

7.12  Kreikka – Italia -yhdysjohto

7.13  Pääkaasuputken kompressointiasema Kreikassa

7.14  Itävallan ja Tšekin verkkojen liittäminen toisiinsa

7.15  Kaasunsiirtoväylä Kaakkois-Euroopassa Kreikan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbia ja Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian, Slovenian ja Itävallan kautta

7.16  Kaasunsiirtoväylä Itävallan ja Turkin välillä Unkarin, Romanian ja Bulgarian kautta

7.17  Yhdysjohdot Yhdistyneen kuningaskunnan, Alankomaiden ja Saksan välillä, jotka yhdistävät Luoteis-Euroopan tärkeimmät kaasukentät ja markkinat

7.18  Koillis-Saksan (Berliinin alue) ja Luoteis-Puolan (Szczecinin alue) välinen yhteys ja Schmölln – Lubmin -haara (DE, Greifswaldin alue)

7.19  Cieszyn (PL) – Ostrava (CZ) kaasujohto

7.20  Görlitz (DE) – Zgorzelec (PL) linjan jatkaminen ja erillisten maakaasuverkkojen yhteenliittäminen

7.21  Bernau (DE) – Szczecin (PL) linjan jatkaminen

7.22  Pohjanmeren offshore-laitosten yhteenliittäminen tai Tanskan offshore-laitosten liittäminen Yhdistyneen kuningaskunnan onshore-laitoksiin

7.23  Siirtokapasiteetin lisääminen Ranskan ja Italian välillä

7.24  Itämeren alueen kaasuyhdysputki Tanskan, Saksan ja Ruotsin välillä

7.25  Winkselen (BE) sekoituslaitos pohjois-eteläakselilla

7.26  Zeebruggen (BE) – Eynatten (BE) yhteyden kapasiteetin lisääminen

7.27  Kapasiteetin lisääminen pohjois-länsiakselilla: Zelzate (BE) – Zeebrugge (BE)

7.28  Tanskan ja Alankomaat yhteen liittävän sekä Pohjanmeren nykyiset tuotantolaitokset yhdistävän kaasujohdon rakentaminen

8.  8 Nesteytetyn maakaasun vastaanottokapasiteetin ja maakaasun varastointikapasiteetin lisääminen

8.1  Nesteytetyn maakaasun terminaali Le Verdon-sur-merissä (FR, uusi terminaali) ja kaasujohto Lussagnet'n (FR) varastoon

8.2  Nesteytetyn maakaasun terminaali Fos-sur-merissä (FR)

8.3  Nesteytetyn maakaasun terminaali Huelvassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.4  Nesteytetyn maakaasun terminaali Cartagenassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.5  Nesteytetyn maakaasun terminaali Galiciassa (ES), uusi terminaali

8.6  Nesteytetyn maakaasun terminaali Bilbaossa (ES), uusi terminaali

8.7  Nesteytetyn maakaasun terminaali Valencian alueella (ES), uusi terminaali

8.8  Nesteytetyn maakaasun terminaali Barcelonassa (ES), vanhan terminaalin laajennus

8.9  Nesteytetyn maakaasun terminaali Sinesissä (PT), uusi terminaali

8.10  Nesteytetyn maakaasun terminaali Revithoussassa (EK), vanhan terminaalin laajennus

8.11  Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren pohjoisrannikolla (IT)

8.12  Nesteytetyn maakaasun offshore-terminaali Adrianmeren pohjoisosassa (IT)

8.13  Nesteytetyn maakaasun terminaali Adrianmeren etelärannikolla (IT)

8.14  Nesteytetyn maakaasun terminaali Joonianmeren rannikolla (IT)

8.15  Nesteytetyn maakaasun terminaali Tyrrhenan rannikolla (IT)

8.16  Nesteytetyn maakaasun terminaali Ligurian rannikolla (IT)

8.17  Nesteytetyn maakaasun terminaali Zeebruggessa (BE, kapasiteetin lisäyksen toinen vaihe)

8.18  Nesteytetyn maakaasun terminaali Isle of Grainilla, Kentissä (UK)

8.19  Nesteytetyn maakaasun toisen terminaalin rakentaminen Manner-Kreikassa

8.20  Maanalaisten kaasun varastointilaitosten kehittäminen Irlannissa

8.21  Varasto Etelä-Kavalassa (EL), ehtyneen offshore-kaasukentän muuntaminen

8.22  Varasto Lussagnet'ssa (FR, vanhan laitoksen laajennus)

8.23  Varasto Pecoradessa (FR, ehtyneen öljykentän muuntaminen)

8.24  Varasto Elsassin alueella (FR, kehittäminen suolamuodostumiin)

8.25  Varasto Keski-Ranskan alueella (FR, pohjaveden pinnan kehittäminen)

8.26  Espanjan (uudet) varastot pohjois – eteläakselilla: Kantabriassa, Aragoniassa, Kastilia Leónissa, Kastilia La Manchassa ja Andalusiassa

8.27  Espanjan (uudet) varastot Välimeri-akselilla: Kataloniassa, Valenciassa ja Murciassa

8.28  Varasto Carriçossa (PT, uusi laitos)

8.29  Varasto Loenhoutissa (BE, vanhan laitoksen laajennus)

8.30  Varasto Stenlillessä (DK) ja Lille Torupissa (DK, vanhan laitoksen laajennus)

8.31  Varasto Tønderissa (DK, uusi laitos)

8.32  Varasto Puchkirchenissä (AT, vanhan laitoksen laajennus), johon kuuluu kaasujohto Penta West -verkkoon Andorfin (AT) lähellä

8.33  Varasto Baumgartenissa (AT, uusi laitos)

8.34  Varasto Haidachissa (A, uusi), johon kuuluu kaasujohto Euroopan kaasurunkoverkkoon

8.35  Maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Italiassa

8.36  Varasto Wierzchowicessa (PL), laitoksen laajentaminen

8.37  Varasto Kossakowossa (PL), maanalaisen varaston perustaminen

8.38  Malta (MT) – Sisilia (IT) -kaasujohto

8.39  Varasto Liettuassa (uusi laitos)

9.  Kaasunsiirtokapasiteetin (kaasunjakeluverkot) lisääminen

9.1  Yhteyksien luominen ja kehittäminen, pohjoinen kaasuverkko: Norja – Tanska – Saksa – Ruotsi – Suomi – Venäjä – Baltian maat – Puola

9.2  Keski-Pohjolan kaasujohto: Norja, Ruotsi, Suomi

9.3  Pohjois-Euroopan kaasujohto: Venäjä, Itämeri, Saksa

9.4  Kaasujohto Venäjältä Saksaan Latvian, Liettuan ja Puolan kautta, mukaan luettuna maanalaisten kaasun varastointilaitosten rakentaminen Latviaan, niin kutsuttu Amber-hanke

9.5  Suomen ja Viron välinen kaasuputki

9.6  Uusien kaasujohtojen rakentaminen Algeriasta Espanjaan ja Ranskaan sekä siihen liittyvä kapasiteetin lisääminen näiden maiden sisäisissä kaasuverkoissa

9.7  Algeria – Marokko – Espanja -johdon (Córdobaan asti) siirtokapasiteetin lisäys

9.8  Córdoba (ES) – Ciudad Real (ES) -kaasujohto

9.9  Ciudad Real (ES) – Madrid (ES) -kaasujohto

9.10  Ciudad Realin (ES) ja Välimeren rannikon (ES) välinen kaasujohto

9.11  Haarat Kastilia La Manchassa (ES)

9.12  Laajennus Luoteis-Espanjan suuntaan

9.13  Algerian ja Espanjan välinen merenalainen kaasujohto ja yhdysjohdot Ranskaan

9.14  Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Ukrainan, Slovakian ja Tšekin kautta

9.15  Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Euroopan unioniin Valko-Venäjän ja Puolan kautta

9.16  Jamal – Eurooppa II maakaasujohto

9.17  Yagal Sud -kaasujohto (Saksaan, Ranskaan ja Sveitsiin johtavan STEGAL-johdon välillä)

9.18  SUDAL East -kaasujohto (MIDAL-johdon välillä lähellä Itävallassa sijaitsevan PENTA johdon Heppenheim – Burghausenin liitoskohtaa)

9.19  STEGAL-kaasujohdon siirtokapasiteetin lisääminen lisäkaasun siirtämiseksi Tšekin ja Saksan rajalta sekä Puolan ja Saksan rajalta Saksan kautta muihin jäsenvaltioihin

9.20  Kaasujohto Libyan kaasukentiltä Italiaan

9.21  Kaasujohto Kaspianmeren maiden kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.22  Kreikka – Turkki -kaasujohto

9.23  Siirtokapasiteetin lisäys Venäjän kaasukentiltä Kreikkaan ja muihin Balkanin maihin Ukrainan, Moldavian, Romanian ja Bulgarian kautta

9.24  St. Zagora (BG) – Ihtiman (BG) -kaasujohto

9.25  Trans Adriatic -johto: Italian ja Kaakkois-Euroopan energiamarkkinat yhdistävä maakaasujohto Kaspianmeren/Venäjän/Lähi-idän kaasun tuontia varten

9.26  Yhdysjohdot Saksan, Tšekin, Itävallan ja Italian kaasuverkkojen välille

9.27  Kaasujohto Venäjän kaasukentiltä Italiaan Ukrainan, Slovakian, Unkarin ja Slovenian kautta

9.28  Alankomaista Saksan kautta Italiaan kulkevan TENP-kaasujohdon siirtokapasiteetin lisääminen

9.29  Taisnieres (FR) – Oltingue (CH) -kaasujohto

9.30  Kaasujohto Tanskasta Puolaan, mahdollisesti Ruotsin kautta

9.31  Nybro (DK) – Dragor (DK) -kaasujohto, mukaan lukien yhdysjohto Stenlillen varastoon (DK)

9.32  Kaasuverkko Barentsinmeren kentiltä Euroopan unioniin Ruotsin ja Suomen kautta

9.33  Corribin kentältä (IE, offshore) lähtevä kaasujohto

9.34  Kaasujohto Algerian kaasukentiltä Italiaan Sardinian kautta, haara Korsikaan

9.35  Kaasuverkko Lähi- ja Keski-idän kaasukentiltä Euroopan unioniin

9.36  Kaasujohto Norjasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan

9.37  Pecs (HU) – Kroatia -yhteys

9.38  Szeged (HU) – Oradea (RO) -yhteys

9.39  Vecses (HU) – Slovakia -yhteys

9.40  Beregdaroc (HU) – Ukraina -linjan kapasiteetin lisäys

10.  Toimet, joilla parannetaan yhteenliitettyjen kaasuverkkojen toimintaa sisämarkkinoilla

(Ei vielä eritelmiä.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 241, 28.9.2004, s. 17. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. kesäkuuta 2005. (4) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 11. (5) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EYVL L 236, 7.7.2004, s. 10). (6) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57. (7) EYVL L 228, 23.9.1995, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 807/2004 (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 46). (8) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (9) EYVL L 161, 29.6.1996, s. 154. (10) EYVL L 130, 25.5.1994, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (11) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 173/2005 (EUVL L 29, 2.2.2005, s.3). (12) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 73. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2257/2004 (EUVL L 389, 30.12.2004, s. 1). (13) * Kuuden kuukauden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista (KOM(2003)0739 – C5-0642/2003 – 2003/0300(COD))

P6_TA(2005)0212 A6-0130/2005

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2003)0739)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0642/2003),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6-0130/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. kesäkuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiatehokkuuspalveluista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(2),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan yhteisössä olisi ryhdyttävä toimiin energian loppukäytön tehokkuuden parantamiseksi ja energian kysynnän hallitsemiseksi sekä uusiutuvien energialähteiden tuottamisen edistämiseksi, sillä energian toimitus- ja jakeluedellytyksiin ei enää juurikaan voida vaikuttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä rakentamalla uutta kapasiteettia tai parantamalla siirto- ja jakeluverkkoa (KOM(2000) 769).(6) Direktiivillä lisätään näin toimitusvarmuutta.

(2)  Energian loppukäytön tehostaminen vähentää myös osaltaan hiilidioksidi- ja muita kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä päästöt lisääntyvät edelleen, minkä vuoksi Kioton sitoumusten täyttäminen on yhä vaikeampaa. Jopa 78 prosenttia yhteisön kasvihuonekaasupäästöistä johtuu energia-alaan liittyvästä ihmisen toiminnasta. Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ennakoidaan, että päästöjä on vähennettävä, jotta ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa (UNFCCC) vahvistettu pitkän aikavälin tavoite eli ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen tasolle, joka estäisi ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään, voidaan saavuttaa.

(3)  On toteutettava konkreettisia toimia, jotta voidaan saavuttaa yleistavoite eli vaarallisen ilmastonmuutoksen estäminen pitämällä maailman keskilämpötila tasolla, joka on vähemmän kuin 2 °C esiteollista tasoa korkeampi.

(4)  Energiatehokkuuden parantaminen mahdollistaa säästöpotentiaalin kustannustehokkaan hyödyntämisen taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Mainitut energiansäästöt voitaisiin saavuttaa energiatehokkuustoimilla ja kysynnän hallinnalla, minkä avulla Eurooppa voisi vähentää riippuvuuttaan energian tuonnista. Lisäksi energiatehokkaan teknologian käytön lisääminen voi edistää Euroopan innovatiivisuutta ja kilpailukykyä, mitä Wim Kokin korkean tason asiantuntijaryhmä on korostanut Lissabonin strategiaa koskevassa raportissaan.

(5)  Ehdotetut energiansäästötavoitteet eivät välttämättä johda energiankulutuksen vähenemiseen kaikissa jäsenvaltioissa tai yhteisön tasolla, ja siksi niillä ei välttämättä saavuteta yleistavoitetta eli vaarallisen ilmastonmuutoksen estämistä.

(6)  Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) ensimmäisen vaiheen toteuttamisesta annetussa komission tiedonannossa katsottiin, että energian kysynnän hallintaa koskevan direktiivin antaminen olisi yksi ensisijaisista ilmastonmuutokseen liittyvistä yhteisön toimenpiteistä.

(7)  Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/54/EY(7) ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/55/EY(8) annetaan mahdollisuus käyttää energian lisätarjonnan vaihtoehtona ja ympäristönsuojelutarkoituksessa energiatehokkuutta edistävää kysynnänhallintaa, jolloin jäsenvaltioiden viranomaiset voivat muun muassa järjestää uudesta kapasiteetista tarjouskilpailuja tai valita energiatehokkuutta edistävät kysynnänhallintatoimet, joihin kuuluu myös "valkoisten todistusten" järjestelmien soveltaminen.

(8)  Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan soveltamista; mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienillä yrityksillä on niiden alueella oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin hinnoin.

(9)  Sähkön, maakaasun, kivi- ja ruskohiilen, lämmityksen ja joissakin tapauksissa jopa kaukolämmön ja jäähdytyksen vähittäismarkkinoiden vapauttaminen on lähes aina johtanut energian tuotanto-, muunto- ja jakelujärjestelmien tehokkuuden paranemiseen ja kustannusten alenemiseen(9). Markkinoiden vapauttaminen ei ole johtanut sellaiseen merkittävään tuotteiden ja palvelujen kilpailuun, jonka tuloksena tehokkuus olisi parantunut kysyntäpuolella.

(10)  Direktiivin tarkoituksena ei ole pelkästään edistää energiatehokkuuspalvelujen tarjontapuolta, vaan luoda myös tehokkaampia kannustimia kysyntäpuolelle. Siksi jäsenvaltioiden olisi velvoitettava julkinen sektorinsa näyttämään esimerkkiä siinä, miten ne investoivat energiaa kuluttavien järjestelmien ylläpitoon ja muihin menoihin, energiapalveluihin ja muihin energiatehokkuustoimiin.

(11)  Energiatehokkuudesta Euroopan yhteisössä 7 päivänä joulukuuta 1998 antamassaan päätöslauselmassa(10) neuvosto vahvisti koko yhteisöä koskevan tavoitteen, jonka mukaan energian loppukäytön intensiteettiä on parannettava vielä yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa vuoteen 2010 saakka.

(12)  Komission toimintasuunnitelmasta energiatehokkuuden parantamiseksi Euroopan yhteisössä 14. maaliskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa(11) parlamentti toisti aiemman kantansa, että lopullisen energiaintensiteetin 2,5 prosentin vuosittaisiin vähennyksiin on mahdollista päästä, ja korosti energiatehokkuuden merkitystä Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa.

(13)  Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä vahvistettava sitovia kansallisia tavoitteita energian loppukäytön tehokkuuden edistämiseksi ja energiatehokkuuspalvelumarkkinoiden jatkuvan kasvun ja kannattavuuden varmistamiseksi ja siten Lissabonin strategian täytäntöönpanon edistämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä sopimuksia energiatehokkuutta lisäävien asianmukaisten standardien hyväksymisestä.

(14)  Loppukäytön tehokkuutta voidaan parantaa energiatehokkuuspalvelujen saatavuutta parantamalla ja kysyntää kasvattamalla.

(15)  Joulukuun 5 päivänä 2000 annetuissa neuvoston päätelmissä(12) todetaan, että energiapalvelujen edistäminen siten, että laaditaan asiaa koskeva yhteisön strategia, on yksi energiatehokkuuden parantamistoimien painopisteala.

(16)  Energian jakelu- ja vähittäismyyntiyritykset sekä muut energiatehokkuuspalvelujen tarjoajat voivat parantaa energiatehokkuutta Euroopan yhteisössä markkinoimalla energiatehokkuuspalveluja, joissa energian loppukäyttö on tehokasta, esimerkiksi tehokkaasti hoidettu lämpöviihtyvyys, kotitalouksien lämpimän veden jakelu, jäähdytys, valaistus ja käyttövoima. Voiton maksimointi näissä yrityksissä edellyttää näin ollen tulevaisuudessa pikemminkin sitä, että energiatehokkuuspalveluja myydään mahdollisimman monelle asiakkaalle, eikä niinkään sitä, että jokaiselle asiakkaalle myytäisiin mahdollisimman paljon energiaa. Energiantoimittajien ja vähittäismyyjien erilaisten toimintamuotojen välinen ristiintukeminen olisi ankarasti kiellettävä, jotta voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille energiatehokkuuspalvelujen tuottajille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä torjumaan kaikkinainen kilpailun vääristyminen tällä alalla.

(17)  Tarjonnan rahoittaminen ja kysyntäpuolen kustannukset ovat tärkeitä tekijöitä energiatehokkuuspalveluissa. Rahastojen perustaminen energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien täytäntöönpanon tukemiseksi ja energiatehokkuuspalvelumarkkinoiden kehityksen edistämiseksi on sen vuoksi tärkeä väline näiden markkinoiden syrjimättömässä alkurahoituksessa.

(18)  Energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavia energiatehokkuuspalveluja, energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuustoimia voidaan tukea ja/tai ne voidaan panna täytäntöön vapaaehtoisilla sopimuksilla, joita sidosryhmät tekevät jäsenvaltioiden nimittämien riippumattomien julkisten elinten kanssa.

(19)  Määriteltäessä energiasäästöjä koskevia mekanismeja jakelussa olevalle ja/tai loppukäyttäjille myytävälle energiamäärälle on otettava huomioon tehokkuutta lisäävät tekijät, joita syntyy sähkön kulutuksen mittaamisessa käytettävien teknisten innovaatioiden laajamittaisella käytöllä.

(20)  Tämän direktiivin antamisen jälkeen kaikki hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta energiatehokkuutta parantamalla 13 päivänä syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/76/ETY(13) olennaiset säännökset sisältyvät muuhun yhteisön lainsäädäntöön, minkä vuoksi direktiivi 93/76/ETY olisi kumottava.

(21)  Koska energian loppukäytön tehokkuuden edistämistä ja energiatehokkuuspalvelumarkkinoiden kehittämistä koskevien tavoitteiden saavuttaminen onnistuu paremmin yhteisön kuin jäsenvaltioiden tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)  Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(14) mukaisesti.

(  23 Tämä direktiivi vastaa direktiivin 2003/54/EY säännöksiä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SISÄLTÖ JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Tarkoitus

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä direktiiviä sovelletaan energian jakeluun ja vähittäismyyntiin loppukäyttäjille.

2.  Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle pienet energian jakelu- tai vähittäismyyntiyritykset.

3.  Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY(15) 4 artiklan 3 kohdassa luetellut rakennukset sekä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY(16) ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY(17) soveltamisalaan kuuluvat laitokset.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  "Energia': energia sähkön, kaasun (myös nesteytetyn maakaasun ja nestekaasun), kaukolämmön ja -jäähdytyksen, polttoöljyn, kivi- ja ruskohiilen, liikennepolttoaineiden sekä maa- ja metsätaloudesta ja maisemanhoidosta peräisin olevien energiatuotteiden ja -jätteen muodossa.

d)"Energiatehokkuustoimet': kaikki sellaiset minkä tahansa markkinatoimijan, hallitukset ja viranomaiset mukaan luettuina, aloitteesta toteutettavat toimet kuten   energiatehokkuuspalvelut, energiatehokkuusohjelmat ja -mekanismit tai vastaavat toimet, jotka johtavat todennettavissa ja mitattavissa oleviin parannuksiin energian loppukäytön tehokkuudessa ja siten energiansäästöön loppukäyttövaiheessa mittausjakson aikana.

e)  e) 'Energiatehokkuuspalvelut': energiapalvelut, energiatehokkuusohjelmat ja -mekanismit tai vastaavat toimet, jotka johtavat todennettavissa ja mitattavissa oleviin parannuksiin energian loppukäytön tehokkuudessa ja siten energiansäästöön loppukäyttövaiheessa mittausjakson aikana. Energiapalvelu on energian loppukäyttäjien aineellinen viihtyvyys, joka muodostuu energian ja energiaa käyttävän teknologian yhdistelmästä sekä tietyissä tapauksissa tämän palvelun (esimerkiksi sisätilojen lämpöviihtyvyys, valaistusviihtyvyys, kotitalouksien lämpimän veden jakelu, jäähdytys, tuotteiden valmistusprosessi) toimittamisen edellyttämistä huolto- ja muista toimista, joka täyttää laadulliset suoritusvaatimukset ja parantaa energiatehokkuutta; jonka tarjoamisesta on tehty määräaikainen sopimus ja josta hyötyvä asiakas tai toimija maksaa sen suoraan. Myös energiapalvelujen yksittäiset osatekijät, kuten esimerkiksi energianeuvonta ja energiansäästölaitteiden asentaminen, sisältyvät tämän direktiivin soveltamisalaan.

Kun moottoripolttoaineita myyvät energianjakelijat ja energian vähittäismyyntiyhtiöt tarjoavat tällaisia yksittäisiä osatekijöitä, näiden jakelijoiden ja yhtiöiden katsotaan täyttävän tämän direktiivin mukaiset velvoitteensa.

f)  "Energiatehokkuusohjelmat': energian loppukäyttäjiin tai markkinatoimijoihin kohdennetut toimenpiteet (esim. energiakatselmukset, hyvitykset energiatehokkaista laitteista ja tiedotuksesta sekä liitteessä III mainittujen toimenpiteiden kaltaiset muut toimenpiteet), joiden tavoitteena on auttaa edellä mainittuja toimijoita toteuttamaan energiatehokkuustoimia, joista maksetaan yleensä yhteisesti ja joiden toteuttamisesta huolehtivat kansalliset virastot, vähittäismyyjät, jakelijat ja muut markkinatoimijat.

g)  "Energiatehokkuusmekanismit': hallitusten tai viranomaisten toteuttamat erityiset toimenpiteet, kuten sertifiointi, säännellyt tariffit, verot, tukijärjestelmät tai rahoitus, joilla pyritään tukemaan tai kannustamaan energiayrityksiä, energiapalveluyrityksiä, asentajia ja muita markkinatoimijoita tarjoamaan energiatehokkuuspalveluja ja energiatehokkuusohjelmia, joita ei ole kohdennettu suoraan loppukäyttäjiin.

h)  "Loppukäyttäjä': loppukäyttäjä kotitalouksissa, maataloudessa, kaupan alalla, julkisella sektorilla, teollisuudessa (lukuun ottamatta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I lueteltuja aloja ja direktiivin 96/61/EY liitteessä I lueteltuja teollisen toiminnan luokkia) ja liikenteen alalla (lukuun ottamatta lentoliikennettä ja merenkulkua).

i)  "Kolmansien osapuolten rahoitussopimus': sopimusperusteinen järjestely, johon osallistuu energiantoimittajan ja energiatehokkuutta parantavista toimista hyötyvän osapuolen ohella kolmas osapuoli, joka toteuttaa energiatehokkuutta parantavia toimia ja tavallisesti rahoittaa investoinnin sekä perii maksun energiatehokkuudesta hyötyvältä osapuolelta maksuna, joka vastaa osittain energiasäästöä, joka saavutettiin energiatehokkuutta parantavien toimien ansiosta.

j)  "Energiatehokkuutta koskeva sopimus': sopimukseen perustuva sitoumus, jolla taataan sopimuksen voimassaoloajaksi se, että energiatehokkuuspalvelun toteuttaminen parantaa sovitulla tavalla energiatehokkuutta. Tähän yrityksen tekemään sitoumukseen sisältyy velvollisuus saavuttaa tulos, joka takaa toimitetun palvelun (viihtyvyys, palvelujen luonne jne.).

k)  "Energiansäästöön tarkoitetut rahoitusvälineet': säästöjen sekä suoritusten tason ja laadun varmistamiseksi energiatehokkuuspalvelumarkkinoilla käytettävät kolmansien osapuolten rahoitussopimukset, energiatehokkuutta koskevat sopimukset, säästösopimuksiin liittyvä takuu, energia alalla tapahtuva ulkoistaminen ja muut vastaavat sopimukset.

l)  "Energianjakelija': luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vastaa energiankuljetuksesta joko runkoverkkojen ja putkijohtojen kautta ("verkossa siirrettävä energia") (esimerkiksi keski- ja pienjännitteinen sähkö, maakaasu ja kaukolämpö) tai muiden kuljetus- ja jakeluverkkojen kautta, joilla esimerkiksi lämmitysöljy, kivihiili, ruskohiili ja liikennepolttoaineet toimitetaan loppukäyttäjille.

m)  "Energian vähittäismyyntiyritys': energian vähittäismyyntiä harjoittava yritys, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka myynti suuntautuu energiaa omaan käyttöönsä ostaville kotitalouksille tai kaupan ja teollisuuden alan asiakkaille.

n)  "Pienet energian jakelu- tai vähittäismyyntiyritykset': jakelijat tai vähittäismyyjät, joiden vuotuinen liikevaihto vastaa alle 50 GWh:a kaukolämmön ja -jäähdytyksen sähkönkulutuksena mitattuna tai muiden energiankantajien toimitettuja kuutiometri- tai tonnimääriä.

o)  "Energiapalveluyritys': yritys, joka tarjoaa energiatehokkuuspalveluja, energiatehokkuusohjelmia ja/tai muita energiatehokkuustoimia käyttäjän tiloissa.

p)  "Energiakatselmukset': järjestelmällinen menettely, jolla saadaan luotettavaa tietoa esimerkiksi rakennustyömaiden ja teollisen toiminnan energiankulutuksesta, jonka avulla voidaan tunnistaa mahdollisuudet kustannustehokkaaseen energian säästöön ja ilmaista säästön suuruus ja jossa raportoidaan havainnoista.

q)  "Valkoiset todistukset': riippumattoman sertifiointilaitoksen antamat todistukset, joissa todistetaan oikeiksi markkinatoimijoiden väitteet, jotka koskevat energian säästöä energian loppukäytön tehokkuutta edistävien toimenpiteiden toteuttamisen ansiosta.

II LUKU

ENERGIANSÄÄSTÖTAVOITTEET

4 artikla

Yleistavoite

1.  Jäsenvaltioiden on asetettava sitovia tavoitteita energiatehokkuuspalveluista, energiatehokkuusohjelmista ja liitteessä III lueteltujen toimenpiteiden kaltaisista muista energiatehokkuustoimista koituvaa kumulatiivista energiansäästöä varten ja huolehdittava siitä, että tavoitteet saavutetaan.

2.  Tavoitteisiin on sisällyttävä säästettävä energiamäärä, joka vastaa direktiivin täytäntöönpanoa seuraavien ensimmäisten kolmen vuoden aikana yhteensä vähintään 3 prosenttia, sitä seuraavien kolmen vuoden aikana vähintään 4 prosenttia ja taas sitä seuraavien kolmen vuoden aikana vähintään 4,5 prosenttia loppukäyttäjille toimitetusta ja/tai myydystä energiamäärästä laskettuna liitteen I perusteella. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset eivät saa olla niistä koituvia etuja suuremmat.

3.  Kunkin jäsenvaltion on määritettävä energiatehokkuutta lisäävät ohjelmat ja toimet.

4.  Loppukäyttäjille suuntautuvassa jakelussa ja vähittäismyynnissä näkyvien tavoitteen mukaisten ensimmäisten säästöjen katsotaan ajoittuvan ensimmäiseen kalenterivuoteen sen jälkeen, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Säästöä korotetaan soveltamalla seuraavina vuosina tavoitteita kumulatiivisesti vuoteen 2015.

5.  Energiankulutuksen perusvuosi ja muut edellytykset, kuten aikaisempina vuosina toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset, lasketaan liitteessä I vahvistetun menetelmän mukaisesti, ja säästöt mitataan ja todennetaan liitteessä IV vahvistettujen ohjeiden mukaisesti. Vertailussa ja vertailukelpoisiin yksiköihin muunnossa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja muuntokertoimia.

6.  Jos 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kertomuksesta käy ilmi, että jäsenvaltion toteuttamat toimet eivät johda 2 kohdassa tarkoitettuun energiatehokkuuden kasvuun, kyseinen jäsenvaltio on velvollinen toteuttamaan lisätoimia tavoitteen saavuttamiseksi.

7.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva riippumaton julkisen sektorin viranomainen tai virasto, joka huolehtii yleisestä valvonnasta, vastaa 2 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvän kehyksen seurannasta, todentaa energiatehokkuuspalveluista, -ohjelmista ja muista energiatehokkuustoimista, mukaan lukien nykyiset kansalliset energiatehokkuustoimet, koituvat säästöt ja raportoi tuloksista.

Tehtävien osia voidaan antaa myös yksityisten yksiköiden tehtäväksi.

8.  Viimeistään kaksi vuotta ennen kuin ajanjakso, jona 2 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita sovelletaan, päättyy, komissio esittää ehdotuksen, jolla vahvistetaan energiatehokkuutta koskevia sitovia lisätavoitteita, jotka tulevat voimaan kyseisen ajanjakson päättyessä.

9.  Kun komissio on tarkastellut tavoitteita ja raportoinut siitä ensimmäisen kerran, se voi tarvittaessa tehdä ehdotuksen direktiiviksi, jossa markkinakeskeistä lähestymistapaa energiatehokkuuteen kehitetään edelleen ja käyttöön otetaan "valkoiset todistukset".

10.  Komissio voi vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta kehittää ja hyväksyä 20 artiklan mukaista komiteamenettelyä noudattaen sitovia eriytettyjä kansallisia tavoitteita.

Tämän prosenttiosuuden laskemisessa on otettava huomioon saavutettu energiatehokkuuden taso kussakin jäsenvaltiossa (toisin sanoen ottaen toisin huomioon energiatehokkuuteen liittyvien toimien avulla saavutettu hiilidioksidipäästöjen väheneminen).

Eriytettyjen kansallisten tavoitteiden on täytettävä yleisesti vastaavat 2 kohdassa tarkoitetut sitovat yhteisön laajuiset kolmivuotistavoitteet.

Liitteessä I olevan 3 kappaleen soveltaminen lakkaa samalla.

11.  Jäsenvaltioiden on pyrittävä alakohtaisten energiatehokkuusindikaattorien pohjalta yhteisiin EU:n laajuisiin vertailuarvoihin energiatehokkuuden parantamiseksi kaikilla asianomaisilla aloilla.

Komissio laatii 20 artiklan mukaisella menettelyllä yhtenäisiä energiatehokkuuden indikaattoreita ja niihin perustuvia vertailuarvoja liitteessä V tarkoitetuille energian muuntomarkkinoille ja osamarkkinoille.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kolmen vuoden kuluttua täytäntöönpanosta kertomuksen edistyksestä, jota indikaattorien ja vertailuarvojen määrittämisessä on saavutettu.

Heti, kun komissio yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laatii 20 artiklan mukaista menettelyä noudattaen kaikkia liitteessä V tarkoitettuja energian muuntomarkkinoita ja osamarkkinoita koskevia indikaattoreita, jäsenvaltioiden on päätettävä yhdessä, korvataanko 2 kohdan mukaiset yleiset tavoitteet vertailuarvoilla, kunhan vertailuarvojen saavuttamisen avulla säästetty energian määrä vastaa 2 kohdassa asetettuja vastaavia sitovia tavoitteita.

5 artikla

Energian loppukäytön tehokkuuden huomioon ottaminen julkisen sektorin hankintamenettelyissä

1.  Jäsenvaltioiden on asetettava sitovia tavoitteita energiatehokkuuspalveluista, energiatehokkuusohjelmista ja muista energian loppukäytön tehokkuutta edistävistä toimenpiteistä julkiselle sektorille koituvaa energiansäästöä varten ja huolehdittava siitä, että tavoite saavutetaan. Nämä tavoitteet voivat sisältyä 4 artiklan 1 kohdassa säädettyihin yleistavoitteisiin, joten julkisen sektorin tavoitteiden täyttäminen auttaa saavuttamaan yleistavoitteet.

2.  Julkisen sektorin tavoitteisiin on sisällyttävä direktiivin voimaantuloa seuraavien ensimmäisten kolmen vuoden aikana yhteensä vähintään 4,5 prosentin, sitä seuraavien kolmen vuoden aikana vähintään 5,5 prosentin ja taas sitä seuraavien kolmen vuoden aikana vähintään 6 prosentin säästö tälle sektorille toimitetusta ja/tai myydystä energiamäärästä. Säästö jaotellaan ja lasketaan 4 artiklan 4 kohdan ja liitteessä I vahvistetun menetelmän mukaisesti. Vertailussa ja primäärienergiaksi muunnossa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja muuntokertoimia.

3.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva hallinnosta ja täytäntöönpanosta vastaava organisaatio, joka vastaa julkisille hankinnoille asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta ja antaa energiatehokkuutta koskevia neuvoja ja hankintaohjeita. Nämä organisaatiot voivat olla 4 artiklan 7 kohdassa mainittuja julkisen sektorin viranomaisia tai virastoja.

4.  Edellä 1 kohdan mukaisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava julkisia hankintoja koskevia ohjeita, jotta viranomaiset velvoitetaan ottamaan energiatehokkuutta koskevat näkökohdat huomioon energiatehokkuuspalveluja, energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuustoimia koskevissa investoinneissaan ja toimintabudjeteissaan ja vahvistamaan energiatehokkuus julkisten tarjouskilpailujen ensisijaiseksi arviointikriteeriksi. Ohjeiden on oltava julkisia hankintoja koskevassa kansallisessa ja yhteisön lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisia, ja niissä käsitellään ainakin seuraavia seikkoja:

Jäsenvaltioiden on julkistettava julkisten hankintojen energiatehokkuudesta annetut ohjeet, ja komissio arvioi nämä ohjeet 2 kohdassa tarkoitetun tavoitteen soveltamisajanjakson päätyttyä.

5.  Kun ajanjakso, jona tavoitteita sovelletaan, päättyy, komissio tarkastelee uudelleen 2 kohdassa mainittuja tavoitteita. Komissio voi tehdä ehdotuksen mainittujen tavoitteiden soveltamisjakson pidentämisestä tai tavoitteiden muuttamisesta. Samalla komissio tarkastelee, onko tarkoituksenmukaista tehdä ehdotus yhdenmukaistetuista ohjeista ja toimista julkisen sektorin energiatehokkuuden lisäämiseksi.

6 artikla

Energian loppukäytön tehokkuus muilla aloilla

Yritykset voivat alansa sisällä tehdä yhdessä sopimuksia energian loppukäytön tehokkuuden edistämisestä.

Tämän saavuttamiseksi yritykset voivat esittää anomuksen komissiolle, joka ilmoittaa kahden kuukauden kuluessa, voidaanko energiansäästölle asettaa alaa sitovia tavoitteita.

III LUKU

ENERGIAN LOPPUKÄYTÖN TEHOKKUUDEN JA ENERGIATEHOKKUUSPALVELUJEN EDISTÄMINEN

7 artikla

Energian jakelu- ja vähittäismyyntiyritykset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava muille kuin tässä artiklassa tarkoitetuille yrityksille tarjottavista riittävistä kannustimista, yhtäläisistä kilpailuolosuhteista, yhtäläisistä mahdollisuuksista ja avoimuudesta, jotta ne voivat tarjota ja toteuttaa itsenäisesti energiapalveluja.

8 artikla

Säästöjen toteutus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiatehokkuuspalveluja, energiatehokkuusohjelmia tai muita energiatehokkuustoimia tarjotaan kaikille vaatimukset täyttäville asiakkaille, myös pienille ja keskisuurille yrityksille, kuluttajille ja pienkuluttajien vapaaehtoisille yhteenliittymille, ja että pätevät laitokset, myös asentajat, energiapalveluyritykset, energianeuvojat ja energiakonsultit, pystyvät mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan ja toteuttamaan energiatehokkuuspalveluja, ohjelmia ja muita toimia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että polttoaine- ja liikenneala täyttävät omat erityiset energiatehokkuus- ja energiansäästövelvoitteensa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin energia-ala täyttää omat erityiset energiatehokkuus- ja energiansäästövelvoitteensa, jotka määräytyvät suhteessa kyseisen alan osuuteen taloudessa ja kulutuksen kehitykseen viimeksi kuluneina vuosina.

9 artikla

Tiedotus ja neuvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiatehokkuutta edistetään painokkaammin koulu-, ammatti- ja yliopisto-opetuksessa, täydennys- ja jatkokoulutuksessa sekä aikuiskoulutuksessa.

2.  Jäsenvaltioiden on luotava asianmukaiset edellytykset ja kannustimet, jotta markkinoiden toimijat voivat tehostaa loppukäyttäjien tiedottamista ja neuvontaa energiatehokkuudesta.

3.  Jäsenvaltioiden on tuettava tämän direktiivin tavoitteita kansallisella tiedotuspolitiikallaan.

10 artikla

Sopimusperusteinen yrittäminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimet keskeisten esteiden poistamiseksi sopimusperusteisen yrittämisen markkinoilta ja kannustimien luomiseksi sopimusperusteisen yrittämisen malleille.

11 artikla

Energiapalvelujen tarjoajien pätevyys, sertifiointi ja akkreditointi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiatehokkuuspalveluja tarjoavien markkinatoimijoiden saatavilla on asianmukaisia pätevyys-, sertifiointi- ja/tai akkreditointijärjestelmiä henkilökunnan teknisen pätevyyden sekä tarjottujen energiatehokkuuspalvelujen laadun ja luotettavuuden ylläpitämiseksi. Jäsenvaltion viranomaisten tässä tarkoituksessa antamat pätevyyttä, sertifiointia ja akkreditointia koskevat todistukset on toisen jäsenvaltion pyynnöstä tunnustettava vastavuoroisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on 19 artiklan mukaisesti sisällytettävä komissiolle annettavaan kertomukseensa arvio kansallisten pätevyys-, sertifiointi- ja/tai akkreditointijärjestelmiensä tehokkuudesta ja mahdollisesti tarvittavasta yhdenmukaistamisesta yhteisön tasolla.

12 artikla

Energiansäästöön tarkoitetut rahoitusvälineet

1.  Jäsenvaltioiden on kumottava sellainen kansallinen lainsäädäntö ja asetukset, joissa energiansäästöön tarkoitettujen rahoitusvälineiden ja sopimusten (kuten kolmansien osapuolten rahoituksen ja energiatehokkuutta koskevien sopimusten) käyttö energiatehokkuuspalvelumarkkinoilla kielletään tai sitä rajoitetaan, tai muutettava tällaista lainsäädäntöä ja asetuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on laadittava 1 kohdassa mainittuja välineitä ja sopimuksia koskevat mallisopimukset energiatehokkuuspalvelujen ja energiatehokkuustoimien julkisia ja yksityisiä hankkijoita varten.

13 artikla

Verkossa siirrettävää energiaa koskevat tariffit ja muu sääntely

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tariffien sääntelyjärjestelmiin sisältyvät kannustimet siirretyn energian määrän tai energian myynnin lisäämiseksi verkossa siirrettävän energian jakelun monopolisegmenteissä poistetaan. Tavoitteeseen voidaan pyrkiä ottamalla käyttöön siirto- ja jakelutariffit, joissa otetaan myydyn määrän ohella huomioon esimerkiksi asiakkaiden lukumäärä käyttämällä tulorajoja tai muita vastaavia toimenpiteitä, joilla on sama vaikutus.

14 artikla

Rahastot ja rahoitusmekanismit

1.  Jäsenvaltiot voivat perustaa rahaston tai rahastoja, joista tuetaan energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien tarjoamista ja joilla edistetään energiatehokkuuspalvelumarkkinoiden kehittämistä, myös energiakatselmuksia, energiansäästöön tarkoitettuja rahoitusvälineitä sekä tarvittaessa mittaamista ja riittävästi tietoja sisältävää laskutusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista. Jos rahastoja perustetaan, ne suunnataan myös loppukäyttäjäsektoreille, joille liiketoimista aiheutuvat kustannukset ovat korkeampia ja jotka ovat riskialttiimpia, ja niillä tulisi edistää energiatehokkuuspalvelujen tarjoajien markkinoiden kehittämistä.

2.  Jos rahastoja perustetaan, niistä voidaan antaa avustuksia, lainoja, vakuuksia ja/tai muunlaista rahoitusta tulosten takaamiseksi.

3.  Rahastot ovat energiatehokkuuspalvelujen, energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien kaikkien pätevien tarjoajien, kuten energiapalveluyritysten, riippumattomien energianeuvojien ja asentajien, käytettävissä energiatehokkuuspalvelujen sisämarkkinoilla. Tarjouskilpailuissa on noudatettava julkisia hankintoja koskevia voimassa olevia säännöksiä, ja on myös varmistettava, että rahastot täydentävät kaupallisesti rahoitettuja energiatehokkuuspalveluja, energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuustoimia eivätkä kilpaile niiden kanssa.

4.  Perustettava(t) rahasto(t) voidaan rahoittaa korotetuilla tariffeilla ja/tai hinnoilla, 7 artiklassa tarkoitettujen energia-alan toimijoiden suorittamalla maksulla, energiaverolla tai muilla rahoitusvälineillä.

5.  Jäsenvaltiot voivat saavuttaa tavoitteensa myös energiansäästötoimenpiteitä koskevilla palvelusopimuksilla, joissa palveluyritys ottaa tehtäväkseen julkisten laitosten energialaitteistojen ja -palvelujen uudistamisen ilman korvamerkittyjä varoja. Kyseinen yritys vastaisi rahoituksesta ja hankkeen edellyttämistä uudistuksista. Maksu suoritettaisiin usean vuoden aikana uudistuksista tulleilla säästöillä.

15 artikla

Energiakatselmukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saatavilla on riippumattomia korkealaatuisia energiakatselmusjärjestelmiä, joiden avulla pystytään tunnistamaan mahdolliset energiatehokkuustoimi- ja energiatehokkuuspalvelutarpeet sekä valmistelemaan niiden täytäntöönpanoa. Katselmuksia on tarjottava myös kotitalouksille ja pienille kaupallisille sekä pieni- ja keskikokoisille teollisuustiloille ja yrityksille, joille liiketoimista aiheutuvat kustannukset ovat suhteellisen korkeita. On käytettävä energiatehokkuuden hallinta- ja auditointijärjestelmää (E2MAS), silloin kun se on mahdollista.

16 artikla

Energian ja energian käyttöön tarkoitettujen välineiden muuntaminen

Komissio arvioi viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta, missä määrin energiatehokkuutta on parannettu ja voidaan parantaa energiaa ja energian käyttöön tarkoitettuja laitteita muuntamalla, kuten siirtymällä yksittäisten kuumavesisäiliöiden käytöstä kaukolämmitykseen tai korvaamalla fossiiliset energialähteet uusiutuvilla energialähteillä.

Jäsenvaltiot voivat käyttää tätä arviota lisävälineenä saadakseen enemmän säästöpotentiaalia ja ekologisia etuja pyrkiessään saavuttamaan energiansäästötavoitteensa.

17 artikla

Energiankulutuksen mittaaminen ja riittävästi tietoja sisältävä laskutus

1.  Jäsenvaltioiden on yhdessä energiayritysten kanssa varmistettava, että aina, kun uusi liittymä perustetaan tai olemassa oleva mittari korvataan uudella, ja jos se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja suhteessa mahdollisiin säästöihin, verkossa siirrettävän energian yritysten asiakkaille tarjotaan kilpailukykyisin hinnoin käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka mittaavat tarkasti käyttäjän todellisen energiankulutuksen ja todellisen käyttöajan.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskutuksessa näkyy ymmärrettävällä tavalla todellinen kulutus. Lisäksi käyttäjille on annettava säännöllisesti tietoa heidän kulutusluvuistaan, jotta he pystyvät säätelemään omaa energiankulutustaan. Samassa laskussa on tapauksen mukaan oltava nähtävissä verkossa siirrettävän energian jakelu- ja energiamaksut.

3.  Jäsenvaltioiden on yhdessä energiayhtiöiden kanssa varmistettava, että energianjakelijat ja/tai vähittäismyyjät antava loppukäyttäjille tarkoitetuissa laskuissa tai niiden liitteissä, sopimuksissa, liiketoimissa, jakeluasemilla saatavissa kuiteissa ja myynninedistämisaineistossa seuraavat tiedot:

18 artikla

Energiasäästöjä koskevien mekanismien määrittäminen

Määriteltäessä energiasäästöjä koskevia mekanismeja jakelussa olevalle ja/tai loppukäyttäjille myytävälle energiamäärälle olisi otettava huomioon tehokkuutta lisäävät tekijät, joita saavutetaan sähkön kulutuksen mittaamisessa käytettävien teknisten innovaatioiden laajamittaisella käytöllä.

IV LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

19 artikla

Kertomus

1.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle tämän direktiivin yleisestä hallinnosta ja täytäntöönpanosta vuoden kuluttua sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Raporttiin on sisällytettävä tiedot toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä, energiapalvelujen tarjoajan pätevyys, sertifiointi ja/tai akkreditointi mukaan luettuna, ja "alhaalta ylös' -mallin soveltamisesta. Siihen on myös sisällytettävä tiedot energiakatselmusjärjestelmistä, energiansäästöön tarkoitettujen rahoitusvälineiden käytöstä, kulutuksen mittaamisen parannuksista ja riittävästi tietoja sisältävästä laskutuksesta. Tiedot toimenpiteiden odotetusta vaikutuksesta ja rahoituksesta on niin ikään esitettävä.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 päivään lokakuuta 2009 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi vuoteen 2015 saakka kertomus siitä, kuinka hyvin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten vuotuisten energiansäästötavoitteiden ja 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen julkisen sektorin tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, sekä 7 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen energiatehokkuuspalvelujen kehittymisestä. Säästöjen laskennassa huomioon otettu edellisten vuosien toimenpiteiden vaikutus on tarkennettava asianmukaisesti ja ilmoitettava määrällisesti. Raportointia jatketaan 4 ja 5 artiklassa tarkoitettuun tavoitteen viimeiseen soveltamisvuoteen asti.

3.  Komissio arvioi jäsenvaltioiden raporttien perusteella, kuinka hyvin jäsenvaltiot ovat edistyneet kansallisten tavoitteidensa saavuttamisessa. Komissio julkaisee päätelmänsä kertomuksessa, jonka se antaa ensimmäisen kerran neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen jälkeen joka kolmas vuoksi. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia lisätoimenpiteistä. Komissio varmistaa, että jäsenvaltiot vaihtavat keskenään tietoja parhaista energiansäästökäytännöistä.

4.  Komissio julkaisee viimeistään kaksi vuotta tämän direktiivin täytäntöönpanon jälkeen kustannus-hyöty -analyysin, jossa tarkastellaan energian loppukäytön tehokkuutta koskevien EU-normien, asetusten, politiikkojen ja toimien välisiä yhteyksiä.

20 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea.

2.  Jos tähän artiklaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.  Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 93/76/ETY 24 artiklassa ilmoitetusta voimaantulopäivästä alkaen.

22 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2006. Niiden on toimitettava komissiolle viipymättä nämä säännökset kirjallisina sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

23 artikla

Uusi lainsäädäntö

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 1 päivää tammikuuta 2007 ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, joka kattaa kokonaisvaltaisesti energiatehokkuuden ja energiapalvelujen edistämisen polttoaine- ja liikennealalla.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

25 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Loppukäytön tehokkuudelle asetettavien tavoitteiden laskentatapa

Direktiivin 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut kansalliset tavoitteet lasketaan seuraavalla menetelmällä:

1.  Jäsenvaltiot laskevat maansa osalta energian loppukäytön kokonaismäärän aritmeettisen keskiarvon siltä viimeisimmältä tämän direktiivin täytäntöönpanoa edeltävältä viisivuotisjaksolta, josta on saatavissa virallisia tietoja. Tämän arvon perusteella lasketaan energiansäästön tavoitemäärä. Perusarvoa käytetään koko tämän direktiivin voimassaoloajan. Tässä on käytettävä tietoja, jotka koskevat loppukäyttäjille kyseisen jakson aikana toimitetun tai myydyn energian määrää, jota ei ole tarkistettu astepäivälukujen, rakennemuutosten tai tuotannon muutosten huomioon ottamiseksi.

2.  Energiansäästötavoitteet lasketaan viisivuotisjakson keskimääräisen energiankulutuksen perusteella ja ilmaistaan absoluuttisina lukuina gigawattitunteina tai vastaavina yksiköinä käyttäen liitteessä II ilmoitettuja muuntokertoimia. Menetelmä on riippumaton BKT:n kasvusta.

3.  Jonakin tiettynä vuonna tämän direktiivin voimaantulon jälkeen toteutunut energiansäästö, joka on tulosta aiempana vuonna, kuitenkin aikaisintaan vuonna 2000, käynnistetyistä ja jatkuvasti vaikuttavista energiatehokkuustoimista, voidaan ottaa huomioon energiansäästön määrää laskettaessa. Tämä energiansäästö on voitava mitata ja todentaa tämän direktiivin liitteessä IV olevien suuntaviivojen mukaisesti.

LIITE II

Tiettyjen loppukäyttövaiheen polttoaineiden primäärienergiasisältö - muuntotaulukko

LIITE III

Vaatimukset täyttävät energiatehokkuusohjelmat ja muut energiatehokkuustoimet

Tässä liitteessä annetaan esimerkkejä siitä, millä aloilla energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuustoimia voidaan kehittää ja toteuttaa. Jotta energiatehokkuuspalvelujen, energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien voitaisiin katsoa olevan 4 ja 5 artiklassa tarkoitettujen energiansäästötavoitteiden mukaisia, niihin on kuuluttava toimia, jotka johtavat todennettavissa ja mitattavissa oleviin säästöihin energiankäytössä lisäämättä ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Energiatehokkuuspalvelujen, energiatehokkuusohjelmien, energiatehokkuuden parantamisen välineiden ja muiden energiatehokkuustoimien on oltava kustannustehokkaita, ja niitä saavat tarjota ja toteuttaa kaikki sertifioidut, pätevät ja/tai akkreditoidut energiatehokkuuspalvelujen, energiatehokkuusohjelmien ja muiden energiatehokkuustoimien tarjoajat. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, vaan se on tarkoitettu opastukseksi.

1.  Alat, joilla energiatehokkuusohjelmia ja muita energiatehokkuustoimia voidaan yksilöidä ja toteuttaa:

u)   japanilaisen "top runner' -periaatteen käyttöönotto, vertailuarvojen asettaminen tai kansallisten energiamerkkien käyttöönotto.

2.  Vaatimukset täyttävät horisontaaliset toimet

LIITE IV

Suuntaviivat energiansäästön mittaamista ja todentamista varten

1.  Energiansäästön mittaustapa

Direktiivin 4 ja 5 artiklassa tarkoitettua energiansäästöä mitattaessa on käytettävä "alhaalta ylös" -mallia. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyn energiatehokkuuspalvelun tai energiatehokkuusohjelman, -toimen tai -hankkeen avulla saavutettu energiansäästö mitataan kilowattitunteina (kWh), jouleina (J) tai öljykiloekvivalentteina (kgoe) ja lasketaan yhteen muiden vastaavien palvelujen, ohjelmien, toimien tai hankkeiden energiansäästötulosten kanssa. Direktiivin 4 artiklan 7 kohdan mukaisesti nimetyt viranomaiset tai virastot varmistavat, että energiatehokkuustoimia yhdistelemällä saavutettua energiansäästöä ei lasketa mukaan kahdesti.

Direktiivin 20 artiklassa tarkoitetun komitean tehtävänä on laatia vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta selkeä, avoin ja epäbyrokraattinen, yhdenmukaistettu eurooppalainen "alhaalta ylös" -malli ja mahdollistaa sen täytäntöönpano.

Malli perustuu "alhaalta ylös" -malleihin, joita jotkut maat ovat jo kehittäneet ja soveltaneet tehokkaasti ja epäbyrokraattisesti. Arviointikustannukset eivät saa pilottiohjelmia lukuun ottamatta ylittää 2 prosenttia ohjelman kustannuksista.

Jäsenvaltioiden on vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta mukautettava energiansäästön mittaus- ja todentamismenetelmänsä vastaamaan yhdenmukaistettua eurooppalaista "alhaalta ylös" -mallia.

"Alhaalta ylös" -mallia voidaan käyttää yksinkertaistettuna menettelynä energiatehokkuusohjelmissa (esim. tukiohjelmat tai maksuton energianeuvonta), joilla saavutettava kokonaisenergiansäästö vastaa todennäköisesti alle 40 miljoonaa kWh:a vuodessa: esim. säästö kilowattitunteina = säästö tietyn tyyppistä tointa kohti x toimien lukumäärä (todetut osallistujamäärät ja toimet osallistujaa kohti, ellei niitä ole käytettävissä, saadaan esim. markkinatietojen ja indikaattoreiden avulla tai tekemällä arvioita, jotka perustuvat edustavaan satunnaisotantaan). Todetussa tietyn tyyppisellä toimella saavutetussa säästössä on otettava tällöin huomioon kerrannaisvaikutuksille laskettu vähennys.

Kun arvioidaan energiapalveluja (esim. energiansäästöurakkasopimukset tai maksullinen energianeuvonta, joilla saavutettava energiansäästö käyttäjää kohti vastaa todennäköisesti alle 40 000 kWh:a vuodessa, voidaan käyttää energiatehokkuusohjelmille tarkoitettua yksinkertaistettua menetelmää.

Kun arvioidaan horisontaalisia toimia, voidaan käyttää energiatehokkuusindikaattoreita, jos voidaan määritellä, mihin suuntaan ne kehittyisivät ilman horisontaalisia toimia. Kohdennettujen energiatehokkuusohjelmien, energiapalvelujen ja muiden välineiden avulla saatujen säästöjen kaksinkertainen laskenta on voitava estää. Tämä koskee erityisesti energia- tai CO2-veroja ja tiedotuskampanjoita.

Direktiivin 19 artiklan mukaisesti annettavassa raportissa ilmoitettavat energiansäästötulokset on mitattava seuraavasti:

a)  Jos palvelu tai ohjelma/hanke on saatettu päätökseen ja raportointiajankohtana on käytettävissä riittävästi tietoja, tulokset on mitattava tämän liitteen 2.1 kohdan mukaisesti.

b)  Jos palvelua tai ohjelmaa/hanketta ei ole saatettu päätökseen tai raportointiajankohtana ei ole käytettävissä riittävästi tietoja, tulokset on mitattava tämän liitteen 2.2 kohdan mukaisesti.

Liitteessä I esitetään perusvuoden energiankulutuksen laskentatapa, liitteessä II muuntotaulukko ja liitteessä III esimerkkejä energiatehokkuuspalveluista, energiatehokkuusohjelmista ja muista energiatehokkuustoimista.

2.  Raakatiedot ja menetelmät, joita voidaan käyttää (mitattavuus)

Energiansäästön mittaamiseen ja arviointiin tarvittavien raakatietojen kokoamista varten on useita menetelmiä. Energiatehokkuuspalvelun tai energiatehokkuusohjelman, -toimenpiteen tai -hankkeen arviointia ei kuitenkaan ole aina mahdollista tehdä tiukasti mittausten perusteella. Tästä syystä tässä tehdään ero energiansäästön mittaus- ja arviointimenetelmien välillä.

2.1.  Mittauksiin perustuvat tiedot ja menetelmät

Jakeluyhtiöiden ja energian vähittäismyyjien laatimat laskut

Energialaitosten mittarilukemiin perustuvat laskut voivat toimia mittauksen perustana, jos niitä on käytettävissä sopivan ja riittävän pitkän ajanjakson ajalta ennen energiatehokkuuspalvelun tai energiatehokkuustoimen, -palvelun tai -ohjelman aloittamista. Näitä voidaan sitten verrata toimen aloittamisen jälkeisen ajanjakson mittarilaskuihin, joita on myös oltava sopivalta ja riittävän pitkältä ajalta. Tuloksia on lisäksi mahdollisuuksien mukaan verrattava vertailuryhmään (joka ei ole mukana toteutettavassa toimessa).

Energiatuotteen myyntiä koskevat tiedot

Erilaisten energiatuotteiden (esim. öljy, hiili, puu) kulutusta voidaan mitata vertaamalla vähittäismyyjältä tai jakelijalta ennen energiatehokkuuspalvelujen, ohjelmien tai muiden energiatehokkuustoimien aloittamista saatuja myyntitietoja toimen aloittamisen jälkeisen ajan myyntitietoihin. Tuloksia on verrattava vertailuryhmään.

Koneiden ja laitteiden myyntiä koskevat tiedot

Koneiden ja laitteiden suoritusteho voidaan laskea valmistajalta suoraan saatujen tietojen avulla. Koneiden ja laitteiden myyntiä koskevia tietoja on yleensä saatavilla vähittäismyyjiltä. Joissakin tapauksissa voidaan myös tehdä erityisiä selvityksiä ja mittauksia tarkempien tietojen saamiseksi valmistajalta tai vähittäismyyjältä. Saatuja tietoja voidaan verrata myyntitietoihin säästön suuruuden määrittämiseksi.

Loppukäyttöä koskevat kuormitustiedot

Rakennuksen tai laitoksen energiankäyttöä voidaan seurata kattavasti ennen energiatehokkuuspalvelun, ohjelman tai muun energiatehokkuustoimen aloittamista ja sen jälkeen. Tärkeitä asiaan vaikuttavia tekijöitä (esim. tuotantoprosessi, erityislaitteet, lämmitysjärjestelmä) voidaan mitata tarkemmin. Lisäksi voidaan tarkkailla mikrotasolla tiettyjen piirien tai laitteiden toimintaa niiden energiankulutuksen toteamiseksi ennen ja jälkeen uuden toimen aloittamisen.

2.2.  Arviointeihin perustuvat tiedot ja menetelmät

Tarkastuksiin perustuvat tarkat tekniset arviot

Energiankäyttöä koskevat tiedot voidaan laskea niiden tietojen perusteella, jotka ulkopuolinen asiantuntija on kerännyt yhdessä tai useammassa kohteessa tekemänsä katselmuksen tai muuntyyppisen käynnin yhteydessä. Tämän perusteella voidaan kehittää hienostuneita algoritmejä/simulointimalleja, joita sitten sovelletaan suurempaan joukkoon kohteita (esim. rakennukset, laitokset, ajoneuvot jne.). Tällä menetelmällä voidaan vain vahvistaa energiansäästön toteutuminen, ei todentaa sen määrää.

Yksinkertaiset tekniset arviot, jotka eivät perustu tarkastuksiin

Tiedot voidaan arvioida soveltamalla tekniikan periaatteita mutta käyttämättä paikan päällä kerättyjä tietoja, jolloin olettamukset tehdään laitteiden teknisten eritelmien, suoritusarvojen, asennettujen laitteiden toimintaprofiilien ja tilastotietojen perusteella.

3.  Epävarmuustekijöiden huomioon ottaminen

Kaikkiin tämän liitteen 2 kohdassa lueteltuihin menetelmiin saattaa liittyä jonkin verran epävarmuutta. Epävarmuus voi johtua seuraavista tekijöistä(23):

Epävarmuus voi johtua myös suunnitelmallisista ja suunnittelemattomista oletuksista; nämä liittyvät tavallisesti arvioihin, vaatimuksiin ja/tai teknisten tietojen käyttöön. Virheiden esiintyminen riippuu siitä, mikä tämän liitteen 2 kohdassa selostetuista tiedonkeruumenetelmistä valitaan. Epävarmuustekijöiden tarkempi erittely on suositeltavaa.

Jäsenvaltiot voivat ilmaista epävarmuuden määrällisesti raportoidessaan tämän direktiivin mukaisten tavoitteiden saavuttamisesta. Epävarmuus ilmaistaan tällöin tilastollisesti järkevällä tavalla niin, että ilmoitetaan sekä tarkkuus- että luotettavuustaso. Esimerkiksi: "virhe on ± 20 prosenttia 90 prosentin luotettavuustasolla".

Käyttäessään määrällisesti ilmaistavan epävarmuuden menetelmää jäsenvaltioiden on lisäksi otettava huomioon, että energiansäästölaskelmien hyväksyttävissä oleva epävarmuustaso on suhteessa säästön määrään ja epävarmuuden vähentämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

4.  Energiansäästön todentaminen

Sikäli kuin se on taloudellisesti mahdollista, tietyn energiatehokkuuspalvelun tai energiatehokkuusohjelman tai -toimen avulla saavutettu energiansäästö on alistettava ulkopuolisen tahon todennettavaksi. Todentamisen voivat suorittaa sertifioidut konsultit, energiapalveluyritykset tai muut markkinatoimijat. Direktiivin 4 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja virastot voivat antaa asiasta lisäohjeita.

Lähteet: A European Ex-post Evaluation Guidebook for DSM and EE Service Programmes; Kansainvälinen energiajärjestö, INDEEP-tietokanta; IPMVP, nide 1 (maaliskuun 2002 painos).

LIITE V

Seuraavat energian muuntomarkkinat ja niiden osamarkkinat kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan:

1.  Kodinkoneiden/viestintätekniikan ja valaistuksen markkinat

1.1  Keittiökoneet

1.2  Viihde- ja viestintätekniikka

1.3  Valaistus

2.  Asuntojen lämmitystekniikan markkinat

2.1  Lämmitys

2.2  Lämpimän veden tuotanto

2.3  Ilmastointi

2.4  Ilmanvaihto

2.5  Lämpöeristys

2.6  Ikkunat

3.  Teollisuusuunien markkinat

4.  Teollisuuden käyttömoottorien markkinat

5.  Julkisten yksiköiden markkinat

5.1  Koulut/ julkishallinto

5.2  Sairaalat

5.3  Uimahallit

5.4  Katuvalaistus

6.  Liikennepalvelumarkkinat

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C […], […], s. […]. (3) EUVL C 120, 20.5.2005, s. 115. (4) EUVL C 318, 22.12.2004, s. 19. (5) Euroopan parlamentin kanta 7. kesäkuuta 2005. (6) Vihreä kirja "Energiahuoltostrategia Euroopalle". (7) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2004/85/EY (EUVL L 236, 7.7.2004, s. 10). (8) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57. (9) Implementing the internal energy market: First benchmarking report; Euroopan komissio, 2002. (10) EYVL C 394, 17.12.1998, s. 1. (11) EYVL C 343, 5.12.2001, s. 190. (12) Neuvoston päätelmät: Tiedote 5-2000, kohta 1.4.41. (13) EYVL L 237, 22.9.1993, s. 28. (14) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. (15) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65. (16) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18). (17) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1874/2004 (EUVL L 326, 29.10.2004, s. 17). (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1874/2004. (20) 93,0 prosenttia metaania. (21) Jäsenvaltiot voivat soveltaa muita arvoja sen mukaan, mitä puulajia jäsenvaltiossa eniten käytetään. (22) Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,5, joka kuvastaa EU:n sähköntuotannon arvioitua keskimääräistä 40 prosentin hyötysuhdetta tavoitejakson aikana. Lähde: Eurostat. (23) Malli, jolla voidaan määrittää määrällisesti ilmaistavissa oleva, näihin kolmeen virheeseen perustuva epävarmuus, esitetään asiakirjan International Performance Measurement & Verification Protocol (IPMVP) lisäyksessä B.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (KOM(2004)0516 – C6-0099/2004 – 2004/0175(COD))

P6_TA(2005)0213 A6-0108/2005

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0516)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0099/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0108/2005),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 7. kesäkuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/.../EY antamiseksi yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta

.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Yhteisön ympäristöpolitiikalla on pyrittävä suojelun korkeaan tasoon yhteisön eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Ympäristöpolitiikkaansa valmistellessaan yhteisön on otettava huomioon saatavilla olevat tieteelliset ja tekniset tiedot, ympäristöolot yhteisön eri alueilla, yhteisön taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys kokonaisuutena ja yhteisön eri alueiden tasapainoinen kehitys. Useat ympäristöpolitiikat tarvitsevat käyttöönsä eri aiheisia paikallisiin olosuhteisiin liittyviä tietoja. Samoja tietoja tarvitaan usein lisäksi muiden sellaisten yhteisön politiikkojen muotoiluun ja täytäntöönpanoon, joissa on EY:n perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti otettava huomioon ympäristönsuojeluvaatimukset. Tämän mahdollistamiseksi on tarpeen järjestää koordinointi kyseisiä aiheita koskevan tiedon käyttäjien ja tuottajien kesken, jotta eri alojen tietoa ja tietämystä voidaan yhdistää.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY(5) hyväksytyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa edellytetään, että yhteisön ympäristöpolitiikkaa on pyrittävä harjoittamaan kokonaisvaltaisesti ja siten, että alueelliset ja paikalliset erot otetaan huomioon. Toimintaohjelmassa kehotetaan lisäksi painottamaan eurooppalaisia aloitteita kansalaisten ja paikallisviranomaisten ympäristötietoisuuden lisäämiseksi sekä ympäristön tilaa ja kehityssuuntia koskevan tieteellisen tietämyksen ja tiedon lisäämiseksi. Lisäksi edellytetään seuraavia ensisijaisia toimia: toimenpiteiden ennakko- ja jälkiarviointi, yhteyksien luominen ympäristöalan ja muiden alojen toimijoiden välille tiedotuksen, koulutuksen, tutkimuksen, yleissivistävän koulutuksen ja politiikkojen alalla, säännöllisen tiedonsaannin varmistaminen muun muassa yleisölle sekä tiedotus- ja raportointijärjestelmien säännöllinen uudelleentarkastelu ja seuranta. Siinä edellytetään lisäksi, että seuranta-, tiedonkeruu- ja raportointivaatimukset on tulevaisuudessa otettava asianmukaisesti huomioon ympäristölainsäädännössä ja maapallon tilan seurantajärjestelmien- ja välineiden kehittämistä on vahvistettava jäsenvaltioiden tukemiseksi riittävien tiedonkeruujärjestelmien perustamisessa. Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavien paikkatietojen saatavuuteen, laatuun, rakenteeseen ja käytettävyyteen liittyy useita vakavia ongelmia.

(3)  Paikkatietojen saatavuuteen, laatuun, rakenteeseen ja käyttökelpoisuuteen liittyvät ongelmat ovat samoja useilla eri politiikan ja tiedon aloilla ja niitä esiintyy useilla hallinnon tasoilla. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää hallinnon eri tasojen ja eri aihealueiden yhteentoimivien paikkatietojen ja paikkatietopalveluiden yhteyksiä, yhteiskäyttöä, saatavuutta ja käyttöä tukevia toimenpiteitä. Näin ollen olisi perustettava erityinen yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri.

(4)  Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin, jota kutsutaan myös Inspireksi, olisi perustuttava jäsenvaltioiden perustamiin paikkatietoinfrastruktuureihin, jotka ovat yhteisten sääntöjen mukaisia ja joita täydennetään yhteisön toimilla. Näillä toimilla olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden perustamat paikkatietoinfrastruktuurit ovat yhteensopivia ja käytettävissä yli valtioiden rajojen.

(5)  Jäsenvaltioiden paikkatietoinfrastruktuurit olisi suunniteltava niin, että voidaan varmistaa paikkatietojen säilyttäminen, saatavuus ja ylläpito asianmukaisimmalla tasolla. Yhteisön alueelta eri lähteistä peräisin olevia paikkatietoja olisi voitava yhdistellä johdonmukaisesti ja niiden yhteiskäytön olisi oltava mahdollista useiden käyttäjien ja sovellusten kesken. Yhdellä viranomaistasolla kerättyjen paikkatietojen käytön olisi oltava mahdollista kaikilla viranomaistasoilla. Paikkatietojen olisi oltava käytettävissä ehdoin, jotka eivät rajoita tietojen laajaa käyttöä. Paikkatietojen ja niiden käyttöehtojen olisi oltava helposti löydettävissä ja niiden soveltuvuus olisi voitava arvioida helposti.

(6)  Tämän direktiivin ja 28 päivänä tammikuuta 2003 ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY(6) soveltamisaloissa on jonkin verran päällekkäisyyttä paikkatietojen osalta. Paikkatietojen tekniset ja taloudelliset näkökohdat hankaloittavat niiden hyödyntämistä ympäristöpolitiikkojen tukena ja sisällytettäessä ympäristönäkökohtia muihin politiikan osan-alueisiin. Näin ollen on tarpeen antaa paikkatietoja koskevia erityisiä säännöksiä vaatimusten, poikkeusten ja suojalausekkeiden osalta. Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita direktiivin 2003/4/EY soveltamista lukuun ottamatta tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat perusteita rajoittaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien paikkatietojen saatavuutta ja joilla estetään kohtuuttomien rajoitusten asettaminen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien paikkatietojen saamiselle.

(7)  Tämän direktiivin soveltamisen ei pitäisi rajoittaa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 17 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY(7) soveltamista, koska sen tavoitteet täydentävät tämän direktiivin tavoitteita. Komission olisi kuitenkin toteutettava lisätoimenpiteitä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleen käyttöön liittyvien kysymysten käsittelemiseksi.

(8)  Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin perustaminen antaa merkittävää lisäarvoa muille yhteisön aloitteille ja myös hyötyy näistä aloitteista, joita ovat esimerkiksi Galileo-yhteisyrityksen perustamisesta 21 päivänä toukokuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 876/2002(8) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisesta seuranta (GMES): GMES-valmiuksien aikaansaaminen vuoteen 2008 mennessä(9). Jotta näiden kahden aloitteen välistä yhteisvaikutusta voitaisiin hyödyntää, olisi jäsenvaltioiden harkittava Galileo-ohjelman ja GMES-aloitteen kautta saatavien tietojen, erityisesti Galileo-ohjelman paikannus- ja ajanmääritystietojen, hyödyntämistä, kun tiedot ovat saatavilla.

(9)  Paikkatietojen keräämiseksi, yhdenmukaistamiseksi ja jakelun tai käytön järjestämiseksi on meneillään useita aloitteita kansallisella ja yhteisön tasolla. Tällaiset aloitteet perustuvat yhteisön lainsäädäntöön (esimerkiksi Euroopan epäpuhtauspäästörekisterin (EPER) laatimisesta ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä neuvoston direktiivin 96/61/EY (IPPC) 15 artiklan mukaisesti 17 päivänä heinäkuuta 2000 tehty komission päätös 2000/479/EY(10), metsien ja ympäristövuorovaikutusten seurannasta yhteisössä (Forest Focus) 17 päivänä marraskuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2152/2003(11)), yhteisön rahoittamiin ohjelmiin (esimerkiksi CORINE Land Cover ja eurooppalainen liikennepolitiikan tietojärjestelmä) tai ne voivat saada alkunsa kansallisen tai alueellisen tason aloitteista. Tämä direktiivi täydentää tällaisia aloitteita luomalla toimintakehyksen, joka mahdollistaa aloitteiden yhteentoimivuuden, ja jossa hyödynnetään saatuja kokemuksia ja nykyisiä aloitteita välttäen päällekkäisyydet.

(10)  Direktiiviä olisi sovellettava viranomaisten hallussa oleviin tai heidän puolestaan säilytettäviin paikkatietoihin ja paikkatietojen käyttöön viranomaisten toimesta heidän hoitaessaan julkisia tehtäviään. Tietyin edellytyksin sitä olisi sovellettava myös sellaisten luonnollisten tai oikeudellisten henkilöiden hallussa oleviin paikkatietoihin, jotka eivät ole viranomaisia, jos nämä luonnolliset tai oikeushenkilöt sitä pyytävät.

(11)  Direktiivissä ei olisi säädettävä ympäristön tilaa koskevien uusien tietojen keräämisestä tai tällaisten tietojen toimittamisesta komissiolle, koska näitä asioita säännellään muussa ympäristölainsäädännössä.

(12)  Kansallisten infrastruktuurien toteutuksen olisi oltava vaiheittaista ja vastaavasti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluville paikkatiedon aloille olisi vahvistettava tärkeysjärjestys. Toteutuksessa olisi otettava huomioon se, miten laajasti kyseisiä paikkatietoja tarvitaan eri sovelluksissa politiikan eri osa-alueilla, se, miten ensisijaisia kyseiset yhdenmukaisia paikkatietoja tarvitsevat yhteisön politiikan toimet ovat sekä se, miten pitkälle jäsenvaltioiden toteuttamissa yhdenmukaistamistoimissa edistytty.

(13)  Keskeinen este käytettävissä olevien paikkatietojen täysimääräisessä hyödyntämisessä aiheutuu siitä, että etsimiseen ja tiettyyn käyttötarkoitukseen soveltuvuuden selvittämiseen kuluu liikaa aikaa ja resursseja. Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä laadittava metatiedon muodossa kuvaukset käytettävissä olevista paikkatietoaineistoista ja paikkatietopalveluista.

(14)  Yhteisön alueella saatavilla olevan paikkatiedon muodossa ja rakenteissa on hyvin suuria eroja, mikä hankaloittaa ympäristöön välittömästi tai välillisesti vaikuttavan yhteisön lainsäädännön laatimista, täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia; näin ollen olisi säädettävä käytännön toimista, jotka helpottavat useista eri lähteistä jäsenvaltioissa kerättyjen paikkatietojen käyttöä. Nämä toimenpiteet olisi suunniteltava niin, että paikkatietoaineistot olisivat yhteentoimivia, ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yhteentoimivuuden saavuttamisen edellyttämien tietojen saantia ei rajoiteta millään tavalla.

(15)  Tietoverkot ovat tarpeen paikkatietojen vaihdon mahdollistamiseksi eri viranomaisten välillä yhteisössä. Näillä verkkopalveluilla olisi mahdollistettava paikkatietojen löytäminen, muokkaaminen, tarkastelu ja käyttöönotto sekä paikkatieto- ja verkkokauppapalveluiden käyttö. Verkkopalvelujen olisi toimittava yhteisesti sovittujen eritelmien ja suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten mukaisesti, jotta jäsenvaltioiden perustamien infrastruktuurien yhteensopivuus voidaan varmistaa. Tietoa olisi voitava siirtää myös verkkopalveluun, jotta viranomaiset voisivat antaa paikkatietoaineistonsa ja -palvelunsa muiden käyttöön.

(16)  Jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat, että paikkatietoinfrastruktuurin onnistunut toteuttaminen edellyttää, että ainakin jotkut palvelut ovat kansalaisille maksuttomia. Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin olisi näin ollen annettava kansalaisten käyttöön maksutta vähintään paikkatietoaineistojen haku- ja katselupalvelut.

(17)  Tietyt välittömästi tai välillisesti ympäristöön vaikuttavien yhteisön politiikkojen kannalta merkittävät paikkatietoaineistot ja paikkatietopalvelut ovat kolmansien osapuolten hallussa. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen tarjottava kolmansille osapuolille mahdollisuutta osallistua kansallisiin infrastruktuureihin edellyttäen, että infrastruktuurien kuuluvien paikkatietojen ja paikkatietopalvelujen yhtenäisyys ja helppokäyttöisyys ei tämän johdosta heikkene.

(18)  Jäsenvaltioiden olisi annettava infrastruktuurinsa käyttöön komission ylläpitämän yhteisön paikkatietosivuston kautta sekä niiden mahdollisten sivustojen kautta, joita ne itse päättävät ylläpitää, jotta kansallisten infrastruktuurien kokoaminen yhteisön paikkatietoinfrastruktuuriksi helpottuisi.

(19)  Eri viranomaistasojen hallussa olevien tietojen saamiseksi käyttöön jäsenvaltioiden olisi poistettava tätä koskevat esteet kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaisilta heidän hoitaessaan julkisia tehtäviään, joilla voi olla välillisiä tai välittömiä vaikutuksia ympäristöön. Nämä esteet olisi poistettava siinä tarjontaketjun kohdassa, jossa tietoja on määrä käyttää julkisten tehtävien hoitamiseen. Jos viranomaiset sekä harjoittavat kaupallista toimintaa että hoitavat julkisia tehtäviä, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimet kilpailun vääristymisen estämiseksi.

(20)  Paikkatietojen yhteiskäyttöä viranomaisten välillä koskevissa toimintakehyksissä olisi kohdeltava tasapuolisesti kyseisen jäsenvaltion viranomaisia, mutta myös muiden jäsenvaltioiden viranomaisia ja yhteisön toimielimiä. Koska yhteisön toimielimet ja virastot joutuvat usein yhdistelemään ja arvioimaan kaikista jäsenvaltioista kerättyjä paikkatietoja, niillä pitäisi olla pääsy paikkatietoihin ja mahdollisuus käyttää paikkatietopalveluja yhdenmukaisin ehdoin.

(21)  Vaikka käyttötilanteessa on estettävä kaikki käyttöönsaantirajoitukset, tämä ei estä paikkatietoaineistoja ja -palveluja tuottavia viranomaisia vastaanottamasta taloudellista korvausta näitä paikkatietoaineistoja ja -palveluja käyttäviltä viranomaisilta.

(22)  Sekä viranomaisia että kansalaisia hyödyttävien kolmansien osapuolten tuottamien lisäarvopalvelujen kehittämisen edistämiseksi on tarpeen helpottaa paikkatietojen saatavuutta ja uudelleenkäyttöä eri hallinnonalojen ja kansallisten rajojen yli.

(23)  Paikkatietoinfrastruktuurien käytännön toimiva toteutus edellyttää kaikkien infrastruktuurien perustamisesta kiinnostuneiden tahojen koordinointia, olivatpa ne sitten tiedon tuottajia tai käyttäjiä. Olisi näin ollen perustettava asianmukaiset koordinointirakenteet, jotka ulottuvat hallinnon eri tasoille ja joissa otetaan huomioon, miten toimivalta ja tehtävät on jaettu jäsenvaltioissa.

(24)  Eurooppalaisten ja kansainvälisten standardointielinten asiaa koskevan kokemuksen hyödyntämiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä voitaisiin tukea Euroopan standardointielinten standardeilla teknisiä standardeja ja määräyksiä sekä kansainvälisten standardointielinten hyväksymiä standardeja koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY(12) vahvistetun menettelyn mukaisesti.

(25)  Koska Euroopan ympäristökeskuksen sekä ympäristöä koskevan Euroopan tieto- ja seurantaverkoston perustamisesta 7 päivänä toukokuuta 1990 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1210/90(13) perustetun Euroopan ympäristökeskuksen tehtävänä on tuottaa yhteisölle puolueetonta, luotettavaa ja vertailukelpoista ympäristötietoa Euroopan tasolla ja koska sen tavoitteena on muun muassa parantaa toimintapolitiikkoihin liittyvän ympäristötiedon kulkua jäsenvaltioiden ja yhteisön elinten välillä, sen olisi osallistuttava aktiivisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoon.

(26)  Koska kyseessä on puitedirektiivi, sen täytäntöönpano edellyttää muita päätöksiä, joissa otetaan huomioon muutokset poliittisessa, institutionaalisessa ja organisatorisessa toimintaympäristössä sekä paikkatietojärjestelmien ja -palveluiden nopea tekninen kehitys. Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(14) mukaisesti.

(27)  Tämän direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien päätösten ja yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin tulevan kehityksen valmistelu edellyttää direktiivin täytäntöönpanon jatkuvaa seurantaa ja kertomusten laatimista säännöllisesti.

(28)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin perustamista, ylikansallisten näkökohtien ja paikkatietojen saatavuuden edellytysten yhteensovittamista koskevan yleisen tarpeen takia. Tavoite voidaan näin ollen paremmin saavuttaa yhteisön tason toimin, ja yhteisö voi päättää toimenpiteistä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

1.  Tässä direktiivissä säädetään niistä osatekijöistä tai strategisen suunnittelun painopistealueista, joilla pyritään perustamaan yhteisöä koskevaan kestävän kehityksen politiikkaan ja välittömästi tai välillisesti ympäristöpolitiikkaan ja maankäytön suunnitteluun vaikuttavia politiikkoja tukevan paikkatietoinfrastruktuurin perustamisesta.

2.  Yhteisön paikkatietoinfrastruktuuri perustuu jäsenvaltioiden perustamiin ja ylläpitämiin paikkatietoinfrastruktuureihin sekä kaikkiin yhteisön tasolla olemassa oleviin asianmukaisiin infrastruktuureihin.

Näiden infrastruktuurien osatekijöitä ovat metatiedot, paikkatietoaineistot ja paikkatietopalvelut; verkkopalvelut ja -teknologiat; tietojen yhteiskäyttöä, saatavuutta ja käyttöä koskevat sopimukset sekä koordinointi- ja seurantamekanismit ja -prosessit sekä -menetelmät.

2 artikla

1.  Ellei toisin säädetä, tällä direktiivillä ei rajoiteta direktiivin 2003/4/EY soveltamista.

2.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta direktiivin 2003/98/EY soveltamista.

3 artikla