Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2004/2166(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0399/2005

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0399/2005

Keskustelut :

PV 18/01/2006 - 12
CRE 18/01/2006 - 12

Äänestykset :

PV 19/01/2006 - 8.10
CRE 19/01/2006 - 8.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0028

Hyväksytyt tekstit
PDF 171kWORD 110k
Torstai 19. tammikuuta 2006 - Strasbourg
Euroopan naapuruuspolitiikka
P6_TA(2006)0028A6-0399/2005

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan naapuruuspolitiikasta (2004/2166(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen, joka ei ole voimassa ja jota ei ole vielä hyväksytty, I-57 artiklan, joka koskee unionia ja sen lähiympäristöä,

–   ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä(1) ja komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (KOM(2004)0492),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104), Euroopan naapuruuspolitiikkaa (ENP) koskevan komission strategia-asiakirjan (KOM(2004)0373), komission ehdotuksen eurooppalaiseksi naapuruuden ja kumppanuuden välineeksi (KOM(2004)0628), komission tiedonannon Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmista (KOM(2004)0795) sekä Ukrainaa, Moldovaa, Israelia, Jordaniaa, Marokkoa, palestiinalaishallintoa sekä Tunisiaa koskevat toimintasuunnitelmat,

–   ottaa huomioon Ukrainaa koskevan toimintaohjelman (Ferrero-Waldnerin ja Solanan kymmenen kohdan ohjelman), jonka EU:n ja Ukrainan yhteistyöneuvosto hyväksyi 21. helmikuuta 2005,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa",

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. lokakuuta 2003 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän vuosia 2004-2006 koskevan pohjoisen ulottuvuuden toisen toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2003(2) ja 16. marraskuuta 2005(3) antamansa päätöslauselmat pohjoisesta ulottuvuudesta,

–   ottaa huomioon päätelmät Brysselissä 21. marraskuuta 2005 pidetystä neljännestä pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksesta,

–   ottaa huomioon 27. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman Barcelonan tarkistetusta prosessista(4),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin strategisen kumppanuuden Välimeren ja Lähi-idän maiden kanssa, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 18. kesäkuuta 2004

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa toteutettavien, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyvien EU:n toimien lujittaminen" (KOM(2003)0294),

–   ottaa huomioon talous- ja rahoituskysymyksistä, sosiaalinäkökohdista ja opetuksesta annetun päätöslauselman, jonka ensimmäinen Euro–Välimeri parlamentaarinen yleiskokous (EMPA) hyväksyi Kairossa 15. maaliskuuta 2005,

–   ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman (UNDP) 5. huhtikuuta 2005 julkaiseman raportin arabimaiden inhimillisestä kehityksestä vuonna 2004 "Towards freedom in the Arab World",

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan kertomuksen 7.–10. tammikuuta 2005 pidetyistä palestiinalaishallinnon vaaleista,

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Ukrainan vaalituloksesta(5), 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Moldovan tasavallan parlamenttivaaleista(6) sekä 10. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Libanonin tilanteesta(7),

–   ottaa huomioon 20. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin"(8),

–   ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Pohjois-Afrikan arabivaltioiden liiton suhteista: etuoikeutetun kumppanuuden toteuttaminen(9),

–   ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2004(10),

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa laajentuneen EU:n naapurimaista ja naapurialueista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A6-0399/2005),

A.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni laajentui 1. toukokuuta 2004, jolloin EU:n ulkorajat muuttuivat ja naapureiden lukumäärä lisääntyi,

B.   katsoo, että ulkorajoja eriarvoistava uusien jakolinjojen vetäminen ei ole laajentuneen EU:n etujen mukaista, ja että sen vuoksi suhteissa itäisiin ja eteläisiin naapureihin on noudatettava strategiaa, jonka avulla voidaan luoda yhteinen rauhan, vakauden, turvallisuuden sekä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen ja hyvinvoinnin alue ja laajentaa sitä,

C.   katsoo, että naapurien demokraattiseen kehityksen edistäminen on EU:n etujen mukaista ja että Euroopan naapuruuspolitiikan kehitys riippuu hyvin olennaisesti naapurivaltioiden ja niiden kansojen tahdosta omaksua samat arvot, joihin Euroopan unioni perustuu,

D.   katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan kunnianhimoisena tavoitteena olisi oltava se, että kumppanivaltioille tarjotaan etuoikeutetut suhteet niin, että ne voivat olla aktiivisia osakkaita EU:n politiikoissa,

E.   ottaa huomioon, että Euroopan naapuruuspolitiikka koskee sekä niitä Euroopan maita, joilla nykyisten perustamissopimusten mukaan on periaatteessa oikeus hakea Euroopan unionin jäsenyyttä, että niitä maita, jotka tosin ovat kauan olleet Euroopan unionin naapureita ja läheisiä kumppaneita, mutta joista ei voi tulla EU:n jäseniä; ja ottaa huomioon, että tämä seikka ei vaikuta millään tavalla Euroopan maiden edellä mainittuun oikeuteen hakea EU:n jäsenyyttä,

F.   ottaa huomioon, että unioniin liittymisen mahdollisuudesta riippumatta kaikilla naapureilla on yhtäläiset mahdollisuudet luoda EU:n kanssa omien pyrkimystensä mukaiset suhteet, jotka perustuvat yhteisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin,

G.   katsoo, että muutamat hyvin syrjäiset Euroopan unionin saarialueet ovat Atlantin valtameressä sijaitsevia saaria, joilla on kuitenkin yhteydet Euroopan mantereeseen, mikä aiheuttaa erityisiä ongelmia Euroopan naapuruuspolitiikalle, sillä näillä saarilla on läheisyydessään naapurisaaria, jotka eivät kuulu EU:hun ja joiden kanssa niillä on historialliset yhteydet;

H.   ottaa huomioon, että Kööpenhaminan kriteereihin sisältyy myös EU:n kyky ottaa uusia jäseniä,

I.   ottaa huomioon, että Georgian ruusuvallankumous ja Ukrainan oranssi vallankumous ovat ilmaisseet Georgian ja Ukrainan kansojen tahdon osallistua Euroopan kehittämiseen EU:n perustuslaista tehdyssä sopimuksessa määriteltyjen yhteisten arvojen pohjalta,

J.   katsoo, että unionin olisi tehtävä kaikkensa tukeakseen Valko-Venäjän paluuta demokraattiseen yhteisöön, jotta siitä tulee vakaa ja vauras kumppani,

K.   katsoo, että EU ei ole täysimääräisesti hyödyntänyt strategista kumppanuuttaan Venäjän kanssa ratkaistakseen Transnistrian konfliktin, joka on yksi suurimmista syistä Moldovan vakavaan talouskriisiin,

L.   katsoo, että rauhanomainen kehitys Euroopan mantereella sekä välittömillä naapurialueilla on Euroopan unionin etujen mukaista, minkä vuoksi EU:n on osallistuttava Transnistrian, Etelä-Ossetian, Abhasian, Vuoristo-Karabahin ja Tšetšenian konfliktien ratkaisemiseen, mikä vaatii tiivistä yhteistyötä Venäjän ja Ukrainan kanssa, sekä Lähi-idän ja Länsi-Saharan konfliktien ratkaisemiseen,

M.   katsoo, että vapauden ja demokratian henki ovat siivittäneet myös Libanonin vapautusliikettä sekä Palestiinan vapaita vaaleja,

N.   painottaa Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja YK:n kaltaisten järjestöjen ratkaisevan myönteistä roolia poliittisten ja sotilaallisten kriisien ehkäisyssä, hallinnassa ja ratkaisemisessa monilla alueilla Euroopassa, ja katsoo tämän perustuvan lähinnä siihen, että niillä on valmiuksia ja välineitä, jotka täydentävät EU:n valmiuksia ja välineitä,

O.   ottaa huomioon, että GUAM-maat (Georgia, Ukraina, Azerbaidžan ja Moldova) vahvistivat 22. huhtikuuta 2005 Chisinaussa pitämässään huippukokouksessa pyrkivänsä selkeästi tehostamaan yhteistyötään EU:n kanssa,

P.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja sen naapuri Venäjä päättivät 31. toukokuuta 2003 vahvistaa strategista kumppanuutta, joka perustuu samoihin arvoihin kuin Euroopan naapuruuspolitiikka, ja perustivat neljä yhteistä aluetta, joiden on johdettava konkreettisiin tuloksiin,

Kohti eurooppalaisia naapuruussopimuksia

1.   toteaa, että etuoikeutettujen suhteiden ehdottomana ennakkoehtona on se, että EU:n naapurivaltiot noudattavat aktiivisesti ja konkreettisesti yhteisiä arvoja, joita ovat oikeusvaltion periaatteiden, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen sekä avoimen sosiaalisen markkinatalouden ja kestävän kehityksen noudattaminen;

2.   korostaa, että vallitsevaan tilanteeseen tyytymisen sijasta Euroopan unionin tavoitteena on sitoutuminen tukemaan naapurimaidemme kansojen pyrkimystä täydelliseen poliittiseen vapauteen, mikä tarkoittaa demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta sekä taloudellista ja sosiaalista kehitystä kaikkia diplomaattisia, taloudellisia ja poliittisia keinoja käyttämällä;

3.   kannattaa EU:n laajentumista perussopimusten ja Eurooppa-neuvoston päätösten mukaisesti; korostaa, että laajentumisprosessin ohella on harjoitettava kunnianhimoista, konkreettista ja joustavaa naapuruuspolitiikkaa vaihtoehdoksi niille maille, jotka eivät tällä hetkellä ole EU:n jäseniä eivätkä tässä vaiheessa vielä voi liittyä jäseneksi tai eivät halua liittyä jäseneksi mutta pyrkivät siitä huolimatta mukautumaan EU:n yhteisiin arvoihin ja osallistumaan Euroopan yhdentymiseen;

4.   korostaa, että Nizzan sopimus ei ole hyväksyttävä perusta tuleville päätöksille uusien jäsenvaltioiden liittymiselle, ja vaatii siten, että tarpeelliset uudistukset saatetaan voimaan perustuslakiprosessin puitteissa;

5.   korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikka tulisi räätälöidä niiden yksittäisten maiden tarpeiden mukaan, joihin sitä sovelletaan, eikä se saisi olla ns. yhdenkoon politiikkaa;

6.   korostaa, että EU:n on otettava käyttöön tehokas seurantamekanismi ja oltava valmis maksettavan tuen rajoittamiseen tai keskeyttämiseen ja jopa sopimusten peruuttamiseen niiden maiden osalta, jotka rikkovat kansainvälisiä ja eurooppalaisia ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamisen normeja, ja kehottaa komissiota tukemaan tehokkaasti demokraattisia voimia mainituissa naapurivaltioissa erityisesti tiedotusvälineiden ja tiedonsaannin riippumattomuuden varmistamisen avulla;

7.   kehottaa komissiota määrittelemään Euroopan naapuruuspolitiikan tavoitteet ja selkeät painopistealat siten, että tuloksille asetetaan arviointikriteerit, ja pitää myönteisenä ajatusta tehdä ENP-prosessin päättyessä eurooppalainen naapuruussopimus niiden maiden kanssa, jotka eivät hae Euroopan unionin jäsenyyttä mutta ovat lähentyneet EU:n lainsäädäntöä; pyytää komissiota ehdottamaan ja kehittämään erityisiä politiikkoja, joiden tavoitteena on mahdollisuuksien mukaan laajentaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa Atlantin saarivaltioihin, jotka ovat Euroopan mantereen läheisyydessä sijaitsevien EU:n syrjäisimpien alueiden naapureita, silloin kun maantieteellistä läheisyyttä sekä kulttuurisia ja historiallisia yhteyksiä ja yhteistä turvallisuutta koskevat kysymykset ovat ajankohtaisia;

8.   pitää oikeana, että naapuruussopimuksella voidaan kannustaa asteittaista edistymistä kohti täyttä pääsyä sisämarkkinoille ja osallistumista yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YUTP), mikä edellyttää EU:lta asianmukaista taloudellista ja teknistä tukea; pitää tarpeellisena myös läheisen yhteistyön sallimista oikeus- ja sisäasioissa, mikä olisi sisällytettävä myös toimintasuunnitelmiin siten, että tavoitteena on läheinen yhteistyö huumekaupan, asekaupan, ihmiskaupan, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa sekä turvapaikka- ja viisumipolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa;

9.   kehottaa neuvostoa vahvistamaan vuoropuhelua yksittäisten ENP-kumppanimaiden kanssa kehottamalla niitä tarvittaessa osallistumaan aloille, joilla niillä on yhteisiä etuja ja jotka ovat merkityksellisiä Euroopan unionille, kuten yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä kehottamalla äänioikeudettomia edustajia osallistumaan keskusteluihin neuvoston työryhmissä kiinnostavista aiheista kuten terrorismin torjunnasta (COTER), kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä (CODEV), ihmisoikeuksista (COHOM), kansainvälisistä järjestöistä (CONUN) jne.;

10.   katsoo, että kunkin naapurimaan ja EU:n välisen rajan yhteinen hallinta olisi sisällytettävä keskeisenä tekijänä eurooppalaiseen naapuruussopimukseen, jotta sekä rajojen turvallisuus että rajatylittävän yhteistyön kehitys voidaan varmistaa;

11.   pitää välttämättömänä ja käyttökelpoisena ensimmäisenä askeleena sitä, että kumppanimaat voivat osallistua kaikkiin yhteisön ohjelmiin kulttuurin, koulutuksen, nuorisoasioiden, tietoyhteiskunnan, ympäristön, tutkimuksen ja tieteen alalla;

12.   katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan pitäisi ehdottomasti edesauttaa merkittävästi naisten oikeuksia ja taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia; tässä mielessä kehottaa komissiota asettamaan etusijalle niiden varausten poisvetämisen, joita eräät valtiot ovat esittäneet kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta (CEDAW ), ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan sopimuksen (ICESCR);

13.   kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistamiseksi että kumppanimaiden kanssa tehtyjen toimintasuunnitelmien täytäntöönpanemiseksi, mikä perustuu maiden erotteluun niiden soveltuvuuden ja kelpoisuutta koskevien edellytysten suhteen, jotta voitaisiin mahdollistaa osallistuminen ohjelmiin ja keskusten työhön, esimerkkeinä Euroopan ympäristökeskus, Euroopan avaruusjärjestö, Eurojust ja uusia energiavaroja koskeva älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelma sekä saattaa ne tarjouspyyntöjen suhteen EU:n kehitysyhteistyön ja -avun piiriin Tacis- ja Phare-ohjelmien sekä Echo-toimiston puitteissa;

14.   katsoo, että Euroopan parlamentin vierailuohjelmaa olisi laajennettava siten, että EU:n naapurimaiden asukkaat voivat tutustua Euroopan parlamentin demokraattiseen poliittiseen kulttuuriin;

15.   pitäisi hyödyllisenä sellaista eurooppalaista rahastoa, josta tuettaisiin tehokkaasti ja joustavalla tavalla parlamentaarista demokratiaa edistäviä aloitteita EU:n naapurimaissa;

16.   pitää tärkeänä, että eri valtiota koskevissa toimintasuunnitelmissa käytetään eriytettyjä sanamuotoja, joissa otetaan huomioon suhteiden nykytilanne, uudistusten täytäntöönpanon edistyminen sekä EU:n kunkin naapurimaan tahto täyttää sovitut velvoitteet; toistaa, että mainittujen erojen on perustuttava läpinäkyviin ja objektiivisiin kriteereihin;

17.   katsoo, että mainittujen toimintasuunnitelmien pitäisi toimia välineenä, joka edistää jäsenyyskelpoisten valtioiden etenemistä kohti mahdollista EU:n jäsenyyttä ja muiden naapurimaiden etenemistä kohti yhä läheisempää kumppanuutta;

18.   tukee toimintasuunnitelmien kehittämistä kaikkien naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien valtioiden kanssa ja vaatii, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kehittämistä on pidettävä kaikkien kansallisten toimintasuunnitelmien painopistealoina; korostaa tässä yhteydessä sen merkitystä, että kaikkien naapuruusmaiden kanssa on perustettava ihmisoikeuksien alakomitea, jonka tulisi avustaa toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon arviointia; katsoo, että mainittujen alakomiteoiden olisi kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa ja että säännöllistä seurantaa olisi harjoitettava kaikilla poliittisilla tasoilla; kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan Euroopan parlamentille oikeuden osallistua täysimääräisesti mainittuun arviointiprosessiin ja katsoo sen vuoksi, että Euroopan parlamentin pitäisi olla edustettuna alakomiteoissa;

19.   kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain seurantakertomuksia, joissa ENP:n edistymistä kussakin valtiossa arvioidaan selkeästi määriteltyjen kriteerien ja normien perusteella ja jotka avaavat tietä uusille toimille matkalla kohti eurooppalaista naapuruussopimusta; odottaa, että kumppanimaat kokoavat osaltaan perusteellisia tietoja yhteistä seurantaa varten; pitää seurantakertomusten perusteellista käsittelyä Euroopan parlamentissa välttämättömänä;

20.   korostaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on luoda kaikkien asianosaisten valtioiden kanssa monenkeskiset puitteet, joissa arvioidaan yhdessä tilanneselvitysten poikittaisia näkökohtia ja keskustellaan Euroopan naapuruuspolitiikan yleisestä tulevaisuudesta;

21.   pitää valitettavana, että komissio vastasi strategia-asiakirjassa (KOM(2004)0373) vain neuvoston lausuntoon ja jätti Euroopan parlamentin 20. marraskuuta 2003 antaman kokonaisvaltaisen päätöslauselman vaille huomiota;

22.   korostaa EU:n Venäjän-strategian ja Euroopan naapuruuspolitiikan välisen yhteyden ratkaisevaa merkitystä; huomauttaa, että naapuruuspolitiikan onnistuminen eräissä ENP-valtioissa riippuu EU:n ja Venäjän välisistä suhteista; pyytää näin ollen komissiota ja neuvostoa muotoilemaan yhteisen Venäjän-strategian uudelleen siten, että siinä vakiinnutetaan samat demokratiaa, lainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet, jotka on hyväksytty Euroopan naapuruuspolitiikassa; kehottaa Venäjän hallitusta sallimaan suuremman joustavuuden ja laajemman joukon päätöksentekovälineitä alueilleen, jotka sijaitsevat EU:n jäsenvaltioiden naapurissa; katsoo tällaisen kehityksen olevan tärkeä edellytys elinvoimaisille rajat ylittäville suhteille;

23.   huomauttaa painokkaasti, että Euroopan parlamentti osallistuu yhteispäätösmenettelyn mukaisena budjettivallan käyttäjänä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitukseen äskettäin perustetun eurooppalaisen naapuruus- ja kumppanuusvälineen (ENPI) kautta; vaatii näin ollen, että komission ei tule erottaa ENP:n painopistealoja rahoituksesta, jota ENP saa ENPI:n kautta, ja budjettimäärärahojen jakamisesta, ja että komission sen sijaan on määritettävä ne läpinäkyvästi ja sallittava parlamentin osallistuminen päätöksentekoon erityisesti monivuotisten ohjelmien ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen määrittelyn osalta; kehottaa komissiota tutkimaan keinoja, joilla ulkoisten toimien eri välineet voidaan kytkeä toisiinsa;

24.   kehottaa komissiota välttämään koko ENP-prosessin byrokratisointia, ja kehottaa komissiota kuulemaan neuvoston lisäksi täydellisesti myös parlamenttia tulevien toimintasuunnitelmien aikataulujen ja sisältöjen kehittämisestä ja varmistamaan neuvoston ohella myös parlamentin täydellisen osallistumisen;

25.   korostaa, että vaikka ENPI:n tulisi toimia demokratian vahvistamisen välineenä EU:n naapurimaissa, sen olisi toimittava myös demokratisoitumisprosessiin käynnistäjänä Valko-Venäjän kaltaisissa epädemokraattisissa naapurimaissa, ja että siihen olisi sisällytettävä mainitun muutoksen rahoittaminen;

26.   vaatii nopean teknisen avun antamista niille naapurimaille, jotka ovat jo päättäneet perusteellisista uudistusohjelmista ja täyttävät sovitut sitoumukset; vaatii päättäväisesti tuntuvaa korotusta Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitukseen ja sen uudelleen jakamista tulevan rahoituskehyksen ja Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti, koska eurooppalainen ENPI korvaa nykyiset Tacis- ja Meda- ja Interreg-ohjelmat sekä muut ohjelmat 1. tammikuuta 2007; tunnustaa, että ENP:n puitteissa tarjottu asteittainen pääsy Euroopan sisämarkkinoille on naapurimaille mahdollisuus ja merkittävä haaste, ja ehdottaa, että komission olisi autettava ENP-valtioita lähentymään sisämarkkinoita samanlaisella erityisellä rahoitustuella, jota myönnetään ehdokasvaltioille ennen niiden liittymistä;

27.   korostaa, että EU:n uudet jäsenvaltiot ovat menestyksellä toteuttaneet siirtymäajan uudistukset, jotka olivat markkinatalouden, demokratian ja kansalaisyhteiskunnan luomisen kannalta välttämättömiä, ja että ne ovat hankkineet valtavan määrän ainutlaatuista ja tärkeää uudistuskokemusta, joka voidaan välittää Itä-Euroopan naapurimaille ja Euro–Välimeri-alueelle; kehottaa sen mukaisesti komissiota luomaan tarvittavat mekanismit, joiden avulla jäsenvaltiot voivat jakaa uudistuskokemuksiaan ENP-kumppanimaiden kanssa ja toimia viiteryhmänä tässä prosessissa;

28.   korostaa, että kaikkiin toimintasuunnitelmiin on sisällytettävä tehokkaita lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimia korruption vastustamiseksi;

29.   vaatii sen varmistamista, että paikalliset ja alueelliset viranomaiset ja myös julkiset organisaatiot jäsenvaltioissa ja naapurivaltioissa voivat osallistua ENP:n kehittämiseen ja täytäntöönpanoon;

30.   kehottaa komissiota ehdottamaan erillistä asetusta, jolla taataan eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen (budjettikohta 19-04) riittävä joustavuus, koska se on ainoa EU:n ulkoisten toimien väline, joka ei edellytä isäntävaltion suostumusta, ja kehottaa komissiota palauttamaan voimaan myös ohjelman täydellisen parlamentaarisen valvonnan;

31.   korostaa markkinoiden tehokkaamman avaamisen merkitystä Maailman kauppajärjestön (WTO) periaatteiden mukaisesti; huomauttaa, että Barcelonan julistuksessa sovittiin tavaroiden vapaakauppa-alueen asteittaisesta perustamisesta tavoitteena vuosi 2010; pitää tärkeänä, että kaikkia ENP-kumppanimaita rohkaistaan ja tuetaan niiden tiellä kohti WTO:n jäsenyyttä;

32.   kannattaa komission ajatusta tarjota Venäjälle tukea uudesta ENPI-välineestä nykyisten yhteistyömuotojen lisäksi, mutta katsoo, että tätä tukea on myönnettävä vain asianmukaiseen seurantaan pohjautuvien edistymiskertomusten perusteella;

33.   pitää Euroopan unionia, sen päätöksentekomenettelyjä ja arvoja koskevan tiedotuspolitiikan tehostamista välttämättömänä; pitää myönteisenä sitä, että EU:n rahoittama Euronews-uutiskanava lähettää jo ohjelmia venäjän kielellä, ja pitää toivottavana, että se aloittaa lähetykset myös arabian kielellä; pitää myös ilahduttavana EU:n rahoittaman Deutsche Wellen ohjelmia, joiden tavoitteena on levittää eurooppalaisia demokraattisia arvoja Valko-Venäjällä;

34.   katsoo, että vaikka mahdollisen EU-jäsenyyden on säilyttävä kaikkien Euroopan valtioiden perimmäisenä kannustimena yhteisten eurooppalaisten ihanteiden noudattamiseksi ja Euroopan yhdentymisprosessiin osallistumiseksi, jäsenyyden puuttumista ei tulisi käyttää keppinä tai ruoskana EU:n ulkopuolella olevien valtioiden rankaisemiseksi; korostaa, että kaikkia kahdenvälisiä suhteita ja kaikkia monenvälisiä järjestöjä on hyödynnettävä eurooppalaiseen yhteistyöhön ja Euroopan yhdentymiseen liittyvien tavoitteiden edistämisessä;

Naapurimaiden keskinäisten siteiden luominen

35.   korostaa, että EU:n ja sen naapuruusmaiden kahdenvälisten suhteiden vahvistamisen lisäksi ENP:n tavoitteena on myös naapurimaiden yhteistyöverkostojen luominen ja naapurimaiden välisen alueellisen integraation kehittäminen; katsoo, että tässä yhteydessä olisi myös tutkittava mahdollisuudet luoda EU:n naapurivaltiota koskeva Euroopan talousalueen mallin mukainen väline, johon sisämarkkinoihin osallistumisen lisäksi sisältyy myös poliittisia asioita; ilmaisee huolensa huomattavista viiveistä tällä alalla ja pitää unionin kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että unioni ja sen naapuruuspolitiikan kumppanit sitoutuvat ottamaan käyttöön kaikki poliittiset ja institutionaaliset välineet, joilla voidaan tukea monenvälisen ulottuvuuden kehittämistä;

36.   vaatii, että tässä yhteydessä on korostettava nykyistä enemmän alueiden ja pienalueiden kehittämistä siten, että naapurimaita ja jäsenvaltioita toisistaan erottavat maantieteelliset, historialliset ja poliittiset erityispiirteet otetaan huomioon;

37.   pyytää komissiota määrittelemään selkeämmin Euroopan naapuruuspolitiikan ja Euro–Välimeri-kumppanuuden välisen suhteen, koska komissio aikoo käynnistää uudelleen Euro–Välimeri-kumppanuuden sitä koskevan tiedonannon avulla;

38.   kehottaa tässä yhteydessä neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään näkyvämpiin ja konkreettisempiin toimiin yhteistoiminnan vahvistamiseksi Etyjin ja Euroopan neuvoston kanssa, jotta EU saisi käyttöönsä välttämättömät tiedot ja välineet, jotka koskevat erityisesti ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen seurantaa ja poliittisten ja sotilaallisten kriisien hallintaa ja ratkaisemista;

39.   katsoo, että Euroopan neuvostoa olisi vahvistettava ja että siitä olisi kehitettävä tärkein erityisesti demokratian ja ihmisoikeussopimusten kunnioittamista ja täytäntöönpanoa valvova yleiseurooppalainen yhteistyöfoorumi, ja että tälle tehokkaasti toimivalle demokraattiselle järjestölle voidaan antaa myös uusia tehtäviä; katsoo, että Euroopan neuvosto voisi olla kaikkien niiden eri "yhteisten eurooppalaisten alueiden" yleiseurooppalainen foorumi, joita nyt yritämme luoda sekä kahdenvälisten että monenvälisten kanavien kautta;

40.   vaatii, että EU:n on allekirjoitettava Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan neuvoston ja EU:n yhteyden vahvistamiseksi;

41.   kehottaa lisäämään ja kohdistamaan paremmin yleiseurooppalaista yhteistyötä kaikilla asianmukaisilla aloilla, mukaan luettuina Euroopan laajuiset liikenneverkot, ympäristöasiat, viisumijärjestelyt, oikeusasiat, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka;

42.   tunnustaa, että on mahdollisesti neuvotteluin siirryttävä maailmanlaajuisiin vapaisiin markkinahintoihin Venäjän öljyn- ja kaasuntoimituksista saamien maksujen suhteen sekä Venäjän välittäjämaille maksamien kauttakulkuoikeuksien suhteen; pahoittelee kuitenkin Venäjän yksipuolista päätöstä kaasuntoimitusten lakkauttamisesta Ukrainalle 1. tammikuuta 2006 ja kehottaa Venäjää olemaan käyttämättä sen vahvaa asemaa markkinoilla ulkopolitiikkansa välineenä; ilmaisee tyytyväisyytensä kriisin ratkaisuun ja kehottaa EU:ta varmistamaan politiikan koordinoinnin, jotta voitaisiin taata energiatoimitusvarmuus ja öljy- ja kaasuputkien toimivuus valtioissa, joiden läpi ne kulkevat, sekä näiden elintärkeiden luonnonvarojen lukuisat alkulähteet;

43.   katsoo, että Etyjiä olisi hyödynnettävä yleiseurooppalaisella tasolla sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla kuitenkin siten, että Euroopan neuvoston ja asianomaisten YK:n järjestöjen toimien päällekkäisyyttä on vältettävä; korostaa, että Etyj voisi toimia hyödyllisenä siltojen rakentajana myös Euroopan unionin ja sen naapureiden välillä tarjoamalla täysjäsenyyttä Välimeren alueen ja Lähi-idän maille tai tutkimalla ajatusta erillisen alueellisen organisaation perustamisesta Etyjin mallin mukaan; pitää valitettavana viimeaikaisia pyrkimyksiä heikentää Etyjin roolia ihmisoikeuksien ja demokratian turvaajana ja katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä paremmin ja koordinusti painoarvoaan Ety-järjestössä ja Euroopan neuvostossa mainittujen järjestöjen jäsenyysehtoina olevien arvojen ja normien edistämiseksi;

44.   korostaa energiapolitiikan merkitystä, koska EU:n ympärillä on maailman suurimmat öljy- ja maakaasuesiintymät (Venäjä ja Kaspian meren allas, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka) ja koska monet naapurimaat, mukaan luettuina Venäjä, Algeria, Egypti, Libya ja Azerbaidžan, ovat energiantoimittajia, ja koska jotkut muut, mukaan luettuina Ukraina, Valko-Venäjä, Marokko, Tunisia, Georgia ja Armenia, ovat energiantoimitusten kauttakulkumaita, ja koska energiaverkkojen kehittäminen hyödyttää sekä EU:ta että sen kumppanimaita; painottaa, että energia-alan suhteita EU:n ja sen naapurimaiden välillä on tarkasteltava Euroopan laajemman energiapolitiikan puitteissa, jonka tavoitteena olisi lisätä sekä EU:n että kumppanimaiden energiahuollon monimuotoisuutta ja turvallisuutta; pyytää komissiota esittämään tiedonannon energiapolitiikan ulkopoliittisista ja naapuruuspolitiikkaa koskevista näkökohdista;

45.   korostaa, että EU:n ja kumppanimaiden välisen kaupan ja matkailun tehostaminen edellyttää liikenneverkkojen parantamista, mikä todennäköisesti lisää kumppanimaiden välisiä yhteyksiä, ja tekee niistä myös houkuttelevampia investointien kannalta;

46.   huomauttaa, että ENP:n tarkoituksena on edistää sitoutumista yhteisiin arvoihin, joihin sisältyy kestävä kehitys sellaisena kuin se määriteltiin Johannesburgin huippukokouksessa;

47.   korostaa, että ympäristöä ja sen keskeisiä osa-alueita, kuten veden laatu ja vesihuolto, jätehuolto, ilman pilaantuminen, tulvien hallinta ja aavikoitumisen torjunta, koskeva yhteistyö voidaan sekin toteuttaa vain rajatylittävillä ja alueellisilla toimilla;

48.   katsoo, että laillisen ja laittoman maahanmuuton ongelmaa on käsiteltävä naapuruuspolitiikan puitteissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan sopimusten täytäntöönpanoa kaikissa naapuruusmaissa ja erityisesti sekä valmiiksi neuvoteltuja että vielä neuvottelujen kohteena olevia toimintasuunnitelmia; kehottaa neuvostoa ja komissiota valvomaan tarkasti myös yksittäisten jäsenvaltioiden kumppaneiden kanssa tekemiä maahanmuutto- ja erityisesti palauttamissopimuksia;

49.   pitää myönteisenä, että eurooppalaisen tutkimusalueen avaaminen on yhteistyön ennakkoehto osaamisyhteiskunnassa, ja pitää kumppanimaiden välistä yhteistyötä mahdollisena myös tällä alalla;

50.   kiinnittää huomiota tarpeeseen kiinnittää erityistä huomiota niihin Euroopan mantereen suvereeneihin valtioihin, jotka eivät ole EU:n jäseniä, erityisesti Norjaan, Islantiin ja Lichtensteiniin ETA:n/EFTAn jäseninä ja Sveitsiin EFTAn jäsenenä, jolla on omia kahdenvälisiä sopimuksia EU:n kanssa; katsoo, että näiden läheisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden olisi oltava perustana edelleen kehittämiselle ja läheisemmälle yhteistyölle, samoin kuin Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanivaltion kanssa, joille kaikille olisi annettava soveltuvissa tapauksissa mahdollisuus osallistua uuteen naapuruusprosessiin;

51.   katsoo, että kaikkien ehdokasmaiden on osallistuttava naapuruuspolitiikkaan aluksi erityiskumppaneina ja myöhemmin EU:n jäseninä, minkä jälkeen niillä on erityinen rooli yhteistyössä tulevien naapuriemme kanssa; pitää välttämättömänä edistymistä Turkin ja Armenian välisen rajan avaamisessa ja sitä, että Romanian ja Ukrainan on ratkaistava kiistansa mannerlaatan rajoista Mustalla merellä myös Haagin kansainvälisen oikeuden välityksellä;

52.   katsoo, että näissä olosuhteissa pohjoista ulottuvuutta on vahvistettava; korostaa erityishuomion kiinnittämistä EU:n ja valtavan euraasialaisen naapurimme Venäjän välisiin suhteisiin; pitää sen vuoksi välttämättömänä toisaalta EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden kehittämistä ja toisaalta monenvälisen pohjoisen ulottuvuuden puitteissa ja laajemman Euroopan puitteissa harjoitettavan yhteistyön tehostamista, millä estetään Euroopan jakaantuminen intressipiireihin ja edistetään aitoa yleiseurooppalaista kumppanuutta ja yhteistyötä;

53.   painottaa toisaalta tarvetta vahvistaa EU:n politiikkoja Välimeren alueella ja Lähi-idässä, etenkin Kyproksen ja Maltan jäseneksi liittymisen vuoksi ja ottaen huomioon, että tulevissa laajentumisissa EU:hun liittyy useita Kaakkois-Euroopan maita;

Maghreb-valtiot

54.   toteaa, että Marokko, Tunisia ja Algeria ovat jo kauan olleet läheisessä yhteydessä Euroopan unioniin, minkä voimassa olevat assosiaatiosopimukset vahvistavat; korostaa etusijan antamista käynnistettyjen uudistusten päättäväiselle täytäntöönpanolle erityisesti poliittisten vapauksien sekä ihmisoikeuksien alalla; kehottaa komissiota hyväksymään lähitulevaisuudessa Algeriaa koskevan toimintasuunnitelman uusien kannustimien antamiseksi Pohjois-Afrikan arabivaltioiden liitolle; huomauttaa kuitenkin, että mainitun alueellisen integraation onnistuminen riippuu olennaisesti Länsi-Saharan kysymyksen ratkaisusta, ja kehottaa jälleen kiistan osapuolia ryhtymään rakentavaan vuoropuheluun asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti;

55.   kehottaa Euroopan unionia ryhtymään tiedotuskampanjan avulla konkreettisiin ja yhteisiin toimiin Barcelonan prosessin ja uuden Euroopan naapuruuspolitiikan selittämiseksi tarkoituksena muuttaa kuva ylivarovaisesta Euroopasta, joka on enemmän huolestunut omasta turvallisuudestaan ja maahanmuuton torjunnasta kuin toivotusta ja välttämättömästä kestävästä kehityksestä;

56.   pitää myönteisenä Libyan lähentymistä Barcelonan prosessiin ja odottaa Barcelona-säännöstön konkreettisia täytäntöönpanotoimia, joista Libya on ilmoittanut ja mikä voisi tulevaisuudessa johtaa ENP-prosessiin liittymiseen;

Lähi-itä ja Mashrek-valtiot

57.   pitää myönteisenä, että palestiinalaishallinto järjesti tammikuussa 2005 esimerkilliset presidentinvaalit, mikä antoi viestin koko arabimaailmalle; uskoo, että palestiinalaishallinnon uudistukset ja päättäväisyys terrorismin torjunnassa ovat luoneet uusia mahdollisuuksia rauhanprosessille ja tiekartan täytäntöönpanolle; pitää myönteisenä Israelin päätöstä vetäytyä Gazasta ja Länsirannan pohjoisosasta; tunnustaa, että kestävä ja aito rauha ja vakaus alueella voidaan saavuttaa vain olosuhteissa, joissa turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä oleva Israelin valtio ja demokraattinen, elinkelpoinen palestiinalaisvaltio elävät rinnakkain;

58.   pitää myönteisenä, että Jordania ja Egypti tukevat aktiivisesti Lähi-idän rauhanprosessia; katsoo, että ENP:llä on tuettava kaikin keinoin uusimpia demokraattisia uudistuksia, joista on saatu merkkejä Mashrek-valtioista erityisesti Libanonin "seetrivallankumouksen" ansiosta;

59.   kehottaa Syyriaa harjoittamaan ilman enempää viivytystä täydellistä ja aktiivista yhteistyötä terrorismin torjunnassa ja Libanonin entisen pääministerin Rafiq Haririn salamurhan kansainvälisessä tutkinnassa, kuten YK:n turvallisuusneuvosto äskettäin vaati, ja kunnioittamaan täydellisesti kansainvälisesti hyväksyttyjä ihmisoikeusnormeja;

60.   pitää myönteisenä Syyrian joukkojen vetäytymistä Libanonista ja parlamenttivaalien järjestämistä Libanonissa kesäkuussa 2005; on erittäin huolissaan äskettäisistä hyökkäyksistä vapaaseen ja riippumattomaan Libanoniin sitoutuneita journalisteja ja kustantamoja vastaan ja vaatii tehostettuja ponnisteluja prosessissa, jonka tavoitteena on suvereeni ja demokraattinen Libanon, jossa kaikki poliittiset ja uskonnolliset ryhmät ja yhteisöt osallistuvat poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään ja jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan täydellisesti ja pyytää panemaan kokonaan täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1599 (2004) mukaan lukien Hezbollahin aseistariisunnan;

61.   kehottaa Egyptin viranomaisia olemaan vaarantamatta monen ehdokkaan presidentinvaalien järjestämisen ansiosta äskettäin avautuneita mahdollisuuksia ja demokraattisten uudistusten määrätietoista toteuttamista; on tässä yhteydessä syvästi huolissaan viiden vuoden pakkotyötuomiosta, jonka tunnettu liberaali oppositiojohtaja Ayman Nour sai äskettäin egyptiläiseltä tuomioistuimelta väitetystä allekirjoitusten väärentämisestä puolueen perustamista koskevaan vetoomukseen; pitää tuomiota vakavana taka-askeleena ja kehottaa Egyptin hallitusta tekemään kaiken voitavansa, jotta tapaus käsitellään asianmukaisesti;

Itä-Eurooppa

62.   pitää myönteisenä Ukrainan rauhanomaista vallankumousta ja demokratialiikettä; tunnustaa Ukrainan pyrkimykset lähentyä Euroopan unionia ja vaatii EU:n pitkän aikavälin jäsenyysmahdollisuuden hyväksymistä; kannattaa toimintasuunnitelmaa sekä Ferrero-Waldnerin ja Solanan kymmenen kohdan ohjelmaa, jotka ovat kunnianhimoinen ja merkittävä hanke; vahvistaa tukevansa täydellisesti Ukrainan uutta hallitusta ilmoitetun uudistuspaketin täytäntöönpanossa;

63.   tunnustaa Moldovan pyrkimykset lähentyä Euroopan unionia ja vaatii EU:n pitkän aikavälin jäsenyysmahdollisuuden hyväksymistä; korostaa, että suhteiden lähentämisen ennakkoehtona on Moldovan demokraattinen kehitys; katsoo, että EU:n on tuettava Moldovan taloudellista kehittämistä sekä annettava uusia kannustimia Transnistrian viranomaisille, liike-elämälle ja väestölle, jotta nämä tekisivät yhteistyötä EU:n kanssa Moldovan kautta; ja kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään Transnistrian kysymyksen poliittiseen ratkaisuun;

64.   on huolestunut nykyisestä kehityksestä Valko-Venäjällä, joka on diktatuuri, jossa kaikki oppositiotoiminta tukahdutetaan; vaatii neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan entistä voimakkaammin kansalaisjärjestöjen ja opposition kansalaisyhteiskuntaa edustavia toimia; vaatii neuvostoa ottamaan Valko-Venäjän kysymyksen esiin Venäjän kanssa ja kiinnittämään huomiota siihen, että Valko-Venäjän demokratisointi on sekä EU:n että Venäjän federaation etujen mukaista ja että niiden pitäisi toteuttaa yhteisiä toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

Etelä-Kaukasia

65.   pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto on Euroopan parlamentin vaatimuksesta sisällyttänyt myös Kaukasian maat naapuruuspolitiikan piiriin;

66.   katsoo, että Vuoristo-Karabahin konflikti estää Armenian ja Azerbaidžanin kehitystä sekä alueellista yhteistyötä ja Euroopan naapuruuspolitiikan tehokasta täytäntöönpanoa; kehottaa osapuolia pidättymään yksipuolisista toimista ja aggressiivisista lausunnoista ja pyrkimään ratkaisemaan konfliktin kaikkien osapuolten kanssa harjoitettavan rakentavan vuoropuhelun avulla, joka perustuu vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden periaatteisiin; korostaa demokraattisten uudistusten jatkamisen sekä EU-suhteiden merkitystä; kehottaa kaikkia osapuolia etsimään keinoja, jotka mahdollistavat pakolaisten asteittaisen paluun vähemmistöjen oikeuksia kunnioittaen ja erityisesti mitä tulee azerbaidžanilaisten paluuseen miehitetyille alueille; kehottaa Etyjin Minskin ryhmään kuuluvia jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin yhteistyötään EU:n Etelä-Kaukasian erityisedustajan Heikki Talvitien kanssa, jotta asiassa edistyttäisiin neuvotteluteitse;

67.   kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan eteläisessä Nahitsevanissa armenialaisten keskiaikaisten hautausmaiden ja kivestä hakattujen historiallisten ristien tuhoamisen, jolla rikotaan Azerbaidžanin vuonna 1993 ratifioimaa Unescon maailmanperintösopimusta;

68.   vaatii Venäjää ja Turkkia osallistumaan rakentavasti perustan luomiseksi konfliktin rauhanomaiselle ratkaisemiselle ja alueellisen yhteistyön jatkamiselle; kehottaa Turkkia tämän vuoksi avaamaan rajansa Armenialle;

69.   katsoo, että Azerbaidžania koskevassa toimintasuunnitelmassa olisi painotettava todellisen demokratian kehittämistä sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista; vaatii komissiota siksi koordinoimaan toimensa Euroopan neuvoston kanssa ja tekemään kaiken voitavansa tukeakseen ja kehittääkseen Azerbaidžanin heikkoa kansalaisyhteiskuntaa;

70.   pitää ilahduttavana Etelä-Ossetiaa koskevaa kolmevaiheista rauhasuunnitelmaa, jonka Georgia esitti Etyjissä lokakuun lopussa 2005; katsoo, että tämä suunnitelma on tärkeä askel kohti rauhanomaista ja kattavaa konfliktin ratkaisemista; kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan tarvittavaa tukea tälle ehdotukselle, edesauttamaan vuoropuhelua ja neuvotteluja kahden osapuolen välillä ja auttamaan sellaisten välineiden tarjoamisessa, joiden avulla aloite saavuttaa täyden menestyksen;

71.   vaatii ENP:n täysimääräistä käyttämistä alueellisen yhteistyön edistämisessä Etelä-Kaukasian maiden välillä valtioiden välisen luottamuksen lisäämiseen välineenä;

72.   ehdottaa EU:lle Etelä-Kaukasian vakaussopimusta – johon sisältyisi parlamentaarinen ja kansalaisyhteiskunnan ulottuvuus EU:n Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen mallin mukaan – ja johon osallistuisivat Euroopan unioni (sekä Turkki ehdokasmaana), Venäjä, Yhdysvallat, Yhdistyneet Kansakunnat (kvartetti); katsoo, että mainitulla vakaussopimuksella voidaan todennäköisesti edistää alueellisten konfliktien ratkaisemista kaikkien asianosaisten osapuolten vuoropuhelulla ja tarvittaessa myös EU:n välittömän naapuruston ulkopuolella sijaitsevien maiden kanssa käytävällä vuoropuhelulla;

o
o   o

73.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, ENP-valtioiden sekä Venäjän hallituksille ja kansallisille parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Etyjille sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaariselle kokoukselle.

(1) EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 173/2005 (EUVL L 29, 2.2.2005, s. 3).
(2) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 515.
(3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0430.
(4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0412.
(5) EUVL C 247 E, 6.10.2005, s. 155.
(6) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 398.
(7) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 25.
(8) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 506.
(9) EUVL C 261 E, 30.10.2003, s. 142.
(10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0150.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö