Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta – 2005 (KOM(2005)0044),

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön puitestrategian (2001–2005) (KOM(2000)0335 sekä komission vuosikertomukset 2000, 2001, 2002 ja 2004 (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098 ja KOM(2004)0115,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) 23 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen(2) I-2 ja I-3 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0401/2005),

A.   katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvo on EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti varmistettava kaikilla politiikan aloilla,

B.   katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvo edellyttää monipuolista lähestymistapaa, jossa käytetään eri toimenpiteiden koko kirjoa kaikilla aloilla, erityisesti opetuksessa, työllisyyttä ja työuraa koskevissa asioissa, yrittäjyydessä, samaa työtä tai samanarvoista työtä koskevassa samapalkkaisuudessa, työ- ja perhe-elämän paremmassa yhteensovittamisessa sekä miesten ja naisten tasapuolisessa osallistumisessa poliittiseen ja taloutta koskevaan päätöksentekoon,

C.   katsoo, että on kyseenalaista, onko sukupuoleen perustuvien suurempien maksujen tai pienempien etuuksien salliminen ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen 141 artiklan kanssa,

D.   ottaa huomioon, että naiset ovat aliedustettuina poliittisissa päätöksentekoelimissä kaikkialla unionin alueella; ottaa huomioon, että erityisesti joissakin jäsenvaltioissa, unioniin liittyvissä valtioissa ja ehdokasvaltioissa naisparlamentaarikkojen osuus on kansainvälisen keskiarvon – joka on 15,6 prosenttia – alapuolella,

E.   toteaa, että lastenhoitopalvelujen sekä ikääntyneiden ja muiden huollettavien hoitopalveluiden riittävä saatavuus on ratkaisevan tärkeää miesten ja naisten täysitehoisen ja tasavertaisen työmarkkinoille osallistumisen mahdollistamiseksi,

F.   katsoo, että Eurooppa-neuvoston kokouksessa Lissabonissa maaliskuussa 2000 korostettiin uusien työpaikkojen luomisen lisäksi (työssäkäyvien naisten osuutta olisi lisättävä 51 prosentista 60 prosenttiin) tarvetta tarjota naisille vuoteen 2010 mennessä laadukkaampia työpaikkoja,

G.   toteaa, että Eurooppa-neuvosto myönsi maaliskuussa 2004, että miesten ja naisten tasa-arvopolitiikka edistää myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouskasvua,

H.   ottaa huomioon, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskit, jotka ovat Euroopan unionin sisäistä taloudellista kehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta estäviä tekijöitä, ovat varsin merkittäviä ikääntyneiden naisten, maahanmuuttajanaisten ja yksinhuoltajaäitien keskuudessa,

I.   katsoo, että samanaikaisesti niiden ponnistusten kanssa, joihin on ryhdytty Euroopan työllisyysstrategian tasa-arvopilarissa ja joilla on pyritty sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämä, on ryhdyttävä toimiin myös sukupuolten välisten palkkaerojen supistamiseksi sekä terveydenhuollon alalla ja etenkin naisia koskevien sairauksien ennaltaehkäisyssä ja diagnosoinnissa,

J.   ottaa huomioon, että naisten ja miesten välistä erottelua esiintyy sekä ylenemismahdollisuuksissa että silloin, kun he työskentelevät samantasoisissa tehtävissä siten, että naiset ovat huomattavasti vähäisemmin edustettuina päätöksentekotasolla, ja että he työskentelevät huomattavasti useammin matalapalkkaisissa ammateissa,

K.   katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvoa on edistettävä tehokkaammin Euroopan työllisyysstrategian kolmessa muussa pilarissa eli työllistyvyydessä, yrittäjyydessä ja joustavuudessa,

L.   toteaa, että rakennerahastot ja muut rahoitusvälineet ovat merkittävä katalysaattori yhteisön ja jäsenvaltioiden politiikkojen täytäntöönpanossa naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseksi; ottaa huomioon, että naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevan ulottuvuuden sisällyttämisellä politiikkoihin pyritään voittamaan ne työn organisoinnissa ja perhe-elämässä esiintyvät rakenteelliset esteet, jotka rajoittavat useiden naisten osallistumista työmarkkinoille, ammattikoulutukseen ja aikuiskoulutukseen sekä julkiseen elämään,

M.   katsoo, että naisten yrittäjyyttä on tuettava – Euroopan työllisyysstrategiaa toteutettaessa ja täystyöllisyyteen ja laadukkaisiin työpaikkoihin pyrittäessä – erityisin toimin, joihin kuuluu kohdennettu koulutus ja luotonsaannin, myös pienluottojen saannin, edistäminen,

N.   katsoo, että valtion- ja hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuussa 2003 vaatima toinen vuosikertomus miesten ja naisten tasa-arvosta kattaa ensimmäisen kerran 25 jäsenvaltion laajentuneen unionin, mutta että se ei kuitenkaan koske unioniin liittyviä valtioita tai ehdokasvaltioita Romaniaa, Bulgariaa, Turkkia ja Kroatiaa,

O.   katsoo, että komission kertomus on kuvaava ja raportoi merkittävästä lainsäädännön kehittymisestä jäsenvaltioissa, mutta jättää mainitsematta yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa olevat puutteet ja sen rikkomiset jäsenvaltioissa eikä analysoi tai arvioi nykytilannetta,

P.   katsoo komission kertomuksen osoittavan, että miesten ja naisten väliset erot Euroopan unionissa ovat pienentyneet työllisyys- ja opetusasioissa, mutta sukupuolten väliset palkkaerot ovat pysyneet lähes muuttumattomina; katsoo tämän kertomuksen osoittavan selvästi, ettei todellista edistystä kolmekymmentä vuotta sitten direktiivillä 75/117/ETY(3) (neuvoston direktiivi 75/117/ETY, annettu 10. helmikuuta 1975, miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä) käyttöön otetun "sama palkka samanarvoisesta työstä" -periaatteen täytäntöönpanossa ole saavutettu; toteaa, että 15 jäsenvaltion unionissa tämä ero pysyi vakaana eli noin 16 prosentissa, kun taas 25 jäsenvaltion unionia koskevassa arviossa, jossa on otettu huomioon uusien jäsenvaltioiden palkkaerot, ero on hieman supistunut ja on 15 prosenttia,

Q.   ottaa huomioon, että vaikka naisten saavutukset koulutuksessa ovat suurempia kuin miesten, he löytävät kuitenkin yhä työpaikan viimeisinä, eikä 15–24-vuotiaiden naisten työllisyysaste ole noussut,

R.   katsoo, että erityisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon alalla toimiville järjestöille on taata EU:n miesten ja naisten tasa-arvoa suosivan politiikan asianmukainen näkyvyys ja tästä politiikasta tiedottaminen tehokkaasti kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille esimerkiksi kansalaisjärjestöjen välityksellä ja se, että toteutetaan toimia, joilla helpotetaan osallistumista mainittua politiikkaa koskeviin yhteisön ohjelmiin,

S.   ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutin perustaminen helpottaa tietojen keräämistä ja koostamista, metodologisten työvälineiden kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen levittämistä ja vaihtoa, tavoitteena sukupuolten tasa-arvoa koskevan periaatteen parempi edistäminen,

T.   toteaa, että komissio on päättänyt julistaa vuoden 2007 Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi,

1.   panee tyytyväisenä merkille, että Eurooppa-neuvosto tunnusti keväällä 2004 sukupuolten tasa-arvopolitiikan olevan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja talouskasvun edistämisen väline;

2.   pitää myönteisenä sen tunnustamista, että on tärkeää poistaa sukupuolten väliset palkkaerot ja helpottaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista niin naisten kuin miestenkin kohdalla;

3.   katsoo olevan ehdottoman tärkeää, että komissio tiedottaa parlamentille eri jäsenvaltioissa näillä aloilla saavutetusta edistyksestä, erityisesti kiinnittäen huomiota Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanoon, lisääntymis- ja seksuaaliterveys mukaan lukien, ja että komissio julkaisee säännöllisiä tilastoja, jotka kattavat kaikki jäsenvaltiot;

4.   korostaa, että sukupuolten tasa-arvo ja tehokas sukupuolten tasa-arvoasioiden yleistäminen (gender mainstreaming) edellyttävät korkeimman tason poliittista sitoutumista;

5.   kehottaa poliittisia puolueita niin kansallisella kuin Euroopan tasolla tarkistamaan puoluerakenteitaan ja menettelyjään poistaakseen kaikki esteet, jotka suoraan tai välillisesti hankaloittavat naisten osallistumista, ja ottamaan käyttöön sopivia toimintasuunnitelmia paremman tasapainon luomiseksi naisten ja miesten välillä vaaleilla valituissa elimissä;

6.   palauttaa mieliin EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan, jonka mukaan yhteisön on kaikessa toiminnassaan pyrittävä poistamaan naisten ja miesten välistä eriarvoisuutta sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa;

7.   katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua koskevan lainsäädännön olisi katettava sosiaalinen suojelu, terveydenhuolto ja koulutus mukaan lukien;

8.   pitää myönteisenä Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista ja toivoo, että sille annetaan tarvittava itsenäisyys ja sen tehtäviensä hoitamiseen tarvitsemat resurssit;

9.   kehottaa komissiota käyttämään rakennerahastovaroja naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämiseen varmistamalla, että tämä ulottuvuus sisällytetään toimintaohjelmiin;

10.   ilmaisee huolestumisensa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa käytävästä naiskaupasta ja perheväkivallan lisääntymisestä sekä kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla pyritään vähentämään näitä pahoiteltavia ilmiöitä;

11.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, etteivät eläkejärjestelmät ole naisia syrjiviä ja etteivät ne vahvista nykyisiä asetelmia, joissa naiset jo ovat joutuneet epäsuotuisaan asemaan etuuksien ja maksujen suhteen;

12.   kehottaa jäsenvaltioita, liittyviä valtioita ja ehdokasvaltioita tuottamaan tilastoja sukupuolten välisistä palkkaeroista kaikilla työelämän aloilla ja toteuttamaan tehokkaampia ja merkittävämpiä toimia sukupuolten välisten palkkaerojen vähentämiseksi, jotta sellaista yhteisön lainsäädäntöä voidaan soveltaa, jolla pyritään pienentämään palkkaeroja sekä huolehtimaan siitä, että sukupuoleen perustuva syrjintä työmarkkinoilla lakkaa ja siten, että naisten osuus korkeissa viroissa, jotka vastaavat näiden pätevyyttä, kasvaa;

13.   korostaa, että on tärkeää välttää sukupuolten erottelua työmarkkinoilla ja kehottaa jäsenvaltioita koulutusjärjestelmissään kannustamaan nuoria naisia valitsemaan muiden kuin naisten perinteisten alojen opintoja;

14.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin työelämän ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi työssäkäyvien naisten kohdalla, esimerkiksi tarjoamalla lasten, ikäihmisten sekä huollettavien henkilöiden hoidon perusrakenteita sekä kehittämällä joustavampia työolosuhteita;

15.   korostaa jälleen kerran, miten tärkeää on, että komissio valvoo miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan yhteisön säännöstön noudattamista jäsenvaltioissa kaikilla unionin toiminnan aloilla, erityisesti työtä ja työllisyyttä koskevissa kysymyksissä sekä hyödykkeiden ja palvelujen saatavuudessa ja niiden tarjonnassa; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön säännöstöä, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät saata tasa-arvoa koskevaa yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jotka rikkovat sitä vastaan;

16.   korostaa, että miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan unionin politiikan on oltava avointa ja näkyvää, jotta kaikkia asianosaisia toimijoita, myös työmarkkinaosapuolia, kannustetaan osallistumaan;

17.   pitää tarkoituksenmukaisena, että jäsenvaltiot edistävät köyhyyden, erityisesti naisten köyhyyden, tehokkaaseen torjumiseen tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka vähitellen takaavat heille taloudellisesti ja sosiaalisesti turvatut elinehdot;

18.   palauttaa mieliin, että miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan eurooppalaisen politiikan oleminen tärkeimmällä sijalla merkitykseltään moniulotteisena valtavirtaistamispolitiikkana on uudelleen vahvistettava Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotena 2007;

19.   muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksista, jotka hyväksyttiin Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 ja jotka koskevat esteiden poistamista naisten ja miesten yhtäläisen työmarkkinoille osallistumisen tieltä sekä lastenhoitopalvelujen tarjoamista vuoteen 2010 mennessä 90 prosentille lapsista, joiden ikä on kolmen vuoden ja oppivelvollisuuden alkamisiän välillä, ja vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista; kehottaa jäsenvaltioita esittämään vastaavia tavoitteita asetettaviksi ikääntyneiden ja sairaiden sukulaisten hoitopalveluille;

20.   kannustaa jäsenvaltioita luomaan helposti saatavilla olevia, kohtuuhintaisia hoitopalveluja lapsille ja huollettaville;

21.   korostaa, että maahanmuuttajanaisten integroimista yhteiskuntaan on tehostettava, sillä he ovat usein kaksinkertaisen – sekä sukupuoleen että kansalliseen tai uskonnolliseen alkuperään perustuvan – syrjinnän uhreja, helpottamalla heidän pääsyään koulutukseen, tukemalla heidän liiketoimintaansa ja ottamalla heidät mukaan Euroopan sosiaalirahaston ohjelmiin ja myös Equal-ohjelmaan, jonka tavoitteena on parantaa maahanmuuttajien sosiaalista asemaa;

22.   kehottaa komissiota laatimaan tilastoja lasten, ikäihmisten ja huollettavien henkilöiden hoitopaikkatilanteesta sekä yleensä niistä toimista, joilla pyritään edistämään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista; kehottaa komissiota toimittamaan tilastoja lasten hoitopaikkatilanteesta ja kaikki tarvittavat arviot koskien jo olemassa olevien, naisten ja miesten välisen todellisen tasa-arvon toteuttamiseen kaikilla nykyelämän osa-alueilla myötävaikuttavien välineiden hyödyntämistä ja toimivuutta;

23.   suosittelee tasa-arvoasioiden yleistämispolitiikan ja Lissabonin strategian parempaa yhteensovittamista, jotta sukupuolten tasa-arvoasiat otettaisiin paremmin huomioon toteutettaessa Lissabonissa asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita;

24.   korostaa työmarkkinaosapuolten kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä ponnisteltaessa naisten osan parantamiseksi työpaikoilla ja naisjärjestöjen erityistä merkitystä naisten sosiaaliseen ja poliittiseen elämään osallistumisen vahvistamisessa;

25.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan naisten edustusta päätöksentekoelimissä, mikä on välttämätön edellytys sukupuolten tasa-arvoperiaatteen tehokkaalle sisällyttämiselle kaikkiin politiikkoihin;

26.   kehottaa komissiota sisällyttämään liittyviä valtioita ja ehdokasvaltioita koskevia tietoja ja tilastoja tuleviin naisten ja miesten tasa-arvoa koskeviin vuosikertomuksiin;

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, liittymässä olevien valtioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (2) EUVL C 310, 16.12.2004, s. 1. (3) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.