Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005(1) ja 17. marraskuuta 2005(2) antamansa päätöslauselmat Iranista,

–   ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 30. ja 31. tammikuuta 2006 antamat päätelmät,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) hallintoneuvoston 24. syyskuuta 2005 ja 4. helmikuuta 2006 antamat päätöslauselmat ydinsulkusopimukseen kuuluvan turvavalvontasopimuksen täytäntöönpanosta Iranin islamilaisessa tasavallassa,

–   ottaa huomioon IAEA:n pääjohtajan 2. syyskuuta 2005 ja 18. marraskuuta 2005 päivätyt kertomukset ydinsulkusopimukseen kuuluvan turvavalvontasopimuksen täytäntöönpanosta Iranin islamilaisessa tasavallassa,

–   ottaa huomioon vuonna 1968 tehdyn sopimuksen ydinaseiden leviämisen estämisestä (ydinsulkusopimus) ja erityisesti sen 4 artiklan, jonka mukaan sopimuksen ei tulkita vaikuttavan minkään sopimuspuolen luovuttamattomaan oikeuteen kehittää ydinenergian tutkimusta, tuotantoa ja käyttöä rauhanomaisiin tarkoituksiin ilman syrjintää ja sopusoinnussa sopimuksen 1 ja 2 artiklan kanssa,

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2006 annetun EU-3/EU-julkilausuman ja julkilausuman, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri Jack Straw antoi Kiinan, Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain ulkoministerien sekä Euroopan unionin korkean edustajan Lontoossa 30. tammikuuta 2006 pidetyn kokouksen jälkeen,

–   ottaa huomioon Iranin islamilaisen tasavallan (Iran) sekä Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Saksan (EU-3) välillä 15. marraskuuta 2004 tehdyn Pariisin sopimuksen sekä Iranin 1. elokuuta 2005 tekemän päätöksen käynnistää jälleen uraanin jalostamistoiminnot Pariisin sopimuksen määräysten vastaisesti,

–   ottaa huomioon yleiskokouksen 60. istunnossa 11. tammikuuta 2006 hyväksytyn päätöslauselman ydinsulkusopimuksen osapuolten sopimuksen tarkistuskonferensseissa vuosina 1995 ja 2000 sopimien ydinaseriisuntaa koskevien velvoitteiden seurannasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että Iranin presidentti Ahmadinejadin julkisesti antamat lausunnot ovat kyseenalaistaneet Israelin olemassaolon oikeutuksen ja juutalaisten kansanmurhan,

B.   panee merkille, että IAEA:n pääjohtaja Mohamed El Baradei on useaan otteeseen ilmaissut olevansa hyvin huolissaan tapahtumista ja todennut, ettei IAEA kahden ja puolen vuoden intensiivisten tarkastusten ja tutkimusten jälkeenkään kykene selvittämään tiettyjä tärkeitä kysymyksiä,

C.   toteaa, että Iran päätti 1. elokuuta 2005 aloittaa uudelleen uraanin rikastamisen, mikä on vastoin sille Pariisin sopimuksen mukaan kuuluvia velvoitteita, ja että Iran käynnisti uudelleen uraanin jalostustoiminnot Isfahanin laitoksessa 8. elokuuta 2005 ja toteutti 10. tammikuuta 2006 jatkotoimia rikastamistoimintojen uudelleenkäynnistämiseksi,

D.   toteaa, että IAEA:n 4. helmikuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa pannaan merkille Iranin ydinohjelman rauhanomaisia tarkoituksia koskeva luottamuspula ja edellytetään Iranilta täydellistä avoimuutta, jotta IAEA voi selvittää vielä ratkaisemattomat kysymykset,

E.   ottaa huomioon, että IAEA on korostanut olevansa huolissaan jatkuvista puutteista monissa sellaisissa Iranin ydinohjelmaa koskevissa keskeisissä tiedoissa, jotka liittyvät ydinaseiden leviämiseen,

F.   huomauttaa, että IAEA on toistuvasti kehottanut Irania yhteistyöhön kertomusten seurannassa ja tarjonnut eri ratkaisuja, muun muassa uraanin rikastamista Venäjällä, mutta Iran ei ole ilmaissut selkeää kantaansa ehdotuksiin,

G.   panee merkille, että marraskuussa 2005 IAEA:n pääjohtaja ilmoitti, että Iranilla on hallussaan asiakirja, jossa esitetään prosessivaatimukset uraaniheksafluoridin (UF6) rikastamiseksi metalliksi pieninä määrinä sekä rikastetun, luonnon- ja köyhdytetyn uraanimetallin valamiseksi ja työstämiseksi puolipallon muotoon, mikä IAEA:n mukaan on ydinasekomponenttien valmistukseen liittyvä prosessi,

H.   ottaa huomioon, että 30. tammikuuta 2006 Kiinan, Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain ulkoministerit sekä EU:n korkea edustaja sopivat, että IAEA:n hallintoneuvoston ylimääräisen kokouksen olisi raportoitava YK:n turvallisuusneuvostolle, jonka tulisi lykätä mahdollisia toimia 6. maaliskuuta 2006 pidettävään hallintoneuvoston kokoukseen saakka, jolloin IAEA:n pääjohtaja antaa uuden kertomuksen ja IAEA antaa mahdollisesti uuden päätöslauselman,

I.   panee merkille, että 5. helmikuuta 2006 Iranin hallitus ilmoitti, että se lopettaa kaiken vapaaehtoisen yhteistyön IAEA:n kanssa eikä enää salli maan ydinlaitoksiin kohdistuvia järjestön yllätystarkastuksia, jotka ovat olleet mahdollisia ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirjan nojalla, sekä 6. helmikuuta 2006 antaman toisen ilmoituksen, että se poistaa kaikki IAEA:n valvontakamerat ja sinetit kaikista ydinlaitoksistaan ja -laitteistoistaan

J.   ottaa huomioon, että ydinsulkusopimuksen viimeksi vuonna 2005 pidetyssä tarkistuskonferenssissa ei onnistuttu lujittamaan monenvälistä aloitetta ydinaseiden ja muiden joukkotuhoaseiden leviämisen estämisestä,

K.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Iranin suhteet ovat perustuneet kolmiosaiseen lähestymistapaan, johon kuuluvat kauppa- ja yhteistyösopimusneuvottelut, poliittinen vuoropuhelu ja ihmisoikeusvuoropuhelu, ja että poliittinen vuoropuhelu on keskeytynyt käynnissä olevan kriisin vuoksi,

1.   toistaa tuomitsevansa presidentti Ahmadinejadin Israeliin kohdistetut uhkaavat lausunnot, jotka eivät edistä luottamusta Iranin hallituksen aikeisiin hyväksyä rauhanomainen ja rakentava rooli Lähi-idässä; arvostelee siksi, että presidentti Ahmedinejad tapasi hiljattain tekemällään Syyrian-vierailulla palestiinalaisen Islamilainen Jihad -järjestön edustajia, ja vaatii Irania lopettamaan välittömästi tukensa terroristijärjestöille;

2.   on erittäin huolestunut Iranin viranomaisten tämänhetkisestä asennoitumisesta maan ydinohjelmaan ja erityisesti Iranin päätöksestä poistaa useiden ydinlaitosten sinetit ja käynnistää uudelleen uraaninrikastustoimet;

3.   tukee IAEA:n 4. helmikuuta 2006 antamaa päätöslauselmaa, jossa Irania arvostellaan siitä, ettei se ole noudattanut IAEA:n suosituksia, ja korostetaan tästä johtuvaa luottamuksen puutetta siihen, että Iranin ydinohjelma olisi suunnattu yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin;

4.   tukee IAEA:n 4. helmikuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa tehtyä päätöstä pyytää IAEA:n pääjohtajaa raportoimaan YK:n turvallisuusneuvostolle ja käsittelemään laajemmin kaikkia IAEA:n asiasta hyväksymiä kertomuksia ja päätöslauselmia;

5.   katsoo IAEA:n 24. syyskuuta 2005 antaman päätöslauselman mukaisesti, että Iranin on keskeytettävä jälleen täysin ja pysyvästi kaikki uraanin rikastamiseen ja jalostukseen liittyvät toimet, harkittava uudelleen raskaalla vedellä hidastetun tutkimusreaktorin rakentamista, ratifioitava ja pantava viipymättä kokonaan täytäntöön ydinsulkusopimuksen lisäpöytäkirja sekä toteutettava IAEA:n pääjohtajan vaatimat avoimuustoimet;

6.   vakuuttaa, että Iranilla on ydinsulkusopimuksen IV artiklan mukaisesti oikeus kehittää ydinohjelma ja tukee EU-3:n ja muiden kansainvälisten kumppaneiden aloitteita ja ehdotuksia yhteistyöstä Iranin kanssa ydinvoiman rauhanomaisen käytön alalla; toistaa Iranin hallitukselle osoittamansa kehotuksen pidättyä uhkailemasta mitään valtiota ja toimia YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti;

7.   katsoo, että IAEA:n ehdottama YK:n turvallisuusneuvoston puuttuminen asioihin on välttämätöntä tämänhetkisen tilanteen arvioimiseksi ja yhtyy EU:n neuvoston päätelmiin, joissa kehotetaan vahvistamaan IAEA:n roolia; katsoo, että näin voidaan estää tilanteen enempi kärjistyminen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan tarkkaan IAEA:ssa ja YK:ssa tekemänsä aloitteet;

8.   vahvistaa, että asia on ratkaistava kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja katsoo, että tämä edellyttää Iranin hallitukselta yhteistyöhaluista ja avointa suhtautumista IAEA:han; tukee EU-3:n sitoutumista ydinaseiden leviämisen estämiseen ja vetoaa kaikkiin osapuoliin, jotta ne tekisivät kaikkensa neuvotteluratkaisun saamiseksi ydinohjelmakiistaan ennen kuin IAEA:n pääjohtaja antaa seuraavan kertomuksensa 6. maaliskuuta 2006;

9.   korostaa Yhdysvaltain, Venäjän, Kiinan ja sitoutumattomien maiden yhteistyön merkitystä, jotta voidaan harkita täydentäviä toimia kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi Iranin kanssa sen ydinlaitoksista ja niiden käytöstä unohtamatta myöskään Iranille tärkeitä turvallisuusnäkökohtia;

10.   kehottaa Irania harkitsemaan vakavasti EU-3:n tukemaa Venäjän ehdotusta uraanin rikastamisesta, koska näin se saisi mahdollisuuden viedä ydinohjelmaansa eteenpäin monenvälisissä puitteissa; katsoo, että on harkittava tällaista ratkaisua ehdotettuna parannuksena nykyisiin sääntöihin sovellettavaksi IAEA:n valvonnassa kaikkiin asiasta kiinnostuneisiin maihin; kehottaa Euroopan unionia tukemaan sellaisia ehdotuksia, joita esimerkiksi YK:n korkean tason asiantuntijaryhmä on esittänyt uraanin rikastamisen monenvälisen hallinnoinnin aikaansaamiseksi esimerkiksi Lähi-idän alueella siten, että jakelu tapahtuu IAEA:n valvonnassa;

11.   pitää erittäin valitettavana, että vuonna 2005 epäonnistuttiin pahoin kaikissa pyrkimyksissä edistyä ydinaseriisunnassa, tarkistaa ydinsulkusopimusta ja uudistaa YK-järjestelmää;

12.   antaa IAEA:n pääjohtajalle ja sihteeristölle tunnustusta heidän ammattimaisista ja puolueettomista ponnisteluistaan turvavalvontasopimuksen täytäntöönpanemiseksi Iranissa; korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston väliintulo ei päätä IAEA:n nykyisiä velvollisuuksia, sekä kehottaa Irania sallimaan IAEA:n jatkaa täysimittaista valvonta- ja tarkastustoimintaa;

13.   kehottaa Irania hyödyntämään valtavia energiavarantojaan ja teknistä taitotietoa ja investoimaan uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen sekä fossiilisten energialähteiden nykyaikaiseen ja järkiperäiseen käyttöön;

14.   katsoo, että joukkotuhoaseista vapaan alueen luominen Lähi-itään voisi olla tärkeä askel alueen maiden turvallisuusongelmien ratkaisussa;

15.   kehottaa komissiota panemaan täytäntöön kaikki toimet, jotka on syytä toteuttaa eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa kontaktien ja yhteistyön lisäämiseksi Iranin kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden ja demokraattisen opposition kanssa, ja tukemaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa demokratiaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Iranissa;

16.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Iranin islamilaisen tasavallan ja kaikkien muiden tässä päätöslauselmassa mainittujen maiden hallituksille ja parlamenteille, IAEA:n pääjohtajalle ja YK:n pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0382. (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0441.