Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla (KOM(2005)0074),

–   ottaa huomioon viisikohtaisesta suunnitelmasta öljynhinnan nousemiseen vastaamiseksi 6. syyskuuta 2005 annetun komission muistion (MEMO/05/302),

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen riskin- ja kriisinhallinnasta maatalouden alalla,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6-0014/2006),

A.   ottaa huomioon, että maataloustuotannon riskit syntyvät eri tasoilla ja että niiden arviointi ja poistaminen on siksi toteutettava eri tavoin:

B.   katsoo, että maatalousalan riskinhallinnan on yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaisesti palveltava ennen kaikkea yhteistä etua siten, että varmistetaan laadukkaiden elintarvikkeiden ja maatalouden raaka-aineiden saatavuus ja huolehditaan ympäristöstä,

C.   ottaa huomioon, että kesäkuun 2003 viimeisimmästä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta lähtien markkinoiden ja hintojen vakautusvälineitä on poistettu yhä enenevässä määrin ja korvattu viljelijöille maksettavilla erillisillä suorilla tuilla, mikä saa aikaan viljelijöiden paremman markkinasuuntautuneisuuden mutta voi toisaalta kasvattaa tuotantoon liittyviä liiketoiminnallisia riskejä,

D.   ottaa huomioon, että kyseisessä uudistuksessa annettiin myös täydentävät ehdot (Cross Compliance), jotka sisältävät maanviljelijöitä koskevia ympäristön- ja eläintensuojelumääräyksiä,

E.   katsoo, että – koska on vähitellen muotoutumassa ympäristö, johon sisältyy suurempia vaaroja kuin lähimenneisyydessä, sillä maatalouteen liittyvien vaarojen moninaisuuden, voimakkuuden ja esiintymistiheyden odotetaan muuttuvan maanviljelijöiden kannalta huonompaan suuntaan – maatalouteen liittyvien vaarojen muutosten odotetaan olevan sidoksissa luonnonilmiöiden voimakkuuteen ja esiintymistiheyteen, taloudelliseen ympäristöön ja siihen liittyviin vaaroihin, teknologisiin vaaroihin, yhteiskunnalliseen käsitykseen ympäristöstä, elintarviketurvallisuuteen ja kuluttajien tottumuksiin,

F.   ottaa huomioon, että maataloustuotantoon kohdistuvat riskit tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen, maaperän vaurioitumisen, vesipulan, geneettisten voimavarojen ehtymisen ja muiden tekijöiden seurauksena,

G.   ottaa huomioon, että myös uusien tekniikoiden, kuten maataloudessa sovellettavan geenitekniikan, käytön yhteydessä, johon liittyy tuntemattomia tulevia vaikutuksia eläviin organismeihin ja ympäristöön, muodostuu erityisiä riskejä, joita on käsiteltävä varovaisuus- ja aiheuttaja maksaa periaatteiden mukaisesti,

H.   ottaa huomioon, että EU:n maatalouden voimakas riippuvuus fossiilisista energianlähteistä lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden ja koneiden käytön osalta sisältää öljynhinnan vaihteluun ja öljypulaan liittyviä riskejä, jotka on torjuttava energiansäästön ja uusiutuvien energiamuotojen voimakkaamman käytön avulla,

I.   ottaa huomioon, että maatalousvakuutukset sisältyvät valtiontukiin, jotka Maailman kauppajärjestö (WTO) on hyväksynyt, ja kauppakumppanit kuten Yhdysvallat ja Kanada hyödyntävät järjestelmällisesti sisäistä tukea turvamekanismeihin, joilla kompensoidaan luonnonkatastrofien seurauksia, tai kiireellisissä tapauksissa ylimääräisiin maksuihin suurten tuhojen tai markkinahintojen muutoksista johtuvien tulonmenetysten korvaamiseksi (WTO:n maataloussopimuksen liitteen 2 7 ja 8 kohdat), luoden siten maanviljelijöiden tulojen "turvaverkon", mitä EU ei voi jättää huomiotta,

J.   katsoo, etteivät komission harkitsemat kolme riskin- ja kriisinhallinnan vaihtoehtoa (vakuutus luonnonkatastrofien varalta, sijoitusrahastot ja tulotakuut) ole tosiasiassa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä riskien ja vahinkojen vähentämiseksi, vaan vahinkojen korvaamisen rahoitusmalleja,

K.   ottaa huomioon, että komissio ehdottaa, että kyseiset toimenpiteet rahoitetaan yhdestä prosentista tuen mukauttamisesta tai kansallisista maaseudun kehittämisohjelmista, mikä ei asiantuntijoiden mukaan kata lähimainkaan ehdotettujen toimenpiteiden rahoitustarvetta,

L.   ottaa huomioon, että nuoret maanviljelijät ovat erityisen alttiita kriiseille ja tuhoille, koska heillä on usein runsaasti velkaa tilan ostamisen vuoksi,

M.   ottaa huomioon, että uudet jäsenvaltiot on jätetty mukauttamismekanismin ulkopuolelle vuoteen 2013 asti ja että suoria maksuja näissä maissa kasvatetaan asteittain täyteen määrään (phasing-in); katsoo, että olisi varmistettavat, että kyseiset maat saavat muuta YMP-rahoitusta,

Komission ehdotukset
Yleistä

1.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin erilaisista riskin- ja kriisinhallinnan vaihtoehdoista, mutta pitää kuitenkin ehdotusten yksipuolista korvaus- ja hyvitystapaa kyseenalaisena; kehottaa komissiota ottamaan paremmin huomioon riskien vähentämistä ja kriisien torjumista koskevat ennalta ehkäisevät toimenpiteet kuten rokotukset ja laittoman maahantuonnin parempi valvonta;

2.   katsoo, että kehitettäessä riskin- ja kriisinhallintapolitiikkaa yhdenmukaisemmaksi politiikaksi on pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin:

3.   katsoo, että kun on kyse yhteisön rahoituksesta, maatalousvakuutuksia ja korvauksia koskevan politiikan yhteistä kehystä hyväksyttäessä seuraavat toimet ovat todennäköisiä:

4.   viittaa tässä yhteydessä ilmastonmuutoksesta sekä sellaisista luonnonkatastrofeista kuten tulvat, kuivuus ja metsäpalot aiheutuviin alati lisääntyviin vahinkoihin sekä eläinkulkutaudeista ja niiden nopeutuvasta kansainvälisestä leviämisestä eläinkuljetusten ja laittoman maahantuonnin vuoksi aiheutuviin vahinkoihin;

5.   katsoo, ettei komission ehdotuksissa oteta riittävästi huomioon niitä riskejä ja mahdollisia kriisejä, jotka ovat nousseet esiin maatalousmarkkinoiden vapauttamisesta käytävien WTO-neuvottelujen yhteydessä; kehottaa siksi komissiota arvioimaan tarkemmin sellaisia välineitä ja toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä hintojen jyrkkä lasku, markkinakriisit, viljelijöiden tulomenetykset ja kaikki esteet heidän toimintansa jatkamiselle ja pystytään tarttumaan niihin tehokkaasti sekä tekemään analyysi tuotantohintaa kohottavien toimien roolista eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön alalla;

6.   katsoo, että komission ehdotuksessa olisi otettava huomioon markkinakriisit, jotka vaikuttavat voimakkaasti yhteisön tuottajiin sen johdosta, että kolmansien maiden asettamat rajoitukset yhteisön alueelta tapahtuvalle viennille häiritsevät maataloustuotteiden kauppaa; kehottaa komissiota tämän vuoksi laajentamaan kriisin määritelmää;

7.   ilmaisee painokkaasti vastustavansa yhteisön etuuskohtelusta luopumista; pitää unionissa ja jäsenvaltioissa käytettävien riskien ehkäisyn ja kriisinhallinnan välineiden ja toimenpiteiden lähempää tarkastelua välttämättömänä; viittaa tässä yhteydessä erityisesti tarjonnan sääntelyn mahdollisuuksiin ylituotannon ja hintojen romahtamisen ehkäisemisessä sekä uusiin maaseudun kehitysohjelmiin; pitää yhteisiä markkinajärjestelytoimenpiteitä edelleen oikeutettuina erityisen herkillä aloilla, kuten hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja pitää niiden säilyttämistä välttämättömänä tulevassa hedelmien ja vihannesten yhteisessä markkinajärjestelyssä;

8.   kehottaa komissiota ottamaan käyttöön turvaverkkomääräyksiä kriisien varalta paitsi naudanlihan yhteisessä markkinajärjestelyssä myös muilla aloilla, kuten hedelmä- ja vihannes-, viini-, sianliha- ja siipikarjanliha-alalla;

9.   kehottaa komissiota tutkimaan tiettyjen, esimerkiksi seuraavassa mainittujen erityistoimien tehokkuutta:

10.   suosittelee, että WTO-neuvotteluissa sovittu laaja maataloustuotteiden tullien poistaminen huomioon ottaen markkinoille pääsyn edellytykset määriteltäisiin ennalta ehkäiseväksi toimenpiteeksi, jonka avulla pystytään estämään taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen polkumyynti; pitää maataloustuotteiden tuontimaksuja oikeutettuna, mikäli tuotteet valmistetaan olosuhteissa, jotka ovat ihmisoikeuksien sekä kansainvälisten ympäristön- ja eläintensuojelusopimusten ja EU:n ympäristö- ja eläinsuojelulainsäädännön vastaisia; ehdottaa kyseisten maksujen käyttämistä asianomaisissa kehitysmaissa riittävän ravinnonsaannin varmistamiseksi ja kriisien torjumiseksi;

11.   katsoo, että komission olisi otettava käyttöön mahdollisia rahoituslähteitä toimenpiteitä varten uusissa jäsenvaltioissa; katsoo, että rahoituksen käyttäminen tähän tarkoitukseen ei saa supistaa uusien jäsenvaltioiden suorina maksuina ja maatalouden kehittämisen tukena saamaa tukea;

12.   pitää hyväksyttävänä sitä, että komissio, jäsenvaltiot, maatalousteollisuus ja maatilat rahoittavat riskienehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä yhteisesti, mikäli se voidaan tehdä pakolliseksi ja mikäli se ei johda jäsenvaltioiden ja viljelijäryhmien väliseen eriarvoisuuteen;

13.   vastustaa maaseudun kehittämistoimien tarpeellisuus ja riskejä ehkäisevä vaikutus huomioon ottaen komission ehdotusta, jonka mukaan riskin- ja kriisinhallinta rahoitettaisiin ainoastaan tuen mukauttamisesta otettavalla yhden prosenttiyksikön suuruisella osuudella; pitää sen sijaan alan haasteet huomioon ottaen tarpeellisena korottaa kriisien ehkäisyyn kohdennettuja varoja ja varauksia; ehdottaa siksi sovellettavan poikkeusta talousarvion vuotuisperiaatteeseen, jotta kriisitilanteiden vaihteleviin tarpeisiin voitaisiin varautua asianmukaisesti;

14.   kehottaa komissiota tutkimaan näiden toimien vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, joista jäsenvaltiot voivat päättää vapaasti, esimerkkinä maataloustuotannon bruttoarvon perusteella määritettävä osuus, kun otetaan huomioon, että mukauttamisesta saatavien varojen määrä vaihtelee eri jäsenvaltioissa;

15.   kehottaa komissiota laatimaan kvantitatiivisen analyysin edessä olevan öljypulan vaikutusten luotettavaksi arvioimiseksi ja mahdollisia suunnitelmia kyseiseen ongelmaan tarttumiseksi edellyttämällä mahdollisuutta myöntää polttoaineiden ostotukea polttoaineiden hintojen noustessa erityisen voimakkaasti; katsoo, että vastaavasti energiakasvien tuotantoa on muutettava tuottajille joustavammaksi lisäämällä huomattavasti pinta-alakohtaista tuotantotukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(1) mukaisesti;

16.   kehottaa komissiota tutkimaan, miten viljelijöitä voitaisiin suorien tukien ja maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa motivoida käyttämään riskejä vähentäviä taloudenhoidollisia ja muita menetelmiä;

17.   kehottaa komissiota kiinnittämään kaikissa riskin- ja kriisinhallintaa koskevissa toimissaan erityistä huomiota nuorten maanviljelijöiden asemaan;

18.   katsoo, että maatalousalan riskien vakuutuspolitiikan on perustuttava joustavuuteen ja moniarvoiseen lähestymistapaan, koska yhden ainoan mallin soveltaminen kriisinhoidossa ei ole mahdollista vakuutusjärjestelmien monimutkaisuuden ja kansallisten erojen vuoksi;

Vaihtoehto 1: Luonnonkatastrofeja koskeva yhteisrahoitus yksityisten vakuutusjärjestelyjen avulla

19.   katsoo, että lukuisien tukivälineiden joukossa vakuutusten merkitys on huomattava, koska:

20.   pitää ilahduttavana komission esitystä vakuusmaksujen, joita viljelijät maksavat luonnonkatastrofien varalta, yhteisrahoituksesta tai jälleenvakuutusjärjestelmistä; katsoo, että tämä vaihtoehto edellyttää huomattavasti suurempaa rahoitusta yhteisön taholta ja kansallisista talousarvioista kuin suunniteltu yhden prosenttiyksikön mukauttaminen; katsoo, että liittymisen ehdot on määriteltävä erittäin selvästi ja että on tarkasteltava myös mahdollisuutta tämän ratkaisun rahoittamiseen kansallisista talousarvioista;

21.   ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa järjestelmä on jo toiminut tyydyttävällä tavalla ja kehottaa komissiota laatimaan tarkempia analyyseja, jotka perustuvat valikoituihin yksittäisiin riskeihin (esim. raekuurot, kuivuus, myrskyt) ja koskevat yhtä satoa (esim. vilja, maissi, rapsi), luonnonkatastrofien ja eläinkulkutautien varalta vakuutuksia antavien yksityisten vakuuttajien palvelutarjonnasta, kustannuksista ja kilpailusta sekä vertaamaan niitä kansallisten ja EU:n viranomaisten nykyisiin kustannuksiin ja palveluihin;

22.   kehottaa komissiota luomaan EU:n rahoittaman julkisen vakuutuksen yksittäisille tuotantoaloille ja tuotantomenetelmille, jotta riskinhallinnalle ja kriisien ennaltaehkäisylle voitaisiin luoda paremmat poliittiset puitteet;

23.   kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaisen ja kohtuuhintaisen jälleenvakuutusjärjestelmän kaikkia jäsenvaltiota varten yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa;

Vaihtoehto 2: Sijoitusrahastot

24.   suhtautuu myönteisesti komission pohdintoihin tuottajien sijoitusrahastojen tukemisesta; viittaa tässä yhteydessä tuottajajärjestöjen suureen merkitykseen, sillä ne voivat riskien hajauttamisen ja etujen yhdistämisen avulla saada aikaan tehokkaamman vakuutuskatteen kuin mitä pääomamarkkinat ja yksityinen yritystalous tarjoavat;

25.   viittaa alakohtaisten tai useiden eri alojen yhteisten rahastojen edellyttämän jaetun vastuun etuihin, joiden perusteella on oikeutettua odottaa vahvaa sitoutumista myös ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin niin yhteisten infrastruktuurien, julkisten tukien käytön kuin myös tuottajien varausten osalta;

26.   kehottaa komissiota tutkimaan viljelijöiden mahdollisuuksia suojautua yksityisten vakuutusten turvin futuurikaupan ja hintatakuiden aiheuttamalta hintojen jyrkältä laskulta tai tuotteiden hävikiltä;

27.   pitää kansallisia ja EU:n oheistoimenpiteitä verohelpotusten ja luottojärjestelyjen alalla välttämättöminä yksityisten talletusten ja maksujen käyttöönottamiseksi, jotta tuottajien osallistumista ehdotettuihin sijoitusrahastoihin voitaisiin helpottaa; viittaa erityisesti sianliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 15. marraskuuta 2000 annetussa ehdotuksessa(2) esittämiinsä esimerkkivaatimuksiin ja ehdotuksiin;

28.   kehottaa komissiota tarkastelemaan vaihtoehtoja 1 ja 2 yhteiskunnallisen ja yksityisen riskinhallinnan mahdollisen erottamisen kannalta ja tarvittaessa porrastamaan tuen yrityksen koon ja toteutettujen kriisinehkäisytoimenpiteiden mukaan;

Vaihtoehto 3: Perusturva tuloihin kohdistuvan kriisin varalta

29.   ottaa huomioon komission ehdotukset perusturvasta tuloihin kohdistuvan kriisin varalta, ja katsoo, että tätä kysymystä on käsiteltävänä osana yhteisen maatalouspolitiikan tulevaa uudelleentarkastelua;

30.   viittaa vahinkojen ja tulonmenetysten toteamiseen ja hyväksymiseen liittyviin ongelmiin, joita kansallisella tasolla on jo todettu; arvioi, että kyseinen järjestelmä edellyttäisi monimutkaista byrokratiaa ja aiheuttaisi suuria kustannuksia;

31.   pyytää, ettei kriisitilanteessa myönnettävästä valtion tulotuesta tehtäisi yksityisten vakuutusjärjestelmien kilpailijaa, vaan että yksityisistä vakuutusjärjestelmistä rakennettaisiin luotettavia ja tehokkaita asianmukaisen tilityksen ja valvontajärjestelmien avulla;

32.   korostaa, että yhtenä komission tärkeimmistä huolenaiheista olisi oltava nopean ja joustavan kriisinhallintajärjestelmän perustaminen siten, että yksinkertaistetaan aikaavievät byrokraattiset menettelyt, jotka heikentävät toimien tehokkuutta;

o
o   o

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. (2) EYVL C 223, 8.8.2001, s. 176.