Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2006 vietetyn kansainvälisen naisten päivän,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan(1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan "ihmiskauppa kielletään",

–   ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joka tuli voimaan 4. tammikuuta 1969,

–   ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Ihmiskaupan torjunta – kokonaisvaltainen toimintatapa ja ehdotukset toimintasuunnitelmaksi" (KOM(2005)0514),

–   ottaa huomioon neuvoston äskettäin laatiman EU:n suunnitelman parhaista käytännöistä, vaatimuksista ja menettelyistä ihmiskaupan estämiseksi ja torjumiseksi(2),

–   ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista(3),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista sekä ILOn yleissopimuksen lapsityövoiman pahimmista muodoista,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   toteaa, että ihmiskauppa, ja erityisesti nais- ja lapsikauppa seksuaalisen tai muun hyväksikäytön tarkoituksiin, on yksi räikeimmistä ihmisoikeuksien loukkauksista, ja ottaa huomioon, että järjestäytyneen rikollisuuden ja sen kannattavuuden kasvu lisää ihmiskauppaa kaikkialla maailmassa,

B.   katsoo, että pakkoprostituutio yhtenä naisten ja lasten hyväksikäytön muotona on merkittävä ongelma, ja se vahingoittaa yksittäisten naisten ja lasten lisäksi koko yhteiskuntaa,

C.   toteaa kokemusten osoittavan, että seksuaalipalvelujen kysynnässä on terävä piikki kaikkien suurten urheilutapahtumien aikana, joihin kerääntyy suuri määrä ihmisiä,

D.   ottaa huomioon, että suurin osa ihmiskaupan kohteiksi joutuneista naisista on järjestäytyneen rikollisuuden uhreja, heidät on otettu työhön väärennetyin asiakirjoin, heille on tarjottu houkuttavia työpaikkoja ja usein heidät on johdettu harhaan tyhjillä lupauksilla laillisesta työstä ja sitten pakotettu työskentelemään prostituoituina,

E.   katsoo, että yleisessä ajattelutavassa ja käyttäytymisessä voisi tapahtua muutos parempaan, jos kaikki jäsenvaltiot käyttäisivät tehokkaasti tiedotusvälineitä ja toteuttaisivat yhdenmukaisia tiedotuskampanjoita, joihin julkinen sana ja urheilumaailman merkkihenkilöt osallistuisivat,

1.   pitää myönteisenä Saksan kansallisen naisneuvoston käynnistämää kampanjaa ja kehottaa tekemään kansainvälistä yhteistyötä ja vaihtamaan parhaita käytänteitä; korostaa, että Euroopan tasolla tarvitaan integroitua kampanjaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita käynnistämään kampanjan ja tukeman sitä tiiviissä yhteistyössä kaikkien osapuolten eli asiaa käsittelevien valtiosta riippumattomien järjestöjen, poliisin, lain valvonnasta vastaavien viranomaisten, urheiluseurojen ja -järjestöjen, seurakuntien, sosiaaliviranomaisten ja terveydenhuoltolaitoksen kanssa;

2.   kehottaa Saksaa ja muita jäsenvaltioita perustamaan monikielisen neuvontapuhelimen ja käynnistämään näkyvän tiedotuskampanjan jakaakseen tarvittavaa tietoa ja neuvontaa, taatakseen turvallisen asumisen ja oikeusavun prostituutioon pakotetuille naisille, lapsille ja muille uhreille ja antaakseen tietoa muille uhreille, jotka usein ovat eristettyinä asumustoissa tai teollisuusalueilla, eivät puhu kauttakulku- tai kohdemaan kieltä eivätkä tiedä, kehen ottaa yhteyttä ja mihin toimiin ryhtyä;

3.   kehottaa Kansainvälistä olympiakomiteaa, urheiluliittoja eli Fifaa, Uefaa, Saksan jalkapalloliittoa ja muita sekä urheilijoita itseään ilmaisemaan tukensa Punainen kortti -kampanjalle ja sanomaan selkeästi "ei" ihmiskaupalle ja pakkoprostituutiolle;

4.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään Euroopan laajuisen kampanjan, joka otetaan käyttöön yleensä kansainvälisten urheilutapahtumien aikana, jotta voitaisiin tiedottaa ja antaa tietoja yleisölle, erityisesti urheilijoille sekä urheilufaneille ja kannattajille pakkoprostituution ja ihmiskaupan ongelmallisuudesta ja ulottuvuuksista ja ennen kaikkea vähentää kysyntää lisäämällä mahdollisten asiakkaiden tietoisuutta asiasta;

5.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ennaltaehkäisevän kampanjan, jolla mahdollisille uhreille tiedotetaan uhista ja vaaroista joutua ihmiskauppaverkostojen saaliiksi ja tätä kautta pakkoprostituution ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi ja jolla heille annetaan myös tietoa heidän oikeuksistaan sekä paikoista, joista he voivat saada apua kohdemaissa;

6.   kehottaa uudestaan käynnistämään jo vuonna 2006 ihmiskaupan vastaisen päivän, jonka avulla parannetaan ihmiskaupan ongelmaa koskevaa tietämystä kaikilta osin, ja kehottaa myös ottamaan käyttöön auttavia puhelimia, joihin voi soittaa ilmaiseksi; muistuttaa tarpeesta kerätä ihmiskauppaa koskevia tietoja EU:n tasolla sekä Europolin ja Eurojustin tiiviin yhteistyön merkityksestä tämän vitsauksen vastaisessa taistelussa;

7.   kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen, jossa määritetään vähimmäisnormit seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi, ja kehottaa myös panemaan täytäntöön ihmiskaupan uhrien oleskeluluvista annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY(4);

8.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole noudattaneet elokuun 1. päivään 2004 asetettua määräaikaa ihmiskaupan torjunnasta tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS(5) panemiseksi täytäntöön, ryhtymään välittömästi toimiin ja kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan ensi tilassa puitepäätöksen mukaisen arviointikertomuksen;

9.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja liittymässä olevien valtioiden hallituksille sekä Saksan jalkapalloliitolle.

(1) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1. (2) EUVL C 311, 9.12.2005, s. 1. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0005. (4) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19. (5) EUVL L 203, 1.8.2002, s. 1.