Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Lissabonin strategian väliarvioinnista(1),

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2005–2008) (KOM(2005)0141),

–   ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2005 annetun komission tiedonannon "Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi – Yhteisön Lissabon-ohjelma (KOM(2005)0330),

–   ottaa huomioon 25 jäsenvaltion antamat Lissabonin strategiaa koskevat kansalliset uudistusohjelmat,

–   ottaa huomioon 25. tammikuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Annual Progress Report on Growth and Jobs",

–   ottaa huomioon Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000, Tukholmassa 23. ja 24. maaliskuuta 2001, Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 sekä Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 ja 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon valtionpäämiesten Hampton Courtin epävirallisen kokouksen päätelmät 27. lokakuuta 2005,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan,

Yleisiä huomioita

1.   panee tyytyväisenä merkille, että viime vuoden kevään Eurooppa-neuvostossa hyväksytty tarkistettu Lissabonin strategia on johtanut kansallisten tutkimuksen ja kehityksen, innovoinnin ja koulutuksen kaltaisiin painopistealueisiin keskittyvien toimintasuunnitelmien laatimiseen jäsenvaltioissa; toistaa tyytyväisyytensä sen johdosta, että tämä on selkiyttänyt yhteisön ja kansallisen tason vastuualueita ja sen avulla monimutkaisen strategisen lähestymistavan ymmärtäminen ja osana sitä tehtävä yhteistyö on helpottunut;

2.   korostaa kuitenkin, että kansalliset uudistusohjelmat on pantava täytäntöön tehokkaasti ja nopeasti; painottaa, että talouskasvu edellyttää muun muassa kasvua tukevaa taloudellista kehystä; pyytää siksi jäsenvaltioita ja unionia arvioimaan, ovatko verotusjärjestelmissä ja tutkimus- ja teollisuuspolitiikoissa asetetut kannustimet kohdallaan ja sopimaan yhdenmukaisesta eurooppalaisesta investointistrategiasta, jossa keskitytään komission ehdottamiin neljään painopistealueeseen, eli tutkimus- ja kehitystyöhön ja innovointiin, koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen ja sosiaalipalveluihin, ja liiketoiminnalle suotuisan ympäristön luomiseen;

3.   on ehdottomasti sitä mieltä, että komission neljää olennaista alaa koskevat poliittiset sitoumukset ovat ristiriidassa vuosien 2007–2013 rahoituskehysten kanssa, joissa esitetään merkittäviä leikkauksia Lissabonin avainohjelmia ja -budjettiotsakkeita koskeviin menoeriin;

Kansalliset toimintasuunnitelmat ja eurooppalainen kasvu- ja työllisyysstrategia

4.   painottaa, että on tärkeää toteuttaa sisämarkkinat täysimääräisesti hyödyntämällä tinkimättömästi niiden neljää keskeistä periaatetta, eli pääomien, tavaroiden, henkilöiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta; korostaa tässä yhteydessä, että palveludirektiivin(2) hyväksyminen on välttämätöntä EU:n valtavien palvelumarkkinoiden avaamiseksi ja yhteisön vahvan talouden ja pitkän aikavälin työllistämisponnisteluiden tukemiseksi Lissabonin muutetun strategian mukaisesti;

5.   katsoo, että olisi virhe painottaa pelkästään kilpailukykyä ja kasvunäkökohtia sellaisinaan, koska kansalaisten tuen saaminen Lissabonin strategialle edellyttää aitoa sosiaalista ulottuvuutta;

6.   on vakuuttunut siitä, että tutkimus, innovointi, yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja asianmukaisista liikenne-, energia- ja televiestintäverkoista huolehtiminen ovat avaintekijöitä Lissabonin strategian toteuttamiseksi alue- ja paikallishallinnon tasolla;

7.   katsoo, että julkisen varainhoidon pitkän aikavälin vakaus ja kestävyys on Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen edellytys; kehottaa yhdistämään unionin hajanaiset kasvustrategiat kokonaisvaltaiseksi ja yhdenmukaiseksi strategiaksi, jolla Euroopan unioni nousee johtavaan asemaan maailmassa uuden sukupolven tuotteiden ja tuotantomenetelmien alalla ja jossa on otettu huomioon tieto- ja viestintätekniikat ja kestävää kehitystä tukevat resurssitehokkaat teknologiat;

8.   pitää myönteisenä sitä, että monet jäsenvaltiot kaavailevat kansallisissa toimintasuunnitelmissaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, oli kyse sitten tutkimuksesta, korkea-asteen koulutuksesta tai muista aloista;

9.   panee merkille ekologisten innovaatioiden ja ympäristöteknologioiden – joiden kysyntä kasvaa tasaisesti ympäri maailman – tarjoamat mahdollisuudet edistää kasvua ja työllisyyttä sekä ne myönteiset vaikutukset työllisyyteen, joita saadaan aikaan siirtämällä verotuksen painopiste työstä voimavarojen kuluttamiseen ja ympäristön heikentämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota perehtymään kyseisiin synergioihin perusteellisemmin ja vähentämään ympäristön kannalta vaarallisia tukia;

10.   panee merkille, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa on omaksuttu monenlaisia kansallisia lähestymistapoja yhdennettyihin suuntaviivoihin; pitää tarpeellisena vahvistaa yhteinen rakenne kansallisten toimintasuunnitelmien pohjaksi, jotta jäsenvaltioiden tasolla ehdotettujen toimien vaikutuksia voidaan vertailla paremmin ja jotta saavutetusta edistyksestä voidaan yhteisön tasolla käydä avointa ja rakentavaa vuoropuhelua;

11.   korostaa, että toimenpiteisiin ryhtymisen lykkääminen tai ympäristöhaasteisiin vastaamatta jättäminen johtaa todennäköisesti kustannusten nousuun, elämänlaadun heikkenemiseen sekä tulevien sukupolvien kannettavaksi jäävän taloudellisen taakan kasvamiseen; kehottaa näin ollen komissiota lisäämään ponnistelujaan toimien toteuttamatta jättämisen kustannusten selvittämiseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön tasolla sekä ennaltaehkäisevän toiminnan myönteisten seurausten määrittämiseksi;

12.   uskoo kansallisten parlamenttien olevan oikea foorumi kansallisista tavoitteista keskustelemiseen ja niiden legitimoimiseen ja julkistamiseen sekä kansallisten toimintasuunnitelmien määrittämiseksi käytävän julkisen keskustelun edistämiseen; kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan yhteisesti selkeät menettelyt yksinkertaistamista tai kodifioimista kaipaavan lainsäädännön tunnistamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota antamaan ehdotuksen Euroopan parlamentin kanssa sovittavaksi strategiaksi siitä, milloin ja miten on sovellettava yhteissääntelyä ja vapaaehtoisia sopimuksia;

13.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö otetaan nopeasti ja tarkasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kansalliset uudistusohjelmat pannaan tehokkaasti täytäntöön oikea-aikaista tiedottamista unohtamatta, jotta Euroopan parlamentti voi ryhtyä jatkotoimiin; katsoo, että olisi arvioitava kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia talousarvioon; pyytää siirtymään riippumattomiin vaikutusten arviointeihin sekä parantamaan sidosryhmien kuulemista;

14.   korostaa, että EU:n lainsäädännön yksinkertaistamista ja konsolidointia on vauhditettava ja että EU:n lainsäädäntöön sisältyvän sääntelyn parantamiseen, viivyttelemättä tapahtuvaan siirtämiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja asianmukaiseen täytäntöönpanoon on kiinnitettävä lisää huomiota; kehottaa komissiota priorisoimaan lainsäädännön parantamisesta vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa, mukaan lukien tarkoituksenmukaisten mekanismien kehittäminen asianosaisten kuulemista varten;

15.   suhtautuu myönteisesti erinäisten yhteisön, kansallisella ja alueellisella tasolla toimivien institutionaalisten ja talous- ja sosiaalialaa edustavien tahojen vastuiden ja toimivaltuuksien selkeyttämiseen ja katsoo tämän olevan välttämätöntä, jotta asianosaisissa voidaan kehittää todellinen tunne omista vaikutusmahdollisuuksista ja jotta voidaan vahvistaa heidän näkyvyyttään ja vastuullisuuttaan; korostaa, että vankka institutionaalinen kehys on kansalaisten luottamuksen lisäämisen perusta; katsoo, että onnistuneita kokemuksia olisi korostettava ja jaettava ja että parhaita käytäntöjä olisi edistettävä; tähdentää sekä täytäntöönpanon ja tavoitteiden määrittämisen selkeiden määräaikojen asettamisen että tehokkaan seurantajärjestelmän merkitystä; pitää oikeudenmukaista kilpailua arvokkaana tekijänä yhteisön yleisen kilpailukyvyn, hyvinvoinnin ja korkeiden sosiaalisten standardien parantamisen kannalta;

16.   uskoo, että hyvin toimivat sisämarkkinat ja hyvin toimivat työmarkkinat, joilla turvataan sosiaali- ja ympäristönormien noudattaminen, ovat välttämättömät kilpailumahdollisuuksien, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisen vapauttamiseksi Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään mahdollisimman pikaisiin toimiin työntekijöiden ja muiden kansalaisten liikkuvuuden täydelliseksi vapauttamiseksi EU:ssa samalla kun ne ryhtyvät päättäväisiin toimiin työn laadun edistämiseksi sen kaikissa muodoissa; pitää tärkeänä kehittää tehokkaampia toimenpiteitä köyhyyden torjumiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

17.   on syvästi huolestunut siitä, että kasvava joukko jäsenvaltioiden hallituksia pyrkii toteuttamaan tai on jo toteuttanut protektionistisia toimia kansallisen teollisuutensa ja kansallisten yritysten suojaamiseksi; katsoo, että nämä toimet uhkaavat sisämarkkinoiden perusperiaatteita, koska ne estävät muiden jäsenvaltioiden kansalaisia käyttämästä sijoittautumisoikeuttaan sekä pääoman vapaata liikkuvuutta yhteisössä; kehottaa komissiota ilmaisemaan kantansa huomattavasti suorapuheisemmin ja yksiselitteisemmin sen puolustaessa sisämarkkinoita, energia ja rahoituspalvelut mukaan lukien;

18.   uskoo myös, että pk-yritysten liiketaloudellisten mahdollisuuksien vapauttaminen luo uusia tilaisuuksia houkutella nuoria liike-elämään, vahvistaa innovointijärjestelmiä ja rohkaista yksityisen sektorin investointeja tutkimus- ja kehitystyöhön;

19.   pyytää sisällyttämään kansallisten toimintasuunnitelmien ja komission ja neuvoston Lissabonin strategiaa koskevien asiakirjojen arviointiin ja esittelyyn kohdennetun joukon ympäristöön kohdistuvia paineita ilmaisevia indikaattoreita;

20.   huomauttaa, että indikaattorit ovat keskeisen tärkeitä ei ainoastaan eri politiikkojen puitteissa toteutettujen toimien arvioimiseksi kansallisella ja yhteisön tasolla vaan myös niiden seuraamiseksi;

21.   katsoo, että unionilta puuttuvat perustiedot, jotka mahdollistaisivat sen yleisen taloudellisen, ympäristöä koskevan ja sosiaalisen tilanteen vertaamisen muiden alueiden ja maiden vastaaviin, ja pyytää komissiota antamaan kyseisenlaisia katsauksia koskevia ehdotuksia;

22.   pyytää komissiota varmistamaan, että yhteisön rakennerahastoja käytetään Lissabonin strategian ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti, ja kehottaa komissiota erityisesti seuraamaan järjestelmällisesti yhteisön alueita voidakseen todeta, miten ne onnistuvat Lissabonin tavoitteiden täyttämisessä pitäen mielessä, että kyseiset havainnot ja tilastotiedot mahdollistavat sen, että alueet voivat vahvistaa tarkoituksenmukaisen vertailutason keskuudestaan ja siten määrittää parhaita käytäntöjä;

23.   palauttaa mieleen, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) toteuttamisella on olennainen merkitys Lissabonin toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja että jotta kyseistä kasvua voidaan tukea, EU tarvitsee kipeästi tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja kestäviä liikenneverkkoja sekä satamia ja lentoasemia maanteitse, rautateitse, vesiteitse ja meriteitse tapahtuvia kuljetuksia varten; kehottaa siksi kaikkia asianosaisia varmistamaan, että TEN-T-liikennehankkeet saatetaan päätökseen;

24.   pitää erittäin valitettavana sitä, että Eurooppa-neuvosto aikoo seuraavissa rahoituskehyksissä leikata Euroopan parlamentin esittämiä Euroopan laajuisille verkoille osoitettavia määrärahoja; suosittaa tarttumaan Galileo-järjestelmän piakkoin tapahtuvan käyttöönoton tarjoamaan tilaisuuteen parantaa liikennevirtojen sähköistä hallintaa, mikä edellyttää sähköisen tiemaksujärjestelmän asteittaista käyttöönottoa, ruuhkien ehkäisemistä ja sitä, että käyttäjät saadaan mukaan osallistumaan liikkuvuuden todellisten kustannusten maksamiseen;

Ikääntyvä väestö: väestötieteelliset haasteet

25.   huomauttaa, että sen lisäksi, että odotetun eliniän pidentyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteiskunnillemme se saattaa helposti myös aiheuttaa sukupolvien välisiä jännitteitä, jotka johtuvat työelämän ulkopuolella olevan väestönosan nopeasta kasvusta ja aktiiviväestön pienenemisestä, tai parhaassa tapauksessa sen tietylle tasolla vakiintumisesta; myöntää, että unionin jokaisen jäsenvaltion on tehtävä omat valintansa sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmien suhteen; toteaa, että talouskasvun hitaus, liiallinen velkaantuminen ja korkea työttömyys lisäävät merkittävästi tämän väestötieteellisen ongelman haastavuutta; toteaa, että jotta väestötieteellisten muutosten aiheuttamat kielteiset vaikutukset voidaan vähimmäistää, on välttämätöntä, että Lissabonin strategia pannaan tinkimättömästi täytäntöön korkeaan työllisyyteen ja tuottavuuteen, innovointiin ja terveyden vaalimiseen perustuvan osallistavan yhteiskunnan luomiseksi;

26.   katsoo, että väestötieteelliset muutokset aiheuttavat tarpeen luoda uusia ja parempia koulutus- ja sosiaalialan perusrakenteita niin nuorille kuin ikääntyneillekin henkilöille, mukaan lukien lisää voimavaroja elinikäiseen oppimiseen, kohtuuhintaiseen lastenhoitoon, aivan pienten lasten hoitoon ja vanhushoitoon; palauttaa jäsenvaltioiden mieleen niiden Barcelonan Eurooppa-neuvostossa 2002 antaman sitoumuksen, jonka mukaan niiden on vuoteen 2010 mennessä tarjottava päivähoitopaikka yli 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista ja 90 prosentille niistä lapsista, jotka ovat vähintään kolmivuotiaita, mutta jotka eivät vielä ole aloittaneet koulunkäyntiä;

27.   palauttaa mieleen, että hyvinvointivaltion nykyaikaistaminen koko EU:ssa on poliittinen välttämättömyys; katsoo, että yhtä tärkeää on asettaa kansantalouksiemme sosiaalinen ulottuvuus – sosiaaliset oikeudet, sosiaaliturva ja sosiaalinen vuoropuhelu – keskeiseen asemaan pohtiessamme, miten voimme varmistaa, että kansalaiset voivat kohdata taloudelliset muutokset luottavaisesti ja vaivattomasti; vahvistaa, että uudistuksilla on edistettävä dynaamista ja joustavaa taloutta samalla, kun turvataan työsuhdeturvan oikea tasapaino ("flexicurity");

28.   on sitä mieltä, että eurooppalaisten yhteiskuntien on tartuttava tilaisuuteen hyödyntää eläkeläisten sukupolven kokemuksia ja taitoja; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan "aktiivisen ikääntymisen strategioita", joihin sisältyy toimenpiteitä ikääntyneiden integroinnin helpottamiseksi, kuten kannustimia, joilla siirtymistä työstä eläkkeelle vaiheistetaan; pyytää komissiota levittämään jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä eläkkeelle siirtymisen valmistamisesta ja uusille, vapaasti valituille toiminta-aloille siirtymisestä;

29.   katsoo, että Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi olisi toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että ikääntyneiden sukupolvet selviävät teknologisista innovaatioista, heidän haavoittuvuutensa otetaan huomioon, heidän sosiaalinen syrjäytymisensä torjutaan ja heidän osallistumistaan työmarkkinoille kasvatetaan;

30.   pyytää komissiota käynnistämään uudelleen uusien työn lähteiden etsimistä koskevan strategiansa erityisesti kehottamalla jäsenvaltioita edistämään paikallisia yhteisöpohjaisia palveluja, sosiaalipalveluja, henkilöpalveluja, kulttuuripalveluja ja ympäristöalan ammatteja; katsoo, että Ranskan mallin mukaisten palvelusetelien kaltaisten epäbyrokraattisten aloitteiden avulla voidaan todennäköisesti luoda paljon uusia työpaikkoja sekä jopa lopettaa pimeän työn tekeminen;

31.   kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarmokkaasti toimiin löytääkseen kaikki syntyvyyden kasvun esteet, mukaan lukien työpaikan ulkopuoliset esteet, kuten veropolitiikat, vaikeudet päästä asuntomarkkinoille sekä lastenhoito-ongelmat ja kauppojen aukioloajat; korostaa tarvetta edistää joustavia työaikoja, mikä antaisi mahdollisuuden yhdistää työ- ja perhe-elämä, jotta jälkimmäinen ei johtaisi urasta luopumiseen vaan perustuisi vapaaseen valintaan; painottaa, että terveellinen ympäristö ja terveyden vaaliminen yleisesti ovat pitkän aikavälin talouskasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin avaintekijöitä;

32.   korostaa, että väestön ikääntymistä koskevan kysymyksen lisäksi sukupolvien välinen solidaarisuus muodostaa keskeisen ongelman kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisia menoja rahoitetaan lainavaroin; vaatii ymmärtämään kestävän kehityksen käsitteen siten, että siihen ei sisälly mahdollisuutta siirtää kohtuutonta velkarasitetta tuleville sukupolville; korostaa tarvetta käyttää pitkän aikavälin näkökulmaa, jotta voisimme välttää sälyttämästä liian suurta taloudellista velkaa nuorten ja tulevien sukupolvien kannettaviksi;

33.   katsoo, että väestötieteellisten muutosten terveydenhoitonäkökohdat ovat äärimmäisen tärkeät ja että niissä on otettava huomioon sekä inhimilliset että rahoitukselliset tekijät; tähdentää, että väestön ikääntymisen johdosta terveyspalveluiden ja pitkäaikaisten hoitopalveluiden kysyntä on lisääntymässä; on vakuuttunut siitä, että on tärkeää investoida pitkäaikaisten sairauksien ehkäisemiseen tähtääviin toimenpiteisiin; palauttaa mieleen, että mitä pidempään ihmiset pysyvät terveinä ja hyväkuntoisina, sitä pidempään he voivat olla aktiivisia ja pysyä työelämässä;

34.   katsoo, että maahanmuuttopolitiikoilla olisi edistettävä maahanmuuttajien taloudellista, sosiaalista ja oikeudellista kotoutumista, jotta Euroopan väestötieteellisiä ongelmia voidaan lievittää, mutta myöntää, että tämä ei yksinään ratkaise kaikkia väestötieteellisiin muutoksiin liittyviä vaikeuksia; katsoo, että laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan onnistuminen riippuu myös täyden kotoutumisen saavuttamiseen tähtäävän kattavan ja pro-aktiivisen strategian täytäntöönpanosta, jolloin siihen on sisällyttävä suuri joukko sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia toimenpiteitä sekä perehdytys- ja kielikoulutusohjelmia;

35.   huomauttaa, että sellaiset maahanmuuttopolitiikat, joissa annetaan etusija ammattitaitoisille työntekijöille, aiheuttavat myös päinvastaisia seurauksia heikentämällä niiden valtioiden kansantaloutta, joista kyseiset ammattitaitoiset maahanmuuttajat ovat lähteneet, ja toteaa, että näillä työvoiman siirroilla väestötieteellisten muutosten haasteisiin voidaan vastata vain lyhytaikaisesti; huomauttaa kuitenkin, että olisi arvioitava perusteellisesti, miten maahanmuuttopolitiikat, joissa annetaan etusija ammattitaitoisille työntekijöille, vaikuttavat kyseisten maahanmuuttajien alkuperämaahan;

Innovointi ja tutkimus, teollis- ja tekijänoikeudet sekä elinikäinen oppiminen

36.   katsoo, että innovointi on yksi hyvinvoinnin lisäämisen, kasvun ja työllisyyden tärkeimmistä avaintekijöistä ja että se vahvistaa Euroopan unionin kilpailukykyä ja tukee yleisesti kestävään kehitykseen tähtäävän politiikan toteutumista;

37.   on sitä mieltä, että Lissabonin strategian ensisijaiset tavoitteet olisi pantava täytäntöön ja toteutettava täysimääräisesti EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioissa vahvistamalla merkittävästi Euroopan innovointi- ja tutkimuskapasiteettia ja laajentamalla elinikäistä oppimista myös uusien rahoitusvälineiden käyttöönoton avulla; vaatii kuitenkin kohdentamaan kyseiset politiikat yleistä mielenkiintoa omaaville aloille;

38.   rohkaisee komissiota ehdottamaan sellaisia tutkimuksen ja kehityksen alaan kuuluvia pilottihankkeita, joiden avulla voitaisiin luoda eurooppalainen näkökulma ja kehittää eurooppalainen ajatusmalli tähän kysymykseen;

39.   panee merkille, että julkisella sektorilla on jääty jälkeen Lissabonin strategiassa tutkimukselle asetetuista tavoitteista ja että myös yksityisellä puolella ollaan yleisesti ottaen kaukana tavoitteesta, jonka mukaan tutkimukseen ja kehitykseen on investoitava kaksi prosenttia BKT:sta; kehottaa siksi yksityistä sektoria lisäämään ponnistelujaan saavuttaakseen oman osuutensa kolmen prosentin tavoitteesta;

40.   toteaa, että etenkään keskisuuret yritykset eivät investoi riittävästi tutkimukseen; pyytää jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan politiikkojensa osalta edistääkseen innovointia keskisuurissa yrityksissä, unohtamatta myöskään Euroopan 20 miljoonaa pienyritystä, jotka toimivat talouskasvun ja työpaikkojen luomisen vetureina Euroopassa; katsoo, että pk-yritysten työllistämisvalmiuksien parantamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että niiden mahdollisuuksia hyödyntää Euroopan yhteisön tutkimuksen, teknisen kehittämisen ja esittelyn seitsemättä puiteohjelmaa (2007–2013) vahvistetaan;

41.   panee merkille, että tutkimuksen ja kehityksen osalta Euroopan jälkeenjääneisyys Japaniin ja Yhdysvaltoihin nähden näkyy erityisesti yksityisellä sektorilla työskentelevien tutkijoiden määrän epätasapainossa julkiseen sektoriin nähden (80 prosenttia Yhdysvalloissa, 50 prosenttia Euroopassa); pyytää toteuttamaan toimia tutkijoiden liikkuvuuden ja tutkimuksen perusrakenteiden parantamiseksi, jotta nykyistä useampi opiskelija valitsisi tiedeuran; katsoo, että yliopistojen on voitava sijoittaa tietämystään uusiin yrityksiin ('start-ups')ja hankkia lisää voimavaroja patenteista ja lisensseistä ('capital building licensing');

42.   kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä Euroopan yliopistojen varustamiseksi tutkimustoiminnan korkeimpien standardien tasoisiksi ja yliopistojen ja teollisuuden ja kaupan alojen välisen yhteistyön vahvistamiseksi ja tutkimustulosten paremman tiedottamisen, levittämisen ja soveltamisen varmistamiseksi;

43.   pitää elinikäistä oppimista välttämättömänä; on myös sitä mieltä, että eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi on koulutuksen ja (ammatti)koulutusjärjestelmien laatua vahvistettava eri elämänvaiheissa ja mahdollisuuksia saada korkea-asteen koulutusta parannettava; uskoo, että koulutuksessa ja koulutusjärjestelmissä on keskityttävä niihin aloihin, joilla Euroopassa on pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä ja niillä on vastattava nopeasti muuttuvien työmarkkinoiden ja teknisten yhteiskuntien vaatimuksiin ja puutteisiin;

44.   kehottaa jäsenvaltioita keskittymään aivan ensiksi peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen keskeyttämisasteeseen ja parantamaan koulutuksen ja jatko-opiskelumahdollisuuksien tarjontaa; toteaa, että jäsenvaltioiden väliset erot ovat valtavat;

45.   ottaa huomioon, että Internetin käyttäjien lukumäärä kasvaa jatkuvasti; katsoo, että kaikilla nuorilla eurooppalaisilla on oltava mahdollisuus oppia käyttämään sähköisiä välineitä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että viimeistään vuoteen 2010 mennessä Euroopan unionissa on jokaisella koululaisella mahdollisuus käyttää tietokonetta ja atk-koulutus on yhdistetty saumattomasti koulujen opetussuunnitelmiin ja että tietotekniikkaan tutustuminen ja sen tehokas käyttö on yleistynyt kaikissa kouluissa;

46.   korostaa, että nykyistä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä on uudistettava; panee merkille, että patentin rekisteröimisen kustannukset vaihtelevat EU:ssa 37 500 eurosta 57 000 euroon ja että saman prosessin hinta on Yhdysvalloissa vain noin 10 000 euroa ja että patenttimenettelyiden kesto ja monimutkaisuus muodostavat suuren ongelman pk-yrityksille; kehottaa komissiota varmistamaan immateriaalioikeuksien asianmukaisen suojan ja antamaan mahdollisimman pikaisesti ehdotuksen jäsenvaltioiden patenttilakien yhdenmukaistamisesta, mikä tarjoaisi paremman oikeusvarmuuden ja edistäisi innovaatioita;

47.   tukee voimakkaasti ensimmäistä kilpailukykyä ja innovointia koskevaa puiteohjelmaa (2007–2013) ja tähdentää, että siihen liittyvät tavoitteet, toimet ja taloudelliset varat ovat peruuttamattomasti sidoksissa uskottavaan sitoutumiseen Lissabonin strategiaan; kehottaa komissiota tekemään kyseisestä puiteohjelmasta EU:n innovointipolitiikan menestyksekkään kulmakiven; korostaa tarvetta vahvistaa Euroopan investointirahasto EIR:n vastuulla olevia CIP:n (ensimmäinen kilpailukykyä ja innovointia koskeva puiteohjelma) rahoitusvälineitä pk-rahoitustilanteen parantamiseksi riskipääoman ja takuiden avulla sekä laajentaa EIR:n toimintaa teknologian siirtojen rahoittamiseen; korostaa, että parlamentti pitää innovointia rahoituskehysten keskeisenä painopistealana ja pyytää, että Eurooppa-neuvosto ei jätä ottamatta huomioon tätä pysyvää sitoutumista;

48.   panee merkille, että maailman 20:sta johtavasta biotekniikan alan yrityksestä 19 on yhdysvaltalaista ja yksi on sveitsiläinen, ja katsoo, että EU:lla ei enää ole varaa jäädä enemmän jälkeen tällä alalla; pyytää komissiota soveltamaan toissijaisuusperiaatetta myös tutkimuksen alaan ja tukemaan perustutkimusta kaikissa jäsenvaltioissa;

Energiapolitiikka

49.   katsoo, että johdonmukainen ja tehokas energiapolitiikka on keskeisessä asemassa Euroopan unionin talouskasvun ja kansalaisten kestävän hyvinvoinnin kannalta; panee erityisesti merkille, että energian varmuudessa on kyse strategisesta vastuusta, kun otetaan huomioon Euroopan riippuvuus tuonnista kolmansista maista; vaatii siksi ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että tarjonta ja kysyntä pysyvät pitkällä aikavälillä tasapainossa;

50.   yhtyy valtionpäämiesten Hampton Courtin epävirallisessa kokouksessaan lokakuussa 2005 tekemiin päätelmiin, joiden mukaan yhteisessä näkemyksessä huoltovarmuusstrategiasta tulee ottaa huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset, taloudelliset, alueelliset, ilmastolliset ja rakenteelliset erot, edistää EU:n markkinoiden avautumista edelleen, noudattaa kestävää kehitystä sekä ilmastonmuutoksia koskevia sitoumuksia energia-alalla ja tuottaa lisäarvoa suhteessa yksittäisten jäsenvaltioiden toimiin;

51.   kehottaa komissiota, pitäen mielessä Hampton Courtin päätelmissä sille esitetyn pyynnön, antamaan uutta puhtia yhteisön energiapolitiikalle ja kiirehtimään asiaa koskevien ehdotusten laatimista; kehottaa komissiota ryhtymään paljon päättäväisemmin toimiin varmistaakseen kilpailukykyisten ja niukasti hiilidioksidia päästävien ja hiilidioksipäästöttömien energialähteiden saatavuuden ja ympäristöystävällisen energiahuollon, joka on riittävän monipuolinen, jotta vältetään liian suuri riippuvuus yhdestä tietystä energiamuodosta;

52.   kehottaa komissiota reagoimaan voimakkaasti kilpailun pääosaston 16. helmikuuta 2006 julkistamassa alakohtaisessa selvityksessä kuvailemaan määräävään markkina-asemaan ja markkinoiden puutteisiin sekä tekemään uusia ehdotuksia määräävän markkina-aseman ja markkinoiden puutteiden torjumiseksi konkreettisilla toimilla ja välineillä;

53.   odottaa siksi kiinnostuneena kevään Eurooppa-neuvostossa käytäviä energiakysymyksiä käsitteleviä keskusteluja, joiden tulisi johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin erityisesti energian säästämisen ja resurssien tehokkaan hyödyntämisen alalla ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen vauhdittamiseksi; katsoo, että näillä toimilla tuetaan myös Kioton pöytäkirjassa ja myöhemminkin asetettujen kasvihuonekaasupäästöjen alentamista koskevien tavoitteiden saavuttamista;

54.   on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumisen yhteydessä syntyy taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, joilla voidaan tukea kestävään kehitykseen tähtäävän strategian, eli Lissabonin strategian kolmannen pilarin, vahvistamista; katsoo, että Kioton kehyksen kehittymiseen vuoden 2012 jälkeen on kiinnitettävä aktiivisesti huomiota jo nyt, jotta markkinat voivat merkittävissä investointisuunnitelmissaan ottaa huomioon hiileen liittyvät kustannukset;

55.   vaatii, että energia-alan tutkimus- ja kehitystyön ja innovoinnin on pysyttävä ensisijaisen tärkeänä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan pitkällä aikavälillä tutkimukseen ja kehitykseen osoitetun rahoituksen lisäämiseen sekä eurooppalaisen energiatutkimusalueen luomiseen; katsoo, että muuttamalla energiakäyttöä koskevia lähestymistapoja voitaisiin nykyistä energiankulutusta Euroopassa vähentää noin 20 prosentilla ja että yhtäkään lähestymistapaa ei saisi hylätä automaattisesti;

56.   korostaa siksi, että Euroopan unionin tulisi panostaa merkittävästi voimavaroja muun muassa puhtaan hiilen ja CO2-päästöjen sitomisen kaltaisten puhtaampien ja tehokkaampien teknologioiden kehittämiseen, uusiin energialähteisiin sekä ydinvoiman turvallisuuden parantamiseen uusia teknologisia läpimurtoja etsittäessä;

57.   kehottaa komissiota teettämään arvioinnin Euroopan unionin huomattavasta tuulivoimapotentiaalista erityisesti merituulille alttiilla rannikoilla;

58.   panee merkille huomattavat mahdollisuudet lisätä energiatehokkuutta, vähentää saastepäästöjä ja kehittää puhdashiilitekniikan uusien laitteiden ja järjestelmien maailmanlaajuisia markkinoita ja kehottaa teollisuutta ja tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa esittelemään tehokkaita puhdashiilitekniikkaa hyödyntäviä järjestelmiä;

59.   kehottaa lisäämään ponnisteluja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat täytäntöön nykyisen sisäisiä energiamarkkinoita koskevan lainsäädännön ja että vahvistetut uusiutuvia energialähteitä, biopolttoaineita ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet saavutetaan täysimääräisesti; pitää tervetulleena energiatehokkuutta ja energiapalveluja koskevaa direktiiviehdotusta (KOM(2003)0739) ja pyytää, että se pannaan pikaisesti ja yhdenmukaisesti täytäntöön koko EU:ssa;

60.   katsoo, että puhtaampiin ja tehokkaampiin tekniikoihin tehtyjen investointien lisääminen on keskeisen tärkeää ja että EU voisi hyötyä merkittävästi viemällä kyseisenlaisia tekniikoita maihin, joiden energiankulutuksen eksponentiaalinen kasvu pakottaa ne sijoittamaan huomattavia summia energiatehokkuuden parantamiseen;

61.   pyytää komissiota ja neuvostoa tarjoamaan laaja-alaista energiapolitiikan alan yhteistyötä kaikille maille, joissa öljyn ja luonnonkaasun kulutus on suurta, alkaen Yhdysvalloista, Japanista, Kiinasta ja Intiasta; katsoo, että kyseinen yhteistyö voisi lieventää öljyn ja luonnonkaasun hinnoittelupaineita, etenkin jos käytännesääntöjen avulla voitaisiin ei ainoastaan päästä eroon kilpailuasetelmista tärkeimmillä tuotantoalueilla, vaan samalla voitaisiin myös vaihtaa tietoja parhaista tekniikoista energian säästämisen, energiatehokkuuden ja ympäristöystävällisten energialähteiden alalla;

62.   palauttaa mieleen, että Euroopalla on maailmanlaajuisesti tunnustettua asiantuntemusta ydinvoiman alalla, joka on yksi mahdollinen ratkaisu energiariippuvuuteen ja ilmastonmuutokseen; toteaa, että kyseinen asiantuntemus koskee muun muassa tuotantolaitosten tehokkuutta ja laatua sekä käytöstä poistamiseen tarkoitettuja prosesseja ("palauttamista vihreäksi niityksi" IAEA:n käyttämän ilmaisun mukaan);

63.   tunnustaa ydinvoiman nykyisen roolin sähkön huoltovarmuuden ylläpitämisessä, koska se on merkittävä osa energiavalikoimaa ja sen avulla voidaan välttää noin 312 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa (7 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä); huomauttaa, että nykyisten ennusteiden mukaan EU:n hiilidioksidipäästöt kasvavat 12 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, mikä jää selvästi jälkeen Kiotossa määritellystä 8 prosentin vähennyksestä;

64.   on tietoinen siitä, että energiahuollon pitkän aikavälin turvallisuus ei ole mahdollinen ilman, että uusiutuvia energialähteitä kehitetään taloudellisesti ja ekologisesti tarkoituksenmukaisella tavalla; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön markkinapohjaisia kannustimia, jotta uusiutuvista energioista saadaan kannattavia mahdollisimman nopeasti; kehottaa komissiota edistämään vedyn käyttöä ympäristöystävällisenä ja uudistuvana energialähteenä ja jotta siten voidaan vähentää pitkällä aikavälillä riippuvuutta poliittisesti epävakaista energian viejämaista; on tietoinen siitä, että uusiutuvista energialähteistä voidaan teknisesti tuottaa rajallinen osuus tarvittavasta energiasta;

65.   rohkaisee komissiota energiakysymystä tarkastellessaan arvioimaan sitä monesta näkökulmasta käsin, kuten energiavalikoiman, markkinoiden kehittymisen, investointien ja tutkimusrahastojen kannalta sekä harkitsemaan mahdollisuutta luoda ja kehittää järjestelmä tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden välillä;

66.   katsoo, että jäsenvaltioiden perusrakenteiden välisten yhteyksien puute muodostaa esteen sisämarkkinoille, ja kehottaa jäsenvaltioita saattamaan valmiiksi TEN-energiaverkostot kyseisen ongelman ratkaisemiseksi; katsoo, että kansallisella tasolla jäsenvaltioiden olisi pidettävä huoli siitä, että sähköntuotantolaitokset on sijoitettu niin tasaisesti ympäri maata ja niin lähellä tärkeimpiä kulutuskeskuksia kuin mahdollista;

67.   pitää kiinnostavina korkean tason CARS21-ryhmän noudattamaa yhdennettyä lähestymistapaa sekä sen tekemiä johtopäätöksiä ja odottaa, että komissio seuraa ryhmän hyväksymää toimintasuunnitelmaa antaakseen ja antaessaan ehdotuksia, joilla pyritään kevyiden ja raskaiden hyötyajoneuvojen saastepäästöjen nopeaan alentamiseen erityisesti parantamalla ajoneuvoissa käytettyä teknologiaa (hybridiautot) ja käyttämällä toisen sukupolven biopolttoaineita, jotka on valmistettu monista eri raaka-aineista; kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan Ruotsin esimerkkiä ja tekemään biopolttoaineiden myymisen pakolliseksi kaikille huoltoasemille;

68.   uskoo, että yhteisön maatalousala voisi löytää uusia markkinoita biopolttoaineiden tuottamisessa käytettyjen viljelykasvien markkinoinnin parantamisen ansiosta, mikä tukee välillisesti myös elintarviketurvallisuudesta huolehtimista Euroopassa;

69.  69 kiinnittää samoin huomiota jo nyt Euroopasta löytyviin esimerkkeihin biomassan käytöstä lämmityksessä ja sähköntuotannossa, jotka korostavat nykyisiä mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ja energian, ympäristön ja maatalouden keskinäistä vuorovaikutusta, mikä koituu viime kädessä kansalaisten ja heidän elämänlaatunsa eduksi ja joka hyödyttää myös asianomaisia talouden aloja kestävän kehityksen myötä;

70.   painottaa, että on tärkeää toteuttaa sisämarkkinat täysimääräisesti yhdessä asianmukaisen ja syrjimättömän kilpailun kanssa ja vapauttaa energiamarkkinat vuoteen 2007 mennessä, kuten jäsenvaltioiden kesken on sovittu;

o
o   o

71.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 164. (2) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla, 5.3.2004 (KOM(2004)0002).