Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 7. syyskuuta 1990 antamat perusperiaatteet oikeudellisen alan ammatinharjoittajien roolista,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston 25. lokakuuta 2000 antaman suosituksen Rec(2000)21 oikeudellisen alan ammatin harjoittamisen vapaudesta,

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 1994 antamansa päätöslauselman notaarin ammatista yhteisössä(1),

–   ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2001 antamansa päätöslauselman tiettyjen vapaiden ammattien harjoittajien, erityisesti lakimiesten, pakollisista taksoista ja vapaiden ammattien harjoittajien erityisestä tehtävästä ja asemasta nyky-yhteiskunnassa(2),

–   ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 antamansa päätöslauselman vapaiden ammattien harjoittajien markkinasäännöksistä ja kilpailusäännöistä(3),

–   ottaa huomioon asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta 22 päivänä maaliskuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/249/ETY(4),

–   ottaa huomioon asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY(5),

–   ottaa huomioon oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/8/EY(6),

–   ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(7),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla(8),

–   ottaa huomioon komission 5. syyskuuta 2005 antaman tiedonannon "Asiantuntijapalvelut – tilaa lisäuudistuksille" (KOM(2005)0405),

–   ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön yhteisön kilpailulainsäädännön ja palvelujen tarjoamisen vapauden alalla, erityisesti mitä tulee oikeudellisen alan ammatinharjoittajien vähimmäistaksoja koskeviin kansallisiin sääntöihin,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että

B.   oikeudellisen alan ammatteihin kohdistuvilla uudistuksilla on kauaskantoisia vaikutuksia, jotka ulottuvat kilpailulainsäädäntöä pidemmälle vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalle ja koskevat laajemmin oikeusvaltion turvaamista Euroopan unionissa,

C.   ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien 7. syyskuuta 1990 antamien oikeudellisen alan ammatinharjoittajien asemaa koskevien perusperiaatteiden mukaan:

D.   katsoo, että kaikille ihmisille kuuluvien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien asianmukainen suojelu, olivatpa ne taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia taikka kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, ja vaatii kaikille todellisia mahdollisuuksia käyttää riippumattomien oikeudellisen alan ammatinharjoittajien palveluita,

E.   katsoo, että oikeudellisen alan ammatinharjoittajien velvollisuus pysyä riippumattomina ja välttää eturistiriitoja sekä toimia luottamuksellisesti on erityisessä vaarassa silloin, kun oikeudellisen alan ammatinharjoittajilla on oikeus harjoittaa ammattiaan organisaatiossa, jossa oikeudellisen alan ammatinharjoittajien lisäksi muut henkilöt voivat käyttää valtaa organisaation asioiden suhteen, esimerkiksi pääomainvestointien muodossa, tai kun kyseessä on monialainen kumppanuus sellaisten ammatinharjoittajien kanssa, joita vastaavat ammatilliset velvoitteet eivät sido,

F.   katsoo, että oikeudellisen alan ammatinharjoittajien välinen sääntelemätön hintakilpailu, joka johtaa tuotettujen palvelujen laadun heikkenemiseen, on haitaksi kuluttajille,

G.   katsoo, että oikeudellisten palvelujen markkinoille on tyypillistä tiedon eri määrä oikeudellisen alan ammatinharjoittajien ja kuluttajien, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuna, välillä, sillä asiakkailla ei ole tarvittavia edellytyksiä tuotettujen palvelujen laadun arvioimiseksi,

H.   katsoo, että ammattietiikan, asiakaskuntaan kohdistuvan luottamuksen säilyttämisen ja korkeatasoisen ammattitaidon merkityksen takia on perustettava sellaisia itsesääntelyjärjestelmiä kuin nykyään on käytössä oikeudellisen alan ammattikunnissa ja ammatillisissa järjestöissä,

I.   notaarit ovat jäsenvaltioiden nimittämiä virkamiehiä, joiden tehtävänä on muun muassa sellaisten julkisten asiakirjojen laatiminen, joilla on erityinen todistusvoima ja jotka voidaan välittömästi panna täytäntöön,

J.   katsoo, että notaarit suorittavat laajamittaisia valtion tarkastus- ja valvontatehtäviä, jotka koskevat tuomioistuinlaitoksen ulkopuolista oikeussuojaa, erityisesti yrityslainsäädännön alalla, eräissä tapauksissa myös yhteisöoikeudellisten määräysten perusteella, ja että näiden tehtävien suorittamisessa he ovat tuomarien ja virkamiesten tavoin kyseisen jäsenvaltion kurinpidollisen valvonnan alaisia,

K.   katsoo, että valtion toimivallan osittainen käyttäminen kuuluu luonnostaan notaarin ammatin harjoittamiseen ja että nykyään sitä tehdään säännöllisesti ja se on merkittävä osa notaarin ammatillista toimintaa,

1.   tunnustaa oikeudellisen alan ammatinharjoittajien ratkaisevan aseman, kun ne asiakkaitaan edustamalla ja puolustamalla oikeudessa sekä oikeusopillista neuvontaa antamalla huolehtivat demokraattisissa yhteiskunnissa perusoikeuksien kunnioittamisesta, oikeusvaltion periaatteen noudattamisesta ja lainkäytön oikeusvarmuudesta;

2.   toistaa mielipiteensä, jonka se on esittänyt 18. tammikuuta 1994 ja 5. huhtikuuta 2001 antamissaan päätöslauselmissa sekä 16. joulukuuta 2003 hyväksymässään kannassa;

3.   panee merkille oikeudellisen alan ammatteihin vaadittavat korkeat pätevyysvaatimukset ja tarpeen suojella tätä näille ammateille ominaista pätevyyttä Euroopan unionin kansalaisten hyödyksi sekä tarpeen vakiinnuttaa erityinen luottamukseen perustuva suhde oikeudellisen alan ammatinharjoittajien ja heidän asiakkaidensa välille;

4.   korostaa edelleen, että tarvitaan sääntöjä, joilla varmistetaan oikeudellisen alan ammateissa toimivien henkilöiden puolueettomuus, pätevyys, rehellisyys ja vastuu ja taataan asiakkaita ja yhteiskuntaa yleensä hyödyttävien palveluiden laatu yleisen edun turvaamiseksi;

5.   panee tyytyväisenä merkille komission tunnustuksen, että uudistukset on parhaiten toteutettavissa kansallisella tasolla ja että jäsenvaltioiden viranomaiset ja erityisesti lainsäädäntöelimet ovat parhaassa asemassa määrittelemään oikeudellisen alan ammatinharjoittajia koskevat säännöt;

6.   huomauttaa, että tuomioistuin on antanut kansallisille lainsäätäjille ja ammatillisille yhdistyksille ja järjestöille liikkumavaraa päättää, mikä on aiheellista ja tarpeellista jäsenvaltion oikeudellisen alan ammattien asianmukaisen harjoittamisen turvaamiseksi;

7.   huomauttaa, että tietyn ammattijärjestön jokaista toimintamuotoa on tarkasteltava erikseen, jotta kilpailusääntöjä sovelletaan kyseiseen järjestöön vain silloin, kun se toimii yksinomaan jäsentensä etujen mukaisesti eikä yleisen edun mukaisesti;

8.   muistuttaa komissiota, että oikeudellisia palveluja koskevien sääntöjen tavoitteena on suuren yleisön suojeleminen ja puolustautumisoikeuden, oikeussuojan saatavuuden sekä oikeudenkäytön turvallisuuden varmistaminen ja siksi niitä ei voida räätälöidä täsmälleen kunkin asiakkaan mukaisesti;

9.   kannustaa oikeudellisen alan ammatillisia elimiä, järjestöjä ja yhdistyksiä laatimaan Euroopan tason käytännesäännöt, johon sisältyvät organisaatiota, ammattitaitoa, ammattietiikkaa, valvontaa, vastuuta ja tiedottamista koskevat säännöt, jotta varmistetaan, että lainopillisten palveluiden loppukäyttäjillä on tarvittavat takeet rehellisyydestä ja kokemuksesta ja varmistetaan asianmukainen lainkäyttö;

10.   kehottaa komissiota ottamaan huomioon oikeudellisen alan ammatinharjoittajien erityisaseman yhteiskunnassa, jossa vallitsee oikeusvaltioperiaate, ja analysoimaan tarkasti, kuinka oikeudellisten palvelujen markkinat toimivat komission edistäessä periaatetta, että vähemmän sääntelyä on parempaa sääntelyä;

11.   pyytää komissiota soveltamaan tarvittaessa kilpailusääntöjä EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

12.   katsoo, että EU:n kilpailuperiaatteiden edelle menevän yleisen edun pitää löytyä sen jäsenvaltion oikeusjärjestelmästä, jossa asiaa koskevat säädökset on annettu tai jossa sen oikeusvaikutukset ovat voimassa, ja että EU:n yleisen edun arviointia ei ole olemassakaan olipa se määritelty miten tahansa;

13.   pyytää komissiota olemaan soveltamatta EU:n kilpailulainsäädäntöä asioihin, jotka kuuluvat EU:n perussääntöjen mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, kuten oikeussuojan saatavuus, johon liittyy sellaisia asioita kuin tuomioistuinten asianajopalkkioiden maksamisessa soveltamat aikataulut;

14.   korostaa, että oikeudellisen alan ammatinharjoittajien sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden aiemmat esteet on teoriassa tehokkaasti poistettu direktiiveillä 77/249/ETY, 98/5/EY ja 2005/36/EY; toteaa kuitenkin, että tarkistaminen on edessä kahden vuoden päästä, ja odottaa perinpohjaisen arvioinnin tuloksia mielenkiinnolla;

15.   katsoo, että oikeudellisen alan ammatinharjoittajien ja muiden oikeudellisten ammattien harjoittajien pakolliset taksat myös muista kuin oikeudenkäyntiin liittyvistä palveluista eivät ole perustamissopimuksen 10 ja 81 artiklan vastaisia, jos ne on hyväksytty laillisen yleisen edun nimissä ja jos jäsenvaltiot valvovat aktiivisesti yksityisten toimijoiden osallistumista päätöksentekoprosessiin;

16.   katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 49 artiklan, direktiivin 2005/36/EY sekä direktiivin 77/249/ETY nojalla lakimiesten ja muiden oikeudellisten ammattien harjoittajien pakollisiin taksoihin sovelletaan kohdemaaperiaatetta;

17.   katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 45 artiklaa pitää soveltaa täysimääräisesti notaarin ammattiin sellaisenaan;

18.   kehottaa komissiota harkitsemaan huolellisesti tässä päätöslauselmassa ilmaistuja periaatteita ja huolenaiheita arvioidessaan sääntöjä, jotka koskevat oikeudellisten ammattien harjoittamista jäsenvaltioissa;

19.   kannustaa ammatillisia järjestöjä jatkamaan oikeusapua koskevan toimintansa kehittämistä, jotta kaikilla olisi oikeus saada oikeusapua ja asianajopalveluja;

20.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.

(1) EYVL C 44, 14.2.1994, s. 36. (2) EYVL C 21 E, 24.1.2002, s. 364. (3) EUVL C 91 E, 15.4.2004, s. 126. (4) EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17. (5) EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36. (6) EYVL L 26, 31.1.2003, s. 41. (7) EYVL L 255, 30.9.2005, s. 22. (8) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0061.