Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että energiahuollon varmuutta olisi pidettävä yleisen turvallisuuskäsitteen olennaisena osana ja että sen vaikutus Euroopan unionin yleiseen turvallisuuteen kasvaa jatkuvasti,

B.   ottaa huomioon, että komissio on hyväksynyt vihreän kirjan Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi (KOM(2006)0105),

C.   ottaa huomioon, että EU:n energiapolitiikalla on kolme päätavoitetta: huoltovarmuus, kilpailukyky ja ympäristönsuojelu,

D.   ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n riippuvuus tuontienergiasta on 48 prosenttia (vuonna 2002) ja ilman lisätoimia sen ennustetaan nousevan 71 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja että toimitusvarmuus on yksi energiahuollon varmuuden tärkeimmistä edellytyksistä,

E.   ottaa huomioon, että tuonti kattaa EU:ssa 76,6 prosenttia öljyn, 53 prosenttia kaasun, 35,4 prosenttia hiilen ja melkein 100 prosenttia uraanin ja uraanituotteiden kysynnästä,

F.   ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n primaarienergian kulutus vuonna 2005 oli 1700 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia (Mtoe), josta 38 prosenttia oli öljyä, 23 prosenttia kaasua, 18 prosenttia hiiltä / kiinteitä polttoaineita, 15 prosenttia ydinenergiaa ja 6 prosenttia uusiutuvia energialähteitä,

G.   ottaa huomioon, että vuonna 2004 teollisuus vastasi 28 prosentista, liikenne 31 prosentista ja rakennukset 41 prosentista 25 jäsenvaltion EU:n energian loppukulutuksesta vuonna 2004,

H.   ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n sähkön bruttotuotannosta 31 prosenttia tuotetaan ydinvoimalla, 25 prosenttia kiinteillä polttoaineilla (etupäässä hiilellä), 18 prosenttia kaasulla, 14 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä ja 5 prosenttia öljyllä,

I.   toteaa, että energian loppukäytön intensiteetti on 25 jäsenvaltion EU:ssa alentunut tasaisesti niin, että vuonna 2004 vaadittiin vain noin 70 prosenttia vuonna 1980 taloudellisen tuotoksen yksikön tuottamiseen käytetystä energiasta; ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion EU:n primaarienergian kokonaiskulutus on samaan aikaan kasvanut keskimäärin 0,8 prosentilla vuodessa eli 0,5 prosentilla henkeä ja vuotta kohti,

J.   ottaa huomioon, että vuonna 2004 Euroopassa kulutetusta öljystä 59 prosenttia käytettiin liikenteessä, 17 prosenttia rakennuksissa, 16 prosenttia muussa kuin energiakäytössä ja 8 prosenttia teollisuudessa; ottaa huomioon, että komissio arvioi liikenteen alan energiantarpeen kasvavan vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja lentoliikenteessä jopa 5 prosenttia vuodessa,

K.   ottaa huomioon, että 29 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2004 kulutetusta kaasusta käytettiin sähköntuotantoon ja loput 71 prosenttia muihin tarkoituksiin (muun muassa teollisuudessa ja asumisessa),

L.   ottaa huomioon, että hiilen kysyntä EU:ssa on vähentynyt jo vuosien ajan ja riippuvuus tuonnista on jo 35,4 prosenttia ja kasvussa suhteessa hiilen kulutukseen,

M.   ottaa huomioon, että kolmetoista jäsenvaltiota tuottaa ydinsähköä ja että eräissä jäsenvaltioissa on päätetty luopua asteittain ydinvoimasta,

N.   ottaa huomioon, että EU:n energiamarkkinat eivät nykyisin ole yhdentyneet eivätkä riittävän kilpailukykyiset,

O.   ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteekseen uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kulutuksen osuuden lisäämisen 6 prosentista 12 prosenttiin sekä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden nostamisen 22,1 prosenttiin ja polttoaineen osuuden nostamisen 5,75 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; ottaa huomioon, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa, jos kaikki jäsenvaltiot muuttavat politiikkaansa vastaavasti,

P.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat parhaillaan hyväksymässä energian loppukäytön tehokkuutta ja energiapalveluja koskevan direktiivin 2006/32/EY, jossa jäsenvaltioita vaaditaan laatimaan toimintasuunnitelmat seuraavien yhdeksän vuoden energiansäästöstrategioiksi,

Q.   ottaa huomioon, että uusiutuvat energialähteet ovat pääasiassa kotoperäisiä ja niitä voitaisiin käyttää kaikilla aloilla, toisin sanoen sähköntuotantoon, lämmitykseen, jäähdytykseen ja liikenteeseen,

R.   ottaa huomioon, että tuoreimman energia-alan eurobarometrin mukaan lähes puolet EU:n kansalaisista (48 prosenttia) katsoo, että heidän maansa hallituksen olisi keskityttävä kehittämään aurinkoenergian käyttöä, edistämään uuden energiateknologian syventävää tutkimusta (41 prosenttia) ja kehittämään tuulivoiman käyttöä (31 prosenttia), kun taas öljyriippuvuuden vähentämiseen tähtäävä sääntely (23 prosenttia) ja ydinvoiman käytön kehittäminen (12 prosenttia) olivat vähemmän suosittuja vastaajien keskuudessa,

S.   katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä valtavia mahdollisuuksiaan energiansäästöön kaikilla aloilla, muun muassa liikenteessä, sekä kehitettävä uusia uusiutuvia energialähteitä ja tekniikoita,

T.   ottaa huomioon, että energia on talouskasvun, työllisyyden ja yhteiskunnallisen kehityksen olennainen voimavara ja että häiriöt energiahuollossa saattavat johtaa tasapainon ja rauhan horjumiseen,

U.   toteaa, että Venäjän ja Algerian sopimus saattaa olla ensiaskel kohti kaasunviejämaiden "OPECia" ja että mainitut maat ovat EU:n pääasiallisia kaasutoimittajia; toteaa, että tällä saattaa olla merkittävä keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutus kaasun hintaan ja toimitusvarmuuteen,

Yhtenäinen linja

1.   pitää myönteisenä komission uutta vihreää kirjaa Euroopan strategiasta kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi; panee kuitenkin merkille, ettei vihreässä kirjassa esitetä uusia tavoitteita tai tehdä konkreettisia ehdotuksia, jotka vastaisivat viimeaikaisia yhteistä energiapolitiikkaa koskevia vaatimuksia; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että käynnistetään nopea poliittinen prosessi, joka johtaa entistä kunnianhimoisempaan unionin energiapolitiikkaan ja jonka osana kehitetään mahdollisimman pian konkreettinen toimintasuunnitelma; vaatii, että parlamenttia kuullaan prosessin aikana täysimääräisesti;

2.   panee merkille, ettei vihreässä kirjassa käsitellä lainkaan tuontienergiaan raskaasti nojautuvia olennaisia sektoreita, etenkään liikenne- ja ilmailualaa; arvioi, että liikennealan kannalta komission CARS 21 -työryhmän lopullinen kertomus on vihreää kirja kunnianhimoisempi;

3.   toteaa, että Venäjän ja sen naapureiden väliset viimeaikaiset kiistat kaasun hinnoista sekä myös raakaöljyn viimeaikainen hinnannousu ovat paljastaneet energian tarjonnan ja jakelun haavoittuvuuden; toteaa, että energiapolitiikan suppeasti ymmärrettynä on oltava sidoksissa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan; kehottaa komissiota vastaamaan viimeaikaisiin kehotuksiin yhteisestä energiapolitiikasta;

4.   kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin laajan yhteistyön aikaansaamiseksi kaikkien suurten öljyn- ja kaasunkuluttajamaiden – Yhdysvaltojen, Japanin ja suurten kehittyvien talouksien, kuten Intian ja Kiinan – kanssa, jotta voidaan laatia kysyntäpuolen järjestelyä koskeva kattava ja maailmanlaajuinen strategia sekä yhdistää ponnistelut tuotantopuolen oligopolin vastapainoksi; edellyttää, että strategialla myös edistetään energian säästämistä ja energiatehokkuutta koskevia parhaita tekniikoita sekä vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöä;

5.   tunnustaa, että on tärkeää ylläpitää hyviä poliittisia suhteita tärkeimpiin EU:lle energiaa toimittaviin kumppanimaihin ja erityisesti Norjaan, joka on yhä maailman kolmanneksi suurin öljyntuottaja ja tarjoaa varmat energiatoimitukset ja jolla on tunnetusti hyvät suhteet Venäjään energia-alalla;

6.   yhtyy neuvoston näkemykseen, että pyrittäessä yhteiseen näkemykseen huoltovarmuutta koskevasta strategiasta olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden maantieteelliset, taloudelliset, alueelliset, ilmastolliset ja rakenteelliset eroavaisuudet;

7.   kehottaa jokaista jäsenvaltiota laatimaan tulevaisuuteen suuntautuvan energiasuunnitelman, joka perustuu kysynnän ja tarjonnan hallintaa koskeviin keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteisiin, ja ilmoittamaan, millä keinoilla se aikoo kattaa energian kysynnän sekä kansallisen tuotannon että tuontienergian suhteen ilmoittaen samalla tämän tasapainon vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin;

8.   korostaa, että demokraattisia uudistuksia tukeva aktiivinen politiikka, kansalaisyhteiskunnan kehittäminen ja yhteiskunnallinen kehitys energiaa tuottavissa ja kauttakulkumaissa edistää huomattavasti pitkän aikavälin poliittista vakautta, joka on välttämätöntä energiahuollon ja energian jakelun varmuudelle;

9.   kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään kansainvälisesti tunnustettua sovittelujärjestelmää energiatoimituksia ja energian jakelua koskevia konflikteja ja riitatapauksia varten; katsoo, että EU voisi panna tällaisen prosessin alulle kehittämällä sovittelujärjestelmän osana naapuruuspolitiikkaansa ja myös muiden tärkeiden toimittajamaidensa kanssa ja se voisi toimia aktiivisesti tämän sovittelujärjestelmän puolesta globaalilla tasolla; katsoo, että EU:n pitäisi kehittää malli energian kansainvälisen jakelun hallintaa varten;

10.   korostaa, kuinka tärkeää on sisällyttää EU:n uuteen energia-alan diplomatiaan energiatehokkuudesta ja energiansäästöstä kaikkien tärkeimpien energiankuluttajien ja erityisesti kehittyvien talouksien kanssa käytävä rakentava vuoropuhelu, jolla pyritään vahvistamaan tehokuutta koskevat asteittain yhdenmukaistettavat vähimmäisvaatimukset globaaleille hyödykkeille, kuten autoille, kodinkoneille, viihde-elektroniikalle ja toimistolaitteille, sekä edistetään maailmanlaajuisesti ympäristöasioiden huomioon ottamista liikenne- ja energia-alan päätöksissä;

11.   vaatii kehittämään uusia strategioita, joilla vähennetään uraanin ja ydinjätteen käyttömahdollisuuksia ydinaseiden tuotannossa ja levittämisessä; pyytää sen tähden komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ehdotuksille tehdä halkeamiskelpoisten aineiden toimitukset ydinenergian tuotantoa varten monenkeskisiksi;

Solidaarisuus EU:ssa

12.   tähdentää, että jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden vahvistamista infrastruktuurin fyysiseen turvaamiseen ja huoltovarmuuteen liittyvien ongelmien hoitamiseksi olisi pidettävä olennaisena osana yhteistä energiapolitiikkaa; katsoo myös, että solidaarisuuden lujittaminen vahvistaisi merkittävästi EU:n kykyä puolustaa energia-alan yhteisiä etujaan kansainvälisellä tasolla;

13.   kannattaa Euroopan naapuruuspolitiikan vahvistamista korostaen erityisesti yhteistyötä naapurimaiden kanssa energia-alalla, mikä kattaa myös kuljetusinfrastruktuurin, jolle olisi annettava erityistä rahoitustukea; kehottaa sisällyttämään energiapoliittisen yhteistyön toimintasuunnitelmiin, joita ollaan laatimassa osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa;

14.   edellyttää lähestymistapaa, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja jaettuun vastuuseen energiapolitiikan toteuttamisesta kansallisella tasolla, niin että strategisia päätöksiä tehtäessä kuullaan myös niitä kumppaneita jäsenvaltioiden joukossa, joihin päätökset saattavat vaikuttaa;

Toimivat sisämarkkinat

15.   on vahvasti sitä mieltä, että huoltovarmuuden ylläpidon kannalta olennaista on, että kaikki jäsenvaltiot saattavat nykyiset EU-säännökset pikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta saavutetaan täysin toimivat sähkön ja kaasun sisämarkkinat ja parannetaan näin kilpailukykyä, avoimuutta ja energiatehokkuutta;

16.   on siksi erittäin huolestunut kansallisten markkinajohtajien saaman protektionistisen tuen aiheuttamasta sisämarkkinoiden vääristymisestä ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sisämarkkinasäännöt pannaan täysimääräisesti täytäntöön reilun ja syrjimättömän kilpailun takaamiseksi ja oligopolisten energiamarkkinoiden muodostumisen estämiseksi;

17.   kehottaa komissiota reagoimaan voimakkaasti kilpailun pääosaston 16. helmikuuta 2006 toimittamassa alakohtaisessa selvityksessä kuvailemaan määräävään markkina-asemaan ja markkinoiden puutteisiin sekä tekemään uusia ehdotuksia määräävän markkina-aseman ja markkinoiden puutteiden torjumiseksi konkreettisilla toimilla ja välineillä; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia tekemään tiiviimpää yhteistyötä, jotta voidaan vastata koordinoidulla ja aidosti eurooppalaisella tavalla jäsenvaltioissa heräävään taloudelliseen patriotismiin;

18.   kehottaa neuvostoa hyväksymään parlamentin kannan Euroopan laajuisten energiaverkkojen painopisteisiin, jotta verkkojen puuttuvat osuudet saataisiin täydennettyä pullonkaulojen välttämiseksi, huoltovarmuuden parantamiseksi ja sisämarkkinoiden saattamiseksi päätökseen tukemalla tarvittaessa erityisiä hankkeita;

19.   kehottaa jäsenvaltioita luomaan EU:lle energian sisämarkkinat saattamalla sisäiset ja ulkoiset tarjonnan lähteet tasapainoon, varmistamalla kansallisten energiaverkkojen yhteentoimivuuden ja luomalla energia-alalle kilpailukykyisen ympäristön erottamalla tarjonta- ja jakelutoiminnat toisistaan samalla kun huolehditaan jakelijoiden välisestä kilpailusta;

20.   katsoo, että Kioton kehyksen kehittymiseen vuoden 2012 jälkeen on kiinnitettävä aktiivisesti huomiota jo nyt, jotta markkinat voivat merkittävissä investointisuunnitelmissaan ottaa huomioon hiileen liittyvät kustannukset, ottaen huomioon että korkeammat työvoima- ja sähkökustannukset haittaavat jo muutenkin Euroopan kilpailukykyä ja kasvua;

Kestävät energialähteet

21.   kehottaa komissiota esittämään energiaan liittyviä konkreettisia toimenpiteitä ja kohdistamaan pikaisesti suuria investointeja talouden todelliseen energiatehokkuuteen, jotta voisimme vähentää rajusti riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja tulla maailman energiatehokkaimmaksi taloudeksi vuoteen 2020 mennessä; vaatii komissiota kehottaa komissiota myös pitämään aina kiinni kannasta, että energiansäästö ja energiatehokkuus ovat ratkaisevassa asemassa energiariippuvuuden vähentämisessä;

22.   korostaa, että energia-alalla on nykyään valtava innovaatiokuilu, ja kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman nopeuttaakseen nykyisten hyvien toimintatapojen ja parhaiden tekniikoiden pääsyä esimerkiksi valaistus-, kodinkone-, toimistolaite-, kulutuselektroniikka-, kiinteistö- ja automarkkinoille sekä hajautetun sähköntuotannon markkinoille, käyttämällä erilaisia julkisten hankintojen ja innovatiivisten rahoitusmekanismien, kuten kolmansilta osapuolilta saatavan rahoituksen, kaltaisia välineitä;

23.   tähdentää uusiutuvien energialähteiden poikkeuksellista merkitystä energiatehokkuuden ohella tulevaisuuden energiahuoltoa koskevalle Euroopan energiapolitiikalle; pyytää siksi komissiota ja neuvostoa esittämään uusia, kunnianhimoisia tavoitteita vuoden 2010 jälkeiselle ajalle sekä alan toimia, joilla varmistetaan nopeampi kehitys kaikissa jäsenvaltioissa; edellyttää direktiivin laatimista uusiutuvien energiamuotojen käytöstä lämmitykseen ja jäähdytykseen Euroopan parlamentin vaatimuksen mukaisesti, jotta varmistetaan uusiutuvien energiamuotojen parempi pääsy lämmitysmarkkinoille;

24.   vakuuttaa jälleen tukevansa voimakkaasti uudistuvien energialähteiden käyttöä ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, joka on uusiutuvien energialähteiden 12 prosentin osuus energian kokonaiskulutuksesta ja 22,1 prosentin osuus sähköntuotannosta vuoteen 2010 mennessä; toistaa kannattavansa edelleen sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27. syyskuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/77/EY(1);

25.   pitää komission biomassaa koskevassa toimintasuunnitelmassaan (KOM(2005)0628) ja EU:n biopolttoainestrategiassaan (KOM(2006)0034) esittämiä uusia aloitteita myönteisinä ja kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä vauhdittamaan biomassalla tuotettavan uusiutuvan energian mahdollisuuksien hyödyntämistä ottaen asianmukaisesti huomioon ympäristönäkökohdat;

26.   katsoo, että komission olisi pikaisesti annettava ehdotuksia ja työskenneltävä yhdessä teollisuuden kanssa, jotta voidaan nopeuttaa vety- ja polttokennosovellusten käyttöönottoa ja näin parantaa kestävästi ja pitkällä aikavälillä energiatehokkuutta ja energiansäästöä liikennealalla; toteaa, että biomassalla yleensä voidaan kattaa osa perinteisellä polttotekniikalla saatavan energian tarpeista unionissa; ottaen huomioon maa- ja metsätalouden lisätulojen tuoman hyödyn kehottaa komissiota panemaan täytäntöön pikaohjelman tuotannon, maa- ja metsätalouden jäämien keräämisen, pyrolyysin ja tuotetun kaasun käytön järjestämiseksi mahdollisimman nopeasti;

27.   tunnustaa kaasun merkityksen kasvun, kun sen osuus kokonaisenergiasta nousee, sekä tarpeen käyttää erilaisia strategioita kaasun huoltovarmuuden turvaamiseksi, kuten nestekaasuterminaalien ja varastojen sekä uusien kaasuputkien rakentaminen;

28.   katsoo, että ydinenergia kuuluu eri energialähteiden käytöstä unionissa käytävän poliittisen keskustelun piiriin; tunnustaa ydinvoiman nykyisen roolin sähkön huoltovarmuuden ylläpitämisessä eräissä jäsenvaltioissa, koska se on osa energiavalikoimaa ja sen avulla voidaan välttää hiilidioksidipäästöjä; katsoo, että jos ydinvoima on jatkossakin osa joidenkin jäsenvaltioiden energiatuotantoa, sitä koskevat päätökset voidaan tehdä ainoastaan kansallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

29.   yhtyy komission johtopäätökseen, jonka mukaan toiminnan tulisi keskittyä ensisijaisesti kysynnän hallintaan energiankäytön tehokkuuden lisäämiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi energiansäästön avulla; pahoittelee tässä suhteessa syvästi liikennealaa koskevien ehdotusten viivästymistä; panee merkille vähintään 20 prosentin energiansäästöstä koituvat mahdolliset taloudelliset hyödyt ja toteaa niiden kasvavan energian hintojen noustessa, tekniikan kehittyessä ja mittakaavaetujen toteutuessa;

30.   panee merkille, että suurin yksittäinen energiankulutuksen sektori ovat rakennukset, joiden osuus EU:n 25 jäsenvaltion kokonaisenergiankulutuksesta on yli 40 prosenttia; toteaa myös, että energian hintojen kohoaminen ei vaikuta yksinomaan kansantalouteen kokonaisuutena, vaan ennen kaikkea sosiaalisesti heikommassa asemassa oleviin; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään Euroopan rakennuskannan parantamiseksi koordinoidun aloitteen, jossa ehdotetaan innovatiivisia rahoitusratkaisuja tiiviissä yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa;

31.   tunnustaa, että kaupunkialueiden lämmitys- ja jäähdytysverkostojen kehittäminen on keskeinen keino lisätä rakennusten energiahuoltovarmuutta, sillä se mahdollistaa suuremman joustavuuden polttoaineen valinnassa; panee merkille, että yhdistetty lämmön- ja energiantuotanto ja kolmoistuotanto (trigeneration) ovat tekniikoita, joita olisi edistettävä ja jotka voisivat osaltaan lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta energiantuotannossa ja parantaa lisäksi energiatehokkuutta, ja katsoo, että myös yhteistuotanto teollisuustarkoituksiin on keskeinen keino, jolla voidaan tasoittaa teollisuuden energiahintojen vaihtelua;

Tutkimus ja kehitys

32.   tunnustaa, että on tärkeää lisätä investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, käyttää hyödyksi olemassa olevaa ja edistää uutta teknologiaa, jotta Eurooppa säilyisi kehityksen kärjessä kilpailijoihinsa nähden, sekä luoda uusia kestäviä ja pitkäaikaisia työpaikkoja pitäen näin yllä Lissabonin tavoitteita ja helpottaen kestävää ympäristöpolitiikkaa koskevan seitsemännen vuosituhattavoitteen saavuttamista kaikkialla;

33.   panee merkille, että uusiutuvissa energialähteissä ja niihin perustuvien uusien laitteiden ja järjestelmien maailmanlaajuisissa markkinoissa on vielä paljon parantamisen varaa, ja kehottaa Euroopan unionia myöntämään seitsemänteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan riittävästi varoja uusiutuvaan energiaan liittyvälle teknologialle sekä auttamaan alalla toimivia pk-yrityksiä hyödyntämään teknologista johtoasemaansa menestyäkseen maailmanmarkkinoilla;

34.   huomauttaa kaikkien ennusteiden olevan yhtä mieltä siitä, että perinteiset voimalat tuottavat jatkossakin suuren osan sähköstä myös pitkällä aikavälillä, ja kannattaa siksi näiden voimaloiden tehokkuutta ja tehokkuuden lisäämiskeinoja koskevan tutkimus- ja kehitystyön tukemista;

35.   katsoo, että ydinfuusioteknologiaa koskeva tietämys ja sen soveltaminen on strategisesti arvokasta ja siksi sitä olisi kehitettävä edelleen EU:ssa;

36.   toteaa, että vapaaehtoisten sopimusten avulla voitaisiin lisätä öljy- ja kaasuyhtiöiden tutkimus- ja kehitystoimintaa uusien energia-alan tekniikoiden kehittämiseksi osana yritysten sosiaalista vastuuta;

37.   esittää, että seitsemännessä puiteohjelmassa tutkitaan biomassaa, kaikkia uusiutuvia energialähteitä, mukaan luettuina aalto- ja vuorovesienergia sekä energian varastointi, sekä kivihiilen kaasutustekniikkaa, jotta saastepäästöt vähenisivät ja saataisiin aikaan maailmanmarkkinat;

o
o   o

38.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33.