Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(1) sellaisena kuin se on tarkistettuna Luxemburgissa 24. kesäkuuta 2005 (Cotonoun sopimus) ja erityisesti sen liitteen I a, joka koskee monivuotista rahoituskehystä Cotonoun sopimuksen mukaiselle yhteistyölle,

–   ottaa huomioon komission 8. lokakuuta 2003 päivätyn tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kohti AKT-maiden kanssa tehtävän yhteistyön täydellistä integroimista EU:n talousarvioon" (KOM(2003)0590),

–   ottaa huomioon Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ja erityisesti 70 kohdan ja liitteen II, jotka koskevat jäsenvaltioiden maksuosuuksia AKT-maille,

–   ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2004 Euroopan kehitysrahaston budjetoinnista(2), 8. kesäkuuta 2005 politiikan haasteista ja rahoitusmahdollisuuksista laajentuneessa unionissa 2007–2013(3) ja 17. marraskuuta 2005 Afrikan kehitysstrategiasta(4) hyväksymänsä päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden vuonna 2005 tekemät sitoumukset erityisesti siihen, että

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen liitteen I a, jonka mukaan "Tämän uuden kauden ajan Euroopan unioni pitää AKT-maille antamansa avun vähintään samalla tasolla kuin yhdeksännessä EKR:ssä jäljellä olevia määriä lukuun ottamatta; määrään lisätään yhteisön arvioiden perusteella inflaation vaikutukset, kasvu Euroopan unionissa ja laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004",

B.   ottaa huomioon, että vaikka komissio oli alustavasti laskenut kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) keskimääräiseksi summaksi 24 948 miljoonaa euroa kaudeksi 2008–2013 (6 vuodeksi), Brysselissä 15. ja 16. joulukuuta 2005 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti summaksi vain 22 682 miljoonaa euroa,

C.   katsoo, että tehty kahden miljardin euron vähennys on vastoin niitä sitoumuksia, jotka EU on tehnyt Cotonoun sopimuksen liitteen I a yhteydessä, eikä ilmennä 2005 annettuja lukuisia poliittisia lupauksia virallisen kehitysavun lisäämisestä merkittävästi,

D.   katsoo, että AKT-maat eivät olisi hyväksyneet Cotonoun sopimusta, jollei sopimukseen olisi lisätty rahoitusta koskevaa liitettä I a, ja että EU:n jäsenvaltioiden on siksi pidettävä lupauksensa,

E.   huomauttaa, että eräitä asioita on selvennettävä ennen kuin parlamentti voi antaa hyväksyntänsä Cotonoun sopimukselle,

F.   tähdentää, että EKR:n budjetointi ei ole yleislääke kaikkiin ongelmiin, eikä se ole este sille, että AKT–EU-kumppanuus voisi toimia asianmukaisesti,

G.   tähdentää painokkaasti, että ei ole kiellettyä vaatia EKR:n uudistusta, onhan sen perustamisesta kulunut jo 40 vuotta, ja että nykyisessä järjestelmässä ei ole tähän päivään mennessä pystytty ratkaisemaan varojen nostamisen nopeuteen ja käyttämättä jääneiden määrärahojen kertymiseen (11 miljardia euroa) liittyviä ongelmia,

H.   ottaa huomioon, että Romanian ja Bulgarian on suunniteltu liittyvän EU:hun vuonna 2007,

I.   panee merkille, että Itä-Timor liittyi Cotonoun sopimukseen 15. joulukuuta 2005,

J.   ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) ilmaiseman huolen niiden jättämisestä kymmenennen EKR:n ulkopuolelle sekä EU:n ja niiden välisen yhteistyön epävarmuudesta,

K.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen ensisijaiset tavoitteet ovat köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja AKT-maiden asteittainen liittäminen maailmantalouteen; ottaa huomioon, että kaikki AKT-maat ovat sitoutuneet saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet,

L.   katsoo, että poliittisen vuoropuhelun merkitys on lisääntynyt Cotonoun sopimuksessa ja että kehitysyhteistyöllä on tuettava ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratian periaatteita ja hyvää hallintotapaa sekä kestävää kehitystä,

1.   pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvoston hyväksymä kymmenennen EKR:n kokonaissumma on pienempi kuin komission alkuperäisten laskelmien mukainen summa;

2.   pitää valitettavana, että 2005 tehdyt lukuisat poliittiset lupaukset virallisen kehitysavun merkittävästä lisäämisestä eivät näy EKR:ssä jäsenvaltioiden maksuosuuksien huomattavana kasvuna; korostaa, että ehdotettu kymmenennen EKR:n määrä olisi vain 0,028 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä;

3.   pahoittelee, että toisaalta jäsenvaltiot ovat tehneet sitoumuksia lisätä kehitysapua, mutta toisaalta, jos kymmenes EKR jää Eurooppa-neuvoston vahvistamalle tasolle, komission hallinnoima virallisen kehitysavun yleinen taso laskee 19 prosentista vain 14 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, mikä tosiasiassa palauttaa kehityspolitiikan takaisin kansalliselle tasolle;

4.   kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan, voisivatko ne lisätä huomattavasti maksuosuuksiaan kymmenenteen EKR:ään;

5.   kehottaa neuvostoa ja komissiota selventämään, millä tavalla paraikaa neuvoteltavina olevien talouskumppanuussopimusten kehitysulottuvuus on tarkoitus rahoittaa;

6.   kehottaa neuvostoa myöntämään uutta rahoitusta "aid for trade" -ohjelmille ja vaatii, että tällaiset ohjelmat eivät saisi siirtää muille kehitysaloitteille kuten vuosituhannen kehitystavoitteille jo korvamerkittyjä määrärahoja;

7.   kehottaa neuvostoa varmistamaan, että Romanian ja Bulgarian osuus lisätään kymmenenteen EKR:ään niiden liityttyä EU:hun;

8.   kehottaa neuvostoa ottamaan huomioon Itä-Timorin liittymisen kumppanuussopimukseen ja katsoo, että tälle uudelle maalle annettavan avun olisi näyttävä selvänä lisäyksenä tarkistetun Cotonoun sopimuksen liitteessä I a;

9.   kehottaa neuvostoa ja komissiota selvittämään mahdollisimman pian kysymyksen merentakaisten maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön tulevasta rahoituksesta;

10.   kehottaa neuvostoa ja komissiota selventämään Afrikan unionin tulevaa rahoitusta, mukaan lukien sen, miten paljon rahoitusta pitäisi tulla Meda-ohjelmasta;

11.   palauttaa mieliin, että EKR:n kaikkien menojen on täytettävä virallisen kehitysavun kelpoisuusvaatimukset OECD:n kehitysapukomitean määrittelemällä tavalla;

12.   kehottaa komissiota ottamaan johdon käsiinsä jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin varmistamiseksi, jotta parannetaan sekä EU:n että kahdenvälisen kehitysavun rahoituksen tehokkuutta;

13.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (2) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 833. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0224. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0445. (5) Vuoden 2004 tasoon verrattuna tämä merkitsee avun kaksinkertaistamista.