Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission kertomuksesta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin väestötilanteesta (1995)(1),

–   ottaa huomioon asiakirjasta "Väestöraportti 1997" 12. maaliskuuta 1998 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannosta "Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta" 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman(3),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Euroopan vastaus maailman väestön ikääntymiseen – Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ikääntyvässä maailmassa – Euroopan komission panos ikääntymisen toiseen maailmankokoukseen" (KOM(2002)0143),

–   ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon vihreästä kirjasta "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0041/2006),

A.   katsoo, että väestörakenteen muutosta, joka johtuu muun muassa kasvaneesta elinajanodotteesta, ei pidä leimata pelkästään ongelmaksi vaan se on myös myönteinen yhteiskunnallinen haaste kaikkien ikäryhmien ihmisten huomioon ottamiseksi ja sellaisten mahdollisuuksien tarjoamiseksi, joita ei ole ennen ollut,

B.   katsoo, että Lissabonin strategiassa painotetaan tarvetta naisten laajempaan osallistumiseen työmarkkinoilla, jotta saavutetaan Lissabonin tavoitteet täystyöllisyydestä ja korkealuokkaisista työpaikoista,

C.   toteaa, että direktiivissä 92/85/ETY(4) säädetään toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi työssä,

1.   pitää tervetulleena komission tiedonantoa "Kohti väestörakenteen muutoksia: uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (vihreä kirja);

2.   pitää myönteisenä, että komissio on laatimallaan vihreällä kirjalla ottanut yhteisön tasolla kantaa keskeiseen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen haasteeseen; korostaa kuitenkin, että hyvin monet yhteiskunnan väestörakenteen muutokseen liittyvät kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, joten näissä asioissa yhteisöllä ei ole yleistä toimivaltaa antaa säännöksiä;

3.   pahoittelee, ettei komission vihreään kirjaan ole systemaattisemmin sisällytetty tasa-arvonäkökulmaa sen paremmin makro- kuin mikrotaloudellisen analyysin tasollakaan, vaikka tämä olisi olennaisen tärkeää laaja-alaisten pohdintojen ja toimien kehittämiseksi;

4.   katsoo, että väestörakenteen muutos ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat jäsenvaltioiden ja unionin tulevaisuuden kannalta merkittävä tekijä; kehottaa siksi komissiota tunnustamaan väestörakenteen muutoksen valtavirtaistamistehtävänä ja ottamaan tasa-arvoasiat asianmukaisesti huomioon unionin kaikissa toimintalinjoissa;

5.   panee merkille, että väestörakenteen muutokseen liittyvät haasteet moninkertaistuvat ajan mittaan, jos talouskasvu on hidasta ja työttömyysaste pysyy samanaikaisesti korkeana; katsoo näin ollen, että väestörakenteen muutoksen kielteisten seurauksien lieventämiseksi on vauhditettava kasvua ja vähennettävä työttömyyttä;

6.   on yllättynyt siitä, että vihreä kirja sisältää vain pintapuolisia mainintoja väestörakenteen muutoksen terveyspoliittisista näkökohdista; korostaa, että väestön ikääntymisen seurauksena terveyden- ja pitkäaikaishoidon palvelujen kysyntä kasvaa laadullisesti ja määrällisesti; on vakuuttunut, että investoinnit elinikäiseen sairauksien ennaltaehkäisyyn ovat tärkeitä, jotta selviydytään väestörakenteen muutoksista sekä inhimilliseltä että taloudelliselta kannalta; painottaa, että mitä kauemmin ihmiset kykenevät nauttimaan terveistä elinvuosistaan, sitä pidempään he pysyvät aktiivisina ja ovat mukana työelämässä;

7.   on samaa mieltä siitä, että kun syntyvyys laskee, talouskasvu voi jatkua korkeamman työllisyysasteen, innovoinnin ja tuotannon lisäämisen aloilla toteutettavilla toimilla sekä uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmää;

8.   puolustaa selvästi muuttuneen väestörakenteen yhteydessä sukupolvien välistä uudenlaista solidaarisuutta ja Euroopan unionin olemassa olevien sosiaalisten mallien kehittämistä, joiden keskeisiksi tavoitteiksi olisi asetettava jokaisen ihmisen sosiaalisen osallisuuden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden varmistaminen ja jokaisen sukupolven mahdollisuuksien edistäminen;

9.   toteaa, että monet jäsenvaltiot painiskelevat samojen haasteiden kanssa tällä alalla ja kokeilevat erilaisia ratkaisuja vaihtelevalla menestyksellä; katsoo, ettei kaikille sopivia "oikeita" vastauksia ole varsinkaan 25:n tai useamman jäsenvaltion unionissa; korostaa, että väestörakenteen muutoksesta aiheutuviin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan erilaisia lähestymistapoja myös siksi, että jäsenvaltioiden eri alueiden ja tätä pienempien yksiköiden välillä on huomattavia eroja, joiden vuoksi tarvitaan kekseliäitä, vaihtelevia keinoja;

10.   pitää valitettavana, että vihreässä kirjassa ei korosteta lisääntymis- ja seksuaaliterveyden merkitystä väestörakenteen muutoksissa; huomauttaa, että hedelmättömyys yleensä ja erityisesti miesten hedelmättömyys on lisääntymässä, varsinkin teollistuneimmilla alueilla, että eräissä Euroopan maissa jopa 15 prosenttia pariskunnista on hedelmättömiä ja että yhtenä hedelmättömyyden syynä pidetään kemiallisia saasteita;

11.   pahoittelee, ettei vihreässä kirjassa kiinnitetä huomiota yhä lisääntyvään määrään yksinhuoltajaperheitä, joista 85 prosentissa perheenpäänä on nainen ja joista useimmilla on muita perheitä suurempi uhka köyhtyä, minkä vuoksi niille on annettava erityisapua;

12.   panee merkille niissä jäsenvaltioissa saadut kokemukset, joissa sovelletaan taatun vähimmäistulon järjestelmää;

13.   on huolestunut terveydenhuoltojärjestelmien eroista jäsenvaltioiden, alueiden ja sosiaalisten ryhmien välillä; painottaa, että terveydelliset erot (lyhyt elinaika, yleiset krooniset vaivat, elinoloista johtuvat vaivat) voivat yhdessä alhaisen syntyvyyden ja maastamuuton kanssa johtaa alueellisen epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen ja noidankehään, jota on vaikea katkaista; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan terveydenhuoltoon liittyvistä eroista, jotta voidaan komission välityksellä vaihtaa parhaita mahdollisia käytäntöjä ja ratkaista tämä kysymys tehokkaasti;

14.   kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan väestörakenteen muutoksen yhteiseksi haasteeksi ja vaihtamaan kevään Eurooppa-neuvoston kokouksessa kokemuksia väestörakenteen muutoksen vaikutuksista ja hyviksi osoittautuneista menetelmistä erityisesti seuraavilla osa-alueilla: aktiivinen ikääntyminen, perheiden elinolot sekä perhe- ja työelämän yhteensovittaminen;

15.   katsoo, että kaikki jäsenvaltiot voivat oppia toisiltaan vaihtamalla aktiivisemmin tietoa parhaista toimintatavoista erityisesti niiden Skandinavian maiden kanssa, joissa naisten ja miesten osuus työmarkkinoilla on suuri ja syntyvyysaste silti yksi Euroopan korkeimmista ja joissa ilmainen tai kohtuuhintainen päivähoito, vanhempainlomamahdollisuudet ja äitiyslomaa koskevat säännökset myötävaikuttavat naisten korkeaan osuuteen työmarkkinoilla;

16.   pitää myönteisenä, että Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita vanhempien toivoman lapsiluvun (2,3) ja todellisen lapsiluvun (1,5) välisen eron pienentämisessä toimilla, joilla pyritään parantamaan olosuhteita;

17.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan tutkimuksia kussakin jäsenvaltiossa todetuista väestönmuutoksista ottaen huomioon niiden syyt ja ennakoitavissa olevat seuraukset lyhyellä aikavälillä;

18.   ehdottaa, että verrattaessa parhaita käytäntöjä, jotka koskevat naisten osallistumista työmarkkinoille, vertailua tehtäisiin muihin valtioihin;

19.   korostaa, että pariskunnille on luotava suotuisat olosuhteet hankkia niin monta lasta kuin he haluavat, sillä tämä on yksi yhteiskuntien olemassaolon ja kehityksen ehto, kun otetaan huomioon syntyvyyden alenemisesta aiheutuvat sosiaaliset ja taloudelliset haasteet, minkä vuoksi on tuettava sekä äitiyttä että isyyttä;

20.   katsoo, että monille naisille päätös rajoittaa tai lykätä perheen perustamista ei välttämättä ole vapaaehtoinen, vaan he joutuvat tekemään tämän työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien ongelmien pakottamana; katsoo, ettei lasten hankkimisen helpottaminen ole pelkästään naisten vaan koko yhteiskunnan etujen mukaista, kun otetaan huomioon se, että syntyvyys laskee Euroopassa tällä hetkellä; vaatii tämän vuoksi jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan laadukkaiden seimien ja päivähoitopalvelujen perustaminen ja toiminta lapsille, vanhuksille, vammaisille ja muille huollettaville henkilöille, ja tuetaan tätä, sellaiseen hintaan, että kaikilla on tuloista riippumatta varaa niihin; korostaa, että tämä on olennaisen tärkeätä, jotta miehet ja naiset voivat täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti osallistua työmarkkinoihin, jotta naiset voivat sovittaa työelämään osallistumisensa elämänrytmiinsä ja jotta perhe- ja työelämä voidaan sovittaa paremmin yhteen;

21.   kehottaa jäsenvaltioita kehittämään verotuksellisia keinoja, joilla kannustetaan hankkimaan lapsia, ja pitää tärkeänä varmistaa, että naiset ja varsinkin nuoret yksinhuoltajaäidit saavat synnytyksen jälkeen erityissuojelua ja -apua;

22.   kehottaa jäsenvaltioita selvittämään niitä kustannuksia ja hyötyjä, joita syntyy nuorten tehdessä palkatonta, vapaaehtoista ja määräaikaista työtä päästäkseen työmarkkinoille; huomauttaa mahdollisista yhteyksistä tällaisen toiminnan ja alhaisen syntyvyyden välillä, koska mahdollisuudet asunnon hankkimiseen ja vakauteen ovat vähentyneet; kehottaa yksityisyrityksiä tarkistamaan toimintatapojaan tältä osin;

23.   katsoo, että sukupuolten tasa-arvolla ja naisten syrjinnän torjunnalla työpaikoilla, perustuupa syrjintä sitten vaikeuksiin työllistyä ja päästä vastuullisiin tehtäviin tai palkkaukseen, voi olla ja niillä olisi oltava ratkaiseva rooli perheiden perustamisessa, niiden tukemisessa ja samalla Euroopan alhaisen syntyvyyden kääntämisessä nousuun;

24.   kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään tehokkaammin tunnistamaan ja voittamaan kaikki perhe-elämän edistämisen esteet, joita on myös muualla kuin työpaikoilla, esimerkiksi seuraavin keinoin:

25.   kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kaupunkien ja maaseudun kehittämisen sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun yhteydessä perheille, erityisesti yksinhuoltajaperheille ja ikääntyneille henkilöille soveltuvien asuntojen saatavuutta (esimerkiksi "sukupolvienväliset hankkeet");

26.   kehottaa nykyaikaistamaan ja kehittämään kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä etenkin lasten ja muiden huollettavien päivähoidon alalla tunnustaen samalla, että tämä ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; huomauttaa, että yksinhuoltajaperheet ja ikääntyneemmät yksinäiset naiset ovat erityisessä vaarassa joutua sosiaalisen syrjinnän, eristymisen ja köyhyyden uhreiksi ja siksi olisi kiinnitettävä erityishuomiota tämän yhä laajenevan väestönosan elinolojen ja sosiaalisen osallistumisen parantamiseksi, kun tällaista uudistusta harkitaan;

27.   toivoo, että jäsenvaltiot purkaisivat byrokratiaa toimista, jotka on tarkoitettu perheiden tukemiseksi lastenhoitoasioissa;

28.   korostaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat onnistuneet kohentamaan naisten työllisyysastetta, muita naisten työntekoon liittyviä syrjinnän muotoja esiintyy edelleen tai ne lisääntyvät entisestään; kehottaa erityisesti tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY(5); korostaa, että miesten ja naisten palkkojen välinen kuilu sekä se, että naiset edelleen työskentelevät pienipalkkaisissa ja pätevyyttään alemmissa asemissa, vähentää välttämätöntä naisten taloudellista riippumattomuutta, joka on läheisessä yhteydessä lastenhankkimispäätökseen; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan naisten työssäkäyntiä ja pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja edistämään palkkatasa-arvoa;

29.   kehottaa jäsenvaltioita Barcelonan Eurooppa-neuvoston vuonna 2002 asettamien tavoitteiden mukaisesti, joissa todettiin, että jäsenvaltioiden olisi tarjottava lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille 3-vuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista, asettamaan samankaltaiset tavoitteet vanhusten ja vammaisten hoitopalveluille;

30.   katsoo, että väestörakenteen muutos edellyttää uusia ja tehostettuja koulutus- ja sosiaalisia perusrakenteita yhtä lailla nuorille kuin vanhuksille, mukaan lukien paremmat mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen, lastenhoitoon, hoitopalveluihin ja vanhustenhoitoon; painottaa tarvetta tehostettuihin sosiaalisiin perusrakenteisiin, jotka on suunniteltu tukemaan vanhusten elinvoimaisuutta ja ottamaan heidät jälleen aktiivisemmin mukaan yhteiskunnalliseen elämään;

31.   korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on olemassa riski siitä, että julkisen rahoituksen sitoumuksia ei pitkällä aikavälillä voida täyttää, mikä kuvastaa kiireellistä uudistuksen tarvetta; painottaa, että on elintärkeää, että EU:n päättäjät tarkastelevat uuden ja voimassa olevan sosiaalilainsäädännön rahoitusvaikutuksia;

32.   kehottaa jäsenvaltioita edistämään työpaikkojen ja työympäristön laatua, jotta voidaan toteuttaa helpommin koko työuran kestävä ammatillinen täydennyskoulutus, jonka ansiosta naiset ja miehet voivat hoitaa perheeseen liittyvät velvollisuutensa ja täyttää samalla työelämän vaatimukset;

33.   kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että hallitukset ottavat ensisijaisina asioina huomioon sukupuolten välisen tasa-arvon sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon;

34.   toteaa, että kasvavat sosiaaliturvakustannukset edellyttävät dynaamista talouskasvua niiden rahoittamiseksi; huomauttaa, että tämä voi onnistua vain jos rohkaistaan innovaatioihin; toteaa, että verotusmenetelmät, kuten verojen korottaminen sosiaaliturvan rahoittamiseksi, eivät ole pitkällä aikavälillä kovin kestäviä ratkaisuja, ottaen huomioon, että veropohja kapenee ja huoltosuhde kasvaa ja että Euroopassa on kiireellisesti elvytettävä yrittäjyyttä; korostaa tämän vuoksi tarvetta kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, kun sosiaaliturvauudistusta suunnitellaan;

35.   katsoo, että meidän on päästävä ulommaksi käsitteestä "hyvinvointivaltio", jossa vastuu hyvinvoinnista on valtiolla, ja edettävä enemmän kohti "hyvinvointiyhteiskuntaa", jossa kaikki toimijat tunnustavat, että heilläkin on keskinäinen vastuunsa ja että nämä vastuut voivat olla vastavuoroisesti toinen toistaan vahvistavia;

36.   on sitä mieltä, että hallitusten jatkuvana tavoitteena pitäisi olla työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon parantaminen yksilötasolla; katsoo, että tätä tasapainoa voivat uhata kasvava työttömyys ja yksilöiden lisääntyvät työtaakat; huomauttaa, että joustavampi työaika miehille ja naisille, edellyttäen että se on vapaan valinnan tulosta eikä taloudellisen paineenalaisena toteutettu, voi helpottaa työn ja vapaa-ajan välisen tasapainon löytymistä; tekee sen johtopäätöksen, että hallitusten pitäisi sitä varten antaa yksilöille mahdollisuus tehdä omia valintojaan sen sijaan, että valinnat tehdään heidän puolestaan;

37.   kehottaa komissiota kuulemaan työmarkkinaosapuolia perhe- ja työelämän yhteensovittamisen helpottamisesta;

38.   katsoo, että työpaikkojen tekemisestä perheystävällisemmiksi pitäisi painottaa enemmän; suosittaa, että jäsenvaltiot laativat suuntaviivoja tähän tavoitteeseen pyrkiville yrityksille, ja ottavat tässä yhteydessä huomioon pk-yrityksille koituvat erityiset haasteet;

39.   kehottaa jäsenvaltioita luomaan järjestelmän, jonka perusteella lapsen syntymän johdosta on mahdollista saada palkallista äitiys-/isyyslomaa, sekä edistämään vanhempainlomaoikeuden jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten kesken; kannustaa tästä syystä jäsenvaltioita torjumaan isän vanhempainlomaoikeuteen liittyviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ennakkoluuloja; kehottaa komissiota tarkistamaan UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/34/EY(6); katsoo, että sekä isien että äitien olisi voitava olla vanhempainlomalla ilman pelkoa työpaikan menetyksestä; kannattaa sellaista kannustinjärjestelmää, joka suosii vanhempainloman jakamista kumppanien kesken, sekä lasten kasvatukseen liittyvien kustannusten korvaamista; kehottaa komissiota järjestämään työmarkkinaosapuolten kuulemisen vuonna 1996 toteutetun vanhempainlomauudistuksen mahdollisesta uudistamisesta niin, että tavoitteena voisi olla kolmen kuukauden vähimmäisajan pidentäminen kuudeksi kuukaudeksi;

40.   muistuttaa jäsenvaltioita pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan kolmannesta periaatteesta, jonka mukaan pienyritykset voitaisiin vapauttaa tietyistä sääntöjenmukaisista velvoitteista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota saattamaan tämän periaatteen käytäntöön;

41.   korostaa erittäin voimakkaasti koulutuksen, ammattitaidon kehittämisen, teknologian ja elinikäisen oppimisen saatavuuden merkitystä sekä sellaisen koulutuskulttuurin edistämistä, joka rohkaisee kaikenikäisten, etenkin työmarkkinoille tulevien ja uudelleen tulevien henkilöiden, osallistumista; painottaa, että todelliselle pätevyydelle, kuten teknisille taidoille ja kielitaidolle, pitäisi antaa korkeampi arvoasema keinona edistää yksilöiden liikkuvuutta, sopeutuvaisuutta ja työllistettävyyttä sekä itsensä toteuttamista; painottaa, että on tärkeää pyrkiä ehkäisemään aikaista koulun lopettamista, ja painottaa tarvetta vaihtoehtoisiin arviointikeinoihin lisäkoulutukseen pääsemiselle; korostaa erityisesti tarvetta ikääntyneiden ihmisten koulutukseen esimerkiksi tietotekniikan alalla, jotta heiltä poistettaisiin jatkuvan työmarkkinoille osallistumisen esteet; kannustaa ikääntyneille tarkoitettujen erityisten koulutusmenetelmien kehittämistä tätä varten;

42.   kehottaa jäsenvaltioita antamaan erityisesti ikääntyville työntekijöille mahdollisuuden osallistua ammatillisiin täydennyskoulutusohjelmiin, jotta varmistetaan, että he voivat pysyä eläkeikään saakka aktiivisesti mukana työelämässä; kehottaa komissiota hyväksymään Euroopan sosiaalirahaston toiminnallisia ohjelmia vain siinä tapauksessa, että niihin sisältyy yhtenä painopisteenä ikääntyville tarkoitettuja jatkokoulutustoimia;

43.   kannattaa hallitusten ja työmarkkinaosapuolten välisiä kumppanuuksia ikääntyvien työntekijöiden työllisyyden edistämiseksi kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti toimilla, joilla torjutaan ikäsyrjintää, luodaan joustavia työaikamalleja ja autetaan ikääntyviä työttömiä pääsemään takaisin työelämään;

44.   katsoo, että eurooppalaisten yksityisyritysten pitäisi omalta osaltaan edistää aktiivisesti yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista ja ikään perustuvan syrjinnän torjuntaa siten, että ne pyrkivät suojelemaan kaikkein haavoittuvimpia väestöryhmiä (vanhukset, vammaiset ja varsinkin nuoret vanhemmat), parantamaan työturvallisuutta ja edistämään työn organisointia työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi; toteaa lisäksi, että yritysten pitäisi omalta osaltaan edistää aktiivisesti yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista sekä ikään, sukupuoleen ja perhetaustaan perustuvan syrjinnän torjuntaa; huomauttaa myös, että yritysten olisi kannettava sosiaalinen vastuunsa ja otettava huomioon väestön ikääntymisestä aiheutuvat haasteet osana yritysten sosiaalista vastuuta; tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi vanhempiin, mahdollisiin vanhempiin ja ikääntyneisiin työntekijöihin kohdistetuilla joustavaa työaikaa ja osa-aikatyötä koskevilla aloitteilla;

45.   toteaa, että EU:n ikäsyrjintää koskevalla lainsäädännöllä ei olla tähän mennessä saavutettu asetettuja tavoitteita, ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan EU:n olemassaolevan syrjinnän vastaisen lainsäädännön, erityisesti yhdenvertaisesta kohtelusta työssä ja ammatissa annetun direktiivin 2000/78/EY, täytäntöönpanossa;

46.   kannattaa komission aloitetta puitedirektiivin antamisesta EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan täytäntöönpanemiseksi;

47.   katsoo, että yritysten vastuuta ikääntyneiden työntekijöiden pitämisessä töissä olisi painotettava ja olisi otettava huomioon tämän ryhmän potentiaali; katsoo, että ihmisiä olisi rohkaistava pysymään kauemmin työelämässä ja heille olisi tehtävä se mahdolliseksi ja että työnantajia olisi johdateltava ymmärtämään, että tämä on molempien osapuolien edun mukaista; katsoo, että terveitä ikäihmisiä olisi pidettävä yhteiskunnalle myönteisenä voimavarana eikä taloudellisena uhkana; katsoo, että olisi annettava enemmän painoarvoa ikäihmisten eurooppalaisen teemavuoden 1993 myönteisille tuloksille;

48.   vetoaa yrityksiin, jotta ne loisivat joustavia työaikamalleja, joissa otetaan huomioon eri ikävaiheet ja joiden myötä tarjotaan, kehitetään ja suunnitellaan erityisesti lasten vanhemmille ja ikääntyville työntekijöille tarpeeseen sovitettuja työllistymismahdollisuuksia;

49.   katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava yrityksiä kehittämään kotona työskentelyä ("home-sourcing"), mikä tarkoittaa sitä, että innovatiiviset yritykset työllistävät henkilöitä, jotka haluavat työskennellä kotona oman valintansa mukaisena työaikana siten, että he ovat kollektiivisesti sähköisessä yhteydessä ("e-connected") päätoimipaikkaan;

50.   katsoo, että työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava turvalliset ja joustavat työmarkkinat, jotta saadaan enemmän joustavia työpaikkoja, joilla luodaan mahdollisuuksia sille, että työmarkkinoilla on tilaa ja käyttöä kaikille;

51.   panee merkille, että eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuuden ja työmarkkinoiden keskittymisen johdosta on tarpeen sekä tehostaa eri sosiaaliturvajärjestelmien tuntemusta että varmistaa joustava siirtyminen yhden jäsenvaltion järjestelmästä toisen jäsenvaltion järjestelmään, olipa kyseessä sitten julkinen, yksityinen tai muu vakuutusjärjestelmä;

52.   korostaa eläkkeelle jääviltä työntekijöiltä saatavan tietotaidon merkitystä etenkin julkisella sektorilla, jolla esimerkiksi Ranskassa 50 prosenttia julkisen alan työvoimasta tulee eläkeikään seuraavien kymmenen vuoden aikana; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan sekä yksityistä että julkista sektoria toimimaan aktiivisesti arvokkaan kokemuksen ja tiedon häviämisen estämiseksi, esimerkiksi siten, että eläkkeelle jäävät opastavat työmarkkinoille tulevia, että eläkkeelle jäädään vaiheittain ja että sovelletaan elinikäisen oppimisen ohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita antamaan erityistukea pk-yrityksille tätä varten;

53.   katsoo, että erityishuomion ansaitsevat kaikkein iäkkäimmät ihmiset (yli 80-vuotiaat), joista 25 prosenttia ei kykene pitämään itsestään huolta, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen, jonka tavoitteena on pienentää mainittua prosenttiosuutta yhteisten ja yksilöllisten toimien avulla ja jossa käsitellään niille ihmisille tarkoitettuja julkisia hyvinvointipalveluja ja terveydenhoito- ja sosiaalipalveluja, jotka eivät enää kykene huolehtimaan itse itsestään;

54.   myöntää kuitenkin, että työvoimavaltaisilla aloilla, kuten katonteko, rakentaminen ja maatalous, on suurempia haasteita ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn ylläpitämisessä ja nuorten saamisessa alalle; rohkaisee jäsenvaltioita kehittämään hyviä käytäntöjä näille aloille työvoimapulan ja taitojen katoamisen välttämiseksi;

55.   tunnustaa hoitokotien tarjoamat mahdollisuudet, joiden avulla ikääntyneet ihmiset voivat asua pitempään itsenäisesti, kun heille luodaan yhteisöllinen toimintaympäristö, jossa he elävät muiden yhteisön jäsenten kanssa ja jossa he voivat tarvitessaan käyttää lääkärin palveluja ja saada kotiapua;

56.   rohkaisee jäsenvaltioita ja yksityisyrityksiä erottamaan toisistaan korkeamman iän ja automaattisesti korkeamman palkan, sillä osa eläkeikää lähestyvistä henkilöistä ei enää edellytä samaa palkkatasoa tai samoja työtuntimääriä kuin nuorempana, vaikka haluaakin edelleen tietyn tulotason; painottaa mahdollisena ratkaisuna myöhempinä vuosina joustavampien työmahdollisuuksien merkitystä, kuten osa-aikatyötä;

57.   rohkaisee jäsenvaltioita poistamaan ikäihmisiltä kaikenlaiset työnteon jatkamisen esteet, etenkin mitä tulee verotukseen ja eläkkeeseen, ja selvittämään eläkeikäisten mahdollisuuksia saada osa eläkkeestä, samalla kun he saavat osan tuloistaan työnteosta;

58.   huomauttaa, että ikäihmisillä voi olla aktiivinen rooli lastenhoidossa ja toisaalta nuoremmilla sukupolvilla voi usein olla osansa muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoidossa; kehottaa jäsenvaltioita ja työnantajia osoittamaan, että ne sisäistävät tämän laajemmin;

59.   huomauttaa, että joissakin tapauksissa, kuten ikäsyrjinnän vastaisessa lainsäädännössä, laki voi joskus vaikuttaa kielteisesti siinä mielessä, että se voi viedä yrityksiltä rohkeuden palkata ikääntyneitä työntekijöitä tai jopa estää sen kokonaan; pyytää, että jäsenvaltiot tutkisivat tarkemmin tällaisen lainsäädännön seurauksia ja soveltamista sen arvioimiseksi, onko näillä toimilla haluttu vaikutus; vaatii, että huomioon otetaan tällaisen syrjinnänvastaisen lainsäädännön kirjaimen lisäksi myös sen henki;

60.   painottaa, että EU:n väestön ikääntyminen hyvin todennäköisesti johtaa vammaisten osuuden lisääntymiseen; panee merkille jatkuvasti korkeat työttömyysluvut tässä ryhmässä; kehottaa hallituksia ja yrityksiä helpottamaan tällaisten henkilöiden pääsyä työelämään ja toimimaan esimerkkinä;

61.   pahoittelee, että "aktiivinen ikääntyminen" on Lissabonin strategiassa määritelty melkein yksinomaan palkkatyönä, vaikka tätä käsitettä pitäisi soveltaa laajemmin, niin että se sisältäisi myös palkattoman toiminnan esimerkiksi poliittisissa tai kansalais- ja muissa vapaaehtoisjärjestöissä; myöntää, että tällainen aktiivinen sitoutuminen yhteiskuntaan palkattoman työn muodossa edellyttää riittäviä tuloja muista lähteistä; toteaa, että aktiivinen ikääntyminen liittyy läheisesti eläkeiän nostamiseen, ja katsoo, että se voi olla keino reagoida väestörakenteen muutoksiin;

62.   tunnustaa, että eläkejärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo kuitenkin, että julkisen ja yksityissektorin eläkeoikeuksia pitäisi käsitellä tasapuolisesti jäsenvaltioissa; katsoo, että on toteutettava myös toimia, joilla edistetään vaiheittaista ja joustavaa siirtymistä eläkkeelle ja joissa otetaan huomioon kasvanut elinajanodote ja kansanterveyden kehittyminen; katsoo, että koska ihmiset elävät pitempään, he voivat myös jatkaa työelämässä pitempään, ja kehottaa hallituksia harkitsemaan taloudellisia kannustimia rohkaisemaan ihmisiä siihen;

63.   katsoo, että kaikki jäsenvaltiot voivat oppia toisiltaan vaihtamalla aktiivisemmin tietoa parhaista toimintatavoista eläkeuudistuksen suhteen;

64.   pitää nykyisen väestökehityksen valossa on erittäin tärkeänä varmistaa tehokkaat ja taloudellisesti kestävät sosiaaliturvajärjestelmät, erityisesti eläkejärjestelmät, joilla edistetään kohtuullisia ja kestäviä eläkkeitä, ja terveydenhuoltojärjestelmät, jotka perustuvat solidaarisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja yleismaailmallisuuteen, jotta jokainen kansalainen voi sairastuttuaan tai hoitoa tarvitessaan luottaa saavansa asianmukaista ja laadullisesti korkeatasoista hoitoa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet eläkejärjestelmien uudistamiseksi, jotta varmistetaan niiden taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ja jotta niillä voidaan hallita väestön ikääntymisen seurauksia;

65.   katsoo, että kansallisten eläkejärjestelmien uudistuksissa ei pitäisi keskittyä vain näiden järjestelmien saattamiseen taloudellisesti kestäviksi vaan uudistusten pitäisi myös auttaa tekemään ikäihmisten elämästä taloudellisesti kestävämpää;

66.   katsoo kuitenkin, että valtion rahoittamilla eläkkeillä on vaikea täyttää eläkkeellä olevien ihmisten tulotarpeet; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi suunnattava enemmän energiaa ja annettava etusija asianmukaisten lisäeläkejärjestelmien kehittämiseen ja rohkaistava ihmisiä keräämään henkilökohtaisia säästöjä;

67.   katsoo, että kansallisten valtion rahoittamien eläkkeiden, mille tasolle kukin jäsenvaltio ne sitten määritteleekin, olisi oltava tasapuolisesti kaikkien saatavilla ja eläkeoikeuden ei pitäisi olla riippuvainen tulo- ja /tai varallisuusarvioista (Means-Testing);

68.   muistuttaa, että pienyritysten omistajat kokevat väestörakenteen muutoksen samalla tavoin kuin palkatut työntekijät; on huolestunut siitä, että seuraavien kymmenen vuoden aikana Euroopan pienyritysten omistajat jäävät eläkkeelle, ja rohkaisee kaikkia toimijoita tukemaan yrittäjyyttä – ei vain yrittäjien taitojen ja tietojen säilyttämiseksi vaan myös kasvun kielteisten seurauksien vastapainoksi;

69.   katsoo, että maahanmuuttopolitiikka, jolla pyritään edistämään maahanmuuttajien onnistunutta taloudellista, sosiaalista ja oikeudellista integraatiota, on elintärkeää tasapainon saavuttamiseksi maahanmuuttajien ja vastaanottavien yhteiskuntien oikeuksien ja vastuiden välillä ja että kolmansien maiden kansalaisia koskevia maahanmuuttomenettelyjä on hoidettava tehokkaasti ja avoimesti; katsoo, että integraatioprosessin edellytyksenä on tasa-arvoinen kohtelu poistamalla kaikki maahanmuuttajiin ja heidän jälkikasvuunsa kohdistuvat syrjinnän muodot sekä läheinen yhteys työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kanssa; katsoo, että näitä toimintatapoja olisi tuettava väestörakenteen tiettyjen muutosten seurauksien lieventämiseksi; myöntää kuitenkin, ettei maahanmuutto sinänsä riitä ratkaisemaan kaikkia väestörakenteen muutokseen liittyviä ongelmia vaan luo myös itse omia haasteitaan;

70.   panee merkille, että Itä-Euroopan alueilla on käynnissä nuorten naisten massiivinen muuttoliike ja että siellä tarvitaan siksi vastuullista talous- ja työllisyyspolitiikkaa ja naisten intressit huomioon ottavasti kohdennettuja rakennerahastotoimia sukupuolten valtavirtaistamista ja budjetointia koskevien olemassa olevien säännösten mukaisesti;

71.   myöntää, että maahanmuuton hallinnointi kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan; katsoo, että erityisesti maahanmuuttajille ja etnisille yhteisöille tarkoitetun koulutuksen ja ammattitaidon kehittämiseen olisi keskitettävä enemmän ponnisteluja;

72.   katsoo, että etnisen vähemmistön osuus pitkäaikaishoitoa tarvitsevien ikääntyneiden joukossa on huomattavasti kasvamassa tietyissä jäsenvaltioissa; katsoo lisäksi, että ei pitäisi olettaa, että maahanmuuttajat ja heidän jälkikasvunsa mieluummin palaavat alkuperämaihinsa, etenkin, kun he ovat ikääntyneempiä tai kun heidän jälkikasvunsa on kasvatettu EU:ssa; huomauttaa lisäksi, että vaikka korkealaatuisen lasten- ja vanhustenhoidon saatavuus on tärkeää kaikille etnisille ryhmille ja etenkin naisille, se vaikuttaa kuhunkin ryhmään eri tavalla; tähän olisikin kiinnitettävä asianmukaista huomiota näitä palveluja suunniteltaessa; painottaa, että syrjimättömyys ja tasa-arvoinen kohtelu tällaisten palvelujen tarjoamisessa ovat avainasemassa; suosittaa, että tähän kiinnitettäisiin enemmän huomiota, erityisesti parhaiden käytäntöjen vertailun yhteydessä;

73.   toteaa, että maahanmuuttajien kotouttamiseen ei ole tähän mennessä kiinnitetty riittävästi huomiota, mikä näkyy muun muassa näiden uusien maanmiesten heikompana koulumenestyksenä ja kasvavana syrjäytymisenä; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan kotouttamistoimia ja suuntamaan ne ennen kaikkea jo pitempään unionin alueella asuneisiin maahanmuuttajiin;

74.   korostaa maahanmuuttajanaisten tärkeää yhteiskunnallista roolia ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan kotouttamispolitiikassaan näille naisille heille kuuluvan aseman ja takaamaan kaikki heidän oikeutensa; panee merkille suuntauksen kohti sitä, että tilastoimattomia maahanmuuttajanaisia palkataan yhä enemmän apua tarvitsevien henkilöiden hoitajiksi koteihin; toteaa, että tätä ryhmää saatetaan riistää, ja kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään asiaa;

75.   huomauttaa, että kolmen-neljänkymmenen ikäisillä maahanmuuttajilla ei kenties ole minkäänlaista eläketurvaa; kehottaa jäsenvaltioita selvittämään parhaat käytännöt tilanteen ratkaisemiseksi, jotta vältettäisiin entistäkin suurempi paine eläkejärjestelmiin;

76.   muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että väestörakenteen muutos on yhtä tärkeä myös vähiten kehittyneissä maissa, joilla myös on edessään väestön ikääntymiseen, köyhyyteen ja epätasaiseen tulonjakoon liittyviä haasteita ja joissa orastaa nuorisotyöttömyysongelma; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja EU:ta pohtimaan tätä laatiessaan tuki- ja yhteistyöohjelmia;

77.   huomauttaa, että politiikat, joissa annetaan maahanmuutossa etusija ammattitaitoisille työntekijöille EU:n talouden parantamiseksi, voivat vaikuttaa kielteisesti näiden työntekijöiden kotimaissa ja heikentää niiden taloutta; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vastuunsa tältä osin;

78.   kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yleisen edun mukaisten palvelujen tarjontaa maaseutualueilla, jotta ikääntyneet voivat jatkaa riippumattomina elämistä pidempään, mikä puolestaan vähentää terveys- ja sosiaaliturvajärjestelmien kysyntää ja ennenaikaista riippuvuutta;

79.   toteaa, että väestörakenteen muutoksen vuoksi jäsenvaltioiden on turvattava hoito- ja tukipalvelut; kehottaa tehostamaan alan hyvien toimintatapojen vaihtoa; vaatii turvaamaan hoito- ja tukipalvelut yleishyödyllisinä palveluina ja kehottaa siksi komissiota sisällyttämään tämän sosiaalipalveluja käsittelevään vihreään kirjaan;

80.   painottaa, kuinka tärkeää on tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen jäsenvaltioiden välillä siitä, kuinka terveysjärjestelmissä voidaan varautua ikääntyvän väestön niille aiheuttamaan lisääntyvään kysyntään;

81.   kehottaa jäsenvaltioita luomaan toimintalinjoja, joilla ehkäistään syrjäytymisen uhkaa erityisesti koulusta erottamisen tai asunnon menetyksen yhteydessä; palauttaa mieleen, että on tärkeää tukea kaikkia toimia, joiden tavoitteena on ylläpitää perheiden sisäistä solidaarisuutta, erityisesti lasten oikeuksien suojelussa, mutta kunnioittaen myös heidän vanhempiensa oikeuksia;

82.   korostaa, kuinka tärkeää on tarjota kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja ikääntyneille, ottaen huomioon "kultaisen iän talouden" tarjoamat mahdollisuudet;

83.   suosittelee, että eri jäsenvaltioissa käytössä olevien olettamusten yhdenmukaistamiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota toimitettaessa tietoja Eurostatille, jotta parhaiden toimintatapojen vertailu ja niiden omaksuminen olisi tarkoituksenmukaisempaa;

84.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tulevaa tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa asioissa, jotka liittyvät väestörakenteen kehittymiseen, perheiden tukemiseen ja väestön terveystilanteen parantamiseen;

85.   kehottaa komissiota yhteisön tulevan Progress-ohjelman yhteydessä toteuttamaan kattavia tutkimuksia, analyyseja ja vertaisarviointeja väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja politiikan toimintalinjoihin;

86.   katsoo, että vaikka EU:n pitäisi jatkaa jäsenvaltioiden suoritusten, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vertaamista ja vastakkainasettelua väestörakenteen muutosten asettamien monien haasteiden suhteen, nykyiset EU-toimielimet riittävät tähän tarkoitukseen, eikä uusia EU-rakenteita tarvita;

87.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 115, 14.4.1997, s. 238. (2) EYVL C 104, 6.4.1998, s. 222. (3) EYVL C 232, 17.8.2001, s. 381. (4) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1. (5) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19. (6) EYVL L 145, 19.6.1996, s. 4.