Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille jättämän erityiskertomuksen, joka koskee Euroopan unionin neuvostolle tehtyä suositusluonnosta kantelusta 2395/2003/GG,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 255 artiklan, jossa määrätään oikeudesta tutustua Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 195 artiklan ja 207 artiklan,

–   ottaa huomioon Laekenin julistuksen Euroopan unionin tulevaisuudesta(2),

–   ottaa huomioon Sevillassa 21. ja 22. kesäkuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan(3),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 195 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A6-0056/2006),

A.   ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta kanteluja, jotka voivat koskea hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja laitosten toiminnassa,

B.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehelle osoitetussa kantelussa 2395/2003/GG kantelijat esittivät, että neuvoston kokoukset, silloin kun neuvosto toimii lainsäätäjänä, eivät ole Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisia vaan ne ovat ainoastaan niin avoimia, kuin 22. heinäkuuta 2002 hyväksytyn ja 22. maaliskuuta 2004 muutetun neuvoston työjärjestyksen 8 ja 9 artiklassa edellytetään(4),

C.   ottaa huomioon kantelijoiden näkemyksen, jonka mukaan neuvoston kokousten olisi oltava julkisia silloin, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä, ja pyynnön, että neuvoston työjärjestystä muutettaisiin tätä tarkoitusta varten,

D.   ottaa huomioon, että neuvosto toimii asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 kohdan ja neuvoston työjärjestyksen 7 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 207 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan tarkoittamassa merkityksessä lainsäätäjänä päättäessään jäsenvaltioissa oikeudellisesti sitovasta tai jäsenvaltiota oikeudellisesti velvoittavasta lainsäädännöstä asetuksin, direktiivein, puitepäätöksin tai päätöksin, asiaa koskevien perustamissopimusten määräysten mukaisesti lukuun ottamatta käsittelyä, joka johtaa sisäisten toimenpiteiden, hallinnollisten tai talousarviota koskevien säädösten tai toimielinten välisiä tai kansainvälisiä suhteita koskevien säädösten tai sellaisten säädösten, jotka eivät ole sitovia, kuten päätelmien, suositusten tai päätöslauselmien antamiseen,

E.   ottaa huomioon, että edellä mainitun lainsäätäjän toimintaa koskevan määritelmän mukaan neuvoston muita kuin lainsäätäjän toimintaan kuuluvia tehtäviä on hyvin vähän verrattuna siihen, kuinka paljon se toimii lainsäätäjänä, ja katsoo, että avoimuuden on oltava neuvoston toiminnan sääntönä, joten luottamuksellisuutta sovelletaan ainoastaan tarvittaessa muihin kuin lainsäätäjän toimintaan kuuluviin tehtäviin,

F.   ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan toisen kohdan mukaisesti päätökset tehdään "mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia",

G.   ottaa huomioon, että neuvoston pääsihteeri Solana totesi 19. marraskuuta 2003 päivätyssä vastauksessaan kantelijoiden avoimeen kirjeeseen, että lainsäädännöstä käytävien neuvoston keskustelujen avaaminen yleisölle on saanut mitä suurinta kannatusta,

H.   ottaa huomioon, että vastauksessaan Euroopan oikeusasiamiehelle neuvosto tunnusti, että muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu avoimuuden periaate on hyvin tärkeä,

I.   ottaa huomioon, että neuvoston työjärjestyksessä, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2004, määrätään suuremman avoimuuden noudattamisesta niissä kokouksissa, joissa neuvosto toimii lainsäätäjänä,

J.   ottaa huomioon, että lokakuussa 2004 jäsenvaltiot allekirjoittivat Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen, jossa määrätään nimenomaisesti, että neuvoston istunnot ovat julkisia silloin kun se käsittelee esityksiä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi ja äänestää niistä,

K.   ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen erikseen esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa neuvosto ei maininnut, että kantelijoiden pyytämälle työjärjestyksen tarkistamiselle olisi olemassa erityisiä esteitä, eikä myöskään mitään ensisijaisiksi katsottavia periaatteita tai tavoitteita, jotka oikeuttaisivat sen, että neuvosto kieltää kokoustensa avaamisen yleisöltä silloin, kun se toimii lainsäätäjänä, vaan sen sijaan neuvosto totesi, että työjärjestyksen hyväksyminen on poliittinen ja institutionaalinen kysymys, josta se itse päättää,

L.   ottaa huomioon oikeusasiamiehen vuosikertomuksessaan 1997(5) esittämän toteamuksen, että kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan määräyksen tai periaatteen mukaisesti, on kyse hallinnollisesta epäkohdasta,

M.   ottaa huomioon oikeusasiamiehen johtopäätöksen, jonka mukaan se, että neuvosto kieltäytyi ilman pätevää syytä päättämästä yleisölle avointen kokousten järjestämisestä aina, kun se toimii lainsäätäjänä, on hallinnollinen epäkohta,

N.   ottaa huomioon, että neuvostolle tekemässään suositusluonnoksessa oikeusasiamies totesi Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 6 kohdan perusteella, että "Euroopan unionin neuvoston olisi tarkasteltava uudelleen kieltäytymistään päätöksestä, joka koskee julkista kokoontumista aina, kun se toimii lainsäätäjänä"; ottaa huomioon, että oikeusasiamies toisti erityiskertomuksessaan suosituksensa neuvostolle ja ehdotti, että Euroopan parlamentti harkitsee hänen suositustensa hyväksymistä päätöslauselman muodossa,

O.   ottaa huomioon, että erityisesti silloin, kun neuvosto hyväksyy säädöksiä ilman keskustelua, varsinainen keskustelu ja lainsäädäntötyö tehdään pysyvien edustajien komiteassa, ja neuvosto ainoastaan hyväksyy kyseiset säädökset,

P.   ottaa huomioon, että neuvosto toimii lainsäätäjänä myös sovittelukomiteoiden kokouksissa,

Q.   katsoo, että ministerien vastuullisuus ja julkinen vastuu edellyttävät, että jäsenvaltioiden kannat ja niiden antamat äänet neuvostossa tuodaan julki,

R.  R ottaa huomioon, että EU:n kaksi lainsäädäntövallan käyttäjää toimivat edelleen osittain eri tietojen perusteella; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin asiakirjat ovat yleisesti ottaen julkisia, kun taas neuvoston työskentely perustuu myös salaisiin asiakirjoihin ja tietoihin myös tapauksissa, joissa se käsittelee tiettyjä kysymyksiä, joiden hyväksymiseen on sovellettava yhteispäätösmenettelyä,

S.   ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Yhdistynyt kuningaskunta antoi vastauksena oikeusasiamiehen suosituksiin kaksi vaihtoehtoista ehdotusta, joista toiseen sisältyi neuvoston työjärjestyksen tarkistaminen, kun taas toisella pyrittiin vain parantamaan avoimuutta olemassa olevien sääntöjen puitteissa,

T.   ottaa huomioon, että neuvosto päätti olla tarkistamatta tämän asian yhteydessä työjärjestystään,

1.   tukee Euroopan oikeusasiamiehen suositusta neuvostolle;

2.   muistuttaa, että

3.   muistuttaa, että asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan ja neuvoston työjärjestyksen mukaisen lainsäätäjän toimintaa koskevan määritelmän vuoksi avoimuusperiaatetta olisi sovellettava kiireellisesti, kun neuvosto toimii parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyssä, sekä kaikissa muissakin toimissa, joihin parlamentti osallistuu, mukaan lukien yksinkertainen kuuleminen ja silloin, kun neuvosto hyväksyy kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin mahdollisesti vaikuttavia asiakirjoja kuten kolmanteen pilariin kuuluvia asiakirjoja;

4.   pahoittelee edistymisen puutetta näillä aloilla sekä neuvoston vaikenemista asiasta 22. joulukuuta 2005 esittämissään päätelmissä;

5.   katsoo, ettei ole hyväksyttävää, että EU:n merkittävin lainsäädäntöelin kokoontuu edelleen suljetuin ovin toimiessaan lainsäätäjänä;

6.   korostaa, että periaatteet, joilla varmistetaan monitasoinen hallinto EU:ssa, ovat hyvää hallintotapaa, osallistumista, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, tehokkuutta ja koheesiota koskevat periaatteet;

7.   katsoo, että aikana, jolloin EU näkee itsensä demokratian ja vastuullisuuden edistäjänä, neuvoston olisi vastattava parlamenteilta, kansalaisyhteiskunnalta ja suurelta yleisöltä tulevaan avoimuuden lisäämistä koskevaan vaatimukseen;

8.   katsoo, että lainsäädäntöelinten istuntojen pitäminen julkisesti on paitsi periaatekysymys myös asia, jolla on välitöntä vaikutusta niiden valvontatehtävään liittyvien ponnistusten kannalta, joita Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit toteuttavat EU:n kansalaisten suoraan valittuina edustajina;

9.   katsoo, että kansallisten parlamenttien kannalta on äärimmäisen tärkeää, että ne voivat saattaa hallituksensa ja ministerinsä vastuuseen näiden tekemistä päätöksistä; katsoo, että tämä ei toteudu tehokkaasti, mikäli on epäselvää, kuinka ministerit ovat toimineet ja äänestäneet neuvostossa ja mihin tietoihin heidän päätöksensä perustuivat;

10.   katsoo, että viimeaikaiset kehityskulut perustuslaista tehdyn sopimuksen ratifioinnista käytävän keskustelun yhteydessä ovat osoittaneet, että Euroopan kansalaiset haluavat päätöksentekoprosessin olevan avoimempi;

11.   uskoo, että istuntojen pitäminen julkisesti tekisi neuvoston toiminnasta sekä avoimempaa että merkityksellisempää Euroopan unionin kansalaisten kannalta ja lisäisi yleistä luottamusta unionin ja sen edustajien työskentelyyn;

12.   on vakuuttunut, että avoimuuden lisäämisen myötä jäsenvaltioiden hallitusten ministerit ottavat enemmän kollektiivista vastuuta ja että se lisää kansalaisten silmissä neuvoston päätösten legitimiteettiä sekä edistää ja tehostaa julkisuudessa käytävää keskustelua EU:ta koskevista kysymyksistä;

13.   kehottaa neuvostoa tarkistamaan edelleen työjärjestystään ja muuttamaan työskentelytapojaan, jotta kokoukset, joissa se toimii lainsäätäjänä, olisivat avoimia ja yleisö pääsisi seuraamaan niitä;

14.   katsoo, että pysyvien edustajien komitean kokoukset kuuluvat olennaisena osana neuvoston lainsäädäntökeskusteluun, ja että niihin olisi näin ollen sovellettava avoimuussääntöjä; katsoo, että neuvoston olisi tehtävä päätöksensä virallisen äänestyksen perusteella eikä vain antamalla hyväksyntä;

15.   ottaa huomioon, että neuvosto toimii lainsäätäjänä myös silloin, kun se osallistuu sovittelumenettelyihin;

16.   panee merkille, että nykyisin neuvoston kokousten valmisteluasiakirjat eivät ole julkisesti saatavilla; korostaa, että hyväksytyssä työjärjestyksessään neuvoston pitäisi selkeästi ilmaista kyseisten asiakirjojen luokittelu ja hierarkia ja asettaa nämä asiakirjat yleisön saataville;

17.   suhtautuu myönteisesti 22. joulukuuta 2005 annettuihin neuvoston päätelmiin, jotka ovat askel oikeaan suuntaan, mutta pahoittelee, että neuvosto ei ole noudattanut työjärjestyksen korjaamista koskevaa oikeusasiamiehen suositusta;

18.   muistuttaa, että neuvoston työjärjestyksen tarkistamiseksi tarvitaan 13 jäsenvaltion kannatus yhteensä 25 jäsenvaltiosta;

19.   katsoo, että sopimusta neuvoston työjärjestyksen tarkistamisesta ei ole syytä vastustaa, koska kaikki jäsenvaltioiden hallitukset ovat jo allekirjoittaneet sopimuksen Euroopan perustuslaista, ja kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ovat jo poliittisesti hyväksyneet tämän periaatteen;

20.   korostaa, että Euroopan parlamentti on täysin hyväksynyt Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen ja pyrkimykset sen voimaan saattamisesta; korostaa, että neuvoston työjärjestyksen tarkistamista ei ole syytä nähdä siten, että se korvaisi edellä mainitun sopimuksen tai osan siitä, vaan pitkään odotettuna sopeutumisena Euroopan todellisuuteen ja institutionaaliseen tasa-arvoon Euroopan unionin lainsäädäntöä hyväksyttäessä;

21.   katsoo, että neuvoston 22. joulukuuta 2005 hyväksymissä päätelmissä kuvatut tietojen antamisen menettelyt eivät riitä takaamaan tarvittavaa avoimuutta, ja pitää välttämättömänä, että yleisön ja tiedostusvälineiden edustajien on ehdottomasti päästävä seuraamaan kokouksia;

22.   kehottaa neuvostoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta kokoukset, joissa se toimii lainsäätäjänä, olisivat avoimia ja yleisö pääsisi seuraamaan niitä; pyytää neuvostoa välittämään julkiset kokouksensa lähetyksinä myös Internetin välityksellä ja ilmoittamaan kyseisten kokousten päivämäärät ja esityslistat ajoissa sekä julkaisemaan niistä viralliset selostukset Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä;

23.   kehottaa neuvostoa hyväksymään yhteisen lähestymistavan Euroopan parlamentin 6. syyskuuta 2001 hyväksymän Euroopan unionin hyvän hallintotavan säännöstön täytäntöönpanemiseksi(6);

24.   ehdottaa, että neuvosto käynnistää avoimempaa päätöksentekoa koskevan pilottihankkeen, jossa keskusteltaisiin yhdestä tai useammasta ajankohtaisesta lainsäädäntöasiasta täysin avoimessa neuvoston kokouksessa, jonne yleisö voisi tulla ja jonka painopisteeksi olisi asettava noudatettavien menettelyjen ja tehtävien päätösten selvittäminen, jotta yleisön olisi helpompi ymmärtää niitä;

25.   kehottaa puhemiehistöä sekä neuvoston ja komission jäseniä esittämään neuvoston työjärjestyksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti avointa keskustelua varten kysymyksiä tai aihealueita;

26.   kehottaa neuvoston nykyistä puheenjohtajaa asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kysymyksen neuvoston istuntojen avaamisesta yleisölle Eurooppa-neuvoston esityslistalle sekä antamaan 9. toukokuuta 2006 juhlallisen vakuutuksen neuvoston työjärjestyksen muuttamiseksi viipymättä sekä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 uudelleentarkistamiseksi Euroopan parlamentin kanssa vuoden 2006 loppuun mennessä;

27.   kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia painostamaan neuvostoa, jotta se noudattaisi oikeusasiamiehen suosituksia ja mukauttaisi työjärjestystään;

28.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43. (2) Laekenissa 14. ja 15. joulukuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien liite 1. (3) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (4) EUVL L 106, 15.4.2004, s. 22. (5) http://www.euro-ombudsman.eu.int/report97/pdf/en/rap97_en.pdf (6) EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 331.