Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) kuudennen ministerikokouksen 18. joulukuuta 2005 antaman julistuksen(1),

–   ottaa huomioon Hongkongissa 12.–15. joulukuuta 2005 sekä Brysselissä 24. ja 26. marraskuuta 2004 pidetyn WTO:n parlamentaarisen konferenssin loppujulistukset,

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista(2),

–   ottaa huomioon 18. lokakuuta 2005 Luxemburgissa järjestetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ylimääräisen kokouksen WTO:n Dohan kehitysohjelmaa (DDA) koskevat päätelmät (13378/05),

–   ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen(3),

–   ottaa huomioon 1. elokuuta 2004 tehdyn WTO:n yleisneuvoston päätöksen(4),

–   ottaa huomioon WTO:n Dohan ministerikokouksen 14. marraskuuta 2001 antaman julistuksen(5),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 1999 antamansa päätöslauselman Seattlessa pidetystä Maailman kauppajärjestön kolmannesta ministerikokouksesta(6), 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa(7) ja 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa(8),

–   ottaa huomioon WTO:n tulevaisuutta käsittelevän Sutherlandin raportin ("The Future of the WTO: Addressing institutional challenges in the new Millennium")(9),

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta(10),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0051/2006),

A.   katsoo, että WTO:n monenvälinen kauppajärjestelmä edistää oikeudenmukaisuuden, turvallisuuden, avoimuuden ja vakauden parantamista kansainvälisessä kaupassa ja globalisoitumisen parempaa hallintaa monenvälisten sääntöjen ja määräysten avulla sekä sovittamalla riitoja oikeusteitse niin, että etusijalle asetetaan kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset ja ihmisoikeudet,

B.   ottaa huomioon, että Dohassa 9.–14. marraskuuta 2001 pidetyssä ministerikokouksessa kaikki WTO:n jäsenet sitoutuivat kehityskierrokseen (Dohan kierros), jonka keskeisenä tarkoituksena on edistää oikeudenmukaisempaa kauppajärjestelmää, jossa keskitytään enemmän kehityksen edistämiseen ja joka perustuu monenvälisiin sääntöihin,

C.   katsoo, että jos Dohan kierros saadaan onnistuneesti päätökseen siten, että markkinoiden todellinen avautuminen lisääntyy entisestään ja että saadaan vahvempia monenvälisiä sääntöjä, tällä saattaa olla suuri merkitys maailmanlaajuisen talouskasvun, kehityksen ja työllisyyden edistämisessä ja se voi tehokkaasti edesauttaa kehitysmaiden saattamista osaksi maailmantaloutta,

D.   katsoo, että EU:lla on ollut johtava asema neuvotteluissa Dohan kierroksen käynnistyttyä ja että se on tehnyt uskottavia ja merkittäviä ehdotuksia kaikilla neuvottelualoilla maatalous mukaan lukien, kun taas muut kehittyneet maat ja edistyneet kehitysmaat eivät ole osoittaneet samaa joustavuutta ja sitoutumista,

E.   katsoo, että Dohan kierroksen neuvottelujen onnistunut päättäminen, joka johtaa kaupan vapautumisen edelleen tavaroiden ja palveluiden alalla, on tärkeä tekijä kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn lisäämisessä EU:ssa Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

F.   ottaa huomioon, että Hongkongissa määriteltyjen uusien määräaikojen mukaan huhtikuuhun 2006 mennessä on päästävä sopimukseen kaikista yksityiskohtaisista säännöistä, ja heinäkuuhun 2006 mennessä on toimitettava luonnokset täytäntöönpanon aikatauluksi,

G.   katsoo, että Dohan kierroksen päättämiselle asetetun vuoden 2006 määräajan saavuttamiseksi tehtävät ponnistelut eivät saisi vaarantaa tavoitetta saavuttaa kunnianhimoinen ja tasapainoinen lopputulos, joka heijastaa Dohan ministerikokouksen julistuksessa mainittuja kehitystavoitteita,

H.   katsoo, että jos neuvotteluja ei saada päätökseen vuonna 2006, Dohan kierros voi epäonnistua, mikä puolestaan voi viedä monenvälisen kauppajärjestelmän uskottavuuden ja johtaa sen korvaamiseen kahdenvälisillä ja alueellisilla kauppasopimuksilla, joissa epätasapaino teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä usein korostuu,

I.   katsoo, että Dohan kierroksen tulosten tulisi olla kehitystä edistäviä kaikilla neuvottelualoilla, erityisesti köyhimpien ja haavoittuvimpien kehitysmaiden etuja ajatellen,

J.   ottaa huomioon, että eri kehitysmaat ovat erilaisissa tilanteissa, ja niiden on tehtävä sitoumuksia ja saatava erityistä ja erillistä kohtelua suhteessa kehitystasoonsa sekä yleiseen ja alakohtaiseen kilpailukykyynsä, ja katsoo, että vähiten kehittyneiden ja huono-osaisten maiden ei tarvitse tehdä sitoumuksia,

K.   katsoo, että EU:n olisi vastattava pyyntöihin maatalouden kaupan vapauttamisesta tavalla, jolla varmistetaan EU:n maatalousalan kestävyys, kilpailukyky ja monitoimintoinen luonne,

L.   ottaa huomioon, että maataloustuotteiden vientitukien poistamisesta vuoteen 2013 mennessä on päästy sopimukseen, kun taas kotimaista tukea ja markkinoillepääsyä koskevilla aloilla ei ole saavutettu vastaavaa edistystä,

M.   ottaa huomioon, että EU tuo selvästi eniten maataloustuotteita kehitysmaista,

N.   ottaa huomioon, että maantieteelliset indikaattorit ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä EU:lle, jolla on kilpailuetu monissa korkealaatuisissa alueellisissa tuotteissa,

O.   katsoo, että muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä (NAMA) koskeva kysymys tarjoaa merkittäviä kauppaan liittyviä mahdollisuuksia paitsi EU:lle myös kehitysmaille, koska merkittävä osa näiden kaupasta käsittää teollisuustuotteita ja näiden maiden muiden kehitysmaiden kanssa käymän kaupan esteenä ovat suuret tullit,

P.   katsoo, että merkittävät muut kuin tariffeja koskevat esteet haittaavat markkinoille pääsyä,

Q.   katsoo, että neuvotteluilla ei ole palvelualalla vielä saavutettu tyydyttäviä tuloksia; katsoo, että EU:n tavoitteena on kaupan yhä suurempi vapauttaminen kehitysmaiden erityistarpeet huomioon ottavalla ja joustavalla tavalla säilyttäen samalla WTO:n jäsenmaiden kansalliset poliittiset tavoitteet,

R.   katsoo, että kauppaa edistävien, polkumyyntiä ehkäisevien ja muiden WTO:n sääntöjen parantamisesta hyötyisivät kaikki WTO:n jäsenmaat, koska säännöillä parannettaisiin oikeusvarmuutta, vähennettäisiin kaupasta aiheutuvia kustannuksia ja torjuttaisiin väärinkäytöksiä ja protektionismia,

S.   katsoo, että globalisoituminen ja WTO:n asema tulkitaan ja ymmärretään usein väärin ja että WTO:n olisi parannettava vastuunkantoa ja avoimuutta,

1.   toistaa halunsa sitoutua monenväliseen lähestymistapaan kauppapolitiikassa ja antavansa tukea WTO:lle sääntöihin perustuvan kansainvälisen kaupan varmistajana; korostaa, että epäonnistuminen monenvälisissä neuvotteluissa ja siirtyminen kahdenvälisiin/alueellisiin sopimuksiin johtaisi kaupan vapauttamisen epätasa-arvoiseen prosessiin ja epäyhtenäiseen kehitykseen ja olisi siten vahingoksi erityisesti vähiten kehittyneille maille;

2.   pitää valitettavana, että neuvotteluissa on tähän mennessä edistytty hitaasti ja että Hongkongin ministerikokouksen tuloksiin on panostettu vähän; panee merkille, että nämä puutteet tuloksiin panostamisessa voivat haitata valmiuksia saada Dohan kierroksella aikaan tarkoituksenmukaisia tuloksia; pyytää komissiota laatimaan vaihtoehtoisen toimintasuunnitelman siltä varalta, että Dohan neuvottelut epäonnistuvat; toivoo kuitenkin, että ministerikokouksen antama julistus tasoittaa tietä Dohan kierroksen menestyksekkäälle päättämiselle kaikilla avainalueilla;

3.   uskoo, että tarvitaan kaikkien merkittävimpien tahojen kuten EU:n, Yhdysvaltojen ja nousevan talouden maiden suurempaa sitoutumista; kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä ja erityisesti kehittyneitä maita ja edistyneitä kehitysmaita sitoutumaan rakentavalla tavalla todellisiin neuvotteluihin onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi; kehottaa erityisesti EU:ta painottamaan tulevien kuukausien epäilemättä monimutkaisten ja vaikeiden neuvottelujen aikana vapaampien ja tasapuolisempien kauppasuhteiden aikaansaamiselle maailmanlaajuisesti;

4.   painottaa, että tilanteessa, jossa meneillä olevan kierroksen määräajat on useaan otteeseen ylitetty, ei kierroksen päättämiselle asetettua vuoden 2006 määräaikaa yksinkertaisesti voida olla noudattamatta;

5.   vahvistaa kannattavansa kehityksen asettamista keskeiseen asemaan Dohan kehitysohjelmassa sekä kehottaa kehittyneitä maita ja edistyneitä kehitysmaita toteuttamaan Dohan julistuksen kunnianhimoisia tavoitteita sen varmistamiseksi, että uudella kauppaneuvottelukierroksella keskitytään nimenomaan kehitykseen;

6.   korostaa, että kierroksen aikana ei pitäisi keskittyä yksinomaan maatalouteen ja että tämän vuoksi neuvottelujen kaikkia avainalueita tulisi käsitellä yhdenvertaisesti yhtenäissitoumuksen käsitteen mukaisesti ja kaikkiin alueisiin olisi panostettava yhtä lailla ja niiden kehittämiseen olisi suhtauduttava yhtä määrätietoisesti;

7.   pitää myönteisenä kehitysmaiden parantunutta organisointia ja lisääntynyttä itseluottamusta (erityisesti G-90 ja G-20);

8.   korostaa, että komission tekemät sitoumukset WTO:n maatalousneuvottelujen aikana eivät voi ylittää yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevan voimassa olevan järjestelmän puitteita eivätkä neuvotteluvaltuuksia;

9.   pitää välttämättömänä säilyttää komission nykyisen tarjouksen ehdollinen luonne Dohan kehitysohjelman puitteissa sekä mahdollisuudet peruuttaa ehdotus neuvottelujen aikana, mikäli muut WTO:n kumppanimaat eivät tee tyydyttäviä tarjouksia;

10.   korostaa tarvetta kunnioittaa unionin maatalouden monitoimista luonnetta;

11.   tukee maanviljelijöiden oikeutta saada perinteistä siemenviljaa;

12.   muistuttaa, että vuoden 2003 YMP:n uudistuksen johdosta EU on merkittävästi vähentänyt kauppaa vääristäviä kotimaisia tukia ja kehottaa muita kauppakumppaneita tekemään vastaavia konkreettisia sitoumuksia; pitää myönteisenä ministerikokouksen julistuksessa ollutta luokkien välisiä siirtoja ("box shifting") koskevaa vaatimusta ja velvoitetta vähentää yleisesti kaikkia kauppaa vääristäviä kotimaisia tukia;

13.   palauttaa mieliin YMP:n uudistusta koskevan Luxemburgin sopimuksen soveltamisalan ja vaatii, että määritellään "vihreässä laatikossa" olevat toimet, joihin sisältyy tuotannosta riippumaton tuki;

14.   painottaa, että EU on tehnyt merkittävän tarjouksen poistaa vientitukijärjestelmä vuoteen 2013 mennessä, ja korostaa, että WTO:n muilta jäsenmailta vaaditaan vastaavia tekoja vientiluottojen, valtion kaupallisten yritysten ja elintarvikeavun aloilla; korostaa, että vuosi 2013 on prosessin päättymisen määräaika ja että olisi ryhdyttävä ponnisteluihin, jotta huomattava osa näistä leikkauksista saadaan toteutettua jo täytäntöönpanokauden ensimmäisellä puoliskolla; kannattaa komission näkemystä siitä, että vientituen poistaminen olisi ilmaistava arvoina;

15.   suhtautuu myönteisesti vakaaseen edistymiseen niiden puitteiden sopimisessa, joilla määritellään uusia kurinpitotoimia muun elintarvikeavun kuin elintarvikehätäavun polkuhinnoittelun estämiseksi, sillä polkuhinnoittelu on vientituen peitelty muoto, sekä "kassakaapin" luomiseen, jolla vilpittömässä mielessä annettu hätäapu vapautettaisiin kyseisistä toimista;

16.   ehdottaa riippumatonta tarkastusta kaikille kansainvälisen kaupan tukimuodoille (vientiluotot, takuujärjestelmät, valtionyritykset, elintarvikeapu jne.); ehdottaa, että tarkastuksessa pyritään erottamaan humanitaarinen apu, jonka on oltava julkisen sektorin valvonnassa, tuesta, joka vääristää kansainvälisen kaupan kilpailusääntöjä ja joka olisi poistettava;

17.   katsoo, että markkinoille pääsy on haasteena neuvotteluille ja YMP:n uudistuksen toteuttamiselle; katsoo, että näin ollen tullimaksujen alentamisen yleisiä puitteita on arvioitava ottaen huomioon kaikkien WTO:n jäsenten ponnistelut maatalousneuvottelujen eri osioiden yhteydessä sekä EU:n ponnistelut sisäistä tukea ja vientikilpailua koskevien osioiden yhteydessä, siten että tuontitavaroihin voidaan soveltaa samoja vaatimuksia kuin kotimaisiin tuotteisiin;

18.   katsoo, että markkinoille pääsyä koskevissa kysymyksissä tarvitaan jossakin määrin joustavuutta paitsi tariffileikkausten muodossa myös määrittelemällä herkät tuotteet; on tyytyväinen erityistuotteiden ja erityisten suojajärjestelyjen mainitsemiseen, jolla vastataan kehitysmaiden pyyntöihin ja tarjotaan niille liikkumavaraa elintarviketurvan ja maaseudun elinkeinojen suojaamiseen; viittaa tässä yhteydessä yhteisten erityisindikaattoreiden määrittelyyn;

19.   pitää myönteisenä teollisuusmaiden sopimusta puuvillan vientitukien poistamisesta vuoteen 2006 mennessä, mutta korostaa, että sitä on jo vaadittu tuoreessa WTO:n riidanratkaisuelimen päätöksessä, ja huomauttaa, että ne muodostavat vain pienen osan tuista, joita Yhdysvallat antaa puuvillanviljelijöilleen; korostaa siksi sen kansallisten tukien vähentämisessä ja poistamisessa saavutettavien myönteisten tulosten tärkeyttä; on tyytyväinen vähiten kehittyneiden maiden mahdollisuuteen päästä markkinoille ilman tulleja ja kiintiöitä; muistuttaa kuitenkin, että tämän vaikutukset ovat vähäiset; katsoo, että kyseisiä toimia olisi täydennettävä asianomaisilla EU:n alueilla maanviljelijöille ja teollisuudelle suunnatuilla tukea sisältävillä rakenneuudistusohjelmilla sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sekä YK:n kehitysohjelman ja muiden kansainvälisten järjestöjen kehitysmaille suuntaamilla kehitystukitoimilla;

20.   pyytää komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön vähiten kehittyneiden maiden "kehitysyhteistyöosuus" maataloutta koskevissa neuvotteluissa, jotta ne voivat puuttua elintarviketurvaan ja maaseudun työllisyyteen liittyviin ongelmiin, jotka ovat merkittäviä kysymyksiä köyhyyden poistamisessa;

21.   toteaa, että EU:n on vahvistettava suhteitaan maihin, joiden kanssa sillä on yhteiset käsitykset maataloudesta, erityisesti G10-maihin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioihin; katsoo, että uusista sitoumuksista johtuva yhteisön markkinoiden avautuminen on varattava ensisijaisesti vähiten kehittyneille maille ja AKT-valtioille; muistuttaa, että on otettava kokonaisvaltaisesti huomioon ongelmat, jotka liittyvät näiden maiden käytössä olevien etuusmarginaalien heikkenemiseen;

22.   katsoo, että kaikkien kehitysmaille tai vähiten kehittyneille maille tehtävien myönnytysten olisi oltava tiukasti alkuperäsääntöjen mukaisia ja noudatettava mekanismia, jolla voidaan ehkäistä kolmikantakauppaa koskevia käytäntöjä;

23.   pitää valitettavana, että viineille ja väkeville alkoholeille tarkoitetun rekisterin perustamisessa ei ole edistytty eikä myöskään maantieteellisten merkintöjen suojan laajentamisessa muihin tuotteisiin; muistuttaa, että näillä tekijöillä on ensisijainen merkitys neuvottelujen lopputulokselle;

24.   kehottaa asettamaan kunnianhimoiset ja tasapainoiset tavoitteet muiden kuin maataloustuotteiden markkinoille pääsyä koskeville neuvotteluille, jotka takaisivat todellisia uusia markkinoille pääsyn mahdollisuuksia, myös etelä–etelä-kaupassa, sovellettaviin taksoihin tehtävillä tuntuvilla leikkauksilla, ottaen asianmukaisesti huomioon ministerikokouksen julistuksessa esitetyn haavoittuvaisten kehitysmaiden vaatima erityinen ja erillinen kohtelu; vaatii, että ministerikokouksen julistuksessa vahvistetun yhteyden maataloustuotteiden ja muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskevien tavoitteiden välillä olisi tarkoitettava leikkauksia sovellettaviin taksoihin; kehottaa edistyneitä kehitysmaita ottamaan omaa kehitystasoaan vastaavan osansa vastuusta samalla korostaen, että neuvottelujen tuloksien olisi heijastettava sovittua "osittaisen vastavuoroisuuden" periaatetta;

25.   pitää myönteisenä sopimusta sveitsiläismallin käyttämisestä tariffileikkauksissa; korostaa kuitenkin, että tällaisen mallin yhdenmukaistavaa vaikutusta ei tulisi pienentää määrittelemällä lukuisia kertoimia; kannattaa alakohtaisten aloitteiden jatkamista aloilla, joilla on merkitystä EU:n viennille;

26.   tunnustaa, että yksityiskohtaisten sääntöjen laatimiseksi ja neuvottelujen päättämiseksi on vielä paljon tehtävissä; korostaa lisäksi, että tariffialennuksen säännöistä on päätettävä myös vaikeiden kysymysten osalta, ja kerrointen määrä ja suuruus on määritettävä 30. huhtikuuta 2006 mennessä;

27.   huomauttaa, että on strategisesti tärkeää, että kaikki kauppakumppanit myös purkavat perusteettomia, muihin kuin tariffeihin perustuvia kaupan esteitä, sillä ne vaikeuttavat markkinoille pääsyä ja saattavat estää tariffileikkauksista saatavien mahdollisten hyötyjen syntymisen, mutta säilyttävät silti ei-kaupallisten kysymysten suojelemiseen tarvittavan poliittisen liikkumavaran; pyytää, että toimia kansainvälisen standardoinnin ja vastavuoroisen tunnustamisen edistämiseksi lisättäisiin; pahoittelee, että Hongkongissa ei ole tapahtunut edistystä tässä asiassa;

28.   on huolestunut palvelualalla käytävien neuvotteluiden takapainotteisuudesta ja kehottaa tehostamaan niitä sekä kahdenvälisesti että monenvälisesti ottamalla asianmukaisesti huomioon heikkojen ja haavoittuvien talouksien edut ilman, että heikennetään niiden asemaa painostamalla niitä vapauttamaan lisää palvelualoja; panee merkille, että WTO on muuttamassa palvelujen kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATS) neuvottelujen rakennetta; pitää kiinni oikea-aikaisen vaikutusten arvioinnin tarpeellisuudesta; suhtautuu myönteisesti siihen, että helmikuun lopussa 2006 päättynyttä määräaikaa monenkeskisten vaatimusten esittämiseksi noudatettiin, ja pitää sitä positiivisena merkkinä neuvotteluiden tulevan edistyksen kannalta; toistaa vaatimuksensa siitä, että keskeiset julkiset palvelut, kuten terveys-, opetus- ja audiovisuaalipalvelut tulisi jättää kaupan vapauttamisen ulkopuolelle;

29.   on huolissaan siitä, että palveluista käytävien neuvottelujen menestyksekkäälle päättämiselle asetetut välimääräajat eivät ole yhdenmukaisia menettelyjen päättämiselle sekä maataloutta ja muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskeville aikataululuonnoksille asetettujen määräaikojen kanssa, ja että siitä, näin paljon toisistaan eroavat aikataulut voivat vaikeuttaa tasapuoliseen sopimukseen pääsemistä kaikilla tärkeimmillä osa-alueilla;

30.   vaatii, että EU korostaa WTO:ssa jatkossakin palveluiden vapauttamista ja markkinoiden avaamista varsinkin rahoitus-, matkailu- ja jakelualoilla, jotka ovat tärkeitä aloja Euroopan taloudelle;

31.   korostaa, että kaupankäynnin, velan ja rahoituksen välisen suhteen tutkimisessa on edistytty, ja kehottaa komissiota sisällyttämään WTO-kauppakumppaneilleen osoittamiinsa monen- ja kahdenvälisiin pyyntöihin uusia ja paranneltuja GATS-sitoumuksia rahoituspalvelujen osalta, jotta voidaan varmistaa, että kaupan vapauttaminen varsinkin rahoituspalvelualalla hyödyttää asianosaisia tasapuolisesti;

32.   panee merkille, että kaikki WTO:n jäsenet ovat asettaneet tavoitteekseen vähiten kauppaa vääristävät ratkaisut luonnostellessaan uutta lainsäädäntöä, ja korostaa, että EU:n olisi näytettävä tässä asiassa mallia;

33.   toistaa kantansa, jonka mukaan neuvotteluissa onnistumisen tulisi näkyä sitoutumisena konkreettiseen kehitykseen kaikilla neuvottelualoilla erityisesti vähiten kehittyneiden maiden edut huomioiden, ja sen on edistettävä vuodeksi 2015 asetettujen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, jotta köyhyys saataisiin poistettua, globalisaatiosta koituva hyöty jakautuisi oikeudenmukaisemmin, kehitysmaat pääsisivät paremmin markkinoille ja kehitysmaiden taloudet muuttuisivat monipuolisemmiksi, mutta korostaa, että tämä ei saa heikentää talouden haavoittuvaisimpien alojen asemaa kyseisissä maissa;

34.   pitää myönteisenä Hongkongissa hyväksyttyä kehityskokonaisuutta, vaikka se ei olekaan yhtä suurisuuntainen kuin odotettiin; pahoittelee kuitenkin, että vähiten kehittyneiden maiden tuotteille taattu tulli- ja kiintiövapaa markkinoille pääsy, lukuun ottamatta kolmen prosentin tariffirajoituksia niiden tuotteiden osalta, jotka ovat ensisijaisen tärkeitä vähiten kehittyneille maille, vähentää huomattavasti vähiten kehittyneille maille koituvia etuja; kehottaa kaikkia kehittyneitä maita ja kehittyneitä kehitysmaita noudattamaan EU:n "Kaikki paitsi aseet"-aloitteen mallia 100 prosenttisesti tulli- ja kiintiövapaan markkinoille pääsyn takaamisessa vähiten kehittyneille maille; kehottaa EU:ta ja vähiten kehittyneitä maita pyrkimään yhdessä siihen, että vähiten kehittyneiden maiden tulli- ja kiintiövapaa markkinoillepääsy kehittyneissä maissa ja edistyneissä kehitysmaissa turvataan täysimääräisesti;

35.   pahoittelee hidasta edistymistä tärkeässä, tullietuuksien pienenemistä koskevassa työssä; katsoo, että kierroksen aikana pitäisi myös käsitellä tullietuuksien pienenemiseen ja perustuotteiden hintojen laskemiseen liittyviä ongelmia; pyytää komissiota EU:n ja AKT:n nykyisen sääntelyjärjestelmän purkamisen jälkeen myötävaikuttamaan mahdollisten uusien ratkaisujen löytämiseen ja tekemään niistä ehdotuksia sekä kahdenvälisillä että monenvälisillä tasoilla hyödykkeiden hintojen vakauttamiseksi;

36.   katsoo, että erityisen ja eriytetyn kohtelun on oltava kiinteä osa WTO-sopimuksia; katsoo lisäksi, että etelä–etelä-markkinoiden vähittäinen avaaminen, erityisesti alueellisen kaupan osalta, ja sitoutuminen vahvempiin monenvälisiin sääntöihin voi olla hyödyksi kehitysmaiden taloudelliselle kehittymiselle ja integroitumiselle maailmantalouteen;

37.   painottaa, että on tärkeää antaa kehitysmaille asianmukaista teknistä tukea, jotta ne muotoilisivat kauppapolitiikkaa koskevat etunäkökohtansa, osallistuisivat tehokkaasti neuvotteluihin, täyttäisivät uudet vaatimukset, mukautuisivat uudistuksiin ja toimeenpanisivat tehokkaasti WTO-sääntöjä; korostaa myös tarvetta kannustaa heikkoja ja haavoittuvia talouksia sisällyttämään kauppapolitiikka kansalliseen kehityspolitiikkaansa ja köyhyyden vähentämisstrategiaan siten, ettei se vaaranna muita kehitystavoitteita; kannattaa "Aid for Trade"-tuen laajentamista sellaisiin kehitysmaihin, jotka tarvitsevat tukea markkinoille pääsyssä ja kauppaa koskevissa säännöissä tapahtuneiden parannusten mukanaan tuomien hyötyjen toteuttamisessa tarvitun kapasiteetin rakentamiseksi, pyrkien vahvistamaan näiden maiden kaupallisia valmiuksia ja vientivalmiuksia, monipuolistamaan tuotantoperustuksia, mikäli sitä vaaditaan, ja korvaamaan tullitulot muilla kohtuullisilla verotuksellisilla lähteillä;

38.   pyytää EU:ta varmistamaan, että Hongkongissa julkistettu kaupalle annettava lisätuki rahoitetaan uusista lähteistä rahoitusnäkymiin tehtävän lisäyksen avulla, eikä se vaadi resurssien siirtämistä muille kehityshankkeille kuten vuosituhannen kehitystavoitteille jo varatuista määrärahoista; vaatii samalla eri avunantajia toimimaan yhtenäisemmin;

39.   suhtautuu myönteisesti WTO:n yleisneuvoston 6. joulukuuta 2005 tekemään päätökseen, joka koskee TRIPS-sopimuksen tarkistamista kehitysmaiden lääkkeiden saannin parantamiseksi;

40.   pitää myönteisenä kaupan edistämistä koskevien neuvottelujen tähänastisia tuloksia; kehottaa tekemään monenvälisiä sitoumuksia kauppamenettelyjen yksinkertaistamiseksi, uudistamiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi, erityisesti kaupan puolustamiseen tähtäävien toimien alalla sekä väärentämistä koskevien sääntöjen osalta; korostaa kohdistetun teknisen tuen merkitystä tällä alalla;

41.   kehottaa vahvistamaan WTO:n Trips-sopimuksen valvontajärjestelmää, jota tarvitaan väärennettyjen tuotteiden myynnin ja EU:n patenttioikeuksien rikkomisen torjunnassa; toteaa, että Euroopan teollis- ja tekijänoikeuksien, myös maantieteellisten indikaattorien, suojelu säilyy yhtenä tärkeimmistä WTO:ssa käsiteltävistä aiheista; on tässä yhteydessä tyytyväinen, että komissiolla on 1. huhtikuuta 2006 alkaen Pekingissä patenttivirkamies; korostaa, että tuoteväärennösten kansainvälistyminen vaikuttaa kielteisesti teollisuusmaiden verotuloihin, auttaa rahoittamaan järjestäytynyttä rikollisuutta kansainvälisellä tasolla ja vähentää keksintöjen ja innovaatioiden kannustimia kaikissa maissa ja aiheuttaa siksi uhan EU:n teollisuuden suurille investoinneille korkean teknologian tuotteisiin ja palveluihin;

42.   vaatii komissiota neuvotteluissaan muiden kauppakumppanien kanssa tekemään selväksi, että EU tuomitsee säännöllisesti esiintyvän WTO:n säännösten loukkaamisen erityisesti tekijänoikeuksien, piraattituotteiden ja muihin kuin tariffeihin perustuvien kaupan esteiden osalta;

43.   vaatii vahvistettuja kurinpitotoimia polkumyynnin ja muiden sääntöjen osalta, jotta vältettäisiin loukkaava turvautuminen kaupan puolustamiseen tarkoitettuihin välineisiin, samalla kun kyseisten välineiden laillinen käyttö ja vaikutus säilytetään;

44.   vaatii, että kaikenlainen polkumyynti kiellettäisiin ja se määriteltäisiin vienniksi, jonka hinnat ovat keskimääräisiä täydellisiä tuotantokustannuksia pienempiä, ottaen huomioon kaikentyyppiset suorat ja välilliset tuet ja päällekkäiset tuet;

45.   panee merkille tarpeen parantaa kaupan sekä ympäristö- ja lakijärjestelmien sekä poliittisten järjestelmien yhtenäisyyttä ja keskinäistä tukemista; toivoo edistystä ympäristötuotteiden kaupan alalla sekä selkeämpiä sääntöjä WTO:n sääntöjen ja monenvälisten ympäristösopimusten väliseen suhteeseen;

46.   korostaa, että Dohan kierroksella on tärkeää ottaa huomioon myös muut kuin kaupalliset tekijät, kuten sosiaaliset kysymykset sekä ympäristöä ja kulttuuria koskevat kysymykset;

47.   kehottaa komissiota ottamaan tulevissa neuvotteluissa asianmukaisesti huomioon muut kuin kauppaan liittyvät kysymykset (eläinten hyvinvointi ja ympäristö) maatalouden alalla;

48.   korostaa, että yhteisön maanviljelijät joutuvat kärsimään kaupan vääristymistä niin kauan kun tuontitavaroita eivät koske samat normit kuin kotimaisia tuotteita;

49.   ottaa huomioon sosiaalisen ulottuvuuden kasvavan merkityksen kauppasuhteille ja pahoittelee, että WTO:n ja ILO:n välisten suhteiden vahvistaminen on jälleen kerran jäänyt huomiotta ministerikokouksen julistuksessa; uskoo vakaasti normien merkitykseen nykyaikaisessa kauppajärjestelmässä; toistaa vanhan lupauksensa myöntää ILO:lle tarkkailijan asema WTO:n kokouksiin ja tukee vakaasti yhteisen ILO:n ja WTO:n välisen pysyvän foorumin luomista tässä asiassa;

50.   toistaa vaatimuksensa WTO:n perusteellisesta uudistamisesta ja sen paremmasta yhdistämisestä maailmanlaajuisen hallintotavan yleisiin puitteisiin; vaatii tiiviimpää yhteistyötä ja yhtenäisyyttä kaikkien kaupan ja kehityksen alalla aktiivisesti toimivien kansainvälisten toimielinten välille, mukaan lukien inhimillisen kehityksen, terveyden ja ympäristön alasta vastaavat YK:n järjestöt, ja kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä antamaan sille selkeän valtuutuksen yhteistyön parantamiseksi;

51.   tukee neuvotteluja riitojenratkaisujärjestelmien kehittämisestä kohti tehokkaampaa ja avoimempaa toimintaa, jonka avulla pyritään muun muassa parantamaan komitean muodostamisen sääntöjä ja menettelyjä, keskittymään etenemistä koskevaan asiaan, kannustamaan korvausjärjestelyjä, parantamaan kolmansien osapuolten oikeuksia, myöntämään valituselimelle valtuuden toimia tutkintaelimenä sekä helpottamaan kehitysmaiden mahdollisuuksia käyttää niitä, sekä ottamaan päätöksissä huomioon ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeuslainsäädännön;

52.   toteaa, että investoiminen, kilpailu ja avoimuus julkisissa hankinnoissa ovat edelleen tärkeitä alueita, joista neuvotellaan WTO:ssa;

53.   ehdottaa EU:n neuvottelijoille, että he alkavat WTO:n yhteydessä muotoilla energia-alaa koskevaa EU:n kantaa energian toimitusvarmuuden parantamiseksi ja markkinavoimien vahvistamiseksi energia-alalla siten, että katettaisiin energia-alan teolliset sovellukset, kehitysmaihin suuntautuvien investointien helpottaminen sekä kaksinkertainen hinnoittelu ja muunlaisten monia EU:n teollisuudenaloja uhkaavien vientirajoitusten tai verojen poistaminen;

54.   muistuttaa, että pk-yritykset ovat EU:n ja kehitysmaiden talouksien selkäranka, mutta niiden osallistuminen maailmanlaajuiseen kauppajärjestelmään edellyttää, että yksityisomaisuutta koskevat oikeudet määritellään selvästi, monopolihinnoittelulle laaditaan selvät rajat ja että kyseiset oikeudet pannaan täytäntöön tehokkaasti, jotta ne kannustavat pk-yrityksiä investoimaan tutkimukseen ja innovaatioon; ehdottaa, että EU pyrkii kauppapolitiikassaan vähentämään pk-yrityksiin kohdistuvia kansainväliseen kauppaan ja investointeihin liittyviä riskejä helpottamalla nopeasti kehittyvän talouden maiden markkinoille pääsyä poistaen tehokkaasti tariffiesteitä ja muita kuin tariffiesteitä, poistamalla Euroopan kaupallisen toiminnan (investointeihin, sijoittautumiseen, kauppaoikeuksiin kohdistuvia) rajoituksia sekä lujittamalla WTO:n välitysmekanismeja, jotta muihin kuin tariffiesteisiin voidaan puuttua nopeasti ja tehokkaasti;

55.   ehdottaa, että korostetaan talous- ja sosiaalialan mahdollisuuksien kartoittamiseksi toteutettavan tutkimuksen merkitystä, jotta kansainvälisen kaupan sopimuksista seuraavien kehityskulkujen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia mitattaisiin määrällisesti ja laadullisesti; katsoo, että tällainen apu päätöksentekoon on välttämätön sekä neuvottelujen edistämiseksi että sellaisten taloudellisten muutosten ennakoimiseksi, jotka seuraavat sopimuksista ja voivat vaikuttaa jäsenvaltioihin sekä asianomaisiin talouden aloihin;

56.   painottaa WTO:n monenväliselle kauppajärjestelmälle annettavan julkisen ja poliittisen tuen tärkeyttä; panee merkille, yritysten oikeutetun mielenkiinnon niiden politiikkojen muokkaamiseen, jotka vaikuttavat niiden tapaan harjoittaa liiketoimintaa, ja että eri ryhmien osallistuminen, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, on ratkaisevan tärkeätä WTO:n toiminnalle; korostaa kuitenkin, että yritysten ja kansalaisjärjestöjen painopistealueet vaikuttavat suhteettomasti WTO:n poliittiseen toimintaohjelmaan, lisäksi niillä saattaa olla päätösasiakirjan osalta suurempi merkitys kuin demokraattisesti valituilla parlamentaarikoilla; kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti yritysten ja kansalaisjärjestöjen asemaa neuvotteluprosessissa; vaatii parempaa avoimuutta ja yritysten ja kansalaisjärjestöjen etuoikeuksien kaventamista; korostaa, että yleisölle on tiedotettava enemmän ja kansalaisyhteiskuntaa on kuultava laajemmin; toistaa tässä yhteydessä, että parlamentaarisella ulottuvuudella voisi olla merkittävä vaikutus WTO:n demokraattisen vastuunkannon ja kansalaisiin kohdistuvan avoimuuden vahvistamiseksi;

57.   korostaa tarvetta institutionaalisiin uudistuksiin WTO:n toiminnan parantamiseksi muun muassa edellä mainitussa Sutherlandin raportissa annettujen suositusten perusteella;

58.   korostaa WTO:ta käsittelevän parlamentaarisen kokouksen tekemän työn merkitystä WTO:n demokraattisen ulottuvuuden vahvistamisessa; panee kuitenkin merkille, että WTO:n neuvottelijat eivät ole ottaneet huomioon sen loppujulistuksia; panee merkille EU:n neuvottelijoiden pyrkimykset ottaa WTO:ta käsittelevä parlamentaarinen kokous huomioon, mutta pahoittelee, että muut WTO:n neuvottelijat eivät ole sitoutuneet asiaan;

59.   ilmaisee halunsa edesauttaa osaltaan neuvotteluprosessissa hyödyntämällä lukuisia yhteyksiä, joita sen jäsenillä on parlamenttien jäseniin sellaisissa maissa, joiden kanssa EU:lla on yhteisiä intressejä;

60.   panee tyytyväisenä merkille Hongkongissa läsnä olleen EU:n kolmen suurimman toimielimen voimakkaan yhteishengen ja korostaa, että tämän läheisen yhteistyön jatkuminen on tärkeää neuvotteluiden ratkaisevina kuukausina; muistuttaa, että on olevan tärkeää, että neuvosto ja komissio pitävät parlamentin asianmukaisesti ja kattavasti ajan tasalla Hongkongin kokouksen jälkeisestä EU:n strategiasta ja neuvottelujen edistymisestä, myös seuraavassa yleisneuvoston kokouksessa Genevessä;

61.   pitää hyvin tärkeänä sitä, että Euroopan parlamentti on edustettuna kaikissa WTO:n kokouksissa, joissa tehdään huomattavia neuvotteluratkaisuja ja joihin osallistuvat ministerit, eivätkä vain virallisissa ministerikokouksissa; pyytää siksi, että Euroopan parlamentin jäsenten pieni valtuuskunta osallistuisi järkevällä tavalla kokouksiin, jotka kutsutaan koolle Geneveen, jotta voitaisiin noudattaa Hongkongin julistuksessa huhtikuun 30. päivään 2006 ja heinäkuun 31. päivään 2006 asetettuja määräaikoja; kehottaa neuvostoa laajentamaan kutsun koskemaan tällaisen Euroopan parlamentin valtuuskunnan osallistumista tarkkailijana ainakin yhteen Genevessä huhtikuun lopussa järjestettävistä 133-komitean kokouksista; kehottaa komissiota tukemaan tätä aloitetta ja takaamaan, että Euroopan parlamentin jäsenet saavat Genevessä ollessaan asianmukaiset tiedot neuvottelujen edistymisestä;

62.   korostaa taas kerran WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden tärkeyttä WTO:n neuvottelujen demokraattista vastuullisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi, sillä parlamentin jäsenet voivat muodostaa tärkeän yhteyden kansalaisiin, erityisesti antamalla tietoa ja vastaamalla kansalaisten huoliin; panee tyytyväisenä merkille Hongkongissa pidetyn WTO:n parlamentaarisen edustajakokouksen tulokset; pyytää komissiota ja neuvostoa kannattamaan aktiivisesti sitä, että loppuasiakirjaan lisätään viittaus, jossa korostetaan lainsäätäjän asemaa kauppapolitiikan määrittämisessä;

63.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden, liittyvien valtioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille, WTO:n pääjohtajalle sekä UIP:n puheenjohtajalle.

(1) Asiakirja numero 05-6248, asiakirjatunnus WT/MIN(05)/DEC). (2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0461. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0182. (4) Asiakirja numero 04-3297, asiakirjatunnus WT/L/579). (5) Asiakirja numero 01-5859, asiakirjatunnus WT/MIN(01)/DEC/1). (6) EYVL C 296, 18.10.2000, s. 121. (7) EUVL C 177 E, 25.7.2002, s. 290. (8) EUVL C 77 E, 26.3.2004, s. 393. (9) WTO:n neuvoa-antavan komitean raportti pääjohtaja Supachai Panitchpakdille, joulukuu 2004. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0066.