Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2007(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0172/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0172/2006

Keskustelut :

PV 13/06/2006 - 16
CRE 13/06/2006 - 16

Äänestykset :

PV 14/06/2006 - 4.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0260

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kWORD 49k
Keskiviikko 14. kesäkuuta 2006 - Strasbourg
Asiassa C-176/03 annetun tuomion seuraukset
P6_TA(2006)0260A6-0172/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antaman tuomion seurauksista (asia C-176/03 komissio vastaan neuvosto) (2006/2007(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 47 artiklan,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan,

–   ottaa huomioon 3. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman oikeusperustoista ja yhteisön oikeuden noudattamisesta(1),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antaman tuomion asiassa C-176/03(2),

–   ottaa huomioon 23. marraskuuta 2005 päivätyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 13. syyskuuta 2005 antaman tuomion seurauksista (asia C-176/03, komissio vastaan neuvosto) (KOM(2005)0583),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0172/2006),

A.   ottaa huomioon, että yhteisön oikeuden sääntöjen tehokas toteutuminen on yhteisön elinten tärkeimpiä tavoitteita, ja EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan mukaan tämän varmistaminen kuuluu jäsenvaltioiden perustavanlaatuisiin velvoitteisiin,

B.   katsoo, että Eurooppa-hankkeen toteuttamiseen on jo vuosikymmenten ajan kuulunut sellaisen yhteisen oikeudellisen alueen perustaminen, jossa kansalliset ja eurooppalaiset oikeusjärjestykset nivoutuvat asteittain toisiinsa itsenäiseksi kokonaisuudeksi, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja yhteisön oikeuden ensisijaisuuden sekä jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatteisiin (EY:n perustamissopimuksen 10 artikla),

C.   ottaa huomioon, että kaikki yhteisön toimet kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa säädetyn toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan,

D.   ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on osoittanut monta kertaa, että yhteisön oikeuden moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin voi sisältyä rikosoikeudellisia seuraamuksia,

E.   palauttaa mieliin, että yhteisön oikeuden ensisijaisuuden ja lojaalin yhteistyön periaatteet voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden kansalliseen rikoslainsäädäntöön siten, että jäsenvaltioiden on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan:

   - poistettava yhteisön oikeuden kanssa ristiriidassa olevat rikosoikeudelliset säännökset (asiassa C-348/96, Donatella Calfa, 19.1.1999 annetun tuomion 17 kohta: "vaikka rikoslainsäädäntö kuuluu periaatteessa jäsenvaltioiden toimivaltaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeus asettaa tämän toimivallan rajat siten, ettei tällaisella lainsäädännöllä saada rajoittaa yhteisön oikeudessa taattuja perusvapauksia"(3))
   - määrättävä "tehokkaita, varoittavia, oikeasuhteisia", tarvittaessa myös rikosoikeudellisia seuraamuksia yhteisön oikeuden toteuttamiseksi (asiassa 68/88, komissio vastaan Kreikka, 21.9.1989 annettu tuomio(4); asiassa C-58/95, Galotti, 12.9.1996 annettu tuomio(5); asiassa C-378/97, Wijsenbeek, 21.9.1999 annettu tuomio(6); asiassa C-77/97, Unilever, 28.1.1999 annetun tuomion 36 kohta: "... säännöksissä, jotka jäsenvaltioiden on annettava... välttääkseen... on säädettävä, että tällainen mainonta merkitsee erityisesti rikosoikeudellisesti rangaistavaa tekoa, johon liittyy seuraamuksia, joilla on ennaltaehkäisevä... vaikutus"(7)),

F.   ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön avulla on selvitetty ensisijaisesti ensimmäisen ja kolmannen pilarin perusteella sovellettavat oikeusperustat, kun taas yhteisön lainsäätäjän vastuu rikosasioissa sekä rikosprosessioikeuden alalla kiistetään ehdottomasti,

G.   ottaa erityisesti huomioon toteamuksen, jonka yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt asiassa C-176/03 ja jonka mukaan yleisesti ottaen yhteisöllä ei ole toimivaltaa rikosoikeudellisissa asioissa, mutta tämä ei estä yhteisön lainsäätäjää toteuttamasta jäsenvaltioiden rikosoikeuteen liittyviä toimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi säätämiensä ympäristönsuojelunormien täyden tehokkuuden takaamiseksi, kun se, että kansalliset viranomaiset soveltavat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia, on välttämätön toimenpide vakavien ympäristöön kohdistuvien loukkausten torjunnassa,

H.   ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan säädöksen oikeusperustan määrittämiseksi asianmukaisesti on viitattava kyseisen säädöksen tavoitteeseen ja sisältöön, ja näin ollen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla hyväksytyt säädökset ovat lainvastaisia, mikäli niiden perustana olisi voinut tavoitteiden ja sisällön valossa olla EY:n perustamissopimus,

I.   ottaa huomioon, että asiassa C-176/03 annetun tuomion soveltaminen rajoittuu rikoksiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua, joka on perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaan yksi yhteisön tärkeimmistä tehtävistä,

J.   katsoo, että tuomioon asiassa C-176/03 olisi siksi suhtauduttava varovaisesti ja että sitä olisi sovellettava tapauskohtaisesti ainoastaan yhteisön pääperiaatteisiin, tavoitteisiin ja toimivaltaan kuuluvilla aloilla,

K.   ottaa huomioon, että aiemmin mainitussa tiedonannossa komissio ilmaisi haluavansa laajentaa yhteisöjen tuomioistuimen johtopäätösten tulkintaa ja pitävänsä lainvastaisena EU:sta tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla hyväksyttyjen rikosoikeudellisten säännösten ulottamista koskemaan muitakin yhteisön toimivallan aloja kuin ympäristöpolitiikkaa,

L.   ottaa huomioon, että tuomion soveltamisalan tulkinnanvarainen laajentaminen ei vaikuta automaattiselta,

M.   ottaa huomioon, että komission mukaan voimassaolevassa lainsäädännössä on säädöksiä, jotka perustuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon, ja komission tekemän laajan tulkinnan mukaan asiassa C-176/03 annetun tuomion perusteella näiden säädösten oikeusperusta on katsottava vääräksi,

N.   ottaa huomioon, että estääkseen kyseisen lainsäädännön kumoamisen ja varmistaakseen oikeusvarmuuden komissio ehdottaa puuttuvansa eri tavoin voimassaolevaan lainsäädäntöön ja vireillä oleviin ehdotuksiin,

O.   ottaa huomioon, että kysymys rikosoikeudellisten säännösten oikeutetusta sisällyttämisestä EU:n ensimmäisen pilarin perusteella hyväksyttyyn yhteisön lainsäädäntöön on tärkeä ja edustaa seuraavaa vaihetta yhteisön oikeuden kehityksessä,

P.   katsoo, että parlamentilla demokraattisesti valittuna ja Euroopan kansoja edustavana lainsäädäntöelimenä on oltava tärkeä rooli tässä kehityksessä muiden eurooppalaisten toimielinten rinnalla erityisesti, kun on annettava säännöksiä ja määräyksiä, jotka saattavat vaikuttaa kansalaisten perusvapauksiin,

Q.   ottaa huomioon, että myös EU:n oikeusjärjestyksessä rikoksista määrättävien rangaistusten laillisuusperiaate muodostaa luovuttamattoman takuun yksilönvapauden ja yksilön suojelemiseksi ja tämän periaatteen myötä asetetaan kaikki vallankäyttö lain valvontaan myös seuraamuksiin johtavien rikosten ja sovellettavien rangaistusten määrittelyn osalta,

1.   suhtautuu myönteisesti yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon, koska siinä todetaan, että säädöksen oikeusperustan täsmälliseksi määrittämiseksi on viitattava kyseisen säädöksen tavoitteeseen ja sisältöön, ja jossa tästä syystä kumottiin ympäristönsuojelua koskeva puitepäätös, joka perustui virheellisesti kolmanteen pilariin ensimmäisen pilarin sijasta;

2.   panee tyytyväisenä merkille yhteisöjen tuomioistuimen tällaisin perustein antaman vahvistuksen, että yhteisön lainsäätäjällä on valta antaa ensimmäisen pilarin perusteella rikosoikeudellisia säännöksiä, joita tarvitaan kyseisen pilarin perusteella annettujen normien täyden tehokkuuden takaamiseksi kyseisessä tapauksessa ympäristön osalta;

3.   vaatii, ettei komissio ulota automaattisesti yhteisöjen tuomioistuimen tekemiä päätelmiä koskemaan kaikkia mahdollisia muita asioita, jotka kuuluvat ensimmäisen pilarin soveltamisalaan;

4.   vahvistaa jälleen kerran, että on kiireellisesti käynnistettävä välitön menettely EU:sta tehdyn sopimuksen 42 artiklan nojalla oikeudellisen yhteistyön ja rikosasioita koskevan poliisiyhteistyön sisällyttämiseksi yhteisön pilariin, jolla ainoastaan voidaan varmistaa edellytykset eurooppalaisten säännösten antamiselle noudattamalla täysimääräisesti demokratian, päätösten tehokkuuden ja asianmukaisen oikeudellisen valvonnan periaatteita;

5.   katsoo, että ennen tällaiseen kehitysvaiheeseen pääsemistä on kiireellisesti määriteltävä yhtenäinen poliittinen strategia, joka koskee rikosoikeudellisiin seuraamuksiin turvautumista unionin lainsäädännössä; palauttaa mieliin, että rikosoikeudellisten säännösten on oltava keskenään yhteneväisiä riippumatta siitä, mihin oikeusperustaan tai "pilariin" ne perustuvat; pahoittelee lisäksi sitä, että nimenomaan Euroopan kansalaiset kärsivät viime kädessä näissä asioissa yhteisön ja unionin välillä vallitsevasta dualismista;

6.   katsoo, että tällä alalla vallitseva pilarien välinen strategia edellyttää:

palauttaa mieliin, että on myös tärkeää kunnioittaa jäsenvaltioissa rikosoikeudellisissa asioissa saavutettua oikeudellista tasapainoa ja kehottaa kehittämään maltillisen menetelmän välttämättömien rikosoikeudellisten säännösten liittämiseksi yhteisön säännöstöön, jotta varmistettaisiin yhteisön oikeuden tehokkuus näiden säännösten luonteesta riippumatta, ja kehottaa tässä yhteydessä tiiviimpään yhteistyöhön kansallisten parlamenttien kanssa; kehottaa komissiota toteuttamaan jäsenvaltioissa yhteistyössä Eurojustin ja Euroopan oikeudellisen verkoston kanssa eurooppalaisissa toimenpiteissä säädettyjen rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista koskevat palautejärjestelmät; pitää myönteisenä jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien tekemää verkostoitumisaloitetta, jotta ne voisivat käsitellä yhteistä etua koskevia aiheita, jotka liittyvät Euroopan unionin toimintaan, erityisesti eurooppalaisten ja kansallisten rikosoikeudellisten säännösten rinnakkaista voimassaoloa;

   erittäin tiivistä yhteistyötä unionin toimielinten välillä sekä toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä,
   tiettyä joustavuutta seuraamusten luonteen ja ulottuvuuden määrittelemisessä, jotta vältettäisiin rikosoikeudellinen "polkumyynti" ja suosittaisiin oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä,
   oikeusviranomaisten välisen yhteistyön muodollisten rakenteiden perustamista, keskinäistä arvioimista, luotettavien ja verrattavissa olevien tietojen keräämistä eurooppalaisiin säädöksiin perustuvien rikosoikeudellisten säännösten vaikutuksista;

7.   on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tarpeen peruuttaa valmisteltavissa olevat lainsäädäntöehdotukset tai muuttaa niitä, jos niillä on asiassa C-176/03 annetun tuomion perusteella väärä oikeusperusta;

8.   on komission kanssa samaa mieltä tilaisuudesta määritellä uudet perustamissopimuksesta johtuvat oikeusperustat lainsäädännölle, joka on hyväksytty kolmannen pilarin perusteella ja jota on annetun tuomion perusteella pidettävä lainvastaisena, sekä tilaisuudesta käynnistää uudelleen tätä tarkoitusta varten uusia oikeusperustoja koskeva lainsäädäntömenettely;

9.   kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen valitsemiaan säädöksiä tapauskohtaisesti sen sijaan, että edetään yleistämällä ja tarkemmin erittelemättä, koska on tarpeen kunkin yksittäisen tapauksen syvällisen analysoimisen jälkeen määrittää asianmukainen oikeusperusta;

10.   kehottaa komissiota soveltamaan yhteisöjen tuomioistuimen antamaa tuomiota ainoastaan yhteisön pääperiaatteisiin, tärkeimpiin tavoitteisiin ja perustoimivaltaan kuuluvilla aloilla sekä toimimaan varovaisuutta noudattaen ja tapauskohtaisesti aina yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa;

11.   varoittaa komissiota, että voimassa olevien säädösten uudelleentarkastelu siten, että tehdään mahdollisesti ehdotuksia säädöksen oikeusperustan korjaamiseksi muuttamatta kuitenkaan säädöksen sisältöä, ei saa tarkoittaa sitä, että parlamentilta viedään sille kuuluva asema, jonka perusteella se osallistuu lakien säätämiseen, koska näin hylättäisiin demokraattinen panos, jonka parlamentti tuo Euroopan yhdentymishankkeeseen kansalaisten valitsemana ja kansalaisia edustavana toimielimenä;

12.   torjuu sellaisen toimielinten välisen sopimuksen, jossa Euroopan parlamentti velvoitetaan luopumaan oikeuksiensa harjoittamisesta;

13.   muistuttaa joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuimen tarkentaneen, että direktiivillä ei voi sellaisenaan ja sen soveltamiseksi annetusta jäsenvaltion sisäisestä lainsäädännöstä riippumatta olla sellaista vaikutusta, että direktiivin säännöksiä rikkovien henkilöiden rikosoikeudellinen vastuu määräytyisi tai sitä ankaroitettaisiin direktiivin perusteella(8);

14.   tukee komission näkemystä, jonka mukaan rikosoikeudellisiin toimiin turvautumisen on perustuttava tarpeeseen tehostaa kyseessä olevaa yhteisön politiikkaa; katsoo, että toimien on oltava johdonmukaisia EU:n koko rikosoikeudellisen säädöskokonaisuuden kanssa; toteaa, että periaatteessa juuri jäsenvaltiot ovat vastuussa yhteisön oikeuden asianmukaisesta soveltamisesta;

15.   kehottaa komissiota pitämään mielessä, että edellytysten, joiden perusteella ensimmäisen pilarin perusteella annetut rikosoikeudelliset säännökset sisällytetään EU:n lainsäädäntöön, on oltava selkeitä ja etukäteen määriteltyjä ja että ne pätevät vain siinä määrin kuin yhteisön normien noudattamista ei voi saavuttaa muulla tavoin kuin turvautumalla rikosoikeudellisiin seuraamuksiin; toteaa, että on erityisesti varmistauduttava siitä, että on ollut kyse usein toistuvista yhteisön normien loukkauksista, joita ei ole voitu estää voimassa olevalla lainsäädännöllä edes vetoamalla yksittäisten jäsenvaltioiden oikeuteen;

16.   muistuttaa, että yhteisön oikeus saa direktiivien muodossa sisältää vain jäsenvaltioiden rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia vähimmäissäännöksiä; katsoo, että tietyissä tapauksissa on kuitenkin tarpeen määrittää tarkemmin jäsenvaltioiden toimintakehystä siten, että täsmennetään erityisesti a) käyttäytyminen, jota olisi pidettävä rikoksena, ja/tai b) soveltuvat seuraamukset ja/tai c) muut rikosoikeuteen liittyvät toimet, jotka koskevat asianomaista alaa;

17.   muistuttaa jäsenvaltioita, että perustamissopimuksen 10 artiklan perusteella ne ovat velvollisia takaamaan yhteisön toiminnan yleisen tehokkuuden; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita valvomaan, että niiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin sisältyvät säännökset ovat tämän tavoitteen mukaisia;

18.   on joka tapauksessa komission kanssa samaa mieltä siitä, että rikosoikeuden horisontaaliset säännökset, joilla pyritään edistämään oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä, sekä rikosoikeudelliset yhdenmukaistamistoimet, jotka toteutetaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen puitteissa, kuuluvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston soveltamisalaan;

19.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 224.
(2) Komissio vastaan neuvosto, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.
(3) Kok. 1999, s. I-11.
(4) Kok. 1989, s. 2965.
(5) Kok. 1996, s. I-4345.
(6) Kok. 1999, s. I-6207.
(7) Kok. 1999, s. I-431.
(8) Asia 80/86, Kolpinghuis Nijmegen, 13 kohta, Kok. 1987, s. 3969, ja asia C-60/02, X, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, Kok. 2004, s. I-651.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö