Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Ukrainan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen tekemisestä (KOM(2005)0368 – C6-0431/2005 – 2005/0155(CNS))

P6_TA(2006)0071 A6-0029/2006

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (KOM(2005)0368)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 80 artiklan 2 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0431/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 83 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A6-0029/2006),

1.   hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Ukrainan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 2728/94 muuttamisesta (KOM(2005)0130 – C6-0176/2005 – 2005/0025(CNS))

P6_TA(2006)0072 A6-0054/2006

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2005)0130)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 203 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0176/2005),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A6-0054/2006),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja Euratomin perustamissopimuksen 119 artiklan toisen kohdan mukaisesti;

3.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 1 VIITE ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 181 a artiklan, Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 2 VIITE ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 203 artiklan, Poistetaan. Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 4 KAPPALE (4)  Jos takuurahaston rahoittamiseksi tehty varaus poistettaisiin vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä, takuurahaston rahoittamisen olisi tapahduttava Euroopan unionin talousarviosta suoritettavana pakollisena menona. (4)  Jos takuurahaston rahoittamiseksi tehty varaus poistettaisiin vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymistä, takuurahaston rahoittamisen olisi tapahduttava rahoitusnäkymien enimmäismäärien ulkopuolella ja se olisi sisällytettävä varaukseen. Tarkistus 4 JOHDANTO-OSAN 7 KAPPALE (7)  Perustamissopimuksissa ei ole tämän asetuksen antamiseksi muita valtuuksia kuin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 308 artikla ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 203 artikla, Poistetaan. Tarkistus 5 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 5 artiklan 2 kohta (asetus (EY, Euratom) N:o 2728/94) 2.  Tasausjärjestelmään perustuvat laskelmat pidetään erillään 3 artiklan kolmannessa kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista laskelmista. Kyseisten laskelmien perusteella tehdään kuitenkin vuosittain ainoastaan yksi varojen siirto. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tasausjärjestelmän mukaisesti maksettavat määrät katsotaan 3 ja 4 artiklan mukaisissa laskelmissa rahaston nettovaroiksi. 2.  Tasausjärjestelmään perustuvat laskelmat pidetään erillään 3 artiklan kolmannessa kohdassa ja 4 artiklassa tarkoitetuista laskelmista. Kyseisten laskelmien perusteella tehdään vuosittain ainoastaan yksi varojen siirto, jonka osat kuitenkin eritellään selkeästi. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tasausjärjestelmän mukaisesti maksettavat määrät katsotaan 3 ja 4 artiklan mukaisissa laskelmissa rahaston nettovaroiksi. Tarkistus 6 1 ARTIKLAN 4 KOHTA 5 artiklan 3 kohta (asetus (EY, Euratom) N:o 2728/94) 3.  Jos yhdestä tai useammasta huomattavasta takaisinmaksun laiminlyönnistä aiheutuneiden takausmaksujen vuoksi rahaston varat ovat pienemmät kuin 50 prosenttia tavoitesummasta, komissio laatii kertomuksen poikkeustoimista, jotka voivat olla tarpeen rahaston rahoittamiseksi uudelleen. 3.  Jos yhdestä tai useammasta huomattavasta takaisinmaksun laiminlyönnistä aiheutuneiden takausmaksujen vuoksi rahaston varat ovat pienemmät kuin 75 prosenttia tavoitesummasta, komissio tiedottaa tilanteen taustalla olevista syistä viipymättä budjettivallan käyttäjälle sekä laatii kertomuksen poikkeustoimista, jotka voivat olla tarpeen rahaston rahoittamiseksi uudelleen.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 77/91/ETY muuttamisesta julkisten osakeyhtiöiden perustamisen sekä niiden pääoman säilyttämisen ja muuttamisen osalta (KOM(2004)0730 – C6-0169/2004 – 2004/0256(COD))

P6_TA(2006)0073 A6-0050/2006

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2004)0730)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 44 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0169/2004),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0050/2006),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/.../EY antamiseksi neuvoston direktiivin 77/91/ETY muuttamisesta julkisten osakeyhtiöiden perustamisen sekä niiden pääoman säilyttämisen ja muuttamisen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 44 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa 13 päivänä joulukuuta 1976 annetussa toisessa neuvoston direktiivissä 77/91/ETY(4) säädetään joillekin kyseisten yhtiöiden toteuttamille pääomaa koskeville toimenpiteille asetetuista vaatimuksista.

(2)  Komissio päättelee 21 päivänä toukokuuta 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetussa tiedonannossaan "Yhtiöoikeuden uudistaminen ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantaminen Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma"(5), että direktiivin 77/91/ETY yksinkertaistaminen ja nykyaikaistaminen edistäisi merkittävästi yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä heikentämättä kuitenkaan osakkeenomistajien ja velkojien suojaa. Kyseiset tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä, mutta ne eivät vähennä tarvetta viipymättä tarkastella yleisesti, onko pääoman säilyttämistä koskevalle järjestelmälle toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja, jotka riittävästi suojaisivat julkisen osakeyhtiön velkojien ja osakkeenomistajien etuja.

(3)  Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia julkisten osakeyhtiöiden hankkia pääomaa muulla tavoin kuin myymällä osakkeitaan rahaa vastaan ilman asiantuntijan laatimaa erityistä arvostusta, jos on kyse vastikkeesta, jonka arvostukselle on käytettävissä selkeä vertailukohta. Vähemmistöosakkaille olisi kuitenkin taattava oikeus vaatia tällaista arvostusta.

(4)  Julkisten osakeyhtiöiden olisi sallittava hankkia omia osakkeitaan yhtiön jakokelpoisiin rahastoihin perustuvaan enimmäismäärään saakka ja jaksoa, jonka ajaksi yhtiökokous voi myöntää hankintavaltuudet, olisi pidennettävä joustavuuden lisäämiseksi ja yhtiöiden hallinnollisten rasitteiden keventämiseksi, jotta yhtiöt voivat reagoida nopeasti niiden osakehintoihin vaikuttavaan markkinakehitykseen.

(5)  Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että julkiset osakeyhtiöt tarjoavat rahoitusta ulkopuolisille osakkeidensa hankintaan yhtiön jakokelpoisiin rahastoihin perustuvaan enimmäismäärään saakka voidakseen reagoida joustavammin osakepääomansa omistusrakenteissa tapahtuviin muutoksiin. Tähän mahdollisuuteen olisi liitettävä aiheellisia takeita tässä direktiivissä säädetyn, osakkeenomistajien ja ulkopuolisten suojaamista koskevan tavoitteen mukaisesti.

(6)  Standardoidun velkojien suojan vahvistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa velkojien olisi voitava turvautua tietyin ehdoin oikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, jos niiden saatavat ovat uhattuina julkisen osakeyhtiön pääoman vähentämisen seurauksena.

(7)  Varmistaakseen markkinoiden väärinkäytön ehkäisemisen jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(6), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta hyväksyttyjen markkinakäytäntöjen, hyödykejohdannaisia koskevan sisäpiiritiedon määrittelemisen, sisäpiiriluettelojen laatimisen, johtohenkilöiden arvopaperikaupoista ilmoittamisen ja epäilyttävistä arvopaperikaupoista ilmoittamisen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission direktiivin 2004/72/EY(7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY täytäntöönpanosta takaisinosto-ohjelmille ja rahoitusvälineiden vakauttamiselle myönnettävien poikkeuksien osalta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2273/2003(8) säännökset.

(8)  Sen vuoksi direktiivi 77/91/ETY olisi muutettava vastaavasti.

(9)  Jäsenvaltioita kannustetaan paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen(9) 34 kohdan mukaisesti laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/91/ETY seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artiklan 1 kohdan 21 luetelmakohta seuraavasti:

2)  Lisätään 10 a ja 10 b artikla seuraavasti:

10 a artikla

1.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY* 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan määritelmän mukaisia siirtokelpoisia arvopapereita tai kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 19 alakohdan määritelmän mukaisia rahamarkkinavälineitä annetaan hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana ja kyseiset arvopaperit tai rahamarkkinavälineet arvostetaan painotetulla keskihinnalla, jolla niillä on käyty kauppaa kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan määritelmän mukaisilla säännellyillä markkinoilla kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritettävän riittävän pitkän ajan ennen muun vastikkeen kuin rahan antamista.

Jos poikkeukselliset tapahtumat kuitenkin vaikuttavat kyseiseen hintaan siten, että omaisuuserän arvo muuttuu huomattavasti ajankohtana, jona vastike annetaan, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseisten siirrettävien arvopapereiden tai rahamarkkinavälineiden markkinoista on tullut epälikvidejä, edellytetään uuden arvostuksen suorittamista hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Kyseiseen uuteen arvostukseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

2.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos muita varoja kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä annetaan hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana, jonka käyvästä arvosta tunnustettu riippumaton asiantuntija on jo antanut lausunnon, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Uusissa olosuhteissa, jotka muuttaisivat huomattavasti omaisuuserän käypää arvoa päivänä, jona se annetaan vastikkeeksi, edellytetään uuden arvostuksen laatimista hallinto- tai johtoelimen aloitteesta ja vastuulla. Kyseiseen uuteen arvostukseen sovelletaan 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

Jos tällaista uutta arvostusta ei suoriteta, yksi tai useampi osakkeenomistaja, jonka omistaman pääoman osuus yhtiön merkitystä pääomasta on yhteensä vähintään 5 prosenttia päivänä, jona päätös pääoman korottamisesta tehdään, voi pyytää riippumattoman asiantuntijan tekemää arvostusta, jolloin on sovellettava 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa. Kyseinen osakkeenomistaja voi esittää tai kyseiset osakkeenomistajat voivat esittää pyynnön siihen päivään asti, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, edellyttäen että päivänä, jona pyyntö esitetään, osakkeenomistajan tai -omistajien pääoman osuus yhtiön merkitystä pääomasta on yhteensä vähintään 5 prosenttia, kuten päivänä jona päätös pääoman korottamisesta tehtiin.

3.  Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, jos muita omaisuuseriä kuin 1 kohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia arvopapereita tai rahamarkkinavälineitä, joista kunkin käypä arvo perustuu edellisen tilikauden lakisääteiseen tilinpäätökseen, annetaan hallinto- tai johtoelimen päätöksellä muuna vastikkeena kuin rahana edellyttäen, että lakisääteiset tilinpäätökset ovat olleet lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä 10 päivänä huhtikuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/253/ETY** mukaisen tilintarkastuksen kohteena.

Sovelletaan 2 kohdan toista ja kolmatta alakohtaa soveltuvin osin.

10 b artikla

1.  Jos 10 a artiklassa tarkoitettu muu vastike kuin raha annetaan ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan antamaa lausuntoa, 3 artiklan h kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi on kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona omaisuuserä annetaan vastikkeeksi, julkaistava ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

Julkaisemisen on tapahduttava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti.

2.  Jos muuta vastiketta kuin rahaa ehdotetaan annettavaksi ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan antamaa lausuntoa 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pääoman korottamista koskevan ehdotuksen yhteydessä, pääoman korottamispäätöksen päivämäärän ja 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävä ilmoitus on julkaistava kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti, ennen kuin omaisuuserän antaminen muuna vastikkeena kuin rahana tosiasiallisesti tapahtuu. Tällöin 1 kohdan mukainen ilmoitus rajoitetaan lausuntoon siitä, ettei uusia olosuhteita ole ilmennyt edellä tarkoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen.

3.  Kunkin jäsenvaltion on säädettävä riittävät takeet sen varmistamiseksi, että 10 a artiklan ja tämän artiklan mukaista menettelyä noudatetaan muun vastikkeen kuin rahan antamisessa ilman 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua asiantuntijan antamaa lausuntoa.

______

* EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

** EYVL L 126, 12.5.1984, s. 20.

3)  Muutetaan 11 artiklan 1 kohdan 1 alakohta seuraavasti:

(a)  Korvataan ilmaus "10 artiklassa" ilmauksella "10 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa".

(b)  Lisätään seuraava virke:

Sovelletaan soveltuvin osin, mitä 10 a ja 10 b artiklassa säädetään.

4)  Korvataan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1.  Rajoittamatta kaikkien samassa asemassa olevien osakkeenomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY* soveltamista jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan sallia, että yhtiö hankkii omia osakkeitaan joko itse tai sellaisen henkilön kautta, joka toimii omissa nimissään mutta kyseisen yhtiön lukuun. Siltä osin kuin nämä hankinnat sallitaan, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaiset hankinnat täyttävät seuraavat edellytykset:

5)  Korvataan 20 artiklan 3 kohdan ilmaisu "15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa" ilmaisulla "15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa".

6)  Korvataan 23 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1.  Jos jäsenvaltion lainsäädäntö sallii yhtiön joko suoraan tai välillisesti antaa varoja, lainaa tai vakuutta käytettäväksi sitä varten, että ulkopuolinen voi hankkia yhtiön osakkeita, on säädettävä, että kyseisiin toimiin sovelletaan toisessa–viidennessä alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Toimet on toteutettava hallinto- tai johtoelimen vastuulla tasapuolisissa markkinaolosuhteissa, erityisesti yhtiölle maksettuun korkoon nähden sekä siihen vakuuteen nähden, joka yhtiölle annetaan 1 kohdassa tarkoitettuja lainoja ja ennakkomaksuja varten. Ulkopuolisen tai monenvälisten toimien osalta jokaisen vastapuolen luottotilanne on tutkittava asianmukaisesti.

Hallinto- tai johtoelimen on saatava toimille ennakkoon yhtiökokouksen hyväksyntä, josta yhtiökokouksen on tehtävä päätös päätösvaltaisuutta ja enemmistöä koskevien 40 artiklan säännösten mukaisesti. Hallinto- tai johtoelimen on annettava yhtiökokoukselle kirjallinen selvitys, jossa ilmoitetaan syyt toimen toteuttamiseen, toimen toteuttamisen merkitys yhtiön kannalta, toimen toteuttamisedellytykset, riskit, joita toimi aiheuttaa yhtiön maksuvalmiudelle ja vakavaraisuudelle, sekä hinta, jolla kyseinen ulkopuolinen aikoo hankkia osakkeet. Selvitys on toimitettava direktiivin 68/151/ETY 3 artiklan mukaisesti rekisteriin julkaistavaksi.

Ulkopuolisille myönnetty kokonaisrahoitus ei saa milloinkaan alentaa nettovarallisuutta 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua määrää pienemmäksi ottaen huomioon myös nettovarallisuuden alentuminen, joka on saattanut toteutua, kun yhtiö on hankkinut omia osakkeitaan tai kun niitä on hankittu yhtiön lukuun 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Yhtiön on sisällytettävä taseensa vastattavaa-puolelle kokonaisrahoituksen määrää vastaava varaus, joka ei ole jaettavissa.

Jos ulkopuolinen hankkii rahoituksella yhtiöltä 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhtiön omia osakkeita tai merkitsee merkityn pääoman korotuksen aikana liikkeeseen laskettuja osakkeita, hankinta on tehtävä käypään hintaan.

7)  Lisätään 23 a artikla seuraavasti:

23 a artikla

Tapauksissa, joissa 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimen osapuolena olevan yhtiön hallinto- tai johtoelimen jäseniä, konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY* 1 artiklassa tarkoitetun emoyhtiön hallinto- tai johtoelimen jäseniä tai itse emoyhtiön yksittäisiä jäseniä taikka omissa nimissään mutta kyseisten elinten jäsenten tai kyseisen yrityksen puolesta toimivia yksityisiä on osapuolina tällaisessa toimessa, jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin takein, että kyseinen toimi ei ole ristiriidassa yhtiön etujen kanssa.

______

* EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).

8)  Korvataan 27 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

Sovelletaan, mitä 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 10 a ja 10 b artiklassa säädetään.

9)  Korvataan 32 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1.  Merkittyä osakepääomaa alennettaessa ainakin niillä velkojilla, joiden saatavat ovat syntyneet ennen alentamispäätöksen julkaisemista, on ainakin oikeus saada vakuus saamisilleen, jotka eivät ole erääntyneet ennen mainittua julkistamispäivää. Jäsenvaltiot eivät saa poistaa tätä oikeutta, ellei velkojien suojana ole muita riittäviä takeita tai elleivät takeet ole yhtiön varat huomioon ottaen tarpeellisia.

Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on säädettävä ensimmäisessä alakohdassa säädetyn oikeuden käyttämisen edellytyksistä. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, että velkojilla on valtuudet hakea soveltuvilta hallinto- tai oikeusviranomaisilta riittäviä takeita edellyttäen, että velkojat voivat uskottavalla tavalla osoittaa, että merkityn pääoman alentamisen vuoksi niiden saatavat ovat vaarassa jäädä saamatta eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.

10)  Korvataan 41 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1.  Jäsenvaltiot voivat poiketa 9 artiklan 1 kohdasta, 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisestä virkkeestä sekä 25, 26, ja 29 artiklasta siltä osin kuin poikkeaminen on tarpeen sellaisten säännösten antamiseksi tai soveltamiseksi, joiden tarkoituksena on edistää työntekijöiden tai muiden jäsenvaltion lainsäädännössä määriteltyjen henkilöryhmien osallistumista yritysten pääomaan.

2 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiiviin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään ...(10).

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 294, 25.11.2005, s. 1. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. maaliskuuta 2006. (4) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (5) KOM(2003)0284. (6) EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16. (7) EUVL L 162, 30.4.2004, s. 70. (8) EUVL L 336, 23.12.2003, s. 33. (9) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1. (10) * 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta (KOM(2005)0081 – C6-0083/2005 – 2005/0017(COD))

P6_TA(2006)0074 A6-0043/2006

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0081)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0083/2005),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0043/2006),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   korostaa, että lainsäädäntöehdotuksessa ilmoitetut määrärahat ovat puhtaasti ohjeellisia siihen asti, kunnes vuodesta 2007 alkaen sovellettavista rahoitusnäkymistä on päästy sopimukseen;

3.   kehottaa komissiota vahvistamaan rahoitusnäkymien hyväksymisen jälkeen asetusehdotuksessa ilmoitetut määrät tai toimittamaan tarvittaessa mukautetut määrät Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäviksi, jotta voidaan varmistaa niiden yhteensopivuus enimmäismäärän kanssa;

4.   pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. maaliskuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../2006 antamiseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionin perusperiaatteita. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklassa kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja edellytetään naisten ja miesten tasa-arvoa kaikilla aloilla.

(2)  Perustamissopimuksen 2 artiklassa määrätään, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi yhteisön olennaisista tehtävistä. Perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa yhteisön edellytetään pyrkivän poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan ja varmistamaan näin ollen miesten ja naisten välisen tasa-arvonäkökohdan liittämisen osaksi kaikkea yhteisön politiikkaa.

(3)  Perustamissopimuksen 13 artiklassa annetaan neuvostolle valtuudet toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä muun muassa sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi kaikilla yhteisön toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

(4)  Miesten ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaate työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä on kirjattu perustamissopimuksen 141 artiklaan, ja miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta työhön pääsyssä ja työoloissa, samapalkkaisuus mukaan luettuna, on laadittu kattavasti lainsäädäntöä.

(5)  Komission kertomuksessa neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta(4) tultiin siihen tulokseen, että useimmilla politiikan aloilla on edelleen merkittäviä eroja sukupuolten välillä, että miesten ja naisten eriarvoisuus on moniulotteinen ilmiö, jota on torjuttava poliittisten toimien kattavalla yhdistelmällä, ja että ponnisteluita on tehostettava Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseksi.

(6)  Nizzassa joulukuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vaati seuraavaa: "Kehitetään tuntemusta, voimavarojen käyttöä ja kokemusten jakamista erityisesti perustamalla sukupuolten tasa-arvoa tutkiva eurooppalainen laitos".

(7)  Komissiolle tehdyssä toteutettavuustutkimuksessa(5) katsottiin, että Euroopan tasa-arvoinstituutti voisi selkeästi ottaa toteuttaakseen joitakin sellaisia tehtäviä, joita toiminnassa olevat laitokset eivät nykyisellään hoida; erityisesti mainittiin tutkimustietojen koordinointi, keskittäminen ja levittäminen, verkottuminen, miesten ja naisten välisen tasa-arvon tuominen paremmin esille, sukupuolinäkökohdan korostaminen sekä välineiden kehittäminen tasa-arvonäkökohtien liittämiseksi paremmin osaksi kaikkea yhteisön politiikkaa.

(8)  Euroopan parlamentti pyysi Euroopan unionin tasa-arvopolitiikasta 10 päivänä maaliskuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa(6) komissiota nopeuttamaan toimia instituutin perustamiseksi.

(9)  Kesäkuun 1 ja 2 päivänä 2004 kokoontunut neuvosto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat)(7) ja 17 ja 18 päivänä kesäkuuta 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannattivat Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista, ja jälkimmäinen kehotti komissiota tekemään asiaa koskevan ehdotuksen.

(10)  Objektiivisten, luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen dokumentointi, analysointi ja levittäminen miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, asianmukaisten välineiden kehittäminen kaikenlaisen sukupuolisen syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolinäkökohdan liittämiseksi osaksi kaikkea politiikkaa, vuoropuhelun edistäminen sidosryhmien kesken ja EU:n kansalaisten tietoisuuden lisääminen ovat tarpeen, jotta yhteisö voisi tehokkaasti edistää ja panna täytäntöön sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää politiikkaa, erityisesti laajentuneessa unionissa. Tämän vuoksi on aiheellista perustaa Euroopan tasa-arvoinstituutti, joka avustaisi yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita täyttämällä edellä mainitut tehtävät.

(11)  Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei voida saavuttaa pelkästään syrjinnän vastaisella politiikalla, vaan tarvitaan harmonista rinnakkaiseloa sekä toimia, joilla edistetään miesten ja naisten tasapainoista osallistumista yhteiskunnassa; tämän päämäärän saavuttamisen olisikin kuuluttava instituutin tehtäviin.

(12)  Naisten saavutusten korostaminen kaikilla yhteiskunnallisilla aloilla on nykyään tärkeää positiivisen esimerkin tarjoamisessa kaikille naisille; tämän olisi siten kuuluttava myös instituutin tehtäviin.

(13)  Yhteistyö jäsenvaltioiden tämän alan viranomaisten sekä asiaa koskevien tilastolaitosten ja erityisesti Eurostatin kanssa on olennaisen tärkeää, jotta voidaan edistää vertailukelpoisten ja luotettavien tietojen keräämistä Euroopan tasolla. Miesten ja naisten tasa-arvoa koskevat tiedot ovat tärkeitä kaikilla tasoilla yhteisössä – niin paikallis-, alue-, jäsenvaltio- kuin yhteisötasollakin –, ja tämän vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisten on hyödyllistä saada käyttöönsä tällaista tietoa muotoillessaan politiikkaa ja toimenpiteitä paikallis-, alue- ja jäsenvaltiotasolla omaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

(14)  Voimavarojen parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi instituutin olisi työskenneltävä mahdollisimman tiiviisti kaikkien yhteisön ohjelmien ja elinten ja erityisesti Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön(8), Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston(9), Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen(10) ja Euroopan perusoikeusviraston(11) kanssa.

(15)  Instituutin olisi kehitettävä yhteistyötä ja vuoropuhelua valtioista riippumattomien järjestöjen ja tasa-arvoelimien sekä kansallisella ja Euroopan tasolla ja kolmansissa maissa aktiivisesti tasa-arvoa edistävien muiden toimijoiden kanssa.

(16)  Perustamissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti on aiheellista huolehtia siitä, että edistetään naisten ja miesten tasapuolista edustusta hallintoneuvoston kokoonpanossa.

(17)  Instituutin on voitava toimia tehtäviään suorittaessaan mahdollisimman riippumattomasti.

(18)  Instituutin olisi sovellettava asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001(12), ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001(13) esitettyjä asiaa koskevia säännöksiä.

(19)  Euroopan tasa-arvoinstituuttiin sovelletaan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 23 päivänä joulukuuta 2002 annettua komission asetusta (EY, Euratom) N:o 2343/2002(14).

(20)  Instituutin tekemiin sopimuksiin sovellettavan lain mukaan määräytyvän instituutin sopimusvastuun osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen olisi oltava toimivaltainen instituutin tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välimiesmenettelylausekkeen nojalla. Yhteisöjen tuomioistuimella olisi myös oltava toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat instituutin sopimukseen perustumattomasta vastuusta johtuvien vahinkojen korvaamista.

(21)  Olisi toteutettava riippumaton ulkoinen arviointi instituutin vaikutuksesta, sen tehtävien mahdollisesta muutos- tai laajennustarpeesta ja myöhempien vastaavien tarkastelujen aikataulusta.

(22)  Tämän asetuksen tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä asetuksessa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(23)  Perustamissopimuksen 141 artiklan 3 kohta on oikeusperusta toimenpiteille, joilla pyritään varmistamaan miesten ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä. Perustamissopimuksen 13 artiklan 2 kohta mahdollistaa yhteisön toimenpiteiden toteuttamisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumistavoitteen tukemiseksi ja edistämiseksi työn ulkopuolella. Näin ollen 141 artiklan 3 kohta ja 13 artiklan 2 kohta muodostavat yhdessä tämän ehdotuksen asianmukaisen oikeusperustan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Instituutin perustaminen

Perustetaan Euroopan tasa-arvoinstituutti (jäljempänä "instituutti").

2 artikla

Tavoitteet

Instituutin yleistavoitteena on avustaa yhteisön toimielimiä ja erityisesti komissiota sekä jäsenvaltioiden viranomaisia sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjunnassa ja sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja lisätä unionin kansalaisten tietoisuutta sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä asioissa.

3 artikla

Tehtävät

1.  Edellä 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden täyttämiseksi instituutin on

2.  Instituutti antaa vuotuisen toimintakertomuksen.

4 artikla

Toiminta-alat ja työskentelymenetelmät

1.  Instituutti hoitaa tehtävänsä yhteisön toimivaltuuksien puitteissa vuosiohjelmassaan asetettujen tavoitteiden ja painopistealueiden mukaisesti ja ottaa asianmukaisesti huomioon käytettävissä olevat talousarviomäärärahat.

2.  Instituutin työohjelman on vastattava yhteisön painopisteitä ja komission työohjelmaa, sen tilasto- ja tutkimustyö mukaan luettuina.

3.  Voimavarojen parhaan mahdollisen käytön varmistamiseksi instituutti ottaa toimissaan huomioon kaikista lähteistä saatavan, olemassa olevan tiedon ja erityisesti sen toiminnan, jota jo harjoitetaan yhteisön toimielimissä, muissa kansallisissa ja kansainvälisissä laitoksissa, elimissä ja järjestöissä, ja tekee tiivistä yhteistyötä toimivaltaisten komission yksikköjen kanssa. Instituutti koordinoi toimintaansa kaikkien asiaan liittyvien yhteisön virastojen ja unionin elinten kanssa tarvittaessa yhteisymmärryspöytäkirjassa määritellyllä tavalla.

4.  Instituutin on varmistettava, että sen levittämät tiedot ovat loppukäyttäjien kannalta ymmärrettäviä.

5.  Instituutti voi tehdä muiden järjestöjen kanssa sopimuksia ja etenkin alihankintasopimuksia tehtävistä, jotka se päättää antaa niiden hoidettaviksi.

Tiedot tällaisista sopimuksista ja yksityiskohdat tehtävistä ja järjestöistä, joille tehtäviä on annettu hoidettavaksi, on ilmoitettava 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa vuotuisessa toimintakertomuksessa.

5 artikla

Instituutin riippumattomuus

Instituutti hoitaa tehtävänsä kansallisista viranomaisista ja kansalaisyhteiskunnasta riippumattomasti ja on itsenäinen yhteisön toimielimiin nähden.

6 artikla

Oikeushenkilöys ja oikeuskelpoisuus

Instituutti on oikeushenkilö. Sillä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Erityisesti se voi hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

7 artikla

Tasa-arvoverkosto

1.  Jotta 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu verkosto voidaan perustaa mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, instituutti tekee julkisen tarjouspyynnön laatiakseen luettelon tasa-arvoasioita ja tasa-arvon valtavirtaistamista käsittelevistä keskuksista, elimistä, järjestöistä ja asiantuntijoista.

2.  Hallintoneuvosto kutsuu 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevat asiantuntijajärjestöt osallistumaan verkoston toimintaan.

8 artikla

Oikeus tutustua asiakirjoihin

1.  Instituutin hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.  Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt kuuden kuukauden kuluessa instituutin perustamisesta.

3.  Päätöksistä, jotka instituutti on tehnyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan soveltamiseksi, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle perustamissopimuksen 195 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 230 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

4.  Instituutin tietojenkäsittelyssä sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

9 artikla

Yhteistyö kansallisten ja Euroopan tason organisaatioiden sekä kansainvälisten organisaatioiden ja kolmansien maiden kanssa

1.  Tehtäviensä suorittamisen edistämiseksi instituutin on toimittava yhteistyössä jäsenvaltioissa toimivien organisaatioiden ja asiantuntijoiden kanssa, esimerkkeinä tasa-arvoelimet, tutkimuskeskukset, yliopistot, valtiosta riippumattomat järjestöt ja työmarkkinaosapuolet, sekä asiaan liittyvien Euroopan laajuisten tai kansainvälisten organisaatioiden ja kolmansien maiden kanssa.

2.  Mikäli instituutin tehokas tehtäviensä suorittaminen edellyttää sopimuksia kansainvälisten organisaatioiden tai kolmansien maiden kanssa, yhteisö tekee kyseiset sopimukset instituutin puolesta perustamissopimuksen 300 artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen. Tämä säännös ei estä hankekohtaista yhteistyötä kyseisten organisaatioiden tai kolmansien maiden kanssa.

10 artikla

Instituutin elimet

11 artikla

Hallintoneuvosto

1.  Hallintoneuvostossa on

2.  Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään siten, että varmistetaan mahdollisimman korkea pätevyystaso ja laaja monialainen asiantuntemus sukupuolten tasa-arvon alalla.

Komissio, Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät saamaan hallintoneuvoston jäseniksi tasapuolisesti naisia ja miehiä. Niiden on joka tapauksessa varmistettava, että naisia ja miehiä on kumpiakin vähintään 40 prosenttia hallintoneuvoston jäsenistä.

Jäsentä hänen poissa ollessaan edustava varajäsen nimitetään saman menettelyn mukaisesti.

Toimikauden kesto on viisi vuotta, ja se voidaan uusia kerran.

Neuvosto julkaisee hallintoneuvoston jäsenluettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä, instituutin www-sivustolla ja muilla asiaa koskevilla www-sivustoilla.

3.  Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa kahden ja puolen vuoden mittaiseksi kaudeksi, joka voidaan uusia.

4.  Kullakin hallintoneuvoston jäsenellä, tai hänen poissa ollessaan varajäsenellä, on yksi ääni.

5.  Hallintoneuvosto tekee instituutin toiminnan edellyttämät päätökset. Erityisesti se

6.  Hallintoneuvosto vahvistaa instituutin sisäiset säännöt johtajan laatiman ehdotuksen pohjalta, kun asiasta on ensin kuultu komissiota.

7.  Hallintoneuvoston päätökset tehdään ehdottomalla enemmistöllä annetuista äänistä. Puheenjohtajan ääni ratkaisee äänestyksen.

8.  Hallintoneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä johtajan laatiman ehdotuksen pohjalta, kun asiasta on ensin kuultu komissiota.

9.  Puheenjohtaja kutsuu hallintoneuvoston koolle vähintään kaksi kertaa vuodessa. Puheenjohtaja voi kutsua koolle ylimääräisiä kokouksia omasta aloitteestaan tai kolmanneksen hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytäessä.

10.  Instituutti toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle (jäljempänä "budjettivallan käyttäjä") kaikki tarvittavat tiedot arviointimenettelyjen tuloksista.

11.  Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön, Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen ja Euroopan perusoikeusviraston johtajat voidaan tarvittaessa kutsua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoiksi näiden eri elinten työohjelmien koordinoimiseksi tasa-arvon valtavirtaistamisen osalta.

12 artikla

Johtaja

1.  Instituutin päällikkönä on johtaja, jonka hallintoneuvosto nimittää komission ehdottamien hakijoiden luettelosta, joka on laadittu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muualla julkaistun tarjouspyynnön jälkeen pidetyn avoimen kilpailun perusteella. Ennen nimittämistä ehdokkaat kutsutaan viipymättä antamaan lausuntonsa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle yhdelle tai useammalle valiokunnalle ja vastaamaan sen tai niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin. Hallintoneuvosto ottaa Euroopan parlamentin lausunnon aiheellisella tavalla huomioon nimitysmenettelyssä.

2.  Johtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan arvioinnin jälkeen jatkaa kerran enintään viidellä vuodella. Komissio, Euroopan parlamentti ja hallintoneuvosto keskittyvät arvioinnissa erityisesti

3.  Johtaja vastaa hallintoneuvoston valvonnassa

4.  Johtaja vastaa toiminnastaan hallintoneuvostolle ja osallistuu sen kokouksiin ilman äänioikeutta. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat myös milloin tahansa kutsua johtajan kuulemistilaisuuteen, jossa käsitellään mitä tahansa instituutin toimintaan liittyvää kysymystä.

5.  Johtaja on instituutin laillinen edustaja.

13 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

1.  Neuvoa-antavassa ryhmässä on jäsenenä yksi kunkin jäsenvaltion nimeämä jäsen tasa-arvokysymyksiin erikoistuneista toimivaltaisista elimistä.

2.  Neuvoa-antavan ryhmän jäsenet eivät saa olla hallintoneuvoston jäseniä.

3.  Neuvoa-antava ryhmä avustaa johtajaa varmistettaessa instituutin toiminnan olevan korkealuokkaista ja riippumatonta.

4.  Neuvoa-antava ryhmä avustaa johtajaa instituutin vuotuisten ja keskipitkän aikavälin työohjelmien laadinnassa. Se muodostaa puitteet tasa-arvonäkökohtia koskevaa tietojenvaihtoa ja tietojen yhteen kokoamista varten. Se varmistaa, että instituutti ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset elimet tekevät tiivistä yhteistyötä.

5.  Neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajana on johtaja tai hänen poissa ollessaan hänen sijaisensa instituutista. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa johtajan kutsusta tai vähintään jäsenten kolmasosan pyynnöstä. Sen toimintamenettelyt vahvistetaan instituutin sisäisissä säännöissä ja julkistetaan.

6.  Komission yksiköiden edustajat osallistuvat neuvoa-antavan ryhmän työskentelyyn.

7.  Instituutti tarjoaa neuvoa-antavalle ryhmälle tarvittavaa teknistä ja logistista tukea ja huolehtii sen kokousten sihteeristöpalveluista.

8.  Johtaja voi omasta aloitteestaan tai neuvoa-antavan ryhmän jäsenten ehdotuksesta kutsua asiantuntijoita tai edustajia asiaan liittyviltä elinkeinoelämän aloilta, työnantajajärjestöistä, ammattijärjestöistä, toimialajärjestöistä tai tutkimuselimistä tai valtiosta riippumattomista järjestöistä, joilla on tunnustetusti kokemusta instituutin työhön liittyviltä aloilta, tekemään yhteistyötä erityistehtävien parissa ja osallistumaan neuvoa-antavan ryhmän tiettyihin toimiin.

14 artikla

Henkilöstö

1.  Instituutin henkilöstöön sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja ja Euroopan yhteisöjen toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.  Hallintoneuvosto antaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 110 artiklan säännösten mukaisesti. Hallintoneuvosto voi antaa säännöksiä, joilla sallitaan kansallisten asiantuntijoiden siirto jäsenvaltioista instituutin määräaikaiseen palvelukseen.

3.  Instituutti käyttää henkilöstönsä suhteen nimittävälle viranomaiselle annettuja valtuuksia.

15 artikla

Talousarvion laatiminen

1.  Instituutin kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, ja tulot ja menot otetaan instituutin talousarvioon.

2.  Instituutin talousarvion tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3.  Instituutin tulot koostuvat seuraavista eristä, sanotun rajoittamatta muita tulonlähteitä:

4.  Instituutin menoihin kuuluvat henkilökunnan palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintakulut.

5.  Hallintoneuvosto laatii vuosittain johtajan laatiman esityksen perusteella ennakkoarvion instituutin tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

6.  Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä budjettivallan käyttäjälle.

7.  Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, jotka se katsoo henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättömiksi, Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen ja toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle perustamissopimuksen 272 artiklan mukaisesti.

8.  Budjettivallan käyttäjä hyväksyy instituutin avustusta koskevat määrärahat. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa instituutin henkilöstötaulukon.

9.  Hallintoneuvosto vahvistaa instituutin talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

10.  Hallintoneuvosto ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Hallintoneuvosto ilmoittaa asiasta komissiolle.

Kun toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa sen hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeesta ilmoittamisesta.

16 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1.  Johtaja toteuttaa instituutin talousarviota.

2.  Instituutin tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivänä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset yleisen varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

3.  Komission tilinpitäjä toimittaa instituutin alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Kyseinen selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.  Saatuaan alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut yleisen varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, johtaja laatii instituutin lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5.  Hallintoneuvosto antaa lausunnon instituutin lopullisesta tilinpäätöksestä.

6.  Johtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä.

7.  Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8.  Johtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen sen huomautuksiin viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Hän toimittaa vastauksen myös hallintoneuvostolle.

9.  Johtaja antaa Euroopan parlamentille sen pyynnöstä yleisen varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn sujuvaa toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

10.  Ennen vuoden N+2 huhtikuun 30 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta johtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

11.  Hallintoneuvosto vahvistaa instituuttiin sovellettavat varainhoitoa koskevat säännökset komissiota kuultuaan. Säännökset voivat poiketa asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 ainoastaan, jos instituutin toiminta sitä nimenomaisesti vaatii ja jos komissio on antanut siihen etukäteen suostumuksensa.

17 artikla

Kielet

1.  Instituuttiin sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun asetuksen N:o 1(15) säännöksiä.

2.  Instituutin toiminnan edellyttämät käännöspalvelut hoitaa periaatteessa Euroopan unionin elinten käännöskeskus(16).

18 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Instituuttiin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa.

19 artikla

Vastuu

1.  Sopimussuhteeseen perustuva instituutin vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia instituutin tekemässä sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.

2.  Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella instituutti korvaa itsensä tai henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

Yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamista koskevat riidat.

20 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

1.  Instituutin toimintaan voivat osallistua maat, jotka ovat tehneet Euroopan yhteisön kanssa sopimuksia, jotka velvoittavat ne ottamaan käyttöön ja soveltamaan yhteisön lainsäädännön periaatteita tämän asetuksen soveltamisalalla, esimerkiksi asioissa, jotka koskevat naisiin kohdistuvan väkivallan, naisten sukuelinten silpomisen ja ihmiskaupan kieltämistä sekä konfliktien ratkaisua ja naisten osallistumista työmarkkinoilla sekä sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen päätöksentekoon.

2.  Näiden sopimusten asianomaisten määräysten nojalla tehdään järjestelyjä, joilla täsmennetään kyseisten maiden osallistumista instituutin toimintaan ja sen laajuutta ja tapaa; näihin järjestelyihin kuuluvat myös määräykset, jotka koskevat osallistumista instituutin käynnistämiin aloitteisiin sekä rahoitusosuuksia ja henkilöstöä. Henkilöstöasioiden osalta näiden sopimusten on kaikilta osin oltava Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaiset.

21 artikla

Arviointi

1.  Instituutti teettää viimeistään ...(17) toimintansa tuloksia koskevan riippumattoman ulkoisen arvioinnin hallintoneuvoston yhdessä komission kanssa antaman toimeksiannon perusteella. Arvioinnissa tarkastellaan instituutin vaikutusta sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja analysoidaan synergiavaikutuksia. Siinä käsitellään erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa tai laajentaa instituutin tehtäviä sekä tällaisesta tehtävien muuttamisesta tai laajentamisesta aiheutuvaa taloudellista vaikutusta. Arvioinnissa otetaan huomioon eri sidosryhmien näkemykset sekä yhteisön että kansallisella tasolla.

2.  Hallintoneuvosto päättää yhteisymmärryksessä komission kanssa tulevien arviointien aikataulusta ottaen huomioon edellisessä kohdassa mainitun arviointiraportin.

22 artikla

Tarkastelulauseke

Komissio toimittaa arviointiraportin Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ja julkistaa ne. Arviointiraportin tarkastelun jälkeen komissio esittää tarvittaessa ehdotuksen tämän asetuksen tarkistamiseksi. Jos komissio katsoo, että instituutin olemassaolo ei ole enää oikeutettu asetettujen tavoitteiden valossa, se voi ehdottaa instituutin lakkauttamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto arvioivat tämän ehdotuksen perusteella, onko tätä asetusta syytä muuttaa tai onko se syytä kumota.

23 artikla

Hallinnollinen valvonta

Instituutin toimintaa valvoo oikeusasiamies perustamissopimuksen 195 artiklan määräysten mukaisesti.

24 artikla

Instituutin toiminnan käynnistyminen

Instituutti aloittaa toimintansa mahdollisimman pian ja viimeistään ...(18).

25 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä. (2) EUVL C 24, 31.1.2006, s. 29. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. maaliskuuta 2006. (4) KOM(2004)0115. (5) Euroopan komission toteutettavuustutkimus Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta (toteuttanut PLS Ramboll Management, Tanska, 2002). (6) EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 638. (7) Euroopan unionin neuvosto, lehdistötiedote 9507/04, s. 11. (8) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1365/75, annettu 26 päivänä toukokuuta 1975, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön luomisesta (EYVL L 139, 30.5.1975, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1111/2005 (EUVL L 184, 15.7.2005, s. 1). (9) Neuvoston asetus (EY) N:o 2062/94, annettu 18 päivänä heinäkuuta 1994, Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston perustamisesta (EYVL L 216, 20.8.1994, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1112/2005 (EUVL L 184, 15.7.2005, s. 5). (10) Neuvoston asetus (ETY) N:o 337/75, annettu 10 päivänä helmikuuta 1975, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen perustamisesta (EYVL L 39, 13.2.1975, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2051/2004 (EUVL L 355, 1.12.2004, s. 1). (11) Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2003 kokoontuneet jäsenvaltiot pyysivät komissiota valmistelemaan ehdotuksen ihmisoikeusviraston perustamiseksi laajentamalla Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen toimeksiantoa (KOM(2005)0280). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). (14) EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72; oikaisu EYVL:ssä L 2, 7.1.2003, s. 39. (15) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla. (16) Neuvoston asetus (EY) N:o 2965/94, annettu 28 päivänä marraskuuta 1994, Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen perustamisesta (EYVL L 314, 7.12.1994, s. 1), asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1645/2003 (EUVL L 245, 29.9.2003, s. 13). (17) * Kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (18) * Kahdentoista kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta neuvoston asetukseksi valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten (KOM(2005)0113 – C6-0181/2005 – 2005/0052(CNS))

P6_TA(2006)0075 A6-0027/2006

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2005)0113)(1),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 203 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6-0181/2005),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6-0027/2006),

1.   hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.   täsmentää, että asetusehdotukseen sisältyvät määrärahat ovat vain ohjeellisia, kunnes vuoden 2007 ja sen jälkeisten vuosien rahoitusnäkymistä päästään sovintoon;

3.   kehottaa komissiota seuraavien rahoitusnäkymien hyväksymisen jälkeen vahvistamaan asetusehdotukseen sisältyvät määrät, tai tarvittaessa toimittamaan muutetut määrät Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi, jolloin varmistetaan, että ne ovat määrärahakattojen mukaisia;

4.   pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja Euratomin perustamissopimuksen 119 artiklan toisen kohdan mukaisesti;

5.   pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

6.   pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

7.   pyytää neuvostoa ja komissiota pitämään tätä päätöslauselmaa Euroopan parlamentin kantana, joka on esitetty muutetun oikeusperustan mukaisessa yhteispäätösmenettelyssä;

8.   kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 Otsikko Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS ehkäisytoimien, valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusvälineen perustamisesta vakavia hätätilanteita varten (Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin, missä valmiustoimet ja nopeat avustustoimet mainitaan). Tarkistus 2 Johdanto-osan 1 viite ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan, ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, Tarkistus 3 Johdanto-osan 2 viite ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 203 artiklan, Poistetaan. Tarkistus 4 Johdanto-osan 1 kappale (1)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan u alakohdan nojalla yhteisön toimintaan sisältyvät pelastuspalvelualan toimet. (1)  Vakavat hätätilanteet voivat aiheuttaa vakavia seurauksia sekä ihmisten terveydelle että ympäristölle. Näin ollen tämän välineen on perustuttava EY:n perustamissopimuksen mukaiseen oikeusperustaan – 175 artiklaan 1 kohtaan – joka sisältää sekä ympäristön että ihmisten terveyden suojelemisen. Tarkistus 5 Johdanto-osan 2 kappale (2)  Tämän vuoksi neuvoston päätöksellä 2001/792/EY, Euratom perustettiin yhteisön mekanismi tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa. (2)  Neuvoston päätöksellä 2001/792/EY, Euratom perustettiin yhteisön mekanismi tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa. Tarkistus 6 Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a) Ilmastonmuutos aiheuttaa erittäin kielteisiä ympäristöllisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, joiden seuraukset voivat olla katastrofaalisia. Viime vuosikymmenen aikana säähän liittyvistä luonnononnettomuuksista aiheutuneet taloudelliset tappiot olivat kuusinkertaiset 1960-luvun tasoon verrattuna. Tarkistus 7 Johdanto-osan 2 b kappale (uusi) (2 b) Katastrofiriskien vähentäminen, luonnonkatastrofeille altistumisen vähentäminen mukaan luettuna, on kestävän kehityksen olennainen osa ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen tärkeimpiä ennakkoehtoja. Tarkistus 8 Johdanto-osan 2 c kappale (uusi) (2 c) Maan hallinta ja maankäyttö ovat tärkeä osa katastrofien ehkäisyä ja lieventämistä koskevia toimintalinjoja ja suunnitelmia. Näin ollen suunnitelmissa ja toimintaohjelmissa olisi pantava täytäntöön ympäristön ja luonnonvarojen hallintaa koskevia integroituja lähestymistapoja, joihin sisältyy katastrofiriskien vähentäminen, esimerkiksi integroitu tulvien hallinta ja metsänhoito, asianmukainen kosteikkojen ja muiden herkkien ekosysteemien hallinta sekä riskien arviointi kaupunkialueilla. Tarkistus 9 Johdanto-osan 2 d kappale (uusi) (2 d) EU:n eristyneillä ja syrjäisimmillä alueilla on niiden maantieteellisestä sijainnista, maastosta sekä sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista johtuvia erityispiirteitä ja tarpeita. Näillä piirteillä voi olla haitallinen vaikutus, ne voivat vaikeuttaa avun ja pelastusresurssien perille toimittamista ja luoda näin erityisiä avustustarpeita vakavissa hätätilanteissa. Tarkistus 10 Johdanto-osan 3 kappale (3)  On tarpeen perustaa valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusväline, joka mahdollistaa rahoitustuen antamisen hätätilannevalmiutta ja nopeita avustustoimia koskevien järjestelmien, kuten erityisesti päätöksen 2001/792/EY mukainen järjestelmä, tehostamiseksi. (3)  On tarpeen perustaa ehkäisytoimien, valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusväline, joka mahdollistaa rahoitustuen antamisen hätätilannevalmiutta ja nopeita avustustoimia koskevien järjestelmien, kuten erityisesti päätöksen 2001/792/EY, Euratom nojalla perustetun seuranta- ja tiedotuskeskuksen tehostamiseksi. Tarkistus 11 Johdanto-osan 4 kappale (4)  Tämän rahoitusvälineen avulla yhteisö voi osoittaa selkeästi solidaarisuutta vakavista hätätilanteista kärsiviä maita kohtaan, koska sen avulla voidaan mobilisoida jäsenvaltioiden toimintaresurssit ja näin helpottaa keskinäistä avunantoa. (4)  Tämän rahoitusvälineen avulla yhteisö voi osoittaa selkeästi solidaarisuutta vakavista luonnonkatastrofeista, teollisuusonnettomuuksista ja teknologian aiheuttamista suuronnettomuuksista, meren pilaantuminen ja terroriteot mukaan lukien, aiheutuvista hätätilanteista kärsiviä maita kohtaan sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, koska sen avulla voidaan mobilisoida jäsenvaltioiden toimintaresurssit ja näin helpottaa keskinäistä avunantoa. Tarkistus 12 Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a) ottaa huomioon, että neuvosto on hyväksynyt päätelmät Euroopan pelastuspalveluvalmiuksien kehittämisestä¹, _____________ ¹ EUVL C 304, 1.12.2005, s. 1. Tarkistus 13 Johdanto-osan 4 b kappale (uusi) (4 b) Rahoitusvälinettä olisi voitava käyttää toimiin Euroopan unionin rajojen sisä- ja ulkopuolella sekä solidaarisuussyistä että hädässä olevien EU:n kansalaisten auttamiseksi kolmansissa maissa. Tarkistus 14 Johdanto-osan 4 c kappale (uusi) (4 c) Kun rahoitusvälinettä käytetään Euroopan unionin rajojen ulkopuolella toteutettaviin toimiin, on tärkeää yhteensovittaa toimet Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Tarkistus 15 Johdanto-osan 4 d kappale (uusi) (4 d) Yhteisön toiminnan ei pitäisi vapauttaa vastuusta sellaisia kolmansia osapuolia, jotka saastuttaja maksaa -periaatteen mukaan ovat ensisijaisesti vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Tarkistus 16 Johdanto-osan 4 e kappale (uusi) (4 e) On tarpeen lisätä yhteistyötä, jotta parannettaisiin niitä sotilaallisia voimavaroja koskevan tietokannan tehokkuutta, jotka ovat merkityksellisiä luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien vaatimien pelastuspalveluoperaatioiden kannalta. Tarkistus 17 Johdanto-osan 4 f kappale (uusi) (4 f) Vakavien hätätilanteiden paremman ehkäisyn, niihin varautumisen ja niihin liittyvien avustustoimien helpottamiseksi ja varmistamiseksi on tarpeen toteuttaa laajoja tiedotuskampanjoita sekä yleisölle, erityisesti nuorille, tarkoitettuja koulutusta ja tiedostamisen lisäämistä koskevia aloitteita, tavoitteena lisätä itsesuojelun astetta ja varotoimenpiteitä, joihin ryhdytään katastrofien sattuessa. Tarkistus 18 Johdanto-osan 4 g kappale (uusi) (4 g) Vapaaehtoiset ovat arvokas voimavara katastrofien hallinnassa, he ovat tärkeitä toimijoita pelastuspalveluun liittyvissä toiminnoissa ja tarjoavat lukuisia erilaisia vakaviin hätätilanteisiin varautumiseen ja niihin reagoimiseen liittyviä palveluita joko vapaaehtoisjärjestöjen jäseninä tai yksilöinä. Tarkistus 19 Johdanto-osan 6 a kappale (uusi) (6 a) Solidaarisuuden periaatetta noudattaen EU:n ulkoisiin toimiin on jo vuosien ajan kuulunut solidaarisuuden osoittaminen katastrofeista ja hädästä kärsimään joutuneita kolmansia maita kohtaan; EU:n pelastuspalvelutoiminnan ulottaminen unionin ulkopuolelle tuottaisi lisäarvoa ja parantaisi rahoitusvälineen tehokkuutta. Tarkistus 20 Johdanto-osan 7 kappale (7)  Johdonmukaisuuden vuoksi on asianmukaista, että yhteisön ulkopuolella toteutettavat nopeat avustustoimet kuuluvat vakautusvälineen perustamisesta […] annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o [...]/2005 soveltamisalaan. Samasta syystä sellaisten toimien, jotka kuuluvat terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta tehdyn neuvoston päätöksen [...]/2005 soveltamisalaan tai jotka liittyvät lain ja järjestyksen ylläpitoon ja sisäisen turvallisuuden turvaamiseen, ei pitäisi kuulua tämän rahoitusvälineen soveltamisalaan. (7)  Johdonmukaisuuden vuoksi on asianmukaista, että sellaisten toimien, jotka kuuluvat terrorismin ehkäisemistä, torjuntavalmiutta ja seurausten hallintaa koskevasta erityisohjelmasta tehdyn neuvoston päätöksen [...]/2005 soveltamisalaan tai jotka liittyvät lain ja järjestyksen ylläpitoon ja sisäisen turvallisuuden turvaamiseen, ei pitäisi kuulua tämän rahoitusvälineen soveltamisalaan. Tarkistus 21 Johdanto-osan 9 kappale (9)  Tämän asetuksen mukaiset julkiset hankinnat toteutetaan ja avustukset myönnetään 25 päivänä kesäkuuta 2002 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 mukaisesti. Pelastuspalvelualan toimien erityisluonteesta johtuen on asianmukaista säätää, että avustuksia voidaan myöntää myös luonnollisille henkilöille. (9)  Tämän asetuksen mukaiset julkiset hankinnat toteutetaan ja avustukset myönnetään 25 päivänä kesäkuuta 2002 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 mukaisesti. Pelastuspalvelualan toimien erityisluonteesta johtuen on asianmukaista säätää, että avustuksia voidaan myöntää myös luonnollisille henkilöille ja kansalaisjärjestöille. Tarkistus 22 Johdanto-osan 10 kappale (10)  Kolmansien maiden osallistumisen olisi oltava mahdollista, koska tämä lisäisi rahoitusvälineen toiminnan tehokkuutta. (10)  Kolmansien maiden osallistumisen on toivottavaa, koska kolmansien maiden hätätilanteilla voi olla huomattava vaikutus jäsenvaltioihin ja tällainen osallistuminen myös lisäisi rahoitusvälineen toiminnan tehokkuutta. Tarkistus 23 Johdanto-osan 11 a kappale (uusi) (11 a) Jotta tämä asetus voidaan panna tehokkaasti täytäntöön, komission on tehtävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisimman pian tarkka inventaario Euroopan unionin olemassa olevista pelastuspalveluresursseista (henkilöstö, välineet jne.). Tarkistus 24 Johdanto-osan 12 kappale (12)  Tämän rahoitusvälineen nojalla rahoitustukea saavien toimien täytäntöönpanon riittävän seurannan varmistamiseen olisi varattava asianmukaiset määrärahat. (12)  Tämän rahoitusvälineen nojalla rahoitustukea saavien toimien täytäntöönpanon riittävän seurannan varmistamiseen olisi varattava asianmukaiset määrärahat. Yhteisön rahoitusavun täytäntöönpanossa vaaditaan mahdollisimman suurta avoimuutta kuten myös asianmukaista varojen käytön seurantaa. Tarkistus 25 Johdanto-osan 16 a kappale (uusi) (16 a) Yhteisön pelastuspalvelutoimet täydentävät kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia. Katastrofitilanteet koskevat ensisijaisesti alueita ja kuntia, minkä vuoksi niiden olisi osallistuttava täysimääräisesti pelastuspalvelutoimien suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan. Tarkistus 26 Johdanto-osan 16 b kappale (uusi) (16 b) Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja talousarviomenettelyn parantamisesta 6 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen1 33 kohdan mukainen rahoituskehys sisältyy tähän asetukseen rahoitusvälineen koko voimassaoloajaksi vaikuttamatta kuitenkaan perustamissopimuksessa määriteltyyn budjettivallan käyttäjän toimivaltaan. __________________________ 1 EYVL C 172, 18.6.1999, s. 1. Tarkistus 27 Johdanto-osan 17 kappale (17)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksessa ei anneta muita valtuuksia tämän asetuksen antamiselle kuin EY:n perustamissopimuksen 308 artikla ja Euratomin perustamissopimuksen 203 artikla, Poistetaan. Tarkistus 28 Johdanto-osan 17 a kappale (uusi) (17 a) Euroopan parlamentti on hyväksynyt useita luonnononnettomuuksista koskevia päätöslauselmia, mukaan lukien 8 päivänä syyskuuta 2005 hyväksytty päätöslauselma1, jossa Euroopan parlamentti kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tiiviimpää yhteistyötä pelastuspalvelun alalla luonnonkatastrofeissa, jotta niiden tuhoisat vaikutukset voidaan pyrkiä ennakoimaan ja minimoimaan varmistamalla kyseisille yksiköille tarvittavat välineet varhaisvaroitukseen, koordinointiin ja logistiikkaan erityisesti järjestämällä lisävaroja pelastuspalveluun suuronnettomuuksissa. ______ 1 Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0334, 9 kohta. Tarkistus 29 1 artiklan 1 kohta Tällä asetuksella perustetaan 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi ajanjaksoksi valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusväline, jäljempänä 'rahoitusväline' tukemaan ja täydentämään jäsenvaltioiden toimia ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi vakavissa hätätilanteissa. Tällä asetuksella perustetaan 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliseksi ajanjaksoksi valmiustoimien ja nopeiden avustustoimien rahoitusväline, jäljempänä 'rahoitusväline' tukemaan ja täydentämään jäsenvaltioiden toimia ihmisten, kansanterveyden ja turvallisuuden, ympäristön, omaisuuden ja kulttuuriperinnön suojelemiseksi vakavissa hätätilanteissa. Tarkistus 30 1 artiklan 2 kohta Asetuksessa vahvistetaan säännöt rahoitusvälineen mukaisen rahoitustuen myöntämiseksi toimille, joilla parannetaan yhteisön hätätilannevalmiutta vakavien hätätilanteiden osalta. Asetuksessa vahvistetaan säännöt rahoitusvälineen mukaisen rahoitustuen ja teknisen avun myöntämiseksi toimille, joilla parannetaan yhteisön vahingontorjuntakykyä ja hätätilannevalmiutta vakavien hätätilanteiden osalta pilottihankkeiden muodossa kehittämällä yleistä eurooppalaista etua koskevia aihekokonaisuuksia ja/tai edistämällä asianmukaisten verkkojen vahvistamista tai perustamista Euroopan tasolla. Tarkistus 31 1 artiklan 3 kohta Asetuksessa on myös erikoissäännöksiä rahoitustuesta, jota voidaan myöntää vakavissa hätätilanteissa nopeiden ja tehokkaiden avustustoimien helpottamiseksi. Asetuksessa on myös erikoissäännöksiä rahoitustuesta ja teknisestä avusta, jota voidaan myöntää vakavissa hätätilanteissa nopeiden ja tehokkaiden avustustoimien helpottamiseksi. Tarkistus 32 1 artiklan 3 a kohta (uusi) Asetuksessa myös edellytetään tarkastelemaan kattavasti vaaran aiheuttajia ja laatimaan luettelo vaaran aiheuttajista (kuten vaarallisten aineiden varastoista) sekä keinoista ja resursseista, joita voidaan käyttää erityyppisten vakavien hätätilanteiden käsittelemiseen, ja toimista, joilla voidaan helpottaa asiaa koskevan tiedon välittämistä jäsenvaltioiden kesken. Tarkistus 33 2 artiklan 1 kohta 1.  Tätä asetusta sovelletaan vakaviin hätätilanteisiin varautumiseen niiden luonteesta riippumatta. 1.  Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin 3 artiklan 1 kohdan mukaisten yhteisön alueella ja sen ulkopuolella sattuvien vakavien hätätilanteiden muotojen ehkäisemiseen, niihin varautumiseen ja niitä koskeviin nopeisiin avustustoimiin siten, että kansanterveyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Sitä sovelletaan myös yhteisön alueella ja päätöksellä 2001/792 perustettuun yhteisön rahoitusvälineeseen osallistuvien valtioiden alueella sattuvien vakavien hätätilanteiden välittömien seurausten hallintaan. Sitä sovelletaan myös yhteisön alueella ja sen ulkopuolella sattuvien vakavien hätätilanteiden välittömien seurausten hallintaan. Sitä sovelletaan lisäksi vakavien hätätilanteiden aiheuttamiin kansanterveysvaikutuksiin varautumiseen ja niihin liittyviin nopeisiin avustustoimiin. Tarkistus 34 2 artiklan 1 a kohta (uusi) 1 a. Rahoitusvälineen toimintatavassa on otettava huomioon asiaankuuluva paikallinen ulottuvuus. Komission ja jäsenvaltioiden on, jäsenvaltioiden lainsäädännön sen salliessa, toimittava mahdollisimman tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa rahoitusvälineen määrittelyn ja hallinnon osalta. Tarkistus 75 2 a artikla (uusi) 2 a artikla Kesto ja budjettivarat Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen ja sen soveltaminen päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Ohjeellisiksi rahoituspuitteiksi tämän välineen toteuttamista varten vahvistetaan 1 päivänä tammikuuta 2007 alkavalle ja 31 päivänä joulukuuta 2013 päättyvälle ajanjaksolle (seitsemän vuotta) 278 000 000 EUR. Tarkistus 36 3 artiklan 1 alakohta (1) 'vakavalla hätätilanteella' mitä tahansa tilannetta, jolla on tai jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia ihmisiin, omaisuuteen tai ympäristöön ja jonka johdosta voidaan toimittaa avunpyyntö; (1) 'vakavalla hätätilanteella' mitä tahansa luonnonkatastrofeista, teollisuusonnettomuuksista ja teknologian aiheuttamista suuronnettomuuksista, meren pilaantuminen ja terroriteot mukaan lukien, aiheutuvaa tapahtumaa tai tilannetta, jolla on tai jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia ihmisiin, kansanterveyteen ja turvallisuuteen, omaisuuteen, kulttuuriperintöön tai ympäristöön; Tarkistus 37 3 artiklan 1 a alakohta (uusi) (1 a) 'ehkäisytoimilla' tarkoitetaan kaikkia toimia, joilla todellisuudessa vältetään vaaratilanteiden kielteiset vaikutukset sekä kaikkia keinoja, joilla luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit minimoidaan; Tarkistus 38 3 artiklan 3 alakohta (3) 'valmiustoimilla' mitä tahansa toimia, jotka toteutetaan ennakolta tehokkaiden avustustoimien varmistamiseksi. (3) 'valmiustoimilla' mitä tahansa toimia, jotka toteutetaan ennakolta tehokkaiden avustustoimien varmistamiseksi, ja joilla torjutaan luonnonkatastrofien, teollisuusonnettomuuksien ja ympäristötuhojen vaikutuksia, oikea-aikaiset ja tehokkaat varhaisvaroitukset mukaan lukien; Tarkistus 39 3 artiklan 3 a alakohta (uusi) (3 a) 'varhaisvaroituksella' oikea-aikaista ja tehokasta tietoa, jonka perusteella voidaan ryhtyä toimiin riskien välttämiseksi tai vähentämiseksi ja varmistaa valmius tehokkaan avun antamiseen; Tarkistus 40 3 artiklan 3 b alakohta (uusi) (3 b) 'inventaariolla' Euroopan unionissa olevien pelastuspalveluvälineiden ja henkilöresurssien luettelointia. Euroopan komissio saattaa kyseisen luettelon säännöllisesti ajan tasalle. Tarkistus 41 3 a artikla (uusi) 3 a artikla Syrjäiset alueet Tässä asetuksessa tarjotaan riittävää ja yhtäläistä avustusta kaikille alueille varmistaen, että kansalaiset, jotka elävät syrjäisimmillä alueilla, eristyneillä alueilla, saaristoalueilla tai syrjäisillä alueilla, joille on vaikea päästä, nauttivat samanlaisesta turvallisuuden tasosta kuin muilla EU:n alueilla. Erikoistuneita toimintaryhmiä olisi oltava saatavilla tällaisia alueita varten. Tarkistus 42 4 artiklan johdantokappale Rahoitusvälineestä voidaan antaa rahoitustukea seuraaville toimille: Rahoitusvälineestä voidaan antaa rahoitustukea muiden muassa seuraaville toimille sekä Euroopan unionin rajojen sisä- että ulkopuolella: Tarkistus 43 4 artiklan 1 alakohta (1) selvitykset, kartoitukset, mallintaminen sekä skenaarioiden ja valmiussuunnitelmien laatiminen, (1) selvitykset, kartoitukset, mallintaminen sekä pelastuspalvelutoimia koskevien skenaarioiden ja valmiussuunnitelmien laatiminen, Tarkistus 44 4 artiklan 2 alakohta (2) valmiuksien kehittämisapu, (2) valmiuksien kehittämisapu ja toimien koordinointiapu, Tarkistus 45 4 artiklan 3 alakohta (3) koulutus, harjoitukset, työpajat, henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto, (3) koulutus, kokoukset, harjoitukset, työpajat, henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto, Tarkistus 46 4 artiklan 3 a alakohta (uusi) (3 a) vakaviin hätätilanteisiin liittyviin ehkäisytoimiin, valmiustoimiin ja nopeisiin avustustoimiin osallistuvan henkilöstön erikoiskoulutus, jotta he pystyvät paremmin vastaamaan vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin, Tarkistus 47 4 artiklan 4 alakohta (4) demonstraatiohankkeet, (4) demonstraatiohankkeet ja -ohjelmat, Tarkistus 48 4 artiklan 5 alakohta (5) teknologiansiirrot, (5) tiedon, teknologian ja asiantuntemuksen siirtäminen sekä saatujen kokemusten ja parhaiden käytäntöjen keskinäinen jakaminen, Tarkistus 49 4 artiklan 6 alakohta (6) tietoisuuden lisääminen ja tulosten levittäminen, (6) tietoisuuden lisääminen ja tulosten levittäminen erityisesti kaikkien valppauden varmistamiseksi, Tarkistus 50 4 artiklan 6 a alakohta (uusi) (6 a) hälytys-, varhaisvaroitus- ja avustustoimiin liittyvien järjestelmien verkottaminen, Tarkistus 51 4 artiklan 9 alakohta (9) turvallisten viestintäjärjestelmien - ja välineiden perustaminen ja ylläpito, (9) luotettavien ja turvallisten viestintäjärjestelmien - ja välineiden perustaminen ja ylläpito, Tarkistus 52 4 artiklan 12 alakohta (12) asiantuntijoiden, yhteyshenkilöiden ja tarkkailijoiden lähettäminen paikan päälle, (12) asiantuntijoiden, yhteyshenkilöiden ja tarkkailijoiden, asianmukaiset varat ja tarvikkeet mukaan lukien, lähettäminen paikan päälle, Tarkistus 53 4 artiklan 1 a alakohta (uusi) (12 a) paikallisen riskien arvioinnin ja katastrofivalmiusohjelmien ja kouluissa sekä korkeamman asteen koulutuslaitoksissa tapahtuvan toiminnan täytäntöönpanon sekä muiden nuorille henkilöille ja lapsille tietoa välittävien kanavien käytön edistäminen, Tarkistus 54 4 artiklan 14 a alakohta (uusi) (14 a) vakavia hätätilanteita koskevien valmiustoimien ja avustustoimien lähestymistapojen, menettelyjen ja keinojen yhdenmukaistamisen edistäminen; Tarkistus 55 4 artiklan 14 b alakohta (uusi) (14 b) kumppanuuksien kehittäminen sellaisten alueiden välillä, joilla on samanlaiset katastrofiriskit, hätätilanteiden hallintaa koskevan taitotiedon vaihtamiseksi. Tarkistus 56 5 artiklan 4 a alakohta (uusi) (4 a) kokemuksen ja parhaiden käytäntöjen tunnistamisen sekä täytäntöönpanon yhdistäminen koskien kansallisia, alueellisia ja paikallisia aloitteita, joita toteutetaan luonnonkatastrofien, teollisuusonnettomuuksien ja teknologian aiheuttamien suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi, Tarkistus 57 5 artiklan 4 b alakohta (uusi) (4 b) kokemuksen ja parhaiden käytäntöjen täytäntöönpanon yhdistäminen koskien aloitteita, joita toteutetaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja jotka on suunnattu yleisölle ja erityisesti nuorille henkilöille, tavoitteena itsesuojelun tason lisääminen, Tarkistus 58 5 artiklan 5 alakohta (5) vakavien hätätilanteiden välittömien vaikutusten hallintaa ja siihen liittyvää tekniikkaa koskevan taitotiedon ja kokemusten vaihdon vilkastuttaminen, edistäminen ja tukeminen, (5) vakavien hätätilanteiden välittömien vaikutusten hallintaa ja siihen liittyvää tekniikkaa, henkilöstöä ja erityisesti ehkäisytoimia koskevan taitotiedon ja kokemusten vaihdon vilkastuttaminen, edistäminen ja tukeminen, Tarkistus 59 5 artiklan 9 alakohta (9) siirrettävien laboratorioiden ja korkeat turvallisuusvaatimukset täyttävien siirrettävien laitteistojen saatavuuden ja kuljetuksen varmistaminen. (9) erityisten pelastuspalvelutekniikoiden ja -laitteiden, kuten siirrettävien laboratorioiden ja korkeat turvallisuusvaatimukset täyttävien siirrettävien laitteistojen saatavuuden ja kuljetuksen varmistaminen. Tarkistus 60 5 artiklan 1 a kohta (uusi) Tämän asetuksen mukaisesti rahoitettujen toimien oikeudellisten puitteiden on tarpeen vaatiessa sallittava kyseisten alojen täyttää uudet velvollisuudet ja vaadittava, että kaikissa suoritettavissa toimissa noudatetaan tiukasti perusoikeuksia. Tarkistus 61 5 a artikla (uusi) 5 a artikla Toimien yhteenkuuluvuus ja yhteensovittaminen Komissio varmistaa, että rahoitusväline ja hälytys-, varhaisvaroitus- ja avustustoimiin liittyvät järjestelmät ovat tehokkaita ja kytketty yhteen muiden yhteisön varoitusjärjestelmien kanssa. Tarkistus 62 5 b artikla (uusi) 5 b artikla Toimien laatu Komissio turvaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimien laadun hälytys-, varhaisvaroitus- ja avustustoimien seurannan, yhteensovittamisen ja arvioinnin avulla sen varmistamiseksi, että rahoitusväline toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkistus 63 5 c artikla (uusi) 5 c artikla Vapaaehtoiset Vapaaehtoisten vakavia ihmisen aiheuttamia katastrofeja tai luonnonkatastrofeja koskevat valmius- ja avustustoimet toteutetaan aina paikallisen sääntömääräisen viranomaisen ohjauksessa ja valvonnassa ja vapaaehtoisten on saatava erityiskoulutusta, joka lisää heidän kykyään tunnistaa vakavat hätätilanteet tai katastrofitilanteet, reagoida niihin ja toipua niistä. Tarkistus 64 7 artiklan 4 kohta 4.  Vuosittaiset työohjelmat hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. 4.  Vuosittaiset työohjelmat hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Hyväksymisen jälkeen vuosittaiset työohjelmat toimitetaan budjettivallan käyttäjälle tiedoksi. Tarkistukset 65 ja 66 8 a artikla (uusi) 8 a artikla Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen kanssa Päällekkäisyyden vähentämiseksi, keskinäisesti jaettuihin tietoihin perustuvien tehokkaiden pelastustoimien organisoimiseksi ja kaikkien voimavarojen käytön optimoimiseksi olisi luotava tiiviimpiä yhteyksiä ja tehostettua, jäsennettyä ja jatkuvaa yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Jos rahoitusvälineen puitteissa toteutetaan toimia Euroopan unionin rajojen ulkopuolella, ne on yhteensovitettava Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Tarkistus 67 9 artiklan 1 a kohta (uusi) 1 a. Jos 1 kohdan mukaisesti toimitetuista tiedoista käy ilmi, että rahoitustukea on saatu muista lähteistä, rahoitusvälineestä maksettava tuki rajoitetaan enintään toimen siihen osaan, jolle ei ole vielä saatavilla muuta rahoitusta. Tarkistus 68 9 artiklan 2 kohta 2.  Toteutuksessa pyritään yhteisvaikutukseen ja täydentävyyteen muiden yhteisön välineiden kanssa. 2.  Toteutuksessa pyritään yhteisvaikutukseen, johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen muiden yhteisön rahoitusvälineiden kanssa, muun muassa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston, vakautusvälineen ja humanitaarisen avun pääosaston (ECHO) kanssa, jotta vältetään päällekkäisyyttä sekä varmistetaan optimaalinen lisäarvo ja resurssien käyttö. Tämä koskee erityisesti komission päätösehdotuksen mukaista rahoituksen myöntämistä valmiustoimia terrorismin torjunnan vahvistamiseksi sisältävälle pilottihankkeelle, jolla rahoitetaan suojattua nopeaa yleishälytysjärjestelmää (ARGUS) ja Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojeluohjelmaa (EPCIP), jotta voidaan taata yhtenäisyys kriittisen infrastruktuurin suojelun ja pelastuspalvelun alalla. Tarkistus 69 10 artiklan 1 kohdan 2 alakohta Tällaisia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat etenkin selvityksistä, kokouksista, tiedotuksesta, julkaisuista, tietojenvaihdossa käytettävistä tietoteknisistä verkoista (ja niihin liittyvistä laitteista) sekä muusta teknisestä ja hallinnollisesta avusta, johon komissio voi joutua turvautumaan tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Tällaisia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat etenkin selvityksistä, kokouksista, tiedotuksesta, julkaisuista, tietojenvaihdossa käytettävistä tietoteknisistä verkoista (ja niihin liittyvistä laitteista) sekä muusta teknisestä ja hallinnollisesta sekä henkilöstöön liittyvästä avusta, johon komissio voi joutua turvautumaan tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi. Tarkistus 70 10 a artikla (uusi) 10 a artikla Toimien täytäntöönpano ja komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö 1.  Komissio varmistaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa rahoitusvälineen nojalla toteutettavien toimien ja toimenpiteiden täytäntöönpanon 13 artiklan säännösten mukaisesti varmistaen sen harmonisen ja tasapainoisen kehittymisen. 2.  Täytäntöönpanon tukemiseksi komissio varmistaa vakavia hätätilanteita koskevien hälytys-, varhaisvaroitus- ja nopeiden avustustoimien verkostojen ja järjestelmien yhteensovittamisen ja integroimisen. 3.  Komissio ja jäsenvaltiot ryhtyvät toimiin vastaavien toimivaltuuksiensa puitteissa varmistaakseen rahoitusvälineen tehokkaan toiminnan ja kehittääkseen yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla mekanismeja rahoitusvälineen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ne turvaavat niitä toimia koskevan asianmukaisen tiedottamisen, joita tuetaan rahoitusvälineestä, ja laajimman mahdollisen osallistumisen toimiin, joita paikalliset ja alueelliset viranomaiset sekä kansalaisjärjestöt panevat täytäntöön. Tarkistus 71 12 artiklan 4 kohta 4.  Jos määräaikoja ei noudateta tai jos jonkin toimen toteutuksen edistyminen ei anna perusteita kuin osaan myönnetystä rahoitustuesta, komissio pyytää edunsaajaa esittämään komissiolle selvityksen asiasta tietyssä määräajassa. Jos edunsaaja ei anna tyydyttävää vastausta, komissio voi peruuttaa taloudellisen avustuksen loppuosan ja vaatia jo maksettujen erien palauttamista. 4.  Jos määräaikoja ei noudateta tai jos jonkin toimen toteutuksen edistyminen ei anna perusteita kuin osaan myönnetystä rahoitustuesta, komissio pyytää edunsaajaa esittämään komissiolle selvityksen asiasta tietyssä määräajassa. Jos edunsaaja ei anna tyydyttävää vastausta, komissio voi pyytää täsmennystä tai lisäselvityksiä. Jos tyydyttävää vastausta ei edelleenkään anneta, komissio peruuttaa taloudellisen avustuksen loppuosan ja vaatia jo maksettujen erien palauttamista. Tarkistus 72 13 artiklan 1 kohta 1.  Komissiota avustaa komitea, jäljempänä 'komitea', joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. 1.  Komissiota avustaa komitea, jäljempänä 'komitea', joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista, paikallisten ja alueellisten viranomaisten edustajat mukaan lukien, ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Tarkistus 73 14 artiklan 2 kohdan a alakohta (a) väliarviointikertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanossa saavutetuista tuloksista sekä täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010, (a) väliarviointikertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanossa saavutetuista tuloksista sekä täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010; tämän kertomuksen on erityisesti sisällettävä tietoja, jotka liittyvät toimitettuihin hakemuksiin, tehtyihin tukipäätöksiin ja myönnetyn taloudellisen avun lopettamiseen, Tarkistus 74 14 artiklan 2 a kohta (uusi) 2 a. Komissio sitoutuu tarjoamaan pikaisesti jatkoa tälle ensimmäiselle pääasiassa rahoitusta koskevalle aloitteelle antamalla mahdollisimman pian Euroopan parlamentille ehdotuksensa tarkistuksiksi päätökseen 2001/792/EY.

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta (2005/2121(INI))

P6_TA(2006)0076 A6-0022/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 111 artiklan 4 kohdan yhteisön edustuksesta ja asemasta kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliittoon liittyvillä aloilla,

–   ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 1998 tekemän ehdotuksen neuvoston päätökseksi yhteisön edustamisesta kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliittoon liittyvissä asioissa (KOM(1998)0637),

–   ottaa huomioon Wienissä 11. ja 12. joulukuuta 1998 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon 23. lokakuuta 2001 antamansa päätöslauselman kansainvälisen valuuttajärjestelmän toiminnan parantamisesta ja tulevien kriisien välttämisestä(1),

–   ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2003 antamansa päätöslauselman euroalueen kansainvälisestä asemasta(2) ja tulevien vuosien ennakoitavan kehityksen,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimitusjohtajan 15. syyskuuta 2005 antaman kertomuksen valuuttarahaston keskipitkän aikavälin strategiasta(3),

–   ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2005 pidetyn G8-maiden valtionvarainministerien kokouksen päätökset köyhien maiden velkojen anteeksiantamisesta,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan, jossa määrätään johdonmukaisuudesta sellaisten politiikkojen välillä, joita Euroopan unioni toteuttaa ja jotka ovat omiaan vaikuttamaan kehitysmaihin ja kehitysyhteistyön tavoitteisiin,

–   ottaa huomioon Brysselissä 16. ja 17. kesäkuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Maailmanpankin raportin kehityksestä maailmassa vuonna 2006,

–   ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon "Ehdotus neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi: Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikka – "Eurooppalainen konsensus" (KOM(2005)0311),

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhannen julistuksen, jossa määritellään vuosituhannen kehitystavoitteet, jotka ovat koko kansainvälisen yhteisön hyväksymiä keinoja köyhyyden poistamiseksi,

–   ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi(4),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman "Global Call to Action Against Poverty -kampanja: köyhyyden poistaminen"(5),

–   ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta "Eurooppalainen konsensus"(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A6-0022/2006),

A.   ottaa huomioon, että Bretton Woods -järjestelmän instituutioiden asema on muuttunut sen jälkeen, kun ne perustettiin ja niiden tehtäväksi annettiin kasvun, kehityksen ja taloudellisen vakauden edistäminen; katsoo, että on tarpeen edistää vakaata ja yhteisvastuullista kansainvälistä talous- ja rahajärjestelmää,

B.   ottaa huomioon, että eri jäsenvaltioiden äänioikeuksiin tai maksuosuuteen perustuva painoarvo ei enää vastaa niiden suhteellista painoarvoa ja ettei Euroopan yhteisön asema Bretton Woods -instituutioissa vastaa täysin sen painoarvoa maailmantaloudessa ja kansainvälisissä vaihtosuhteissa siitä huolimatta, että se rahoittaa merkittävällä tavalla kyseisten instituutioiden toimintaa,

C.   ottaa huomioon, että edellä mainituissa Wienissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä, joissa vahvistetaan, että Kansainvälinen valuuttarahasto on kansainvälisen valuutta- ja rahoitusjärjestelmän kulmakivi, otsikkojen "Eurooppa maailmanlaajuisena toimijana" ja "Yksimielisenä esiintyminen" alla korostetaan, että "on välttämätöntä, että yhteisö osallistuu täysipainoisesti kansainvälisen raha- ja talouspolitiikan yhteistyöhön sellaisilla foorumeilla kuin G7-ryhmä ja kansainvälinen valuuttarahasto", ja katsotaan, että "EKP:lle [Euroopan keskuspankille] olisi rahapolitiikan alalla toimivaltaisena yhteisön elimenä annettava tarkkailija-asema kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnassa" ja että "Euroopan yhteisön / EMU:n näkemykset muista EMU:n kannalta erityisen tärkeistä kysymyksistä esittäisi kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnassa euroalueen puheenjohtajana toimivan jäsenvaltion johtokunnan jäsenen toimiston asianomainen jäsen, jota komission edustaja avustaa", kun taas edellä mainitun 9. marraskuuta 1998 tehdyn komission ehdotuksen 1 artiklassa ehdotetaan, että neuvosto edustaisi yhteisöä talous- ja rahaliittoon liittyvissä asioissa kansainvälisellä tasolla yhdessä komission ja Euroopan keskuspankin kanssa,

D.   ottaa huomioon erityisesti sen, että Euroopan yhteisön ja euroalueen koordinoinnin puute sekä useisiin maaryhmiin (vaalipiireihin) hajaantunut edustus aiheuttaa sen, että jäsenvaltioiden painoarvo Kansainvälisen valuuttarahaston päätöksenteossa ei vastaa niiden taloudellista painoarvoa,

E.   ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto on vastuussa osakkeenomistajilleen (eli kansallisille hallituksille) ja kyseisten osakkeenomistajien vastuulla puolestaan on vastata toiminnasta valitsijakunnalleen,

F.   ottaa huomioon, että Kansainvälisen valuuttarahaston toteuttama vakautuspolitiikka on välttämätöntä vakaan perustan luomiseksi kyseisten maiden kasvulle, vaikka sillä ei ole aina saavutettu odotettuja tavoitteita; katsoo, että toteutetut sopeutusohjelmat edellyttävät perusteellisempaa selvitystä, jotta ne saavat kaikkien kansallisten toimijoiden hyväksynnän, ja että niiden seurantaan on sovellettava avointa demokraattista valvontaa,

G.   ottaa huomioon, että vaikka on vaikea sovittaa yhteen valtioiden vastuuvelvollisuus sekä tukitoimenpiteisiin ja velan vähentämiseen liittyvät toisinaan lukuisat, erityisesti hallinnon parantamiseen tähtäävät ehdot, ne ovat avoimuuden vuoksi välttämättömiä,

H.   ottaa huomioon, että Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävä on muodostunut kehitysmaissa merkittäväksi ja sen on täytynyt mukauttaa toimintaansa tätä vastaavasti; katsoo kuitenkin, että köyhimpien maiden kehitystä on tuettava ottamalla käyttöön uusia välineitä, joilla velkakantaa pienennetään tehokkaasti, ja kehittämällä innovatiivisia välineitä kehitysyhteistyön ja köyhyyden torjuntatyön rahoittamiseksi vuosituhattavoitteiden mukaisesti; katsoo, että tällainen toiminta edellyttää Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Yhdistyneiden Kansakuntien elinten tehtävien selkeää ja tehokkaampaa jakamista sekä erittäin tehokasta koordinointia ja yhteistyötä,

I.   ottaa huomioon, että edellä mainituissa Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä korostetaan olevan tärkeää, että "Euroopan unioni ottaa edelleen huomioon kehitysyhteistyötavoitteet kaikissa toteuttamissaan politiikoissa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin" ja että "globalisaation sosiaalinen ulottuvuus otetaan huomioon politiikan eri aloilla ja kansainvälisessä yhteistyössä",

1.   katsoo, että Kansainvälisellä valuuttarahastolla on edelleen merkittävä asema tasapainoisen talouskasvun ja valuuttakurssivakauden edistämisessä, kansainvälisen kaupan helpottamisessa ja jäsenvaltioiden globaaleihin markkinoihin mukautumiskyvyn edistämisessä sekä maksutasevaikeuksissa kamppailevien jäsenvaltioiden tukemisessa;

2.   pitää vireillä olevaa Kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategista tarkistamista myönteisenä; tukee Kansainvälisen valuuttarahaston toimintalinjojen suuntaamista sen perustehtävään, joka on maailmanlaajuisten valuuttakurssivaihteluiden vakauttaminen ja viime käden lainananto maille, joilla on vakavia maksutaseongelmia;

3.   toteaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät ovat muuttuneet sen perustamisen jälkeen, mutta sen hallintoa ei ole uudistettu perinpohjaisesti; katsoo, että vaikka rahoitusosuuksia ja perusäänioikeuksien myöntämistä koskevaa yhtenäistä järjestelmää on tarkistettu toistuvasti, pääoman ja äänioikeuksien jako on vuosien mittaan jäänyt jälkeen muusta kehityksestä; kehottaa näin ollen Kansainvälistä valuuttarahastoa tutkimaan legitimiteettinsä parantamiseksi, kuinka rahoitusosuudet ja äänioikeudet sen päätöksentekoelimissä voitaisiin jakaa siten, että ne heijastaisivat paremmin kansainvälisen talouden tilaa ja että kehitysmaiden ja nopean talouskasvun maiden painoarvo olisi asianmukainen;

4.   tähdentää, että suurimpia syitä siihen, että kehitysmaat eivät saa ääntään kuuluviin Kansainvälisessä valuuttarahastossa siinä määrin kuin niiden väestömäärä edellyttäisi, on se, että niillä ei ole riittävästi ääniä hallintoneuvostossa (jäsenistä 25 prosenttia on Afrikan maita, mutta niillä on vain 4 prosenttia äänistä), eikä niillä ole myöskään inhimillisiä, teknisiä ja institutionaalisia valmiuksia osallistua neuvotteluihin ja päätöksentekoon asianmukaisesti;

5.   toteaa, että Kansainvälinen valuuttarahasto on ulottanut suosituksensa koskemaan myös sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa ja että ne liittyvät välittömästi rakennepolitiikkaan; korostaa, että makrotaloudellinen vakaus on välttämätön edellytys näiden politiikan alojen myönteiselle kehitykselle; suosittelee, että näiden politiikan alojen määrittelystä vastaavien eri elinten toimintaa koordinoitaisiin paremmin;

6.   katsoo, että erioikeuksiensa vuoksi Kansainvälisen valuuttarahaston on otettava palvelukseensa taustoiltaan erilaista henkilöstöä varmistaen samalla osaamisen säilymisen, jotta se voi osallistua ratkaisevalla tavalla vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen;

7.   toteaa, että pääomamarkkinoiden vähittäisen avautumisen ja pääomaliikkeiden vapauttamisen vuoksi on vaikeata välttää taloudellisten kriisien esiintyminen; korostaa näin ollen, että Kansainvälisen valuuttarahaston on valvottava järjestelmällisesti kaikkia jäsenmaita;

8.   katsoo, että maailmantilanteen jatkuminen epävakaana vaihdon ja valuuttakurssien osalta edellyttää Kansainvälisen valuuttarahaston valvontatehtävien lisäämistä, mikä on tärkeää sekä maailmanlaajuisen rahoituksellisen epävakauden ennustamisessa ja sen korjaamisessa että yksittäisten maiden neuvomisessa menettelytavoissa, jotka liittyvät rahoitusvakauteen, talouskasvuun, valuuttakursseihin ja varantojen kertymiseen; katsoo, että Kansainvälinen valuuttarahasto voi harjoittaa järjestelmällistä valvontaa ja neuvontaa toimissa, joiden avulla voidaan ehkäistä rahoituskriisit ainoastaan, jos jäsenmaat toimittavat säännöllisesti kattavia tilastoja esimerkiksi valuuttavarannoista ja liikkeellä olevan rahan määrästä;

9.   painottaa, että EU:ta Kansainvälisessä valuuttarahastossa edustettaessa kannanottoja on koordinoitava tehokkaammin; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään yhden yhteisen vaalipiirin luomiseksi, joka ensi alkuun voisi olla eurovaalipiiri, jotta pitkällä aikavälillä saataisiin yksi yhteinen eurooppalainen edustaja toimimaan Euroopan parlamentin valvonnan alaisena sekä Ecofin-neuvoston puheenjohtajan että komission puolesta;

10.   toteaa, että Kansainvälisen valuuttarahaston sopeutuspolitiikoilla ei ole aina kyetty estämään kriisien leviämistä ja uusiutumista; pahoittelee tässä yhteydessä epäonnistuneita yrityksiä edistää taloudellisesti terveellä pohjalla olevia kriisin ehkäisytoimia; muistuttaa, ettei inflaatio ole kehitysmaiden ainoa taloudellinen ongelma ja että Kansainvälisen valuuttarahaston politiikka pitäisi kytkeä makrotaloudellisen vakauden ja kestävän kasvun tavoitteeseen; ehdottaa, että ehdot määritettäisiin tehostetussa yhteistyössä YK:n erityiselinten kanssa ja ne koordinoitaisiin kansainvälisten avunantajien kesken;

11.   toteaa, että järkevä makrotalouspolitiikka on olennaisen tärkeätä kestävän kasvun kannalta; toteaa näin ollen, että makrotalouden vakaus ei ole vastoin kasvun tasapainoista jakautumista;

12.   myöntää, että Kansainvälisen valuuttarahaston ehdot ovat olleet joissakin tapauksissa liian joustamattomia, eivätkä ne ole aina vastanneet paikallisia erityisoloja; korostaa kuitenkin tarvetta käyttää lainavarat asianmukaisesti ottaen huomioon avunsaajamaan demokraattisesti valittujen instituutioiden mielipiteen;

13.   antaa tunnustusta meneillään olevalle prosessille, jolla tarkistetaan Kansainvälisen valuuttarahaston asettamia ehtoja alhaisen tulotason maille myönnettäville lainoille; suosittelee tukeutumaan tarkistamisessa ennen kaikkea siihen, että kaiken Kansainvälisen valuuttarahaston alhaisen tulotason maille myöntämän lainoituksen tavoitteena on köyhyyden vähentäminen;

14.   korostaa, että kehitystyön ytimenä on oltava kumppanimaan omistajuutta koskeva periaate; kehottaa siksi IMF:ää tunnustamaan lainaehtoja harkitessaan täysipainoisesti, että köyhyyden poistaminen on asetettava etusijalle, ja pidättymään kaikesta, mikä saattaa vaikeuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista;

15.   kehottaa vapauttamaan kehitysmaiden talousjärjestelmät vähitellen, jaksottaisesti ja vakaasti niin, että vapauttamisessa otetaan huomioon kyseisten maiden toimielinten valmiudet, jolloin pääomanliikkeitä on mahdollista hallita tehokkaasti;

16.   tukee kantaa, jonka mukaan Kansainvälisen valuuttarahaston olisi tehostettava keskittymistään rahoitus- ja pääomamarkkinoiden kehitykseen ja sen sekä maan sisäiseen että globaaliin rahoitusvakauteen kohdistuvien vaikutusten analysointiin;

17.   korostaa, ettei kehitysmaiden pitäisi avata markkinoitaan kokonaan ja rajoituksetta ulkomaiselle tuonnille ja niille olisi annettava mahdollisuus säilyttää tiettyjen teollisuudenalojen määräaikainen suojelujärjestelmä vakaan kehityksen edesauttamiseksi; kehottaa Kansainvälisen valuuttarahaston johtokunnassa toimivia eurooppalaisia johtajia varmistamaan, etteivät jäljelle jäävät ehdot aja alhaisen tulotason maita avaamaan yksipuolisesti markkinoita WTO-neuvottelujen ulkopuolella tai ehkäise niiden mahdollisuuksia neuvotella WTO:n puitteissa omin ehdoin siitä, kuinka laajaan markkinoiden avaamiseen ne ovat valmiita sitoutumaan; pyytää lisäksi Kansainvälistä valuuttarahastoa huolehtimaan kauppaan liittyvien ehtojen tarkistamisen yhteydessä riittävästä joustavuudesta, joka antaa edunsaajamaille mahdollisuuden säädellä markkinoiden avaamista kaupalle; katsoo, että täysimääräinen integroituminen maailmanmarkkinoihin tarjoaa huomattavia kasvumahdollisuuksia kehitysmaille, äskettäin teollistuneille maille sekä teollisuusmaille;

18.   pyytää Kansainvälistä valuuttarahastoa jatkamaan ponnistelujaan avoimuuden lisäämiseksi ja sen tehtäviä sekä kansainvälisen rahoituspolitiikan muuttuvia olosuhteita vastaavan institutionaalisen rakenteen luomiseksi; pitää valitettavana, etteivät kansalaisjärjestöt ja kansalliset parlamentit osallistu riittävän aktiivisesti ehtojen määrittämiseen; korostaa, että kansallisten edustajien tehtävänä on laatia ja omaksua perustavanlaatuiset taloudelliset päätökset, joihin kuuluvat esimerkiksi kehitystä ja köyhyyden torjumista koskeva strategia;

19.   korostaa Kansainvälisen valuuttarahaston keskeistä roolia köyhyyden torjuntaan tarkoitettujen eurooppalaisten ja kansallisten politiikkojen yhtenäistämisessä maailmanlaajuisella strategialla, joka perustuu ajatukselle, että valuutta- ja rahapolitiikat eivät ole tavoite sinällään, vaan väline köyhyyden torjumiseksi;

20.   kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita käyttämään olemassa olevaa maaryhmäkohtaista järjestelyä (vaalipiirijärjestely) varmistaakseen, että ne ryhmät, joihin jäsenvaltiot kuuluvat, kannustavat painokkaasti kehityssuunnitelmaa, joka perustuu vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä, ja että kyseiset ryhmät kiinnittävät erityistä huomiota kehitysmaiden teknisiin ja institutionaalisiin ongelmiin ja tarjoavat ongelmien ratkaisuun tarvittavaa teknistä apua;

21.   kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa, Maailmanpankkia, WTO:ta, Euroopan keskuspankkia ja muita kansainvälisiä järjestöjä sekä Euroopan unionia parantamaan toimintatapojensa koordinointia ja yhdenmukaisuutta etenkin erilaisia markkinoita yhdistävien välineiden, kuten yhtenäistettyjen toimintapuitteiden, kauppaa koskevien integrointijärjestelyjen, köyhyydenvähentämis- ja talouskasvurahaston ja äskettäin hyväksyttyjen politiikan tukitoimien osalta, jotta markkinoiden avaamista koskevat politiikat vaikuttaisivat myönteisesti köyhyyden vähentämiseen; pyytää lisäämään Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmien ja vuosituhattavoitteiden välistä johdonmukaisuutta; korostaa tässä yhteydessä Kansainvälisen valuuttarahaston kaksijakoista tilannetta, kun tämä on yhtäältä vastuussa vain hyvin rajatusta julkisen toiminnan osa-alueesta, mutta toimii toisaalta liikkeellepanevana voimana, jopa hegemonisessa asemassa, kaikkien toimijoiden toteuttaman strategian täytäntöönpanossa;

22.   uskoo vakaasti, että Kansainvälistä valuuttarahastoa ja sen rahoituksen käyttöä koskevaa avoimuutta olisi lisättävä lujittamalla sen jäsenmaiden harjoittamaa parlamentaarista valvontaa;

23.   pitää myönteisenä, että Kansainvälinen valuuttarahasto painottaa kehitysmaiden koulutuksen ja terveydenhuollon tason parantamista; korostaa, että hallinnon parantaminen, korruption torjunta ja resurssien tehokas käyttö ovat varmimpia keinoja vähentää koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen kaltaisten perusoikeuksien saatavuuteen liittyvää epätasa-arvoa;

24.   korostaa, että kansainvälistä rahoitusvakautta voidaan edistää ainoastaan, jos Kansainvälisen valuuttarahaston uudistus yhdistetään kestävään budjettipolitiikkaan ja asianmukaisesti mukautettuun maksutaseeseen kaikissa jäsenmaissa;

25.   panee merkille sen silmiinpistävän ristiriidan, että IMF:llä on olemassa voimakkaita keinoja painostaa kehitysmaita tai siirtymävaiheessa olevia maita, mutta se ei kykene vaikuttamaan merkittävästi niiden teollisuusmaiden politiikkaan, joiden budjettipolitiikka ja maksutase eivät täysin vastaa IMF:n asettamia kriteereitä ja jotka voivat siten horjuttaa kansainvälistä rahoitusvakautta;

26.   on tyytyväinen Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin päätökseen pidentää voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen (HIPC-aloite) kokeiluaikaa; panee merkille HIPC-ohjelmien sivuvaikutukset ja aikaisemmat kokemukset velkojen uudelleenjärjestelyistä ja niiden peruuttamisesta; ehdottaa, että Kansainvälinen valuuttarahasto kehittää menettelytapoja uusien velkakriisien välttämiseksi tulevaisuudessa;

27.   panee merkille Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin huhtikuussa 2005 hyväksymän uuden Kestävän velan -ohjelman alhaisen tulotason maille; pitää myönteisenä, että uudella ohjelmalla pyritään asettamaan velka keskeiseen asemaan kansainvälisten rahoituselinten päätöksentekoprosessissa; pahoittelee, ettei ehdotuksessa kaiken kaikkiaan puututa pitkän aikavälin ongelman ratkaisemiseen eli todelliseen kestävyyteen luomalla alhaisen tulotason maille edellytykset saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet;

28.   pitää yleisesti ottaen myönteisenä Kansainvälisen valuuttarahaston köyhyydenvähentämis- ja talouskasvurahastoa;

29.   kannattaa YK:n pääsihteerin kehitysavun rahoitusta käsitelleessä korkean tason kokouksessa vuonna 2005 esittämää kehotusta määritellä kestävä velanhoito uudelleen siten, että velan on oltava sellaisella tasolla, että maa pystyy saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet vuoteen 2015 mennessä lisäämättä velan osuutta; tämä edellyttää suurempaa täydentävyyttä velkataakan keventämisen ja kehitysavun rahoittamista koskevien olennaisten vaatimusten kesken; pahoittelee siksi, että uudessa vähävaraisten maiden kestävän velanhoidon ohjelmassa, joka hyväksyttiin huhtikuussa 2005, IMF määrittelee velanhoidon kestävyyden edelleen suhteessa vientiin (joka on epäluotettava kestävän velanhoidon mitta maissa, jotka ovat äärimmäisen haavoittuvaisia vientitulojen äkillisille ja kohtuuttomille vaihteluille), se ei arvioi haavoittuvuutta realistisesti eikä tee systemaattista analyysia, jossa yhdistyisi HIPC-aloitteen hyödyt ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle välttämätön ylimääräinen rahoitus;

30.   pitää myönteisinä monenvälisten instituutioiden pyrkimyksiä osallistua omalta osaltaan velan vähentämisen rahoittamiseen osana G8-maiden tekemää sopimusta, mutta katsoo, ettei osallistuminen saa aiheuttaa kyseisille instituutioille taloudellisia vaikeuksia;

31.   kehottaa Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Euroopan parlamenttia sekä kansallisia parlamentteja, etenkin kehitysmaissa, parantamaan yhteistyötään avoimuuden, demokraattisen vastuullisuuden ja Kansainvälisen valuuttarahaston ja sen politiikkojen legitimiteetin lisäämiseksi ja pyytää julkaisemaan rahaston johtokunnan pöytäkirjoista laajemmat versiot;

32.   korostaa, että on tärkeää, että Kansainvälisen valuuttarahaston johtajat ja heidän kotimaidensa kansalliset edustajat pitävät säännöllisesti yhteyttä;

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Kansainväliselle valuuttarahastolle, Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöille ja Euroopan keskuspankille sekä Euroopan unionin jäsenvaltioita Kansainvälisessä valuuttarahastossa edustaville hallintoneuvoston jäsenille.

(1) EYVL C 112 E, 9.5.2002, s. 140. (2) EUVL C 74 E, 24.3.2004, s. 871. (3) http://www.imf.org/external/np/omd/2005/eng/091505.pdf (4) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311. (5) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0289. (6) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0446.

Euroopan parlamentin päätöslauselma toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa (2004/2254(INI))

P6_TA(2006)0077 A6-0013/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuoden 1989 työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan ja siihen liittyvän toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22 päivänä syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY(1),

–   ottaa huomioon työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY(2),

–   ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY(3),

–   ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY(4),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat"(5),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistaminen – soveltaminen 1. tammikuuta 2007 jälkeen"(6),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen 12 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2204/2002(7),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2003 antamansa päätöslauselman yritysten lakkauttamisesta EU:n rahoitustuen vastaanottamisen jälkeen(8),

–   ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevästä kolmannesta väliraportista(9),

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä(10),

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman suorasta valtiontuesta aluekehityksen välineenä(11),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan, 136 artiklan ja 158 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A6-0013/2006),

A.   katsoo, että aluekehityspolitiikan tavoitteena on edistää Euroopan unionin alueiden kehitystä ja että tätä varten on varmistettava aluekehityspolitiikan ja kilpailupolitiikan yhtenäisyys, mikä tarkoittaa, etteivät julkiset tuet saa edistää taloudellisen toiminnan siirtoa,

B.   katsoo, että koheesiopolitiikka on Euroopan unionin eräs väline, jolla voidaan vähentää kaikkein köyhimpien alueiden jälkeenjääneisyyttä, ja että on oleellisen tärkeää tukea yrityksiä ja investoida infrastruktuurihankkeisiin näillä alueilla; katsoo, että julkinen tuki on laillinen väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

C.   ottaa huomioon, että yrityksillä on useita syitä sijoittautua uudelleen ja että jotkut kyseisistä syistä eivät liity mitenkään tuottavuuteen, tehokkuuteen tai taloudelliseen elinkelpoisuuteen; ottaa huomioon, että tällaiset uudelleensijoittautumiset aiheuttavat huomattavia työpaikkojen menetyksiä ja taloudellisia ongelmia, joiden vaikutukset alueelliseen kehitykseen ovat hyvin merkittäviä etenkin siksi, että alueilla, joilta yrityksiä lähtee, on vähän muita työmahdollisuuksia,

D.   ottaa huomioon, että tällainen tilanne aiheuttaa sen, että on pikaisesti tarpeen muodostaa yhteisön laajuisia seurantajärjestelmiä toiminnan siirtämisestä aiheutuvien taloudellisten ja sosiaalisten kustannusten määrällistämiseksi; ottaa huomioon, että edellä mainitussa 6. heinäkuuta 2005 annetussa päätöslauselmassaan parlamentti kehotti ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat oikeudelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritykset, joille on myönnetty yhteisön rahoitusta, eivät siirrä toimintaansa pitkän ja ennalta määritetyn ajanjakson kuluessa, sekä laatimaan säännöksen, jolla estetään sellaisten toimien yhteisrahoittaminen, jotka johtavat huomattaviin työpaikkojen menetyksiin tai nykyisissä toimipaikoissa sijaitsevien tuotantolaitosten sulkemiseen; ottaa huomioon, että parlamentti totesi niin ikään edellä mainitussa 15. joulukuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa, että Euroopan unionin tuet yritysten toiminnan siirtämiselle eivät tarjoa yhteisön tasolla mitään lisäarvoa ja että niitä olisi siksi vältettävä,

E.   katsoo, että globalisaatio, tekniikan kehitys ja tiettyjen maiden markkinoille pääsyn esteiden poistaminen helpottavat kansainvälistä kauppaa ja antavat Euroopan unionille mahdollisuuksia globalisoituneessa maailmassa mutta saattavat myös lisätä toiminnan siirtojen vaaraa,

F.   katsoo, että julkisen tuen pitää edistää kestävien työpaikkojen luomista,

G.   ottaa huomioon, että sekä yhteisön että Euroopan unionin jäsenvaltioiden tilastointi eivät kumpikaan nykyään riitä tarjoamaan kokonaisvaltaisia ja tarkkoja tietoja toiminnan siirtojen laajuudesta unionissa tai sen ulkopuolella varsinkaan silloin, kun on kyse yritysten toiminnan siirtojen ja niiden alkuperämaassa ja kohdemaassa ilmenevien työllisyysvaikutusten määrällistämisestä; katsoo, että eurooppalaista tilastointia pitäisi näin ollen tehostaa,

H.   ottaa huomioon, että julkista tukea saatetaan tarvita hätätoimenpiteenä olosuhteissa, joissa uudelleenjärjestelyt tai toiminnan siirrot johtavat työpaikkojen huomattavaan vähenemiseen tietyllä paikkakunnalla,

1.   korostaa sen vakavuutta, että EU:n eri maissa yritykset siirtyvät muualle;

2.   pyytää, että perustuslakisopimuksen luonnoksen I-3 artiklan 3 kohdassa vahvistettua taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta sekä täystyöllisyyden ja sosiaalisen edistyksen tavoitetta kunnioitettaisiin, ja vaatii, että EU:n varoista ei tuettaisi näiden tavoitteiden vastaisia käytäntöjä, kuten toiminnan siirtoja, jotka eivät ole perusteltuja talouden elinvoimaisuuden näkökulmasta tai jotka saattavat aiheuttaa huomattavia työpaikkojen menetyksiä;

3.   muistuttaa, että rakenne- ja koheesiorahastoilla on pyrittävä yhteenkuuluvuuteen, mikä tarkoittaa koheesion ja solidaarisuuden edistämistä jäsenvaltioiden välillä, ja että ponnistukset on kohdistettava etenkin alueisiin, jotka kärsivät taloudellisesta jälkeenjääneisyydestä;

4.   katsoo, että yritysten siirtyminen voi koskea niin sanottujen perinteisten työvoimavaltaisten teollisuudenalojen ohella myös vahvasti pääomavaltaisia teollisuudenaloja sekä palvelualaa;

5.   kehottaa komissiota seuraamaan yksityiskohtaisesti meneillään olevia yritysten sulkemis- ja siirtymisprosesseja ja tukien väärinkäytön tapauksessa vaatimaan myönnettyjen tukien takaisinmaksua;

6.   korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tarpeen ryhtyä hyväksymään yhteisön ja kansallisen tason toimenpiteitä, joilla estetään talouskehitystä haittaavia ja työpaikkojen suorina tai välillisinä menetyksinä ilmeneviä kielteisiä seurauksia, joita toiminnan siirrot aiheuttavat niillä Euroopan unionin alueilla, joilta yrityksiä lähtee ja joilla on vähän tai ei lainkaan uudelleenjärjestelyitä koskevia mahdollisuuksia;

7.   pyytää komissiota toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen välttämiseksi, että EU:n aluepolitiikka toimisi kannustimena yritysten toiminnan siirtoon, joka saattaa johtaa työpaikkojen menetyksiin;

8.   antaa tunnustusta komission rakennerahastojen uudistamisen yhteydessä tekemälle ehdotukselle, jolla pyritään asettamaan sanktioita yrityksille, jotka Euroopan unionin rahoitustuen vastaanottamisen jälkeen siirtävät toimintansa seitsemän vuoden kuluessa tuen myöntämisestä, ja pitää tätä ehdotusta EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta välttämättömänä ensimmäisenä toimenpiteenä;

9.   pyytää myös, ettei sellaisille yrityksille, jotka ovat saaneet julkista tukea – varsinkin, jos ne eivät ole noudattaneet kaikkia kyseisiin tukiin liittyviä velvoitteita – tai erottaneet henkilöstöä alkuperäisessä toimipaikassaan kansallisen tai kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja sitten siirtäneet toimintaansa EU:n sisällä, myönnettäisi julkista tukea uudessa toimipaikassa ja etteivät ne voisi saada rakennerahastoista tukea tai valtiontukea seitsemän vuoden ajan toiminnan siirron jälkeen;

10.   katsoo, että myös käänteisten toiminnan siirtojen tapauksessa olisi tarpeen harkita toimenpiteitä silloin, kun ne johtavat työehtojen huononemiseen ilman yrityksen toiminnan siirtoa;

11.   katsoo, että kansallisten sosiaalijärjestelmien riittämättömän koordinoinnin takia on välttämätöntä vahvistaa sarja EU:n eri politiikkojen kautta koordinoituja toimenpiteitä; pyytää näin ollen, että yritysten toiminnan siirtojen EU:n sisällä tai EU:n ulkopuolelle ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi luotaisiin nopeasti eurooppalainen strategia, joka toteutettaisiin EU:n tasolla ja jota koordinoitaisiin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa;

12.   korostaa merkitystä, joka on edellä mainitulla 13. maaliskuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin päätöslauselmalla, ja pyytää komissiota antamaan Dublinissa toimivalle Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiölle (Euroopan muutoksenseurantakeskukselle) tehtäväksi tutkia, arvioida (mukaan lukien luotujen ja menetettyjen työpaikkojen määrien selvittäminen ottaen huomioon laadulliset näkökohdat) ja seurata toiminnan siirtoja niiden taloudellisten, yhteiskunnallisten sekä koheesiopolitiikkaa, aluesuunnittelua ja aluekehitystä koskevien vaikutusten selvittämiseksi, esittämään tutkimusten tulokset sekä tekemään konkreettisia ehdotuksia Euroopan parlamentille säännöllisin väliajoin laadittavien kertomusten muodossa;

13.   toteaa tyytyväisenä, että komissio on sisällyttänyt seuraaviin alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin määräyksiä, joilla pyrittäisiin varmistamaan sellaisille yrityksille maksettujen tukien takaisinmaksu, jotka eivät noudata kyseisiin tukiin liittyviä ehtoja ja jotka siirtävät toimintaansa EU:n sisällä tai erityisesti EU:n ulkopuolelle;

14.   panee merkille, että komissio on myös sisällyttänyt alueellisiin tarkoituksiin myönnettäviä valtiontukia koskeviin uusiin suuntaviivoihin järjestelmän, jolla valtiontukea voidaan myöntää hätätoimenpiteenä, kun työpaikkoja menetetään huomattavasti, vaikka asianomainen alue tai paikkakunta ei normaalisti olisikaan kelvollinen saamaan tällaista tukea;

15.   toistaa pyyntönsä siitä, että valtiontukea koskevan lainsäädännön olisi oltava yhdenmukaista ja että tuen liiallisia eroja naapurialueiden välillä olisi vältettävä;

16.   pyytää komissiota asettamaan EU:n tai jäsenvaltioiden talousarviosta myönnettävien julkisten tukien edellytykseksi työllisyyttä tai paikallista kehitystä koskevien yksityiskohtaisten sitoumusten tekemisen asianomaisten yritysten vastuuhenkilöjen ja asianomaisten paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten vastuuhenkilöjen välillä;

17.   kiinnittää komission huomion tarpeeseen liittää näihin tukiin vankat takeet työpaikkojen luomisesta sekä alueellisesta kasvusta;

18.   kehottaa komissiota soveltamaan tehokkaasti voimassa olevia määräyksiä tukien perimisestä takaisin yrityksiltä, jotka eivät noudata velvoitteitaan niiden investointien osalta, joihin ne ovat saaneet julkista tukea, sekä esittämään kertomuksen nykyisten säännösten soveltamisesta;

19.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita myös laatimaan luettelon yrityksistä, jotka rikkovat valtiontukia tai yhteisön rahastoja koskevia sääntöjä jatkamalla toiminnan siirtämistä EU:n sisällä tai EU:n ulkopuolelle noudattamatta kyseisiin sääntöihin sisältyvää, toimintojen kestävyyttä koskevaa velvoitetta;

20.   pyytää komissiota laatimaan eurooppalaiset toimintaohjeet, joilla vältetään yritysten tai niiden tuotantoyksiköiden siirtoja toiselle alueelle tai toiseen maahan EU:ssa ainoastaan EU:n rahoitustuen saamiseksi;

21.   kehottaa komissiota toimimaan sosiaalilausekkeiden sisällyttämiseksi kansainvälisiin sopimuksiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n viiden ensisijaisena pidetyn yleissopimuksen perusteella, jotka koskevat järjestäytymisoikeutta, kokoontumisoikeutta, lapsityövoiman kieltoa, pakkotyön kieltoa sekä syrjinnän kieltoa; kehottaa tukemaan sosiaalilausekkeiden täytäntöönpanoa myönteisillä toimilla ja kannustimilla, joiden tarkoituksena on varmistaa, että valtiot ja yritykset noudattavat niitä; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään toiminnallaan sitä, että asia otetaan uudelleen myös Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksen asialistalle ja että perustetaan kaupan ja ihmisoikeuksien valiokunta, jonka tehtävänä on käsitellä erityisesti kysymyksiä, jotka koskevat ihmisoikeuksien toteutumista työelämässä;

22.   on vakuuttunut, että suurempi avoimuus tuotteiden valmistuspaikkojen sekä voimassa olevien työehtojen suhteen voisi osaltaan vaikuttaa ostajien ja kuluttajien valintoihin;

23.   vaatii, että julkisia tukia saavia yrityksiä rohkaistaan kehittämään yhteistyössä työntekijöitä edustavien järjestöjen sekä alueellisten ja paikallisviranomaisten kanssa vastuullista toimintaa osana sellaisen koheesiopolitiikan toteuttamista, jolla pyritään tasapainoiseen aluekehitykseen;

24.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan yhdessä asianomaisten alueellisten ja paikallisviranomaisten kanssa yhteisön rahastojen tehokasta ja kohdennettua käyttöä, jossa painotetaan työntekijöiden ja erityisesti niiden työntekijöiden, jotka ovat suoraan kärsineet työpaikan menettämisestä entisen työnantajansa toiminnan siirron seurauksena, ammatillista koulutusta ja uudelleenkoulutusta alueilla, jotka ovat kärsineet uudelleenjärjestelyistä tai toiminnan siirroista;

25.   korostaa tarvetta keskittää rakennerahastojen tukitoimia työpaikkojen luomiseen ja kestävään taloudelliseen kehitykseen, uusien, työpaikkoja luovien yritysten perustamiseen, elinikäiseen ammatilliseen koulutukseen ja tuottavuuden parantamiseen sekä vahvistaa tällaisia tukitoimia; kannattaa komission ehdotusta, joka koskee globalisaatiorahaston perustamista uudelleenjärjestelyjen ja toiminnan siirtojen aiheuttamien taloudellisten ja sosiaalisten haittavaikutusten torjumiseksi ja käsittelemiseksi, ja pyytää, että kyseiselle rahastolle myönnetään riittävästi varoja, jotta se voi hoitaa sille määrättävät tehtävät;

26.   katsoo, että yhteisön rahoituksen ja erityisesti teollisuuteen ja Euroopan sosiaalirahastosta myönnettävän tuen ehtona olisi oltava kyseisiä tukia saavia yrityksiä sitovat erityiset säännöt, jotka koskevat innovaatiota, paikallista kehitystä, työllisyyttä sekä pitkän aikavälin tuotantoa Euroopan unionin alueella; kehottaa erityisesti, että rakennerahastojen käyttöä koskevia sääntöjä olisi noudatettava ja vahvistettava;

27.   vaatii kunnioittamaan asianomaisten työntekijöiden oikeuksia, mikä edellyttää työntekijöiden tiedottamista;

28.   katsoo, että lukuisien toiminnan siirtojen vaikutusten johdosta on syytä käynnistää avoin ja rakentava keskustelu todellisesta eurooppalaisesta sosiaalisesta alueesta, ja katsoo, että työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun merkitys on ratkaiseva torjuttaessa toiminnan siirtoja ja käsiteltäessä niiden aiheuttamia vaikutuksia;

29.   pyytää komissiota luomaan menetelmän asettaa ankarampia sanktioita sellaisille yrityksille, jotka ovat saaneet julkisia tukia ja jotka siirtävät koko toimintansa tai osan siitä EU:n ulkopuolelle, samaan tapaan, kuin komissio on jo ehdottanut rakennerahastojen uudistuksen yhteydessä;

30.   vaatii kaikille niille, joita asia koskee, oikeutta saada tieto siitä, onko yritystukea myönnetty;

31.   vaatii, että erityisesti rajaseutujen, joilla tukitarve on suuri, ongelmat otetaan huomioon;

32.   suosittelee, että toimivaltaiset valiokunnat seuraisivat tarkasti, mihin jatkotoimiin komissio ryhtyy tämän päätöslauselman seurauksena;

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1) EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64. (2) EYVL L 225, 12.8.1998, s. 16. (3) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16. (4) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29. (5) EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9. (6) EUVL C 110, 8.5.2003, s. 24. (7) EYVL L 337, 13.12.2002, s. 3. (8) EUVL C 61 E, 10.3.2004, s. 425. (9) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1000. (10) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0277. (11) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0527.

Euroopan parlamentin päätöslauselma elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta (2005/2050(INI))

P6_TA(2006)0078 A6-0044/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta (KOM(2005)0020),

–   ottaa huomioon maalta aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyllä yleissopimuksella perustetun komission (PARCOM) päätöksen 90/3 nykyisistä kloorialkalilaitoksista ilmaan joutuvien päästöjen vähentämisestä,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0044/2006),

A.   katsoo, että elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä erilaisissa ekosysteemeissä eläville ihmisille sekä luonnonvaraisille kasveille ja eläimille,

B.   ottaa huomioon, että elohopea on pysyvää ja voi muuttua ympäristössä myrkyllisimmäksi muodokseen, metyylielohopeaksi, joka helposti sekä kulkeutuu istukkaverenkiertoon että läpäisee veri-aivoesteen ja voi siten vahingoittaa kehittymässä olevia aivoja,

C.   katsoo, että vaikka asianmukaisesti säilytetty ja eristetty elohopea ei aiheuta riskejä, koska haihtumista ei esiinny, sitä on säilytettävä turvallisissa ja jatkuvasti valvotuissa paikoissa, joissa tilanteeseen voidaan puuttua tarvittaessa nopeasti,

D.   ottaa huomioon, että elohopeasta johtuva saastuminen on laajalle levinnyttä, pysyvää ja ongelmia aiheuttavaa saastumista, joka leviää yli valtioiden rajojen kauas lähteistään ja saastuttaa sekä Euroopan että maailman elintarvikevarat; katsoo, että komission ehdottama elohopeaa koskeva yhteisön strategia on tärkeä panos tämän maailmanlaajuisen uhan torjunnassa, mutta että on toteutettava lisää sitovia kansainvälisiä ja yhteisön toimia ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi,

E.   ottaa huomioon, että komissio totesi laajennetussa vaikutusten arvioinnissaan, että elohopean terveyshaittojen laajuus ei ole tiedossa, joten tarvitaan lisätietoja terveyskustannuksista; katsoo kuitenkin, että lisätutkimukset eivät saa aiheuttaa viiveitä yhteisön strategiaan,

F.   ottaa huomioon, että elohopea ja sen yhdisteet on yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY(1) (vesipolitiikan puitedirektiivi) määritelty vaarallisiksi prioriteettiaineiksi; katsoo, että komission piti tarkistetun direktiivin 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti antaa ehdotuksensa vaarallisten prioriteettiaineiden vuotojen, päästöjen ja häviöiden lopettamisesta kerralla tai vaiheittain joulukuuhun 2003 mennessä, mutta se ei ole vieläkään antanut tällaista ehdotusta,

G.   ottaa huomioon, että Euroopan unioni on maailman suurin elohopean viejä, ja katsoo, että unionin asettama elohopean vientikielto voisi hillitä merkittävästi kaupankäyntiä ja pienentää maailmanlaajuisia elohopeavarastoja,

H.   ottaa huomioon, että 12 000 tonnia Euroopan unionin elohopeakennoja hyödyntävässä kloorialkaliteollisuudessa käytettävästä elohopeasta – suurin elohopean määrä Euroopan unionissa – on määrä poistaa käytöstä PARCOM-päätöksen 90/3 mukaisesti; katsoo, että Euroopan unionin on toimittava nopeasti, jotta tämän ylimääräisen elohopean vienti voidaan lopettaa porrastetusti, jotta vältytään ympäristövahingoilta kolmansissa maissa, ja erityisesti koska Euroopan unionin elohopean vienti edistää elohopean jatkuvaa ja erittäin saastuttavaa käyttöä kullankaivuussa; katsoo lisäksi, että tämä elohopean ylijäämä on kokonaisuudessaan varastoitava turvallisesti unionissa uusien ympäristövahinkojen estämiseksi,

I.   ottaa huomioon, että elohopeamalmia on louhittu Espanjan Almadénissa vuosisatojen ajan, ja katsoo, että kyseisten kaivosten sulkeminen vaatii taloudellisen ja sosiaalisen rakenneuudistuksen toteuttamista kyseisellä alueella,

J.   katsoo, että olisi pikaisesti perustettava paikka, jossa kaikkialta Euroopasta tulevan elohopeaylijäämän turvallinen varastointi voitaisiin varmistaa,

K.   ottaa huomioon, että elohopeapäästöjen päälähde on hiilenpoltto ja että suurten hiilivoimaloiden päästöjä säännellään yhteisön lainsäädännössä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24. syyskuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/61/EY(2) (IPPC-direktiivi) ja tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23. lokakuuta 2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/80/EY(3),

L.   ottaa huomioon, että hammasamalgaami muodostaa yhteiskunnassa toiseksi suurimman elohopean määrän; ottaa huomioon, että useimmat teollisuusmaiden ihmiset saavat suurimman elohopea-altistuksen hampaiden amalgaamipaikoista peräisin olevan elohopean hengittämisestä; ottaa huomioon, että hampaiden amalgaamipaikoista erittyvän elohopean hengittämisestä aiheutuva elohopea-altistus on selvitettävä lähinnä terveydellisistä syistä; ottaa huomioon, että krematorioista peräisin olevat päästöt ovat elohopeasaasteen merkittävä lähde useina tulevina vuosina, jollei ehkäiseviä tekniikoita, joilla näitä päästöjä voidaan vähentää huomattavasti, oteta käyttöön hyvin pian,

M.   katsoo, että elohopean korvaaminen kuluttajille ja ammattikäyttöön tarkoitetuissa mittaus- ja valvontalaitteissa on tehokas tapa puuttua niiden käytöstä ja hävittämisestä johtuviin väistämättömiin päästöihin,

N.   ottaa huomioon, että kotitalousjätteestä tuleva elohopeasaaste on kasvava ongelma, ja katsoo, että on otettava käyttöön kaikkien yhteiskunnassa kiertävien elohopeaa sisältävien tuotteiden pakollista erilliskeräämistä ja käsittelyä koskevat ohjelmat,

O.   ottaa huomioon, että metyylielohopealle altistutaan useimmiten ravinnon kautta ja että se kerääntyy ja keskittyy erityisesti vesieliöiden ravintoketjuun, minkä vuoksi herkät väestöryhmät ja runsaasti kalaa ja äyriäisiä käyttävät väestöryhmät ovat erityisen haavoittuvia,

P.   katsoo, että herkkien väestöryhmien (vauvojen, lasten, raskaana olevien ja synnytysiässä olevien naisten) altistumista elohopealle täytyy vähentää; katsoo, että tämän vähentämisen tehokkuutta on valvottava tehokkaasti ja että koko väestölle ja erityisesti herkille väestöryhmille täytyy tiedottaa, ja niitä pitää kouluttaa ja varoittaa elohopean ja sen yhdisteiden saastuttamien elintarvikkeiden mahdollisista vaaroista,

Q.   ottaa huomioon, että on tutkittava riippumattomalla tavalla tarkemmin myös esimerkiksi amalgaamin sekä elohopeapitoisten rokotteiden ja desinfiointiaineiden kaltaisten elohopean lähteiden terveydellinen merkitys,

R.   katsoo, että Euroopan unionin tulisi pyrkiä maailmanlaajuisten toimien avulla pienentämään merkittävästi elohopeavarastoja ja elohopean kysyntää sekä valvomaan kaikkea sillä käytävää kauppaa; katsoo, että Euroopan unionin tulisi ryhtyä oikeudellisesti sitoviin toimiin yhteisön tasolla saadakseen ratkaisevaa uskottavuutta kansainvälisen tason toimille,

S.   katsoo, että kun toimintasuunnitelmaa tarkastellaan vuonna 2010, siihen mennessä on pitänyt suorittaa maaperää, ilmaa ja vettä koskevat mittaukset, joiden on oltava julkisesti saatavissa ja jotka on otettava huomioon,

T.   ottaa huomioon, että saadun elohopean määrä riippuu jossain määrin paikallistason eri ekosysteemien biosaatavuudesta,

1.   suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta ja korostaa yleistä lähestymistapaa Euroopan tasolla tavoitteeksi otettuihin elohopeapäästöjen, elohopeavarastojen ja elohopean kysynnän vähentämiseen ja asteittaiseen poistamiseen sekä elohopean ylijäämien käsittelyyn ja altistumiselta suojeluun;

2.   painottaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionin on tärkeää jatkaa ponnistelujaan kansainvälisellä tasolla esimerkiksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen avulla elohopean käytön ja elohopeapäästöjen vähentämiseksi merkittävästi ja maailmanlaajuisesti ottaen huomioon, että vaihtoehtoja on olemassa ja pyrkien samalla asteittain lopettamaan alkutuotannon ja estämään ylijäämien ilmestymisen uudelleen markkinoille;

3.   korostaa, että tarvitaan yhteisön strategia, jonka jatkoksi on toteutettava erityisiä toimenpiteitä ja annettava säädöksiä niin pian kuin se on käytännössä mahdollista;

4.   korostaa edellä esitetyn valossa ja ottaen erityisesti huomioon kloorialkalilaitosten elohopeakennojen käytöstä poistamisen yhteydessä syntyvät huomattavat elohopeaylijäämät, miten tärkeä on komission ennakoiva ehdotus metallisen elohopean ja sen yhdisteiden viennin asteittaista lopettamista yhteisön alueelta, ja kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan unionin elohopean vientikieltoa, joka tulisi voimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoteen 2010 mennessä;

5.   kehottaa komissiota ehdottamaan ennen vuoden 2008 maaliskuuta toimenpiteitä elohopean ja sen yhdisteiden tuonnin ja viennin jäljittämiseksi niin yhteisön sisällä kuin yhteisöön ja yhteisöstä pois suuntautuvan tuonnin ja viennin osalta ja toteuttamaan nämä toimenpiteet jo ennen vientikiellon voimaantuloa;

6.   kehottaa komissiota harkitsemaan vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista 28. tammikuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 304/2003(4) säädetyn elohopeapitoisia saippuoita koskevan vientikiellon ulottamista muihin elohopeaa sisältäviin tuotteisiin, joihin Euroopan unionissa jo nyt tai lähitulevaisuudessa sovelletaan käyttö- ja markkinointirajoituksia;

7.   kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia oikeudellisesti sitoviksi toimenpiteiksi, joilla varmistetaan, että kloorialkaliteollisuudesta peräisin oleva elohopea ei palaa kiertoon ja että se varastoidaan turvallisesti jatkuvassa valvonnassa oleviin paikkoihin, joissa tilanteeseen voidaan puuttua tarvittaessa nopeasti;

8.   kehottaa komissiota edellä esitetyn lisäksi varmistamaan, että seuraavat elementit sisältyvät metallisen elohopean ylijäämän varastointia koskevaan säädökseen: vähimmäisturvastandardit, säännöllinen ja avoin raportointi, ennakkosuunnittelu ja ennusteet sekä rangaistukset ja seuraamukset;

9.   kehottaa komissiota lisäämään yleisön tietoisuutta järjestämällä tiedotuskampanjoita elohopean mahdollisista terveysriskeistä, altistumisriskeistä ja ympäristöongelmista;

10.   korostaa lisäksi aiheuttajaperiaatteen soveltamisen tärkeyttä erityisesti elohopeaylijäämän varastoinnissa; korostaa, että elohopean tuotannosta vastaavien teollisuudenalojen on osallistuttava elohopeaylijäämän turvallisen varastoinnin rahoittamiseen;

11.   kehottaa komissiota samaan aikaan varmistamaan, että Euroopan primäärituotannon elohopeaa ei tule Euroopan ja/tai maailmanmarkkinoille;

12.   painottaa hiilenpolton olevan elohopeapäästöjen päälähde ja kehottaa komissiota ottamaan mahdollisimman pian käyttöön joko IPPC-direktiivin tai erillisen lainsäädäntötoimen nojalla vähintäänkin raja-arvot kaikilta asiaan kuuluvilta toiminnan aloilta ja erityisesti suurista ja pienistä hiilenpolttolaitoksista tuleville elohopeapäästöille;

13.   kehottaa komissiota varmistamaan IPPC-direktiivin tinkimättömän täytäntöönpanon lyhyellä aikavälillä ottaen huomioon, että elohopeakennojen käyttämistä kloorialkaliteollisuudessa ei pidetä parhaana käytettävissä olevana tekniikkana;

14.   kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet ja ehdottamaan lyhyellä aikavälillä kansallisia päästörajoja sekä paikallisia ilmanlaadun raja-arvoja elohopealle asiaa koskevien olemassa olevien tai uusien erillisten säädösten puitteissa;

15.   kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, jotta PARCOM-päätös 90/3 voidaan panna täytäntöön mahdollisimman pian, jotta elohopeakennoja käyttävien kloorialkalilaitosten käytöstä voidaan luopua asteittain mahdollisimman pian ja lakkauttaa ne kokonaan vuoteen 2010 mennessä;

16.   pyytää komissiota ryhtymään pian jatkotoimenpiteisiin krematorioista peräisin olevien elohopeapäästöjen valvomiseksi, koska ne ovat huolestuttava ja jatkuvasti kasvava päästölähde;

17.   pyytää komissiota esittämään vuoden 2007 loppuun mennessä ehdotuksen elohopean käytön rajoittamiseksi hammasamalgaamissa ja kehottaa komissiota samanaikaisesti ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että hammasamalgaamijätteen käsittelyä koskevia komission vaatimuksia sovelletaan asianmukaisesti, sekä tutkimaan, tarvitaanko lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että amalgaami ei joudu jätevirtaan;

18.   pyytää komissiota rajoittamaan elohopean markkinointia ja käyttöä kaikissa sekä kuluttajille että ammattikäyttöön, erityisesti kotitalouksille, terveydenhoitopalveluihin ja kouluille sekä tieteellisille laitoksille ja tutkimuslaitoksille tarkoitetuissa mittaus- ja valvontalaitteissa sallien kuitenkin joitakin poikkeuksia ainoastaan sellaisilla aloilla, joilla sopivia vaihtoehtoja ei vielä ole saatavilla; toteaa, että näitä erivapauksia myönnettäisiin harvoissa tapauksissa, kuten perinteisten ilmapuntarien ja museokokoelmien ylläpitoon ja teollisuusperinnön vaalimiseen; katsoo, että muutamat yritykset Euroopan unionissa tuottavat perinteisiä mittauslaitteita, joissa käytetään pieniä määriä elohopeaa, ja että tämä käyttö pitäisi edelleenkin sallia huolellisesti valvotuissa ja luvanvaraisissa oloissa;

19.   pyytää komissiota ryhtymään pian toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikki elohopeaa sisältävät ja tällä hetkellä yhteiskunnassa käytössä olevat tuotteet (ei vain sähkö- ja elektroniikkatuotteet) kerätään erikseen ja käsitellään turvallisesti;

20.   kehottaa komissiota puuttumaan elohopean käyttöön rokotteiden tuotannossa, mikä on mainittu myös neuvoston 24. kesäkuuta 2005 antamissa päätelmissä, ja arvioimaan sitä käytön rajoittamiseksi ja kieltämiseksi lopulta kokonaan, kun käytettävissä on asianmukaisia ja turvallisia vaihtoehtoja, sekä tukemaan tutkimusta, jolla kehitetään käyttökelpoisia mahdollisuuksia toimittaa kehitysmaihin tulevaisuudessa tiomersaalittomia moniannosrokotteita;

21.   kehottaa komissiota varmistamaan, että elohopean tutkiminen asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, ja sille myönnetään sopiva rahoitus Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman ja muiden asiaankuuluvien rahoitusjärjestelmien turvin;

22.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki muut elohopean käyttötavat, joita ei ole mainittu kyseisessä strategiassa, korvattaisiin mahdollisuuksien mukaan turvallisilla vaihtoehdoilla kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyä koskevan asetusluonnoksen mukaisesti heti, kun asetus on hyväksytty;

23.   korostaa, että on tärkeää ryhtyä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi ja tiedon lisäämiseksi; tunnustaa lähinnä elohopea-altistuksesta johtuvia terveysriskejä koskevan yleisen tietouden, tiedonvälityksen ja koulutuksen tärkeyden; korostaa ympäristötietojen saatavuuden tarvetta Århusin yleissopimuksen mukaisesti;

24.   kehottaa komissiota tutkimaan, miten jäsenvaltiot voidaan velvoittaa raportoimaan herkkien väestöryhmien ravinnosta saamaa elohopeaa koskevat tiedot Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, sekä pyytämään terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tieteellistä komiteaa arvioimaan elohopean riskit herkkien väestöryhmien kannalta;

25.   kehottaa komissiota tässä yhteydessä rahoittamaan ensisijaisesti tiedotusta siitä, miten elohopea vaikuttaa haitallisesti herkkiin väestöryhmiin, sekä levittämään hyviä käytäntöjä;

26.   kehottaa komissiota toteuttamaan yleisen terveysvaikutusten arvioinnin, jossa tutkitaan elohopeapilaantumisen aiheuttamia terveyskustannuksia, mukaan luettuna eurooppalaisten lasten älyllisen kapasiteetin heikkeneminen elohopea-altistuksen seurauksena;

27.   kehottaa komissiota täyttämään mahdollisimman pian vesipolitiikan puitedirektiivissä mainitut velvoitteensa, jotka edellyttivät sen jo joulukuussa 2003 ehdottavan riittäviä päästöjen valvontatoimenpiteitä ja laatuvaatimuksia, joiden avulla voidaan vähitellen estää elohopean ja sen yhdisteidenvuotaminen, pääseminen ja häviäminen vesiympäristöön;

28.   suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tutkia tarkemmin, mikä on erityyppisten kalojen ja äyriäisten määrä haavoittuvien väestöryhmien ravinnossa, ja katsoo sen olevan kiireellisimpiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että haavoittuvien väestöryhmien altistuminen saadaan vähenemään metyylielohopeasta asetetun, kansainvälisesti hyväksytyn turvallisen tason alapuolelle;

29.   kehottaa komissiota varmistamaan, että kalojen, myös suurten petokalojen, metyylielohopeatason sekä elohopean imeytymiseen ja/tai seurauksiin vaikuttavien muiden tekijöiden mittaamiseen tarkoitetut ohjelmat otetaan käyttöön mahdollisimman pian, jotta saavutettaisiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen antamat suuria määriä elohopeaa sisältäviä kaloja koskevat kulutussuositukset kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuville väestöryhmille annettaviin ohjeisiin; katsoo, että sellaisessa ohjelmassa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että jotkut ekosysteemit muuntavat toisia helpommin elohopeaa elimistöön paremmin imeytyväksi metyylielohopeaksi;

30.   kehottaa komissiota samassa yhteydessä varmistamaan, että varsinkin herkkien väestöryhmien elohopea kuuluu alun perin Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmassa 2004–2010 (KOM(2004)0416) ennakoituun ympäristönseurantaohjelmaan, kuten Euroopan parlamentti siitä 23. helmikuuta 2005 antamassaan päätöslauselmassa(5) esitti;

31.   pitää myönteisenä neuvoston päätelmiä, joissa tunnustetaan Espanjan Almadénin pitkään käytössä olleiden elohopeakaivosten sulkemisesta elohopeaa koskevan yhteisön strategian soveltamisen johdosta aiheutuvat ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat; suosittaa ryhtymistä komission asiaankuuluvasti rahoittamiin riittäviin korvaustoimenpiteisiin, jotta kyseisille alueille, joilla elohopeakaivoksia suljetaan, tarjotaan toteuttamiskelpoisia taloudellisia ja sosiaalisia vaihtoehtoja; korostaa, että kannattaisi harkita Almadénin käyttämistä turvallisena loppusijoituspaikkana olemassa oleville metallisen elohopean varastoille ja kaikkialla Euroopassa teollisuuden sivutuotteena syntyneelle metalliselle elohopealle mutta ei elohopeaa sisältäville tuotteille, joista on tullut jätettä, käyttäen siten hyödyksi paikan päällä jo olevaa infrastruktuuria, paikallista työvoimaa ja teknistä asiantuntemusta;

32.   kannattaa toimenpiteitä saastuneiden alueiden, suljetut kaivokset, teollisuuslaitokset ja ylijäämien varastot mukaan luettuina, kunnostamiseksi ja valvomiseksi aiheuttaja maksaa -periaatetta noudattaen;

33.   suhtautuu myönteisesti kaikkiin komission kansainvälisen tason toimintaa koskeviin ehdotuksiin ja painottaa komission ja jäsenvaltioiden kansainvälisen toiminnan tukemisen ja edistämisen tärkeyttä, jotta saavutettaisiin sopimus kansainvälisen elohopeaa käsittelevän lainsäädäntövälineen käyttöönotosta;

34.   tukee voimakkaasti aloitteita, joilla elohopea pyritään saamaan Rotterdamin ja/tai Baselin yleissopimuksen ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyn piiriin elohopeakaupan avoimuuden lisäämiseksi;

35.   korostaa edelleen Euroopan unionin yhteistyön tärkeyttä merkittävimpien kaivostoimintaa harjoittavien maiden, Algerian ja Kirgisian kanssa, jotta primaarielohopean tulo maailmanmarkkinoille saataisiin asteittain lopetettua asianmukaisia toimia tukemalla;

36.   painottaa Euroopan unionin tekemien aloitteiden ja muiden alueiden, kuten ryhmä 77 -maiden ja Kiinan kanssa järjestettävien kahdenvälisten neuvottelujen tärkeyttä, jotta voidaan valmistautua paremmin tulevassa YK:n ympäristöohjelman hallituksen kokouksessa pidettäviksi suunniteltuihin neuvotteluihin;

37.   pyytää komissiota tutkimaan, minkälaisia mahdollisuuksia on tarjota teknistä tukea ja asiantuntemusta asianomaisille kehitysmaille ja siirtymätalousmaille, jotta ajan mittaan saataisiin asteittain lopetettua elohopean ja elohopeayhdisteiden käyttö ja levitys;

38.   korostaa, että lisäksi on vähennettävä amalgaamin käyttöä siirtymätalousmaissa ja kehitysmaissa;

39.   kehottaa komissiota edellä esitettyjen seikkojen johdosta pyytämään jäsenvaltioita raportoimaan kaikista elohopeaan liittyvistä toiminnoistaan ja hankkeistaan, joissa on mukana kehitysmaita, jotta nähdään, missä tarvitaan yhteisön varojen tehokkaampaa käyttöä;

40.   kehottaa komissiota varmistamaan elohopean käytön rajoittamisen kullankaivuun yhteydessä samalla kun edistetään toteuttamiskelpoisia elohopeaa käyttämättömiä tekniikoita ja ehdottamaan hyväksymistä osoittavan merkitsemisjärjestelmän luomista ilman elohopean käyttöä kaivetulle kullalle siten, että järjestelmä kattaa myös kullan, joka on prosessoitu Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella;

41.   muistuttaa komissiota sen omasta lausunnosta, jonka mukaan lääkinnällisiä laitteita käsittelevä asiantuntijaryhmä sisältää asianomaisia, jotka auttavat komissiota kysymyksissä, joita herää aktiivisia implantoitavia lääkinnällisiä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin (90/385/ETY)(6) täytäntöönpanon ja käytännön soveltamisen yhteydessä; pitää näin ollen erityisen tärkeänä varmistaa kaikkien asianomaisten, kuten terveydenhuoltoalan ammattilaisten, toksikologien, kliinisen ympäristölääketieteen edustajien, potilasryhmien ja kansanterveysryhmien täysipainoinen osallistuminen lääkinnällisiä laitteita käsittelevään asiantuntijaryhmään ja että varmistetaan eri näkemysten tasapainoinen edustus;

42.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (2) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26. (3) EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1. (4) EUVL L 63, 6.3.2003, s. 1. (5) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 264. (6) EYVL L 189, 20.7.1990, s. 17.

Euroopan parlamentin päätöslauselma kasvua ja työllisyyttä edistävästä eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta (2005/2167(INI))

P6_TA(2006)0079 A6-0036/2006

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "i2010 – kasvua ja työllisyyttä edistävä eurooppalainen tietoyhteiskunta" (KOM(2005)0229) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan laajennetusta vaikutustenarvioinnista (SEC(2005)0717),

–   ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi)(1),

–   ottaa huomioon Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 460/2004(2),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Esteetön tietoyhteiskunta (eAccessibility)" (KOM(2005)0425),

–   ottaa huomioon digitaalista kahtiajakoa käsittelevän foorumin (Digital Divide Forum) 15. heinäkuuta 2005 päivätyn raportin laajakaistayhteyksistä ja julkisesta tuesta alueilla, joilla verkko ei vielä ole kattava,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle "Markkinalähtöinen lähestymistapa radiotaajuuksien hallintaan Euroopan unionissa" (KOM(2005)0400),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Uutta luotaava radiotaajuuspolitiikka Euroopan unionille: toinen vuosikertomus" (KOM(2005)0411),

–   ottaa huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän 19. marraskuuta 2004 päivätyn lausunnon radiotaajuuksien käyttöoikeuksien jälleenmyynnistä,

–   ottaa huomioon Brysselissä 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Göteborgin Eurooppa-neuvostossa 15. ja 16. kesäkuuta 2001 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin strategian,

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan "Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen muihin politiikan osa-alueisiin – Cardiffin prosessin arviointi" (KOM(2004)0394),

–   ottaa huomioon liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston 1.–5. joulukuuta 2005 pidetyn 2695. kokouksen päätelmät i2010-aloitteesta,

–   ottaa huomioon 25 kansallista uudistusohjelmaa, jotka jäsenvaltiot laativat Eurooppa-neuvoston edellä mainitun Brysselissä pidetyn kokouksen kehotuksesta ja jotka on jo toimitettu komissiolle,

–   ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman tietoyhteiskunnasta(3) ja 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan sähköisen viestinnän sääntelystä ja markkinoista vuonna 2004(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0036/2006),

A.   katsoo, että EU ei voi saavuttaa Lissabonin tavoitteita, elleivät jäsenvaltiot ryhdy päättäväisiin toimiin i2010-strategian panemiseksi täytäntöön kaikilta osin,

B.   toteaa 25 kansallisen uudistusohjelman alustavan yleistarkastelun osoittavan laajasti arvioiden, että jäsenvaltiot ovat ottaneet ohjelmaansa tutkimusta ja kehitystä sekä innovointia koskevan haasteen, ja toteaa, että suurin osa jäsenvaltioista katsoo lisäksi eHallinnon olevan hyvä tapa tehostaa julkishallintoa ja julkisia palveluja,

C.   toteaa, että jäsenvaltiot ja muut sidosryhmät ovat yhdessä komission kanssa vastuussa i2010-aloitteen onnistumisesta,

D.   huomauttaa, että nykyisen lainsäädäntökehyksen asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano on sähköisten viestintäpalvelujen avointen, kilpailukykyisten ja innovatiivisten markkinoiden ehdoton edellytys; ottaa kuitenkin huomioon, että menetelmät, joilla kehys saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön, vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen,

E.   toteaa EU:n olevan jäljessä tieto- ja viestintätekniikan (TVT) tutkimuksessa, sillä siihen sijoitetaan unionissa vain 80 EUR asukasta kohti, kun taas Japanissa vastaava luku on 350 EUR ja Yhdysvalloissa 400 EUR, ja katsoo, että EU:n on lisättävä tutkimusinvestointeja ja innovointia sekä kehotettava jäsenvaltioita lisäämään TVT-tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta etumatkan umpeen kuromiseksi,

F.   katsoo, että yksittäisten kansalaisten, julkishallinnon ja elinkeinoelämän, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset), on välttämättä omaksuttava TVT, jotta tutkimuksen ja innovoinnin tuomat edut saadaan täysin hyödynnettyä,

G.   panee merkille, että laajakaistaliittymien tilaajien määrä on lähes kaksinkertaistunut kahtena edellisvuonna; panee kuitenkin merkille, että syrjäisillä ja maaseutualueilla verkko ei ole kovin kattava, koska sen kehittämisessä on keskitytty tiheään asuttuihin alueisiin,

H.   korostaa, että TVT:n hyödyt on saatava kaikkien ulottuville koulutustaustasta sekä yhteiskunta-, sukupuoli- ja ikäryhmästä riippumatta,

I.   katsoo, että kaikilla kansalaisilla on oikeus vapaasti saatavilla olevien ja monipuolista ja korkealaatuista sisältöä tuottavien tiedotusvälineiden tarjontaan,

J.   katsoo, että komission olisi varmistettava, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon teknisiä ja sääntelyvälineitä kehitettäessä; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä konkreettisiin toimiin lisätäkseen naisopiskelijoiden määrää TVT:hen liittyvillä teknisillä aloilla ja varmistaakseen naisten pääsyn TVT-alan ja tiedotusvälineiden uusiin työllistymismahdollisuuksiin kaikilla tasoilla, ja katsoo, että olisi kiinnitettävä erityishuomiota maaseudulla, saari- ja vuoristoalueilla sekä maantieteellisesti syrjäisillä seuduilla asuvien naisten ja muiden erityisen haavoittuvassa tilanteessa olevien naisten tilanteeseen,

K.   korostaa, että TVT:n ja tietoyhteiskunnan hyvä hallinnointi voi osaltaan kaventaa sosiaalisia eroja ja digitaalista kahtiajakoa ja siten edistää sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

L.   huomauttaa, että digitaalitekniikoiden yhteentoimivuus voi tuoda kuluttajien saataville monipuolisen valikoiman entistä parempia palveluja ja rikasta sisältöä, ja katsoo tämän vuoksi, että on parannettava ja vahvistettava turvallista infrastruktuuria ja luotava suotuisa ja turvallinen ympäristö, joka stimuloi yhteistoimivien palvelujen tarjonnan kilpailua,

M.   painottaa, että TVT:llä voi olla sekä välitön myönteinen vaikutus ympäristöön että välillisiä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia,

N.   toteaa, että radiotaajuudet ovat monien keskeisten yhteiskuntapalvelujen avainresurssi, minkä vuoksi niiden tehokas ja johdonmukainen käyttö voi auttaa EU:ta saavuttamaan Lissabonin tavoitteet, kunhan huolehditaan siitä, että yleistä taloudellista etua koskevilla palveluilla on käytettävissä riittävästi taajuusalueita ja ne on riittävästi suojattu häiriöiltä, jolloin ne edistävät parhaalla mahdollisella tavalla kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä,

O.   huomauttaa, että Lissabonin tavoitteiden toteutuminen edellyttää EU:lta, jäsenvaltioilta ja yrityksiltä selkeää, konkreettista ja yhtenäistä panostamista TVT:hen,

P.   pitää välttämättömänä, että jäsenvaltiot panostavat riittävästi joustavaan ja kansalaisoikeuksia tukevaan sääntelyn, joka tarjoaa toimijoille hyvän perustan uusien innovaatioiden markkinoille tuomiseksi,

1.   katsoo, että vapaus saada tietoa ja hyödyntää sitä on tärkein peruste, joka mahdollistaa tietoyhteiskunnan demokraattisen kehityksen ja tarvittavat tekniset innovaatiot Lissabonissa toivotulla tavalla;

2.   katsoo, että mikäli digitaalista kahtiajakoa ei saada poistettua niin, että kaikki kansalaiset voivat saada ja hyödyntää tietoja sekä osallistua tiedon tuotantoon, ei edesauteta tietoyhteiskuntaa, vaan koko EU:n kulttuurista ja teollista rappeutumista;

3.   kehottaa komissiota suhtautumaan kansalaisiin, ei ainoastaan passiivisina digitaalisen sisällön kuluttajina, vaan myös tiedon tuottajina, ja laatimaan ohjelman sekä lainsäädäntökehyksen, joka edistää kansalaisten kehittymistä tietoyhteiskunnan aktiivisiksi toimijoiksi, ja saavuttamaan näin Lissabonin tavoitteet;

4.   kehottaa komissiota omaksumaan konkreettisen, innovatiivisen ja tulevaisuuteen suuntaantuvan linjan TVT:tä koskevan lainsäädännön uudistamisessa; katsoo, että TVT on nähtävä huomattavasti laajempana kokonaisuutena kuin komission tiedonannossa ja siihen on sisällyttävä kuluttajien ja käyttäjien oikeudet; katsoo, että komission käyttämät käsitteet "tietoyhteiskuntapalvelut", "viestimet", "mediapalvelut" ja "audiovisuaaliset palvelut" on määriteltävä selkeästi kaikissa tulevissa ehdotuksissa;

5.   korostaa, että kaiken viestintää ja tietoa koskevan eurooppalaisen lainsäädännön lähtökohtana täytyy olla sitoutumattomuus mihinkään yksittäiseen tekniikkaan, sillä tämä takaa uusien keksintöjen ja toimijoiden mahdollisimman helpon markkinoille pääsyn;

6.   toteaa, että koska siirtyminen analogisesta digitaaliseen suosii lähetysvälineiden määrän kasvua, siinä tarvitaan yhteensovitettuja politiikkoja ja sopivaa lainsäädäntökehystä, jotta voidaan torjua yhdenmukaistumista, jota tiedotusvälineiden keskittyminen voi aiheuttaa;

7.   kehottaa jäsenvaltioita panostamaan nykyistä enemmän TVT:n hyödyntämiseen julkisen sektorin palveluissa, kuten terveydenhoidossa, koulutuksessa ja hallinnossa, missä TVT voi helpottaa tulevaisuuden sosiaalisten palvelujen tarpeisiin vastaamista ja edistää yhteistyötä yleiseurooppalaisten palvelujen kehittämiseksi;

8.   uskoo, että tietoyhteiskunnassa julkisten palvelujen tarjoamisen olisi selkeästi mukauduttava yksittäisten käyttäjien ja ryhmien yhä erikoistuneempiin tarpeisiin ja tästä syystä perustuttava siihen, että palveluja tarjoava ala pystyy riittävässä määrin vastaamaan näihin tarpeisiin voidakseen kehittää palveluja tehokkaasti ja asiakaskohtaisesti;

9.   katsoo, että TVT:hen investoiminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä kasvun ja tuottavuuden kannalta, ja kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita ja yrityksiä rohkaisemaan entistä suurempia investointeja TVT:hen kaventaakseen eroja suorituskyvyssä suhteessa EU:n kilpailijoihin;

10.   tunnustaa, että TVT on yksi tärkeimmistä välineistä, joita tarvitaan kehitysmaiden muuttamiseksi maailmanlaajuisiksi voimatekijöiksi;

11.   on kuitenkin huolestunut siitä, että komissio edelleen määrittelee työpaikkojen luomista koskevan strategiansa ja politiikkansa vähäisten luotettavien tilastotietojen pohjalta tai kokonaan ilman niitä; palauttaa mieliin, että vaikka TVT:n yleiskasvu jatkuu, työllisyydessä ei ole aina tapahtunut samanlaista kasvua; palauttaa mieliin, että työllisyysaste EU:ssa on nykyään seitsemän prosenttiyksikköä alle Lissabonin tavoitteiden; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen tilastollisen selvityksen teknisten muutosten vaikutuksista TVT-alan työmarkkinoihin EU:ssa;

12.   muistuttaa digitaalitekniikoiden yhteentoimivuuden tärkeydestä ja kehottaa poistamaan esteet, jotka haittaavat valtioiden taloudellista, sosiaalista ja kulttuurillista kehittämistä, joka asetettiin tavoitteeksi tietoyhteiskuntaa käsitelleessä vuoden 2005 kansainvälisessä huippukokouksessa (Tunisin sitoumukset 18. marraskuuta 2005);

13.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkastelemaan intensiivisesti jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmia arvioitaessa TVT:n merkitystä talouskasvun, työllisyyden ja EMU:n toiminnan kannalta ja sen osuutta näiden edistämisessä;

14.   muistuttaa, että tietoyhteiskuntaa koskevien i2010-tavoitteiden ja Lissabonin ohjelman tavoitteiden toteutuminen edellyttää niiden asianmukaista huomioon ottamista kauden 2007–2013 rahoituskehyksissä;

15.   toteaa jälleen, että avoimet ja likvidit pääomamarkkinat, jotka alentavat lainakustannuksia, ovat tärkeitä pk-yritysten, uusien yritysten ja ylipäätään TVT-alan kannalta; tukee erityisesti mikroluottoja ja muita riskipääomamuotoja;

16.   kiinnittää huomiota EU:ssa sitkeästi ilmenevään vakavaan yrittäjyyden ja riskinottokulttuurin puutteeseen; kehottaa keventämään pk-yrityksiin ja yritysten perustamiseen liittyvää hallinnollista taakkaa sekä helpottamaan käynnistysvaiheen rahoitustilannetta;

17.   korostaa jälleen i2010-tietoyhteiskunnan merkitystä jäsenvaltioissa ilmenevää alueellista ja yhteiskunnallista epätasapainoa torjuttaessa, kuten komission tiedonannossa "Kasvua ja työllisyyttä tukeva koheesiopolitiikka: yhteisön strategiset suuntaviivat vuosiksi 2007–2013" (KOM(2005)0299) korostetaan;

Tavoite 1: Yhtenäinen eurooppalainen tietoalue

18.   huomauttaa, että unionin kasvun ja kehityksen kannalta on yhtä tärkeää varmistaa nykyisen tiedon ja tekniikan laaja-alainen hyödyntäminen kaikessa toiminnassa ja kaikilla toimialoilla, niin julkishallinnossa ja elinkeinoelämässä kuin kansalaisten jokapäiväisessä elämässä, eli arjen tietoyhteiskunnan synnyttäminen, kuin tuottaa TVT:tä koskevaa uutta tietoa;

19.   korostaa, että i2010-ohjelma muodostaa ratkaisevan vaiheen siirryttäessä kohti tietoyhteiskuntaa, jonka olisi annettava kaikille mahdollisuus toimia yhteiskunnassa käyttäen tekniikoita ja taitoja, mahdollisuus hyödyntää käytännössä vuorovaikutteisuutta ja verkostojen tarjoamia yhteisöllisyyden uusia muotoja sekä mahdollisuus olla kriittinen ja valinnoissaan vapaa kansalainen; huomauttaa, että tietoyhteiskunnan esiintulo luo uusia vastuualueita tiedotus- ja viestintäalan ammattilaisille ja tarjoaa kansalaisille uusia tapoja käyttää oikeuksiaan, jotka antavat heille mahdollisuuden hyötyä täysin uuden TVT:n yleistymisestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään siihen, että tekniikka on paremmin kansalaisten saatavilla ja vastaa yhteiskunnan moraalisia vaatimuksia;

20.   tukee voimakkaasti i2010-hanketta uutena strategisena välineenä, jolla luodaan puitteet kaikille TVT:hen liittyville aloitteille EU:ssa; suosittaa pitämään mielessä, että EU:ta ei voida määritellä tietoyhteiskunta-alueeksi erillään tämän alan kansainvälisestä kehityksestä;

21.   edellyttää, että TVT:n horisontaalinen luonne otetaan huomioon, mikä edellyttää unionilta ja jäsenvaltioilta yhteistyötä ja toimien yhteensovittamista sekä alan toimijoiden kannustamista uusien innovaatioiden tuottamiseen ja hyödyntämiseen;

22.   edellyttää, että eurooppalainen ja kansallinen lainsäädäntö tukevat kilpailua TVT:n horisontaalisen luonteen mukaisesti ja välttävät vertikaalisten, kilpailua ja uusia innovaatioita haittaavien rakenteiden syntyä ja ylläpitämistä; huomauttaa, että vertikaaliset rakenteet voivat estää kuluttajia hyötymästä kilpailusta;

23.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tavoitteeksi alan joustavan sääntelyn, lainsäädännön yksinkertaistamisen ja nopean ja samanaikaisen täytäntöönpanon ja sen nopean mukauttamisen tekniikan kehityksen mukanaan tuomiin uusiin tarpeisiin; katsoo, että lainsäädännön on kannustettava uusien tietojen tuottamista ja uuden tekniikan kehittämistä, edistettävä investointeja TVT-alan sisällöntuotantoon, laitteisiin, verkkoihin ja verkkopalveluihin, edistettävä kilpailua, tietotekniikan ja palvelujen hyödyntämistä ja tietoturvaa sekä tuettava pk-yrityksiä, jotta ne olisivat avainasemassa alalla;

24.   muistuttaa, että tulkitessaan ja soveltaessaan sähköisten viestinten infrastruktuuria koskevia normeja komissio on velvollinen takaamaan ja turvaamaan tiedotusvälineiden monimuotoisuuden; muistuttaa, että komissiota on jo useaan otteeseen pyydetty laatimaan viestimien omistuspohjan keskittämistä sekä tiedonsaantioikeutta ja moniarvoisuutta koskeva vihreä kirja, joka olisi keskeinen väline tekniikan ja markkinoiden perusteellisten muutosten aikana käytävässä keskustelussa; pahoittelee, että tämä väline ei sisälly i2010-toimintasuunnitelmaan; kehottaa komissiota luomaan Internetiä koskevan sääntelykehyksen, koska se on tietoon perustuvan talouden kannalta keskeinen väline;

25.   pitää välttämättömänä, että lainsäädännössä tähdätään nopeutuvaan tietoyhteiskuntakehitykseen, monimuotoisuuteen ja hyötyjen saamiseen koko yhteiskunnalle;

26.   huomauttaa, että on äärimmäisen tärkeää, että ihmisille taataan mahdollisimman laaja pääsy korkeatasoisten sisältöjen ja palvelujen pariin millä tahansa heidän itsensä valitsemalla teknologialla olosuhteista johtuvin rajoituksin; huomauttaa lisäksi, että käyttäjät (kuluttajat, kansalaiset) ovat valmiit omaksumaan uusia palveluja ja teknisiä välineitä ainoastaan, mikäli he kokevat näiden käytön riittävän helpoksi ja sisällön mielekkääksi;

27.   muistuttaa, että tehokkaan arjen tietoyhteiskunnan kehittäminen edellyttää laajakaistan ja langattomuuden tarjoamista kaikille ja siihen tarvitaan lisätukea jäsenvaltioilta sekä yhteistoimivuuden kannustamista ja siihen panostamista, tekijänoikeuksien turvaamista ja tiedotusvälineiden digitalisoinnin edistämistä; katsoo, että käyttäjän on voitava vaihtaa palveluntarjoajaa tarvitsematta muuttaa sähköpostiosoitettaan;

28.   pitää laajakaistaa ennakkoehtona tehokkaan arjen tietoyhteiskunnan kehittymiselle; katsoo, että sen pitäisi olla jäsenvaltioiden ja niiden alueiden merkittävä lähentymistavoite;

29.   muistuttaa, että arjen tietoyhteiskuntaan siirtyminen edistää myös kestävää kehitystä, johon EU on sitoutunut; uskoo, että TVT vähentää ympäristöön kohdistuvaa kuormitusta ja luonnonvarojen käyttöä sekä edistää sosiaalista kehitystä;

30.   huomauttaa, että aineettomia oikeuksia koskevien kysymysten kasvava rooli kauppapolitiikan välineenä on tiedostettava käsiteltäessä kaupan vapautta koskevia kysymyksiä, ja pyytää ryhtymään toimiin tuottajien oikeuksien turvaamiseksi ja laittoman ja laittomasti valmistetun sisällön torjumiseksi; katsoo, että tämä on ainoa keino turvata ja edistää sisällön kehittämistä; varoittaa Yhdysvalloissa lisääntyneistä pyrkimyksistä käyttää patentti- ja tekijänoikeuslainsäädäntöä protektionistisena kauppapolitiikan välineenä;

31.   kehottaa komissiota määrittelemään selkeitä turvatoimia haitallista sisältöä vastaan sekä samalla edistämään muun muassa Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) merkitystä;

32.   kehottaa komissiota lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä ottamaan mukaan toimia, joilla turvataan ennalta varautumisen periaate terveydenhoidon, kuluttajansuojan ja ympäristön alalla, yhteistyössä muiden elinten, kuten Maailman terveysjärjestön, kanssa;

33.   kehottaa komissiota ottamaan lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä käyttöön laatuvaatimuksia, kuten lasten suojelemista ja kuluttajien vapaata valintaa koskevia arviointiperusteita;

34.   antaa tunnustusta sille, että komissio on hyväksynyt direktiiviehdotuksen televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta (KOM (2005)0646), jonka tarkoituksena on nykyaikaistaa niin kutsuttu televisio ilman rajoja -direktiivi, sillä tämä on olennaista EU:n kehittyessä eurooppalaiseksi tietoyhteiskunnaksi; korostaa, että direktiivi on mukautettava lähentyvässä tiedotuksen maailmassa tapahtuviin muutoksiin ja tämä on otettava asianmukaisella tavalla huomioon direktiivin soveltamisalassa; toteaa, että tämän pitäisi auttaa suotuisan ympäristön luomista Euroopan teollisuudelle, poistaa tarpeettomia sääntöjä ja edistää siirtymistä kohti kaikkialle ulottuvaa tietoyhteiskuntaa; tunnustaa lisäksi, että sisältöä koskevan sääntelyn ja infrastruktuuria koskevan sääntelyn väliset kytkökset, jotka on tunnustettu sähköisen viestinnän lainsäädäntökehyksessä, ovat osoittautuneet arvokkaiksi ja ne olisi säilytettävä tulevaisuudessa;

35.   kehottaa komissiota esittämään pikaisesti konkreettisia toimia, joilla eurooppalaisen sisällön luomista ja levittämistä helpotetaan sekä tuetaan; toteaa, että nykyisten tukiohjelmien jatkuvuus on taattava ja niiden välttämättömyys tietoyhteiskunnan kehittämisessä on tunnustettava; edellyttää, että yleiseurooppalaisia levitysjärjestelmiä, kuten EuroNews, tuetaan; korostaa, että kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta kunnioittavan sisällön tuottaminen tarjoaa mahdollisuuden tukea uusia taitoja ja työpaikkoja erityisesti suunnittelun ja tuotannon aloilla kaikissa 25 jäsenvaltiossa; katsoo, että näiden uusien ammattien on voitava kehittyä yhdenmukaistetussa sääntelykehyksessä, joka takaa niiden taloudellisen turvan ja oikeussuojan;

36.   katsoo, että radiotaajuuksia koskevan markkinalähtöisen lähestymistavan käyttöönotto vaatisi sääntelijöiden, operaattoreiden ja muiden toimijoiden tuen, ja varoittaa jättämästä radiotaajuuspolitiikkaa pelkästään markkinavoimien varaan; katsoo kuitenkin, että taajuuksien sääntelyyn olisi luotava sellaiset säännöt, jotka pysyvät erittäin nopeasti muuttuvien markkinoiden vaatimusten tahdissa joustavasti ja tehokkaasti; ehdottaa, että mahdolliset muutokset perustuisivat nykyisten ongelmakohtien huolelliseen analysointiin ja korjaamiseen ja niissä olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon jäsenvaltioiden edut, ja että tässä yhteydessä on huolehdittava aina riittävän vapauden säilymisestä; huomauttaa, että 3G-taajuushuutokaupoissa maksetut hinnat hidastivat kolmannen sukupolven matkapuhelinverkkojen käyttöönottoa ja vastaavien tilanteiden toistumista on vältettävä;

37.   katsoo, että radiotaajuuspolitiikassa keskeisintä on tähdätä joustavaan sääntelyyn, johon kuuluu riittävä ja asianmukainen taajuusalueiden yhdenmukaistaminen EU:ssa; huomauttaa, että radiotaajuuksien hallinnoinnin on tähdättävä uusien innovaatioiden ja toimijoiden, myös alueiden, mahdollisimman helppoon markkinoille pääsyyn ja yhteisön tiedotusvälineiden kehityksen helpottamiseen; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisia ehdotuksia tällä alalla; toteaa, että interferenssiä koskevien säännösten noudattaminen on digitaalisessa ympäristössä ehdottoman tärkeää;

38.   muistuttaa, että verkkoturvallisuuden kehittäminen on välttämätöntä luottamuksen lisäämiseksi kaikkiin verkkopalveluihin, kaupallisiin ja sähköisen julkishallinnon palveluihin; kehottaa edistämään verkkoturvallisuutta teknisin ja lainsäädännöllisin keinoin sekä valistuksella ja esimerkillisellä toiminnalla, esimerkiksi laatimalla Euroopan laajuisen tietoturvastrategian sekä käynnistämällä vuosittain järjestettävän eurooppalaisen tietoturvapäivän kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi tietoturvasta varmistaen, ettei kyseinen tietoturva sisällä ilmaisunvapautta ja kansalaisten oikeuksia koskevia rajoituksia; pitää tervetulleena komission ehdotusta, jonka mukaan vuonna 2006 käynnistetään turvallista tietoyhteiskuntaa koskeva strategia, jolla on tarkoitus lisätä niin sijoittajien kuin käyttäjien luottamusta Internet-palveluihin ja parantaa niiden luotettavuutta ja jolla on tarkoitus puuttua (ostoksiin liittyviin) petoksiin, laittomiin ja haitallisiin sisältöihin (alaikäisten ja ihmisarvon suojelu), yksityiselämän suojeluun ja teknisiin vikoihin (TVT:n tehokas ja hyödyllinen käyttö);

39.   muistuttaa, että teollisuus- ja kilpailupolitiikan on tuettava unionin innovaatioteollisuutta; huomauttaa, että tämä edellyttää joustavan ja kannustavan säädöspohjan turvaamista;

40.   muistuttaa, että TVT-teollisuuden alakohtainen sääntely luotiin alun pitäen markkinoiden avaamiseen johtavan siirtymäkauden ratkaisuksi ja että keskipitkällä aikavälillä on siirryttävä soveltamaan ainoastaan yleisiä kilpailusääntöjä;

41.   varoittaa, että sääntely ja muut viranomaistoimet eivät saa johtaa tietyn tekniikan suosimiseen toisten kustannuksella, vaan sääntelyn on oltava tiettyyn tekniikkaan sitoutumatonta;

42.   pitää tärkeänä teknisiä edellytyksiä, joita noudattamalla varmistetaan, että tietoyhteiskunnan sisällöt ovat syrjimättömällä tavalla kaikkien käytettävissä ja että ehkäistään digitaalisen kahtiajaon syntyminen EU:ssa; korostaa tämän vuoksi uudelleen vaatimuksiaan avointen ja yhteentoimivien standardien luomiseksi, erityisesti puitedirektiivin 18 artiklassa tarkoitettujen sovellusrajapintojen yhteydessä;

43.   tunnustaa, että terveellä pohjalla oleva TVT-alan kauppatase on olennainen osatekijä, joka tukee EU:n asemaa maailmantaloudessa; pyytää komissiota laatimaan syyskuuhun 2006 mennessä täydellisen analyyttisen katsauksen EU:n vahvuuksista ja heikkouksista kaikilla TVT-aloilla;

Tavoite 2: Tutkimusinvestoinnit ja innovointi

44.   korostaa, että innovatiivinen TVT-teollisuus on välttämätön edellytys talouden kasvulle ja työpaikkojen luomiselle unionin alueella sekä yhä enemmän myös muun teollisuuden ja palvelujen aloilla;

45.   muistuttaa, että TVT on muuttanut yritysten maailmanlaajuista toimintatapaa ja yritykset hyötyvät uusista innovaatioista, kuten tarvelähtöisestä tietojenkäsittelystä (utility computing), ohjelmistojen kehityksestä ja uusista verkkopalveluarkkitehtuureista; kehottaa EU:ta luomaan näille innovaatioille suotuisan ympäristön, jotta voidaan varmistaa EU:n kilpailukyvyn säilyminen;

46.   kehottaa hyväksymään nopeasti kautta 2007–2013 koskevan tutkimuksen ja kehityksen seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman, ja katsoo, että molemmille on myönnettävä riittävä rahoitus, jotta voidaan tukea TVT:tä kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä edistävänä tekijänä; korostaa, että uudesta TVT:stä hyötyvillä aloilla olisi tuettava erityisesti pk-yritysten yrittäjähenkeä;

47.   vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin hyödyntääkseen TVT:n luomia mahdollisuuksia, joilla voidaan ehkäistä työpaikkojen siirtyminen matalapalkkaisiin maihin ja saavuttaa mahdollisimman suuri kasvu ja työllisyys; pitää ensisijaisen tärkeänä lisätä investointien määrää, jotta Barcelonan 3 prosentin BKT-tavoite saavutetaan ja jotta pitkällä aikavälillä investoinnit pysyvät jatkuvasti maailmanlaajuisen kilpailukyvyn tasoa vastaavina;

48.   uskoo, että EU:n talouden tulevaisuus on työn tuottavuuden kasvussa;

49.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan parlamentille syyskuuhun 2006 mennessä analyysin TVT-talouden nykyistä vankempaa kasvua tukevista vaikutuksista eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla Euroopassa;

50.   huomauttaa, että unionin tasolla on ryhdyttävä kiireellisiin toimiin esteiden poistamiseksi seuraavan sukupolven verkkojen (NGN) kehittämiseltä; kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa sähköistä tiedonvälitystä koskevan sääntelykehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

51.   huomauttaa, että TVT:n soveltaminen esimerkiksi kieli- ja hyvinvointiteknologian alalla on yhteisölle luontainen ja erittäin suuren globaalin sovelluspotentiaalin tarjoava alue; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan näiden alojen tutkimusta;

52.   suosittaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota tehtäviin, joita TVT:llä on avointa ja tietoon perustuvaa yhteiskuntaa luotaessa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään entistä yhdenmukaisemman strategian TVT:n koulutusvaatimuksia varten;

53.   kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita etsimään konkreettisia keinoja, joilla edistetään kaikkien merkittävien toimijoiden (suuryritysten ja pk-yritysten, julkishallinnon ja tutkimuslaitosten) verkottumista, ja parantamaan niiden mahdollisuuksia osallistua hankkeiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen;

54.   palauttaa mieleen innovaatioita ja tutkimusta koskevat EU:n sitoumukset, jotka sisältyvät kasvun ja työllisyyden yhdennettyihin suuntaviivoihin (2005–2008) (KOM(2005)0141), ja kehottaa panemaan ne johdonmukaisesti täytäntöön Lissabonin uudistusohjelman yhteydessä;

55.   uskoo yksinkertaisempiin kansallisiin verotusjärjestelmiin, jotka kannustavat investoimaan tieto- ja viestintätekniikkaan sekä tutkimukseen ja kehitykseen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission ehdotuksia yhteisen yhtenäistetyn yritysveropohjan luomisesta;

Tavoite 3: Yhteinen eurooppalainen tietoyhteiskunta

56.   kehottaa jäsenvaltioita kansallisten uudistusohjelmiensa avulla määrittelemään tietoyhteiskunnan painopisteet ja tiedottamaan vuosittain uudistusohjelmien edistymisestä sekä antamaan yksityiskohtaisen selvityksen, jossa ei rajoituta pelkästään tietoyhteiskuntaa koskevien indikaattoreiden kehitykseen, vaan käsitellään myös ohjelmien sosiaalista ja taloudellista käyttökelpoisuutta;

57.   palauttaa mieliin, että i2010-aloitteen koko strategian menestystä mitataan sillä, miten kattavasti kaikki Euroopan kansalaiset hyötyvät siitä; uskoo, että alueilla on keskeinen tehtävä tavoitteen saavuttamisessa, joten niitä on kannustettava ja niiden toimintaa on edelleen tuettava, jotta ne toteuttavat tärkeitä alueellista yhdentymistä ja koheesiota koskevia aloitteita sekä edistävät digitaalisen kahtiajaon poistamista;

58.   muistuttaa, että sosiaali- ja terveysala sekä hyvinvointi ovat keskeisiä alueita tietoyhteiskunnan kehittymisessä;

59.   huomauttaa, että julkisilla palveluilla ja julkisella yleisradiotoiminnalla on merkittävä rooli kansalais- ja elinkeinotoiminnassa, jossa ne osaltaan edistävät yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta, demokraattista keskustelua ja moniarvoisuutta Euroopassa; toteaa lisäksi, että tieto- ja viestintäyhteiskuntaa koskevan eurooppalaisen sääntelyjärjestelmän avulla on varmistettava, että julkinen yleisradiotoiminta osallistuu tekniikan ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja voi jatkossakin huolehtia yhteiskunnallisesta tehtävästään; korostaa sisällöllisten julkisten palvelujen, verkkoasioinnin ja tietoturvan kehittämisen tärkeyttä;

60.   huomauttaa, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöillä on myös jatkossa merkittävä rooli arjen tietoyhteiskunnassa yleisesti saatavilla olevan laadukkaan ja puolueettoman tiedonvälityksen turvaajina; painottaa yleisradioyhtiöiden pääsyn takaamista tulevaisuuden platformeihin;

61.   korostaa, että on tärkeää taata kaikille mahdollisuus saada asianmukaista opetusta ja ohjausta viestimien, erityisesti sähköisten kuvamateriaalia välittävien viestimien, ja uuden vuorovaikutteisen digitaalisen tekniikan käyttöön, jotta voitaisiin välttää uudenlainen sosiaalinen ja kulttuurinen syrjäytyminen, ja katsoo, että yhtäläinen mahdollisuus käyttää vapaasti saatavilla olevien viestinten välittämiä monipuolisia ja laadukkaita sisältöjä on Euroopan kansalaisten perusoikeus; korostaa tässä yhteydessä julkisen yleisradion merkitystä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, demokraattisen keskustelun ja eurooppalaisen moniarvoisuuden kannalta, ja vaatii, että näiden tehtävien täyttäminen turvataan myös tulevaisuudessa;

62.   kehottaa antamaan julkisen sektorin sähköisissä palveluissa kansalaisille ja yrityksille verotusta, terveydenhoitoa, vakuutussuojaa ja eläkettä koskevissa kysymyksissä etusijan yhteentoimivuudelle ja parhaille käytänteille, sillä tavoitteena on helpottaa kansalaisten vapaata ja esteetöntä liikkuvuutta, sijoittautumista ja työllisyyttä jäsenvaltioiden välillä;

63.   kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia toteuttamaan i2010-aloitteet ja ohjelmat julkishallintoa uudistettaessa, jotta pk-yritykset ja kansalaiset voivat käyttää palveluja paremmin, tehokkaammin ja vaivattomammin;

64.   muistuttaa TVT:n mahdollisuuksista sekä sen edellyttämistä institutionaalisista muutoksista, jotka ovat edellytyksenä sähköisen demokratian edistämiselle Euroopan kansalaisten sähköisellä osallistumisella päätöksentekoprosessiin, sekä kehottaa ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

65.   muistuttaa, että osallisuuden edistämisessä on panostettava myös niihin taitoihin, joita eurooppalaiset tarvitsevat voidakseen toimia tietoyhteiskunnassa; edellyttää konkreettisia toimia TVT-taitojen kehittämiseksi ja kehottaa lisäämään kansalaisten tietoisuutta TVT:n tarjoamista uusista mahdollisuuksista myös perinteisten tiedonvälityskanavien kautta kertomalla sähköisen hallinnon eduista ja rohkaisemalla siten uusien palvelujen käyttöä;

66.   toteaa, että yli puolet EU:n väestöstä ei kykene edelleenkään hyödyntämään TVT:tä täysipainoisesti; vaatii, että TVT:n yhteydessä investoidaan luovuuden edistämiseksi myös henkiseen pääomaan myöntämällä entistä enemmän määrärahoja koulutukseen ja kulttuuriin; pitää myönteisenä, että komissio aikoo edistää digitaalista lukutaitoa peruskoulutuksen ja erilaisten ammatillisen koulutuksen ohjelmien avulla edistäen siten TVT-tuotteiden ja -palvelujen saatavuutta;

67.   korostaa, että TVT:tä koskevalla erityiskoulutuksella on keskeinen osa sekä nuorten opetuksessa että aikuiskoulutuksessa yleisesti ja naisten kohdalla erityisesti, jotta he voivat elinikäisen oppimisen puitteissa saada tietoa ja kykenevät käyttämään uudenaikaisia välineitä ammatillisiin ja henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa;

68.   huomauttaa, että Euroopan vanhenevan väestörakenteen vuoksi tulee panostaa tuotesuunnitteluun, erityisesti Design for All -periaatteeseen eli ensisijaisesti kaikille sopiviin ratkaisuihin tekniikoissa, palveluissa ja ympäristössä; edellyttää, että etenkin erityisryhmien, kuten vanhusten ja vammaisten tarpeet otetaan huomioon; kehottaa komissiota käyttämään tulevaa osallisuutta koskevaa strategiaa tähän tarkoitukseen;

69.   edellyttää jäsenvaltioilta lisätoimia, joilla voidaan varmistaa pääsy sähköisiin julkisen hallinnon palveluihin paikasta, ajasta ja varallisuudesta riippumatta;

70.   muistuttaa, että oikeus olennaisen tiedon saantiin kuuluu kaikille unionin kansalaisille; kehottaa komissiota kiirehtimään vuodelle 2008 suunniteltua osallisuusaloitetta, joka vastaa haasteisiin, jotka koskevat digitaalista lukutaitoa, vanhenemista ja eSaatavuutta, maantieteellisiä eroja ja sosiaalisten palvelujen taattavuutta kaikille; kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti ehdotuksen digitaalisen ajan kansalais- ja perusoikeuksien kirjasta; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että yksikään kansalainen ja kuluttaja ei tahtomattaan jää vaille arjen tietoyhteiskunnassa välttämättömiä palveluja;

71.   katsoo, että hyvän hallinnon saavuttaminen ja kaikkien eurooppalaisten täysi kansalaisuus tietoyhteiskunnassa edellyttävät, että Euroopan julkisten hallintojen olisi asteittain otettava käyttöön sähköisten oikeuksien peruskirja, joka koostuu yhteisistä periaatteista ja suuntaviivoista, jotka määrittelevät kehyksen, jossa kaikki kansalaiset voivat nauttia noita oikeuksia; ehdottaa, että kyseiset oikeudet muunnetaan kansallisella ja alueellisella tasolla täytäntöönpanotoimiksi ja ohjelmiksi, jotta voidaan saavuttaa kilpailukykyinen ja pätevä digitaalisen ajan yhteiskunta ja taata sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; muistuttaa, että avoimen, monimuotoisen ja täydellisen tiedon oikeudenmukainen ja syrjimätön saatavuus sekä korkealaatuiset palvelut turvallisessa ympäristössä kaikkia televiestintäpalveluja tai -alustoja (Internetistä matkapuhelimiin) käyttäen ovat aktiivisen kansalaisuuden kannalta olennaisen tärkeitä oikeuksia tietoyhteiskunnan aikakautena, ja ne olisi sisällytettävä sähköisten oikeuksien peruskirjaan; panee merkille, että peruskirjan olisi myös sisällettävä kaikkien kansalaisten oikeus ymmärtää viranomaisia ja olla vuorovaikutuksessa näiden kanssa ja siten osallistua yhdenvertaisesti päätöksentekoprosesseihin ja poliittisiin prosesseihin; katsoo, että järkeistäminen, uudelleensuunnittelu, avoimuus sekä julkisten palvelujen saatavuus ovat osallistuvan kansalaisuuden kehittymisen perusedellytyksiä;

72.   korostaa, että tiedotusvälineillä voidaan nykyajan yhteiskunnassa niitä huomattavasti muuttaneen poikkeuksellisen teknisen kehityksen vuoksi vaikuttaa merkittävästi kansalaisten ajattelutapaan ja käyttäytymiseen, ja että ne ovat tämän vuoksi erottamattomasti yhteydessä kunkin maan demokraattiseen toimintaan, ja katsoo, että sähköisen viestinnän saatavuus perustuu väistämättä ihmisoikeuksiin; kehottaa komissiota kunnioittamaan i2010-aloitteessaan näitä audiovisuaalisen mallin perusarvoja sekä huolehtimaan siitä, että huomioon otetaan audiovisuaalisilla viestimillä kulttuurin monimuotoisuuden kannalta oleva erityinen merkitys sekä taloudellisina että kulttuurisina hyödykkeinä;

73.   korostaa yksityisyyden suojan ja tietoturvan merkitystä arjen tietoyhteiskunnassa; muistuttaa, että lainsäädännön on taattava kansalaisten ja elinkeinoelämän luottamus digitaaliseen sisältöön ja viestintään;

74.   korostaa, että on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti tärkeää ottaa maaseutualueet mukaan digitaaliseen kehitykseen, ja tähdentää, että kyseiset alueet voivat osaltaan luoda alueellista, kansallista ja Euroopan laajuista vaurautta; pitää sen vuoksi välttämättömänä, että kaikkien alueiden on hyödyttävä TVT-innovaatioiden valtavasta määrästä sen sijaan, että alueille aiheutuu niistä haittaa;

75.   uskoo, että viestimiin liittyvän ohjauksen olisi perustuttava siihen, että kansalaisille annetaan jo mahdollisimman nuorena tekniset ja muut tarvittavat mahdollisuudet arvioida kriittisesti ja käyttää omaksi hyödykseen heihin kohdistuvaa, jatkuvasti kasvavaa tiedon ja viestinnän määrää Euroopan neuvoston suosituksen 1466 (2000) mukaisesti; vakuuttaa lisäksi, että tämän oppimisprosessin välityksellä kansalaiset voivat käsitellä saamiaan viestejä ja valita sopivimmat välineet viestintäänsä varten ja pystyvät näin käyttämään tiedonsaannin ja ilmaisun vapauttaan täysipainoisesti;

76.   kehottaa komissiota kohdistamaan tutkimusvarojaan siihen, että arvioidaan tietoyhteiskunnan vaikutusta Euroopan yhteiskuntaan ja kulttuuriin;

77.   edellyttää, että kun on kyse viestinten välittämiä palveluja ja sisältöjä koskevan lainsäädäntökehyksen määrittämisestä riippumatta siitä, onko kyseessä infrastruktuuritoimenpiteitä koskeva sääntely vai kilpailulainsäädäntö ja tuet, tänä lähentymisen, liikkuvuuden ja vuorovaikutuksen aikana myös kaikessa unionin poliittisessa päätöksenteossa noudatetaan täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa sekä kulttuurin moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehtyä Unescon yleissopimusta, jossa määrätään sekä jäsenvaltioilla kulttuurisen monimuotoisuuden alalla olevista suojelu- ja edistämistoimenpiteistä että audiovisuaalisten viestinten kaksitahoisesta luonteesta taloudellisina ja samanaikaisesti kulttuurillisina hyödykkeinä; muistuttaa, että tietoyhteiskunta ja TVT voivat hyvän hallinnon avulla muodostaa erittäin tehokkaan välineen kulttuurisen monimuotoisuuden ja monikielisyyden vahvistamisessa ja säilyttämisessä;

78.   katsoo, että unionin tulevaisuudesta parhaillaan käytävän keskustelun yhteydessä on aiheellista, että toimielinten välisessä vuoropuhelussa vahvistetaan ja täsmennetään Euroopan yhteisöjen toimielinmallia, mutta että toimielinten ja erityisesti komission on ennen kaikkea toimittava tavalla, jolla vastataan demokratian ja kansalaisten suurimpiin huolenaiheisiin; pitää tervetulleena harkinta-ajan tarjoamaa mahdollisuutta siihen, että yhteisön toimielimet voivat lainsäädäntöä antaessaan ottaa huomioon kansalaisten keskeisimmät huolenaiheet ja ottaa ne huomioon toimintalinjoissaan;

79.   katsoo, että sukupuoliulottuvuuden korostaminen TVT-alalla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, ettei digitaalinen vallankumous heikennä sukupuolten tasa-arvoa eivätkä nykyinen eriarvoisuus ja syrjintä vakiinnu; katsoo, että osallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen perustuvan tietoyhteiskunnan luomiseksi on otettava huomioon digitaalisen kahtiajaon kaikki eri näkökulmat, erityisesti sukupuoli, johon olisi kohdistettava erityistoimia sähköisestä osallisuudesta tehtävässä eurooppalaisessa aloitteessa; katsoo, että kasvava sosiaalisen syrjäytymisen vaara, jonka syynä on kyvyttömyys käyttää tieto- ja viestintätekniikoita, koskee kohtuuttomassa määrin naisia;

80.   kehottaa komissiota tekemään analyysin yhteisön säännöstöstä siltä osin kuin se koskee tietoyhteiskuntaa, ja ottamaan analyysissa huomioon erityisesti sukupuolinäkökulman; kehottaa komissiota käynnistämään vuoropuhelun mediamarkkinoiden tärkeimpien toimijoiden kanssa, jotta voidaan luoda tiedotusvälineille sukupuolten tasa-arvoa koskevat säännöt; kehottaa komissiota kiinnittämään erityishuomiota uuden TVT:n väärinkäyttöön nais- ja lapsikauppaan sekä edistämään kaikkia oikeudellisia ja teknologia-aloitteita, joita tarvitaan ongelman ratkaisemiseen;

o
o   o

81.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33. (2) EUVL L 77, 13.3.2004, s. 1. (3) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0260. (4) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0467.

Euroopan parlamentin kannanotto jalkapalloilun yhteydessä esiintyvän rasismin poistamisesta

P6_TA(2006)0080 P6_DCL(2005)0069

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 116 artiklan,

A.   tunnustaa vakavat rasismiin liittyvät tapahtumat, joita on esiintynyt jalkapallo-otteluissa ympäri Euroopan,

B.   ottaa huomioon, että yksi Euroopan unionin tavoitteista on EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan mukaan etniseen alkuperään ja kansallisuuteen perustuvan syrjinnän torjunta,

C.   ottaa huomioon, että jalkapalloilijoilla on muiden työntekijöiden tavoin oikeus rasismista vapaaseen työympäristöön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti,

D.   katsoo, että jalkapallon suosio tarjoaa uuden mahdollisuuden rasismin poistamiseen,

1.   tuomitsee syvästi rasismin kaikki muodot jalkapallo-otteluissa, sekä kentällä että sen ulkopuolella;

2.   kiittää järjestöjen, myös Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) ja yleiseurooppalaisen rasismin vastaisen verkoston (FARE), tekemää loistavaa työtä näiden ongelmien poistamiseksi;

3.   kehottaa kaikkia jalkapallon merkkihenkilöitä puhumaan säännöllisesti rasismia vastaan;

4.   kehottaa kansallisia jalkapalloliittoja, -sarjoja, -seuroja, pelaajaliittoja ja kannattajaryhmiä soveltamaan UEFA:n opasta hyviksi koetuista käytännön toimintatavoista, kuten UEFA:n kymmenen kohdan toimintasuunnitelmaa;

5.   kehottaa UEFA:a ja kaikkia muita ottelujen järjestäjiä Euroopassa varmistamaan, että erotuomareilla on mahdollisuus lopettaa tai keskeyttää ottelut vakavien rasistisien solvausten tapauksessa selkeiden ja tiukkojen suuntaviivojen mukaisesti;

6.   kehottaa UEFA:a ja kaikkia muita ottelujen järjestäjiä Euroopassa harkitsemaan mahdollisuutta asettaa urheiluun liittyviä sanktioita kansallisille jalkapalloliitoille ja -joukkueille, joiden kannattajat tai pelaajat syyllistyvät vakaviin rasistisiin tekoihin, mukaan lukien mahdollisuus evätä tällaisiin tekoihin toistuvasti syyllistyviltä oikeus olla läsnä otteluissa;

7.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan jalkapalloliitolle.