Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2027(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0213/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0213/2006

Keskustelut :

PV 05/07/2006 - 11
CRE 05/07/2006 - 11

Äänestykset :

PV 06/07/2006 - 6.14
CRE 06/07/2006 - 6.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0316

Hyväksytyt tekstit
PDF 255kWORD 103k
Torstai 6. heinäkuuta 2006 - Strasbourg
Euroopan maiden alueen epäilty käyttö CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen
P6_TA(2006)0316A6-0213/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen – väliaikaisen valiokunnan väliaikainen mietintö (2006/2027(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen väitetystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen(1),

–   ottaa huomioon 18. tammikuuta 2006 antamansa päätöksen Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 175 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A6-0213/2006),

A.   katsoo, että väliaikaisen valiokunnan työskentelyn keskeisenä tavoitteena on määrittää, onko Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toiminta esiin tulleiden tapausten yhteydessä ollut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisten perusperiaatteiden mukaista ja onko toiminnalla varmistettu erityisesti sellaisten perusoikeuksien suojaaminen, jotka on määritetty muun muassa Euroopan neuvoston 4. marraskuuta 1950 hyväksymässä yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (jäljempänä "Euroopan ihmisoikeussopimus"),

B.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirja(3), jonka parlamentti, neuvosto ja komissio julistivat Nizzassa 7. joulukuuta 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa ja joka muodostaa perustuslakisopimuksen II osan, ei kuulu pelkästään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viiteasiakirjoihin, vaan sitä käyttävät myös jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimet ja muut tuomioistuimet,

C.   katsoo, että terrorismin vastaista taistelua ei voida voittaa uhraamalla juuri ne periaatteet, jotka terrorismilla pyritään tuhoamaan, eikä etenkään perusoikeuksien suojelusta saa tinkiä missään tapauksessa; katsoo, että terrorismia pitää vastustaa laillisin keinoin ja että se on voitettava niin, että samalla kunnioitetaan sekä kansainvälistä että kansallista oikeutta ja että sekä hallitusten että suuren yleisön suhtautuminen on vastuullista,

D.   ottaa huomioon, että ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate tuodaan esille perusoikeuskirjan ensimmäisessä artiklassa ja että siihen pohjautuvat kaikki muut perusoikeudet, erityisesti oikeus elämään (2 artikla), kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto (artikla 4), suoja palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa (artikla 19), oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (artikla 47) ja että tätä periaatetta ei saa rajoittaa rauhan eikä sodan aikana edes turvallisuusvaatimusten edessä,

E.   katsoo, että kansainvälisten ihmisoikeusnormien, sellaisina kuin niistä määrätään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja siihen liittyvissä asiakirjoissa, ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat henkilöt nauttivat kansainvälisesti sovituista perusoikeuksista, mukaan luettuna sellaisten kuljetusten kielto, joihin liittyy kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen uhka,

F.   toteaa, että sekä eurooppalainen että kansainvälinen ihmisoikeuslainsäädäntö kieltävät sieppaukset ja salaiset pidätykset, joissa henkilö pidetään eristyksissä, joiden yhteydessä tietoja henkilön kohtalosta tai olinpaikasta ei anneta hänen perheelleen tai julkisteta yleisesti ja joihin ei liity minkäänlaista oikeuskäsittelyä,

G.   katsoo, että esiin tulleet tapaukset voivat Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvien velvoitteiden lisäksi koskea seuraaviin sopimuksiin liittyviä jäsenvaltioiden velvoitteita:

   kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, jonka YK:n yleiskokous on hyväksynyt 10. joulukuuta 1984,
   kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka YK:n yleiskokous on hyväksynyt 16. joulukuuta 1966,
   kansainvälistä siviili-ilmailua koskeva Chicagon yleissopimus, joka on hyväksytty 7. joulukuuta 1944, ja erityisesti sen 3, 4 ja 6 artikla,

H.   katsoo, että terrorismin vastustaminen edellyttää mahdollisimman tiivistä yhteistyötä Euroopan ja Amerikan hallitusten sekä maailman kaikkien samalle asialle omistautuneiden hallitusten välillä,

I.   katsoo, että mahdollisimman tiivis yhteydenpito ja yhteistyö väliaikaisen valiokunnan ja Euroopan neuvoston, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun sekä jäsenvaltioiden viranomaisten ja erityisesti kansallisten parlamenttien välillä on välttämätöntä,

J.   katsoo, että yhteydenpidossa ja yhteistyössä on otettava huomioon jo aikaisemmin toteutetut toimet ja tutkimukset, erityisesti:

   Ruotsin oikeusasiamiehen(4) ja Ruotsin parlamentin (riksdagen) perustuslakivaliokunnan(5) loppuraportit ja YK:n kidutuksen vastaisen komitean vielä julkaisemattoman raportin(6), joissa viitataan muun muassa Muhammed Al Zeryn ja Ahmed Agizan luovuttamiseen Egyptiin,
   väitetyistä salaisista pidätyksistä Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa 22. marraskuuta 2005 ja 22. tammikuuta 2006 päivätyt tiedotusmuistiot, jotka on laatinut Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeusasioiden ja ihmisoikeuksien valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä senaattori Dick Marty,
   monissa jäsenvaltioissa käynnissä olevat rikostutkinnat, erityisesti Italiassa Milanon apulaissyyttäjän teettämän tutkimuksen(7) yhteydessä tehdyt johtopäätökset Egyptin kansalaisen Abu Omarin laittomasta karkotuksesta ja luovutuksesta Egyptiin ja Saksassa jatkuvat Münchenin syyttäjänviraston tutkimukset Saksan kansalaisen Khaled El-Masrin väitetystä sieppauksesta ja pidätyksestä,
   monien jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenttien asettamien tutkintakomiteoiden käynnistämät tai jo loppuun saatetut tutkinnat,
   jäsenvaltioiden (erityisesti Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Irlanti) tekemät ilmoitukset kyseisten maiden alueelle laskeutuneista CIA:n käyttämistä siviililentokoneista,

K.   katsoo, että samassa yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan neuvoston pääsihteerin väliaikaiseen raporttiin(8), joka laadittiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 52 artiklan mukaisesti teetetyn tutkinnan yhteydessä, sekä 12. huhtikuuta 2006 pidetyssä lehdistötilaisuudessa pääsihteerin esittämiin lausumiin, jotka hän antoi Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden – joihin kuuluvat kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot – laatimien yksityiskohtaisten vastausten pohjalta(9); ottaa huomioon pääsihteerin ilmoituksen, jonka mukaan on selvää, että vankikuljetuksia on tehty ja että käytännössä kaikilta jäsenvaltioilta puuttuvat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet, joilla voitaisiin tehokkaasti suojella henkilöitä ihmisoikeusrikkomuksilta, joihin muiden maiden turvallisuuspalvelujen agentit syyllistyvät työskennellessään kyseisen maan alueella; ottaa huomioon, että lisäksi pääsihteeri ilmoittaa saaneensa virallisen tunnustuksen, että vankeja on luovutettu ulkomaalaisille toimijoille käyttäen menettelyjä, joiden yhteydessä ei ole noudatettu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa Euroopan neuvoston oikeudellisissa välineissä vaadittuja turvallisuusnormeja eikä -toimia(10),

L.   katsoo, että väliaikaisen valiokunnan ensimmäinen työvaihe on mahdollistanut johdonmukaisen tietojen yhteen kokoamisen erityisesti:

   kuulemistilaisuuksista, jotka järjestettiin 13. ja 23. helmikuuta, 6., 13., 21. ja 23. maaliskuuta, 20. ja 25. huhtikuuta ja 2. toukokuuta 2006 ja joihin osallistui asianajajia, toimittajia, kansalaisjärjestöjen edustajia, poikkeuksellisten kuljetusten mahdollisia uhreja, jäsenvaltioiden viranomaisten edustajia ja Euroopan unionin toimielinten edustajia,
   kutsuttujen puhujien kirjallisista esityksistä sekä virallisista asiakirjoista ja muista asiakirjoista, jotka väliaikainen valiokunta on tähän mennessä saanut käyttöönsä,
   lausunnoista, joissa Yhdysvaltain hallituksen edustajat tunnustivat luovutuskäytännön ja kielsivät samaan aikaan sen, että kidutusta on käytetty tai ulkoistettu,

M.   katsoo, että vaikka kaikenlainen luonteeltaan oikeudellinen tutkintatoimivalta puuttuukin ja vaikka kansalliset viranomaiset pitävät tiedustelupalveluiden väitetyn toiminnan salassa, väliaikainen valiokunta on kerännyt joitakin vahvistettuja tietoja siitä, että Euroopan alueella on harjoitettu tiettyä laitonta toimintaa, joka on koskenut Euroopan kansalaisia ja Euroopassa oleskelevia henkilöitä, ja se on siksi siirtänyt Euroopan hallituksille todistustaakan liittyen siihen, ovatko ne todella noudattaneet niille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklasta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia velvoitteita,

N.   katsoo, että väliaikaisen valiokunnan tähän mennessä toteuttamat toimet vahvistavat, että 18. tammikuuta 2006 tehty päätös perustaa kyseinen valiokunta oli aiheellinen, mutta ne osoittavat myös, että valiokunnan on hankittava muita vahvistuksia tapahtumille ja kerättävä täydentäviä tietoja; katsoo tästä syystä, että valiokunnan on voitava jatkaa toimintaansa, siten että se voi saattaa sille annetun toimeksiannon kokonaisuudessaan päätökseen,

O.   ottaa huomioon, että sen 18. tammikuuta 2006 tekemän päätöksen 3 kohdassa määrätään, että väliaikaisen valiokunnan on annettava parlamentille väliaikainen mietintö, johon sisältyy yksityiskohtaisia ehdotuksia siitä, miten valiokunta jatkaa työtään,

P.   toteaa, että tässä päätöslauselmassa "Euroopan mailla" tarkoitetaan jäsenvaltioita, jäseniksi liittyviä valtioita, ehdokasvaltioita sekä assosioituneita maita, kuten 18. tammikuuta 2006 hyväksytyssä väliaikaisen valiokunnan mandaatissa on määritelty,

Q.   toteaa tämän päätöslauselman käsittelevän kolmea erityyppistä menettelyä, joita Yhdysvallat näyttää käyttävän:

   poikkeukselliset kuljetukset, joissa henkilöt siirretään toiselle hallitukselle kuulustelua varten,
   salaiset pidätykset, joissa henkilöt siirretään Yhdysvaltojen valvonnassa oleviin paikkoihin, ja
   toimeksiannetut pidätykset, joissa henkilöt siirretään vangeiksi kolmansiin maihin Yhdysvaltojen määräyksestä; katsoo, että vaikka ei ole julkisesti tiedossa, että mikään Euroopan maa pitäisi henkilöitä vangittuina Yhdysvaltojen määräyksestä, on hyvin todennäköistä, että henkilöitä on kuljetettu Euroopan maiden kautta tällaiseen vankeuteen,

Väliaikaisen valiokunnan tähän mennessä keräämät tiedot

1.   panee merkille Euroopan neuvoston pääsihteerin päätelmät, jotka tämä on laatinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 52 artiklan mukaisesti toteutetun tutkinnan pohjalta;

2.   panee myös merkille samassa yhteydessä Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle esittämän lausunnon nro 363/2005(11), ja erityisesti sen seuraavat kohdat:

   sellainen Euroopan neuvoston jäsenvaltio, joka aktiivisesti tai passiivisesti osallistuu henkilöiden salaiseen vangitsemiseen, on Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti vastuussa asiasta,
   Euroopan neuvoston jäsenvaltio on myös vastuussa siinä tapauksessa, että sen viranomaiset (poliisi, turvallisuusjoukot jne.) ylittävät toimivaltansa ja tekevät yhteistyötä ulkomaisten viranomaisten kanssa tai eivät estä salaista pidätystä tai vangitsemista, josta maan hallituksella ei ole tietoa;

3.   pitää valitettavana sitä, että tiedustelupalvelujen toimintaa säätelevät säännökset vaikuttavat olevan monessa jäsenvaltiossa riittämättömiä, minkä vuoksi on otettava käyttöön entistä tiukemmat valvontatoimet, etenkin silloin, kun on kyse ulkomaisen tiedustelupalvelun toiminnasta jonkin jäsenvaltion alueella ja myös ulkomaisissa sotilastukikohdissa, ja katsoo, että yhteistyötä koskevat säännöt olisi hyväksyttävä yhteisön tasolla;

4.   pitää valitettavana sitä, että Pohjois-Atlantin liitto (Nato) ei ole luovuttanut väliaikaiselle valiokunnalle kokonaisuudessaan Naton neuvoston 4. lokakuuta 2001 tekemän päätöksen tekstiä, joka koskee Washingtonin sopimuksen 5 artiklan täytäntöönpanoa; kehottaa Natoa julkistamaan nopeasti päätöksen koko tekstin asian selventämiseksi;

5.   ymmärtää, kuinka tärkeää on tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden ja sen liittolaismaiden tiedustelupalvelujen välillä, mutta korostaa, että tätä yhteistyötä ei pidä sekoittaa Euroopan unionin alueen ja ilmatilan loukkaamattomuuden hylkäämiseen;

6.   panee merkille EU:n terrorismin torjunnan koordinaattorin De Vriesin ja YUTP:n korkean edustajan Solanan lausunnot, joissa molemmat totesivat, etteivät he ole tietoisia kansallisen, eurooppalaisen tai kansainvälisen oikeuden loukkauksista CIA:n kanssa yhteistyössä olevien jäsenvaltioiden taholta, ja lisäsivät, että Euroopan unionin oikeuden nojalla he eivät kuitenkaan ole toimivaltaisia pyytämään kyseisiä tietoja jäsenvaltioilta;

CIA:n, muiden yhdysvaltalaisten virastojen tai yksiköiden taikka kolmansien maiden turvallisuuspalvelujen toteuttamat laittomat kiinniotot, siirrot, pidätykset, sieppaukset, poikkeukselliset kuljetukset ja henkilöiden salainen säilyttäminen

7.   esittää huolensa siitä, että jäsenvaltioiden, Euroopan neuvoston ja väliaikaisen valiokunnan toiminnan ansiosta paljastuneiden seikkojen perusteella perustavia ihmisoikeuksia – jotka sisältyvät Euroopan ihmisoikeussopimukseen, YK:n kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimukseen – on syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen aloitetun terrorismin vastaisen ehdottoman tärkeän taistelun yhteydessä useaan otteeseen loukattu vakavasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä;

8.   katsoo väliaikaiselle valiokunnalle esitettyjen todisteiden valossa, että joissakin tapauksissa CIA tai muut yhdysvaltalaiset yksiköt ovat olleet suoraan vastuussa terrorismista epäiltyjen henkilöiden laittomista pidätyksistä, siirroista, sieppauksista ja vangitsemisista jäsenvaltioiden sekä jäseniksi liittyvien valtioiden ja ehdokasvaltioiden alueella samoin kuin muiden muassa Euroopan kansalaisten tai Euroopassa oleskelevien henkilöiden poikkeuksellisista kuljetuksista; muistuttaa, että nämä toimet eivät ole kansainvälisessä oikeudessa vallitsevien käsitteiden mukaisia ja että ne ovat ihmisoikeuslainsäädännön perusperiaatteiden vastaisia;

9.   pahoittelee, että Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden välisiä yhteisymmärryspöytäkirjoja ei ole annettu väliaikaisen valiokunnan saataville;

10.   tuomitsee poikkeukselliset kuljetukset, joilla on tarkoitus taata, että epäiltyjä ei saateta tuomioistuimeen, vaan heidät siirretään kolmansiin maihin kuulusteltaviksi kidutuksen mahdollistamiseksi ja heitä pidetään vangittuina Yhdysvaltojen tai paikallisten viranomaisten valvonnassa olevissa tiloissa; katsoo, kuten kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoija Manfred Nowakin johtopäätöksissäkin todetaan, että tiettyjen maiden käytäntöjä ei voida hyväksyä, sillä maat rajoittavat vastuutaan vaatiessaan diplomaattisia vakuuksia mailta, joissa on painavia syitä olettaa harjoitettavan kidutusta; katsoo lisäksi, että henkilöiden poikkeukselliset kuljetukset paikkoihin, joissa kidutus on yleistä, loukkaavat palauttamiskiellon periaatetta, joka on määritetty YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen 3 artiklassa;

11.   pitää diplomaattisia vakuuksia, kun niillä pyydetään poikkeamaan normeista, kolmansissa maissa harjoitettavan kidutuksen hiljaisena hyväksyntänä, minkä vuoksi ne ovat vastoin EU:n velvollisuuksia sellaisina kuin ne määritellään EU:n politiikan suuntaviivoissa suhteissa kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen liittyvissä kysymyksissä, jotka neuvosto hyväksyi 9. huhtikuuta 2001;

12.   on huolissaan todistuksesta, jonka Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevälle väliaikaiselle valiokunnalle antoi Kanadan kansalainen Maher Arar, joka joutui Yhdysvaltojen viranomaisten pidättämäksi, jonka CIA siirsi Euroopassa sijaitsevan lentokentän kautta ja jota pidettiin 12 kuukauden ajan vangittuna Syyriassa, missä häntä kidutettiin; panee merkille Yhdysvaltojen oikeudellisen neuvonantajan John Bellingerin lausunnon, jonka hän antoi väliaikaisen valiokunnan valtuuskunnan vieraillessa Washingtonissa ja jossa hän totesi, että Ararin tapaus on Yhdysvaltojen maahanmuutto- ja tullilainsäädännön alainen, eikä sillä ollut mitään tekemistä väitettyjen luovutustapausten kanssa;

13.   on hyvin huolissaan siitä, että kaikki Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tähänastinen työ näyttää osoittavan, että CIA on käyttänyt peiteyrityksiä Chicagon yleissopimuksen mukaisten valtion lentokoneita koskevien vaatimusten kiertämiseksi Euroopan ilmatilassa ja lentokentillä, minkä avulla terrorismista epäiltyjä henkilöitä on voitu siirtää laittomasti CIA:n tai Yhdysvaltojen armeijan säilöön tai muihin maihin, muun muassa Egyptiin, Jordaniaan, Syyriaan ja Afganistaniin, joissa yleisesti käytetään kidutusta kuulustelutilanteissa, minkä myös Yhdysvaltojen hallitus on itse todennut(12);

14.   toteaa, että väliaikaisen valiokunnan työskentelyssä ei ole tähän mennessä tullut ilmi mitään todisteita salaisten vankiloiden olemassaolosta EU:ssa; katsoo kuitenkin, että väliaikaisen valiokunnan toiminnassa keskitytään aiheeseen lähemmin seuraavina kuukausina;

15.   pitää myönteisenä Yhdysvaltain kongressin reagointia sen pantua täytäntöön niin sanotun McCainin lakiuudistuksen, jolla pyritään parantamaan väitettyjen terroristien suojaa valtioelinten harjoittamalta laittomalta kohtelulta;

Jäsenvaltioiden sekä jäseniksi liittyvien valtioiden ja ehdokasvaltioiden mahdollinen tahallinen tai tuottamuksellinen osallistuminen tai myötävaikuttaminen pidätyksiin, laittomiin kiinniottoihin, siirtoihin, sieppauksiin, karkotuksiin, poikkeuksellisiin kuljetuksiin ja salaisiin säilytyksiin

16.   pitää todistajien ja tähän mennessä saatujen asiakirjojen perusteella epätodennäköisenä, että tietyt hallitukset Euroopassa eivät tietäisi maansa alueella tapahtuneesta poikkeuksellisiin kuljetuksiin liittyvästä toiminnasta; pitää eritoten täysin epätodennäköisenä, että useiden jäsenvaltioiden ilmatilojen halki ja lentokenttien kautta olisi tehty satoja lentoja, ilman että turvallisuuspalvelut tai tiedustelupalvelut tiesivät niistä ja ilman että näiden yksiköiden vastuuhenkilöt olisivat edes ajatelleet näiden lentojen ja poikkeuksellisten kuljetusten liittyvän toisiinsa; toteaa, että tätä oletusta tukee se tosiseikka, että Yhdysvaltojen hallinnon johtajat ovat jatkuvasti vakuuttaneet toimineensa loukkaamatta Euroopan maiden kansallista itsenäisyyttä;

17.   pitää rikostutkinnasta ja todistajilta ja tutkituista asiakirjoista saatujen tietojen perusteella yhtä epätodennäköisenä, että CIA:n agentit olisivat voineet järjestää Egyptin kansalaisen Abu Omarin sieppauksen Milanossa 17. helmikuuta 2003 sekä siirron Avianoon ja myöhemmin Ramsteiniin, ilman että Italian viranomaisille ja tiedustelupalvelulle ilmoitettiin asiasta etukäteen;

18.   kehottaa Italian hallitusta, olettaen, että aiemmin tehtyä päätöstä koskevat olosuhteet ovat muuttuneet, vaatimaan Abu Omarin siirtämiseen syyllistyneiden 22 CIA:n agentin luovuttamista meneillään olevan oikeuskäsittelyn tukemiseksi ja totuuden tuomiseksi esille;

19.   tuomitsee CIA:n suorittaman Saksan kansalaisen Khaled el Masrin sieppauksen ja sen, että tätä pidettiin tammikuusta 2004 toukokuuhun 2004 vangittuna Afganistanissa ja kohdeltiin siellä halventavasti ja epäinhimillisesti; toteaa myös, että epäilyä ei ole vielä tähänkään mennessä julistettu aiheettomaksi, että Khaled el Masria pidettiin tätä ennen aikavälillä 31. joulukuuta 2003–23. tammikuuta 2004 lainvastaisesti vangittuna entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa, josta hänet siirrettiin 23.–24. tammikuuta 2004 Afganistaniin; pitää tässä yhteydessä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian toimenpiteitä tapauksen selvittämiseksi riittämättöminä;

20.   pitää myönteisenä Saksan liittopäivien parlamentaarista tutkimusta ja odottaa sen tutkintavaliokunnalta lopullisia tuloksia;

21.   korostaa, että EU:n terrorismin vastaisten toimien demokraattista ja oikeudellista valvontaa on vahvistettava; katsoo, että terrorismin vastaista taistelua käsittelevän neuvoston työryhmän olisi käsiteltävä kokouksissaan järjestelmällisesti ihmisoikeuksien suojelua ja julkaistava asiaa koskeva vuosittainen kertomus;

22.   kehottaa tulevaa Euroopan perusoikeusvirastoa kiinnittämään erityistä huomiota tapauksiin, joissa väitettyjä terroristeiksi epäiltyjä on karkotettu jäsenvaltioista kolmansiin maihin;

23.   pahoittelee, että Ruotsin viranomaiset luovuttivat lainvalvontavaltansa joulukuun 18. päivänä 2001 Bromman lentokentällä pannessaan toimeen hallituksen päätöksen karkottaa kaksi Egyptin kansalaista, Mohammed Al Zaryn ja Ahmed Agizan, ja antaessaan Yhdysvaltain agenttien käyttää julkista valtaa Ruotsin alueella, mikä on Ruotsin parlamentin oikeusasiamiehen mukaan vastoin Ruotsin lakia;

24.   pahoittelee, että Egyptin kansalaisten Mohammed Al Zaryn ja Ahmed Agizan karkottaminen Ruotsista joulukuussa 2001 perustui yksinomaan Egyptin hallituksen antamiin diplomaattisiin vakuuksiin, jotka eivät antaneet tehokasta suojaa kidutukselta;

25.   kehottaa jatkamaan tutkimuksia, jotta voitaisiin selvittää Naton johtamiin monikansallisiin vakauttamisjoukkoihin (SFOR) osallistuneiden Yhdysvaltojen sotilaiden rooli kuuden algerialaisperäisen Bosnian kansalaisen tai siellä oleskelevan henkilön sieppauksessa ja kuljettamisessa Guantánamo Bayhin vastoin Bosnia ja Hertsegovinan ihmisoikeustuomioistuimen sitovaa väliaikaispäätöstä ja huolimatta Bosnian korkeimman oikeuden päätöksestä vapauttaa epäillyt, minkä tuolloin Bosnia ja Hertsegovinan ihmisoikeustuomioistuimen jäsenenä toiminut Manfred Nowak totesi; kehottaa selvittämään tarkemmin Bosnian hallituksen mahdollista roolia asiassa; korostaa tarvetta saada lisätietoa Naton ja YK:n kansainvälisten poliisijoukkojen mahdollisesta osallisuudesta asiaan;

26.   pitää tarpeellisena tutkimusten jatkamista, jotta voitaisiin selvittää väitettyjen salaisten pidätyskeskusten olemassaoloa Kosovossa ja Kosovon joukkojen (KFOR) mahdollista osallistumista terrorismista epäiltyjen henkilöiden laittomiin pidätyksiin;

27.   ehdottaa, että Naton pääsihteeri kutsutaan väliaikaisen valiokunnan kuulemistilaisuuteen muun muassa sen selvittämiseksi, ovatko SFOR- ja KFOR-joukkojen mahdollisesti osallistuneet terrorismista epäiltyjen laittomiin pidätyksiin, luovutuksiin ja vangitsemisiin;

28.   muistuttaa jäsenvaltioita, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valtioilla on positiivisia aineellisoikeudellisia ja menettelyihin liittyviä velvoitteita ihmisoikeuksien alalla ja niiden on ryhdyttävä lainsäädäntötoimiin niiden alueella tapahtuvien ihmisoikeusloukkauksien estämiseksi samoin kuin niiden on tutkittava väitetyt ihmisoikeusloukkaukset ja rangaistava syyllisiä ihmisoikeusloukkausten ollessa kyseessä; lisää, että valtiot voidaan laittaa edesvastuuseen Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta, jos ne eivät ole noudattaneet näitä positiivisia velvoitteita; korostaa, että tähän liittyen jäsenvaltioilla on velvollisuus tutkia, onko niiden aluetta tai ilmatilaa käytetty ihmisoikeuksien loukkaamiseen, joko niiden itsensä tai kolmansien maiden taholta jäsenvaltioiden avustaessa suorasti tai epäsuorasti; katsoo, että jäsenvaltioiden on myös ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädäntötoimiin, jotta nämä loukkaukset eivät voi toistua;

Kidutuksen käyttö

29.   korostaa, että kidutuksen ja julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kielto, sellaisena kuin se on määritelty YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen 1 artiklassa, on ehdoton eikä siihen liity poikkeuksia, oli sitten kyse sotatilasta tai sodan uhkasta, sisäpolitiikan epävakaisuudesta tai mistä tahansa poikkeustilasta; muistuttaa, että myös salaiset vangitsemiset, sieppaukset sekä poikkeukselliset kuljetukset ovat kansainvälisen oikeuden mukaan perusoikeusrikkomuksia, ja ne rikkovat erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 ja 5 artiklaa, etenkin kun tällaiset toimet merkitsevät kidutusta tai epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua;

30.   muistuttaa, että kidutuksen tai julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun avulla saatuja tietoja tai tunnustuksia ei missään tapauksessa voida pitää pitävinä todisteina, mistä säädetään YK:n kidutuksen vastaisessa sopimuksessa, eikä niitä saa käyttää millään muullakaan tavalla; toteaa, että kidutuksen avulla saatujen tunnustusten merkitykseen ja hyötyyn terrorismin ennaltaehkäisyssä ja tukahduttamisessa suhtaudutaan yleensä ottaen hyvin epäilevästi, minkä muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan entinen Uzbekistanin-suurlähettiläs Craig Murray totesi väliaikaisen valiokunnan järjestämässä kuulemistilaisuudessa;

31.   kehottaa jäsenvaltioita sekä jäseniksi liittyviä valtioita ja ehdokasvaltioita välittömästi noudattamaan tiukasti YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen 3 artiklaa, ja erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, jonka mukaan yksikään valtio ei saa karkottaa, palauttaa eikä luovuttaa ketään henkilöä sellaiseen maahan, jossa tämän voidaan uskoa joutuvan kidutuksen uhriksi; kehottaa lisäksi Yhdysvaltoja muuttamaan palauttamiskieltoperiaatteen tulkintaansa kyseisen 3 artiklan mukaiseksi;

32.   kehottaa jäsenvaltioita jättämään täysin huomiotta kidutuksen vastaiset diplomaattiset vakuudet, kuten Manfred Nowak suositteli;

33.   kehottaa neuvostoa hyväksymään yhteisen kannan, jolla vastustetaan kolmansien maiden antamien diplomaattisten vakuuksien käyttöä jäsenvaltioissa, kun on hyvä syy uskoa, että henkilöt ovat vaarassa joutua kidutuksen tai pahoinpitelyn uhreiksi;

Euroopan ilmatilan ja eurooppalaisten lentokenttien käyttö CIA:n toiminnassa

34.   uskoo, että monilla CIA:n omistamilla tai vuokraamilla lentokoneilla tehdyillä lennoilla, joilla käytettiin jäsenvaltioiden ja jäseneksi liittyvien valtioiden sekä ehdokasvaltioiden ilmatilaa ja lentokenttiä, rikottiin toistuvasti Chicagon yleissopimusta, sillä sopimuksen 3 artiklan mukaista velvoitetta hankkia lupa valtion lentojen ollessa kyseessä ei noudatettu;

35.   pitää valitettavana, että yksikään jäsenvaltio, jäseneksi liittyvä valtio tai ehdokasvaltio ei ole ottanut käyttöön menettelyjä, joilla varmistettaisiin, toimivatko siviililentokoneet kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

36.   pitää yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa, kansallisen ilmatilan käyttöä, valvontaa ja hallintaa, jäsenvaltioiden lentokenttien käyttöä sekä eurooppalaisia lentoyhtiötä koskevaa unionin lainsäädäntöä täysin riittämättömänä; korostaa tarvetta luoda uusia kansallisia, eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja; kehottaa komissiota parantamaan välittömästi lainsäädäntöä esittämällä direktiiviä kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamisesta ei-kaupallisen siviili-ilmailun valvonnan alalla;

37.   kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltioille suosituksia normien parantamiseksi liittyen valvontaan, joka koskee EU:n lentokenttiä ja ilmatilaa käyttävien yksityisesti vuokrattujen lentokoneiden toimintaa;

38.   katsoo, että on selvitettävä 22. tammikuuta 2003 Ateenassa allekirjoitetun uutta transatlanttista toimintaohjelmaa koskevan sopimuksen todellinen sisältö, jossa mainitaan Euroopan maiden lisääntynyt käyttö kauttakulkuun rikollisten/karkotettavien ulkomaalaisten palauttamisen tukemiseksi;

39.   toteaa, että on selvitettävä, millä tavoin Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu on todellisuudessa käyttänyt ilmatilaa, sotilas- ja siviililentokenttiä sekä Naton ja Yhdysvaltojen tukikohtia;

40.   pitää välttämättömänä tarkistaa, onko olemassa todisteita siitä, että joissakin Euroopan maissa olisi ollut salaisia vankiloita, kuten monissa toimittajien ja tunnustettujen kansalaisjärjestöjen tekemissä tutkimuksissa on väitetty;

Väliaikaisen valiokunnan tähän mennessä lähettämät viralliset valtuuskunnat

41.   katsoo, että virallisten valtuuskuntien matkat entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan ja Yhdysvaltoihin ovat tuottaneet väliaikaisen valiokunnan työskentelyn kannalta oleellista tietoa ja mahdollistaneet tutustumisen ilman välikäsiä sekä viranomaisten että kansalaisyhteiskunnan versioihin molemmissa maissa;

42.   tuomitsee Saksan kansalaisen Khalid El-Masrin pitämisen laittomasti vangittuna Afganistanissa yli neljän kuukauden ajan vuonna 2004; pitää valitettavana entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisten haluttomuutta vahvistaa, että El-Masri oli Skopjessa ja että häntä todennäköisesti pidettiin siellä ennen kuin CIA:n agentit luovuttivat hänet Afganistaniin;

43.   pahoittelee Yhdysvaltojen hallituksen hyvin rajoittavaa tulkintaa kidutuksen vastaisesta yleissopimuksesta ja etenkin sellaisten luovutusten kieltämisestä, joiden yhteydessä luovutetut vangit voivat joutua kokemaan kidutusta, julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua;

Väliaikaisen valiokunnan tuleva työskentely

44.   katsoo, että väliaikaisen valiokunnan työskentelyn on jatkuttava ja kyseisten tapausten käsittelyä on syvennettävä, jotta voitaisiin varmistaa, onko yksi tai useampi jäsenvaltio on rikkonut 6 artiklaa; korostaa myös mahdollisuutta laajentaa tutkinta sellaisiin tapahtumiin ja maihin, joita ei mainita erikseen tässä päätöslauselmassa;

45.   päättää tämän johdosta, että väliaikainen valiokunta jatkaa työskentelyään kahdentoista kuukauden mittaisen toimikautensa loppuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta parlamentin työjärjestyksen 175 artiklan säännöksiä, jotka koskevat toimikauden mahdollista pidentämistä;

46.   katsoo, että Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston valmisteleva lainsäädäntötyö on saatava käyntiin mahdollisimman pian, jotta voitaisiin varmistaa asianmukainen oikeudellinen suoja niille henkilöille, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan, ja jotta parlamentit voisivat valvoa tehokkaasti tiedustelupalvelujen toimintaa sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla; katsoo, että on aiheellista perustaa Euroopan perusoikeusvirasto ja aloittaa sen toiminta;

47.   pitää valitettavana tähän mennessä esille tulleita selkeitä eroja amerikkalaisen ja eurooppalaisen oikeusjärjestelmän välillä väliaikaisen valiokunnan käsiteltävänä olevissa kysymyksissä; tunnustaa kansainvälisen terrorismin kuitenkin olevan yksi keskeisistä Euroopan unionin ja koko kansainvälisen yhteisön turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvista uhista ja katsoo, että tätä uhkaa voidaan torjua ainoastaan oikeudellisin keinoin läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa; korostaa, että poikkeukselliset kuljetukset on viipymättä kiellettävä selkeästi kansainvälisessä lainsäädännössä ja että Euroopan unionin toimielinten on sovittava asiaa koskevasta yhteisestä kannasta ja otettava kysymys esille asianomaisten kolmansien maiden kanssa;

48.   katsoo, että väliaikaisen valiokunnan olisi ehdotettava työskentelynsä päättyessä periaatteita, jotka olisi otettava huomioon erityisesti

   liittyen EU:n sisäisten valvontamenettelyjen tarpeeseen sen takaamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat ihmisoikeuksia koskevia sitoumuksiaan,
   tiedustelupalvelujen välistä tiedonvaihtoa koskevissa uusissa säännöissä,
   kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävissä, terrorismin vastaista toimintaa koskevissa sopimuksissa;
   unionin naapuruuspolitiikan puitteissa tehtävissä sopimuksissa, joissa ihmisoikeuksien kunnioittamisen on aina oltava tärkein lähtökohta;

49.   pyytää puhemiehistöä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta väliaikainen valiokunta voisi – ottaen huomioon sen valtuuksien erityisluonteen – täyttää kokonaisuudessaan sille annetun toimeksiannon, ja hyväksymään sen toiminnan loppuun asti parlamentin sisäisiä sääntöjä koskevat asianmukaiset poikkeukset, jotka koskevat

   väliaikaisen valiokunnan kuulemistilaisuuksiin kutsuttujen asiantuntijoiden (jotka voivat saada kulukorvauksen) lukumäärää,
   sallittujen virkamatkojen ja niihin osallistuvien parlamentin jäsenten lukumäärää väliaikaisen valiokunnan virallisten valtuuskuntien puitteissa,
   sanatarkkojen, kaikilla EU:n virallisilla kielillä saatavissa olevien, pöytäkirjojen laatimista väliaikaisen valiokunnan kuulemistilaisuuksista sekä kyseisten pöytäkirjojen kääntämistä kaikkien niiden jäsenvaltioiden kielille, joita tutkimukset koskevat;

50.   panee tyytyväisenä merkille Euroopan neuvoston ja erityisesti sen oikeudellisten asioiden ja ihmisoikeuksien komitean esittelijän toiminnan sekä Euroopan neuvoston ja väliaikaisen valiokunnan välille syntyneen yhteistyön;

51.   kehottaa neuvostoa ja sen kaikkia jäseniä, erityisesti puheenjohtajaa, osallistumaan kokonaisvaltaisesti väliaikaisen valiokunnan työskentelyyn perussopimusten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti;

52.   kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tiukemman kannan Guantánamo Bayn pidätyskeskuksen sulkemiseen ja omaksumaan aktiivisen roolin etsittäessä ratkaisua sellaisten pidätettyjen tapaukseen, joihin ei kohdistu oikeuskäsittelyä ja jotka eivät voi palata alkuperämaahansa tai asunmaahansa, koska heillä ei ole enää kansalaisuutta tai koska he joutuvat kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun uhreiksi;

53.   kehottaa jäsenvaltiota antamaan kaikille EU:n kansalaisille sekä kaikille EU:ssa oleskelleille henkilöille, jotka ovat parhaillaan vangittuina Guantánamossa, kaiken tarpeellisen tuen ja avun ja etenkin oikeudellisen avun;

54.   kehottaa Euroopan neuvoston kidutuksen vastaista komiteaa toimimaan sen takaamiseksi, että jokainen Euroopan neuvoston jäsenvaltio täyttää velvollisuutensa(13) ja ilmoittaa komitealle kaikista alueellaan olevista pidätyskeskuksista ja sallii pääsyn niihin;

55.   rohkaisee komissiota edelleen tukemaan väliaikaista valiokuntaa kaikissa toimenpiteissä, joita tämä joutuu suorittamaan;

56.   muistuttaa, että on hyvin tärkeää toimia täydessä yhteistyössä jäsenvaltioiden, jäseniksi liittyvien valtioiden, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden maiden parlamenttien kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka ovat työskennelleet kyseisen aiheen parissa;

o
o   o

57.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja jäseniksi liittyvien valtioiden, ehdokasvaltioiden ja assosioituneiden maiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressin edustajainhuoneelle ja senaatille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0529.
(2) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0012.
(3) EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
(4) Parlamentin oikeusasiamies, "A review of the enforcement by the Security Police of a Government decision to expel two Egyptian citizens", viite 2169-2004 (22. toukokuuta 2005).
(5) Ruotsin parlamentti, "The Swedish Government's handling of matters relating to expulsion to Egypt", Scrutiny report 2005/06.KU2, http://www.riksdagen.se/templates/R_PageExtended____7639.aspx.
(6) Kidutuksen vastaisen komitean päätös, tiedonanto 233/2003, Ahmed Hussein Kamil Agiza/ Ruotsi (20. toukokuuta 2005),http://www.unhchr.ch/tbs/doc.nsf/MasterFrameView/3ef42bcd48fe9d9bc1257020005533ca?Opendocument.
(7) Milanon tuomioistuin, Sezione Giudice per le indagini preliminari, ref. 10838/05 R.G.N.R ja 1966/05 R.G.GIP.
(8) Pääsihteerin raportti, joka on laadittu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 52 artiklan nojalla terroriteoista epäiltyjen henkilöiden salaisista vankeusrangaistuksista ja kuljetuksista, joihin ovat syyllistyneet erityisesti muiden maiden viranomaiset tai jotka itse ovat yllyttäneet tähän toimintaan. https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?Ref=SG/Inf%282006%295&Sector=secPrivateOffice&Language=lanEnglish&Ver=original&BackColorInternet=9999CC&BackColorIntranet=FFBB55&BackColorLogged=FFAC75.
(9) http://www.coe.int/T/E/Com/Files/Events/2006-cia/annexes.asp.
(10) Lehdistötilaisuuden muistio, Terry Davis, Euroopan neuvoston pääsihteeri, keskiviikko 12. huhtikuuta 2006;http://www.coe.int/T/E/Com/Files/PA-Sessions/April-2006/20060412_Speaking-notes_sg.asp.
(11) http://www.venice.coe.int/docs/2006/CDL-AD%282006%29009-e.asp#_Toc130704767.
(12) Ks. ihmisoikeuksia koskevat Yhdysvaltojen raportit: U.S. Department of State country reports on human rights practices (2003).
(13) Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vastainen eurooppalainen yleissopimus, viite: CPT/Inf/C (2002) 1 [EN] (osa 1) – Strasbourg, 26.11.1987, 8 artikla.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö