Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2005/2245(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0207/2006

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0207/2006

Keskustelut :

PV 06/07/2006 - 4
CRE 06/07/2006 - 4

Äänestykset :

PV 06/07/2006 - 6.18
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0320

Hyväksytyt tekstit
PDF 144kWORD 69k
Torstai 6. heinäkuuta 2006 - Strasbourg
Reilu kauppa ja kehitys
P6_TA(2006)0320A6-0207/2006

Euroopan parlamentin päätöslauselma reilusta kaupasta ja kehityksestä (2005/2245(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 2. heinäkuuta 1998 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisesta kaupasta(1),

–   ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2003 antamansa päätöslauselman kansainvälisten kahvimarkkinoiden kriisistä(2),

–   ottaa huomioon 12. helmikuuta 2004 annetun Euroopan komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Maatalousalan perushyödykeketjut, riippuvuus ja köyhyys – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi" (KOM(2004)0089),

–   ottaa huomioon komission 29. marraskuuta 1999 neuvostolle antaman tiedonannon reilusta kaupasta (KOM(1999)0619),

–   ottaa huomioon 27. lokakuuta 2005 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon "Eettinen kauppa ja takeet kuluttajille antavat ohjelmat"(3),

–   ottaa huomioon Afrikan unionin kauppaministerikokouksen Arushassa 21.–23. marraskuuta 2005 hyväksymän julistuksen ja toimintasuunnitelman afrikkalaisista hyödykkeistä,

–   ottaa huomioon São Paulossa 13.–18. kesäkuuta 2004 pidetyssä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) yhdennessätoista kokouksessa saavutetun yhteisymmärryksen,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 (Cotonoun sopimus)(4) ja jota tarkistettiin Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005(5), sekä erityisesti sen 23 artiklan g kohdan,

–   ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen yhteistyöstrategioiden yhteenvedon, jonka komissio antoi vuonna 2001,

–   ottaa huomioon vuonna 2004 julkaistun ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan komission käsikirjan nimeltään "Buying Green",

–   ottaa huomioon 9. joulukuuta 2005 käynnistetyn AFNOR-hankkeen (Agence française de normalisation), joka koskee reilun kaupan menettelytapoihin sovellettavia perusteita,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A6-0207/2006),

A.   ottaa huomioon, että reilu kauppa on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää kestävää kehitystä,

B.   ottaa huomioon, että reilu kauppa ja muut riippumattoman seurannan alaiset, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävät kaupan alan aloitteet pyrkivät markkinoimaan ja myymään tiettyjen yhteiskunta-, ympäristö- ja kehityskriteereiden mukaisia tuotteita ja edistämään niiden kauppaa,

C.   katsoo, että reilu kauppa ja muut riippumattoman seurannan alaiset, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävät kaupan alan aloitteet ovat tärkeitä välineitä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi erityisesti köyhyyden poistamisen ja kehityksen edistämistä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden osalta,

D.   ottaa huomioon, että monien kehitysmaiden maatalouden tärkeimpien vientituotteiden, kuten sokerin, puuvillan, kaakaon ja kahvin, hinnat putosivat 30–60 prosenttia vuosina 1970–2000, mikä pakotti pienviljelijät myymään tuotteitaan alle tuotantohintojen ja kavensi monien maailman köyhimpien maiden tuottoja, ja katsoo, että reilu kauppa voi tarjota ratkaisuja,

E.   ottaa huomioon, että Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenet velvoitetaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXXVI–XXXVIII artiklassa tarvittaessa ryhtymään yhteisiin toimiin perushyödykkeiden hintojen vakauttamiseksi; ottaa huomioon, että Afrikan unioni vaatii perushyödykekysymystä osaksi käynnissä olevia WTO-neuvotteluja,

F.   ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen 23 artiklan g kohdassa määrätään tuesta reilun kaupan edistämiseksi ja Cotonoun sopimuksen yhteistyöstrategioiden yhteenvedon 2.6.3 jakson 64 kohdassa todetaan, että "yhteistyöllä tuetaan sekä kehitysmaiden tuottajaryhmittymiä että EU:ssa toimivia kansalaisjärjestöjä yhteisön talousarvion ja Euroopan kehitysrahaston turvin. Tukea käytetään uusien tuotteiden lanseeraukseen, kuluttajien valistuskampanjoihin, opetustoimintaan ja toimintaedellytysten kehittämiseen",

G.   ottaa huomioon, että reilulla kaupalla pyritään kahteen erottamattomaan tavoitteeseen: toisaalta tarjoamaan mahdollisuuksia kehitysmaiden pienen mittakaavan tuottajien ja työntekijöiden kehittymiseen sekä toisaalta vaikuttamaan kansainväliseen kauppajärjestelmään ja yksityisyrityksiin, jotta niistä tulisi oikeudenmukaisempia ja ne edistäisivät kestävää kehitystä; ottaa huomioon, että kansainvälinen reilun kaupan liike tavoittelee jälkimmäistä tavoitetta olemalla esimerkkinä ja painostamalla hallituksia, kansainvälisiä järjestöjä ja yrityksiä,

H.   ottaa huomioon, että monet muut riippumattoman seurannan alaiset, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävät kaupan alan aloitteet pyrkivät sekä tukemaan kehitysmaiden tuottajien ja työntekijöiden kestävää kehitystä että mahdollistamaan sen, että yksityiset yritykset voivat osallistua aktiivisesti ja tehokkaasti kestävän kehityksen tukemiseen,

I.   ottaa huomioon, että reilun kaupan järjestöt ovat tärkeitä lisättäessä tietoisuutta pohjois–etelä -suhteista, erityisesti julkisten kampanjoiden, kansalaisten keskinäisen yhteistyön sekä reilun kaupan kaupunkien ja yliopistojen avulla,

J.   ottaa huomioon, että reilun kaupan myynti on kasvanut Euroopassa vuosittain keskimäärin 20 prosenttia vuodesta 2000 lähtien ja että yli miljoona tuottajaa perheineen hyötyy siitä, mikä osoittaa, että eurooppalaiset kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia vastuullisesta ostamisesta; ottaa huomioon, että tällaisen kaupan kasvu on erilaista EU:n eri jäsenvaltioissa ja että reilun kaupan osuus koko markkinoista on edelleen pieni, mutta osuus kasvaa nopeasti, ja myös kansainväliset suuntaukset ovat yhtä rohkaisevia,

K.   ottaa huomioon, että yhä useammat eurooppalaiset vähittäismyyjät tukevat merkittävästi reilua kauppaa ja muita riippumattoman seurannan alaisia, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistäviä kaupan alan aloitteita välittämällä sen arvoja ja tarjoamalla reilun kaupan tuotteita myymälöissään,

L.   ottaa huomioon, että miljoonat tuottajat haluavat liittyä reilun kaupan järjestelmään ja muihin riippumattoman seurannan alaisiin, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistäviin kaupan alan aloitteisiin, ja ottaa huomioon, että vaikka lisäkasvulle on valtavat mahdollisuudet; ottaa huomioon, että kansainvälinen kauppa- ja maatalouspolitiikka aiheuttaa hankaluuksia erityisesti kehitysmaiden pienille ja keskisuurille yrityksille, mukaan luettuna reilun kaupan tuottajat,

M.   katsoo, että Euroopan kuluttajia on valistettava reilun kaupan myönteisistä vaikutuksista tuottajien ja paikallisyhteisöjen sosioekonomiseen tilanteeseen,

N.   ottaa huomioon, että tuottajat ja kuluttajat hyötyvät yhtenäisestä ja tunnistettavasta reilun kaupan merkistä, joka on jo käytössä,

O.   ottaa huomioon, että reilun kaupan yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisten asemaan, sillä he ovat kestävän kehityksen tärkeimpiä taloudellisia toimijoita,

P.   ottaa huomioon, että reilu kauppa on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi tukea alkuperäiskansoja, sillä se antaa heille mahdollisuuden myydä tuotteita suoraan Euroopan markkinoille ja noudattaa samalla perinteisiä elämän- ja tuotantotapoja,

Q.   ottaa huomioon, että reilun kaupan tuotteita markkinoidaan kahta eri reittiä: yhdennettyä reittiä, jossa reilun kaupan järjestöt tuovat tuotteet (pääasiassa käsityötuotteet) maahan ja levittävät ne reilun kaupan erikoisliikkeisiin (maailmankauppoihin), ja merkintäreitti, jossa erityiset reilun kaupan sertifiointitoimistot merkitsevät tuotteet, ja merkinnät osoittavat, että tuotantoketjussa noudatetaan reilun kaupan periaatteita,

R.   ottaa huomioon, että kansainvälinen reilun kaupan liike - erityisesti seuraavat järjestöt: FLO (Fairtrade Labelling Organizations International), IFAT (International Fair Trade Association), NEWS (Network of European Worldshops) ja Euroopan vapaakauppaliitto EFTA - on kehittänyt viiden viime vuosikymmenen aikana kansainvälisesti yhdenmukaistetut vapaaehtoiset standardit merkityille ja muille kuin merkityille reilun kaupan tuotteille ja järjestöille,

S.   ottaa huomioon, että reilun kaupan menestyksen ja oikeudellisen suojan puutteen vuoksi on vaarana, että yritykset voivat käyttää käsitettä väärin tulemalla reilun kaupan markkinoille noudattamatta asianmukaisia perusteita; katsoo, että tämä voi vähentää kehitysmaiden köyhien ja syrjäytyneiden tuottajien etuja ja myös vähentää avoimuutta kuluttajia kohtaan ja että tämä voi loukata heidän oikeuttaan asianmukaisiin tuotetietoihin,

T.   ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat käynnistäneet lainsäädäntöprosesseja reilun kaupan termin ja reilun kaupan järjestöjen perusteiden säätelemiseksi,

U.   ottaa huomioon, ettei komissiolla ole selkeää politiikkaa reilusta kaupasta tai muusta riippumattoman seurannan alaisesta, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävästä kaupasta eikä eri pääosastojen toimintaa ole sovitettu yhteen jäsennellysti tältä osin,

V.   ottaa huomioon, että reilun kaupan ja sen järjestöjen sekä muiden riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteiden Euroopassa nykyisin saama tuki on suppeaa ja hajanaista,

W.   ottaa huomioon, että reilun kaupan tuotteita on entistä enemmän tarjolla Euroopan yhteisön toimielimissä,

X.   ottaa huomioon, että on olemassa WTO:n sääntöjen kanssa yhdenmukaisia keinoja, joilla hallitukset voivat tukea reilua kauppaa, jos ne eivät aiheuta syrjintää WTO:n jäsenmaiden välillä,

1.   kehottaa komissiota antamaan reilua kauppaa koskevan suosituksen, jossa tunnustetaan, että ei-sitova säädös on tällä hetkellä asianmukainen keino, joka ei aiheuta liikasääntelyn uhkaa, ja harkitsemaan suosituksen antamista muista riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteista;

2.   katsoo, että reilun kaupan on väärinkäytön riskin torjumiseksi täytettävä erinäisiä kriteereitä, jotka Euroopassa toimiva reilun kaupan liike on määritellyt seuraavasti:

   a) reilu tuottajahinta, joka takaa reilun palkan ja joka kattaa kestävän tuotannon ja elämisen kustannukset. Tämän hinnan on oltava ainakin yhtä korkea kuin reilun kaupan vähimmäishinnan ja palkkion, niiltä osin kuin reilun kaupan järjestöt ovat ne määritelleet,
   b) maksujen maksaminen osittain etukäteen, jos tuottaja niin pyytää,
   c) pitkäaikaiset, vakaat suhteet tuottajiin ja tuottajien osallistuminen reilun kaupan standardien määrittelemiseen,
   d) avoimuus ja jäljitettävyys koko tuotantoketjun ajan asianmukaisen tiedon takaamiseksi kuluttajille,
   e) tuotanto-olosuhteet, jotka noudattavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksaa keskeistä yleissopimusta,
   f) ympäristön kunnioittaminen, ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten ja lasten oikeuksien suojelu ja sellaisten perinteisten valmistusmenetelmien kunnioittaminen, jotka edistävät taloudellista ja sosiaalista kehitystä,
   g) toimintaedellytysten kehittäminen ja vaikutusmahdollisuuksien antaminen tuottajille, erityisesti kehitysmaiden pienen mittakaavan tuottajille ja syrjäytyneille tuottajille sekä työntekijöille, heidän järjestöilleen ja vastaaville yhteisöille, jotta reilun kaupan kestävyys varmistetaan,
   h) tuottajajärjestöjen tuotannon ja markkinoillepääsyn tukeminen,
   i) tiedotustoimien lisääminen reilun kaupan tuotannosta ja kauppasuhteista, reilun kaupan tehtävästä ja tavoitteista sekä kansainvälisissä kauppasuhteissa vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta,
   j) kyseisten ehtojen valvonta ja vahvistaminen tavalla, joka antaa suuremman roolin etelän järjestöille, johtaa kustannusten alenemiseen ja paikallisten tahojen keskeisempään osallistumiseen sertifiointiprosessissa,
   k) säännöllinen reilun kaupan toimien vaikutusten arviointi;

3.   korostaa, että merkittävin lisäys reilun kaupan tuotteiden myynnissä on saatu aikaan merkittyjen tuotteiden avulla ja että useimmat Euroopan maat ovat kehittäneet reilun kaupan merkintää koskevia aloitteita;

4.   toteaa, että Eurooppa on reilun kaupan tuotteiden suurin markkina-alue, jolla tapahtuu arvioiden mukaan 60–70 prosenttia koko maailman myynnistä ja joka tarjoaa potentiaalia lisäkasvuun;

5.   palauttaa mieliin, että vapaan ja reilun monenvälisen kaupan järjestelmän perustaminen on paras keino saavuttaa tehokas ja kaikkien eduksi koituva globalisaation hallinnointi; toteaa lisäksi, että reilun kaupan järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi köyhyyden vähentämisessä ja kestävän kehityksen edistämisessä, ja uskoo, että se pitkällä aikavälillä voisi helpottaa kehitysmaiden tasavertaista osallistumista monenväliseen kauppaan, taata niille vakaan ja kestävän pääsyn Euroopan markkinoille ja lisätä kuluttajien tietoisuutta;

6.   palauttaa mieliin, että kansainvälisillä kauppasopimuksilla ei ole onnistuttu ajamaan köyhien maiden asiaa, kun taas reilun kaupan järjestelmä on osoittautunut tehokkaaksi köyhyyden vähentämisessä ja kestävän kehityksen edistämisessä; katsoo, että tällä järjestelmällä voidaan pitkällä aikavälillä onnistua saamaan kehitysmaat täysin mukaan monenväliseen kauppajärjestelmään;

7.   pyytää komissiota ja neuvostoa edistämään reilua kauppaa sekä muita riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteita tehokkaina välineinä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja tunnustamaan reilun kaupan järjestöjen ja muiden riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteiden tärkeän aseman kehitysmaiden pienten ja syrjäytyneiden tuottajien tukemisessa sekä eurooppalaisten kuluttajien erityisesti reilua kauppaa sekä yleisesti kestäviä ja eettisiä pohjois–etelä-kauppasuhteita koskevan tiedon lisäämisessä;

8.   palauttaa mieliin, että unionin kauppapolitiikalla on parannettava etelän pientuottajien pääsyä markkinoille;

9.   kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen siitä, miten reilusta kaupasta voitaisiin tehdä kestävän kauppapolitiikan malli, jolla voitaisiin myös edistää etelän ja pohjoisen välistä tasapuolista kauppavaihtoa ja tunnistaa ne kaupan esteet, joista on eniten haittaa maailman köyhille;

10.   kehottaa komissiota tunnustamaan, että reilun kaupan ohella on olemassa muitakin uskottavia järjestelmiä, jotka ovat kansainvälisen ympäristömerkintäorganisaation ISEAL:n alaisina mukana määrittelemässä sosiaali- ja ympäristönormeja kolmansien osapuolten sertifiointien yhteydessä;

11.   pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että kuluttajat saavat kaiken tarvitsemansa informaation tietoon perustuvien valintojen tekemiseksi; uskoo, että kuluttajilla on oltava oikeus saada tuotetietoa nopeasti, ja sen on oltava ymmärrettävää ja avoimesti esitettyä;

12.   kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kansainvälisen reilun kaupan liikkeen kanssa sellaisten selkeiden ja yleisesti sovellettavien kriteerien löytämiseksi, joita voitaisiin käyttää kuluttajille suunnattujen takuujärjestelmien arviointiin; näin voitaisiin vahvistaa kuluttajien luottamusta tällaisiin järjestelmiin ja vahvistaa reilun kaupan tuotteiden tuotantoaloja;

13.   kehottaa komissiota julkaisemaan reilua kauppaa koskevia "ehdotuspyyntöjä", joiden tavoitteena olisi kuluttajien tietoisuuden lisääminen, kuluttajille suunnattujen takuujärjestelmien ja pakkausmerkintöjen käytön tukeminen sekä järjestelmällisen tietojenkeruun ja vaikutusten arvioinnin varmistaminen koko EU:ssa;

14.   pyytää komissiota parantamaan reilua kauppaa ja muita riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteita koskevien toimiensa koordinointia kehitysyhteistyöstä, kaupasta, työllisyydestä ja sosiaaliasioista, kuluttajansuojasta, sisämarkkinoista ja maataloudesta vastaavien pääosastojen välillä ja tekemään reilusta kaupasta ja muista riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteista keskeisen osan kyseisten alojen politiikkaa;

15.   pyytää komissiota ja neuvostoa tutkimaan ja harkitsemaan alhaisen alv-asteen soveltamista reilun kaupan tuotteisiin ja poistamaan tuontitullit kehitysmaiden reilun kaupan tuotteilta; korostaa, että alhaisen alv-asteen tuotteita olisi tarkkailtava tiiviisti väärinkäytösten välttämiseksi;

16.   kehottaa jäsenvaltioita, jotka parhaillaan kehittävät reilun kaupan lainsäädäntöä tai reilun kaupan järjestöihin ja muihin riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteisiin vaikuttavaa lainsäädäntöä, pohjaamaan aiheelliset perusteet asianosaisten tahojen, kuten kansainvälisen reilun kaupan liikkeen tietoihin ja kokemuksiin sekä arvioimaan ensimmäisenä huolellisesti liikasääntelyn riskin sekä tällaisen sääntelyn mahdollisen vaikutuksen pieniin ja syrjäytyneisiin tuottajiin;

17.   kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Cotonoun sopimuksen 23 artiklan g kohdan sekä sopimuksen yhteistyöstrategioita koskevan yhteenvedon määräykset, erityisesti sen 61–64 kohdan;

18.   kehottaa komissiota perustamaan sisäisen yhteyspisteen, jolla varmistettaisiin reilua kauppaa koskevien asioiden koordinointi eri yksiköiden välillä;

19.   pyytää komissiota antamaan apua reilulle kaupalle:

   a) kehitysmaissa: muun muassa toimet uusien reilun kaupan tuotteiden kehittämiseksi, tekninen apu ja toimintaedellytysten kehittäminen (esimerkiksi eurooppalaisten terveys- ja kasvinsuojelustandardien, alkuperäsääntöjen sekä lisääntyvien yritysstandardien täyttäminen), tuotantoon siirtymisen kannustaminen (arvon lisääminen), toimintaedellytysten kehittämistä ja vaikutusmahdollisuuksien parantamista koskevien ohjelmien tukeminen, reilun kaupan tuottajien ennakkorahoituksen tukeminen ja reilun kaupan tuotteiden jakelun avustaminen paikallisilla markkinoilla ja erityisesti naisten toteuttamien hankkeiden korostaminen,
   b) EU:ssa: muun muassa reilua kauppaa koskevia tiedotusohjelmia tukevat toimet, julkiset kampanjat ja kannatustoimet, vaikutustutkimukset ja parhaat käytännöt, tuotantoketjun analyysit, jäljitettävyyden ja luotettavuuden arviointi, reilun kaupan markkinointituki ja maailmankauppojen käytännön tuki,
   c) EU:ssa ja kehitysmaissa: reilun kaupan järjestöjen toiminnan ja aseman edistäminen;

20.   pyytää komissiota asianosaisten tahojen kuulemisen jälkeen esittämään parlamentille ehdotuksen asianmukaisista toimista ja rahoituksesta reilun kaupan ja muiden riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteiden yhteydessä;

21.   pyytää komissiota etsimään keinoja reilua kauppaa ja muita riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteita koskevan tiedotuksen kehittämiseksi;

22.   pyytää Euroopan julkisia viranomaisia sisällyttämään reilun kaupan perusteet julkisiin tarjouskilpailuihinsa ja hankintapolitiikkaansa, ja pyytää komissiota edistämään tätä esimerkiksi laatimalla suuntaviivoja reilun kaupan hankintoja varten;

23.   muistuttaa, että erityisesti julkisoikeudelliset alueelliset elimet tekevät suuria investointeja tavaramarkkinoihin; kehottaa niitä siksi kiinnittämään tarjouskilpailuissaan erityistä huomiota reilun kaupan tuotteisiin;

24.   on tyytyväinen erityisesti Euroopan parlamentin lisääntyneisiin ponnisteluihin tarjota reilun kaupan tuotteita ja korostaa, että kaikkien EU:n toimielinten olisi käytettävä reilun kaupan tuotteita sisäisissä palveluissaan;

25.   tähdentää, että reilu kauppa ja muut riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteet voivat olla tehokas väline yritysten sosiaalisen tietoisuuden lisäämiseksi ja niiden yhteiskunnallisen vastuun kasvattamiseksi;

26.   korostaa, että yritysten sosiaalista vastuuta koskevasta EU:n politiikasta on tehtävä paremmin osallisuutta edistävä jatkamalla ja tehostamalla eri sidosryhmien foorumeja, joihin osallistuvat myös reilun kaupan järjestöt;

27.   kehottaa komissiota tukemaan järjestelmiä, joissa tuottajat osallistuvat hinnoitteluun mahdollisuuksien mukaan, kuten Cotonoun sopimuksen yhteistyöstrategioiden yhteenvedon 63 kohdassa määrätään;

28.   kehottaa komissiota tukemaan Afrikan unionia perushyödykkeiden hintojen sisällyttämisessä ensisijaisena aiheena käynnissä oleviin kauppaneuvotteluihin WTO:ta koskevien sitoumustensa, erityisesti GATT:in XXXVI–XXXVIII artiklan, mukaisesti;

29.   kehottaa komissiota GATT-sopimuksen XXXVIII artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti suunnittelemaan erityisesti vähemmän kehittyneiden maiden kannalta kiinnostavien tuotteiden "maailmanmarkkinointiedellytysten vakaannuttamiseksi ja kehittämiseksi toimenpiteitä, joihin sisältyisi tällaisten tuotteiden vakaiden, kohtuullisten ja kannattavien vientihintojen saavuttaminen";

30.   on tyytyväinen erityisten yhteiskuntaa ja ympäristöä koskevien lausekkeiden sisällyttämiseen yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP+), mutta pitää valvontajärjestelmän vahvistamista tarpeellisena;

31.   kehottaa komissiota kehittämään johdonmukaisen politiikan pienten ja syrjäytyneiden tuottajien, reilun kaupan tuottajat mukaan lukien, edistämiseksi ja suojelemiseksi ja ottamaan heidän näkemyksensä sekä muihin riippumattoman seurannan alaisen, yhteiskunnallisia standardeja ja ympäristöstandardeja edistävän kaupan alan aloitteisiin kuuluvien tuottajien näkemykset huomioon kahdenvälisissä, alueellisissa ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa, kuten talouskumppanuussopimuksissa;

32.   pyytää komissiota ottamaan huomioon reilua kauppaa ja muuta yhteiskunnallista ja ympäristöystävällistä kaupankäyntiä koskevan lähestymistavan EU:n kauppapolitiikkaa laadittaessa;

33.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä ILO:lle, Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmalle, UNCTADille ja WTO:lle.

(1) EYVL C 226, 20.7.1998, s. 73.
(2) EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 607.
(3) EUVL C 28, 3.2.2006, s. 72.
(4) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(5) EUVL L 287, 28.10.2005, s. 4.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö