Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27. kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005(1),

–   ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(2),

–   ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT 1994) IX artiklan ja XXIV:5 artiklan,

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 hyväksymänsä päätöslauselman Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä(3),

–   ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12. lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92(4) sekä 2. heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(5), jolla perustettiin muun muassa Euroopan yhteisön muun kuin etuuskohtelun piiriin kuuluvien alkuperäsääntöjen järjestelmä,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 28. maaliskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83(6),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon tekstiili- ja vaatetusalan tulevaisuudesta laajentuneessa Euroopan unionissa (KOM(2003)0649),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.   ottaa huomioon, ettei Euroopan unionilla ole tällä hetkellä yhdenmukaistettuja säännöksiä tai yhdenmukaisia käytäntöjä, mitä tulee alkuperämerkintöihin Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten väliset eroavuudet sekä selkeiden yhteisön sääntöjen puuttuminen kyseisellä alalla aiheuttavat lainsäädäntökehyksen pirstaloitumisen,

B.   ottaa huomioon, että kansalliset toimenpiteet muista jäsenvaltioista tuotujen tavaroiden alkuperämerkintöjen tekemiseksi pakollisiksi on kielletty, mutta kolmansista maista tuotujen tavaroiden pakollisiin alkuperämerkintöihin ei sovelleta vastaavaa rajoitusta,

C.   ottaa huomioon, että Lissabonin strategiassa Euroopan unioni asetti tavoitteekseen Euroopan talouden vahvistamisen muun muassa parantamalla eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä maailmantaloudessa; ottaa huomioon, että joidenkin kulutustavararyhmien kilpailukykyisyys perustuu siihen, että niiden tuottamiseen Euroopan unionissa liittyy käsitys laadukkuudesta ja korkeista tuotantostandardeista,

D.   ottaa huomioon, että alkuperämerkintäjärjestelmä mahdollistaisi sen, että eurooppalaiset kuluttajat tietäisivät tarkalleen ostamiensa tuotteiden alkuperämaan; ottaa huomioon, että silloin kuluttajat voisivat yhdistää kyseiset tuotteet sosiaalisiin, ympäristönsuojelullisiin ja turvallisuusstandardeihin, jotka yleensä liitetään kyseessä oleviin maihin,

E.   ottaa huomioon, että ehdotus pakollisten alkuperämaamerkintöjen käyttöönottamiseksi Euroopan unionissa koskee vain suppeaa määrää tuontituotteita, kuten esimerkiksi tekstiilejä, koruja, vaatteita, jalkineita, nahkatuotteita, lamppuja ja valaisimia, lasitavaroita, keramiikkatuotteita ja käsilaukkuja, joista tuodaan alkuperämerkintävaatimuksen avulla esille olennaista tietoa loppukäyttäjien valintoja silmällä pitäen,

F.   ottaa huomioon, että monet Euroopan unionin tärkeimmistä kauppakumppaneista, kuten Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Kanada, ovat ottaneet käyttöön pakollisia alkuperämerkintöjä koskevia vaatimuksia,

G.   katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että tällaisten kauppakumppanien kesken palautetaan tasapuoliset toimintaedellytykset,

H.   ottaa huomioon, että kuluttajien kasvava tietoisuus, joka tekisi Euroopan unionin tuotteista houkuttavampia, hyödyttäisi erityisesti pk-yrityksiä ja globaalille kilpailulle altistuvia aloja,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista 26. toukokuuta 2005 tehdyssä puitesopimuksessa komissio velvoitetaan tiedottamaan kattavasti ja säännöllisin väliajoin lainsäädäntöehdotuksistaan parlamentille,

1.   panee merkille ehdotuksen neuvoston asetukseksi, joka koskee tiettyjen kolmansista maista Euroopan unioniin tuotujen tuotteiden alkuperämaan merkitsemisen tekemistä pakolliseksi (alkuperämerkinnät);

2.   pahoittelee sitä, että vaikka komissio ja neuvosto ovat täysin tietoisia siitä, miten tärkeänä parlamentti pitää alkuperämerkintöjä, komissio ei ole edes muodollisesti lähettänyt kyseistä ehdotusta asetukseksi parlamentille tiedoksi; ymmärtää, ettei kyseinen ehdotus oikeudelliselta kannalta edellytä parlamentin kuulemista; vaatii kuitenkin, että Euroopan parlamentille annetaan aina viipymättä tilaisuus ilmaista näkemyksensä kaikista muiden yhteisön toimielinten tekemistä tärkeistä aloitteista;

3.   korostaa komission velvollisuutta taata parlamentin osallistuminen edellä mainitun puitesopimuksen mukaisesti siten, että parlamentin näkemykset tulevat mahdollisimman pitkälti huomioon otetuiksi;

4.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ilmoittamaan parlamentille viipymättä mahdollisten muiden vaikutustenarviointien ja oikeudellisten analyysien tuloksista varsinkin silloin, kun ne on tehty liittyen kyseisen asetusehdotuksen väitettyihin ristiriitaisuuksiin yhteisön nykyisen lainsäädännön ja WTO:n sääntöjen kanssa;

5.   kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan erityistä painoarvoa Euroopan unionin teollisuuden imagon edistämiselle yhteisössä ja sen ulkopuolella, sen identiteetin ja erityislaatuisuuden turvaamiselle sekä sen varmistamiselle, etteivät epätarkat tai harhaanjohtavat alkuperäviitteet pilaa yhteisön teollisuuden kokonaisvaltaisesti hyvää mainetta ja korkealaatuisten Euroopan unionin tuotteiden imagoa ja houkuttavuutta;

6.   korostaa, että kuluttajansuoja vaatii avoimia ja johdonmukaisia kauppaa koskevia sääntöjä, muun muassa alkuperäviitteitä;

7.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi sellaisten kauppakumppanien kanssa, jotka ovat panneet täytäntöön alkuperämerkintöjä koskevat vaatimukset;

8.   kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan asianmukaisia tulli- ja valvontamekanismeja;

9.   kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan yhtenäistä yhteisön lähestymistapaa tähän kysymykseen, jotta kuluttajilla Euroopan unionissa on mahdollisuus saada kattavampaa ja tarkempaa tietoa;

10.   kehottaa komissiota puuttumaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa päättäväisesti asiaan kuluttajien laillisten oikeuksien ja odotusten puolustamiseksi aina, kun Euroopan unionin ulkopuoliset tuottajat ja maahantuojat ovat todistetusti syyllistyneet väärennöksiin ja/tai vilpillisten tai harhaanjohtavien alkuperämerkintöjen käyttöön;

11.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1. (2) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22. (3) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0381. (4) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. (5) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. (6) EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1.