Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 63 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan,

–   ottaa huomioon Tampereen (1999) ja Haagin (2004) ohjelmat vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvasta alueesta,

–   ottaa huomioon Tampereella 20.–22. syyskuuta 2006 pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksen,

–   ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut rahoituskehyksestä, Euroopan pakolaisrahasto ja Euroopan palauttamisrahasto mukaan luettuina,

–   ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakolaisten tilanteesta Maltalla(1),

–   ottaa huomioon Lampedusasta 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,

A.   ottaa huomioon, että seitsemän vuotta Tampereen ohjelman hyväksymisen jälkeen Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa, ja siltä puuttuu erityisesti laillista maahanmuuttoa ja palauttamista koskeva politiikka,

B.   ottaa huomioon, että yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä perustuu sääntöihin, joista yhdenkään siihen osallistuvan jäsenvaltion ei pitäisi poiketa,

C.   ottaa huomioon humanitaarisen hätätilanteen, joka vallitsee useissa Euroopan unionin eteläisillä ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, joissa tuhansia maahanmuuttajia on kuollut Välimerellä, sekä maahanmuuttajien valtavan tulvan erityisesti kesällä 2006,

D.   ottaa huomioon maahanmuuttoa ja kehitystä käsitelleen, Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta 2006 pidetyn Euro–Afrikka-ministerikokouksen, jonka päätteeksi hyväksyttiin julistus ja toimintasuunnitelma,

E.   ottaa huomioon, että Haagin ohjelman väliarviointi saadaan valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä,

F.   ottaa huomioon, että laiton maahanmuutto voi johtaa ihmisten hyväksikäyttöön ja pakkotyövoiman käyttöön,

G.   panee merkille taloudellisen maahanmuuton hallinnoinnista annetun komission vihreän kirjan (KOM(2004)0811) toteamuksen, jonka mukaan "maahanmuuttovirtojen säilyessä ennallaan Euroopan unionin 25 jäsenvaltion työikäinen väestö supistuu ja palkkatyössä olevien henkilöiden lukumäärä vähenee noin 20 miljoonalla vuosina 2010–2030" ja "tarvitaan kestävällä pohjalla olevia maahanmuuttovirtoja, jotta voidaan täyttää EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja varmistaa kilpailukyvyn säilyminen",

1.   korostaa, että lisääntynyt maahanmuutto on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on lukuisia syitä ja vaikutuksia ja joka tarvitsee tasapainoisen, maailmanlaajuisen ja yhtenäisen lähestymistavan;

2.   on tietoinen siitä, että laillista maahanmuuttoa koskevien kanavien puuttuessa turvapaikkajärjestelmät ovat joutuneet kasvavan paineen alaisiksi, koska ne ovat laillinen tapa jäädä maahan;

3.   ottaa huomioon joidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden viime vuosina kohtaamat vaikeudet ja inhimilliset kärsimykset erittäin suurten muuttovirtojen hallinnassa; panee erityisesti merkille viimeaikaisten saapujien joukossa olleiden alaikäisten huolestuttavan suuresta lukumäärästä aiheutuneet ongelmat;

4.   pahoittelee hyvin huomattavia humanitaarisia uhrauksia, menehtyneet maahanmuuttajat mukaan luettuina;

5.   uskoo lujasti, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on noudatettava yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeiden mukaisia velvoitteita turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia kohtaan;

6.   katsoo, että Euroopan unionissa ei ole sijaa ihmisten käytölle pakkotyövoimana ja että näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tällaisia käytäntöjä noudateta;

7.   vaatii, että jäsenvaltiot takaavat turvapaikkamenettelyn piiriin pääsemisen sekä direktiivin 2003/9/EY(3) säännösten soveltamisen johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla ja että turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja tehokkaasti;

8.   korostaa, että kaikkien maahanmuuttoa koskevien kattavien lähestymistapojen olisi puututtava ratkaiseviin tekijöihin, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaistaan, mikä edellyttää selkeitä kehitysyhteistyö- ja investointisuunnitelmia alkuperä- ja kauttakulkumaita varten sekä todellisia mahdollisuuksia Euroopan unioniin suuntautuvaan lailliseen maahanmuuttoon, eikä vähiten laajamittaisen aivovuodon välttämiseksi;

9.   muistuttaa, että johdonmukaisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan rinnalle tarvitaan kotouttamispolitiikka, jolla mahdollistetaan muun muassa siirtyminen työelämään, oikeus koulutukseen, pääsy sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin sekä maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunta-, kulttuuri- ja poliittiseen elämään;

10.   toistaa kantanaan, että jos maahanmuuttosäännöksiä löysätään yhdessä jäsenvaltiossa, sillä on välitön vaikutus toisten jäsenvaltioiden tilanteeseen, ja että lojaalin yhteistyön hengessä jäsenvaltioilla on velvollisuus kuulla toisia jäsenvaltioita ja ilmoittaa niille toimista, jotka saattavat vaikuttaa maahanmuuttoa koskevaan tilanteeseen, kuten todetaan turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä jäsenvaltioiden toimenpiteitä koskevassa Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2006 hyväksymässä kannassa(4) keskinäisen tiedottamismenettelyn käyttöönotosta;

11.   kehottaa noudattamaan kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa, jotta varmistetaan, että ne toimivat aktiivisesti muuttovirtojen hallinnan helpottamiseksi, estävät laitonta maahanmuuttoa ja toteuttavat tehokkaita tiedotuskampanjoita Euroopan unionin vastaanottajamaiden olosuhteista, mukaan lukien turvapaikan saantia koskevat perusteet;

12.   uskoo, että vastuun ja taloudellisen taakan jakamisen jäsenvaltioiden kesken on oltava keskeinen osa Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaa sekä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää;

13.   kehottaa Euroopan unionia omaksumaan suuremman roolin muutto- ja turvapaikanhakijavirtoja synnyttävien humanitaaristen hätätilanteiden hallinnassa;

14.   uskoo siksi, että maiden olisi voitava käyttää unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelmassa (ARGO-ohjelma), Euroopan pakolaisrahastossa, Euroopan ulkorajarahastossa, Euroopan integraatiorahastossa ja Euroopan palautusrahastossa vuosille 2007–2013 varattua teknistä apua ja rahoitusta;

15.   kehottaa osoittamaan lisää varoja kentällä työskenteleville kansalaisjärjestöille, jotka tarjoavat apua hätätilanteissa;

16.   uskoo, että massiiviset muuttoliikkeet aiheutuvat kansantalouksien romahtamisesta, väestön köyhtymisestä, ihmisoikeusrikkomuksista, ympäristön heikkenemisestä, rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kasvamisesta, sisällissodista, luonnonvarojen hallinnasta käytävistä sodista, poliittisista vainoista, poliittisesta epävakaudesta, lahjonnasta ja diktatuurista monissa alkuperämaissa;

17.   kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian hätärahaston perustamista, jotta voidaan rahoittaa "asiantuntijatukiryhmiä", jotka tarjoavat käytännön tukea rajoilla tapahtuvalle vastaanotolle sekä huolehtivat jäsenvaltioissa ilmenevistä humanitaarisista kriiseistä, sekä sisällyttämään vuosia 2007–2013 varten varattuihin varoihin hätämekanismin, joka mahdollistaa taloudellisen tuen antamisen hätätapauksissa;

18.   vaatii, että jäsenvaltiot soveltavat turvapaikkamenettelyn piiriin pääsemistä ja että direktiivin 2005/85/EY(5) säännöksiä sovelletaan johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla ja että turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja tehokkaasti;

19.   myöntää, että on välttämätöntä hyväksyä tasapuolinen Euroopan unionin palauttamisdirektiivi, ja kehottaa neuvostoa lisäämään ponnisteluitaan sen hyväksymisen varmistamiseksi; toteaa samalla, että neuvosto ei seitsemän vuoden kuluttua Tampereen Eurooppa-neuvoston kokouksesta ja huolimatta parlamentin lukuisista pyynnöistä ole pystynyt määrittelemään yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa eikä säilyttämään yksimielisyyttä eikä noudattamaan kuulemismenettelyä kaikissa lailliseen maahanmuuttoon liittyvissä asioissa;

20.   kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötään Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin puitteissa ja määrittelemään sen tehtävät tarkemmin;

21.   uskoo, että rajatarkastukset ja toiminta laittoman maahanmuuton torjumiseksi voivat olla vain yksi osa Euroopan unionin politiikkaa kolmansia maita kohtaan ja että näihin alkuperä- ja kauttakulkumaihin on sovellettava aktiivista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jotta vältetään maastamuuton vahingolliset vaikutukset;

22.   ottaa huomioon, että Euroopan unionin yhteisen maahanmuuttopolitiikan puuttuessa jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja ongelmaan, joka syntyy siitä, että sadattuhannet laittomat maahanmuuttajat työskentelevät laittomasti ja vailla minkäänlaista sosiaalista suojelua; katsoo kuitenkin, että laajamittainen laillisen aseman myöntäminen laittomille maahanmuuttajille ei ole pitkän aikavälin ratkaisu, koska toimenpiteellä ei ratkaista todellisia perusongelmia;

23.   korostaa, että kaikkien toimenpiteiden, jotka toteutetaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja ulkorajojen valvonnan tiukentamiseksi (myös silloin, kun ne toteutetaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa), on oltava yhteensopivia Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määriteltyjen yksilön perusoikeuksien kanssa, ottaen erityisesti huomioon oikeuden turvapaikkaan ja palauttamiskiellon periaatteen;

24.   varoittaa niistä vaaroista, jotka liittyvät Euroopan unionin ulkorajojen valvonnan ulkoistamiseen, ja toivoo alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää parempaa yhteistyötä, joka perustuu ennen kaikkea perusoikeuksien ja erityisesti turvapaikkaoikeuden ja palauttamiskiellon kunnioittamiseen sekä Euroopan unionin ja näiden maiden jakamiin intresseihin;

25.   katsoo, että Euroopan unionilla on oltava monialainen lähestymistapa; katsoo, että Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaan ei pidä kuulua ainoastaan kumppanuus kolmansien maiden kanssa, ulkorajojen turvaaminen ihmiskaupan torjumiseksi sekä tehokas palauttamispolitiikka, vaan että sen on samalla avattava kanavia lailliselle maahanmuutolle, edistettävä maahanmuuttajien sopeuttamista vastaanottavaan yhteiskuntaan ja mahdollistettava kehitysyhteistyö alkuperämaiden kanssa, jotta voidaan puuttua maastamuuton taustalla oleviin syihin;

26.   vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteen asetuksen (EY) N:o 343/2003(6) (nk. Dublin II -asetus) tarkistamiseksi tavalla, jolla kyseenalaistetaan sen pääperiaate eli se, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaa saapumisvaltio, mikä kohdistaa Euroopan unionin etelä- ja itäosissa sijaitseviin valtioihin kestämättömän taakan, ja jolla luodaan tasapuolinen mekanismi vastuun jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken;

27.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0136. (2) EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 598. (3) EYVL L 31, 6.2.2003, s. 18. (4) Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0313. (5) EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13. (6) EYVL L 50, 25.2.2003, s. 1.